Wikileaks on paljastanut Yhdysvaltain laatiman luettelon kohteista, jotka olisivat terroristeille erityisen helppoja kohteita saada aikaan suurta tuhoa. Tätä ei olisi pitänyt julkaista. Nyt ei ole kyse enää vallan vartioimisesta vaan tahallisesta vahingon aiheuttamisesta.
Voidaan tietysti kysyä, miksi Yhdysvallat pitää tuollaista luetteloa paikassa, johon sadoilla tuhansilla ihmisillä on pääsy.
Siirry sisältöön
Mikään ilmiö/asia/henkilö/yms ei ole yksiselitteisesti hyvä tai paha, Wikileaksin saldo on kuitenkin reilusti plussan puolella. Hyvä että myös arvostellaan, toivottavasti huomioivat palautteen. Parempi tapa voisi olla vuotaa materiaali lehdistölle jolla olisi voimavaroja käydä teksti läpi ja julkaista vain oleellinen. Taisi olla pressiklubi kun joku toimittaja kommentoi että pitäisikö lehdistön lähdesuojan takana piileskelevät henkilöt vuotaa julkisuuteen, aika hyvä pointti.
Olen ihmetellyt tätä täysin yksipuolista intoilua siitä, kuinka Wikileaks on tehnyt palveluksen ”meille” (kansalaisille) paljastamalla ”niiden” (oman hallintomme, ”poliittisen eliitin”) salaisia tietoja. Eikö nyt kukaan muka ole kokenut asiaa niin, että Wikileaks on myös paljastanut meidän hallintomme tietoja, joista paljastuksista on haittaa meille ja hyötyä niille, jotka ovat meitä vastaan?
Ihan liian helpostihan sitä tietoa oli saatavilla, eikä ilmeisesti neljän silmän periaate ollut käytössä: http://www.tiede.fi/artikkeli/1227/yksityisyyttasi_uhkaa_eniten_tietotekniikan_ammatt
Kyseessä on lista, jonka kohteet ovat tärkeitä Yhdysvaltain turvallisuuden kannalta. Suurin osa kohteista eivät ole kyllä helposti saavutettavissa.
Tämä lista kyllä helpottaa terroristien toimintaa, mutta ei nyt kovinkaan paljoa.
Parhaan ymmärrykseni mukaan tuossa listassa ei ole ainoatakaan kohdetta, joka täyttäisi seuraavat ehdot:
1) sen päättely vaatisi erityistä asiantuntemusta, eli ei olisi jo tunnettu
2) se olisi kohteena houkutteleva,
3) sille aiheutetut vahingot todellisuudessa aiheuttaisivat merkittävää inhimillistä tai taloudellista vahinkoa (miten käärmeenmyrkyille vastamyrkkyjä tekevän tehtaan tuhoaminen vaikuttaa? Oikeasti?)
Kyllä niillä terroristeilla, joilla on kyky iskeä, on myös kyky tiedustella kohteensa. Tälläiset paljastukset itse asiassa lisäävät turvallisuutta, sillä luottaminen siihen, etteivät terroristit tiedä mihin iskeä, vasta vaarallista onkin.
Wikileaksin toiminta on nörttiavoimuutta, jolla ei ole enää mitään tekemistä tutkivan journalismin, tms. kanssa. Ainoa tavoite on saada salaisia dokumentteja, yms. julki, mitä salaisempi, sitä parempi, seurauksista viis.
Joo. Terroristeille ko. listalla ei ole mitään arvoa.
Politiikan tutkijoille on kiintoisaa havaita, mitä kaikkea USA pitää itselleen tärkeänä.
Se on vähän kuin hakkerointi .. tai sanotaankin: ihmisen immuniteetti. Äkkiseltään tuntuu järkevältä suojata ihminen kaikilta pöpöiltä. Pitemmän päälle se ei ole järkevää, koska kehon immuniteetti ei kehity.
Hakkerit testaavat samalla tavalla heikkoja kohtia ja pakottavat järjestelmiä kehittymään. Tämä on evoluution mekanismi paitsi jossain määrin mietitty. Kuinkahan moni viime vuosina uutisoitu kyberhyökkäys on ollut itseaiheutettu? Ihme jos eivät olisi pääosin.
Terrorismille alttiiden kohteiden paljastaminen on siten typerää tai järkevää ihan näkökulmasta riippuen: auttaako vai haittaako paljastus kohteiden turvaa ja millä aikavälillä? Ehtiikö joku iskeä? Onko kohteen suojaaminen mahdotonta?
Wikileaksin hemmojen ei luulisi nukkuvan kovin hyvin, kun ainakin väittävä miettivänsä tällaisia asioita päivät pitkät. Ei käy kateeksi: mahdotonhan tuollaisia on tietää. Vi ollakin, että eivät miete vaan ovat jonkinasteen sosiopaatteja, jotka eivät piittaa.
Yleisemmin, USA:n ja muidenkin maiden kohdalla paljastukset kai tarkoittavat, että pidetään yhä aremmin ja paremmin salassa nykyistä harvempia asioita. Tai voi se tarkoitta jotain monimutkaisempaakin, sillä salaisuusastehan on kolmitasoinen, minkä lisäksi on julkiset paprut. Näiden tasojen välillä ja niiden määrittelyssä varmaan tapahtuu joitain muutoksia.
Ei uskoisi, muuten, kenenkään täyspäisen olevan sitä mieltä, että maailmassa ns. diplomatiassa tai hallitusten välillä ei saisi olla luottamuksellisia asioita, tai että ikävä salailun perinne katoaa, kun joitain salaisuuksia on nyt paljastettu. Kuitenkin tämä on ollut armaan älymystömme yleisin näkökulma, mikäli olen pystynyt muodostaman oikean kuvan julkisuudessa esiintyneistä kommenteista. Me ainakin voimme nukkua hyvin, kun viisaat ihmiset miettivät …
Mikä sitten on Wikileaks-paljastusten merkitys?
Mielestäni tähän mennessä uutisoiduissa paljastuksissa ei mitään kauhean sensaatiomaista kumminkaan ollut Suomen kannalta ainakaan.
Itse epäilen, että huippusalaiset strategianalyysit eivät ole hakkereiden ulottuvilla. Mikäli epäilen edes suunnilleen oikein, on silloin kyseessä vuoden suurin puhallus.
J. M. Korhosen tavoin en olisi huolissani listan julkistamisesta. Ei terrorismi ole koskaan hyvien kohteiden pulaan kaatunut, vaan ratkaiseva pullonkaula on aina ollut kyky suunnitella ja toteuttaa iskut tekemättä ratkaisevia virheitä ja jäämättä kiinni.
Terroristeja enemmän olisin huolissani päättäjistä, joska kuvittelevat terrorismin olevan merkittävä uhka länsimaille. Heidän ylireagointinsa on vuoden 2001 jälkeen aiheuttanut maailmanlaajuista tuhoa, joka on suuruudeltaan verrattavissa finanssikriisistä alkaneeseen lamaan. On käyty sotia, kiristetty länsimaiden ja islamilaisen maailman välejä, käytetty valtavasti resursseja hyödyttömään turvallisuusteatteriin, tehty monista arkisista asioista tarpeettoman hankalia, kavennettu yksilonvapauksia ja ylipäänsä tehty maailmasta epävarmempi ja stressaavampi paikka.
On toki olemassa terroristeja, jotka tavoittelevat länsimaiden tuhoa. Heidän tärkein aseensa ovat nämä ylireagoivat päättäjät, jotka tuhoavat länsimaista elämäntapaa paljon tehokkaammin, kuin mihin terroristit itse kuvittelisivat villeimmissä unelmissaankaan pystyvänsä.
Kyllä niillä terroristeilla, joilla on kyky iskeä, on myös kyky tiedustella kohteensa. Tälläiset paljastukset itse asiassa lisäävät turvallisuutta, sillä luottaminen siihen, etteivät terroristit tiedä mihin iskeä, vasta vaarallista onkin.
Mietin ihan samaa. Eivät terroristit kai ihan tyhmiä ole.
Toisaalta terroristit tuntuvat valitsevan kohteiden valinnassa tärkeänä sitä, että isku aiheuttaa pelkoa tavallisissa ihmisissä. Lentokoneet ja metroasemat täyttävät tämän kriteerin paljon paremmin kuin öljysatamat ja lääketehtaat.
Totta kuitenkin on, että paperin julkistamisella ei ole mitään erityisen suurta yhteiskunnallista merkitystä, joten ehkä sen olisi kannattanut jättää julkistamatta.
Ei wiki-leaks ole mitään – ainuttakaan – salaisuutta saanut julkaistua. Eikä tällä ole aiheutettu muta kuin tahroja sellaisiin kilpiin, jotka on tahdottu nähdä kiiltäviksi.
Mitä terroristeihin tulee, niin Saudi-yhteyksiensä kautta huomattavimmat terrorismiin sitoutuneet tahot ovat perillä tämän kaltaisesta informaatiosta. Tai sitten he löytävät noin muuten vaan sadoista tuhansista portinvartijoista jonkun jolta ostaa nämä ”salaisuudet”.
On sitten toinen juttu, tuleeko ”tietää” kaikki. Asiantuntijayhteiskunta noin yleensä perustuu siihen, että yhä kapeampia sektoreita hallitsevat ekspertit hallitsevat alueensa ja heihin on syytä luottaa. Ajatus, että tietäisi ja ymmärtäisi kaiken, mikä kaikkeen vaikuttaa on valitettava illuusio. Tässä mielessä valikoimaton informaatio aiheuttaa yleensä enemmän haittaa kuin hyötyä, jos tätä informaatiota erehtyy automaattisesti pitämään arvokkaana.
Mikä on arvokkainta, mitä wiki-leaks on saattanut ihmisten tietoisuuteen? Vahvistus oletukselle, että liki kaikki naapuruston maat pitävät sotaa parempana vaihtoehtona kuin ydinaseiden antamista Iranille? Tai korjaan, Irania lähellä olevien maiden johtajat, demokratia kun on siellä päin aika lailla hakusessa.
Se on toki täysin sietämätöntä, että yksiä ja luottamuksellisia keskusteluja retostellaan ja sanavalintoja kauhistellaan lehdissä. Asioista puhuvat ihmiset kun saattavat lipsahtaa puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä ja sehän on toki skandaali.
Jos joku voisi vuotaa Kennedyn murhaa koskevat salaiset paperit (ja kaikki ne folioon käärityt ufo-paperit) maailma voisi olla aidosti kiitollinen. Saataisiin rauha edes yhdelle salaliittoteorialahkolle.
Hermiitti, jos ”merkitys Suomen kannalta” on mittarina, näyttäytyy suurin osa maailman asioista yhdentekevinä. Luulisi, että sen itsekin huomaa.
Oleellista on juuri tuo Raimon sivuama pointti, eli miksi kyseiset kohteet ovat USA:lle tärkeitä ? Ajatusta voidaan myös jatkaa kysymällä onko eettisesti oikein määritellä toisissa maissa sijaitsevia kohteita omalle maalle strategisesti tärkeiksi ja mitä tämän määritelmän perusteella on tehty / ollaan valmiita tekemään. Asiaa voisi havainnollistaa esim. kysymällä miksi tietyt kohteet Irakissa on määritelty USA:lle tärkeiksi ja mitä USA on tehnyt tämän määritelmän perusteella.
Sci-fi elokuvan käsikirjoitus: kuvitellaan täysin avoin maailma, kaikki olennot pystyvät lukemaan kaikkien ajatukset. Sitten kommuuniin syntyy yksi geneettisesti poikkeava joka pystyy salaamaan ajatuksensa muilta…
Wikileaksin nokkahahmo Assagne on Interpolin etsintäkuuluttama mies Ruotsin poliisin vaatimuksesta. Rikos näyttäisi olevan seksin jatkaminen kondomin rikkoutumisen jälkeen. Tosin Assangen asianajajan mukaan rikosnimike on ”yllätyksellinen seksi”.
Assange pakoilee eikä suostu matkaamaan Ruotsiin oikeuden eteen. Pelkää asianajajan mukaan luovutusta Yhdysvaltoihin. Siellä taas vaarana on teloitus, jos konservatiivipoliitikkojen uhkailuihin on uskominen.
Nyt odotamme, vuotaako Wikileaks Assangen olinpaikan julkisuuteen. Täytyyhän siellä jonkun tietää, missä äijä piileksii.
Tyypillinen mediajuttu. Muutama päivä vouhkataan ja sitten hiljalleen hiipuu. Mitä ne terroristit oikein ovat. Moneen vuoteen ei ole kuulunut mitään. Ja kohteista sen verran, että maailman metroasemat ja lentokentät ovat jo tiedossa. Wikileaks vain päivitti ne.
WikiLeaksin suurin yhteiskunnallinen anti on, että he paljastavat Internet-anarkistien todelliset karvat: kaiken sananvapaus- ja läpinäkyvyysmantran alla piilee vain pahansuopa halu nähdä maailman palavan.
Jos WikiLeaks rajoittuisi paljastamaan vain kiistattomia laittomuuksia, sen voisi vielä joten kuten ymmärtää; mutta kokonaisten ja itsessään laillisten diplomaattikeskustelujen julkaisu on täysin anteeksiantamatonta, sillä se tekee diplomaattien työnteon mahdottomaksi.
Google-hakusanat ”Assange JAnthony” (ilman lainausmerkkejä) kertovat, kuinka Assange välttää keskustelemasta diplomaattiluottamuksen tarpeellisuudesta. (Internet-keskustelupalstojen kielipeleissä diplomaattikeskustelujen luottamuksellisuus sekoitetaan surutta poliittisten päätösten salaisuuteen.)
Yhdysvaltojen tuottaa esimerkiksi IntellCenterin avulla lähes kaikki kansainvälisten uutistoimistojen Suomeen välittämän terrorismiuutisoinnin, kirjaimellisesti maalaa sen todellisuuden, missä elämme.
Onko tämä illuusion osittainen avaaminen kaduntallaajalle vaarallista?
Itse läheisesti 90-luvulla muutaman keskeisen ulkovallan lähetystön kanssa työskennelleenä, opin jo silloin, että todellisuus on ”vakioveikkaajalla” aika erilainen. Täysin avoin (ei-luottamuksellinen) tieto maalasi maailmasta, valtasuhteista ja ajankohtaisista tapahtumista kovin erilaisen paikan, mitä media välitti.
Ei mikään vähänkään merkittävämpi valtio tai edes yhteiskunnallinen vaikuttaja löydä WikiLeksin materiaalista yhtään mitään uutta. On tietysti samalla sanottava, ettei Suomi taida edelliseen joukkoon kuulua. Suomen EU- ja Nato-neuvottelut taitaa olla ainoa mitä Suomesta kukaan oikeasti saattaisi raportoida. WikiLeaksia ei tarvita siihen, että ymmärretään perusinfran mahdolliset haavoittuvuudet jonkinmoisen kriisin aikana.
Wikileaks meni nyt liian pitkälle siinä mielessä, että monet Osmon tapaiset maltilliset ajattelevat Wikileaksin menneen myt liian pitkälle. Kuten monet jo ovatkin todenneet, todellisuudessa terroriskuja ei rajoita sopivien, strategisesti merkittävien kohteiden puute.
Luulen ettei kukaan voi vielä sanoa mikä tulee olemaan Cablegate-vuotojen merkitys. Vielä emme tosin edes tiedä miten suuri osa dokumenteista lopulta julkaistaan. Mielenkiintoista on ollut seurata maailman medioiden suhtautumista vuotoihin.
Itselleni tuli osin yllätyksenä se todellisuus jossa diplomaatit elävät. Muiden demokraattisten maiden poliitikkojen ulkopoliittiset tavoitteet palautettiin lähes poikkeuksetta sisäpoliittisiin valtapeleihin.
Ilkka Remes ja Tom Clancy ovat sitten varmaan myös tosi vaarallista porukkaa.
Joskus kirjat onkin pahempia kuin aseet.
Yhdysvaltojen median mielestä Wikileaks paljasti terroristeille listan terrorikohteista. Käytännössä nuo kohteet näyttävät sellaisilta strategisilta resursseilta jotka ovat kriittisiä lähinnä laajamittaisessa sodassa. Joku merenalainen kaapeli tai lääketehdas ei ole kovin todennäköinen kohde terrori-iskuille.
http://213.251.145.96/articles/2010/U-S-Empire-Shopping-List.html
Olen samaa mieltä kuin Jouni yllä. Terrorismi-sanaa on ylikäytetty nyt vuosikymmenen ajan. Se alkaa olla samanlainen sana kuin rasisti suomalaisessa poliittisessa keskustelussa.
Wikileaks on lähinnä tuonut yleiseen tietoisuuteen asioita jotka ”kaikki” ovat tienneet mutta joista ei jostain syystä ole keskusteltu tai liiemmin uutisoitu. Kuten nyt vaikkapa Herman Van Roumpyn kommentti siitä että EU ei usko Afganistaniin ja on siellä mukana lähinnä Yhdysvaltoja miellyttääkseen.
Hyvää Itsenäisyydenpäivän iltaa Soininvaaralle !
-Kaikki Ulkovaltojen edustajat tekevät arvioita
Suomesta,Poliitikoistammae ja Yhteiskunnastamme
ja raportoivat niitä Luottamuksellisina eteen
päin.
Kun Luottamuksellista tietoa vuodatetaan Julki
suuteen se loppuviimeksi luo vain epäluottamuksen
kyseistä aineistoa kohtaan ja aiheuttaa mietintää
että,mitä lukijalle yritetään propagoida, koska
aineisto on tarkoitettu muualle ja siten myös
ehkä editoitu tai sillä on muu Agenda kuin normaa
lit Tiedonvälityksen tavoitteet.
Wikileaks on vain Epäilyttävä, ei muuta.
Tämä lista on napattu USA:n hallituksen intranetistä. Wikileaksin mukaan siihen on päässyt käsiksi 2500000 ihmistä. Jos joku heistä ei ole välittänyt tätä tietoa Supolle, niin Salmen Ilkka ei ole tehnyt hommiaan. Ja jos al Qaida ei ole saanut listaa käsiinsä jo viime vuonna, syön kauniin minkinikitani.
Mista tässä koko jutussa on lähinnä yllättävää ja/tai kauheaa se kuinka fasistisia monet maltilliset ja liberaalit oikein ovat.
Ja koko Wikileaksiä ei välttämättä olisi edes syntynyt, mikäli mediaa voisi vielä pitää vallan vahtikoirana.
Terrorihysteria alkaa saada jo sairaita muotoja.
Eivät ne terroristitkaan mitään idiootteja ole, he kyllä tietävät miten yhteiskunta lamautetaan.
Terroristit, ainakin johtajat ,ovat koulutettuja ja tietävät yhteiskunnan elintärkeät toiminnot.
Joitain yksityiskohtia puuttuu mutta niitä voi hakea internetistä
Ja ellei tiedä niin voi soittaa ao asiantuntijalle ja kysyä neuvoa, firmat jakavat uskomattoman helposti tietoa, josta asiantuntija voi päätellä paljon.
Voisin kertoa muutaman esimerkinkin, mutta säästetään tilaa eikä anneta vihjeitä terroristeille.
PS eniten minua Wikileaksissa ihmetytti, että tietona esitetään paljon juoruja ja mm ihmisiä leimattiin terroristeiksi ja rikollisiksi juorujen perusteella, se on minusta vielä huolestuttavampi.
Wikileaks olisi voinut raakata eli XXXX:ta tehtaat ja paikannimet ja jättää pelkät valtioiden nimet kuten se on tehnyt monille henkilönimille. Olisi saanut lehdistö pähkäillä.
Nyt PR:ä ja imagoa valuu alaspäin tällä.
Minäkin myötäilen osaa aiemmista keskustelijoista sen suhteen, että keskimääräinen ihminen (ja etenkin keskimääräiset turvallisuus-alan virkamiehet ja sotilaat) ovat liian huolissaan terrorismista. Parhaiten tämä kiteytyy mielestäni lentokenttien ylimitoitettuihin turvatarkastuksiin: tarpeeksi kiero terroristi saa sen pomminsa kyllä läpi turvatarkastuksesta, vaikka erillisinä aineksina niissä sallituissa 100 ml:n pulloissa. Silti tällaista iskua ei ole tapahtunut. (Eivätkä 9v käytössä olleet turvatarkastukset onnistuneet estämään tämänvuotista varsin amatöörimäistä housupommi-iskua, vaikka juhlapuheissa turvatarkastukset onkin asetettu torjumaan paljon järjestäytyneempää terrorismia)
Samaan aikaan junissa, metroissa ja vaikka pilvenpiirtäjissä ja vedenpuhdistamoissa ei ole käytännössä ollenkaan turvatarkastuksia, vaikka suuria uhrimääriä saisi aikaan helposti, silti terroristit eivät ole iskeneet näihin kohteisiin! Myöskään ostoskeskuksissa tai vastaavissa ei ole tapahtunut terroristien ammuskeluja, vaikka tarkoitukseen sopivia (laittomia) aseita varmasti löytyisikin.
Terrorismi on paljon harvinaisempaa kuin mitä sen pitäisi olla ”haukkojen” puheista päätellen. Silti terrorismin uhalla on oikeutettu ties mitä. Todellisuus taitaa olla, että sotilas- ja turvallisuusala innostuvat kun pääsevät tekemään jotain millä oikeuttaa olemassaolonsa ja onnistuvat keskivertoäänestäjän turvattomuudentunteen avulla lobbaamaan poliitikkojakin puolelleen.
”Minäkin myötäilen osaa aiemmista keskustelijoista sen suhteen, että keskimääräinen ihminen (ja etenkin keskimääräiset turvallisuus-alan virkamiehet ja sotilaat) ovat liian huolissaan terrorismista. Parhaiten tämä kiteytyy mielestäni lentokenttien ylimitoitettuihin turvatarkastuksiin: ”
Näin luodaan uutta businessta, turvapalvelut ovat yksi suurimmista kasvualueista maailmassa.
Niin teknillisten kuin henkilökohtaisten palvelujen alueella
Sama koskee julkista hallintoakin, ainoastaan turvallisuusmäärärahat ja henkilöstö kasvaa.
Ja turvallisuuteen jaetaan rahaa varsin löysin perustein
Taikasusi, olet osittain oikeassa. Turvatarkastukset ovat viimeinen puolustuslinja, ja varsin vuotava sellainen. Terrorismin torjunta tapahtuu tiedustelu- ja poliisitoiminnalla; tarkastusten ulottaminen kaikkialle lähinnä saavuttaisi terroristien tavoitteet normaalin elämän hankaloittamisella.
Terrorismin vastaisen toiminnan hankaluutena on se, että onnistuminen mitataan asioilla, joita ei tapahdu. On täysin mahdotonta sanoa, miten paljon esimerkiksi vuoden 2001 jälkeen tehostettu tiedustelutoiminta on ehkäissyt terrori-iskuja. Varmaa lienee ainoastaan se, että määrä on enemmän kuin uskotaan ja vähemmän kuin pelätään.
Yhteiskuntana meidän on silti opittava elämään tosiasioiden kanssa. Niin kauan kun löytyy fanaattisia ihmisiä, joku keksii aina jonkin tavan aiheuttaa suurta tuhoa. Olisi todennäköisesti hyvä varautua henkisesti siihen, että 20 vuoden kuluessa joku taho onnistuu siinä missä esimerkiksi Aum Shinrikyo Japanissa ei yrityksistä huolimatta onnistunut, ”aseistamaan” (muuttamaan aerosolina levitettäväksi) esimerkiksi pernaruttoa tai jotain muuta biologista agenttia, ja aiheuttamaan kymmenien tuhansien ihmisten kuoleman. Kemiallisetkin aseet ovat vaarallisia, eikä varastettu ydinasekaan liene mahdoton, mutta paljon biologisia tai kemiallisia aseita epätodennäköisempi.
Kohteiden haavoittuvuuden kannalta niiden haavoittuvuuden paljastuminen on paradoksaalisesti parasta, mitä voi tapahtua. Minkään ei-kertakäyttöisen järjestelmän turvallisuus ei – ilmiselvistä syistä – yksinkertaisesti voi perustua oletukseen niiden tuntemattomuudesta. Tästä syystä esimerkiksi salakirjoituksessa mitään sellaista järjestelmää, jonka lähdekoodi ei ole avoimesti saatavilla, ei pidetä turvallisena.
Kuten ylempänä totesin, kaikkein vaarallisinta on, jos päättäjät luottavat salassapitoon mutta järjestelmä ei todellisuudessa ole enää salainen. Viestiliikenteen osalta seurauksia voi lukea mm. kirjallisuudesta, jossa käsitellään saksalaisten Enigman ja japanilaisten diplomaattikoodin murtamista.
Tämä nyt ei tarkoita, että operatiivisia tietoja kuten vaikka vartioinnin järjestelyjä tulisi paljastaa. Mutta järjestelmän suunnittelussa täytyy lähteä oletuksesta, että käytännössä kaikki on potentiaalisen vastustajan tiedossa. Muuten rakennetaan vain porsaanreikiä täynnä olevia aitoja. Jos joku turvallisuuspäällikkö on nyt luottanut siihen, että heidän laitoksensa pysyy salaisena, on piru vie aikakin jo herätä todellisuuteen.
Mielenkiintoista tekopyhyyttä, Osmo ottaa Wikileaksin dokkarit täysin tosina ja uskottavina lähteinä. Samantasoisia ilmastotieteilijöiden välisiä sähköpostinvaihtoa Osmo salamannopeasti osasi tulkita niin ettei ne oikeasti menneet vertaisarvioinneissa ”to the town” tai lämpötilakonstruktoinneissaan ”used trick to hide the decline” vaan nuo oli jotain sellaisia kiertoilmauksia.
J. M. Korhonen: ”Jos joku turvallisuuspäällikkö on nyt luottanut siihen, että heidän laitoksensa pysyy salaisena, on piru vie aikakin jo herätä todellisuuteen.”
Ei kai näistä mikään ole ollut varsinaisesti salainen – miten esim. jokin Koiviston öljyterminaali voi olla salainen – salaista oli vain USA:n intressi.
Niin, mitä arkaluontoisemmasta asiasta on kyse sitä varmemmin sitä koskeva poliittinen retoriikka on vähintään muunneltua totuutta ellei valetta. Ehkä tämän olisi voinut tuoda esille hivenen hienovaraisemmin.
Toisaalta kyllä tapa ja mittasuhteet, jolla Wikileaksin kimppuun käydään, nostattaa karvat pystyyn sekin.
Wikileaks on lupaillut suuria pankkikorporaatioita koskevia julkistuksia ensi vuoden alussa. Minusta näistä olisi ollut fiksumpi aloittaa.
Wikin Vuodot laittavat Yhdysvaltojen ja samalla varmaan muidenkin maiden tiedustelupalvelut ja ulkomaantoiminnot naurunalaiseksi. Suurin osa aineistosta on täysin tyhjänpäiväistä höttöä.
Herää kysymys, mitä Suomen edustustustot maailmalla oikein puuhaavat. Itä-blokin kaatuessa ne oivat pihalla kuin lumiukot, vaikka ympärillä kävi vallankumoukset.
Paljonkohan tämä turhuus maksaa ja kannattaisiko valtioiden ostaa turvallisuuspalvelut ulkoa.
Saattaa Wikileaksin paljastuksilla olla joidenkin kohteiden osalta terrori-iskun vaaraa lisäävää vaikutusta. Terroristit pyrkivät iskemään kohteisiin, joihin vahingoittaminen tuottaa paljon huomiota.
Ilman tietoa käärmeenmyrkyn vastamyrkkyjä tekevän tehtaan merkittävyydestä terrori-iskun kohteena, mahdollisesta pommista tulisi pikku-uutinen lehtiin ja huonolla onnella ikävä uutinen käärmeenpureman uhreille. Nyt tietoja yhdistelemällä saataisiin mehevä juttu Wikileaksin aiheuttamasta terrori-iskusta.
Pohjimmiltaan tässä on kysymys hyvin yksinkertaisesta asiasta: hyväksytäänkö ajatus että tekniikka muuttaa maailmaa.
Jos 2.5 miljoonalla ihmisellä on pääsy aineistoon joka nykytekniikalla mahtuu postimerkin kokoiselle muistikortille, ja jos sen voi sekunneissa lähettää internetin kautta ympäri maailmaa, ennen pitkää joku ihminen keksii ryhtyä vuotajaksi, ja joku toinen julkaisijaksi. Tällaiselle ei – enää – mahda mitään.
Establismentti, ja tuntuu vähän että Odekin, yrittää vielä pyristellä vastaan, että muutos pelottaa, ja että pitäisi kaikin(?) voimin yrittää pysyä vanhassa.
Ainoastaan Piraattipuolueet tuntuvat kunnolla ymmärtäneen, että muutos tulee joka tapauksessa. Ainoastaan sillä on väliä, kuinka paljon ehdimme aiheuttaa vahinkoa demokratialle ja ihmisoikeuksille, kun pyristelemme kaikenlaisin keinoin muutosta vastaan.
Aikaisemmin keskustelua käytiin enimmäkseen sellaisista aiheista kuin vaikka että annetaanko levy-yhtiöille kuinka paljon ennen poliisille kuuluneita valvontaoikeuksia tai muuta sellaista, asioita jotka tuntuivat melko pienen piirin sanailulta. Nyt yhtäkkiä sama asia, että pystyvätkö yhteiskunnat sopeutumaan jatkuvasti helpottuvaan ja tehostuvaan tiedon kulkuun, on parissa päivässä muuttunut pääuutiseksi ympäri maailman.
Hassua muuten, ettei Heidi Hautala puolusta nyt Assangea ja tuomitse Yhdysvaltojen globaaleja painostustoimia yksittäistä toisinajattelijaa kohtaan?
Hän on kuitenkin jatkuvasti ajan hermolla, kuten eilen kommentoidessa tuoreeltaan televisioille maahanmuuttajan riehumista taltuttaneiden turvamiesten toimia virkavallan anastamisena – asiaa tai tapausta itse lainkaan nähneenä tai tuntevana. Ihmisoikeudet ja niiden loukkaukset ovat näköjään kiinni tekijästä ja kohteesta.
Pohjimmiltaan on kysymys siitä, miten luottamuksellinen tieto saadaan jatkossakin pysymään luottamuksellisena.
Otetaan vaikka lähdesuoja eli miten varmistetaan, että toimittajalle luottamuksellisesti puhuneen henkilön nimi ei tule julkisuuteen. Ai, että nyt kun uuden tekniikan takia nimi paljastuu väistämättä.
Pelottava ajatus. Onneksi asia ei ole noin. Paljastumisen todennäköisyys vain alkuun nousee ja siksi varovaisuuden ja yhä parempien salausmetodien merkitys korostuu.
Onko tieto valtaa, vai onko tiedon pimittäminen valtaa? Siihen kysymykseen Wikileaks ehkä tulee vastaamaan.
Ideaalisessa utopiamaailmassa ei tarvita salaisuuksia.
Eikö ollenkaan?
Silloin kai wikileaks paljastaa omat lähteensä ja murtautuu lehtikonsernien sivuille paljataakseen lähdesuojen piirissä piileksivät syvät kurkut?
Wikileaksin ”terrori-iskulista” paljastaa lähinnä läntisten päätöksentekijöiden joko vainoharhaa lähentelevän terroristipelon tai tarkoitushakuisen turvallisuusuhkien liioittelun.
Onko nyt vaarana että lähiliikennejunan sijaan pommi räjähtääkin jossakin merikaapelin solmukohdassa? Hui kauhistus.
Lähitulevaisuudessa post-9/11 terroristijahti lentoasemilla takavarikoituine hammastahnoineen näyttää yhtä älylliseltä kuin 50-luvun kommunistipelko.
”Todellisuus taitaa olla, että sotilas- ja turvallisuusala innostuvat kun pääsevät tekemään jotain millä oikeuttaa olemassaolonsa ja onnistuvat keskivertoäänestäjän turvattomuudentunteen avulla lobbaamaan poliitikkojakin puolelleen.”
Tällaisilla pelottelulla saadaan ajettua poliisille , suuryrityksille , turvayrityksille Supolle, armeijalle lisää kyttäysvaltuuksia ja Lex Nokioita.
Lapsia peloteltiin ennen vanhaan möröllö ja näkillä, mutta nyt aikuisiin näyttää tehoavan terrorismi ja pankkikriisi.
Itsekin pidän aika epätodennäköisenä että joku flunssalääketehdas nousisi tämän takia terroristien kohdelistan kärkeen. Eivätköhän ne edelleen – silloin kun tosiaan huomattavasti lietsottuun terroripelkoon (!) nähden harvemmin iskevät – suosi mahdollisimman suuria väkijoukkoja tai symbolisia kohteita, saadakseen aikaan pelkoa saatanallisissa länsimaissa. Todennäköisempi vaikutus on että Kiina ja Venäjä saavat päivitettyä omat näkemyksensä vastaavista listoista sodan varalta, ja kun asia tiedetään, tämä saattaa pienentää sodan todennäköisyyttä, mitä puolestaan voisi pitää hyvänä asiana.
Oletko Osmo edelleen näiden peukutettujen kommenttien jälkeen sitä mieltä että Wikileaks meni liian pitkälle? Jos, niin meinaatko, että paljastus kohteista oli tarpeeksi a) uutta tietoa, ja b) merkittävää nimenomaan terroristeille?
Entä onko Wikileaksiin kohdistuva painostus ihan ok? (mm. niin suuri reaktio että rahaliikennefirmat joko painostettuina tai oma-aloitteisen varovaisina jäädyttävät varoja järjestöltä, jota ei ole vielä osoitettu syylliseksi mihinkään, ja jota kai ei ole virallisesti edes vielä mistään syytetty?)
Kun poliisi vuotaa vaikkapa salaisen vaalirahatutkimuksen tuloksia mediaan, niin kyse on täysin samasta asiasta; rikoksella saadun tiedon julkaisu lähdesuojan verholla. Vaan vallan vahtikoira ei saa vahtia liian isoa isäntää – isäntä hiljentää koiran vaikka väkisin.
Se on sota nyt – kypersota. Koitaapa mennä vaikka mastercard.com sivuille. Ei onnistu.
Mastercard kieltäytyi välittämästä avustuksia Wikileaksille. Kalliiksi tuli ja tulee.
Muitakin hyökkäysten kohteita on.
Hermiitti:
Wikileaks on tähän mennessä julkaissut hyvin pienen osan vuodetuista ilmeisesti n. 250 000 diplomaattisesta sähkeestä. Lopuista saattaa hyvinkin paljastua Suomea koskevia asioita.
Siitä olen samaa mieltä, että tähän mennessä julkaistujen viestien sisällössä ei ole mitään, mitä asioita seuraava tarkkailija ei olisi suunnilleen pystynyt arvaamaan tai Yhdysvaltojen käytännön toimista päättelemään. Paljastukset tietysti antavat yksityiskohtaisemman kuvan ja kertovat toimijoiden asenteista.
Terrorikohdelistasta taitaa olla aika turha vouhottaa. Julkisia tietojahan nuo ovat suurimmaksi osaksi ja helposti kenen tahansa löydettävissä. Terroristit pyrkivät pelotevaikutukseen ja hyökkäävät sinne, missä on ihmisiä, eivät johonkin tietoliikennekaapeliin.
Nyt ei enää aukea visa.com sivukaan.
Ensimmäinen sodassa hävinnyt on jo. Paypal vapautti jäädyttämänsä Wikileaksia tukevan säätiön rahat (huh, mikä lause:)
Tämä internetsota on siitä mielenkiintoinen, että sitä voi seurata reaaliajassa internetissä.
Der Siegel 8.12.2010:
”Last year’s climate summit in Copenhagen was a political disaster. Leaked US diplomatic cables now show why the summit failed so spectacularly. The dispatches reveal that the US and China, the world’s top two polluters, joined forces to stymie every attempt by European nations to reach agreement.”
Joka pojan otsonitykki apuun: http://bit.ly/erOjAA