Olen päättänyt asettua ehdokkaaksi ensi eduskuntavaaleissa. Neljän vuoden tuumaustauko on tehnyt tehtävänsä. Jos minut eduskuntaan valitaan, tulen sinne paljon osaavampana ja näkemyksellisempänä kuin lähdin sieltä neljä vuotta sitten.
Tärkeä vaalikausi
Seuraavasta vaalikaudesta tulee raskas, koska talouden kriisi pakottaa ikäviin ratkaisuihin. Juuri kriisiaikoina tehdään kauaskantoisia päätöksiä, koska moni itsestäänselvyys on ajateltava toisin. Ensi vaalikausi on hyvin tärkeä. Siitä ei voi olla syrjässä.
Haluan vaikuttaa myös vihreän politiikan suuntaan
Palatessani valtakunnan politiikkaan haluan osallistua myös kädenvääntöön vihreän politiikan suunnasta. Blogin säännölliset lukijat varmaankin osaavat päätellä, mitä tällä tarkoitan. En hyväksy alistumista siihen, että asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Ne on saatava näyttämään siltä, mitä ne ovat.
Blogi jatkuu tällaisena
Tämä blogi jatkuu sellaisena kuin se on nytkin; jatkuu myös, jos minut valitaan eduskuntaan. Kerron julkisista asioista avoimesti ja toivoakseni ymmärrettävästi . Pidän hyväksyttävästä syystä luottamukselliset tiedot luottamuksellisina – kuten olen tehnyt tähänkin asti. Eduskunnan työskentely on hyvin julkista, julkisempaa kuin lautakuntatyöskentely.
Vaaliohjelma yhteistyönä
Tarkoitukseni on tulevina kuukausina laatia oma vaaliohjelmani, joka tulee Vihreän liiton vaaliohjelman rinnalle. Se tapahtuu osittain vuorovaikutteisesti. Otan vastaan hyviä ajatuksia, mutta omasta vaaliohjelmastani päätän tietysti lopulta itse. Kirjoitan poleemisia blogikirjoituksia ja viimeistelen niiden kommenttien pohjalta lopullisen tekstin. Yksi tällainen ohjelmakohtaluonnon on täällä ollutkin jo pureksittavana (rautateiden hyöty on maksimoitava).
Blogista sisällöllisen vaalikeskustelun tärkein foorumi
Haaveenani on käydä asiapitoinen ja argumentoiva vaalikampanja. Pyrin siihen, että politiikan tärkeistä teemoista käydään tällä blogilla asiallinen mutta armoton väittely; armoton siinä mielessä, että huonot ja/tai vilpilliset ehdotukset analysoidaan puhki, mutta hyviä kehutaan.
Vaalikampanjan rahoitus
Jotta voisi kilpailla tasavertaisesti äänistä rahakkaampien ehdokkaiden kanssa ja saada kunniallisen äänimäärän on näyttävä muuallakin kuin omalla blogillaan. Tähän tarvitaan valitettavasti rahaa.
Haaveeni on rahoittaa vaalikampanja suurella määrällä pienehköjä lahjoituksia. Vihreillä asia on järjestetty niin, että ehdokkaiden saamia lahjoituksia varten on yksi yhteinen tili, johon osoitetut avustukset ohjataan viitenumerolla halutulle ehdokkaalle. Tämän sivun alalaidassa on linkki, jonka avulla voi lahjoittaa rahaa vaalikampanjaani. Vihreät ovat sitoutuneet siihen, että yli tuhannen euron lahjoittajat julkistetaan.
Pyrin pitämään blogilla näkyvissä lähes reaaliaikaisen kirjanpidon vaalikampanjan tuloista ja menoista.
Kampanjapäällikkönäni toimii Ari Väisänen, ari.tapani.vaisanen (miukumauku) gmail.com
====
Tue vaalikampanjaani taloudellisesti
Vaalityölleni voi antaa taloudellista tukea tämän linkin kautta.
====
Onneksi olkoon etukäteen! Ihmeitä saa tapahtua, ellet pääse.
Sanot:
Tästä olisin kiinnostunut kuulemaan lisää. Mitä tarkoitat? Mitä taitoja olet kartuttanut ja minkälaista näkemyksellisyyttä olet saanut lisää ja miten?
Yksi vakavissaan esitetty kysymys: Aiotko tehdä poliittisesti ja älyllisesti rehellisen vaalikampanjan vaikka sen riskinä olisi oman puolueen ja pitkäaikaistenkin ystävien mahdollinen suivaantuminen vai aiotko enemmän tai vähemmän tasapainotella näiden kahden välissä kuten kaikki muutkin?
Yksi esimerkki, jota ei tarvitse ajatella tapauskohtaisesti, vaan yhtenä esimerkkinä kymmenistä vastaavista mahdollisista: Jos päätyisit omassa itsellesi älyllisesti rehellisessä pohdinnassa puoltamaan ydinvoimaa pienemmän pahan periaatteella, niin ottaisitko avoimesti tämän kannan myös selväsanaisesti poliittisesti, välittämättä mahdollisista ”Soininvaaralta kannatus ydinvoimalle” lööpeistä, puoluetoveriesi tai pitkäaikaisten ystäviesi reaktioista, tai siitä, mikä vaikutus sillä voisi olla vihreiden menestykselle vaaleissa tai omalle asemallesi puolueen sisäisessä hierarkiassa?
Toisin kysyen, oletko valmis haastamaan tilaa rehelliselle asiapainotteiselle, perusteluvastuulliselle poliittiselle kulttuurille, siitä sosialisoituneen, ryhmäpaineisen, uniformalisoivan identiteetillisen poliittisen kulttuurin otteesta, jonka tukahduttavissa pihdeissä tuo keskustelu ja illuusio sen vapaudesta tällä hetkellä raskaasti on?
Odotinkin tätä päätöstä. Maksoin heti 50 euroa Osmon kampanjan hyväksi.
Toivuit neljässä vuodessa turhautumisestasi. Poikkeuksellinen prosessi varmaan johtuu siitä, että pääsit toteuttamaan toista intohimoasi analyyttistä selvitystä. Hyvä ratkaisu myös eduskunnalle.
Olet ollut kovin kotimainen, mutta todennäköisesti mieliteemoissasi EU-tason merkitys vaivihkaa lisääntyy. Kun katolinen ja protestanttinen malli ovat lähentyneet, kehitys on kuin verotuksessa – vero- ja sosiaalikilpailussa yhtäältä harmonisoidaan ja toisaalta epätervettä kilpailua vähennetään. Ympäristökysymyksissä EU:lla onkin jo mandaatti.
Vihreidenkin pitäisi olla järki-ihmisten puolue. Siksi Osmo ehdokkuus on hyvä uutinen.
Hieno päätös, Osmo! Minun ei siis tarvitsekaan nyt tutustua muihin eduskuntavaaliehdokkaisiin.
Väärän vaalipiirin takia en voi Osmoa äänestää, kävin kuitenkin tekemässä pienen lahjoituksen kampanjaan. Ajattelin, että jos asiapitoinen ja argumentoiva vaalikampanja, jossa politiikan tärkeistä teemoista käydään asiallinen mutta armoton väittely toteutuu, olisi siinä jo enemmän kuin tarpeeksi vastinetta lahjoitukselle.
Mielestäni hallituksessa pitäisi nykymaailmassa olla kaupunkiministeri, joko kuntaministerin rinnalla tai jopa paikalla. Pitäisi tehdä politiikkaa, jossa kaupungit ovat kaupunkeja, eivätkä vain ylipaisuneita kuntia. Itse ainakin helsinkiläisenä koen vahvasti asuvani kaupungissa, en kunnassa.
Hyvä Osmo, onnea ”taisteluun”.
Sinua moneen kertaan äänestäneenä minua kiinnostaa suhtautumisesi maahanmuuttoon. Mitä mieltä olet persujen manifestista?
Paras uutinen pitkään aikaan! Toivotan Osmolle epäilyksettä menestystä vaalissa! 🙂
Hienoa! Tuli meikäläisellekin helppo valinta.
Tosi hyvä että sait motivaation kerättyä. Itsekkäästi ajateltuna säästyi joitakin tunteja kun ei tarvitse tutustua muiden vihreiden ehdokkaiden vaaliohjelmiin.
Näyttäisi siltä, että joudun lähtemään uurnille.
Asia, mikä minua kiinnostaisi kuulla on se, millä tämän talouden moraalikadon saa loppumaan.
Siis kannatatko sinä Irlannin pelastamista ja millä ehdoin?
Miten tällainen voitaisiin mielestäsi tulevaisuudessa estää?
Miten velkaantuminen saadaan päättymään?
Kiinnostaisi kuulla mielipiteesi näistä aiheista, vaikka ne eivät ehkä ole suurimpia mielenkiintosi kohteita.
Loistavaa ja onnitteluni! Muutoin olisikin ollut näissä vaaleissa vaikea valita vihreistä ehdokkaista, kun tuntuvat ajavan enemmän jo muutoinkin äänekkäiden lapsiperheiden ja eläkeläisten kuin ympäristön asiaa.
Toivotan onnea ja menestystä!
Osmo on Osmo vaalikampanjan aikanakin ja myös eduskunnassa – siinä suhteessa ei syytä huoleen.
Hieno päätös, mutta väärä puolue. Itse olin jo henkisesti valmistautunut äänestämään vaikka Persuja, koska vihreistä on tullut sekalainen ”jokaiselle jotain” -puolue. Nyt pitää muuttaa äänestyskäyttäytymistä, vaikka en Vihreille haluaisikaan ääntäni antaa.
Vihreät pärjäisivät paljon paremmin, jos siellä olisi enemmän Osmon kaltaisia: ekologisesti ajattelevia, mutta laskutaitoisia. Osmo taitaa olla ainoa sitä lajia?
Tänä vuonna ehdokkaan valitseminen onkin sitten helppoa. Oikein hienoa!
Onnea kampanjaan ja vaaleihin. Jotenkin luulis, että saat niin paljon ilmaista julkisuutta, että rahan rajahyöty laskis aika nopeesti…
Hienoa, Osmo. Tsemppiä vaalityöhän ja siitä eteenpäin.
onnittelut ehdokkuuden johdosta!
muutama kysymys:
1.kannatatko kiinteistöveron laskua/pitämistä ennallaan/korotusta?
2.osinkotulojen ”verovapaus”90 000euroon asti,pääomatulojen verotus.näihin oma kanta?
3.pitääkö verotusta siirtää kulutukseen(tasaveromalli) vai pitää yllä progressiivinen tulovero?
4.nykyinen vähimmäistoimeentulotuki (n.400e/hlö+vuokra),onko liikaa vai riittävästi?
5.onko omaa säästölistaa mallia ”vahtera”(il:n blogikirjoittaja)?
onnea vaaleihin ja vaalityöhön!
Päivän paras uutinen. Niin Vihreiden kuin eduskunnankin kannalta.
Onnea vaan! Jos joku pakottaisi minut kirveellä uhaten äänestämään Vihreitä, niin varmasti saisit ääneni :).
Odotan kampanjaa innolla. Olenkin usein ajatellut, että blogista voisi jotain maksaakin, mutta on tosiaan parempi, että maksu on vapaaehtoinen ja että se menee suoraan kampanjakuluihin.
Sivuilta on nyt kadonnut kuntavaaliohjelma ymmärrettävästä syystä, mutta olisi kyllä mukavaa jos sekin voisi vielä olla täällä.
Hienoa, toivotan onnea kampanjallesi. Äänestin Sinut valtuustoon ja toivon, että pääset myös eduskuntaan.
Valitettavasti listalla perässäsi tulee (todennäköisesti) valituksi sellaisia ehdokkaita, joiden ajattelu ei pohjaa minkäänlaiseen realismiin tai rationalismiin. Joten valitettavasti et ääntäni saa, koska en halua millään tavalla olla vaikuttamassa minkäälaisen ”fundamentalismin” ylösajamisessa.
Mutta en kyllä tiedä mitään muutakaan listaa, jota äänestäisin. Ehkäpä osaisit neuvoa?
Jos laitat vaaliohjelmaan hyvin selkeät leikkauslistaehdotukset, ja osoitat menokurin pakollisuuden, niin tiedä vaikka tarttuis muihinkin.
Upeaa!! Kiitos, Osmo!
Läpimeno lienee jo varmaa…. Jännittävin kohta yleisölle lieneekin hallituksen kokoonpano ja ministerilista. Annihan on ministeri, mutta onko se toinen sitten osmo, tuija, vai ville….
Ennustan, että Anni/Osmo tai sitten Anni/Ville, eli Tuijalle jäisi mustapekka.
Mahtava juttu; onneksi olkoon sinulle ja meille äänestäjille! Asiapitoisuus ja interaktiivisuus ovat oivia ajatuksia. Toivottavasti sinun toiminnastasi alkaa näiden suhteen trendi, joka leviää politiikan tekoon laajemminkin.
Kunta-alan ihmisenä ehdotan hallitusohjelmaneuvotteluihin:
* yhteisöveron kuntaosuus säilytettävä, korotettuna
* myös pääomaverosta osuus kunnille
* jäteveron tuotto kunnille
Ja vielä: verotulojen tasausta lievennettävä nykyisestä 90 prosentista esim. 75 prosenttiin ja köyhät kunnat hoidettava erillisellä avustuksella.
Ihan hyvä juttu. Toivon Osmolle menestystä vaaleissa, etenkin toivon että se ravistelee puoluetta vähän toiseen suuntaan kuin mihin se on mennyt.
Hiukan piikikkäästi täytyy nyt todeta, että odottelen kovasti, missä vaiheessa Vihreiden äänestäjiä aletaan muistutella siitä, että Soininvaaraa voi äänestää vain Helsingissä.
Seuraava vaalikausi on tärkeä, koska menoleikkauksia tarvitaan paljon, siitä olen täysin samaa mieltä.
Soininvaara on sittenkin täysverinen poliitikko ja kirjoituksiin on suhtauduttava varauksilla.
Mielenkiintoista nähdä miten kuntasaneeraus onnistuu kun Kepu on samassa hallituksessa, taitaa jäädä taas unelmaksi.
Ay-liikkeen merkityksen vähentäminen sen sijaan saattaa onnistua jos ja kun porvarihallitus jatkaa.
Tosin kun kuuntele Jaakonsaarta niin eipä tuo SDP juuria Kokoomuksesta poikkea,
Miksi äänestää SDP:tä jos voi suoraan äänestää Kokoomusta ?
Hieno uutinen, onnea matkaan ja kampanjaan! Äänestäisin ehdottomasti, jos olisin samasta vaalipiiristä! Ihmettelen kyllä blogikommentteja, joissa hehkutetaan Persuja Vihreiden vaihtoehtona, koska Vihreissä ei ole riittävästi ekologia-ja ekonomia-ajattelijoita. Antakaa nyt esimerkkejä, miten ne Persuilla ilmenevät?
Yhtään konkreettista ehdotusta minkään ratkaisemiseen en ole vielä kuullut, jos mukaan ei lueta ikuista ”mamut pois maasta”-vuodatusta. Ok, säästöä sekin on, mutta miten se ratkaisee valtionvelan ja talouskriisin, työttömyyden, vanhustenhoidon puutteet, näköalattomuuden ympäristö-, talous- ja elinkeinopolitiikassa, ylikoulutuksen tietyille aloille jne?
🙂
Kari
Hyvä Osmo! Vaikka en täältä pohjoisesta voi sinua äänestääkään, tämä sinetöi oman ääneni menevän vihreille. Tartuta vain ajatteluasi muihinkin edustajiin.
Onnea kampanjaan, toivottavasti pysyt rehellisenä mielipiteillesi ja aatteillesi.
Onnea kampanjaan, täältäkin tullee ääni.
Tosin ns. varman läpimenijän äänestäminen lienee käytännössä puolueääni. Ei sinänsä että vihreitä vastaan mitään olisi, mutta silti itseäni kiinnostaisi voiko tällä äänellä vaikuttaa ministerisalkun todennäköisyyteen, vai onko ne jo ”päätetty”? Siis jos nyt vihreät hallitukseen edes päätyvät, eivätkä jää oppositioon mököttämään pahoille persuille.
Eero: mitä enemmän ääniä, sitä enemmän painoarvoa.
Täytyy naköjään pyörtää omat puheet ja käydä äänestämässä. Yhdellä äänellä saa muun muassa lyödä persuja sinne, vähän kuviteltua kiilaa Vihreitten sekaan sekä järjen ääntä ja korvia eduskuntaan. Vaikkei asioista ole samaa mieltä, niin tietynlainen johdonmukaisuus on aina kunnioitettavaa.
Hyvä kuulla. Tosin ymmärrän kyllä että noin se menee aina periaatteellisella tasolla, tarkoitin kysymykselläni lähinnä käytäntöä. Siis että kuinka monta sinnemäkeä ja vastaavaa puolueessa on, jotka veisivät ministeripaikat vaikka saisivat kymmenesosan Osmon äänimäärästä. Mikäli luku on 0, olen oikein iloinen.
Olen ihaillut luopumistasi vallasta sekä esimerkillistä kykyäsi ryhtyä mielipidevaikuttajaksi poliittisen uran jälkeen. Luopuminen on tässä maailmassa yksi vaikeimmista asioista, dilemma jonka purkamiseen ja muuttamiseen ei tunnu löytyvän ratkaisua. Siksi olenkin pitänyt kansalaisrooliasi poliittisen keskustelun ylläpitäjänä ensiarvoisen olennaisena. Vallankäytön seurausten ja merkitysten pohdintaa ei ole tehnyt tasokkaasti lisäksesi monikaan. On tietysti aina miellyttävää saada tolkkuihminen vallankahvaan, mutta roolisi muuttuminen on samalla valtava tappio.
Vihreät menevät aika todennäköisesti oppositioon. Väitän, että todennäköisyys on selvästi suurempi kuin 50%. Persut saavat, ellei jotain rajua muutosta tapahdu, niin kovan vaalivoiton, että isot ottavat heidät mukaan hallitukseen. Halatakseen heidät vastuunottamisen vaikeudella kuoliaaksi, kuten vennamolaiset aikoinaan. Neljä vuotta lisää oppositiossa tätä nykyistä kehitystä Portugalin ja Espanjan talouskriisit jne., ja Soini olisi pahimmillaan pääministeri 2015. Se halutaan katkaista, jos PS:n kannatus on 11% tai suurempi, ehkä jo alemmillakin luvuilla (Gallup nyt 14,6%). Vihreäthän ovat jo ilmoittaneet, että eivät tule samaan hallitukseen Persujen kanssa menemään. Samoin Persut Vihreiden suhteen.
Onnea pyrintöihin. Kukahan pääsee vanavedessäsi myös eduskuntaan.
Hiukan hirvittää tuo intosi päästä tekemään raskaita ja ikäviä ratkaisuja. Ehkä siitäkin voi saada tietynlaista ammatillista tyydytystä. Itse ajattelen niin, että ne jotka tekevät raskaita ja ikäviä päätöksiä, tekevät ne hiljaa pakon edessä ja potevat tunnontuskia loppuelämänsä 🙂
Saikohan Perussuomalaisten odotettavissa oleva maanvyörymävaalivoitto ryhtymään Osmo Soininvaaran Vihreiden pelastustalkoisiin? Niin tai näin, joka tapauksessa Osmon ehdokkuus on Vihreille ilman muuta ”lottovoitto”.
Oikeastaan pitääkin onnitella Osmon päätöksestä Vihreää puoluetta, koska hänelle itselleen kuulostaa kansanedustajuudesta ja mahdollisesta ministeriydestä olevan vain riesaa ja rasitusta. Tosin vallankäytöstä varmaan saa jonkinlaisia ”kiksejäkin”, niin että ehdokkuus siinä mielessä myöskin houkuttaa.
Osmo, onko se Vihreiden virallinen ja lukkoonlyöty kanta, että puolue menee oppositioon, jos PerSut on hallituksessa? Oletko itse tällä kannalla?
En tiedä, kuinka vifrallinen on vihreiden kanta tuollaisessa asiassa, mutta persujen kanta on mahdollisimman virallinen: Timo Soinin on niin sanonut.
Tässä vielä NYTimesin Thomas L Fredmanin kolumni – joka osin liittyi vuoden takaiseen vaalikampanjaan mutta on Suomessa edelleen erityisen ajankohtainen:
What They Really Believe
http://www.nytimes.com/2009/11/18/opinion/18friedman.html?_r=1&ref=thomaslfriedman
Suomessa voisi jo hiljalleen alkaa ymmärtää, että uutta teollista pohjaa olisi rakennettava ja hyödynnettava vielä hetkenaikaa meillä olevaa osaamisetumatkaa.
Maailman väestö kasvaa 2,5 miljardilla vuoteen 2050 mennessä – tämä ennuste on tarpeeksi tarkka. Jos nämä uudet ihmiset haluavat hankkia itselleen edes polkupyörän ja siihen kumirenkaat, niin aika rankkoja muutoksi on tehtävä monessa nykymenon asiassa.
Suomalaisista poliitikoista Timo Soini, Eija-Riitta Korhola ja aika moni muukin todella ilmeisesti odottaa jonkin uuden ruton hoitavan väestönkasvun ja sen mukanaan tuomat tarpeet tai sitten todella raa’asti haluaa tarjota parille miljardille ihmiselle eliniäksen äärimmäsitä köyhyyttä.
Suomelle pieni mahdollisuus olisi olla mukana tuomassa uusia tuotteita tälle kasvavalle markkinalle, mutta pönkittämällä vanhaa teollisuutta, niin eihän se onnistu.
Välttelemällä ikäviä ratkaisuja, Suomi ja suomalaiset joutuu todella syvään suohon.
Onnea matkaan Ode, tarjolla on todella rankkojen päätösten tekemistä seuraavan neljän vuoden aikana.
Millä voidaan parhaiten vaikuttaa siihen, että Osmo saa tarvitsemansa tiimin ympärilleen kansanedustajiksi (ei yksi huippuajattelija kai vielä riitä)? Riittääkö Osmo se, että puoluetta äänestetään, vai millä siihen voisi myötävaikuttaa?
Wilson,
Kunhan vihreiden ehdokasasettelu on valmis, tule suosittamaan vihreiden listoilta mielestäni hyviä ehdokkaita, myös Helsingistä.
Eli kova hinku on ministeriksi?
Mikäpäs siinä, onhan se jo nähty, että vihreät myyvät äitinsäkin tarvittaessa.
Kyllä mielestäni Anni Sinnemäki on sanonut, ettei persujen kanssa samaan hallitukseen mennä. Lienee yhtä vifrallista (sic!) kuin Soinin puheet.
JTS,
(hieman off-topic, mutta olkoon seuraava vaikka sitten vaalikeskustelun energiapolitiikan sparrausta)
10 miljardinkin ihmisen maapallo pystyy saavuttamaan paljon nykyistä kuluttavamman elämäntavan. Sekä suojelemaan luontoa samalla. Tämä johtuu siitä, että kehittyvä teknologia antaa meidän käyttöömme yhä laajempia hyödynnettäviä resursseja. Tämän ohessa voimme sulkea ihmisen alueen vaikutuksen ulkopuolelle rajattuja luonnontilaisia alueita lajien ja ekosysteemien suojelemiseksi, jos annamme sille itseisarvon. Toisaalta koko Amazonin lanaaminen pelloiksi ei vähentäisi planeetan elinkelpoisuutta ihmiselle muutamia menetettyjä potentiaalisia lääkekasveja lukuunottamatta, ellei ekosysteemille katsottaisi itseisarvoa.
Mitään ympäristön tai luonnonvarojen riittävyyden asettamia kasvunrajoja ei ole reaalisti pidemmällä aikavälillä olemassa. Jokainen voi vuonna 2100 saada jääkaappinsa, tietokoneensa ja ilmastointinsa ja vielä kymmenen kertaa enemmän. Aineen määrä maapallolta ei häviä, ja ihmisen kyky muuttaa sitä yhä laajemmalta alueelta itseään ja kulutustaan palvelevaan muotoon tulee vielä huimasti kehittymään. Vielä jonain päivänä monia raaka-aineista ei ole aina niin väliä etsiä maankuoresta kun valmistamme niitä synteettisesti itse. Nämä teknologiat tulevat monet olemaan mahdollisesti hyvin energiaintensiivisiä. Fossiiliset ovat vielä pitkään niiden luotettavin, halvin ja toimivin perusta. Ydinvoimalla kasvavasti tuettuna.
Eli lyhyesti: Fossiilinen energia, ylipäänsä yhteiskunnan energiaintensiivisyys = Hyvä
😀 Päivän paras uutinen! Kuulun eri vaalipiiriin, enkä ole lyönyt puoluevalintaanikaan vielä lukkoon, mutta Osmoa tai osmonmielisiä kyllä mieluiten äänestäisin. Älyllistä rehellisyyttä eduskuntaan.
Poliittinen kulttuuri on muuttunut viime vaaleista eikä kovin monen ajattelevan ihmisen ole helppo löytää mitään tuttuja suuntaviivoja. Uskoni ja monen muunkin on mennyt vihreisiin ihan täysin, vaikka aiemmin on oltu aktiivisia puolueen kannattajia. Oden päätös on yksittäisen ihmisen moraalista selkärankaa osoittava toivon pilkahdus. Uskon todella, että helpompaa olisi ollut nyt jo elää vapaana luennoitsijana. Kerrankin joku oikeasti fiksu ja vaatimaton ihminen kokee velvollisuutenaan astua vaaliareenalle. Kunpa heitä olisi enemmänkin näissä vanhoissa puolueissa eikä vain persuissa. Odotan ehkä epärealistisesti, että Odella olisi vastaus tähänkin vitsaukseen. Mutta se on turhaa. Ole Ode juuri sitä mitä olet, olemisellasi pelastat tosi paljon!
Virallisesta kannasta PS:n suhteen en sano, mutta Sinnemäkihän jo positioi vihreät näyttävästi vastavoimaksi, ja sanoi mm. seuraavaa tyrmättyään kaikkinensa PS:n linjaukset ja arvot: ”Näyttää siltä, että poliittiset tavoitteemme eivät ole yhteen sovitettavissa millään.” (Vastauksena Verkkouutisten kysymykseen hallitusyhteistyöstä Soinin kanssa)
Äänestäjille olisi rehellistä myös kertoa millaista oppositiopolitiikkaa aikoisi mahdollisesti tehdä. 😉
Tuo uusvennamolaisten kuoliaaksi halaaminen on sen verta todennäköinen toteutuma isojen taholta. Vaikka mistä sitä etukäteen varmaksi tietää.
Lämmin kiitos. Tunnen suurta luottamusta kykyihisi ja rehellisyyteesi. Tulee ääni, jos nuorista nimistä ei löydy jotain todella kovatasoista kruununperillistä. (Pyyluoma, missä viivyt…)
Voisivatko ilmasto ja energia olla näiden vaalien ykkösasioita?
Jos Kokoomus voittaisi vaalit ja Keskusta jäisi kolmanneksi, kuten nykyiset gallupit osoittavat, niin hallituspohja voisi rakentua Kokoomus+SDP+Persut pohjalle. Kokoomus on niin opportunistinen, että kaikki käyvät paitsi ehkä kommunistit. Persut ja Keskusta taasen eivät kovin helpolla mene samaan hallitukseen ja Soini on nimennyt SDP:n muista puolueista suosikikseen. SDP:stä löytyy myös karvaisia duunareita, jotka eivät persuja katso kieroon. RKP on toinen puolue, josta Soini on sanonut, että samaan hallitukseen ei yksinkertaisesti mennä. Voisiko kristillisten korpivaellus siis päättyä? Neljäs apupyörä kuitenkin tarvitaan.
Tehdään nyt tältä pohjalta vaaliveikkaus: Kokoomus+SDP+PS+KD on seuraava hallitus.
”Kukahan pääsee vanavedessäsi myös eduskuntaan.”
– tämä on suurin huoli; joku vihreä feministi jakamaan valtiollista sukupuolirasismia?
Osmo, mikä on suhteesi feminismiin?
– kysyy potentiaalinen äänestäjä.
Ei saa trollata Osmon blogilla. Et olisi muuten paljastunut, mutta tämä ”vaatimaton”…
-palstapoliistar
Hyvä juttu ja lykkyä pyttyyn, vaikka pärjännet ilmankin.
Uusimaalaisena en voi sinua äänestää, ja vihreitä äänestäessä ääni menisi Braxille. Leppoisen elämänkatsomuksen omaavana joudun vastustamaan kaikenlaisia elinkustannusten korotushankkeita (mm. Braxin AsOy-laki, energiaverot jne.) ja siksi kannatan toistaiseksi piraatteja ainoana protestivaihtoehtona ammattipoliitikkovetoiselle edustukselliselle politiikalla. Tuskin ehdit kouluttaa Uudellemaalle ”soininvaaralaista” nuorta (miespuolista) ei-ammattipoliitikkoehdokasta vielä näihin vaaleihin, mutta ehkä sitten seuraaviin.
Mutta lupaan laittaa symbolisen rahasumman tilille, jos edes vaaliohjelmassa puhutaan perustulosta ja leppoisuudesta.
lasse, Minulla on uudellamaalla hyvä ehdokas suositeltavaksi, mutta huomasin juuri, ettei hän ole vielä julkaissut ehdokkuuttaan.
Azin näkemys väestönkasvusta ja planeetan kestokyvystä on yltiöoptimistinen. Jos ihmiset ja valtiot tekevät hyviä päätöksiä ja yksilöiden innovatiivisuus on samaa tasoa kuin aiemmin, on todennäköistä, että paljon uusia materiaali- ja energiaratkaisuja on käytössä jo seuraavan vuosikymmenen aikana.
Tähän asti historiassa on kuitenkin tehty lähinnä huonoja päätöksiä ainakin ympäristönsuojelun kannalta. Lyhytnäköiset ratkaisut yksilön tai yhteisön hyödyn puolesta ovat olleet aina etusijalla verrattuna siihen, mitkä voisivat olla hyviä päätöksiä pitkällä tähtäimellä. Ja ovat aiheuttaneet järkyttäviä inhimillisiä tragedioita
Vaaleissa on kyse lyhyestä tähtäimesta ja meillä Suomessa on todella paha taloudellinen kriisi käsillä. Odella on näkemystä tähänkin, vaikka oikeasti hänen fokuksensa on toisaalla.
Tulevaisuus positiivisena mahdollistuutena on nyt lyönyt läpi vanhoillisimmillekin puolueille, mutta ainoa kestävä vaihtoehto on ekologisten reunaehtojen kunnioittaminen. Ilman Oden tapaisia näkijöitä, emme pääse eteenpäin yhtään askelta.
Elina: en ole trolli. En käsitä miksi luokittelit minut sellaiseksi? Haluaisin kuulla. Olen Oden kirjojen harras lukija Vihreä Markkinatalous(1990) – kirjasta alkaen.
Menestystä vaaleihin, tosiaan päivän paras uutinen!
Ai ”harras lukija”? 🙂
Trollaus on yhä ilmiselvempää…
No ei vaines, kai Osmoa voi vaatimattomaksikin sitten luulla. Mutta sitä Osmo ei ole.
Eikä tarvitsekaan olla.
++++++++++
Minua jännittää jo nyt kumpi saa enemmän ääniä. Osmo vai Jussi Halla-aho.
Mitä veikkaatte?
Tuin Osmon kampanjaa lahjoituksella vaikka en muuten pidä vihreiden humanistityttöjen politiikasta.
Vaalipiiri vain sattuu olemaan väärä.
Elina:
Päätöksesi oli erinomainen. Jossain vaiheessa olin huolissani, miten tämän blogin sitten esimerkiksi käy. Mutta kun tarkemmin ajattelee, niin tämän kautta, ja hyvän blogin saamaan julkisuudenkin kautta, tavoittaa ihmisiä siinä kuin seisomalla torilla tai kahvittamalla eri ryhmiä. (Myös mm. Lauri Ihalaisen – miksei Jarmo Korhosenkin – mukaan lähtö ehdokkaiksi oli positiivista noin kokonaisuuden kannalta.) Jotenkin näytti, että vaalirahakohu seurauksineen oli tuomassa ehdokkaiksi vain kaikenlaista ’höttöä’, mutta nyt näyttää koko ajan paremmalta – kokonaisuuden ja asioiden hoidon kannalta. Meillä ’maakunnissa’ nämä ehdokasasettelun ongelmat ei ilmoituksellasi valitettavasti poistu. Oliskos muuten Varsinais-Suomessa ketään suositeltavaa?
Toivon ja uskon että Osmo menee läpi.
No minä voin kertoa ainakin yhden. Joskus aikanaan, kun minä aloin tänne kommentoimaan, olin suurelta osin (en täysin, toki) eri mieltä Osmon kanssa liikenteen järjestämisestä. Nyt näissä uusimmissa Osmon kirjoituksissa tilanne alkaa olla jo sellainen, etten löydä kuin korkeintaan pientä pilkunviilausta, muuten olisin voinut itse kirjoittaa saman 🙂
Ne mielipiteet täsmäävät jopa siinä määrin, että olen skitsofreenissuudessani alkanut harkita olevani itseni kanssa erimielinen, ihan argumentin vuoksi…
Siinä samalla sitten olen saanut ainakin Artturin ja Tpyyluoman samalle kannalle kanssani. Az, Kimmo ja Kalle ovat osoittautuneet kovemmiksi luiksi 🙂
Mutta on täällä oleva keskustelu kyllä minunkin näkemyksiäni muuttanut. Edellä mainitut tietenkin ovat sen tehneet, mutta lisäksi ainakin sinä, Elina, Sampo Smolander, Tcrown, Liian vanha, Tiedemies ja monet muut ovat saaneet minut ajattelemaan asioita uudelta kannalta. Kiitos siitä!
Kari
Kiitos Osmo, odotan mielenkiinnolla vaaliohjelmaasi. Puolueen ohjelmasta pisti silmään eräs vaatimus, johon toivoisin kannanottoa: ”Suomalaisten pörssiyhtiöiden hallituksiin on saatava sukupuolikiintiöt”.
Hienoa Osmo!
Toivottavasti blogi pysyy yhtä korkeatasoisena tulevaisuudessakin. Netissä on, ainakin suomeksi, hyvin harvoja paikkoja, joissa keskustelu kommenttiosiossa on yhtä tasokasta kuin täällä.
Itseäni lämmitti kommenttisi: ”En hyväksy alistumista siihen, että asiat ovat sitä miltä ne näyttävät. Ne on saatava näyttämään siltä, mitä ne ovat.” Reality is not optional!
Pystytkö listaamaan viimeiseltä viideltä tai kymmeneltä vuodelta suuria asiakysymyksiä, joissa todellisuus on lyönyt korville ja olet ”joutunut” vaihtamaan mielipidettäsi ennakkokäsityksiesi ja ideologiasi tai toisaalta ryhmäpaineen vastaisesti?
Ihailija:
Ei ole tällaisia ulkoisia reunoja, joita ihmistoiminta voisi realistisesti ylittää. Kyse on ihmisten sisäisistä arvostuksista. Maapallon elinkelpoisuudesta puhuminen on hyvin harhaanjohtavaa. Aiempaan esimerkkiin viitaten, koko Amazonian hakkaaminen pelloiksi ei vähentäisi pallon elinkelpoisuutta. Menetyksenä olisi lähinnä se itseisarvo, jonka me sille luonnolle ja mahtavan monimutkaiselle kymmenien miljoonien vuosien ikäiselle ekosysteemille annamme. Mutta jos emme lainkaan arvostaisi Amazoniaa sen itsensä takia, joka lähtee siitä, mitä tuo luonto meille henkisesti ja arvona merkitsee, niin loogista olisi muuttaa koko alue pelloiksi, mineraalien etsintään, asutukseen ja muuhun ihmiskäyttöön.
Sateet alueella muuttuisivat, mutta kokonaisuutena pallon elinkelpoisuus ihmisen näkökulmasta, jos se katsotaan vain hengettömänä ja arvotyhjänä yhteenlaskuna, lisääntyisi.
Kuten nykyinen Eurooppa on ihmiselle elinkelpoisempi kuin mantereen muinoin peittänyt ikimetsä.
Kaikki puhtaasta vedestä hengitysilmanlaatuun, norpan tai tiikerin suojeluun, Kanadan taigan Suomea suurempiin rauhoitettuihin ikimetsiin, kaikki lähtee määräävästi siitä, mitä me arvostamme, arvoista, henkisyydestä. Ei mistään luonnon reunaehdoista, äitimaasta tai maapallon elinkelpoisuudesta.
Luontoa on suojeltava koska se on niin jumalattoman kaunis http://www.youtube.com/watch?v=A0E6geAq1k8
ei siksi, että maapallo olisi käymässä ihmiselle elinkelvottomammaksi, mitä se ei ole.
Az on väärässä. Meret voidaan sotkea myrkyillä (elohopea ym. raskasmetallit), maaperä aavikoittaa laajoilta alueilta, jne, tavalla, joka aidosti vähentää biosfäärin kykyä tuottaa uutta ravintoa paikallisesti. Jos tämä tehdään riittävän laajoille alueille, vaikka kuinka ”paikallisesti”, niin elämä muuttuu hankalaksi.
Se on tietenkin totta, että normaali länsimaistyyppinen talouskasvu ei ole mitenkään riippuvainen siitä, että tällaisia typeriä tempauksia tehdään. Sensijaan köyhemmissä maissa, joissa teknologia on suhteessa kallista, valvonta huonoa jne, tämä on nykypäivänäkin arkipäivää, ja talouskasvu vaikuttaa tähän vain hitaasti, jos ollenkaan. Ei ole mitenkään sanottua, että (paikallisen) ympäristön arvostaminen etenee muualla samaa tahtia kuin se on edennyt länsimaissa.
Tiedemies:
Todennäköisesti allekirjoitan kaiken mitä totesit. Ilmeisesti olet kuitenkin sitä mieltä, että maapallo on käymässä ihmiselle vähemmän elinkelpoiseksi?
Toki vesistöjä voidaan saastuttaa, kalakantoja liikakalastaa, eroosiolla tuhota maan hedelmällisyyttä ja näin käykin. Tämän vastapainoa geeniteknologia tulee vähentämään eroosion merkitystä, kun kehitetään vähemmänkin rikkaassa maaperässä kasvavia lajikkeita, desalinaation halpeneminen tulee vähentämään makeisiin vesistöihin kohdistuvaa rasitusta, köyhien maiden vaurastuminen tulee nostamaan luonnonsuojelun prioriteettia näissä maissa. Köyhä Intia tappaa tiikerin ennemmin tai myöhemmin aivan varmasti, vaurastunut Intia voisi perustaa sille suojelualueita.
Eihän sitä nyt kukaan kiellä, etteikö ihminen tietentahtoisesti pystyisi tekemään elinkelpoisuudelle haittaa kun ottaisi sen sydämenasiakseen, mutta kokonaisuutena maapallon elinkelpoisuus ihmislajille on lisääntymässä, mitään ekokatastrofia ei ole tulossa ja luonnonsuojelulliset kysymykset ovat määräävästi itseisarvollisia eettisiä kysymyksiä.
Eli miksi tämä ”elinkelpoisuuden” määritteleminen on tärkeä poliittinen kysymys (myös Suomen vaaleissa)?
Se teknologinen kehitys ja käyttöön ottaminen, joka tekee maapallosta ihmiselle elinkelpoisempaa (ja reaalisesti mahdollistaa luonnonsuojelua vaurastumisen myötä vrt. Intia), ja se energiankulutus, jonka väitetään maapallon elinkelpoisuutta heikentävän, eivät todennäköisesti ole kovin helpolla toisistaan erotettavissa.
Eli toisin sanoen teknologisen kehityksen (saati köyhien maiden teollistumisen) irroittaminen edes länsimaisen yhteiskunnan (puhumattakaan laajemman maapallon) energiankulutuksen kasvusta on paljon helpommin sanottu kuin tehty. Tämän vuosisadan mitassa likimain mahdotonta, tai ainakin hyvin ankarasti vaikeutuvaa ja hidastuvaa ja kalliimpaa tällaisilla rajoituksilla.
Silloin ”elinkelpoisuudella” perustellulla politiikalla hyvin mahdollisesti päinvastoin heikennetään tuota elinkelpoisuutta, kuten myös luonnonsuojelun edellytyksiä.
Yllä joku toivoi energiavaaleja, minusta sen pitäisi olla yksi keskeisiä vaaliteemoja ehdottomasti.
Osmon energiapoliittista vaaliohjelmaa odotellessa.
Olen tyytyväinen päätöksestäsi Osmo. Samalla kysyn mikä on se puolue joka on uudistettavissa ajamaan tulevaisuuden tarpeiden mukaisia näkökulmia; kasvun ja tehokkuuden kyseenalaistamista, hajauttamista, paikallisuutta, lähidemokratiaa, suoraa demokratiaa. Jne. – Väitän että se on Keskusta. Oleellisena erona vihreisiin on, että ei tarvitse olla arvoliberaali, sekä että luonto ja sen suojeleminen ei ole ideologinen kysymys, vaan luontoa suojellaan siksi että niin on hyvä ihmiselle.
Pragmaattinen, realistinen, maanläheinen ja rehellinen – pitkälle tulevaisuuteen katsova. Sellainen on Nykyajan Keskusta.
No. Onhan tuossa tavoitetta.
az:
Juuri näin. Vähenvä osuus maailman ihmisistä elää nälässä, odotettavissa olevat eliniät ovat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kasvussa, jne. Minä näkisin mielelläni sellaisen globaalin mittarin, joka näyttäisi, että olemme menossa tuhoa kohti. Siis inhimillisen elämän kannalta oleellisen asian mittarin, joka näyttää, että tilanne on huonontumassa. Mieleeni tulee oikeastaan ainoastaan merten kalat, joiden ihmiselle tuottama biomassa lienee vähenemään päin johtuen ylikalastuksesta. Tämäkin voidaan toki korvata muilla menetelmillä, mutta negatiivisena kehityksenä tuota voi pitää.
Johannes Hirvaskoski:
Samalla kysyn mikä on se puolue joka on uudistettavissa ajamaan tulevaisuuden tarpeiden mukaisia näkökulmia; kasvun ja tehokkuuden kyseenalaistamista, hajauttamista, paikallisuutta, lähidemokratiaa, suoraa demokratiaa. Jne. – Väitän että se on Keskusta.
Näin varmasti on. Tehokkuuden kyseenalaistaminen ja hajauttaminen ovat vain tulevaisuuden tarpeita ajatellen – niin inhimillisesti kuin ekologisestikin – erittäin huonoja strategioita, enkä missään tapauksessa haluaisi olla tukemassa moisia pyrkimyksiä. Samaa tehottomuuden ihannointia esiintyy myös Vihreissä, mutta toivon, että Osmo saa käännettyä puolueen kelkkaa järkevämpään suuntaan.
”kokonaisuutena maapallon elinkelpoisuus ihmislajille on lisääntymässä”
Tää oli ihan uusi ajatus. Mä olen nähnyt viitteitä pelkästään päinvastaisesta. Esim. lajien laajamittainen joukkosukupuutto, jonka vaikutusta ekosysteemiin ei kukaan tiedä, mutta valistuneet arvaukset povaavat suurkatastrofia. Aavikoituminen tulee toisena mieleen asiana, joka on edistynyt huikeaa tahtia vieden sitä elinkelpoisuutta mennessään. Maapallon maapinta-alasta lähes kaikki alueet ovat jo käytössä, tiluksia on vaikeaa laajentaa. Merten tila on heikkenemässä jatkuvasti, ja sata vuotta jatkunut kiivas pyyntipaine on jo vaikuttanut esim. turskakalojen geeniperimään. Pyynnin lopettaminen ei enää saata kantoja kuntoon, siihen tarvitaan mutaatio. Sangen kiinnostava on myös makean veden väheneminen kauttaaltaan paitsi pohja- myös sulamisvesistä. Sen myötä sellaiset ihmiskunnalle vähäpätöiset joet, kuten Jangtse tai Ganges hiipuvat liruiksi ja parin miljardin ihmisen makea vesi joudutaan keksimään jostain muualta.
Skientistit voivat ostaa huomisen arpalipukkeita, mutta elinkelpoisuutta se ei tuo tippaakaan lisää.
A. Salusjärvi:
Asioita punnittaessa kannattaa ehkä huomioida molemmat vaakakupit, eikä vain tuijottaa fiksoituneesti siihen toiseen. Jos et ole nähnyt, miksi esimerkiksi vihreä vallankumous paransi huikeasti pallon elinkelpoisuutta ihmiselle, tai miksi geeniteknologia voi tuoda uuden tällaisen parannuksen, niin kannattaa ehkä katsoa tarkemmin.
Moni vihreä on ikävän teknologiavastainen ja hyvin irrationaalisista syistä. Toivottavasti puolueessa on myös tahoja tämän haastamaan.
aleksis salusjärvi:
Et oo huomannu, että ihmisten lukumäärä kasvaa ja ihmiset on koko ajan keskimäärin hyvinvoivempia?
Kalakannoissa vielä. Niissä on hieman sama juttu kuin myyrissä. Kun ketut(troolarit, kalastajat) vähenevät ylikalastettuaan jollakin alueella, niin kannat palautuvat yllättävän nopeasti. Tätähän pyritään jo tukemaan lainsäädännöllä, ja siitä on erittäin hyviä tuloksia esimerkiksi Isolta Valliriutalta. Historiallisen esimerkin antaa Pohjanmeri, joka kärsi hyvin pahasta liikakalastuksesta ennen toista maailmansotaa.
6 vuoden ajan kalastajat jättivät meren rauhaan ymmärrettävistä syistä. Joidenkin lajeista kannat olivat tänä aikana jopa kaksitoistakertaistuneet.
Kannattaa muistaa, että jokaisella lajilla on satojen miljoonien vuosien pituisen evoluution tuoma, monissa mullistuksissa koeteltu kyky selviytyä, sitkistellä ja ponnistaa takaiskuista takaisin. Luonnon kyky palautua ja täyttää ekologiset lokerot on hämmästyttävää. Ihmisten lähdettyä Tshernobylista, alueesta tuli vain parissa vuosikymmenessä villielämää kuhiseva reservaatti aivan kuin se elämä olisi aina ollut siellä hamasta kaukaisuudesta asti. Kannattaa katsoa areenasta, jos on jäänyt väliin, tämä on aivan mahtavan kaunis dokumentti: http://areena.yle.fi/ohjelma/9ac67b88206c7566997047be2c498729
Vaaliteemana tämän voi yhdistää esimerkiksi Itämereen. Meri ei ole kuolemassa eikä mitään muuta vastaavaa. Kun meri jätetään tulevaisuudessa riittävän pitkäksi aikaa rauhaan, niin se tulee palautumaan yllättävän nopeasti.
Samoin Ganges ja Jangtse eivät ala puhdistua kuin vasta alueiden vaurastumisen myötä. Teollistuminen on enemmän ympäristön ystävä kuin sen vihollinen.
Kun yksi emokala tuottaa tuhat poikasta, ylikalastettu kanta elpyy aika nopeasti.
Aleksis maapallon kehityksestä ihmiselämälle elinkelpoisemmaksi:
Mitä uutta tässä nyt on? Joskus 1970-luvulla maailmassa eli n. 1mrd. ihmistä nälässä. Nyt luku on suunnilleen sama, mutta pallolla on n.3mrd. enemmän ihmistä. Vaikuttaisi siis siltä, että ainakin ruuan tuotannon suhteen pallo on ihmiselämälle elinkelpoisempi kuin 40 vuotta sitten.
Kaupunkien ilma on puhdistumaan päin rikkaissa maissa. Nyt voimakkaassa kehityksessä olevat maat tulevat seuraamaan pienellä viiveellä. Vielä tärkeämpi huoneiden sisäilma paranee myös sitä mukaa, kun kehitysmaissa siirrytään kokkauksessa puun avopoltosta kaasuun ja sähköön.
Mainitsemasi merten kalat ovat varmaan yksi niistä harvoista, joissa ollaan menossa huonompaan ylikalastuksen suhteen. Kuitenkin, kuten jo sanoin, ihmiskunta pystyy ruokkimaan isomman osan ihmisistään kuin varmaan koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa.
Ihmisten terveys on myös paranemaan päin. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta imeväiskuolleisuus ja odotettavissa oleva elinikä paranevat kaikkialla maailmassa, kehitysmaissa kaikkein nopeiten (meillä imeväiskuolleisuutta ei oikein voi enää painaa alemmas, koska suunnilleen kaikki kuolevat ovat ennenaikaisia keskosia ja siten mitä paremmin niitä saadaan pidettyä hengissä, sitä varhaisempia keskosia yritetään pitää hengissä).
Jos ihmisten ravitsemustila ja terveys ovat parempaan päin menossa, niin on minusta aika julkeaa sanoa, että ihmisen elinkelpoisuuden kannalta oltaisiin menossa huonompaan suuntaan. Nuo ovat minusta ne tärkeimmät ihmisen elinkelpoisuuden tekijät. Se, että joku tiikeri kuolee sukupuuttoon, on tietenkin ikävää ja sen välttämiseksi pitäisi uhrata resursseja, mutta sillä ei ole mitään merkitystä sen kannalta, miten elinkelpoinen maapallo on ihmiselle.
Elina:”Minua jännittää jo nyt kumpi saa enemmän ääniä. Osmo vai Jussi Halla-aho.
Heh, tämä oli hupaisa. Sanoisin että Osmon äänisaalis kasvaa jonnekin 12 000 äänen tienoille. Mutta tämähän ei riitä Halla-Ahon peittoamiseen joka saanee 16 000 ääntä.
George Reismanin kirjoitus resursseista ja ympäristöstä, siinä on tätä aihetta perusteltu hieman pidemmin: http://georgereismansblog.blogspot.com/2010/10/natural-resources-and-environment.html
Optimistista porukkaa, mikä on tietty hyvä, jos maailmasta yritetään tehdä parempaa paikkaan.
Kaloista: jonkun kuulemani arvion mukaan Kattegatin turska pyydetään kolmasti ennen kuin se on riittävän iso syötäväksi. En tiedä onko se totta, mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että kalakannat on jalostettu hidaskasvuisiksi ja kääpiökokoisiksi. Se, että kannat jälleen muuttuisivat normaaleiksi, ei suinkaan edellytä Osmon mainitsemaa emokalojen mätilastia, vaan geneettistä muutosta perimässä. Tämä on tosin vain yksi pieni esimerkki pitkäaikaisesta pyllylleenmenosta, jonka korjaaminen on hyvin vaikeaa.
Itämeressä on tällä hetkellä mystinen ulkosaaristosta lähtenyt haukikato, puhutaan kalakuolemista kokonaisilla merialueilla yhden yleisimmän kalan kohdalla. Esim. Ahvenanmaan Brändö, joka tuotti vuosittain tukun kalaturismirahaa vielä viitisen vuotta sitten, on lähes tyhjä kaloista. Jotain tarttis tehdä, mutta tämän ongelman suhteen se on hankalaa, kun syitäkään ei vielä tiedetä. Se, että elpyykö Itämeri esim. seuraavaan tuhanteen vuoteen, on tällä hetkellä ennemmin herran hallussa kuin tieteellisen tiedon.
Mitä tulee elinkelpoisuuteen se tulisi erottaa esim. logistiikan kehittymisestä. Ruokaa käsittääkseni jaetaan tällä hetkellä järkevämmin pitkin maailmaa kuin taannoin. Isossa mittakaavasssa juuri maapallon elinkelpoisuus on kuitenkin lähes kaikilla mittareilla menossa pieleen, vaikka elintaso nousisikin. Riistämme loppusatoa vain entistä nopeammin.
Tiikerin lisäksi sukupuuttoon kuolee massoittain lajeja, puhutaan lajien joukkosukupuutosta, kuten varmaan kaikki ovat kuulleet. Kukaan ei tiedä seurauksia, kun joku ns. avainlaji kupsahtaa. Tiikeri ei ole sellainen.
Isoin kysymys on kuitenkin ymmärtääkseni vesi. Himalajan lumiraja nousee joka vuosi ylemmäs, mikä tarkoittaa että sulamisvettä on vähemmän vuosi vuodelta. Paitsi juomavettä se on myös kasteluvettä, ja se vaikuttaa muistaakseni kutakuinkin suoraan 2 miljardiin ihmiseen. Jokien saastumista isompi kysymys on siis veden määrä, jonka hupenemisen seuraaminen on suhteellisen yksinkertaista. Sama homma pohjaveden suhteen. Vähiin on käymässä joka puolella.
Vaikka ihmiset vaurastuvatkin, on käytännössä kaiken asiasta saamani tiedon mukaan suhteellisen selvää, että maapallon elinkelpoisuuskehitys on ihmiselle negatiivinen. En tosin väitä tietäväni näistä asioista sen enempää, kunhan luen lehtiä.
Optimistista porukkaa, mikä on tietty hyvä, jos maailmasta yritetään tehdä parempaa paikkaan.
Kaloista: jonkun kuulemani arvion mukaan Kattegatin turska pyydetään kolmasti ennen kuin se on riittävän iso syötäväksi. En tiedä onko se totta, mutta lopputulos on joka tapauksessa se, että kalakannat on jalostettu hidaskasvuisiksi ja kääpiökokoisiksi. Se, että kannat jälleen muuttuisivat normaaleiksi, ei suinkaan edellytä Osmon mainitsemaa emokalojen mätilastia, vaan geneettistä muutosta perimässä. Tämä on tosin vain yksi pieni esimerkki pitkäaikaisesta pyllylleenmenosta, jonka korjaaminen on hyvin vaikeaa.
Itämeressä on tällä hetkellä mystinen ulkosaaristosta lähtenyt haukikato, puhutaan kalakuolemista kokonaisilla merialueilla yhden yleisimmän kalan kohdalla. Esim. Ahvenanmaan Brändö, joka tuotti vuosittain tukun kalaturismirahaa vielä viitisen vuotta sitten, on lähes tyhjä kaloista. Jotain tarttis tehdä, mutta tämän ongelman suhteen se on hankalaa, kun syitäkään ei vielä tiedetä. Se, että elpyykö Itämeri esim. seuraavaan tuhanteen vuoteen, on tällä hetkellä ennemmin herran hallussa kuin tieteellisen tiedon.
Mitä tulee elinkelpoisuuteen se tulisi erottaa esim. logistiikan kehittymisestä. Ruokaa käsittääkseni jaetaan tällä hetkellä järkevämmin pitkin maailmaa kuin taannoin. Isossa mittakaavasssa juuri maapallon elinkelpoisuus on kuitenkin lähes kaikilla mittareilla menossa pieleen, vaikka elintaso nousisikin. Riistämme loppusatoa vain entistä nopeammin.
Tiikerin lisäksi sukupuuttoon kuolee massoittain lajeja, puhutaan lajien joukkosukupuutosta, kuten varmaan kaikki ovat kuulleet. Kukaan ei tiedä seurauksia, kun joku ns. avainlaji kupsahtaa. Tiikeri ei ole sellainen.
Isoin kysymys on kuitenkin ymmärtääkseni vesi. Himalajan lumiraja nousee joka vuosi ylemmäs, mikä tarkoittaa että sulamisvettä on vähemmän vuosi vuodelta. Paitsi juomavettä se on myös kasteluvettä, ja se vaikuttaa muistaakseni kutakuinkin suoraan 2 miljardiin ihmiseen. Jokien saastumista isompi kysymys on siis veden määrä, jonka hupenemisen seuraaminen on suhteellisen yksinkertaista. Sama homma pohjaveden suhteen. Vähiin on käymässä joka puolella.
Vaikka ihmiset vaurastuvatkin, on käytännössä kaiken asiasta saamani tiedon mukaan suhteellisen selvää, että maapallon elinkelpoisuuskehitys on ihmiselle negatiivinen. En tosin väitä tuntevani näitä asioita syvällisesti, kunhan luen lehtiä.
Maailmassa menetetään vuosittain tuplasti Suomen kokoinen alue hedelmällistä maata, osittain ilmastonmuutoksen vuoksi.
http://en.wikipedia.org/wiki/Erosion#Effects
Se että suuremmalle joukolle ihmisiä saadaan ravintoa nyt kuin 30 vuotta sitten, ei tarkoita että planeetta olisi muuttumassa elinkelpoisemmaksi ihmiselle. Se vain tarkoittaa että luonnon resursseja käytetään enemmän.
Tehokkuus on kasvattanut tuottavuutta mutta samalla on syntynyt erittäin keskittyneitä rakenteita ja riskejä. Mitä tehokkaampi prosessi, sitä enemmän se luo ympäristöönsä riippuvuutta itsestään. Järkevä hajauttaminen on tasapainoilua tuottavuuskehityksen ja riskien kehityksen välillä.
Hyvä esimerkki onnistuneesta hajauttamisperiaatteen pitkäaikaisesta soveltamisesta on Sveitsi. Se on maailman pienin liittovaltio, jossa noudatetaan vahvaa paikallista autonomiaa, lähidemokratiaa ja huomattavan paljon suoraa demokratiaa. On aika lopettaa stereotyyppisten mielikuvien viljely ja kuunnella mitä desentralistisella politiikalla on annettavaa. Kuten sanoin, Keskustan etuna suhteessa vihreisiin on ideologian vähäisyys ja vahva pragmatismi.
Taisi mennä vaalipuheeksi.
Onnea matkaan!
Minä suhtaudun pikkuisen nihkeästi poliitikkoon, joka on millään lailla rajoittamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta, vaikka tämä olisi muissa asioissa kuinka fiksu hyvänsä. Tällä ei ole mitään käytännön merkitystä, koska äänestän joka tapauksessa eri vaalipiirissä.
Turkka Louekari:
Eroosio ei ole mitenkään väistämätön prosessi. Vastuullisilla viljelytavoilla maaperän rikkautta voidaan päinvastoin kasvattaa. Eroosiosta pahasti kärsinyt maaperäkin voidaan palauttaa tuottoisaan kuntoon (lukekaa ne eroosioartikkelit kokonaan, ei vain niitä pirujen maalailuja, esim. http://ngm.nationalgeographic.com/2008/09/soil/mann-text/1 ). Jälleen voi miettiä tämän suhdetta vaurastumiseen, teknologiseen osaamiseen sekä paikalliseen hallintoon ja kulttuuriin.
YK:n pääsihteeri voi väittää, että Sudanin nälänhädät ja pohjimmiltaan Darfurin kriisikin johtuvat ilmastonmuutoksesta ja UNEP voi kerätä tiedemiesryhmän todistamaan samaa, mutta antakaapa se Sudanin potentiaalisesti hyvin viljava maa sivistyneiden, teknologisesti kehittyneiden, demokraattisten, maan yksityisomistamista kunnioittavien (jne.) ihmisten viljeltäväksi ja eroosio kääntyy maaperän rikastumiseksi, pohjavesien ehtyminen kääntyy niiden palautumiseksi ja Sudan, potentiaalinen Afrikan ruokakori moninkertaistaa satonsa maaperää köyhdyttämättä, vieläpä osan maasta luonnonsuojelualueiksi pyhittäen, ruokkii oman väestönsä ja puoli maanosaa kaupan päälle.
Tulevasta vaalista.
Tässä Osmolle hyvä vaalislogan : ”ei talvikaan saa virtaa jäätymään”, kuten Katriina Honkanen aikoinaan koskettavalla sävellyksellään ja
runoudellaan esittää :
http://www.youtube.com/watch?v=vuNJaj9olU8&feature=related
Luin az:n linkkaaman Reismanin blogin. Jos Osmo allekirjoittaa tuon, hän ei voi olla vihreiden ehdokas.
Kirjoittaja rakentaa pointtinsa trivialiteetista – siitä että maankuoren ja alailmakehän volyymi kuutiomaileissa mitattuna on 250 miljardia kuutiomailia. Reisman rinnastaa ”luonnonvaroihin” kaiken em. aineksen, kunhan me vain kehitämme teknologiaa. Jos teesinä on loputon kasvu loppumattomien luonnonvarojen eli 250 miljardin kuutiomailin kokoisen maankuoren ja alailmakehän massan varassa, niin miksi pysähtyä maankuoren massan hyödyntämiseen? Koko aurinkokunnan, koko galaksin, koko universumin massa on käytettävissämme, luonnonvaroina. Kunhan vain kehitämme teknologiaa…
Tuskin mikään argumentti palauttaa maan pinnalle Reísmania, mutta az on elvytettävissä. Vaikkapa sillä toteamuksella että ensimmäinen asia mitä ihminen tarvitsee luonnonvarojen hyödyntämisessä on energia. Energian riittävyydessä on edessämme paha pullonkaula, vaikka emme ihan koko maankuoren massaan kävisikään käsiksi. Kuten az on aiemmin todennut itse – ja hyvin artikuloidusti – ilmastonmuutoksen vaara edellyttää suuria, pitkäkestoisia julkisia panostuksia energiateknologian kehittämiseen. Mutta tämä on tehtävä jo nykyisen elintasomme ylläpitämiseksi, ei loputtoman kasvun aikaansaamiseksi.
Osmo, Kun yksi emokala tuottaa tuhat poikasta, ylikalastettu kanta elpyy aika nopeasti.
Ei se nyt ihan näin yksinkertaisesti mene. Ensinnäkin, suurin osa poikasista kuolee jo ensimmäisenä vuonna. Toiseksi, suurien kalojen pyynti heikentää kalakannan perimää. Kolmanneksi pienet kalat tuottavat vähemmän poikasia kuin isot kalat. Isoja emokaloja pitäisi säästää poikastuotantoa varten. Mutta siinähän menee valtavassa rysässä isoja ja pieniä, kaikenlaisia merten eläviä, delfiineistä alkaen.
jouni lundqvist: Ei se tietenkään tuhatkertaistu, mutta voi hyvin viisinkertaistua vuodessa.
Tuo geneettinen heikentyminen on pahempi ongelma.
OS kirjoitti aiheessa Kaupunkisuunnittelulautakunta 25.11.2010
Jos saa ehdottaa korjausta minuakin ärsyttävään tilanteeseen tiivistyskaavoituksessa.
Kaupunki myöntää mieluiten mahdollisimman vähän, tai ei lainkaan, rakennusoikeutta oman tontin omistaville koska siitä tulee vain kustannuksia kaupungille.
Jos suinkin asia teitä kiinnostaa, niin voisitteko suunnitella valmiiksi lakialoitteen, jolla annetaan kaupungille oikeus periä niin suurta kaavoitusmaksua ettei tarvitse välittää kuka tontin omistaa.
Ottaisitte asian vaaliteemaksi ja lupaisitte tehdä kaikkenne että se menee hallitusohjelmaan.
Kaupunki saa kasvaneesta rakennusoikeudesta kiinteistöveroa ja tuolla alueella ehkä uudet asukkaatkin ovat ”nettomaksajia”. Kaupungille tiivistäminen on kannattavaa. Alueesta kaavoitushyöty leikattaisiin osittain kaupungille, jos se olisi yhden omistajan käsissä, mutta kun kaavoitushyöty jakautuu pieniin osiin, sitä ei leikata. Olisi reilumpaa leikata kaikilta. Näin tehdään markkinatalousmaissa. Se3, että yhteiskunta jakaa osin mielivaltaisesti kaavoitushyötyjä sinne tänne altistaa koko järjestelmän korruptiolle.
Tässä tuli sellainen 150 000 euroa/tontti.
aleksis salusjärvi:
Ratkaisevaa on sademäärä, ei se tuleeko sade vetenä vai lumena. Jos virtaaman vaihtelu on ongelma, parempi rakentaa patoaltaita kuin olla sään vaihteluista riippuvien sulamisvesien varassa.
OS kirjoitti
ok, eli suurin ongelma on ansioton arvonnousu.
Siinä tapauksessa voisi ola asiallista lätkäistä kaavoitusmaksua esim 56% (marginaalivero) rakennusoikeuden arvosta. Ja maksu tulisi suorittaa esim vuoden sisällä kaavoituspäätöksestä, jotta tonttia ei jätettäisi puskemaan pajua. Kunta voisi tietysti tulla vastaan ja sallia tonttien pilkkomisen ja osienyhdistelyn kevennetyllä menettelyllä.
Johannes Hirvaskoski:
Tarkoitatko, että 30 vuotta sitten ne nälässä elävät ihmiset eivät tehneet kaikkeaan pitääkseen itsensä ravittuina? Minusta he käyttivät kyllä kaiken mahdollisen kykynsä saadakseen tämän planeetan resursseista itselleen elannon. Planeetta ei kuitenkaan ollut yhtä elinkelpoinen kuin nykyään ja siitä osoituksena oli juuri se, että suurempi osa ihmisistä eli nälässä. Sama juttu terveyden suhteen.
Ja tämä riippuvuus on hyödyllinen juttu toisen ihmistä vuosisatoja vaivanneen asian kannalta, nimittäin sotimisen. Kun maailman taloudet ovat riippuvaisempia toisistaan, sotimisessa ei ole enää järkeä ja tämä ihmiskunnan vitsaus jää menneisyyteen. Käytännössä näin on jo tapahtunut kehittyneimpien maiden suhteen. On vaikea ajatella tilannetta, jossa Euroopan maat alkaisivat sotia keskenään. Sotiminen jää entistä enemmän kehittmättömimpiin maailmankolkkiin (Somalia, Kongo, Afganistan) keskittyneeksi ongelmaksi ja kehityksen myötä katoaa sieltäkin.
aleksis salusjärvi:
Ok, jos tuo on ollut kehitys, niin silloinhan esim. Kiinassa (jossa iso osa tuosta 2 miljardista ihmisestä asuu) olisi ravitsemustilanteen pitänyt mennä huonompaan viime vuosikymmeninä. Kehitys on kuitenkin täysin päinvastaista. Kiina on Maon kuoleman jälkeen nostanut valtavan määrän ihmisistä pois nälästä. Sen touhut ovat yksi merkittävimmistä syistä juuri siihen, että maailman nälässä elävien määrä ei ole kasvanut, vaikka väki on melkein kaksinkertaistunut niistä ajoista.
Miksi se tulisi erottaa? Tehokas ruuan jakelu on juuri osa sitä ihmisen teknologian kehitystä, jonka ansiosta se pystyy samoista maapallon resursseista tuottamaan suuremman hyödyn ihmiskunnalle.
No mainitse nyt niitä mittareita! Pyysin tätä jo sinulta aiemmin. Sekä ihmisten ruuansaannin että terveyden suhteen kehitys on ollut kohti parempaa. Saamme enemmän kaloreita per nenä ja elämme terveemmin ja pidempään kuin koskaan aiemmin ihmiskunnan historiassa. Mitkä inhimillsen elämän mittarit ovat näitä suurempia? En siis puhu nyt televisioista tai SUV:stä, vaan noista minun mielestäni ihmiselämän kannalta kaikkein tärkeimmistä asioista.
Riittääkö asiassa Osmon oma ilmoitus ja päätös? Onko Osmon ehdokkuus jo nyt aivan varmaa? Onko Panu Laturi hyväksynyt sen?
Ihan siksi vain kysyn, että muistaakseni P Laturi ilmaisi hiljattain harvinaisen selkeästi, että Vihreissä ei ole sijaa minkäänlaiselle maahanmuuttokriitisyydelle. Varsin maltillinenhan Osmo on ollutkin, mutta jonkinlaista pienehköä kritiikkiä asian suhteen Osmokin on muistaakseni uskaltautunut esittämään.
Osmo,tekoasi voidaan pitää todellisena vastuun ottamisena. Vaikka olin ajatellut jättää äänestämättä esimerkkisi sai minut osallistumaan symbolisella tuella kampanjaasi. Olen muuten demari neljännessä polvessa ja yli nejännesvuosisadan jäsen, joka on lopettanut jäsenmaksujen maksamisen.
Riitta nihkeänä:
Miksi jokaisella perheellä tulee olla oikeus laittaa kymmeneksi tunniksi vuorokaudessa yhdeksänkuinen vauvansa laitoshoitoon ja vieläpä ilmaiseksi?
Miksi?
Minusta tämä rajoittamaton subjektiivisuus on sulaa hulluutta. Varmaan jonkun demarin keksimä koko juttu.
Täällä näky tuo valtavirran luonnonsuojelu ja maailmanpelastaminen saanen jalansijaa keskustelussa. Etenkin az on ilmeisesti kunnostautunut.
Valtavirtaisella en siis tarkoita viherpiiperrystä vaan sellaisten suurten linjojen vetoa, joita harrastetaan asiantuntijapiireissä ja jossain määrin myös vallan kammareissa.
Esimerkiksi näin: On turha sanoa, että eroosia pitää estää tai kieltää, kun ei ole ketään estäjää tai kieltäjää edes näköpiirissä. Talouskasvun kieltämisvaatimus on vielä hupsumpi ja vielä vaarallinen päälle. Esimerkkejä olisi tieysti lisää.
Kuvittelen, että vihreän poliitikon ongelma on se, että tällaisia ei saa sanoa, jos ei halua puolueen uskollisten tyttärien ja niiden muutaman pojan hylkiöksi. Tosin en tiedä, onko sellaista vihreää poliitikkoa edes olemassa, joka tuollaisia haluaisi puhella
No, toivottavasti olen väärässä, sillä maailmanparannuksessa pitäisi vähitellen siirtyä hiukan realistisemmalle pohjalle täällä Suomessakin. Päästäisiin puhumaan asiaa.
Elina:
Varmaan samasta syystä kuin kaikilla pitää olla oikeus vähentää asuntolainansa korot verotuksessa…
Eli joo on sulaa hulluutta ja joo varrrrmasti jonkun demarin keksintö. So not, jos siitä on mulla hyötyä.
Kyllä kai suurin riski kaikella tapaa arvostettavan Oden äänestämisessä on se, että siinä imussa eduskuntaan menee näitä hämmästyttävällä tavalla ”yllättyneitä” Vihreitä naisia…
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/106919-naiset-yllattyivat-”miehia-hakataan”
Elina, mainitsemanlaisia tapauksia on varsin vähän (jos ollenkaan). Jos ko. oikeutta aletaan rajoittaa niin tuskin se tuohon jää, vaan siinä jää hyvin helposti sellainen lapsi ilman paikkaa, joka sitä tarvitsee. (Eikös me tästä jo yhdessä ketjussa väännetty, ei nyt ladota niitä argumentteja uudestaan, vaan ollaan reilusti eri mieltä. 😉 )
Osmohan on puhunut oikeuden muuttamisesta puolipäiväiseksi. Minä en tälle lämpene, koska päiväkodissa päivärytmi tehty kokopäivähoidossa olevien mukaan. Meillä suositus on 8-15 (eli seitsemän tuntia), jos toinen vanhemmista on kotona. Tällöin lapsi saa kaikki ateriat ja ohjatun ohjelman. Puolipäivähoidon sijaan moni tuntuu lyhentävän lapsen hoitoviikkoa, esimerkiksi kolmeen päivään viikossa.
Sen verran olisin päivähoito-oikeutta kyllä valmis rajoittamaan, että koulujen loma-aikoina, kun päiväkodit toimivat supistetusti, päiväkotiin voisi tuoda lapsen vain jos sille hoidolle on vanhempien työn tai opiskelun vuoksi tarvetta. Luonnollisesti näiltä päiviltä pitäisi sitten saada hoitomaksusta hyvitys. Kyllä se päiväkoti-ikäinen tarvitsee lomansa siinä missä koululainenkin.
Barfoo;
OK, minulla on kirves. Missä asut?
Itse äänestäisin mielelläni ehdokasta joka haluaisi rajoittaa päivähoito-oikeutta. Se on liian kallista. Yksinkertaisesti näin.
Yllättyneet vihreät naiset:
Järvinen muistuttaa, että miehiin kohdistuvaan väkivaltaan puuttuminen ei saa olla pois naisten kohtaaman väkivallan vastaiselta työltä.
Lentoradan ratayhteysselvitys:
Useissa lausunnoissa huomautettiin, ettei Lentorata saa ohittaa tai haitata muita tärkeäksi nähtyjä ratahankkeita. Tällaisiksi katsottiin muun muassa..
Siltarumpupolitiikkaa voi siis harjoittaa myös ilman siltarumpua.
Artturin hyöty jää ja saakin jäädä toissijaiseksi, jos lapselle on järjestelystä haittaa.
Vaikka ei uskoisi yhteenkään kehityspsykologian väittämään, niin sitä ei voi kukaan sivuuttaa, että lapset sairastelevat ihan pieninä moninkertaisesti päivähoidossa verrattuna kotihoitoon. Ihmettelen, että lasta suuresti rasittavat infektiokierteet otetaan kuin annettuna, vaikka asia olisi korjattavissa kotihoidolla — pienryhmissäkin tilanne on paljon parempi.
Mitähän muuten tämä Riitan mainitsema ”ohjattu toiminta” on ryhmässä, jossa on 16 1-2 -vuotiasta ja usein vain kaksi hoitajaa paikalla? Minäpä kerron kokemuksesta: toiminta on pukemista, riisumista, nukuttamista, syöttämistä ja vaipanvaihtoa.
Kova on usko näihin päiväkodin ”virikkeisiin”. Virikkeettömämpää elämää ihan pienelle päiväkoti tarjoaa kuin normaali kotihoito, jossa äidin kanssa voi kahdestaan syventyä kuvakirjoihin, tornin voi rakentaa loppuun, matkalla puistoon katsellaan oravia ja lintuja jne.
Mutta Riitan toiveen mukaisesti, ei tästä nyt enempää. Tiedämme toistemme argumentit jo varsin perusteellisesti. Puhumme selvästi sitä paitsi ilmeisen eri-ikäisistä lapsista. Kyllä minustakin 4-6 -vuotias tarvitsee muutaman tunnin päivässä ryhmätoimintaa jo kouluvalmiuksien vuoksi ja kokopäivähoidostakaan tuskin on mitään erityistä haittaa, jos päivät eivät veny vallan mahdottomiksi.
Elina:
Mä en tarkottanu itteeni vaan ikään kuin kommentoin subjektiivisen päivähoidon puollustajan pään sisältä. (Mä vastustan subjektiivista päivähoito-oikeutta samasta syystä kuin vastustan asuntolainojen korkojen verovähennyksiä.)
Elina:
Minkä aiheen kommenttiketjusta näitä voi lukea? Minua kiinnostaisi.
Toive: Voisiko perustulosta tehdä vaaleja silmälläpitäen nettisivun joka ei olisi korostetun puoluesidonnainen?
Hieno idea kun vaatisi realisoituakseen kaiketi kannatusta _yli puoluerajojen_, joten perustulosaitti (jossa kaikki mallia kannattavat ehdokkaat voisi mainita) olisi toivottava…
Kiinnostaa minuakin tämä päivähoitokeskustelu. Olisi mukava saada siitä ihan oma aloituksensa tälle blogille, joka asiallisuudessaan peittoaa kaikki muut blogit.
Onko sinulla Elina omia lapsia ja ovatko he olleet päivähoidossa vai miltä pohjalta puhut?
o/
Elina yrittää nyt kyllä vähän pistää sanoja suuhuni. Tai siis… pidän itsestään selvänä sitä, että reippaasti alle kolmevuotiailla ei päiväkodissa mitään sen kummempaa ohjattua ohjelmaa ole. Onhan minun puolitoistavuotiaani päiväkodissa. Tietääkseni suurin osa tämänikäisistä ovat päivähoidossa vanhempien työssäkäynnin vuoksi ja loput siksi, että kerran saadusta hyvästä hoitopaikasta ei haluta luopua, jos esimerkiksi työttömyyden oletetaan olevan tilapäistä. Ohjatulla ohjelmalla on merkitystä vasta isommille lapsille. Esikoisen kohdalla ohjelmalla alkoi olla merkitystä 2v8kk iässä ja nyt liki viisivuotiaana hänestä elton sanoin ”huokuu, miten hän nauttii päiväkodissa olemisesta”. Reilu vuosi sitten hän syyskuun alussa palattuaan kolmen kuukauden kesäloman jälkeen päiväkotiin sanoi spontaanisti iltapalalla: ”on ihanaa, että pääsin vielä päiväkotiin”. Tämä kertoo minusta kaiken olennaisen siitä, kuinka auvoista on esikoisen elo vauvan ja tähän 24/7 sidotun äidin kanssa, vaikka äiti parhaansa yrittäisi. Suurin viehätys karisi sitten syksyn mittaan ja lomat olivat kovasti tarpeen.
Minusta se, että joku lapsi on kaikki päivät päiväkodissa ja tekee pitkää päivää, on selvä merkki siitä, että perheessä on jotain vialla. Ne ongelmat eivät sillä katoa, että lapselta päivähoito ja päiväkodin ihmissuhteet kielletään.
Sairastelu on päiväkodeissa ihan oikea ongelma, mutta sekään ongelma ei katoa päivähoito-oikeutta rajoittamalla. Työssäkäyvien lapset päiväkotiin joka tapauksessa tuodaan. Veikkaisin, että työssäkäyvien lapset palaavat sairaslomiltaan keskimääräistä nopeammin ja huonommassa kunnossa, kun vanhemman täytyy jokainen poissaolopäivä työnantajalleen perustella.
Saara, viimeksi väännettiin ketjussa ”miksei puhuta säästöistä”.
Myös maakunnan vihreää veteraania tyydyttää Oden päätös paluuseen. Uskon päätökselläsi olevan valtakunnallistakin merkitystä.
Onhan se niin, että Oden ihailijat eivät siitä tyhmimmästä päästä ole ja vihreiden mahdollinen valtakunnallinen menestys tuo lisää vaiktutusmahdollisuuksia myös Odelle. Siksi jokunen saattaa ihan tästäkin syystä äänensä antaa vihreille.
Tuosta PerSujen hallitukseen pääsystä: Ei sitä ole kirkossa kuulutettu vaikka kuinka veret seisauttavat lukemat aikaansaisivatkin. Missään ei ole sanottu että suurimman puolueen päällikkö on pääministeri ja vaalivoittaja on itsestään selvyys hallitukseen.
Vihreät voivat menestyessään riittää (tarvittaessa pikkupuolueella höystettynä) kahden suuren puoleen kanssa riittävän selkeään enemmistöön ek:ssa ja näin hyvin potentiaalinen hallituspuolue. Ja tällöin on Ode hyvin mahdollinen ministeri.
Eli: Oden ehdokkuus voi tuoda hänelle ihan omilla ansoillaan ministerin paikan.
Varauksellinen ”hienoa!”.
Osmoa parempaa ehdokasta on vaikea löytää, mutta vähän huolestuttaa onko aika väärä: jos tosiaan Persut nousevat ja ne aiotaan halata kuoliaaksi, tämä haittaa selvästi Osmon mahdollisuuksia tuoda järkeä eduskuntaan. Onko vaarana, että käyttäessään elämäänsä oppositiokauteen hän on vähemmän todennäköisesti käytettävissä seuraavissa vaaleissa, kun ministeriys olisi todennäköisempi?
Isännälle itselleen: Komppaan poikkeuksellisesti az:aa tämän ketjun toisessa kommentissa esitetyssä kysymyksessä.
Kysymys poliittiseen kulttuuriin mukautumisesta vs. sen muuttamisyrityksestä on minulle aivan keskeinen. Vaikka olen aiemmin kieltäytynyt äänestämästä, Osmolle olisin ehkä valmis antamaan ääneni testimielessä jos hän lupaisi selvästi sitoutua asia- ja perustelupainotteisuuden edistämiseen joillakin konkreettisilla ja todennettavilla ehdotuksilla.
Saara,
Päivähoitoon on silloin tällöin päädytty muiden aiheiden häntänä, joten niitä on vaikea löytää. Varsinaista aloitusta aiheesta en muista olevan.
”Miksi ei puhuta säästöistä” -ketjussa (21.11) on jotain kommentteja aiheesta.
+++++++
Sivusta seuraaja,
On kolme omaa lasta ja kaikki ovat olleet päiväkodissa kokopäiväisesti.
Pyrin kuitenkin tarkastelemaan asia muultakin pohjalta kuin omista kokemuksistani käsin eli yleisemmällä tasolla kehitys- ja neuropsykologian sekä kasvatustieteen havaintojen pohjalta.
En vastusta päiväkoteja sinänsä, vaan sitä idealisoitua kuvaa pienten lasten päivähoidosta, jota sievistellen ”laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi” kutsutaan.
Totuus on, että se on perushoitoa, ei muuta. Valitettavan usein vieläpä välinpitämätöntä ja kylmää sellaista. Eihän voi olettaa, että hoitavalla aikuisella syntyy tunnesuhdetta 15-päiseen lapsilaumaan. Joskus yksilötasolla tietysti näinkin onnekkaasti voi käydä ja lapsesta tulee jonkun hoitajan ehdoton suosikki, joka saa syliaikaa ja kaikenlaista myönteistä huomiota muita enemmän.
Minä en oikein ymmärrä tätä kommenttia. Ensinnäkin partiojohtajana minä tiedän, että tunneside lapsiryhmään syntyy, vaikka näitä lapsia näkisi vain kerran viikossa. Toisekseen päiväkodin työntekijöiden ei kuulukaan korvata vanhempia, vaikka olenkin tavannut työntekijöitä, jotka kuvittelevat tuntevansa lapsen ja tietävänsä tämän asiat lapsen omia vanhempia paremmin.
Hmm… jos oikeasti haluaa parantaa maailmaa, niin tältä pohjalta pitäisi lähteä päivähoitoa parantamaan eikä päivähoito-oikeutta rajoittamaan. En nimittäin usko, että päiväkodeista tulisi yhtään sen parempia, vaikka toisessa ketjussa mainitsemasi 10-15 prosenttia lapsista siirrettäisiinkin kokonaan kotihoitoon. Uskon, että tuolloin vain 10-15 prosenttia päiväkodeista suljettaisiin, mutta muuten meno olisi entisenlaista.
Itse asiassa uskon, että päivähoito-oikeutta rajoittamalla olot päiväkodeissa huononisivat, koska lasten vaihtuvuus ryhmissä lisääntyisi. Minulla on myös sellainen käsitys, että hoitoajat ovat työssäkäyvien lapsilla keskimäärin pidempiä ja siinäkin on puolensa, että niitä viiteen saakka päiväkodilla odottavia lapsia on vain vähän ja että nämä muutamat saavat erityishuomiota.
No niin, ja sitten kun Osmo on ministerinä, on asetettava uusi komitea, Perusturvakomitea, jossa toimeksiantona on perusturvan kokonaisuudistus, pois lukien ansiosidonnainen työttömyysturva ja työeläkkeet – tietenkään työmarkkinajärjestöillä ei olisi komiteassa edustusta – eihän asia heille kuulu eikä heillä mitään mandaattia siihen ole.
Riitta:
Minä veikkaan, että Elinaa kiinnostaakin enemmän niiden lasten hyvinvoinnin parantaminen eikä niinkään päiväkotien parantaminen.
Ihmisten hyvinvointi on instituutioiden hyvinvointia tärkeempää.
Muutenkin kyllä epäilyttää tuo, että mitä vähemmän lapsia päivähoidossa on sitä huonompaa päivähoitoo ne saa.
Minkä lasten? Niiden 10-15 prosentin, jotka ovat Elinan mielestä turhaan päivähoidossa, vai sen enemmistön, jotka päivähoidossa ovat vanhempien työssäkäynnin vuoksi.
Tässä ei ole kysymys lasten lukumääristä, vaan lasten vaihtuvuudesta lapsiryhmissä ja siitä, kuinka pitkää päivää lapset tekevät. Uskon ilmapiirin olevan parempi, jos osa lapsista tekee lyhyempää päivää kuin jos kaikki lapset ovat hoidossa yhdeksän tai kymmenen tuntia.
Itse tein jonkin aikaa täyttä työpäivää ennen kuin jäin äitiyslomalle. Kyllä sen lapsen koko olemuksesta vaistosi, että yli yhdeksäntuntinen päivä oli liikaa, mutta seitsemän tuntia hyvä (varsinkin kun sen seitsemän tunnin jälkeen äiti oli levännyt, hyväntuulinen ja täysin lapsensa palveluksessa).
Erosin kirkosta kun jäin työttömäksi ja vähän sen jälkeen ay-liikkeestä ja nyt olen päättänyt , että en enää äänestäkään.
Kansakunnan jäsenyydestä eroan, kun jään eläkkeelle
Enää ei voi erota kuin vaimosta.
Riitta:
En tiiä, mutta siitä ei ollukaan kyse. Sä olit huolissas siitä, että päiväkodeista ei tuu parempia, mutta sillä ei oo mitään väliä.
Me ei haluta hyviä päiväkoteja, vaan me halutaan hyviä kasvuympäristöjä lapsille. Jos nämä kaks juttua on ristiriidassa on aika selvää kumpi on tärkeempi.
Yritätkö nyt sanoa, että kun päiväkodeista otetaan pois niiden lapset joiden vanhemmat ovat päivät kotona, niin jäljelle jäävien lapsien päivät pitenevät päiväkodeissa? Millä perusteella?
Lisääntyykö jäljelle jäävien lapsien vaihtuvuus? Onko tästä vaihtuvuuden lisääntymisestä niin paljon haittaa, että se ei kompensoidu sillä, että lapsia on vähemmän päivähoidossa? Millä perusteella?
”Minkä lasten? Niiden 10-15 prosentin, jotka ovat Elinan mielestä turhaan päivähoidossa, vai sen enemmistön, jotka päivähoidossa ovat vanhempien työssäkäynnin vuoksi.”
Suomessa tehdään yhä useammin silpputyötä eli työsuhteet ovat lyhyitä ja töihin pitää päästä lyheyellä varoitusajalla esim tarjoilija , joka päivystää puhelimen ääressä tarvitsee käytännössä hoitopaikan vaikka hän muodollisesti on kotona.
Julkisen sektorin palvelutaso ei riitä silpputyöläiselle. Sekin on aika kehnoa palvelua jos päivähoitopaikka osoitetaan toiselta puolen kaupunkia.
Julkisen sektorin palvelutasoon perussyy on virkamiesten laiskuudessa.Muuta asiat ovat tärkeämpiä kuin palvelu
Siitä nimenomaa on kyse. Minua työssäkäyvänä äitinä kiinnostaa eniten se, millainen kasvuympäristö päiväkoti lapsilleni on.
Yhdessä päiväkotiryhmässä on 12-24 lasta, joista osan vanhemmat ovat työssäkäyviä (hoitopäivä n. 9 tuntia) ja osan ei (hoitopäivä n. 7 tuntia). Jos nämä seitsentuntista päivää tekevät lapset jäävät pois ja tilalle tulee työssäkäyvien lapsia, niin kaikkien lasten hoitopäivät ovat yhdeksäntuntisia. Lapset eivät ole päiväkodissa kukin omassa kuplassaan, vaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Mitä enemmän ryhmässä on hyväntuulisia lyhyempää päivää tekeviä lapsia, sen parempi myös niitä pitempää päivää tekeville.
Lisääntyy, koska työttömyys on harvoin pitkäaikasta ja lapsiakin syntyy pitkin vuotta.
Lasten kokonaismäärä päivähoidossa ei lapsille näy. Lapsille näkyy vain lasten määrä omassa ryhmässä. Se ei muutu mihinkään, koska lasten määrän vähentyessä ryhmiä tai päiväkoteja suljetaan, mutta ryhmät itsessään eivät mitenkään automaattisesti pienene.
Tosi moni nettikirjoittelija tuntuu olevan ajamassa subjektiivista päivähoito-oikeutta alas siinä toivossa, että päiväkoteihin tulisi väljyyttä. Niin pitkään, kun kuntapäättäjillä on akuutti rahapula, en usko, että tällaista väljyyttä ainakaan kovin pitkään olisi.
Tänne Osmon blogiin tulee liikaa tekstiä, jotta keskustelu voisi kasvaa omille poluilleen, mutta Samulilta tuli hyviä huomioita, joihin tässä vielä palaan. Keskustelumme aiheen on siis väite siitä, että maapallon elinkelpoisuuskehitys olisi ihmiselle positiivinen:
Samuli kirjoittaa:
”Tehokas ruuan jakelu on juuri osa sitä ihmisen teknologian kehitystä, jonka ansiosta se pystyy samoista maapallon resursseista tuottamaan suuremman hyödyn ihmiskunnalle.”
Tämä pointti on hyvä. Se oikeastaan valaisee sitä, mitä elinkelpoisuudella voidaan tarkoittaa. Mun lähtöoletuksena on hyvin yksinkertaisesti se, että ihminen on yksi maapallon miljardeista eliölajeista ja vuorovaikutussuhteessa muihin. Ajattelen siis, että biodiversiteetti on elinkelpoisuuden yleinen perusta ja että ihmisen biosfäärintuntemus on vielä niin puutteellinen, että ympäristön laajamittainen peruuttamaton muokkaaminen ja maatalouden monokulttuurit tulevat ennen pitkää kostautumaan, kuten on käynyt kaikille tunnetuille jättimäisiksi kasvaneille kulttuureille – tässä suhteessa voitaisiin ajatella että olen yksinkertaisesti ennemmin spenglerläinen kuin tekniikkauskovainen.
Mutta tosiaan, jos maapallon elinkelpoisuuden mittariksi valitaan vaikkapa jonkun peltoalueen tuotto ja sitä saadaan ihmisen keksinnöin kasvatettua ja sen satoa kuljetettua halvalla pitkälle, voidaan tosiaan ajatella että elinkelpoisuus kasvaa. Mitalin toisella puolella ovat esim. päästöt (kuljetus, lannoitus) ja laajan monokulttuuriviljelyn mahdolliset yllätykset (irlannin perunarutto).
Kirjoitin aiemmin:
”Isossa mittakaavasssa juuri maapallon elinkelpoisuus on kuitenkin lähes kaikilla mittareilla menossa pieleen, vaikka elintaso nousisikin. Riistämme loppusatoa vain entistä nopeammin.”
Johon Samuli vastasi:
”No mainitse nyt niitä mittareita! Pyysin tätä jo sinulta aiemmin. Sekä ihmisten ruuansaannin että terveyden suhteen kehitys on ollut kohti parempaa.”
Elinkelpoisuusmittareina mulle ovat tuosta diversiteettiajatuksesta lähöisin ennen kaikkea väestöräjähdys. Vaikka väestönkasvu on rikastuneissa maissa kääntynyt jopa laskuun, on luultavaa, että kehitys tuo eteen isoja elinkelpoisuusongelmia. Mainitut ilmastonmuutos ja aavikoituminen ovat käsittääkseni yksiselitteisesti vähentämässä maapallon elinkelpoisuutta sekä diversiteetin että tuottavuuden suhteen. Vesiongelmat ovat usein paikoin samanlaisia.
Näissä tällaisissa seikoissa nousee tietysti aikajänne olennaiseksi kysymykseksi. Vaikka tuottavuutta on saatukin nostettua – kaloja enemmän merestä ja viljaa pellosta jne. – on voittopuolisesti pelättävissä, että tuolla tuottavuudella on hintansa. Vaikka luonnolla on ilmiömäinen kyky toipua, ei sen varaan voisa laskea. Jo pelkästään ydinjätteet ovat elinkelpoisuudelle suuri uhka sillä aikavälillä mikä niiden vaarattomaksi muuttumiseen kuluu.
Riitta ei ymmärrä:
Minä puolestani en ymmärrä tätä kommenttia.
Rinnastat kouluikäisten partiolaisten tykkäämiset ja yksivuotiaiden tunnetarpeet muitta mutkitta keskenään.
Pienen lapsen koko orastava minuus kehittyy vastavuoroisuudessa rakastavaan aikuiseen. Partiolaiset voivat toki pitää sinusta ja sinä heistä, mutta se on AIVAN ERI ASIA.
Ei katoa, mutta vähenee.
Vai onko hyviä argumentteja tätä väittämääni vastaan?
Elina,
Kenellä sinun mielestäsi tulisi olla oikeus laittaa lapset kunnalliseen päivähoitoon?
Aleksis Salusjärvi:
Voisitko hieman avata tätä. Siitä on kyllä melkoisen pitkä aika, kun minä Länsimaiden perikadon luin, mutta ei kai Spengler mitään kantaa ottanut maapallon asuttavuusolosuhteiden muutoksiin, vaan ainoastaan kulttuurien ”kehitykseen”. Kulttuurit ovat tulleet ja menneet, mutta niistä huolimatta ihmisen elämisen edellytykset ovat jatkaneet tasaista kasvuaan koko ihmiskunnan historian ajan. Ei ole mitään erityistä syytä olettaa tilanteen olennaisesti muuttuvan.
Ja miksi ajattelet biodiversiteetin olevan minkäänlainen elinkelpoisuuden mittari? Pikemminkin minusta näyttää siltä, että biodiversiteetin väheneminen lisää maapallon elinkelpoisuutta _ihmisen_ kannalta. Johtuen siis siitä, että ihmisille hyödylliset kasvit ja eläimet saavat suuremman ekologisen lokeron.
No minusta väestönkasvu osoittaa elinkelpoisuuden kasvaneen – siis ihmisen kannalta, joillakin muilla lajeilla tilanne epäilemättä on päinvastainen.
Kari
En kirjoittanut mitään lapsista, vaan aikuisten suhtautumisesta lapsiin. En millään usko, että normaalisti tunteva aikuinen ei kiintyisi lapsiin (olivat sitten yksivuotiaita tai isompia), joita päivittäin hoitaa, koska omienkokemusteni mukaan jonkinlainen tunneside aikuisen ja lapsen välille syntyy jo paljon vähemmälläkin.
Varmasti päiväkoteihin, niin kuin mihin tahansa työpaikkaan, osuu joitakin alalle täysin sopimattomia työntekijöitä. Itse olen lukenut heistä lehdistä, mutta lapsiani hoitaneet työntekijät tuntuvat heihin kovastikin tykästyneen.
Sillä ei ole yhtään mitään merkitystä lapsen sairasteluun päivähoidossa, mitä päiväkotikaverien vanhemmat päiväsaikaan tekevät. Sillä voi olla jotain pientä vaikutusta, tuodaanko kaverit puolikuntoisina päiväkotiin, koska vanhemmilla ei ole mahdollisuutta jäädä töistä pitemmäksi aikaa pois.
Sen toki kaikki tietävät, että kotihoidossa sairastellaan vähemmän kuin päivähoidossa, mutta onko sitä tutkittu, miten on niiden lasten kohdalla, jotka ovat päivähoidossa, vaikka vanhempi on kotona? Kuinka herkästi vanhemmat ottavat sairastelevan lapsen kotihoitoon, jos siihen on mahdollisuus? Oma esikoiseni ei kuopuksen vauvavuotena juurikaan sairastellut, mutta jos paha infektiokierre olisi iskenyt, niin varmasti olisi pidetty pitempään lomaa.
aleksis:
Mielenkiintoista. Ensin sanot syvällä rintaäänellä, että biodiversiteetti on elinkelpoisuuden perusta ja sitten tunnustatkin, ettemme tiedäkään asioista vielä mitään.
Mitkä jättimäiseksi kasvaneet kulttuurit ovat kuolleet maatalouden monokulttuurin vuoksi?
Huoh. Kerroin jo, että väestöräjähdyksestä huolimatta ihmiskunnalle on tällä hetkellä tarjolla enemmän kaloreita per nenä kuin koskaan ihmiskunnan historian aikana. Miten ihmeessä väestöräjähdys siis osoittaisi mitään maapallon elinkelpoisuudesta? Toiseksi väestöräjähdys on hidastumaan päin. Ensimmäinen derivaatta on edelleen posititiivinen (vaikka sekin on aika lähellä nollaa kehittyneissä maissa), mutta toinen on jo negatiivinen. Tämä ei ole räjähdysmäistä eksponentiaalista kasvua, vaan hidastuvaa kasvua.
Nämä eivät ole mitenkään yksiselitteisiä asioita. Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä saa kasvit kasvamaan nopeammin. Aavikoitumista vastaan voidaan taistella ja lisäksi geeniteknologialla on mahdollista kehittää paremmin kuivuutta kestäviä lajeja.
Nämä esittämäsi eivät siis ole mitenkään yksiselitteisiä mittareita. Olin kiinnostunut mittareista, joiden mukaan inhimillinen elämä vaikeutuisi maapallolla. Tätähän on se maapallon muuttuminen ihmisen kannalta elinkelvottomaksi. Se, että tiikeri kuolee sukupuuttoon, on tietenkin tiikerille v-mäistä, mutta ihmiselle sillä ei niin hirvittävän suurta merkitystä ole.
Elävätkö ihmiset sairaammin, huonomman ravinnon, vähemmän puhtaan juomaveden, jne. perusteella huonommassa maailmassa kuin joskus aiemmin? Minun käsittääkseni eivät, vaan nuo inhimillisen elämän tärkeimmät mittarit osoittavat globaalilla tasolla kaikki parempaan.
Olisit heti alkuun kertonut, että olet trolli, niin en olisi ryhtynyt sinulle edes vastailemaan. Jos kaikki maailman koskaan tuotetut ydinjätteet liuotettaisiin maailman meriin, säteilyannos nousisi niin vähän, että sitä ei pystyttäisi edes mittaamaan. Pahimmillaan joku paikka voi paikallisesti tulla elinkelvottomaksi ihmiselle joksikin aikaa, mutta globaalisti niillä on täysin mahdoton saada sellaista aikaiseksi, että ihmiskunnan elämä siitä vaarantuisi.
Rajoittaisin oikeuden päivähoitoon koskemaan niitä lapsia, joiden vanhemmat ovat hyvästä syystä estyneet hoitamasta lastaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa työssäkäyviä ja päätoimisesti opiskelevia vanhempia. Jonkinlaista tarveharkintaa voitaisiin tämän lisäksi soveltaa, mutta lastensuojelun välineeksi ei päivähoidosta ole — eikä tulekaan olla.
Lapsella on oikeus turvalliseen ympäristöön vuorokauden ympäri.
Maapallon ”elinkelpoisuus” so. kyky ylläpitää ihmiselämää, on tietenkin sekä biosfäärin erilaisten ominaisuuksien että ihmisen käytössä olevan teknologian funktio. Ceteris paribus elinkelpoisuus voi vähentyä: jos meillä olisi käytössä vain kaskiviljely, hevoset ja takorautaiset aurat, tms. alkeellinen maatalous, maapallon ”elinkelpoisuus” olisi tänä päivänä vähäisempi kuin se oli 200 vuotta sitten, kun tällainen teknologia oli normi.
Vihreä vallankumous oli seurausta paremmasta kastelusta, uusista lajikkeista, typpilannoitteiden käytön yleistymisestä ja logistiikasta. Näissä kaikissa menetelmissä on massiiviset rajahyödyt, kun aloitetaan sään armoilla tapahtuvasta kaskiviljelystä, mutta teknologia on parantanut satoja melko maltillisesti 1980-luvun jälkeen.
Teknologiaan on toki syytä panostaa, mutta ei siltä ole mielekästä odottaa ihmeitä tässsä suhteessa. Maatalouden energiaintensiivisyyden kasvaminen ei ole mikään kovin hieno asia, koska energia kallistuu koko ajan. Az:n ja muiden ilmastomuutokseen ja hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseen negatiivisesti suhtautuvien mielipiteet tuntuvat menevän överiksi; itse en näe miten hiilidioksidin merkityksettömyydestä (johon en kylläkään usko) ilmastolle seuraisi jotenkin maagisesti, että fossiiliset polttoaineet riittävät mihin tahansa. Ja kuitenkin, tyypillisesti energiaintensiivisyys kasvaa, kun teknologia kehittyy, ainakin aluksi. Maataloudessa ei tietääkseni ole mitään samanlaista trendiä kuin vaikkapa tietokoneiden laskentatehossa, jossa energiankulutus pienisi teknologian myötä.
Elina:
Entä juuri työttömäksi jääneen ja työtä etsivän vanhemman lapsi? Yritystoiminnan aloittamista suunnittelevan vanhemman lapsi? Avohoidossa olevan, psyykkisesti sairaan vanhemman lapsi? Työttömän alkoholisti-yh:n huostaanoton partaalla keikkuva lapsi?
Riitan pointti siitä, että aikuisten vaikeuksien tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän muutoksia ja epävarmuutta lapsen arkeen, on mielestäni painava. Muistan vieläkin sen tuskan, kun paras ystäväni, jonka kanssa olin ollut samassa kerhossa ja sittemmin ekaluokalla, muutti toiselle paikkakunnalle ja vaihtoi siis myös koulua. Kyllähän minä siitä pääsin yli, mutta jos yhtä vaikeita muutoksia olisi tullut useampia kertoja, vielä nuoremmalla iällä, ja vanhempani olisivat olleet vähän vähemmän kykeneviä tukemaan minua, jälki olisi voinut olla todella pahaa.
Elina, miten tuo tarveharkinta käytännössä toteutettaisiin?
Miten niissä tapauksissa, että vanhemman poissaolo työstä on tilapäistä? Pitääkö lapsen hoitopaikan vaihtua aina, kun pätkätöitä tekevä vanhempi aloittaa uudessa työssä. Tätä nykyä työvoimaviranomaiset neuvovat hakemaan lapselle heti hoitopaikkaa, jos työttömän on oikeasti tarkoitus työllistyäkin eikä hoitaa lasta kotona työttömyyspäivärahalla.
Entä miten toimitaan esikoisen suhteen, jos äiti joutuu jäämään vastasyntyneen kanssa sairaalaan ja hoitopaikka on irtisanottu, koska äiti on jäänyt äitiyslomalle?
Entä hyväksytkö erityislasten kuntouttavan päivähoidon?
Siitä olen samaa mieltä, että päiväkodista ei ole lastensuojelun välineeksi. Sen sijaan päiväkoti on yksi niistä paikoista, missä lasten kaltoinkohtelu saatetaan havaita ja siihen on velvollisuus myöskin puuttua.
—
Minä kannatan kaikkia niitä tapoja, joilla saadaan mahdollisimman moni pieni lapsi kokonaan kotihoitoon tai isompi tekemään lyhyempää päivää (kuntalisät, 6+6+6 -malli, hoitopaikkatakuu, hyvitykset hoitomaksuista poissaolon ajalta, yms).
Päivähoito-oikeuden rajoittamista en kannata. Tässä suhteessa päivähoitokeskustelu muistuttaa kovasti lapsipornokeskustelua. Puhutaan lapsen edusta, mutta toimenpiteiden tulos olisi jotain ihan muuta, joka ei mitenkään lapsen etua palvele.
Ai niin, tämä unohtui: miten arvioitaisiin esim. epäsäännöllistä pätkä- ja silpputyötä tekevän freelancerin lapsen tarvetta päivähoitoon?
Lähes kaikilla synnyttäjillä, joilla on pieni esikoinen kotona, on mies. Miehellä on mahdollisuus pitää isyyslomapäiviä, jos äidin sairaalassaoloaika venyy tavanomaisesta.
Jos läsnäolevaa isää ei ole, niin ovatko ihmiset todella niin vailla verkostoja, ettei lapsen hoito jotenkin lähipiirissä onnistu? Toivon, että näin huonosti ei kenenkään kahden pienen lapsen äidin asiat ole.
Viime kädessä asia on tietysti lastensuojelullinen. Lastensuojelun piirissä on ns. hätäsijoitusperheitä valmiudessa ja lapsi sijoitetaan siis sellaiseen tai ikävimmässä tapauksessa lastenkotiin. Tällaisesta tilanteesta en kylläkään koskaan ole kuullut. Useinhan esikoinen on vielä kotona, kun äiti synnyttää seuraavaa. Ei se mikään normi ole, että parivuotias on päivähoidossa. Liki 70 prosenttia Suomen alle kolmivuotiaista hoidetaan kotona.
Edelleen nyt korostan, ettei subjektiivista päivähoito-oikeutta voi perustella tällaisilla täysin marginaalisilla tapauksilla. Tämän tyyppinen tilanne koskettaa varmasti hyvin harvoja. Eli hyvin kaukaa nyt haettua mielestäni.
Saaran kanssa olen kovasti samaa mieltä. Tarveharkinnan voi hoitaa kolmella tavalla:
1) nykymalli: vanhempia ohjataan neuvoin, taloudellisin kannustimin sekä joissakin kunnissa tekemällä paluu päiväkotiin helpoksi (hoitopaikkatakuu), mutta lopulliset päätökset hoidon tarpeesta jätetään vanhemmille.
2) byrokraatti (esimerkiksi päiväkodin johtaja) päättää, kuka haluavista vapautuvan päiväkotipaikan saa ja perheen tilanteen muuttuessa, onko päivähoidolle enää tarvetta. Tämä johtaa helposti mielivaltaan, kun jokainen johtaja arvottaa perheiden tilanteita omista lähtökohdistaan.
3) Luodaan jokin malli, missä on tarkasti määritelty, kuka on paikkaan oikeutettu, kuka ei. Tässä on se tilanne, että ihmisten tilanteet ovat niin monenlaisia, että mikään määritelmä ei kata jokaista tilannetta ja varmasti löytyy väliinputoajia.
Loppuviimeksi kyse on ihmiskuvasta, luotetaanko vanhempien omaan harkintaan joka voi joskus pettää, vai järjestelmään, joka myöskin joskus pettää.
Täytyy myös muistaa se, että mittavaa tarveharkintaa ei hoideta kuluitta, vaan kaikenlaisten todistusten ja selvitysten laatimiseen ja arviointiin kuluu (työ)aikaa. Joissakin akuuteissa tilanteissa ei oikein olisi varaa pistää lasta odottamaan. Tuet voidaan maksaa aina takautuvastikin, mutta lasta ei takautuvasti voi hoitaa eikä kasvattaa.
—
Kun itse oman kolmevuotiaani kohdalla mietin, jatkaako päivähoidossa vai ottaako kotihoitoon, kysyin mielipidettä sekä päiväkodista että neuvolasta. Vaihtoehtona olivat ilmainen seurakunnan kerho lähempänä kotia ja hyvä tuttu päiväkoti myös kävelymatkan päässä kotoa täydellä hoitomaksulla. Jos Tampereella olisi jo tuolloin ollut hoitopaikkatakuu voimassa, olisin saattanut hyvinkin valita toisin.
Aleksi Salusjärvi, jos et katsonut dokumenttia Tshernobylin luonnosta YLEltä tai Areenasta, niin voit katsoa sen yhä youtubesta: http://www.youtube.com/watch?v=zVv1vsZxV00&feature=related ja neljä muuta osaa.
Se mitä väität ydinvoimasta ei pidä paikkaansa.
Päivähoidon tarveharkintaa parempi tapa on nostaa vanhempien osuutta päivähoidon kustannuksista. Tällöin raha ohjaa valintoja.
Saara miettii:
[…]Avohoidossa olevan, psyykkisesti sairaan vanhemman lapsi? Työttömän alkoholisti-yh:n huostaanoton partaalla keikkuva lapsi?
Alan nyt toistaa itseäni pahemman kerran, mutta mielestäni päivähoito ei ole ratkaisu siihen, jos lapsi ei saa turvaa ja hoivaa kotonaan.
Mikäli vanhempi ei kykene huolehtimaan lapsestaan päivällä, niin miksi hän olisi kykenevä huolehtimaan tästä iltaisin ja viikonloppuisin?
En tiedä sellaisia psyykkisen oireilun ja alkoholismin muotoja, jotka ilmenevät vain virka-aikana. Epäilen näin ollen vahvasti, ettei näitä ole.
Tuosta päivähoidosta sanoisin, että sen pääongelma on se, että sen käytöstä päättää taho, joka ei maksa kokonaisuutena sen kustannuksia. Jos vanhemmat maksaisivat päivähoidon kustannukset, ei tarvitsisi pohtia, kenellä siihen on oikeus ja kenellä ei, koska vanhemmat tekisivät sen oman tilanteensa mukaan päätöksen.
Jos äidille on esikoisen hoitamisesta paljon vaivaa, niin sitten perheen pitää pohtia, onko se rahamäärä, joka säästetään lapsen ollessa kotona sen arvoista, että äiti palaa loppuun. Kun viulut maksaa joku muu, niin perhe ei tietenkään huomioi niitä muiden maksamia kuluja päätöksenteossaan ja seurauksena on se, että kunnallisessa päivähoidoissa hoidatetaan sellaisia lapsia, jotka eivät siellä olisi, jos vanhemmat olisivat joutuneet ottamaan koko touhun kustannukset huomioon asiasta päätöstä tehdessään.
Jos perheitä, joissa on pieniä lapsia, halutaan tukea, niin korotetaan sitten vaikka pienten lasten lapsilisiä, mutta lopetetaan voimakkaasti subventoitu päivähoito. Tämän jälkeen vanhemmat voivat itse päättää, onko järkevämpää panna lapsi päivähoitoon vai pitää kotona ja ottavat tätä päätöstä tehdessään huomioon koko touhun kustannukset. Moni työtön tai äitiyslomalla oleva äiti ottaisi varmaan ennemmin käteensä sen rahan, mikä yhteiskunnalta nyt kuluu hänen lapsensa päivähoidossa pitämiseen. Yhteiskunnalle taas näiden kahden pitäisi olla yhtä hyviä (molemmissa lapsi tulee hoidettua ja molemmissa rahaa kuluu yhtä paljon). Päivähoitopaikoistakaan ei olisi samanlaista pulaa, koska markkinoille syntyisi luonnollisesti paljon yksityisiä yrittäjiä, jotka eivät nyt pääse niihin kunnallisiin subventiorahoihin käsiksi, mutta pääsisivät niihin vanhemmilta tuleviin rahoihin käsiksi.
En näe kovin paljoa etua siitä, että yhteiskunnan tuen saaminen sidotaan siihen, että lapsi viedään kunnalliseen päivähoitoon. Logiikka tässä voi olla se, että täten saadaan suurempi osa äideistä työelämään (ja sitä kautta yhteiskunta saa heidän verotulonsa), mutta tässä ketjussa on kovasti puolustettu sitä, että päivähoitoon pitäisi saada lapsi viedä, vaikkei olisikaan pysyvässä työssä.
@Elina
Lapsi ei ole esine, jonka hyvinvoinnista voi päättää tai hakea ratkaisua sormia napauttamalla. Jokainen lapsi ansaitsee perheen ja joskus se perhe ei ole kovin täydellinen. Tämä kallis lapsi tulee helposti todella kallis aikuinen.
Niin kummalliselta kuin se kuulostaakin, niin pk-seudulla lapsi ja oirehtiva perhe voi saada todella ammattitaitoista apua juuri vaikka päivähoidon kautta. Päivähoito on paikka, jonne lapsi yleensä vapaaehtoisesti tuodaan, jokin muu vaihtoehto on varmasti poikkeuksetta syrjivämpi juuri lapsen ja perheen avunsaannin kannalta.
Jos subjektiivisen päivähoito-oikeuteen kajotaan, niin ehkä se puretaan sieltä päästä, jossa ongelmia ei ole sen enempää perheessä kuin taloudessa.
Elina,
Onko argumenttisi siis, että koska päivähoitojärjestelmän kontolle ei voida laskea koko lastensuojelun kokonaisuutta, suojelua kaipaavilta lapsilta, joiden vanhempi on kotona, tulee evätä nykyinenkin oikeus päivähoitoon? Minä en näe tuossa perustelussa minkäänlaista järjen hiventä. Mutta ehkä yrität sanoa jotakin muuta, ja minä vain tulkitsen väärin?
Virka-ajan ulkopuolella kotona on myös se terve työssäkäyvä vanhempi.
Tästä lastensuojelunäkökulmasta tulikin mieleeni erään nettitutun tapaus. Hän oli ottanut esikoisena kotihoitoon äitiysloman ajaksi ja päiväkodista oli luvattu, että totta kai lapsi samaan päiväkotiin takaisin pääsee. Tuli sitten aika hakea hoitopaikkaa, kun koitti töihinpaluu. Päiväkodin johtaja sanoi äidille, ettei hän voi taata hoitopaikkaa, koska on niin paljon ”huoli-lapsia”, jotka ovat paikkoja jaettaessa etusijalla.
Taitaa olla yhtä marginaalinen tapaus kuin se säälittävä yhdeksänkuinen vauva, joka on kymmenen tuntia päivässä hoidossa joka ikinen arkipäivä, vaikka vanhemmat ovat kotona.
Totta. En tosin ole ihan varma, että kuinka paljon ylimpiä hoitomaksuja on varaa nostaa ennen kuin varakkkaimmat siirtävät lapsensa yksityiseen päivähoitoon. Siinäkin on nimittäin puolensa, että päivähoidossa on monenlaisten perheiden lapsia.
Sitä sen sijaan en ymmärrä, että kotihoidontukea ja joitain muita sosiaalietuuksia ei oteta tulona huomioon, kun päivähoitomaksua määritetään.
Elina:
Itselläni on kokemuksia vaikeiden perheolojen lapsista sitä kautta, että toimin vuoden ajan luokka-avustajana ala-asteella. Kyseinen koulu ei kuulemma ollut lainkaan pahimmasta päästä, mutta sielläkin osa lapsista oli kyllä ihan hämmentävän surkeassa tilanteessa. Jos miettii, minkä verran tällaisia tapauksia sitten on niissä ”pahimmissa” kouluissa, joita on useampi kuin yksi per isompi paikkakunta, saa kyllä käsityksen etteivät nämä erityisen marginaalisia nykyaikana ole.
Ymmärrän, että tämä keskustelu koskee alle kouluikäisiä lapsia, mutta kaikki nuo kohtaamani ovat myös joskus olleet tarhaikäisiä, enkä oikein usko että perheiden ongelmat tyypillisesti alkaisivat vasta lasten mentyä kouluun.
Vaikein tapaus tuona avustaja-aikanani oli 8-vuotias ekaluokkalainen, jolle yritettiin järjestää kaikenmoista terapiaa ja muuta apua (erityisopettaja näki kovasti vaivaa asian eteen), mutta kaikki tyssäsi siihen, että yh-äitiä eivät poikansa asiat olisi vähempää voineet kiinnostaa. Vaikka koulu ja päiväkoti, jossa poika kävi koulun jälkeen, eivät voineetkaan hänestä ottaa täyttä vastuuta, hän pärjäsi takuulla huomattavasti paremmin päästessään edes arkipäivisin pois kotoaan. Huostaanottoa yritettiin; äiti vastusti (opettajan mukaan lapsilisien tähden). Tapaus ei kuulemma missään nimessä ollut ainoa laatuaan.
Minusta pahinta, mitä voidaan tehdä, on sulkea silmät siltä tosiasialta että tällaisia tapauksia on olemassa, eikä varmaankaan edes ihan pientä määrää. Se, että päiväkoti ei voi ottaa vastuulleen lasten kokoaikaista suojelemista, ei mitenkään perustele sitä, miksi työttömien ongelmaperheiden lasten tulisi viettää kaikki aikansa lähinkontaktissa vanhempiinsa. Osalle lapsista tämä olisi aivan kohtuuton ja epäilemättä yhteiskunnallisestikin merkityksellisellä tavalla aikanaan kostautuva rangaistus siitä, että on sattunut syntymään väärään perheeseen.
Olen Riitan kanssa yhtä mieltä siitä, että kun oikeus päivähoitoon on kaikilla, kotona hoidetaan lähinnä niitä lapsia, joita siellä todella myös halutaan hoitaa. Jos oikeutta rajataan lasten hyvinvointia puutteellisesti indikoivan muuttujan perusteella – jollainen vanhemman kotona olo valitettavasti on, koska kaikki vanhemmat eivät ole kunnollisia – tilanne muuttuu joidenkin lasten kannalta selvästi huonommaksi.
Homokeskustelussa olit puoltamassa sitä merkintää laissa, joka kieltää perheen ulkopuolisen adoption homopareilta, vaikka mitään perusteltua tietoa ei siitä olekaan, että homoperheessä asumisesta seuraisi lapselle muita enemmän vaikeuksia. Vetosit siihen, että ei voida olla aivan varmoja ettei mitään ongelmia lapsille tule, ja että jos yksikin lapsi lakimuutoksen seurauksena joutuisi kärsimään, se olisi liikaa. Tällä kertaa sinua ei näytä lainkaan kiusaavan, että useampikin kuin yksi lapsi joutuisi päivähoito-oikeuden menetettyään viettämään kaikki päivänsä perheessä, joka ei häntä kykene hoitamaan kuin korkeintaan välttävästi.
Mikäli vanhempi ei kykene huolehtimaan lapsestaan päivisin, iltaisin eikä viikonloppuisin, niin millä perusteella lapselle olisi parempi olla päivätkin hänen huollettavanaan päiväkodin sijaan?
Jos ollaan sitä mieltä, että päivähoitoon menee nykyisin liikaa rahaa, tulisi harkita, ketkä ovat niitä lapsia, jotka ovat nykyisin päivähoidossa, mutta eivät oikeasti hyödy siitä mitenkään. Sitten voinee laatia suunnitelman, jolla juuri nämä lapset saadaan varaamasta hoitopaikkoja turhaan. Esittämäsi rajaukset eivät kuitenkaan toimi toivotulla tavalla, koska mm. osa työttömien lapsista todella kipeästi tarvitsee hoitopaikkaansa.
Juha:
Tällöin ne kaikkein huonoimpien perheiden vanhemmat tod.näk. jättävät lapsensa pois päivähoidosta, mutta laiminlyövät myös itse näiden hoidon entiseen tapaan.
Tapauksia on kuulemma jo niin paljon, että vain pieni osa voidaan ottaa huostaan tai järjestää sijaiskotiin.
Elina: moni psyykkinen sairaus voi vaatia sitä, että aikuinen saa sairastaa ja toipua. Täysipäiväinen lastenhoito ei ole lepoa.
Esimerkiksi lievästi masentunut voi olla täysin kykenevä huolehtimaan lapsen aamuista, illoista ja viikonlopuista, mutta ei täysipäiväisesti.
Kari Koskinen:
”Kulttuurit ovat tulleet ja menneet, mutta niistä huolimatta ihmisen elämisen edellytykset ovat jatkaneet tasaista kasvuaan koko ihmiskunnan historian ajan. Ei ole mitään erityistä syytä olettaa tilanteen olennaisesti muuttuvan.”
Ei pidä paikkaansa. Esim. Jared Diamondin kirja Collapse – How societes choose to fail or succeed erittelee vinon pinon romahtaneita kulttuureita, jotka ovat kadonneet tuhottuaan itseltään elämisen edellytykset. Kulttuurien ”tuleminen ja meneminen” on useasti liittynyt juuri kulttuurin edellytyksiin säilyttää biologinen elinkelpoistuutensa. Hyvin pitkällä aikavälillä ihmiskunta tosiaan on keksinyt kaikenlaista ja tehostanut elämäänsä, mutta väliin mahtuu isojakin romahduksia. Roomalaiset tekivät Lontooseen viemäriverkoston, jonka uutta tulemista imperiumin kukistumisen jälkeen odoteltiin 1300 vuotta.
”Ja miksi ajattelet biodiversiteetin olevan minkäänlainen elinkelpoisuuden mittari?”
Koska se on järjestelmä, joka hoitaa ja säätelee itsensä. Karrikoiden: Irlannin perunarutto ja miljoona nälkään kuollutta johtui perunanviljelyn monokulttuurista: koko saarella viljeltiin vain yhtä lajia, joka oli vastustuskyvytön tietylle sieni-infektiolle.
Samuli:
”Mielenkiintoista. Ensin sanot syvällä rintaäänellä, että biodiversiteetti on elinkelpoisuuden perusta ja sitten tunnustatkin, ettemme tiedäkään asioista vielä mitään.”
En ole sanonut mitään rintaäänellä, typerää retoriikkaa, kun nimenomaan olen kertonut keskustelevani diletanttina. Kuten kirjoitin ylemmäs, biodiversiteetti on ”itsesäätelyjärjestelmä”. Pienessä mittakaavassa esim. jonkun järven ekosysteemiin puuttuminen on johtanut hallitsemattomiin ongelmiin, koska pienenkään ekosysteemien kaikkia mekanismeja ei yksinkertaisesti tunneta. Tässä suhteessa on helpompi luottaa siihen, että biodiversiteetin ylläpitäminen on kaikkien eliöiden etu ainakin niin pitkään ennen kuin sen toiminta tunnetaan paremmin.
”Mitkä jättimäiseksi kasvaneet kulttuurit ovat kuolleet maatalouden monokulttuurin vuoksi?”
Esim. Lähi-idän aavikoituneet imperiumit.
”Nämä eivät ole mitenkään yksiselitteisiä asioita. Hiilidioksidin lisääntyminen ilmakehässä saa kasvit kasvamaan nopeammin. Aavikoitumista vastaan voidaan taistella ja lisäksi geeniteknologialla on mahdollista kehittää paremmin kuivuutta kestäviä lajeja.”
Totta kyllä, mutta kasveilla on kasvuvyöhykkeensä. Lämpötilan noustessa lauhkeiden vyöhykkeiden lajien pitää matkustaa pohjoiseen ja monet trooppisetkin lajit läkähtyvät. Muutoksen nopeus asettanee kyseenalaiseksi sen, millä vauhdilla ne ehtivät sopeutua. Sama homma muilla eliöillä. Aavikoitumista vastaan tosiaan voidaan taistella ja geeniteknologiasta löytää ratkaisu, kaikkea voi tapahtua, konditionaalissa.
”inhimillisen elämän tärkeimmät mittarit osoittavat globaalilla tasolla kaikki parempaan”
Niin, vielä. Kasvuun perustuva talousjärjestelmä on predestinoitu tuhoonsa. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä loputtomasti, kun korkojen sijaan syödään pääomaa. Keskeiset resurssit, kuten öljy on antanut vahvoja viitteitä ehtymisestään. Sitäkin olennaisempia huolia ovat ilmastonmuutoksen tai lajien joukkosukupuuton kaltaiset prosessit, jotka saattavat paljastua ketjureaktioiksi.
”Jos kaikki maailman koskaan tuotetut ydinjätteet liuotettaisiin maailman meriin, säteilyannos nousisi niin vähän, että sitä ei pystyttäisi edes mittaamaan.”
Tää on varmaan totta. Kyse taitaa tosiaan ennemmin olla potentiaalisista pitkäkestoisista paikallisista ympäristöongelmista kuin globaaleista, sori sekaannus.
ps. miten ton hienon sinisen sitaattipalkin saa kommenttiin?
Saara:
Eli vähennetään päivähoidon tukemista ja lisätään resursseja sijaiskoteihin?
Silloin väliinputoajiksi jäävät ne erityislapset, joiden tuentarpeen vanhemmat ovat jo jollain tasolla huomanneet, mutta järjestelmä vielä ei. Se, että jotkin asiat lapsen kehityksessä selvästi jätättävät, on minusta validi syy tuoda lapsi päiväkotiin, missä lapsia tarkkailee myös työntekijä, jolla on erityispedakogiikan asiantuntemusta. Kaikki kun ei käy ilmi neuvolan testeissä.
Jos puuttuvia taitoja aletaan opetella ajoissa, ei kurottava ero ”normaaleihin” lapsiin pääse kasvamaan liian isoksi ja säästöjä syntyy myöhemmin.
Saara: ”Tällöin ne kaikkein huonoimpien perheiden vanhemmat tod.näk. jättävät lapsensa pois päivähoidosta, mutta laiminlyövät myös itse näiden hoidon entiseen tapaan.
Tapauksia on kuulemma jo niin paljon, että vain pieni osa voidaan ottaa huostaan tai järjestää sijaiskotiin.”
Ahaa! Päiväkoti onkin se lapsipoliisi joka auttaa nappaamaan pois perheistä ne lapset, joita tarvitaan hoitokotien ja sijaiskotien pyörittämiseen. Järjestelmä tarvitsee lapsia tasaiseen tahtiin.
Eiköhän kuitenkin tätä varten voida löytää halvempi ja tarkoituksenmukaisempi ratkaisu.
Kirjoitin 30.11.2010 kello 8:13, että systeemissä voisi olla tarveharkintaa.
Pidän nyt tämän, että subjektiivinen oikeus pitäisi purkaa, vaikka siinä ei Saaran mielestä ole järjen hiventä.
Päivähoito maksaa alle kolmivuotiaan kohdalla yli 15 000 euroa vuodessa ja yli kolmivuotiaankin osalta yli 10 000.
Perheet maksavat tästä ylimmässäkin maksuluokassa n. 3000 euroa ja yleensä tietysti vähemmän, kun toisella vanhemmalla ei ole tuloja. Suoranaiseksi eduksi päivähoito muuttuu silloin, kun kotihoidon tukea ei enää saa, mutta lapsi saa kolme maksutonta ateriaa päivähoidossa.
Ei ole minusta syytä tarjota sadoille tuhansille lapsille näin kallis palvelu vain siksi, että joidenkin kotiolot ovat huonot, mitä se nyt ikinä tarkoittaakaan.
Minusta tällaisessa järjestelmässä ei ole järjen hiventä.
Täytyy nyt kaiken Saaran ja Riitan maalaileman synkkyyden keskellä muistuttaa, että valtaosa kodeista on aivan tavallisia ja riittävän hyviä lapsen kasvaa ja kehittyä.
Esim. lievästi masentunut äiti saattaa voida paljon paremmin, kun on tarpeellinen ja hoitaa lastaan ja pakostikin kohtaa muita ihmisiä päivän mittaan. Mihin se masennus yksin kotona makaamalla katoaa? Minusta ei ole itsestään selvää, että lievästi masentunut äiti lääkityksen kanssa olisi sen huonompi vaihtoehto kuin ryhmähoito semminkin, jos kyse on lähinnä hoivaa ja läheisyyttä tarvitseva parivuotias.
Mutta kuten sanottu tällaisissa tapauksissa tulisi käyttää harkintaa. Jos kotona oleva vanhempi on tosiaan niin sairas, ettei kykene hoitamaan lasta, niin selvähän se, että lapselle tulee järjestää hoito muualla.
En kai minä nyt tällaista missään ole kiistänyt. Ei siihen, että sairaiden vanhempien lapset tarvitsevat hoitoa, subjektiivista päivähoito-oikeutta tarvita.
Saara kertoo:
Kuulostaapa epäammattimaiselta asenteelta tuollainen pahansuopa juoruilu opettajan ja kouluavustajan välillä. Lämpimämmällä ja kunnioittavammalla asenteella ehkä tämäkin yksinhuoltaja olisi saatu tekemään yhteistyötä.
Elina, suurin osa päivähoidossa olevista lapsista on leikki-ikäisiä. Vaikka koti olisi kuinka hyvä, niin leikki-ikäinen lapsi tarvitsee jo muutakin kuin vanhempiaan. Kaikkialla neuvotaan, että lapsen elämään ei saisi tulla kovin monta isoa muutosta samanaikaisesti. Päiväkotikavereiden menettäminen, kun perheeseen tulee pikkusisarus, vanhempi masentuu tai jää työttömäksi on tällainen iso muutos. (Voihan niihin kavereihin yrittää säilyttää kontakti, mutta tuskin se toimii. Päivähoidossa olevat lapset eivät iltaisin enää kotoaan mihinkään lähde.)
Se, että lapsella on oikeus päivähoitoon ja että tuttu hoitopaikka ja tutut kaverit säilyvät perheen tilanteiden muuttuessa on nimenomaa lapsen etu, oli perheessä ongelmia tai ei.
Juu, olenkin ollut huomaavinani, että kun päivähoito-oikeuden rajoittamista ehdotetaan lapsen edun nimissä niin tosiasiassa lapsen etu ei kiinnosta lainkaan, vaan ajatellaan vain rahaa. Kukapa ei säälisi sitä kuvitteellista yhdeksänkuista vauvaa, joka viettää kaikki arkipäivät päiväkodissa?
Tarveharkinta toimii aina viivellä, ensin tarve pitää huomata ja määrittää, sitten vielä päätös tehdä. Lapsen tilanne voi tänä aikana huonontua.
Riitta:
Se, että pohditaan sitä voisiko päivähoitoon käytettävän rahan käyttää paremmin ei tarkoita sitä, että välitetään vain rahasta.
Suunnilleen kaikilla on varaa maksaa lasten päivähoidon kustannukset, jos niiden veroja alennetaan samassa suhteessa. Sitten ihmiset pääsee tekeen valintoja sopivimman päivähoitomuotojen välillä. Tässä mielessä kunnallisen päivähoidon monopolin purkaminen on myös lasten edun puollustamista. Tietty se ei paranna joka ikisen lapsen asemaa, mutta eihän se nyt ookkaan pointtina.
Ei se lapsi jonka asema huononee oo yhtään sen tärkeempi kuin ne lapset joiden asema paranee.
Vielä yksi näkökulma. Päivähoito-oikeudella on myös ”pelotevaikutus”. Eräässä perheessä kotivanhempi sairastui epilepsiaan. Hän sai huomattavan nopeasti kunnalta turvarannekkeen, jolla pystyy kutsumaan apua, jos kohtaus iskee silloin, kun hän on yksin lasten kanssa.
Veikkaan, että kunnassa ei olisi toimittu sen turvarannekkeen myöntämisen kanssa yhtä nopeasti, ellei olisi ollut riskiä siitä, että perheen yksi- ja nelivuotiaat olisi tuotu päivähoitoon.
No eihän kukaan häntä velvoitakaan viemään lastaan päivähoitoon. Ei tässä kukaan mitään päiväkotipakkoa ole ajamassa.
aleksis salusjärvi:
No nyt taidan ymmärtää, mistä sinä tuon ”spengleriläisyyden” repäisit. Minusta sotket perusteettomasti kaksi asiaa, eli ihmiskunnan ja yksittäiset kulttuurit. Se, että yksittäinen kulttuuri tuhoaa itsensä syystä tai toisesta on ihan eri asia kuin puhua siitä, että ihmiskunnalla elämisen edellytykset tuhoutuvat tai muuttuvat edes huonompaan suuntaan.
Yksittäiset valtakunnat ja kulttuurit (kuten nyt vaikka antiikin Rooma) toki voivat kuolla pois, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että ihmisten elämisen edellytykset ovat nyt verrattomasti paremmat kuin 100 vuotta sitten. Ja sata vuotta sitten ne olivat paremmat kuin roomalaisajalla. Ja niin edespäin, aina siihen asti, kun mitään kulttuureja alkoi kehittymään. Yksittäisiä takapakkeja on toki tullut, ja tullee edelleen, mutta trendi osoittaa vahvasti siihen suuntaan, että maapallon elinkelpoisuus (ihmisen kannalta) on parantunut koko ajan.
Eikä tässä nyt ole mitään sen suurempaa syytä odottaa suurta romahdusta kuin mitä Rooman valtakunnan aikaankaan; meillä ei ole muuta pelättävää kuin että taivas putoaa niskaamme.
Minusta tämä ei tarkoita mitään. Ei biodiversiteetti ole mikään järjestelmä. Ekosysteemi (joka on järjestelmä) kyllä ”säätelee” itseään *), mutta biodiversiteetti on vain yksi muuttuja, ei mikään itseisarvo. Eikä ole millään objektiivisella mittarilla oikein sanoa, että suurempi biodiversiteetti olisi parempi asia per se.
Ei pidä paikkaansa. Talous ei ole nollasummapeliä.
http://www.soininvaara.fi/2010/08/29/mustavalkoisesta-puuttuu-vihreys/#comment-80773
Kari
*) Tästä voi kyllä tulla totaalisen väärä mielikuva, koska mitään tietoista toimintaahan moinen ”säätely” ei ole. Ehkä parempi olisi sanoa, että ekosysteemi on huomattavan laajalla alueella stabiili.
Elina:
Tarkkuutta! Arvosteluni koski esittämääsi perustelua ja tekemiäsi rajauksia, ei mielipidettäsi subjektiivisen oikeuden purkamistarpeesta.
En minä ole asettunut (ainakaan vielä) vastustamaan ajatusta, että subjektiivinen päivähoito-oikeus tulisi purkaa. Vastustan vain sitä, että se purettaisiin esittämälläsi tavalla, koska tämä huonontaisi jo valmiiksi huonossa asemassa olevien lasten tilannetta. Tosin nyt taisit lisätä esitykseesi päivähoitoon oikeuttavista tilanteista työssäkäynnin ja opiskelun lisäksi myös sairauden. Hyvä, mutta tarveharkinnan käytännön ongelmat ovat edelleen jäljellä.
Pahansuopaa on lähinnä mainitsemasi asenteen olettaminen ja tällaisen oletuksen käyttäminen lyömäaseena keskustelussa, ilman että olet itse ollut tilanteessa läsnä tai edes esität tarkentavia kysymyksiä asiasta.
Kyseinen erityisopettaja oli suorastaan hämmästyttävän ammattimainen, pitkäpinnainen, lämmin ja rakentava. Sillä, mikä sinun perusteeton mielipiteesi tästä yksittäisestä henkilöstä on, ei ole mitään vaikutusta siihen tosiasiaan, että moni lapsi elää tälläkin hetkellä vanhempiensa terrorin ja jopa suoranaisen vihan kohteena. Sekä psyykkisen että fyysisen. Päivähoito-oikeuden poistaminen tällaisilta tapauksilta ei myöskään takuulla tuota lisää sitä ”lämmintä ja kunnioittavaa asennetta” näiden perheiden vanhempia kohtaan, jota esität ongelman ratkaisuksi.
Et ole kuitenkaan esittänyt ajatuksia siihen, miten sairauden tila todettaisiin, ja millä perustein päivähoidon tarve sairaustapauksissa arvioitaisiin. Ainakin äkkiä ajatellen tämä kuulostaa siltä, että lasta riepoteltaisiin paikasta toiseen aina sen mukaan, mikä kotona olevan vanhemman senhetkinen tila sattuisi olemaan. Joskus ei ehkä paikkaa löydy heti kun sitä tarvitaan, joskus se löytyy niin kaukaa että vanhemman motivaatio kuljettamiseen loppuu, jne. Vaikka ei loppuisikaan, lapsen kannalta jatkuvuus ja sosiaalisen ympäristön pysyvyys olisi huomattavan tärkeää.
Mainitsemani poika oli lukuvuoden alussa aivan mahdoton. Selvä tarkkistapaus, kuten muutama muukin samalta luokalta; mutta tarkkailuluokat olivat jo täynnä. Kun tilanne muuttui ylipääsemättömän hankalaksi, minut määrättiin hänen henkilökohtaiseksi avustajakseen ja menin hänen mukanaan myös päiväkotiin koulun jälkeen. Silloin asiat alkoivat sujua paremmin. Ei tarvittu kuin yksi pysyvä ja luotettava ihmiskontakti (tosin viikonlopun aikana, jolloin yhteys katkesi, poika oli yleensä taantunut aika pitkän matkan). Tietenkään päiväkodit eivät yleensä voi kohdistaa erityishuomiota yhteen yksilöön, eivätkä siksi (kuten itsekin sanoit) voi ottaa lastensuojelutehtäviä hoitaakseen. Mutta lapselle on tästä huolimatta parasta olla joka päivä samassa paikassa, samojen ihmisten seurassa, siten että hän voi luottaa paikan olevan aina olemassa ja että hän itse on sinne aina tervetullut. Lapselle on kohtuuttoman rankkaa sopeutua vaihteleviin tilanteisiin ja erilaisiin sosiaalisiin ympyröihin aina sen mukaan, miten hänen huoltajaansa elämä heittelee.
Jos nyt ei juututa pelkästään ongelmaperheisiin, niin freelancereiden lapset voisivat helposti joutua samanlaiseen hullunmyllyyn. Ainakaan perusturvajärjestelmää emme ole osanneet laatia sellaiseksi, että siitä olisi tarkoitetulla tavalla apua myös epäsäännöllistä työtä tekeville, joilla on useita työnantajia ja työn ja palkkioiden määrä vaihtelee kausittain. Minulla ei ole kovin suurta luottamusta siihen, että päivähoidon tarveharkinnassa onnistuttaisiin sen paremmin.
Riitta:
Minä menetän harvoin itsekontrollini, mutta näissä tapauksissa, joissa joku esiintyy tinkimättömänä lasten edun puolustajana (kuten Elina homokeskustelussa), mutta tosiasiallinen motiivi onkin raha tai sateenkaariperhe-termin inhoaminen muun homokammon ohella, tai mikä milloinkin, itsehillinnästä tulee hyvin vaikeaa.
Juha:
Pahoitteluni, Juha hyvä, mutta en tajunnut lainkaan mitä yrität sanoa. Oliko tämä jonkinlaista ironiaa? Miten niin ”järjestelmä tarvitsee lapsia”? Tietääkseni lapsia, jotka tarvitsisivat järjestelmää (sijaiskotia tai huostaanottoa) olisi moninkertaisesti enemmän siihen nähden, kuinka montaa voidaan auttaa.
Huostaanottopäätökset ovat aina vaikeita, koska toisaalta oman vanhemman läheisyys on lapselle tärkeää, vaikka vanhempi olisi kuinka kelvoton. Toisaalta, jos vanhempi on hyvin kelvoton, lapselle on kuitenkin hyvin epäterveellistä olla yksinomaan hänen huollettavanaan. En ole mikään erityisasiantuntija tällä alalla, mutta rajatapauksissa pitäisin parhaana, että lapsi voi (osapuolten niin toivoessa) asua kotonaan vanhempiensa kanssa, mutta hänellä on myös kodin ulkopuolinen ja siitä riippumaton, luotettava, kestävä ja mieluiten päivittäin toistuva aikuiskontakti.
Kaipa tätä varten voisi luoda myös jonkin päiväkotien kanssa rinnakkaisen järjestelmän, mutta sehän se vasta maksaisikin mansikoita. En ymmärrä, mikseivät päiväkodit, joiden tehtävä on hoitaa lapsia päivisin, voisi hoitaa lapsia päivisin. Etenkin niitä lapsia, joille tämä hoito on ensiarvoisen tärkeää.
Olen vakuuttunut siitä, että pahoinpidellyt lapset löydettäisiin siinäkin tapauksessa, e3ttä päivähoito-oikeus olisi vain puolipäivää silloin, kun toinen vanhemmista on kotona. Lapsen etu ei pääsääntöisesti voi vaatia kokopäivähoitoa, koska ei peruskoulukaan ole kokopäiväinen.
aleksis, vastaan vielä kerran lyhyesti. Kun kirjoitan siitä, mitä oikeasti on tapahtunut ihmisen elinolosuhteiden (ruuansaanti, terveys, jne.) suhteen, sanot, että tämä on nyt, mutta entäpä tulevaisuudessa. Kun sitten spekuloin tulevaisuuden kehityksellä, vastaat:”kaikkea voi tapahtua, konditionaalissa”.
En siis todellakaan tiedä, minkälaista keskustelua haluat käydä. Nykyisiin trendeihin voimme tutustua täysin mitattavina faktoina. Tulevaisuus taas on aina ja kaikissa asioissa epävarmaa. Sinun alkuperäinen väitteesi oli se, että maapallo on menossa ihmisen elinolosuhteiden kannalta huonompaan. Kumpaa tämä nyt koski, nykyistä mitattua tietoa vai tulevaisuudella spekulointia? Jos nykyistä, niin sitten sinun todellakin pitäisi pystyä vastaamaan niihin argumentteihini, jotka osoittavat kehityksen olleen positiivista. Jos taas tulevaisuuteen, niin sitten sinun tulee kyllä hyväksyä minunkin argumenteissani konditionaalin käyttö, koska sinun on itsesikin niin pakko tehdä.
Olen aika pitkälti Elinan kanssa samaa mieltä, että on aika kallista touhua pyörittää rankasti subventoitua päivähoitojärjestelmää sillä perusteella, että lapsensuojelullisilta ongelmilta säästytään. Tämä jotenkin implikoi, että valtaosa vanhemmista ei ole lainkaan kiinnostunut sen oman lapsensa hyvinvoinnista, mutta kiltti isoveli valtio kyllä pitää huolta kaikista.
Jos esikoiselle hoitoon jääminen äidin jäädessä äityislomalle on hyödyllistä, niin miksi vanhemmat eivät niin tekisi? Vai onko väärin, että tätä päätöstä tehdessään vanhemmat joutuvat pohtimaan täysimääräisesti myös sen kääntöpuolen, eli tuon 15 000 euron vuosikustannuksen, kun kotona äidin ja vauvan kanssa ollessa touhu ei maksa kellekään mitään?
Kuten jo kirjoitin, jos pienten lasten perheiden materiaalista hyvinvointia halutaan parantaa, niin lisätään sitten pieniä lapsia koskevia lapsilisiä. Kyllä lapsien hyvinvoinnista kiinnostuneet vanhemmat panevat sen lapsensa päiväkotiin, vaikka joutuisivat sen kustannukset kokonaan maksamaan. Tai jos eivät pane, niin millä ihmeellä valtio tietää, että kyllä se päiväkodissa ajan viettäminen on sille lapselle sen hinnan arvoista?
Ja jos ne harvat ongelmatapaukset on kyllä järkevämpää hoitaa aivan muilla keinoin kuin sillä, että taataan kaikille raskaasti subventoitu päivähoitopaikka.
Totta, mutta peruskoululaiset eroavat päiväkoti-ikäisistä siinä, että he eivät enää nuku päiväunia. Koska puolipäivähoito on hankala sovittaa vielä päiväunia nukkuvien lasten päivärytmiin, päiväkodeissa yleisemmin suositellaan hoitoviikon lyhentämistä esimerkiksio kolmipäiväiseksi.
Puolipäivähoito on minusta ok, jos siirtyminen kokopäivähoidosta puolipäivähoitoon pystytään hoitamaan niin, että 1) lapsen päiväkotiryhmä ja -kaverit eivät siirrossa vaihdu, 2) lapsen päivärytmi pysyy lapselle sopivana ja 3) samassa hoitopaikassa kokopäivähoidossa olevien lasten hoito ei tästä huonone.
Kakkoskohta vaatii vielä tarkennusta. Eskareilla ja koululaisilla päivä päättyy puoliltapäivin ja he lähtevät tuolloin kotiin. Leikki-ikäiset ja varsinkin nuoremmat menevät tuolloin päiväunille. Minusta olisi kohtuutonta pistää väsynyt 3-4 -vuotias lapsi kävelemään kotiin, kun kaverit menevät levolle ja alkavat kuunnella satua. Pienemmät voivat nukkua unensa vaunuissa, mutta isommat eivät.
Lisäksi pitää ottaa huomioon myös sen kotihoidossa olevan sisaruksen päivärytmi. Koska kotona ja päiväkodissa noudatetaan samaa päivärytmiä, siinä vaiheessa kun esikoinen olisi jo valmis kotimatkalle, kuopuksen kanssa vasta tehdään lähtöä hakemaan.
Me emme päässeet aina kuopuksen kanssa suositusten mukaisesti hakemaan esikoista ennen kolmea, koska silloin olisivat kuopuksen päiväunet jääneet liian lyhyiksi tai välipala syömättä. Kun päiväkodissa asiasta keskusteltiin, sanoin, etten rupea kuopusta joka päivä tämän vuoksi itkettämään, vaan haluan antaa mahdollisimman paljon huomiota esikoiselle, kun tämän hoitopäivän jälkeen kohtaan.
Rauhoitu Saara,
Olen varmasti kymmenissä tällä blogilla olevissa kommenteissä puoltanut pienten lasten kotihoitoa nimenomaan kehityksellisistä syistä.
Nyt kun yhden kerran otan esiin myös taloudellisen aspektin, niin se tekee minut pelkän rahan ajattelijaksi?
Miksi jokin järjestelmä ei voisi olla yhtä aikaa haitallinen ja kallis? Eivät esiin ottamani näkökulmat mitenkään ole toisensa poissulkevia.
(Tuohon Saaran väittämään homokammostani en edes viitsi vastata, niin ala-arvoinen se on.)
Varmasti pahoinpidellyt lapset löydetään puolipäiväisessäkin hoidossa, siinä Osmo on täysin oikeassa.
Mutta tulevatko pahoinpidellyt lapset lainkaan päivähoidon piiriin? Kyseessähän on subjektiivinen oikeus ei subjektiivinen pakko.
Eli en lainkaan ole vakuuttunut, että ne ”pahimmat tapaukset” seuloutuvat juuri päivähoidon kautta. Uskon, että lapsen suku, muu lähipiiri ja naapurusto on ihan yhtä ratkaisevassa asemassa lapsen kaltoinkohtelun havainnoinnin suhteen kuin päiväkoti.
Käsittääkseni päiväkodeista tehdään hyvin vähän lastensuojeluilmoituksia muihin kanaviin nähden. Mutta tätä en ole tarkistanut.
Parempi ratkaisu kuin subjektiivinen päivähoito-oikeus:
Neuvolatoimintaa voisi tehostaa siten, että terveydenhoitajien tarkastuksia olisi esim. kolme kertaa vuodessa ja yhdellä kerralla näistä olisi lapsiin erikoistunut psykologi paikalla arvioimassa lasta terveydenhoitajan ohella.
Mikäli lasta ei kutsunnoissa saataisi koskaan paikalle, niin voisi olla käytössä eräänlainen ”kevyt” lastensuojeluilmoitus terveydenhuollon taholta, joka velvottaisi lastensuojeluviranomaiset ottaamaan lapsen tilanteesta selvää ilman, että lähtökohtana kuitenkaan on mikään kaltoinkohteluepäily.
Saara,
Tarkkailuluokat lopetettiin jo 80-luvulla eli lienet vähintään viisikymppinen ihminen, mikäli olet kouluavustajana ollut tähän aikaan.
Kertomuksessasi oli muutenkin omituisuuksia: mikä on huostaanoton yritys?
Kunnan sosiaalilautakunta tekee huostaanottopäätöksen sosiaalityöntekijöiden lausuntojen pohjalta. Mikäli huoltaja tätä vastustaa, niin asia vahvistetaan (tai ollaan vahvistamatta) hallinto-oikeudessa. Sillä ei ole sinänsä mitään merkitystä, mitä mieltä huoltaja on. Jos huostaanotto katsotaan tarpeelliseksi, se toteutetaan viime kädessä poliisivoimin.
Eli mikä ihmeen ”huostaanottoa yritettiin”..? Eivät ne yrityksiksi jää, jos päätös on voimassa ja jos päätöstä ei ole ei huostaanottoa voi ”yrittääkkään”.
Toiseksi tuntuu nimenomaan pahantahtoiselta vihjailulta, että joku äiti haluaisi pitää lapsensa vain lapsilisän takia. Lapsilisä yksinhuoltajakorotuksella on 146 euroa kuussa. Se kattaa ehkä lapsen kulut, jos syöttää vaatimatonta ruokaa, ostaa vaatteet kirppiksiltä ja lapsi ei harrasta mitään, ei saa polkupyörää, luistimia, joululahjoja jne.
Mutta ei lapsilisällä tienaamaan pääse kukaan. Ja mistä opettaja näin päätteli? Äitikö ihan itse oli sanonut, että ei välitä penskasta paskan vertaa, mutta kunhan saa lapsilisän.
Ei kovin uskottavaa!
Äidin vastarinta terapioihin ym. nähden tuskin johtuu siitä, että hän viis veisaa lapsestaan. Ehkä hän on hädissään — häpeää riittämättömyyttään, pelkää seurauksia, esim. juuri huostaanottoa tai on vain muuten viranomaisvaltavastainen. Välinpitämätön vaikutelma voi olla eräänlainen defensiivinen reaktio pikemminkin kuin että äiti ei lainkaan välittäisi lapsestaan.
Annoit kuvan ammattikasvattajan asiattomasta suhtautumisesta pojan äitiin, siksi vastasin kuten vastasin. Jos annettu kuva oli väärä, niin hyvä niin.
Pienten lasten kotihoito on Suomessa jo erinomaisen hyvin tuettua, suurin osa alle kolmevuotiaista on kotihoidossa, samoin suuri osa leikki-ikäisistä.
Et ole vielä pystynyt ainakaan minua vakuuttamaan siitä, että nyt päivähoidossa olevien lasten siirtäminen väkisin kotihoitoon, palvelisi juuri näiden siirrettävien lasten etua. Sen sijaan olet kyllä leimannut jokaisen tilanteen, missä siirto olisi lapsen edun vastaista marginaaliseksi tai vaiennut kokonaan.
Kun tarpeeksi monta marginaalista ryhmää pistetään yhteen, niin ryhmän koko kasvaa ihan merkittäväksi. Minulla on sellainen käsitys, että niiden lasten osuus päivähoitoikäisistä, jotka tällaisesta pakkosiirrosta oikeasti hyötyisivät on varsin marginaalinen. Heidät saanee kotihoitoon helpomminkin, esimerkiksi luomalla hoitopaikkatakuu.
Kun pelkkiä tilastoja katsotaan, niin niiden mukaan lapset tekevät päivähoidossa pidempää päivää ja viikkoa, mitä nämä lapset oikeasti tekevät, koska kukaan ei kiellä hakemasta lasta aikaisemmin kuin on sovittu tai pitämästä ylimääräisiä vapaapäiviä. Sen sijaan sovittua pidemmistä päivistä ja ylimääräisistä hoitopäivistä tulee kyllä sanomista.
Yritätkö ihan tosissasi väittää, että tuossa tulisi kaikki sellainen ilmi, mikä käy ilmi päivittäisessä kanssakäymisessä? Entä mitä sitten, jos jotain ilmenee, joka vaatii tukea, muttei vielä huostaanottoa. Nykyisellään tällaiset lapset saavat tukea kasvuunsa päiväkodista, mutta taitaisi moni tällainen lapsi jäädä päiväkotiin viemättä, jos vieminen samalla leimaisi vanhemman jotenkin huonoksi vanhemmaksi.
Saara:
Kun tilanne muuttui ylipääsemättömän hankalaksi, minut määrättiin hänen henkilökohtaiseksi avustajakseen ja menin hänen mukanaan myös päiväkotiin koulun jälkeen.
Onko tällaisia järjestelyitä olemassa? En ole koskaan kuullutkaan, että koululaiset menisivät koulupäivän jälkeen päiväkotiin.
Tarkoititko iltapäiväkerhoa, joka on samoissa tiloissa?
Riitta:
Olipa olkiukkojen olkiukko. Kukaan ei minusta ole tässä keskustelussa puhunut kenenkään väkisin siirtämisestä yhtään mihinkään. Minusta keskustelu on koskenut vain sitä, kuka touhun maksaa, eli onko kaikilla oikeus rankasti subventoituun päivähoitoon vai ei. Vaikka päivähoito ei olisi rankasti subventoitua, niin kukaan ei kiellä vanhempia panemasta lastaan päivähoitoon omalla kustannuksellaan. Tämä olisikin vaikeaa, ottaen huomioon, että päivähoidon tarjoaminen on täysin sallittu elinkeino.
Minusta kyse lapsen edun sijaan on ennemminkin siitä, että onko etu niin suuri, että se oikeuttaa nykyisenkaltaisen subvention. Tai ei edes tuosta, vaan oikeastaan vain siitä, että onko niiden lapsistaan välittämättömien vanhempien lasten niin iso, että subventio on oikeutettu. Lapsistaan välittävät vanhemmathan huomioivat lapsensa edun joka tapauksessa.
Kari:
Hyvä pointti. Se, mitä ”kulttuurilla” voidaan nykyään tarkoittaa, ei suoraan vertaudu satojen vuosien takaiseen aikaan, kun yhteiskunnat elivät paljon pienemmässä vuorovaikutuksessa. Mä olen tässä rinnastanut aika yksioikoisesti länsimaisen nykykulttuurin yhdeksi historialliseksi kulttuuriksi, vaikka se on levinnyt kaikille mantereille ja kielialueille. Nykyisen suomalaisen kulttuurin ympäristöongelmat eivät oikein ole irrotettavissa maailman ongelmista edes paikallisissa mittakaavoissa.
Mitä tulee kuvaamaasi kehitykseen, löytyy siihen myös poikkeuksia. 1800-luvulla monet länsimaiset merimiehet karkasivat laivoistaan elääkseen kutakuinkin kivikautista kulttuuria Tyynenmeren vieraanvaraisten kansojen parissa ”paratiisisaarilla”. Heidän näkökulmastaan elämisen edellytykset eivät siis olleet kulkeneet sivistyksen myötä parempaan. Vastaavia esimerkkejä löytyy lähempääkin, olennaista lienee se, miten elinkelpoisuus määritellään. Pitäisi kiinnittää huomiota siihen, että keskiarvoistavat mittarit eivät ota huomioon sitä, että yksittäisillä yhteisöillä voi elämän edellytykset koostua hyvin erilaisista aineksista.
Hyvä täsmennys. Tarkoitin vain, että mahdollisimman laaja diversiteetti mahdollistaa mahdollisimman monipuolisia ekosysteemejä. Olen siinä käsityksessä, että massiivisiakin ekosysteemejä, kuten koralliriuttoja, on tuhoutumassa mitä monituisimmista syistä. Sitä, mihin kaikkeen ne vaikuttavat, ei tiedetä, ja on mahdollista, että jonkin keskeisen ekosysteemin vaurioituminen synnyttää kerrannaisvaikutuksina katastrofeja. Siksi voitanee suht turvallisesti sanoa lonkaltakin, että mahdollisimman laaja biodiversiteetti on hyvä ”henkivakuutus”.
Samuli:
Olet aivan oikeassa, keskustelun epämääräisyydet juontuvat epämääräisesti käyttämistäni käsitteistä. Nykyajan ympäristöongelmat ovat kokemuksellisesti hyvinkin abstrakteja ja perikatoennustukset valistuneita arvauksia. On varmaan ihan totta, että elämisen edellytykset ovat vääjäämättömästi parantuneet, jos mittariksi otetaan esim. elinikiä. Totta myös sekin, että pieleen meneviä asioita on mahdollista oikaista. Samaan aikaan tuutataan tutkimuksia, joiden mukaan ihmiskunta on tärvellyt elämänsä edellytyksiä peruuttamattomalla tavalla. Mitä se tarkoittaa käytännössä, vaihtelee sen mukaan keneltä kysytään. Suhteellisen laaja konsensus vallitsee kuitenkin esim. sen suhteen, että suuri hiilidioksidintuotto ilmakehään synnyttää lopputuloksena itseään ruokkivan hallitsemattoman kasvihuoneilmiön, joka tekee tästä planeetasta suuressa määrin asuinkelvottoman hukuttaen kokonaisia valtioita mereen. Spekulaatiot esim. sen suhteen, tuleeko sulavan tundran metaanipäästöt tekemään sen jo nykytilanteessa vaihtelevat. Jotta tämän asian spekulatiivinen luonne korostuisi, täytyy samaan syssyyn sanoa, että 70-luvulla kaavailtiin hiilidioksidin massiivista lisäämistä ilmakehään lääkkeeksi tulossa olevalle seuraavalle jääkaudelle.
Jotta näistä skenaarioista voisi keskustella konditionaalin ulkopuolella, tarvittaisiin joko tiedeyhteisön laajasti hyväksymiä tutkimuksia tai konkreettisia havaintoja. Itselläni on jälkimmäisiä lähinnä Suomen rannikon Itämerestä, jonka kehitys lyhyellä aikavälillä on ollut järkyttävä esim. levien lisääntymisen, kalaston kehityksen ja samentumisen suhteen. Syön paljon merestä pyytämääni kalaa. Saalismäärissä ja ympäristömyrkyissä mitattuna pidän Itämeren elinkelpoisuuskehitystä negatiivisena. Itämeren tuleva kehitys vaikuttaa rehevöitymisen suhteen myös negatiiviselta. Globaalissa mittakaavassa Itämeri on tietysti vain yksi lätäkkö eikä sen tuottamasta kalamäärästä riipu monenkaan ihmisen henki. Itämeren rantojen ihmiset elävät terveempinä, kylläisempinä ja pidempään vuosi vuodelta. Silti persuksissani tutajaa kutina, että tästä huolimatta Itämeren elinkelpoisuuskehitys ihmiselle (vaiko kenties vain minulle?) on negativiinen.
Elina,
Tässä vastauksia kysymyksiin, jotka jäivät kertomuksessani askarruttamaan.
Tarkkailuluokka-ihmettelyysi en oikein osaa vastata, koska muistelen kyseisen erityisopettajan pahoitelleen, ettei näitä muutamaa oppilasta saatu tarkkikselle, joka olisi hänen mielestään ollut heille sopiva ympäristö. Heidät oli sijoitettu erityisopetukseen (pienryhmä), johon puolestaan eivät mahtuneet kaikki oppimisvaikeuksien kanssa painivat, koska nämä muutamat rasavillit (oikeasti pitäisi sanoa sekopäät, mutta silloin kuulostan siltä kuin en välittäisi heistä, mikä ei ole totta) varasivat paikkoja. Oppimisvaikeuksia heillä ei ollut. Ryhmädynamiikka aiheutti hyvin suurta tehottomuutta, kun jonkin verran kärjistäen luokka-asteen fiksuimmat ja vaikeimmat oppilaat jouduttiin pitämään hitaimpien kanssa samassa ryhmässä. Ehkä muistin väärin, ja opettajan pahoittelu koskikin sitä, että tarkkikset oli lopetettu. Tämä tapahtui Tampereella 90-luvun lopussa.
Huostaanottoa yritettiin saada tehtyä äidin kanssa yhteisymmärryksessä, koska väkisin tehtyjen oli havaittu vaikuttavan kielteisesti lapsen oloihin. Tästä syystä ainakaan sinä aikana kun itse olin kuvioissa, huostaanotossa ei edetty. Sijaisperhettä muistaakseni etsittiin mutta ei löydetty.
Päiväkotijärjestely oli poikkeuksellinen. Lapsi ei pystynyt olemaan kovin pitkää päivää koulussa, joten opettaja oli jotenkin saanut järjestettyä hänelle päivähoitopaikan parin iltapäivätunnin ajaksi. Kyseessä oli siis ihan päiväkoti, ei kerho.
No ruokaa se poika ei tainnut ainakaan kovin säännöllisesti kotonaan saada. Voi olla, että hän itse myös liioitteli tilannetta kysyttäessä (en kyllä itse usko tätä), mutta kyllä hänellä aina koulussa kova nälkä oli – etenkin maanantaisin. Yritti joskus pyytää, että pääsisi vielä päivän lopuksi uudelleen syömään.
Vaatteita hänelle ymmärtääkseni hankkivat jotkut sukulaiset. Harrastusvälineistä ei puhettakaan, saati joululahjoista.
Kyllä tämä tapaus kaikenlaista sellaista suustaan päästeli, jota ei uskoisi huoltajan voivan sanoa; mm. että ei suostu kuljettamaan poikaa vaivalla hankittuun terapiaan, koska bensiini maksaa liikaa. Tai että ei todellakaan aio lukea lapselleen kirjoja (olimme koulussa havainneet, että poika nautti tästä ja oli hyvin kiinnostunut tietyistä tarinoista). Lapsilisäasiaa en ollut itse kuulemassa, enkä ole varma oliko tämä henkilön oma ilmoitus. Mutta enpä ihmettelisi, vaikka hän ei olisi tehnyt tulo/menolaskelmia yhtä huolellisesti kuin sinä tuossa (= ollenkaan). Hän todennäköisesti tuijotti lähinnä sitä, minkä verran rahaa tilille tulee.
Totta kai kaikki psykososiaaliset ongelmat viime kädessä kumpuavat henkilökohtaisesta hädästä ja tragediasta. Mutta tämän ymmärtäminen ei näiden ihmisten lapsia paljon auta, kun tilanne on päällä. Olivatpa syyt mainitun henkilön käytökseen mitä hyvänsä, käytännössä todella näytti siltä kuin hän ei lainkaan välittäisi, ja näissä asioissa käytäntö ratkaisee. Tämä äiti olisi tarvinnut vuosien terapiaa, taloudellista neuvonantajaa, katkaisuhoitoa ja ties mitä kaikkea, ja tietenkin myönteinen lopputulos olisi edellyttänyt hänen omaa sitoutumistaan näihin. Vaikka häntä olisi tervehtyminen kiinnostanutkin, siihen olisi mennyt useita vuosia. Lapsesta huolehtiminen ja hänen kasvattamisensa ei voi odottaa niin kauan.
Sain tosiaan sen kuvan, että tämä tapaus ei kuitenkaan ollut niin paha, että huostaanottoa olisi ryhdytty tekemään vastoin huoltajan tahtoa. Ei vaikka poika tuli välillä kouluun vartalo täynnä suuria mustelmia ja verenpurkaumia. Pahempiakin tapauksia kuulemma oli – niitä, jotka otettiin huostaan mitään kyselemättä.
Minä en pystyisi kestämään sellaista ajatusta, että tällaisten perheiden lapset eivät edes päivähoitoon pääsisi muuten kuin vanhempien vaivannäköä edellyttävän tarveharkinnan kautta (joka efektiivisesti merkitsee, että eivät pääse).
Subjektiivisen päivähoito-oikeuden poistaminen, mitä Elina ajaa, tarkoittaa juurikin tätä pakkosiirtua.
… niissä rajoissa, minkä perheen käytettävissä olevat rahavarat antavat myöten.
Päiväkodissa, kokopäivähoidossa, tällainen lapsi saa kolme ateriaa (aamupala, lounas, välipala), puolipäivähoidossa ja koulussa vain lounaan.
Pääsikö? Nämä ovat sen verran marginaalisia tapauksia, että tällaisen mahdollisuuden järjestäminen lienee vain asennekysymys. Laitoskeittiöissä mennee päivittäin paljon ruokaa haaskiin.
Jos lapsi tulee kouluun vartalo täynnä selviä pahoinpitelyn merkkejä, koulun velvollisuus on tehdä välittömästi rikosilmoitus ja saattaa lapsi lääkärin tutkimuksiin.
Poliisi ottaa puolestaan heti yhteyttä päivystäviin lastensuojeluviranomaisiin ja tällaisessa tapauksessa todennäköisesti täyttyvät kiireellisen huostaanoton kriteerit.
Jokin lenkki tässä nyt siis on pahasti laiminlyönyt asiansa, jos jäätiin vain odottelemaan ja ihmettelemään.
Yhteisymmärryksellä äidin kanssa ei tule olla mitään merkitystä, jos lasta on hakattu, heitelty pitkin seiniä tms. Poliisi sitten selvittää, onko äiti pahoinpitelijä. Voihan tekijä olla joku muukin, vaikkapa äidin miesystävä, eli kyllä äidillä oikeusturva on kuten kaikilla muillakin rikoksesta epäilyillä.
Ensisijaista kuitenkin on on saada lapsi turvaan eli hätäsijoitukseen. Eli ensin hutkitaan ja sitten vasta tutkitaan, kun tilanne on noin vakava.
Riitta ehdotuksestani psykologin läsnäolosta neuvolatarkastuksissa:
Lapsiin erikoistuneella psykologilla on käytettävissään keinovalikoima, jolla voi paljastua jotain, mikä nimenomaan ei näy jokapäiväisessä kanssakäymisessä.
Laiminlyöty tai pahoinpidelty lapsi voi olla vain esimerkiksi hieman vetäytyvä ja hyvin ”kilttikin” hoidossa.
Ei lähihoitaja-koulutus anna kovin hyviä valmiuksia huomata lapsen olosuhteiden puutteita, mikäli ne eivät ole ilmiselviä: likaisuutta, poikkeavaa nälkäisyyttä, aina aamuisin viinalta tuoksahtava, lapselle räyhäävä vanhempi ym. Muut asiat ilman asianmukaista koulutusta ovat yleisen fiksuuden ja elämänkokemuksen varassa.
Ja seitsemännen kerran: subjektiivinen päivähoito-oikeus on aivan liian raskas instituutio lastensuojelullisena välineenä.
On laskettu, että jos sub. pho purettaisiin, pääkaupunkiseudulla säästettäisiin jopa 40 miljoonaa euroa. Tällä rahalla järjestelee jo lastensuojelua, neuvola- ja kerhotoimintaa aika pitkälle.
Niin kuin muutenkin vastaavissa tilanteissa reagoidaan avohuollon toimenpitein tai sijoituksin. Mallissani olisi siis mahdollisuus anoa päivähoitopaikkaa, jos vanhempien psykososiaalinen tilanne, sairaus tai vamma vaikeuttaa merkittävästi lapsen hoitoa.
Elina ei vastaa kaikkeen ja Riitta syyttää:
Takerrut niin syvälle konkretiaan ja jotkut argumenttisi ovat niin kummallisia, ettei minulla ole oikein niihin mitään sanottavaa. Kirjoitat muun muassa:
Ensinnäkään 3-4 -vuotiaat harvoin nukkuvat enää päiväunia muuten kuin päiväkodissa, jossa se katsotaan kokopäivähoidon raskauden vuoksi välttämättömäksi tämänkin ikäiselle. Ja jos nyt tämän ikäinen vielä ne unensa tarvitsee, niin eiköhän lapsen voi rytmittää yöunille niin, että jaksaa puolelta päivin kävellä kotiin ja nukkua sitten siellä unensa.
Riitan ongelmat jatkuvat:
Huoh, ei voi muuta kuin sanoa, että vaikeata on.
Eiköhän sen kuopuksen sitten voi laittaa vähän aikaisemmin unille tai jotain. Miksi ihmeessä kotona ja päiväkodissa pitäisi olla sama rytmi?
Eli en nyt näe relevanttina subjektiivisen päivähoito-oikeuden puoltamisperusteena päiväunien rytmityksen haastetta Tampereella.
Jos nyt kaksikin lasta tekee kohtalaisen tiuhaan, niin tulee varautua jonkinlaisen organisointikyvyn tarpeeseen. Ihan kaikkea ei tälläkään hetkellä hoideta yhteiskunnan puolesta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta huolimatta.
Riitta:
Miten ihmeessä? Eihän oikeuden poistaminen tarkoita pakon tekemistä. Suomen systeemi on erittäin poikkeuksellinen maailmassa, mutta ei tämä tarkoita sitä, etteikö muualla maailmassa olisi päiväkoteja tai perhepäivähoitoa.
Aivan kuten kaikissa muissakin asioissa! Lapselle ostetaan polkupyörä, viedään hänet jalkapalloharjoituksiin, pianotunnille jne. sen mukaan, miten perheen rahat riittävät. Pointti tässä on se, että minusta perhe on se oikea taho päättämään siitä, onko jokin asia siihen kuluvan rahan arvoista, koska normaalitapauksissa vanhemmat edustavat parhaiten lapsen etua.
(minusta ne tässä ketjussa esiintuodut ongelmatapaukset, joissa vanhemmat vähät välittävät lapsestaan, ovat harvinaisia poiikeuksia, mutta olen valmis muuttamaan kantaani, jos joku esittää anekdoottien sijaan tilastoja).
Kaikki se valitus hoitopaikkojen riittämättömyydestä johtuu ennen kaikkea siitä, että kunnat koittavat minimoida niiden tarjonnan, koska homma maksaa niin paljon. Jos touhu olisi yksityisten pyörittämää, ne eivät tietenkään minimoisi tarjontaa, koska jokainen hoitoon tuotu lapsi toisi niille voittoa. Juuri tämä on seurausta subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Koska touhu on vanhemmille niin halpaa, heidän kannattaa pitää hoitopaikasta kiinni, vaikkeivät sitä tarvitsisikaan, jos joutuisivat siitä täyden hinnan maksamaan. Kunta taas koittaa tehdä tarjonnan mahdollisimman hankalaksi, jotta joutuisi tuottamaan päivähoitoa mahdollisimman vähän. Vaikka usein olen Artturin kanssa eri puolilla markkinatalouden suhteen, niin tässä asiassa se tuntuu minusta paljon järkevämmältä julkiseen tuotantoon verrattuna.
Eniten päivähoitoa tarvitsevat vanhemmat, jotka käyvät molemmat töissä. Näillä kyllä on hommaan varaa (tai jos ei ole esimerkiksi siksi, että päivähoitoa tarvitsee useampi lapsi), niin voi olla järkevämpää, että toinen vanhemmista on kotona lapsia hoitamassa. Tätä tilannetta voi vielä parantaa siten, että lapsiperheille annetaan verohelpotuksia.
Työttömän tai äitiyslomalla olevan lapset eivät minusta tarvitse muiden rahoilla kustannettua kokopäivähoitoa missään tapauksessa. Jos vanhemmat pitävät touhua sen arvoisena (esim. saadakseen oman elonsa leppoisammaksi), niin minusta he voivat sitten maksaa sen omasta taskustaan.
Jos lasten sosiaalistuminen vaatii jotain, niin ehkä voitaisiin järjestää kunnan rahoilla jotain muutaman tunnin kerhoja. Tämä on takuulla halvempaa kuin kokopäivähoidon järjestäminen. Tämä on periaatteessa se, mitä peruskouluna tarjotaan vähän vanhemmille lapsille. En näe mitään erityistä syytä, miksi nuorempien lasten pitäisi olla oikeutettuja pidempään kodin ulkopuoliseen hoitoon.
Elina:
hihihihihi… pitäsköhän päivähoidossakin siirtyä MikaelaNylanderoikeuteen…
Riitta:
huoh…pitäskö nyt sit keksiä vielä uusi termi tälle sun pakkosiirrolle? Riittapakkosiirto?
Uudestaan: jos subjektiivinen päivähoito-oikeus lopetetaan, niin joka ikinen lapsi ei hyödy muutoksesta. Kukaan ei väitä näin. Se, että joku lapsi jossain voi kärsiä muutoksesta ei ole argumentti subjektiivisen päivähoidon puolesta. Pitää punnita hyödyt sekä haitat.
Päivähöidon syvin merkitys on mahdollistaa äidin työssäkäynti. Äiti saa siis päivähoidosta taloudellista hyötyä. On epäreilua, että me muut maksamme jotta äiti saa rahaa. Päivähoitomaksuja on korotettava. Ei kaikkea hyötyä äidille!
Nämä olivat perusteluja sille, miksi nykyjärjestelmässä perheet valitsevat osaviikkoisen (esimerkiksi 3pv viikossa) eikä puolipäiväistä hoitoa, kun saavat vapaasti valita.
Se aamupäivä päiväkodissa on lapselle ihan yhtä rankka, on kotiinlähtö lounaan jälkeen tai vasta viideltä ja lapsi tuolloin on lepohetkensä ansainnut. Kotioloissa päivän voikin rytmittää niin, että lapsi ei tuota lepohetkeä tarvitse, mutta päiväkodit toimivat kokopäivähoidossa olevien ehdoilla, niin kuin pitääkin.
Päiväkodeissa on jokaisessa ryhmässä joko lastentarhanopettaja tai vähintään varhaiskasvatukseen erikoistunut sosionomi. Tämän lisäksi kiertävä erityislastentarhanopettaja tarkkailee kaikkia lapsia ja pyrkii löytämään ja havaitsemaan ongelmatapaukset. Tutun lastentarhanopettajan mukaan myös se, että lapsi on poikkeuksellisen kiltti herättää epäilyksiä, että kaikki ole kunnossa.
Jos kelto havaitsee lapsen käytöksessä jotain kummallista, niin hän haastattelee sekä työntekijöitä että lapsen vanhempia ja jatkaa tarkkailua. En tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos lapsen käytöstä selittävät kotiolot. Erityislapsen tapauksessa jossain vaiheessa saattaa tulla ehdotus siirrosta integroituun erityisryhmään tai muista tukitoimista. Jälkimmäisessä tapauksessa vanhemmat ovat todennäköisesti itsekin jotain havainneet ja aloittaneet neuvolan kanssa asioiden setvimistä.
Erityislasten havaitsemisessa ja tunnistamisessa päiväkoti on siis myös tärkeä paikka. Varsinkin esikoisen suhteen on usein vaikea vanhempien itse tunnistaa, mikä on normaalia uhmaa, mikä jotakin muuta. Neuvolan rutiinitesteissäkään ei kaikki käy ilmi.
Samuli Saarelma:
Itse yksinkertaistaisin alle kolmivuotiaiden lasten osalta järjestelmää (kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, kunnallinen päivähoito) niin, että huoltajat saisivat tietyn arvoisen lastenhoitosetelin, jolla voisi valintansa mukaan joko ostaa hoitoa (yksityiseltä tai kunnalta) tai ostaa välttämättömyystarvikkeita (ruoka jne), jos haluavat hoitaa lapsensa itse kotona. Tuon voisi toki maksaa ihan rahanakin (kunhan vanhemmilla ei ole päihdeongelmaa tai vastaavaa). Summan suuruuden jätän auki, mutta alustava ajatus olisi se, että yhteiskunnan kokonaiskustannukset eivät ainakaan nousisi nykyisestä.
Samuli Saarelma:
Yli kolmevuotiaille, jotka jo kaipaavat leikkikavereita, tuollainen päiväkerho olisi minunkin mielestäni sopiva ratkaisu. Lisäksi tarvittaisiin tietenkin (maksullista) aamu- ja iltapäivähoitoa niille lapsille, joiden molemmat vanhemmat ovat töissä.
Kirjoitin muuten aiheesta omassa blogissani reilu vuosi sitten: http://mariakcu.blogspot.com/2009/11/hoivaa-kasvatusta-ja-opetusta-lapsille.html
Minä en kyllä halua asua yhteiskunnassa, missä lasten (ja nyt tarkoitan leikki-ikäisiä enkä niitä pieniä, jotka eivät tarvitse kuin hoivaa) oikeus ammattitaitoisesti järjestettyyn varhaiskasvatukseen on kiinni vanhempien varallisuudesta. Leppoisampaa se meidän elomme silloin oli, kun esikoinen oli päiväkodista lomalla.
Riitta:
Kuten jo kirjoitin, jos jotain tuollaista varhaiskasvatusta yhteiskunnan rahoilla tarjotaan, niin siinä en näe subjektiiviselle oikeudelle perustelua muuta kuin muutamalle tunnille päivässä. Ehkä samalla tavoin kuin nyt peruskoulun ensiluokkalaiset ovat koulussa.
Siinä lainaamassani kohdassa kirjoitin kokopäivähoidosta. Oletko todellakin sitä mieltä, että pikkulapset ehdottomasti tarvitsevat vanhempien varallisuudesta riippumatta tuota?
Muuttaisin siis nykysysteemin niin, että lapsille taataan se subjektiivinen oikeus vaikka rahamäärään, joka vastaa 3-4 tunnin päivähoidon järjestämistä päiväkodissa (tai sanotaan sitä osuutta, mikä siitä nykyisin maksetaan). Jää sitten vanhempien päätettäväksi, panevatko he lapsensa ”ammattitaitoiseen varhaiskasvatukseen” vai onko heille tuo raha perheelle muuten käytettynä tärkeämpää ja parempi on pitää lapsi toisen vanhemman hoitamana kotona tai jopa valita joku kolmas vaihtoehto. Jos vanhemmat haluavat tuota enemmän perheen ulkopuolista päivähoitoa, niin voivat sitten maksaa sen omasta taskustaan.
Tämä säästäisi yhteiskunnan rahoja, ja nämä rahat voitaisiin käyttää vaikka niihin lastensuojelutoimenpiteisiin, joita tässä keskustelussa on tullut esiin tai vaikka yleiseen lapsiperheiden tukemiseen.
Minun perusajatukseni on edelleen se, että vanhemmat tietävät parhaiten, mikä heidän lapselleen on hyödyksi ja etenkin, onko johonkin asiaan rahan paneminen perheen kannalta paras ratkaisu. Monella se voi olla päivähoidon käyttö (etenkin jos molemmilla vanhemmilla on pysyvä työpaikka), mutta joillakin se on joku toinen ratkaisu. Tuota sinun ilmaustasi käyttäen, minusta ei ole kiva asua yhteiskunnassa, joka luulee tietävänsä vanhempia itseään paremmin, miten heidän tulisi lapsiinsa panostaa. Tuo voi päteä joihinkin hulttiotapauksiin, mutta tuntuu ennemminkin loukkaukselta suurelle valtaosalle vanhemmista.
Lopuksi kysyisin sinulta, että mitkä perheiden asiat sinusta sitten saavat olla kiinni vanhempien varallisuudesta? Käsittääkseni yksi tärkeimmistä ympäristötekijöistä lasten kehityksen kannalta on kaveripiiri. Jos vanhemmilla ei ole varaa kalliilla alueella asumiseen, vaan joutuvat asumaan slummissa, jossa lasten ystäväpiiri koostuu erinäköisistä ongelmatapauksista, tällä varmasti on vaikutusta heidän kehitykselleen. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että ”hyvän” kaveripiirin hankkiminen lapselleen on lähes ainoa asia, minkä vanhemmat voivat aktiivisesti tehdä lapsen kasvatuksen hyväksi (siis kunhan nyt huolehditaan ihan perusasioista kotona).
Elina:
Kertomalla, miten asioiden omasta mielestä tulisi olla, ei voi automaattisesti muuttaa sitä, miten asiat ovat. Jos nämä ilmeisen vastuulliset ammattilaiset olivat tämän pojan suhteen tällaisessa pulassa (huostaanottoja ei pystytty tekemään enempää – oli siis niin paljon vielä pahempia tapauksia, jotka tarvitsivat huostaanottoa kipeämmin), on syytä olettaa että samanlaisia tapauksia löytyy muitakin. En kuitenkaan jää nyt enempää asiasta jankkaamaan. Koen saaneeni tietooni ne ajatukset ja kannat, joita alunperin lähdin kyselemään.
Pahoittelut myös siitä homokammo-heitostani, ja pieni korjaus: en väittänyt enkä usko, että sinä et lainkaan välittäisi lapsista. Puutuin vain siihen, että aiemmassa ketjussa pidit äärimmäisen tärkeänä, ettei yksikään lapsi joudu aiempaa huonompaan asemaan – ja tässä keskustelussa sillä ei ollutkaan mielestäsi samanlaista merkitystä. Se, että ilmoitettu motiivi ei enää toisen aiheen kohdalla päde, herättää tietenkin epäilyksen, että todelliset motiivit ovatkin muita kuin ilmoitettuja. Tästä huolimatta en pidä hyvänä ihmisten loukkaamista, ja olisin voinut esittää asiani rakentavammin.
Samuli Saarelma:
Minusta päivähoito tulisi nähdä ensisijaisesti lasten tarpeiden täyttämisenä – ei vanhempien. Lapsi ei voi valita vanhempiaan, ja hänen elinolojensa tulisi mahdollisimman vähän riippua siitä, että yhteiskunta haluaa kouluttaa hulttioalkoholistiäitiä viemällä tältä etuuksia, joita tämän katsotaan käyttävän väärin.
Sori Osmo.
Olin jo ehtinyt päättää, etten vihreitä enää äänestä (yli 20 vuoden jälkeen). Tuntuivat olevan niin tuuliajolla.
Sitten sinä tulit tarjolle. Ehkä sittenkin…
Ja nyt Uusi Suomi ja jellona! Tuo sinun puolueesi taitaa olla ihan täysin hukassa.
Käsittämätön valinta tosiaan tämä Suomileijona kuvaamaan suvaitsevaisuuden ja avoimuuden uutta Suomea.
Vaakuna symbolisoi vihollisen murskaamista. Matti Klingen mukaan leijonan jalkoihin jäävä käyrä sapeli kuuluu mongoleille ja mahdollisesti myös turkkilaisille eli kansakunnille, jotka 1500-luvulla koettiin uhkana.
Toinen asia on sitten verkkolehti Uuden Suomen nimen omiminen poliittiseen käyttöön. Laitontahan se ei ole, kuten Herlin väittää, mutta mautonta.
Luovuus ei ole nyt vihreissä ollut kukkeimmillaan.
Otanpa toistaiseksi takaisin tuon, etteikö uuden Suomen käyttö tässä yhteydessä voisikin olla laitonta.
Tavaramerkki Uusi Suomi onkin suojattu myös viestinnän ja mainonnan osalta laajasti, ei vain verkkomedian nimenä.
Nyt teille otti ohraleipä, jos Herlin alkaa käydä oikeutta ja saatte hyvässä lykyssä kovat korvausvaateet niskaanne. Herlinillä on niin paljon massia, että ei pelkää lähteä käräjille, vaikka tapaus ei olisi ihan selvä.
Saara:
No, olemme sitten eri mieltä asiasta. Kuten jo kirjoitin, alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse kokopäiväistä kodin ulkopuolista hoitoa. Tätä tarvitaan vain siihen, että vanhemmat voivat käydä kokopäivätyössä. Jos pystyt perustelemaan minulle, mikä lapsen tarve täyttyy kokopäivähoidolla muutaman tunnin päivittäiseen kerhohetkeen verrattuna, olen valmis muuttamaan kantaani.
Itse olen melkein ennemminkin päinvastaista mieltä. Pienen lapsen kannalta olisi parempi, että hän olisi vanhempansa kanssa pääosan ajasta ja kokopäiväinen päivähoito on järkevää vain siksi, että se mahdollistaa vanhempien työssäkäynnin ja sitä kautta paremman materiaalisen hyvinvoinnin perheelle ja sitä kautta myös lapselle (perheellä varaa asua rikkaammalla alueella ja sitä kautta lapsella paremman sosiaalisen luokan lapsista muodostuva kaveripiiri).
Alkoholistivanhempiin vetoaminen on tässä minusta red herring, koska kaikille lapsille taattavan kokopäivähoidon käyttäminen tällaisten poikkeuksellisten ongelmatapausten hoitamiseen on erittäini kallis tapa.
Elina:
Informaatio-oikeuden emeritusprofessori Kemppinen näyttäisi olevan kanssasi samoilla linjoilla, siis että se on sekä laitonta eittä mautonta:
http://kemppinen.blogspot.com/2010/12/kissalan-tytot.html
Sinänsä sillä ei nähdäkseni ole oikeastaan merkitystä, onko tuo Uusi Suomi ”suojattu”, eli rekisteröity, vai ei (kiistatta Uusi Suomi on vakiinrunut tavaramerkki). Olennaista on kaiketi se, onko tuossa sekoittumisen vaara. Jellonalla tietysti on sitten vielä omat pykälänsä.
No, ainakin saadaan julkisuutta. Eri asia on tietenkin se, onko tuollainen julkisuus kovin tavoiteltavaa vaalityössä. Olisi mukavaa, jos keskityttäisiin asioihin tuollaisen pelleilyn sijaan.
Kari
Aika uhkarohkea peliliike Vihreiltä tosiaan. Mutta tätä on politiikka. Herättivät ainakin kasapäin huomiota.
Symbolien merkitykset ovat harvoin kiveen hakattuja. Jos Vihreät sitoutuisivat Suomileijonaansa pitkäksi ajaksi, ja saisivat sen merkityksiä ajan myötä muokattua ratkaisevasti myönteiseen suuntaan, pitäisin ideaa loistavana. Teko toimisi silloin eräänlaisena rasistien aseistariisuntana. Mutta pahoin pelkään, että leijonalla ratsastaminen jää lyhyeksi mainostempuksi.
Sopii toivoa, ettei sanojen ”uusi Suomi” käyttöä ole mahdollista rajoittaa ihan niin laajasti kuin Herlin väittää. Nämä tavaramerkkien suojaukset ja niiden mustasukkainen vartiointi saavat joskus aika naurettavia mittasuhteita – esimerkkinä taannoinen kohu siitä, kuinka Deutche Telekom yritti rekisteröidä itselleen magenta-värin yksinoikeudella. Joku raja sentään!
Onhan noita värejä rekisteröity. Muun muassa Fazerin sinistä värisävyä ei saa käyttää muissa suklaissa.
Juridisessa mielessä on tosiaan sama onko tavaramerkki vakiintunut vai rekisteröity. Rekisteröinnillä vain välttää sen mahdollisen todistelun siitä, että merkki on vakiintunut.
Ihan kuten suullinen sopimus on oikeuden edessä yhtä pätevä kuin kirjallinenkin. Suullisen sopimuksen toteennäyttö vain voi olla hankalaa.
Vihreiden kampanjatunnus ei ole Uusi Suomi, vaan uusi Suomi. En tiedä riittääkö tämä tuomaan tarvittavaa erottuvuutta verkkolehden logoon. N. Herlin on ottanut esiin nimenomaan sen, että on mahdollista mieltää Uusi Suomi vihreiden kampanjan osaksi ja sitä hän ei tietenkään halua.
Mielenkiintoista, miten tässä käy.
Suomen vaakunan käyttöoikeus on hyvinkin rajattu valtiollisena symbolina. Tuntuu kummalliselta, että lupa on herunut puolueelle. Mutta kai tämä asia nyt on kunnossa, tietääkö Osmo?
Jos joku rekisteröi yrityksen nimeltä Puhdas Vesi, se ei tarkoita, etteikö kukaan muu saisi väittää myymäänsä vettä puhtaaksi. Se, että vihreät tavoittelevat vaalikampanjassaan uutta Suomea, ei voi loukata Uuden Suomen oikeuksia, mutta tuosta julisteesta voi olla monta mieltä.
Jos vaatii erillistä lupaa käyttää vaakunaa, silloin kai myös lipun käyttö vaalimainoksessa pitäisi olla kielletty.
Saako lipun kuitenkin maalata poskeensa kun menee futismaaotteluun?
Totta, onhan vaalimainoksissa useinkin Suomen lippu.
Yksityisessä tavaramerkissä ei saa käyttää Suomen vaakunaa tai lippua ilman lupaa, mutta ilmeisesti puolueen kampanjatunnukset eivät rinnastu tähän.
Karin linkittämä informaatio-oikeuden emeritusprofessori Kemppinen on kyllä tästä eri mieltä. En äkkipäätä saanut kyllä perusteluista selvää.
Kyllä minäkin ymmärrän ja hyväksyn, etteivät muut lehdet saa ottaa Uusi Suomi -nimeä. Mutta kyllä samoja sanoja pitää voida käyttää muissa yhteyksissä kuin lehden nimenä. T-Mobilehan yritti estää omastaan täysin poikkeavienkin toimialojen yrityksiä käyttämästä magentaa väriä logoissaan (mm. hollantilainen radiokanava Slam FM).
Vihreiden Suomileijona ei taida olla täsmälleen samanlainen kuin Suomen vaakunassa, millä välttynee käyttöoikeuskiistoilta.
Elina:
Kyllä ainakin 6.12. Hesarin kokosivun ilmoituksessa leijonan alla keskellä sivua on nimenoman ”Uusi Suomi”, ei ”uusi Suomi”. Samoin näköjään http://www.vihreät.fi.
pekka. Virke aloitetaan aina isolla kirjaimella.
Osmo Soininvaara:
Tietenkin näin, mutta kyllä minun nähdäkseni tässä asiassa on mahdollista puoltaa toisenlaistakin tulkintaa. Uuden Suomen verkkopalvelussa esimerkiksi on varsin paljon politiikkaa käsitteleviä artikkeleita ja ”poliittisia” blogeja. Voidaan pitää perusteltuna, että nimen assosioiminen tiettyyn puolueeseen liittyväksi heikentää esimerkiksi näihin liittyvän toiminnan uskottavuutta.
Katso, esim.:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rotanmyrkkyoppi
Tässä kai olennainen kysymys on se, että voiko vaakunan käyttäminen johtaa sellaiseen mielikuvaan, että kyseessä on Suomen valtion kamppaniasta (tms.). Poskeen maalatussa sinilipussa tuskin on tällaista sekaantumisen vaaraa, mutta valton virallisen vaakunan käytössä saattaa hyvinkin olla. Tulkinnanvaraista.
Kari
Eiköhän siinä lainmukaisuuskysymyksessä Kemppinen ole vain moraalisen närkästyksen vallassa esittänyt blogimerkintänä lausunnon jota ei virkavastuulla tuomarina esittäisi.
Eri tavaraluokassa saa käyttää samaa nimeä uudelleen, koska Tavaramerkkilain tarkoittamaa sekaannuksen vaaraa ei ole. Siksi Suomessa saa esim. myydä sekä Karhu-olutta että Karhu-lenkkitossuja. Jos Vihreät olisivat nimenneet sanomalehden Uudeksi Suomeksi, *se* olisi ollut lain vastaista.
Lisäksi laki puhuu tavaramerkkien käytöstä nimenomaan elinkeinotoiminnassa, poliittista kampanjaa tuskin lasketaan semmoiseksi.
Ja vielä, oikeuskäytännön mukaan yleisnimet nauttivat tavaramerkkeinä käytettynä vähäisempää suojaa. Uusi Suomi tavaramerkkinä ei voi vaatia että sana ’uusi’ olisi aina korvattava vaikka sanalla ’uudenlainen’ tai ’moderni’ kun halutaan puhua vanhan Suomen vastakohdasta. Sillä tavalla yleiskielen sanoja ei voi monopolisoida.
Osmo:
En nyt viitannut Hesarin ilmoituksen ”leipätekstin” virkkeisiin (joissa Uusi Suomi on kaikissa virkkeen alussa), vaan vihreän leijonan ”kuvatekstiin”.
Kaipa tuota kuvatekstiäkin voi pitää jonkinlaisena otsikkona ja puolustella isoa alkukirjainta sillä, mutta jos Vihreät olisi oikeasti halunnut korostaa, että kyse ei ole tavaramerkkiloukkauksesta, olisi tuossa Hesarin mainoksessa voinut olla edes näön vuoksi vaikka yksi ”uusi Suomi”, vaikka siinä leijonan alla.
Osmo, virkkeessä on myös aina predikaatti. Sitä ei tuossa Vihreiden verkkosivulla ole, joten kyse ei selvästikään ole virkkeestä. Sitä voi tietenkin pitää otsikkona, johon pätee sama kuin virkkeeseen, millä perusteella iso alkukirjain on perusteltavissa, vaikka sanoisikin käytettävän termin olevan pienellä kirjoitettava.
Olen Karin kanssa samaa mieltä, että tuosta poliittisen puolueen iskulauseesta tulee selvä assosiaatio paljon poliittisia blogeja sisältävään Uusi Suomi -lehteen. En ihmettele, että Herlin on tästä nyreissään.
”pekka. Virke aloitetaan aina isolla kirjaimella.”
Tässä on tahatonta tai tahallista komiikkaa. Mainostoimistot ja mainoslauseet, muuten, noudattavat kielioppia vain sattumalta.
Kampanja sinänsä on milteipä nerokas, mistä todistaa sekin, että siitä keskustellaan täällä ja kymmenissä muissa blogeissa ja kohta muualla mediassa.
Ei porukalle jää keskustelusta mieleen mietinnät mahdollisista oikeudellisista kiemuroista vaan epäilys siitä, voisiko Vihreät sittenkin olla isänmaallinen puolue.
Kokemukseni mukaan tuskin voivat. Isänmaallisuus on keskimäärin noin viidennen luokan kysymys. Mutta väliäkö sillä!
Ja voihan puolue myös muuttaa itseään vaalikampanjoilla.
Kampanjan mainoslause, jos siitä nyt jotain pitää sanoa, on ilmeisesti lainvastainen, kun kerran Kemppinen niin sanoo. Eli hyvässä lykyssä riita saadaan pysymään mediassa viikkotolkulla tai sitten saadaan isot otsikot, kun oikeus sen kieltää. Ja eikähön sitten valiteta?
Että Herlinkö määrää uudesta Suomesta?!
Ehkä olisi vihreiltä ollut kyllä ovelampaa kirjoittaa sana uusi vaalimainokseen pienellä, mutta kyllä tämä toiminta minun siunaukseni silti saa. Rahapiirit ovat mielestäni keskimäärin eri jengiä kuin vihreät, johon tämä kohu tuo vielä vahvistusta. Ihme kyllä kun Hesaria ei ottanut aivoon sananvapausleijonan ”lainaaminen” vihreiden vaalimainoksessa. Mikä muuten on verkkolehti Uusi Suomi? Olen kyseisellä sivustolla joskus tainnut käydä, mutta en näe siellä tarvetta enää ainakaan useammin vierailla, sillä niin alatyylistä kommentointia Hesari uutisoi Uusi Suomi nimen omistajan Niklas Herlinin käyttäneen.
hauska kampanja virheiltä ja varmasti tunteita herättävä détournement. oudolta kuulostaa että sanaparin uusi Suomi käyttöoikeus olisi yksinomaan Niklas Herlinillä. Ihan kaikkea ei sentään voi ostaa.
Vaikka eihän sitä tiedä. Näin IPR:stä puhuttaessa muistuisi mieleen, että briteissä jopa ”Lontoo 2012” samoin kuin monien sen muunnoksien käyttäminen olisi tiukasti säädelty.
Estettisesti vihreiden leijonakampanja on kammottava. Mielleyhtymien tasolla pyritään ilmeisesti luomaan vastakkainasettelua persuihin, jotka ovat paitsi tunnettuja suomileijonalogon käyttäjiä myös Uuden Suomen keskustelut ja blogit vallannutta porukkaa. Näin se nykyään menee, kokoomuskin on työväenpuolue.
Mainostoimistot ovat tehneet politiikasta pelleilyä ja tällaiset facelift-operaatiot langettavat varjonsa aivan asiallistenkin poliitikkojen harteille. Vihreiden viesti on mainoksen perusteella tulkittavissa niin, että suomi kuuluu suomenkielisille suomalaisille myös koulutettujen kaupunkilaisten mielestä ja humanistitkin ovat valmiita esim. näin itsenäisyyspäivän kunniaksi verestämään taisteluammuntamuistoja inttikavereiden kanssa. Eli goodbye nynnypuolueelle, ja tervetuloa maskuliiniset arvot ja honkien humina.
Tässä vaalitohinassa kannattaa kulkea valittu polku loppuun. Kampanjan pönkittäminen onnistunee armeijan maastopukukuosilla, joka käytännössä on jo teidän – vihreä ja isänmaallinen. Vaalikahvien sijaan SA-INTin soppatykeistä hernekeittoa, ja joku nätti naispuolinen varusmies kannattaa maksaa ottamaan tuo vihreä leijona isona tatuointina olkapäähän. Kolin kansallismaisemakuvia unohtamatta. Niin, ja Markus Drake kannattaa kustantaa puolueen rahoilla jonnekin kaukomaahan seuraavaksi puoleksi vuodeksi.
Kemppinen näköjään jatkaa aiheesta:
http://kemppinen.blogspot.com/2010/12/naissa-merkeissa.html
Itse olen edelleen samalla kannalla, jolla olen ollut tämän asian suhteen alusta asti: kysymys on sekä moraalisesti (=miten lainsäädännön tulisi olla) että juridisesti (=miten lainsäädäntö ja sen toteutus tässä tapauksessa tosiallisesti tapahtuu) ns. rajatapaus. Voidaan minusta perustellusti päätyä eri ratkaisuihin, sekä Uuden Suomen että vaakunan tapauksessa.
Tämän voi tulkita mm. niin, että minusta nykyinen lainsäädäntö on tältä osin varsin hyvin toteutettu.
Kari
Panu Laturi kertoo, että juristit ovat näyttäneet vihreää valoa sloganille nimenomaan sen takia, että sanaparia uusi Suomi ei käytetä erisnimenä.
Kuitenkin Vihreän Langan sivuilla sitä käytetään, jos ei varsinaisesti erisnimenä, niin erisnimenomaisesti:
http://www.vihrealanka.fi/uutiset/vihre%C3%A4t-otti-is%C3%A4nmaallisen-symbolin-vaaliaseeksi
Kaikkein olennaisinta ei käsittääkseni juridisesa mielessä ole tämä erisnimi versus kaksi yleiskielen sanaa peräkkäin, vaan käyttötarkoitus ja konteksti.
On totta kuten Mikko Kiviranta sanoo, että tavaramerkkilaki on kummunnut tarpeesta säädellä elinkeinotoimintaa.
On kuitenkin ajateltavissa, että puolueen markkinointi on rinnastettavissa em. käsitteeseen. Näin mm. Kemppinen ajattelee.
Ennakkotapauksissa ei ole edes tarvittu täysin samaa sanaparia tuomion napsahtamiseksi. Maskun kalustetalo käytti taannoin mainoslausetta ”hullut ale päivät”. Tästä älähti Stockmann, joka katsoi, että ilmaisu ”hullut päivät” on vakiintunut heidän käytössään. Vaikka sanaparin väliin oli ujutettu sana ”ale”, niin käräjäoikeus langetti Maskulle sakot.
Tässä tapauksessa on tietysti merkittävää, että kilpailuareena oli yhteinen huonekalujen osalta.
Osmo:
Eilen STT julkaisi seuraavan uutisen:
”Kirjoittanut STT 15.01.2011 14:57
Professori ja köyhyystutkija Heikki Hiilamo on päättänyt lähteä mukaan eduskuntavaalikilpaan. Vihreiden mukaan Hiilamo lähtee ehdolle Uudenmaan vaalipiiristä.”
Jos ulkopuolinen saa arvata, niin Hiilamo on tuo marraskuussa mainitsemasi ehdokas Uudellamaalla 🙂