Valtioneuvosto on päättänyt ulottaa teostomaksun koskemaan tietokoneiden varmuuskopioinnissa käytettäviin ulkoisiin kovalevyihin. Hyvä, on myönnettävä, että esimerkiksi minä käytän ulkoisia kovalevyjä varmuuskopioinnnin ohella valokuvien tallettamiseen. Vaatii vilkasta mielikuvitusta ajatella, että joku tarvitsisi ulkoista kovalevyä musiikin tallettamiseen. Yhden Teran kovalevyyn mahtuu musiikkia pakkaustavasta riippuen neljästä kuukaudesta kahteen vuoteen.
Maksu ei ole aivan pieni. Uutta asetusta en mistään löytänyt, mutta tämän vuoden hinnaston mukaan keskikokoisesta ulkoisesta kovalevystä maksu olisi 21 euroa, minkä päälle tulee ymmärtääkseni alv 4,62 euroa. ulkoisten kovalevyjen hintaan tulee siis noin 50 prosentin korotus. Ministeriö kuvittelee tämän lisäävän teostomaksuja 20 prosentilla.
Minä en vastusta muusikoiden tuloja, mutta olisiko ollut tasapuolisempaa panna tämä maksu vaikka maidon hintaan? Se kohdistuisi todennäköisesti musiikin tallettajiin tasapuolisemmin kuin maksu joka kohdistuu lähinnä valokuvaajiin, kotivideoiden harrastajiin ja niihin, jotka huolehtivat tietokoneiden varmuuskopioinnista.
Tai siis yritettiin kohdistaa, mutta ei oikeasti kohdistettu. En tiedä, missä maailmassa siellä valtioneuvostossa oikein eletään, sillä eihän tuota maksua tule juuri kukaan maksamaan. En tiedä, kuinka suuri osa ulkoisista kovalevyistä ostetaan nettikaupoista, mutta uskoisin että valtaosa jo pelkästään siksi, että nettikauppa on lakkauttanut alan kivijalkakaupat. Tämän jälkeen ne ainakin ostetaan kaikki nettikaupoista, mutta vain ulkomaisista, koska niitä hyvitysmaksu ei koske. En usko, että kestää viikkoakaan, kun kaikki tietävät, että ulkoinen kovalevy pitää ostaa ulkomaisesta verkkokaupasta. On erittäin epäisänmaallista ohjata valokuvauksen harrastajat ulkomaisten verkkokauppojen asiakkaiksi, koska varmaankin se lisää ulkomaisten verkkokauppojen markkinaosuutta muutenkin. Jos joudut hakeutumaan ulkomaiseen nettikauppaan ostaaksesi talletustilaa valokuvillesi, ostat sieltä myös helposti muutakin.
Voidaan mielestäni aiheellisesti kysyä, onko asetus lainmukainen. Lain mukaan hyvistysmaksu voidaan nimittäin kohdistaa vain laitteisiin, joita käytetään merkittävässä määrin yksityiseen kopiointiin.Kuinka monta prosenttia on merkittävässä määrin? En usko, että musiikin kopioinnin osuus ulkoisten kovalevyjen sisällystä ylittää prosenttiakaan.
Tiedätkö kenen ministerin vastuualueella tämä on Opetusministeriössä? Wallin vai Virkkunen?
Ihan vaan, että tietää minkä puolueen miinuslistaan tämän käsittämättömän päätöksen lisää 🙂
Toisaalta jos YLE muuttuu verorahotteiseksi niin vapautuu ammattitaitoista henkilökuntaa hyvitysmaksun tarkastajiksi. 🙂
Minä en enää edes jaksa valittaa, lakien kirjoittajilla on vaan joku semmoinen kytkentä päässä että jos asiaan liittyy jotenkin tietokone niin se kytkee järjen ja suhteellisuudentajun pois.
Teosto ja kasettimaksu ovat jo mennyttä maailmaa. Ulkoisten kovalevyjen käyttö voi uhata lähinnä elokuvantekijöiden tekijänoikeuksia, mutta vuokraelokuvien osalta kopiointi on kielletty ja ostettujen elokuvien osalta kyse on varmuuskopiosta, mistä laskuttaminen on vähän liioiteltua. Ainakin itse kokemukseni cd- tai dvd- tai blu-ray -levyistä ovat että niihin ei voi kovin hyvin luottaa – tosin hajoavat ne ulkoiset kovalevytkin säännöllisesti.
Itse asiassa, eikö hajonneesta kovalevystä pitäisi jatkossa sitten saada veronpalautusta? 🙂
Kuka ostaa enää ulkoisia kiintolevyjä tämän jälkeen? ”Ulkoiset” kiintolevyt ovat vain sisäisiä kiintolevyjä jotka on koteloitu uusiksi. Tällaisia koteloita (eri fyysisille kiintolevyjen kokoluokille) saa hyvin edullisesti samoista liikkeistä mistä saa noita levyjäkin. Itse asiassa ainakin yhden halpiskotelomerkin mukana tulee myös ruuvimeisseli, jonka avulla saa tumpelompikin kätevästi asennettua levyn sinne koteloon.
Mikäli ymmärsin päätöksen oikein, voi edelleen ostaa tavallisen kovalevyn ilman hyvitysmaksua ja USB-kotelon erikseen ja ruuvata kovalevyn koteloon itse.
Ammatinharjoittaja voi hakea Teosto -vapautta, kuten allekirjoittanut on tehnyt jo vuosia sitten. Erinäiset nettiaktiivit ja alkuperäisen kasettimaksun hengessä suuria määriä ”Teosto-vapaata” materiaalia itselleen lataavat ovat juuri niitä, jotka ostavat sen levyn Ahvenmaalta tai Virosta. Säästypä samalla se ALV:n maksaminen Suomeen, kun sen voi maksaa jonnekin muualle.
Eli lyhyesti, Osmon maitovero kohdistuisi samalla tarkkuudella, eikä toisi mukanaan saman verran haittoja ja veromenetyksiä.
Aika järjetöntä. Kai maksut muistetaan lätkäistä myös kaiuttimille ja kuulokkeille, ja tietokoneille noin yleisesti, kaapeleille, WLAN:ille, laajakaistayhteyksille jne. – kaikki yleisiä rikoksentekovälineitä. 🙂
On myönnettävä, etteivät kaikki kovalevyjen ostajat tallenna musiikkiaan näille siirrettäville tallennusvälineille, mutta moni silti tekee niin. Olisi kiinnostavaa kuulla sinun ehdotuksesi vaihtoehdoksi, olettaen ettet kannata artistien tulojen alasajon jatkumista.
Voitaisiinko tehdä tutkimus siitä, kuinka monella on tietokoneellaan (kotimaista) musiikkia niin paljon ettei se mahdu varsinaiselle kovalevylle vaan joutuu musiikkia varten ostamaan lisää tilaa. Koneen sisäiselle kovalevylle mahtuu siis joka tapauksessa useita kuukausia musiikkia. Lasketaan näiden osuus ulkoisten kovalevyjen ostajista ja tämän promillen sadasosan verran voi sitten panna tätä kasettimaksua ulkoisille kovalevyille.
Perustuuko tuo maksu mihinkään tutkimukseen siitä, miksi ihmiset joutuvat ostamaan ulkoisia kovalevyjä?
No ainakin minulla on kaikki musiikki verkkokovalevyllä josta sitä voi sitten kuunnella wlanin kautta vaikka pihalla. Samaten kaikki dvd-elokuvat rippaan suoraan verkkokovalevylle. Teran verran on tavaraa nyt kasassa raidattuna. Toki siellä on myös omat valokuvat ym. Myös tv-lähetyksiä on tullut säilöttyä purkkiin.
Luulisin tällaisen verkkokovalevyn käytön olevan aika yleistä.
#
Minä en vastusta muusikoiden tuloja, mutta olisiko ollut tasapuolisempaa panna tämä maksu vaikka maidon hintaan?
#
Kyseessä ei varmaankaan ole muusikoiden tulot, vaan heidän ns. etujärjestönsä tulot. Myös usea työlainen maksaa kymmenyksiä ammattijärjestöilleen.
Kysymyksessä on ennemminkin puhdas rahan tavoittelu, että kuka ja mikä vaan taho saa rahaa revittyä irti mistä vaan – millä ehdoilla vaan.
Ja kun joku ministeri on nimensä joskus pre-paperiin laittanut, niin sitten onkin rahan lypsämiselle avattu tie ”taivaisiin”.
Tuossa näyttää olevan kysely, jolla voidaan nopeasti ”tutkia”, mihin ulkoisia kiintolevyjä käytetään: https://spreadsheets.google.com/viewform?hl=fi&formkey=dHBwclFUc0Jlc0NfLVRJbmxNdFhvOUE6MQ#gid=0
AP kirjoitti: ”Mikäli ymmärsin päätöksen oikein, voi edelleen ostaa tavallisen kovalevyn ilman hyvitysmaksua ja USB-kotelon erikseen ja ruuvata kovalevyn koteloon itse.”
Ahaa. Näköjään laki onkin sitten suunniteltu niin, että juuri noiden tietotekniikkaa jonkin verran ymmärtävien äänitteiden kopioijien (=rahojaan säästämään pyrkivä nuoriso) on helppo välttää nämä teostomaksut. 🙂
Tallentaminen on niin last year. Tsekatkaa vaikka Grooveshark: miljoonia ilmaisia biisejä — ja ilman mainoksia toisin kuin Spotify, jota ei kai edes saa asennettua Suomessa ilmaisena.
Enemmän tilaa vievät leffat ja muut videot. Mutta miksi niitä pitäisi tallentaa? Netistä voi ilmaiseksi ja laillisesti (?) katsoa miljoonia tunteja elokuvia muista videoista puhumattakaan. Juuri tuli eilen Voddlerin mainos Saunalahdelta.
Äänikirjat? Niitä ei taida laillisesti saada ilmaiseksi.
Edelläkävijät ovat tienneet jo iät ja ajat, että kohta kaikki on verkossa. DVD RW -asema on vielä tarpeellinen mutta kohta ei.
Ulkoinen kiintolevy? Minä tallennan tärkeät tiedostot DVD:lle tai verkkoon ja ulkoiselle kiintolevylle, muut lähinnä vain ulkoiselle. Musiikkia siellä ei enää ole kuin jotain kummallisia harvinaisuuksia.
Itselläni on Usb-telakka mihin menee ilman työkaluja mikä vain sata kiintolevy.
Mihin raja sitten vedetään? Joutuvatko kaikki kuluttajat pian maksamaan kasettimaksua jokaisesta laitteesta missä on tallennusmahdollisuus? Sillä voihan joku varmaan digikameran muistikortillekin tunkea joitain biisejä 🙂
Eikä tunnu oikeudenmukaiselta, että ostat jostakin virallisesta nettimusiikkikaupasta kappaleita, joista menee teostomaksut tekijälle ja tallennat sen usb-kiintolevylle mistä menee taas kasettimaksu teostolle tai kelle lie….
Ja on myöskin totta, että nyky koneissa on valmiina niin suuret kiintolevyt, että musiikin takia tuskin tarvii ulkoista asemaa hommata…. tosin niiden siirtely, esim. kaverille on helppoa
kyseisellä laitteella.
Eikö tätä summaa voisi ottaa jostain muulta? 12 miljoonaa kotimaisen kulttuurin tukemiseen voisi ennemmin sälyttää YLE-instituution konkurssiin?
Tämä saattaa tulla monelle järkytyksenä, mutta todettakoon nyt tässä, että aika usean kansalaisen kovalevyjen sisältö ei ole kovin hyvässä järjestyksessä. Tietokoneen kiinteä kovalevy saattaa olla täynnä vaikka mistä syystä ja musiikki sen takia ulkoisella levyllä, esimerkiksi. Tietty ainakin kannettavien osalta voisi kuvitella, että musiikin pitäminen ulkoisella levylla on perin epäkäytännöllistä. Itse olen kyllä pitänyt kannettavan tietokoneeni musiikkikoelmasta varmuuskopiota ulkoisella levyllä, mutta se oli siis varmuuskopio.
Eipä tuo teostomaksu kohdistu oikein mihinkään, ei edes valokuvaajiin. Isoja datamääriä on muillakin, vaikkapa muusikoilla itsellään. Jos kovalevyille ruvetaan määräämään maksuja, niin ainakaan ulkoisten ja sisäisten erottelemiseen ei näyttäisi olevan järkiperusteita.
USB-kiintolevy on loistojuttu varmuuskopiointiin. Valitettavasti tällä päätöksellä Wallin ajaa meidät ulkomaisten verkkokauppojen asiakkaiksi. Toivottavasti tajuaa edes hävetä olla mediatuottajajärjestöjen juoksupoika.
Joku kysyi
”Olisi kiinnostavaa kuulla sinun ehdotuksesi vaihtoehdoksi, olettaen ettet kannata artistien tulojen alasajon jatkumista.”
Miksi ”artistien” ts. hittimusiikin suosituimpien esittäjien tulot pitäisi jotenkin taata? Eiköhän tässäkin pitäisi markkintalouden toimia?
”Tavallinen teknikko”, et tiedä mistä puhut. Teosto (musiikin tekijöiden järjestö) on etua tavoittelematon järjestö, joka valvoo että artistit (sanoittajat, säveltäjät ja tuottajat) saavat sen ”palkan” (tekijänoikeuspalkkio) mikä heille kuuluu. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenet ovat ”omistajia”, vain hallinnolliset kulut katetaan kerätyistän maksuista. Ota urpo asioista selvää ennen kuin kommentoit typeriä! 😉
Jos heittäisimme TV-maksun pois Viestintäviraston hallinnasta, säästyisi heti 10 miljoonaa euroa. Siinäkin olisi jo saatu rahaa vaikka taiteilijoille ilman tällaista sekoilua. Mutta parempi ylläpitää viraston suojatyöpaikkoja ja lahjoittaa rahaa Itellalle (2,5 miljoonaa vuodessa).
Kyllä ei taas käy järkeen tämäkään…
Ilkka: ”Olisi kiinnostavaa kuulla sinun ehdotuksesi vaihtoehdoksi, olettaen ettet kannata artistien tulojen alasajon jatkumista.”
Ihmeellistä uskomuspohjaista ja tarkastelua kestämätöntä argumentointia.
Artistien tuloja ei pelasteta millään valtiovallan teosto-operaatioilla, vaan kotimaisten artistien pitää ihan samalla tavalla keksiä ansaintamalleja kuin kansainvälistenkin. Levymyynnin osuus artistien tuloista vähenee mutta oheistuotteiden, suoran verkkomyynnin ja esiintymisten tuottojen merkitys lisääntyy. Jos artisti ei pysty tuottamaan sisältöä josta halutaan maksaa, pitääkö tälle jyvittää teennäisesti teosto-rahaa jonka jaolle ei ole perusteita koska laittoman kopioinnin (johon siis tämäkin kasettimaksu yrittää päästä käsiksi) määristä per artisti ei tietenkään ole mitään tilastoa?
Budjetti(meno) kehyksestä jäi 300 miltsiä käyttämättä. Tiedä sitten oliko niitä rahoja koskaan, mutta ainakin Turun Sanomien mukaan valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Hannu Mäkinen ihmetteli asiaa hieman:
http://www.ts.fi/online/kotimaa/181940.html
Teostomaksujen merkityksestä musiikin tekijöille on kirjoittanut aika valaisevasti Anssi Kela blogissaan, tässä linkki:
http://www.anssikela.com/2010/11/17/karvalakkilahetysto/
Teostomaksu on korvaus ”kaverilta kopioidusta” musiikista. Tai oikeastaan maksetaan ei kopioinnista vaan mahdollisuudesta kopiointiin. Se nimenomaan ei ole korvausta laittomasti ladatusta materiaalista, tai omien levyjen kopioinnista tietokoneelleen.
(Lähde: Wallinin vastaus kysymykseen, http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_723_2010_p.shtml )
Olen itse samaa mieltä kuin Osmo, kovalevyihin kohdennettuna ei mene oikein. Argumenttina testomaksun ulottamisen uusiin laitteisiin on että teostotulot ovat pudonneet, kun vanhoja medioita ei käytetä vaan uusia. Teostomaksujen määrät ovat varmaan laskeneetkin, mutta kuka enää kopioi kaverilta levyjä itselleen? Minä en muista koska viimeksi, ehkä yksi levy kerran vuodessa. On jotenkin kummallista olettaa että teostotulojen pitäisi pysyä koko ajan samalla tasolla, ikään kuin se olisi luonnonlaki.
Oikeudenmukaisin tapa mitä itse keksin on että musiikkia saisi laillisesti ladata netistä omaan käyttöön, ja nettiliittymän hinnassa olisi sitten (pieni!) teostomaksu, ehkäpä jotenkin nopeuden mukaan porrastettuna tms. Tällöin nettilatauksien aiheuttamat tulonmenetykset korvattaisiin tekijöille, ja toisaalta päästäisiin eroon ikävistä laittomuuksien valvomisista ja vastaavista. Toisaalta tässä voi olla monia huonojakin puolia, joita nyt itse en osaa keksiä.
Haluan korostaa uudestaan, että minusta kasettimaksun periaate on sinänsä oikein. On myös oikien, että musiikin tekijät saavat korvauksen musiikin kuluttamisesta. Minä ostan siksi kaiken kuuntelemani musiikin laillisesti.
Voidaan tietysti ajatella, että verotetaan sattumanvaraisesti mitä hyvänsä hyödykettä ja korvamerkitään tämä tulo musiikin tuottajien hyväksi. Tämän päätöksen hölmöin puoli ei ole se, että varmuuskopiointiin lähinnä käytettävillä kovalevyilla ei ole juuri tekemistä musiinkin kopioinnin kanssa – tietokoneiden sisäisiä kovalevyjä käytetään siihen varmasti paljon enemmän – vaan sillä, ettei tämä tule tuottamaan juuri mtiään tuloja. Maksu on niin kohtuuttoman suuri, että se saa jokseenkin kaikki ostamaan kovalevynsä ulkomaisista nettikaupoista. Mitä musiikintekijät hyötyvät siitä, että tietokoneliikkeiden asikkaat ohjataan asioimaan kotimaisten nettikajuppojen sijasta ulkomaisissa? Minä esimerkiksi en koe mitään oman tunnon tuskia siitä, että hankin yritykseni tarvitsemia välttämättömiä varmuuskopiointiin tarvittavia kovalevyjä ilman kasettimaksua ulkomailta. Lupaan, että jos joskus talletan musiikia niin paljon, ettei tietokoneeni kiinteä kovalevy siihen riitä, maksan sen hyvityksen. En usko, että tätä tulee tapahtumaan koskaan.
Tämä oli kirjoitukseni alkuperäinen aihe.
Ei taida TomiA tietääkkään paljonko hän maksaa kasettimaksua/yvitysmaksua/teostoveroa DVD ja CD:eistä.
Minkähänlaisella asiantuntijakokoonpanolla tämäkin asia valmisteltiin? Perinteisesti, viimeisen 15 vuoden aikana, valmisteluissa on ollut mukana lähinnä edunsaajia. Ei ne mafia vertaukset ole tuulesta temmattuja.
Aikoinaan kasettimaksu oli hyvin kohdistettu. Se ei koskenu nauhavarmistusasemia tms. 99% C-kassun käytöstä oli musiikin kopiointia. Nykyään tuo on lähinnä lakisääteistä ryöstöä. Pieni joukko ihmisiä on keplotellut itselleen verotusoikeuden.
Niin, ja minusta kovalevyn ostajia pitäisi tukea kulttuuriperinnön säilyttämistyöstä 🙂
Aiheesta on tutkittuakin tietoa tarjolla:
http://bit.ly/fURxzI
Sivuilla 10, 11 ja 17 pääasiat. 54% vastaajista käyttää ulkoista kovalevyä musiikki- ja elokuvatiedostojen kopiointiin, näistä 30% kovalevyn kapasiteetista puolet tai enemmän on tätä käyttöä.
Onhan se tavallaan epäreilua, että myös niiden 36%, jotka eivät käytä ulkoisia kovalevyjä tähän tarkoitukseen (itseni mukaanlukien) pitää myös maksaa tulevaisuudessa hyvitysmaksua.
Mikä olisi reilumpi vaihtoehto? Nyt se kohdentuu edes sinnepäin. Jos laillisen yksityisen kopioinnin mahdollistava maksu maksettaisiin yhteisistä verovaroista, joutuisi ”Pihtiputaan mummokin” osallistumaan toisten kopioinnin korvaamiseen. Kumpi on pahempi?
Kokonaiskertymä hyvitysmaksuista on tänä vuonna vain noin 6 miljoonaa euroa. 12 miljoonaa 2009. Se on vain 0,3-0,6% yksityisen kopioinnin kokonaismäärästä. Onko tämä euro per suomalainen kohtuuton summa?
Mielestäni ulkoisia kovalevyjä tärkeämpää olisi ollut saattaa matkapuhelimet hyvitysmaksun piiriin, mutta ilmeisesti Nokian maassa tätä ei uskalleta tehdä.
Musiikkiominaisuudella varustetun puhelimen omistajista 50% käytti puhelintaan myös musiikkisoittimena. Keskimäärin näillä ihmisillä oli luurissaan 92 kappaletta.
http://bit.ly/f5YUP3
Luureissa maksun tarkkuus olisi paljon ulkoisia kovalevyjä parempi.
Hannu Oskala. Mitä tekemistä ELOKUVATIEDOSTOJEN kopioinnilla on tämän asian kanssa. Uskon hyvin, että siihen ulkoisia kovalevyjä tarvitaan, koska ne vievät paljon tilaa. Nyt oli kyse musiikista. Se, että elokuvien tallentaminen vie paljon tilaa ei ole mikään peruste hyvittää tätä musiikin tuottajille.
Valitettavasti asia ei ole ihan näinkään. Teostossa on kahden kerroksen jäseniä. Päätösvaltaa käyttävät varsinaiset jäsenet, joita on n. 700. Lopuille n. 22 000 ”oikeudenomistaja-asiakkaalle” Teosto vain välittää korvaukset, joiden jakoperusteista päättävät jäsenet. Tämä suhde on jossain määrin erikoinen, en tiedä onko syynä musiikin tekijöiden vähäinen kiinnostus vai mikä?
Teoston vuosikertomusta lukemalla on vaikea saada selvää, miten rahat oikein jaetaan. Kaikkineen tuottoja 2009 syntyi 61,6 miljoonaa ja kuluja tuli 10,6 miltsiä. Aikaisemmilta vuosilta vielä jakamatonta kertymää oli 3 miljonaa, joten jakovara siis kaikkineen oli 54 miljoonaa. Tästä summasta 2 miljoonaa käytettiin kotimaisen musiikin edistämiseen (FIMICille, Teoston jäsenjärjestöille ja ”muuhun musiikin edistämiseen”). Loput 52 miljoonaa on ilmeisesti jaettu ”asiakkaille”, mutta millä perusteilla, ei ilmene ainakaan vuosikertomuksesta.
Teoston jakamasta rahasta nimittäin vain osa menee yksiselitteisesti niille tekijöille joiden musiikkia on käytetty. Levymyynnistä, radio- ym. soitosta sekä livekeikoilta saadaan tarkat listat siitä, kenen teoksia on käytetty. Nämä varat tilitetään asiakkaille keskimäärin 9 kk viiveellä (ulkomailta tulevissa tuloissa viive on pitempi). Mutta hyvitysmaksusta ja esimerkiksi taustamusiikkikäytöstä tällaisia tietoja ei saada, joten pitää tehdä joku periaate siitä miten nämä ”könttärahat” jaetaan. Teoston nettisivujen mukaan se ”teettää säännöllisesti taustamusiikin käytön lähteitä selvittäviä tutkimuksia, joiden perusteella taustamusiikin käytöstä kerätyt korvaukset ohjataan oikeudenomistajille.” Tutkimusten metodologiasta tai tuloksista ei ole julkista tietoa.
Joku paremmin asiaa tietävä voi oikaista, mutta käsitykseni mukaan ainakin aiemmin Teosto jakoi köntän samassa suhteessa kuin nuo korvaukset, jotka perustuvat Teosto-ilmoituksiin. Mikäli tämä todellakin on käytäntö, siinä on sellainen perustavanlaatuinen ongelma, että se olettaa, että sekä laillisista että laittomista lähteistä kuunnellaan samaa musiikkia, mikä tuskin pitää paikkaansa. Laittomassa musiikkilataamisessa on suuri sukupolviero. LYHTY Ry.:n tekijänoikeusbarometrin mukaan: ”Laiton lataaminen keskittyy nuorimpiin ikäryhmiin, 15-24 -vuotiaista 45 % ja 25-34-vuotiaista 29 % kertoi, että heidän taloudessaan ladataan luvattomasti levitettyjä tiedostoja. Yli 50-vuotiaiden talouksissa näitä ei ladata käytännössä lainkaan.” Ei liene suuri yllätys, että 15–24-vuotiaat kuuntelevat enimmäkseen eri musiikkia kuin yli 50-vuotiaat. Suuntaa-antavaksi esimerkiksi käy ehkä verrata vaikka vuoden 2009 soitetuimpia kappaleita Suomessa Teoston tilastojen mukaan ja Last.fm-palvelun viikkolistaa samaisen vuoden puolivälin paikkeilta. Tilastot eivät tietenkään ole yhteismitalliset, eikä Last.fm mittaa mitenkään kattavasti ohi Teoston kanavien menevää kuuntelua, mutta antanee kuitenkin suuntaa.
***
Se Teostosta. Huomionarvoinen pointti voisi olla, että Teosto ei suinkaan ole suurin hyvitysmaksutuottojen saaja. Gramex saa rahaa hieman Teostoa enemmän, mutta melkein kaksinkertaisen potin kerää Kopiosto, jonka jäsenjärjestöistä luultavasti elokuva-alan nettoavat enemmän kuin vaikka Grafia jonka jäsen itse olen. =) Kannattanee myös osoitella syyttävällä sormella muuallekin kuin Teoston suuntaan. Alkuun auttaa jos ensin selvittää, mitä eroa eri tekijänoikeusjärjestöillä on, seikka joka ei suinkaan tunnu olevan kaikille nettikeskustelijoille aina selvillä. 😉
Yleisemmin voisi todeta, että Ode on avauspostauksessaan täysin oikeilla jäljillä. Paitsi että koko kansalta kerättävä vero tuskin kohdistuisi sanottavasti vähemmän oikeudenmukaisesti lataajiin kuin kovalevyille asetettu hyvitysmaksu, järjerjestelmä on kaikenlaisine vapautuksineen ja hyvityksineen uskomattoman kömpelö ja ennen kaikkea EU:n yhteismarkkinoiden aikakautena pelkkää omaan jalkaan ampumista. 50 prosentin hinnankorotus bulkkituotteeseen joka on vaivatta saatavilla nopeana ja luotettavana nettitilauksena… No, ei tarvitse olla taloustieteilijä ennustaakseen että ulkoisten kovalevyjen myynti Suomessa tulee romahtamaan marginaaliseen murto-osaan.
Mutta jos ja kun tämä ei ole se keino, jolla taiteilijoiden toimeentulo turvataan, mikä sellainen olisi? Ihan irtoheittona: kulttuurituotteille negatiivinen arvonlisävero, ts. valtio heittää tietyin ehdoin kiinteästi jonkun prosentin laillisen myynnin päälle. Ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta olisi ainakin parempi kuin tämä sekoilu.
PS. Oden kannattaa ulkomailta kovalevyjen hankkimisen sijaan hakea vapautus hyvitysmaksusta, joka myönnetään melko automaattisesti yrityksille hakemuksesta: http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/maksusta_vapautetut.html
Olen tietoinen, että olisin oikeutettu saamaan yritykseni varmuuskopiointilaitteet ilman hyvtysmaksua. Kumman luulet olevan yksinkertaisempaa:
a) selvittää, mihin tuollainen anomus tehdään, täyttää lomake (toivottavasti netissä) ja liittää siihen vaadittavat todistukset ja sitten joskus kun nopea byrokratia on tehnyt päätöksen matkustaa johonkin niistä tukkuliikkesistä, jotka ovat tehneet asiasta sopimuksen Teoston kanssa, ostamaan kovalevy tai
b) tilata kovalevy Pixmaniasta suoraan kotiini.
Koska jälkimmäinen vie alle minuutin, se ei vie kauempaa keneltäkään muultakaan, jolloin en ymmärrä, kenen ministeri Wallin kuvittelee tuota maksua varmuuskopiointilevykkeistään maksavan.
Lisätäänpä tähän vielä sellainen kanto kaskeen että luin jostain vastikään, että ulkomailta, lähinnä kotimaisten verkkokauppojen Ahvenanmaan toimituspisteistä, tilattavien leffojen ja elektroniikan verotukseen aiotaan saada parannusta pudottamalla pienin perittävä ALV nykyisestä 10 eurosta 5 euroon (http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=549861&Title=Halvalle+nettishoppailulle+tulossa+loppu).
Ihmettelin tätä päätöstä jo aiemmin mutta nythän alkaa tulla lisävaloa siihenkin. Eli laitetaan kovalevyt verolle, ja lisää verotuloa pudottamalla verovapausrajaa niin ettei kovalevyjen, tai tarkemmin ottaen minkään muun kuin parin musiikkilevyn tai leffan tilaaminen, enää kannata. Helvetin reilua meininkiä, taidan muuttaa jonnekin jossa tarjotaan kepin sijasta porkkanaakin edes joissain asioissa.
”Ei taida TomiA tietääkkään paljonko hän maksaa kasettimaksua/yvitysmaksua/teostoveroa DVD ja CD:eistä.”
Ostan Nierleltä Saksasta. Näkyy 100 DVD:n pakkaus olevan 15 euron tienoilla tätänykyä.
Juuso Koposella oli hyviä huomioita. Jos hyväksymme, että emme pysty tarkkaan kohdistamaan maksuja oikeille ihmisille, voisiko harkita myös muuhun kuin tallennusmediaan kohdistuvaa maksua? Esimerkiksi internetliittymässä liikkuvan datan määrä korreloisi varmaan paremmin (vaikkakaan ei todellakaan täysin) laittomaan median kulutukseen. Ääni ja varsinkin video kun lisäävät dataliikennetta huomattavasti enemmän vaikkapa sähköpostin käyttö. Varsinkin videon osalta kasvu jatkuu edelleen:
http://www.itu.int/net/itunews/issues/2010/06/images/35_04.jpg
Operaattorit voisivat periaatteessa laskuttaa vuoden lopussa käyttäjiltä nettiliikenteen perusteella mediamaksua 🙂
Osmo:
Eli sinä veikkaat, että ne jotka ostaa ulkosia kovalevyjä omistaa keskimääräistä kansalaista vähemmän kopioitua musiikkia?
Sillä ei oo paskankaan väliä mihin niitä kovalevyjä käytetään.
Sun pointti tuosta maksun kiertämisestä on sen sijaan ihan naulan kantaan.
Voidaanko tulkita, että kaikilla on oikeus imeä netistä mitä vain laillisesti, koska musiikki, elokuvat ym. on maksettu jo Teoston suojelurahoina kovalevyn hankkimisen yhteydessä? Vai tuleeko jo maksettujen tuotteiden päälle vielä sakot?
Kuuntelen paljon musiikkia, pääosin radiosta, mutta olen minä OSTAMIANI cd-levyjä MP3 muotoon 6 gigan edestä muuttanut. Ja nämä sijaitsevat puhelimessani ja erillisessä MP3 soittimessani. Kotimaisen musiikin osuus on ehkä 2/3. Kolmen teran ulkoiset levyt sisältävät VAIN ja AINOASTAAN minun ITSE OTTAMIANI VALOKUVIA.
Olen aina tähän päivään asti kannattanut paikallisia kivijalkaliikkeitä. Voin kyllä tilata soittamalla, mutta noudan paikallisesta kivijalkaliikkeestä, koska paljon ostavan asiakkaan tunnettavuus liikkeessä näyttää parantavan sitä asiakaspalveluakin. Tämä kiskurimaksu alkaa nyt kyllä olla jo sillä rajalla, että alan katsella näiden naapurimaiden tarjontaa, eihän se ole autolla kuin hetki ja autonkin voi tankata samalla reissulla ulkomailla.. säästöähän siitä tuskin tulee, mutta eipähän mene sekään raha sitten vääriin käsiin.
Millä perusteella muusikko on oikeutettu tuloihin? Miksi putkimies ei ole oikeutettu tuloihin, eli vessanvetomaksu käyttöön?
Hämmentävää, joskus joutuu huomaamaan olevansa samoilla linjoilla myös Soininvaaran sedän kanssa. Haistan vaalien vienon tuoksun tässä hämmennykseni vallassa piehtaroidessani 😉
En ole ikinä enkä koskaan käyttänyt mitään tallennusmedioita laittomasti hankitun materiaalin taltioimiseen. Ehkä minun pitäisi, koska nyt kuitenkin maksan niistä teostomaksun joka tapauksessa.
Kuulin äskettäin, että eduskuntasalissa on kannettavat tietokoneet kielletty. Ja nyt tämä. Mitähän vuosisataa siellä Arkadianmäellä oikein eletään? Tietoyhteiskunta tosiaan.
Jos tämä nyt sitten tarkoittaa että voin netistä ladata omaan käyttöön sieltä löytämääni suojaamatonta tai heikosti kopiosuojattua tavaraa ilman mitään rajaa tai niiin so be it.
Ei tarkoita. Kasettimaksu on musiikin laillista tallettamista varten, ewsimerkiksi sitä ajatellen, että siirrät cd-levysi johonkin toiseen muotoon.
Kuka musiikista ylipäätään maksaa nykyään, kun käytössä on ilmaiseksi musiikkia tarjoavia palveluita kuin Spotify?
Tällainen maksu rapauttaa yhteiskuntamoraalia ja lain kunnioitusta.
Minä en siirrä laillisesti ostamiani CD-levyjä tms. kovalevylle, joten maksan kasettimaksua tyhjästä. Jotta en tulisi aivan väärin kohdelluksi, waretan jatkossa hyvällä omatunnolla kaikkea mitä netistä löytyy. Olenhan jo maksanut tuotteet etukäteen.
”Ahvenanmaan toimituspisteistä, tilattavien leffojen ja elektroniikan verotukseen aiotaan saada parannusta pudottamalla pienin perittävä ALV nykyisestä 10 eurosta 5 euroon
….
Helvetin reilua meininkiä, taidan muuttaa jonnekin jossa tarjotaan kepin sijasta porkkanaakin edes joissain asioissa.”
Tuon kannettavan alvin muutoksen ymmärrän hyvin, koska käytännössä kaikki vähittäiskauppa on verollista ihan yleismaailmallisesti. Eli harvassa ovat paikat minne voit muuttaa välttääksesi tämän. Euroopan veroparatiiseille ennustan loppua muutaman vuoden sisällä, sen verran suuren loven se tekee jo suurten EU-maiden verotuloihin.
Mutta asiaan, tämä uusi teostomaksu on järjetön. Sen seurauksena levyt tilataan ulkomailta tai osisa kotelo ja levy erikseen. Kun tuosta ei sitten tuloa juuri kerrykään niin ovatko tavalliset kovalevyt ja puhelimet tähtäimessä seuraavana?
”ts. valtio heittää tietyin ehdoin kiinteästi jonkun prosentin laillisen myynnin päälle.”
Tuo tarkoittaisi tarkoittaisi kaupallisten kulttuurituotteiden suosimista. Vai? Mitä kaupallisempi, sitä tuetumpi.
Valtio kuitenkin katsoo tehtäväkseen tukea myös korkeakulttuuria, joka liki määritelmänomaisesti ei myy kovin hyvin ainakaan aluksi. Kyse on samasta asiasta kuin kasvuyritysten tukemisessa … tai sitten nimenomaan ei. Parhaimmillaan valtio on mesenaatti, joka suojelee vapaan hengen liekin haurasta lepatusta tieteessä ja taiteessa.
http://www.youtube.com/watch?v=RtyLVK6ONaY&feature=&p=CB71C8ACF4B7F121&index=0&playnext=1
Eivät musiikintekijät omista kiintolevyjä käyttäviä ihmisiä. Ihmiset omistavat itse itsensä ja kiintolevyjen valmistajat omistavat valmistamansa kiintolevyt. Jos kiintlevyjen valmistajat haluavat myydä levynsä ihmisille, ei se ole muusikoiden asia. Ei ihmisillä ole mitään syytä alistua muusikoiden mielivaltaiselle väivallankäytölle.
Otetaan mallia autoverosta. Liikkuminen on hyvä asia, on sitten liikkeessä materia tai informaatio (poislukien joitain ulkoisvaikutuksia, joita voi haittaverottaa erikseen). Poliitikot ovat kuitenkin päättäneet, että autoja voi verottaa ja vielä raskaasti. Miksi sitten ei voisi lisäverottaa jokaista välinettä, joka kykenee informaation siirtoon?
Eilinen päätös lisäsi ”ulkoisille kiintolevyille” (mitä se tarkoittaa ei vielä aamulla ollut täysin kirkasta ministeriössäkään, koskeeko vain usb-levyjä vai myös NASseja) 5 tai 10 euron lisämaksun.
Kopiointi on vähentynyt lisääntyneen radiosoiton ja suoratoiston (Spotify ym) myötä. Päätös laajentaa maksua ulkoisille levyille on suorastaan lain vastainen, koska hyvitysmaksuyksikön itsensä teettämien selvitysten perusteella ulkoisten levyjen käyttö maksun piirissä olevaan tallentamiseen on erittäin vähäistä, ei missään tapauksessa ”merkittävää” (mikä on lain edellytys).
Tarkemmin täällä: http://pjarvinen.blogspot.com/2010/12/hyvitysmaksun-laajentaminen.html
Minkä takia musiikin laillista tallentamista varten pitää olla jokin hyvitysmaksu. Laillinen musiikkihan on jo ostettaessa maksettu?
Esimerkki arjesta: normaali aikuinen käyttäjä ostaa musiikkia iTunesista ja Cd levyinä. Mistä syntyy lisämaksuvelvollisuus muusikolle siinä vaiheessa kun niitä kopioidaan laillisesti omaa käyttöä varten eri laitteille? Esimerkiksi MP3 tiedostot autosoitinta varten ja varmuuskopiot.
Cd levy maksaa sen n. 20 euroa ja iTunes versio kympin. Tällä summalla asiakas olettaa saavansa kuunteluoikeuden maksamaansa sisältöön. Ilman tällaista hyvityspelleilyä. Laiton levittäminen netissä on sitten kokonaan toinen juttu.
Tämän idean myyminen kansalaiselle on ihan yhtä helppoa kuin asuntotulon tai Porvoon kaupungin kaavailema 5/t lumikasoista parkkipaikoilla…;)
Aika elämästä vieraantunutta puuhastelua.
Äänestäisin Osmoa, jos ois mun vaalipiirissä.
Hei Osmo,
hyvitysmaksua saavat toki muutkin kuin musiikin tuottajat. Lista saajista löytyy täältä: http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hyvitysmaksun_saajat.html
OS:
On tehtykin. tutkituista ulkoisten kovalevyjen omistajista suurimmalla osalla (36%) ei ollut yhtä ainoaa musiikki/videofileä kovalevyllään, ja 24% arvioi siellä olevan pienen osan. Itse kyllä kannatan nykyisen pilviteknologian aikana hyvitysmaksun ulottamista ethernet-kaapeleihin ja wlan- tukiasemiin. Erikoista että Dropbox saa olla hyvitysmaksulta (ja teoston oikeustoimilta) rauhassa vaikka se on käytännössä rajattoman kokoinen kovalevy.
Teoston oma tutkimus ulkoisten kovojen käytöstä:
http://www.hyvitysmaksu.fi/teosto/hymysivut.nsf/0/eb25b89f5bb8cb43c22574ea002be6a6/$FILE/Teosto_Ulkoisen%20kovalevyn%20k%C3%A4ytt%C3%B6_raportti_2010.pdf
Wallin sanoo, että ulkoisille kovalevyille on talletettu 90 miljoonaa musiikkikappaletta. Jos oletetaan uskoisia kovalevyjä olevan 200 000 keskikooltaan 0,5 teraa, (molemmat luvut hihasta) tarkoittaisi tämä, että niiden kapasiteetista joitakin promilleja olisi käytetty musiikkiin.
On täysin hämäävää sotkea tähän videot, koska niille ei ole mitään tekemistä teostomaksun kanssa.
Jospa se maksu rajoitettaisiin sellaisiin laitteisiin ja tallennusvälineisiin joilla oikeasti voi kuunnella tai levittää musiikkia ja elokuvia oman kodin ulkopuolelle ja jotka ovat pääasiassa tarkoitettu sitä varten ja joissa teoksen laatu ei heikkene siirrossa. Kukaan ei nyt kuljeta taskussaan kovalevyä tai digiboxia ja netin kautta musiikin levittäminen on muutenkin kielllettyä.
Kuulu samaan sarjaan ehdotuksia kuin että päiväkotien, koulujen ja kirkkojen pitää maksaa teostomaksuja osallistujen itsensä laulamista lauluista.
Unohdat tuossa, että myös ”lähimmälle perhe- ja ystäväpiirille” saa kopioida musiikkia.
http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/tekijaenoikeuden_perusteita/tekijanoikeudesta_kysyttya/yksityinen_kopiointi.html
Vääntäkääpäs nyt joku rautalangasta: Jos henkilö ostaa laillisesti levyn ja tekee siitä itselleen kopion, niin mitä hyvitysmaksulla tarkalleen ottaen hyvitetään? Mikä on se saamatta jäänyt tulo, joka pitää kompensoida?
En aio äänestää ketään idioottia jotka on tämän maksun takana.Suomalaiset muusikot ovat tehneet viime vuosina pelkkää huttua, mikä ei mene kaupaksi.Muniin puhaltelusta pitää sitten vielä maksaa erikseen, hullua hommaa.Kovalevylläni ei ole yhtään suomalaisen artistin musiikkia.
Osmo kirjoitti:
No kun kyse ei ole TEOSTOmaksusta vaan HYVITYSmaksusta. Hyvitysmaksun käytännön toimet hoitaa Teoston hyvitysmaksuyksikkö, mutta rahojen käytöstä päättä OKM. Hyvitysmaksukorvauksen saajia ovat seuraavat tahot:
– AVEK (audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus)
– GRAMEX (äänitemusiikin käyttö)
– ESEK (Esittävän säveltaiteen edistämiskeskus)
– Kirjallisuuden edistämiskeskus
– Kopiosto (jakaa hyvitysmaksuista henkilökohtaisia korvauksia televisio-ohjelmien tekijöille)
– Kuurojen Liitto
– LUSES (luovan säveltaiteen edistämissäätiö)
– TUOTOS (televisioyhtiöiden ulkopuolisille, riippumattomille tuottajille)
– VISEK (Visuaalisen taiteen edistämiskeskus)
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hyvitysmaksun_saajat.html
Tukisummat jakautuivat seuraavasti:
http://bit.ly/hSEE9R
Suurimmat summat menevät apurahoissa AVEK:lle ja tekijöille jaettavissa henkilökohtaisissa tilityksissä KOPIOSTOlle.
Eli kyseessä on paljon paljon muuta kuin vain musiikin tekijöiden etuilu. Hyvitysmaksujärjestelmän piiriin on jo vuosikymmeniä kuuluneet myös ”elokuvat” eli tv-ohjelmat ja muu av-tuotanto. Nyt e-kirjojen myötä järjestelmän piiriin pitäisi saada laajemmin myös kirjallisuus.
Oma blogaukseni aiheesta:
http://bit.ly/e8vU3Y
Osmo on ihan oikeessa. Minun rahat on muutenkin mennyt jo ulkomaisiin nettikauppoihin, halvemmalla kun saa. Nyt menee sitten muidenkin.
Bravo. Näin niitä suomalaisia yrityksiä tuetaan.
Koitin laskea nopeasti tuon Apparaatin linkkaaman sivun avulla Hyvitysmaksujen jakautumisen elokuvan/television, musiikin, kirjallisuuden ja muun välillä 2010 (maksuja saavien järjestöjen perusteella).
elokuva/tv (AVEK, Kopiosto, Kuurojen Liitto, Tuotos): 4 521 000 €
musiikki (Gramex, ESEK, LUSES, Teosto): 4 475 000 €
kirjallisuus (Kirjallisuuden edistämiskeskus): 93 000 €
muut (Kuvasto/VISEK, Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus, Suomen Tekijänoikeudellinen Yhdistys, Opetusministeriö päättää myöhemmin): 582 000 €
21 euroa ulkoisesta kovalevystä vähän yläkanttiin.
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/Hinnat_2011.html
Ulkoiset kiintolevyt
Muistia vähintään 250 gigatavua, mutta enintään 950 gigatavua 5 euroa
Muistia yli 950 megatavua, mutta enintään 3 teratavua 10 euroa
Digitaalisissa audiotallentimissa olisi korkeimmillaan maksu 21 euroa.
Ja JV, ihan samanlainen maksuhan se on kaseteissa ym kopioissa ollut. Ulkoisissa kovalevyissä on vain semmoinen puoli että niistä heilahtaa kavereiden kesken vaihtamalla äkkiä gigatolkulla musiikkia.
Verkkokovalevyissä on vielä semmoinen puoli, että kun sinne rippaa yhden ihan laillisesti ostamansa levyn sitä voi kuunnella vaikkapa viidestä kannettavasta samaan aikaan.
Mielenkiintoiselta näyttää tuo jaettujen hyvitysten taulukko. Missä on Kuvaston osuus? CD/DVD/yms. kopionti koskee myös visuaalisia tuotteita, samoin tekijänoikeudet.
Itse teen varmuuskopioita lähinnä omista teoksistani (tekstejä, piirustuksia, 3d-malleja, valokuvia, jne.). Kopiot muiden teoksista lukeutuvat lähinnä täysin laillisiin varmuuskopioihin (eli kopiota ja alkuperäistä tuotetta ei käytetä yhtäaikaisesti).
Seuraavaksi ’ehdotankin’, että ryhdytte perimään korvauksia mustekaseteista, tyhjistä paperiarkeista, kankaista, jne. koska niitäkin voidaan mahdollisesti käyttää tekijänoikeuslaissa tarkoitettujen teosten kopiomiseen.
Vedestä voidaan tehdä laiton limukopio ja jostakin kankaanpalasta laiton vaatekappaleväärennös. Sähköäkin kopioimisessa käytetään melko varmasti. Mahdollisuuksia maksujen keräykseen on lukemattomia.
Oikeat yrittäjät voivat sitten hakea maksuvapautusta ja me työttömät luovat jäämme nuolemaan näppejämme. Kiitos vain Virallisille Vampyyreille.
Siitä huolimatta, että virallinen totuus on, että hyvitysmaksu on hyvitys luvallisen kopioinnin musiikin kuluttajille aiheuttamasta hyödystä, kyllä minun nähdäkseni on aivan selvää, että hyvitysmaksun taustalla on nykyisellään pyrkimys päästä osalliseksi myös (nykyään) laittoman yksityisen kopionnin tuottamasta hyödystä.
Maksun kohdistuminen on toki väistämättä enemmän tai vähemmän satunnaista, ja johtuen kansainvälisen postimyyntitoiminnan helppoudesta maksu on aina viime kädessä vapaaehtoinen.
Pitäisi yksiselitteisesti sallia (musiikin, elokuvien, jne) kopiointi yksityiseen käyttöön laittomastakin lähteestä, ja pistää kasettimaksu nettiyhteyksien hintaan. Maksu voisi olla ihan kohtalaisen suurikin, vaikkapa 100 euroa / liittymä / vuosi, jolloin tuotto olisi moninkertainen kasettimaksuun nähden. Mutta juuri tekijänoikeusjärjestöt vastustavat kaikkein äänekkäimmin ajatusta siitä, että yksityistä kopiontia laittomasta lähteestä katsottaisiin läpi sormien.
Toisin kuin tekijänoikeusjärjestöt haluavat argumentoida, tällainen järjestely ei tuhoaisi maksullisten laillisten lataus- ja streamauspalveluiden markkinoita. Maksulliset palvelut myyvät kokonaista, virtaviivaistettua palvelukonseptia, jota vastaan ilmainen hajautettu järjestelmä (tai pikemminkin valtava sekamelska erilaisia enemmän tai vähemmän ilmaisia ja enemmän tai vähemmän hajautettuja järjestelmiä) ei pysty kilpailemaan, ainakaan käyttömukavuudessa.
Toisekseen, tutkimukset näyttäisivät osoittavan, että se väestönosa, joka lataa eniten musiikkia luvattomasti, käyttää myös eniten rahaa musiikin ostamiseen.
Mikäli arpajaislait yms. eivät olisi esteenä, olisi muuten aivan suunnattoman hieno tapa markkinoida joitain tuollaisia laillisia latauspalveluita esim. siten, että ”lataa meiltä levy hintaan 5 euroa ja osallistu keikkalipun arvontaan”. En itse asiassa tiedä, käytetäänkö tällaisia markkinointikikkoja jo, Suomessa taitavat vaatia jonkinlaista oveluutta pysyäkseen laillisuuden rajoissa, niin että de facto ostopakko silti säilyisi. Joka tapauksessa juuri tällaiset ”lisäpalvelut” ovat jotain, mitä laittomat lähteet eivät millään keinolla kykene tarjoamaan.
Niin ja sitten vielä Teosto on juuri voittanut keissin Verkkokauppa.comia vastaan käräjillä
http://www.tietokone.fi/uutiset/hyvitysmaksut_tuomittiin_takautuvasti_ulkomaan_tuonnista
Verkkokauppa.comin pitää maksaa Teostolle maksut Tallinnan verkkokauppa.comista toimitetuista levyistä. Vastaavia keissejä on kai menossa muitakin, joten eipä taida jatkossa auttaa kovalevyjen tilaaminen pixmaniastakaan.
Aiheesta vähän poiketen mutta kumminkin…soitan levyjä tietokoneella ravintolassa. Ravintola maksaa teosto & gramex maksut asiakaspaikkojen mukaan taustamusiikista. Artistit maksavat myös lisää ravintolalle. Itse maksan ostamastani musiikista korvaukset plus luvan jotta saan käyttää tietokonettani soittokäytössä. Tähän vielä päälle varmuuskopiot cd:nä jos kone vaikka piiputtaa kesken keikan…onko tässä mitään järkeä maksaa to maksut suhteellisen moneen kertaan…?
Osmo, täältä voi katsoa minne kaikkialle hyvitysmaksurahaa virtaa… Ei se ole vain muusikoille.
http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/70363EB7E652A0ECC22577B900212874?opendocument
Käsittääkseni laillisesti ostetusta levystä saa tehdä kopioita lähipiirilleen, esim. perheelle ja parhaille ystäville. Tähän tuo hyvitysmaksu on kai tarkoitettu?
Mutta olen samaa mieltä Osmon kanssa, maksu suuntautuu täysin väärin. Jopa tuo levyllä musiikin tallentaminen on jo vanhentuvaa kansanperinnettä. Kaveripiiristäni stetson-menetelmällä arvioitu spotify-käyttäjien määrä on jo yli 50%(suurin osa mainoksilla) ja mp3:sia tai audiolevyjä ei käytetä juuri lainkaan.
Itse olen spotifystä maksanut jo toista vuotta. Ulkoista kiintolevyä käyttäisin hyvitysmaksuttoman datan kopiointiin, töissä sellaista käytänkin.
Järjenkäytön välttely eli kieltäytyminen laittoman kopioinnin rajoittamisesta rikesakon kaltaisella menettelyllä näyttää sitten johtavan kuvattuihin älyttömyyksiin.
Tilanne on verrattavissa siihen että poliisi lakkaisi määräämästä rikesakkoja, tai kaupunki lopettaisi pysäköinninvalvonnan. Tarpeettomasti menetettyjä tuloja ja ulkoishaittoja, siis.
Juuso Koponen:
>Oden kannattaa ulkomailta kovalevyjen hankkimisen
>sijaan hakea vapautus hyvitysmaksusta, joka
>myönnetään melko automaattisesti yrityksille
>hakemuksesta:
Tätä kyllä tarjotaan aina ratkaisuksi, kun joku toteaa maksujen epäreiluuden, mutta hommahan on kansalaisten kannalta jokseenkin puhdas vale, koska kansalaiset eivät ole yrityksiä.
Minulla on kohtalainen läjä CD- ja DVD-levyjä täynnä musiikkia (itse tehtyä, siis esim. Cubasen kitaraääniraitoja jne) ja gigoittain valokuvia ja videoita (itse tehtyjä ja otettuja). Musiikkia on kaupasta ostetuilla CD-levyillä, joiden ostamisen lopetin kymmenisen vuotta sitten, koska niitä ei kuitenkaan ole järkeä hankkia lisää: poppi virtaa radiosta ja tarvittaessa spotifystä jne ihan koko ajan. Ja vanha musiikki on se jota haluan erikseen valikoiden kuunnella.
Jo aiemmin ostin CD-aihiot Kiinasta, ja nyt siis tarjotaan lisää nauloja kotimaisen kaupan arkkuun.
Onneksi voi tilata ulkoisen kovalevyn mistä tahansa EU:n alueelta. Ei tarvitse maksella ylimääräisiä teostomaksuja, ja valtioltakin jää kaikki raha siitä saamatta. Toivottavasti ensivaaleissa saadaan enemmän asiantuntemusta eduskuntaan .
@TomiA: ”Miksi sitten ei voisi lisäverottaa jokaista välinettä, joka kykenee informaation siirtoon?”
Kyse ei ole verosta, vaan Teosto-hyvityksestä. Auto-analogiassa maksaisit auton suunnittelijoille siitä, että käytät jo kertaalleen ostamaasi autoa. Auton suunnittelijathan ovat jo saaneet palkan auton suunnittelusta, samalla tavoin muusikko on saanut korvauksen kun ostit laillisesti kopion musiikkikappaleesta.
’Kyllä kyse on veroista, koska sitä peritään tuotteesta, jolla ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa. Siksi olisi parempi periä rehellisesti veroa. Nyt tällainen mielivaltaisesti joillekin toiminnoille asetettu pistevero vääristää käyttäytymistä.
Sköndä kirjoitti:
”“Tavallinen teknikko”, et tiedä mistä puhut. Teosto (musiikin tekijöiden järjestö) on etua tavoittelematon järjestö, joka valvoo että artistit (sanoittajat, säveltäjät ja tuottajat) saavat sen “palkan” (tekijänoikeuspalkkio) mikä heille kuuluu. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenet ovat “omistajia”, vain hallinnolliset kulut katetaan kerätyistän maksuista. Ota urpo asioista selvää ennen kuin kommentoit typeriä!”
Ja ne hallinnolliset kulut oli?? Ja ne muut kulut?? Ja kerätty rahamäärä suhteessa jaettuun rahaan?? Ei pidä olla ajatuksineen lapsellinen ja uskoo kaikkee mitä herra isoherrat väittävät, raha kun puhuu niin siitä on 80% pa**aa.
Että ota vaan asioista itse selvää. Urpo. Ennenkuin kommentoit typeriä 😉
Teosto sekoittaa tässä (tarkoituksella?) kaksi asiaa, yksityisen, teknisen kopioinnin kuuntelutarkoituksiin ja kopioiden yksityisen levittämisen. Hyvitysmaksulla on tarkoitus kattaa jälkimmäisen aiheuttamia myyntitulojen vähentymisiä, ei niistää rahaa ihmiseltä joka ottaa varmuuskopioita.
Asiaa monimutkaistaa musiikkikännyköiden osalta se, että hyvitysmaksuja halutaan kerätä laitteesta johon tehdään se ensimmäinen myynti. Nokian Comes with Music -kännyköissä on maksettu niistä biiseistä, joita siihen puhelimeen ladataan. Tästä mahdollisuudesta ei pitäisi veloittaa uudelleen, sillä musiikin tuottajat eivät tarjoa sitä säilytystilaa musiikilleen kuten fyysisen myydyn levyn tapauksessa, vaan kuluttaja on joutunut ostamaan sen musiikkikännykän.
Nyt tehty ratkaisu on likimain huonoin kompromissi: epämääräinen rajaus ”ulkoiseen kiintolevyyn”, korkea maksu joka ajaa ostot Suomesta pois ja merkityksetön kertymä muusikoille. Ymmärrän hyvin, miksei kännykkää haluta laitetuen piiriin; se on yleiskäyttöinen ja sen pääkäyttötarkoitus peittää musiikkikäytön. Samasta syystä tietokoneiden kiintolevyjä ei ole syytä ottaa tämän piiriin.
Maailma on muuttunut niin radikaalisti viimeisen 15 vuoden aikana Internetin ansiosta, että kasettimaksu, joka näki päivänvalon 1984, on jo aikansa elänyt. Maksun perusteluista voi kiistellä, mutta ainakin se oli tarkkarajainen, sillä C-kasettien suurin yksittäinen käyttö oli kaverin LP:n kopiointi kasetille.
Osmo, Ei tuo maksu ihan noin suuri ole kuin arvelet, mutta kuitenkin…
http://www.hyvitysmaksu.fi/Teosto/hymysivut.nsf/0/F8480A4CD99A77D6C22577FC003E95A6?opendocument
Lisäksi Osmon blogauksessaan käyttämät maksujen suuruudet ovat virheelliset. Summat ensi vuodelle ovat
“Ulkoisissa kiintolevyissä hyvitysmaksu on viisi euroa 250 gigatavusta teratavuun levyjen osalta, ja 10 euroa 1–3 teratavun levyjen osalta.”
Eli huomattavasti pienemmät kuin Osmo uutisoi. Aina ei kannata uskoa kaikkea, minkä lehdistä tai internetsistä lukee. 🙂
Hinnasto:
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hinnasto.html
Kari Haakana kertoo virheellisen uutisoinnin taustat:
http://www.karihaakana.net/blog/2010/12/paljonko-hyvitysmaksu-nostaa-kiintolevyjen-hintaa/
Hereillä siellä toimituksissa!
Tuo tieto on lohdullinen, koska hinta ei ole niin suuri, että se suorastaan pakottaa käyttämään ulkomaisia nettikauppoja. Omassa blokkauksessani sanoin, että viimevuotisten hinnastojen perusteella näin olisi. Kovalevyille on sentään ymmärretty tehdä oma hintaluokka. Ongelmana oli se, ettei OTM eikä valtioneuvosto nettisivuillaan julkaissut asetusta (!) vaan sanoi ainoastaan, että maksu ulotetaan koskemaan ulkoisia kovalevyjä, josta sanonnasta saatoi päätellä, ettei näille ole erillistä hinnasta vaan ne laitetaan muiden digitaalisten tallenteiden alle.
Ei voi puhua laiskuudesta tietojen tarkistamisessa, kun opetusministeriö ei vaivaudu tiedotteessaan kertomaan asiaa eikä laita hyväksyttyä asetusta kansan nähtäväksi vaan tyytyy harhaanjohtavaan tiedotteeseen. Tietoa ei ollut OYTM:n sivuilla eikä kukaan vastaa puhelimeen klo 21.
Sinänsä se, että maksu ulotetaan kiintolevyihin, joiden kapasiteetista ministeriön oman ilmoituksen mukaan jokunen promille on musiikkikäytössä, osoittaa, että koko tämä C-kasettimaksu alkaa lähestyä tiensä päätä. Rahoittaminen verovaroin olisi paljon parempi. Nyt kohdistuminen on aivan satunnaista. Jos maksusta noin 99,5 prosenttia kohdistuu muussa käytössä olevaan levytilaan, on maksun yhteys kopiointiin jokseenkin olematon. Pidän myös vääränä, että isot yritykset on vapautettu kiintolevyjen maksuista mutta pienet joutuvat tosiasiassa maksamaan pakolliseen varmuuskopiointiin käytettävistä kovalevyistä, koska takaisinperintä on tehty niin hankalaksi, ettei siihen kannata ryhtyä kuin suurten tilausten osalta.
OS:
Minua nettiin ainakin ajaa se, ettei kivijalkakaupoilla ole enää mitään haluamaani tuotetta hyllyissään. Ja ne joilla saattaisi olla eivät netissä suostu siitä kertomaan. Minua oikeasti kiinnostaa kävellä riittävän lähellä olevan kaupan ovista sisään ja kävellä sitten viiden minuutin päästä ulos tavara kannossa.
Sen sijaan tarjotaan pelkkää odottelua:
Odottelen tavaran saapumista ensin Suomeen maahantuojalle, sitten tavarantoimittajalle ja sitten myymälän varastoon ja sitten saan parin päivän päästä ilmoituksen joko hakea sen myymälästä tai postista. Jos vaihtoehdot ovat tuommoiset niin sitten mieluummin otan tavaran nopeammin käyttööni kävelemällä lähipostiin. Ja sitten samalla voinkin maksaa halvempia hintoja tilaamalla ulkomailta.
Mutta mitä ihmeen pelleilyä tämä tämmöinen oikein on? Mikä kauppa se semmoinen on, jolla ei ole mitään hyllyssään?
Tai ehkä ei pitäisi ihmetellä, kun ruokakaupatkin näyttäisivät vähitellen siirtyvän tämmöiseen tyhjän hyllyn politiikkaan.
JV:
Nämä ”hyvitys”maksujärjestöt eivät elä todellisessa maailmassa.
Saamatta jäänyt tulo on tietenkin siinä, etteivät he saaneet myytyä sinulle toista kopiota (joko varmuuskopioksi tai sitten uudestaan kun vanha hajoaa)!
Jos nuo saisivat päättää, maksaisit erikseen tallennusmediasta, sitten sen sisällöstä ja päälle vielä kustakin käyttökerrasta ja varmuuskopiointioikeudesta (vaikkei se olisikaan mahdollissta). Todennäköisesti käyttömaksu tulisi erikseen sekä median toistamiselle että toiston vastaanottamiselle (eli katselulle ja kuuntelulle).
Tai siis saavathan ne nytkin kaiken jo käytännössä päättää, mutta eivät ole vielä uskaltaneet tosissaan ehdottaa.
Hyvitysmaksu ei ole suinkaan 21 euroa, vaan enimmillään kymmenen euroa + alv:
http://www.hyvitysmaksu.fi/fin/hinnasto.html
Vaan eipä se siitä järkevämpää tee, ainoastaan edullisemman.
Mielestäni ihan käypä idea, jos rahoitus halutaan hoitaa kohdennetulla verolla. Maksu olisi suuruusluokaltaan n. 20 senttiä per siirretty gigatavu jos halutaan nykyisen suuruinen hyvitysmaksutuotto, joten ei ihan mahdottomista summista puhuta.
Ero on kaiketi siinä, että kertaalleen tehtyä vessaa ei voi määrättömästi monistaa rajakustannuksella nolla. Jos putkimiehien tulot koostuisivat oma-aloitteisista käyttömaksuista jotka jäisivät 90-prosenttisesti maksamatta niin jouduttaisiin varmaan miettimään samaa kysymystä heidän kohdallaan.
Itse asiassa kyseessä ei ole ”teostomaksu” vaan hyvitysmaksu, jonka tuloista hieman vajaa puolet menee elokuva-alan järjestöille.
http://www.vihreat.fi/tekijanoikeuslinjat
”Kirjastosta lainatun CD-levyn kopiointi omaan levyhyllyyn tai suosikkikappaleesta tehdyn MP3-tiedoston lähettäminen sähköpostissa parhaalle kaverilleen on sallittua hyvitysmaksujärjestelmän ansiosta.”
Eli voin siis laillisesti kopioida koko kaveripiirilleni pari teratavua suosikkimusiikkia. Toisaalta eihän tuo enää ketään kiinnosta kun kaikilla on Spotify.
Osmo kirjoitti:
Mutta kun tutkitun tiedon perusteella
– 54% ihmisistä tallentaa näille kovalevyille hyvitysmaksun piirissä olevia teoksia.
– 30% kuluttajista käyttää kovalevytilasta ”noin puolet” tai enemmän hyvitysmaksun piirissä olevien teosten tallentamiseen
Mistä ihmeestä tuo 99,5% tulee? Hihastako? Ainakaan se ei perustu tutkittuun tietoon.
Tässä kysymyksessä ongelmallista on toki se, että useimmat meistä, jotka keskusteluun osallistumme emme käytä kovalevyjä tähän käyttötarkoitukseen vaan juuri esim. varmuuskopiointiin tai omien valokuvien tallentamiseen. Mutta tässä kysymyksessä kuten niin monessa muussakin anekdootteihein perustuva aineisto ei voi olla päätöksenteon perustana.
Lähde:
Hannu Oskala:
Se 99,5 prosenttia tulee Kulttuuriministeri Wallinin ilmoituksesta, että ulkoisilla kovalevyillä on noin 90 miljoonaa musiikkikappaletta. Oletan tämän olevan 360 miljoonaa minuuttia ja edelleen uskon, että siitä valtaosa on MP3-formaatissa. Silloin levytilaa tarvitaan noin 400 Teratavua.
Jos oletamme, että ulkoisia kovalevyjä on myyty 200 000 kappaletta(hihasta) ja ne ovat kooltaan keskimäärin 0,5 teratavua, eli levytilaa on noin 100 000 teratavua, päädymme siihen, että tästä veronalaisesta levytilasta noin 0,4 prosenttia on käytetty musiikin tallettamiseen. Jos nuo kappaleet on talletettu paremmassa formaatissa, voidaan päästä jopa kahteen prosenttiin.
Vielä kerran: en vastusta sitä, että taiteilijat saavat rahansa, mutta vastustan sitä, että tehdään valokuvaus-, kotivideo ja ja varmuuskopiovero.
Tai siis yritetään. Minusta koko hanke on asiantuntematon sikäli, että koko veron maksu on vapaaehtoista. On täysin laillista osaa elektroniikkaa kansainvälisistä nettikaupoista ja näin varmaankin moni tulee tekemään. Silloin ehkä keksitään, että niitä DVD-levyjäkin saa sieltä. Minusta on myös moraalisesti oikein näin menetellä, JOS ei käytä laitteita kotimaisen musiikin tallettamiseen.
Lainaus, johon yhdyn täysin
http://www.anssikela.com/2010/11/17/karvalakkilahetysto/
eikka
18.11.2010, 9:58
”Tässä asiassa on puolensa ja puolensa. Sinänsä kannatan lämpimästi sitä että työstä saa korvauksen ja jopa sitä että se on sidottu sen saavuttamaan suosioon/käyttömäärään, mutta toisaalta monet muutkin tekee päivän aikana töissä sellaista työtä ja käyttää luovuuttaan johonkin jonka “hedelmää” nautitaan pidemmän aikaan ilman että siitä saa muuta korvausta kuin sen työajan perusteella mitä siihen käyttää. Esimerkiksi kirvesmies ei saa yhtään sen enempää hyvitysmaksuja vaikka rakentaa rakennuksen jossa on paljon kävijöitä taikka vaikkapa Raili Pietilää eikä heidän jälkeläisiään muisteta kerran vuodessa ruskealla kirjekuorella jossa on bonus (yhdessä edesmenneen miehensä Reima Pietilän kanssa) suunnittelemastaan Tampereen kaupunginkirjastosta Metsosta tai Kalevan kirkosta sen kävijämäärän mukaan. Kuvataiteiljoiden tilanteesta ja näyttelykorvauksista minulla ei ole tietoa, mutta luulen että muusikot ovat taiteilijoista parhaimmassa asemassa.”
Totta, minäkin baarimikkona saan korvauksen juottamastani ajasta, en asiakkaiden päihtymisoloajasta. Enkä myöskään saa korvausta siitä, kun ihminen hakee pullon alkosta, ja annostelee siitä itselleen lasillisen, hänhän lainaa siinä kuitenkin minun ammattiani/ammattitaitoani, ja kaiken lisäksi ilmaiseksi. Ehkä meillä baarimikoilla olisi syytä, samaa uutta pykälää noudattaen, vaatia korvausta Alko:lta, koska heidän myymillä tuotteilla harjoitetaan salaa meidän ammattia…
Osmo kysyi:
”Mitä tekemistä ELOKUVATIEDOSTOJEN kopioinnilla on tämän asian kanssa.”
Vastaus löytyy mm. AVEKin sivuilta:
”Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus AVEK tukee tekijänoikeusvaroilla audiovisuaalista kulttuuria. Varat ovat pääasiassa peräisin hyvitysmaksusta, jota peritään muun muassa DVD-levyistä ja digitaalisista videotallentimista.”
Esimerkiksi suomalaisen dokumenttielokuvatuotannon rahoitus on pitkälti juuri hyvitysmaksujen varassa.
On oikein hyvä, että kotimaisia dokumenttielokuvia tuetaan, mutta nyt on kyse t5äysin mielivaltaisesta verosta eikä hyvityksestä tekijöille. Kuinka suurta osaa noista levykkeistä käytetään kotimaisten dokumenttielokuvien tallettamiseen. KORVATKAA TÄMÄ OIKEALLA VEROLLA!
Osmo kirjoitti:
Hyvitysmaksun piirissä ovat myös av-tiedostot, eivät vain musiikkikappaleet, kuten aiemmassa kommentissani jo totesin. Suurimman yksittäisen osan tekijöille jaettavista hyvitysmaksukorvauksista jakaa Kopiosto.
Siksi tuo 99,5% on aivan selkeästi virheellinen luku.
Osmo:
Ei. Sillä ei oo mitään merkitystä mihin niitä kovalevyjä käytetään. Ainoastaan sillä on väliä korrelloiko kovalevyjen ostajat musiikin lataajiin.
Tämän käsittäminen ei pitäs olla hirveen vaikeeta.
En ottanutkaan kantaa varsinaiseen pointtiisi, vaan halusin vastata esittämääsi kysymykseen siitä mitä elokuvalla on tämän asian kanssa tekemistä.
”Kyse ei ole verosta, vaan Teosto-hyvityksestä. ”
Semantiikkaa. Laajemmassa yhteydessä kuitenkin puhutaan digitaalisen sisällön markkinoiden sääntelystä. Perimmiltään tarkoitus on, että informaatioyhteiskunnassakin säilyy joku ansaintalogiikka. Hyvä kai olisi, jos markkina toimii ilman verottajaa tai muuta valtion sekaantumista, mutta nyt näyttää, että ei toimi.
Tämä on käsittääkseni se suuri kysymys, jota olisi syytä pysähtyä pohtimaan. Toisin sanoen, jos taloudellinen kannustin tuottaa informaatiota (musiikkia, keksintöjä, tietokirjoja …) merkittävästi heikkenee, se kai tarkoittaa, että informaation taso laskee merkittävästi. Aluksi informaation liikkuvuus enemmän kuin korvaa tuon haitan, mutta entäs pitkällä tähtäimellä?
Kuuntelen juuri Groovesharkista Springsteeniä ja olen vakuuttunut, että kierrättämiseen perustuva nykymusiikki ei pysty enää samaan. Tosin olen luultavasti väärässä. 🙂
Olen 100% samaa mieltä siitä, että parempi ratkaisu olisi lohkaista 10 miltsiä vuodessa (asianmukaisin säännöllisin korotuksin) kulttuuribudjetin kautta jaettavaksi samoin periaattein kuin hyvitysmaksu nyt…
Kuka hoitaa?
Tämä kaikin puolin järjetön päätös hyvitysmaksupohjan laajentamisesta todistaa taas kerran sen, kuinka alun perin väärin ajateltu periaate johtaa oman logiikkansa mukaan ja ryhmäpsykologian voimin yhä ristiriitaisempiin ja yhteistä hyvää rapauttavampiin ratkaisuihin.
Tietysti tästä voidaan syyttää päätöksen tehneitä poliitikkoja, mutta kiinnostavampaa on tarkastella asian lobbaamispuolta. Taiteilijat keräsivät lähes 8000 kannattajaa hankkeensa taakse. Mukana sellaisia nimiä kuin Einojuhani Rautavaara, Hector, Aki ja Mika Kaurismäki, Esa-Pekka Salonen, Jörn Donner, Tuomari Nurmio, Anna-Leena Härkönen ja Anja Snellman. Kuka päättäjä nyt kehtaisi olla eri mieltä näin suurten ja paljon antaneiden taitelijoiden kanssa.
Mutta miksi nämä laittoivat nimensä adressiin?
Lähdetään perusteista. Laissa määriteltyjen kaupallisten tekijänoikeuksien, mikä on siis eri asia kuin tekijän oikeus tulla tunnustetuksi ja oikeutetuksi saamaan työstään palkka, ainoana perusteena on se, että teoksilla on yhteiskunnallista arvoa. Se ei riitä, että teoksilla on arvoa niiden kuluttajille, koska tämä asia kuuluu yksityisen vaihdannan piiriin. Taiteilijoiden tulojen turvaaminen ei myöskään voi olla peruste, koska samalla perusteella voi mikä tahansa ammattikunta vaatia erityisiä lakeja omien tulojensa turvaamiseksi.
Mikä se yhteiskunnallinen hyöty voisi olla, jonka perusteella taiteilijoita kannattaisi palkita erityisansaintajärjestelmällä? Oman ymmärrykseni mukaan palkitseminen olisi perusteltua, jos taideteosten ansiosta kansalaisista tulisi asenteiltaan ja ymmärryksiltään laajemmin yhteistä etua ajattelevia. Se olisi perusteltua, jos taide tekisi ihmisistä vähemmän itsekkäitä ja vähemmän kuppikuntaisia.
Miten on? Miksi hyvitysmaksuja kannattavat taiteilijat laittoivat nimensä adressiin? Oman kuppikuntaisen etunsa vuoksi, ymmärtämättä tai välittämättä siitä, miten järjetön se on yhteisen hyvinvoinnin kannalta. Jos jopa taiteen todelliset suurkuluttajat ja tekijät osoittavat näin, ettei taide, tai ainakaan tekijänoikeuksilla kannustettu taide, tuota yhteiskunnallista hyötyä, niin koko kaupallisten tekijänoikeuksien järjestelmältä putoaa moraalinen perusta. Silloin se kehittyy turhia kuluja aiheuttavaksi, yhteisöllisyyttä rapauttavaksi säätelyksi ja byrokratiaksi, kuten näyttää jo käyneen.
Hannu Oskala: ”Aiheesta on tutkittuakin tietoa tarjolla:
http://bit.ly/fURxzI
Sivuilla 10, 11 ja 17 pääasiat. 54% vastaajista käyttää ulkoista kovalevyä musiikki- ja elokuvatiedostojen kopiointiin, näistä 30% kovalevyn kapasiteetista puolet tai enemmän on tätä käyttöä.
Onhan se tavallaan epäreilua, että myös niiden 36%, jotka eivät käytä ulkoisia kovalevyjä tähän tarkoitukseen (itseni mukaanlukien) pitää myös maksaa tulevaisuudessa hyvitysmaksua.”
Miten sina tuota tutukimusta oikein luet?
Ei-omatekoisen musiikin tallentamiseen kovalevyaan kayttaa 99/473 = 21%, ja naista 29% kavereilta tai perheenjasenelta saatua. Eli 6% kayttaa kovalevyaan hyvitysmaksun piirissa olevan musiikin tallennukseen. Suurin osa ei osaa arvioida kappaleiden maaraa eri lahteista.
Videomateriaalille vastaavat luvut ovat 86/473 = 18%, josta 24% on kavereilta tai perheenjasenilta, yhteensa 4%.
Sivulta 17 nakyy kuinka suuri osa kovalevyn tilasta on musiikki- ja videokaytossa: kaikki 4%, suurin osa 15%, noin puolet 11%, pieni osa 24%, ei yhtaan 35%, EOS 10%. T’m’n perusteella voisi karkeasti arvioida, etta keskimaarin levytilasta kaytetaan n. 25% musiikki-ja videosisaltoon. Jos tasta n. 25% on kavereilta kopioitua (ks. ylla), levytilasta kaytetaan vaivaiset 6% hyvitysmaksun piirissa olevaan materiaaliin.
Toistan:
Teoston oman tutkimuksen mukaan reilusti alle 10% ulkoisesta kovalevytilasta kaytetaan hyvitysmaksun piirissa olevaan materiaaliin.
Tuohon täytyy vielä lisätä se, että kukaan oikea musiikin harrastaja ei kuuntele musiikkia mp3 muodossa, koska se raiskaa äänen, eikä tietokoneesta saa hifitasoista ääntä. Näin ollen 99% (ellei 100%) niistä, jotka oikeasti tarvitsevat puhelinta tai mp3 soitinta enemmän tilaa musiikin tallettamiseen, ovat piratisteja, joiden leivän Spotify on jo vienyt.
Sakkomaksut oikeille henkilöille!! Vaikka nettiyhteyksistä, jota mm. Spotify ja Youtube hyödyntää.
Se tässä on surkuhupaisaa, että tosiasiallisesti yritetään verottaa laittomasti netistä musiikkia lataavia – ja siis kerätään maksua laittomasta toiminnasta. Aika harvassa ovat ne, jotka kopioivat kirjastosta lainaamiaan levyjä (tai yleensä lainaavat kirjastosta levyjä) – mitä on käytetty argumenttina maksun puolesta.
No höps. Itse pidän itseäni varsin vakavana musiikinharrastajana, enkä edes omista cd-soitinta. Musiikinkuuntelu tapahtuu 90-prosenttisesti koneelta ja 10-prosenttisesti vinyyliltä.
Kevyessä musiikissa 320kbps mp3:sen ja cd:n laatuero ei ole sellainen että tavallinen musiikin harrastaja sitä huomaisi. (Harjaantunut ammattilainen tarkalla kuuntelulla ehkä, en ole ihan varma kyllä tuostakaan.) Ja käytännössä 100 % musiikista kulkee nykyään tietokoneen läpi levyn tuotantovaiheessa, joten kyllä koneesta hifitasoista ääntä ulos saa, kunhan tietää mitä tekee. Itselleni riittää taustamusiikin kuunteluun ihan Macbook Pron sisäinenkin äänikortti, mutta musiikin parissa ammattimaisestikin puuhailevana löytyy kalustosta myös vaativampiin tarpeisiin ulkoinen audiointerface.
Mutta ei lainsäädäntöä vakavien musiikin harrastajien tarpeiden perusteella kannata laatia. 98 prosentille ihmisistä riittänee paljon vähempikin laatu.
Sinähän et olekaan ”oikea musiikin harrastaja”, joka on samalla harjaantunut KUUNTELEMAAN musiikkia. Taustamusiikiksi kelpaa vaikka marketin mölinät, mutta sillä ei ole mitään tekemistä musiikin kuuntelun kanssa.
Ja tosiaan, jos haluaa kuunnella halvalla lähes rajattomasti musiikkia, niin sitähän kuunnellaan Spotifystä, minkä saa myös kännykkään ja 90% kännyköistä taitaa olla jo kiinteillä datayhteyksillä.
Eli oikea musiikin harrastaja tai tavallinen musiikin harrastaja ei mielestäni satu tähän kohderyhmään, mihin tällä nyt koitetaan puuttua.. ja musiikkipiratismi kuoli Spotifyn myötä.
MP3 soitin tai isolla muistilla varustettu kännykkä olisi jollain tavalla perusteltua, mutta että isot kovalevyt.. tziisus.
Olen kai kopiosuojausten aiheuttamien toistovaikeuksien katkeroittama mutta mielestäni hyvitysmaksuissa pitäisi ottaa nämä ”tehokkaat” kopiosuojaukset huomioon. Tällainen huomiointi voisi tapahtua vaikka siten, että kopiosuojattua teosta ei oteta lainkaan huomioon hyvitysmaksujen jaossa ja sitten seuraavana vuonna kopiosuojattujen teosten markkinaosuus vähennettäisiin hyvitysmaksuista. Esimerkiksi jos edellisenä vuotena on ollut 30% markkinaosuus kopiosuojatulla materiaalilla niin hyvitysmaksut kerrottaisiin 0,7:llä. Tämä tietysti siksi, että näiden teosten kopiointi ei ole laillista myöskään yksityiseen käyttöön eikä niille kuulu yksityisen kopioinnin laillisuuden perusteella korvausta.
Sokkotutkimuksissa erittäin harjaantuneetkaan kuuntelijat eivät erota 256 kbps CBR tai 192 kbps VBR MP3:a pakkaamattomasta CD:stä. Ja pienemmilläkin näytteenottotaajuuksillakin erot tulevat esiin vain pienessä osassa musiikkia. Ja Ogg Vorbis -kodekki pärjää pienemmillä näytteenottotaajuuksilla vielä merkittävästi MP3:a paremmin.
Ylivoimaisesti suurin osa äänitteistä on niin huonosti äänitettyjä ja masteroituja, ettei niiden pakkaaminen pieneenkään kokoon heikennä ääntä merkittävästi.
Hifismi on asia erikseen. On jo 1980-luvulla havaittu mm. että mustat vahvistimet ”kuulostavat paremmilta” kuuntelijoiden korvaan kuin muun väriset, vaikka sisällä olisi täsmälleen sama tekniikka.
Saapa nähdä milloinka Teoston ja kumppaneiden tippilaatikot ilmestyvät parturien, taksien tai bussien ”pöydille”, että ikään kuin rahankeruulaatikoilla vihjaamaan, että radiosta pakkotyönnetystä ”hälystä” on maksettava kymmenykset, kunhan vaan jostain toosasta jotain meteliä jonkun korvien väliin työnnetään.
Minä kun maksan yksilöidystä ja ammattitaidolla esitetystä taiteesta, enkä edes ajattele sitä, että korviini pakkotyönnetystä ”melusta” tulisi maksaa millään muotoa minkään mediankaan pakkotyönnteteyillä höpö-ministereiden allekirjoittamilla sopimuksilla ja pakkomaksuilla.
Tosin vielä ei näin ole, että kun kuulen ”pakkomölinää” esim. parturini tiloissa, mutta ei varmaankaan kauankaan mene, kun parturini lykkää pakkokuulemani sulosoinnut mediasta parturilaskuuni.
Onkohan kysmyksessä ns. uuden liiketoiminnan kehittäminen, että yhä enemmässä määrin, kaksijalkainen on maksava yhä enemmän humpasta ja hömpästä kuten älyluurien kanssa on käymässä.
Ostin Nokian N8 OVI Musiikki UnLimited -palvelun eli maksoin musiikista laitteen hinnassa. Kyllä minun käsittääkseni hintaan sisältyi myös Teostoverokin. Mihin voin ne ladattavat musat tallentaa ilman Teostoveroa? Ja eikös älypuhelimetkin jo haluttu tämän Teostoveron piiriin, kun niillä kerran jo kuunnellaan musiikkia.
Äidilläni on bluetooth-induktiosilmukka jolla voi myös kuunnella samaa musiikkia, joten eiköhän siihenkin saada vähän maksua lisää. Otetaanhan jo teostovero siitäkin, kun leikkuuttaa hiukset tai käy lounaalla.
Kyllä nämä rahavirrat pitäisi koota valtion kassaan ja ohjata varat niille keille se kuuluu eli musiikin tekijöille. Tuottajat ja muut päähyötyjät juristeineen keräävät fyrkkaa nyt kahdelta luukulta eli hallitsemansa teoston kautta ja musiikin ostajilta omittuaan ensin oikeudet itselleen.
Jos putkimies korjaa jonkun vessan, hän saa työstään korvauksen laskuttamalla sitä, jonka vessan hän korjaa. Putkimiehelle ei kuitenkaan synny oikeutta rahastaa esimerkiksi asiakkaan naapureita vessassakäynnistä.
Putkimiesten etujärjestö ei myöskään vaadi esimerkiksi ravintoloita maksamaan hyvitysmaksua siitä, että heidän vessojaan käytetään ja että tästä vessojen käytöstä on jopa taloudellista hyötyä ravintoloille.
Muusiikintekijöillä tällainen oikeus kuitenkin on, joskin sekin on siirretty yhdelle etujärjestölle, joka jakaa rahat jollakin hämärällä perusteella, joka ei mitenkään liity esimerkiksi siihen, millaisia hyötyjä tästä musiikista on. Kyse on aivan klassisesta rent-seekingistä.
Tämä argumentti ei kuitenkaan mene läpi ihmisille, joiden mielestä musiikintekijöillä on ”oikeus tuloihin”. Olen miettinyt pääni puhki, miten ihmisen ajatusmaailma ylipäätään voi kehittyä sellaiseksi, että tällaisen oikeuden käsite on niin vahvana mielessä ja samanaikaisesti putkimiesten oikeus vessassakäyntimaksuihin tuntuu naurettavalta, koska minä en ihan rehellisesti ymmärrä mitä eroa noilla on.
Syynä voi olla jotain senkaltaista, että entisaikaan musiikin (tai ylipäätään informaation) kopioiminen oli teknisesti hankalaa, ja kun se oli muuttunut ylipäätään mahdolliseksi, siihen vaadittiin teollisen skaalan investointeja.
Mutta jos taas mietin asiaa, ei hevoskuskeille alettu maksaa autoista hyvitysmaksua ”menetetyistä tuloista”. Joten mitä ilmeisimmin jokin tässä yhtälössä on erilaista. Ehkä se on ihmisen tarve kokea jokin ”omakseen”, jos se on riittävän samanlainen (informaation tapauksessahan kopioinnin tulos on käytännössä identtinen) kuin se, mitä on ”itse tehnyt”. Tämä ajatus lienee niin vahva, ja niin kyseenalaistamaton joidenkin ihmisten mielissä, että siitä on mahdotonta päästä eroon nopeasti.
Osmon näkemys on minusta vähän raukkamainen. Kasettimaksukaan ei ole oikeutettu, koska se ei kohdistu missään suhteessa siihen, mitä sillä väitetään katettavan. Tosiasiassa Osmo puhuu vain tätä epäkohdan ilmentymää vastaan, ei taustallaolevaa laajempaa ilmiötä, josta tämä kumpuaa. Siinä siis kuppaajien vaatimukset esitetään oikeutettuina, mutta vain hieman ylimitoitettuna.
Tiedemies on oikeassa ja ei ole. Putkimiehelle on maksettu siitä vessan tekemisestä. Musiikin tekijä ei saa senttiäkään, ellei hän pysty laskuttamaan ostajia musiikistaan. Elokuvateatterikaan ei hyväksy sitä, että elokuvassa käynyt antaa lipun seuraavalle. Pohjimmiltaan tässä tietysti on kyse siitä, mikä on kohtuullinen ja tehokkuusmielessä järkevä tapa laskuttaa asiasta, jonka marginaalikustannus on nolla.
OP:
Näitä jotain dokkareitahan juuri näytettiin televisiosta itsenäisyyspäivänä. Niin rautainen oli tekijöiden ammattitaito, että edes erikokoista kuvamateriaalia ei oltu osattu käsitellä vaan oli tylysti skaalattu 16:9-kokoon. Ja tämähän tunnetusti näyttää hyvältä 1.66- ja 1.33-muotoisissa kuvamateriaaleissa. Ja sitten vielä uutta materiaalia oli kuvattu ja dokumentin lopputulos tallennettu lomitettuna.
Ja tuotako me nyt sitten tuemme?
Mihin rahat käytettiin?
OS:
Tämä ero johtuu siitä, että putkimiehen tekemän työn tiedetään olevan maksun arvoista. Musiikintekijän työstä ei tiedä, oliko se tekemisen arvoista ennen kuin se on tehty. Ostajillekin käytännössä myydään sikaa säkissä.
Kulttuurituotannossa nyt sitten on muutenkin tämä ongelma, että se varsin usein lipsahtaa yksityisalueen rajaamiseen yhteismaalle. Tuottajapuoli aina sopivasti unohtaa sen, että oikeus kulttuuriin on ihmisoikeus.
Itse olen sitä mieltä, että ihmiset kyllä maksavat ja tukevat, jos teos ja toiminta on maksun ja tukemisen arvoista ja maksaminen on tehty riittävän helpoksi. Lisäksi tietysti vaikuttaa tekijätahon asenne asiakkaaseen ja muukin käyttäytyminen.
Putkimiehellä ja musiikin tekijällä on myös se ero, että kaverin vessaa ei voi kopioida omaan kotiin vaan on taas palkattava se putkimies.
Jos oikeasti halutaan verrata vessaa musiikkiin, olisi pikemminkin puhuttava maksullisista WC:istä. Esimerkiksi jotkut ravintolat perivät maksun WC:n käytöstä jos ei ole ravintolan asiakas.
”Pohjimmiltaan tässä tietysti on kyse siitä, mikä on kohtuullinen ja tehokkuusmielessä järkevä tapa laskuttaa asiasta, jonka marginaalikustannus on nolla.”
Niin. Rakennammeko maailmaa, jossa viemäröinti on kannattavampaa kuin henkinen työ?
Miten on vaikka tiedemiehen työ? Tarkoitus on luoda tosi hyvä uusi biisi vai mikä ”artikkeli” se on. On ollut vuosisadat. Kukaan kuluttaja ei kuitenkaan suostu maksamaan artikkelin kirjoittamisesta edes putkimiehen tuntipalkkaa. Ansaintalogiikkaa on pitänyt järjestää toisin.
Musiikki? ”Hienosta musiikista” ei suostuta maksamaan sellaista hintaa, että tulee toimeen. No, pistetään veronmaksajat maksamaan se frakki ja kesämökki.
Immateriaalista kulutusta pitäisi suosia tuhlaavan materiaalisen sijaan (vaikka järkevääkin materiaalista kulutusta toki on). Kysynkin taas kerran: minkälaisilla kannustimilla henkiseen työhän perustuva yhteiskunta toimii, kun ”kaikki muuttuu ilmaiseksi”? Mikä on sellainen ansaintalogiikka, joka tekee informaation tuottamisesta viemäröintiä houkuttelevampaa? Onnistuuko se ilman valtion yhä tiukempaa sääntelyä? Jos ei onnistu, miten valtion säätelemä tuotanto järjestetään tehokkaasti?
Tiedemies:
No on siinä se ero, että se vessan omistaja saa kaiken hyödyn sen vessan korjaamisesta ja voi siks maksaa siitä hinnan, joka vastaa vessan korjaamisesta tulevaa hyötyä.
Kukaan yksittäinen musiikinkuuntelija ei saa kaikkea hyötyä musiikin säveltämisestä, koska joku muu voi aina ostaa ja kopioida ja siks ne ei voi maksaa sille säveltäjälle niin suurta korvausta, että se vastais säveltämisestä tulevaa hyötyä.
Nää kaikki tekijänoikeus yms. immateriaalioikeudet on vaikee juttu, kun on ensinnäkin epävarmaa miten paljon raha motivoi niiden tuottajia ja sit on myös epävarmaa miten niiden tulot kehittyy, jos immateriaalioikeuksista luovutaan ja sen lisäks on epävarmaa mitä tuotannolle käy.
Tämä ei tietenkään oo mikään argumentti status quon jatkamiseks, koska tämäkin tilanne voi ihan hyvin olla se ”huono”. Tarvittas varmaankin jotain pienien mittakaavojen kokeiluja, tosin en kyllä keksi mitä ne kokeilut vois olla.
Hyvä ja ajatuksia herättävä puheehnvuoro.
Ajauduin tutkimaan aihetta ja kuten aiemmin on jo esitettykin, löysin hyvitysmaksujen käyttöä koskevan luettelon.
Suurimmat edunsaajat ovatkin Kopiosto ja audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskus.
Vaihtoehtona näkisin kyllä ihan oikean veron, mutta ei siis mitään kohdennettua veroa vaan sen ihan perusverotettavan verokertymän, kavereiden kesken budjetti.
Mutta ellei 12 miljoonaa vuodessa löydy budjetista, niin ei tämä ihan pöllö ajatus ole tämä maksukaan. Onhan sitä selvästi joku miettinyt. Maksu on isosta ulkoisesta kovalevystä kympin. 21 euroa on vaan soittimista veloitettava maksu. Eikä koske kännyköitä esim.
Minusta nämä ”kun ei voi” ja ”kun ei saa”- jutut ovat kummallisia. On totta, ei voi vessaa kopioida naapurille, mutta naapuri voi käyttää sitä vessaa. Ei rajattomasti, mutta voi kuitenkin. Miksi tästä ei ihmisten mielestä synny velvollisuutta hyvittää putkimiehelle, mutta musiikin kuuntelusta tulee velvollisuus hyvittää musiikin tekijälle, oli se, mitä kummastelen.
Perustelu näyttäisi olevan jotain muuta kuin periaatteellinen. Ainoa selkeä ero on se, jonka Artturi esitti: Putkimiehen tekemän työn hyötyä voidaan jotenkin kontrolloida, ja sillä kontrolloijalla on insentiivi maksaa putkimiehelle.
Mutta tämä nimenomaan ei ole musiikin tms. kulttuurin immateriaalioikeuksien lähtökohta! Lähtökohta tekijänoikeuksissa on, että tekijän oikeudet eivät ole sidoksissa siihen, onko teoksesta jo maksettu korvausta vai ei, vaan niissä lähtökohtana on, että hyvitys lankeaa kuin manulle illallinen.
Miksi kukaan tällaisessa ympäristössä viitsisi innovoida ansaintamalleja? Ketään ei tunnu kiinnostavan se, että on paljon paljon sellaisia tahoja, joiden kannustimena on a) maksaa musiikista ja b) maksaa jopa sitä enemmän, mitä enemmän sitä muut kuuntelevat. Esimerkiksi jonkun tuotteen mainoskampanjassa ensiesityksensä saavasta kappaleesta on mainostajalle vain hyötyä. Mainostajalla on siis kannustin maksaa tekijälle siitä, että tämä tekee hyvän kappaleen.
Jostain syystä tätä ei kuitenkaan mitenkään eritellä, vaan lätkäistään pelkästään ”oikeus” ja vuodatetaan litratolkulla krokotiilinkyyneleitä siitä, miten muusikonkin pitää tienata. Millään muulla ryhmällä ei yhteiskunnassa ole tällaista uhristatusta, että valtioneuvosto jakelee yksityisiä verotusoikeuksia, joita kritisoitaessakin pitää korostaa, kuinka periaatteessa ollaan sitä mieltä että rahat kyllä näille kuuluvat, mutta tässä nimenomaisessa tapauksessa vaan vähän vääriltä ihmisiltä niitä rahoja kerätään.
Kyllä siitä pitää lähteä, että yhteiskunnassa kukaan ei ole lähtökohtaisesti oikeutettu toisten rahoihin, eikä kenenkään hyöty ole toiselta lähtökohtaisesti pois. Väitteet siitä, että musiikkia ei tehtäisi kun ”ei ole kannustimia”, ovat niin naurettavia, että en edes viitsi kommentoida niitä.
TomiA:
Hep! Firma, jossa minä vaikutan, maksaa _takuuvarmasti_ tietyistä tutkimuksista ja raporteista vaditun hinnan. Jos se kapitalisti oikeasti maksaa minulle oman palkkani, joka ei taatusti perustu työsuoritteen, niin ihmeen tyhmähän se olisi, jos ei sitten kuuntelisi mielipidettäni siitä _mitä nyt oikeasti pitäisi tehdä_. Lisäksi, jos Suomen verottaja ei veisi rahojani, rahoittaisin itse tiettyjä perustutkimusjuttuja.
Ja toisekseen: maailmassa on jo riittämiin musiikkia. Ja ne, jotka haluavat jotain luoda, tekevät sen joka tapauksessa. Ei tähän mitään kannustimia tarvita.
Kari
(olenpas tänään jyrkkä)
Maailma muuttuu ”Eskoseni”. Viihdeteollisuus ja siinä ohessa menestyvät artistit tekevät nyt enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Ansaintamekanismit ovat toki muuttuneet, mutta niin muuttuu kaikki muukin maailmassa.
On täysin ymmärrettävää, että nykyiset edunsaajajärjestöt ja muut kulttuurin taloudelliset stake-holderit puolustavat vanhoja reviirejään ja ajavat aggressiivisesti c-kasettimaksun ulottamista vaikka keräkaalin myyntiin.
Toinen asia on, pitääkö tähän lobbaamiseen taipua.
O.S. kirjoitti: ”mikä on kohtuullinen ja tehokkuusmielessä järkevä tapa laskuttaa”
Yksi vaihtoehtoinen tapa olisi kerätä maksu yksinkertaisesti itse tallenteilta. Maksu osuisi näin paremmin niihin, jotka tuota tallenteiden yksityisen kopioinnin oikeutta käyttävät.
Maksuhan on perusteltu niin, että se kerätään nimenomaan laillisten tallenteiden (maksun myötä lailliseksi tulevan) kopioinnin vuoksi, eikä siis laittomien kopioijien laskuttamiseksi. Laittomien kopioijien laskuttamisen hoitaa kai periaatteessa poliisi.
Maksu kerättäisiin myös ulkomaisilta tallenteilta, vaikka korvaukset maksetaankin vain kotimaisille tekijöille (näinhän homma toimii nykyäänkin). Tällainen maksu ei asettaisi kotimaisia tallenteita ulkomaisia tallenteita huonompaan asemaan.
Yksi ongelma olisi se, että entistä suurempi osa tallenteista ostettaisiin ehkä ulkomaisista verkkokaupuoista. Mutta näinhän käy myös ulkoisten kovalevyjen ja muiden tallennusvälineisiin kodistettujen maksujen tapauksessa – tallennusvälineet voi ostaa halvemmalla ulkomailta. Nyt laki haittaa kotimaisten tallennusvälineiden myyjien (ja mahdollisten valmistajien) kauppaa. Itse asiassa voisi väittää, että tallenteiden tuottajien ja myyjien tilanteen helpottamiseksi rasite on laitettu kokonaan toisen, tähän alaan vain löysästi liittyvän alan (ja osin täysin sivullisten omien valokuvien tallentajien ja varmuuskopioijien) maksettavaksi.
Verotukseen ja politiikkaan voi kyllä suhtautua niinkin, että verot ja maksut kerätään sieltä missä niiden kerääminen on poliittisesti mahdollista. En ole ymmärtänyt kaikkien muidenkaan verojen perusteita. Esimerkiksi dieselvero ja vastaava vero sähköautoille ovat jääneet aika hämäriksi. Veroja ja maksuja voi siis kerätä kaikkialta missä veronmaksajat ovat niihin jo tottuneet ja mihin pelin eri osapuolten etujärjestöjen painostusvoima ja -taidot siitä ohjaa. Jossain sanottiinkin yhtenä uuden maksun perusteena, että kertymä C-kaseteista ym. on laskenut. Poliitikoille on helpompi jatkaa vanhoja huonoja käytäntöjä kuin vaihtaa tyyliä.
Kari: ”Hep! Firma, jossa minä vaikutan, maksaa _takuuvarmasti_ tietyistä tutkimuksista ja raporteista vaditun hinnan.”
Annatko osoitteen? Minulla on nimittäin tämä teoria, että hippiliike synnytti uusliberalismin ja haluan siitä, hmm, sanotaan viistonnii.
Vakavasti, totta kai maailmassa on tietoa, jonka arvo on niin itsestään selvää eli rahaksi muutettavaa, että siitä maksetaan. Olisimme aika pulassa informaatioyhteiskuntamme kanssa, jos niin ei olisi. Kyse on siitä, että informaatio muuttuu helposti ilmaiseksi, jolloin kaiken järjen mukaan köyhdymme pitkällä tähtäimellä, kun siirrymme informaatiotalouteen. Mieti musiikkia.
Kyllä nyt Osmolta puuttuu logiikka ja luovuus tässä tärkeässä asiassa. Se, ettei teoksen tekijä pysty rahastamaan jokaista teoksen yksittäistä ”kuluttajaa”, ei suinkaan merkitse sitä, ettei tekijä voi saada palkkiota työstään. Esimerkiksi, yhteiskunta voi ostaa sellaisen teoksen, jota se pitää yhteisölleen arvokkaana ja jakaa sen kaikille. Tiede ja koulutushan toimii perinteisesti tällä periaatteella.
”Ongelman” on aiheuttanut tekniikan kehitys, internet, joka on tehnyt biteiksi saatettavan teoksen jakelun käytännössä ilmaiseksi. Ei tätä kehityksen tuomaa etua teosten jakelijana ole mitään järkeä lähteä verottamaan ja rajoittamaan. Sitä on hyödynnettävä, ja tässä tapauksessa sitä voidaan hyödyntää saattamalla teoksen ostajat yhteen internetin avulla niin suureksi joukoksi, että sen yhteinen maksuhalukkuus riittää palkaksi tekijälle. Kyse on siis sen saman mallin, jota yhteiskunta käyttää taidetta ostaessaan, laajentaminen myös yksityiselle puolelle.
Tämä mahdollisuus seuraa siitä, että jos on olemassa joillekin hyödyllinen/arvokas teos, aina löytyy joukko ihmisiä, jotka ovat halukkaita maksamaan siitä, vaikka muut saisivat sen ilmaiseksi.
En ole itse mikään it-alan mies, mutta niille jotka ovat, tässä vinkki. Tehdään sivusto, jossa on näytteitä tms. tekijöiden aikaisemmista, jo julkaistuista teoksista ja uusista myytävistä teoksista, ja jossa kutakin myytävää teosta kaupataan esimerkiksi niin, että myyjä asettaa hinnan ja päivämäärän, jona myynti viimeistään tapahtuu, ja jossa sellainen henkilö joka haluaa tuotteen, ilmaisee sitovasti, millä summalla hän on valmis ostamaan sen, siitä huolimatta, että muut saavat sen ilmaiseksi. Kun näistä sitoumuksista summautuu vaadittu hinta, rahat vaihtavat omistajaa ja teos avautuu kaikille vapaaksi. Ellei hinta täyty, jää myyjän tehtäväksi arvioida hyväksyykö hän pienemmänkin suorituksen vai peruuntuuko kauppa.
Mitään muuta ei tarvita. Ei edes tekijänoikeuksia.
Nähdäkseni tätä ansaintalogiikkaa ei voida kritisoida muuten kuin sillä, että tuottajien mielestä he eivät saa niin hyvää palkkaa kuin heille heidän omasta mielestään kuuluisi. Toisaalta, eiköhän tämä sama kritiikki koske kaikkia muitakin ansaintalogiikkoja.
Minun on hyvin vaikea uskoa tuohon Matti H:n almuteoriaan. Se voi toimia demonstraationa yhden kerran, mutta on täysin mahdotonta, että sillä voitaisiin rahoittaa nykyinen kulttuuritarjonta.
Sosialismi ja feodaaliherrojen verotusoikeus on kyllä aivan persiistä!
Tiedemies sanoi:
”Minusta nämä “kun ei voi” ja “kun ei saa”- jutut ovat kummallisia. On totta, ei voi vessaa kopioida naapurille, mutta naapuri voi käyttää sitä vessaa. Ei rajattomasti, mutta voi kuitenkin. Miksi tästä ei ihmisten mielestä synny velvollisuutta hyvittää putkimiehelle, mutta musiikin kuuntelusta tulee velvollisuus hyvittää musiikin tekijälle, oli se, mitä kummastelen.”
Siksi, että putkimies sai jo palkkionsa kertakorvauksena ja rakentaa jo uutta vessaa jossain muualla. Luulenpa että jos vessan kopiointi naapurille tulisi mahdolliseksi, liittyisivät putkimiehetkin Teostoon.
we
Putkimies on sikäli hauska esimerkki, että jos tämä tekee huonoa työtä tai ei saa ajoissa valmista aikaan, tilaaja saa hyvitystä tai hänen ei ehkä tarvitse maksaa ollenkaan. Taiteilijoiden kohdalla ehkä joskus live-keikoilla voi käydä vastaavasti 😉
Teostomaksusta puhuttaessa kyse on kuitenkin alkuperäisteoksen kopiosta, jota voidaan valmistaa sarjatuotantona. Kirjallisuus perustuu aika pitkälle samaan ideaan (ja kirjailijoille on saman tyyppinen kirjastokirjoista maksettava korvaus). Sinänsä kaikki sarjatuotantoon perustuva teollisuus on samassa asemassa: tuote valmistetaan sillä oletuksella, että sitä saadaan riittävästi myytyä, mutta myös sillä riskillä, että kuluja ei saada katettua, jos kauppa ei käy tarpeeksi hyvin. Voisi loogisesti ajatella, että kultuuriimme olennaisesti liittyviä tuotteita valmistavien tai ylläpitävien yritysten pitäisi myös saada kerätä vastaava maksu. Esimerkiksi, millä Suomea tai Helsinkiä markkinoidaan turisteille ja mitä heidät viedään katsomaan? Yksi vastaus ovat rakennukset. Siis rakennusten rakentajien pitäisi saada korvausta siitä, että ihmiset katsovat taloja ja niistä otetaan kuvia kirjoihin ja mainoksiin ym. (Tai sitten voidaan luopua musiikin, elokuvan ja kirjojen tekijöiden erioikeudesta…)
Osmo:
Minun on puolestani vaikea uskoa, miksei se toimisi, erityisesti kun et osoita siitä mitään loogista virhettä etkä perustele kantaasi muuten kuin mahdottomuudella ”rahoittaa nykyinen kulttuuritarjonta”.
En ymmärrä miksi juuri nykyinen kulttuuritarjonta eli nykyisen ansaintalogiikan luoma tarjonta olisi sen parempaa kuin jonkin kehittyneemmän ansaintalogiikan luoma, uusi kulttuuritarjonta. Mitä kulttuuria se on, minkä tekijät ovat valmiit vaatimaan mitä kummallisempia veronkanto-oikeuksia itselleen, vain oman asemansa turvaamiseksi ja uudistusten estämiseksi.
Siksi toiseksi, sitä mitä nykyisessä kulttuuritarjonnassa katsotaan arvokkaaksi, voidaan hyvin rahoittaa myös esittämälläni tavalla. Jos esimerkiksi yhteiskunnan, tai vaikkapa vain jonkin puolueen tai yrityksen mielestä jokin dokumenttielokuva tai sen suunnitelma on kannatettava, se voi ostaa sen kaikille katsottavaksi. Ja niin edelleen. Mitä jää puuttumaan?
Vielä, koen käyttämäsi ilmaisun ”almuteoria” harhaanjohtavaksi ja vähän halventavaksikin. Katso Wikipedia, kohta almu. Kiinnostavaa, että jossakin päin almun antaminen on uskonnollinen velvollisuus, mistä syystä sitä tarkoittava termi zakat on toisinaan suomennettu almuveroksi. Siten olisi edes jotenkin ymmärrettävissä, että hyvitysmaksujärjestelmää kutsuttaisiin almusysteemiksi.
Kirjoitan kännykällä, joten ei sitaatteja yms. Tiedemiehelle:
Hevosmiehille ei tarvitse maksaa korvauksia autojen aiheuttamista tulonmenetyksistä, koska ne johtuvat siitä, ettei heidän palvelulleen ole enää kysyntää. Muusikoiden ym. tapauksessa tilanne on toinen: heidän tuotteitaan kulutetaan ihan entiseen malliin, mutta ilmaiseksi. Ongelma on siinä, että tekniikka on helpottanut musiikin monistamista ja levittämistä niin, että entisaikain liiketoimintamalli, jossa tuotteen tekemisen kustannukset leivottiin sen monistamisen kuluihin, ei enää toimi. Ei entisaikaankaan sadan gramman muovinpalasta olisi maksettu sitä hintaa jota siitä pyydettiin jos musiikin olisi saanut ilmaiseksi jostain muualta. Nyt kysymys on siitä, ajatellaanko, että ammatillinen musiikin tekeminen on niin hyödyllistä muille, että se kannattaa rahoittaa vaikka verovaroin vai ei. Minusta on, jonkun muun mielestä ei. Perinteisen muotoinen levymyyntiin perustuva musabisnes on joka tapauksessa tiensä päässä. Mitä sitten tulee tilalle, se jää nähtäväksi.
Sivuhuomiona: Jos arkkitehdit ja/tai ralennuttajat saisivat jotain tuloja talojen esteettisistä arvoista, nykyisin rakennettaisiin ehkä vähemmän kauheita rotiskoja. Arkkitehtonisesti korkeatasoisessa rakentamisessa ei ole ”mainonnallista” aspektia lukuunottamatta taloudellista tolkkua, päin vastoin. Kalliimpien rakennuskulujen päälle tulee tulevaa käyttöä rajoittava ja remonttikustannuksia lisäävä suojeluvelvoite. Millä mekanismilla ne tulot sitten edes teoriassa tulisivat on sitten aivan eri kysymys.
TomiA:
:-p
No meillä on kyllä aika tiukka linja näissä jutuissa, ainoastaan oikeasti tärkeitä ja hyödyllisiä juttuja rahoitetaan. Ja tiedossa on kyllä erittäin hyvin mitä sellaiset hankkeet ovat. Tiedän tämän erittäin hyvin, koska se olen Minä, joka niistä pitää saada vakuuttuneeksi.
Viime aikoina olen tässä muutamasta tekniikan tohtorista haaveillut, perusteena se, että ne muuten lähtevät maasta, mutta tällä hetkellä ei olisi sopivaa hommaa – vuoden päästä tilanne on toinen, jos saan omat systeemini kasaan. Mutta kuten sanottu, silloin ei ole itsestäänselvää, että olen itsekään enää Helsingissä.
Kari
Tuo Matti H:n esittämä malli on jo käytössä ohjelmistopuolella. Jos esim. Haiku käyttöjärjestelmään halutaan uusia ominaisuuksia voidaan halutulle ominaisuudelle tehdä palkkio pooli. Poolia täytetään kunnes tekijä löytyy. Tekijä(t) voi myös ilmoittaa millä hinnalla on valmis tekemään työn.
http://haikuware.com/bounties/
Myös muita vastaavia palkkiojärjestelmiä on jo käytössä ohjelmistopuolella.
Mielestäni nämä sopivat hyvin myös musiikin, kirjallisuuden ja elokuvien rahoittamiseen.
En myöskään usko että tällä voitaisiin rahoittaa kaikkea nykyistä kulttuuritarjnotaa, mutta ainakin meille netti-ihmisille se olisi kanava rahoittaa kulttuuria.
Bounty-systeemi saattaa toimia, mutta esimerkiksi musiikissa iso osa tuloista tulee keikkailusta. Levyn tekeminen on lähinnä mainontaa.
Siltikin tuosta mainonnasta maksetaan rahaa ihan vapaaehtoisesti vaikka sen saisikin ilmaiseksi. Itseasiassa, jos sen saa myös ilmaiseksi, sen kuulee suurempi joukko ja lopputulemana saatu rahamäärä on suurempi.
Olettaen siis että musiikki on hyvää.
Se, että tähän hyvän mielen mekanismiin mennään väliin rahastamaan, ei auta artistia.
Minusta hyvitysmaksut pitäisi poistaa ja siirtää kaikki pakkolisenssirahastus valtion virastolle, joka voisi sitten samanaikaisesti ylläpitää teostietokantaa. Sinne voisi sitten määritellä teossuhteet ja tulonjakoja jne. Tämän voisi tehdä automaattisesti. Tarkentamattomat maksut/lisenssit saisivat olla tuplahintaisia ja ne olisi hyvä jakaa vaikkapa ilmoitetun taiteenalan kaikille kahden viimeisen vuoden aikana julkaistuille teoksille tasan. Näin se suosisi pienempiä tekijöitä, jotka oletettavasti enemmän tarvitsisivat noita maksuja, ja ohjaisi maksuja aktiivisille tekijöille.
Noille maksuille/lahjoituksille voisi säätää verovapauden (porkkanaksi) ja avata sen yleisölle vaikka jonkin helppokäyttöisen webbisivun kautta tms.
Todellinen edistyksellisyys voisi tulla vaikka vaatimuksesta teoskopion lisäämistä kansalliseen kirjastoon teoksen rekisteröitymiseen. Tämän kirjaston voisi avata ilmaiseksi kansalaisille ihan kopioitavaksi astikin (vähintäänkin suoja-ajan ulkopuolisille tai muuten avatuille teoksille).
Ja suoja-ajan lyhentäisin 20 vuoteen. Eläkkeet on erikseen.
Olen ymmärtänyt, että jokainen iikka, joka ostaa näita taltioita, maksaa hyvitysmaksua
siitä mahdollisuudesta, että tallettaa musiikkia niille. Siis, kun käyn kaupassa, minulla
on mahdollisuus näpistää sieltä jotakin. Hyvitysmaksulogiikalla kaupassa käynti
pitäisi olla rangaistava teko. Kun ajan autolla, minulla on lukuisia mahdollisuuksia
tehdä joku liikennerike. Hyvitysmaksulogiikalla autolla ajamisen pitäisi olla rahgaistava
teko. Jne. jne. Ainoa mitä voi todeta on, että maailma on tulossa hulluksi ja vieläpä
meidän itsemme valitsemien kansanedustajien (lue: lainsäätäjien) toimesta.
Rami N. kirjoitti:
”Hyvitysmaksulogiikalla autolla ajamisen pitäisi olla rahgaistava
teko. Jne. jne.”
Maksat autoveroa jos sinulla on auto riippumatta siitä ajatko sillä vai et. Kaupassa maksat tuotteiden hinnoissa myymälävarkaiden aiheuttamat kustannukset vaikket itse näpistelisi. Hyvitysmaksulla maksat tosiaankin mahdollisuudesta kopioida *laillisesti* vaikka koko levyn täyteen musiikkia, vaikka et niin tekisikään. Onhan se niin väärin! Mutta jos haluat vastustaa hyvitysmaksua, niin kannattaisiko vastustaa sitä sitten mieluummin kunnon argumenteilla?
Kyllä se vaan jotenkin lämmittää sydäntä että saa osallistua jonkun Antti Tuiskun (ja hänen tuottajansa), tai muun suomalaisen idolin rahamassin kasvattamiseen joka kerta kun ostan levytilaa valokuvilleni.
Kotimainen musiikki on pääsääntöisesti itseään toistavaa ja kaikin puolin dollarinkuvat silmissä tehtyä. Olisiko sääli jos Dingon pojat yhtäkkiä joutuisivat tekemään työtä leipänsä eteen?
OP:
Entä mikä on tilanne DVD-elokuvien kohdalla? Kuten Osmo on täällä jo osoittanut, musiikki vie niin vähän tilaa, että sen perusteella isojen ulkoisten kovalevyjen ostosta rahan kerääminen ei ole perusteltua. Se olisi jossain määrin perusteltua, jos perusteluna käytettäisiin sitä, että niitä levyjä käytetään DVD-elokuvien kopiontiin, koska elokuvat vievät oikeasti reilusti tilaa.
Mutta onko tämä kopionti sitten edes sallittua? Suunnilleen jokaisen DVD:n, jota itse olen katsonut, alussa on isot ukaasit siitä, että sen levyn kopiointi on kiellettyä.
Jos DVD:n kopionti on kiellettyä ja musiikki ei sitä teratavujen luokkaista tilaa vaadi, niin mikä on se jäljelle jäävä perustelu hyvitysmaksulle?
Täällä on mainittu myös elektroniset kirjat, mutta niiden kopiointi on käsittääkseni ihan samalla tavoin kiellettyä kuin DVD:nkin. Lukulaitteissa on kopiosuojaukset, joilla vain itse ostettua materiaalia voi lukea. Ainoat helposti kopioitavat (esim. pdf-muodossa olevat) kirjat ovat sellaisia, joista kopiosuoja on rauennut jo aikoja sitten tai sellaiset, jotka kirjoittaja itse on halunnut antaa vapaaseen levitykseen. Kummastakaan ei kukaan ole edes haluamassa mitään teosten kopionnista maksettavia hyvitysmaksuja.
Samuli Saarelma kysyi:
”Entä mikä on tilanne DVD-elokuvien kohdalla?”
Kyllä niitäkin – ainakin minun tietääkseni – saa kopioida omaan yksityiseen käyttöön samalla lailla kuin CD-levyjä. Eihän koko kovalevyjen hyvitysmaksulla olisi sitäkään vähää legitimitettiä mitä nyt on jos ei se olisi sallittua, kuten totesitkin.
Jos DVD:n saa kopioida omaan käyttöön, niin miksi niissä ennen alkutekstejä tulevissa teksteissä tämä eksplisiittisesti kielletään (suunnilleen kaiken muunkin, kuten julkisen esittämisen mukana)? Levyyn itseensäkin on usein printattu teksti:”Älä tee kopiota tästä levystä”. Ovatko nämä vain minun kaltaisten lakia paremmin tuntemattomien peloittelua, vai onko kieltojen takana oikeasti lain voima?
Muistelen lisäksi, että jokin aika sitten oli juttua siitä, että DVD:n kopiosuojauksen murtaminenkin oli kiellettyä (siis vaikkei sitten edes kopioisi sitä levyä). Miksi tämä olisi tehty kielletyksi, jos täysin laillisesti niitä pitäisi saada kopioida omaan käyttöön? Tai jos laillisesti kopiointi ei käytännössä ole mahdollista, koska vaatisi sen kopiosuojauksen purkamista, mikä on laitonta, mikä hyvitysmaksun peruste sitten on?
Ei niillä DVD-levyjen kopiointikielloilla ainakaan Suomen lakia ole takanaan, sen mukaanhan yksityinen kopiointi on sallittua. Ehkä DVD:n valmistaja voisi periaatteessa syyttää kopioijaa sopimusrikkomuksesta, mutta enpä ole kuullut että sellaisesta olisi ketään haastettu oikeuteen.
OP:
No kylläpäs vaan on.
Tekijänoikeuslaki 50 a §*):
DVD:n suojaus on lain tarkoittama tehokas tekninen toimenpide.
Laissa sanotaan myös:
Tietääkseni tämä seuraava perl-koodin pätkä purkaa sen kopiosuojauksen:
[Oops! En ollut lukenut Karin virestiä loppuun. Poistin koodin/OS]
Jään odottelemaan poliisin yhteydenottoa.
Ja joo, ei ole hirveästi järkeä tässä, ei.
Kari
*) http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/1961040
Sopimusehdot pätevät vain silloin, kun ne on hyväksytty kaupan vahvistamisen yhteydessä. Toki on myös (lain lisäksi) jotain implisiittisiä ehtoja (yleinen kauppatapa, alan yleiset sopimusehdot, jne.), joihin oletetaan ostajan hyväksyntä.
Omaisuuden suoja on perus-/ihmisoikeus ja se on aika paljon vahvempi kuin mikään tekijänoikeus tai muu, jonka avulla entinen omistaja saisi jälkikäteen sanella ehtojaan.
Voitaisiin vaikka lähteä siitä, että tämmöinen oikeus minulla oli jo ennen kasettimaksuja ja on jatkossakin riippumatta siitä, onko maksua olemassa vai ei. Maksan siis tyhjästä.
Kari Koskinen kirjoitti:
”DVD:n suojaus on lain tarkoittama tehokas tekninen toimenpide.”
Enpä ole huomannut että olisi. DVD:ltä vain kopioidaan sen sisältämät tiedostot omalle kovalevylle ja joko katsotaan tietokoneen deeveedeenpyöritysohjelmalla tai poltetaan tyhjälle DVD:lle. Eri asia on sitten jos halutaan muttaa DVD:llä oleva video vaikkapa Youtubeen sopivaksi tiedostoksi, mutta se onkin sitten jo tosiaan eri asia.
OP:
Tuo nimenomaan alleviivaa sen pointtini 🙂
Kari
Siis yhteenvetona, DVD:t on suojattu naurettavan helposti purettavalla suojauksella (jonka olemassaoloa käyttäjä ei aina edes tiedosta) ja tämä lain mukaan katsotaan ”tehokkaaksi tekniseksi toimenpiteeksi” kopioinnin estämiseksi.
Mitä sopimuksiin tulee, niin ainakin DVD-vuokrauksessa kyllä käsittääkseni aina joutuu allekirjoittamaan jonkun sopimuksen, jossa on hirvittävä määrä pikkutekstiä ja siellä varmaan joukossa on myös se, että lupautuu olematta tekemättä kopioita vuokraamistaan levyistä. Kirjastosta vuokraamisessa ei tällaista sopimusta varmaan joudu allekirjoittamaan ja tietenkin, jos ostaa levyn, niin ei mitään sopimuksia allekirjoiteta. Sopimuksella kieltäminen ei siis ainakaan ostetun DVD:n kopiointia estä. Tuo Karin lainaama lainpätkä kai kuitenkin kattaa senkin.
DVD-Elokuvien kohdalla ei siis ole olemassa samanlaista laillista kopiointia kuin musiikin. Teraluokan kovalevyistä hyvitysmaksujen rahastukselle ei siis ole mitään perusteluita. Olisiko Hannu Oskalalla, joka tuolla ylempänä viittasi tutkittuun ulkoisten kovalevyjen kapasiteetin käyttöön tähän jotain kommentoitavaa?
Itse uskon, että niillä kovalevyillä voi olla paljonkin laittomasti sinne kopioitua (joko DVD:ltä tai netistä), mutta tällä ei ole mitään tekemistä hyvitysmaksujen kanssa, jonka perustelu on se oikeus lailliseen kopiointiin.
@Kari
Rohkeutta ei niinkään kysytä Karilta, vaan Osmolta, joka nyt siis ylläpitää keskustelufoorumia, jossa keskustellaan ja neuvotaan kiertämään laissa tarkoitettu tehokasta teknistä toimenpidettä. Tarkkaan ottaen, hyväksymällä tuon postituksen, Osmo on varsin vapaata riistaa tekijäinoikeusjärjestöille.
Tuo lakikokonaisuus on muuten aika vertaansa vailla Suomen laissa: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1961/1961040 Pitkä kuin nälkävuosi ja teksti muistuttaa enemmän jotain tekijäinoikeusjärjestön sisäistä muistiota kuin tyypillistä lakia. Tieliikennelakin on yli puolet lyhyempi ja varmasti 10 kertaa selkeämpi.
”Siis yhteenvetona, DVD:t on suojattu naurettavan helposti purettavalla suojauksella (jonka olemassaoloa käyttäjä ei aina edes tiedosta) ja tämä lain mukaan katsotaan “tehokkaaksi tekniseksi toimenpiteeksi” kopioinnin estämiseksi.”
Mistä helposti purettavasta suojauksesta tässä nyt puhutaan? En minä ainakaan ole mitään suojauksia, helppoja tai vaikeita, joutunut purkamaan kopioidessani (lainattuja tai ostettuja, vuokralevyistä ei ole kokemusta) DVD-levyjä tietokoneen kovalevylle. Mitään normaalia tiedostokopiointia vaativampaa teknistä toimenpidettä ei ole tarvittu. DVD:n kopiointi on siis lain mukaan luvallista.
Lisäyksenä edelliseen kommenttiini:
Tein joulusiivouksen lomassa pienen pistokokeen. Kopsasin viisi DVD:tä hyllystäni tietokoneen kovalevylle. Kolme kopioiduista VIDEO_TS-kansiosta avautui mukisematta DVD Player -ohjelmaan, kaksi tuotti kopiointisuojauksen aiheuttaman vikailmoituksen. Osa DVD-levyistä siis on kopiosuojattuja, osa ei. Mielenkiintoista sinänsä, että kaikki kolme suojaamatonta levyä olivat konserttitaltiointeja. Tästä minimaalisesta otannasta päätellen musaa saa ilmeisesti kopioida myös videoina DVD:ltä vapaasti, leffoja taas ei (jos ovat kopiosuojattuja.)
Osmo Soininvaara:
Minun mokani. En löytänyt puhelimestani Osmon numeroa ”per heti”, enkä sitten alkanut selvittämäänkään, kun oli tässä joululahjarumbaa sun muuta.
Jos olisin löytänyt, olisin kertonut, että minä olen kyllä tuosta keskustellut lainoppineiden kanssa, ja on epätodennäköistä, että tuo etenisi. Ja vaikka etenisikin (siihen on perusteita), niin ei tuo kestä EIT:ssä sananvapauden perusteella.
Ja Osmolle riski olisi ollut pyöreä nolla, koska minä olisin maksanut mahdolliset kulut ihan itse (ja muuten tuollainen julkisuus olisi poliitikolle lähinnä etu, imho). Minullehan tällainen on ilmaista, koska voin vähentää tuollaiset kulut ihan suoraan nettopalkastani…
Mutta samahan se nyt enää on. Lohdutuksena voisin sanoa, että sen koodin löytää kyllä aika vähäisellä vaivalla Internetistä, tai siis voisin sanoa, jos se ei olisi laitonta. No kidding: se on ihan yhtä laitonta kuin sen koodin kirjoittaminen tähän blogiin!
Kari
Minun perusteeni oli vähän toinen. Olin aikanaan kansanedustaja, kun tuo laki säädettiin. Pääosin vastustin lakia, mutta silti minun on kunnioitettava lakia, jota olen ollut säätämässä. Koijärvellä olin aikanaan vastustamassa lakia, jota pidin vääränä, mutta sen jälkeen kun siirryin lainlaatijaksi, olisi jotenkin outoa toisaalta vaatia oikeutta osallistua lain sisällöstä määräämiseen ja troiseelta vastustaa näin syntyvää lakia sitä rikkomalla. Joskus kannattaa rikkoakin, mutta ei ehkä tässä.
Jos muistan oikein, tuon lain käsittelyssä vastustin Lex Karpelan säätämistä taannehtivaksi. Jos olen ostanut cd-levyn kuvitellen, että voi siirtää sen mp3-soittimelleni, ja jälkeenpäin säädetään, etten saakaan, minun oikeuttani on loukattu. Jos sen sijaan lain säätämisen jälkeen joku kauppaa minulle CD/DVD-levyä ehdolla, että sitä saa kuunnella vain kyseisillä soittimilla, olen tehnyt kaupat tietoisena tästä rajoituksesta.
Jos ostan kuukausilipun ja joku muuttaa sen takautuvasti kertalipuksi, minua kohdellaan väärin. Jos ostan bussiin kertalipun, en voi vaatia sen laajentamista kuukausilipuksi. Oma ennusteeni tuolloin oli, että ainakin äänitepuolella nuo vahvat suojaukseyt merkitsevfät, ettei kukaan osta levyä, jota ei voi kuunnella ja näin siinä juuri tapahtui. DVD-levyt ovat vähän eri asia, koska niille ei ole piensoittimia, jossa niitä voitaisiin katsella ilman levyä.
Parahin Tiedemies,
yksikään putkimies ei tee vessaremontteja ilmaiseksi. Säveltäjät, sovittajat ja usein myös muusikot tekevät – heidän tulonsa ovat riippuvaisia tuotteen suosiosta. Mitään ”manulle lankeavaa” tekijänoikeuskorvausta ei ole eikä tule.
Vaikka digitaalisten kopioiden ”marginaalikustannus” on nolla, ei sen ensimmäisen ja alkuperäisen kustannus tietenkään ole. Musiikin ja itseasiassa myös muidefn digitaalisten palveluiden todellinen marginaalikustannus alkaa lähestyä nollaa vasta valtavissa kopiomäärissä. Tämän takia Google voi tarjota ilmaista sähköpostipalvelua kaikille, mutta Osmo ei voisi bloginsa aktiivilukijoille.
Tästä on toki jauhettu kyllästymiseen saakka, mutta jo CD-levyn hinnasta vain 1-5% on itse fyysisen kopion hintaa. Loput johtuvat sisällön tuottamisesta, kaupan ketjusta ja veroista.
OP, DVD:itä saa kopioida omaan käyttöön, jos niissä ei ole kopiosuojausta. Sen sijaan jo siitä keskusteleminen, miten kopiosuojaus kierretään, on laitonta.
Mitä tarkoitat?
Kyllä minun kännykkäni (N8) näytöltä voi elokuvaa katsoa. Vähän pienihän se kuva siinä on, mutta kuvan voi nakata HDMI-piuhaa pitkin isommalle ruudulle.
Hyvää joulua!
Kirjoitin jo pahoitteluni, mutta ehkäpä teen sen vielä perustellummin uudestaan.
Kuten aiemmin totesin, tuo koodinpätkän kirjoittaminen oli ja on laitonta, niin lainkohdin, jotka tänne lainasin. Kenellekään ei varmaankaan jäänyt väärinymmärrystä siitä, että minä pidän ko. lakia typeränä ja se loukkaa syvästi minun oikeuskäsitystäni ja nähdäkseni jopa ihmisoikeuksiani. Katson oikeudekseni – ja jopa velvollisuudekseni – kritisoida kyseistä lainkohtaa, vaikka sitten rikkomalla sitä. Ja jos minä siitä saan syytteen, niin sittenpähän saan. Se on minun valintani, ja minä maksan mahdolliset sakot siitä; ja sanomattakin on selvää, etten tule helpolla luovuttamaan tässä asiassa.
Se ei ollut väärin. Ja siltä osin toimisin edelleen samoin.
Se missä mentiin sitten metsään, että pölinä kävi, oli siinä vaiheessa, kun minä ”vedin” Osmon mukaan tähän hommaan – yllättäen ja pyytämättä. Se oli haljusti tehty, mutta minä en tullut sitä asiaa ajatelleeksi ennenkuin sen viestin olin jo kirjoittanut. Osmolla ei minusta tuossa tilanteessa ollut muita vaihtoehtoja kuin a) poistaa se koodinpätkä ja saada kaikkien tekijänoikeuskiihkoilijoiden vihat päällensä tai b) olla poistamatta ja joutua sitten leivättömän pöydän ääreen allekirjoittaneen kanssa ”sodassa”, johon Osmolla tuskin on halua tai tarvetta lähteä.
Ei ollut kovin reilua minulta pakottaa Osmo tuon valinnan tekemiseen. Olen pahoillani. Se oli epätoivottu sivuvaikutus, jota en tullut ajatelleeksi.
Minusta Osmon tekemä rtkaisu oli oikein: minä sain sanoa asiani, mutta Osmon ei tarvitse tässä asiassa lähteä käräjöimään. Ja niille mahdollista esitutkintaa tekeville konstaapeleille tiedoksi: en usko, että tuon postauksen takia yhtäkään laitonta kopiota syntyi, eikä se ollut tarkoituskaan. Sen sijaan katson oikeudekseni käyttää myös ”vääriä” keinoja ajaakseni sellaista politiikkaa, joka tekisi Suomesta vähän paremman paikan.
Kari