Leppoistaminen ja julkinen talous

Juhana Var­ti­ainen ihmetteli kom­men­tis­saan, mik­si olen innos­tunut lep­pois­tamis­es­ta, vaik­ka muuten ymmär­rän, että korkea työl­lisyysaste on tärkeä ylläpitämään julk­ista talout­ta ja hyv­in­voin­ti­val­tio­ta. Hyvä, että hän muis­tut­ti tästä. Min­un oli alun­perinkin tarkoi­tus kir­joit­taa lep­pois­tamis­es­ta toinen osa, sen vaiku­tuk­ses­ta verotuloihin.

Ensik­sikin, ei ole käytän­nön merk­i­tys­tä sil­lä, olenko innos­tunut lep­pois­tamis­es­ta vai ennus­tanko vain, että niin tulee käymään – ja on jo alka­nut käy­dä. Pidän sinän­sä hyvänä suun­taus­ta, että tuot­tavu­u­den nousus­ta ote­taan kas­va­va osa ulos vapaa-aikana. Olen kir­joit­tanut tästä peräti kir­jan Vau­raus ja aika. Mut­ta sil­lä, mitä minä pidän hyvänä, on varsin vähän vaiku­tus­ta siihen, mitä tapahtuu.

Talouden kannal­ta lep­pois­t­a­mi­nen saat­taa väärästä päästä; niistä korkea­palkkai­sista, joil­la on siihen varaa. He ovat juuri niitä hyvin koulutet­tu­ja, joiden työ­panos­ta kansan­talous eniten tarvit­see. Työ­markki­nat ovat sil­lä tavoin epä­tas­apain­os­sa, että vähänk­oulute­tu­ista on yli­tar­jon­taa ja hyvin koulute­tu­ista ylikysyn­tää.  Krug­man tosin ennus­taa, että tämä tilanne tulee muut­tumaan. Pieni­palkkaisil­la ei ole varaa lyhen­tää työaikaansa, vaik­ka hei­dän työaikansa lyhen­e­miseen kansan­taloudel­la olisi hyvinkin varaa.

Vaik­ka korkeasti koulute­tu­il­la on henkilöko­htais­es­ti enem­män varaa lyhen­net­tyyn työaikaan, käytän­nössä akavalais­ten työai­ka piden­tyy ja sak-lais­ten lyhe­nee. Tämä ei perus­tu vapaae­htoisi­in val­in­toi­hin vaan työ aset­tami­in vaatimuksiin.

Jos lyhen­tää työaikaansa oma­l­la päätök­sel­lään, saa myös vähem­män palkkaa ja voi syödä pienem­män siivun kansan­talouden kakus­ta. Jos vero­tus­ta ei olisi, tämä olisi jotenkin tas­apain­os­sa. Kun hyvä­palkka­ni­nen alen­taa kuukausi­palkkaansa kuud­es­ta tuhannes­ta viiteen tuhanteen, hän alen­taa mak­sami­aan vero­ja viidel­lä sadal­la eurol­la ja kulu­tus­taan viidel­lä sadal­la. Hän siis osal­lis­tuu julk­isten meno­jen kat­tamiseen vähemmän.

Sosi­aali­vaku­u­tuk­sen osalta kaik­ki on melkein kun­nos­sa. Kun alen­taa tulo­jaan vaku­ut­taa myös alem­mat tulot ja saa aikanaan pienem­pää eläket­tä ja työt­tömäk­si joutues­saan vähem­män työt­tömyysko­r­vaus­ta. Palvelu­jen, koulu­tuk­sen ja sairaan­hoidon, rahoit­tamises­sa tämä ei päde. Taakkaa siir­tyy muiden maksettavaksi.

Sosi­aali­vaku­u­tuk­ses­sakin on pieni indek­sion­gel­ma. Jos työaikaa lyhen­netään kollek­ti­ivisel­la päätök­sel­lä, tämä näkyy alen­tavasti ansio­ta­soin­dek­sis­sä, mut­ta jos täs­mälleen sama työa­jan lyhen­tämi­nen tehtäisi­in yksilöl­lisil­lä päätök­sil­lä, se ei näky­isi ansio­ta­soin­dek­sis­sä. Asia kan­nat­taisi kor­ja­ta, ennen kuin meil­lä siir­ry­tään vaikka­pa ruot­salaiseen tasoon osa-aikatyön tekemisessä.

Mitään ongel­maa ei olisi, jos meil­lä olisi henkilöko­htainen päävero, jol­la leikit­te­len kir­jas­sa SATA-komitea, mut­ta sehän on siis mahdoton.

Suomes­sa ja Ruot­sis­sa tehdään henkeä kohden yhtä paljon työtä. Ruotsin työl­lisyysaste on niin paljon korkeampi, että Suomes­sa sama merk­it­sisi 250 000 työl­listä enem­män. Ruot­salaiset ovat kuitenkin lep­pois­ta­neet työaikansa niin lyhyek­si, että lop­ul­ta työtä tehdään molem­mis­sa mais­sa yhtä paljon. Julkisen talouden kannal­ta ruot­salainen ratkaisu on paljon parempi.

On aika avu­ton aja­tus, että mei­dän on tehtävä työtä ja kulutet­ta­va kaiken maail­man krääsää vain, jot­ta tästä saataisi­in kerä­tyk­si vero­ja. On  siir­ret­tävä vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä pois ansio­tu­loista kohden valmis­teverotyyp­pisiä kulu­tusvero­ja, kiin­teistövero­ja ja muu­ta sellaista.

Sen ver­ran tulen Juhanaa vas­taan, että minus­ta ei ole perustel­tua sen­tään sub­ven­toi­da lep­pois­tamista enem­pää kuin mitä pro­gres­si­ivi­nen vero­tus tekee jo nyt.  Sik­si suh­taudun vieroksuen sel­l­aiseen lomailu­un tois­t­en kus­tan­nuk­sel­la, jota vuorot­telu­va­paa ja  osa-aikaeläke edus­ta­vat. Vuorot­telu­va­paa on ihan hyvä, jos sen tekee omil­la rahoil­laan, mut­ta huono, kun sen laskut­taa muilla.

Sil­lä vaik­ka Juhana saisi min­ut vaku­ut­tuneek­si pitkän työa­jan sankar­il­lisu­ud­es­ta, koko kansaa hän ei saa.

68 vastausta artikkeliin “Leppoistaminen ja julkinen talous”

  1. sinkku pär­jää noin 2000 e/kk asum­is­meno­jen lisäk­si hyvin. Lapse­ton pari ehkä tarvit­see 3000 e/kk. Nämä siis nettosummia.

    Hyvink­oulutet­tu saa 2000 e/kk alle kahdessa viikos­sa, kak­si hyvink­oulutet­tua tarvit­se­mansa vielä nopeammin.

    Ain­oa keino saa­da hyvink­oulutet­tu raata­maaan 40h/vko on pitää asun­to­jem hin­nat korkeina. Sil­loin­han on tarve noin vuosikymme­nen ver­ran tehdä töitä 40h/vko.

    Pitäisi vain estää hyvink­oulutet­tu­ja per­imästä asuntoja.…

  2. Osmo on tehnyt hienon havain­non. Mei­dän on tehtävä enem­män työtä, jot­ta voimme mak­saa enem­män vero­ja. Tämä on seu­raus­ta siitä, että mar­gin­aaliv­ero­pros­ent­te­ja ei enää voi nostaa.

    Ansio­työ johtuu siitä, että työn­tek­i­jäl­lä ei ole varaa olla vapaa. Pitää olla riit­tävästi var­al­lisu­ut­ta, jot­ta voi jät­täy­tyä pois ansiotyöstä. 

    Kun työn­tek­i­jä ansait­see riit­tävän hyvin, lisäan­siot eivät enää kan­nus­ta, kos­ka vero­tus kas­vaa kohtu­ut­tomak­si. Tämä johtaa siihen, että vapaa-ajan merk­i­tys koros­tuu. Otan mielu­um­min viikon vapaa­ta kuin teen yli­työtä. Niin ikään vai­h­dan lomara­hat vapaaksi.

    Akavalais­tenkin työa­jan piten­e­m­i­nen on näen­näistä. Työaikaan lue­taan paljon muu­takin kuin työaikaa. Ajan­vi­et­to työ­paikalla osoit­taa työn­tek­i­jän sitoutuneisu­u­den. Kun akavalainen las­kee työaikaa, hän ei vähen­nä lyhyem­piä työpäiviä eikä omien asioiden hoita­mista. Jos työpäivän pitu­us on keskimäärin 10 tun­tia päivässä, se merk­it­see noin 12 tun­nin ajankäyt­töä joka päivä. Pääkaupunkiseudul­la ruuh­ka-ajat sijoit­tuvat 8–9 ja 16–17 välille. Vaikea on 12 tun­nin päivää sijoit­taa näille ajanko­hdille. Myös toimis­tot ovat hyvin hil­jaisia ennen 8 ja 18 jäl­keen. Ei tai­da aka­van työaikatiedot pitää paikkansa.

  3. Osmo:

    Talouden kannal­ta lep­pois­t­a­mi­nen saat­taa väärästä päästä; niistä korkea­palkkai­sista, joil­la on siihen varaa. He ovat juuri niitä hyvin koulutet­tu­ja, joiden työ­panos­ta kansan­talous eniten tarvitsee. 

    Onks sun mielestä elämän tarkoi­tus saa­da mah­dol­lisim­man iso kansan­talous? Miks olis jotenkin huonoo, että ne jot­ka eniten arvostaa vapaa-aikaa sitä myös eniten kuluttaa?

    Pieni­palkkaisil­la ei ole varaa lyhen­tää työaikaansa, vaik­ka hei­dän työaikansa lyhen­e­miseen kansan­taloudel­la olisi hyvinkin varaa.

    Tarkoi­tat var­maan sanoa, että pieni­palkkaiset arvosta­vat enem­män mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia suh­teessa vapaa-aikaan?

    Työ­markki­nat ovat sil­lä tavoin epä­tas­apain­os­sa, että vähänk­oulute­tu­ista on yli­tar­jon­taa ja hyvin koulute­tu­ista ylikysyntää.

    Mil­lä perus­teel­la? Se, että koulute­tut saa enem­män palkkaa kuin koulut­ta­mat­tomat ei riitä.

    Se olis jo hyvä todiste tuon väit­teen puoles­ta, jos pystyt näyt­tämään, että korkeak­oulu­tus nos­taa korkeak­oulute­tun palkkaa enem­män kuin mitä koulut­tau­tu­misen kus­tan­nuk­set on.

    Eli toisin sanoen jos koulu­tus­ta ei tuet­tais niin koulu­tuk­sen tuot­to-odotus olis huo­mat­ta­van positiivinen.

  4. “Suomes­sa ja Ruot­sis­sa tehdään henkeä kohden yhtä paljon työtä. Ruotsin työl­lisyysaste on niin paljon korkeampi, että Suomes­sa sama merk­it­sisi 250 000 työl­listä enem­män. Ruot­salaiset ovat kuitenkin lep­pois­ta­neet työaikansa niin lyhyek­si, että lop­ul­ta työtä tehdään molem­mis­sa mais­sa yhtä paljon. Julkisen talouden kannal­ta ruot­salainen ratkaisu on paljon parempi.”

    Osmo, en ymmär­rä. tehdäänkö mais­sa henkeä kohti vai kokon­aisuute­na “yhtä paljon työtä”? Vai onko ruot­salais­ten tuot­tavu­us (työtä/tunti) korkeampi?

  5. Työn jakami­nen use­am­malle on kau­nis aja­tus, mut­ta ei aina help­po toteut­taa. Täy­tyy esim. pitää yllä kah­den ihmisen osaamista siinä mis­sä ennen riit­ti yhden koulut­ta­mi­nen ja muu “päivit­tämi­nen”. Kah­den ihmisen välil­lä voi tul­la infor­maa­tiokatkok­sia, jot­ka näkyvät työn jäl­jessä. Joskus vas­tuukysymyk­set muo­dos­tu­vat han­ka­lik­si, jos tehtävää hoitaa kak­si ihmistä. Työ­nan­ta­jalle on usein taloudel­lis­es­ti edullisem­paa pitää vain yhtä työn­tek­i­jää. Jne. En ollenkaan väitä, että täl­laiset tek­i­jät kokon­aan vesit­tävät tasaisem­man jakau­tu­van työ­taakan idean, mut­ta ne on hyvä pitää mielessä. Tuloskaalan alem­mil­la por­tail­la jakami­nen saat­taa onnis­tua helpom­mi­nen kuin asiantun­ti­jate­htävis­sä yms., mut­ta siel­lä työn vähen­tämi­nen saat­taa taas edel­lyt­tää lisää julkisen sek­torin tukea leppoistetuille.

    Valmis­teveroista ja muista kulu­tusveroista tule­va vero­ker­tymä toden­näköis­es­ti las­kee myös, jos ihmiset ansait­se­vat vähem­män. Eli julkisen talouden ongel­ma ei koske pelkästään tulovero­ja. Ongel­maa helpot­taa, jos työl­lisyysaste nousee, mut­ta täl­lä suun­nal­la on siis pieniä kan­to­ja kaskessa.

  6. Sinkku pär­jää 2000 e/kk ihan hyvin, asum­is­menot mukaan­luet­tuina. Siis brut­tona. Mut­ta eipä kyl­lä paljon matkustel­la — ainakaan ulko­maille. Autonkin sinkku kyl­lä omis­taa, mut­ta käyt­tää sitä vain kesäisin mök­ki- ja mar­ja­matkoil­la, kaupunki­matkat polkupyöräl­lä. Lep­poisaa elämää.

  7. Osmo: et käsit­tele tek­stis­säsi julkisen sek­torin ongelmia esimerkik­si riit­tävän suuren ter­vey­den­huol­lon henkilös­ton saamises­sa, kun henkilökun­ta halu­aa lep­pois­taa elämään­sä lyhempi­in työvi­ikkoi­hin. Oletko ajatel­lut kir­joit­taa myös tästä puoles­ta jos­sain välissä?

  8. Art­turi: “pieni­palkkaiset arvosta­vat enem­män mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia suh­teessa vapaa-aikaan?”

    Kyl­lä. Hengis­sä pysymi­nen on arvostetumpaa.

  9. Arto Tuki­ainen: “Työ­nan­ta­jalle on usein taloudel­lis­es­ti edullisem­paa pitää vain yhtä työntekijää.”

    Var­maankin. Mut­ta työ­nan­ta­janäkökul­ma ei ole ain­oa — eikä varsinkaan ain­oa oikea.
    Kokon­aisu­us olisi tärkeämpi, mut­ta SATA-komitea­han jo osoit­ti, että kokon­aisu­ut­ta eivät ajat­tele ne, jot­ka päättävät.

  10. Mikko Särelä, kysymys on kysyt­ty use­am­man ker­ran. Vas­taus­ta ei ole tul­lut aiem­min, joten turha odot­taa sel­l­aista nytkään. Tuskin halu­aisimme myöskään lääkärien, opet­ta­jien, bus­sikuskien jne. otta­van lep­poisam­min. Näitä voisi luetel­la tusinoittain.

    Pikem­min voi kysyä, mitkä ovat sel­l­aisia ammat­tiryh­miä, että tämä ajat­telu yleistäen sovel­tu­isi niihin.

    Ran­skas­sa kokeilti­in työvi­ikon lyhen­tämistä ja työn jakamista, kokeilu oli ymmärtääk­seni kansan­taloudel­liselta tulok­seltaan fiasko.

    Se “krääsä” ei edelleenkään ole teh­dyn työn määrän kysymys, vaan kysyn­tämme kysymys, kulu­tus­val­in­to­jemme, kult­tuurimme jne.
    Jos olisimme ihmis­inä fik­sumpia, niin kysyn­tämme kohdis­tu­isi eri­laisi­in tuot­teisi­in, näitä tuot­tei­ta sil­loin tuotet­taisi­in, eikä “krääsää”. Voisimme toki kuitenkin tehdä enem­män töitä. Eri kysymys. Näi­den sekoit­ta­mi­nen mis­saa pointin pahasti.

    Lep­poisam­min otta­va yhteiskun­ta on jos­sakin suurten ikäpolvien, globaalin vauras­tu­misen ja tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen tuol­la puolen.

    Osmol­la on seassa hyviä ajatuk­sia, mut­ta kokon­aisu­ud­es­ta puut­tuu konkretia.

  11. Henkilökun­ta hakeu­tuu pois ter­vey­den­huol­lon tehtävistä, kos­ka työte­htävien ja työstä mak­se­tun palkan välil­lä on liian suuri kuilu.

    Tuot­tavu­u­den lisäämi­nen on siis ter­vey­den­hoitoalan työvoima­pu­lan syy.

    Siis: joko lisää palkkaa eli lisää kus­tan­nuk­sia tai vähem­män töitä, enem­män hoita­jia ja vähem­män kus­tan­nuk­sia. Työa­jan lyhen­tyessä voidaan alkaa puhua todel­lis­es­ta tuot­tavu­u­den kasvus­ta, sil­lä nyt tuot­tavu­u­den kasvun tulok­sel­lisu­ut­ta vähen­tää tuot­tavu­u­den kasvun aiheut­ta­mat haitak­keet: sairaslo­mat, mie­len­ter­veysongelmien lisään­tymi­nen, henkilöi­den turha koulut­ta­mi­nen hei­dän hakeutues­sa muille aloille jne.

    Ongel­mana on, ettei kokon­ais­ana­lyysiä eri sek­tor­ei­den ris­tikkäis­vaiku­tuk­sista ole tehty ja otet­tu huomioon kokon­aiskus­tan­nusten arvioinneissa.

  12. “Täy­tyy esim. pitää yllä kah­den ihmisen osaamista siinä mis­sä ennen riit­ti yhden koulut­ta­mi­nen ja muu “päivit­tämi­nen”. Kah­den ihmisen välil­lä voi tul­la infor­maa­tiokatkok­sia, jot­ka näkyvät työn jäl­jessä. Joskus vas­tuukysymyk­set muo­dos­tu­vat han­ka­lik­si, jos tehtävää hoitaa kak­si ihmistä. Työ­nan­ta­jalle on usein taloudel­lis­es­ti edullisem­paa pitää vain yhtä työn­tek­i­jää. Jne.”

    Suurin osa näistä voidaan kor­ja­ta tekemäl­lä koulut­ta­mi­nen ja sivuku­lut sel­l­aisik­si, että use­am­man ihmisen palkkaami­nen on myös työ­nan­ta­jan kannal­ta järkevää tai ainakin yhtä hyvä vai­h­toe­hto kuin yli­työl­listää yksi ihmi­nen. Nytkin “työtä” tekee use­ampi ihmi­nen (useim­mis­sa yri­tyk­sis­sä, ilmeis­es­ti nyt ajat­telet että työ jakau­tuu luon­nol­lis­es­ti yksit­täisik­si “töik­si” jot­ka on annet­tavis­sa yhdelle ihmiselle. Tosin näyt­tää uutis­ten perus­teel­la siltä, että ylitöitä teetetään “paljon” mak­samat­ta yli­työko­r­vauk­sia, kyl­lähän se työ­nan­ta­jalle kannattaa.…

  13. Ris­tikkäis­vaiku­tusten analyyseistä,

    Syy mik­si eri tek­i­jöi­den keskinäisiä vaiku­tuk­sia ei ole analysoitu, on, että täl­laista ana­lyysiä ei voidä tehdä tieteel­lis­es­ti mielekkäästi, kos­ka ver­tailus­ta tulee tilas­tol­lis­es­ti liian mon­imutkainen, jol­loin sen luotet­tavu­us kärsii.

    Täl­löin ain­oa mah­dol­lisu­us on käyt­tää ns. ter­vet­tä järkeä, mut­ta kos­ka tätä ei voi­da käyt­tää bud­jet­tien laa­timises­sa, joiden tulee perus­tua perustel­tu­un tietoon, olemme varsin kum­mallises­sa tilanteessa.

    Tilanne on analogi­nen koko 1900-luvun jatkuneelle tilanteelle, jos­sa kulut­tamisen hait­tavaiku­tuk­sia ei ole las­ket­tu osak­si BKT:tä.

    Voim­meko siis vain päät­tää, että tulee halvem­mak­si mak­saa laitoshuolta­jalle työstä kuin työt­tömyy­destä lieveilmiöineen?

    En tiedä yhtäkään men­estynyt­tä yhteiskun­ta­mallia, joka olisi perus­tunut muuhun kuin vah­vaan julkiseen kulut­tamiseen yksi­ty­isyrit­tämisen ohel­la. Näin on sik­si, että markki­nat eivät yksin pysty hoita­maan suuren mit­talu­okan resurssien allokoin­neista. Näin on sik­si, että markki­nat eivät väl­itä tietoa epäko­hdista. Ne eivät ker­ro, mihin kysyn­tää ei tah­do­ta kohden­taa. Markki­nat välit­tävät tietoa ain­oas­taan siitä, mitä tah­do­taan kulut­taa. Tästä ei seu­raa, että tieto siitä mitä ei tah­do­ta kulut­taa välit­ty­isi sen infor­maa­tion avul­la mitä tah­do­taan kuluttaa.

    Tieto siitä mitä ei tah­do­ta kulutt­taa välit­tyy siis vero­tuk­sen kaut­ta. Tämä on myös intu­iti­ivis­es­ti tot­ta. Verothan ovat jotain mitä emme tah­do, kos­ka ne kulute­taan kohteisi­in joi­hin emme halu­aisi niitä käyt­tää. Näin ollen vero­ja käytetään johonkin epämiel­lyt­tävään. Emme lähtöko­htais­es­ti halua tiedostaa ongelmia, kos­ka ne tun­tu­vat epämiellyttäviltä.

    Vero­tu­lo­jen min­i­moimi­nen on siis häir­iö markkinamekanismissa.

  14. “Tarkoi­tat var­maan sanoa, että pieni­palkkaiset arvosta­vat enem­män mate­ri­aal­ista hyv­in­voin­tia suh­teessa vapaa-aikaan?”

    He arvosta­vat läm­mintä asun­toa ja ruokaa. Pien­i­t­u­loisen kulu­tuk­ses­ta 60–70 % menee asumiseen ja n 20 % ruokaan

  15. Mik­si työaiko­jen lyhetessä eli lep­pois­tet­taes­sa vero­tu­lo­jen ker­tymän tulisi pysyä ennal­laan? Down­shif­tauk­sen logi­ikka­han on esimerkik­si siinä, että jos nyt olen 8–9 h töis­sä, lapseni on tarhas­sa saman ajan, ja tarhan­tädille täy­tyy mak­saa veroista palkkaa 8–9 h. Jos olen töis­sä 4–5 h tai töis­sä vain kol­me­na päivänä viikos­sa, lapsenikaan ei ole tarhas­sa tuol­loin, ja tarhan­tädillekään ei tarvitse mak­saa palkkaa. 

    OK, erit­täin suo­ravi­ivais­tet­tu esimerk­ki (eikä min­ul­la edes ole lap­sia). Mut­ta työaiko­jen lyhen­tämisessä on se perusidea, että myös julk­isten palvelu­jen kulu­tus vähe­nee ja verovaro­jen kulu­tus piene­nee. Sil­loin pienem­mät vero­ker­tymät eivät haittaa. 

    Suurim­man ymmär­rysongel­man min­ulle tuot­taa se, että mik­si työte­hon ja tuot­tavu­u­den kasvu ei nykyään lainkaan näy lisään­tyneenä vapaa-aikana. Tuot­tavu­us on kas­vanut 70-luvul­ta kaksin‑, tai kolminker­taisek­si, mut­ta silti ihmiset tekevät ihan yhtä paljon tai enem­män töitä kuin sil­loinkin. Voisiko joku pere­htyneem­pi valaista, mitä tai ketä me oikein ruokimme täl­lä kas­va­neel­la tehokkuudella?

  16. az: “Tuskin halu­aisimme myöskään lääkärien, opet­ta­jien, bus­sikuskien jne. otta­van lep­poisam­min. Näitä voisi luetel­la tusinoittain.”

    Minä kyl­lä halu­aisin, että min­ua leikkaa­va lääkäri ei olisi stres­saan­tunut ja uni­va­jeesta kär­sivä, siis olisi lep­poisam­min otta­va. Sama kos­kee bus­sikuskia jne.
    Näitä voisi luetel­la tusinoittain.

  17. Kuin­ka sat­tuikaan, juuri äsket­täin oli jut­tu korkeasti koulutet­tu­jen palkat­tomista ylitöistä.

    http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/11/17/2800-ekk–nain-paljon-tyohullu-menettaa/201015960/139

    Eli voisiko ns. lep­pois­t­a­mi­nen olla käytän­nössä kieltäy­tymistä palkat­tomas­ta työn­teosta? Tai sopeu­tu­mista siihen, että töitä ei olekaan tar­jol­la? Eikö “lep­pois­ta­mal­la” itsen­sä työkun­nos­sa pitämi­nen ole parem­pi vai­h­toe­hto kuin palaa lop­pu­un töis­sä tai masen­tua ja tyl­sistyä työttömänä? 

    Mitä työn jakamisen esteisi­in tulee, kom­mu­nikaa­tion kehit­tämiseen on ole­mas­sa paljon hyviä keino­ja ja korkeak­oulute­tut, alas­taan kiin­nos­tuneet ovat oppimiskyky­isiä ja koulutusmyönteisiä. 

    Asiantun­ti­joil­ta ei tarvitse ottaa asiantun­ti­jan töitä pois, sil­lä jos asiantun­ti­joil­ta ote­taan pois kaik­ki OTO tehtävät hallinnol­liset ym. jutut, löy­tyy töitä jollekin hallinnon ammat­ti­laiselle. Ja taas saati­in töitä jaetuksi.

    Kuin­ka työn jakami­nen voi tul­la kalli­im­mak­si, jos kah­den tai kol­men yli­työl­lis­te­tyn työt jae­taan yhdelle lisäih­miselle, jol­loin väsyneen ryh­män sijas­ta saadaan virkeä, tuot­ta­va ryh­mä, val­tio säästää tukiku­lut ja saa vero­tu­lot? Yri­tyk­set saa­vat omansa pois kohon­neena tuot­tavuute­na, sil­lä yli­työ­tun­te­ja har­voin tehdään täy­del­lä työteholla.

  18. Osmo, en ymmär­rä. tehdäänkö mais­sa henkeä kohti vai kokon­aisuute­na “yhtä paljon työtä”? Vai onko ruot­salais­ten tuot­tavu­us (työtä/tunti) korkeampi?

    Ruot­sis­sa ja Suomes­sa tehdään­työikäistä kohden yhtä paljon työ­tun­te­ja vuodessa. Suomes­sa yhtä työssä ole­vaa kohden työ­te­un­te­ja tulee enem­män, mut­ta Ruot­sis­sa use­ampi on töissä.

  19. Osmo: et käsit­tele tek­stis­säsi julkisen sek­torin ongelmia esimerkik­si riit­tävän suuren ter­vey­den­huol­lon henkilös­ton saamises­sa, kun henkilökun­ta halu­aa lep­pois­taa elämään­sä lyhempi­in työviikkoihin. 

    Lääkärip­u­la johtuu suurelta osin tästä. Lääkärit ovat lyhen­täneet jär­jet­tömän pitk­iä työvi­ikko­jaan lähem­mäs normaalia.

  20. az:
    “Ran­skas­sa kokeilti­in työvi­ikon lyhen­tämistä ja työn jakamista, kokeilu oli ymmärtääk­seni kansan­taloudel­liselta tulok­seltaan fiasko.”

    Ran­skas­sa on maail­man korkein työn tuot­tavu­us. Jos kysymys on fiaskos­ta, syytä pitää etsiä muual­ta kuin taloudel­li­sista syistä.

  21. Raimo K,

    Kuin­ka moni bus­sikus­ki on ajanut ojaan sen takia, että tekee liikaa töitä ja on sen takia väsynyt? Jos bus­sikuskit tek­i­sivät 30 tun­nin lep­poista viikkoa, niin tulok­se­na olisi julkisen liiken­teen kriisiytyminen.

    Kirurgeille voi sat­tua joskus väsymyk­sen joh­dos­ta hoitovirheitä, mut­ta paljon pahempi olisi ter­vey­den kannal­ta tilanne, jos­sa kirurgien ottaes­sa lep­poisas­ti esimerkik­si syöpä- ja sydän­leikkausten jonot rupeaisi­vat pidentymään.

    Entä sit­ten hoita­jien lep­postelu­un vai­h­t­a­mi­nen ja sen vaiku­tus esimerkik­si vanhustenhoidossa?

    Opet­ta­jien lep­poisas­ti otta­mi­nen virkava­pai­ta lisäämäl­lä, jol­loin joudu­taan joko palkkaa­maan koulut­ta­mat­to­mia sijaisia tai kas­vat­ta­maan luokkakoko­ja, jot­ka jo nyt ovat ped­a­gogis­es­ti kestävyy­den rajoil­la tai ylitse?

    En usko, että saat tästä uskot­tavaa argu­ment­tia aikaiseksi.

    Lep­poisan yhteiskun­nan sijaan pitäisi keskustelu kohdis­taa kult­tuuri­in. Se on tarkoite­tun ilmiön kannal­ta paljon tärkeämpi ja hal­lit­se­vampi tekijä.

  22. “Lääkärip­u­la johtuu suurelta osin tästä. Lääkärit ovat lyhen­täneet jär­jet­tömän pitk­iä työvi­ikko­jaan lähem­mäs normaalia.”

    Jouduin käymään ovaniemel­lä yksi­tyisen lääkäri­ase­man vas­taan­otolle, eihän se Suomes­sa käy, että voi käy­dä julkisel­la muual­la kuin yhteiskun­nan määräämäl­lä asemalla.
    Kat­selin siinä seinäl­lä ole­vaa lääkärilis­taa ja tun­nistin suurim­man osan julkisen sek­torin lääkäreiksi.

    Eli lääkärit ovat lep­pois­ta­neet julkisen sek­torin työtä ja siirtäneet vapaa-ajan yksi­tyiselle vastaanotolle.

    Kär­jis­te­tysti voi sanoa, että aamul­la pis­tetään poti­lai­ta jonoon ja iltapäiväl­lä kat­so­taan monel­lako oheistä on varaa tul­la yksi­tyiselle vastaanotolle.

  23. Mies­lääkärein työai­ka näkyi ole­van nelisen vuot­ta sit­ten 43 ja nais­lääkärien 39 tun­tia. Nais­ten ja miesten työa­jan ero on yleis­es­ti ottaen samaa luokkaa. Naisil­la on myös selvästi enem­män vuosi- ja muitakin lomia. Vuorot­telu­va­paa­ta naiset esimerkik­si käyt­tävät kak­si ker­taa use­am­min kuin miehet.

    Naiset ovat onnel­lisem­pia kuin miehet, mikä var­mas­tikin johtuu osin pienem­mästä työ­taakas­ta. Lep­pois­t­a­mi­nen ei sinän­sä ole huono idea.

    Ongel­ma on, että nais­ten lep­poisampi elämä ei ole ilmaista, vaan se pitää maskaa yksi­ty­isil­lä ja julk­isil­la tulon­si­iroil­la. Jos miehet ryhtyvät lep­pois­ta­maan nais­ten tavoin, on kai selvää, että tulon­si­ir­to­jen mak­sajia ei löy­dy. Ei voi löy­tyä, jos sit­ten nais­ten työ­taakkaa ei lisätä, mikä on kai mah­do­ton ajatus. 

    Miehillä lep­pois­t­a­mi­nen sujuukin usein eri latu­ja. Jäädään työt­tömik­si, tulee avio­ero, asun­to menee alta ja niin pois päin. Sit­ten on aikaa lep­poisille perushar­ras­tuk­sille. Tutkimusten mukaan vain miehen onnel­lisu­u­den ja ter­vey­den kannal­ta kaikkein tuhois­in­ta on sosi­aalisen ase­man mene­tys. Toki on toises­sa ääripäässä muu­ta­ma kouralli­nen rikkai­ta tai muuten hyväo­saisia miehiäkin, jot­ka osaa­vat lep­pois­taa hal­li­tusti ja joil­la on siihen varaa.

    Tässä saat­taa olla tasa-arvokysymys, joka pitäisi ottaa huomioon: tapah­tuuko lep­pois­tu­mi­nen niin, että nais­ten hyv­in­voin­ti lisään­tyy ja miesten vähenee?

  24. Pis­to: “Asiantun­ti­joil­ta ei tarvitse ottaa asiantun­ti­jan töitä pois, sil­lä jos asiantun­ti­joil­ta ote­taan pois kaik­ki OTO tehtävät hallinnol­liset ym. jutut, löy­tyy töitä jollekin hallinnon ammat­ti­laiselle. Ja taas saati­in töitä jaetuksi.”

    Ei toi­mi noin. Viime vuosikym­men­net hallinnon resursse­ja on julkisel­la sek­to­ril­la lisät­ty yli kaiken kohtu­u­den, lop­putu­lok­se­na suorit­taval­la por­taal­la ml. asiantun­ti­jat on entistä enem­män hallinnol­lista työtä eikä lop­pua tälle kehi­tyk­selle näy. Hallinto gen­eroi työtä itselleen, ja nyt tekni­ikan kehit­tyessä ulkois­taa suorit­ta­vat työt palvelu­jen käyt­täjille voidak­seen itse keskit­tyä mukavampi­in tehtäviin.

  25. Kjr63,

    Mik­si syitä pitäisi etsiä muual­ta kuin taloudel­li­sista syistä? Talous­tutk­i­jat nimeno­maan sekä työ­nan­ta­japuoli ovat syyt­täneet 35-tun­nin työvi­ikkoa epäon­nis­tuneek­si, ja lakia on sit­tem­min (vuo­den 2000 jäl­keen) lieven­net­ty. Kri­ti­soi­jat katso­vat, että työvi­ikon lyhen­tämi­nen ei juuri lisän­nyt työ­paikko­jen määrä, johtuen osin siitä, että se teki yri­tyk­sille työn­tek­i­jöi­den palkkaamisen aiem­paa kan­nat­ta­mat­tomam­mak­si. Toisek­seen yri­tyk­set, jot­ka kil­pail­e­vat globaaleil­la markki­noil­la (ja toisi­aan vas­taan) eivät halun­neet kuitenkaan tin­kiä tulok­sen­tekemis­es­tään, ja tämä johti paineisi­in kiristää työte­hokku­ut­ta työ­tun­tia kohden (tästä osin johtuen tuo mainit­se­masi ran­skalaisen työn tuottavuus).

    Onhan tästä väitel­ty paljon. Minus­ta tilas­tot (ja ihan perusjärkeily) tuke­vat kri­itikoiden kantaa.

    Yri­tys lep­poisam­man työn­tekemisen pakot­tamisek­si lain­säädän­nöl­lis­es­ti, kuten Ran­skan vasem­mis­to yrit­ti, ei ole järkevää.

  26. Osmo, mukavaa että kom­men­toit. Halu­an täs­men­tää omas­ta kan­nas­tani seu­raa­van asian. Minähän en vapaamielisenä ekon­o­misti­na ole oikeas­t­aan mitään vah­vaa mieltä siitä, tuleeko yhteiskun­nan olla työhul­lu pitkän työa­jan yhteiskun­ta vai lep­p­poisampi lyhyen työa­jan yhteiskun­ta (viih­dyn ehkä henkilöko­htais­es­ti työy­hteiskun­nas­sa, luulen että se tekee hyvää min­ulle, mut­ta se olkoon sivua­sia). Enkä minä aio ketään yrit­tää “vaku­ut­taa” pitkän työajan/työuran vält­tämät­tömyy­destä. Mut­ta ekon­o­mistin velvol­lisu­us on tietysti muis­tut­taa täl­lä het­kel­lä ilmeis­es­tä ulkois­vaiku­tuk­ses­ta jota sinäkin ansiokkaasti pidät esil­lä: vapaa-ajan pri­vaat­ti kus­tan­nus on alhaisem­pi kuin yhteiskun­nalli­nen kus­tan­nus. Sik­si kansalais­ten pref­er­enssit eivät toteudu opti­maalisel­la taval­la. Toisin sanoen, voisi olla kaikille hyödyl­listä että jotenkin sovit­taisi­in pitem­m­mästä työajasta/työurasta sekä alhaisem­mista veroista ja/tai parem­mista palveluista.

    Lisäk­si minus­ta näyt­tää siltä, että suo­ma­laisil­la on myös hyvin korkea ambi­tio­ta­so julk­isten palvelu­jen suh­teen. Koen tarpeel­lisek­si muis­tut­taa siitä, että tämä ambi­tio ei ole kon­sis­tent­ti lep­pois­tamispyrkimyk­sen kanssa. Edessä voi muuten olla sel­l­ainen julkisen infra­struk­tu­urin ja palvelu­jen rappeu­tu­mi­nen rahoi­tuskri­isin kaut­ta, jota kukaan ei itse asi­as­sa halua. 

    Täl­lä ei tietysti ole mitään tekemistä krääsän kulut­tamisen kanssa, tavaroiden ja palvelu­jen kulu­tu­so­su­udet etenevät omia latu­jaan. Mut­ta min­un kan­taani vahvis­taa se, että hoitopalve­lut ovat poten­ti­aalis­es­ti ääret­tömän lisäkysyn­nän kohde: van­hene­va väestö halu­aa yhä sofistikoituneem­pia ja kalli­impia syöpä- ja mui­ta hoito­ja, ja julki­nen val­ta joutuu niitä tar­joa­maan. Sama kos­kee mui­ta van­hus­ten aut­tamiseen liit­tyviä palvelu­ja, joista olet ansiokkaasti kir­joit­tanut. En näe tule­vaisu­u­denku­vaa, jois­sa nämä van­henevan väestön pref­er­enssit ja lep­pois­tamispyrkimyk­set oli­si­vat sopu­soin­nus­sa bud­jet­ti­ra­joituk­sen kanssa.

    Yksi­ty­istämi­nen on tietysti yksi hyvin toden­näköi­nen tie. Mut­ta jos ollaan enenevästi yksi­ty­is­ten hoitopalvelu­jen varas­sa, pitää markki­namekanis­mi toden­näköis­es­ti huolen siitä että aika pitkää päivää saadaan paiskia ja kauan. USA:ssahan palve­lut ja eläk­keet ovat enem­män pri­vaatil­la poh­jal­la, ja siel­lä ei totis­es­ti ilmene ihmeem­pää leppoistamista.

  27. Suo­mi lyhetää työaikaa myös työt­tömyy­den kaut­ta. TEM tilas­to­jen, Heik­ki Räisäsen esi­tyk­sen, mukaan työt­tömyys­jak­so­ja alkoi vuon­na 2007 n 800000 kun vas­taav luku oli 1980 luvul­la n 400000.
    Tämä työa­paikko­jen kir­nu­ami­nen vähen­tää työmäärää vuosit­tain 215000 htv eli n 340 miljoon­aa työtuntia.

    Työuras­ta tulee n 3–4 vuot­ta lyhyempi.
    pääelle tule­vat syr­jäy­tyneet ja pitkäaikaistyöttömät .

    Suomen julki­nen sek­tori on reilusti pienem­pi kuin Tan­skas­sa tai Ruot­sis­sa . Kos­ka julki­nen sek­tori on vakaampi työan­ta­ja niin muis­sa Pohjo­is­mais­sa ikään­tynei­den ja vajaakun­tois­t­en työssäkäyn­ti­aste on korkeampi ja sitä kaut­ta myös työllisyysasteet.

    Suomes­sa työkuor­ma jakaan­tuu huo­mat­tavasti epä­ta­saisem­min ja eläkkelle työn­netään aikaisemmin

  28. “Ran­skas­sa kokeilti­in työvi­ikon lyhen­tämistä ja työn jakamista, kokeilu oli ymmärtääk­seni kansan­taloudel­liselta tulok­seltaan fiasko.”

    Tuoss­sa hyvä artikke­li Ran­skan työa­jan lyhennyksestä.
    Työai­ka lyheni vain vähän, kos­ka lyhen­nys­tä ei sovel­leta pikkuyri­tyk­si­in, joiden palveluk­ses­sa on puo­let työvoimasta

    http://www.talouselama.fi/uutiset/article160299.ece

  29. Kjr63: “Ran­skas­sa on maail­man korkein työn tuot­tavu­us. Jos kysymys on fiaskos­ta, syytä pitää etsiä muual­ta kuin taloudel­li­sista syistä.”

    Ran­s­ka on vas­ta kuu­den­te­na — hyvä saavu­tus sekin. Ykkösenä on Lux­em­burg ja kakkose­na Nor­ja. Aikaisem­min esit­tämäni käsi­tys hin­noitelus­ta tuot­tavu­u­den edis­täjänä näyt­täisi vahvistuvan.

  30. az: “Raimo K, Kuin­ka moni bus­sikus­ki on ajanut ojaan sen takia, että tekee liikaa töitä ja on sen takia väsynyt? Jos bus­sikuskit tek­i­sivät 30 tun­nin lep­poista viikkoa, niin tulok­se­na olisi julkisen liiken­teen kriisiytyminen.”

    En tiedä, kuin­ka moni on ajanut ojaan — kuin­ka mon­en pitäisi?
    Yksit­täis­ten kuskien työa­jal­la ei ole paljokaan tekemistä liiken­teen kri­isiy­tymisen kanssa.

  31. TomiA: “Jos miehet ryhtyvät lep­pois­ta­maan nais­ten tavoin, on kai selvää, että tulon­si­ir­to­jen mak­sajia ei löydy.”

    Mitäs selvää siinä on? Sinän­sä toki on selvää, kuka tulon­si­ir­rot mak­saa: veronmaksajat.
    Vielä selvem­pää on tode­ta, että eihän siitä mitään tulon­si­ir­to­ja tule: lyhyem­pi työai­ka, ohuem­pi palkka­pus­si — kuvaan­nol­lis­es­ti, tietenkin.

  32. Osmo, mukavaa että vas­taat. Täs­men­nän vielä vähän kan­taani. Min­ul­la ei vapaamielisenä ihmisenä tietysti ole mitään vah­vaa näke­mys­tä siitä, mil­lainen yhteiskun­nan “pitäisi” olla — siis kovan työn yhteiskun­ta vai lep­poisa lyhyen työa­jan yhteiskun­ta. Min­ul­la ei val­lankaan ole ihmeem­piä halu­ja “vaku­ut­taa” ketään työy­hteiskun­nan ihanu­ud­es­ta. Itse viih­dyn työy­hteiskun­nas­sa, luulen että se tekee min­ulle hyvää, mut­ta tuo olkoon sivuasia. 

    Mut­ta ekon­o­misti­na pidän tarpeel­lise­na korostaa nyt val­lit­se­vaa ilmeistä ekster­nali­teet­tia eli ulkois­vaiku­tus­ta: vapaa-ajan pri­vaat­ti hin­ta on nyt var­masti paljon alhaisem­pi kuin sen yhteiskun­nalli­nen hin­ta. Sik­si talous voi tuot­taa lop­putu­lok­sen, joka ei vas­taa kansalais­ten toivei­ta. Voisi siis olla Pare­to-paran­nus, jos jotenkin sovit­taisi­in pitem­mästä työajasta/työurasta ja samal­la alhaisem­mista veroista ja/tai parem­mista palveluista. Ainakin voisi luop­ua ilmei­sistä vapaa-ajan sub­ven­tioista kuten vuorot­telu­va­paas­ta tai työttömyyseläkeputkesta.

    Kansalaiset toivo­vat paljon vapaa-aikaa. Mut­ta he näyt­tävät toivo­van myös hyviä julk­isia palvelu­ja ja sosi­aal­i­tur­vaa. Minus­ta ekon­o­mistien pitää muis­tut­taa, etteivät nämä toiveet ole keskenään kon­sis­tent­te­ja, tai ainakaan minä en tiedä miten ne yhdis­tet­täisi­in julkisen talouden bud­jet­ti­ra­joituk­seen (joka ei voi jous­taa, muuten on edessä Kreikan tie).

    Täl­lä ei ole mitään tekemistä “krääsän” (tavaran) kulut­tamisen kanssa, tavaroiden ja palvelu­iden kulu­tu­so­su­udet kehit­tyvät omia latu­jaan. Mut­ta min­un näke­mys­täni tukee mielestäni se, että ter­veyspalveluis­sa on poten­ti­aalis­es­ti ääretön kysyn­nän lähde. Kansalaiset halu­a­vat pysyä hengis­sä pitkään ja kysyvät entistä kalli­impia syöpä- ja mui­ta hoito­ja. Sekä myös mui­ta van­hu­u­teen liit­tyviä hoiva­palvelu­ja, kuten olet ansiokkaasti kir­jois­sasi analysoin­ut. Tämä kas­va­va kysyn­tä ja elin­iän piten­e­m­i­nen edel­lyt­tävät eläkeiän nousua eivätkä anna juuri tilaa keski­työa­jan lyhen­tämiselle. Olen huolis­sani siitä, että tätä ei oikein tiedoste­ta ja edessä on sel­l­ainen palvelu­jen ja infra­struk­tu­urin rahoituk­sel­lisen rapau­tu­misen tie jota itse asi­as­sa myöskään kansalaiset eivät halua.

    Lep­poisu­usy­hteiskun­taa toivovien on siis hyvä tiedostaa, että toiveen toteudut­tua voi tul­la ikäviä yllä­tyk­siä: ei olekaan varaa siihen kalli­iseen syöpähoitoon, ja van­hainkodis­sa saa virua vaipois­saan ilman hoitoa.

    Palvelu­jen yksi­ty­istämi­nen on var­maan yksi toden­näköi­nen tie. Mut­ta sil­loin var­maan paiski­taan myös pitkää päivää ja van­hak­si asti, jot­ta nuo palve­lut olisi varaa ostaa. Kat­so vaikkaa USA:ta, jos­sa palve­lut ja eläk­keet ovat enem­män yksi­ty­isiä jär­jeste­lyjä: siel­lä ei voi havai­ta ihmeem­pää leppoistamista!

  33. “Mitäs selvää siinä on? Sinän­sä toki on selvää, kuka tulon­si­ir­rot mak­saa: veronmaksajat.
    Vielä selvem­pää on tode­ta, että eihän siitä mitään tulon­si­ir­to­ja tule: lyhyem­pi työai­ka, ohuem­pi palkka­pus­si – kuvaan­nol­lis­es­ti, tietenkin.”

    Sovi­taan ensin, että pide­tään työa­jan pitu­ut­ta lep­pois­tu­mis­mit­ta­ri­na (kuten tääl­lä tehdään ja mikä toimii kai aika hyvin). 

    Sit­ten kat­so­taan, mikä mah­dol­lis­taa nais­ten lyhyem­män työa­jan. Kuten kir­joitin, vas­taus on osin yksi­tyiset ja julkiset tulon­si­ir­rot. Näitä tulon­si­ir­to­ja tapah­tuu esimerkik­si mieheltä vaimolle, val­ti­ol­ta äideille (ja muutenkin naisille enem­män kuin miehille, esimerkik­si opiske­li­joille) ja yksi­tyiseltä sek­to­ril­ta julkiselle (päivit­täi­nen työai­ka usein lyhyem­pi, lomat pari, kolme viikkoa pidem­mät ja pitenevät työn­tek­i­jöi­den vanhetessa). 

    Väit­teeni siis kuu­lui, että miehet eivät voi lep­pois­taa “samal­la taval­la kuin naiset”. Tämä johtuu esimerkik­si siitä, että vaimot eivät suos­tu elät­tämään miehiään samal­la tavoin kuin päin­vas­toin (empi­iri­nen fak­ta), eikä nais­val­tainen julki­nen sek­tori kykene rahoit­ta­maan mies­val­taisen yksi­tyisen sek­torin lisään­tyvää vapaa-aikaa (taloudelli­nen mah­dot­to­muus paris­takin syys­tä). Luulen myös, että poli­it­ti­nen jär­jestelmä ei ryhdy voimakkaasti aja­maan miesten lep­pois­tamispyrkimyk­siä julk­isil­la tulon­si­ir­roil­la (las­ten saan­ti­in liit­tyvis­sä lomis­sa tosin voi tapah­tua muutoksia). 

    Kysymyk­seni siis kuu­lui, muo­dos­tuuko tuos­ta eri­ar­voisu­ud­es­ta lep­pois­tu­mista koske­va tren­di, joka tule­vaisu­udessa heiken­tää huono-osaisem­man sukupuolen keskimääräistä ase­maa entisestään.

    Toki on myös naisia, jot­ka eivät tulon­si­ir­to­ja saa ja jot­ka kär­sivät lyhyem­män työa­jan täys­määräisenä tili­pussin­sa koos­sa. En puhunut heistä.

  34. Vaik­ka tämä ikuinen, aika tyl­sä kisa siitä, mil­lä sum­mal­la kukin pär­jää, ei ole keskustelun varsi­nainen aihe, halu­aisin koma­p­a­ta sinkkua, vaik­ka 2000 net­tona on yhdelle aika paljon, jos ei maail­mal­la matkusta.

    Mat­ti Kin­nunen sanoi lapset­toman parin tarvit­se­van 3000 euroa net­tona elääk­seen. Ihan uteliaisu­ut­tani kysyn, mihin sitä kek­sisi työn­tää 3000 euroa kuus­sa? Mei­dänkin vastike nousee yli seit­semään­sa­taan, mut­ta jos sen jäl­keen käteen jäisi 1300, sehän tarkoit­taisi, että molem­mat oltaisi­in (ainakin läh­es) kokoaikatyössä. Mil­lon ja kuin­ka nuo rahat tuh­laisi? Ja mihin? Ja mik­si ihmeessä?

  35. Vartiainen:“Olen huolis­sani siitä, että tätä ei oikein tiedoste­ta ja edessä on sel­l­ainen palvelu­jen ja infra­struk­tu­urin rahoituk­sel­lisen rapau­tu­misen tie jota itse asi­as­sa myöskään kansalaiset eivät halua.”

    Tämä on hyvä point­ti. Pari huomio­ta asian tiimoilta:

    1- keskustelua johta­vat val­tavir­ras­ta poikkea­vat ideologit
    2- suuri yleisö hel­posti myötäilee näitä näkymyk­siä, mut­ta ei aina ymmär­rä, mitä epämiel­lyt­täviä seu­rauk­sia taloudel­lisen kasvun puut­teel­la on käytän­nön elämässä

    Eihän nämä ajatuk­set vielä ole paljoa vihreän liik­keen ulkop­uolelle (ja vas­taavien) levin­neet. Ehkäpä ne jäävätkin vain teo­reet­tisik­si pohdiskeluiksi.

  36. Soin­in­vaara näyt­tää tar­joa­van työn jakamiseen perus­tu­vaa “ruot­salaista” ratkaisua Var­ti­aisen ongel­maan: vero­tu­lot pysyvät tarpeek­si korkeina, kos­ka lep­pois­tet­tu­jen tilalle tulee toisia tek­i­jöitä. Tätä Var­ti­ainen ei oikein kommentoi.

  37. Vielä pari sanaa nais­ten ja miesten lep­poisu­useros­ta, täl­lä ker­taa koko elin­iän ajalta. 

    Ensim­mäi­nen ero kai tapah­tuu kouluiässä. Pojat lep­pois­tu­vat selvästi tyt­töjä enem­män jät­täessään use­am­min koulun kesken ja ryhtymäl­lä kokopäivävelttoilijoiksi. 

    Seu­raa­va ero lie­nee armei­ja, joka ei ole kovin lep­poisaa. Tytöt viet­tävät usein lep­poisam­man välivuoden.

    Jos perusk­oulun jälkeistä koulu­tus­ta ei pidä työnä, tytöil­lä on lep­poisam­paa. Nykyisel­lä trendil­lä korkeak­ouluis­sa ei ole poikia lainkaan muu­ta­man vuosikymme­nen kuluttua. 

    Toisaal­ta poikien lep­poisa nuoriso­työt­tömyys on selvästi tyt­tö­jen yleisempää.

    Ongel­ma kor­jau­tuu myöhem­mäl­lä iäl­lä. Vaik­ka miesten työt­tömyys on nais­ten työt­tömyyt­tä suurem­paa, työl­lisyy­den suh­teen on päinvastoin. 

    Työai­ka on naisil­la selvästi lyhyem­pi, kuten yllä tuli jo mainit­tua, ja vuosilo­mat pidem­piä. Lisäk­si naisil­la tup­paa ole­maan kaiken­laisia ylimääräisiä tai poikkeuk­sel­lisia lomia miehiä selvästi enemmän. 

    Ja sairaspois­saolo­ja.

    Naiset eläköi­tyvät hiukan miehiä aikaisem­min ja elävät vuosikau­sia pidempään.

    Tosin miesten kuolleisu­us on kaikissa ikäryh­mis­sä suure­maa ja san­o­taan­han sitä, että kuole­ma kuit­taa uni­ve­lat. Siinä mielessä miehillä on keskimäärin selvästi leppoisampaa.

  38. mar­guiles kysyy:“mitä tai ketä me oikein ruokimme täl­lä kas­va­neel­la tehokkuudella?”

    Ja az vastaa:“Se “krääsä” ei edelleenkään ole teh­dyn työn määrän kysymys, vaan kysyn­tämme kysymys, kulu­tus­val­in­to­jemme, kult­tuurimme jne.…Jos olisimme ihmis­inä fik­sumpia, niin kysyn­tämme kohdis­tu­isi eri­laisi­in tuot­teisi­in, näitä tuot­tei­ta sil­loin tuotet­taisi­in, eikä “krääsää”. Voisimme toki kuitenkin tehdä enem­män töitä.”

    Kysyn­tä kohdis­tuu sel­l­aiseen, jota markki­noidaan ja main­os­te­taan riip­pumat­ta siitä, kuin­ka tarpeel­lista tai tarpee­ton­ta se on. Markki­nat pystyvät manip­u­loimaan tarpeet­toman krääsän tarpeel­lisek­si, jos sen tuot­ta­ja saa saa siitä voit­toa, jopa niin että sen omis­tamis­es­ta muo­dos­tuu kult­tuurimme osa. Siis enim­mäk­seen tässä järjestyk­sessä: ensin luo­daan tuote ja vas­ta sit­ten tuot­ta­ja luo sille tarpeen.

    Vaikka­pa meren­ran­ta­ton­tin korkea hin­ta on toki aineet­tomas­ta, eikä sitä ole tapana krääsäk­si kut­sua. Se on kuitenkin suurelle joukolle omis­ta­ji­aan krääsään ver­rat­ta­va, kos­ka se sel­l­aise­naan tuo nautin­toa ken­ties har­valle omis­ta­jalleen — ainakaan hin­tansa edestä. Vas­ta sitä kaut­ta syn­tyy omis­tamisen moti­ivi, että se on sta­tussym­boli, jol­la osoite­taan parem­muut­ta mui­hin näh­den, mikä on myös mon­en krääsän tarkoitus.

    Tont­ti on toki vält­tämätön kuten myös asun­to, mut­ta kuin­ka suun­nat­tomasti ton­tin lisäk­si asun­non mate­ri­aaleis­sa ja varusteis­sa voi olla krääsää. Ja pitkälti sik­si syn­tyvät asun­toku­plat seurauksineen.

    Kos­ka olemme ihmisiä mei­dän kult­tuuris­samme, emme voi olla niin fik­su­ja, ettei aina jostain omis­tamis­es­ta tai kohteessakäyn­nistä muo­dos­tu­isi muoti-ilmiö. Sit­ten joku alkaa sil­lä rahas­taa niin, että sen eteen sosi­aa­li­nen paine pakot­taa käyt­täjät lep­pois­tamis­es­ta lisä­tien­esti­in — ja lisäveroihin.

  39. TomiA: “Toisaal­ta poikien lep­poisa nuoriso­työt­tömyys on selvästi tyt­tö­jen yleisempää.”

    Mihin perus­tuu aja­tus, että työt­tömyys olisi lep­poisaa? Oletko kokeillut?
    Osmon kir­joituk­ses­sa en täl­laista lep­poisu­uskäsi­tys­tä havainnut.

  40. TomiA: “Tosin miesten kuolleisu­us on kaikissa ikäryh­mis­sä suure­maa ja san­o­taan­han sitä, että kuole­ma kuit­taa uni­ve­lat. Siinä mielessä miehillä on keskimäärin selvästi leppoisampaa.”

    Ja tämäkin vielä! Lep­poisu­us ilmeis­es­ti saavut­taa opti­min­sa, kun kaik­ki ovat kuolleet — ja saa­vat tulonsiirtoja.
    Olen myös melko var­ma siitä, että monikaan ei pidä uni­ve­lan ker­ryt­tämistä lep­poisu­u­den lisäämisenä.

  41. Naiset ovat onnel­lisem­pia kuin miehet, mikä var­mas­tikin johtuu osin pienem­mästä työ­taakas­ta. Lep­pois­t­a­mi­nen ei sinän­sä ole huono idea. 

    Täy­tyypä tähän kom­men­toi­da, miten lep­posasti meil­lä työ­taakkaa keven­netään. Minä olen osit­taisel­la hoito­va­paal­la (30h/vko), mies tekee täyt­tä päivää. Tästä hyvästä:

    - lähdemme yhtä matkaa päiväkodin kaut­ta töihin

    - minä läh­den töistä kol­men aikaan: haen lapset päiväkodista, valmis­tan päiväl­lisen ja yritän pitää nälkäiset lapset rauhallisina
    — mies läh­tee töistä puoli viiden aikaan, tulee valmi­iseen ruokapöytään, mis­sä las­ten kanssa yleen­sä jo syömme päivällistä

    Että tosi “lep­poisa” puoli­tois­tatun­ti­nen, joo. Uskaltaisin väit­tää, että työaikaansa lyhen­tävä nainen kyl­lä vähen­tää myös miehen­sä työ­taakkaa, kun koti­työt ote­taan laskui­hin mukaan. 

    Mik­si muuten se, että meil­lä käy siivoo­ja ker­ran viikos­sa tekemässä viikkosi­ivouk­sen on näis­sä laskelmis­sa työtä, mut­ta itse tehtävät koti­työt eivät työtä olekaan?

  42. Uskaltaisin väit­tää, että työaikaansa lyhen­tävä nainen kyl­lä vähen­tää myös miehen­sä työ­taakkaa, kun koti­työt ote­taan laskui­hin mukaan. 

    Ja toisin päin tiet­ty myös, ja sil­loinkin, jos puolisot ovat samaa sukupuol­ta ja toinen puolisoista “lep­pois­taa”. Kun mies oli hoito­va­paal­la, oli ihana tul­la töistä valmi­iseen pöytään. 😉

  43. Vapaa-aikakin voi olla hyödyke siinä kuin mikä vain muukin hyödyke. Aika usein vapaa-aikana kulute­taan enem­män kuin työaikana, joten kansan­talouden kannal­ta kyse voi olla oikein posi­ti­ivis­es­ta asiasta.

    Moral­is­tiset kysymyk­set liit­tynevät siihen, että kun yhteiskun­ta ilmaisek­si koulut­taa ihmisiä, heil­lä olisi velvol­lisu­us tehdä täysi työu­ra tai että kuin annetaan ilmaisek­si palvelui­ta, kaikkien pitäisi vasti­neek­si kan­taa kor­ten­sa yhteiseen kekoon sat­apros­ent­tis­es­ti. Nämä kyl­lä taita­vat kum­mu­ta jo men­neestä maailmasta.

  44. En nyt ehtinyt lukea kaikkia kom­ment­te­ja joten tämä point­ti saat­toi jo tul­la, mut­ta oma empi­iri­nen havain­toni on ollut se, että ainakin lähipi­iris­säni nämä kovat­u­loise lep­pois­ta­jat ovat ryhtyneet lep­pois­ta­maan isol­ta osin sen takia, että heil­lä olisi enem­män aikaa naut­tia työn­sä hedelmistä ja tämä näkyy nimeno­maan lisään­tyneenä kulu­tuk­se­na (enem­män ulkona syömistä, lisää rahaa har­ras­tuk­si­in jne.)

  45. >Mat­ti Kin­nunen sanoi lapset­toman parin tarvitsevan
    > 3000 euroa net­tona elääk­seen. Ihan
    > uteliaisu­ut­tani kysyn, mihin sitä kek­sisi työn­tää 3000 euroa kuussa? 

    en minä tiedä. Ajat­telin vain lait­taa sen ver­ran yläkant­ti­in, että var­masti piisaa. Ajatuk­seni oli ja on edelleen, että kah­den hyvink­oulute­tun ei tarvitse tehtä kokopäivä­työtä saadak­seen yhteen­sä 3000 euroa kuus­sa net­tona — eihän siihen mene koko kuukaut­ta yhdeltäkään.

    Sik­si vaan tuumasin, että lep­pois­t­a­mi­nen on jo nyt useim­mille hyvink­oulute­tu­ille mah­dol­lista, jos vain halua ja intoa on. 

    (3000 euroa saa toki kulumaan, jos on auto ja vene ja ties mitä har­ras­tuk­sia. Itsel­lä ei ole, joten min­ul­la tuskin menee 3000 euroa kuu­us­sa — en tosin ole tark­istanut paljonko menee)

  46. Juhana Var­ti­ainen ja O.S. kir­joit­ti­vat vapaa-ajan pri­vaatista ja yhteiskun­nal­lis­es­ta hinnasta.

    Lep­pois­t­a­mi­nen ei tosi­aan ole täysin ilmaista yhteiskun­nan kamnnal­ta, sil­lä osa menete­ty­istä veroista pitää kerätä toisil­ta. Mut­ta pidän suo­ma­laisia niin rikkaina, että lep­pois­tamiseen on kyl­lä varaa. Emme ole tilanteessa, jos­sa kaik­ki työhön kel­paa­vat pitäisi pakot­taa tekemään pää­työssään pidem­piä päviä kuin mihin he koke­vat voimien­sa ja inton­sa riittävän.

    Vas­tu­un­tun­toinen lep­pois­ta­ja voi myös pitää huo­ta siitä, että lep­pois­taa vain sen ver­ran, että mak­saa lep­pois­tamis­es­ta huoli­mat­ta vero­ja ainakin oman osuuten­sa val­tion menoista. Näin hän kan­taisi yhä kor­ten­sa täysimääräis­es­ti yhteiseen kekoon.

    Yhteiskun­nan tulisi tuot­taa jäse­nilleen hyv­in­voin­tia. Lep­pois­t­a­mi­nen olisi monille täl­lainen nautin­to. Tätä hyv­in­voin­tia ei kan­na­ta ehkä mak­saa heiken­tyneil­lä terveys‑, sosi­aali- tai koulu­tus­palveluil­la (jot­ka ovat myös aika keskeisiä suo­ma­laisen hyv­in­voin­nin tuot­ta­jia). Parem­pi leikkausten kohde voisi olla yleinen kulu­tus. Tätähän monii lep­pois­ta­jakin tietois­es­ti leikkaa. Tämä tarkoit­taa toki korkeampia vero­ja. Mut­ta jos tämä uusi tas­apaino on kansalaisille kokon­aisuute­na aiem­paa mal­l­lia parem­pi, niin tätä tietä on hyvä kulkea.

    Lep­pois­tamisen myötä katoavaa työ­panos­ta voisi myös kor­va­ta. Ensim­mäisenä hak­isin uut­ta työtä työt­tömistä. Suo­mi voisi siir­tyä nykyis­es­tä työt­tömyys­tur­vave­tois­es­ta mallista työl­lisyys­taku­u­ve­toisem­paan malli­in (kaikille taat­taisi­in työ­paik­ka sopi­val­la perus­pal­ka­lla; täysin työt­tömäk­si jäämäl­lä saisi käteen vähem­män rahaa). Nykyi­nen työt­tömyy­den taso on melkoista kansan­taloudel­lista tuh­laus­ta (lep­pois­tamista pahempaa). Myös moni eläkeläi­nen voisi olla halukas tekemään osa-aikaista työtä (varsinkin jos on jo lep­pois­tel­lut aiem­min ja säästel­lyt voimia).

    Mon­et lep­pois­ta­jat siir­ty­i­sivät myös tekemään jptain hyödyll­stä (yhteiskun­nan tilaa kohen­tavaa työtä) eikä vain laiskot­tele­maan ja yhteiskun­nan palvelui­ta kulut­ta­maan. He voisi­vat kas­vat­taa omat porkkanansa, hoitaa omia lap­si­aan tai van­hempiaan, rak­en­taa taloa, tehdä vapaae­htoistyötä, tai avoimia ohjemia. Joku voisi myös siir­tyä lep­pois­tamisen kaut­ta yksi­ty­isyrit­täjäk­si. Ja moni lep­pois­ta­ja palaisi takaisin täysipäiväiseen työhön entistä virkeämpänä.

    Joku lep­pois­ta­ja var­masti ajau­tu­isi myös kal­jaka­pakkaan ja rap­pi­on tielle (jätet­tyään elämää koos­sa pitävän täysipäiväisen työn), mut­ta ehkä joku toinen taas vält­ty­isi lep­pois­tamisen avul­la lopp­pu­un­palamiselta ja sitä seu­raaval­ta syöksykierteeltä.

    Uuden lep­pois­ta­mal­la menetet­tyä työtä kor­vaa­van työn lisäk­si voisi myös kar­sia tuot­tam­a­ton­ta verora­ho­ja kulut­tavaa työtä kuten byrokra­ti­aa, mut­ta tämä on jo toinen jut­tu ja oma tari­nansa. Mainit­sen tämän tarpeen sik­si, että molem­mil­la aloil­la tavoite on sama, yhteiskun­nan rak­en­teen paran­t­a­mi­nen kansalaisia parem­min palvel­e­vak­si. Ja molem­mis­sa suuri osa vaikeuk­sista tulee vaikeud­es­ta purkaa vaki­in­tunei­ta huon­sti toimivia rak­en­tei­ta. (Nojailen tässä opti­mis­min suun­taan yhteiskun­take­hi­tyk­sen suh­teen, mut­ta yrit­tää pitää jos joskus aikoo maali­in päästä :-).)

    Yritin hah­mot­taa mallia, jos­sa myös rankan pää­toimisen työn­teon ulkop­uolel­la on paljon mahodl­lisuuk­sia hyödyl­liseen työhön — ei vain laiskot­telu­un ja kulut­tamiseen. Parhaim­mil­laan lep­pois­t­a­mi­nen voi myös rentout­taa yhteiskun­nan ilmapi­ir­iä ja tehdä (kaiken­lais­es­ta) työn­teosta entistä nautin­nol­lisem­paa (ei vain 8 tun­nin piinaa ennen vapaa-ajan lep­oa ja kulu­tushu­umaa). Näin myös teh­dyn työn määrä ja työn tehokku­us voisi­vat nousta.

    Ei yhteiskun­nan tarvitse houkutel­la kansalaisi­aan jouti­laisu­u­teen, mut­ta jous­tavu­us yksilöi­den työjär­jeste­lyis­sä olisi ehkä hyvök­si, myös työnteolle.

  47. Ran­skas­sa kokeilti­in työvi­ikon lyhen­tämistä ja työn jakamista, kokeilu oli ymmärtääk­seni kansan­taloudel­liselta tulok­seltaan fiasko.

    Ensin­näkin tuo kokeilu alkoi vas­ta 10 vuot­ta sit­ten ja on vieläkin menos­sa. Ran­skas­sa tiputet­ti­in työvi­ikon pitu­ut­ta 40:stä 35:een, eli ennen olti­in pidem­mässä viikos­sa kuin Suomes­sa, nyt huimat 2.5 tun­tia alle. Olin Ran­skas­sa töis­sä pari kuukaut­ta heti tuon muu­tok­sen voimaan­tu­lon jäl­keen ja jonkin ver­ran pääsin seu­raa­maan julk­ista keskustelua sen tiimoil­ta ja vähän sen jäl­keenkin. On tot­ta, että työt­tömyys ei laskenut samal­la taval­la kuin mitä vasem­mis­to oli lyhyem­pää työvi­ikkoa ajaes­saan uumoil­lut, mut­ta työn­tek­i­jöi­den tuot­tavu­us lisään­tyi roimasti ja kuroi tämän eron käytän­nössä umpeen. 

    Se, että eri aloil­la ei työl­lisyys ole lisään­tynyt sen jäl­keen on seli­tyk­senä osit­tain sama kuin tääl­lä Suomes­sakin, eli yri­tyk­set eivät uskalla palkata kysyn­nän lisään­tyessä kos­ka työn­tek­iöistä ei pääse eroon jos tulee taan­tu­ma. Mut­ta joka tapauk­ses­sa, en todel­lakaan puhuisi tästä “kokeilus­ta” fiaskona.

  48. Se, että väärät ihmiset lep­pois­ta­vat elämään­sä, on myös tulon­jakokysymys. Kun kengän­tek­i­jä on laitet­tu kil­paile­maan kiinalais­ten kanssa, on hiukan vaikea lep­pois­taa elämään­sä muu­ta kuin työt­tömyy­del­lä, oli­pa mil­lainen ammat­ti­lainen tahansa. Koulute­tum­mal­la porukalla mallia ter­vey­den­huolto on suo­janaan lukuisia rautaovia, joil­la voi kas­vat­taa reaalian­sioitaan ja lep­pois­taa elämään­sä sekä mankua vero­tuk­sen kireyt­tä. Leku­rit ei kyl­lä ole olleet vaa­ti­mas­sa työurien piden­tämistä, mut­ta se johtuneekin siitä, että ne tekee oikei­ta töitä. Nojatuo­li­te­o­reetikoil­la ei ole ongel­mana kuin peräpukamat.

  49. Spot­tu,

    En tiedä sitä aikaisem­mas­ta, mut­ta ainakaan viimeiseen 15 vuo­teen hallintoa ei ole mis­sään lisät­ty, pikem­minkin kar­sit­tu koko ajan. Sen sijaan hallinnol­liset tehtävät eivät ole kadon­neet min­nekään, vaan ne on lykät­ty organ­isaa­tioiden muille jäse­nille, joille jää vähem­män aikaa varsi­naisi­in tehtäviinsä.

    Val­tion tuot­tavu­u­so­hjel­ma on pahamaineisin tässä suh­teessa. Sitä mukaan kuin työn­tek­i­jät jäävät eläk­keelle, hei­dän virkansa ja toimen­sa lakkaute­taan, jmikä kar­sii kyl­lä hallinto­henkilökun­nan määrää, mut­tei työmäärää.

  50. “En tiedä sitä aikaisem­mas­ta, mut­ta ainakaan viimeiseen 15 vuo­teen hallintoa ei ole mis­sään lisät­ty, pikem­minkin kar­sit­tu koko ajan. ”

    Eli­itin ja suuryri­ty­setn tur­val­lisu­u­teen on lisät­ty val­tavasti panoksia.Myös henkilökun­taa ja se näkyy näi­den kulu­jen räjähtämisenä esim pankin ryöstön tutk­in­taan riit­tää kym­meniä poli­ise­ja vaik­ka saali­it ovat mitättömiä.
    Miljonäärin ryöstön tutkimiseen val­jaste­taan koko poliisikunta,tukitaan ilmati­lakin, tavikselle san­o­taan, että ehkäpä joku löytää ruumi­in ja palauttaa

  51. [quote]Juho Laatu: Vas­tu­un­tun­toinen lep­pois­ta­ja voi myös pitää huo­ta siitä, että lep­pois­taa vain sen ver­ran, että mak­saa lep­pois­tamis­es­ta huoli­mat­ta vero­ja ainakin oman osuuten­sa val­tion menoista. Näin hän kan­taisi yhä kor­ten­sa täysimääräis­es­ti yhteiseen kekoon.[quote]

    Eihän tämä valitet­tavasti riitä. Osan on pakko mak­saa yhteiskun­nalle enem­män kuin oma osuuten­sa — muuten­han jotkut eivät voi mak­saa vähempää kuin osuuten­sa. Ellemme sit­ten siir­ry joko “mak­sa kulu­tuk­sesi mukaan” tai “kiin­teä henkilövero” ‑jär­jestelmään.

  52. Hen­ri Weijo: 

    Ensin­näkin tuo kokeilu alkoi vas­ta 10 vuot­ta sit­ten ja on vieläkin menossa. 

    Totesin sen kyl­lä alka­neen vuon­na 2000, ja sit­tem­min sitä jo on poikkeamista mah­dol­lis­taen muutet­tu, joten aivan alku­peräisessä muo­dos­saan se ei ole enää menossa.

    Eikä se työt­tömyy­den vähen­e­m­i­nen jäänyt vain hie­man jäl­keen vasem­mis­ton kaavailuista. Mut­ta vas­tasi kyl­lä talous­tutk­i­joiden ja työ­nan­ta­japuolen ennustetta.
    Moni fir­ma myös lähti Ran­skas­ta kanaalin yli Bri­tan­ni­aan. Julki­nen sek­tori, kuten ter­vey­den­hoitoala koki työn­tek­i­jä­va­jeen. Uusia julk­isia virko­ja piti perus­taa tekemään sama työmäärä kuin mikä aiem­min tehti­in pienem­mäl­lä porukalla.
    Julkisen talouden rasite lisääntyi.

    Nyt Ran­skas­sa on val­las­sa oikeis­to­laisin hal­li­tus aikoihin.

    Työte­ho on lisään­tynyt, kun työ­paikat yrit­tävät puris­taa 35:stä sen mitä 40:stä, mut­ta onko työvi­ihtyvyys täl­laisil­la työ­paikoil­la lisään­tynyt on toinen kysymys.

    Ehkä “fiasko” voi olla hie­man liian voimakas ilmaus, mut­ta vaikea tuo­ta on men­estyk­senä pitää. Toki moni on yksilö­ta­sol­la tyy­tyväi­nen lisään­tyneeseen vapaa-aikaan, mut­ta yhteiskun­nal­la on lasku maksettavana.

  53. OS:”On aika avu­ton aja­tus, että mei­dän on tehtävä työtä ja kulutet­ta­va kaiken maail­man krääsää vain, jot­ta tästä saataisi­in kerä­tyk­si vero­ja. On siir­ret­tävä vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä pois ansio­tu­loista kohden valmis­teverotyyp­pisiä kulu­tusvero­ja, kiin­teistövero­ja ja muu­ta sellaista”

    Jos verot­taisimme kulu­tus­ta enem­män ja työtä vähem­män, verot­taisimme samal­la enem­män ulko­mail­la tehtyä työtä ja Suomes­sa teh­dyn työn kil­pailukyky paranisi!
    Ongel­mana kuitenkin tavaroiden palvelu­iden vapaa liikku­mi­nen – matk­iustelu ulko­maille ostok­sille var­masti lisään­ty­isi. Säästämisas­tekin saat­taisi nous­ta ja kulu­tus pienen­tyä – ECO miehen sanoin ”maail­ma pelas­tuu”, mut­ta myös taloudelli­nen aktivi­teet­ti saat­taisi vähetä.

  54. IJ
    “Eihän tämä valitet­tavasti riitä. Osan on pakko mak­saa yhteiskun­nalle enem­män kuin oma osuuten­sa – muuten­han jotkut eivät voi mak­saa vähempää kuin osuuten­sa. Ellemme sit­ten siir­ry joko “mak­sa kulu­tuk­sesi mukaan” tai “kiin­teä henkilövero” ‑jär­jestelmään.”

    Jos halu­taan saavut­taa jokin tavoite yhteisönä _jokaisen_ olisi hyvä pyrk­iä tekemään vähän enem­män kuin oma osuuten­sa. Jollekulle tämä sujuu helpoiten mak­samal­la, jollekulle muulle työtä tekemäl­lä yhdis­tys­toimin­nas­sa ym. Pitää antaa jotain, jot­ta voi saada. 

    Voi sanoa, että yhteisönä toim­imisen pitäisi olla vapaae­htoinen val­in­ta. Sitä se ei kuitenkaan käytän­nössä ole, kos­ka meitä on jo melkein 7 mil­jar­dia ihmistä keskinäis­ri­ip­pu­vu­udessa. Väestö­paine ja halut­to­muus toimia yhteisönä aiheut­taa globaale­ja kri­ise­jä eri elämä­nalueil­la. Kyken­emät­tömyys toimia yhteisönä on johtanut siihen, että yliku­lu­tamme luon­non­va­ro­ja 40 % ja aliku­lu­tamme työvoimaa 10 % — 20%. Bio­di­ver­si­teet­ti kape­nee aivan turhaan. 

    Ihmis­ten on han­kala sitoutua edes pieny­hteisöi­hin, kos­ka pöl­höin­di­vid­u­al­is­mi on muodis­sa. Ajat­te­len niin, että olisi parem­pi, että jokainen pyrk­isi löytämään paikkansa maail­mas­sa kuin nykyi­nen suun­taus, että jokainen pyrkii elelemään omis­sa maail­moissaan muista välittämättä.

  55. IJ kir­joit­ti: “Osan on pakko mak­saa yhteiskun­nalle enem­män kuin oma osuutensa”

    Tot­ta, sik­si lisäsin epämääräis­es­ti sanan “ainakin”. Jos toisaal­la työn­teko tehos­tuu, voi omakus­tannsta­so liikah­taa toiseenkin suuntaan.

    Mainit­se­masi “kiin­teä henkilövero” olisi peri­aat­teessa reilu val­tion vaku­u­tus kansalaisille. Jokainen mak­saisi sen ver­ran kuin keskimääräi­nen kansalainen kulut­taa. Kan­natan kyl­lä pros­en­tu­aal­ista ja pro­gres­si­ivis­takin vero­tus­ta, ja vas­taavasti tuon omakus­tan­nus­ta­son alit­tavaa vero­tus­ta köy­him­mille kansalaisille. Lep­pois­tamisen paras point­ti on kuitenkin tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia, ja jär­jestää sit­ten voudin vero­jen keruu oikealle, ehkä korkeam­mallekin, mut­ta enem­män hyv­in­voin­tia tuot­tavalle tasolle. Ja tähän on Suomen elin­ta­sol­la mielestäni hyvinkn varaa.

  56. Hen­ri Wei­jo: “Se, että eri aloil­la ei työl­lisyys ole lisään­tynyt sen jäl­keen on seli­tyk­senä osit­tain sama kuin tääl­lä Suomes­sakin, eli yri­tyk­set eivät uskalla palkata kysyn­nän lisään­tyessä kos­ka työn­tek­i­jöistä ei pääse eroon jos tulee taantuma.”

    Suomes­sa kyl­lä pääsee työn­tek­i­jöistä eroon aivan kivut­tomasti, vaik­ka ei olisi taan­tu­makaan — irti­sanomisil­moituk­seen taikasanat ´tuotan­nol­liset ja taloudel­liset syyt´ — ei koirakaan perään hauku, vaik­ka olisi isom­mas­takin joukos­ta kysymys.

  57. Särelä ja az huole­htii että mitäs sit­ten käy jos bussinkul­jet­ta­jat ottaa leppoisammin.

    Helsin­gin sisäisessä bus­sili­iken­teessä aje­taan kokopäiväisiä bus­sivuoro­ja 260 päivässä, ruuhkavuoro­ja 218 ja iltavuoro­ja 30. Ruuh­ka- ja iltavuoroista tulee sel­l­aisia kol­men-neljän tun­nin työvuoro­ja 2x218 + 30 = 466. Kokopäivävuoro on tyyp­il­lis­es­ti liiken­teessä kai noin 17 tun­tia (esim. 6 — 23) ja kun tuo­hon vielä heit­tää ajot hallil­la päälle niin var­maan 18 tun­tia, mut­ta tuon voinee hoitaa päällekkäisille 8 tun­nin vuoroil­la. Eli san­o­taan täyspitk­iä vuoro­ja 260 * 2,25 = 585

    Eli noin 44% pros­ent­tia bus­sikuskien työvuoroista lie­nee lyhy­itä pätk­iä. En muista miten tämä on jär­jestet­ty bus­sili­iken­teessä, sem­moinen mieliku­va min­ul­la on että aiheesta riidel­lään työ­nan­ta­jan ja työn­tek­i­jän jatkuvasti.

    Sama kos­kee isoa osaa palvelu­am­mateista. Rav­in­to­las­sa on töitä lounas- ja illal­i­saikaan, tak­sikuskeil­la samoin, liikkeis­sä käynee enem­män asi­akkai­ta iltaisin ja epäilen että tämä kos­kee sairaan­hoita­ji­akin jos­sain määrin eli päivistykissä on illal­la täy­dem­pää. Pankki­inkin on huo­mat­ta­van help­poa saa­da tapaami­sai­ka keskel­lä päivää. Sit­ten on vielä sesonkialat kuten matkailu, perusk­oulu, ja osit­tain rakentaminen.

    Se miten tämä on hoidet­tu on kai alako­htaista, mut­ta on selvää että tästä seu­raa peukaloiden pyörit­te­lyä ruuh­ka-ajan ulkop­uolel­la. Se miten tämä pitäisi hoitaa on että mak­set­taisi­in enem­män per tun­ti tai kuukausi lyhy­istä pätk­istä. Esimerk­ki bussinkul­jet­ta­ja saisi 3,5 tun­nista 5 tun­nin palkan. Tämän jäl­keen tarvit­sisi kina­ta huo­mat­tavasti vähem­män siitä kuka niitä pätk­iä joutuu tekemään, osa halu­aisi enem­män rahaa ja pidem­män päivän, toiset vähem­män ja reilusti lyhyem­män päivän. Työ­nan­ta­jankin kannal­ta tämä olisi järkeväm­pää kuin mak­saa pahim­mas­sa tapauk­ses­sa kah­den tun­nin työstä kahdek­san tun­nin palkka.

  58. Jype

    Ongel­mana kuitenkin tavaroiden palvelu­iden vapaa liikku­mi­nen – matk­iustelu ulko­maille ostok­sille var­masti lisääntyisi. 

    Jo nyt saa Kiinas­ta / Honkkarista tilat­tua pikkusälää (alle ~50 euron arvos­ta) ilman alvia ja tulle­ja, pos­ti­mak­sut parin euron luokkaa. Euroopas­ta löy­tyy niinikään net­tikaup­po­ja mitkä toimit­taa vähän suurem­matkin paketit jol­lain 5–6 euron pos­ti­mak­sul­la. Jos alv nos­te­taan Suomes­sa >25%, ja jos­sain päin EUta alv on edelleen alle 20%, niin aina vaan enem­män tuo net­tikaup­pa vilka­s­tuu. No, ehkä ben­saa ja löpöä ei kuitenkaan kan­na­ta (vielä) netistä men­nä tilaa­maan. Mut­ta kait tuo­honkin joku keino keksitään.

  59. Eli noin 44% pros­ent­tia bus­sikuskien työvuoroista lie­nee lyhy­itä pätk­iä. En muista miten tämä on jär­jestet­ty bus­sili­iken­teessä, sem­moinen mieliku­va min­ul­la on että aiheesta riidel­lään työ­nan­ta­jan ja työn­tek­i­jän jatkuvasti. 

    Tuos­ta en tiedä, mut­ta kau­pan alal­la osa-aikatyötä teetetään enem­män kuin työn­tek­i­jät osa-aikatyötä tehdä halu­aisi­vat. Se siitä seu­raa, kun “kaik­ki” halu­a­vat käy­dä ostok­sil­la samana aikaan. Tietääk­seni 30-tun­ti­nen työvi­ikko on peräti yleinen.

    Yksi tämän yhteiskun­nan pöljyyk­sistä on se, että kun minä (TkT) teen 30-tun­tista työvi­ikkoa, yhteiskun­ta mak­saa min­ulle 90 euroa kuus­sa osit­taista hoitora­haa, kos­ka min­ul­la on alle kolme­vuo­tias lap­si. Saman­mit­taista työvi­ikkoa tekevälle myyjälle ei taas osit­taista hoitora­haa mak­se­ta, vaik­ka täl­lä olisi samanikäi­nen lap­si. Min­ul­la näet lukee työ­sopimuk­ses­sa taikasanat “osit­tainen hoito­va­paa”, myyjäl­lä taas ei. Minä lep­poista vapaae­htois­es­ti ja työ­nan­ta­ja suh­tau­tuu siihen nihkeästi, myyjälle taas ei työ­nan­ta­jal­la ole edes tar­jo­ta kokoaikatyötä.

    Ja kum­man­han meistä taloudessa niitä 90 euroa enem­män tarvit­taisi­in? Mik­si ihmeessä lain­säätäjä on pitänyt tarpeel­lise­na pistää tuol­laisen lisäe­hdon osit­taisen hoitora­han mak­samiseen? Eikö se olisi kau­pan alal­lakin hyvä asia, jos lyhyem­pää työvi­ikkoa tek­i­sivät ensisi­jais­es­ti pien­ten las­ten van­hem­mat? Kun ne lapset ovat pieniä niin lyhyen ajan…

  60. Vähän ehkä myöhässä tämä kom­ment­ti mut­ta menköön. 

    Min­ulle lep­pois­t­a­mi­nen, tai mil­lä nimel­lä sitä halu­taankin kut­sua, tarkoit­taa ensisi­jais­es­ti niiden sosi­aal­is­ten ja yhteiskun­nal­lis­ten rak­en­tei­den rikkomista, jot­ka estävät ihmisiä työsken­telemästä sen ver­ran kuin itse halu­a­vat. Eli yksilön­va­pau­den tosi­asial­lista lisäämistä. Vaik­ka siis kan­natan “lep­pois­tamista”, niin en tarkoi­ta sil­lä pakol­lista työa­jan lyhen­tämista Ran­skan tyyliin. 

    Mitä tämä lep­pois­t­a­mi­nen sit­ten käytän­nössä tarkoit­taisi yhteiskun­nan kehi­tyk­sen ja hyv­in­voin­nin kannal­ta? Läh­es kaik­ki ihmiset halu­a­vat tehdä töitä ja han­kkia itselleen kohtu­ullisen elin­ta­son. En osaa nähdä tule­vaisu­ut­ta, mis­sä suurin osa ihmi­sistä ei halu­aisi tehdä töitä, tai halu­aisi tehdä niitä vaik­ka korkein­taan kuukau­den vuodessa, vaan tyyp­illi­nen ihmi­nen kyl­lä tek­isi töitä 6kk — 11kk vuodessa jos saisi itse päät­tää. Tämä taas tarkoit­taa, että talouskasvun tarpeel­lisu­ud­es­ta ei päästä eroon. Nol­lat­alouskasvul­lakaan, mis­sä kas­va­va “työt­tömyys” allokoitaisi­in niille, jot­ka halu­a­vat työsken­nel­lä vähän vähem­män, ei menisi kuin korkein­taan 10–20 vuot­ta, kun “todel­li­nen” työt­tömyys alka­isi kas­vaa, ja taas tarvit­taisi­in aivan yhtä suur­ta talouskasvua kuin ennenkin pitämään ihmiset töis­sä halu­a­mansa ajan. Eli “lep­pois­t­a­mi­nen” ei todel­lisu­udessa ole mikään avain pitkäl­lä aikavälil­lä kestävään nol­lakasvun yhteiskun­taan. Ei luon­non­va­ro­jen kulut­tamisen suh­teen, ei työn tasaisem­man jakau­tu­misen suh­teen, eikä minkään muunkaan ongel­man, mis­tä syytetään talouskasvun palvontaa. 

    Entä nämä uhkaku­vat ihmis­ten lep­pois­tamisen seu­rauk­sista julkiselle taloudelle? Jol­lain taval­la perustel­tu­ja uhkaku­via ovat koulu­tuk­sen, sosi­aal­i­tur­van ja ter­vey­den­huol­lon rahoit­tamisen ongel­mat, jos/kun ihmiset eivät halu­akaan raataa itseään hengiltä ennen eläkeikää.

    Ensin yleisem­mäl­lä tasol­la, uskon, että niin koulu­tuk­sen kuin ter­vey­den­huol­lon puolel­la on toim­intaa mah­dol­lista tehostaa merkit­tävästi (tämä ei ole tämän kir­joituk­sen pää­point­ti, mut­ta viit­taan vaik­ka erinäisi­in anek­doot­tei­hin Ian Ayresin kir­jas­ta “Super crunchers”). 

    Mut­ta jos silti ajaudu­taan tilanteeseen, jos­sa ihmiset ovat lep­pois­ta­neet itsen­sä niin suurek­si osak­si aikaa vuodes­ta thaimaaseen, että näi­den julk­isten palvelu­jen rahoit­ta­mi­nen on todel­li­nen ongel­ma (Olen aika var­ma, että ter­veel­lä jär­jel­lä tämän yhteiskun­nal­lisen tilanteen erot­taa vas­ten­tah­tois­es­ta mas­satyöt­tömyy­destä, vaik­ka jotkin tun­netut ekon­o­mistit eivät siihen kykenekään), niin min­un mielestäni meil­lä on silti hyväksyt­täviä työkalu­ja näi­den ongelmien pienentämiseen:

    Tuol­laises­sa yhteiskun­nas­sa on mielestäni täysin perustel­tua alkaa miet­timään entistä tarkem­min mikä ter­vey­den­huol­lon osa peruster­vey­den­huol­lon lisäk­si on yhteiskun­nan mak­set­ta­va. Esimerkik­si mag­neet­tiku­vat ovat hyvä esimerk­ki kalli­ihkos­ta palvelus­ta, joka ei aina ole täysin vält­tämätön, ja johon suurim­mal­la osal­la ihmi­sistä on niin tosis­saan halutes­saan varaa. 

    Jos muu yhteiskun­ta pär­jää vähem­mäl­lä, niin sil­loin sosi­aal­i­tur­vaankin riit­tää vähempi raha, kos­ka jo nyt merkit­tävä osa sosi­aal­i­tur­vas­ta on suh­teel­lista köy­hyyt­tä ehkäi­sevää. Absolu­ut­tisen, äärim­mäisen köy­hyy­den pois­tamiseen ei tarvi­ta rahaa juuri ollenkaan. 

    Eri­tyis­es­ti tuol­laises­sa yhteiskun­nas­sa ansiosi­don­naiset työt­tömyysko­r­vauk­set ja eläk­keet pitäisi pois­taa val­tion bud­jetista. Jos joku halu­aa perus­tur­van ylit­tävän eläk­keen niin säästäköön itse. 

    Jos lep­pois­ta­ja ja työtön voidaan jotenkin riit­tävän luotet­tavasti erot­taa, niin ei min­ua tuol­laises­sa yhteiskun­nas­sa myöskään hait­taisi se, että koulun käyneiltä ei-työt­tömiltä kerät­täisi­in kiin­teä kuukausit­tainen sum­ma koulu­tuk­sen meno­jen kattamiseksi.

    Koroste­taan vielä ker­ran, että nämä eivät ole toimen­pide-ehdo­tuk­siani seu­raavalle vaa­likaudelle, vaan ratkaisue­hdo­tuk­sia “liian” lep­pois­tuneelle yhteiskunnalle.

  61. RaimoK, sanopa vielä kol­man­nen ker­ran: kir­joit­telin asi­as­ta siltä kan­til­ta, että työmäärään vähen­e­mistä pide­tään lep­pois­tu­mis­mit­ta­ri­na, kuten tääl­lä näkyy tehtävän. Sil­loin­han työt­tömyys lep­pois­taa ja kuole­ma on lep­poisu­u­den ylin aste. Ehkä olisi pitänyt pistää hymiö perään, mut­ta en uskonut kenenkään otta­van ihan kirjaimellisesti.

    Riit­ta, aika oleel­lista tosi­aan on, muut­taako koti­työn ja palkkatyö suh­teen muu­tos lep­pois­tu­misen astet­ta ja mihin suun­taan. Tai opiskelun. Kyse on siis siitä miten lep­pois­tu­mi­nen oper­a­tional­isoidaan eli mitataan. 

    Sivu­men­nen san­ot­tuna tuos­ta ei voi tietenkään olla mitään yleis­pätevää tietoa. Miehiä koti­työt ilmeis­es­ti stres­saa­vat naisia enem­män (mikä näkyy esim. yksinäis­ten kotitöi­den määrässä), van­hempi­en onnel­lisu­us suo­ras­taa hypähtää, kun lapset muut­ta­vat pois ja koti muut­tuu vapau­den val­takun­naksi ja niin edelleen.

    Näp­pitun­tu­mal­la väitän kuitenkin edelleen, että lep­pois­tu­mista tapah­tuu nais­ten kesku­udessa selvästi enem­män kuin miesten ja se onnis­tuu tai siihen kan­nuste­taan tulon­si­ir­roil­la niiltä, jot­ka eivät lep­poista eli selvästi use­am­min miehiltä. Esitin myös hypo­teesin­poikasen siitä, mik­si täl­lainen tren­di on ole­mas­sa. Ei sen puoleen, että asia ketään kiin­nos­taisi; kos­kee­han mah­dolli­nen tasa-arvo-ongel­ma miehiä, kun he toteut­ta­vat kon­ser­vati­ivista roo­li­aan elättäjinä.

  62. Onko työ­tun­tien määrä hyvä lep­pois­tu­misas­teen mit­tari? Ker­tooko se edes jol­lain taval­la hyödyl­lisen likiar­von tietyin ryh­män elämän lep­poisu­ud­es­ta (tai down­sif­tauk­ses­ta, joka on olev­inaan syn­onyy­mi mut­ta kään­net­tynä tarkoit­taa eri asi­aa)? Muu­ta­ma päähänpälkähdys:

    Saman­ta­pais­ten, vau­raiden maid­en välil­lä ver­tail­taes­sa työ­tun­nit per hlö taitaa olla aika hyvä likiar­vo elämän lep­poisu­ud­es­ta. Köy­hem­mis­sä mais­sa vähäiset työ­tun­nit sen sijaan merk­it­sevät usein köy­hyyt­tä ja sen tuo­maa stressiä.

    Suomes­sakin työ­tun­tien vähen­e­m­i­nen merk­it­see usein ikävää köy­htymistä. Voi olla lep­poisaakin mut­ta sit­ten taas ei, kun rahat loppuvat.

    Täysi työt­tömyys eroaa osapäivä­työstä tai ‑työt­tömyy­destä siinä, että siihen liit­tyy sosi­aa­li­nen stig­ma. Eri­tyis­es­ti miehille se tup­paa ole­maan sietämätön­tä ja johtaa pitkit­tyessään type­r­i­in elämän­strate­gioi­hin ja ongelmien kasautu­miseen. Lop­ul­ta elämä on lep­poisaa vain, kun viinaa riit­tää jos sil­loinkaan. Naisille ei käy yhtä huonos­ti läh­eskään yhtä usein. 

    Joskus työ­tun­tien vähen­e­m­i­nen myös tarkoit­taa kotitöi­den lisään­tymistä, etenkin las­ten han­kkimisen yhtey­dessä. Sil­loin töis­sä voi olla lep­poisam­paa. Toisaal­ta on vaikea ver­tail­la ihmiselämän ehkä syv­in­tä tyy­dy­tys­tä tuot­tavaa asi­aa, omia lap­sia, san­o­taan vaik­ka ojankaivu­useen. Lisäk­si koti­työ ovat pohjim­mil­taan pääosin vapaae­htoisia (vaip­pa on vai­hdet­ta­va, mut­ta imuroin­nin voi jät­tää ensi viikkoon).

    Pitäisikö koulu­tus laskea mukaan lep­poisak­si downsiftaukseksi? 

    Kuin­ka mon­ta lep­pois­ta­jaa Suomes­sa on? Miten määrä pitäisi laskea? Kuka kel­paisi tilas­ton sarak­keeseen “lep­pois­ta­jat”?

  63. Vas­taus: Kaik­ki ne, joiden vapaae­htoisen vapaa-ajan määrä nousee ovat lep­pois­ta­jia. Toinen asia on, että en kek­si mitään tapaa mita­ta moista asiaa.

  64. TomiA: “RaimoK, sanopa vielä kol­man­nen ker­ran: kir­joit­telin asi­as­ta siltä kan­til­ta, että työmäärään vähen­e­mistä pide­tään lep­pois­tu­mis­mit­ta­ri­na, kuten tääl­lä näkyy tehtävän. Sil­loin­han työt­tömyys lep­pois­taa ja kuole­ma on lep­poisu­u­den ylin aste. Ehkä olisi pitänyt pistää hymiö perään, mut­ta en uskonut kenenkään otta­van ihan kirjaimellisesti.”

    Sanopa vaik­ka neljän­nenkin ker­ran, mut­ta en näe mitään lep­poisu­ut­ta työt­tömyy­dessä tai kuolemassa.

  65. “Sanopa vaik­ka neljän­nenkin ker­ran, mut­ta en näe mitään lep­poisu­ut­ta työt­tömyy­dessä tai kuolemassa.”

    Min­ul­la taas on ollut oikein lep­poisaa työt­tömänä, tot­ta kai, kun ei ole tarv­in­ut raataa. Kuolleena en ole vielä ollut, että siitä en osaa ihan var­masti sanoa. Töitä tuskin tarvii kuitenkaan tehdä. Toisaal­ta en ymmär­rä, mik­si ker­ta toisen jäl­keen halu­at ruve­ta keskustele­maan henkilöko­htai­sista miel­tymyk­sistä, kun tarkoi­tus kai olisi pikem­min keskustel­la yhteiskun­nal­li­sista ilmiöistä ja sen sel­l­ai­sista. Joten eiköhän tämä ollut tässä.

  66. Tässä, muuten, artikke­li lep­pois­tu­misen malli­maas­ta ja siitä, mitä se on merkin­nyt naisille:

    Women in the Nether­lands work less, have less­er titles and a big gen­der pay gap, and they love it.

    http://www.slate.com/id/2274736/

    YK:n tutkimuk­ses­ta: “Attempts to get more women work­ing full-time are doomed to fail­ure because nobody has a desire for this. Both the women them­selves and their part­ners and employ­ers are sat­is­fied with the Dutch part-time cul­ture for women.”

    Siinä Suomen tulevaisuus?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.