Heikki Hiilamo arvosteli tänään Hesarissa kirjani. Arvostelu on luettavissa tästä. Ja loput tästä.
Tilaa kirja
Kirjaa saa minulta edelleen omistuskirjoituksella varustettuna hintaan 25 euroa/kpl.
Tilaaminen tapahtuu näin: Lähetä nimesi ja osoitteesi minulle sähköpostilla osoitteeseen osmo@soininvaara.fi. Laita viestin otsikoksi “Kirjatilaus”. Jos haluat omistuskirjoituksen jollekin muulle kuin itsellesi, lisää tieto tästä viestiin. Lähetän maksuohjeet ja viitenumeron vastauksena. Kun maksu on tullut tilille, panen kirjan postiin.
Lisäys 17.11.2010: Kirjaa saa nyt myös kustantajan netti kaupasta hintaan 23,20. Sinne pääsee tästä.
Iltalehden pääkirjoitus kirjasta löytyy tästä
Mitenkään väheksymättä ansiokasta työtäsi:
Arvostelusta olisi tehnyt uskottavamman, jos sen olisi tehnyt joku muu kuin SATA-komitea ‑kaverisi, jota kehut kirjassasi.
Esim. Teemu Lehtinen olisi ollut hyvä arvioimaan.
Noh, ei vaines… mutta joku puolueeton tyyppi.
Toistan vielä varmuuden vuoksi: mitenkään väheksymättä ansioikasta työtäsi. On se minustakin erittäin hyvä esitys. Mutta aika paljon tarvitaan tähän “oman aikamme klassikko” ‑ilmaisuun, joka ainakin paperiversioissa esiintyi.
Hiilamo: “Kirja ei kerro suoraan siihen, miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa.”
Kyllä se aika suoraan sanotaan: yhteinen etu ei kiinnosta vallanpitäjiä, vielä vähemmän huono-osaisten aseman parantaminen.
Elina: “joku puolueeton tyyppi.”
Ja kukahan se olisi? Puolueeton voisi olla joku, joka taas ei tiedä mistään mitään.
Luin jo kirjasi.
olen samaa mieltä arvostelun kanssa. Kirja on hyvin ja asiantuntemuksella tehty. Insinöörikin ymmärsi 🙂
En tiennytkään sinun olevan noin syvällä byrokratian sielussa. Toivottavasti sielu avautuu hieman myös niille, jotka voisivat tehdä jotain asioiden yksinkertaistamiseksi ja hallintokulujen säästämiseksi. On sääli jos itse asia häviää valtataistelun taakse.
(kuva sivulla 292 hiukan ensin sakkasi minulla. sulkumerkkejä puuttunee selityksestä ja kuvan Y1 lienee sama kuin tekstin Yt)
Kertomuksesi simuloinnin piiloittamisesta kansalaisilta loukkaa minun ajattelutapaani.
Vikaa on systeemissä jos tarvitaan simulaattori jotta saisi teitää mikä on henkilölle optimianomusnippu.
Tulisiko hieman myös miettiä kannattaako tehdä 2000 euron työ 20 euron väärinkäytösten vahtimiseksi.
Pieni pragmaattisuus saataisi olla hyväksi systeemille. Liika tarkkuus ja valvonta taitaa joskus maksaa liikaa.
t. sari
Raimo K,
Kyllä sosiaalipolitiikasta jotain tietävät muutkin kuin Osmon kaverit.
Villi ajatus, mutta ehkä Suomesta löytyy joku, jota ei mainita ylistävään sävyyn tässä teoksessa ja joka silti omaa jotain näkemystä asiaan?
Pienet piirit pyörivät, mutteivät sentään niin pienet, ettei jotain muuta tahoa löytyisi.
Ja kun Hiilamo innostui päivälehdessä, niin poliittiset vastustajat heräsivät. Erään demarin mielestä Osmo päästää hyvätuloiset liian helpolla:
http://thomaswallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/51389-soininvaara-solidaarisen-sosiaalipolitiikan-esteena
Elina: “Raimo K, Kyllä sosiaalipolitiikasta jotain tietävät muutkin kuin Osmon kaverit.”
Toki. Mutta ovatko nämä ei-kaverit sitten puolueettomia? Siis puolueettomampia kuin…
No, eiköhän se keskustelu viriä.
Aika luokaton toi Wallgrenin kirjoitus. Ilmeisesti ei ole juurikaan perehtynyt Osmon ajatteluun. Lisäksi hän jo itse kerkesi kommenttipuolella myöntämään, että virheellisesti oletti perusturvan parantamisen automaattisesti heikentävän ansiosidonnaista.
Thomas Wallgren: “Toinen viesti on, että sosiaaliturvan uudistamisen tulppana on vanha vasemmisto. Hiilamon ja Soininvaaran mukaan se vastustaa tarpeellisia uudistuksia koska se pelkää niiden koituvan hyvässä työmarkkina-asemassa olevan keskiluokan haitaksi.
Toinen viesti on epäsolidaarinen, asiallisesti perusteeton ja poliittisesti aivan mahdoton.”
Niinpä. “Epäsolidaarinen, asiallisesti perusteeton ja poliittisesti aivan mahdoton.”
Miksi sitten SAKn suunnasta annetaan tällaisia viestejä?
Tai, niin… “viesti” on toki aivan toinen, mutta teot ovat tällaiset — ja sitten ihmetellään huuli pyöreänä, miksi “viesti” ei mene perille.
Ja olin havainnut tämän jo paljon ennen kuin luin Osmon kirjan.
Tarkoitin puolueettomuutta itse opukseen ja Osmoon nähden. Kirjassa mainitaan Hiilamo ylistävään sävyyn. Hän on myös kommentoinut käsikirjoitusta ja saa kiitokset esipuheessa.
Myös henkilö, jolla ei ole minkäänlaisia antiteesejä käsillä oleviin teemoihin nähden, ei minusta sovi kirja-arvostelijaksi, jota myös kriitikoksi kutsutaan.
Ei kirja-arvostelun suinkaan mitään haukkumista tarvitse olla, se voi olla vaikka kuinkakin myönteinen, mutta ei se voi olla kirjassa kehutun ihmisen tekemä ollen samalla vakuuttava.
Ilmeisesti Osmo itse on ehdottanut Hiilamoa arvioijaksi? Tuskin aloite Hesarista on tullut?
Mutta mitäpä tästä tämän enempää, maito on jo kaatunut.
Mielestäni Wallgrenilla oli hyviäkin pointteja. Osmon jyrkästi polarisoitunut ihmiskäsitys on nähtävissä tälläkin blogilla, jos tarkastelee sitä kokonaisuutena. Vihreän Langan viime kolumnissa siitä saa hyvän kuvan.
Se varmasti vaikuttaa monin eri mekanismein muun muassa neuvotteluasemiin ja näin ollen tuottaa poliittisita tehottomuutta, kuten Wallgren toteaa.
Tiedän, että Wallgren ei ehkä tarkoittanut poliittisella tehottomuudella tätä, mutta minulle tuli sekin mieleen.
En missään tapauksessa ole ehdottanut Hiilamoa arvostelijaksi. En katsonut mahdolliseksi puuttua asiaan myöskään toisin päin.
Näyttää siltä, että kirja on luettava, koska väitteitä ja vastaväitteitä on niin paljon. Tämänkin kirjoituksen yläpuolella on ainakin paljon peesaajia. Toisaalta Demarin verkkosivulla on myös mielenkiintoista tietoa:
“Soininvaaran johtamaan komitean perusturvajaostoon kuulunut Hiilamo on esikuvansa tavoin purkanut useasti julkisuudessa pettymystä sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen vesittymiseen ja nimennyt samoja syyllisiä.
Terävintä kritiikkiä parivaljakko antaa ay-liikkeelle. Syypäiden kakkoseksi pääsevät sosialidemokraatit, joilla ei edes ollut edustusta Sata-komiteassa. Mutta demareitahan voi aina syyttää “väärin sammutetusta” sosiaaliturvan luomisesta ja samanarvoisuuteen perustuvan ihmiskuvan vaalimisesta.
Sosiaaliturvan uudistamisen asetelmista on onneksi saatavissa tasapainottaviakin puheenvuoroja.
SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Sinikka Näätsaari kirjoittaa liiton Työlinjalla-pamfletissa, että sosiaaliturvan selkeyttäminen näytti tarkoittavan Sata-komiteassa palkansaajien sosiaaliturvan leikkaamista.
Vaikka tavalliselle palkansaajalle tärkeän ansiosidonnaisen sosiaaliturvan puolustaminen jäi ay-liikkeen edustajien kontolle, he korostivat koko työn ajan myös tarvetta parantaa perusturvaa, varsinkin työttömyysturvaa ja asumistukea ja kantoivat huolta lapsiperheistä ja julkisista palveluista. Komitea ei kuitenkaan pystynyt panemaan tarpeita tärkeysjärjestykseen.”
Olen ollut kuntatasolla luottamustoimissa vuosia ja häpeilemättä puolustanut pienen ihmisen asiaa. Olen myös ollut puolustamassa ansiosidonnaisia turvaverkostoja. Eivät ne ole toisiaan poissulkevia.
Ok, Osmo!
Outo valinta Helsingin Sanomilta siinä tapauksessa.
+++++++
Se, mihin itse kiinnitin kirjassa huomiota on itsereflektion loistaminen poissaolollaan. Perusturvajaoston puheenjohtaja on toki päävastuullisia komitean työn epäonnistumisessa. Siitä ei liene erimielisyyttä, että tulokset jäivät varsin vaatimattomiksi uhrattuihin resursseihin nähden. Itse asiassa ei päästy edes lähelle tavoitetta: sosiaaliturvan kokonaisuudistus, vaan takuueläkettä lukuun ottamatta työ jäi viilaukseksi.
Kirjassa on siis vahva “kyllä minä, mutta ne muut pilasivat kaiken” ‑henki. Toisaalta mitään tasapuolisuuden vaatimusta ei voikaan asettaa täysin henkilökohtaiselle teokselle, mutta se olisi rikastuttanut varmasti sisältöä.
Elina: “Mielestäni Wallgrenilla oli hyviäkin pointteja. Osmon jyrkästi polarisoitunut ihmiskäsitys on nähtävissä tälläkin blogilla, jos tarkastelee sitä kokonaisuutena.”
Ja Wallgreninko ihmiskäsitys ei ole polarisoitunut? Tuntuu, että hän ei ole lukenut kirjaakaan.
Hiilamosta voi todeta, että hänen käsityksensä ovat myös olleet samanlaiset jo ennen SATA-komiteaa ja Osmon kirjaa. Toki hänen objektiivisuuttaan voi epäillä, mutta — kuten havaitaan — keskustelussa tulee kyllä toisenlaisiakin näkemyksiä.
aku: “SAK:n sosiaaliasioiden päällikkö Sinikka Näätsaari kirjoittaa liiton Työlinjalla-pamfletissa, että sosiaaliturvan selkeyttäminen näytti tarkoittavan Sata-komiteassa palkansaajien sosiaaliturvan leikkaamista.”
Mielenkiintoinen tulkinta, ei varmaan itse keksitty. Mutta komitean toimeksiannosta tätä ei löydy.
Ja demareitako ei SATA-komiteassa ollut?
“Lisäksi hän jo itse kerkesi kommenttipuolella myöntämään, että virheellisesti oletti perusturvan parantamisen automaattisesti heikentävän ansiosidonnaista.”
Kyllä yksi tavoite on lopettaa ansiosidonnainen työttömyysturva tai ainakin keskittää se vain hyväosaisille.
Jos ansioturva jäädytetään ja perusturvaa korotetaan niin ei pienipalkkaisten enää kannat kuulua kassaan.
Ajan kuluessa yhä harvemman kannattaa kuulua kassaan ja silloin perusta rahoitukselta on hävinnyt muutaman vuoden kuluttua.
Kysymys on vanhasta hajoita-ja hallitse metodista eli ay-liikettä pyritään heiknetämään asettamalla eri työntekijäryhmiä vastakkain.
Kuten olen aikaisemmin sanonut, Osmo on lukenut macciavellinsä huolellisesti.
Ja on todella älykäs probagandatemppu kääntää asia niin että ay-liike vastustaa heikoimpien osan parantamista…
Liian vanha taitaa unohtaa, että vaikka ei kuuluisi kassaan, joutuu maksamaan silti t5yöttömyysvakuutyusmksua. Ei vain ole vakuutettu.
Näitä ristiriitoja oli muit5akin. SAK-EK akseli halusi myös kieltää kehitysvammaista työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa tekemästä työtä yli 600 euron edestä, koska hän olisi voinut tulla liian lähelle ansiosidonnaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ansiotasoa. He vastustivat myös takuueläkettä.
Raimo K,
Soininvaara on teknokraatti ja Wallgren filosofi. Jo tämä tosiasia tuo Wallgrenin ihmiskäsitykseen ihan toisenlaisia ulottuvuuksia.
Hiilamon vertaus kirjasta insinöörityöhön oli mielestäni varsin osuva.
Ja vaikka Wallgrenin ihmiskuva olisikin polarisoitunut, niin mikä estää häntä pitämästä Osmonkin ihmiskuvaa sellaisena? Voiko vain laiha todeta toisen olevan lihava? Eikö lihavan toteamus toisen lihavuudesta ole aivan yhtä pätevä?
Ei mene millään minulle jakeluun että ensin vihreät halusivat että suomeen voi tulla kaikki
pakolaiset yms afrikasta ja ympäri maailmaa
joita salakuljettajat toivat 10 tuhatta euroa per
luku-ja kirjoitustaidoton. Ja nyt ihmetellään
että se maksaa koska maahanmuuttajista suurin
osa ei edes halua huonosti palkattuihin töihin koska saavat saman rahan muutenkin jopa paljon paremmat erikoistuet. Politiikot pitää laittaa
vastuuseen ihan oikeasti teoistaa kiitos !
Puhutaan nyt sitten ihmiskäsityksestä, koska se kieltämättä on asiassa keskeinen jakolinja. Hillamo tämän eksplisiittisesti mainitsikin, eli osa ajattelee niin että ihmiset nyt vaan laiskoja, sairaita, vähemmän lahjakkaita, jne. siinä kuin ahkeria, terveitä, ja nokkeliakin, jne. Ja järjestelmät tehdään tämä huomioonottaen, voidaan esimerkiksi lähteä siitä että mitä tahansa sosiaaliturvajärjestelmää (ml. muuten yksityiset) väärinkäytetään, kysymys on siitä miten väärinkäytökset minimoidaan niin ettei siitä synny väärinkäytöksiä suurempia vahinkoja. Tältä pohjalta esimerkiksi nykyinen tiukka syynäys siitä että tuensaajalla vaan ole mitään (työ)tuloja on älytöntä koska se tuottaa työttömyyden kautta suurempia vahinkoja kuin tukien väärinkäytökset.
Sitten on niitä joiden mielestä pitää puuttua syihin, niin kuin tämä on tapana ilmaista. Eli käytännössä ihmisten pitäisi olla jotenkin ahkerampia, osaavampia, fiksumpia, jne. ja tähän pyritään sitten koulutuksilla, terapioilla, ja kurittamalla erillaisilla sanktioilla. Tältä pohjalta tukien syynäys on hyöty koska jos ei työllisty tarpeeksi suurella palkalla se on joko aktiivitoimien paikka tai oma vika.
Ensimmäisen ryhmän mielestä toiset ovat epäkäytännöllisiä ja haitallisia moralisteja ja mitä syvimmällä tavalla epäihmillisiä. Toisten mielestä taas ensimmäiset ovat lyhytnäköisiä haihattelijoita jotka turmelevat yhteiskunnan moraalin ja eivät haluaa auttaa ihmisiä kehittymään.
Tämä jakolinja ei kulje oikeisto-vasemmisto akselilla vaan niiden sisällä. Tämän takia minimivaltiota ajava oikeistolainen ja vasemmistoliberaali ovat samaa mieltä perusturvasta siinä kuin kypäräpappi ja demari tarveharkinnan tärkeydestä.
“Liian vanha taitaa unohtaa, että vaikka ei kuuluisi kassaan, joutuu maksamaan silti t5yöttömyysvakuutyusmksua. Ei vain ole vakuutettu.”
En ole unhtanut, mutta niin kauan kuin kassojen jäsenmäärä on riittävä, järjestelmä toimii.
Aivan kuin kirkossakin, kun jäsenmäärä on riittävä niin meillä on valtionkirkko ja sillä verotusoikeus.
Jos työnantaja maksaisi vakuutusmaksua vain kassan jäsenistä niin se johtaisi kassan jäsenten syrjäyttämiseen rekrytoinnissa .
Tääs on muutenkin porvareiden liitto ajamassa alas ay-liikettä eli työttömyysturvan siirtäminen perusturvan piiriin lopettaisi ay-liikkeen neuvotteluoikeuden, kun työttömyysturvan taso olisikin eduskunnan asia eikä työmarkkinaosapuolten.
Ay-liikkeen voima ei enää silloin riitä ajamaan yli valtion hallinnon ja EK:n yhteisrintamaa.
Pekka Kuusi osoitti sosiaalisen turvallisuuden johtavan taloudelliseen kasvuun. Tämän ajatukset ovat Pohjoismaat, eivätkä vai ne, toteuttaneet käytännössä. Vuodesta 1990 lähtien ovat kuitenkin uudet tuulet alkaneet puhallella, ihmisten turvallisuutta on järkytetty, erityisesti Suomessa 1990-luvun alussa. Nyt on jotain uutta tekeillä, mutta kun en enää asu Suomessa en oikein ymmärrä mistä on kysymys. Uusia sanoja nousee esiin. Ainoa jonka olen oivaltanut on pyrkimys jatkaa työssä oloa niin, että Suomessa päästäisiin ainakin Ruotsin tilanteeseen.
Ruotsissa on järkyttävä poliittinen virhe tehty kun on yritetty ajaa kroonisesti sairaat ihmiset työhön. Tällainen ajattelu alkoi 2003 sosiaalilideomkraattien toimesta ja sen on vienyt järjettömyyksiin porvarihallitus. Oikeastaan kaikki sairaseläkkeet, niin kokopäiväiset kuin osapäiväisetkin on lopettu. Tulevina vuosina niitä myönetään 10% siitä, mikä oli niiden määrä kun lähtökohtana pidettiin lääkärinlausuntoja.
Kerron asiasta HS-keskustelussa
Kts https://docs.google.com/leaf?id=0BzTsMLaFKddlNWQwOTZmMjAtZmYyZC00YjI3LTkzYTktMDYzZTg1Y2I5NDc5&hl=f
“Näitä ristiriitoja oli muit5akin. SAK-EK akseli halusi myös kieltää kehitysvammaista työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa tekemästä työtä yli 600 euron edestä, koska hän olisi voinut tulla liian lähelle ansiosidonnaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevien ansiotasoa. He vastustivat myös takuueläkettä.”
Lähinnä SAK,STTK ja Akava esittivät varauksia tapaan jolla tämä tehdään.Rahoitushan kaatuu suoraan työntekijöille, kun yritykset on vaputettu vastuusta
Selviä vastustajia olivat ETK, TELA,Valtiokonttori eli keskeiset eläkevakuutustoiminnan edustajat
EK ja Suomen yrittäjät vastustivat myös
Liian vanha: “Ja on todella älykäs probagandatemppu kääntää asia niin että ay-liike vastustaa heikoimpien osan parantamista…”
Joo, propagandaa on, mutta millä puolella?
Eihän ay-liike vastusta heikoimpien osan parantamista, vaan vain edellyttää, että vastaavat parannukset tehdään myös ansiosidonnaisella puolella, jossa ne tietenkin maksavat moninkertaisesti, mikä käytännössä estää tekemästä mitään — mutta ei vastusteta, ei todellakaan, ei ainakaan julkisesti (mutta joskus jonkun suusta lipsahtaa, mitä oikeasti ajatellaan).
Ja ansiosidonnainen sosiaaliturvahan on vain (suhteellisen) hyväosaisia varten.
Elina: “Se, mihin itse kiinnitin kirjassa huomiota on itsereflektion loistaminen poissaolollaan.”
Sitähän koko kirja on. Kantta lukuunottamatta. Kenestä kirja sinun mielestäsi kertoo?
Hyvä Osmo Soininvaara, en ole vielä lukenut kirjaasi, mutta julkisuudessa esittämiesi kommenttisi perusteella minusta tuntuu, että annat tietoisesti harhaanjohtavan kuvan Sata-komitean tapahtumista. Komitean tavoitteenahan oli pitkään ansiosidonnaisen turvan keston puolittaminen, minkä SAK onnistui torjumaan. Kyse ei siis ollut siitä, että rahaa olisi haluttu kohdistaa enemmän perusturvaan kuin ansiosidonnaiseen turvaan vaan siitä, että ansiosidonnaista turvaa olisi haluttu leikata. EK:n tavoitteena ei ymmärtääkseni edes ollut siirtää tällä tavalla leikattuja rahoja perusturvaan vaan omaan taskuunsa. SAK:n osallisuuden takia työttömyysturvaan suunnittelut heikennykset saatiin torjuttua.
Mitä tulee perusturvan ja ansioturvan väliseen problematiikkaan yleisesti, Osmo näyttää jumittuneen tässä asiassa thatcherilaiseen “ei ole vaihtoehtoa”-mentaliteettiin, jossa on yhtäkkiä kiveenhakattua, että kumpaakin ei voida edes pitkässä juoksussa kehittää samanaikaisesti. Samalla viedään huomio Kokoomuksen ja Vihreiden tavoitteesta siirtää kaikki verot pieni- ja keskituloisten maksettaviksi. Kun esim. työnantajien Kela-maksu poistettiin ja paikattiin sitten kulutus- ja energiaverotusta nostamalla, kyse oli miljardin euron tulonsiirrosta, joka tehtiin tavalliselta kansalta työnantajille. Tällä summalla perusturvaan oltaisiin voitu tehdä useamman sadan euron korotus, vaikka nykyinen kytkös ansioturvaan yhä säilytettäisiin.
Vihreiden ja Kokoomuksen talouspoliittinen linja on se, että huono-osaisten asemaa voidaan parantaa ainoastaan jos se tapahtuu keskiluokan kustannuksella. Tältä pohjalta tehty talouspolitiikka johtaa ennen pitkää Yhdysvaltojen malliin, jossa palkansaajien reaalitulot polkevat vuosikymmenestä toiseen jokseenkin paikallaan, vaikka talous kasvaa roimasti.
Vihreät syyllistävät vasemmistoa ja ay-liikettä siitä, että ne vastustavat ansiosidonnaisen turvan leikkauksia (ja vielä tarkoituksella jättävät mainitsematta, että tällaiset leikkaukset olivat komitean työn lähtökohta) ja jättävät kokonaan huomioimatta sen, että EK ja Kokoomus vastustavat lähtökohtaisesti sekä perus- että ansioturvan kehittämistä. Tämän tarkoituksena on ilmeisesti legitimoida porvarihallituksen politiikkaa, jossa on onnistuttu tekemään ennätyksellinen tulonsiirto pieni- ja keskituloisilta rikkaille.
“Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa?” — Ehkäpä siksi koska väärät ihmiset ovat tekemässä ehdotuksia ja päätöksiä?
Kirjoja lukemalla ja lakiviidakossa hamuilemalla törmätään perusongelmaan eli teorian ja käytännön väliseen kuiluun. Sitä vaan yritetään löytää täydellinen tapa tehdä asioita vaikkakin tämä on mahdotonta nykymaailmassa.
Olisi paljon helpompaa tehdä pieniä asioita kerraallaan kohti parempaa järjestelmää, hyvänä esimerkkinä työttömien helpompi hakeutuminen normaaliin koulutukseen (ainoa parannus mitä hallitus saanut aikaan työvoimapolitiikassa).
Nykyisellään sosiaalijärjestelmä on hukassa, siitä varmasti ollaan samaa mieltä. Jotenkin vaan tuntuu että virkamiehet sekä vastaavat ministerit ovat kyvyttömiä yhteistyöhön yhteisen hyvän vuoksi. Varmaan pitäisi tehdä itsekkyys ja isänmaallisuus testi ennen virkoihin nimittämistä.
Elina: “Ja vaikka Wallgrenin ihmiskuva olisikin polarisoitunut, niin mikä estää häntä pitämästä Osmonkin ihmiskuvaa sellaisena? Voiko vain laiha todeta toisen olevan lihava? Eikö lihavan toteamus toisen lihavuudesta ole aivan yhtä pätevä?”
Mites tämä nyt tähän meni?
Wallgrenin painosta minulla ei ole käsitystä (eikä hänen filosofiudestaankaan — hänen kirjoituksensa perusteella sitä ei näyttäisi olevan). Hänellä on oikeus omaan, subjektiiviseen mielipiteeseensä — mutta tuntuu, että hän ei ole lukenut Osmon kirjaa.
Osmo väitti myös, että osa työttömistä ei enää kelpa ja se on varmaan totta.
Mutta eivät kaikki ole täysin kelpaamattomia.
Ongelma on, että heillä on pahoja kilpailijoita:
1.Ilmainen työvoima, tätä tehdään jo 100000 htv:ta
Tutustuin ilmiöön konkreettisesti kun tein opettajaopintojani varten harjoitustyötä eräässä oppilaitoksessa.
Ilmainen harjoittelu on räjähtänyt muutamssa vuodessa, pakolliset harjoittelut ja insinöörityöt pitää tehdä palkatta.
2. Suomessa on EK.n mukaan n 50000–70000 lähetettyä työntekijää, he eivät siis ole maahanmuuttaja vaan tänne tullet tekemään keikkaa. He maksavat verot ja sosiaaliturvamaksut lähtömaihinsa.
Mutta kukaan Suomessa ei voi kontrolloida maksavatko he mitään mihinkään ja paljonko heille todellisuudessa maksetaan .
Kun meillä on jo 170000 alle torihintojen työtä tekevää niin vastaava määrä tavallisia suomalaisia jää työttömäksi.
Muissa Pohjoismaissa tällaisen vajaakuntoisenkin työvoiman työllistämine onnsituu, kun palkankierto on vähäisempää ja tuotanto on suunniteltu työntekijän kykyjen ehdoilla.
Siihen pakottaa laki esim TeliaSonera on hyvä esimerkki.
Suomen Sonera on pyrkinyt työntämään putkeen 2000 luvulla kaikki mahdolliset iäkkäät ja vajaakuntoiset.
Ruotsissa laki on estänyt tämän.
Vertasin muutam vuosi sitten henkilöstön ja tehokkuden eroja kun HR vahingossa jakoi tiedot.
Niinpä Suomessa keski-ikä oli n 40 vuotta ja Ruotsissa 57 vuotta.
Kuitenkin tuo pappa-mummo-porukka päihitti Suomen Soneran tehokkuudessa , kaikki tunnusluvut kuvasivat n 30 % korkeampaa tehokkuutta.
Jos Suomi haluaa nostaa työllisyysluvut 75 % tasolle niin paljon pitää muuttua poliittisessa ja yrityskulttuurissa.
Se, että tekisimme lisää 200000 ilmaistyöntekijää meidän pitäisi miettiä miten heikommankin työvoiman saa tekemään hyvin palkattua työtä, vasta se tuottaa verotuloja
Miika: “Komitean tavoitteenahan oli pitkään ansiosidonnaisen turvan keston puolittaminen, minkä SAK onnistui torjumaan.”
Ei tätä kyllä komitean toimeksiannossa ollut. Ilmeisesti SAKn jälkeen päin keksimä veruke.
Miika: “Mitä tulee perusturvan ja ansioturvan väliseen problematiikkaan yleisesti, Osmo näyttää jumittuneen tässä asiassa thatcherilaiseen “ei ole vaihtoehtoa”-mentaliteettiin, jossa on yhtäkkiä kiveenhakattua, että kumpaakin ei voida edes pitkässä juoksussa kehittää samanaikaisesti.”
Kiveen hakattuako? Toki molempia voidaan kehittää samanaikaisesti, mutta pointsi on siinä, että perusturvan ja ansioturvan parantaminen samoilla prosenteilla nostaa ansioturvaa moninkertaisilla rahamäärillä — täysin ilman Thatcheria — ja kukas se vastaakaan valtion budjetista, Osmo vai VVM? Eipä ole kiveen hakattu mitään, mutta kuinka kävi perusturvan parantamisen?
Ja kumpi siis tarvitsee rahaa kipeämmin, köyhä vai hyvin toimeentuleva?
Tomi: “Olisi paljon helpompaa tehdä pieniä asioita kerrallaan kohti parempaa järjestelmää.”
Totta. Helppoa se on.
Ja kun sitä on tehty esim. 40 vuotta, meillä on sellainen pienten asioiden tilkkutäkki, että siitä ei ota pirukaan selvää. Ehkä se on tarkoitus?
Raipe K,
Yritin lihavuusesimerkillä osoittaa vain sen, että mahdollisen puutteen, virheen tms. ITSE omaava henkilö voi pätevästi esittää sen ilmenemisen myös toisella.
Wallgren on erittäin hoikka poika eli konkreettisesti en lainkaan ajatellut ihmisten painoindeksejä.
Wallgrenin filosofiuden tasosta kertoo ainakin se, että hän on filosofian tohtori ja aktiivinen yhteiskunnallisen tason keskustelija.
Itse arvostan häntä kovasti.
++++++++
Aivan varmasti Thomas Wallgren on lukenut kirjan. Ihan höpö höpö ‑juttuja tuollaiset epäilyt. Kommentoisitko itse jonkun kirjaa julkisesti lukematta sitä?
Hesari oli tänään julkaissutkin Wallgrenin kannanoton paperiversiossa.
Raipelle vielä,
Itsereflektiolla tarkoitin tässä yhteydessä kriittistä ja tiedostavaa otetta omaan toimintaan.
Mitä sinä sanalla tarkoitat? Ei itsereflektio tarkoita sitä, että kertoo omista kokemuksistaan.
Kaikki hyvät päätökset — niin pienet kuin suuretkin — ovat vuorovaikutusta jokaisen osallisen välillä vastakkaisiakin kantoja ymmärtäen ja toisten näkemyksiä kunnioittaen.
Osmolle oli olemassa (jälleen kerran) pahikset ja hyvikset. Ei sillä tavoin saa mitään tulosta aikaan.
Uskoisi jo!
“ihän ay-liike vastusta heikoimpien osan parantamista, vaan vain edellyttää, että vastaavat parannukset tehdään myös ansiosidonnaisella puolella, jossa ne tietenkin maksavat moninkertaisesti, mikä käytännössä estää tekemästä mitään2
Ansiosidonannainenkin perustuu perusturvaan ja päälle tulevaan ansio-osaan. Ei ay-liike ole vastustanut tuon perusturvaosuuden nostoa, jos se annetaan kaikille työttömille.’
TEM tilaston mukaan vain n 25 % työttömistä saa ansiosdonnaista, joten kyllä se persuturvan tason nosto mene epääasiassa persuturvan varassa elävien hyväksi.
Plaknasjajt kun vielä rahoittavat suurimman osan julkisista menoista, joten kyllä heillä pitää jonkinlainne sanasija olla.
Eivät ne MTK,Nokia ja EK ole ainoita etujärjestöjä ‚joiden mielipide pitää vain otta huomioon päätöksenteossa
Kiinnostavinta eilisessä Hiilamon arvostelussa oli oikeastaan sen yhteydessä oleva kuva.
En ehkä tilaisikaan Hesaria muuten, mutta lehden kuvajournalismi on korkatasoista ja herättää usein enemmän ajatuksia kuin itse teksti.
Sami Kero on taidokas kuvaaja, joten uskon, että hän ei tahattomasti luo mielikuvia.
Miksi siis Soininvaarasta valittiin kuva, jossa hän seisoo kuin Hakiksen torilla päivät päästään päivystävä tenu-ukkeli värjöttelemässä kädet hihojen sisällä. Kuvassa oli ikään kuin vedenjakaja kukkakioskin ja Soininvaaran välillä kuitenkin? Piiloviesti?
Tätä pitäisi kysyä tietysti Kerolta itseltään.
Aamulla luettuani lehden, kysyin Keron sijaan 11-vuotiaalta tytöltäni varmistaakseni oman vaikutelmani kuvasta, että “mitä tästä kuvasta tulee mieleen, mikä on tunnelma”.
- joku koditon juoppo katselee surullisesti…
oli vastaus. 🙂
Miika:
No mut voisko olla niin, että työttömyysturva on liian korkee?
Ihan samalla tavalla kuin vois olla, että eläkeikä on liian matala.
Nää ei oo mitään porvarit vs. vasurit juttuja, vaan liian korkee työttömyysturva kusee kaikille ihan samalla tavalla kuin liian matala eläkeikä.
”Monen yksinhuoltajan arki on niin raskas, etteivät he katso pystyvänsä kokoaikaiseen työhön. Osa-aikatyö taas on monen kohdalla jokseenkin kannattamatonta. Niinpä erityisesti vähän koulutetut yksihuoltajat jäävät vuosiksi työmarkkinoiden ulkopuolelle, mistä palaaminen voi olla vaikeata.”
Yksinhuoltajan pesti on niin kadehdittu. Se voisi tosin sopia Osmolle, lisätä Osmonkin ahdistusta ja tuoda vallan mainiota lisämaustetta Osmon yleiseen uhriuteen ja miehenä olemisen katalaan kohtaloon. Ihan varmasti löytyy joku nainen ellei mies joka alkaa hoivata Osmoa ja antaa pikkuisen lisää pyykkiä Osmolle ja vastapalvelukseksi maksaa Osmolle vaikka tv luvan jotta Osmo voi katsoa pikkukakkosta laillisesti.
Ellei Osmo sitten päädy sanomaan suoraan mitä ajattelee: hiiteen yksnhuoltajat, hiiteen kaikki, kaikilla on paremmin kuin Osmolla. Voi tosin olla että Osmo onkin yksnkertainen hidas etuoikeutettu nautiskelija ja yksinhuoltajien lapset ehtivät vaihtamaan hiippakuntaa hirressä ennen kuin Osmo tajuaa että ei ne tuet sille yksinhuoltajalle menneetkään… vaan niille lapsille.
Kiitos vaan tästäkin.
Liian vanha: “Ja on todella älykäs probagandatemppu kääntää asia niin että ay-liike vastustaa heikoimpien osan parantamista…”
Ay-liikehän ajaa työläisten, siis työssäolevien, asiaa. Jo kansantaloustieteen perusteiden mukaan ay-liikkeen optimi on, kun 49,9% työvoimasta on työttömänä ja loput töissä. Tällöin työssäolevien, siis työläisten, edut, palkka, maksimoituu.
Heikoimpien pahin vastustaja on ay-liike.
Liian vanha:
>En ole unhtanut, mutta niin kauan kuin kassojen
>jäsenmäärä on riittävä, järjestelmä toimii.
Höpsis. Päinvastoin: mitä vähemmän jäseniä, sen pienemmälle joukolle jakaantuu kaikilta pakolla kerättävä työttömyysvakuutusten rahoitus.
Kassojen jäsenet maksavat kassojen menoista luokkaa 5 % (tarkka määrä taitaa vaihdella vuosittain lainsäädännön säätöjen myötä, mutta suuruusluokka on tuo). Muu kerätään kaikkien työsuhteiden verotuksella.
Elina: “Osmolle oli olemassa (jälleen kerran) pahikset ja hyvikset. Ei sillä tavoin saa mitään tulosta aikaan.”
Eikö pahiksia ja hyviksiä olekaan oikeasti olemassa? Ehkä ei ole olemassa oikeaa ja väärääkään? Ovatko filosofit tätä mieltä (mielipiteitähän nämä ovat)(no, mulla on vain käytännöllisen filosofian cum laude — sellaisia oli ennen vanhaan)?
Onko siis millään mitään väliä?
Arkielämässä olen usein törmännyt siihen, että asioilla on puolustajia ja vastustajia — nimitettäköön heitä miten tahansa — ja ilmeistä on, että näin oli myös SATA-komiteassa.
Enpä ollut ainoa, joka tämän laittoi merkille. Iltalehti eilen:
Kirjan arviointiin liittyy Kelan tutkijan Heikki Hiilamon tympeä kaksoisrooli. Hiilamo arvioi kirjan näyttävästi tiistain Helsingin Sanomissa. Kirjan esipuheessa Soininvaara puolestaan kiittelee Hiilamoa tämän panoksesta käsikirjoituksen työstämisessä. Ei hyvä.
“Nää ei oo mitään porvarit vs. vasurit juttuja, vaan liian korkee työttömyysturva kusee kaikille ihan samalla tavalla kuin liian matala eläkeikä.”
Tuskinpa, noiden Nobelin saajien mukaan korkean työttömyysturvan vaikutus on marginaalinen 1–2 viikkoa. Nykyään 70 % työllistyy n 3 kuukaudessa .Mutta uudet syntyneet työsuhteet ovat pysyvämpiä ja molemmat osapuolet ovat tyytyväisempiä.
Matala työttömyysturva pakottaa hakijan valehtelemaan osaamisestaan ja päädytään konflikteihin.
“Höpsis. Päinvastoin: mitä vähemmän jäseniä, sen pienemmälle joukolle jakaantuu kaikilta pakolla kerättävä työttömyysvakuutusten rahoitus.
Kassojen jäsenet maksavat kassojen menoista luokkaa 5 % (tarkka määrä taitaa vaihdella vuosittain lainsäädännön säätöjen myötä, mutta suuruusluokka on tuo). Muu kerätään kaikkien työsuhteiden verotuksella.”
Ansioturvaa hoitaa yksityinen vakuutusyhtiö TVR, siinä mielessä ansioturvan hoito on keskitetty.
Kassat hoitavat vain asiakaspalvelun.
Suomen tapa laskea kaikki yksityisetkin vakuutukset veroksi on aika erikoinen sim USA ei laske niitä.
Näin ollen veroasteet eivät ole vertailukelpoisia.
Hyväesimerkki veroasteiden erilaisuudesta lytyy kun verrtaan Suomea ja USA:ta,
Vuonna 2006 USA:n valtion , osavaltioiden ja kuntien nettobudjettien yhteissummaa niin se oli 36 % bkt:ta.
Suomen vastaava luku ei valtion ja kuntien nettobudjetit olivat 36 5 bkt:ta.
Kuitenkin USA ilmoitta veroasteeksi 28 % ja Suomi 43 %.
“Höpsis. Päinvastoin: mitä vähemmän jäseniä, sen pienemmälle joukolle jakaantuu kaikilta pakolla kerättävä työttömyysvakuutusten rahoitus.”
Jos jäseniä on vähän suhtteessa maksajiin niin ei ole juridista eikä moraalista oikeutta periä rahaa kaikilta.
“Ay-liikehän ajaa työläisten, siis työssäolevien, asiaa. Jo kansantaloustieteen perusteiden mukaan ay-liikkeen optimi on, kun 49,9% työvoimasta on työttömänä ja loput töissä.”
Jos ay-liike ajaa vin työssäkäyvien asiaa niin miksi se vastustaa eläkeiän nostoa tai puolusta ansiosidonnaista , nehän ovat ei-työssäkäyvien etuuksia ??
Sinä kirjoitit havaintosi toissapäivänä ja Iltalehti kirjoitti asiasta eilen. Äkkinäisempi arvelisi, että joku Iltalehden toimittaja oli saattanut kommenttisi lukea.…
Molemmat ovat kyllä ensisijassa työssäkäyvien etuja. Eläkeiän noston myötä voisi olla perusteltua laskea työnantajien maksamaa eläkemaksua, mitä ay-liike vastustaa. Ansiosidonnainen taas on määräaikainen tuki, jota voi saada vain työntekijä, joka on hetkellisesti pois työelämästä.
Arvostelun muotoon puettu mainos tai hyökkäys on kyllä vastenmielinen ilmiö. Se on eräänlaista älyllistä korruptiota. Kyllä suhteessa neutraalien ja riippumattomien tahojen pitäisi hoitaa kirja-arvostelut Hesarin kokoisessa mediassa. Ei tiedettyjen vihamiesten eikä saunakaverien.
Riitta,
Saattoipa hyvin käydä näin.
En nyt täysin ymmärrä Osmon kantaa sitä, ettei olisi voinut puuttua siihen, että Hiilamo on sopimaton arvostelijaksi. Miksi ei?
Käsittämättömintä on kuitenkin, ettei Hiilamo itse jäävännyt itseään. Az:n käyttämä älyllinen korrpuptio ‑käsite on tietysti vahva, mutta ei nyt välttämättä kovin kaukana totuudesta.
Pitäisi muistaa, että nykyään netin aikakaudella kaikenlaisella vaatimattomankin oloisella vilunkipelillä on yleensä hyvin lyhyet jäljet — kuten nyt kävi.
Sääli sinänsä, koska kirja on oikeasti ansiokas. Toivottavasti Hiilamon mielistelevä ja imelä kirjoitus kytkyn ollessa tiedossa ei muuta ihmisten mielikuvia ja ennen kaikkea vaikuta ostopäätöksiin negatiivisesti. 🙂
Eihän tätä varsinaisesti voi Osmon vikana pitää.
Hiilamoa ei tehnyt oikeasti jääviksi se, että kiitin häntä esipuheessa. Jos jokin teki se, että kehuin hänen panostaan perusturvajaostossa. Se, että Hiilamo oli perusturvajaostossa ja että me olimme siinä “samalla puolella”, oli Helsingin Sanomien tiedossa. Tai jos ei ollut, he tuskin kehtaavat sitä sanoa.
Tuo kiittäminen johtui siitä, että pyysin häntä monen muun ohella esilukemaan kirjan siltä varalta, että olen muistanut jotain väärin. Hiilamo ei löytänyt merkittäviä virheitä tekstistä. Hän esitti joukon ehdotuksia lisäyksiksi tekstiin, mutta en juuri ottanut niitä huomioon koska aika oli loppumassa ja koska se olisi laajentanut kirjaa entisestään, vaikka se oli jo nyt liian laaja.
Jos kirja-arvostelijat (nnin fakta kuin fiktiopuolellakin) jäävättäisiin henkilö- tai työsuhteiden pohjalta, jäisivät arvostelut melko ohkaisiksi. Lähes kaikki kun joko ovat kavereita, vihamiehiä tai kollegoja keskenään. Eritoten aloilla, jotka vaativat edes jonkin tasoista asiantuntemusta. Maa kun on pieni ja piirit vielä pienemmät.
Tämä puolueettoman arvostelun vaatimus alkaa mennä överiksi. Kuka nyt sitten lieneekin kaveri ja kuka ei tai kuka on hyvis tai pahis — so what.
Nyt olisi aika keskittyä substanssiin — onko Osmo oikeassa vai väärässä?
Tavoitteena oli sosiaaliturvan tilkkutäkin totaalinen uudistaminen, ei sinänsä minkään ryhmän etujen leikkaus — ja kuinka kävikään? Ay-liikkelle tuttua termiä käyttääkseni: urakka kusi.
On se kumma, ettei ymmärrys nyt riitä tähän.
Arvostelijaksi Suomen parhaalle markkinointipaikalle objektiivisuuden odotusarvolla ei sovi henkilö, jota ylistetään itse kirjassa. Hiilamo on mainittu tekstissä mieluisana yhteistyökumppanina ja vahvan eettisen panoksensa SATA-komitean työhön antavana korkeantasoisena asiantuntijana.
Minustakin Osmo tavoin pienempi paha on tämä kirjan kommentointi työstövaiheessa ja kiitokset siitä, joskin sekin on arveluttavaa.
Sosiaalipolitiikan professoreja kyllä riittää Suomessa, siitä ei ole kyse. Eihän kukaan itse asiaan nähden voi olla täysin objektiivinen. Jokaisella on omat näkemyksensä. Mutta kirjaan nähden objektiivinen voi olla.
Mutta, jos Raimo K:sta ja Tvaarasta tällainen toiminta on ok, niin se on toki arvokysymys ja totean vain, että arvoni ovat erilaiset.
Elina: “Mutta, jos Raimo K:sta ja Tvaarasta tällainen toiminta on ok, niin se on toki arvokysymys ja totean vain, että arvoni ovat erilaiset.”
Minun on kyllä vaikea sanoa, että Hiilamo pitäköön suunsa kiinni ja että Hesari ei saa julkaista.
Kaikilla sosiaalipolitiikan professoreilla on tietenkin sama mahdollisuus kommentoida.
Ikävä juttu kylläkin, koska keskustelu ajautuu sivuraiteelle (kuten aina) — sosiaalipolitiikasta ja SATA-komiteastahan keskustella pitäisi.
Mitä ihmettä jurnutat? Otsikko on Heikki Hiilamon arvostelu. Miksi ei saisi keskustella Heikki Hiilamon arvostelusta.
Sinäkö täällä määräät mistä keskustellaan? Olen kuvitellut, että tämä on Osmo Soininvaaran blogi.
Juttusi menevät muutenkin komiikan puolelle. Kaikilla sosiaalipolitiikan professoreilla on mielestäsi mahdollisuus tehdä kirja-arvostelu koko maan arvostetuimmalle kulttuuripalstalle.
Mietiskeles seuraavan kerran hetki, ennen kuin sormi osuu lähetyspainikkeelle. Jotain tasoa sentään.
Markku M: <3
Markku M: “Mietiskeles seuraavan kerran hetki, ennen kuin sormi osuu lähetyspainikkeelle. Jotain tasoa sentään.”
Kiitos, samoin!
Minusta kyllä sosiaaliturva on tärkeämpi aihe kuin Hiilamon arvostelu — otsikosta huolimatta.
Ja olen jokseenkin varma, että mikäli joku sosiaalipolitiikan professori kommentoisi Osmon kirjaa, se kyllä julkaistaisiin — Hesarissakin.
Määräilyyn en tunne mitään halua, entä sinä?
En tule lukemaan hänen sivujaan, mutta media on sanonut,että pitkäaikaistyöttömät ovat hänen mielesetään pullonkerääjia,mitkä eivät edes maksa veroja
Pullojenkeruu nyt sinänsä on epäonnisesti valittu esimerkki, koska sen merkitys kansantaloudellisesti on +/-0. Vaikka pullojenkeruulla ja tuilla voisi tulla miljonääriksi, niin niitä pulloja määrä n ei kuitenkaan riitä kerättäväksi kuin kouralliselle suomalaisia, joten yhteiskunnan tasolla sillä ei taloudellisesti ole mitään insentiiviä.
Oudon vähän on tullut palautetta tämän kirjan sisällöstä, vaikka olettaisin useimpien blogilaisten sen lukeneen.
Joten päätin nyt esittää joitakin omia ajatuksiani, jos tästä vielä syntyisi keskustelua, kun toistamiseen luin Vaurauden ja ajan ja Sata-komitean.
Keskityn lähinnä huomioihin, jotka koskettavat sellaisia kohtia, jotka mielestäni ovat toimimattomia. AY-liikkeen pirullisuuden ja monet muut havainnot, joista olen samaa mieltä jääköön toisten kommentoitaviksi.
Kirjoitan vapaasti, enkä suoraan viittaa teoksiin, joten voi olla, että jotkin yksityiskohdat voivat olla hieman oikaistuja.
Jos lähdetään lopusta, niin en ymmärrä ehdotusta 42% pääomatuloverotuksesta, johon esitetty perustulomalli nojaa. Kuten kirjassakin esitetään epäilys, niin tämä ei toimi verokilpailun johdosta.
Jos tämän toisaalta tiedostaa, niin malli pitäisi siihen mukauttaa. Nyt koko mallilta lähtee siinä suhteessa pohja. En myöskään voi uskoa tasaverotuksen toimivuuteen kuin kaukaisessa utopistisessa tulevaisuudessa, jossa siihen siirtymistä ennen on asteittain tuntuvasti lisätty kulutusverotusta.
Kirjassa perustulo myös esitetään päällekkäisenä mallina, ei enää perusturvaa selkeyttävänä, vaan lähinnä verotuksellisena keinona. Tämä olisi toteutettuna omiaan aiheuttamaan sekaannuksia ja vaillinaista käsitystä kannustimista.
Kannustimien käsittely on muutoinkin ongelmallista. Toisaalta tiedostetaan minimipalkkoihin nähden korkeiden tukien ja “elämän hallinnan” muodostama kannustinloukku, ja samanaikaisesti ollaan huolissaan niiden toimeentulosta, joiden elämänhallinta ei ole yhtä hyvä.
Tämän suhteen viitataan epämääräisesti harkinnanvaraisuuteen, mutta en millään voi uskoa, että siitä olisi rakennettavissa toimivaa systeemiä. Käytännössä päätös harkinnanvaraisuudesta jäisi yksittäisen sosiaalivirkailijan kontolle, joka joutuisi arvioimaan onko kyseessä ressukka vai elämänsä hyvin hallinnassa pitävä. Tällaista subjektiivista arviota on hyvin vaikea säätää lakiteitse, ja se helposti johtaisi valituksista täyttyvään byrokratiaan.
Myöskin Ruotsin malliin vertaaminen on ongelmallista, ja toisaalta tämä tiedostetaan. Ensin Ruotsin malli esitetään muista syistä parempana, tämän jälkeen kuitenkin todetaan, että Ruotsissa kaupungistumisaste on 85% ja Suomessa 63%, joten Ruotsissa työpaikat ovat työttömiä lähempänä, ja itseasiassa Suomessakin kaupungit pärjäävät yhtä hyvin kuin Ruotsissa.
Onko tällöin perustetta antaa niin suurta painoa eri malleille, vai keskittyä Suomen suureen hajaseutuisuuteen?
Perusturvan korottamisen vaateen voi ymmärtää esitetyistä sosiaalisista perusteista, mutta toisaalta se on muiden esitettyjen tavoitteiden kuten kannustavuuden ja osallisuuden vastainen. Tämän ristiriidan käsitteleminen jää suhteessa vähäiselle huomiolle.
Tämän kritiikin jatkaminen yksityiskohdittain tuskin olisi kovin hedelmällistä, niitä on vastaavia ja vastaavan suuntaisin perustein kuten nämä esimerkeiksi nostetut. Jatkan kritiikkiä vaihtoehtoisen mallin esittämisen kautta. Malli on lähinnä periaatteellisesti esitetty, enkä keskity sen yksityiskohtien realistisuuteen.
Selkeyttäisin työikäisten — ja eriteltynä ryhmänään mahdollisesti vielä tulevaisuudessa työkykyisten — sosiaaliturvan 3+2 tukimuotoon.
1. Ansiosidonnainen (tähän en puutu tarkemmin)
2. Perusturva, joka yhdistäisi nykyisiä tukija ja mm. poistaisi toimeentulotuen perustoimeentulon tukimuotona. Tämän perusturvan suuruus olisi n. 250 euroa (tämän tarkoitus ei ole kiduttaa ihmisiä, perusteet seuraavat)
3. Väliaikainen eläke. Tämän saisi esimerkiksi vaikeasti masentunut. Eläkkeen perusteet tarkistettaisiin määräajoin. Parantunut työtön palaisi perusturvalle.
A. Asumistuki, joka maksettaisiin perusturvan varassa oleville täysimääräisenä tiettyyn vuokratasoon asti, alueellisin porrastuksin (kuten nykyinen 600 euroa Helsingissä, mutta ei yhtä paljoa Kainuussa).
Lisäksi asumistukea käyttäisin matalapalkkaisen työn tukimuotona, tästä enemmän edempänä.
B. Perheellisten, sairaiden jne. lisätuet (tähän en myöskään puutu pidemmin)
-
Kohdat 2 ja A ovat ne, joiden varaan uskoakseni voisi rakentaa osallistavan, köyhyyttä vähentävän yhteiskunnan.
Yritän hahmotella seuraavaksi, miten tämä tapahtuisi. 250 euron perusosan ja asumistuen päälle saisi omalla työllään tienata lisäelintasoa silpputöitä tekemällä tukia vähentämättä määritettyyn tasoon saakka. Tätä varten silpputyöt, yksittäiset palvelut, askareet, keikat miksi niitä kutsuttaisikaan pitäisi erottaa omana kategorianaan vakituisesta täysipäiväisestä palkkatyöstä. Näistä töistä saatavien tulojen pitäisi olla verotuksesta vapaita, ja työnantajamaksuiltaan riisuttuja, sekä erilaisista minimipalkka tms. säädöksistä vapautettuja, jotta työn kannattavuutta sekä työntekijälle, että työnantajalle saataisiin nostettua.
Silpputöistä ei kertyisi eläkettä, eikä ansiosidonnaista turvaa.
Tehdyt työt kirjautuisivat työkortille, joka toimisi CV:na vakituisen työn etsinnässä.
Bruttopalkkataso silpputöissä muodostuisi todennäköisesti aika alhaiseksi, mutta verotuksesta vapaana ja työnantajamaksuista riisuttuna se olisi kuitenkin kilpailukykyinen.
Yhteiskunta (mm. työmarkkinajärjestöt) voisivat säädellä sitä, mitä toimenkuvia hyväksyttäisiin silpputyöksi. Monet sellaiset palveluammatit, joista ei ole vakituisiksi 40h/v töiksi, tai jotka ovat esimerkiksi kausittaisia, lisääntyisivät.
Myös julkinen sektori voisi tarjota näitä töitä.
Jo kymmenien tuntien silpputyöt nostaisivat 250 euroa nykyisen perusturvan/toimeentulotuen tasolle. Ahkerampi silpputöiden tekijä lähenisi nykyistä minipalkkojen ansiotasoa, hyvin mahdollisesti huomattavasti pienemmällä työmäärällä.
Myös väliaikaisella eläkkeellä olevilla olisi tuloista vähentymätön oikeus näiden töiden tekemiseen. On mahdollista, että koska syrjäseuduilla tällaisten silpputöiden tarjonta olisi vähäisempää, syrjäseuduilla asuville (joiden asumismenot ovat vastaavasti alhaisemmat) voitaisiin maksaa korotusta 250 euron perusosan päälle.
Tempputyöllistämiset, kurssittamiset jne. karsisin. Yhteiskunta olisi työttömään yhteydessä informoimalla tätä määräajoin avoimista julkisen ja yksityisen sektorin silpputyöpaikoista.
Työ toisi osallisuutta ja olisi motivoivampaa, kun sen tekemisestä saisi tulot itselleen lyhentymättöminä, eikä esimerkiksi 70% verotettuina.
Tämän ehdoton edellytys on alhainen lähtötaso.
Jos ei toisaalta pysty tekemään edes muutamaa kymmentä tuntia työtä kuukaudessa, niin perusteiden väliaikaiseen eläkkeeseen pitäisi täyttyä. Tulisiko päihdeongelmaiselle tarjota väliaikaista eläkettä, vai tulisiko suosia jotain toista lähestymistapaa, sen jätän avoimeksi.
Ensisijaisen tavoitteen yhteiskunnan (ei välttämättä yksilöiden) tasolla tulisi kuitenkin olla vakituisen työn. Minimipalkkaisen työn vastaanottamisen kannustavuus edellyttää matalapalkkatukea.
Mielestäni tarkoituksenmukaisinta olisi maksaa tämä tuki asumistuen muodossa. Tämä tukisi kaupungistumiskehitystä, ja motivoisi syrjäseuduilta kaupunkeihin muuttamista, koska tässä mallissa minimipalkkaiset tienaisivat kaupungissa (lähelle) sen mitä syrjäseuduillakin. Palkkatason noustessa asumistuki vähenisi ja lakkaisi.
Tässä joitakin ajatuksista hyvin nopeasti ylöskirjattuina ja karkeasit pohdittuina, mitä kirjoja lukiessa tuli mieleen.
Vauraudesta ja ajasta kommentoin vielä lyhyesti, että “keeping up with the Joneses” on maiden rajat ylittävä ilmiö, joten rajaaminen Suomeen ei toimi ‘psykologisesti’. Tämä epäilys kyllä rehellisesti herätetään, mutta sittemmin kirjassa on paljon kohtia, jotka eivät ota sitä aina huomioon.
Vakavissani katson, että useat kirjan arvopohjaiset ja sosiaaliset perusteet leppoistamiselle perustelevat vahvasti kotiäitiyden / kotiäitiyden + osa-aikatyön tukemista. Jos tämän vastustamiselle nähdään sitten muita syitä, on toinen asia.
Itse en ole (vielä) lukenut kirjaa, mutta voisitko Osmo hiukan kertoa tuosta veromallistasi.
az kirjoitti:
Pääomatuloverotuksen käyttö instrumenttina minkään merkittävän uudistuksen rahoittamisessa on täydellistä utopiaa. Miksikö?
No siksi, että Suomessa on pääomatuloja niin vähän verrattuna ansiotuloihin. Vuonna 2008 verotettavia ansiotuloja oli 103,3 miljardia ja pääomatuloja 7,2 miljardia. Valtio sai pääomatulojen veroja 1,7 miljardia eli 4,3% valtion verotuloista.
Jos ehdotuksesi noin rajusta pääomatulon verotuksen nostosta toteutuisi, valtion verotulot eivät suinkaan kasvaisi samassa suhteessa. Itse asiassa tulot todennäköisesti laskisivat ja aiheutuisi muutakin merkittävää vahinkoa taloudelle, kun yrittämiselle ja säästämiselle ei enää olisi järkeviä kannustimia.
Kun pääomatuloissa voi aivan laillisesti harjoittaa verosuunnittelua 42% pääomatuloveroprosentti aiheuttaisi mittavaa pääoman pakoa ja verotulojen pienenemistä.
Erityisen räikeästi ehdottamasi suuruinen pääomatulojen verotus näkyisi osinkojen verotuksessa.
Pörssiyhtiöiden osinkojen kokonaisveroaste nousisi nykyisestä 40,5 prosentista 47,8 prosenttiin (jos ei tehtäisi muutoksia yhteisöveroon ja osinkojen veronalaiseen osuuteen). Jos samalla toteutettaisiin Hetemäen työryhmän ehdotuksen mukainen yhteisövero ja osingoista 100% tulisi veronalaiseksi, osinkojen kokonaisveroaste olisi 54,8%.
Verotuksessa verotuloja ei maksimoida ylikireillä veroasteilla.