Bitit pääsivät loppumaan

Poikani ei voin­ut osal­lis­tua erääseen tent­ti­in, kos­ka ei saanut lainatuk­si kurssikir­jalainaamos­ta e‑kirjaa. Bitit oli­vat päässeet loppumaan.

Kir­jas­tot lainaa­vat e‑kirjoja samaan tapaan kuin paperisia. Ne osta­vat niitä tietyn määrän ja vain tuo määrä saa olla ker­ral­laan lainas­sa. Ei siis tiet­tyä lain­ausker­to­jen määrää. Niin­pä paperi­s­ten kir­jo­jen ohel­la myös e‑kirjat lop­pu­vat tent­tien alla ja muul­loin e‑kirjoja lojuu elek­tro­n­ises­sa kir­jahyllyssä toimettomina.

Puute oppikir­joista on eräs syy siihen, että opin­not viivästyvät. Syynä se on nau­ret­ta­va. Paperi­s­ten kir­jo­jen lop­pumin lainaamos­ta on aivan yhtä nau­ret­tavaa, vaik­ka paperin valmis­tus onkin kalli­im­paa kuin bit­tien valmis­tus. Paperikir­jan painami­nen (mar­gin­aa­likus­tan­nus) mak­saa euron tai kak­si, siis paljon vähem­män kuin menee rahaa sen lainaamiseen. Kokon­aiskus­tan­nuk­sia ajatellen olisi halvem­paa jakaa kir­jaa ilmaisek­si kuin ylläpitää lainaamoja.

Imma­te­ri­aalioikeuk­sien laskut­ta­mi­nen on han­kalaa, kos­ka nykykäytän­tö  johtaa type­r­i­in hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­hin mut­ta kir­jo­jen jakami­nen ilmaisek­si saat­taisi johtaa siihen, ettei niitä kir­joite­ta jaet­tavak­si. en lähde nyt ratko­maan asi­aa yleis­es­ti. Oppikir­joi­hin on mielestäni ole­mas­sa ratkaisu, joka on nyky­istä edullisem­pi kaikkien osa­puolten kannalta.

Jos yliopis­to ottaa jonkin kir­jan tutk­in­to­vaa­timuk­si­in, se mak­saa tästä kir­jan tek­i­jöille ker­tako­r­vauk­sen, joka voisi olla yhtä suuri kuin se tuli, jon­ka k tek­i­jät saa­vat nykykäytän­nössä. Tek­i­jät eivät siis ainakaan häviäisi mitään. Tämän jäl­keen yliopis­to (kurssikir­jalainaamo) voisi jakaa e‑kirjaa ilmaisek­si jokaiselle läs­nä ole­vak­si kir­joit­tau­tuneelle opiske­li­jalle tai myy­dä paperi­sta ver­sio­ta mar­gin­aa­likus­tan­nusten hin­nal­la (maks. kak­si euroa/kpl). Itse suo­sisin tätä jälkim­mäistä ainakin tois­teisek­si, kos­ka arvokkain kir­ja hyllyssä on tent­tikir­ja, jon­ka on lukenut ja jos­ta sen takia osaa etsiä uno­htunut­ta tietoa.

PS.

Samas­ta syys­tä kansan­taloudel­lis­es­ti hyödytön­tä on  “säästämi­nen” perusk­ouluis­sa oppikir­jo­ja kier­rät­tämäl­lä.  Oppikir­jan tek­i­jöille pitäisi mak­saa sen mukaan, kuin­ka moni koul­u­lainen käyt­tää niitä eikä myy­ty­jen kir­jo­jen mukaan.

79 vastausta artikkeliin “Bitit pääsivät loppumaan”

  1. Liian vähäi­nen määrä tar­jol­la ole­via pakol­lisia kurssikir­jo­ja on yksi pahimpia yliopis­to­ja vaivaavia ongelmia. Omat opin­toni myöhästyivät arvi­ol­ta vuodel­la vain sen takia, että jouduin peru­ut­ta­maan tent­te­jä, kun en saanut kir­jo­ja käsiini.

    Usein kävi myös niin, että kurssikir­jo­jen pain­ok­set oli myy­ty lop­pu­un, jol­loin vaa­dit­tu­ja teok­sia ei voin­ut edes ostaa kaupasta. 

    Ja kun kir­jas­tossa ei riit­tänyt kap­palei­ta kaikille halukkaille, ain­oa vai­h­toe­hto oli joko a) kokeil­la onneaan ten­tis­sä luke­mat­ta kir­jaa tai b) siirtää tent­tiä kuukaudel­la tai kahdel­la eteen­päin ja toivoa, että varat­tu kir­ja ilmesty­isi käsi­i­ni seu­raavaan tent­ti­in mennessä.

  2. Vai­h­toe­htois­es­ti hyvän oppikir­jan tek­i­jälle voitaisi­in mak­saa riit­tävä ker­ta­palkkio ja tehdä sopimus, jos­sa oppikir­ja julka­istaan vaikka­pa sopi­val­la Cre­ative Com­mons lisenssil­lä, joka sal­lii uudelleen julkaisemisen ja muokkaamisen samaa lisenssiä käyttäen.

  3. Tarken­taak­seni vielä: kir­joituk­ses­sasi vaikut­taisi ole­van taustal­la ole­tus, että teok­sen tekemis­es­tä pitäisi mak­saa suh­teessa siitä koitu­vaan kokon­aishyö­tyyn. Tämähän ei talousti­eteel­lis­es­ti ottaen pidä paikkansa. On riit­tävää, että teok­ses­ta mak­se­taan jonkin ver­ran enem­män kuin siitä, mikä on teok­sen tek­i­jän muu paras vai­h­toe­hto rahan ansaitsemiseen. 

    Tämä vai­h­toe­htoishyö­ty on se hin­ta, joka tek­i­jälle pitää vähin­tään mak­saa, jot­ta teos tulee tuote­tuk­si. Sen ja yhteiskun­nalle koitu­van kokon­aishyö­dyn ero­tus on sit­ten teok­sen tuot­ta­ma net­to­hyö­ty yhteiskun­nalle. Ei ole mitenkään san­ot­tua, että teok­sen tuot­ta­jan pitäisi saa­da merkit­tävä osa tästä hyödys­tä — pikem­minkin päinvastoin. 

    Tek­i­jän pitää saa­da työstään kun­nolli­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suuri osa kokon­aishyödys­tä yli rajahyö­dyn johtaa kär­jistyvi­in tulo­eroi­hin ja “voit­ta­ja vie kaiken” talouteen.

  4. Aika hal­pa ja toimi­va ratkaisu voisi olla selainen, että val­tio keräisi tilas­tot käyte­ty­istä pain­okus­tan­nusten hin­tai­sista ja elek­tro­n­i­sista koulukir­joista ja mak­saisi vuosit­tain niiden tuot­ta­jille käytöstä sopi­van kan­nus­ta­van summan.

  5. Minä ainakin aikoinaan ostin itse ne kir­jat joi­ta ei kir­jas­tos­ta vaan saanut. 

    Onko kukaan muu kuul­lut ostamis­es­ta mitään? Pitääkö nykyään yhteiskun­nan antaa kaik­ki ihmisille mak­sut­ta? Onko kaik­ki aina jonkuin muun syy?

  6. @juho

    Eiköhän myyjä kuitenkin ker­ro hin­tansa vielä tois­taisek­si ihan itse jopa Suomessa.

  7. Mikko Särelä kirjoitti:

    Tek­i­jän pitää saa­da työstään kun­nolli­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suuri osa kokon­aishyödys­tä yli rajahyö­dyn johtaa kär­jistyvi­in tulo­eroi­hin ja “voit­ta­ja vie kaiken” talouteen.

    Tämä Mikko tuskin lie­nee oppikir­jo­jen kohdal­la paha uhka. Vai onko Espooseen syn­tymässä tent­tikir­jakir­jail­i­joiden aidat­tu kul­taran­ta? Kir­joite­taanko oppikir­jo­ja Bermu­dan veroparati­i­seis­sa aurinko­var­jo­jen alla Pina Cola­da kädessä?

    Mallisi peru­songel­ma, Mikko, on se, että hyvän (suosi­tun) ja huonon (epä­su­osi­tun) oppikir­jan kir­joit­tamis­es­ta saisi saman ver­ran rahaa. Mielestäni on selvää, että jonk­in­näköi­nen kan­nuste kir­joit­taa mah­dol­lisim­man suosit­tu­ja tent­tikir­jo­ja tulee olla olemassa.

    Oden malli­han on taval­laan käytössä ohjelmis­tolisens­seis­sä: Helsin­ki mak­saa vuosit­tain noin viisi miljoon­aa euroa Office-paketin käyt­töoikeuk­sia. Samaan tapaan Helsin­gin Yliopis­to voisi mak­saa vuosit­taisen könt­tä­sum­man jonkun tietyn kir­jan tenttikäytöstä.

  8. Eikö voitaisi ajatel­la, että oppi­ma­te­ri­aalien tuot­ta­mi­nen voitaisi­in kil­pailut­taa kuten muitakin julk­isia han­k­in­to­ja kil­pailute­taan? Kil­pailu­tuk­sen tulok­se­na tulisi olla saatavis­sa sekä paine­tut että sähköisessä muo­dos­sa vapaasti saaatavis­sa ole­vat ver­siot. Nou­datet­taisi­in sitä yksinker­taista peri­aatet­ta, että julk­isin varoin teh­dyn tai teete­tyn työn tulok­set pitäisi olla vapaasti käytet­tävis­sä. Tätä samaa peri­aatet­ta­han pitäisi nou­dataa myös tieto­jär­jestelmien tekemisessä.

    Markki­noil­la voisi olla sekä “kovan rahan” että yhteiskun­nan varoin luo­tua mate­ri­aalia. Oppi­laitok­sil­ta voitaisi­in mah­dol­lis­es­ti edel­lyt­tää, että ainakin tiet­ty osa oppi­ma­te­ri­aal­ista olisi vapaasti saatavil­la ole­vaa. Opiske­li­jat ja koul­u­lais­ten van­hem­mat voisi­vat tämän perus­teel­la tehdä omia valintojaan.

    Tarvit­taes­sa voitaisi­in, kuten jo on ehdotet­tukin, antaa lisäkan­nus­tus­ta oppi­ma­te­ri­aalin tuot­tamiseen keräämäl­lä oppi­laitok­sista tiedot mate­ri­aalin käytöstä (lukios­sa se voisi perus­tua nimeno­maan suoritet­tui­hin kurs­sei­hin) ja mak­samal­la täten toden­netus­ta käytöstä sopi­vaa lisäko­r­vaus­ta tekijöille.

  9. Mikko Särelä kirjoitti:
    Tek­i­jän pitää saa­da työstään kun­nolli­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suuri osa kokon­aishyödys­tä yli rajahyö­dyn johtaa kär­jistyvi­in tulo­eroi­hin ja “voit­ta­ja vie kaiken” talouteen.
    Tämä Mikko tuskin lie­nee oppikir­jo­jen kohdal­la paha uhka. Vai onko Espooseen syn­tymässä tent­tikir­jakir­jail­i­joiden aidat­tu kul­taran­ta? Kir­joite­taanko oppikir­jo­ja Bermu­dan veroparati­i­seis­sa aurinko­var­jo­jen alla Pina Cola­da kädessä?

    Mallisi peru­songel­ma, Mikko, on se, että hyvän (suosi­tun) ja huonon (epä­su­osi­tun) oppikir­jan kir­joit­tamis­es­ta saisi saman ver­ran rahaa. Mielestäni on selvää, että jonk­in­näköi­nen kan­nuste kir­joit­taa mah­dol­lisim­man suosit­tu­ja tent­tikir­jo­ja tulee olla olemassa.

    Oden malli­han on taval­laan käytössä ohjelmis­tolisens­seis­sä: Helsin­ki mak­saa vuosit­tain noin viisi miljoon­aa euroa Office-paketin käyt­töoikeuk­sia. Samaan tapaan Helsin­gin Yliopis­to voisi mak­saa vuosit­taisen könt­tä­sum­man jonkun tietyn kir­jan tenttikäytöstä.

  10. Jokos niitä e‑kirjoja voi laina­ta kir­jas­tos­ta vapaaval­in­taiseen lait­teeseen, kuten esimerkik­si Lin­ux-tietokoneisi­in? Vai tehdäänkö tämän­laa­tuiset päätök­set amerikkalai­sis­sa suuryri­tyk­sis­sä suo­ma­lais­ten kir­jas­to­lau­takun­tien sijaan?

  11. Tent­tikir­joil­la rahaste­taan varsin härskisti. Kas­va­tusti­eteen kurs­seil­la oli kir­jo­ja, joiden kir­joit­ta­jat oli­vat kursse­ja pitävät prof­fat. Kir­jas­tos­ta liikeni ehkäpä muu­ta­ma kym­men­tä näitä kir­jo­ja, kun kurssil­la oli yli 300 osal­lis­tu­jaa. Kir­jo­jen hin­nat pyörivät 30–40e tienoil­la ja moni pää­tyi sit­ten osta­maan, kun ei muuten saanut.

    Varsin tiheään tun­tui myös uusia pain­ok­sia ilmenevän ja uusi pain­os oli aina olen­nainen ja suositel­tu tenttiin.

  12. Oman tulk­in­tani mukaan innokkaim­mat imma­te­ri­aalioikeuk­sien puo­lus­ta­jat juuri aja­vat hyv­in­voin­ti­tap­pi­oiden syntymistä.

    Pri­imo­ja kult­tuu­rituot­tei­ta (vrt. divar­i­tavara) ei saa olla kir­jas­tossa “liikaa”, tai muuten niiden lainaami­nen on liian vai­va­ton­ta, eli lainaa­jalle ei syn­ny “tarpeek­si” kus­tan­nuk­sia hukatun ajan yms. muo­dos­sa ver­rat­tuna siihen, että hän ostaisi kir­jan kau­pas­ta omak­seen. Kir­jas­tot on siis tarkoitet­tu armopalak­si niille ihmisille, joil­la on enem­män niukku­ut­ta rahas­ta kuin ajas­ta. Useim­mat opiske­li­jat kuu­lu­vat luon­nol­lis­es­ti juuri tähän ihmis­ryh­mään, ja siinäpä sit­ten sitä taas jonotellaan.

    Esimerkik­si Inter­net-kopi­onti pois­taa tarpeen jonot­taa suosit­tua kir­jaa (tai levyä), ja on sik­si “väärin”. Kaiken sen mitä olen ikinä lait­tomasti kopi­oin­ut Inter­netistä olisin ihan yhtä hyvin voin­ut hakea itse kopi­oitavak­si kotikaupunk­i­ni pääkirjastosta.

    Kurssikir­jo­jen kohdal­la tahal­lis­es­ti aiheutet­tu niukku­us on tietenkin täysin anteek­siantam­a­ton­ta type­r­yyt­tä. Onpa­han taas yksi hyvä esimerk­ki siitä, miten poli­it­tises­sa litur­gias­sa “opin­to­jen joudut­ta­mi­nen” on kamalan tärkeää, mut­ta kaik­ki tehost­a­mi­nen pitäisi repiä juuri opiske­li­joiden selästä. Hit­toon vaan kir­jas­to­jen resurssoin­ti ja tehost­a­mi­nen, ja kyl­lä nuoret miehetkin hyvin jouta­vat tehdä vuo­den ver­ran turhia hant­ti­hom­mia sivarissa.

    Myös minä kan­natan paperikir­jo­jen painamista opiske­li­joille mar­gin­aa­likus­tan­nuksin, kos­ka lukemis­tani sähköi­sistä tent­tikir­joista ain­oas­taan kopio­suo­jaa­mat­tomat pdf-tiedos­tot ovat käytet­tävyy­deltään edes läh­es paperikir­jaa vas­taa­vat. Siihen en kat­so ole­vani oikea ihmi­nen vas­taa­maan, mil­lainen kor­vausjär­jestelmä olisi tek­i­jöi­den kannal­ta kohtu­ulli­nen tai “oikeu­den­mukainen”.

    Onnek­si myös aivan älyt­tömän kätevä ja jous­ta­va sähköi­nen tent­timi­nen on yleistymässä, mikä lieven­tää sitä ongel­maa, että kaik­ki tarvit­se­vat tent­tikir­jat juuri samaan aikaan kuukaudessa.

  13. Lopete­taan mykyi­nen oppikir­jakartel­li, mak­se­taan kir­jain­tek­i­jälle ker­ta­palkkiot ja tilataan kir­jat Kiinasta.

  14. Niukku­us kir­joista on onnek­si pian katoavaa kansan­perin­net­tä kun Google skan­naa ne kaik­ki ja myy kir­jakau­pas­saan ja/tai print-on-demand ‑toim­i­joiden kaut­ta. Käsit­teet kuten “lop­pu­un­myy­ty pain­os” tai “toim­i­tu­sai­ka” saa­vatkin kadota.

    Se ettei kurssikir­jo­jen osalta ole päästy samankaltaisi­in könt­tä­sopimuk­si­in kuin tieteel­lis­ten julka­isu­jen ja aikakausile­htien osalta on kus­tan­ta­jien itse aiheut­ta­ma ongel­ma. Voi vain ihme­tel­lä mikäli kir­jankus­tan­ta­jat eivät itse tar­joa oppi­laitok­sille Osmon ehdot­ta­maa hinnoittelumallia.

  15. Samat ongel­mat koske­vat tieteel­lis­ten artikkelei­den mak­sullisu­ut­ta. Pait­si, että niiden kir­joit­ta­jalle ei mak­se­taan kir­joit­tamis­es­ta mitään, vaan he(tai hei­dän edus­ta­mansa laitok­set) mak­sa­vat siitä, että saa­vat artikke­lin julkaistua…

  16. juge kir­joit­ti: “Eiköhän myyjä kuitenkin ker­ro hin­tansa vielä tois­taisek­si ihan itse jopa Suomessa.”

    En suositel­lut sosial­isoin­tia enkä pakko­hin­noit­telua. Oppikir­jan tek­i­jä vain voisi tuot­taa kir­jo­ja vapaae­htois­es­ti hal­val­la, kos­ka voi luot­taa siihen, että val­tio tulee mak­samaan mak­su­ja hänelle kir­jo­jen tuot­ta­man hyö­dyn mukaan (ja val­tio mak­saisi vain ilmai­sista ja pain­okus­tan­nus­pe­ri­aat­teel­la tuote­tu­ista kirjoista).

    Myös mak­sullisia kir­jo­ja voi olla (tämän ansain­ta­mallin lisäksi).

    Point­ti on siinä, että yksi­ty­is­ten kansalais­ten pay­pal-mak­sut ilmaiska­man tuot­ta­jille ovat varsin epä­var­mo­ja ja uno­htu­vat hel­posti, mut­ta val­tio mak­saa sään­nöl­lis­es­ti. Ja toinen point­ti on siinä, että täl­lainen käytän­tö olisi yksi ratkaisu digi­ma­te­ri­aalin han­kalaan kopi­oin­ti- ja maksatusongelmaan.

    Peri­aat­teessa hom­man voisi laa­jen­taa myös kaunokir­jal­lisu­u­teen ja muuhun tietokir­jal­lisu­u­teen (ja muuhun infor­maa­tioon, ehkä kut­tuuri­inkin), sil­lä ainakin suomenkielisen kir­jal­lisu­u­den kulu­tus ja tuotan­to tapah­tuu pääosin Suomessa.

    Tilas­to­jen keru­un lisäk­si mak­su­ja voisi ohjail­la jos­sain määrin myös kansalais­ten anta­man palaut­teen mukaan (=“mak­sakaa min­un osuuteni tälle (minus­ta riip­pumat­toma­lle) taholle” ).

  17. Han­nu: Myös esit­tämäni malli on käytössä ohjelmis­tokäytössä. Esimerkik­si oikeusmin­is­ter­iö on siir­tynyt avoimen ohjel­makood­in Office ‑jär­jestelmään ja vas­taavaa vai­h­toa suun­nitel­laan käsit­tääk­seni myös Helsingissä. 

    Olet oike­as­sa siinä, että ei ole täysin selvää miten moi­seen tilanteeseen päästäisin siten, että saadaan hyvälaa­tu­isia oppikir­jo­ja. Ei tarkoi­ta, etteikö siihen voitaisi päästä tai etteikö se olisi oikeasti tavoit­telemisen arvoinen määränpää. 

    Viit­tauk­seni “voit­ta­ja vie kaiken” talouteen oli viit­taus Osmon käyt­tämään ana­lyysi­in, jota nykyisel­lään käytetään hyvin yleis­es­ti tiedon ja kult­tuurin tuot­tamiseen liit­tyvässä keskustelus­sa. Huomio on siis paljon yleisem­pi ja kos­ket­taa laa­jem­paa osaa taloud­es­ta kuin pelkästään tämä yksit­täi­nen asia.

  18. Jatkan jo aiem­min aloit­ta­maani asi­aa, kos­ka se liit­tyy myös tähän koulukir­jakysymyk­seen ja kos­ka asia näyt­tää ole­van muutenkin vaikea. Alku­peräisen aiheen lähtöko­h­ta oli se, että olete­taan musi­ikin täy­delli­nen hin­noit­telu. Ja kat­so­taan, onko täl­lais­es­ta teo­reti­soin­nista apua musiikin/kirjallisuuden hin­noit­telun kehit­tämiselle. Vas­takkain ovat täy­delli­nen hin­noit­telu tek­i­jänoikeuk­sil­la ja täy­delli­nen hin­noit­telu ilman tekijänoikeuksia. 

    Siis miten aikaansaadaan yhden biteik­si saatet­ta­van teok­sen täy­delli­nen hin­noit­telu, jos täy­del­lisyy­del­lä tarkoite­taan sitä, että hin­ta muo­dos­tuu ilman sekä kulut­ta­jan että tuot­ta­jan yli­jäämää eli 1) jokainen joutuu mak­samaan teok­ses­ta juuri sen ver­ran kuin on siitä valmiskin mak­samaan, 2) eikä kukaan, joka ei teok­ses­ta mitään mak­saisi, joudu siitä mitään maksamaan.

    Tek­i­jänoikeuk­sil­la varuste­tun teok­sen täy­delli­nen hin­noit­telu merk­it­sisi siten jär­jestelmää, jos­sa tek­i­jä neu­vot­telisi hin­nan jokaisen kanssa erik­seen eikä kukaan osta­ja voisi antaa teosta kenenkään muun kuunneltavaksi/luettavaksi tai kopioitavaksi.

    Tek­i­jänoikeuk­sit­ta täy­del­lisessä hin­noit­telus­sa tek­i­jä aset­taisi teok­sen hin­naksi tasan sen, minkä edel­lisessäkin tapauk­ses­sa, mut­ta kaik­ki saisi­vat teok­sen käyt­töön­sä vas­ta, kun viimeinenkin mak­su on suoritet­tu, jon­ka jäl­keen teos vapau­tuu aivan kaikille.

    Kum­mal­lakin on hyvät ja huonot puolensa. 

    Tek­i­jänoikeuk­sis­sa hyvää on se, että tämä jär­jestelmä on jo ole­mas­sa. Huono puoli on hin­noit­telun epätäy­del­lisyys ja kopi­oimiskiel­lon valvon­nan työläys. Yksilölli­nen hin­noit­telu on läh­es mah­do­ton suori­tus, kun osta­jia saat­taa olla miljoo­nia. Kun tek­i­jänoikeus on kau­pal­lista omaisu­ut­ta, sitä oste­taan eri­lai­sis­sa pala­sis­sa, eri­laisil­la ehdoil­la ja eri hin­noil­la, ja siten myös osta­jat joutu­vat sen kohteena ole­vista biteistä mak­samaan eri hin­to­ja eri­lai­sis­sa tuot­teis­sa. Nämä erot johtu­vat kuitenkin tuot­ta­japuolen tarpeista, eivät niinkään osta­jan mak­suhalukku­ud­es­ta. Ei tietoakaan täy­del­lis­es­tä hinnoittelusta.

    Kopi­oimiskiel­lon valvon­ta on silti vakavampi ongel­ma, use­assakin mielessä. Ensin­näkin, valvon­taa on mah­do­ton­ta tehdä täy­del­lisek­si, kos­ka valvon­tamenetelmien kehit­tyessä myös niiden kiertämis­tekni­ikat kehit­tyvät. Toisek­si, tek­i­jänoikeuk­sia ei voi­da kohden­taa tarkasti vaan niil­lä suo­jat­ul­la teok­sel­la on enem­män tai vähem­män epämääräiset ja kiis­to­ja syn­nyt­tävät rajap­in­nat mm. pla­gioin­ti­in ja vapaaseen käyt­töön nähden. 

    Tek­i­jänoikeuspe­rus­tainen talous on peri­aat­teessa val­tion ohjaa­maa, sosial­is­tista talout­ta. Tietotekni­ikan ja taitei­den kehi­tyk­sen myötä sen pystyssä pitämi­nen tuot­taa sik­si yhä uusia ongelmia (mm. kuvaa­masi oppikir­jaon­gel­ma), jot­ka vaa­ti­vat yhä uusien poikkeustapo­jen kek­simistä, yhä mon­imutkaisem­paa lain­säädän­töä, yhä enem­män poli­ise­ja, lakimiehiä ja tuo­mare­i­ta, uusia panos­tuk­sia bit­ti­varkaiden kiin­nisaamisek­si ja pelo­tus­tuomioi­ta lain­rikko­jille; kaikkea sitä kon­trol­lia, jota aito taide ja tiede vieroksuvat. 

    Tek­i­jänoikeuk­sit­ta toimit­taes­sa huonoa on se, ettei täl­lainen jär­jestelmä ole vielä käytössä – tuskin edes ajatel­tu mah­dol­lisek­si. Hyviä puo­lia on mon­ta. Ensin­näkin, täl­lainen kau­pankäyn­ti­ta­pa (siinä muo­dos­sa kuin esitin sen otsikon ”Olete­taan musi­ikin täy­delli­nen hin­noit­telu” alla 27.12.2010 kel­lo 19:53) pyrkii min­i­moimaan sekä tuot­ta­jan että kulut­ta­jan yli­jäämät. Teok­sen myyjä pyrkii aset­ta­maan hin­tansa tasan sen suu­ruisek­si, mitä kulut­ta­jat ovat korkein­taan valmi­it mak­samaan ja mikäli tämä onnis­tuu, kaup­pa on täy­delli­nen. Toisek­si, kun tek­i­jänoikeuk­sia ei ole, kaik­ki ne resurssit säästyvät, jot­ka nyky­isin kulu­vat tek­i­jänoikeuslakien säätämiseen ja valvon­taan, oikeuk­sien hallintaan, ris­tiri­ito­jen ratkaisemiseen ym. kon­trol­li­in. Kol­man­nek­si, kyseinen taide/tiede vapau­tuu heti kau­pan syn­nyt­tyä edelleen vapaasti jalostet­tavak­si eikä tek­i­jänoikeusri­ito­ja syn­ny. Neljän­nek­si, tämä kau­pan­teko­ta­pa tar­joaa edullisen tavan myös yhteiskun­nalle ostaa ja tukea sel­l­aisia tek­i­jöitä ja teok­sia, joi­ta se pitää tärkeinä. Esimerkik­si, kun oppikir­jo­jen tek­i­jät aset­ta­vat teok­sen­sa myyn­ti­in, mikä tahansa yhteiskun­nalli­nen instanssi, koulu, yliopis­to tai muu yhteisö voi vali­ta sieltä mieleisen­sä teok­set ja aset­taa niille oman osto­hin­tansa oman arviointin­sa mukaan. Jos jokin teos saa riit­tävästi osto­tar­jouk­sia, se oste­taan kaikille vapaak­si. Viiden­nek­si, kun teok­sen bitit ovat kaikkien vapaasti käytet­tävis­sä, niiden jalost­a­mi­nen fyy­sisek­si tuot­teek­si, kir­jak­si, äänilevyk­si, teat­ter­iesi­tyk­sek­si tms. vapau­tuu aitoon markki­nakil­pailu­un. Tek­i­jänoikeustaloudessa­han näin ei ole vaan tek­i­jänoikeuk­sien halti­ja voi määrätä myös teok­sen fyy­sis­es­tä toteu­tuk­ses­ta, mikä tämän koulukir­jaon­gel­mankin osaltaan aiheuttaa.

  19. Cls: “Tent­tikir­joil­la rahaste­taan varsin härskisti. Kas­va­tusti­eteen kurs­seil­la oli kir­jo­ja, joiden kir­joit­ta­jat oli­vat kursse­ja pitävät prof­fat. Kir­jas­tos­ta liikeni ehkäpä muu­ta­ma kym­men­tä näitä kir­jo­ja, kun kurssil­la oli yli 300 osal­lis­tu­jaa. Kir­jo­jen hin­nat pyörivät 30–40e tienoil­la ja moni pää­tyi sit­ten osta­maan, kun ei muuten saanut.”

    Törkeää rahas­tus­ta tosi­aan, tuosta­han saat­taa pro­fes­sori­ta­son asiantun­ti­jalle jäädä käteen jopa usei­ta tuhan­sia euro­ja. Veroki­iloi­neen ei mene kah­takym­men­täkään vuot­ta vaikka­pa kylpy­huoner­e­mon­tin rahoittamiseen.

  20. Perusk­oulun ja lukion oppikir­jan käsikir­joi­tus on vielä hal­pa: siitä mak­se­taan tek­i­jöille n. 16% kir­jan verot­tomas­ta hin­nas­ta — eli jos kir­ja mak­saa 20€, sen vero­ton hin­ta on 18,50€ (8% alv) ja tek­i­jöi­den osu­us n.3€/ kir­ja. Ja tek­i­jöitä on yleen­sä 3 — 6.

    Jos jol­lakul­la olisi tar­jo­ta tek­i­jöille parem­pi diili, he var­maan siihen tart­tuisi­vat. Iso­jen kus­tan­ta­mo­jen hallinta on kuitenkin sitä luokkaa, että ei sitä helpol­la mur­re­ta. Markki­noin­ti nääs. 

    Touko Met­ti­nen
    alaa seurannut

  21. Tar­tu­it todel­lakin oikeaan ongel­maan! E‑kirjakeskustelu on ollut välil­lä varsin tuskaista seu­rat­tavaa Suomes­sa. Pani­ikkia ja muu­tosvas­tar­in­taa on ilmas­sa. Dig­i­taal­is­ten teoskap­palei­den lain­aus­määrien keinotekoinen rajoit­ta­mi­nen on hul­luin idea vähään aikaan.

    Veisin tämän vielä askeleen pidem­mälle. Koko kir­jas­to­laitok­ses­ta ylipään­sä pitäisi muoo­dostaa kansalaisille lailli­nen teosten lataus­palvelu, eli kir­jas­to­jen ylläpitämästä verkkopalvelus­ta voisi lada­ta teok­sia lail­lis­es­ti itselleen. Kir­jas­tot neu­vot­telisi­vat tästä sopimuk­set oikeu­den­halti­joiden kanssa etukä­teen, jol­loin rahavir­rat oli­si­vat tur­vatut. Muu­tok­sen hyv­in­voin­tia lisäävä vaiku­tus olisi ilmeinen.

    Täl­laisen jär­jestelmän toteut­ta­mi­nen ei edel­lyt­täisi edes mitään lakimuu­tos­ta. Esteenä ovat ain­oas­taan kus­tan­ta­jat, jot­ka var­maankin yrit­tävät repiä täl­lai­sista lisens­seistä mah­dot­toman suuria sum­mia. Ole­tan, että tämä on syy siihen, mik­sei täl­lainen jär­jestelmä ole jo toteutunut.

    Jotenkin kus­tan­ta­jat ja kun­nat pitäisi saa­da lähtemään tähän mukaan. En ole vielä keksinyt, miten se onnistuisi.

    Kir­joitin asi­as­ta taan­noin blogi­i­ni: http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/37173-kirjastot-piraattipalveluiksi

  22. Osmon kuvaa­mas­sa tilanteessa suosit­telisin akti­ivisia opiske­li­joi­ta särkemään e‑kirjan DRM-jär­jestelmän ja kopi­oimaan kir­jaa niin paljon kuin ehtivät. Kansalais­tot­telemat­to­muus kun­ni­aan. Noin type­r­än kus­tan­ta­jan pitäisikin olla konkurssissa.

  23. “Jos yliopis­to ottaa jonkin kir­jan tutk­in­to­vaa­timuk­si­in, se mak­saa tästä kir­jan tek­i­jöille ker­tako­r­vauk­sen, joka voisi olla yhtä suuri kuin se tuli, jon­ka k tek­i­jät saa­vat nykykäytännössä.”

    Mik­si ker­tako­r­vaus? Mak­sutele­vi­sios­sa on mak­su­ta­pa Pay per View eli samaa voi soveltaa e‑kirjaan:

    Yliopis­to mak­saa sovi­tun mak­sun per lainaker­ta. Voisi olla jokin mak­su opiske­li­jallekin, jot­tei olisi turhia lainakertoja.

  24. Käytän­nössähän mon­et opiske­li­jat esimerkik­si kuvaa­vat lukusa­likap­palei­ta itselleen dig­i­taaliseen muo­toon, kos­ka kir­jo­ja ei kaikille riitä, ja kuvaa­mal­la dig­i­toin­ti­inkin menevä aika on alle tun­nin luokkaa. Sanois­in, että aika hyvä tun­tipalk­ka mon­enkympin kir­jas­ta, varsinkin opiskelijalle.

    Eihän tuos­sa mitään järkeä ole, kun kun­non dig­i­taaliset kap­paleet voisi­vat olla suo­raan kir­jas­tol­la jaos­sa, jol­loin ne eivät tosi­aan lop­puisi kesken, jos hom­ma olisi toteutet­tu fiksusti.

    Itse olen kyl­lä ehdot­tomasti myös avoimen oppi­ma­te­ri­aalin kan­nal­la, ja kir­joitinkin siitä Opettaja-lehteenkin(joka ihanaa kyl­lä on saatavis­sa myös verkko­muo­dos­sa): http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_48/153068.htm

    -Eetu Rantakan­gas, Piraat­tipuolueen kansane­dus­ta­jae­hdokas, Keski-Suomi

  25. Tent­tikir­joil­la rahaste­taan varsin härskisti. Kas­va­tusti­eteen kurs­seil­la oli kir­jo­ja, joiden kir­joit­ta­jat oli­vat kursse­ja pitävät proffat.

    Ole­tan noiden kuitenkin ole­van parem­pia kuin amerikkalaiset..?

    Amerikkalaisil­la on (ainakin nykyään) paha tapa kir­joit­taa suju­vaa pin­nal­lista tek­stiä, jon­ka lukemiseen kuluu paljon aikaa, mut­ta joka ei lainkaan vaa­di tai edes tue varsi­naisen asian ajat­telua tai ymmärtämistä.

    Lisäk­si sotke­taan asi­at siten, ettei kullekin yksit­täiselle asialle jää selkeää omaa kohtaansa. Tämä yhdis­tet­tynä tarpeet­tomaan mon­isanaisu­u­teen tekee teok­ses­ta myös sovel­tumat­toman hakuteokseksi.

    Kansan­ta­juisu­us on pahim­mil­laan aikamoista myrkkyä oppikirjalle.

  26. Mikko H: “Osmon kuvaa­mas­sa tilanteessa suosit­telisin akti­ivisia opiske­li­joi­ta särkemään e‑kirjan DRM-jär­jestelmän ja kopi­oimaan kir­jaa niin paljon kuin ehtivät.”

    Tämä on juuri se käyt­täy­tymis­malli jon­ka takia kus­tan­ta­jien ei kan­na­ta muut­taa kulut­ta­jatar­jon­taa sähköisek­si, eli kun kopi­oin­ti tehdään riit­tävän helpok­si (esim. suo­jataan vain jol­lain DRM:llä), tuote pää­tyy pian lait­tomaan lev­i­tyk­seen. Insti­tuu­tiot oli­si­vat luotet­tavampia sopimuskump­panei­ta, ja luul­tavasti ostaisi­vat teok­sen siitä huoli­mat­ta että se olisi vapaasti mut­ta lait­tomasti ladattavissa. 

    Googlen sen sijaan kan­nat­taa kir­ja skan­na­ta kos­ka tulon­mene­tys­ris­ki on joka tapauk­ses­sa ulkois­tet­tu kus­tan­ta­jalle ja tek­i­jälle. Skan­naus on äkkiä maksettu.

  27. Onhan se huvit­tavaa, prof­fat, joiden keskipalk­ka on 5700€/kk http://www.tekniikkatalous.fi/tyo/article77353.ece
    joutu­vat keräämään lisä­tien­este­jä opiske­li­joil­ta, jot­ka joutu­vat käymään opin­to­jen ohel­la töis­sä jot­ta voisi­vat mak­saa edes kurssikirjat.

    Mikko H kirjoitti:

    Osmon kuvaa­mas­sa tilanteessa suosit­telisin akti­ivisia opiske­li­joi­ta särkemään e‑kirjan DRM-jär­jestelmän ja kopi­oimaan kir­jaa niin paljon kuin ehtivät.
    /blockquote>

    Tuo­han on type­r­ää, yksit­täisen opiske­li­jan ei kan­na­ta luovut­taa tieto­ja muille opiske­li­joille. Esim, jos kurssin repu­tus­pros­ent­ti on luokkaa 30%, kir­jan lainaksi saa­neen opiske­li­jan kan­nat­taa omia kir­jaa kunnes tent­ti on läpi. 

    Olisiko­han ehkä halvem­paa jär­jestää tent­te­jä sen ver­ran use­am­min että ne vähät kir­jat riit­täi­sivät vuoron­perään käytet­tynä. Toisaal­ta, eiköhän Suomes­sa nopeuteta opin­to­ja tule­vaisu­udessakin van­hoin tutu­in kon­stein. Opin­to-oikeut­ta leikkaa­mal­la ja opin­to­tukia takaisinperimällä.

  28. Ongel­ma ei ratkeaisi pelkästään Suomes­sa tehtävil­lä tempuilla.

    Kun olen kat­sonut edis­tyneem­pi­en opiskeljoiden tent­tikir­jo­ja ja muis­te­len omaa nuoru­ut­tani niin kir­joista oli ulko­maankielisiä ja muual­la julka­istu­ja melkoinen määrä ja oli­vat muuten aika kalli­it­takin ostaa. Riip­puu var­maan opiskelu­vai­heen lisäk­si myös opiskelualueesta.

    Oden ehdo­tuk­set voisi­vat toimia koti­mais­ten julka­isu­jen kanssa mut­ta kan­sain­välis­es­ti ongel­man ratkaisu olisi mon­ta ker­talu­okkaa monimutkaisempaa.

  29. Mikko Särelä:
    [Quote]Tekijän pitää saa­da työstään kun­nolli­nen kor­vaus, mut­ta oikeus ulos­mi­ta­ta suuri osa kokon­aishyödys­tä yli rajahyö­dyn johtaa kär­jistyvi­in tulo­eroi­hin ja “voit­ta­ja vie kaiken” talouteen.[/Quote]

    Mut­ta juuri tämähän on pelin hen­ki nykyään kaikessa. Lisäk­si suurin osa ihmi­sistä tun­tuu ajat­tel­e­van, että näin onkin oikein.

  30. Vuodessa keskiver­tok­oul­u­lainen lukee noin 25 kir­jaa, joka tekee opin­toas­t­eesta riip­puen 50–100 paperi­sivua per kir­ja (sivu­lu­vun määrä jaet­tuna kahdel­la). Yhteen­sä päästään 1250–2500 pape­ri­arkki­in. Koulu-uran aikana (12 vuot­ta) se tekee yli 20 000 arkkia. No ker­ro­taan­pa se vaik­ka miljoon­al­la näin ollen 20 mil­jar­dia arkkia. A4- ark­ki painaa 5 gram­maa. Näin säästy­isi pape­ria noin 100 000 ton­nia parin vuosikymme­nen aikana pelkästään koulukir­jois­sa. Ja las­ke­taan muu kir­jal­lisu­us päälle. Sit­ten voidaan kyseinen luku moninker­tais­taa. Euroopan mit­takaavas­sa voidaan puhua kaikki­aan jo hiukan suurem­mista luvuista.

    Ipa­dit ja vas­taa­vat ovat nykyään jo mukavampia räplät­täviä kuin paprukir­jat. Käsi­varaisen kir­joituk­sen tun­nista­va näyt­tö olisi kanssa muka­va (kehitet­ty jo aikaa sitten).

    Sähköisen oppikir­jan hin­ta voisi olla esimerkik­si 30 % alem­pi kuin paperisen, kun ote­taan huomioon pain­oku­lut, kul­je­tuk­set ja kir­jakaup­po­jen kaut­ta tapah­tu­va myyn­ti. Välikädet­tömyys paran­taisi kus­tan­to­mo­jen katetta.

  31. Lisäk­si voitaisi­in opet­taa opiske­li­joi­ta akti­ivis­es­ti hake­maan tietoa inter­netistä. Tietoy­hteiskun­ta vaatii sovelta­maan tietoa ja itsenäiseen tiedonhaku­un. Näin saataisi­in ehkä houkutel­tua poikia myös aka­teemiseen opiskelu­un. Aka­teemisen opiskelun keskeisimpiä asioi­ta on kyky soveltamiseen ja itsenäiseen tiedonhank­in­taan. Tablet­ti­in yhdis­tet­ty lan­ga­ton per­in­teinen näp­päimistö voisi sopia joillekin.

  32. juge,

    Kurssikir­jo­jen ostamisen mielekkyys vai­htelee voimakkaasti riip­puen alas­ta. Meil­lä, jot­ka olemme opiskelleet teknil­li­sis­sä yliopis­tois­sa, kir­jo­jen ost­a­mi­nen oli ihan real­isti­nen vai­h­toe­hto: kir­jo­ja on korkein­taan yksi kurssia kohden, mon­esti samaa kir­jaa tarvi­taan use­al­la kurssil­la ja käyte­ty­il­lä kir­joil­la on toimi­vat jälki­markki­nat. Käytän­nössä 50 euron kir­jas­ta saa myy­dessä ainakin 25 euroa ja samal­la kurssikir­jal­la suorit­taa parhaim­mil­laan kym­menkun­nan opin­topis­teen ver­ran kursse­ja. Kaikil­la kurs­seil­la ei edes tarvitse kir­jaa, kun tekee hyvät luentomuistiinpanot.

    “Human­is­teil­la” tilanne on ihan toinen. Jos­sain kah­den opin­topis­teen kurssis­sa voi olla luet­ta­vana jopa kolme kir­jaa, joil­la ei tee kurssin pää­tyt­tyä mitään. Lisäk­si ne sisältävät mate­ri­aalia, jota ei ole luen­noil­la käy­ty läpi. Tilanne on ihan toinen kuin teknil­listi­eteel­lisel­lä alal­la. Surullista kyl­lä, human­is­tis­ten tai yhteiskun­nal­lis­ten alo­jen lukem­i­nen on paljon kalli­im­paa kuin DI:ksi opiskelu, mut­ta siitä saa huonom­man palkan.

  33. Tam­pereen Yliopis­tossa oli vielä 2000-luvun alus­sa vapaa tulostu­soikeus, joka sit­ten pois­tet­ti­in kun jotkut ilmeis­es­ti tehtaili­vat kir­jo­ja ja tulosti­vat kym­meniä tuhan­sia arkke­ja vuodessa.

    Joil­lain kurs­seil­la oli myös kurssikan­sio jos­ta aineis­ton sai kopi­oi­da kopiokoneel­la itselleen, tai ostaa sen valmi­ina n. 2–5€ monistenippuna.

    Mitä jos val­tio tek­isi diilin kus­tan­ta­jien kanssa, ja tar­joaisi opiske­li­joille esim. 100€ (vapaae­htoisel­la) lukukausi­mak­sul­la vapaan käyt­töoikeu­den kaik­keen kurssimateriaaliin. 

    Sama pitäisi toteut­taa lukiokir­joil­la, jot­ka nyt ovat lähin­nä melkoista rahas­tus­ta ja eri­ar­vois­ta­vat perheitä.

  34. Tuo sähköi­nen kurssikir­jas­to (ellibs) on aivan hirvit­tävää son­taa. Kus­tan­ta­jat ovat vetäneet palvelun tilaa­jaa kuin päs­siä narus­sa. Mitä tuos­ta jär­jestelmästä ikinä onkin mak­set­tu, se on ollut liikaa.

    Yliopis­to­jen kurssikir­jat pitäisi kaik­ki OA-julka­ista (Open Access, vähän niin kuin Open Source). Mon­etkaan tek­i­jät eivät tuos­ta pahas­tu­isi, kus­tan­nusy­htiöt siitä lähin­nä vetäi­sivät herneen nenään. Tek­i­jälle jää käteen joka tapauk­ses­sa hädin tuskin mitään.

  35. Kurssikir­jan tek­i­jä käyt­tää kir­jan kir­joit­tamiseen ehkä yhden henkilö­työvuo­den. Jos kyseessä on keskimääräi­nen nor­jalainen, tämä olisi pyöreästi €50k arvoinen pläjäys, brut­to, jos henkilö saisi siitä palkkaa nor­maali­na palkkatyönä. Tuplataan tämä, jot­ta kir­jan kir­joit­ta­ja voi huila­ta vielä vuo­den sen päälle.

    Jos jokaises­sa yliopis­tossa, joka kurssikir­jaa käyt­tää, joka vuosi kah­den opiske­li­jan opin­not viivästyvät puolel­la vuodel­la jär­jestelmän vuok­si, niin jo yhdessä yliopis­tossa opiskele­vien joukos­sa hyv­in­voin­ti­tap­pi­on odotusar­vo kir­jaa kohden on valmis­tuneen vuo­tuisen tuot­tavu­us­pre­emion suu­ru­inen. Olete­taan, Stet­son-Har­ri­son-menetelmän nojal­la, että tämä on noin €10k.

    Jos kurssikir­ja on käytössä kahdessakymme­nessä yliopis­tossa, tämä tarkoit­taa, että jär­jestelmä tuot­taa kaksinker­taisen hyv­in­voin­ti­tap­pi­on ver­rat­tuna kohtu­ulliseen kor­vauk­seen koko siitä työstä, joka kir­jan tekemiseen on mennyt.

    Tämä on vähän saman­lainen jut­tu kuin biopolt­toaineet. Kun tek­i­jänoikeus on nimet­ty oikeudek­si, siitä tulee maagis­es­ti jotain hyvää. Vähän niinkuin biopolt­toaineen on ihan pakko olla ympäristöys­täväl­listä, kun sen nimessäkin on “bio” ja se on niin luon­nol­lista. Vaik­ka sit­ten primääriener­giaa kuluisikin kaksinker­tais­es­ti hyö­tyyn verrattuna.

  36. Oden malli toimisi vielä jotenkin koti­mais­ten tent­tikir­jo­jen kohdal­la jos kaik­ki alan yliopis­tot Suomes­sa saadaan mukaan. Ulko­mais­ten kir­jo­jen kohdal­la täl­lainen ei onnis­tu­isi mitenkään. Ongel­mak­si muo­dos­tuu kir­jo­jen kan­sain­vä­li­nen jälleen­myyn­ti. Ei ole kestävää, että samaa kir­jaa myy­dään Suomes­sa eurol­la ja Tan­skas­sa viidel­läkymmenel­lä eurol­la. Nykyäänkin jenkkei­hin “salakul­jete­taan” paljon halpo­ja “Inter­na­tion­al Edi­tion” kir­jo­ja Euroopas­ta ja Aasi­as­ta, vaik­ka hin­taerot ovatkin “vain” 50% luokkaa.

    Kir­jo­jen ilmais­jakelun rajoit­ta­mi­nen läs­näole­vi­in ja kurssille ilmoit­tau­tuneisi­in ei aut­taisi paljoa. Suomes­sa­han on opiskelu mak­su­ton­ta ja kurssi-ilmoit­tau­tu­misia ei rajoite­ta käytän­nössä mitenkään.

    Real­is­tisem­paa olisi, että kir­jas­tot neu­vot­telisi­vat kus­tan­ta­jien kanssa mas­sa-alen­nuk­sia. Näin ne toiv­ot­tavasti jo tekevätkin.

  37. Tuli viime vuon­na ostet­tua yksi todel­la inhot­taval­la DRM:llä suo­jat­tu kurssikir­ja. Kir­jaa ei voin­ut tulostaa — mikä olisi helpot­tanut muis­ti­in­pano­ja. Kir­jaa ei voin­ut myöskään lukea kuin Win­dows-tietokoneel­la, _pääkäyttäjäoikeuksin_, _in­ter­net-yhtey­den ollessa avoinna_. Ei liene ihme, että päätin käyt­tää hie­man aikaa, ja mursin suo­jauk­sen saadak­seni käyt­tökelpoisen ver­sion: tulostet­ta­van ja nor­maal­isti tietokoneeltakin luet­ta­van. Ei muuten ollut edes vaikeaa — kuvakaap­pauk­set on kek­sit­ty jo aika päivää sitten.

    Ei jos DRM-tuote on tehty asi­akkaalle todel­la epämiel­lyt­täväk­si käyt­tää, on turha itkeä asi­akkaden mur­ta­van suo­jauk­sen tai han­kki­van help­pokäyt­töisen piraattituotteen.

  38. Tent­tikir­jan skan­naami­nen kestää noin yhden Incep­tion-lef­fan ver­ran eli vähän toista tun­tia. Skan­nat­tu­ja tent­tikir­joa ei ole verkos­sa vaik­ka skan­naamista har­raste­taan. Miksi? 

    Väite, että hen­gen­tuot­teen arvo olisi mitat­tavis­sa vai­h­toe­htoiskus­tan­nuk­sel­la, on hiukan hölmö. Kuten mikä tahansa sel­l­ainen malli, jos­sa luomis­es­ta pois­te­taan kap­i­tal­isti­nen kannustin.

  39. Osmon ehdo­tuk­ses­sa hyvää on se, että siinä kus­tan­ta­jat on ohitet­tu ja kaup­pa tapah­tu­isi tek­i­jöi­den ja val­tion tai yliopis­ton välil­lä. Se tulisi lähelle omaa ehdo­tus­tani ja voitaisi­in itse asi­as­sa toteut­taa samal­la menetelmällä. 

    Ongel­mak­si jäi­sivät oppikir­jat, joiden oikeudet ovat kus­tan­ta­jil­la tai muil­la oikeu­den­halti­joil­la, usein ulkomaalaisilla. 

    Mitä jos val­tio tek­isi diilin kus­tan­ta­jien kanssa, ja tar­joaisi opiske­li­joille esim. 100€ (vapaae­htoisel­la) lukukausi­mak­sul­la vapaan käyt­töoikeu­den kaik­keen kurssimateriaaliin.

    Kan­natet­ta­va aja­tus tämäkin, mut­ta täy­tyy muis­taa kak­si reali­teet­tia. Tek­i­jänoikeus on nimeno­maan oikeus rahas­taa tiedon pant­taamisel­la, ja toisek­si, kus­tan­ta­jat ovat pääsään­töis­es­ti osakey­htiöitä, joiden velvol­lisu­us on tuot­taa voit­toa omistajilleen. 

    Ei kus­tan­ta­jil­la ole tah­toa eikä mah­dol­lisu­ut­ta luop­ua kan­nat­tavas­ta tiedon pant­taamis­es­ta vain jot­ta opiske­li­jat saisi­vat tietoa halvem­mal­la. Niin­pä, jos tässä tapauk­ses­sa johonkin sopimuk­seen päästäisi­inkin, se voisi olla vain sel­l­ainen, jos­sa kus­tan­ta­jat voit­ta­vat joidenkin tois­t­en tieto­jen pant­taamisel­la, joko kir­jail­i­joiden tai veron­mak­sajien kustannuksella.

  40. Kuto­ja

    Tuo­han on type­r­ää, yksit­täisen opiske­li­jan ei kan­na­ta luovut­taa tieto­ja muille opiske­li­joille. Esim, jos kurssin repu­tus­pros­ent­ti on luokkaa 30%, kir­jan lainaksi saa­neen opiske­li­jan kan­nat­taa omia kir­jaa kunnes tent­ti on läpi. 

    No niin, tässä on siis korkeak­oulu­tuk­sen todel­li­nen sanoma: kaver­ille ei jätetä. Anti­ikin Kreikan Akatemi­an lehdos­ta on vis­si­in tul­tu jonkin sortin täysi kier­ros. Suo­mi nousu­un inno­vaa­tioil­la ja silleen 🙂

  41. Alum­niter­veiset TKK:lta…err Aal­to yliopistosta…whatever ***koulu nykyään onkaan. Ihanas­sa entisessä opinahjos­sani oli kanssa käytössä sähköi­nen lainaami­nen joillekin mate­ri­aaleille kir­jas­tossa. Jär­jestelmään voi tutus­tua osoitteessa:

    http://lib.tkk.fi/fi/ohjeet/oppaat/e_aineistot/ebrary_ellibs.html

    “Ebraryn käyt­tö vaatii Ebrary Read­er ‑lukuo­hjel­man asen­tamisen oma­lle (tai esim. kir­jas­ton) koneelle. Win­dows Vis­taa käytet­täessä ohjel­ma toimii ain­oas­taan Inter­net Explorerin avul­la eikä sen käyt­tö ole mah­dol­lista LINUX ja UNIX ‑ympäristöis­sä.”

    Jos tästä pääsee yli, niin kir­jo­ja voi lukea Acro­bat Read­er­il­lä. Itse en koskaan päässyt niin pitkälle Mac OS X ‑käyt­täjänä.

  42. spot­tu kir­joit­ti 2.1.2011 kel­lo 18:23 vas­tauk­se­na Cls:n viestiin
    “Törkeää rahas­tus­ta tosi­aan, tuosta­han saat­taa pro­fes­sori­ta­son asiantun­ti­jalle jäädä käteen jopa usei­ta tuhan­sia euro­ja. Veroki­iloi­neen ei mene kah­takym­men­täkään vuot­ta vaikka­pa kylpy­huoner­e­mon­tin rahoittamiseen.”

    Ei pro­fes­sorin työ ole arvokas­ta sen takia, että pro­fes­sori tietää paljon asioi­ta. Se muut­tuu arvokkaak­si sen kaut­ta, että tietoa hyödynnetään. 

    Jos ajatel­laan, että kap­i­tal­is­mil­la on jokin yhteiskun­taa hyödyt­tävä tarkoi­tus, mikä oikeut­taa sen ole­mas­saolon, se ei ole rahan tuot­ta­mi­nen, vaan arvon tuot­ta­mi­nen. Tuote­tun arvon voi sit­ten vai­h­taa rahaan. (Pre­missin saa vapaasti haastaa.) 

    Cls:n esimerkissä rahas­tuk­seen oikeut­ti asema(n väärinkäyt­tö?) kurssi­vaa­timuk­sien päät­täjänä, melko olemat­toma­l­la arvon luomisel­la, ‑pain­os­ten päivit­tämisen muodossa. 

    Sys­tee­mi vaikut­taa hie­man oudol­ta: opetuk­sen tuot­tamisel­la on selkeät mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set luen­noit­si­joiden ja opet­ta­jien työ­panok­sen, käytet­tävien tilo­jen ja muiden tarvikkei­den kuten atk-lait­tei­den takia. Taas valmi­ik­si tuote­tun tiedon opiske­li­joille siirtämisen mar­gin­aa­likus­tan­nuk­set kopi­oin­nin ja print­taamisen osalta oli­si­vat olemat­tomat. Kuitenkin näistä ensim­mäi­nen on ilmaista ja toinen maksullista. 

    Mielestäni tästä mak­sus­ta melko suuri osa on turhaa sen val­ues­sa kus­tan­ta­jan ja kau­pan välikäsille, jot­ka eivät tuo­ta mainit­tavaa lisäar­voa netistä luet­tavaan tai print­at­tavaan ver­sioon näh­den. Suun­nit­telisim­meko täl­laisen sys­teemin puh­taal­ta pöydältä?

    Ja sit­ten vielä yksi jut­tu: mik­si vain opiske­li­jas­tatuk­sen omaav­ille? Onko jokin eri­tyi­nen syy mik­si muiden suomea ymmärtävien ei pitäisi tietää jotain mitä opiske­li­joiden kuu­luisi tietää?

  43. Kir­jas­tois­sa on e‑aineistoja aikamoinen kir­jo, eikä nidea­jat­telu­un perus­tu­va onnek­si ole se yleisin. Koti­mainen ellibs toimii noin, eikä ellib­sin edus­ta­jan mukaan ole muut­ta­mas­sa toim­intat­apo­jaan. Valitet­tavasti. On sääli, että vaik­ka uusi teknolo­gia mah­dol­lis­taisi aivan uuden­laisia toim­inta­malle­ja, val­i­taan sel­l­ainen, joka jäljit­telee vanhaa.

    E‑aineistot ovat siinäkin mielessä eri­laisia kuin paine­tut, että kir­jas­to ei yleen­sä osta kir­jan kap­palet­ta, vaan käyt­töoikeu­den. Käyt­töoikeudet ovat aika rajoite­tut, ja kir­jas­tot toimi­vat kustantajien/palveluntarjoajien ehdoil­la. Kir­jas­to toimii välit­täjänä, ei varsi­naise­na palvelun­tar­joa­jana, joten jos palvelu on teknis­es­ti huono (tai äärim­mäisen kallis), mut­ta sisältää esim. tärkeitä kurssikir­jo­ja, on kir­jas­ton ns. puun ja kuoren välis­sä. Toiv­otaan, että tilanne muut­tuu ajan kanssa paremmaksi.

  44. Ainakin tietotekni­ikkaa opiskel­e­vat voivat olla tyy­tyväisiä siitä, että net­ti on pul­lol­laan alan tent­tikir­jo­ja pdf-for­maaatis­sa (tai chm-for­maatis­sa). Viruk­si­akaan en ole havain­nut pdf-kir­jo­jen “liit­teenä”.

    Mut­ta miten lie sit­ten esim. sosi­aalialaa opiskel­e­vat, kun sosi­aaliala tun­tuu ole­van ainakin Suomes­sa sel­l­aista, että tääl­lä jyl­läävät sel­l­aiset opin­to­vaa­timuk­set, mitkä eivät käy yksi­in ulko­mai­sista kir­joista opittuina.

  45. Ihmette­len,
    Oden tilanteessa olisin lainannnut joltakul­ta kir­jan toviksi ja kopi­oin­nut sen. En ymmär­rä, olisinko iso rikolli­nen? Tietysti kopi­oin­tikin mak­saa, mut­ta ainakaan kir­jan puut­teesta ei pojan luvut jää kiin­ni. Itse jouduin aika kalli­it kir­jat osta­maan 60-luvul­la, mut­ta poi­ka sit­ten 90–20 vai­h­teessa osasi asioi­ta hoidella.
    Minus­ta Osmon tapaises­sa per­heessä seli­tys kir­jan puut­teesta tentin lykkäämiseen on, no ainakin omi­tu­inen. Ok, lisää kaikkia hieno­ja jut­tu­ja opiske­li­joille, sehän on vaan hyvä. Mehän ne maksamme.

  46. Antti:“Ei pro­fes­sorin työ ole arvokas­ta sen takia, että pro­fes­sori tietää paljon asioi­ta. Se muut­tuu arvokkaak­si sen kaut­ta, että tietoa hyödynnetään.”

    Tästä arvos­ta ei vaan olla valmi­ita mak­samaan, vaan käytän­nössä ain­oas­taan sel­l­ai­sista imma­te­ri­aal­i­tuot­teista jot­ka onnis­tu­taan suo­jaa­maan tai muuten pitämään salas­sa. Köy­hä opiske­li­ja saat­taa silmää räpäyt­tämät­tä ostaa vaik­ka parin ton­nin Macin jon­ka arvo perus­tuu suun­nit­telu- ja valmis­tus­pros­essien patent­tisuo­jauk­seen ja salas­s­api­toon, mut­ta muu­ta­ma kymme­nen euroa kurssi­ma­te­ri­aal­ista on ylivoimaista jonkin ad hoc moraalisen prin­si­ipin perusteella.

    Medi­a­te­ol­lisu­us on men­nyt viime aikoina nimeno­maan siihen suun­taan että sisäl­lön­tuot­ta­jat mah­dol­lis­ta­vat laiteli­ike­toimin­nan (kor­vauk­set­ta), Osmon ehdo­tus on siitä hyvä että se ui tässä suh­teessa vastavirtaan.

    “Mielestäni tästä mak­sus­ta melko suuri osa on turhaa sen val­ues­sa kus­tan­ta­jan ja kau­pan välikäsille, jot­ka eivät tuo­ta mainit­tavaa lisäar­voa netistä luet­tavaan tai print­at­tavaan ver­sioon nähden.”

    Aka­teemisen kir­jakau­pan kas­sa tuot­taa min­ulle pelkkää negati­ivista lisäar­voa, merkit­tävästi helpom­paa ja nopeam­paa olisi kävel­lä ohi kir­ja kainalos­sa. Ammat­tikir­jal­lisu­uskin olisi vai­vat­tomampi etsiä vaan jostain kuin ostaa pdf:nä pdf-kirjakaupasta.

  47. “Ebraryn käyt­tö vaatii Ebrary Read­er ‑lukuo­hjel­man asen­tamisen oma­lle (tai esim. kir­jas­ton) koneelle. Win­dows Vis­taa käytet­täessä ohjel­ma toimii ain­oas­taan Inter­net Explorerin avul­la eikä sen käyt­tö ole mah­dol­lista LINUX ja UNIX ‑ympäristöis­sä.”

    Ebraryl­la ainakin on ole­mas­sa myös java-poh­jainen luk­i­ja, joka toimii kyl­lä Lin­uxis­sa, Macis­sa ja kaikissa muis­sakin javal­la varuste­tuis­sa järjestelmissä.

    Ebrary on muutenkin jo lähtöko­htais­es­ti paljon järkevämpi sys­tee­mi kuin Ellibs, siinä ei ole tuol­laisia keinotekoisia rajoituk­sia (tosin käyt­täjäkun­ta on rajat­tu tun­nuk­sen halti­joi­hin, ts. yliopis­to­jen opiske­li­joi­hin ja henkilökuntaan).

  48. Medi­a­te­ol­lisu­us on men­nyt viime aikoina nimeno­maan siihen suun­taan että sisäl­lön­tuot­ta­jat mah­dol­lis­ta­vat laiteli­ike­toimin­nan (kor­vauk­set­ta), Osmon ehdo­tus on siitä hyvä että se ui tässä suh­teessa vas­tavir­taan.

    Lait­teetkin ovat halpo­ja, jos ostaa com­mod­i­ty-tuot­tei­ta, eikä jotain ome­nal­o­gol­lisia. Applen tuot­tei­den hin­tapre­emios­ta suurin osa ei tule patent­tisuo­jista, vaan tavaramerk­istä. Par­in­ton­nin macin kanssa yhtä tehokkaan rau­dan saa kolmel­la sataa gigan­tista. Se, mitä ei saa, on hienot logot ja “look and feel”. 

    Ei sil­lä, patent­tisekoilu tuo siihen toki silti parikin kym­men­tä pros­ent­tia. Mäkkien koleus-pre­emiot ovat kuitenkin sadan pros­entin luokkaa.

  49. tiedemies: “Lait­teetkin ovat halpo­ja, jos ostaa com­mod­i­ty-tuot­tei­ta, eikä jotain omenalogollisia.”

    OS X ei ole lisen­soitavis­sa com­mod­i­ty-rautaan, ja käyt­tik­sen kun­nolli­nen BSD-runko eri­no­maiseen käyt­töli­it­tymään yhdis­tet­tynä on ainakin näin kehit­täjälle Macin varsi­nainen lisäar­vo. Eipä silti, eri­no­mainen laite.

    Epälo­ogisu­us on siinä että tek­i­jänoikeuk­sien moraaliset ongel­mat nähdään yleen­sä suurimp­ina siel­lä mis­sä oikeu­den­halti­ja ei niitä pysty tehokkaasti puo­lus­ta­maan. Joku Mac-rau­dan pakkomyyn­ti käyt­tik­sen kyl­jessä ei herätä minkään­laisia into­hi­mo­ja (ja mik­si pitäisi, markki­nat ratkai­se­vat sen aikanaan).

  50. Epälo­ogisu­us on siinä että tek­i­jänoikeuk­sien moraaliset ongel­mat nähdään yleen­sä suurimp­ina siel­lä mis­sä oikeu­den­halti­ja ei niitä pysty tehokkaasti puo­lus­ta­maan.

    Ei tässä ole mitään epälo­ogisu­ut­ta. Tek­i­jänoikeuk­sien moraaliset ongel­mat nähdään suurimp­ina siel­lä, mis­sä ne ovat ilmeisim­mät, ja se, että tek­i­jänoikeu­den valvom­i­nen on vaikeaa, johtaa siihen että ihmiset tule­vat tietoisek­si sen mielet­tömyy­destä. Lisäk­si se, että oikeuk­sien puo­lus­t­a­mi­nen on vaikeaa, johtaa vaa­timuk­si­in alati rankem­mista keinoista. 

    Vihreät ja muut tek­i­jänoikeus­jant­ter­it ovat valmi­ita pistämään pystyyn poli­isi­val­tion, jos­sa poli­isi­in ver­rat­tavia val­tuuk­sia on lisäk­si siir­ret­ty yksi­ty­isille tahoille, kaik­ki tek­i­jänoikeuk­sien puo­lus­tamisen nimis­sä. Useimpi­en ihmis­ten mielestä se nyt vaan on ilmeistä, että jos jonkun tek­i­jänoikeu­den puo­lus­tamisek­si täy­tyy lakkaut­taa lail­lisu­us­pe­ri­aate, oikeusval­tio, ja yksi­ty­isyy­den­suo­ja, niin ko. oikeus joutaa romukoppaan. 

    Joku Mac-rau­dan pakkomyyn­ti käyt­tik­sen kyl­jessä ei herätä minkään­laisia into­hi­mo­ja (ja mik­si pitäisi, markki­nat ratkai­se­vat sen aikanaan).

    Mäkkikäyt­tis ja ‑sof­ta ovat saman­laista rosvous­ta kuin M$:kin, sil­lä ero­tuk­sel­la, että val­tio ja kun­nat eivät sen­tään käytä mäkkiä yhtä laa­jalti eli kaa­da veron­mak­sajien rahaa rosvo­jen tasku­un. Lisäk­si rau­dan ja sof­t­an pakkomyyn­ti ei ole niin paha rikos, jos ain­oa syy han­kkia se on pätemisen­tarve. Applen pre­emiot katoa­vat, kun koko kar­valakkikansal­la alkaa olla varaa sen tuot­teisi­in, se kun on sta­tus­tuote, jon­ka arvo putoaa, jos siitä tulee tarpeek­si suosittu.

  51. Jos kurssikir­ja on käytössä kahdessakymme­nessä yliopis­tossa, tämä tarkoit­taa, että jär­jestelmä tuot­taa kaksinker­taisen hyv­in­voin­ti­tap­pi­on ver­rat­tuna kohtu­ulliseen kor­vauk­seen koko siitä työstä, joka kir­jan tekemiseen on mennyt.

    Entäs hyv­in­voin­ti­tap­pio jos koko kir­ja olisi jäänyt kir­joit­ta­mat­ta kun ei olisi mekanis­mia, jol­la tek­i­jä saisi kor­vauk­sen työstään? 

    En vaa­di, että pitää kynsin ham­pain pitää kiin­ni nykyis­es­tä sys­teemistä, joka on kaikkea muu­ta kuin opti­maa­li­nen, mut­ta halu­aisin kuul­la ehdo­tuk­sia siitä, miten pide­tään hyödyl­lis­ten sisältö­jen tuot­ta­mi­nen tek­i­jöille taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­vana jos tek­i­jänoikeuk­sista luovuttaisiin. 

    Tässä oppikir­jaes­imerkissä asia on helpohko ratkaista ja mielestäni avaus­postauk­ses­sa ollaan ihan oikeil­la jäljil­lä. Yliopis­to joka tapauk­ses­sa määrää käytet­tävät kurssikir­jat joten se voisi yhtä hyvin myös mak­saa niiden tek­i­jöille könt­täko­r­vauk­sen, jol­la kap­palei­ta saadaan valmis­taa niin paljon kuin tarve on. Tai sit­ten oppi­ma­te­ri­aalien tuotan­to voidaan siirtää julkises­ti rahoitet­tavak­si. Kuvit­telisin, että ei olisi ollenkaan huono tai vaikea idea vaikka­pa perusk­oulun oppikir­jo­ja tuot­taa wikipo­h­jais­es­ti niin että opet­ta­jat ja kas­va­tusti­eteil­i­jät eri puo­lil­ta maa­ta pää­sevät muokkaa­maan sisältöä vapaasti ja pros­es­sia moderoi­vat ope­tushal­li­tuk­sen asiantuntijat.

    Sen sijaan ihmis­ten henkilöko­htaiseen kulu­tuk­seen tule­vien sisältö­tuot­tei­den kanssa hom­ma ei toi­mi näin jouhev­asti. En ainakaan halu­aisi, että val­tio kil­pailut­taisi puolestani kir­jail­i­jat ja han­kkisi sit­ten lisenssin koko kansalle muu­ta­maan Rei­jo Mäen dekkari­in ja Juba Tuo­molan koot­tui­hin teoksiin…

  52. Juu­so Kopo­nen kirjoitti:
    miten pide­tään hyödyl­lis­ten sisältö­jen tuot­ta­mi­nen tek­i­jöille taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­vana jos tek­i­jänoikeuk­sista luovuttaisiin.

    No entä miten pide­tään “hyödyl­lis­ten sisältö­jen tuot­ta­mi­nen tek­i­jöille taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­vana” nykysys­tee­mis­sä, mis­sä tek­i­jänoikeuk­sista ei luovu­ta? Mut­ta kaik­ki kuitenkin käytän­nössä kopioivat.

    Kysymys ei ole siitä, että muu­tos olisi jotenkin valin­nainen. Meil­lä ei ole sitä vai­h­toe­htoa että kiel­letään tekni­ikan ja inter­netin ja ihmis­ten välisen tiedonväl­i­tyk­sen kehit­tymi­nen, ja pysytään van­has­sa. Vaik­ka hyp­pisimme vihais­es­ti tasa­jalkaa, niin tekni­ik­ka kehit­tyi jo, inter­net kehit­tyi jo, tiedonväl­i­tys kehit­tyi jo. Siihen pitää joka tapauk­ses­sa sopeu­tua, jotenkin.

  53. Jatkan­pa edellisestä:

    Kaset­ti­mak­su on selvästi van­haan pitäy­tymistä. Kaset­ti­mak­su­tu­lot tip­pu­vat aina kun ihmiset eivät enää käytä van­haa tekni­ikkaa. Nyt kun CD ja DVD-levy­jenkin polt­ta­mi­nen on jäämässä his­to­ri­aan, kaset­ti­mak­sua päätet­ti­in laa­jen­taa ulkoisi­in kovalevy­i­hin. Muusikko­jär­jestöt oli­si­vat halun­neet laa­jen­taa sen myös kän­nyköi­hin. Ehkä myös sisäisi­in kovalevy­i­hin tai kaikki­in tietokoneisiin?

    Ehkä lähi­t­ule­vaisu­udessa SSD-muistien [1] tekni­ik­ka kehit­tyy ja hin­ta las­kee niin, että kovalevyt (niin ulkoiset kuin sisäisetkin) jäävät his­to­ri­aan. Sit­ten on taas kaset­ti­mak­su hupen­e­mas­sa, ja taas muusikko­jär­jestöt joutu­vat lob­baa­maan kaset­ti­mak­sun laajentamista.

    Ehkä tule­vaisu­udessa kaik­ki lait­teet käyt­tävät vain pieniä SSD-muis­tiko­rt­te­ja, ja saman­laisia muis­te­ja menee niin musi­ikkisoit­timi­in, tietokoneisi­in, kän­nyköi­hin, autoi­hin ja espres­sokeit­timi­in. Muusikko­jär­jestöt var­masti halu­aisi­vat laa­jen­taa kaset­ti­mak­sun muis­tiko­rt­tei­hin. Tässä vai­heessa muusikko­jär­jestöil­lä taval­laan olisi ylimääräi­nen veronkan­to-oikeus kaikesta infor­maa­tion käsit­te­lyyn liit­tyvistä elek­tro­n­i­sista laitteista.
    Suomes­sa olisi kolme tahoa joil­la on veronkan­to-oikeus: val­tio, kirkko ja muusikkojärjestöt.

    Siinä vai­heessa kun kaset­ti­mak­sua menee uud­es­ta autos­ta ja uud­es­ta kahvinkeit­timestä, ollaan var­maan jo aika kaukana kansan oikeusta­jus­ta. Lisäk­si, kuten Osmo on selit­tänyt, täl­laiset pis­teverot vievät talout­ta epäte­hokkaaseen suun­taan. Mut­ta tähän päädymme, jos jatkamme kaset­ti­mak­sun laa­jen­tamisen tiel­lä aina kun uusi tekni­ik­ka syr­jäyt­tää vanhan.

    Jos taas emme laa­jen­na kaset­ti­mak­sua, se kui­h­tuu ennen pitkää pois. Sit­ten pitää pohtia tarvi­taanko uusia tapo­ja joil­la yhteiskun­ta tukee taiteen tekemistä.

    [1] http://fi.wikipedia.org/wiki/SSD

  54. spot­tu kir­joit­ti 3.1.2011 kel­lo 23:22
    “Tästä arvos­ta ei vaan olla valmi­ita mak­samaan, vaan käytän­nössä ain­oas­taan sel­l­ai­sista imma­te­ri­aal­i­tuot­teista jot­ka onnis­tu­taan suo­jaa­maan tai muuten pitämään salas­sa. Köy­hä opiske­li­ja saat­taa silmää räpäyt­tämät­tä ostaa vaik­ka parin ton­nin Macin jon­ka arvo perus­tuu suun­nit­telu- ja valmis­tus­pros­essien patent­tisuo­jauk­seen ja salas­s­api­toon, mut­ta muu­ta­ma kymme­nen euroa kurssi­ma­te­ri­aal­ista on ylivoimaista jonkin ad hoc moraalisen prin­si­ipin perusteella.”

    Mielestäni yhden huonon sys­teemin ole­mas­saoloa ei pitäisi käyt­tää toisen huonon oikeu­tuk­se­na. Kaik­ki opiske­li­jat eivät osta kallista konet­ta, eikä mielestäni niin teke­vienkään pitäisi kär­siä huonos­ta mate­ri­aalin han­k­in­ta­sys­teemistä. Mik­si pitäisi?

    Mak­sakoot pro­fes­sor­eille suo­raan hei­dän mate­ri­aaleis­taan, mak­sakoot kuukausi­palkkana, tai vaik­ka muiden pro­fes­sorien tekemien viit­tauk­sien perus­teel­la. Sys­tee­mi, jos­sa opiske­li­jat joutu­vat osta­maan 20–30€ ‑kir­jo­ja, joista saadaan muu­ta­ma euro rahaa pro­fes­so­rille on vain huono sys­tee­mi. Siinä mak­se­taan liian paljon liian pien­estä kan­nus­times­ta. Tämä on niitä asioi­ta, jot­ka voitaisi­in toteut­taa parem­min. Mah­dol­lisu­us parem­paan sys­teemi­in ei ole tule­vaisu­ut­ta, se on tätä päivää.

    Mitä tulee Aplen, Nokian ja kump­panien patent­tei­hin, voisin harki­ta koko patent­ti­jär­jestelmän hylkäämistä, tai ainakin patent­tien reipas­ta lyhentämistä.

  55. Antti: “Mielestäni yhden huonon sys­teemin ole­mas­saoloa ei pitäisi käyt­tää toisen huonon oikeutuksena.”

    Jär­jestelmä joka on johtanut tran­sis­torista sekä Von Neu­man­nin ja Chom­skyn höpinöistä vaik­ka nykyisenkaltaiseen Maci­in vain kuudessakymme­nessä vuodessa ei ole ihan huono.

    Se että nyky­isin sisäl­lön tuotan­toon sijoite­tut investoin­nit val­u­vat tuot­toina aloille jois­sa salas­s­api­to ja paten­tit ovat toimivia työkalu­ja, on vääristymä joka on syytä taval­la tai toisel­la kor­ja­ta. Nykyi­nen tilanne muis­tut­taa liikaa vahvem­man oikeut­ta eli anarkiaa.

  56. No entä miten pide­tään “hyödyl­lis­ten sisältö­jen tuot­ta­mi­nen tek­i­jöille taloudel­lis­es­ti kan­nat­ta­vana” nykysys­tee­mis­sä, mis­sä tek­i­jänoikeuk­sista ei luovu­ta? Mut­ta kaik­ki kuitenkin käytän­nössä kopioivat.

    Niin, on selvää että nyky­malli tulee vähitellen tien­sä päähän, ilman Tiedemiehen mainit­se­maa poli­isi­val­tio­jär­jeste­lyä ainakin. En usko, että edes useim­mat ”Vihreät ja muut tek­i­jänoikeus­jant­ter­it” sel­l­aista halu­a­vat, en minä ainakaan, joten pitää kään­tää katse muualle. Samaa voi sanoa hyvi­tys­mak­su­ista, jot­ka eivät ole enää vuosi­in palvelleet tarkoi­tus­taan mil­lään tavalla.

    Vaik­ka hyväksyt­täisi­in se tosi­a­sia, ettei yksi­ty­istä kopi­oin­tia enää saa kuri­in ilman poli­isi­val­tio­ta, ei se ole vielä sama asia kuin tek­i­jänoikeuk­sista luop­umi­nen kokon­aan. Julki­nen sek­tori ja yri­tyk­set uskoak­seni voidaan pitää tek­i­jänoikeusruo­dus­sa paljon vähem­män kyseenalaisinkin keinoin. Mut­ta tot­ta on, että joku kokon­aan toisen­lainen ratkaisu olisi hyvä löytää, per­in­teinen tek­i­jänoikeusmalli tuskin kovin pitkään enää toimii.

    1. Jos tek­i­jänoikeuk­sia ei olisi, joku perus­taisi piraat­tikir­japain­on ja ottaisin kopi­oi­ta suosi­tu­im­mista kir­joista ja myisin niitä hyvin hal­val­la. Siihen lop­puisi ammat­ti­mainen kir­jail­i­jan työ.

  57. Onko tässä mitään mieltä, että kun luen­noit­si­ja joskus muinoin opiskel­lessaan on saanut ten­tistä täy­den arvosanan lukies­saan ja oppies­saan jostakin tent­tikir­jas­ta jotain, mitä sit­ten myöhem­min vaatii ten­teis­sä opet­tamil­taan oppi­lail­taan saman kurssikir­jan muodossa.

    Itse olisin sitä mieltä, että pro­fes­sor­ei­den ja muidenkin opet­tavien tulisi tuot­taa sel­l­aista oppi­ma­te­ri­aalia, että ainakin yrit­täi­sivät siirtää oppi­maansa uusille tuleville osaa­jille omin käsin kir­joit­tamil­laan kurssimateriaaleilla. 

    Ja kyl­lä oikeas­ta opista ja oikean pro­fes­sorin tuot­ta­mas­ta oppi­ma­te­ri­aal­ista var­maankin mak­set­taisi­in — josko vaan oppi­ma­te­ri­aali olisi sel­l­aista, että sitä ei voitaisi kopi­oi­da edes kollee­goiden toimesta.

    Muuten Kiinas­sa ollessani oli kiva tava­ta paikkallisia opiske­li­joi­ta ja hei­dän oppimisym­päristöön, kun van­hem­mat opiske­li­jat opet­ti­vat nuorem­piaan kam­puk­sel­laan. Mut­ta nuo tapaa­mani kiinalaiset oli­vatkin sel­l­aisia opiskelljoi­ta, joille­ka ei ilmeisti tarvin­nut takoa oppia päähän ennal­tamäärät­ty­jen oppikir­jo­jen avulla.

    Ongel­ma lop­pu­jen lopuk­si opiskeluis­sa ei ole oppikir­jo­jen puute, vaan sel­l­ainen puute, että kenelekkä voidaan asioi­ta opet­taa niin, että oppi menee myös perille.

  58. Osmo: juuri tässä nimeno­maises­sa tapauk­ses­sa kir­joit­ta­jan työ ei lop­puisi. Val­tion tai yliopis­ton (tai yliopis­to­jen yhteisön) kan­nat­taisi silti ostaa joltakul­ta oppikirja. 

    Ver­taa: jos majakan val­osta ei ole mah­dol­lista laskut­taa, niin majakkaa ei raken­neta. Todel­lisu­udessa majakoi­ta raken­net­ti­in yksi­ty­isil­läkin rahoil­la jo ennen anti­ikin aikaa.

  59. Täy­den­netään vielä Eras­totenes alek­san­dri­alaisen kom­ment­tia tekni­sistä opinahjoista: monas­ti teknis­ten alo­jen kurs­seil­la ei ollut kurssikir­jo­ja, kos­ka mitään sopi­vaa kir­jaa ei ollut edes olemassa.
    Täl­löin kurs­seil­la oli pru­ju (http://urbaanisanakirja.com/word/pruju/), joka hin­ta oli käytän­nössä sen kopi­oin­tikus­tan­nuk­set plus 1–2% lisäkus­tan­nus jol­la hoidet­ti­in pru­jun junailleelle ilmaisko­pio. Jos ei sat­tunut ole­maan ensim­mäisel­lä kahdel­la luen­nol­la mukana, jos­sa kerät­ti­in nimet pru­julis­taan, yleen­sä pru­jun sai joltakin kaver­il­ta lainaan kopi­oitavak­si ja kopiokone lauloi.

    Tätä taus­taa vas­ten oudok­sun aja­tus­ta, että opin­not viivästy­i­sivät kir­jan­pu­ut­ten vuok­si. Itse kävin kopi­oimas­sa käsikir­jas­tokap­paleen kurssikir­jas­ta tent­tiä varten, jos sitä ei saanut lainaksi. Siihen sai vielä tehdä omat merk­in­täsäkin hyväl­lä omallatunnolla.

    ja kyl­lä ne digiku­vatut kir­jat kiertävät opiske­li­japorukois­sa, ainakin kädestä käteen.

  60. Vaikka­pa fysi­ikan mod­erni oppikir­ja syn­tyy pienem­mistä kokon­aisuuk­sista siten, että ensin hyvin pieniä pala­sia hiero­taan vuosikym­men erikois­tuneis­sa ver­tais­arvioiduis­sa lehdis­sä. Kun tiedon palaset vaki­in­tu­vat, kat­sausar­tikke­lit ja tähän tarkoituk­seen suun­natut sar­jat julkai­se­vat ver­tais­arvioitu­ja isom­pia kokon­aisuuk­sia, joista voi jo hah­mot­taa oppikir­jan kappaleen. 

    Näistä raken­net­tu ped­a­gogis­es­ti toimi­va kokon­aisu­us edus­taa tuhan­sien ammat­ti­lais­ten työpanosta. 

    Käytän­nön tutk­i­jan työssä pienen palan muo­dost­a­mi­nen vaatii olen­naisen seu­lomista sato­jen tuhan­sien vuodessa julka­istu­jen sivu­jen joukos­ta. Kiel­lot indek­soin­nis­sa, esimerkik­si näkyvyys scholar.google.com:issa, sekä pay­wal­lit hidas­ta­vat tai jopa kokon­aan kadot­ta­vat jo tehtyä työtä. Kun sivu­jen määrä kas­vaa ekspo­nen­ti­aalis­es­ti ja jos dig­i­taa­li­nen suo­jaus tiuken­tuu, niin jär­jestelmästä tulee niin kallis ja han­kala, että tehokas tutk­i­jan työ tulee mah­dot­tomak­si. Hyvät osumat e‑kirjoihin ovat täl­lä het­kel­lä sat­tuman kaup­paa ja arxiv.com sekä schol­ar ja his­to­ri­al­lise­na ark­istona books.google ovat elintärkeitä. 

    Jär­jestelmän imma­te­ri­aal­is­ten oikeuk­sien jaka­ji­in pitää vielä lisätä sen infra­struk­tu­urin mah­dol­lis­tanut tiedolli­nen pääo­ma. Jokainen haku ja jär­jestelmän kehit­tymi­nen tiedon määrän kas­vaes­sa riip­puu miljoon­ista kood­iriveistä, jot­ka ovat täl­lä het­kel­lä käytet­tävis­sä ilman kor­vauk­sia tekijöille. 

    Tässä link­ki Don­ald Knuthin näkemykseen:
    www-cs-faculty.stanford.edu/~uno/joalet.pdf

    Ja hie­man värit­tyneem­pää mielipi­de­tek­stiä Stallmanilta:
    http://www.gnu.org/philosophy/right-to-read.html

  61. Jos tek­i­jänoikeuk­sia ei olisi, joku perus­taisi piraat­tikir­japain­on ja ottaisin kopi­oi­ta suosi­tu­im­mista kir­joista ja myisin niitä hyvin hal­val­la. Siihen lop­puisi ammat­ti­mainen kir­jail­i­jan työ.

    Tämä argu­ment­ti on kumot­tu niin mon­een ker­taan jo aiem­mil­la ker­roil­la, että en oikein pidä asial­lise­na sitä, että tois­telet sitä uud­estaan. Suosi­tu­impi­en kir­jo­jen kopi­oimi­nen, siis skan­naami­nen ja painami­nen, on melko kallista. On tot­ta, että sil­lä saa kil­pail­tua ulos neljänkympin kir­jat, mut­ta ei vitosen pokkare­i­ta. Wordswor­thin ja Pen­guinin klas­sikoi­ta myy­dään nykyään halvim­mil­laan ehkä kolmel­la eurol­la kir­jakaup­po­jen alen­nus­myyn­neis­sä. Kir­jakaup­pa itse mak­sa­nee niistä jotain sen ver­ran, joten tämä lie­nee aika hyvä arvio siitä hin­nas­ta, jol­la piraat­tikir­japain­on kan­nat­taa kir­jaa myydä. 

    Tek­i­jänoikeud­es­ta luop­umi­nen myöskään tuskin tarkoit­taisi luop­umista siitä, että tek­i­jän nimeä saa käyt­tää kau­pal­lisi­in tarkoituk­si­in vapaasti. Tämän estää jo moni muukin syy kuin tek­i­jänoikeus. Itse en voi esimerkik­si alkaa myy­dä itse kir­joit­ta­maani kir­jaa Osmo Soin­in­vaaran kir­joit­ta­mana, vaik­ka se myisikin var­masti parem­min. Ihmisille voidaan myy­dä Osmon ser­ti­fioimia tai jopa peräti omis­tuskir­joit­tamia kir­jo­ja, ja tästäkin ihmiset ovat valmi­ita mak­samaan. Piraatil­la ei liene oikeut­ta myy­dä Osmon allekir­joituk­sia sen enem­pää kuin kir­joitel­la sekke­jäkään Osmon nimis­sä, ja tässäkään ei ole kyse tekijänoikeudesta. 

    Kopi­oi­ta kir­joista var­maan tulisi markki­noille, eri asia on sit­ten, mitä tämä tek­isi kus­tan­nus­bis­nek­selle. Selvää on, että kir­jo­jen hin­nat lask­i­si­vat, mut­ta edes se ei ole selvää, että tulot väheni­sivät. Tai no, ollak­seni rehelli­nen, onhan se melkein var­maa. Mut­ta mitä sen on väliä? Ammat­ti­mais­es­ta kir­joit­tamis­es­ta mak­set­taisi­in edelleen, täl­lä ker­taa vaan vähemmän.

    Kus­tan­ta­mon kan­nat­taisi ilman muu­ta mak­saa kir­jail­i­jalle jokin merkit­tävä ker­tako­r­vaus teok­ses­ta, jon­ka se uskoisi myyvän hyvin. Tämä toki lisäisi joulun, isän­päivän ja äitien­päivän alla tehtäviä kir­ja­julka­isu­ja, kos­ka seu­raavalle sesongille kopi­ot ehti­sivät jo markki­noille. Uskon lisäk­si, että ihmiset oli­si­vat valmi­ita mak­samaan pari euroa ylimääräistä niin, että rahat var­masti meni­sivät kir­jail­i­jalle. Tämäkin on help­po varmis­taa niin, että on ser­ti­fioitu­ja kir­jakaup­po­ja, jot­ka tilit­tävät tietyn määrä­sum­man kirjailijalle. 

    Hyvä kir­jail­i­ja voi saa­da myös saman­laisia spon­sorisopimuk­sia kuin urheil­i­jat nyky­isin. Eri­laiset up-front mak­sui­hin ja “julkaisen kun saan rahoituk­sen” jne. mallit eivät nyky­il­mas­tossa kehi­ty lainkaan. 

    En sikäli epäile, etteikö ammat­ti­mainen kir­jail­i­jan työ vähenisi jos kopi­oin­ti­ra­joituk­sista luovut­taisi­in, mut­ta väite, että se lop­puisi on aivan selvästi täysin väärä. Case in point, Boldrin ja Levine tekivät aika hyvin rahaa kir­jal­laan, joka on vapaasti ladat­tavis­sa pdf-muo­dos­sa netistä.

    1. tiedemies:
      jos uskot Ilk­ka Remek­sen tien­aa­van yhtä hyvin, vaik­ka sal­lisi kil­pail­e­van kus­tan­ta­mon ottaa piraat­ti­pain­ok­sen tun­ti kir­jan ilmestymisen jäl­keen ilman tek­i­jän­palkkioi­ta tai uskot tuo­hon että kir­joi­tan kun te ensin mak­sat­te malli­in, eihän mikään estä kir­jail­i­jaa toim­i­mas­ta näin jo nyt.

  62. spot­tu kir­joit­ti 4.1.2011 kel­lo 22:05
    “Jär­jestelmä joka on johtanut tran­sis­torista sekä Von Neu­man­nin ja Chom­skyn höpinöistä vaik­ka nykyisenkaltaiseen Maci­in vain kuudessakymme­nessä vuodessa ei ole ihan huono.
    Se että nyky­isin sisäl­lön tuotan­toon sijoite­tut investoin­nit val­u­vat tuot­toina aloille jois­sa salas­s­api­to ja paten­tit ovat toimivia työkalu­ja, on vääristymä joka on syytä taval­la tai toisel­la kor­ja­ta. Nykyi­nen tilanne muis­tut­taa liikaa vahvem­man oikeut­ta eli anarkiaa.”

    Tai sit­ten olisimme saa­neet naut­tia Macin kaltai­sista ohjelmista jo aiem­min, eikä kaikkien olisi täy­tynyt han­kkia Win­dowsia. Jos siis kaikil­la maail­man tutk­i­joil­la ja kehit­telijöil­lä olisi ollut vapaat kädet ja hei­dän pienet lisäyk­sen­sä kokon­aisu­u­teen oli­si­vat olleet avoin­na toisille. Lyhyem­mil­lä paten­teil­la tuot­teen ensik­si julkai­se­va kuitenkin saisi rahat pois parhait­en mak­sav­il­ta seg­menteiltä, ja kaik­ki suun­nit­te­lu­työhön kun­nol­la panos­ta­vat saisi­vat vetoa­pua toisil­taan suh­teessa pelkki­in valmis­ta­ji­in ja patent­te­ja lait­tomasti kopioiviin. 

    Osmo Soin­in­vaara kir­joit­ti 5.1.2011 kel­lo 9:39
    “Jos tek­i­jänoikeuk­sia ei olisi, joku perus­taisi piraat­tikir­japain­on ja ottaisin kopi­oi­ta suosi­tu­im­mista kir­joista ja myisin niitä hyvin hal­val­la. Siihen lop­puisi ammat­ti­mainen kir­jail­i­jan työ.”
    Ei tarvitse men­nä kovin kauas Suomen rajo­jen ulkop­uolelle, että näin tehdään. http://tallinn.allcapitals.com/d/35230/Kumalo/ . ‑Kir­jas­ta kuin kir­jas­ta kopio (tai usemapi) reilus­sa var­tis­sa 1Eek/sivu lehtiökan­si­in sidot­tuna. Asi­aa helpot­taa jos prof­fat lainaa­vat kir­jat liik­keelle ja neu­vo­vat opiske­li­joi­ta hake­maan kopiot. 

    Käynyt mielessä, voisiko joku kir­jakaup­pa perus­taa tuol­laisen Suomeen ja välit­tää tek­i­jänoikeusmak­sut sitä mukaa kun luo­muk­sia tuloste­taan. Varas­toon ei paljoa pääo­maa sitoutuisi.

  63. Suosi­tu­impi­en kir­jo­jen kopi­oimi­nen, siis skan­naami­nen ja painami­nen, on melko kallista. On tot­ta, että sil­lä saa kil­pail­tua ulos neljänkympin kir­jat, mut­ta ei vitosen pokkare­i­ta. Wordswor­thin ja Pen­guinin klas­sikoi­ta myy­dään nykyään halvim­mil­laan ehkä kolmel­la eurol­la kir­jakaup­po­jen alennusmyynneissä.

    Kallista? Jos kyseessä ei ole joku his­to­ri­alli­nen harv­inaisu­us joka täy­tyy säi­lyt­tää eheänä, kir­jan skan­naus onnis­tuu täysin automa­ti­soidusti lait­teis­tol­la jon­ka han­k­in­tahin­ta on muu­ta­ma ton­ni. Selkä leikataan auki ja sivut syötetään paperinip­puna automaat­tiskan­ner­i­in. Romaanei­hin ja mui­hin tek­sti­pain­ot­teisi­in kir­joi­hin riit­täväl­lä digi­pain­o­laadul­la pain­okus­tan­nus on ehkä pari euroa per muu­ta­man sadan sivun mus­tavalkoinen kir­ja kun pain­os on muu­tamia sato­ja kappaleita.

    Pen­guinin klas­sikot ovat kir­jo­ja, jois­sa alkuin­vestoin­ti on katet­tu jo aiko­ja sit­ten. Koti­maisen esikoiskir­jail­i­jan keskimääräi­nen myyn­ti on ehkä 500 kpl, etabloituneel­la kir­jail­i­jal­la muu­ta­ma tuhat kpl. Jo nyky­isil­lä kir­jo­jen hin­noil­la ja myyn­timääril­lä kir­jail­i­joiden tulot ovat aika lai­hat. ”Alku­peräis­tuot­tei­den” myyn­ti tuskin lisään­ty­isi jos markki­noille tul­visi lail­lisia piraat­te­ja, joten paljonko kir­jail­i­ja saisi jos paino- ja jakelukus­tan­nusten jäl­keen jäisi vain pari euroa kus­tan­ta­mon ja kir­jail­i­jan kesken jaettavaksi?

  64. Tiedemies: Selvää on, että kir­jo­jen hin­nat lask­i­si­vat, mut­ta edes se ei ole selvää, että tulot väheni­sivät. Tai no, ollak­seni rehelli­nen, onhan se melkein var­maa. Mut­ta mitä sen on väliä? 

    Kir­jan kir­joit­ta­mi­nen, varsinkin tek­i­jän ensim­mäisen, on kuin yri­tyk­sen perus­tamista. Paljon työtä ja suuri mah­dol­lisu­us epäon­nis­tua. Jos men­estymi­nen on erit­täin epä­to­den­näköistä niin mik­si haaska­ta lahjo­ja sel­l­aiseen. Tämä ajat­telu ei päde tietenkään kaikki­in mut­ta uskoisin useimpi­en kir­joit­ta­jien halu­a­van tien­ata sil­lä elan­to ennem­min tai myöhemmin.

  65. Miten Remek­sen tienis­tit liit­tyvät tähän? Kyseessä oli kuitenkin *tiedey­hteisön* 99-pros­ent­tis­es­ti tekemä oppikirja.

    Kun kir­joit­taa julka­isun, niin allekir­joit­taa sopimuk­sen, jos­sa luop­uu kaikesta oikeud­es­ta tekemään­sä ja sen jäl­keen anelee lupia julka­ista omia tek­ste­jään. Muun muas­sa uudelleen­julka­isu käytän­nössä hom­man toimi­vana pitävässä arXvis­sa on pahim­mil­laan epämääräistä ja armopala. Ja siel­lä julka­istut tek­stit pitää tarkem­min luet­taes­sa hakea alku­peräis­läh­teestä, kos­ka lop­ullista ver­sio­ta ei siel­lä saa sel­l­aise­naan julkaista.

    Kun liike­vai­h­toa per julka­isu tulee kus­tan­ta­jalle noin 4000$ (Knuth 2003), liikevoit­toa näpäkästi 40 pin­naa, niin Suomen panos­tus kus­tan­ta­jan älyl­lis­es­ti melko köy­häl­lä työl­lä saavutet­tuun liike*voittoon* on 13M$. EU:n tasol­la sama luku on noin 300M$. Teknisen palvelun laatu (esim. APS) on usein huonom­pi kuin arX­ivis­sa. Vaik­ka tuo raha lie­nee pen­nosia ollen vain kaset­ti­mak­sun suu­ru­inen, niin kuitenkin se on jär­jestelmästä, joka tuot­taa enem­män hait­taa kuin hyötyä.

  66. Pen­guinin klas­sikko mak­saa kak­si euroa, uusi kir­ja 25–30 euroa. Olet­taen, että hin­ta on “oikea”, niin se mak­si­moi jol­lain aikavälil­lä tulot kir­jas­ta, so. hin­nan nos­t­a­mi­nen karkot­taisi liikaa asi­akkai­ta ja laskem­i­nen pudot­taisi tuloja.

    Kopi­oin­ti on “kallista” siinä mielessä, että jonkun täy­tyy ottaa kir­ja, tehdä siitä ne kopi­ot ja lait­taa ne myyn­ti­in. Se kan­nat­taa vain, jos niitä saa todel­la myy­tyä sil­lä kahdel­la eurol­la, ei se logis­ti­ikkakaan ilmaista ole. Kopiokoneen omis­ta­ja ei tiedä a pri­ori, mikä kir­ja myy hyvin ja mikä ei.

  67. Vaikka­pa fysi­ikan mod­erni oppikir­ja syn­tyy pienem­mistä kokon­aisuuk­sista siten, että ensin hyvin pieniä pala­sia hiero­taan vuosikym­men erikois­tuneis­sa ver­tais­arvioiduis­sa lehdis­sä. Kun tiedon palaset vaki­in­tu­vat, kat­sausar­tikke­lit ja tähän tarkoituk­seen suun­natut sar­jat julkai­se­vat ver­tais­arvioitu­ja isom­pia kokon­aisuuk­sia, joista voi jo hah­mot­taa oppikir­jan kappaleen. 

    Näistä raken­net­tu ped­a­gogis­es­ti toimi­va kokon­aisu­us edus­taa tuhan­sien ammat­ti­lais­ten työpanosta.

    Esimerkissäsi nämä tuhan­net ammat­ti­laiset ovat tosin pääsään­töis­es­ti kuolleet jo viime tai tois­sa vuosisadalla..

  68. Olen käsit­tänyt, että tieteel­lis­ten kir­jas­to­jen han­k­in­tara­hoista 75 — 80 % kuluu nyky­isin tieteel­lis­ten aikakausle­htien han­k­in­taan. Kus­tan­ta­mot ovat monop­o­liase­mas­sa hin­noitel­lessaan julka­isu­jaan, joiden aineis­tot ne saa­vat tiedey­hteisöltä ilmaisek­si. Kun kir­jas­to­jen hnk­in­tara­hat eivät ole kas­va­neet, jää melko vähän rahaa muun aineis­ton hankintaan.

    En usko, että bit­timuo­tois­t­en kir­jo­jen hin­noit­telu on ongel­ma. Kir­jas­tot var­masti voisi­vat ostaa lisensse­jä enem­män, jos niil­lä olisi rahaa. Samoin ne voisi­vat ostaa painet­tu­jakin kir­jo­ja enem­män. Näin kir­jas­tot voisi­vat palvel­la monipuolisem­mil­la aineis­toil­laan parem­min niin tutk­i­joi­ta kuin opiske­li­joi­ta. Jo vuosia on puhut­tu siitä, että aineis­to­jen vähyy­den takia opin­not viivästyvät.

    Rahaa kir­jas­toil­la olisi, jos tutk­i­jat meni­sivät avoimi­in julka­isuym­päristöi­hin ja onnis­tu­isi­vat mur­ta­maan suurten tieteel­lis­ten kus­tan­ta­mo­jen yksin­valtiu­den tieteel­lis­ten julka­isu­jen hinnoittelussa.

  69. Jos tek­i­jänoikeuk­sia ei olisi, joku perus­taisi piraat­tikir­japain­on ja ottaisin kopi­oi­ta suosi­tu­im­mista kir­joista ja myisin niitä hyvin hal­val­la. Siihen lop­puisi ammat­ti­mainen kir­jail­i­jan työ.

    Osmo,
    Et ole lukenut/ymmärtänyt kir­joituk­siani, jois­sa, viimek­si 2.1.2011 kel­lo 18:20, olen esit­tänyt, kuin­ka kir­jail­i­ja tai kuka tahansa luo­van työn tek­i­jä, jon­ka teos on saatet­tavis­sa biteik­si, voi saa­da työstään markki­nae­htoisen hin­nan ilman tek­i­jänoikeuk­sia, siis saman­laisel­la omis­tu­soikeudel­la kuin suu­tar­il­la on valmis­tami­in­sa kenki­in. En ymmär­rä, mihin pyrit tämän kiistämällä.

    Voit tietysti väit­tää, etteivät teok­ses­ta kiin­nos­tuneet viit­si tila­ta teosta, kos­ka he odot­ta­vat saa­vansa sen muutenkin. Näin ei kuitenkaan tapah­du. Ellei osta­jien yhteinen hin­talu­paus vas­taa tek­i­jän hin­tapyyn­töä, kukaan ei saa teosta eikä raho­ja. Tilanne vas­taa nyky­istä kus­tan­ta­jan suorit­ta­maa karsin­taa, johon tyssää arvi­ol­ta 95% kaik­ista käsikir­joituk­sista ja demolevy­istä. Mallis­sani karsin­nan suorit­taisi­vat suo­raan kulut­ta­jat eivätkä kus­tan­ta­jat. Jos todel­lista kiin­nos­tus­ta on tarpeek­si, myös mak­suhalukku­ut­ta on tarpeek­si ja kaup­pa syn­tyy tasan sil­lä hin­nal­la, minkä tek­i­jä itse kat­soo itselleen riit­täväk­si ansiok­si. Mikä tässä on mah­do­ton­ta tai väärin?

    Toinen asia on, että kus­tan­ta­jat tekevät sinän­sä arvokas­ta työtä, neu­vo­vat, oikoluke­vat, äänit­tävät, main­os­ta­vat, saat­ta­vat bitit kir­joik­si jne. Kaik­ki nämä työt voidaan kuitenkin tehdä myös ilman tek­i­jänoikeuk­sia, markki­nae­htois­es­ti. Taiteil­i­ja voi ostaa halu­a­mansa työt ja sisäl­lyt­tää ne hin­taansa. Ja jos teok­sen bitit oste­taan ja ne vapau­tu­vat yleiseen käyt­töön, jokainen on vapaa jatko­jalosta­maan niitä kir­joik­si, äänit­teik­si tms. ja myös parem­mik­si teok­sik­si markki­noiden ehdoil­la. Eikö se ole oikein ja kohtuullista?

    Mut­ta eihän mikään estä taiteil­i­jaa toim­i­mas­ta näin jo nyt? Sitä vaikeut­taa suuresti se, että tek­i­jänoikeudet ovat syn­nyt­täneet maail­man­laa­juisen tuotan­toyri­tys­ten, kus­tan­ta­jien, tek­i­jänoikeusjär­jestö­jen ja muiden oikeuk­sista hyö­tyjien jär­jestelmän, joka tietysti vas­tus­taa muu­tok­sia. Mukana tässä ovat myös koko rul­janssin omis­ta­jat ja rahoit­ta­jat ja tietysti kaik­ki ne taiteil­i­jat, jot­ka ovat tek­i­jänoikeuk­sien avul­la men­estyneet. Mik­si he luopuisi­vat heille edullis­es­ta jär­jestelmästä, ainakaan ennen kuin uuteen tarvit­ta­va net­ti­sivus­to on laa­dit­tu, kehitet­ty ja kas­vatet­tu kri­it­tistä mas­saa suurem­mak­si ja houkuttelevammaksi.

    1. Ei se, että muut otta­vat kir­jois­taan hin­nan estä ketään toista jaka­mas­ta omi­aan ilmaisek­si eikä se estä myöskään sitä, että kuka tahansa tun­net­tu tai tuntemat5on kir­jail­i­ja ilmoit­taa jaka­vansa kir­jo­ja ilmaisek­si, kun­han kansa on ensin kerän­nyt hänelle kole­htia hänen ilmoit­ta­mansa määrän. Jos tuo järje3stelmä toimii ja on nykyist6ä parem­pi, se toimii jo rin­nan huonom­pi­en vai­h­toe­hto­jen rinnalla.

  70. @anonyymi Esimerkissäsi nämä tuhan­net ammat­ti­laiset ovat tosin pääsään­töis­es­ti kuolleet jo viime tai tois­sa vuosisadalla..

    Yliopis­tois­sa käytetään oppi­ma­te­ri­aali­na näinä vuosikym­meninä tuotet­tua aineis­toa jo perus­tutkin­non lop­pu­vai­hei­den kurs­seiss­sa fysiikassakin. 

    Toisaal­ta, jos halu­at käyt­tää sata vuot­ta van­haa mate­ri­aalia tänä päivänä niin kysyt lupaa siihen kus­tan­ta­jal­ta. Ei-kau­pal­lisi­in pieni­in pain­omääri­in (ei vält­tämät­tä verkko­julka­isu­un) saat­taa saa­da ilmaisek­si esimerkik­si luvan uudelleen­julka­ista kuvan koejärjestelystä. 

    Edes omia artikkeleitaan ei saa uudelleen­julka­ista esimerkik­si väitöskir­jan verkkoversiossa. 

    Kan­di­vai­heen jälkeis­ten oppikir­jo­jen ja vaikka­pa “Advances in Physics” ‑sar­jan julka­isu­jen ero on häi­lyvä. Min­un mielip­i­teeni on, että tätä tietoa ei pitäisi edes voi­da olla mah­dol­lista sulkea.

  71. Ilmeis­es­ti peru­songel­ma on siinä että koko aka­teem­i­nen maail­ma pelaa sekä sosial­is­min että kap­ti­tal­is­min pelisään­nöil­lä yhtä aikaa. 

    Kos­ka Euroopas­sa yliopis­tot ovat enim­mäk­seen val­ti­ol­lisia ja opiske­li­joille ilmaisia tai läh­es, niin sik­si ne kil­pail­e­vat niistä tek­i­jöistä joi­hin sään­te­ly ei ulo­tu, ja oppi­ma­te­ri­aali on yksi niistä. Siis kyse ei ole yliopis­to­jen välis­es­tä kil­pailus­ta joka koi­tu­isi opiske­li­joiden eduk­si, vaan siitä mikä yliopis­to takaa parhaat edut pro­fes­sorikun­nalle. Prof­fathan kir­joit­ta­vat itse ne kir­jat ja hei­dän kesken val­lit­see tiet­ty nokkimisjärjestys. Arvoste­tun prof­fan kir­ja on kalli­impi kuin vähem­män arvoste­tun prof­fan ja sik­si yliopis­to jon­ka vakiokalus­toon kuu­luu enem­män niitä arvostet­tu­ja prof­fia ja jot­ka sisäl­lyt­tää opin­toi­hin hei­dän kir­joit­tami­aan kalli­ita kir­jo­ja on arvoste­tumpi sekä tiede­maail­mas­sa että valmis­tunei­den joukossa. 

    En tiedä oikeas­t­aan mitään ratkaisua ongel­maan kos­ka tiede­maail­ma on globaali. Opiske­li­jat itse tietävät sen, että alem­man tason oppi­laitok­sis­sa voi lukea saman alan tutk­in­to­ja kuin yliopis­tossa, ja joiden oppi­ma­te­ri­aali on halvem­paa tai yhteiskun­nan tuke­maa mut­ta niitä tutk­in­to­ja ei arvoste­ta yhtä korkealle työelämässä, ja ylip­is­to­tutkin­non puut­tumi­nen voi johtaa siihen että tör­mää ural­laan lasikat­toon, ja joi­hinkin julkisen sek­torin virkoi­hin­han ei pääse ilman yliopis­to­tutk­in­toa ollankaan. 

    Itse hif­fasin aikoinaan (n 30 v sit­ten) kun opiske­lin teknil­lisessä korkeak­oulus­sa, että jos jotain kir­jaa ei saanut kir­jas­tos­ta niin teknil­lis­ten oppi­laitosten samo­ja ainei­ta käsit­televät kir­jat oli­vat yhtä hyviä ja usein jopa selkeäm­min kir­joitet­tu­ja kuin korkeak­oulupuolen, ja niiden perus­teel­la pystyi vas­taa­maan tent­tei­hin ainakin niin hyvin että pääsi kurssil­ta läpi. En tiedä miten nyky­isin on. Siihen aikaan ei myöskään valvot­tu juuri mitenkään oppi­ma­te­ri­aalin kopi­oini­ta. Jos oli mah­dol­lisu­us käyt­tää joko oman tai van­hempi­en työ­paikan kopiokonet­ta niin ne kävivät iltaisin kuumana.

  72. eikä se estä myöskään sitä, että kuka tahansa tun­net­tu tai tun­tem­aton kir­jail­i­ja ilmoit­taa jaka­vansa kir­jo­ja ilmaisek­si, kun­han kansa on ensin kerän­nyt hänelle kole­htia hänen ilmoit­ta­mansa määrän. Jos tuo jär­jestelmä [bit­tien myymi­nen könt­tä­sum­mal­la kaikille vapaak­si] toimii ja on nyky­istä parem­pi, se toimii jo rin­nan huonom­pi­en vai­h­toe­hto­jen rinnalla.

    Kyseisen jär­jestelmän eräs sovel­lus on todel­la jo toimin­nas­sa, mut­ta ikävä kyl­lä, se on heikken­emässä. Yhteiskun­ta ostaa tieteel­listä tietoa kaikille vapaak­si, yleen­sä tutk­i­joiden kuukausi­palkoista muo­dos­tuneel­la sum­mal­la – ei suinkaan kole­hti­varoin. Nyt on kuitenkin rin­nalle syn­tynyt yksi­ty­isiä toim­i­joi­ta, joille tek­i­jänoikeudet anta­vat mah­dol­lisu­u­den tehdä rahaa ja ostaa arvo­val­taa luo­ma­l­la keinotekoista niukku­ut­ta tieteen tulosten saatavu­u­teen. Asia, jos­ta tässä edel­lä nim­imerk­ki sidemiete jo kirjoittikin. 

    Kysymys ei ole vain tek­i­jänoikeuk­sista vaan koko kap­i­tal­is­tisen ide­olo­gian voimis­tu­mis­es­ta. Jot­ta kokon­aisku­va sel­venisi, on ymmär­ret­tävä miten sosial­is­mi, kap­i­tal­is­mi ja markki­na­t­alous eroa­vat toisistaan. 

    Sosial­is­tisen seli­tyk­sen mukaan yhteiskun­ta vauras­tuu, kun tuotan­tovä­li­neet ovat poli­it­tises­sa kon­trol­lis­sa. Kun kansalais­ten paras­ta ajaval­la val­tio­val­lal­la on hal­lus­saan kaik­ki tärkeät voimavarat, se pystyy suun­nit­tele­maan ja toteut­ta­maan sel­l­aisen tuotan­non, jos­ta kaik­ki hyö­tyvät. Myös kaik­ki infor­maa­tio, tieteet ja taiteet ovat val­tio­val­lan ohjauk­ses­sa: se ja se tieto on vapaasti kaikkien käytössä, sitä ja sitä tietoa jae­taan vain niille ja niille, sitä ja sitä tietoa ei sal­li­ta yleiseen levitykseen.

    Kap­i­tal­istien tarkoituk­se­na on yhteisen talouden kas­vat­ta­mi­nen yksi­ty­is­ten yrit­täjien omis­tuk­ses­sa ja ohjauk­ses­sa. Jot­ta pääomien keräämi­nen ja tuotan­non kehit­tämi­nen tapah­tu­isi mah­dol­lisim­man tehokkaasti, val­tio­val­ta antaa omis­ta­jille ja tuot­ta­jille tiet­tyjä etu­ja ja oikeuk­sia, mm. osakey­htiöjär­jestelmän ja IP-oikeudet. Yri­tyk­set voivat myös eri keinoin ohja­ta kau­pan­tekoa. Tässä mielessä keskeinen on yri­tyk­sen oikeus säädel­lä pääsyä hallinnas­saan ole­vaan infor­maa­tioon: se ja se tieto on vapaasti kaikkien käytössä, sitä ja sitä tietoa jae­taan vain niille ja niille, sitä ja sitä tietoa ei sal­li­ta yleiseen levitykseen. 

    Markki­na­t­alouden sisältö ja tarkoi­tus ei ole talouden kas­vat­ta­mi­nen eikä mikään muukaan yhteis­es­ti määritel­ty hyvä, vaan yksilöi­den välil­lä tasa-arvoisen, alhaal­ta ohjau­tu­van talouden luomi­nen. Markki­na­t­aloudessa val­tio­val­ta ei ohjaa talout­ta eri­ty­isil­lä rajoituk­sil­la tai oikeuk­sil­la kuten IP-oikeuk­sil­la. Tuot­ta­jatkaan eivät ohjaa kulu­tus­ta kohtele­mal­la eri asi­akkai­ta eri tavoin mm. hal­lus­saan ole­vien tieto­jen suh­teen. Markki­na­t­alous ohjau­tuu vain kuluttajien/ostajien val­in­to­jen tulok­se­na, kun jokaisel­la osta­jal­la on yhtäläi­nen pääsy kaikki­in tietoi­hin ja tuotteisiin.

    Pääpi­irteis­sään siis: Sosial­is­mis­sa val­tio omis­taa kaik­ki taloudel­liset tiedot. Kap­i­tal­is­mis­sa tuot­ta­jat omis­ta­vat oikeudet niihin. Markki­na­t­aloudessa kukaan ei omista oikeuk­sia mihinkään tietoihin/bitteihin.

    Sosial­is­min kohta­lo on jo tiedos­sa. Kap­i­tal­is­min kohta­lo on vielä vaakalau­dal­la. Niiden vaikeuk­sil­la on yhtäläisyyk­siä. Kun sosial­is­mis­sa kaik­ki ken­tältä tule­vat tiedot ihmis­ten jokapäiväi­sistä ongelmista, koski­vat­pa ne toimeen­tu­loa, ter­veyt­tä, ihmis­suhtei­ta tai ympäristöä, vääristyvät matkalla ylös vaa­timuk­sek­si tehokkaam­mas­ta säätelystä, niin kap­i­tal­is­mis­sa ne vääristyvät vaa­timuk­sek­si enem­mästä rahas­ta. Rahaa on luo­ta­va ja velkaa kas­vatet­ta­va. Niin­pä tänään ”kap­i­tal­is­tis­ten” velko­jen kokon­ais­määrä uhkaa ylit­tää kri­it­tisen pis­teen, jon­ka jäl­keen tile­jä ei enää saa­da tas­apain­oon kuin tilikir­jat polt­ta­mal­la, kaikkine ikävine oheistoimintoineen.

    Tek­i­jänoikeuk­sis­sa tärkein kysymys ei todel­lakaan ole se, miten jotkut kir­jail­i­jat ja muusikot pär­jäävät vaan se, miten ratkaista ne ongel­mat, mihin se ide­olo­gia on maail­man­talouden johtanut, johon tek­i­jänoikeude­tkin perustuvat. 

    Min­un mielestäni tähän ei ole kuin yksi kelvolli­nen vas­taus. On luovut­ta­va kap­i­tal­is­min opeista ja opetelta­va markki­na­t­alout­ta, vaik­ka tek­i­jänoikeudet menevät siinä samalla.

Vastaa käyttäjälle Tapio Peltonen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.