Suomessa on noin 20 kasvavaa seutukuntaa ja runsaat 60 väkiluvultaan supistuvaa seutukuntaa. Kahta lukuun ottamatta kasvavat seutukunnat ovat kaikki rautatiepaikkakuntia. Nuo kaksi rataverkon ulkopuolelle menestyvää ovat Lohja ja Porvoo, jotka oikeastaan kuuluvat Helsingin seutuun.
On erittäin kallista, että monet hyvät kaupungit menettävät asukkaita kasvukeskuksiin. Sinne jäävät asunnot ja infrastruktuuri, joka on rakennettava uudestaan muuttovoittoalueille. Kehitystä yritetään kyllä suitsia aluepoliittisin keinoin. Aika suuria rahasummia käytetään, mutta tulokset jäävät vaatimattomiksi.
Nopea ratayhteys merkitsi Lahden seudulle suurta piristysruisketta.
Vaikkapa Mikkelin pelastamiseksi voisi olla paljon halvempaa rakentaa sinne kunnon rata Lahdesta Heinolan kautta. Siinä samassa pelastettaisiin myös Heinola. Yhteys Heinolan kautta ei tukisi Mikkeliä vain nopeuden ansioista. Rautatiet tukevat yhdyskuntarakennetta, kun ne kulkevat samassa käytävässä moottoritien kanssa. Helsinki-Tampere välillä tämä toimii, välillä Helsinki-Karjaa-Salo se ei toimi, koska maantieyhteys kulkee Lohjan kautta. Oli rautatiehistorian suurimpia virheitä panna Turun rata jolkottelemaan Karjaan kautta. Kun joskus eläkkeellä kirjoitan kirjan RKP:n hinta Suomelle, tämä päätös muodostaa siitä yhden luvun. Riihimäki — Lahti ‑rata synnytti aikanaan sellaiset taajamat kuin Otti ja Hikiä, mutta tämä uusi yhteys Mäntsälän kautta tulee mullistamaan aluerakenteen.
Voisi myös ajatella, että länsirannikon hiipuvien kaupunkien pelastukseksi rakennettaisiin kunnon ratayhteys Turusta Uudenkaupungin, Rauman ja Porin kautta Vaasaan. Tällä asialla on kiire, sillä Varsinais-Suomen maakuntaliitto aikoo poistaa koko ratavarauksen.
Oikorataa Mikkeliin rataa sen paremmin kuin Vaasa-Turku ‑rataa ei saa mitenkään kannattavaksi liikennetaloudellisin kriteerein. Koko järki nojaa yhteyden aluepoliittisiin vaikutuksiin.
Osaako meillä joku tutkia tällaisia asioita määrällisesti?