Syrjäyttääkö sähköinen kirja paperisen?

Vas­tak­se­ni HS-Raa­din kysymykseen.

1)      Kyl­lä, mut­ta vain osittain.

Pape­ri­nen kir­ja ja säh­kö­kir­ja tule­vat elä­mään pit­kään rin­nak­kain. Luku­lait­teet ovat jo nyt aika hyviä, mut­ta kym­me­nen vuo­den kulut­tua yli­voi­mai­sia. Jos läh­tee pit­käl­le mat­kal­le, on hel­pom­pi ottaa mukaan säh­kö­kir­ja kuin kym­me­nen romaa­nia.  Säh­kö­kir­ja on myös pape­ris­ta parem­pi sii­nä, että sii­hen voi yhdis­tää sana­haun. Jos kes­kel­lä romaa­nia ilmes­tyy hen­ki­lö, jos­ta ei muis­ta, onko tämä koko­naan uusi vai onko hän esiin­ty­nyt aiem­min, voi kysyä. Pape­ri­kir­ja ei vas­taa, säh­köi­nen vastaa.

Pira­tis­mil­le säh­kö­kir­ja toki avaa ovet, mut­ta ne avau­tu­vat, vaik­ka kir­jaa ei jul­kais­tai­si säh­kö­kir­ja­na, kos­ka on ole­mas­sa myös skan­ne­rei­ta. Muusi­kot voi­vat pai­ka­ta levy­myyn­tiä kon­ser­teil­la, mut­ta kaik­ki kir­jai­li­jat eivät voi pai­ka­ta tulo­ja esiin­ty­mi­sel­lä. Ei myös­kään ole hyvä, jos kir­jai­li­joi­den tulot riip­pu­vat pel­kis­tä apu­ra­hois­ta. Palat­tai­siin Neu­vos­toai­kaan, jol­loin val­tio päät­ti, kuka saa kir­joit­taa ja kuka ei.

On tör­keä vir­he, että säh­kö­kir­jan alv on 23 pro­sent­tia ja pape­ri­sen yhdek­sän. Suu­ret kus­tan­ta­mot eivät ole elä­möi­neet täl­lä, kos­ka ne omis­ta­vat myös kirjapainoja.

108 vastausta artikkeliin “Syrjäyttääkö sähköinen kirja paperisen?”

  1. Muis­ti­ni mukaan luin pape­ri­sen kir­jan vii­mek­si vuon­na 1998.

    Mul­la oli mel­kein mot­ti pok­ka­rei­ta, mut­ta olen lopul­ta pääs­syt sii­hen tilan­tee­seen, että kaik­ki hyvät kir­jat ovat säh­köi­ses­sä muodossa.

    Sci­fin ystä­vän kan­nat­taa etsiä ver­kos­ta sitä 20.000 kir­jan 8 giga­ta­vun PDF-tor­rent­tia. Saat­taa hyvin­kin käy­dä niin, että parin vuo­den pääs­tä tor­rent­ti­ha­nat on tukos­sa ja jokai­ses­ta kir­jas­ta jou­tuu tosi­aan mak­sa­maan 10 euroa kap­pa­leel­ta. Mai­nit­tu tupla-DVD mak­sai­si siis 200 donaa.

    Pape­ri­kir­jo­jen pas­kin puo­li on se, ettei niis­tä pää­se eroon. Nii­tä ei keh­taa lait­taa ros­kik­seen, kun niis­tä on mak­sa­nut pal­jon rahaa. Mul­le kävi onnek­si niin, että ulla­kol­la ollut kasa kas­tui ja alkoi homeh­tua, kun kat­to vuosi.

  2. Saat­taa hyvin­kin käy­dä niin, että parin vuo­den pääs­tä tor­rent­ti­ha­nat on tukos­sa ja jokai­ses­ta kir­jas­ta jou­tuu tosi­aan mak­sa­maan 10 euroa kappaleelta. 

    Tok­ko. Eipä tule län­si­mai­den his­to­rias­ta mie­leen yhtään luva­ton­ta levi­tys­ka­na­vaa joka oli­si mil­lään mah­ti­käs­kyl­lä men­nyt tuk­koon. Tek­niik­ka, kuten esim. C‑kasetit, on tiet­ty saat­ta­nut van­hen­tua. Naps­ter sul­jet­tiin, mut­ta musiik­ki­tie­dos­to­jen levi­tys vas­taa­vil­la tavoil­la sen kun yltyi. Tie­to­ko­nei­den ja tie­to­verk­ko­jen kapa­si­teet­ti kas­vaa edel­leen nopeas­ti, mikä tekee kopioi­mi­ses­ta päi­vä päi­väl­tä hel­pom­paa, ja tava­ra itse asias­sa levi­ää ilman verk­koa­kin. Yhdys­val­ta­lais­ten yli­opis­to­jen kam­puk­sil­la syn­tyi kova­le­vy­jen vaih­to- ja kopioin­ti­bi­lei­tä, kun yli­opis­to­jen ver­kois­sa kiel­let­tiin musii­kin levit­tä­mi­nen. Kan­net­taes­sa tämän päi­vän kova­le­vy naa­pu­rin luo data­lii­ken­teen kais­tan­le­veys on itse asias­sa käy­tän­nös­sä suu­rem­pi kuin juu­ri mis­sään verk­ko­yh­tey­des­sä. DRM-jär­jes­tel­mis­sä puo­les­taan on läh­tö­koh­tai­ses­ti se perus­ta­vaa laa­tua ole­va vika, että käyt­tä­jäl­le on pak­ko antaa sekä kryp­tat­tu data että sen avain, jot­ta elo­ku­vaa voi kat­sel­la tai kir­jaa lukea luval­li­ses­ti avai­men kans­sa. Täm­möi­sis­sä sys­tee­meis­sä on vain ajan kysy­mys, mil­loin joku inno­kas rik­koo kryp­tauk­sen, mikä on käy­tän­nös­sä havait­tu ker­ta toi­sen­sa jäl­keen. Vii­mek­si meni HD-video­jär­jes­tel­mien HDCP. Hom­man voi tie­tys­ti kiel­tää lail­la, min­kä kiel­lon teho on tähän asti ollut nol­la, plus­mii­nus joku­nen raas­tu­paan vie­ty hakkeri.

  3. Minul­le esi­mer­kik­si kir­ja­hyl­ly on jon­kin­lai­nen ‘mind­map’. Kun näen kir­jat kon­kreet­ti­ses­ti hyl­lys­sä, sen kaut­ta joten­kin hah­mot­taa myös itse­ään (ja maa­il­maa). Esi­neen kon­kree­ti­suu­del­la on jokin mer­ki­tys täs­sä. Sitä on vai­kea ava­ta. Epäi­le­mät­tä säh­kö­kir­ja tulee jopa val­lit­se­vak­si tavak­si lukea kir­jo­ja (tie­dän kuu­lu­va­ni täs­sä asias­sa sii­hen van­haan suku­pol­veen) ja itse­kin voi­sin kuvi­tel­la sitä käyt­tä­vä­ni juu­ri esi­mer­kik­si mat­koil­la ym. On tie­tys­ti mah­do­ton ennus­taa vaik­ka­pa 20-vuo­den pää­hän mut­ta aina­kin sen ajan pape­ri­nen for­maat­ti säi­lyy jos­sa­kin muo­dos­sa (aina­kin minun elin­ai­ka­ni, jos­ta saan päät­tää koh­dal­la­ni itse). 

    Miten säh­köi­seen lait­tee­seen saa sen tun­nel­man, kun kul­kee anti­kva­ri­aa­tis­sa ja selaa kai­ken­lai­sia van­ho­ja kir­jo­ja, jot­ka jopa tuok­su­vat jot­kut. Kun menee kylään, kir­ja­hyl­ly on aikai­sem­min ker­to­nut aika pal­jon ihmi­ses­tä ja per­hees­tä. Nyt tämä­kin ‘etu’ sit­ten menee…

  4. Minun on vie­lä hyvin vai­kea kuvi­tel­la, että istui­sin lap­sen sän­gyl­lä säh­köi­nen luku­lai­te kädes­sä luke­mas­sa ilta­sa­tua ja tut­ki­mas­sa kir­jan kuvia.

    Toi­saal­ta, onhan täs­sä jo googlen kuva­haul­la haet­tu kän­ny­kän selai­meen trak­to­rei­ta ja junia.

    Toi­saal­ta taas, vahin­ko on pie­nem­pi, jos kuva­kir­ja puto­aa lap­sen kädes­tä pis­sa­pot­taan kuin jos luku­lai­te sin­ne puto­aa (vaik­ka hyvin kän­nyk­kä tämän­kin jäl­keen toimi).

    Sum­ma sum­ma­rum: molem­mil­le on paikkansa.

  5. Ennus­tee­ni: Pape­ri­kir­ja ei kuo­le kos­kaan. Säh­köi­nen kir­ja tulee sen rin­nal­le, mut­ta säh­köi­nen kir­ja on aina pal­ve­lu, sii­nä mis­sä pape­ri­nen kir­ja on tava­ra. Sikä­li kun ostan kir­jo­ja tukeak­se­ni kir­jai­li­joi­ta, en iki­nä ostai­si säh­köis­tä kir­jaa. Haluan, että itsel­le­ni jää jokin kuit­tia arvok­kaam­pi todis­te sii­tä, että olen kir­jas­ta mak­sa­nut. Sama kos­kee muu­ten ääni­le­vy­jä; CD epäi­le­mät­tä hävi­ää pik­ku hil­jaa mark­ki­noil­ta samaan tapaan kuin c‑kasetti on oikeas­taan hävin­nyt, mut­ta vinyy­li­ää­ni­le­vy­jä tul­laan teke­mään aina. Digi­taa­li­set levi­tys­ka­na­vat kor­vaa­vat vain toi­sia digi­taa­li­sia levi­tys­ka­na­via (CD on oikeas­taan sel­lai­nen)̣.

    Ainoa insen­tii­vi mak­saa digi­taa­li­ses­ta levi­tyk­ses­tä on se, että rahan vas­ti­neek­si saa pal­ve­lua. Vaik­ka isku­lause “infor­maa­tio halu­aa olla vapaa­ta” kuu­los­taa ehkä jo van­hen­tu­neel­ta, se pitää mie­les­tä­ni paik­kan­sa. Luva­ton­ta net­ti­le­vi­tys­tä ei pys­ty­tä iki­nä estä­mään. Sen kans­sa voi­daan kil­pail­la tar­joa­mal­la pal­ve­lu, jos­ta ihmi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan. Esim. Applen iTu­nes on täs­sä onnistunut.

  6. Vas­taan kysy­myk­seen: var­mas­ti syr­jäyt­tää. Säh­köi­nen sisäl­lön­le­vi­tys tulee syr­jäyt­tä­mään kaik­ki muut levi­tys­ta­vat kai­kil­la niil­lä sisäl­löil­lä, joil­la se on mah­dol­lis­ta (ver­baa­li­nen sisäl­tö, musiik­ki, elo­ku­va — sen sijaan kuva­tai­de tus­kin sähköistyy).

    Odo­tan kiih­keäs­ti säh­kö­kir­jaa. Kävin Suo­ma­lai­ses­sa kat­so­mas­sa Sony-luku­lai­tet­ta live­nä. Kat­se­lu­kul­ma ja valais­tus eivät hai­tan­neet luet­ta­vuut­ta, joka oli kuin hyvän pai­ne­tun pape­ri­si­vun. Sitä ihmet­te­lin että lai­te oli niin pie­ni, pie­nen muis­ti­leh­tiön kokoi­nen, ker­ral­laan voi näh­dä vain pie­nen pala­sen kir­jan sivua. Lait­teen pitäi­si olla nor­mi­kir­jan kokoinen.

    Iso ongel­ma on se, miten kir­jas­tos­ta saa säh­kö­kir­jo­ja. En voi ruve­ta osta­maan luet­ta­via­ni, en miten­kään, eikä kir­jas­toil­la ole saman­lai­sia oikeuk­sia lai­na­ta säh­kö­kir­jaa kuin pape­ril­le pai­net­tua kir­jaa. Tilan­ne muis­tut­taa elo­ku­va-aineis­toa: kir­jas­tot eivät voi men­nä mar­ket­tiin osta­maan hal­paa DVD-lef­faa — tai voi­vat tie­tys­ti ostaa, mut­ta eivät voi lai­na­ta sitä asiak­kail­le. Kir­jas­to­lef­foil­la on erik­seen myön­net­ty lainausoikeus. 

    Asi­aa ei hel­po­ta myös­kään se, että säh­kö­kir­jan sisäl­töä ei myy­dä pysy­väs­ti osta­jan omis­tuk­seen vaan käyt­tö­oi­keus on määräaikainen.

    Kir­jas­to­jen ongel­mis­ta säh­kö­kir­jan suh­teen voi lukea enem­män kir­jas­to­väen foo­ru­mi­kes­kus­te­lus­ta.

  7. Pape­ri­kir­jal­le tulee käy­mään kuin säh­kö­sa­no­mal­le: anne­taan lah­jak­si suu­ri­na juh­la­päi­vi­nä vanhuksille. 

    Säh­kö­kir­ja tar­vit­see vie­lä yhte­näi­sen data­for­maa­tin, kir­jan­merk­kien auto­maat­ti­sen synk­ro­noin­nin (jot­ta voin jat­kaa samaa kir­jaa eri luku­lait­teel­la, koto­na iso lai­te, bus­sis­sa pie­ni ja kän­nyk­kä aina muka­na), asia­kas­ta louk­kaa­van DRM:n pois­tu­mi­sen (jot­ta saan sen kir­jan auto­maat­ti­ses­ti kaik­kiin), toi­mi­van bis­nes-mal­lin ja mui­ta yksi­tyis­koh­tia, kuten miten tait­taa kuva­kir­ja eri­ko­koi­sil­le luku­lait­teil­le. Ja luku­lait­teet kehit­ty­vät vie­lä: säh­köi­nen väri­pa­pe­ri, muis­tiin­pa­not, käytettävyys. 

    Ei kan­na­ta jämäh­tää ver­tai­le­maan muu­ta­man sadan vuo­den aika­na huip­puun­sa kehi­tet­tyä kir­jan ja sano­ma­leh­den for­maat­tia het­ki sit­ten syn­ty­nee­seen säh­köi­seen kir­jaan. Ennem­min­kin kan­nat­taa ällis­tel­lä miten hyvin jo ensim­mäi­set luku­lait­teet toi­mi­vat ja poh­tia kuin­ka pal­jon käyt­tö­liit­ty­mää on vie­lä keksimättä.

    kira­vuo

  8. Ricca­do,

    Miten säh­köi­seen lait­tee­seen saa sen tun­nel­man, kun kul­kee anti­kva­ri­aa­tis­sa ja selaa kai­ken­lai­sia van­ho­ja kir­jo­ja, jot­ka jopa tuok­su­vat jotkut.”

    Säh­kö­kir­jaan siir­ty­neet ihmi­set vie­vät kaik­ki pape­ri­kir­jan­sa anti­kva­ri­aat­tei­hin. Hylät­ty­jen, tuok­su­vien kir­jo­jen mää­rä tulee kas­va­maan räjäh­dys­mäi­ses­ti tule­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä. Bib­lio­fii­lien tuli­si hyp­piä rie­mus­ta säh­kö­kir­jan johdosta.

  9. Ihme home­kor­via Hesa­rin raa­ti­lai­set:

    HS-raa­din vas­taa­jis­ta 72 pro­sent­tia uskoo, ettei vähi­tel­len yleis­ty­vä säh­kö­kir­ja syr­jäy­tä tule­vai­suu­des­sa­kaan perin­teis­tä paperikirjaa.

    Pai­net­tu kir­ja on val­mis, säh­kö­kir­ja on vai­he”, mää­rit­te­lee pää­toi­mit­ta­ja Min­na Tawast. […] Pak­kauk­se­na kir­ja on käte­vä kuin kanan­mu­na, tek­nii­kan muu­tok­sil­le ja muil­le häi­riöil­le alt­tii­seen säh­kö­kir­jaan ver­rat­tu­na lähes tuhou­tu­ma­ton, tote­aa kir­jai­li­ja Kaa­ri Utrio.

    Myös kir­jan tuok­su on osa kir­jan vie­hä­tys­tä, muis­tut­taa kir­jai­li­ja Arno Kotro.

    Säh­kö­kir­jas­sa on jotain samaa kuin muo­vi­ses­sa jou­lu­kuuses­sa tai videos­sa, joka näyt­tää takkatulta.”

    Koti ilman kir­ja­hyl­lyä oli­si kuin ampu­toi­tu asun­to, kau­his­te­lee kolum­nis­ti Johan­nes Koroma.

    Juu ei, eivät säh­kö­pos­ti, teks­ti­vies­tit ja sosi­aa­li­nen verk­ko syr­jäyt­tä­neet paperikirjeitä.

    Eikö 72% raa­ti­lai­sis­ta osan­nut irtau­tua sii­tä, mikä nyt tun­tuu koto­na kival­ta ja hyväl­tä ja kuvi­tel­la sen sijaan aikaa 50 vuo­den kuluttua?

    Jös­ses, enhän minä­kään enää juok­se kir­jas­toon hake­maan haku­teok­sia jos löy­dän tie­don ver­kos­ta, en lii­oin teke­mään varaus­ta kun voin teh­dä sen verkossa.

    Yksi seli­tys home­kor­vai­suu­teen lie­nee se, ettei­vät vas­taa­jat ole näh­neet luku­lai­tet­ta live­nä vaan luu­le­vat säh­kö­kir­jan luke­mi­sen ole­van samaa kuin tie­to­ko­neen ruu­dun ääres­sä kököt­tä­mi­sen ja sen väri­se­väl­tä näy­töl­tä luke­mi­nen — pak­sua kir­jaa ei tie­to­ko­neen näy­töl­tä luki­si erkkikään.

  10. Ricca­do:

    Epäi­le­mät­tä säh­kö­kir­ja tulee jopa val­lit­se­vak­si tavak­si lukea kir­jo­ja (tie­dän kuu­lu­va­ni täs­sä asias­sa sii­hen van­haan suku­pol­veen) ja itse­kin voi­sin kuvi­tel­la sitä käyt­tä­vä­ni juu­ri esi­mer­kik­si mat­koil­la ym.

    Vie­lä näyt­tää vähän syn­käl­tä sen suh­teen, kun kus­tan­nusa­la ei näy oppi­neen mitään musiik­ki­teol­li­suu­den DRM-fias­kos­ta ja tar­jo­aa pel­käs­tään DRM-pilat­tu­ja kir­jo­ja, joi­ta kenen­kään vähän­kään ajat­te­le­van kulut­ta­jan ei pitäi­si ostaa.

  11. Säh­kö­kir­ja tekee pape­ri­kir­jal­le saman kuin säh­kö­pos­ti kir­jeel­le. Ja kun vauh­tiin pääs­tään niin muu­tos tapah­tuu usko­mat­to­man nopeas­ti. Vuo­si­kym­me­nen lopul­la tämä ket­ju “säh­köi­nen kir­ja” ‑nimi­tyk­si­neen näyt­tää antiikkiselta.

    Kus­tan­nusa­lan kan­nat­tai­si oppia musiik­ki­bis­nek­sen vir­heis­tä ennen kuin se opet­taa asiak­kaan­sa lait­to­mien pal­ve­lui­den käyttöön.

    Kir­jo­jen kulut­ta­jat tosin eivät ole tei­ni­nuo­ri­soa, joten ehkä lopul­ta­kin DRM-jär­jes­tel­mien ja copy­right-lakien jär­jet­tö­myy­det saa­daan korjattua.

  12. Eihän säh­kö­au­toa­kaan voi menes­tyä, kos­ka se ei sovi joka tar­koi­tuk­seen. HS-raa­ti taas koos­tuu pää­osin … no, antaa olla.

  13. En tie­dä, var­maan­kin tusi­na­ta­va­ra­kir­jan luen säh­köi­ses­ti tule­vai­suu­des­sa — var­sin­kin jos se on edul­li­sem­pi kuin pape­ri­nen kir­ja. En näe osta­va­ni luku­lai­tet­ta ja jos en saa pdf-muo­dos­sa tms. hel­pos­sa muo­dos­sa lail­lis­ta kir­jaa, pää­dyn var­maan­kin piraattituotteeseen. 

    Toi­saal­ta hyvät kir­jat ostan aina pape­ri­ver­sio­na ja lah­ja on aina mie­lyt­tä­väm­pi antaa pake­tis­sa kuin vir­tu­aa­li­muo­dos­sa. Eikä säh­kö­kir­jaan saa nimi­kir­joi­tus­ta. Mut­ta jos pape­ri­kir­jo­jen hin­nat nouse­vat ylel­li­syys­tuot­teek­si, niin voi olla että ne katoa­vat jos­kus hamas­sa tule­vai­suu­des­sa. Ja kir­jan voi kier­rät­tää divarissa.

  14. Säh­kö­kir­jaan siir­ty­neet ihmi­set vie­vät kaik­ki pape­ri­kir­jan­sa anti­kva­ri­aat­tei­hin. Hylät­ty­jen, tuok­su­vien kir­jo­jen mää­rä tulee kas­va­maan räjäh­dys­mäi­ses­ti tule­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä. Bib­lio­fii­lien tuli­si hyp­piä rie­mus­ta säh­kö­kir­jan johdosta.”

    Ostin juu­ri Pelas­tusar­mei­jan kirp­pa­ril­ta kasan lähin­nä myto­lo­gi­aa (Jun­gia, Levi-Sta­rus­sia) ja psy­koa­na­lyy­siä käsit­te­le­vää kir­jal­li­suut­ta á €0,20. Vie­lä parem­pi tar­jous on erääs­sä sivu­kir­jas­tos­sa (sijain­tia en pal­jas­ta), joka myy vähi­tel­len kaik­ki kir­jat, joi­ta ei ole lai­nat­tu kah­teen vuo­teen kym­me­nel­lä sen­til­lä kipa­le. Sil­lä hin­nal­la nii­tä jo ostaa saunanlämmitykseen.

    Tämä kir­jo­jen — hin­nan — inflaa­tio ei tosin kai voi joh­tua sähkökirjasta.

    Se piti vie­lä sanoa, että säh­kö­kir­ja on tosi­aan vai­hees­sa, kuten joku sanoi. Nykyi­nen käyt­tö­liit­ty­mä on mat­kal­la köm­pe­lö: puhe­lin pie­ni, padi (vai mikä se on) iso. Sit­ten kun A4:n kokoi­sen padin saa käte­väs­ti tai­tel­tua tas­ku­ko­koon, mik­si kukaan enää kan­tai­si kir­jo­ja mukanaan?

  15. A.: “Säh­kö­kir­jaan siir­ty­neet ihmi­set vie­vät kaik­ki pape­ri­kir­jan­sa anti­kva­ri­aat­tei­hin. Hylät­ty­jen, tuok­su­vien kir­jo­jen mää­rä tulee kas­va­maan räjäh­dys­mäi­ses­ti tule­vi­na vuo­si­kym­me­ni­nä. Bib­lio­fii­lien tuli­si hyp­piä rie­mus­ta säh­kö­kir­jan johdosta.”

    Siis­pä minä hypin!

    Anna-Lii­sa epäi­li, että kuva­tai­de ei voi­si siir­tyä säh­köi­siin vies­ti­miin. En usko, että tämä­kään on mikään este. Nekin muun­tun­vat (jol­la­kin tapaa) lopul­ta säh­köi­sik­si. Mut­ta esi­mer­kik­si klas­si­sen musii­kin kon­ser­tin haluan mie­luum­min kuun­nel­la live­nä, vaik­ka äänen­tois­to ei ole täl­löin niin ‘puh­das’ kuin digi­taa­li­se­na (se on kyl­lä toi­sel­la taval­la puh­taam­pi, vaik­ka joku jos­kus vie­res­sä pärs­kii­kin) — juu­ri sen(kin) vuok­si (on sii­nä tiet­ty sosi­aa­li­nen ilma­pii­ri myös). Sama nyt kos­kee vaik­ka­pa teat­te­ria — sitä ei esi­mer­kik­si voi muut­taa mihin­kään muu­hun muo­toon. Nämä yksi­lö­la­jit (kuten kir­jal­li­suus) ovat myös yhtei­söl­li­siä vaik­ka vähän eri taval­la. Min­kä­lai­set ovat ‘säh­köi­set’ kirjamessut?

  16. Hin­ta tulee ole­maan mää­rää­vä teki­jä e‑kirjan leviä­mi­ses­sä. Sii­nä vai­hees­sa, kun luku­lait­tee­seen saa saman teks­tin mur­to-osal­la sii­tä hin­nas­ta, mitä pai­net­tu mak­saa, siir­tyy neo­lud­dii­tit­kin luku­lait­tei­den ääreen.

    Tie­to­kir­jat ovat jo nyt jää­neet täy­sin relii­keik­si, ja toden­nä­köi­ses­ti näin tulee käy­mään kai­kel­le muul­le­kin pai­ne­tul­le fak­ta­teks­til­le. Säh­köi­nen haku on ker­ta­kaik­ki­sen yli­voi­mai­nen tiedonhaussa.

    Sen sijaan eri pai­no­tek­nii­koi­den mate­ri­aa­li­suus puo­lus­taa paik­kaan­sa nyt ja aina. Kau­nis pai­no­tuo­te laa­duk­kaal­le pape­ril­le on vaan esteet­ti­ses­ti lyö­mä­tön, oli kysees­sä min­kä tek­ni­sen suku­pol­ven pai­no­tuo­te hyvänsä. 

    Luku­lait­tei­den suo­sio­ta tulee kas­vat­ta­maan myös van­he­ne­vat teki­jä­noi­keu­det, kun Pro­ject Guten­ber­gin kal­tais­ten sivus­to­jen kaut­ta lait­tee­seen saa ilmai­sek­si kai­ken mate­ri­aa­lin, jos­sa teki­jä­noi­keu­det ovat vanhentuneet.

  17. Jos puhu­taan vain romaa­nis­ta (kir­ja), niin sitä on vai­kea kotio­lois­sa sivuut­taa säh­köi­ses­ti. Se makaa makuusän­gyn vie­res­sä pöy­däl­lä ja sen voi aina ennen unta kal­lis­taa sivuun. 

    Mat­kao­lois­sa voin kuvi­tel­la, että säh­köi­nen ver­sio on parem­pi kek­sin­tö. Luen pari­sa­taa romaa­nia vuo­des­sa, mut­ta kir­ja­hyl­lys­sä­ni ei ole juu­ri yhtään romaa­nia, ne löy­ty­vät kir­jas­tois­ta. Kävi niin tai näin, toi­von kir­jas­toil­le menes­tys­tä edel­leen. Köy­hän yliopisto.

  18. Tie­to­kir­jat ovat jo nyt jää­neet täy­sin relii­keik­si, ja toden­nä­köi­ses­ti näin tulee käy­mään kai­kel­le muul­le­kin pai­ne­tul­le fak­ta­teks­til­le. Säh­köi­nen haku on ker­ta­kaik­ki­sen yli­voi­mai­nen tiedonhaussa.”

    Kyse tie­to­kir­jois­sa ei ole pel­käs­tään tie­don­haus­sa. Se tie­don­ha­ku on toki jo säh­köis­tet­ty. Tie­to­kir­jois­sa on kyse myös tie­tys­tä koko­nai­suu­des­ta, sosi­aa­li­ses­ta kon­struk­tios­ta, maa­il­man hah­mot­ta­mi­sen tavas­ta, isom­man koko­nai­suu­den luo­mi­ses­ta. Ei pel­käl­lä tie­dol­la mitään tee. No toki sen Allardt-Lit­tusen tai Pek­ka­ri­nen-Sute­lan (opis­ke­luai­ko­jen pää­sy­koe­kir­jo­ja) voi lai­taa sin­ne säh­köi­seen ver­sioon, mut­ta voi­ko nii­tä esi­mer­kik­si suta­ta ja kir­joit­taa mar­gi­naa­liin ja yöl­lä kai­vaa teos esiin ja äkkiä vil­kais­ta miten se nyt oli­kaan. Jo koneen aukea­mi­nen kes­tää nykyään(kin) ihan lii­kaa, ver­rat­tu­na kir­jaan. En usko, että hin­ta on täs­sä kovin suu­ri teki­jä (kir­jan­kaan suh­teen). Ne, jot­ka kir­jo­ja halua­vat myös yleen­sä mak­sa­vat (tie­tyt tie­to­kir­jat ja tie­teel­li­set jul­kai­sut, esi­mer­kik­si ulko­mai­set, ovat toi­si­naan poik­keus). Toki kir­ja on kal­lis, mut­ta ilmai­set kir­jas­tot­kin meil­lä ovat (ja taas nii­den sosi­aa­li­nen ilma­pii­ri on monel­le tär­keä). Ei pai­net­tua kir­jaa tar­vit­se lopul­ta miten­kään puo­lus­taa, kir­jo­jen evo­luu­tio hoi­taa hom­man. Tämä on oma näke­myk­se­ni ja valis­tu­nut arvaus. Sitä pait­si, jos kir­jo­ja ei oli­si, mil­lä me kalus­tai­sim­me kak­si huo­net­ta ja teki­sim­me lähes tyh­jäl­lä vaatehuoneella?

  19. Pit­kän aika­vä­lin tren­di voi olla sel­lai­nen, että kir­jat alka­vat muis­tut­taa kel­lo­ja. Digi­taa­li­sen muo­vi­kel­lon saa hal­val­la, mut­ta laa­duk­kai­den mekaa­nis­ten metal­li­kel­lo­jen teki­jöil­lä on sil­ti paik­kan­sa. Vaik­ka sisäl­tö eli ajan ker­to­mi­nen on kel­lois­sa sama (ja digi­taa­li­set kel­lot ovat mones­ti tar­kem­pia kuin mekaa­ni­set), esi­neen mate­ri­aa­li­nen laa­tu saat­taa hou­ku­tel­la monia kal­lii­seen ostokseen.

  20. Vai­kea jut­tu. 1980 luvul­la, kun PC tuli heh­ku­tet­tiin, että nyt lop­puu kone­kir­joi­tus ja tulee pape­ri­ton konttori.

    Miten kävi? PC:llä oli help­po kijoit­taa, prin­ta­ta ja ei kun kopio­ko­ne lau­la­maan. Kokousai­neis­tot sun muut tur­po­si­vat uusil­le mittaluvuille. 

    Edus­kun­nas­sa kan­san­edus­ta­jil­la on kai­kil­la kot­ti­kär­ryl­li­nen pape­ria nokan edes­sä — pait­si kuppilassa.

    1980-luvul­la PC mak­soi 50.000 mark­kaa ja sii­hen sai käyt­tik­set ja Word Per­fec­tit ja muut ohjel­mat ilmai­sek­si. Sit­ten kävi niin että lait­tei­den hin­ta romah­ti ja mil­tei­pä voi sanoa, että kun hom­ma­si Mic­ro­sof­tin lisens­sit fir­maan sai päy­tä­ko­neet puoliilmaiseksi.

    Voi­pi olla että sama kehi­tys tulee print­ti-puo­lel­le. Teok­sia myy­dään kryp­tat­tu­na yhden vii­den — kym­me­nen käyt­tä­jän lisens­si­nä ja voi­pi saa­da luku­lait­teen hal­val­la kylkiäisenä.

  21. Fyy­si­seen nyky­kir­jaan liit­tyy kos­ke­tus-sijain­ti­muis­ti. Muis­tan mis­sä koh­taa asias­ta oli jut­tua, mie­li yhdis­tää sijain­nin peu­ka­lon alla ole­vaan pak­suu­den tunteeseen. 

    Jo täs­sä tie­to­ko­nees­sa pdf:iä lukies­sa kos­ke­tus-sijain­ti­muis­ti puut­tuu, ja sijain­nin­tun­to kato­aa. (Mie­li ei rekis­te­röi abstrak­tia sivu­nu­me­roa kos­ke kes­kit­tyy lukemiseen).

    Kaik­kea ei löy­dy “search”:lla, jos se asia on vain suu­rin­piir­tein epä­mää­räi­ses­ti mie­les­sä. (Var­sin­kin jos ei muis­ta itse ter­miä vaan juu­ri se on hakusessa !).

  22. Olen tosin jo har­kin­nut omien kriit­tis­ten tär­kei­den tie­to­kir­jo­je­ni valokuvaus“skannausta”, kos­ka läp­pä­riin mah­tuu hyl­ly­met­reit­täin ja hel­pom­pi raa­ha­ta. Mut­ta ne on kriit­ti­seen tarkistukseen/etsintään — ei luku­nau­tin­to. (Ja valo­ku­vis­ta ei voi sano­ja etsiä).

  23. Riccar­do: tar­koi­tin, että eri­lai­si­ten luku­ta­po­jen suh­teen säh­kö­kir­ja tar­jo­aa suu­rem­paa vari­aa­tio­ta, joka on var­sin­kin tie­to­kir­ja­puo­lel­la lyö­mät­tö­mäk­si eduk­si. Ihan perus läh­de­viit­tei­den tar­kis­ta­mi­nen käy säh­kö­kir­jal­la kiusal­li­sen nopeas­ti ver­rat­tu­na sii­hen, että teks­tiä plä­räi­si fyy­si­ses­ti (itse odo­tan juu­ri täl­tä puo­lel­ta siu­naus­ta huo­noil­le muis­tiin­pa­noil­le­ni). Ja mun käsit­tääk­se­ni useim­mis­sa luku­lait­teis­sa on myös moni­puo­li­sest mah­dol­li­suu­det reu­na­huo­mioi­den tekemiseen.

    Vaik­ka eipä sii­nä, en luku­nau­tin­non saa­ti mate­ri­aa­lien puo­leen ole mikään edis­ty­sus­ko­vai­nen. Kir­joi­tan suu­rim­man osan muis­tiin­pa­nois­ta­ni­kin yhä käsin, kun pape­ri ja hyvä kynä tun­tuu niin oivil­ta kapineilta.

  24. Vai­kea jut­tu. 1980 luvul­la, kun PC tuli heh­ku­tet­tiin, että nyt lop­puu kone­kir­joi­tus ja tulee pape­ri­ton konttori. 

    Tulee­han se, mut­ta pal­jon hitaam­min kuin 80-luvul­la jot­kut kuvit­te­li­vat. Euroo­pas­sa on pape­rin­ku­lu­tus läh­te­nyt las­kuun, mis­tä hyväs­tä näil­lä Poh­jo­lan peru­koil­la on joku­nen pape­ri- ja sel­lu­teh­das suljettu.

    Vie­lä kym­men­kun­ta vuot­ta sit­ten esi­mer­kik­si työn­te­ki­jän sai­ras­tues­sa täy­tel­tiin pape­ri­lap­pu­ja ja haet­tiin nii­hin alle­kir­joi­tuk­sia. Nyt sama hom­ma menee täyt­tä­mäl­lä säh­köi­nen kaa­va­ke int­ras­sa ja tie­dot siir­ty­vät sii­tä säh­köi­ses­ti esi­mie­hen hyväk­syt­tä­väk­si ja edel­leen pal­kan­las­ken­taan. Ainoas­taan lää­kä­rin­to­dis­tus on vie­lä pape­ri­nen. Vas­taa­van­lai­sia pie­niä esi­merk­ke­jä on lukuisia.

  25. Säh­köi­nen toi­mis­to ja fir­ma on vii­mein toteu­tu­nut. Ei enää kir­joi­te­ta koneel­le ja sit­ten prin­ta­ta luke­ma­ton mää­rä A4:ää (siis meil­lä). Nyt jae­taan vaik­ka­pa pro­jek­tit ja tie­to säh­köi­ses­ti, ei pape­ril­la. Mut­ta en usko, että UPM:n kurs­si täs­tä las­kee. Esi­mer­kik­si taka­puol­ta ei kai voi vie­lä pyyh­kiä digitaalisesti?

  26. Osmon aloi­tuk­sen perään lisäi­sin, että mil­loin­ka­han nyky­maa­il­mas­sa toi­mi­vat pöly­ni­mu­rit myy­dään sel­lai­si­na, että niil­lä ei voi aina­kaan imuroida.

  27. Muusi­kot voi­vat pai­ka­ta levy­myyn­tiä kon­ser­teil­la, mut­ta kaik­ki kir­jai­li­jat eivät voi pai­ka­ta tulo­ja esiin­ty­mi­sel­lä. Ei myös­kään ole hyvä, jos kir­jai­li­joi­den tulot riip­pu­vat pel­kis­tä apurahoista.

    Minua inhot­taa hiu­kan täs­tä huo­ku­va ajat­te­lu että musii­kin pira­tis­mi on “ihan ok”, kos­ka muusi­kot voi­vat “pai­ka­ta tulo­ja” “esiin­ty­mi­sel­lä”. Mut­ta että sit­ten kir­jo­jen koh­dal­la pira­tis­mi pitää­kin ottaa tosis­saan ja kek­siä val­tiol­li­sia­kin meto­de­ja, joil­le tulon­me­ne­tyk­set korvataan. 

    Eihän se niin mene. Moraa­li­ses­ti kyse on täs­mäl­leen samas­ta asiasta.

    Erit­täin suu­ri osa suo­ma­lais­ta popu­laa­ri­musiik­kia toi­mii täl­lä het­kel­lä aivan ääri­ra­joil­la. Mark­ki­nam­me ovat vain niin pie­net, että live-puo­len mark­ki­naeh­toi­sil­la tuloil­la ammat­ti­mai­nen musii­kin­tuo­tan­to on äärim­mäi­sen haas­ta­vaa, “uris­ta” puhumattakaan.

    Henk. koht. uskon kir­ja­puo­len sul­jet­tu­jen jär­jes­tel­mien drm:n pelas­ta­van kir­ja­kus­tan­nuk­sen. Kind­le ja iPad ovat vain niin toi­mi­va yhdistelmä.

  28. En voi ruve­ta osta­maan luet­ta­via­ni, en miten­kään, eikä kir­jas­toil­la ole saman­lai­sia oikeuk­sia lai­na­ta säh­kö­kir­jaa kuin pape­ril­le pai­net­tua kirjaa.

    Luon­nol­li­ses­ti kir­jas­tol­la on saman­lai­nen oikeus lai­na­ta säh­kö­kir­ja kuin pape­ri­kir­ja­kin. Elo­ku­vis­ta on erik­seen sää­det­ty poik­keus, nii­tä ei saa lai­na­ta ilman lupaa. Eri asia tulee­ko ole­maan mitään DVD:itä vas­taa­va lai­nat­ta­vis­sa ole­via sähkökirjoja.

  29. Pek­ka Pes­si kir­joit­ti 30.10.2010 kel­lo 4:57:

    Luon­nol­li­ses­ti kir­jas­tol­la on saman­lai­nen oikeus lai­na­ta säh­kö­kir­ja kuin paperikirjakin.

    Kir­jas­to­jen teki­jä­noi­keus­asian­tun­ti­ja sanoo:

    Lai­nausoi­keus kos­kee vain fyy­si­siä teos­kap­pa­lei­ta, kuten kir­jo­ja ja CD-levy­jä. Digi­taa­li­nen bit­ti­ka­sa tie­dos­to­na saa­ti vir­ta­na ei ole fyy­si­nen teos­kap­pa­le, ellei sitä levi­te­tä jol­le­kin alus­tal­le kiin­ni­tet­ty­nä. Esi­mer­kik­si mp3-muo­toi­nen ääni­tie­dos­to on mah­dol­lis­ta lai­na­ta, jos se on pol­tet­tu CD-levylle.
    Teki­jä­noi­keus­la­ki on kir­joi­tet­tu har­ki­ten sel­lai­sek­si, että fyy­si­siin teos­kap­pa­lei­siin liit­ty­viä käyt­tä­jän oikeuk­sia ei ole verk­ko­maa­il­mas­sa. Toi­min­noil­le voi­daan antaa monen­lai­sia nimiä, mut­ta jos digi­taa­lis­ta sisäl­töä ei ole “pol­tet­tu” tal­len­teel­le, sen oikeu­det ovat 100-pro­sent­ti­ses­ti oikeu­den­hal­ti­jal­la. Täs­tä seu­raa yksi­noi­keus päät­tää, kuka sisäl­töä saa käyt­tää ja mil­lä ehdoil­la. Verk­ko­le­vi­tyk­ses­sä ei kir­jas­toil­la ole mah­dol­li­suut­ta mars­sia kaup­paan ja ostaa lai­naa­mis­ta var­ten, mitä halu­taan. […] Mikään ei sinän­sä estä kir­jas­to­ja hank­ki­mas­ta eri­lai­sia käyt­tö­li­sens­se­jä verk­ko­si­säl­töi­hin. Näi­hin ostok­siin liit­tyy kui­ten­kin kak­si perin­tei­ses­tä kokoel­ma­työs­tä poik­kea­vaa piir­ret­tä: ostok­sis­ta ei jää mitään kir­jas­ton kokoel­maan ja ostok­sis­ta mak­se­taan käy­tön mukaan. […] Ainoan poik­keuk­sen yllä selos­tet­tuun tule­vat muo­dos­ta­maan ne sisäl­löt, joi­ta teki­jä­noi­keus ei enää suo­jaa ja ne sisäl­löt, jot­ka oikeu­den­hal­ti­ja on syys­tä tai toi­ses­ta halun­nut esteet­tö­mään ja mak­sut­to­maan levi­tyk­seen. Mut­ta tätä levi­tys­tä var­ten ei tar­vi­ta kir­jas­to­lai­tok­sen kal­tais­ta orga­ni­saa­tio­ta, hom­ma hoi­tuu vähem­mäl­lä­kin vai­val­la eli avoi­mel­la verkkosivulla. 

    Aka­tee­mi­sen lataus­kau­pan toi­mi­tuseh­dois­sa sanotaan:

    Lataus­kau­pan sisäl­tä­män aineis­ton imma­te­ri­aa­lioi­keu­det kuu­lu­vat Aka­tee­mi­sel­le tai muil­le oikeu­den­hal­ti­joil­le kuten teki­jöil­le, levy-yhtiöil­le tai kus­tan­ta­moil­le. Käyt­tä­jäl­lä ei ole oikeut­ta levit­tää, jul­kais­ta, välit­tää, saat­taa ylei­sön saa­ta­viin, myy­dä, käyt­tää, esit­tää muu­toin jul­ki­ses­ti, vuo­kra­ta tai myön­tää käyt­tö­oi­keuk­sia muo­ka­ta, edel­leen lisen­soi­da, kään­tää tai muut­taa aineis­toa taik­ka luo­vut­taa sitä kol­man­nen käyttöön.

    1. Anna-Lii­sa:
      Ymmär­tääk­se­ni pape­ri­sen kir­jan käyt­töön liit­tyy sama rajoi­te. Sitä ei saa skan­na­ta ja pan­na verk­ko­le­vi­tyk­seen. Kun kir­ja on jo säh­köi­ses­sä muo­dos­sa, tuo sama raja on vain sil­loin vähän lähem­pä­nä, kos­ka se skan­naus­vai­he puut­tuu välistä.

  30. Samai­nen teki­jä­noi­keus­asian­tun­ti­ja, Heik­ki Poroi­la, sanoo myös:

    Ongel­ma ei siis ole sii­nä, ettei­kö rahal­la useim­mi­ten saa. Ongel­ma on sii­nä, että käyt­tö­oi­keus­ra­han hyö­ty­ar­vo on ker­ta­luon­teis­ta ja sitä tar­vi­taan enti­sen mal­li­seen tehoon ver­rat­tu­na monin­ker­tai­nen määrä.

    Mitä elo­ku­viin tulee (joi­den lai­naa­mi­seen säh­kö­kir­jan lai­naa­mis­ta ver­ta­sin, ontu­vas­ti kylläkin):

    […] elo­ku­va sai mui­ta sisäl­tö­jä vah­vem­paa suo­jaa jo ana­lo­gi­ses­sa tal­len­tei­den maa­il­mas­sa. Teki­jä­noi­keus­lain levi­tys­py­kä­läs­sä §19 on kol­man­nel­la momen­til­la rajat­tu elo­ku­vat ja tie­to­ko­neoh­jel­mat vapaan “ylei­sön saa­ta­vil­le saat­ta­mi­sen” ulko­puo­lel­le (yksi­tyi­ses­ti elo­ku­via voi myy­dä, lah­joit­taa ja lai­na­ta vapaas­ti, pykä­lä kos­kee vain kir­jas­ton tyyp­pis­tä levittämistä).

    Näin on sää­det­ty sik­si, että elo­ku­vien oikeu­den­hal­ti­jat onnis­tui­vat lob­baa­maan asian­sa hyvin. Mitään “luon­nol­lis­ta syy­tä” elo­ku­van levi­tys­suo­jaan ei ole, se on ollut puh­taas­ti poliit­ti­nen pää­tös, joka on kui­ten­kin tul­lut ylei­sil­le kir­jas­toil­le mak­sa­maan sato­ja tuhan­sia euro­ja ja vai­keut­ta­nut elo­ku­va­ko­koel­mien rakentamista.

  31. Osmo, tar­koi­tat­ko että Pek­ka Pes­si puhuu digi­muo­toon skan­na­tun pape­ri­kir­jan digi­ver­sion lai­naa­mi­ses­ta sanoes­saan, että pape­ri­kir­jal­la ja säh­kö­kir­jal­la on samat lai­nausoi­keu­det? Minä ymmär­rän hänen puheen­vuo­ron­sa niin, että PP puhuu nime­no­maan pape­ril­le pai­ne­tun kir­jae­si­neen eli fyy­si­sen teos­kap­pa­leen lai­naa­mi­ses­ta — sii­tä minä itse joka tapauk­ses­sa puhun, kun näi­tä ver­taan. Mitä itua on ver­ra­ta kah­ta samanmuotoista?

    1. Tai­sin sekoit­taa, kuka sanoi mitä­kin ja kuka sitee­ra­si ketä. Yri­tin vain sanoa, että ostaes­saan pape­ri­sen kir­jan ei sen­kään sisäl­töön saa täyt­tä omis­tusoi­keut­ta. Sitä ei saa skan­na­ta ja levit­tää tie­dos­toa vapaas­ti. Täl­tä osin sii­hen liit­ty­vät oikeu­det ovat yhtä rajoi­tet­tu­ja kuin tie­dos­to­na oste­tun kir­jan käyttöoikeudet. 

  32. Täy­tyy täs­sä ohi­men­nen muis­tut­taa, että tosie­lä­mäs­sä suo­ma­lais­ta kir­jal­li­suut­ta ei iki­nä uhkaa mit­kään piraatit.

    Nimit­täin vain hyviä kir­jo­ja varastetaan. 

    Ame­ri­kan varas­te­tuin kir­jai­li­ja on Chuck Palah­niuk, se oikeen dii­vai­lee sil­lä ja antaa neu­vo­ja, miten sen kir­jo­ja voi varas­taa lisää.

    Yhden ainuan suo­ma­lai­sen piraa­tin olen iki­nä näh­nyt. Se oli Sofi Oks­a­sen kir­jan norjalaisversio.

    Tämä suo­ma­lais­ten “kir­jai­li­joi­den” tur­han­ai­kai­nen möli­nä liit­tyy ilmei­ses­ti sii­hen, että yri­te­tään saa­da aikaan kir­jal­li­suu­den Teos­to, joka voi­si verot­taa luku­lait­tei­ta ja jakaa rahaa omal­le sisä­pii­ril­le tut­ki­mat­ta lain­kaan sitä kuka on oikeas­ti menet­tä­nyt tulo­ja piraat­tien takia.

  33. Joku voi­si miet­tiä, mitä säh­kö­kir­ja tekee infor­maa­tion ja kult­tuu­rin mak­sut­to­muu­del­le! Pri­va­ti­soi­tuu­ko mak­sul­li­nen tie­to? Jos kir­jas­to ei pys­ty tehok­kaas­ti ja ilmai­sek­si levit­tä­mään säh­kö­kir­jaa, näin voi käy­dä. Miten sil­loin käy “tie­to­yh­teis­kun­nan”? Syn­tyy­kö luok­ka­ja­ko infor­maa­tio­köy­hiin ja informaatiorikkaisiin?

  34. E‑kirja tai­taa olla jo van­han aikai­nen parin vuo­den sisäl­lä. Ladat­ta­va ääni­kir­ja ohit­taa sen hyvin pian. Nyt jo voi lada­ta netis­tä ääni­kir­jo­ja kän­ny­käl­le tai koneel­le MP3 muo­dos­sa eikä ne tar­vit­se eril­lis­tä lai­tet­ta. Näi­tä kuu­nel­laan autos­sa ja len­kil­lä, siel­lä mis­sä sil­mil­le on hom­mia, mut­ta työ yksinkertaista.
    Ei tar­vi­ta luku­lait­tei­ta, kuun­te­lu väli­neet on jo. Juu­ri tuo lada­ta­vuus tekee niis­tä hel­pon, musii­kil­le on jo käy­nyt näin. vaik­ka minä luu­lin että pitää olla jotain kon­ree­tis­ta kädessä.

  35. kkta­lo, mitä mah­dat tar­koit­taa säh­kö­kir­jan van­han­ai­kai­suu­del­la nime­no­maan ääni­kir­jaan ver­rat­tu­na? Kuun­nel­ta­vaa kir­jaa ja luet­ta­vaa kir­jaa käy­te­tään aivan eri­lai­sis­sa tilan­teis­sa, ei kuun­nel­ta­va iki­nä luet­ta­vaa kor­vaa eikä luet­ta­va tee kuun­nel­ta­vas­ta tarpeetonta.

  36. Voi­pi olla että sama kehi­tys tulee print­ti-puo­lel­le. Teok­sia myy­dään kryp­tat­tu­na yhden vii­den – kym­me­nen käyt­tä­jän lisens­si­nä ja voi­pi saa­da luku­lait­teen hal­val­la kylkiäisenä.”

    Jep, peli­kon­so­li puo­lel­la tämän kal­tai­nen on ollut jo aina­kin yli kym­me­nen vuot­ta arki­päi­vää. Kon­so­lit myy­dään teh­taal­ta tap­piol­la. Sik­si läjä jota­kin plays­ta­tio­nin 2 kon­so­lei­ta on yhdis­tet­ty maa­il­man hal­vim­mik­si super­tie­to­ko­neik­si. Aika­naan muu­ten plays­ta­tion 3 kon­so­leis­sa oli mark­ki­noi­den paras blu­ray-soi­tin ja jot­kut osti­vat pel­käs­tään sen takia koko kon­so­lin. Peleis­sä sen sijaan kat­teet ovat lois­ta­via. Peli­lii­keis­tä jos osti tar­peek­si mon­ta peliä saat­toi saa­da kon­so­lin kylkiäiseksi.
    Nyt pal­jon hype­tet­ty luku­lai­te Amazo­nin Kindle3 ei ole kar­va­lak­ki­mal­li­na kuin vähän yli sata dol­la­ria. Lai­te ei tue eräs­tä Amazo­nin kil­pai­li­joi­den pal­jon käyt­tä­mää for­maat­tia. Min­kä­hän­lai­set kat­teet tuos­sa lait­tees­sa ovat?

  37. Anna-Lii­sa; Ääni­kir­ja­han on itses­sään vaha kek­sin­tö. Rajoit­ta­va­na tekiä­nä oli CD, Ei kovin mobii­li väli­ne. Autoi­li­jat vähin­sä kuun­te­li ääni­kir­jo­ja, mut­ta har­vat koto­naan, lähin­nä lukurajotteiset.

    Nyt on tilan­ne toi­nen, lada­ta­vuu­den ansios­ta. MP3 soit­ti­miin, känek­seen, koh­ta mel­kein mihin vaan, pie­neen tilaan. Saat­taa olla että tämä haas­taa­kin eni­ten musiik­kia, Len­ki­po­lul­la ei soik­kaan Lei­di Gaga, vaan Ant­ti Tuu­rin romaani.

    Kyse onkin sii­tä siir­tyy­kö van­ha kir­jan lukia kaar­ti luku­lait­teel­le, hie­man epäi­len. Joka tapauk­ses­sa nopeat lukiat jat­kaa luke­mis­ta, alus­tas­ta riip­pu­mat­ta, mikä­li heil­lä on aikaa sii­hen. Laa­tua­jas­ta on tul­lut työ­tä teke­väl­le yhä har­vi­nai­sem­pi ilmiö, mut­ta kor­vat on vapaan monel­la­kin, tähän sau­maan se ääni­kir­ja puree.

    E‑kirjan par­haan mah­dol­li­suu­den näen kou­lu­kir­jo­jen kor­vik­kee­na. Repus­sa luku­lai­te, kou­lun Wlan lataa läk­syt sii­hen, nopeas­ti päi­vi­tet­tä­vis­sä, Jos vie­lä tie­dos­ton voit kuu­nel­la ääne­nä ja kuvat ja kaa­viot liu­ku­vat sen mukaan, ollaan tode­li­ses­sa oppi­mis multimediassa. 

    Tähän sisäl­tyi enneus­tei­ta, kat­so­taan miten käy.

  38. Pape­rin­ku­lu­tuk­sen las­ku tai­taa enem­män joh­tua sii­tä että mai­nok­sia ja mui­ta vas­taa­via läpys­köi­tä on vähem­män, ei kovin­kaan pal­joa sii­tä, että toi­mis­tois­sa kului­si vähem­män paperia. 

    Nyky­ään kun ihan yhden­mie­hen­toi­mis­tois­sa­kin on yleen­sä kun­non kopio­ko­neet, sem­moi­set joil­la voi hel­pos­ti huraut­taa vaik­ka 100 kopio­ta. Samaan aikaan netis­tä imu­roi­ta­vat kata­lo­git ovat yleis­ty­neet ja nii­tä­hän on kaik­kein paras plä­rä­tä paperiversioina.

  39. mut­ta mitä tapah­tuu kus­tan­ta­mi­sel­le? Kun kir­jan monis­ta­mi­nen ei mak­sa mitään eikä pit­kä kir­ja ole lyhyt­tä kal­liim­pi, niin alkaa­ko mark­ki­noil­le tul­via pit­kiä, vii­meis­te­le­mät­tö­miä sepustuksia?

    Var­maan­kin kus­tan­ta­jan brän­dis­tä tulee yhä mer­kit­tä­vä­pi. Hyvän brän­din luo­mi­nen vaa­tii pal­jon rahaa ja osaa­via kus­tan­nus­toi­mit­ta­jia. Siis­pä kus­tan­nusa­la tulee e‑kirjojen myö­tä sekä kes­kit­ty­mään että hajoa­maan eri tasoi­sia kir­jo­ja jul­kai­se­viin ryhmiin.

  40. Minua tämä kehi­tys huo­les­tut­taa. Jos e‑kirja yleis­tyy mer­kit­tä­väs­ti, niin kir­jo­jen hin­nat tule­vat väis­tä­mät­tä tip­pu­maan. Kir­jo­ja tus­kin tul­laan kui­ten­kaan luke­maan mer­kit­tä­väs­ti nykyis­tä enemmän.
    Tämä tulee joh­ta­maan kir­jai­li­joi­den tulo­jen vähe­ne­mi­seen ja myös lah­jak­kai­den kir­jai­li­joi­den, joil­la oli­si tär­ke­ää sanot­ta­vaa tai kuvat­ta­vaa moti­vaa­tion ja hou­kut­ti­mien alenemiseen.
    (Kir­jai­li­ja ei voi men­nä kei­kal­le sii­nä mie­les­sä kuin muusik­ko, vaik­ka kuin­ka yri­tet­täi­siin WSOY:n tapaan bran­da­ta kirjailijoita.)

    Tämä kehi­tys oli­si tra­ge­dia ihmis­kun­nan intel­lek­tu­aa­li­sel­le, tai­teel­li­sel­le ja filo­so­fi­sel­le kehi­tyk­sel­le. Syväl­li­syys vähe­ni­si, laa­dun arvos­tus vähe­ni­si ja vas­taa­vas­ti pin­nal­li­suus ja nopea aika­ra­jaan sidot­tu tulos­pai­not­tei­nen kir­joit­ta­mi­nen lisääntyisivät.

    Kehi­tys on jo muu­toin­kin mie­les­tä­ni men­nyt tähän suun­taan, joten tilan­ne huo­non­tui­si entisestään.

    Kun kir­jat oli­vat pal­jon nykyis­tä kal­liim­pia, ja kun nii­tä kir­joi­tet­tiin pää­asial­li­ses­ti ylem­mäl­le kes­ki­luo­kal­le, oli­vat kir­jat ja kir­joit­ta­jat eri­lai­sia kuin nyky­päi­vä­nä. Tämä on vain oma sub­jek­tii­vi­nen tun­to­ni, mut­ta useim­mat suo­sik­ki­teok­se­ni ovat vuo­si­kym­men­ten takaa.

    En myös­kään läm­pe­ne e‑kirjalle hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti. Kuten MrKa­til­le yllä, itsel­le­ni­kin luke­mi­seen liit­tyy enem­män kuin vain teok­sen sisäl­tö. Luku­ti­lan­ne luo “oman maa­il­man­sa”, johon uppou­tuu. Käsin kos­ke­tel­ta­vat ja kään­net­tä­vät sivut kuu­lu­vat sii­hen. Pidän myös usein van­hoi­hin kir­joi­hin tart­tu­nees­ta tuok­sus­ta. E‑kirja on joten­kin “out of place” koke­muk­se­na. Klii­ni­nen, hie­man kuin huo­nos­ti sisus­tet­tu ja epä­ko­di­kas ravin­to­la, vaik­ka ruo­ka oli­si aivan samaa laa­tua kuin viih­tyi­säm­mäs­sä paikassa.

  41. TomiA:

    Vie­lä parem­pi tar­jous on erääs­sä sivu­kir­jas­tos­sa (sijain­tia en pal­jas­ta), joka myy vähi­tel­len kaik­ki kir­jat, joi­ta ei ole lai­nat­tu kah­teen vuo­teen kym­me­nel­lä sen­til­lä kipale.

    Täl­lai­nen­kin kehi­tys on traa­gis­ta. Kun van­ho­ja kir­jo­ja pois­te­taan kir­jas­tois­ta, nii­den ylei­nen saa­ta­vuus romah­taa. Teos­ten säi­lyt­tä­mi­sen pitäi­si olla kult­tuu­riar­vo, vaik­ka nii­tä ei oli­si lai­nat­tu vuo­si­kym­me­neen. Varas­to­ti­laa uskoi­si löy­ty­vän, vaik­ka kau­pun­gin lai­ta­mil­ta, jos­ta kir­jan voi­si vara­ta muu­ta­man päi­vän viiveellä.

    En usko kovin monen suo­ma­lai­sen luke­neen tai ole­van kiin­nos­tu­nut luke­maan Art­hur Koest­le­rin teos­ta Act of Crea­tion. Onnek­si se vie­lä löy­tyi yhdel­lä kap­pa­leel­la pk-seu­dul­ta kun sitä muu­ta­ma vuo­si sit­ten etsin. Mon­taa muu­ta van­haa kir­jaa ei ole löy­ty­nyt. En ole var­ma oli­sin­ko sitä kos­kaan tilan­nut amazo­nis­ta, kos­ka ennen luke­mis­ta kir­ja oli “mah­dol­li­ses­ti kiin­nos­ta­va”. Nyt useam­man luku­ker­ran jäl­keen se on itsel­le­ni sel­keäs­ti mer­kit­tä­vin teos, jon­ka olen lukenut.

    Toi­nen van­ha kir­ja pk-seu­dun kir­jas­tos­ta, jon­ka voi­si mai­ni­ta on Gus­ta­ve Le Bonin Jouk­ko­sie­lu. Se löy­tyy yhte­nä kap­pa­lee­na, joka on pai­net­tu Ota­van kir­ja­pai­nos­sa vuon­na 1912 (alku­pe­räi­nen teos on vuo­del­ta 1895). Kir­ja on pait­si erin­omai­sen aja­tuk­sia herät­tä­vä, ja kes­kei­nen osa Euroo­pan 1900-luvun his­to­ri­aa, niin tämän van­han pai­nok­sen muka­na tule­vat lähes vuo­si­sa­dan ajal­ta kir­jaa luke­nei­den mar­gi­naa­lei­hin teke­mät kom­men­tit, jois­sa on käy­ty jopa pie­ni­muo­tois­ta keskustelua.

    Joten­kin havah­tuu, kuin­ka monien käsien läpi kir­ja on kul­ke­nut. Ket­kä kaik­ki sitä ovat luke­neet. Mil­lai­sis­sa tilan­teis­sa. Mitä he ovat kir­jas­ta aja­tel­leet. Mil­lai­sia ihmi­siä he ovat olleet.

    1. Az: Eivät kir­jas­tot pois­ta min­kään teok­sen vii­meis­tä kap­pa­let­ta, mut­ta Ahti Kar­ja­lai­sen muis­tel­men kol­me­kym­men­tä nidet­tä tus­kin enää kan­nat­taa säi­lyt­tää hyl­lys­sä. Hyl­ly­met­ri ja läm­mi­tet­tä­vä kir­jas­to­ti­la­kin maksavat.

    1. Tuo Ken­neth Falc­kin kolum­ni meni asias­sa aivan har­haan. Halusi pro­tes­toi­da sitä, että ladat­tua kir­jaa ei saa pan­na koti­si­vuil­leen koko muun maa­il­man ladat­ta­vak­si, mut­ta käyt­ti­kin kep­pi­he­vo­se­naan ohjel­mis­to­jen alku­han­ka­luuk­sia, jot­ka var­maan­kin pois­tu­vat. Kun tek­ni­set vai­keu­det ovat pois­tu­neet, Ken­neth on tyytyväinen?

  42. Han­nu Oksala:

    Minua inhot­taa hiu­kan täs­tä huo­ku­va ajat­te­lu että musii­kin pira­tis­mi on “ihan ok”, kos­ka muusi­kot voi­vat “pai­ka­ta tulo­ja” “esiin­ty­mi­sel­lä”

    En sano­nut, että musii­kin pira­tis­mi on OK vaan että kir­joi­hin saman­lai­nen pira­tis­mi vai­kut­taa tuhoi­sas­ti. Kulut­ta­jat saa­vat käyt­töön­sä yhä tar­peek­si musiik­kia, jos­kin koti­mai­set artis­tit ja yleen­sä vähem­män tun­ne­tut kär­si­vät. Kir­jo­jen osal­ta tuo­tan­to aidos­ti köyh­tyy ja kir­jois­ta pitä­vä kulut­ta­ja tosia­sias­sa kär­sii sii­tä, että saa kir­jan­sa ilmai­sek­si kos­ka ilmai­suu­des­ta ei ole hyö­tyä, jos kir­jo­ja ei kirjoiteta.

    Se, ettei musiik­ki­puo­lel­la ole kek­sit­ty tapaa, jol­la kulut­ta­ja mak­saa ja jou­tuu mak­sa­maan musii­kis­ta koh­tuul­li­ses­ti, on pilan­nut hyvän jake­lu­ka­na­van. Pitäi­si­hän hel­pon jake­lun olla sekä kulut­ta­jan että muusi­kon etu, mut­ta nyt se ei sitä ole. 

    Kir­ja­kaup­pa­hin­nas­ta kir­jai­li­ja saa alle 15 pro­sent­tia kir­jan hin­nas­ta.- Säh­köi­ses­sä levi­tyk­ses­sä kir­jai­li­jan osuus voi nous­ta olen­nai­ses­ti — eli pysyä euro­mää­räi­ses­ti yhtä suu­re­na vaik­ka kir­jan hin­ta ale­nee sel­väs­ti. Kir­jan pai­na­mi­nen tosin ei pal­jon kasa, mut­ta pal­jon mak­saa reit­ti kir­ja­pai­nos­ta kir­ja­kau­pan kaut­ta kulut­ta­jan käteen.

  43. Aka­tee­mi­sen kir­ja­kau­pan latausehdot:

    Käyt­tä­jäl­lä ei ole oikeut­ta levit­tää, jul­kais­ta, välit­tää, saat­taa ylei­sön saa­ta­viin, myy­dä, käyt­tää, esit­tää muu­toin jul­ki­ses­ti, vuo­kra­ta tai myön­tää käyt­tö­oi­keuk­sia muo­ka­ta, edel­leen lisen­soi­da, kään­tää tai muut­taa aineis­toa taik­ka luo­vut­taa sitä kol­man­nen käyttöön.”

    Koros­tus minun. Ymmär­rän­kö nyt rajal­li­sel­la suo­men kie­len tai­dol­la­ni oikein, että aka­tee­mi­sen e‑kirjakaupan käyt­tö­eh­dois­sa lukee, että “Käyt­tä­jäl­lä ei ole oikeut­ta käyt­tää aineistoa.”? 

    Sopi­mus­ju­ri­di­sen teks­tin luku­tai­to­ni on vie­lä suo­men kiel­tä­kin hei­kom­pi, joten jos jol­lain on hyl­lys­sä Suo­mi — Juris­ti — Suo­mi ‑sana­kir­ja, niin voi­si­ko hän vah­vis­taa, että käyt­tö­eh­dot ihan suo­mek­si­kin sano­vat, että en saa lukea osta­maa­ni e‑kirjaa?

  44. Kir­jas­to­jen pois­tois­ta huo­les­tu­neil­le: Ruot­sis­sa huo­les­tut­tiin 80-luvul­la sii­tä, että kir­jas­to­jen käyt­tö ei vas­tan­nut nii­hin teh­ty­jä inves­toin­te­ja. Ruot­sin kir­jas­tot­han ovat, kuten var­maan kaik­ki tie­tä­vät, poh­jois­mais­ta huip­pu­laa­tua. No. Erään ruot­sa­lai­sen kir­jas­toa­lan gurun (Anna-Lena Höglund, jos en vää­rin muis­ta — ei ole säh­köis­tä läh­det­tä eikä minul­la tut­ki­mus­ra­port­ti­pa­pe­ria­kaan enää hal­lus­sa­ni) toi­mes­ta toi­meen­pan­tiin tut­ki­mus, jos­sa muu­ta­mis­sa maa­lais­paik­ka­kun­tien kir­jas­tois­sa pois­tet­tiin mekaa­ni­ses­ti hyl­lyis­tä kaik­ki vii­si vuot­ta van­hem­mat kir­jat. Tulos: lai­naus­lu­ku­jen hui­ma nousu sekä asiak­kai­den kom­men­tit: ojdå, olet­te saa­neet pal­jon uusia kir­jo­ja vii­me aikoina!

    Van­ho­jen kir­jo­jen suu­ri osuus kir­jas­ton avo­hyl­lys­sä hait­taa uusien­kin lai­naus­ta, sanoi tutkimus.

    Van­hat kir­jat tulee ilman muu­ta pitää varas­tois­sa haluk­kai­den saa­ta­vil­la. Ja mikä muu näil­le oli­si­kaan mai­niom­pi rat­kai­su kuin nii­den saat­ta­mi­nen digi­taa­li­seen muo­toon, teki­jä­noi­keu­det­kaan eivät enää ole esteenä? 

    Tun­nel­moi­vil­le nos­tal­gi­koil­le: maa­il­ma ja eli­nym­pä­ris­tö muut­tuu ja sen muka­na se, mikä saa aikaan nos­tat­ta­van tun­nel­man. Ihan oikeas­ti: eivät net­ti­na­tii­vit enää tun­ne viih­ty­mys­tä samois­ta asiois­ta kuin me homekorvat.

    Ei tule­vaa kehi­tys­tä saa arvioi­da sil­lä perus­teel­la mil­tä meis­tä nyt tun­tuu, vaan täy­tyy pys­tyä empa­tian avul­la kuvit­te­le­maan mil­tä tule­vis­ta suku­pol­vis­ta tuntuu.

    Se sit­ten on toi­nen jut­tu että jutus­te­lem­me sii­tä mitä itse haluam­me tai emme halua teh­dä ja mis­sä itse viih­dym­me tai emme viihdy.

    Loh­dut­tau­tu­kaam­me sil­lä tie­dol­la, että min­kään nyt elä­vän net­ti­na­tii­ve­ja van­hem­man pol­ven elin­ai­ka­na ei pape­ri­kir­ja häviä mihinkään.

  45. az:

    Jos e‑kirja yleis­tyy mer­kit­tä­väs­ti, niin kir­jo­jen hin­nat tule­vat väis­tä­mät­tä tip­pu­maan. Kir­jo­ja tus­kin tul­laan kui­ten­kaan luke­maan mer­kit­tä­väs­ti nykyis­tä enem­män. Tämä tulee joh­ta­maan kir­jai­li­joi­den tulo­jen vähe­ne­mi­seen ja myös lah­jak­kai­den kir­jai­li­joi­den, joil­la oli­si tär­ke­ää sanot­ta­vaa tai kuvat­ta­vaa moti­vaa­tion ja hou­kut­ti­mien alenemiseen. 

    Tuo ei kyl­lä miten­kään auto­maat­ti­ses­ti seu­raa e‑kirjan yleis­ty­mi­ses­tä. Kuten Osmo sanoi, hel­pon ja nopean jake­lu­ka­na­van pitäi­si olla sekä kir­jai­li­jan että luki­jan etu. Yhdes­sä säh­köi­ses­sä verk­ko­kau­pas­sa voi­si nyky­ään hel­pos­ti­kin olla vaik­ka kaik­ki suo­mek­si kos­kaan kir­joi­te­tut ja kään­ne­tyt kir­jat, välit­tö­mäs­ti saa­ta­vil­la ja säh­köi­ses­ti haet­ta­vis­sa ilman diva­rei­den ton­ki­mis­ta, ja luul­ta­vas­ti kom­ment­tien ja arvioi­den kera. En ymmär­rä, miten tämä vähen­täi­si luke­mis­ta tai las­ki­si tasoa, päin vas­toin. Eri asia on se, jos rahas­tus­ta ei saa­da toi­mi­maan ja kir­jai­li­jan ammat­ti käy talou­del­li­ses­ti mah­dot­to­mak­si, ja se, että joku osa poruk­kaa jää var­mas­ti kai­paa­maan kir­ja­kaup­po­ja ja diva­rei­ta. (Itse asias­sa on jo jää­nyt, kun vali­koi­mat ovat näh­tä­väs­ti kaven­tu­neet tämän vuo­den best­sel­le­rei­hin yms.)

    kkta­lol­le ääni­kir­jois­ta: ei tule mitään. Aina­kin itsel­le­ni luke­mi­ses­sa on oleel­lis­ta oma tah­ti ja oma mie­li­ku­vi­tus, enkä mis­sään tapauk­ses­sa halua ääni­näyt­te­li­jää lusi­koi­maan kor­vaa­ni pak­ko­tah­tia omaa tul­kin­taan­sa tari­nas­ta. Kuun­nel­mat kuun­nel­mi­na. MP3 ei ole mikään uusi kek­sin­tö ja soitin/puhelin on jo ollut kai­kil­la vuo­si­kau­det. Jos MP3-ääni­kir­jat oli­si­vat jokin ryn­täyk­sen­omai­nen mul­lis­tus, ryn­täys oli­si jo tapahtunut.

    Osmo:

    Yri­tin vain sanoa, että ostaes­saan pape­ri­sen kir­jan ei sen­kään sisäl­töön saa täyt­tä omis­tusoi­keut­ta. Sitä ei saa skan­na­ta ja levit­tää tie­dos­toa vapaas­ti. Täl­tä osin sii­hen liit­ty­vät oikeu­det ovat yhtä rajoi­tet­tu­ja kuin tie­dos­to­na oste­tun kir­jan käyttöoikeudet. 

    Ero on sii­nä, että tie­dos­ton lai­naa­mi­nen on käy­tän­nös­sä kopioi­mis­ta, kun kopioin­ti ei mak­sa mitään ja kave­ri kui­ten­kin tar­vit­see e‑kirjan omal­le kovalevylleen/muistitikulleen kun koko tietokonetta/lukulaitetta ei ole tar­koi­tus lai­na­ta. DRM-jär­jes­te­lyis­sä luke­mi­nen on yleen­sä sidot­tu yhteen tai muu­ta­maan osta­jan lait­tee­seen, jol­loin perin­tei­nen lai­naa­mi­nen ei enää onnis­tu. Fyy­si­sen pape­ri­kir­jan omis­ta­mi­seen ja lai­naa­mi­seen ei teki­jä­noi­keuk­sien hal­ti­ja voi puut­tua samas­sa mää­rin. Pahim­mil­laan DRM-jär­jes­tel­mis­sä kryp­tausa­vain on mah­dol­lis­ta tap­paa ver­kon kaut­ta, jol­loin asiak­kaan jo osta­mat kir­jat lak­kaa­vat toi­mi­mas­ta kes­ken kai­ken. Tätä­kin on aina­kin musiik­ki­tie­dos­to­jen osal­ta tapah­tu­nut tilan­teis­sa, jois­sa verk­ko­kaup­pa menee nurin tai kil­pai­li­ja ostaa ko. DRM-tek­nii­kan pois markkinoilta.

    1. Mik­ko H
      En tun­ne ohjel­moin­nin suo­mia mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta ide­aa­li oli­si sel­lai­nen suo­jaus, joka sal­lii kopioin­nin, jos alku­pe­räi­nen tie­dos­to pois­te­taan. Saman pitäi­si toi­mia palau­tet­taes­sa lai­na alku­pe­räi­sel­le tie­dos­ton omistajalle.
      Jot­kut tun­tu­vat suun­nit­te­le­van suo­jaus­ta, joka perus­tuu sii­hen, että kulut­ta­jal­la ei ole hal­lus­saan koko tie­dos­toa ja se puut­tu­va osa edel­lyt­tää yhteyt­tä johon­kin kes­kus­lait­tee­seen. Täl­lais­ta teks­tiä ei voi ĺukea len­to­ko­nees­sa ei8kä muu­al­la­kaan, jos­sa ei net­tiyh­teyt­tä ole. Ei hyvä.

  46. Osmo:

    Tuo Ken­neth Falc­kin kolum­ni meni asias­sa aivan har­haan. Halusi pro­tes­toi­da sitä, että ladat­tua kir­jaa ei saa pan­na koti­si­vuil­leen koko muun maa­il­man ladat­ta­vak­si, mut­ta käyt­ti­kin kep­pi­he­vo­se­naan ohjel­mis­to­jen alku­han­ka­luuk­sia, jot­ka var­maan­kin pois­tu­vat. Kun tek­ni­set vai­keu­det ovat pois­tu­neet, Ken­neth on tyytyväinen? 

    Täh? Eihän Falck mis­sään koh­taa sano halua­van­sa jael­la kir­jaa edelleen.

    Ongel­ma on sii­nä, että Aka­tee­mi­nen ei myy kir­jaa for­maa­tis­sa, joka toi­mi­si Falc­kin halua­mas­sa lait­tees­sa eli iPa­dis­sa. Tämä taas joh­tu­nee sii­tä, että Applel­la ja Ado­bel­la on enem­män ja vähem­män suk­set ris­tis­sä Ado­ben tuot­tei­den tuke­mi­ses­ta iPho­nes­sa ja iPa­dis­sa (Apple vas­tus­taa ensi sijas­sa Ado­ben Flas­hia, muut tuot­teet lie­ne­vät tois­si­jai­sia). Kuu­los­taa tri­vi­aa­lil­ta tek­ni­sel­tä alku­vai­keu­del­ta, mut­ta ihan sii­tä ei ole kysy­mys. Ohjel­mis­to­jen sovit­ta­mi­nen ei oli­si suu­ren suu­ri ongel­ma. Ongel­ma on se, että DRM-jär­jes­tel­mien ja verk­ko­kaup­po­jen pyö­rit­tä­jät hamua­vat yltiö­päi­sen tiuk­kaa kont­rol­lia mark­ki­nas­ta. Apple halu­aa kaik­ki asiak­kaat iTu­nes-kaup­paan­sa ja oman DRM-jär­jes­tel­män­sä pii­riin. Ado­be tie­tys­ti halu­aa kustantajien/kirjailijoiden käyt­tä­vän Ado­ben systeemiä.

    Rat­kai­su ongel­maan oli­si jon­kun sor­tin de fac­to stan­dar­di, johon kaik­ki kaup­pi­aat voi­si­vat suos­tua (tai tuli­si­vat käy­tän­nös­sä pako­te­tuik­si) ja jon­ka DRM-rajoi­tuk­set oli­si­vat asiak­kai­den kan­nal­ta sie­det­tä­viä. Musiik­ki­mark­ki­noil­la lähim­mäk­si tätä on ilmei­ses­ti pääs­syt Applen iTu­nes, mut­ta se on täy­sin Applen oma val­ta­kun­ta. Mono­po­li tus­kin voi olla rat­kai­su tilan­tee­seen, ja tähän men­nes­sä musiik­ki­kaup­pi­aat eivät ole yleis­tä stan­dar­dia saa­neet aikaan. Lop­pu­tu­le­ma on se, että kau­pat ovat alka­neet luo­pua DRM-rajoit­teis­ta jot­ta asia­kas saa kai­kis­sa lait­tees­sa soi­vaa ja kave­ril­le lai­nat­ta­vaa musiik­kia. iTu­nes pors­kut­taa, mut­ta niin pors­kut­taa lai­ton verk­ko­le­vi­tys­kin. Falck on täy­sin oikeas­sa sii­nä, että Aka­tee­mi­nen ei ole oppi­nut koko musiik­kia­lan sekoi­lus­ta mitään.

  47. Ode, Falck on ihan oikeas­sa ja sinä harot nyt kyl­lä tyh­jää. DRM ei ole mikään tek­ni­nen ongel­ma, kysy­mys on yksin­ker­tai­ses­ti sii­tä että mitään yleis­tä stan­dar­dia ei ole eikä tule niin kau­an kun eril­lai­sia lait­tei­ta ja ohjel­mis­to­ja on luke­ma­ton mää­rä, sem­min­kin kun nii­den val­mis­ta­jil­la on int­res­si olla teke­mät­tä yhteen­so­pi­via tuot­tei­ta. Esi­mer­kik­si Applen myyn­ti­valt­ti kus­tan­ta­jil­le päin on nime­no­maan se että hei­dän ket­jus­saan pää­te­lait­teel­la saak­ka on joten kuten toi­mi­va ansain­ta­mal­li, Amazo­nil­la, Nokil­la, Sonyl­le, Googlel­la, jne. ketä ne pelu­rit nyt sit­ten onkaan on tie­ten­kin oma ket­ju mitä he kauppaavat.

    Kulut­tu­jan kan­nal­ta tämä on täy­sin toi­vo­ton mal­li, joko ostat kaik­ki lait­tee­si koko per­heel­le yhdel­tä val­mis­ta­jal­ta tai sit­ten voit unoh­taa sisäl­lön siir­tä­mi­sen nii­den välil­lä. Eli vaih­toeh­to on joka hakea piraat­ti­ko­pio joka on parem­pi kuin alku­pe­räi­nen jos­tain tai ostaa lail­li­nen DRM-suo­jat­tu jon­ka käsit­te­ly aina­kin minun koh­dal­la tar­koit­taa käy­tän­nös­sä sitä että soi­tan pik­ku­vel­jel­le ja kysyn että mis­tä näi­tä nyky­ään ware­ta­taan, ja haen sen lait­to­man kopion jot­ta saan sen toi­mi­maan eri lait­teis­sa, mihin taas palaa aina joku tun­ti tai kak­si tot­tu­mat­to­mal­ta. Omal­la koh­dal­la­ni tämä on joh­ta­nut sii­hen etten yksin­ker­tai­ses­ti osta mitään, enkä itsea­sias­sa edes ware­ta. Ei vaan jak­sa ja musiik­kia tulee nyt vaik­ka radiostakin.

    Ja kun sii­tä DRM:stä ei ole edes mitään hyö­tyä. Käy­tän­nös­sä se ehkäi­see sen tyyp­pis­tä kopioin­tia että nak­kaan kave­ril­le kopion vaik­ka­pa Oden kir­jas­ta. Tämä ei ole kus­tan­ta­jien ansain­ta­lo­gii­kan kan­nal­ta sen kum­mem­pi ongel­ma kuin että lai­naan kave­ril­le sen kir­jan, ongel­ma on se kun ihmi­set jakaa sen kir­jan mil­joo­nan lähim­män ystä­vän­sä kans­sa netis­sä. Ja tuo­hon ei DRM pure, ei tar­vi­ta peri­aat­tees­sa kuin yksi suo­jaa­ma­ton kopio niin se leviää.

    Täy­del­li­ses­sä Maa­il­mas­sa oli­si yksi (1!) digi­taa­li­nen kirjakauppa/kirjasto jos­ta voi ostaa kaik­kia maa­il­man kir­jo­ja itsel­leen sano­taan nyt vaik­ka noin vii­den euron kap­pa­le­hin­taan, tai tila­ta ne pai­net­ta­vak­si itsel­leen johon­kin lähi­pis­tee­seen. Se että onko nämä DRM-suo­jat­tu­ja on yhden­te­ke­vää, olen­nais­ta on että tuol­lai­nen yksi hyvin teh­ty pal­ve­lu oli­si niin help­po että se pesee seka­vat piraat­ti­pal­ve­lut kos­ka tahansa.

    1. Olen tpyy­luo­man kans­sa samaa miel­tä sii­tä, että nämä eri val­mis­ta­jien stan­dar­dit ovat mah­dot­to­mia. Jär­jes­telm­jä toi­mii kun­nol­la vas­ta kuin on ole­mas­sa vain yksi stan­dar­di. Tämän jäl­keen ennus­tan (ennus­tan, en ehdo­ta) että suo­jaa­mat­to­man tie­dos­ton hyal­lus­sa­pi­dos­ta tulee ran­gais­ta­vaa, kos­ka sel­lais­ta ei voi lail­li­ses­ti olla olemassa.
      Jos ostat säh­köi­seen näyt­töön kir­jan, et voi siir­tää sitä puhe­li­mee­si. Miten tämä poik­ke­aa tilan­tees­ta pape­ri­sen kir­jan osal­ta? Ei sitä­kään voi siir­tää puhelimeen.
      Tuo kave­ril­le lai­naa­mi­nen oli­si hyvä, jos samal­la alku­pe­räi­nen tie­dos­to häviäi­si sinun lait­teel­ta­si. Vas­ta sit­ten tilan­ne vas­tai­si pape­ri­sen kir­jan tilan­net­ta. Jos annat sen kave­ril­le­si, sitä ei ole enää sinulla.
      On sel­vä, että kaik­ki täl­lai­nen on mah­dol­lis­ta vain, jos säh­köis­ten kir­jo­jen hin­nat ovat olennaisesti8 pie­nem­piä kujin pape­ris­ten nyt.

  48. Sep­po Ryväs:

    Nimit­täin vain hyviä kir­jo­ja varastetaan.”

    Enpä usko. Maku vaih­te­lee ihmis­ryh­mit­täin, ja tie­tyn­lai­set ihmi­set varas­ta­vat enemmän.

    Ame­ri­kan varas­te­tuin kir­jai­li­ja on Chuck Palahniuk”

    Miten yllät­tä­vää. Myös Bukows­ki ja Bur­roughs ovat var­kai­den suo­sios­sa. Näi­tä kir­jai­li­joi­ta luke­vat juu­ri sel­lai­set nuo­ret mie­het, jot­ka eivät muu­ten lue paljon.

  49. Kir­jas­to­jen tilan­ne on Osmo kuvai­le­maa­si pahem­pi. Uusi käy­tän­tö Hel­sin­gin kir­jas­tois­sa on se, että jos joku teos kato­aa, sitä ei kor­va­ta uudel­la. Se tar­koit­taa sitä, että vaik­ka­pa Saa­ri­kos­ken jo val­miik­si har­vi­nai­set runo­kir­jat tule­vat pois­tu­maan ennen pit­kään hyl­lyis­tä (varas­to­kap­pa­lei­ta lukuun otta­mat­ta) ja nii­den tilal­le saa­daan nii­tä lie­hu­via lie­kin­var­sia ja ahti­kar­ja­lai­sen muistelmia.

    Kir­jas­toi­hin on tul­lut käy­tän­nök­si tar­kas­tel­la hyl­lys­tö­jä lai­naus­lu­ku­jen mukaan. Se tuot­taa pai­net­ta tum­pa­ta Tse­ho­via pihal­le 50 sen­tin pois­to­hin­taan ja lyö­dä uutuus­hyl­lyyn pari met­riä rei­jo­mä­keä. Kir­jal­li­sen kult­tuu­rin vaa­li­mi­sen teh­tä­väs­sään kir­jas­tot ovat siis ala­mäes­sä. Tämän huo­maa jokai­nen, joka kiin­nos­tuu klas­si­kois­ta ja yrit­tää löy­tää nii­tä sivukirjastoista.

    Mitä taas tulee e‑kirja spe­ku­laa­tioon, suo­sit­te­len tutus­tu­maan aihet­ta tun­te­vien näke­myk­siin: täs­sä Kar­ri Kokon mai­nio kri­tiik­ki mai­nios­ta Kir­ja tien­haa­ras­sa vuon­na 2020 ‑opuk­ses­ta:

    http://www.parnasso.fi/kritiikit/2010–10/mista-puhumme-kun-puhumme-kirjan-kriisista/

  50. Osmo:

    Tuo Ken­neth Falc­kin kolum­ni meni asias­sa aivan har­haan. Halusi pro­tes­toi­da sitä, että ladat­tua kir­jaa ei saa pan­na koti­si­vuil­leen koko muun maa­il­man ladattavaksi

    Mis­sä hän sel­lais­ta vaa­tii? Eikös tuos­sa blo­gis­sa vaan ihan asial­li­ses­ti kau­his­tel­la, että kir­ja­busi­ness ei ole oppi­nut mitään his­to­rias­ta ja kuvit­te­lee voi­van­sa saa­da kulut­ta­jat osta­maan DRM-pilat­tu­ja kirjoja.
    Osmo mikä on sinun DRM-kantasi?

  51. Ennus­tan, että kir­jo­jen käy lopul­ta samal­la taval­la kuin uutis­ten ja musii­kin­kin: ne voi­daan lada­ta netis­tä ilmaiseksi.

    Tämä on vää­jää­mä­tön­tä, kun­han tek­niik­ka vie­lä vähän kehit­tyy. Kir­jai­li­jat eivät luon­nol­li­ses­ti tule saa­maan pen­niä­kään näis­tä latauksista.

    1. juhaq: jos kir­jai­li­jat eivät saa pen­niä­kään kir­jois­ta, kir­joit­ta­vat­ko ne kui­ten­kin ihan vain hyvää hyvyyt­tään? Onko netis­sä sil­loin mitään ladattavaa?

  52. Äh. Kir­jai­li­ja saa siis pari euroa per kir­ja. Tuon rahan peri­mis­kus­tan­nuk­set ovat enem­män kuin pari euroa, oli meka­nis­mi mel­kein mikä tahansa.

    Täs­sä meil­lä on kir­jai­li­ja joka antaa kir­jan luet­ta­vak­si ilmai­sek­si ja toi­voo saa­van­sa pari taalaa:
    http://www.neverend.com/ebooks

    Väit­täi­sin, että jos luki­ja jak­saa lukea kir­jan lop­puun, niin se toden­nä­köi­ses­ti myös mak­saa. “Man­hat­tan Trans­fer” on tosi­aan aika hyvä kir­ja, tes­tat­kaa­pa mak­su­ha­luk­kuut­ta omakohtaisesti.

    Pape­ri­pas­kas­sa ei kulut­ta­jan­suo­ja toi­mi lain­kaan yhtä hyvin. Jos ihmi­nen ostaa pas­kan kir­jan, jota ei viit­ti lukea, niin raho­ja ei saa takas.

  53. jos kir­jai­li­jat eivät saa pen­niä­kään kir­jois­ta, kir­joit­ta­vat­ko ne kui­ten­kin ihan vain hyvää hyvyyt­tään? Onko netis­sä sil­loin mitään ladattavaa?

    Argu­ment­ti voi­si olla pik­ku­riik­ki­sen uskot­ta­vam­pi, jos sen esit­tä­jä ei yllä­pi­täi­si hyvää hyvyyt­tään suh­teel­li­sen aktii­vi­ses­ti blo­gia ja jul­kais­sut hyvää hyvyyt­tään mer­kit­tä­vän osan usean edel­li­sen kir­jan­sa sisäl­lös­tä täy­sin ilmai­sek­si eri blogialustoilla.

    1. Olen jul­kais­sut vain yhden kir­jan netis­sä, itse kus­tan­ta­ma­ni. Yhden luvun jul­kai­se­mi­nen ei vält­tä­mät­tä vähen­nä kir­jan myyn­tiä, voi käy­dä myös toi­sin päin.
      On meil­lä ihmi­siä, jot­ka kir­jot­ta­vat romaa­ne­ja pöy­tä­laa­tik­koon eivät­kä saa nii­tä jul­kais­tuk­si kos­kaan. Näi­tä hen­gen­tuot­tei­ta var­maan­kin ilmaan­tuu net­tiin ilmai­sek­si, mut­ta sel­lai­sia huo­lel­la kir­joi­tet­tu­ja kir­jo­ja, joi­hin joku uhraa kak­si vuot­ta elä­mäs­tään, tulee aika vähän.

  54. DRM on aja­tus­vir­he, sen ongel­mia ei rat­kais­ta “yhdel­lä stan­dar­dil­la”. Jär­jes­tel­mä edel­lyt­tää ubiik­kia oraak­ke­lia joka osaa min­kä tahan­sa teok­sen ja kulut­ta­jan koh­dal­la tuot­taa oikean vas­tauk­sen kysy­myk­seen “onko kulut­ta­jal­la A käyt­tö­oi­keus teok­seen B”. Tämä on tie­tys­ti mahdotonta.

    Vaka­vas­ti kan­nat­tai­si har­ki­ta mah­dol­li­suut­ta teh­dä kir­jas­to­lai­tok­ses­ta jät­ti­mäi­nen säh­köi­sen median myyn­ti­ka­na­va ja häi­vyt­tää omis­ta­mi­sen ja lai­naa­mi­sen ero. Säh­köi­sen sisäl­lön myyn­ti on joka tapauk­ses­sa niin mar­gi­naa­lis­ta ettei mark­ki­na­häi­ri­köin­nis­tä oikein voi puhua, ja Aka­tee­mi­ses­ta saa joka tapauk­ses­sa parem­paa lat­tea joten tuos­sa­kaan suh­tees­sa ei sot­ke­ta markkinoita.

  55. Se mitä minus­ta­kin pitäi­si löy­tää on jon­kin­lai­nen tasa­pai­no­ti­la. Yhtä­lö menee näin: osto­hin­ta + osta­mi­sen vai­va + lain­kuu­liai­suu­den arvos­tus > kopioi­mi­sen vai­va + ran­gais­tus­ris­ki. Kun tämä toteu­tuu tar­peek­si monen kulut­ta­jan koh­dal­la niin lail­li­nen digi­taa­li­nen jake­lu toi­mii. Sil­lä ettei se toteu­du per­sau­ki­sen teek­ka­rio­pis­ke­li­jan kan­nal­ta ei ole mitään talou­del­lis­ta mer­ki­tys­tä kos­ka ei hän joka tapauk­ses­sa osta mitään, vaan kopioi tai lai­naa niin kuin tähän­kin saak­ka. DRM par­haa­na mah­dol­li­se­na­kin toteu­tuk­se­na, jota ei siis tule tule­maan, nos­taa osta­mi­sen vai­vaa vähin­tään saman ver­ran kuin se nos­taa kopioi­mi­sen vai­vaa. Se on yksin­ker­tai­ses­ti aivan jär­kyt­tä­vän huo­no idea, se että kaik­kia ulkois­hyö­ty­jä jul­kai­suis­ta ei saa sisäis­tet­tyä hin­taan on väis­tä­mä­tön­tä eikä se ole ennen­kään ollut mikään ongelma.

  56. En todel­la tie­dä. Sanoin vähän pro­vo­ka­too­ri­ses­ti, mut­ta kyl­lä­hän uuti­sia ja musiik­kia sekä tie­to­ko­ne­pe­le­jä saa netis­tä ilmai­sek­si. Ei tie­tys­ti kaik­kea mah­dol­lis­ta mut­ta paljon. 

    Uskoi­sin, että kir­ja tulee koke­maan saman­tyyp­pi­sen koh­ta­lon kun­han sitä ale­taan jake­le­maan netis­sä. Mut­ta mikä on koko kuva, sitä en tie­tys­ti tie­dä. Ehkä­pä esim. suu­ri­na pai­nok­si­na leviä­vät kir­jat myy­dään kir­joi­na ja pie­net pai­nok­set ilmai­sek­si netis­sä tms.

  57. Olen jul­kais­sut vain yhden kir­jan netis­sä, itse kus­tan­ta­ma­ni. Yhden luvun jul­kai­se­mi­nen ei vält­tä­mät­tä vähen­nä kir­jan myyn­tiä, voi käy­dä myös toi­sin päin.

    Kom­ment­tii­ni (johon ole­tan tämän viit­taa­van) pää­si pai­no­vir­he­pa­ho­lai­nen, sii­tä jäi puut­tu­maan sana “oleel­li­ses­ta”. Eli kir­jo­je­si oleel­li­ses­ta sisäl­lös­tä olet jul­kais­sut omal­la blo­gil­la­si ja hesa­rin nizza-blo­gis­sa enem­män kuin yhden kap­pa­leen verran.

    Ja kun siis nyt käy­tät kir­jo­ja ansain­ta­vä­li­nee­nä ja blo­ge­ja nii­den mark­ki­noin­ti­vä­li­nee­nä, tule­vai­suu­des­sa tuo saat­taa olla päinvastoin.

  58. Demo­gra­fia on koh­ta­lo. Mui­ta kuin viih­de­kir­jo­ja luke­va ylei­söä on eri­lais­ta kuin rock­musiik­ki­jen­gi. Sik­si kir­ja-alan tule­vai­suus näyt­tää noi­ta parem­mal­ta lukuun­ot­to­mat­ta Ilk­ka Remes tyyp­pe­jä ja kump­pam­nei­ta. Tie­tys­ti joi­ta­kin kir­ja-alal­la toi­mi­via tuo har­mit­taa, mut­ta perin­tei­ses­ti pelk­kä rahan­te­ko ei ole ollut se point­ti. Laa­duk­kai­den kir­jo­jen myyn­ti­voi­si oikeas­taan jopa kas­vaa, jos net­ti­kir­ja­kaup­pa tar­jo­aa herä­teos­tok­sil­le ennen­nä­ke­mät­tö­mät vali­koi­mat. Toi­vot­ta­vas­ti kus­tan­ta­jat tajuai­si­vat suh­tau­tua _kunnioitukselle_ omiin asiakkaisiinsa.

  59. Epäi­lin kyl­lä, että kir­jas­tot sääs­tä­vät sen yhden kap­pa­leen, mut­ta 30 tai 50 vuo­den pääs­tä se on hyvin suu­rel­la toden­nä­köi­syy­del­lä yhtä kuin ei sääs­täi­si yhtään kap­pa­let­ta. Monet kir­jat, joi­ta ei ole löy­ty­nyt Hel­sin­gis­tä, ovat olleet sel­lai­sia aikoi­naan suo­sit­tu­ja teok­sia, että niis­tä on var­mas­ti kopioi­ta sil­loin ollut. Ensin on kir­jan luke­mi­nen vähen­ty­nyt, sit­ten se on sii­vot­tu sik­si yhdek­si kap­pa­leek­si, ja lopul­ta joku on tämän yhden kap­pa­leen hukannut/varastanut/tiputtanut kylpyammeeseen/löytänyt koiran/kissan lei­kin jäl­jil­tä. Sit­ten ei ole enää yhtään kap­pa­let­ta, eikä kir­jas­to han­ki kor­vaa­vaa tilalle.

    Ei luu­li­si ole­van yhteis­kun­nal­le tavat­to­man kal­lis­ta pitää yhtä suur­ta kan­sal­lis­ta varas­toa läm­mi­tet­ty­nä jos­sa­kin Hel­sin­gin lai­ta­mil­la, jos­sa kir­jois­ta voi­tai­siin säi­lyt­tää riit­tä­vä mää­rä kopioi­ta. Ei sen tar­vit­se olla 30, mut­ta kui­ten­kin enem­män kuin se yksi ainut.

  60. kan­sal­lis­kir­jas­to säi­lyt­tää kaik­ki suo­mes­sa jul­kais­tut kir­jat. Kan­nat­taa käy­dä unio­nin­ka­dul­la tutus­tu­mas­sa palveluihin.

    Iso kir­ja­va­ras­to on raken­teil­la mik­ke­lis­sä. Lisä­tie­to­ja vaik­ka­pa uudes­ta tek­nii­kan maailmasta.

    Ei kan­na­ta kek­siä kan­sal­lis­kir­jas­toa uudes­taan. Se on toi­mi­nut jo ammoi­sis­ta ajois­ta ja pal­ve­lee ihan jokais­ta pal­ve­lua kaipaavaa.

  61. Anna-Lii­sa,

    Ilmei­ses­ti kom­ment­ti­ni oli aika vai­kea­lu­kui­nen, kos­ka näit pal­jon vai­vaa ker­toak­se­si sii­tä ilme­ne­vät asiat uudelleen.

    Ver­tauk­se­si DVD-elo­ku­viin ei ollut vain ontu­va, vaan rul­la­tuo­lis­sa työn­nel­tä­vä. Lais­sa erik­seen kiel­le­tään elo­ku­vien lai­naa­mi­nen. Kir­jas­toil­la on edel­leen oikeus lai­na­ta säh­kö­kir­jo­ja, kun­han lai­naa­vat teki­jän luval­la val­mis­tet­tu­ja teos­kap­pa­lei­ta. Ne voi­vat esi­mer­kik­si lai­na­ta luku­lai­tet­ta, jon­ka muis­tiin luet­ta­va säh­kö­kir­ja on tal­len­net­tu, tai luku­lait­tei­siin muis­ti­kort­te­ja. Luon­nol­li­ses­ti täl­lai­nen teos­kap­pa­lei­den lai­naa­mi­nen on verk­koon ver­rat­tu­na hyvin han­ka­la ja hidas tapa jakaa tietoa.

  62. Pek­ka Pes­si: oli­sit tosi­aan voi­nut ava­ta aja­tuk­sia­si. Puhut siis teos­kap­pa­leen lai­naa­mi­ses­ta: teos on kiin­ni­tet­ty alus­tal­le eli luku­lait­tee­seen, ja kir­jas­to lai­naa luku­lai­tet­ta jos­sa on myös sisäl­tö. Voi hyvin ver­ra­ta pape­ri­kir­jaan, todel­la­kin. Tuo vies­ti­si sano­ma ei tul­lut mie­lee­ni kos­ka se oli­si aivan pöh­kö­mäi­nen rat­kai­su säh­kö­kir­joil­le kirjastolevityksessä.

    Ole­te­taan että kir­jas­tot eivät voi­si levit­tää sana­tai­det­ta ja ‑infor­maa­tio­ta ver­kos­sa ja pai­ne­tut kir­jat muut­tui­si­vat kal­liik­si lah­ja­ta­va­roik­si. Kir­jas­ton hyl­lyis­sä oli­si yhtä pal­jon luku­lait­tei­ta kuin nyt pai­net­tu­ja kir­ja­ni­tei­tä. Aivan hul­lu ske­naa­rio, mut­ta kyl­lä minä sitä­kin pitäi­sin parem­pa­na kuin sitä että demo­kra­tian yksi kul­ma­ki­vi sor­tui­si: vapaa ja mak­su­ton tiedonsaanti.

  63. En usko kovin monen suo­ma­lai­sen luke­neen tai ole­van kiin­nos­tu­nut luke­maan Art­hur Koest­le­rin teos­ta Act of Crea­tion. Onnek­si se vie­lä löy­tyi yhdel­lä kap­pa­leel­la pk-seu­dul­ta kun sitä muu­ta­ma vuo­si sit­ten etsin.

    Et ihan hir­veäs­ti sel­väs­ti­kään etsi­nyt. Parin minuu­tin pikai­nen paneu­tu­mi­nen kir­jas­to­jen tie­to­kan­toi­hin ker­too, että Art­hur Koest­le­rin The Act of Crea­tion ‑teok­ses­ta on lai­nat­ta­via kappaleita

    - Kan­sal­lis­kir­jas­tos­sa,
    — Hel­sin­gin kaupunginkirjastossa,
    — Hel­sin­gin yli­opis­ton opiskelijakirjastossa,
    — Hel­sin­gin yli­opis­ton käyt­täy­ty­mis­tie­tei­den kirjastossa,
    — Hel­sin­gin yli­opis­ton val­tio­tie­teel­li­ses­sä kirjastossa,
    — Svens­ka han­dels­högs­ko­la­nin kir­jas­tos­sa Kampissa,
    — Aal­to-yli­opis­ton kir­jas­tos­sa Arabiassa.

    Eli perä­ti seit­se­mäs­sä hel­sin­ki­läi­ses­sä kir­jas­tos­sa, jot­ka kaik­ki ovat ylei­söl­le avoi­mia ja lai­naa­vat kokoel­mis­taan kir­jo­ja kenel­le tahan­sa nii­tä tar­vit­se­val­le, on kysei­nen kir­ja. Ja jos ei oli­si, sitä on kak­si kap­pa­let­ta myös Kuo­pion varas­to­kir­jas­tos­sa, jos­ta se tilat­tai­siin tän­ne päi­väs­sä paris­sa. Itse­kin olen aikoi­na­ni lai­nan­nut ja luke­nut Koest­le­rin kir­jas­ta muis­taak­se­ni käyt­täy­ty­mis­tie­teel­li­sen kir­jas­ton kappaleen.

    Toi­nen van­ha kir­ja pk-seu­dun kir­jas­tos­ta, jon­ka voi­si mai­ni­ta on Gus­ta­ve Le Bonin Jouk­ko­sie­lu. Se löy­tyy yhte­nä kap­pa­lee­na, joka on pai­net­tu Ota­van kir­ja­pai­nos­sa vuon­na 1912 (alku­pe­räi­nen teos on vuo­del­ta 1895).

    Tämä­kään ei pidä alkuun­kaan paik­kaan­sa. Jouk­ko­sie­lus­ta on lai­nat­ta­via kappaleita

    - Edus­kun­nan kirjastossa,
    — Hel­sin­gin kaupunginkirjastossa,
    — Hel­sin­gin yli­opis­ton val­tio­tie­teel­li­ses­sä kirjastossa,
    — Työ­väen­liik­keen kir­jas­tos­sa Sörnäisissä.

    Lisäk­si sii­tä on käsi­kir­jas­to­kap­pa­lei­ta Kan­sal­lis­kir­jas­tos­sa ja käyt­täy­ty­mis­tie­tei­den kirjastossa.

    Monet kir­jat, joi­ta ei ole löy­ty­nyt Hel­sin­gis­tä, ovat olleet sel­lai­sia aikoi­naan suo­sit­tu­ja teok­sia, että niis­tä on var­mas­ti kopioi­ta sil­loin ollut.

    Mai­nit­se­pa nyt vaik­ka ihan muu­ta­ma aikoi­naan suo­sit­tu kir­ja, joi­ta et ole löy­tä­nyt Hel­sin­gis­tä, niin minä ker­ron, mis­tä ne löy­ty­vät Hel­sin­gis­tä — toden­nä­köi­ses­ti useam­pa­na kuin yhte­nä kappaleena.

  64. En puu­tu asi­aan, kos­ka en tie­dä miten tek­no­lo­gia tulee kehittymään.

    Mut­ta tpyy­luo­man yhtä­lös­sä on kak­si yli­mää­räis­tä muut­tu­jaa. Jos lii­ke­toi­min­nan tuot­ta­vuus nojaa sii­hen, että ihmi­set nou­dat­ta­vat lake­ja joten­kin abstrak­tis­ti, lii­ke­toi­min­ta on rent-seekingiä.

  65. juha kir­joit­ti 31.10.2010 kel­lo 15:24
    “Ennus­tan, että kir­jo­jen käy lopul­ta samal­la taval­la kuin uutis­ten ja musii­kin­kin: ne voi­daan lada­ta netis­tä ilmaiseksi.”

    Ei se näin vält­tä­mät­tä mene. Ote­taan esi­mer­kik­si Mic­ro­sof­tin ohjel­mis­tot. Oli muu­ta­ma vuo­si, kun Wor­dit ja muut oli­vat suh­teel­li­sen help­po lada­ta netis­tä. Sit­ten Mic­ro­soft mui­den päi­vi­tys­ten­sä seas­sa lähet­ti konei­siin aitous-agen­tin. Jos ohjel­mis­to ei ollut aito, hom­ma tys­sä­si sii­hen. Muis­taak­sen jos­sain Tse­keis­sä asias­ta nousi mel­koi­nen poru. Siel­lä oli totut­tu pitä­mään Mic­ro­sof­tia ilmaisohjelmana.

    Digi­taa­li­seen kir­jaa voi­daan teh­dä, ellei ole jo teh­ty, saman­lai­nen tilaa­jan aitous­tar­kis­tus ja polt­taa se kir­ja niin lai­te­koh­tai­sek­si kuin vain voi olla. Voi­han sen tie­ten­ki kuva­ruu­tu­ko­pioi­na tai digi­ka­me­ral­la kuvan­taa, jos on tar­peek­si hul­lu ja rai­vo­päi­nen hakkeri.

  66. Pek­ka Pes­sil­le: Kir­jas­toil­la oli­si oikeus lai­na­ta esim. CD-levyl­le pol­tet­tu kir­jal­lis­ta infor­maa­tio­ta tie­dos­to­muo­dos­sa sisäl­tä­vä tal­len­ne. Täl­lai­sia tuot­tei­ta ei vain ole tar­jol­la eikä tule ole­maan­kaan. Kus­tan­ta­jat pitä­vät kiin­ni lain tar­joa­mas­ta 100-pro­sent­ti­ses­ta hal­lin­nas­ta verk­ko­ja­ke­lus­sa. Muun kuvit­te­le­mi­nen on haihattelua.

    Ehdot­to­mas­ti vir­heel­li­nen on Pek­ka Pes­sin kuvi­tel­ma sii­tä, että kir­jas­tot voi­si­vat lai­na­ta e‑sisältöjä luku­lait­tei­den avul­la kuten pape­ri­kir­jo­ja. Jot­ta sen sisäl­lön saa lail­li­ses­ti luku­lait­tee­seen, täy­tyy teh­dä sopi­mus oikeu­den­hal­ti­jan kans­sa. Sisäl­töä voi käyt­tää vain tuon sopi­muk­sen puit­teis­sa, sen lataa­mi­nen luku­lait­tee­seen ei syn­ny­tä vapaas­ti lai­nat­ta­vis­sa ole­vaa fyy­sis­tä tal­len­net­ta. Ei nii­tä luku­lait­tei­ta kir­jas­toil­le muu­ten tyrkytettäisi.

    Ver­kon kaut­ta levi­tet­tä­vät sisäl­löt tule­vat perin­teis­ten rin­nal­le, kuten musii­kis­sa ja elo­ku­van puo­lel­la on jo tapah­tu­nut. Näi­tä sisäl­tö­jä tul­laan käyt­tä­mään eri­lai­sil­la mobii­li­lait­teil­la, ei eri­kois­tu­neil­la lukulaitteilla. 

    Tämä kaik­ki tosin sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä, että mal­tai­ta mak­sa­va stan­dar­di­so­ta saa­daan nopeas­ti käy­dyk­si, kus­tan­ta­jat lopet­ta­vat typer­ryt­tä­vän ylil­hin­noit­te­lun­sa ja min­kä tahan­sa luo­van sisäl­lön jake­lu opi­taan näke­mään teol­li­suu­den puo­lel­la asia­kas­pal­ve­lu­na, ei orjakontrahtina.

  67. Tom­mi on täy­del­li­sen oikeas­sa, että useim­mat kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vat kir­jat kyl­lä jos­tain aina löy­ty­vät. Ongel­ma on se, että nii­den tilaa­mi­nen muu­al­ta Suo­mes­ta tai edes kau­pun­gin sivu­kir­jas­tos­ta on maksullista. 

    Olen teh­nyt opis­ke­luai­ka­na­ni usei­ta pro­jek­te­ja, joi­hin olen tar­vin­nut spe­si­aa­li­kir­jo­ja. Mihin tahan­sa aihee­seen vähää­kään syven­ty­mi­nen vaa­tii hel­pos­ti kym­me­niä kir­jo­ja. Yli­opis­ton tilaus­tak­sa oli kymp­pi per kir­ja. 200 euron kuu­kausi­bud­je­til­la olen jou­tu­nut kerää­mään tie­toa useat ker­rat ruo­an kus­tan­nuk­sel­la (Tam­pe­reel­la asues­sa­ni sain tosin tis­kin alta jee­siä, kun kave­ri työs­ken­te­li yli­opis­ton kirjastossa).

    On tie­tys­ti sel­vää, että kai­kis­sa kir­jas­tois­sa ei kan­na­ta pitää laa­jin­ta mah­dol­lis­ta vali­koi­maa. Kir­jo­jen tilaa­mi­sen ja kap­pa­le­mää­rän suh­teen kui­ten­kin hel­pos­ti toi­voo paran­nus­ta, kun on teh­nyt muu­ta­mia bus­si­mat­ko­ja Pasi­laan (2,5€ suun­ta) saa­dak­seen sul­ke­mi­sai­kaa vas­taan pla­ra­ta käsi­kir­jas­ton uniikkikappaleita.

  68. Mut­ta tpyy­luo­man yhtä­lös­sä on kak­si yli­mää­räis­tä muut­tu­jaa. Jos lii­ke­toi­min­nan tuot­ta­vuus nojaa sii­hen, että ihmi­set nou­dat­ta­vat lake­ja joten­kin abstrak­tis­ti, lii­ke­toi­min­ta on rent-seekingiä.

    Se on yksi kom­po­nent­ti, väi­tän että ihmi­set ovat val­mii­ta mak­sa­maan jon­kun pree­mion sii­tä että kah­des­ta iden­ti­teet­tis­tä tuot­tees­ta toi­nen on lail­li­nen. Voi sen näh­dä sen rent-see­kin­gi­nä, ts. mikä tahan­sa lain­sää­dän­nöl­li­nen jake­lu­mo­no­po­li on toki mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti sel­lai­nen. Tämä muu­ten kos­kee sit­ten esi­mer­kik­si tuotemerkkejäkin.

  69. Yli­opis­ton tilaus­tak­sa oli kymp­pi per kirja.

    Skan­daa­li! Hel­sin­gin kau­pun­gin­kir­jas­tos­sa se on nel­jä euroa, ja sil­lä kolu­taan myös muut poh­jois­maat, ellei Suo­mes­ta löy­dy. Ei siis aivan ilmais­ta, mut­ta yhden ainoan uuden kova­kan­ti­sen tie­teel­li­sen kir­jan hin­nal­la saa sen­tään tilat­tua jopa 20–30 kir­jaa lainaksi.

    Tom­mi on täy­del­li­sen oikeas­sa, että useim­mat kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vat kir­jat kyl­lä jos­tain aina löytyvät.

    Tai jopa: useim­mat useim­pien ihmis­ten kuvi­tel­ta­vis­sa ole­vat kir­jat löy­ty­vät useim­mis­ta isom­mis­ta kau­pun­geis­ta. Esi­mer­kik­si tuo Koest­le­rin The Act of Crea­tion, ei jäl­ki­mai­neel­taan eri­tyi­sen tun­net­tu 46 vuot­ta van­ha kir­ja, jon­ka väi­tet­tiin ole­van pää­kau­pun­ki­seu­dul­la yhte­nä ainoa­na kap­pa­lee­na — oikea luku oli siis 7 — on suo­raan oman paik­ka­kun­nan kir­jas­tos­ta saa­ta­va­na Hel­sin­gin lisäk­si myös Oulus­sa, Rova­nie­mel­lä, Joen­suus­sa, Turus­sa, Vaa­sas­sa, Jyväs­ky­läs­sä ja Tampereella.

    Olen itse todel­la suu­ri fyy­sis­ten kir­jas­to­jen ystä­vä — ne ovat yhteis­kun­nan ins­ti­tuu­tiois­ta yli­pään­sä ainoat, joi­ta erik­seen kii­tän nimel­tä mai­ni­ten esi­mer­kik­si omas­sa uudes­sa kir­jas­sa­ni — ja haluai­sin mie­lel­lä­ni itse antaa niil­le rut­kas­ti lisää resur­soin­tia. Mut­ta kyl­lä minun on samal­la myön­net­tä­vä, että esi­mer­kik­si sinun tar­pee­si tai omat tar­pee­ni kir­jas­to­jen vali­koi­mien suh­teen ovat niin har­vi­nais­laa­tui­sia, että jos­sain mää­rin kii­tol­li­sia mei­dän on olta­va nykyi­ses­tä­kin tilan­tees­ta. Jo se, että yli­pään­sä asuu aina­kin yhden kun­nol­li­sen tie­teel­li­sen kir­jas­ton lähis­töl­lä, on niin usko­ma­ton etuoi­keus, että pää­tä hui­maa. Esi­mer­kik­si minus­ta ei ehkä oli­si tul­lut lain­kaan sel­lais­ta ihmis­tä kuin olen, ellei sil­loi­sen Joen­suun yli­opis­ton kir­jas­to oli­si ollut var­tin mat­kan pääs­sä kotoa­ni ja avoin kai­kil­le tar­vit­si­joil­le, myös 15-vuo­ti­aal­le peruskoululaiselle.

  70. tpyy­luo­ma kir­joit­ti: “osto­hin­ta + osta­mi­sen vai­va + lain­kuu­liai­suu­den arvos­tus > kopioi­mi­sen vai­va + rangaistusriski”

    Muok­ka­sin vähän yhtäklöä, ja vaih­doin lain­kuu­liai­suu­den arvos­tuk­sen lain rik­ko­mi­sen häpeäk­si, kos­ka muut­kin ter­mit ovat hait­to­ja kuvaa­via. Muok­ka­sin yhtä­löä vähän muutenkin.

    osto­hin­ta + osta­mi­sen vai­va + käyt­tö­ra­joi­tus­ten hai­tat osto­hin­ta + osta­mi­sen vai­va + käyt­tö­ra­joi­tus­ten haitat

    Yhtä­lö on aika vai­kea lait­taa toi­mi­maan, mut­ta peri­aat­tees­sa hyvin alhai­nen osto­hin­ta (ehkä jopa 0€ + mai­nok­sia, tai jopa vapaa­eh­toi­set lah­joi­tuk­set + hyvin pie­ni osta­mi­sen vai­va) ja hyvin kevyt DRM (vaik­ka­kin tur­val­li­suus­mie­les­sä heik­ko) voi­si toi­mia. Tai aina­kin joku voi­si kokeilla.

  71. MK:“Mutta mitä tapah­tuu kus­tan­ta­mi­sel­le? Kun kir­jan monis­ta­mi­nen ei mak­sa mitään eikä pit­kä kir­ja ole lyhyt­tä kal­liim­pi, niin alkaa­ko mark­ki­noil­le tul­via pit­kiä, vii­meis­te­le­mät­tö­miä sepustuksia?”

    Eikö kus­tan­ta­jien raha­sam­po ole juu­ri oppi­kir­jat? Tätä bis­nes­tä ei mikään tek­no­lo­gia uhkaa. Suu­rin osa kir­jois­ta­han ei ole ennen­kään tuot­ta­nut voittoa.

  72. Ensik­si haja­nai­sia huomioita:

    Kaik­ki teok­set jot­ka tai­pu­vat nol­lik­si ja ykkö­sik­si tule­vat löy­ty­mään bit­tia­va­ruu­des­ta ennem­min tai myö­hem­min. Kyl­lä — myös kaik­ki ne “pas­kat” teokset.

    Suo­jauk­set tul­laan aina rik­ko­maan. Jo pel­käs­tään sii­tä syys­tä, että halu­taan näh­dä onko se mah­dol­lis­ta. Tie­tys­ti on.

    Net­tiai­ka­kau­del­la tie­don­vä­li­tys­tä ei yksin­ker­tai­ses­ti enää kye­tä kont­rol­loi­maan vaik­ka yritettäisiinkin.

    On väis­tä­mä­tön­tä, että aina tulee löy­ty­mään se yksi tyyp­pi tai löy­häh­kö kol­lek­tii­vi joka ottaa asiak­seen saat­taa mak­sut­to­mat piraat­ti­ver­siot interj­net­tiin — olkoon syy sii­hen mikä hyvän­sä. Yksi vuo­to riittää.

    ***

    Mitä tulee itse säh­köi­siin lukulaitteisiin…

    Kokei­le­ma­ni e‑ink näyt­tö­tek­niik­ka oli aina­kin pk-seu­dun kir­jas­tos­ta lai­naa­mas­sa­ni lait­tees­sa vie­lä lap­sen ken­gis­sä. Pas­ka kont­ras­ti ja hidas kuin mikä. Tämä tulee kyl­lä muut­tu­maan ja ymmär­tääk­se­ni uusin Kind­le on jo näyt­tö­tek­nii­kal­taan­kin “riit­tä­vän hyvä”. Mut­ta kehi­tys ei tie­ten­kään pysäh­dy tähän.

    iPa­din ja vas­taa­vien lcd-näy­töl­lis­ten lait­tei­den luku­ko­ke­mus vas­taa läppärin/monitorin näy­töl­tä lukua. Siis jota kuin­kin sama asia kuin yrit­täi­si lukea samaan aikaan kun kave­ri pitää tas­ku­lam­pun valoa lukit­tu­na sil­mii­si. Omas­ta mie­les­tä­ni hyvin­kin per­sees­tä, mut­ta tähän­hän mei­tä on kovas­ti totuteltu.

    En kek­si yhtä­kään syy­tä mik­si halpa/ilmainen n. 100 gram­man pai­noi­nen, viik­ko­ja (tule­vai­suu­des­sa ehkä kuu­kausia) latin­kin­sa pitä­vä luku­lai­te kaik­ki­ne mui­ne lisä­ar­voa tuot­ta­vi­ne omi­nai­suuk­si­neen EI syr­jäyt­täi­si fyy­sis­tä kirjaa.

    Tämä pitää eri­tyi­ses­ti paik­kan­sa kau­no­kir­jal­li­suu­des­sa jota lue­taan tyy­liin “alus­ta lop­puun” ja “ker­ran elä­mäs­sä”. Hyvän (vali­tet­ta­vas­ti myös huo­nos­ti kir­joi­te­tun) tie­to­kir­jan pariin palaa­mi­nen on pal­jon toden­nä­köi­sem­pää ja sii­nä myös plä­räi­ly muis­tin­vir­kis­tä­mi­sek­si on fik­tio­ta pal­jon oleellisempaa.

    Plä­räi­lys­sä perin­tei­nen kir­ja vie kyl­lä säh­köis­tä luki­jaa 10–0. Vaik­ka plä­räi­ly tun­tuu vaik­ka­pa hakusa­naa näpyt­te­lyä nopeam­mal­ta taval­ta etsiä tie­toa, tämä ei vält­tä­mät­tä pidä todel­li­suu­des­sa paik­kaan­sa. Kyse voi olla asen­ne­vam­mas­ta ja/tai huo­nos­ta toteu­tuk­ses­ta. Vie­lä on lii­an aikais­ta sanoa min­kä­lai­sik­si luku­lait­teet tule­vat kehit­ty­mään, var­maa on se, että nii­tä kehi­tel­lään eri­lai­siin tar­pei­siin, eri­lai­sil­le ihmisille. 

    Tämän­kin pals­tan kom­men­teis­ta käy­nee sel­väk­si ensin­nä­kin se, että lii­an moni ei ole edes vai­vau­tu­nut tutus­tu­maan säh­köis­ten luku­lait­tei­den tar­jon­taan, saa­ti itse kokei­le­maan nii­tä. Luul­ta­vas­ti yllät­tyi­sit — mah­dol­li­ses­ti posi­tii­vi­ses­ti. Toi­sek­si, pai­net­tu­jen kir­jo­jen “parem­muus” tun­tuu nyt näyt­täy­ty­vän lähin­nä siten, että kirjaa/kirjahyllyä voi­daan esi­tel­lä muil­le spe­deil­le osoi­tuk­se­na luke­nei­suu­des­ta, älyk­kyy­des­tä, hyväs­tä maus­ta tai mil­loin mis­tä­kin syistä.

    Oleel­lis­ta on, että pai­net­tu kir­ja (media yli­pää­tään) haas­kaa resurs­se­ja — ja täy­sin tur­haan. Pitäi­si pikem­min­kin lail­la kiel­tää tai vähin­tään­kin aset­taa niin kova hait­ta­ve­ro, että kir­jas­ta kir­ja­hyl­lys­sä tuli­si jäl­leen ker­ran “bätt­re fol­kin” yksinoikeus. 

    En tie­dä onko fyy­si­sen omis­ta­mi­sen halu (tai fyy­si­sen omis­ta­mi­sen osoit­ta­mi­sen tar­ve) lopul­ta­kaan suku­pol­vi­ky­sy­mys. Jokai­nen voi suo­rit­taa nopean empii­ri­sen kokeen vie­rai­le­mal­la net­ti­su­ku­pol­vea edus­ta­vien ihmis­ten kodeissa.

    Har­vas­sa ovat ne kodit jois­ta ei kir­ja- ja levy­hyl­lyä enää löy­tyi­si. Uskal­tai­sin myös väit­tää, että hyl­lyis­tä löy­ty­vis­tä teok­sis­ta val­tao­sa on ihan omak­si ostet­tu (vaik­kei nii­tä enää iki­nä kuun­nel­tai­si — saa­ti luet­tai­si). Ja, että nii­tä oste­taan hyl­lyn täyt­teek­si edel­leen­kin. Jos­tain syystä. 

    Omis­ta­mi­nen näy­tön ja ole­mat­to­man käy­tön vuok­si on kiel­tä­mät­tä höl­möä. Täl­lai­siin tar­pei­siin sopi­si parem­min väliai­kai­sen omis­ta­mi­sen muo­to eli vuokraus.

    Musii­kin puo­lel­la Spo­ti­fy toi­mii kulut­ta­jan näkö­kul­mas­ta ihan riit­tä­vän hyvin. Tämä voi­si olla yksi reit­ti jota kaut­ta kir­jai­li­jat­kin voi­si­vat saa­da kir­jois­taan edes jotain takai­sin. Tai ehkä­pä mai­neen (tai­don?) kas­vaes­sa sepus­ta­ja luo­vut­tai­si­kin teok­sen­sa maa­il­mal­le vas­ta kun hin­ta­va­raus huu­to­kau­pas­sa ylitetään.

    Pal­jon­ko oli­sin itse val­mis mak­sa­maan kuus­sa sii­tä hyväs­tä, että voi­sin mil­loin tahan­sa lukea mitä tahan­sa mil­lä lait­teel­la hyvän­sä — mai­nos­va­paas­ti? 5€? Jo vain. 10€? Työs­sä­käy­vä­nä ehdot­to­mas­ti. 20€? En tie­dä, ehkä. Kesäisin?

    Oikein hyväs­tä tari­nas­ta tai tie­don­mu­ruses­ta voi­sin jäl­ki­kä­teen vaik­ka jokusen lan­tin teki­jäl­le lahjoittaakin… 

    Hyvä teks­ti lue­taan aina. Ja joku sen halu­aa aina kir­joit­taa. Sosi­aa­li­sen median avul­la hel­mien poi­mi­mi­nen lan­ta­ka­sas­ta tulee aina vain hel­pom­mak­si. Ja huo­not teks­tit jää­vät jat­kos­sa useam­min luke­mat­ta mikä oikeus ja koh­tuus onkin.

    Eläm­me mie­len­kiin­toi­sia aiko­ja täl­lä­kin saral­la. Ei mene kau­aa kun viral­li­nen ärri­mur­ri Ant­ti Nyleeeen­kin jou­tuu nöyr­ty­mään osta­maan tuon par­jaa­man­sa säh­köi­sen luku­lait­teen. Vuan suop­han sitä nuo­ri mies huuella.

  73. Ei vaan, “pie­nem­pi­kuin” ja “suurempikuin”-merkit tul­kit­tiin kont­rol­li­mer­keik­si. Siis­pä kaa­vat oli­vat (toi­vot­ta­vas­ti nyt luettavissa):

    osto­hin­ta + osta­mi­sen vai­va + käyt­tö­ra­joit­tei­den kiusa “pie­nem­pi­kuin” kopioi­mi­sen vai­va + ran­gais­tus­ris­ki + lain rik­ko­mi­sen häpeä

    lisäk­si: pal­ve­lun arvo “suu­rem­pi­kuin” osto­hin­ta + osta­mi­sen vai­va + käyt­tö­ra­joit­tei­den kiusa

  74. ano­na­non: “Omis­ta­mi­nen näy­tön ja ole­mat­to­man käy­tön vuok­si on kiel­tä­mät­tä höl­möä. Täl­lai­siin tar­pei­siin sopi­si parem­min väliai­kai­sen omis­ta­mi­sen muo­to eli vuokraus.”

    Sel­lai­sen hyö­dyk­keen vuo­kraus jon­ka lisä­ar­vo on olla tar­vit­taes­sa käy­tet­tä­vis­sä vaik­ka käyt­tö oli­si har­vi­nais­ta tuo mie­leen rie­mas­tut­ta­van Toll Doo­rin Phi­lip K Dic­kin Ubikista:

    Five cents, plea­se,” his front door said when he tried to open it. One thing, any­how, hadn’t chan­ged. The toll door had an inna­te stub­born­ness to it; pro­bably it would hold out after eve­ryt­hing else.

    (Arvaa viit­sin­kö ryh­tyä plä­räi­le­mäl­lä etsi­mään tuo­ta koh­taa vaik­ka kir­ja on käden ulottuvilla).

  75. Ai niin vie­lä yksi näkö­kul­ma kir­jo­jen tule­vai­suu­teen. Suo­mes­sa on muis­taak­se­ni jäl­jel­lä enää yksi pape­ri­teh­das, joka val­mis­taa kirjapaperia. 

    Saat­taa siis olla, että kir­jan tule­vai­suus on uhat­tu­na myös toi­mi­tus­ket­jun muis­ta osis­ta joh­tuen, kuin vain uudes­ta näyttöpäätteestä.

    Sano­ma­leh­ti­pa­pe­ri­teh­taat­han ovat jo men­neet kiin­ni yksi toi­sen­sa jäl­keen… sum­ma, kajaa­ni, var­kaus… Ei tie­tys­ti pel­käs­tään netin vai­ku­tus­ta, mut­ta suun­ta on sama.

  76. Säh­kö­kir­jan ja pape­ri­kir­jan muka­vuus­ver­tai­lu on toi­sar­voi­nen asia. Kir­jai­li­joi­den toi­meen­tu­lo on toi­sar­voi­nen asia. Ensiar­voi­sia ovat Jen­nin ja Anna-Lii­san esit­tä­mät kysy­myk­set, kos­ka ne sisäl­tä­vät kysy­myk­sen kir­jal­li­suu­den yhteis­kun­nal­li­ses­ta merkityksestä. 

    Siis: Mitä säh­kö­kir­ja tekee infor­maa­tion ja kult­tuu­rin mak­sut­to­muu­del­le? Pri­va­ti­soi­tuu­ko mak­sul­li­nen tie­to? Syn­tyy­kö luok­ka­ja­ko infor­maa­tio­köy­hiin ja infor­maa­tio­rik­kai­siin? Miten käy demokratian?

    Näi­hin on sel­vä vas­taus. Niin kau­an kuin pyri­tään lisää­mään yhteis­kun­nal­le hyö­dyl­li­sen taiteen/tieteen tuo­tan­toa lain­sää­dän­nöl­lä, joka antaa teki­jäl­le kau­pal­li­sen yksi­noi­keu­den teok­sen­sa kau­pal­li­seen hyö­dyn­tä­mi­seen, infor­maa­tio­rik­kai­den ja ‑köy­hien väli­nen kui­lu syve­nee. Näin on käy­nyt tähän­kin asti, mut­ta tie­to­tek­nii­kan kehi­tys tulee syven­tä­mään sitä taval­la, jota ei voi­da enää perus­tel­la mil­lään yhtei­sel­lä edulla. 

    Teki­jä­noi­keu­det ja niil­lä ansai­tut rahat kasaan­tu­vat yhä voi­mak­kaam­min ja yhä har­vem­mil­le menes­ty­jil­le. Vapaa pää­sy taiteeseen/tieteeseen tulee yhä vai­keam­mak­si, jot­ta par­hai­den menes­ty­mis­tä ei hai­tat­tai­si. Oikeuk­sien hal­ti­joi­den ja piraat­tien väli­nen kil­pai­lu tulee kulut­ta­maan yhä enem­män yhtei­siä voi­ma­va­ro­ja ja joh­ta­maan lisään­ty­vään byro­kra­ti­aan ja jär­jet­tö­miin ran­gais­tuk­siin. Kaik­ki tämä muren­taa demokratiaa.

    Ehkä vie­lä vaka­vam­paa on kui­ten­kin se, mitä tämä kehi­tys tekee taiteen/tieteen laa­dul­le. Sen lau­lu­ja lau­lat, kir­jo­ja kir­joi­tat ja tie­tei­tä tut­kit, jon­ka lei­pää syöt. Kun teki­jän palk­ka riip­puu teki­jä­noi­keus­jär­jes­tel­mäs­tä, on sel­vää että teki­jät kan­nat­ta­vat tätä jär­jes­tel­mää ja sen filo­so­fis­ta perus­taa, kapi­ta­lis­mia, eikä se voi olla näky­mät­tä hei­dän tuo­tan­nos­saan. Puh­taim­mil­laan tämä ”kapi­ta­lis­ti­nen rea­lis­mi” ilme­nee TV:n ohjel­ma­for­maa­teis­sa (teki­jä­noi­keu­del­lis­ta tava­raa) tyyp­piä Big Brot­her, joi­den kes­kei­nen vies­ti on: uhraa elä­mä­si menes­tyk­sen mark­ki­noil­le tai sinut kar­ko­te­taan jou­kos­ta. Mitään et voi. Älä parem­mas­ta unia näe.

  77. Tom­mi Uschanov,

    Tar­koi­tin toki kau­pun­gin­kir­jas­to­ja, joi­ta käy­tän ensi­si­jai­ses­ti, kos­ka ne ovat käte­vim­piä ja lähim­pä­nä. Toki käy­tän myös yli­opis­ton­kir­jas­toa. Kyl­lä­hän siel­tä löy­tyy noi­ta teok­sia yhtä kap­pa­let­ta enem­män, olet oikeas­sa. Osal­ta­ni siis hive­nen lii­oit­te­lua, myön­nän. Oli­si pitä­nyt tarkistaa.

    Yleen­sä en mak­sa usei­ta euro­ja tilaus­hin­taa, ellen ole var­ma teok­sen mer­ki­tyk­ses­tä. Usein sitä ei etu­kä­teen voi olla.

    Yksi teos monis­ta, mitä en ole löy­tä­nyt, sikä­li kun osaan kan­nois­ta hakea, on Lui­gi Barzi­nin (sr.) Peking to Paris (eng.) vuo­del­ta 1908, joka on aika­naan ollut suo­sit­tu teos, lai­naus wikipediasta:

    As a jour­na­list of the Cor­rie­re del­la Sera, in 1907 he accom­pa­nied Prince Sci­pio­ne Borg­he­se in the famous Peking to Paris motor race, win­ning it after a jour­ney of months in an Ita­la car across Chi­na and Sibe­ria, tra­ve­ling amongst regions and people that had never seen a car befo­re. Of this adven­tu­re, he left a won­der­ful memoir, fil­led of hundreds of pho­to­graphs, in his book Peking to Paris, that was publis­hed in 1908 in ele­ven dif­fe­rent languages

    Näi­tä on monia mui­ta, mut­ta en lupea nyt luet­te­le­maan kiin­nos­tuk­sie­ni kohteita.

  78. Yksi teos monis­ta, mitä en ole löy­tä­nyt, sikä­li kun osaan kan­nois­ta hakea, on Lui­gi Barzi­nin (sr.) Peking to Paris (eng.) vuo­del­ta 1908

    Löy­tyy vuon­na 1972 jul­kais­tu­na uusin­ta­pai­nok­se­na Varas­to­kir­jas­tos­ta, joka on siis Kuo­pios­sa. Sin­ne on pyrit­ty aivan tie­toi­ses­ti kerää­mään muis­sa Suo­men kir­jas­tois­sa pois­to­jen koh­teek­si jou­tu­nei­ta kir­jo­ja aina­kin yksi kap­pa­le, jot­ta ne oli­si­vat suo­ma­lais­ten käy­tet­tä­vis­sä jatkossakin.

    Yleen­sä en mak­sa usei­ta euro­ja tilaus­hin­taa, ellen ole var­ma teok­sen merkityksestä.

    Kan­sal­lis­kir­jas­ton kaut­ta tilaa­mal­la Varas­to­kir­jas­ton kir­jat saa lai­naan täy­sin veloi­tuk­set­ta. Ne tule­vat paris­sa päi­väs­sä ja nii­tä saa pitää jopa mon­ta kuu­kaut­ta, kun­han lai­nan uusii nel­jän vii­kon välein. Käyn­ti Senaa­tin­to­rin nur­kal­la ei lie­ne lii­kaa vaadittu.

  79. Kii­tok­set Tommi,

    Vaik­ka saa­tan lukea lähem­mäs 200 kir­jaa vuo­des­sa, täs­sä asias­sa olen kyl­lä ollut ilmei­sen saa­ma­ton. Löy­tyy­kö jos­tain haku­pal­ve­lu, jos­sa näkee teok­sen saa­ta­vuu­den kai­kis­sa Suo­men lainakirjastoissa?

  80. Varas­to­kir­jas­to Kuo­pios­sa on OKM:n rahoit­ta­ma lai­tos, jon­ka tar­koi­tus on olla se vii­mei­nen sijoi­tus- ja tur­va­paik­ka teok­sil­le, joil­le ei muu­al­la enää löy­dy hyl­ly­ti­laa (Kan­sal­lis­kir­jas­to pitää huol­ta vain Fen­nicas­ta ja lai­nak­si saa­mi­nen ei vält­tä­mät­tä onnistu).

    Varas­to­kir­jas­to ei peri kir­jas­toil­ta mak­sua lähet­tä­mis­tään lai­nois­ta tai artik­ke­li­ko­pios­ta. Toi­sin sanoen on kiin­ni välit­tä­vän kir­jas­ton poli­tii­kas­ta, jou­tuu­ko Varas­to­kir­jas­ton lai­nois­ta mak­sa­maan mitään. Asia kan­nat­taa tar­kis­taa käyt­tä­mäs­tään kirjastosta.

    Hel­Met-kir­jas­to­jen yhtei­nen musiik­ki­va­ras­to Tik­ku­ri­las­sa toi­mit­taa kau­ko­lai­nat maksutta.

  81. Jos on tie­to­ko­ne käy­tet­tä­vis­sä, kir­jan saa­ta­vuu­den sel­vit­tä­mi­nen on yksinkertaista. 

    Yli­opis­to­kir­jas­to­jen yhteis­tie­to­kan­ta Lin­da on nykyi­sin vapaas­ti käytettävissä.

    Yleis­ten ja kaik­kien mui­den­kin kir­jas­to­jen yhteis­tie­to­kan­ta Frank kuu­luu kir­ja­net­si­jän vält­tä­mät­tö­miin työkaluihin.

  82. Osmo

    En tun­ne ohjel­moin­nin suo­mia mah­dol­li­suuk­sia, mut­ta ide­aa­li oli­si sel­lai­nen suo­jaus, joka sal­lii kopioin­nin, jos alku­pe­räi­nen tie­dos­to pois­te­taan. Saman pitäi­si toi­mia palau­tet­taes­sa lai­na alku­pe­räi­sel­le tie­dos­ton omistajalle. 

    Tämä ei käy­tän­nös­sä onnis­tu, jos tava­ran on tar­koi­tus olla nor­maa­li tie­dos­to käyt­tö­jär­jes­tel­män pii­ris­sä, muu­ten pelien jul­kai­si­jat oli­si­vat var­mas­ti näin toi­mi­neet koti­tie­to­ko­nei­den alkua­jois­ta läh­tien. Tie­dos­to­jen kopioin­ti kuu­luu tie­tys­ti aina tie­to­ko­nei­den käyt­tö­jär­jes­tel­mien perus­set­tiin, eikä kopioin­ti­toi­min­to kat­so tie­dos­ton sisäl­töön. Kuvi­tel­ta­vis­sa oli­si jon­kun­lai­nen ‘olen ainoa kap­pa­le’ ‑lät­kä tie­dos­ton meta­da­taan ja käyt­tö­jär­jes­tel­mä, joka nou­dat­tai­si lät­kän ohjet­ta eikä suos­tui­si teke­mään kopio­ta, mut­ta lät­kän pois­ta­mi­nen oli­si kenel­le tahan­sa hak­ke­ril­le tri­vi­aa­lia. Lisäk­si lät­kää pitäi­si saa­da nou­dat­ta­maan kaik­ki käyt­tö­jär­jes­tel­mien toi­mit­ta­jat (Linux-kehit­tä­jil­le oli­si aivan tur­ha men­nä mois­ta esit­tä­mään) ja jo myy­dyt ja asen­ne­tut sys­tee­mit, eli käy­tän­nös­sä ham­mas­tah­naa ei saa takai­sin tuu­biin. Nyky­ään kopioi­ta syn­tyy kai­ken­maa­il­man väli­muis­tei­hin men­nen tul­len muu­ten­kin, mm. täs­tä web­bi­si­vus­ta jää pal­ve­li­men ja oman ruu­dun välil­lä väliai­kai­nen kopio mah­dol­li­ses­ti useam­mal­le­kin koneel­le mat­kan var­rel­la ja lisäk­si oman koneen selai­men välimuistiin. 

    Jot­kut tun­tu­vat suun­nit­te­le­van suo­jaus­ta, joka perus­tuu sii­hen, että kulut­ta­jal­la ei ole hal­lus­saan koko tie­dos­toa ja se puut­tu­va osa edel­lyt­tää yhteyt­tä johon­kin keskuslaitteeseen. 

    Näi­tä­hän on jo tul­lut ja men­nyt. Taval­li­sem­pi vari­aa­tio tee­mas­ta on se, että tie­dos­to on sala­kir­joi­tet­tu ja avain on verk­ko­yh­tey­den taka­na kes­kus­lait­tees­sa. Täs­sä tul­laan DRM:n perus­ta­vaa laa­tua ole­vaan ongel­maan: joko käyt­tö­eh­dot ovat täy­sin koh­tuut­to­mat kuten Osmo edel­lä esit­tää, tai sit­ten kulut­ta­jal­le on annet­ta­va sekä kryp­tat­tu tuo­te (esim. DVD) että avain sen avaa­mi­seen (esim. DVD-soi­tin, joka voi olla sovel­lus tie­to­ko­nees­sa). Tämä joh­taa väis­tä­mät­tä sii­hen, että joku ulko­puo­li­nen taho pur­kaa kryp­tauk­sen, kos­ka avain­ta ei voi pitää salas­sa. Net­to­vai­ku­tus on se, että lain­kuu­liais­ten käyt­tä­jien elä­mä han­ka­loi­tuu ja vähem­män lain­kuu­liai­set kopioi­vat min­kä kerkiävät.

    1. Ennus­tee­ni, ei siis ehdo­tuk­se­ni on, että tie­dos­ton, jos­ta kryp­taus on puret­tu, hal­lus­sa­pi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa.
      Jos­kus kau­an sit­ten joi­ta­kin ohjel­mia suo­jat­tiin anta­mal­la nii­den muka­na fyy­si­nen avain (nyt var­maan­kin pan­tai­siin USB-port­tiin). Joku ehkä innos­tuu kehit­tä­mään myös tätä teknologiaa.

  83. Osmo: “Ennus­tee­ni, ei siis ehdo­tuk­se­ni on, että tie­dos­ton, jos­ta kryp­taus on puret­tu, hal­lus­sa­pi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa.”

    Heh­heh. Mul­la on täs­sä sat­tu­mal­la kes­ken varas­tet­tu kir­ja. Nyt kun Osmon kir­ja­po­lii­sit alkaa kier­rel­lä asun­nos­ta toi­seen, teen kai­kil­le kir­joil­le näin:

    zip ‑me jemma.zip SongsOfDistantEarth.txt
    Enter password: sanasala

    Nyt kir­ja on siis jem­mas­sa sala­sa­nan takana.

    Jot­ta en jou­tui­si het­kek­si­kään sii­hen tilan­tee­seen, että hal­lus­sa­ni oli­si kysei­nen piraat­ti ei-kry­pa­tys­sa muo­dos­sa, luen sitä aina ja vain suo­raan ruudulta:

    unzip ‑eM jemma.zip
    Enter password: sanasala

    Apro­poo. Tuli­kin mie­lee­ni, että Laser-print­te­ri­ni tark­kuus on 2000x4000. Siis 8 mil­joo­naa bit­tiä per sivu. Sii­hen­hän mah­tui­si kaik­ki Osmon kir­jat. Kysei­ses­tä sivus­ta voi­si tai­tel­la len­nok­ke­ja, tape­toi­da ves­san­sei­niä, pai­naa T‑paitoja ja val­mis­taa kirjankansia. 

    Tun­tuu kyl­lä sil­tä, että Osmon kir­ja­po­lii­sit on häviöl­lä heti alkumetreillä.

  84. Osmo

    Ennus­tee­ni, ei siis ehdo­tuk­se­ni on, että tie­dos­ton, jos­ta kryp­taus on puret­tu, hal­lus­sa­pi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa. 

    Ame­ri­kan Yhdys­val­lois­sa kopio­suo­jauk­sen kier­tä­mi­ses­tä on lais­sa aika kovat ran­gais­tuk­set, kun lain ovat kir­joit­ta­neet levy- ja elo­ku­va­teol­li­suu­den etu­jär­jes­töt. Tilan­ne on käy­tän­nös­sä joh­ta­nut sii­hen, että ko. etu­jär­jes­töt ja levy-yhtiöt haas­ta­vat raas­tu­paan esi­merk­ki­ta­pauk­sen­omai­ses­ti satun­nai­so­tan­nal­la ver­tais­verk­ko­jen käyt­tä­jiä. Iso­jen tuo­mioi­den lät­ki­mi­nen satun­nai­sil­le rahat­to­mil­le opis­ke­li­joil­le sun muil­le ei ole var­si­nai­ses­ti kohen­ta­nut teol­li­suu­de­na­lan mai­net­ta eikä havait­ta­vas­ti hidas­ta­nut lai­ton­ta kopioin­tia. Tämä siis kos­ki tie­dos­to­jen levit­tä­jiä (ei vält­tä­mät­tä miten­kään eri­tyi­sen mer­kit­tä­viä sel­lai­sia) ver­tais­ver­kois­sa. Jos otet­tai­siin täl­lä sekun­nil­la pika­tar­kis­tus suo­ma­lais­ten kova­le­vyis­tä, niin epäi­len­pä, että teki­jä­noi­keus­rik­ko­mus­ten osal­ta puh­taat oli­si­vat aika pie­ne­nä vähem­mis­tö­nä. Voi­han sitä tie­tys­ti yrit­tää koko kan­saa­kin rangaista.

    Jos­kus kau­an sit­ten joi­ta­kin ohjel­mia suo­jat­tiin anta­mal­la nii­den muka­na fyy­si­nen avain (nyt var­maan­kin pan­tai­siin USB-port­tiin). Joku ehkä innos­tuu kehit­tä­mään myös tätä teknologiaa. 

    Tuo jär­jes­te­ly on edel­leen sama kuin muis­sa DRM-sys­tee­meis­sä, eli käyt­tä­jäl­lä on sekä kryp­tat­tu data että sen avain. Käy­tän­nös­sä se ei siis eroa DVD-soit­ti­mes­ta miten­kään, soit­ti­mes­sa avain on vaan veh­keen sisuk­sis­sa eikä eril­li­sel­lä tikul­la. Avai­meen käsik­si pää­se­mi­ses­tä voi teh­dä tek­ni­ses­ti han­ka­laa (pii­lot­taa se tikul­le eikä antaa esim. Mic­ro­soft-tyy­lis­tä ihmi­sen luet­ta­vaa nume­ro-kir­jain­sar­jaa), mut­ta sen täy­tyy joka tapauk­ses­sa olla sys­tee­min itsen­sä luet­ta­vis­sa ja sik­si se on aina altis hak­ke­roin­nil­le. Toi­sin sanoen: kun salai­suu­den jake­lee kai­kil­le asiak­kail­le niin se lak­kaa ole­mas­ta salai­suus, ja koko muu­ta maa­il­maa on vai­kea laki­teit­se vaa­tia pitä­mään täm­möi­siä salaisuuksia.

    Ohjel­mis­tot tie­tys­ti ovat jon­kin ver­ran eri jut­tu kuin musiik­ki tai kir­jat sii­nä mie­les­sä, että ohjel­maan itseen­sä voi upot­taa mie­li­val­tai­sen mää­rän lisens­si­tar­kis­tuk­sia ja lisens­si­sys­tee­min tek­niik­kaa voi vaih­taa vaik­ka ohjel­man joka ver­sios­sa, mikä oli­si kir­jo­jen luku­lait­teen tai DVD-soit­ti­mien tapauk­ses­sa niin tus­kal­lis­ta, että myyn­ti var­mas­ti tys­säi­si siihen.

  85. Lisäyk­se­nä edel­li­seen heit­toon suo­ma­lais­ten kova­le­vyis­tä ja kes­kus­te­luun kopioi­den syn­ty­mi­ses­tä: esim. web­bi­se­lain­ten Flash-lisä­ke aina­kin jois­sa­kin jär­jes­tel­mis­sä tal­len­taa You­tu­be- yms. web­bi­vi­deois­tä väliai­kai­sen kopion koneen kova­le­vyl­le (näin ei käy aina, vaan tämä riip­puu mm. Flas­hin ja käyt­tö­jär­jes­tel­män ver­sios­ta ja web­bi­si­vun toteu­tus­ta­vas­ta). Moni­ko on sat­tu­nut kat­so­maan You­tu­bes­ta pät­kän, jon­ka musiik­kiin teki­jäl­lä ei ollut oikeuk­sia ja joka musiik­ki tuli alun perin kryp­ta­tus­ta tie­dos­tos­ta? Videon­pät­kä saat­taa hyvin­kin maa­ta koneen kova­le­vyn uume­nis­sa viik­ko­kausia jäl­ki­kä­teen. Tuos­sa Osmon ennus­tes­ke­naa­rios­sa täm­möi­nen web­bi­surf­fai­li­ja oli­si siis ran­gais­ta­va rikollinen.

  86. Jos­kus kau­an sit­ten joi­ta­kin ohjel­mia suo­jat­tiin anta­mal­la nii­den muka­na fyy­si­nen avain (nyt var­maan­kin pan­tai­siin USB-port­tiin). Joku ehkä innos­tuu kehit­tä­mään myös tätä teknologiaa.

    Sof­tan kans­sa tuo toi­mii että se jat­ku­vas­ti pol­laa sitä avain­ta kun sitä käy­te­tään, tosin se on niin kan­kea mal­li että tuos­ta on muu­ta­mia poik­keuk­sia lukuu­not­ta­mat­ta luo­vut­tu. Doku­ment­tien kuten teks­ti kans­sa taas ei, jos se teks­ti näkyy ruu­dul­la sen voi aina kopioida.

  87. Sep­po Ryväs: “Apro­poo. Tuli­kin mie­lee­ni, että Laser-print­te­ri­ni tark­kuus on 2000×4000. Siis 8 mil­joo­naa bit­tiä per sivu. Sii­hen­hän mah­tui­si kaik­ki Osmon kir­jat. Kysei­ses­tä sivus­ta voi­si tai­tel­la len­nok­ke­ja, tape­toi­da ves­san­sei­niä, pai­naa T‑paitoja ja val­mis­taa kirjankansia.”

    Niin­pä — mut­ta lukea­han sitä ei voi — se sii­tä sitten.

  88. Sep­po Ryväs: “Apro­poo. Tuli­kin mie­lee­ni, että Laser-print­te­ri­ni tark­kuus on 2000×4000. Siis 8 mil­joo­naa bit­tiä per sivu. Sii­hen­hän mah­tui­si kaik­ki Osmon kir­jat. Kysei­ses­tä sivus­ta voi­si tai­tel­la len­nok­ke­ja, tape­toi­da ves­san­sei­niä, pai­naa T‑paitoja ja val­mis­taa kirjankansia.”

    Rai­mo K: Niin­pä – mut­ta lukea­han sitä ei voi – se sii­tä sitten.

    Ote­taan ves­san sei­näs­tä digi­ka­me­ral­la kuva ja anne­taan se vaik­ka Tes­se­ract-ohjel­mal­le, se ymmär­tää viivakoodeja.

    Vii­va­koo­de­ja taas tuot­taa vaik­ka Zint.

    Oli­si mie­len­kiin­tois­ta tie­tää mis­sä koh­taa jake­lu­ket­jus­sa tar­kal­leen tapah­tuu laittomuuksia.
    Koo­da­tes­sa, prin­ta­tes­sa, lii­ma­tes­sa, kuvat­taes­sa vai­ko dekoodatessa?

  89. Sep­po Ryväs: “Ote­taan ves­san sei­näs­tä digi­ka­me­ral­la kuva ja anne­taan se vaik­ka Tes­se­ract-ohjel­mal­le, se ymmär­tää viivakoodeja.”

    Kun nor­maa­li luet­ta­va A4 teks­ti­si­vu on muis­taak­se­ni noin 2 kiloa, se tar­koit­taa sitä, että se 8 gigaa on niin pien­tä, että sii­tä ei piru­kaan ota sel­vää, eikä aina­kaan mikään nor­maa­li digi­ka­me­ra. Kuva ves­san sei­näs­tä on vain kuva ves­san seinästä.
    Suo­ja­tun tie­dos­ton tuhoa­mi­nen ei lie­ne lai­ton­ta mis­sään vaiheessa.

  90. 8 gigaa on niin pientä 

    2000 x 4000 = 8 000 000 bit­tiä. Yksi tavu on 8 bit­tiä, eli täl­lä mitoi­tuk­sel­la A4:sen kapa­si­teet­ti oli­si noin mil­joo­na tavua eli yksi mega­ta­vu. En ole kat­so­nut Osmon kir­jo­jen tie­dos­to­ko­ko­ja, mut­ta epäi­len, ettei­vät ne kaik­ki mah­tui­si PDF-tie­dos­toi­na ker­ral­la tuo­hon tilaan. Pape­rin reso­luu­tioon vai­kut­taa print­te­rin lisäk­si pape­ri­laa­tu, jos­sa on joku mää­rä epä­ta­sai­suuk­sia ja jos­sa mus­te levi­ää jol­lain tavalla.

  91. Ennus­tee­ni, ei siis ehdo­tuk­se­ni on, että tie­dos­ton, jos­ta kryp­taus on puret­tu, hal­lus­sa­pi­dos­ta tulee hyvin rangaistavaa.

    Onnek­si täl­lai­sen kau­hu­ku­van varal­le on jo nyt ole­mas­sa “Deniable enc­ryp­tion” ‑sys­tee­me­jä (en tie­dä miten tuo kään­tyy suo­mek­si, wiki­pe­dia ker­too lisää), joi­den avul­la minun par­haan ymmär­ryk­se­ni mukaan kukaan ei pys­ty edes osoit­ta­maan, että minul­la oli­si kova­le­vyl­lä­ni itse salaa­mia­ni tie­dos­to­ja, nii­den sisäl­lös­tä puhumattakaan.

    Täl­löin lop­pu­tu­le­ma on täs­mäl­leen sama kuin kaik­kien mui­den­kin viri­tel­mien kans­sa. Ne joi­ta kiin­nos­taa, kopioi­vat hel­pos­ti, ja taval­lis­ten asiak­kai­den elä­mä teh­dään vaikeaksi. 

    Ja oli­si kyl­lä mie­len­kiin­tois­ta kuul­la ennus­teen lisäk­si myös kan­ta­si moi­seen ajatukseen?

  92. Mik­ko H: “Yksi tavu on 8 bit­tiä, eli täl­lä mitoi­tuk­sel­la A4:sen kapa­si­teet­ti oli­si noin mil­joo­na tavua eli yksi megatavu.”

    Voi­han sen noin­kin ajatella.
    Toi­saal­ta kun sil­le A4 kokoi­sel­le arkil­le mah­tu­va 12 pis­teen kokoi­nen teks­ti­tie­dos­to on noin 2 kiloa (ilman Wor­din ohjaus­merk­ke­jä yms. lisäyk­siä) niin se 8 gigan teks­ti pitäi­si pie­nen­tää 40.000.000 ker­taa — teks­ti oli­si aika pien­tä, mikä mah­tai­si pis­te­ko­ko olla?

  93. Jäl­ki­sy­ty­tyk­sel­lä tuo­hon Osmon kom­ment­tiin fyy­si­ses­tä avai­mes­ta tie­to­ko­neoh­jel­maan: täl­lä het­kel­lä ilmei­ses­ti laa­ji­mas­sa käy­tös­sä ammat­ti­lais­oh­jel­mis­tois­sa on eri­lai­set floa­ting licen­se ‑jär­jes­te­lyt, jois­sa työ­ko­nees­sa pyö­ri­vä ohjel­ma kysyy käyn­nis­tyes­sään pal­ve­li­mel­ta, että onko sil­lä lupa käyn­nis­tyä. Asia­kas ostaa lisens­si­pal­ve­li­meen jon­kun mää­rän ns. toke­nei­ta eli suo­mek­si vaik­ka polet­te­ja. Pal­ve­lin pitää huo­len sii­tä, että pai­kal­lis­ver­kos­sa käyn­nis­ty­vät ohjel­mat saa­vat pyy­täes­sään tar­vit­ta­van mää­rän polet­te­ja, tai vas­taa ‘ei oo’ kun pole­tit lop­pu­vat. Kun käyt­tä­jä sul­kee ohjel­man koneel­laan, sil­le vara­tut pole­tit vapau­tu­vat. Lisens­si siis toi­miii kai­kis­sa työ­pai­kan koneis­sa ja myös vaik­ka työn­te­ki­jän koto­na kan­net­ta­val­la jos lisens­si­ky­se­ly pää­see palo­muu­reis­ta läpi työ­pai­kan pal­ve­li­meen. Yhtai­kaa käy­tös­sä ole­vien kopioi­den mää­rä on rajoi­tet­tu ja käyn­nis­tyk­seen tar­vi­taan toi­mi­va verk­ko­yh­teys. Polet­ti­sys­tee­mil­lä on sit­ten mah­dol­lis­ta jyvit­tää ohjel­mis­ton eri toi­min­not, siis siten, että joku osa ohjel­mis­toa kulut­taa enem­män polet­te­ja kuin joku toi­nen, mikä edis­tää ohjel­mis­to­fir­man hin­noit­te­lu­mah­dol­li­suuk­sia ja voi­ton maksimointia.

    Lisens­si­pal­ve­lin on puo­les­taan sidot­tu yhteen tiet­tyyn konee­seen ja sii­hen myy­dyt lisens­sit eivät suos­tu toi­mi­maan muis­sa pal­ve­lin­ko­neis­sa. Lin­sens­si­jär­jes­tel­män toi­mit­ta­ja vakuut­taa sys­tee­min ole­van “tam­per proof”, mut­ta voin täs­sä tun­nus­taa, että itse olen täy­sin tri­vi­aa­lil­la kikal­la saa­nut lisens­si­pal­ve­li­men toi­mi­maan muus­sa kuin alun perin iden­ti­fioi­dus­sa konees­sa (tuli tar­ve ottaa uusi kone hajon­neen tilal­le eikä ollut aikaa tai­ki­noi­da ohjel­mis­to­toi­mit­ta­jan kans­sa) ja myös aja­nut saman tem­pun avul­la lisens­si­pal­ve­lin­ta yhtai­kaa rin­nak­kain useas­sa muus­sa kuin iden­ti­fioi­dus­sa konees­sa, mikä käy­tän­nös­sä lait­to­mas­ti monin­ker­tais­ti saa­ta­vil­la ole­vien polet­tien mää­rän. Tämä tapah­tui taka­vuo­si­na suo­ma­lai­ses­sa kor­kea­kou­lus­sa puh­taas­ti tie­teen edis­tä­mi­sen nimis­sä sen jäl­keen, kun her­mot oli­vat men­neet raha­nah­neen ohjel­mis­to­toi­mit­ta­jan viri­tel­mään, joka toi­mi niuk­ko­jen polet­tien kans­sa ennalta-arvaamattomasti.

    En tie­dä, voi­ko täs­tä mitään oppia, mut­ta tuom­moi­seen jär­jes­te­lyyn on pää­ty­nyt aika moni ammat­ti­käy­tös­sä ole­va ohjel­mis­to jon­kun sor­tin eli­mi­naa­tion kaut­ta, tai aina­kin lisens­si­jär­jes­tel­män toi­mit­ta­jan mark­ki­noin­nin vai­ku­tuk­ses­ta. Näi­tä käy­te­tään yleen­sä aina koneis­sa, jois­sa on toi­mi­va verk­ko­yh­teys ja pie­nim­pien­kin lisens­si­pa­ket­tien vuo­si­hin­nat liik­ku­vat monen tuhan­nen euron luo­kas­sa. Vas­taa­vat ver­kos­ta tie­dos­ton avaa­mi­seen lupaa kyse­le­vät DRM-jär­jes­tel­mät musiik­ki- yms. tie­dos­toil­le ovat tain­neet jo epä­on­nis­tua markkinoilla.

  94. http://en.wikipedia.org/wiki/QR_Code

    Voi­daan lukea kännykällä. 

    Näp­pä­rä tapa jul­kais­ta lai­ton­ta mate­ri­aa­lia oli­si met­ron rullaportaat. 

    – Nyt­hän meil­lä onkin taas tusi­noit­tain lait­to­mia teok­sia. Vuon­na 2000 ei tain­nut olla yhtään. His­to­rial­li­nen hen­gäh­dys­tau­ko Val­pon ja Vih­rei­den välissä.

  95. Hih, Ant­ti Nylén se vas­ta irrot­te­lee! HS mie­li­pi­deo­sas­tos­sa on tänään 4.11.2010 Nylé­nin vas­taus Pet­te­ri Jär­vi­sel­le, joka aikai­sem­min otti mie­li­pi­de­si­vul­la kan­taa säh­kö­kir­jan puolesta.

    Näin Ant­ti Nylén:

    Jär­vi­nen pitää hyvä­nä sitä, että ihmi­nen voi nyt kan­taa koko­nais­ta kir­jas­toa lau­kus­saan. […] Ihmi­sen pitää men­nä kir­jas­toon hat­tu kädes­sä ja sel­kä kuma­ras­sa. Kir­jas­ton ei pidä kutis­tua. Sen ei pidä antau­tua ihmi­sel­le, ahtau­tua ihmi­sen tas­kuun. Ei ikinä.

    😀 😀 😀 Minä aina tyk­kään sii­tä että anne­taan tul­la tul­ta ja tuli­ki­veä eikä surkeilla. 

    Mut­ta ihan pöh­kö­jä­hän Nylén tie­tys­ti kirjoittaa.

  96. Jos kopioin­ti­suo­jat­tu (eli “DRM-rajoi­tet­tu”) kir­ja on salat­tu tar­peek­si hyvin, sitä ei voi käyt­tää ilman val­mis­ta­jan ole­mas­sao­loa ja lupaa. Tämä joh­taa sii­hen, että kun val­mis­ta­ja menee nurin, on kir­jo­jen käyt­tö­oi­keus hävin­nyt sekä ole­tet­ta­vas­ti hin­to­jen nousuun.

    Onnek­si pelk­kä teks­ti on aina niin help­po kopioi­da — vaik­ka käsin lap­si­työ­voi­mal­la — että kopioin­ti­suo­jauk­set eivät tule toi­mi­maan. Muis­sa mediois­sa ongel­ma on pal­jon suurempi.

    Ongel­ma ei ole se, että jot­kut kopioi­vat mate­ri­aa­lia. Ongel­ma tulee sil­loin kun kukaan ei kopioi ja val­mis­ta­jal­ta hävi­ää vas­ta­pai­no. Pira­tis­mi on yhteis­kun­nan paras ystävä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.