(Kirjoitus on julkaistu kolumnina Vihreässä langassa)
Vihreät ovat ottaneet eduskuntavaaleissa perussuomalaiset päävastustajikseen. Tämä on toisaalta outoa, toisaalta ymmärrettävää, mutta myös ongelmallista.
Outoa, koska vihreät jokseenkin ainoana puolueena RKP:n ohella ei sanottavasti kilpaile perussuomalaisten kanssa äänistä. Kaikille muille puolueille vaalien tärkein kysymys on uhka äänten valumisesta perussuomalaisille; määrällisesti paljon tärkeämpi kuin vakiintuneiden puolueiden keskinäinen kilpailu.
Ymmärrettävää, koska perussuomalaisten ja vihreiden ajatukset erityisesti ulkomaalaispolitiikassa kulkevat eri suuntiin. Kun muut ovat alkaneet flirttailla muukalaisvihan kanssa, vihreät tarjoavat mahdollisuuden antaa miinusääni perussuomalaisille. Vihreät ja perussuomalaiset kilpailevat myös keskenään paikasta hallituksessa. Siitä nämä kaksi puoluetta ovat samaa mieltä, etteivät ne mahdu samaan hallitukseen. Onko seuraavassa hallituksessa apupuolueena perussuomalaiset vai vihreät vaikuttaa hallituksen linjaan enemmän kuin se, mitkä kaksi suurta puoluetta siinä istuvat.
Ongelmallista, koska ydinkysymys perussuomalaisten kannatuksen nousussa ei ole neekerin potkiminen vaan se, että puolue edustaa päähän potkittuja ihmisiä. Vihreät eivät voi ottaa päähän potkittuja ihmisiä päävastustajikseen.
Mitataan huono-osaisuutta millä mittarilla hyvänsä, perussuomalaisten kannattajakunta edustaa huomattavan huono-osaista joukkoa verrattuna minkä muun puolueen kannattajakuntaan hyvänsä. Tätä joukkoa puolusti aikanaan vasemmisto kaupungeissa ja Maalaisliitto maaseudulla. Kumpaankaan päähän potkitut eivät enää luota. Vasemmistolla ei ole enää mitään realistista tarjottavaa syrjäytyville eikä keskusta voi yhtikäs mitään syrjäseutujen näivettymiselle .
Ei perussuomalaisillakaan ole tarjota päähän potkituille mitään muuta kuin kanava purkaa katkeruuttaan. Poliittisessa populismissa raivostuttavinta on petos. Ihmisten oikeutettu katkeruus käännetään omaksi hyödyksi vaivautumatta kertomaan, etteivät hekään tiedä mitä tehdä.
Jos joka kahdeksas tarrautuu perussuomalaisiin kuin hukkuva oljenkorteen, se kertoo lähinnä, että joka kahdeksas tuntee olevansa hukkumassa. Tehoyhteiskunta tarjoaa liian monelle pelkkää häviäjän osaa. Protesti sitä vastaan on otettava vakavasti.
Muut puolueet yrittävät kilpailla perussuomalaisten kanssa muukalaisvihalla. Entä jos vihreät alkaisivat vakavissaan kaavailla yhteiskuntaa, joka tarjoaisi häviäjille muutakin kuin lohduttomuutta.
Vähän rennommin ottavassa yhteiskunnassa, joka ei tähtää maksimaaliseen taloudelliseen tehokkuuteen, olisi sijaa ja osaa myös niille, jotka eivät tehoyhteiskunnassa menesty.
Osmo:
öööö… häh?
Miten sellainen yhteiskunta, joka puuttuu enemmän ihmisten elämään on rennompi?
Miten yhteiskunta, joka suhtautuu vallitsevasta elämänmuodosta poikkeamiseen vihamielisesti olis jotenkin parempi paikka niille jotka eivät menesty?
Miten yhteiskunta joka on materiaalisesti köyhempi olis parempi paikka niille, jotka ovat sen yhteiskunnan materiaalisesti köyhimpiä?
Miten taloudellinen tehokkuus on mitenkään ristiriidassa sen kanssa, että ne jotka ei oo hullun tehokkaita kokis tilanteensa lohduttomaks?
Luuletko, että joku siirtolainen Hong Kongissa kokee elämänsä lohduttomaks, kun sillä on töitä?
Luuletko, että joku suomalainen pitkäaikaistyötön kokee tilanteensa jotenkin merkittävästi vähemmän lohduttomaks siks, että sen työnteko on kielletty lailla ja sen sijaan se saa vaatimattoman toimeentulon valtiolta?
Jotenkin irvokasta, että syytät perussuomalaisia populismista ja sit itte kirjoitat tällaista roskaa. (Tietty ehkä kirjoituksen julkaisupaikka pitää ottaa huomioon…)
ps. roska oli liian voimakas sana… perun puheeni.
Hyvin puhuttu.
Olen samaa mieltä; perussuomalaisia ei äänestetä niinkään muukalaisvihan vuoksi, vaan juuri syistä, joita Osmo kirjoituksessaan eritteli.
Oikeistolainen “muukalaisvihaaja” kritisoi muukalaisia, koska he tulevat elämään meidän verovaroilla. Vasemmistolainen “muukalaisvihaaja” kritisoi muukalaisia, koska he tulevat tekemään meidän duunit. Ollaan samaa mieltä, mutta syyt ovat päinvastaiset. Oikeasti kysymys ei ole ulkomaalaisista, vaan yhteiskunnan epäonnistuneista pelisäännöistä; epäkohtien purkautumiskanava on ulkomaalaiset ja siten perussuomalaiset.
Muuten hyvä, mutta mites tämä sitten toteutetaan?
Ode kirjoittaa, että RKP, vihreät ja Perussuomalaiset eivät kilpaile samoista äänistä. Olen varmaan sitten poikkeus. Itse voisin hyvin äänestää RKP:tä, koska pidän Suomesta jossa on elinvoimainen ruotsinkielinen vähemmistö (olen joskus äänestänytkin RKP:tä); perussuomalaisia, koska maahanmuuton epäkohdista hyssyttely harmittaa (tämä asia on kyllä jo korjaantunut); ja kolmanneksi, vihreitä koska pidän luonnon kantokyvyn mukaan elämistä ensiarvoisen tärkeänä.
Maahanmuuttaja-asian lisäksi perussuomalaiset saavat niiden kannatusta, jotka ovat kyllästyneet EU:hun yleensä EU:n iholle tunkeviin direktiiveihin erityisesti. Näitä ihmisiä on jokaisessa sosiaaliryhmässä.
Ei Timo Soini turhaan ole jankuttanut: “Missä EU, siinä ongelma”.
On yksi asia, jossa persut tulevat nappaamaan muutaman äänen vihreiltä ja se on pakkoruotsi. Oli vihreiltä äärimmäisen arveluttavaa mennä liputtamaan sen puolesta, mutta siinähän sitten haastavat persut, kuten uhoavat.
On kyllä vaikea keksiä aluetta, jolla vihreät voisivat tosissaan haastaa vennamolaiset. Naisliike ja ympäristö, niissä vihreiden etu. Ydinvoima on jo hävitty.
Jos persut saavat 14 % äänistä, tietää se kolmea hallituspaikkaa. Voipi tulla hallitus, jossa istuvat kepu, kokoomus ja persut. Oikein kunnon oikeistohallitys.
Monien mielestä paras tapa protestoida nykyisiä poliitikkoja vastaan on äänestää perussuomalaisia.
Muut nykyiset oppositiopuolueet eivät tarjoa mitään kunnollista protestikanavaa, sillä onhan heidän puuhansa jo nähty.
Perussuomalaiset ovat melko riskitön protestikanava myös vakavamielisille protestoijille, koska perussuomalaiset eivät kuitenkaan saa mitään merkittävää aikaiseksi olipa heidän näkemykset sitten mitä tahansa.
Äänestämällä perussuomalaisia saa vipinään muiden puolueiden poliitikkoihin, mutta ei perussuomalaisiin Soinin maukkaita kansaan uppoavia letkautuksia lukuunottamatta.
Tällaisessa tilanteessa on tyhmää, että vihreät ja kokoomus hyökkäävät perussuomalaisten kimppuun puhumalla politiikan vakavista linjoista. Tämän seurauksena protestimieliset äänestäjät vain aktivoituvat vaaliuurnille antamaan protestiäänensä.
Paras strategia perussuomalaisia vastaan olisi olla heitä kohtaan viileän asiallisia ja mielummin vaieta heistä kuin nostaa heidät kepin nokkaan. Koska sitähän ne protestoijat haluavat, että johtavat poliitikot julkisuudessa kauhistelevat Soinin huikeaa menestystä.
“Vihreät eivät voi ottaa päähän potkittuja ihmisiä päävastustajikseen.”
Juuri näin. Kun kuulin ensi kertaa, että Vihreät on “ottamassa Perussuomalaiset päävastustajikseen” lause kuulosti minusta lähinnä ylimieliseltä, huonosti suunnatulta ja aika turhalta.
Onko Soinia muuten näkynyt Tallinnan laivojen terminaaleissa muistuttamassa että ilman EUta ei noidenkaan olut- ja viinalastien roudaaminen onnistuisi. Ei sillä että pelkästään persujen hommaa tuo Tallinnan matkailu olisi, mutta varmaan sielläkin joku päähän potkittu osaa sosiaaliturvaansa tai matalapalkkaansa hyödyntää.
Artturi,
Onhan tossa se, että ihmisillä on taipumusta arvioida itseään suhteessa toisiin. Jos joku ei pärjää kilpailussa, hänen kannaltaan voi olla edullista, että muitakin estetään pärjäämästä kilpailussa. Vaikka tehokkuuden pudotus johtaisi luuserille hieman alhaisempaan absoluuttiseen elintasoon, saattaa hänen suhteellinen asemansa silti parantua.
Esim.
Naiset ei tykkää köyhistä miehistä. Köyhyyttä arvioidaan pelkästään suhteessa muihin yhteisön jäseniin. Jos X on joka tapauksessa köyhä, on hänen parisuhdemarkkina-asemansa kannalta parempi, että muutkin ovat köyhiä.
Artturi tuli katumapäälle:
ps. roska oli liian voimakas sana… perun puheeni.
no jaah.. itse olisin valmis käyttämään voimakkaampaakin sanaa eli tämä oli täyttä paskaa. Niin tyylillisesti “muukalaisvihalla flirttailuineen” ja “neekerinpotkimisineen” kuin sisällöltäänkin.
Ei esim. todellakaan pidä paikkaansa, etteikö vihreistä olisi ollut liikehdintää perussuomalaisten suuntaan.
Perussuomalaississa varmasti kiitetään ja kumarretaan tämänkin hengentuotoksen tuomista äänistä. Se on tietysti jonkinlainen ansio.
No ei. Sillä ei nyt oikeasti ole niin väliä onko hallituksissa sinisiä, punaisia tai vihreitä. Sillä pystyykö hallitus tekemään epäsuosittujakin mutta oikeita päätöksiä on. 95% asioista jotka menee pieleen ei mene päin honkia siksi että jossain on joku paha ihminen joka tahtoo niiden menevän päin honkia, niin kuin rotestiosasto aina väittää ja evidenssi on se että on asioita jotka on pielessä joten täytyyhän se olla jonkun syy. Asiat menee pieleen siksi että ei osata tai uskalleta.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä työvoiman tarveharkinta, ainoa konkreettinen kysymys joka on noussut mamuhuudosta. Suomeksi se tarkoittaa sitä että työkkärin täti tietää millä aloilla tarvitaan työvoimaa. Sen purkamista vaatineet pitävät tätä epärealistisena oletuksena, ja sivuhaittana saa ulkomaalaisia joilla on oleskelulupa muttei työlupaa. Se että sen tarveharkinnan puolesta huutaa samat ihmiset jotka kiroaa mamujen alhaista työllisyyttä on surkuhupaisaa.
Osmon Vauraus ja aika ‑teoksen ilmestymisestä tulee tammikuussa kuluneeksi jo neljä vuotta. Kyllä siinä ajassa olisi jo pitänyt ehtiä tutustumaan, vaikka kiireettömyys olisi omassa elämässä jäänyt kuinka vieraaksi tahansa.
SDP sai viime vaaleissa 21,44 % äänistä, eli sillä on tämän suoraviivaisen matematiikan mukaan noin seitsemän paikkaa nykyisessä hallituksessa.
Tai sitten niistä pitäisi vain päättää saman tien puhua oikein kunnolla eikä sitten muusta puhuakaan. Mikä on perussuomalaisten talouspoliittinen, ulkopoliittinen, veropoliittinen, työllisyyspoliittinen, energiapoliittinen, tiedepoliittinen jne. linja? Kuka osaa edes nimeltä mainita heiltä tärkeimmän puhemiehen kullekin näistä erityisalueista — sellaisen, joka edes teoriassa voitaisiin kutsua vaaliväittelyyn esimerkiksi vihreiden puhemiehiä vastaan?
Koko valtion budjetista puolueen mielenkiinto tuntuu keskittyvän muutamaan häviävän pieneen, nolla pilkku nollajotain prosenttia kattavaan momenttiin, jotka liittyvät erirotuisiin (hienosteleva kiertoilmaisu “maahanmuutto” — suurin osa Suomeen muuttavista ihmisistä on lähtöisin joko itse Suomesta tai sen rajanaapureista), ruotsinkielisyyteen ja vastaaviin kiireellisyydeltään kuudennen luokan asioihin.
Jouni lundqvist:
?! Aika mielenkiintoinen käsitys oikeistolaisuudesta. Perussuomalaiset on mun mielestä lähinnä vasemmistoo. Kokoomus, Keskusta ja Vihreät on kuitenkin oikeistolaisempi.
Olen ollut kentällä niin monessa eri tilaisuudessa ja nyt EU-vaalien jälkeinen aika kentällä näkyy muutoksena, Soininvaaraa en ole siellä kentällä ihmisten keskuudessa nähnyt. Selvästi ihmisten kiinnostus Perussusomalaisia kohtaan on lisääntynyt, siinä joukossa on laaja kirjo ihmisiä. Etenkin kiinnitin huomiota viimeksi Maailma kylässä-festivaaleilla miten
nuoret osoittavat entistä enemmän kiinnostusta puoluetta kohtaan.
Soininvaara liittää Perussuomalaisiin muukalaisvihan, katkeruuden ym. Tämä osoittaa aikamoista äänestäjien halveksuntaa. Viimeksi loanheitossa irtioton teki demarien puoluesihteeri Jungner, jota ei myöskään ole juuri tuolla kentällä ihmisten joukossa
näkynyt. Soininvaara istuu valtuustosalissa sieltä ei pahemmin näe mitä kentällä tapahtuu.
Mediasta siitä ei tietoa saa. Soininvaaran kirjoitus on lähinnä provosoiva ja
sillä yritetään kosiskella lukijoita.
Jungner totesi, että Helsingissä Perussuomalaisissa olisi äärioikeistoa sammutetuin lyhdyin, minä tunnet melkein kaikki Helsingissä aktiivisesti toimivat Perussuomalaiset, enkä ole äärioikeistoa havainnut. Heille puolue on ihan liian maltillinen. Äärioikeistolla pelotellaan vain äänestäjiä, koska nyt aletaan olla paniikissa Perussuomalaisten kannatuksen noususta.
Ennen kun menette sanomaan yhtään mitään Perussuomalaisista, katsokaa todella minkälaisia
ihmisiä kentällä osoittaa heitä kohtaan kiinnostustaan. Ei kannata ihan mutu-pohjalta
näkemyksiään tässä asiassa heitellä, silloin syyllityy helposti äänestäjien halventamiseen.
Vaalit lähestyy ja entistä enemmän Perussuomalaiset saavat lokaa päälleen, koska sillä halutaan pelotella äänestäjät.
Miksi ihmeessä Vihreät ovat toistaiseksi ajaneet lillukanvarsia vaaliohjelmaksi, kun tämä köyhyys ja mallit sen hoitamissen voisi olla mitä parhain teema. Lisäksi sellainen, mikä voisi herättää aitoa keskustelua/innostusta. Vai odotellaanko, että *joku* julkaisee kirjan sosiaaliturvasta sen uudistuksista ja aloittaa keskustelun (ja oman kampanjansa)?
Ei ole homoista vaaliteemaksi, paitsi sellaisisilla alueilla, joilla odotellaan ilmestyskirjan petoa.Ja mitä maahanmuuttoon tulee, se puolestaan hajoaa debaatin aiheena heti kättelyssä, kun joku tavallinen timosoini läväyttää kättä pöytään ja sanoo, että meillä on kuulkaa täällä ihan omia työttömiäkin ja että taas on tädeiltä mennyt sosiaalivirastossa puurot aj vellit sekaisin. Mitä se tai jokin sen kaltainen ikinä tarkoittaakaan.
Eli Vihreille Teema, sellainen, jossa voi olla aktiivisesti viemässä tanssia, ei sellaista, jossa joutuu vartoomaan suunvuoroa ja vaikuttamaan elitistisen vieraantuneelta.
Mitä jos kuitenkin lakattaisiin nimittämästä sitä “muukalaisvihaksi”. Persujen toiminta on toki halveksuttavaa niistä syistä jotka tässä kirjoituksessa esitetään: he tarjoavat poliittisen helppoheikin elkein olemattomia ratkaisuja.
Oli maahanmuutosta ihan mitä mieltä tahansa, maahanmuuttolakien ja ‑käytäntöjen kritisointi ei ole sama asia kuin muukalaisviha. Se voi olla — ja mielestäni pitkälti onkin — poliittista populismia, jolla ei heikko-osaisten asemaa paranneta, ja se voi olla — mielestäni osaksi on — epäolennaisuuksiin keskittymistä, mutta sen nimittäminen “muukalaisvihaksi” on epäasiallista.
Se on epäasiallista siksi, että oikeaakin muukalaisvihaa on. Jos nimitämme “muukalaisvihaksi” sitä, että pidetään meteliä (todellisesta tai kuvitteellisesta, sillä ei ole väliä) turvapaikkamekanismin väärinkäytöksistä, niin mitä sanaa voimme enää käyttää siitä, että joku todella on muukalaisvihamielinen.
Perussuomalaisten populismi on hirveää, ei sen takia, että he puhuvat (osaksi) läpiä päähänsä maahanmuutosta, vaan siksi että heillä ei ole oikein mitään muuta substanssia. Lehdistö on luonut koko PS:n imagon esittämällä sen “muukalaisvihamielisenä”, ja osa siihen on tarttunutkin PS:n piirissä, samoin kuin näihin “homot kaappiin” juttuihin.
Mielestäni tässä myös käytetään sanaa “taloudellinen tehokkuus” populistisesti. Yhteiskunnan tasolla juuri maksimaaliseen taloudelliseen tehokkuuteen pyrkiminen on tärkeää. Olennaista tässä suhteessa olisi se, että pelisääntöjä rukattaisiin niin, että henkilökohtaiset pyrkimykset ja toisaalta tehokkaat pyrkimykset olisivat linjassa. Tästä on kirjoitettu erään suomalaisen melko fiksun poliittisen visionäärin — jonka nimeä en nyt muista — kirjassa. Sen nimi taisi olla “Vauraus ja Aika” tai joitan. Siinä perusteltiin aika hyvin, miten rennosti ottaminen voi olla jopa tehokkaampaa kuin pingottaminen… Olet saattanut jopa lukea sen.
Vihreät on ottanut päähän potkitut päävastustajakseen juuri sen takia, että heidän mielestään persujen kannattajat eivät ole päähän potkittuja vaan oman tilansa ansainneita sikoja. Vai onko vihreiden kielenkäyttö ollut sellaista että se viittaisi muuhun? Vihreille päähänpotkittu on nainen, joka ei ole saanut hakemaansa pääjohtajan paikkaa vaan joutuu kitumaan henkilöstöjohtajana ja ystäväpiirissä oleva homo,joka ei saa avioitua kirkossa. Tarkoitus ei ole vähätellä tasa-arvoa vaan tuoda esille vihreiden suhteellisuudentajun puute ja kapea-alaisuus huono-osaisuuden määrittelyssä. Mielestäni on hieman huvittavaa, kuinka vihreät katsovat edustavansa suvaitsevaisuutta mutta todellisuudessa: ajattelet kuin he tai olet heidän vihollisensa ja saat kaikki mahdolliset haukkumanimet päällesi. Olen huomannut, että monet korkeakoulutetut ystäväni harkitsevat (ovat harkinnasta itsekin yllättyneitä)persujen äänestämistä nimenomaan protestina vihreille. Taustalla on juuri se, että seuraavan hallituksen linjaan tuo vaikuttaa enemmän kuin se, mitkä suuret puolueet ovat hallituksessa.
Muuten sitten se kaikkein oleellisin asia Osmo, miksi lähdet nokkimaan Perussuomalaisia, eikö pikemminkin pitäisi mennä itseensä ja miettiä mikä on mennyt Vihreissä pieleen, ettei kannatusta tule kentältä ihmisiltä?
Eikai nyt sillä saa omia mätiä tomaattejaan myydyksi jos rupee haukkumaan toisten tomaatteja mädiksi tomaateiksi.
Tässä yksi päähänpotkittu joka harkitsee vakavasti PS:n äänestämistä.
Syyt ovat mm. päähallituspuolueiden vaikeneminen ja pyrkimys vaientaa kaikenlainen maahanmuuttokritiikki. Suomettuminen edelleen olemassa, nyt kohteena on vain maahnamuutto.
Toisekseen nykyisessä hallituksessa on tehtailtu läjä perustuslakia tallaavia lakitekeleitä, jotka paitsi ovat perustuslain vastaisia, myös tehottomia vastaamaan niihin (usein kuviteltuihin) ongelmiin joilla niillä haetaan ratkaisua. Mainittakoon mm. lex karpela, nettisensuuri, tuleva aselaki jne. lista on pitkä.
Eli syynä on se että te hallituksessa istuvat olette suomeksi sanottuna ryssineet, en tiedä onko PS parempi vaihtoehto, mutta mitään en häviä kokelemalla.
ps. Vuosituloni ylittävät suomalaisten keskiansion, asun omistusasunnossa onnellisessa ja vakaassa parisuhteessa ja kaveripiirini koostuu monenkielisistä- ja värisistä ihmisistä. Siinä sinulle ihmeteltävää torniisi.
Ikävää hyvässä kirjoituksessasi on ainoastaan se, että väität muiden puolueiden flirttailevan muukalaisvihalla. Halu kontrolloida maahan tulevaa muuttovirtaa ei ole muukalaisvihaa.
Puoli vuotta vanhalla poliittisella urallani olen minäkin ymmärtänyt että pahinta mitä poliittinen toimija voi tehdä, on tietoisesti pettää äänestäjiä. Populistisella yksinkertaistamisella ja ns. muutoksen maalailulla tehdään koko ajan vain tätä.
Tehokkuuden liiallisen tavoittelun vastavoima on hajauttaminen. Keskustan aluepolitiikkaa moititaan usein juuri tehottomien rakenteiden ylläpidosta. Jos näin, on Keskusta on se puolue jolla on potentiaalia uudistua äärimmäisen tehokkuuden ja loppumattoman talouskasvun kyseenalaistavaksi valtavirran puolueeksi. Usein Osmo sinunkin esittämääsi kritiikkiin on vastattava että vähemmän tehokkaiden rakenteiden taustalla saattaa olla tietoinen valinta. Valinta äärimmäistä tehokkuutta, talouhybristä, sekä keskittämisestä koituvaa riskien hallitsematonta kasvamista vastaan.
“Monien mielestä paras tapa protestoida nykyisiä poliitikkoja vastaan on äänestää perussuomalaisia.”
Kysymys on siitä, että nykypuolueet eivät tarjoa todellisia vaihtoehtoja,sillä ne ovat toistensa kopioita.
Konsensus on liian suuri ns vanhojen puolueitten sisällä, hallituspolitiikkaan eivaikuta äänestääkö hallitukseen SDP:n tai Kokoomuksen.
Osmo kirjoitti: “Mitataan huono-osaisuutta millä mittarilla hyvänsä, perussuomalaisten kannattajakunta edustaa huomattavan huono-osaista joukkoa verrattuna minkä muun puolueen kannattajakuntaan hyvänsä.”
Onko tuosta olemassa jotain oikeaa mittausinformaatiota, mistä nykyinen gallup-kannatus koostuu? Vaikuttaa kovasti mutuilulta ja jopa virheelliseltä sellaiselta. Hyvätuloisissa ja yrittäjissä on tällä hetkellä paljon protestiäänipotentiaalia. Kahden porvarihallituksen saavutukset eivät todellakaan miellytä kaikkia.
Persut ratsastaa paljolti mamupolitiikalla. Se on politiikan osa-alue, joka on jäänyt pitkäksi aikaa virkamiesten valtaan. Persuille menee ääni herkästi, kannatti sitten minkälaista tahansa tarkistusta nykyiseen. Ei tuo kuitenkaan ole ainoa asia, jolla persut ääniä kerää.
2007 vuoden vaaliohjelman perusteella voisi veikata, että keskustan kannattajan on helppo vaihtaa leiriä. Haja-asutusta tuetaan varauksetta: työnperässä ei saa velvoittaa muuttamaan yms.
Olisi mielenkiintoista nähdä, mihin tilastotietoon tai kyselyihin perustat näkeymyksesi perussuomalaisten kannattajista syrjäytyneinä luusereina? Ehkä elät jossain vihreässä kuplassa, mutta täällä reaalimaailmassa perussuomalaisten kannattajiksi siirtyy ihan tavallista työväkeä kaikista tuloluokista.
Ota myös huomioon, että vuodenkin vanha kysely ei enää koske perussuomalaisten nykyistä kannatuspohjaa.
Tilastollisesti katsottuna on totta että persujen äänestäjät ovat olleet vaaleista toiseen varmaankin pitkälti alinta sosioekonomista neljännestä. Ehkä niin on nykyisestä gallup-kannatuksestakin, mutta onko enää niin vahvasti?
Toisin sanoen selittyykö tämä kannatuksen muutos (yli tuoplaantuminen) huono-osaisilla vai sillä että persuista on tullut jos ei hovi- niin keskiluokkakelpoinen?
Silloin tällöin isot puolueet teettävät tutkimuksia, joissa selvitetään paljonko ammattikoulun käyneitä, Suomen Kuvalehden lukijoita yms jne on kunkin puolueen kannattajissa. Nyt olisi kiva jos jostain tihkuisi tietoa viimeisestä sellaisesta.
En seuraa päivittäin Suomen mediaa, joten onko joku tutkinut, miten tuo Perussuomalaisten noin 14% jakautuu.
Nyt tässä niputetaan kaikki “keskimäärin” aika huono-osaisiksi, mikä voi hyvin pitää paikkansa, mutta joukossa on myös kohtuullisen paljon valkokaulustyöläisiä. Itse tunnen lähinnä tätä jälkimmäistä sakkia.
Yksi mahdollisuus nimittäin on se, että nämä “uudet” kannattajiksi tunnustautuneet eivät ole huono-osaisia ja syrjäytyneitä vaan melko tavallista keskiluokkaa, jotka ilmoittautuvat Perussuomalaisten kannattajiksi joko siksi, etteivät erityisemmin pidä humanitaarisesta maahanmuutosta tai ennen kaikkea siksi, että haluavat vain protestoida kolmen suuren + rkp:n ikuista ja rahoitussotkuissa ryvettynyttä klikkiä vastaan.
Välttämättä emme siis voi päätellä, että joka kahdeksas on “hukkuva” ja että heille pitää tarjota oljenkorsia. Jos noita hukkuvia on ollut se persujen perinteinen viisi prosenttia ja kymmenen prosenttia onkin aivan muuta väkeä, silloin analyysi menee tältä osin poskelleen. Tällöin muiden puolueiden ei pidä tarjota heille muukalaisvihaa vaan uusia kasvoja ja uudenlaista poliittista kulttuuria ja retoriikkaa.
Soini on erinomaisen hyvä tv-kasvo. Brittipolitiikkaa päivittäin seuraavana Soini on Suomen puoluejohtajista ainoa, jolla olisi tällä saarella mitään mahdollisuuksia. Muut ovat tappavan tylsiä virkamiehiä tai täydellisen epäkarismaattisia urpilaisia.
Nähtäväksi jää, miten kannatus jalostuu ääniksi. Nykyisiä kannatuslukuja katsomalla on mahdollista synnyttää vaalitulos, jossa kaikki ovat häviäjiä.
Muiden puolueiden paniikkireaktioita en sen sijaan ymmärrä, sillä se antaa käytännössä pallon Soinille. Jokainen persjalkaisia vastaan esitetty kritiikki, jossa esiintyy “muukalaisviha”, “populisti”, “katkerien ja päähänpotkittujen puolue” tai muita iskulauseita, on juuri sitä retoriikkaa, jota Soini haluaa herättää muilta esiin, sillä tämä on puolueelleen parasta mainosta kun syntyy “me vastaan muut” ‑asetelma.
Ei lie aivan sattumaa, että Soini kirjoittaa nykyään pääasiassa siitä, miten muut puolueet suhtautuvat hänen kerhoonsa ja kuinka typerältä kuulostavia lausuntoja on taas annettu, eikä siitä, millaisessa maailmassa hän haluaisi elää.
Sitä en ymmärrä, miksi muut antavat näitä typerältä kuulostavia lausuntoja päivittäin Soinin propagandakoneen ruokkimiseksi. Asiasisällössä kun persut eivät pärjää kenellekään.
Tämä Osmon juttu olisi kaivannut vähän konkretisointia tuohon viimeiseen virkkeeseen yhteiskunnasta, jossa on paikka myös niille, jotka eivät tehomaailmassa menesty.
“Entä jos vihreät alkaisivat vakavissaan kaavailla yhteiskuntaa, joka tarjoaisi häviäjille muutakin kuin lohduttomuutta.”
Olisiko ongelma siinä, että silloin Vihreiden oikea laita vuotaisi liikaa? Vihreiden äänet taitavat tulla nykyisellään vahvasti koulutettujen nuorten kaupunkilaisnaisten äänestyslipuista. Tällä ryhmällä on kyllä sympatiaa maailman karuja oloja pakeneville maahanmuuttajille, mutta mahtaako kuitenkaan “pari piirua vasemmalle” viesti upota tähän ryhmään?
Kokoomuksen vaihtaessa väriään vihreämpään suuntaan taitaa puolueen johdolla olla huolia tuon oikean laidan puolella enemmän kuin vasemmalla. Varsinkin kun vasemmalla tullaan nopeasti raskaan teollisuuden työntekijöiden pariin, jossa ympäristönsuojelu nähdään kilpailukyvyn heikentäjänä ja siten työttömyyden aiheuttajana.
Kansa vastustaa holtitonta humanitaarista maahanmuuttoa ja pakkoruotsia. Näitä vastaan ei ole kuin persut, koska Suomessa demokratia ei toimi.
Jos meillä olisi Sveitsin tyylinen kansanäänestys, niin pakkoruotsi ja veronmaksajia rasittava pakkoruotsi lakkaisivat jo ensi vuonna. Mutta kun ei ole, niin moni äänestää Halla-ahoa. Minäkin harkitsen, vaikka en yli 100 000 € vuostituloillani ole mitenkään huono-osainen.
Onko Perussuomalaisten äänestäjien syrjäytyneisyydestä kenties tutkimuksia? Edustajista Halla-aho ei vaikuta syrjäytyneeltä, ei Soinikaan vähäosaiselta yhteiskunnan jakamien hyödykkeiden suhteen. Hieman mietityttää minkä suhteen vähäosaiset persuja äänestävät. Vihan ja pelon diskurssia, jopa rumuuden asialla, puolue tosin pitää esillä kampanjoissaan. Sillä on myös alentuva nimi. Enkä oikein ymmärrä sitäkään miksi köyhät ihmiset vastustavat EU:a. Tai onko oikein puhua persuista oikeistopuolueena, jos Soini näkee EU:n suurempana uhkana kuin edelleen Venäjällä vaikuttavan NL:n haamuineen.
Miten niin “rento” vihreä yhteiskuntamalli? Vihreiden vaihtoehto kolmen suuren jäsenkirjakratialle on gradukratia. Siinä jokaisen elinkeinon ja asunnon nurkassa päivystää vihreä akateeminen lappuliisa soosottelemassa muiden päästöjä ja elämäntapoja, tietysti hyysättävän omalla kustannuksella.
Olisi tietysti eri asia jos vihreät oikeasti ajaisivat esim. perustulomallia tai ay-kokopäivätyöelämälle vaihtoehtoa. Tai vaikkapa ajettaisiin aidosti mahdollisuuksia tinkiä omasta tuottavuudestaan ja elää pienemmillä elinkustannuksilla, eli vähemmän kalliita ja kuluja aiheuttavia normeja elämän kiusaksi. Jos nyt esim. tulee normeja asumisen energiatehokkuuden parantamiseksi (sinänsä hyvä asia) ‚niin juuri vihreät vaativat energiapoliisien ja “neuvojien ” virkojen perustamista ja energiabyrokratian lisäämistä. Jokin aika sitten minulle yllättäen soitettiin TEMmistä ja viranomainen kuulusteli viisi minuuttia ‚että aionko palkata työntekijää(olen pienyrittäjä) , aionko palkata nuorisotyöttömiä, milloin tulen virastoon käymään, koska virkamiehet haluavat “päivittää liiketoimintasuunnitelmani kasvuhakuiseksi” jne. Tätä on Sinnemäkiläinen reaalipolitiikka. Soitetaanko kulttuuriministeriöstä taitelijalle ja ehdotetaan seuraavan taulun aihetta? Vain kakkosvankkureista kerran vaalikaudessa imagomielessä huudellaan perustuloa, samaan aikaan istuen hallituksessa jonka pääministerin (Vanhanen) mielestä perustulomalli on “järjetön” ja kolmikantaa kunnioitetaan työministerinä. Nyt kettutyttösukupolven johtamat vihreät istuvat turkistuottajien sponsoroimassa hallituksessa, ja puoluekokoukset pidetään Helsingin lähipuistikoissa kuin pilkaten luontoarvoja kunnioittavia peruskannattajia. Eli kyllä vihreiden kannattaisi keskittyä vain oman hukatun linjansa löytämiseen ja jättää Persujen light-kansallissosialismin arvioiminen äänestäjille.
Itse olen siirtynyt kannattamaan piraatteja, ainakin tulevissa vaaleissa, koska se on paras tapa vastustaa informaation omistavaksi luokaksi julistautuneen Vihereliitin hankkeita.
Toivottavsti perussuomalaiset pääsevät hallitukseen ja vihreät sekä RKP joutuvat oppositioon.
”Outoa, koska vihreät jokseenkin ainoana puolueena RKP:n ohella ei sanottavasti kilpaile perussuomalaisten kanssa äänistä.”
Taitaa kyllä kilpailla, tunnen useamman. Halla-ahokin on sanonut aikoinaan äänestäneensä vihreitä.
”Jos joka kahdeksas tarrautuu perussuomalaisiin kuin hukkuva oljenkorteen, se kertoo lähinnä, että joka kahdeksas tuntee olevansa hukkumassa.”
Ärsyttävää vihreää alentuvuutta. Itse olen äänestänyt puolueet vasemmistoliitosta vihreiden kautta kokoomukseen periaatteella ”aina oppositiota”. Nyt on vuorossa persut. Hukkumisen tunnetta ei ole vielä ollut.
“Jos joka kahdeksas tarrautuu perussuomalaisiin kuin hukkuva oljenkorteen, se kertoo lähinnä, että joka kahdeksas tuntee olevansa hukkumassa. Tehoyhteiskunta tarjoaa liian monelle pelkkää häviäjän osaa. Protesti sitä vastaan on otettava vakavasti.”
Vaikka perussuomalaisten äänestäjäkunnassa on vanhastaan tuo vahva (ryysy)proletaarielementti, on paskapuhetta väittää, että puolueen nousu johtuisi vain alaluokan äänistä. Jonkin gallupin mukaan 30 prosenttia pitää mahdollisena persujen äänestämistä, joten kyse ei ole mistään “hukkuvien” äänistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että persut puhuvat järkeä joistakin ihmisten tärkeiksi kokemista kysymyksistä, kun taas muut puolueet, vihreät kaikkien räikeimmin, ovat aivan arkielämästä irrallaan näissä kysymyksissä.
Osmo: “Mitataan huono-osaisuutta millä mittarilla hyvänsä, perussuomalaisten kannattajakunta edustaa huomattavan huono-osaista joukkoa verrattuna minkä muun puolueen kannattajakuntaan hyvänsä.”
Mihin tutkimuksiin tämä väite perustuu?
Vihreiden ei pidä jäädä riitelemään perussuomalaisten kanssa.
Globaalin, kielirajat ylittävän, liberaalin liikkeen vihollisen tulee aina olla alikehittynyt kepulainen talonpoikaisajattelutapa.
Heidän kanssaan ei edes kannata yrittää yhteistyötä, miksi ei, Osmo muistanee.
OS: “Vähän rennommin ottavassa yhteiskunnassa, joka ei tähtää maksimaaliseen taloudelliseen tehokkuuteen, olisi sijaa ja osaa myös niille, jotka eivät tehoyhteiskunnassa menesty.”
Konkreettisesti tämä on yleensä tarkoittanut niukkuuden jakamista jollain muulla tavoin kuin perinteisellä markkinamekanismilla edes sinnepäin meritokraattisesti, ja lopputulos on ollut huono kun insentiivit kannustavat suhmurointiin taloudellisen toimeliaisuuden sijaan.
Markkinatalouden puitteissa toimivassa kilpailuyhteiskunnassa on se hyvä puoli että kleptokratiaa voi jotenkuten havaita ja mitata. Jos otetaan rennommin eli ei päästetä pääomia kasaantumaan, niukkuudella ei ole enää hintaa, eikä sen epätasaista ja epäoikeudenmukaista jakamista voida mitenkään seurata.
Tämän DI:n äänistä on jo kilpailtu, ja Vihreät on sen kilvan hävinnyt. S‑W jo jotain syitä mainitsikin, pakkoruotsikin vaikuttaa, eikä hysteerinen maahanmuuttopolitiikan kritiikin demonisointi ainakaan paranna tilannetta.
Oma arvaukseni on, että kolumni aliarvioi Vihreiden laidan vuotamista nuorehkojen ja koulutettujen piirissä. No, huhtikuussa nähdään, ehkä siihen mennessä keksin, kuka ääneni voittaa.
Tiedemies, olen aivan samaa mieltä: politiikan kritisoinnin yksioikoinen leimaaminen muukalaisvihaksi ja rasismiksi on todella vaarallista, vastuutonta suorastaan. Nyt jo alkaa näkyä, että nuo sanat ovat menettäneet merkitystään, ja sitä myötä antavat tilaa nimenomaan sille ilmiölle mitä haluttaisiin vastustaa.
Osmo Soininvaara voisit lukea seuraavan:
http://www.tiede.fi/keskustelut/historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/koopenhaminan-sopimus-ilmastosopimus-tietaisi-suomen-tuhoa-t43157.html
Mitäs mieltä oot tosta.
“Mitataan huono-osaisuutta millä mittarilla hyvänsä, perussuomalaisten kannattajakunta edustaa huomattavan huono-osaista joukkoa verrattuna minkä muun puolueen kannattajakuntaan hyvänsä. / OS”
Otetaan mittariksi “Puolueen kannattajat kotitalouden bruttotulojen mukaan 2/2009”
Hyväosaiset Vihreä Liitto
0–20000€/vuosi 22%
20000–50000€/vuosi 36%
yli 51000€/vuosi 28%
Persaukiset Perussuomalaiset
0–20000€/vuosi 17%
20000–50000€/vuosi 38%
yli 51000€/vuosi 28%
Lähde: Taloustutkimuksen puoluepörssi
Jos normipersu ansaitsee enemmän kuin normimelooni, niin eivät nuo Persut päähänpotkituilta vaikuta.
Pikaisella silmäyksellä vain Kokoomuksen ja RKP:n kannattajat ovat selvästi Persuja paremmin ansaitsevia.
Mika Lako:
Tuo pitää ensin ikävakioida. Opiskelijat eivät paljon ansaitse.
Nyt taisi Osmo osua harhaan tuossa analyysissään persujen suosiosta.
Ja vakiintuneiden poliittisten puolueiden “asiaosaaminenkin” alkaa olla puhkaisemistaan odottava kupla.
Minusta näyttää siltä, että yksikään puolue (ml. persut) ei julkisuudessa ole mitään mieltä mistään yhteiskuntaan oikeasti vaikuttavasta asiasta.
Tämä on sääli, sillä tällä tavoin pelikenttä jätetään lobbareille ynnä muille.
Peter: “Olen huomannut, että monet korkeakoulutetut ystäväni harkitsevat (ovat harkinnasta itsekin yllättyneitä) persujen äänestämistä nimenomaan protestina vihreille.”
Olen huomannut saman.
Homma siis menee niin, että vihreät ja persut molemmat hyötyvät keskinäisestä naljailusta, kunhan media pitää tarinaa tarpeeksi dramaattisena. Tulee medianäkyvyyttä ja pääsee vielä puhumaan itselle tärkeistä asioista vihollista haukkumalla. “Tuollaisia me ei nyt ainakaan olla!” Kannatus kasvaa tai — vihreiden kohdalla — ei ainakaan romahda.
Osmo Soininvaara, kommenttisi sisältävät älyllisesti ala-arvoista stereotyyppistä ajattelua ja sosiaalidarvinismia. Elättelet vielä toiveita, että Vihreät olisivat jotenkin Persujen yläpuolella.
Kuule, avaappas silmäsi ja tutustu Persuihin vähän syvällisemmin. Huomaat, että siellä on ihmisiä kaikista yhteiskuntaluokista, ammateista ja koulutustasoilta. Alat ymmärtää, että ilmiön taustalla on jotakin vähän enemmän kuin olet tajunnut. Maailma ympärilläsi on muuttumassa. Tulee uusia ajatuksia ja suuntauksia.
Persu-ilmiö on paljon laajempi kuin joku Koijärvestä alkanut Vihreäliike. Nyt aletaan mittaamaan Suomessa myydäänkö tämä maa yltiöglobalistien alttarille ja pienen eliittipankkiirien hämärän koplan pelinappulaksi. Vai pitääkö tämä kansa kiinni omista arvoista, elämäntavasta ja päätäntävallasta tässä pohjoisessa maassa ja luottaa omiin aivoihin ja ajatuksiin. Tämä mittaus tullaan tekemään vielä kaikissa Euroopan maissa. Ihmiset alkavat tajuta, että heille syötetään ulkoa päin valmiiksi pureskeltuja tunkkaisia ideoita ja ideologioita. Tämä on vasta alkua. Sinäkin joudut vielä päättämään kummalla puolella olet. Usko pois!
Puolueiden kannatustutkimukset tehdään samassa yhteydessä monen muun tutkimuksen kanssa. Silloin saadaan tietää kannattajakunnasta yhtä sun toista, jopa mitä tuotteita he ostavat. Nämä tutkimukset ovat paljon luotettavampia kuin se, että tuntee viisi kuusi persujen kannattajaa.
Julkaistuja tutkimuksia oli vastikään tieto, jonka mukaan persujen kannattajat kokevat henkilökohtaisen työttömyyden selvästi suuremmaksi uhaksi kuin minkään muun puolueen kannattajat.
Lasken itseni ja vaimoni perussuomalaisten kannattajaksi. Emme ole köyhiä, eikä meitä ole potkittu päähän.
Ihmisiä alkaa vain pikkuhiljaa potuttamaan jätelait, vaalirahasotkut, maahanmuuttajien hyysääminen, kreikan lainat etc.
Itseäni korpeaa eritoten tämä vihreiden ekohössötys ja työministeri Sinnemäki, joka haluaisi lopettaa koko turkistarhauksen suomessa. Tästä tulisi suoraan ja välillisesti tuhansia työttömiä lisää. Kerrassaan mainio idea, ottaen huomioon, että työministerin toimenkuvaan ei tietääkseni kuulu työttömien lisääminen.…
Vihreiltä oli moka valita persut päävastustajiksi. Mielummin olisi pitänyt ottaa vastuttettavaksi nykyinen poliittinen kulttuuri. Vaalirahoitus ym. skandaalien myötä vihreät olisivat voineet tarjota vaihtoehtoja, mutta vihreät ovat menneet mukaan tähän samaan kulttuuriin. Vihreät puuttuvat myös lillukan varsiin, kuten edellä jo kommentoitiin. Pakkoruotsikanta oli myös ihmeellinen. Luulisi, että vapaus valita sopisi vihreisiin “arvoihin” paremmin. Vihreillä ei pitäisi olla mitään historian taakka takana, jonka takia pakkoruotsia pitäisi kannattaa. Uskon myös, että vihreillä ja persuilla on yllättävän paljon yhteistä potentiaalista kannattajakuntaa.
Kun nyt ensin ylipäänsä tapahtuisi jotain holtitonta humanitaarista maahanmuuttoa, jota voisi vastustaa. Viime vuodenvaihteessa Suomessa asui 5 570 Somalian kansalaista (Inkoon tai Hankasalmen väkiluvun verran) ja 3 978 Irakin kansalaista (Pellon tai Rautjärven väkiluvun verran). Nämä ovat Suomen kymmenestä suurimmasta ulkomaalaisryhmästä ainoat kaksi (suuruusjärjestyksessä sijat 4 ja 7), joiden muutto Suomeen on ollut ensisijaisesti humanitaarista.
Oleskelulupia on myönnetty humanitaarisista syistä — kaikkien maailman maiden kansalaisille yhteensä — keskimäärin 701 vuodessa kymmenvuotiskaudella 2000–2009. Turvapaikkoja keskimäärin 38,6 vuodessa.
On kummallista, kuinka melkein koko poliittisen keskustelun pyörittäminen loputtomiin vuodesta toiseen tällaisten häviävän pienten, parin pienen maalaiskunnan väkiluvun kokoisten ihmisryhmien ympärillä herättää ihailua jotenkin “tosiasioista kerrankin puhua uskaltavana” tai “kylmän realistisena”. Siitä tulee täsmälleen päinvastoin mieleen Andersenin satu yliherkästä prinsessasta ja pikkuruisesta herneestä, joka tuntuu painavan selkää vielä monen paksun patjan alta. Täysin riippumatta siitä, aiheuttaako humanitaarinen maahanmuutto ongelmia vai ei, sekä siitä, onko näistä mahdollisista ongelmista keskusteltu julkisuudessa asiallisesti vai ei.
Mainitsen tässä yhteydessä erään tähän liittyvän tuoreen tutkimuksen, koska kukaan muu keskustelun osallistujista luultavasti ei tulisi sitä mainitsemaan.
Taloustutkimuksen keväällä 2008 maan laajuisesti tekemässä haastattelututkimuksessa mitattiin vastaajien faktatietämystä Suomen politiikasta 38 eri kysymyksellä — suureksi osaksi peruskoulun yhteiskuntaopin tasoisia perusasioita, kuten pääministerin ja eduskunnan puhemiehen nimi ja puolue, Suomen vaalitapa, hallitus- ja oppositiopuolueet, presidentin ja eduskunnan vaalikausien pituus, kotikunnan kunnanjohtaja ja veroäyri jne. Tutkimuksen tuloksia selostetaan tässä oikeusministeriön julkaisussa. Perussuomalaisten äänestäjillä oli kaikista eduskunnan kahdeksasta puolueesta heikoimmat tiedot (nukkuvien puolueella kyllä vielä selkeästi sitäkin heikommat).
Parhaiten Suomen politiikan hallinneeseen neljännekseen vastaajista kuului 13,2 % perussuomalaisten äänestäjiksi ilmoittautuneista, mutta 32,2 % vihreiden äänestäjiksi ilmoittautuneista: 2,4‑kertainen ero vihreiden hyväksi. Huonoiten pärjänneeseen neljännekseen taas kuului 31,6 % (PS) ja 18,9 % (vihr); 1,6‑kertainen ero vihreiden hyväksi. Perussuomalaisten kannatus huonoiten tietävässä neljänneksessä oli kyselyhetkellä 4,7 % (vihr 6,7 %) ja parhaiten tietävässä neljänneksessä 2,6 % (vihr 15,0 %). Vihreiden kannatuspohja siis “vietti” 2,2‑kertaisesti tietävien suuntaan ja perussuomalaisten kannatuspohja 1,8‑kertaisesti tietämättömien suuntaan.
Huomautettakoon, etten itse kannata vihreitä — olen puoluepoliittisesti täysin sitoutumaton — mutta koska kommentoitava Osmon teksti käsittelee nimenomaan vihreiden ja perussuomalaisten vastakkainasettelua, keskityn tässä jossain määrin provokatorisesti vain näihin kahteen. Hyvin tietävien puoluevalintoina tutkimuksen aineistosta erottuvat selkeästi eivät vain vihreät, vaan myös kokoomus ja vasemmistoliitto; huonosti tietävien valintana taas perussuomalaisten lisäksi SDP.
Kuten totesin jo aiemmassa keskustelussa jokin aika sitten: Suomessa ei kerta kaikkiaan ole niin paljon raskaan teollisuuden työntekijöitä, jotta vaalit voitaisiin voittaa heidän äänensä saamalla sen enempää kuin hävitä heidän äänensä menettämällä. Keskimääräinen suomalainen eduskuntavaalien äänestäjä on palvelualalla työskentelevä, PAM:laiseen tai JHL:läiseen liittoon kuuluva nainen. Ei siis raskaassa teollisuudessa työskentelevä mies.
Yhdyn monen muun mielipiteeseen siitä, että kyseessä ei ole yksinkertaistetusti “hukkumisen tunne” miksi persuja kannatetaan (ainakin gallupeissa). En malta olla palaamatta Politiikka on joukkueurheilua ‑ketjun aiheeseen hieman. Tulevissa vaaleissa vaikuttaisi olevan aito ilmiö, että persuille tulee huomattava voitto, mutta kukaan ei oikeasti tiedä miksi. Kukin tulkitsee tuloksen aivan miten haluaa, eikä oikeaa vastausta voi (vaalituloksen perusteella) tietää koska vaaleissa ei äänestetä asioista.
Tällä hetkellä puolueissa panikoidaan eri suuntiin epämääräisen uhan edessä, eivätkä vanhat pysty ottamaan linjaa joka protestoijia miellyttäisi vaikka haluaisivatkin. Koska Soini ei itsekään tiedä suosionsa syytä, hän ei osaa toimia sen mukaan päästyään hallitukseen, ja neljän vuoden kuluttua on heidätkin todettu kelvottomiksi. Olisiko helpompi muuttaa Suomi-laivan suuntaa haluttuun jos olisi ihan oikea tapa vaikuttaa asioihin epämääräisten henkilö- ja puoluevalintojen sijaan — tai lisäksi?
TM, se hyvä tehokkuus mistä puhut on eri asia kuin mistä ihmiset valittaa puhuessaan tehokkuuspaineista. Jälkimmäinen olisi paremmin kirittämistä. Ongelma on minusta yksinkertaisesti se että riittävä suoritustaso töissä, opinnoissa, miksei jopa ihmissuhteissakin, nousee tasolle johon yhä harvempi pystyy. Perinteisesti tätä ongelmaa on hoidettu niin että kampitetaan turhan tehokkaita, tyyliin hikipinkot, töissä täällä vaan ollaan, ja ei hempeillä. Tämä on typerää mutta toimii, pitäisi olla parempia vaihtoehtoja. En tiedä, ja siksi Odeltakin kysyn että miten?
Periaatteessa voittajat voi kompensoida häviäjiä, mutta kun näin ei aina tehdä. Väittäisin että esimerkiksi se että iso osa hyvinvoivaa keskiluokka itseasiassa tuntuu haluavan lisää veroja on seurausta siitä että he ymmärtävät ongelman.
Mitä tulee muukalaisvihamielisyyteen ja siihen kritiikkiin. Kyllähän niitä ratkaisuja on jotka helpottaa ongelmia. Esimerkiksi parempi kielikoulutus, joustavammat työluvat, pakolaisten asuttaminen alueilla joilla on työpaikkoja eli kaupunkeihin, maahanmuuttajalapsiin panostaminen, monikulttuuriset työyhteisöt joka käytännössä ja suomeksi tarkoittaa sitä että kaikkien ei tarvitse puhua täydellistä suomea ja olla samasta koulusta valmistuneita… Näitä on ehdotettu, osa eteneekin sellaisilla vauhdilla mitä byrokratialta nyt voi odottaa. Ei vaan kiinnosta ketään sieltä kriitikko-osastolta. Sen sijaan jos puhutaan vaikkapa rajoituksista perheenyhdistämiseen, löysemmistä määritelmällistä turvallisille maille, karkotuksista, työlupien keskusjohtamisesta tia ylipäänsä mistään keppipuolen asioista on ne perusteltuja ja tehokkaita tai ei, niin nämä vain vilpittömästi ja akateemisesti avointa maahanmuuttokeskustelua toivovat valittavat että ei riitä. Olen melko varma että jos mielipiedetiedestelussa kysyttäisiin että pitäisikö ulkomaalaisten opetella tanhuamaan ennen kuin päästetään rajan yli niin vähintään 30% kansasta kannattaisi. Miksi sinä haluaisit tuollaista asymmetriaa kutsua?
Kommenttiketjusta näyttää tulleen pikemminkin purkautumiskanava vihreitä kohtaan. Moni missaa Osmon kirjoituksesta tuon, että perussuomalaisten kannatuksen kasvua ilmentävä protesti hallitusta kohtaan on otettava vakavasti. Eikö tässä tunnusteta, että asioita on tehty väärin ja niistä pitää ottaa opiksi? Sietää tosin ottaakin. Itse petyin toimettomuuteen pätkätyöhön ja vuokratyöhön liittyvissä kysymyksissä; vihreillä oli vieläpä työministerin salkku.
Voi toki olla, ettei vihreiden linja vastaakaan omaa mielipidettäni pätkätyöhön liittyvissä asioissa. Ei sen puoleen, että tietäisin mikä on perussuomalaisten kanta samaan asiaan. Ei hajuakaan.
Tommi Uschanov peräänkuulutti perussuomalaisten kantaa oikeasti tärkeisiin asioihin. Minäkin kuulisin niistä mielelläni.
“Ihmisiä alkaa vain pikkuhiljaa potuttamaan jätelait, vaalirahasotkut, maahanmuuttajien hyysääminen, kreikan lainat etc.”
Perussuomalaisten äänestäminen ratkaisee välittömästi tällaiset ongelmat eikä uusia vastaavia enää tule. Kansainväliset kriisit lakkaavat vaikuttamasta Suomeen. Pahat ja pelottavat ilmiöt jäävät rajojen ulkopuolelle.
Perussuomalaiset eivät koskaan aja omaa etuaan, vaan vain Suomen etua. Perussuomalaiset tekevät vain viisaita päätöksiä ja säätävät virheettömiä lakeja, jotka saavat kaikilta oikeassa olevilta kansalaisilta yksimielisen tuen. Muut puolueet katsovat kateellisina sivusta ja kysyvät: “Miksi me emme osanneet?”
Kun rehelliset, kunnolliset ja suorapuheiset perussuomalaiset ovat vallassa, suomalaiset alkavat jälleen ihailla ja kunnioittaa poliitikkoja. Yksikään kansalainen ei tule enää koskaan valittamaan yhtään mistään, koska maata johtaa Terve Järki ja Kansan Tahto. Turkistarhaustakaan ei lakkauteta.
Pieni selvennys tuohon edelliseen: Normaalista kun ihmiset on kiinnostunut jostain politiikan alasta niin heillä on jotain ajatuksia siitä mitä pitäisi tehdä, eli minkälaisia lakeja säätää. Joku haluaisi vaikkapa pienemmän julkisen sektorin eli pienemmät verot. Toinen taas pitää korkeampaa veroastetta parempana. Kolmas haluaa tasaverotusta koska näkee sen oikeudenmukaisena siinä mielessä että ihmiset hyötyvät ahkeruudestaan. Neljäs haluaa taas progressiivisempaa verotusta koska hänestä on oikeudenmukaista että tuloerot pysyvät pieniä. Nämä on kaikki ihan järkeviä kantoja joista seuraa käytännössä jotain, ja niille haetaan sitten vaaleissa kannatusta, ja vaalien jälkeen muodostetaan hallitus jossa kannat toteutuvat kannatusta mukaillen. Se että mikään puolue ei saa kaikkea haluamaansa on terve ja hyvä asia, eikä toisinpäin.
Jos nyt on vaikka sitä mieltä että on väärin maksattaa saksalaisten pankkien ja kreikkalaisten poliitikkojen hölmöilyjä Suomella, ja että näiden ajautumisesta selvitystilaan seuraa pitkässä juoksussa vähemmän haitaa kuin moraalikadosta joka pelastustoimista seuraa, niin mikäs siinä. Olen vahvasti eri mieltä, mutta kuitenkin kanta on perusteltu. Jos joku on sitä mieltä että kansainvälisen rahoitusjärjestelmän voi antaa vaan kriisiytyä ilmaan mitään seurauksia niin hän on idiootti.
Kommppaan hiukan Osmoa. Hän ilmeisesti nojaa Superin TNS Gallupilla teettämään kyselyyn, jota Kelan tutkimusprofessori Heikki Hiilamo käsitteli kolumnissan Vihreässä Langassa elokuun lopulla:
http://www.vihrealanka.fi/blogi/rikkaiden-murut
Perussuomalaisten menestyksen analysointia vaikeuttaa se, että kannattajat ovat hyvin heterogeenista porukkaa. Käsitys siitä, että Vihreät eivät samoista äänestäjistä kilpaile on kuitenkin kategorisen väärä — moni Vihreisiin eri syistä pettynyt vilkuilee Perussuomalaisten suuntaan. Ei ole mikään sattuma, että Halla-ahokin sanoi aikanaan Soininvaaraa äänestäneensä.
Jonkinlaisena mittarina voitaneen pitää ylioppilasmaailmaa. Osakunnissa on jo aika paljon ns. kansallisia äänenpainoja, jotka omissa vaaleissa kanavoituvat osakuntien listan kautta. Taustana on pettymys Vihreiden neuvostoretoriikkaan maahanmuuttoasioissa, kummallinen sitoutuminen syrjintään (jota vielä kehdataan nimittää positiiviseksi) eikä vähimpinä asioina tekijänoikeuskysymykset ja totaalinen rähmälläänolo Kepun edessä villieläinkysymyksissä (norppien “omasuojelu”, karhut & sudet).
Ei kukaan kuvittele, että vihermyönteisille akateemisille Perussuomalaiset ovat oikea puolue. Mutta kertonee ennen kaikkea Vihreistä, että moni heistä kokee Persujen olevan kuitenkin nykyvaihtoehdoista omia näkemyksiään lähimpänä.
Kreikka hölmöily on yksi hyvä esimerkki siitä, miksi hallitus ansaitsee kunnon läksytyksen seuraavissa vaaleissa. Ja valitettavasti, monetkaan eivät keksi hallituksen ojentamiseen muuta tapaa kuin äänestää persuja.
Olli Rehn perusteli taannoin Kreikka päätöstä sillä, että sen seurauksena olisi ollut samankaltainen tilanne kuin Lehman Brothers konkurssin jälkeen. Mutta olihan Kreikka tilanne aivan omanlaisensa.
Kreikkka päätös oli tyypillisesti junailtu juttu, johon kokemattomat poliitikot tyhmyydessään taas kerran haksahtivat. Äkkiä tuodaan eteen pakkopäätös, jossa ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa: Yksi nopea tapa pelastua tai sitten seuraa kauheita. Vaikka todellisuudessa aina on monenlaisia vaihtoehtoja ja aikaakin niiden miettimiseen ihan riittävästi.
Niinistö on jälkikäteen hyvin analysoinut Kreikka päätöstä: Olisihan Saksa ja Ranska voineet pankkinsa pelastaa ilman suomalaisten veronmaksajien anteliasta sekaantumista asiaan.
Osmo sanoo:
Mikä heistä päähän potkittuja tekee tämän perusteella?
Opiskelija voi pelätä ennen valmistumistaan alan heikkoa työllisyystilannetta. Duunari voi pelätä työttömyyttä, jos alalla on ollut paljon irtisanomisia, kotiäiti voi pelätä, ettei pääse jouhevasti takaisin työelämään ym.
Toki voi pelätä siksi, ettei ole kunnon koulutusta ja on päähän potikttu luuseri, mutta kirjoituksessasi annat ymmärtää — tai itse asiassa sanot aivan suoraan, että jokainen perussuomalaisten kannattaja on tällainen syrjäytynyt raukka.
Tämä oli kaiken kaikkiaan harvinaisen vastenmielistä luettavaa. Et sitten Lahden keikastakaan mitään oppinut?
Kepu menettää äänestäjiä persuille, sillä sen perinetne kannattajakunta rapautuu. Kun nuo energiapuu-maatalousratkaiaut tukevat perinteistä harvenevaa maanviljelijäväestöä ja näihin liittyviä tukitoimintoja esim metsäyhdistyksiä niin kasvava osa Kepulandian asukkaista jää vaille poliittista kotia.
Kepun vasemmiston vastainen aivopesu estää heitä äänestämästä SDP:tä.
Tilanne on nyt samanlainen kuin 70-luvulla, kun suuret ikäluokat etsivät sijaansa ja poliittista kotia yhteiskunnassa. Moni tuli kepulaisilta asutustiloilta ja vasemmiston äänestäminen oli mahdotonta ja äänet kanavoituivat SMP:lle veret seisauttavaksi vaalivoitoksi.
Nyt myös SDP on ongelmissa, sillä SDP ei ole kyennyt enää ajmaan työväestön asioita.
Tähän on johtanut perinteisen teollisuuden alasajo ja SDP:n ammattitaidottomuus etujen ajajana.
Soinin saama ryhmä on samanlaisen uhan alla kuin SMP 70-luvulla eli porukka on liian epäyhtenäinen ja tottumaton polittiikkan ja seurauksena ovat sisäiset riidat ja hajoaminen.
Tällä on taas uusia seurauksia, jotka ovat vielä vaarallisempia eli osa kansasta alkaa elää yhteiskunnan ulkopuolella eli Helvetin Enkelit ja muut vastaavat ryhmät saavt kasvualustan
Lähellä on ajatus vertailla katkerien kanavaa Italian tilanteeseen parisen kymmentä vuotta sitten. Siellähän koko puoluekenttä meni uusiksi kun Länsi-Euroopassa poikkeuksellisen vahvana säilyneen kommunismin patoamiseksi rakennetut korporatiiviset järjestelmät paljastuivat.
Samalla tavalla kuin meillä yhä, siellä peloteltiin “vanhalla, vakaalla vainoojalla” miltä kansaa turvasi “suojelija, pelastaja” tai mitä nimeä kukin perinteisestä elitistisestä ajattelijasta haluaakaan käyttää.
(Vrt. Tarja Halosen äskeinen huoli poliitikkojen läheisten kärsimyksistä.)
Erona on vain se, että meillä eliitti (esim. Tuomioja, Soininvaara, Cronberg, Sinnemäki, Uschanow ym.) ei pelkää kommunismia, vaan Suomen kansaa, so. suomenkielistä enemmistöä.
Tpyyluoma tuossa kirjoitti hyvin politiikan vanhasta ja hyvästä yhteistyömallista. Nykyisin on sen sijaan vallalla politiikan vaihtoehtomalli — halutaan mahdollisimman selvää muutosta vaaleissa, ikään kuin paradigman vaihdosta. Evoluutio ei riitä. Listavaaleja ja vaaliblokkeja haikaillaan, jotta äänestäjä kokisi vaikuttavansa. Media tarvitsee draamaa ja tämä hallitsee politiikan virtauksia, kun historiattomat poliitikot ovat toisilleen mahdollisimman ärhäköitä, mediassa tilaa saadakseen.
Kannatuksen syitä ei tarvitsisi miettiä jos puolueiden tavoitteet ja linjat olisivat selvillä. Tässä on sarkaa kaikille politiikassa mukana oleville. Tähän pitäisi keskittyä. Henkilövaali ei estä sitä että puolueiden ja ehdokkaiden tavoitteet ovat asioiden painotusten ja valintaperusteiden tasolla selkeitä. Jos vaaditaan hallitusohjelman tasoista konkreettista äänestettävää, redusoidaan ideat ja tavoitteet pois politiikasta. Politiikasta tulee hallinnointia, jossa taustakysymyksiä ja arvovalintoja ei enää alisteta vaaleilla arvioitavaksi. Näin on tosin jo käynyt, mutta se johtuu puolueiden henkisestä laiskuudesta.
Huomionarvoista perussuomalaisten kannatuksen kasvussa onkin siis se, että vaikka puolue ei ole esittänyt minkään sektorin alueella kunnollista poliittista ohjelmaa, se kykenee huomattavaan kannatuksen nostamiseen. Helppo selitys tälle on “protesti”. Toinen selitys on että perussuomalaisten ideologia ja painotukset ovat selkeät, ne ovat kaikkien tiedossa. Äänestäjistä hyvin pieni osa kaipaa Uschanovin tai aiemmin Vartiaisen peräänkuuluttamia konkreettisia poliittisia ohjelmia, joista valita.
Perussuomalaisten painotukset ovat kaikkien tiedossa. — Enemmän suoraviivaista suomalaisten edunvalvontaa. Enemmän itsenäisyyttä (ainakin näennäisesti). Vähemmän kehitysapua. Vähemmän maahanmuuttoa (kaikissa muodoissaan, oli se taloudelle hyväksi tai ei). Vähemmän EU:ta (oli se käytännössä mahdollista tai ei) . Vähemmän kansainvälistä solidaarisuutta. Vähemmän tuloeroja.
Näitä painotuksia tunnutaan nyt kannatettavan. Jos jollain meistä on jotakin sitä vastaan, pitää vain pystyä perustelemaan omia linjauksiaan.
En kiellä etteikö protestiakin ole ilmassa, ja lisäksi perussuomalaisten puheissa on paljon (liiallista) yksinkertaistamista.
Poliitikon mittarina tulisi olla kyky tehdä hankalia päätöksiä, ei puhua siitä, mistä potentiaalinen kannattaja tahtoo kuulla. Potentiaalinen maahanmuuttokriittinen kannattaja tahtoo kuulla, että hän on tehnyt kaikkensa oikein, ja että syy hänen huolilleen ei ole vaikeasti käsiettävä ja suunnaltaan abstrakti taloudellinen muutos, vaan muutama (kenties opportnistinen) muu köyhä, joka on kotoisin paikasta, jolla on hankala nimi. Ja tämän kaiken kruunaa se pyhä tehtävä, joka tällä valaistuneella kriitikoiden ryhmällä on islamin aaltoa vastuttaessa.
Sitten voidaan marista siitä, että poliittinen eliitti on vieraantunut pitkäaikaistyöttömän arjesta. Luulatavasti onkin. Kuinka monta alkoholisoitunutta pitkäaikaistyötöntä eduskuntaan haluttaisiin päättämään valtion asioista ja muistuttamaan heidän arjestaan?
Totta on, että tuo poliittinen vastuunkanto ja hankalien päätösten tekeminen on tunnetusti vaikeaa, ja päätösten tekijöitä on vähän, eikä tässä lajissa ole suuremmin loistettu viime aikoina. Tästä systä jokainen lama synnyttää tilauksen protestille. Mutta ovatko populistiset protestit ratkaisu, vai ovatko ne enemminkin este ratkaisun tiellä?
Kallistun jälkimmäisen puolelle niin kauan kunnes protestipuolue(et) julaisevat totettamiskelpoisen ohjelman, joka selkeästi esittää kuinka elämän laatu paranee heidän ojelmallaan. Ja sekin olisi toki vasta alkua. Ohjelmilla, hyvilläkin, on usein matkaa kunnolliseksi politiikaksi.
Seppo S nyt kertoo:
Ja tokihan tämä kaikki olisi tapahtunut ihan vaan niin että Saksan ja Ranskan valtiovarainministeriöt kirjoittaa jokusen sadan miljardin shekin, ja tämä ei koske Suomea millään tavalla… Leikitään että Kreikan lainoista tulee Suomelle miljardin euron tappiot. Jos valtio ottaa miljardin lisää lainaa se maksaa noin 20 miljoonaa euroa vuodessa korkoina. Suomen valtiolla on velkaa noin 70 miljardia euroa, 20 miljoonaa vuodessa on tästä 0,03%. Mitäs luulet, vaikuttaisiko se että euromaa ajautuu selvitystilaan Suomen valtion maksamiin lainakorkoihin yli vai ali kolme prosentin sadasosaa?
Meillä ei ole varaa Niinistöön. Eikä Persuihin.
Seppo S kirjoitti:
>Kreikkka päätös oli tyypillisesti junailtu juttu, johon …
Taas kerran pahaa tekemässä on ollut herra Passiivi. Onneksi voimme vastustaa herra Passiivin salaliittomaista ylivaltaa äänestämällä Perussuomalaisia, jotka kunnon populisteina ovat hyvää pataa Passiivin kanssa ja pystyvät estämään Passiivia junailemasta juttujaan.
Miksi vastustan PerSuja:
— He edustavat kaikkea sitä mitä minä ihnoan eli:
— He haluavat Suomen yksikieliseksi eli ruotsin kielestä pelkän vähemmistökielen joka tarkoittaa että yhteiskunnan ylläpitämät ruotsinkieliset ja kaksikieliset kulttuurilaitokset pikkuhiljaa ajetaan alas. Pelkästään koulujen pakkoruotsista siis ei ole kyse.
— He haluavat erota EU:sta, ilmeisesti heitä himottaa Venäjän öljy ja kaasu niin paljon että olisivat valmiit jopa YYA-sopimukseen tai vastaavaan syvälliseen yhteistyöhön Venäjän kanssa
— Em syistä he vastustavat kaikkea turvallisuuspoliittista yhteistyötä länsimaiden puolustusjärjestä Naton kanssa
— He haluavat markan takaisin valutaksi, devalvaationeen kaikkineen
— He eivät laske sille mitään arvoa että maahanmuutto takaa työvoiman saannin siinä vaiheessa kun yhä suurempi osa suomalaisista on vanhojkja ja sairaita
— Soini on kääntynyt katolilaiseksi. Miksi? Vastustaako hän kuten kunnon katolilaisen kuuluu abortteja, avioliiton ulkopuolista seksiä, sukupuolivähemmistöjen oikeuksia? Ainoa mikä erottaa katolilaisuuden suomalaisista herätysliikkeistä on että katolilainen saa juoda alkoholia ja saa synnit anteeksi ripittäytymällä ja se lienee syy miksi Soini ei ruvennut esim körttiläiseksi tai lestadiolaiseksi joka istuisi alkiollaiseen imagoon kuin nenä päähän
— Soini vastustaa Espoon metron rakentamista henkeen ja vereen. Hänen mielestään ilmeisesti auto on ainoa oikea tapa liikkua Helsingin länsipuolella
— Kun Soini oli juuri tullut valituksi Perussuomalaisten puheenjohtajaksi, oli Tony Halme ‑skandaali niin paljon julkisuudessa että hän ei uslkaltanut kunnallisvaaleissa 2004 edes asettua ehdokkaaksi Espoossa oman johtamansa puolueensa listoilta vaan läpipääsyn varmistamiseksi pyrki Sitoutumattomien listalta kampanjoiden lähinnä pelottelemalla mumoja vastustamalla metroa.
— Ylipäänsä ihmettelen että kun Suomessa asiat ovat paremin kuin moneen kymmeneen vuoteen, että miksi hallituspuolueita pitää vastustaa niin ankarasti? Jos haluaa vastustaa niin miksi ei äänestetä vasemmistoa siinä tapauksessa? Ei Suomeen mahdu kuutta porvaripuoluetta.
Tommi U.,
Hans C. Andersenin sadun herne muuttuu kirsikaksi, kun otamme huomioon perheenyhdistämiset. Niitä tuli pelkästään somalialaisilta vuonna 2009 2200 kappaletta ja tänä vuonna luku noussee neljään tuhanteen. Niitä hylätään harvoin.
Eri asia sitten on, tuntuuko se kirsikkakaan sieltä yhdeksän kotouttamispatjan alta, jos ei omaa prinsessamaista herkkyyttä.
Vielä pieni määrä aitoa (tai sen kaltaista) maahanmuuttokeskustelua:
Miksi pienipalkkaisilla palvelualoilla on niin paljon maahanmuutajia töissä?
Itsestään selvin syy on, että kykenevin osa väestöstä suuntautuu eri tyyppisille aloille. Ne kykenemätömimmätkään eivät kuitenkaan hakeudu vähäistä koulutsta vaativille aloille. Tähän oman näppituntumani mukaan suurin syy ovat erilaiset kannustinloukut.(Jätetään omaehtoisesti työkyvyttömät laskuista) Esim. lukuisat tilanteet, joissa perheellisen ei kannata riskeerata hänelle myönnettyjä etuisuuksia tehdääkseen työtä lähelle minipalkaa. Luullakseni tästä johtuu yksinäisten vanhempien naisten suurehko edustus maahanmuuttajavaltaisissa toimissa — hänellä ei välttämättä ole etuisuuksia joita menettää.
Toinen syy saattaa olla, että kun maahanmuutaja asioi työvoimatoimistossa hänelle kehitetään jonkin sortin palvelualojen ammattihistoria (jonkin lainen suuntautuminen kaikilla asiakkailla on oltava). Muutama päivä sukulaissedän kapakassa oikeuttaa hotelli-ja rvaintola-alalle suuntautumiseen. Toisaalta, miksi ei oikeuttaisi alalla, jonka osaaminen on hyvinkin kokemusperäistä.
Kolams on palkkojen polkeminen. Palvelualoilla(kin) valtaosa pätevästä henkilökunnasta työskentelee tes:ä paremmalla palkalla. Suuret ketjut pyrkivät kuitenkin palkkaamaan työvoimaa tes:n mukaisilla palkoilla (ja kuinka paljon ketjuun kuulumattomia hotelleja, kauppoja tai edes ravintoloita maasta löytyy?), jolloin ulkomainen työvoima käy yhä houkuttelevammaksi.
On hyvä huomioida, että puhun nimenomaan työssä käyvistä ihmisistä. Siis sellaisesta ryhmästä jonka ns. kriittiset toivottavat tervetulleeksi.
Kuitenkin tuo ryhmä herättää närää palvelualoilla. Ihmiset turhautuvat lähinnää heikkoon ja heikentyneeseen kommunikaatioon, väärinymmärryksiin ja niiden aiheuttamaan ylimääräiseen työtaakkaan. Sinänsä maahanmuuttaajaa on hyödytöntä syyllistää heikosta kielitaidosta. Ei ole alkuunkaan varmaa, että “he vievät jonkun työt”, mikä osin saattaa johtua kannustinloukuista.
Jos kannustinloukut eivät ole ongelma, on selvää, että työperäinen maahanmuutto on välttämättömyys palvelujen toimimiselle. Miten siihen huutoon sitten vastataan, ja vähennetään sitä pienipalkkaisten kasvanutta stressiä, jonka heikko kommunikaatio aiheutaa?
Johannes Hirvaskoski kirjoitti:
“Ikävää hyvässä kirjoituksessasi on ainoastaan se, että väität muiden puolueiden flirttailevan muukalaisvihalla. Halu kontrolloida maahan tulevaa muuttovirtaa ei ole muukalaisvihaa.”
Logiikka menee häränpyllyä jotenkin näin:
Kaikilla koirilla on neljä jalkaa.
Kissallani on neljä jalkaa.
Kissani on siis koira.
Kaikki muukalaisvihaiset haluavat rajoittaa maahanmuuttovirtaa.
X haluaa rajoittaa maahanmuuttovirtaa.
X on siis muukalaisvihainen.
Rogue:
Joo siis ihmiset asettuvat jakaumalle siinä miten paljon he painottavat suhteellista asemaa absoluuttisen asemaan verrattuna.
Varmasti jonkinlainen kilpailun seurausten tasoittaminen kasvattaa parhaillaan elossa olevien ihmisten hyvinvointia.
Mietin tässä yks päivä, että selittäsköhän tällaiset asenteet ihmisten sijoittumisen vasemmisto-oikeistoakselille? Eli mitä enemmän painottaa suhteellista asemaa omassa elämässä sitä vasemmistolaisempi on? (Tietty tähän vaikuttaa aika moni muukin muuttuja.)
Sinänsä hassua tässä olis se, että oikeistolaiset mielletään karikatyyrisesti statuksen perässä juoksijoiks ja tämä kääntäis asetelman päälaelleen.
No köyhyyttä ei kyllä arvioida pelkästään suhteessa muihin yhteisön jäseniin, mutta parinvalinnassa kun verrataan yhteisön jäseniä toisiinsa, niin samalla tulee verrattua suhteellista köyhyyttä. Luulis kuitenkin, että parinvalinnassakin sen köyhyyden painotus ei oo lineaarinen tyyliin ykköselle 10 pistettä kakkoselle 9 pistettä, kolmoselle 8 pistettä. Lähemminkin tyypille jolla on miljoona 10 pistettä tyypille jolla on 900k 9.9 pistettä.. tyypille jolla on 200k 8 pistettä, tyypille jolla on 0k 0 pistettä.
Osmo:
Ja tällä perusteella päättelit, että ne ovat huono-osaisia?
Voi hyvin olla, että työttömyyden pelkääminen korrelloi huono-osaisuuden kanssa, mutta ihan yhtä hyvin voi olla, että perussuomalaisiin valikoituu työttömyyttä pelkääviä kaikista sosioekonomisista luokista.
tpyyluoma:
Aivan varmasti osa johtuu kuvailemistasi tuntemuksista, mutta aimo annos on varmaan myös tietämättömyydellä miten verotus vaikuttaa hyvinvointiin.
tpyyluoma:
Aika tarkoitushakuista laskuoppia. Varmaankin niiden lainojen korkoihin vaikuttaa myös moraalikato, markkinoiden toimimattomuus ja Suomen velkaantuminen tulevaisuudessa samanlaisten pelastuspakettien seurauksena.
Yksinkertaistettuna voit ajatella asiaa näin: velan hinta laskee niille valtiolle, jotka eivät pysty pitämään rahankäyttöään kurissa ja nousee niille, jotka pystyvät.
Tpyyluoma:
Tämä ei tietenkään ole Suomen päätäntävallassa oleva asia, mutta jos Kreikalle ei oltaisi lainattu rahaa, olisi melko suora seuraus ollut euroalueen hajoaminen. Euroalueen (vähintään osittainen) hajoaminen taas olisi Euroopalle hyvä asia, koska on ilmeistä, että siinä on valuvika: ei ole realistista, että Saksan yms. noudattama rahapolitiikka olisi hyväksi Etelä-Euroopan maille, jotka kaipaisivat valuutan devalvoitumista. Suomelle mainittu politiikka kyllä sopii, koska olemme monella mittarilla “lähempänä” Keski-Euroopan talouksia.
Devalmoitumisen riski olisi johtanut siihenkin, että esim. Kreikka ei olisi päässyt velkaantumaan niin pahoin kuin nyt tapahtui, koska korot olisivat nousseet enemmän (tämä on osa sitä “moral hazardia).
No, minä veikkaan euroalueen hajoavan muutamien vuosien sisään joka tapauksessa, siinä määrin “vahvan markan politiikkaa” tuo touhu on alkanut muistuttaa :-/
Kari
OS: Julkaistuja tutkimuksia oli vastikään tieto, jonka mukaan persujen kannattajat kokevat henkilökohtaisen työttömyyden selvästi suuremmaksi uhaksi kuin minkään muun puolueen kannattajat.
Niin, ilmeisesti persuissa on suhteessa paljon enemmän niitä jotka eivät lämmitä tuolia ‘huipusiantuntiana’ jossain 100% verorahoitteisessa puna- tai sinivihreässä apparaatissa. Juuri sellaisessa joista te virheet saatte ne äänenne, ymmärtämättömien opiskelijoiden lisäksi.
Kunhan lainahanat valtiolle menevät kiinni tulee monelle, siis todella monelle, nyt niin kovinkin korskealle suvaitsevalle liberaalille aivan uusi elämäntilanne eteen: katsotaan sitten miten pelkällä höpöjuttujen vääntämisellä pärjää kun yhteiskunnan rahat ovat oikeasti loppu.
Viime vaaleissa Jyrki Katainen (KOK) lupasi julkiselle puolelle ennätyssuuret palkankorotukset. Siinä meni kunnan jos toisenkin talous pakkaselle ja pahasti.
Porvoolainen pitkän linjan kunnallispoliitikko, kansanedustaja ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pirkko Ruohonen-Lerner on ehdottanut julkisen sektorin yli 4000 euroa ansaitsevien virkamiesten palkkojen alennusta 15–20 prosenttia ensiapuna julkisen sektorin talouden tasapainoittamiseksi.
Katainen huusi puolueensa tilaisuudessa persuja populisteiksi. Itse ei kajoaisi edes ylisuuriin eläkkeisiin, käänteinen ALV harmaan talouden kitkemiseksi.… keitä kaikkia hän nuoleskeleekaan.
Vihreät eivät ole kertoneet syytä, miksi yhteiskunnan vähäosaisten kannattaisi äänestää heitä. Aloituspostissa heitä haukutaan päähän potkituiksi ja huolta kannetaan …heidän äänistään.
Tälläkin palstalla joskus mainittua, että Vihreät (ja Keskusta) tarjoaisivat vaihtoehdon talousvetoiselle politiikalle. Ne ovat varmasti kivoja vaihtoehtoja jos oma talous ja hyvinvointi on kunnossa, eikä ole “päähän potkittu”. Siihen asti ylevä maailman pelastaminen on toissijaista.
Vihreät ovat tehneet julkisuudessa selvän valinnan, mitkä ovat heille tärkeitä arvoja, ja se on ymmärrettävää kun katsoo heidän äänestäjäkuntaansa. Kaupunkien hyvin koulutetut nuoret ovat etäällä “päähän potkituista”, ja he myös jatkossa valitsevat Vihreiden päättäjät.
Ei ole kovin ihme, että saa elitistipuolueen maineen kun mielikuva saimaannorppaa syleilevästä boheemi porvarista alkaa muistuttaa kartanon herraa, joka suo paremman kohtalon rotuhevoselleen kuin palvelijoilleen.
Tomminkin pointti persujen (ja demarien) yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä perustui parin vuoden takaiseen aineistoon, jolloin persujen kannatus oli alle vihreiden. Mutta millaisia ovat nämä vajaat kymmenkunta prosenttiyksikköä, jotka ovat tulleet perussuomalaisten kannattajakuntaan sen jälkeen?
Aiemmin joku pohdiskeli, onko Suomi miesvihamielinen yhteiskunta. “Viha” on liian voimakas sana, mutta jonkinlainen pintaan putkahteleva halveksunta on kyllä totta. Keräisivätkö syöpäjärjestöt rahaa vuoden tärkeimmässä kampanjassaan eturauhassyövän tutkimiseen, ja ehdottaisiko mainostoimisto iskulauseeksi: “rakkaudesta suomalaiseen mieheen”? Ilmoittaisiko puolet vastanneista Hesarin kyselyssä että suomalaista miestä ei haukuta liikaa sen jälkeen, kun keskustellaan siitä, onko tyypillinen suomalaismies primitiivinen perheenpieksijä, kuten Sofi oksensi? Mitä tarkoitta, että suositut naisartistit hakkaavat ja tappavat miehiä videoissaan.
Perussuomalaiset. Jos nimen ottaa tosissaan, puolue pyörii jonkinlaisen perustavanlaatuisen suomalaisuuden ympärillä. Koska kannattajista kaksi kolmannesta on miehiä, voisi vielä arvella, että tuo “suomalaisuus” on eritoten miehistä suomalaisuutta.
Toinen peruspilari on analyysi — tai pers’tuntuma — että suomalaisuus on hajoamassa kovaa vauhtia. Uhat tulevat ulkoa, mutta myös sisältä. Maassa on tahoja, jotka kokevat moraaliseksi velvollisuudekseen hajottaa yhtenäisyyttä esimerkiksi tuhoamalla suomalaisen miehen mainetta. Tietysti uhkaava rintama on paljon laajempi; yhteisnimitys lienee punavihreät. Lisäksi kapitalistikin on Perus-Suomen kimpussa siirtämällä työpaikkoja Kiinaan.
Näinhän se taitaa olla, nationalismi on hauras rakennelma silloin, kun uskottava vihollinen puuttuu. Se lähtee heti purkautumaan auki, kun ihmiset oivaltavat, että saavat valita ihan itse viiteryhmänsä eikä tarvitse sitoutua kateederilta kerrottuun yhtenäisyyden vaatimukseen.
Jos joku olisi kiinnostunut minun mielipiteestäni, kertoisin, että perussuomalaiset haikailevat tosiaan menen maailman perään. Mikään ei pysäytä suomalaisuudeksi kutsutun symbolisen luottamusverkon ratkeilua — paitsi se uskottava vihollinen, jota kukaan ei kai silti toivo.
Ehkä sitä voi toisaalta vähän hidastaa, ja siten välttää pahimmat ylilyönnit. Että ne lähiöt eivät slummiutuisi, nuorten miesten syrjäytymiskehitys vähän laantuisi tai mitä kaikkia niitä nyt on. Tässä ajatus siis on lähinnä usko Persujen kykyyn ärsyttää ja haastaa ja pakottaa “oikeat” puolueet muuttamaan kantojaan.
Tuossa mielessä minäkin voisin äänestää Persuja.
Artturi:
No ei näytä vaikuttavan. Valtionlainojen koroista on hyvin vaikea lukea mitään moraalikato tai velkaantumislisää. Yleisesti ottaen, minä alan huolestumaan Suomen valtion velasta siinä vaiheessa kun markkinat rupeavat siitä huolestumaan, eli sen korko nousee.
Kari, joo eurossa on kuvaamasi ongelma. Tosin jos nyt katsoo vaikka Islantia niin ei tuo kansallinen kelluva valuuttakaan mikään oikotie onneen ole. Euroalueen hallitsematon hajoaminen ei joka tapauksessa ole toivottavaa.
Yksi ratkaisu on korkeampi inflaatio euroalueella, mikä antaa tilaa reaalipalkkojen sopeutumiselle ilman että nimellispalkkojen tarvitsee laskea, sanotaan nyt edes 3% EKP:n tavoitetasona. IMF:n Blanchard sen taisi jo sanoa ääneen yleisemmin, liian alhainen inflaatio edellyttää epärealistista “palkkamalttia” ja vähentää rahapolitiikan liikkumavaraa, eli tuottaa työttömyyttä. Jos germaanit tätä ei voi hyväksyä niin se on sitten euron loppu jolloin Saksa menettää sitten sen euroalueen sisäisen kilpailuetunsa joka tapauksessa devalvaatioiden kautta. Arvaan että lopulta tyytävät tähän, hirveän moralisoinnin säestämänä.
Me kokeilimme kansallisen valuutan ihanuuksia 90-luvulla. Ei hirveästi houkutellut.
RS:
Mitä maahanmuuttajien haalimiseen työvoimareserviksi tulee, niin siinä ei ole kerta kaikkiaan mitään järkeä. Suomella on omasta takaa satoja tuhansia työttömiä, jotka kielitaidon‑, koulutuksen ym. osalta soveltuvat huomattavasti paremmin kyseessä oleviin töihin kuin keskiverto tänne humanitaarisin perustein (eli siis ei työ- tai opiskelupaikan perässä) tullut maahanmuuttaja.
Espoon metrosta sen verran, että sen ei tutkimuksissa ole laskettu parantavan sen paremmin keskimääräistä matka-aikaa kuin joukkoliikenteen käyttöosuuttakaan. Tämä johtuu paljolti sen liityntäliikennepainotteisuudesta, eli Tapiolan itäpuolella se kiertää kaukaa suurimman osan isoista asuinalueista. Bussiliityntä metroon on hidasta ja vaihdot hankaloittavat matkoja, mikä käytännössä kumoaa metromatkan tuomat hyödyt.
Etelä-Espoon joukkoliikenneratkaisuksi soveltuisi siksi parhaiten pikaraitiotie, joka halvan rakennuskustannuksensa ansiosta voidaan haarauttaa eri lähiöihin. Se tarjoaa vaihdottomat joukkoliikenneyhteydet huomattavasti useammille kuin metro, lisäten siten joukkoliikenteen käyttöosuutta nykytilasta. Myös matka-ajat ovat kilpailukykyisellä tasolla.
Sen jälkeen kun suomi sitoi valuuttansa EMU:un, inflaatio on ollut alhaisempaa kuin koskaan ennen vastaavanmittaisena aikana. Työttömyyden kehitys on ollut suotuisampaa kuin kertaakaan sotien jälkeen — tosin absoluuttisesta tasosta ei voi olla samaa mieltä — ja vienti on vetänyt ennätystahtia.
Suomen BKT putosi 2008–2010 enemmän kuin koskaan ennen koko maan itsenäisyyden historiassa, mutta työttömyys ei kohonnut likipitäenkään samaa tahtia kuin 1991–1993.
Juuri tämä näissä euroskeptikoissa ihmetyttää eniten: Evidenssi siitä, että eurojärjestelmä on pelastanut suomalaiset aivan ennennäkemättömältä katastrofilta, on niin vahva, että tarvitaan todellista lahjakkuutta että kykenee ummistamaan siltä silmänsä.
Silti: asemoituminen perussuomalaisia vastaan ei ehkä vähennä vihreiden kannatusta, mutta se kyllä lisää perussuomalaisten vastaavaa. Syystä, jota en ymmärrä, melko iso osa suomalaisista kokee että kaikki suomalaisen yhteiskunnan kohtaamat riskit ja ongelmat, todelliset ja kuvitellut, ovat vihreiden syytä, jäte- ja aselakien uudistuksista työttömyyteen ja Itä-Helsingin gettoutumisesta valtion velkaan. Ja hullunhauskaan “vihermädätykseen” kuuluu tietysti myös se, että ydinvoimala rakennetaan. (Ydinvoiman vastustaminen on hirveä synti, mutta persut vastustavat sitäkin, mikä on kyllä erikoinen yhtälö, mutta populismi nyt on tällaista)
Virheiden syyksi voidaan kyllä pitkälti laskea esimerkiksi kauhistuttava kehitys sananvapauden, demokratian ja urkinnan suhteen, koska vihreillä on oikeusministerin salkku ja nämä ovat oikeusministeriön hallinonalaa. Tämän lisäksi Vihreät — nyt myös Osmo mukana — yrittävät omia itselleen myös kunniaa (tai perussuomalaisten silmissä “kunniaa”) nykyisestä maahanmuuttopolitiikasta. Tämä kostautuu lopulta.
Kansallisen valuutan ihanuutta kesti lähes 150 vuotta. Tässä perspektiivissä euro on vasta kokeilun asteella.
Terveisin Kalevi Kämäräinen
tosivirheelle: …jossain 100% verorahoitteisessa puna- tai sinivihreässä apparaatissa” työskentelee toistaiseksi ainakin terveydenhoitoalan henkilökuntaa, opettajia, poliiseja jne.
Näissä ammateissa ei enää selviä ilman liberaalia asennetta ja arvopohjaa.
Tämä ei ollut höpöjuttu.
Jos muuten populismia on syyttää jotakin yksittäistä asiaa kaikista ongelmista, ja esittää kaikkien ongelmien ratkaisuksi sitä että poistetaan tuo yksittäinen asia, niin eikö kaikkien maahanmuuttajien integraatioon liittyvien ongelmien selittäminen “rasismi”-nimisellä Deus ex machinalla ole kaikkien populismien äiti?
Tpyyluoma:
Äläs nyt viitsi. En minä väittänyt kelluvan valuutan olevan “oikotie onneen”. Islannin ongelmat eivät ole oikeastaan mitenkään kytköksissä käytettyyn valuuttaan. Ihan samalla tavoin kuin meidän pankkikriisimme keskeinen syy ei ollut oma valuutta, vaan huonosti hoidettu finanssipolitiikka (“vahvan markan politiikka”, rahamarkkinoiden hallitsematon vapauttaminen — ja huono tuuri).
Ja on muutenkin vähäistä enemmän rusinoiden poimimista pullasta ottaa esimerkiksi nimenomaan Islanti. Eivät nämä Euron ulkopuoliset maatkaan, ainakaan ne jotka jossain määrin ovat Suomen kannalta relevantissa viitekehyksessä (Norja, Tanska, Ruotsi, Viro, Sveitsi), ole mitenkään erityisen huonosti pärjäilleet.
Euroalueen ongelma on siinä, että se on muodostettu ideologisista syistä. Toisaalta ajateltiin, että yhtenäinen valuutta _automaattisesti_ johtaa taloussyklien tasaantumiseen ja alueiden taloudelliseen integroitumiseen (näin ei ole käynyt). Toisaalta nähtävissä on “Eurooppa-ideologia”, johon kuuluvat jonkinlaiset suurvaltahaaveet ja kuvitelma yhtenäisestä Euroopasta ja eurooppalaisesta.
Tätä jälkimmäiostä kai se Soini lähinnä on kritisoinut, eikä se “neuvostokansalaiseen” vertaaminen tässä yhteydessä mikään ihan tuulesta temmattu ajatus ole kun seuraa sitä, missä sfääreissä “euroeliitti” pyörii.
Olen täsmälleen samaa mieltä. Siksi se alue pitäisi hajoittaa enemmän tai vähemmän hallitusti. Minä pelkään, että nykyinen politiikka johtaa nimenomaan hallitsemattomaan hajoamiseen, kun valtioilta loppuvat rahat. Näinhän meilläkin kävi 90-luvun taitteessa. Ja monessa mielessä samoista syistä.
Tuo vain ei poista sitä itse ongelmaa, eli sitä, että nykyinen Euro on taloudellisen hyvinvoinnin kannalta huono ratkaisu. Ja minusta pitkällä tähtäimellä kestämätön ratkaisu.
(ottamatta kantaa, olisiko korkeampi inflaatiotavoite yleisesti ottaen hyvä vai huono asia, minulla ei ole siihen mielipidettä).
Osmo Soininvaara:
Suomalainen valuuttapolitiikka ennen pankkikriisiä ei ole kyllä millään tavoin vertailukelpoinen nykytilanteeseen verrattuna. Käytännössä ennen 80-lukuahan valuutanvaihto ja ulkomaankauppa olivat _erittäin_ tiukasti säänneltyjä ja suuri osa ulkomaankaupasta käytiin vasta- ja clearing-kauppoina — joka tapauksessa Suomen pankin tiukassa valvonnassa. Teollisuuden rakenne oli yksipuolisuudessaan banaanivaltiotasoa ja ulkopolitiikka määräsi talouspolitiikan suuntaviivat.
Toisekseen, ei nykyisen euroalueen hajottaminen tarkoita välttämättä kansalliseen valuuttaan siirtymistä, vaan mahdollisesti valuutta-alueiden määrittelyä taloudellisesti tarkoituksenmukaisiin alueisiin — eikä siis poliittisesti tarkoituksenmukaisiin alueisiin, kuten nyt on tapahtunut. En minä esimerkiksi näkisi vähäisintäkään ongelmaa siinä, että Suomella ja Ruotsilla olisi sama valuutta — eikä tuo Saksan politiikkakaan meidän kannaltamme ole ollut ainakaan sen huonompaa kuin paikallisten koivistojemme sohlaukset.
Kari
Maahanmuuttajat oltuaan jonkin aikaa pelkällä pakolais-statukselal tylsistyvät ja hakevat oikeisiin töihin, bussinkuljetajiksi, sairaanhoitajiksi jne. Suomalaisia työttömiä on eniten maaseudulla ja pienissä teollisuuskaupungeissa joissa se johtuu rakenteellisista syistä ja heillä ei muuttohalukkuutta etelään ole.
Espoon metro rakennetaan tärkeimpien asuin- ja työpaikka-alueiden kautta ja jatko Kivenlahteen sitten aikanaan vähentää liityntäliikenteen tarvetta. Vaikka suora bussiliikenne jotenkin pystyy hoitamaan joukkoliikenteen niin kasvunvaraa sillä ei ole koska Helsingin katuverkko ei niele juuri enempää busseja. Pikaraitiotie olis ollut hyvä vaihtoehto jos sille olis voinut järjestää eteetön reitti Helsingin keskustaan mutta sitä ei pystytty tai haluttu niin siksi se jäi kakkoseksi.
Tiedemies:
Sitten pitäisi vielä osoittaa, että tämä on nimenomaan EMU-kytköksen tai Euroon siirtymisen ansiota. Viittaan edelleen noihin yllä mainitsemiini verrokkimaihin.
Vaatii minusta aikamoista älyllistä loikkaa vetää johtopäätöksiä Euron eduista pelkästään vertaamalla taloudellista kehitystä ennen euroa ja sen jälkeen. Kuitenkin Suomen taloudessa on samaan aikaan muuttunut suurinpiirtein kaikki mahdollinen.
Ja huomautuksena: minä olin aikanaan sitä mieltä, että Suomen kannattaa liittyä EMU:uun ja Euroon. Olen _edelleen_ sitä mieltä, että se oli hyvä ratkaisu — nämä Kreikka-lainat ovat karkkirahaa tässä yhteydessä.
Sen sijaan en ole sitä mieltä, että eräiden muiden maiden olisi kannattanut siihen liittyä (ja että niitä ei olisi kannattananut jäseneksi ottaakaan). Sen lisäksi olen sitä mieltä, että nykyinen Euro on rakennettu kestämättömälle pohjalle.
Kari
Kari, ymmärsin että tarkoitat sillä euroalueen ongelmalla sitä että Espanjan, Kreikan, jne. ulkoinen kilpailukyky on huonontunut ja tätä ei voi korjata devalvoimalla. Jos olisi korkeampi inflaatio niin olisi vähemmän kivuliasta parantaa ulkoista kilpailukykyä ihan pidettymällä nimellispalkkojen korotuksista.
TM, joo euro on ollut Suomelle hyvä asia, tosin korot ovat olleet ehkä vähän liiankin alhaalla. Ongelma on ne muut reuna-alueet, lähinnä Välimerellä.
RS:
Espoon metro rakennetaan tärkeimpien asuin- ja työpaikka-alueiden kautta ja jatko Kivenlahteen sitten aikanaan vähentää liityntäliikenteen tarvetta.
Olisin aika skeptinen sen suhteen, että sitä Kivenlahteen tullaan koskaan jatkamaan. Ja vaikka jatkettaisiinkin, se ei silti kykene (fyysisistä rajoitteistaan ja Espoon kaupunkirakenteesta johtuen) kiertämään läheskään kaikkia tärkeimpiä asuin- ja työpaikka-alueita. Sen lisäksi se on edelleenkin hitaampi kuin nykyiset bussit. Siirtymää joukkoliikenteeseen ei ole odotettavissa edes siinä tapauksessa.
Helsingin katuverkon ei tarvitse suuressa määrin niellä Etelä-Espoon busseja, ne voisivat ajaa — tarvittaessa vaikka tunnelissa — suoraan sinne Kamppiin.
Metro nyt ei kertakaikkiaan paranna Etelä-Espoon joukkoliikenneyhteyksiä, pikemminkin päinvastoin, eikä sille ole kapasiteetin puolestakaan mitään tarvetta.
Voidaan ehkä olettaa sen vaikuttavan suotuisasti maankäyttöön (tai sitten ei), mutta nämä hyödyt eivät kyllä ole vähäisimmässäkään suhteessa kyseisen hankkeen hintalappuun.
Kari
Sitä ei — tietenkään — ole vielä ehditty tutkia. Tuo kahden vuoden takainen tutkimus, johon viittasin, oli ylipäänsä ensimmäinen, joka tavallisten äänestäjien poliittisesta tietämyksestä ja tietämättömyydestä on Suomessa tehty koko maan tähänastisen historian aikana. Koko tutkimusperinne on juurtunut suomalaiseen politiikan tutkimukseen hyvin hitaasti, lopullisesti vasta aivan viime vuosina. Toivottavasti jatkotutkimuksia seuraa.
Eräs mielenkiintoinen seikka kuitenkin pohdittavaksi: vihreät ja perussuomalaiset ovat ainoat kaksi puoluetta, joiden kannatus on noussut Taloustutkimuksen syyskuun 2010 tutkimuksessa vuoden 2007 eduskuntavaalien kannatusosuudesta. Kaikki muut eduskunnan kuusi puoluetta, SDP:stä RKP:hen ja kristillisistä kokoomukseen, ovat menettäneet kannatustaan viime vaaleista. Suhteessa eniten keskusta, jonka kannatus on laskenut yli neljä prosenttiyksikköä.
Sinänsä on hyvin mielenkiintoista, että kepua, joka on viime vaaleista menettänyt kannatuksestaan peräti yli viidesosan, ei tässäkään keskustelussa ole ihmeemmin tarjottu perussuomalaisten uusien kannattajien entiseksi puolueeksi. Se on kuitenkin ainoa Suomen puolueista, joka on ylipäänsä menettänyt niin monta kymmentä tuhatta kannattajaa, että sillä voi edes teoriassa olla yhtenä yksittäisenä eduskuntapuolueena muita merkittävämpi rooli perussuomalaisten kannatuksen kasvulle. Kepulla laskua on ollut 4,1 prosenttiyksikköä, SDP:llä 1,6 — eli yli kaksi- ja puolikertaisesti vähemmän — ja kokoomuksella vain 0,4.
Vihreät, kuten todettu, ovat sen sijaan päinvastoin kasvattaneet kannatustaan viime vaaleista — myös aivan tuoreimmissa tämän syksyn kyselyissä. Tämä kyllä tukee aika vahvasti tämän kommenttiketjun aloittanutta Osmon toteamusta, että persujen nousu ei ole uhka vihreiden kannatukselle.
Mitähän tämäkin nyt taas tarkoittaa? Kuulun itse Suomen kansaan ja nimenomaan sen suomenkieliseen enemmistöön. Äidinkieleni on suomi (mikä on aika yleistä, jos työskentelee ammatikseen suomentajana, kuten minä). Niin on noiden neljän muunkin mainitun henkilön. Toinen isoisäni oli Suomen vanhavenäläisiä, mistä sukunimeni, mutta itse en enää osaa venäjän kielestä kuin lähinnä aakkoset.
En voi myöskään olla päivittelemättä, että kylläpä Suomessa pääsee “eliittiin” todella helposti. En ole koskaan koko tähänastisen elämäni aikana edes käynyt eduskuntatalossa sisällä, en myöskään yhdessäkään puoluetoimistossa, ministeriössä saati valtioneuvoston linnassa. Kaksi istuvaa kansanedustajaa olen tavannut pikaisesti muutaman minuutin ajan ja saanut toiselta heistä joulukortin. Esiintyminen neljäntenä nimenä vihreiden kolmen peräkkäisen puheenjohtajan listassa on kyllä imartelevaa, vaikka nimeni olisikin kirjoitettu väärin, mutta kyllä minun täytyy valitettavasti kieltäytyä kunniasta.
Olen jo jonkin aikaa ollut hieman hämmentynyt tästä uudemman vasemmiston duunarivihasta. (En tietenkään lue Osmoa vasemmistoon, puhun jatkuvasti enemmän vasemmalle liukuvista Vihreistä yleensä.)
Jos nämä “Perussuomalaisia äänestävät tilastollisesti huono-osaisimmat” ‑tyyliset jutut siirtäisi sata vuotta taaksepäin, ne menisivät helposti jonkin torpparilakia vastustavan kreivi Axel von Puuter-Tryffelin löpinöistä. Ainakin itse ymmärrän Perussuomalaisia äänestävien ex-työkavereideni toimeentulohuolet paremmin kuin hyvin, ilman että näen heidät joinakin vajaavaltaisina ressukoina.
En tarkoita, ettäkö väite Perussuomalaisten äänestäjistä ei varmaankin olisi totta. Oireellista on se, että se on niin suosittu asia nostaa esiin juuri leimaamistarkoituksessa. Helsingin vihreiltä valtuutetuilta (en edelleenkään tarkoita Osmoa) löytyy kyllä myötätuntoa itä-Euroopasta saapuville mummonrullaajille, mutta Perussuomalaisten äänestäminen on suorastaan rikos ihmisyyttä vastaan.
Yritä nyt siinä sitten houkutella ihmisiä järkiperäisempiin ratkaisuihin.
Minun vilpitön tarkoitukseni oli sanoa, että persujen kannatuksessa ei ole kyse halusta potkia maahanmuuttajia vaan siitä, että Suomessa o0pn paljon ihmisiä, jotka pelkäävät omaa syrjäytymistään. En ymmärrä, miksi tämän toteamista on pidetty niin loukkaavana.
Tpyyluoma leikki laskelmissaan, että Suomelle aiheutuisi lainoista Kreikalle miljardin euron tappiot.
Mutta eihän yksi miljardi lisätappioita olisi ollut juuri mitään Saksan ja Ranskan valtioille. Ja juuri siksi ne olisivat keskenäänkin takuuvarmasti pelastaneet Kreikan ilman Suomen osallistumista operaatioon.
Kysymyshän oli lähinnä saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamisesta eli pääasiassa saksalaisten ja ranskalaisten henkilöiden ja instituutioiden kymmenien ellei satojen miljardien eurojen varallisuuden pelastamisesta. Samalla pelastettiin kyseisten maiden oikeistohallitukset.
Eli vaihtoehtona olisi ollut myös sellainen ratkaisu, joka olisi nykytilanteeseen verrattuna pienentänyt Suomen valtion velan korkoja. Nythän Suomenkin korkotasoa nostaa Kreikka päätöksen vastuut.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaikka joutuisimme maksamaan tuon miljardin, kre3ikan kriisi on silti tuottanut kansantaloudellemme huomattavasti voittoa ajaessaan euron arvoa alas niin, että vienti veti ainakin kotvan. Suomi on ainakin toistaiseksi euromaiden kriisin suuri voittaja.
Tästä tuli mieleen se, kuinka Jyrki Kasvin blogiin ilmestyi viime kunnallisvaalien alla vähän väliä kommentoijia ilmoittamaan, että he olivat vielä viime kunnallisvaaleissa äänestäneet Kasvia, mutta olivat vihreisiin pettyneenä vaihtamassa tällä kertaa Halla-ahoon. Tämä loppui, kun joku päivitteli, millaiset mittasuhteet muuten vähäinen muuttoliike Espoosta Helsinkiin oli yhtäkkiä muutamassa vuodessa saavuttanut juuri Kasvia viimeksi äänestäneiden espoolaisten kohdalla. Kasvihan oli ehdolla Espoon valtuustoon ja Halla-aho Helsingin, ja kumpaakin saivat tietenkin äänestää vain kyseisen kaupungin asukkaat.
Tommin huomio on hyvä. Minulla on tullut vähän sama epäily näistä entisistä vihreiden äänestäjistä.
RS:
Humanitaaristen maahanmuuttajien keskuudessa työttömyysluvut ovat tällä hetkellä noin 50–60% kansallisuudesta riippuen. Lisäksi on näyttöä siitä, että toisen polven syrjäytyvät vanhempiaan pahemmin johtuen mm. sekavista kotioloista ja kulttuurishokista (lähipiiri vs. muu yhteiskunta). Esimerkiksi Ruotsissa erittäin suuri osa toisen polven maahanmuuttajista jää ilman peruskoulun päättötodistusta. Ensimmäisen polven maahanmuuttajien työllistymättömyyteen vaikuttavat mm. kielitaito, taitojen ja osaamisen puute sekä kulttuuriseikat, toisessa polvessa merkittävimmiksi tulevat syrjäytyminen ja huono koulumenestys. Koska myös maahanmuuttajatiiviillä alueilla (Helsinki, Turku ym.) on omastakin takaa runsaasti (maahanmuuttajia paremmilla valmiuksilla varustettuja) työttömiä, voi humanitaarisen maahanmuuton kokonaisuudessaan sanoa olevan Suomelle puhdas taloudellinen rasite.
——
Länsimetro ei nimenomaan kulje tärkeimpien asuin- eikä välttämättä työpaikka-alueidenkaan kautta. Tapiolan ja Matinkylän asemien välillä se ohittaa esimerkiksi Haukilahden, Olarin ja valtaosan Matinkylää niin kaukana, että näillä alueilla asuvien on pakko käyttää liityntäliikennettä. Urheilupuiston asema osuu asutuksen kannalta selkeän syrjässä olevalle alueelle, puhumattakaan Niittykummun asemavarauksesta. Myös Matinkylän asema sijaitsee keskeisesti lähinnä kauppakeskukseen nähden. Yleisesti hyväksytty arvo mukavalle kävelymatkalle paikallisjoukkoliikenteen pysäkille on noin 400 metriä, sen jälkeen joukkoliikenteen osuus matkoista laskee huomattavasti. Kävelyetäisyydelle Länsimetron asemista osuu tällä perusteella korkeintaan muutama prosentti Etelä-Espoon asutuksesta.
Pikaraitiotien vetäminen esteettömästi Helsingin keskustaan olisi onnistunut ratakuilua pitkin, tai onnistuisi oikeastaan vieläkin, mikäli Baana-pyörätien rakentamisesta luovuttaisiin. On myös syytä muistaa, että vaikka pikaraitiotielle olisi rakennettu oma tunneli Ruoholahdesta rautatieasemalle, olisi se silti tullut kokonaisuudessa selvästi halvemmaksi kuin Länsimetro (ja ollut kuten sanottua paremmin palveleva).
Koska Espoo on su7unnite3ltu niin kuin se on suunniteltu, siihen ei saa korkeatasoista julkista liikennettä mitenkään. Niin makaa kuin petaa.
Pikaratikalla olisi ollut puolensa. Oma suosikkini oli metro Tapiolaan ja siellä vaihto pikaratikoihin, mutta poikaratikkaliike ei hyväksynyt mitään kompromisseja, vaan esitti aivan älyttömiä suunnitelmia, jotka oli helppo ampua alas.
Pikaratikka ei kuitenkaan ole koskaan yhtäaikaa nopea ja halpa.
tpyyluoma:
?! No ei se nyt niin helppoo oo huomata mistään hinnoista.
Ja sit jos katsoo Ruotsiin tai Britanniaan, niin saattaa tulla vähän toiselle mielelle.
Kysymys siitä onko oma valuutta parempi kuin yhteisvaluutta on oikeesti kysymys siitä onko Suomen pankki parempi keskuspankki kuin EKP. Ruotsilla ja Britannialla ainakin on.
Mitä rahamarkkinouhin ja valuuttoihin tulee, suhdanteiden sukeltamista aallonpohjaan on missään yhteydessä hyöytöntä selitellä atribuutilla “huono tuuri”, koska jossakin vaiheessa (epä)todennäköisyydet kasaantuvat pisteeseen, jossa “huono tuuri” kaataa korttitalon. Näin on käynyt lukemattomia kertoja läpi rahan käytön historian. Ja aina kiitos huonon tuurin.
Kiireisempikin ehtii lukea Peter Englundin “Hiljaisuuden historiasta” esseen “Amiraali Pottebackerista ja finanssikuplien historiasta.” Se on kirjoitettu 2003. Vailla aikeita ennustaa yhtään mitään.
Tvaara
“Poliitikon mittarina tulisi olla kyky tehdä hankalia päätöksiä, ei puhua siitä, mistä potentiaalinen kannattaja tahtoo kuulla. ”
Ja kuinkahan kummassa tätä voidaan arvioida sellaisen puolueen kohdalla, jota kukaan ei ole koskaan hyväksynyt hallitukseen ja joka vielä pari vuotta sitten oli suunilleen saatanasta seuraava painajaisuni?
Tuo on aivan samanlaista lässyttämistä kuin demareiden ja keppuleiden henkselienpaukuttelu siitä, että “me rakennettiin hyvinvointiyhteiskunta”. No niin kai rakensivat kun kokoomus pidettiin em. puolueiden vallanhimon ja maanpetturuuden takia 20-vuotta NL:n painostuksesta oppositiossa!
Artturi:
Niin tai tarkemmin sanottuna kasvattaa varmasti huonoiten pärjäävien hyvinvointia, todennäköisesti kokonaishyvinvointia ja joko kasvattaa ta pudottaa eliitin hyvinvointia, vähän riippuen mitä otetaan huomioon.
Mutkan kautta ehkä silleen, että yleensä ne, jotka havaitsevat olevansa suhteellisesti huonossa asemassa, ryhtyvät vasemmistolaisiksi ja vice versa. Jos oma asema pystyttäisiin jotenkin kontrolloimaan, jäisi yksilöiden välille kuitenkin varmaan jonkinlaisia eroja absoluuttisen ja suhteellisen hyvinvoinnin painotuksissa. Vaikuttaa myös olevan niin, että vasemmistolaiseen retoriikkaan ei kuulu myöntää sitä, että painotetaan suhteellista hyvinvointia. Esitetään, että absoluuttinen köyhyys olisi oikeasti kasvanut johonkin 70-lukuun verrattuna, vaikka tämä on tietysti puhdasta roskaa.
No ei se varsinaisesti sitä asemaa päälaelleen käännä. Kaikki tietysti ovat enemmän tai vähemmän statuksen perässä juoksijoita. Ehkä jossain kommunistisessa utopiassa kukaan ei juoksisi statuksen perässä ja mammona ja naiset jakautuisivat kaikille tasan, mutta noin reaalimaailmassa.
No jos ajattellaan yhteisö riittävän laajasti, niin väittäisin, että perustarpeiden täytyttyä kaikilla, köyhyyden arviointi muuttuu lähes täysin suhteelliseksi. Vai mitä mieltä olet siitä, että köyhyysrajana pidetään Suomessa sitä, että joutuu elämään alle 1000 eurolla kuussa? Tai sitä, että taannoisessa uutisessa köyhinä pidettiin kaikkia alle 3000 €/kk ansaitsevia lapsiperheitä?
Mut joo, ei se täysin lineaarinen oo.
Minusta Tommin pointti oli hyvä, mutta ilmiö “entinen vihreiden äänestäjä” ei ole olematon. En kuitenkaan usko, että se johtuu maahanmuuttoasiasta. Olin itse koko aikuisen ikäni vihreiden vankkumaton kannattaja. Joskus lamavuosina juuri Soininvaaran käsitykset sosiaaliturvan uudistustarpeesta ja ns. vihreät arvot omalla kohdallani olivat merkittäviä mielipiteen muokkaajia. Itse en toki ole miksikään perussuomalaisten kannattajaksi ajautumassa, pois se minusta. Oma “entinen kannattajuuteni” kypsyi vuosien 2007–2009 välillä, koska olen kokenut, että vihreiden suhde sananvapauteen, tekijänoikeuksiin, ja liberalismiin on ajautunut ihan väärille urille, samaan aikaan kun mitään käytännön muutosta itseäni jo 90-luvun lopulta häirinneistä geenimuuntelu- ja ydinvoimakysymyksissä ei ole näkynyt.
Maahanmuuttoasia kyllä on vaikuttanut epäsuorasti, koska myös se vimma, jolla Halla-ahon ja Perussuomalaisten kannatusta on pönkitetty ylettömällä “muukalaisviha”-kortin heiluttelulla, on ollut liian kova. En kiistä yhtään etteikö ryhmäpaine olisi kova; itse heiluttelin sitä korttia alkuvaiheessa yhtenään.
Oma näkemykseni on, että se, että vihreät on ottanut Perussuomalaiset päävastustajikseen — nyt eksplisiittisesti, mutta jo aiemmin implisiittisesti — on kuin mannaa olisi satanut persujen laariin. “Entiset vihreät” tuskin muodostavat isoa joukkoa tästä kasvaneesta kannatuksesta, mutta aivan takuulla monet sellaiset muodostavat, jotka olivat sinänsä välinpitämättömiä vihreiden suhteen, ja saattoivat tavan vuoksi äänestää isoja puolueita tai olla kokonaan äänestämättä.
Vihreillä ei ole mitään saavutettavana tästä Persujen ottamisesta “vastustajikseen”, mutta on paljon hävittävää, sillä kuten Osmo sanoo: PS ja Vihreät eivät aivan satavarmasti mahdu samaan hallitukseen. Näkyvä vastakkainasettelu mobilisoi niitä, jotka inhoavat poliitikkojen ylimielisyyttä. Ja siitä vihreitä poliitikkoja syytetään osin aiheestakin.
Osmo:
Periaatteessa on mahdollista, että metron pääteasemaksi yhä saattaisi tulla Tapiola. Länsimetron kustannusarvio nousee vieläkin, mutta valtion maksuosuudelle on samaan aikaan olemassa katto. Joten niin kovin kaukainen ajatus ei ole, että metrolle todella laitetaan stoppi Tapiolan kohdalle, kun Espoon rahat loppuvat.
Huonoimmassa tapauksessa tämä sitten johtaa siihen, että metrovaraus jää voimaan odotellessa mahdollista parempaa rahatilannetta 2040-luvulla tms., ja parhaassa tapauksessa siihen, että metrosuunnitelma hylätään ja jatko itään toteutetaan Tramwest-pikaraitiotiesuunnitelman pohjalta. Tällöin Kivenlahden ratikasta voisi Tapiolassa vaihtaa metroon, Raide-Jokeriin tai Kuusisaaren suunnan tiederatikkaan.
Mitä pikaratikan nopeus/hinta-suhteeseen tulee, niin se voi tosiaan olla samaan aikaan sekä suhteellisen halpa että nopea. Tämä pohjautuu siihen, että metrosta poiketen ratikalla voi olla kohtaamisia muiden liikennemuotojen kanssa samassa tasossa. Varsinkin pysäkkien osalta säästetään huomattavia summia verrattuna metroon.
Eli siis vaikka ratikka (ääritapauksessa) laitettaisiin kulkemaan joka paikassa omalla ratapenkallaan — jolloin linjanopeus voi olla samaa tasoa metron kanssa — saavutettaisiin silti huomattavia säästöjä tasoristeysten ja kevyempien pysäkkirakennelmien myötä.
Tommi Uschanov:
Tiedätkö Tommi, kuka tämä kaveri http://vigilantcitizen.com/wp-content/uploads/2009/12/pinocchio2.jpg on?
Kasvin blogia tuolloin seuranneena tiesin heti kertoa, että keksit koko jutun lonkalta heittäen. Kerroit muunneltua totuutta.
Varmistaakseni, ettei oma muistini erehdy, näin vielä sen vaivan, että kävin kaikki Kasvin blogin kommentit lävitse ajalta kaksi kuukautta ennen vaaleja — kaksi kuukautta jälkeen vaalien.
Teinpä vielä varmistuksen Google-haulla site:www.kasvi.org Halla-aho, ettei tällaista ole blogilla tapahtunut koskaan muulloinkaan.
Kasvihan ei ole poistanut blogiltaan yhtään viestiä.
Halla-ahoa äänestäneiksi edellisiksi Kasvin äänestäjiksi ilmoittautu kaikissa blogikirjoituksissa yhteensä kaksi henkilöä. Nimimerkki “Mikko”, joka kertoi olevansa tekniikan tohtori. Ilmeisesti Otaniemi-aikoinaan äänestänyt Kasvia ja sittemmin muuttanut Helsinkiin.
Toinen oli tällekin blogille ahkerasti kirjoitteleva Janne Korhonen.
Toistetaan vielä, mitä sanoit, Tommi:
Nyt minua oikeasti kiinnostaa, miksi kerroit tämän valheen?
Osmo: “Minun vilpitön tarkoitukseni”
Kattia kanssa.
Osmo,
Ensinnäkin, ei se Etelä-Espoon rakenne joukkoliikenteelle niin mahdoton ole kuin mitä annat ymmärtää. Ei toki ongelmaton, mutta oikeasti hankala lähinnä raskastaiteelle. Sitäpaitsi: kannattaako tuhlata miljardi, jos ei kuitenkaan onnistu?
Toisekseen ratikka voi olla samaan aikaa “halpa” ja nopea. Toisin kuin metro, se ei tarvitse täydellistä tasoerottelua. Metro täytyy tehdä tasoerotettuna, vaikka se ylittäisi kadun jota kulkee muutama hassu jalankulkija (ei käytännössä hidasta), mutta jota ei voi syystä tai toisesta. Ja miten selkeät sen, että ne Länsiväylän bussit ovat metroa nopeampia?
Metro Tapiolaan on parempi ainoastaan siksi, että se on vähemmän huono idea kuin metro Matinkylään (halvempi). Samat ongelmat (vaihdot, pysäkit/asemat kaukana ihmisistä, hinta, jne.) siinäkin on.
Kari
Miksi metro tarvitsee erottelun mutta ei, jos sitä kutsutaan pikaratikaksi? Sovitaanko, että metrovaunut ottavat Espoon puolella virran ylhäältä (ne ovat kaksineuvoisia) ja niitä kutsutaan siellä pikaratikaksi?
En minä ainakaan huomannut, että Tommilla olisi ollut muuta pointtia kuin huomio siitä, että netissä saatetaan trollata. Ja mikäli edellä esitetty huomio Tommin “pointin” valheellisuudesta pitää paikkansa niin kannatta varmaan itse kunkin pitää mielessä, kuinka lyhyet jäljet tänä päivänä ovat.
En minäkään usko, että siirtymä Vihreistä Persuihin olisi järisyttävän suuri. Mutta kyllä sitä nyt jonkin verran ilmenee, toiseen suuntaan en ole vielä huomannut.
Suhde Vihreisiin on varmaankin intohimoisempi kuin useimpien muiden äänestäjien suhde omaan puolueeseensa. Tällöin myös pettymykset ovat raskaampia ja vastareaktiot voimakkaampia.
Jos PS onnistuu kasaamaan hyvännäköisiä ehdokaslistoja, siitä tulee iso puolue, joka puhuu useammalla kuin yhdellä suulla. Ja se tulee olemaan talous- ja sosiaalipoliittisesti keskusta-oikeistoa. Marko Hamilo ja Anni Sinnemäki osuvat ihan oikeaan. Peruksissa näyttää olevan paljon kokoomushenkisiä ihmisiä, jotka eivät katso hyvällä ulkomaalaisia sosiaalitapauksia eivätkä kotimaisiakaan. Tommi Uschanov unohtaa laskelmissaan nukkuvien puolueen ja ikäluokkien vaihtuvuuden.
PS istahtaa ihan normaalisti kaikkiin konsensuspöytiin muiden puolueiden kanssa — myös vihreiden, jos hallituksenmuodostusmatematiikka sattuu suosimaan sellaista kuviota.
Jos yritän ajatella puolueesta jotain positiivista, niin se ei sentään ole toistaiseksi rahan korruptoima. Mutta sen ilmasto- ja energiapolitiikka on vanhoillisinta, mitä maasta löytyy. PS:n äänestäjät eivät totisesti ole purkamassa öljyriippuvuutta.
Osmo,
Niinpä, sitten se ei olisikaan metro, vaan ratikka (tai ehkä juna) 🙂
Minusta tosiaan kannattaisikin miettiä Helsingin metron muuttamista ratikaksi. Nyt se tehdään automaattimetron myötä käytännössä mahdottomaksi.
Sitten se kannattaisi “länsimetrokin” tehdä maanpäälle — kuten se kannattaisi tehdä muutenkin.
Kari
Vihreiden siis tietysti kannattaa nostaa Persut vastustajikseen. Siinä voi tosin olla vaalitaktinen laskuvirhe, kun ajatellaan, että Persuilla ja Vihreillä on tyystin eri kannattajat. Silloinhan vastakkainasettelu on muka riskitön. Minulla nimittäin on sellainen tutina, että levottoman liikehtivät vihreiden äänestäjät saattavat siirtää äänensä jopa Persuille.
Allekirjoittaneellekin tulee nyt toiset vaalit, kun en äänestä entistä suosikkipuoluettani. Leikittelen ajatuksella äänestää persua. Sitten luen Uuden Suomen blogeja ja luovun ajatuksesta.
Minua ihmetyttää se loukkaantuminen, joka on seurannut siitä, että olen kertonut perussuomalaisten kannattajakunnan olevan keskimääräistä (huomattavasti) huono-osaisempaa. Mikä loukkaantumisen aihe tämä on? Erityisen kummallista on yrittää kumota tämä sillä, että kertoo tuntevansa viisi vähemmän huono-osaista perussuomalaisten kannattajaa. Myönnän että tietoni ovat pari vuotta vanhoja. Olen kuitenkin selaillut näitä puoluekannatusten yhteydessä tehtäviä profilointeja. Käsitykseni on niistä peräisin. Ne ovat tietysti vain yhtä luotettavia kuin puoluekannatusarviot yleensä.
Kannattajakuntaa voi profiloida myös äänestysaluekohtaisilla tiedoilla. Jos perussuomalaisten äänestäjät eivät ole huono-osaisia, ainakin he näyttävät asuvat huono-osaisten naapureina.
Toki en tiedä, millaisia ovat viime kuukausina perussuomalaisten kannattajiksi ilmoittautuneet — paitsi sen,että he pelkäävät henkilökohtaista työttömyyttä selvästi enemmän kuin muut — mutta luulen, että olisin kuullut, jos kannattajakunnan rakenteessa olisi tapahtunut jokin merkittävä muutos.
Mulle yksi tulevan persujen äänestämisen syy on se, että zhirinovskilainen huumori on jotenkin avautunut ja kolahtanut. Ai että jo parista kymmenestä kansanedustajasta seuraavaa toilailua olisi mukava seurata.
Mutta pakkoruotsikysymyksessä persut ovat luotettavia. Kun se on hoidettu pois, haen taas uuden puolueen.
Miksi on niin tärkeää ovatko perussuomalaiset “huono-osaisia”?
Mitä oikein yrität todistella? Vihreiden (ja itsesi tietty) paremmuutta?
Oot vähän säälittävä, sori.
Elina: Jäikö se kolumni lukematta? Yritin sanoa, että on vihreille pieni ongelma tehdä persuista päävastustaja, koska siinä sivussa tulee tehneeksi helposti myös huono-osaisista vastustajansa.
‘Miksi Elinalle on niin vaikea myöntää, että perussuomalaisten kannattajakunta on viimeiset 50 vuotta ollut keskimäärin huono-osaista?
Saman suuntainen fiilis TomiAn kanssa. Kun lukee tällaisia Osmon neekeri-kirjoituksia (siis todella, jotain tasoa sentään) niin tulee välittömästi antagonistinen tunne ihan piruittain äänestää persuja. Mutta kun käy vilkaisemassa, mitä Uuden Suomen vallanneet Persut kirjoittelevat, tai vielä pahempaa vilkaisemassa Homman keskustelua, niin siitä taudista kyllä paranee välittömästi.
Ehkä piraatteja? Ehkä Kokoomuksen nykylinjauksia vastustavaa kokoomuslaista kuten Wille Rydmania. Vähissä ovat vaihtoehdot.
Turkka Louekari kirjoitti:
“Jos PS onnistuu kasaamaan hyvännäköisiä ehdokaslistoja, siitä tulee iso puolue, joka puhuu useammalla kuin yhdellä suulla.”
Gallup-lukemien realisointi ääniksi edellyttäisi Timo Soinin kloonaamista jokaiseen vaalipiiriin.
Ja postaukseni 21.45 oli tietysti Osmolle. Päivitysten viive voi olla pitkä ja tulla monia kommentteja väliin.
Siksi tämä tarkennus.
Osmo:
Toki sellaisia järjestelmiä on, joissa sama kalusto kulkee keskustassa “metrotunnelissa” ja lähiöissä ratikkaradalla, jopa samalla kaistalla autojen kanssa. Esimerkiksi Saksan Ruhrin alueen stadtbahnit ovat tästä hyvä esimerkki.
Ongelmana on vain, että Helsingin metroa on alusta asti kehitetty täysin päinvastaiseen suuntaan. Nykykalusto vastaa raskaudeltaan lähijunia ja nyt sitä ollaan jopa automatisoimassa.
Mutta jos täyskäännös haluttaisiin tehdä (mitä lämpimästi kannatan) niin se onnistuisi seuraavalla tavalla:
‑Perutaan automatisointi ja M300-metrovaunujen hankinta
‑Romutetaan nykyiset M100- ja M200-metrovaunut (niiden myynti lienee mahdotonta)
‑Uusitaan metron asetinlaitteet sopimaan tiheään kuljettajalliseen ajoon
‑Lisätään asemien laitureihin levennykset siten, että ne sopivat 2,65m-leveälle kalustolle nykyisen 3,2m-leveän sijaan
‑Keskeytetään Länsimetron rakentaminen ja korvataan se sopivaan paikkaan sijoitettavalla pintaan johtavalla rampilla
‑Rakennetaan Etelä-Espooseen pikaraitiotieverkosto 1524mm-raideleveydellä ja normaalilla ajolankavirroituksella
‑Hankitaan korkealattiaisia 2,65m leveitä raitiovaunuja sekä ajolanka- että virtakiskovirroitusta tukevana mallina
‑Tehdään tarvittavat muutokset metrovarikkoon ja aloitetaan liikennöinti
Saksalaisen esimerkin mukaisesti raitiovaunujunat voivat olla jopa 90 metriä pitkiä (yhtä pitkiä kuin suunnitellun automaattimetron junat), joten radan kapasiteettikaan ei ole ongelma. Lähiöissä 90 metriä pitkillä junilla voidaan tarvittaessa ajaa jopa samalla kaistalla muun liikenteen kanssa.
lp: tämän kaiken luulet olevan halvempaa kuin länsimetro. Mitä jo pelkästään olevan kaluston romuttaminen maksaa? Kuinka tiheästi noita ratikankokoisia junia pitäisi ajaa mitoittavalla välillä eli Kulosaaren sillalla?
Minusta tämä on ihan vain älyllisesti kiinnostava kysymys, joka toistaiseksi on spekulaation varassa. Jos kuitenkin jokin puolue saa selvästi yli kymmenen prosentin kannatuksen, lienee aika selvää, että siinä joudutaan turvautumaan vähän muihinkin kuin huonotuloisimpaan desiiliin.
Entäpä persujen älykkösiipi à la Sampo Terho?
Älä nyt viitsi Osmo, kyse ei ole siitä, että kiinnitit huomiota tähän mahdolliseen asiaan, vaan miten kiinnitit siihen huomiota. Alentuvasti, alaspäin katsoen, väheksyen, yleistäen. Sanavalintasi, kirjoituksen sävy.
Älä nyt väitä, ettet ole tästä tietoinen. Elina sanoi ääneen sen, mitä moni ajattelee.
Tarkoitatko sitä sanaleikkiä eivät neekerin potkijoita vaan itse päähän potkittuja?
Suurin osa tämä blogin persumyönteisistä kommentoijista lienee keskiarvon hyväosaisemmalla puolella. Täten peilatessaan itseensä ja lähipiiriinsä Osmon huomioita on heidän kiihtymyksensä ymmärrettävää. Kommentaattorikunta ei taida olla läpileikkaus Suomen kansasta.
Toinen asia on se, että nykypersujen (siis ne 14,3% jotka ilmoittavat kannattavansa) profilointi ei ole yksinkertaista. Osa porukasta lienee oinosmaisia keskioluen ystäviä, mutta äänekäs osa on terävintä akateemista kärkeä, joka vetää mukaan myös keskiluokkaa. Eivät sisulaiset mitään elämäntapahäviäjiä ole, ennemminkin tulee mieleen 20–30 — lukujen kansallismieliset liikkeet.
Nuo mielipidetiedustelut tehdään osana hyvin laajaa, lähinnä kaupallista kysymyspatteria. Markkinointisyistä niissä kysytään vastaajan statuksesta aika paljon koulutuikseen, tuloihin, työttömyyteen, perheen kokoon likittyen ja tuleepa siinä sivussa mukaan myös ne kaupalliset kysymykset. Näitä vasten puolueen kannattajiksi ilmoittautuneita voidaan tilastoida ristiin hyvin erilaisten muuttujien kanssa. Kyllä persujen kannattajakunnan rakenne on tarkkaan selvillä, joskaan minä en ole nähnyt aivan tuoreimpia. Kysytään myös, mitä puoluetta äänestitte viimeksi, joten sekin näkee, mistä suunnasta siirtymiä on.
“mutta luulen, että olisin kuullut, jos kannattajakunnan rakenteessa olisi tapahtunut jokin merkittävä muutos.”
Kannattajien määrän jyrkkä kasvu mahdollistaa suuretkin profiilin muutokset kannattajakunnassa
Osmo:
En sanonut tuon stadtbahn-suunnitelman tulevan halvemmaksi kuin nyt suunniteltu Länsimetro. Hinnastaan huolimatta se kuitenkin takaisi niin hyvän palvelutason, että investointi mielestäni kannattaisi.
Kapasiteetista sen verran, että 90 metrin raitiovaunujunan kapasiteetti ei vaunujen kapeudesta (2,65 m) johtuen toki ole aivan samanveroinen kuin yhtä pitkällä metrojunalla (3,2 m leveä). Vaikka osittain tätä toki kompensoi ratikan tehokkaampi penkkijärjestely. Eli siis jos automattimetroa liikennöidään Kulosaaren sillalla 2,5 minuutin vuorovälillä, niin stadtbahn edellyttäisi ehkä 2 minuutin vuoroväliä. Mikä on asetinlaitteet uusimalla on täysin mahdollista järjestää.
az:n tuskailee, anteeksi nyt vaan, sitä että Vihreät on huonoja ja että kun Persut erehtyy avaamaan suunsa niin vähäinenkin viehätys karisee. Jos mikään puolue ei kelpaa äänestättäväksi, niin kannattaisiko ehkä miettiä hetken että onko kriteerit sille minkälainen on äänestyskelpoinen puolue vieraantuneet todellisuudesta? Kysyn ihan vakavissaan, koska vaikkapa presidentivaalien perusteella kokoomuksen, joka on nimensä mukaisesti täysin sekalainen kerho kannatus tuntuu perustuvan siihen että he eivät ole demareita. Ja jos on oikeasti jotenkin syvästi tyytymätön niin voihan sitä vaikka liittyä johonkin puolueeseen ja kammeta sitä haluamaansa suuntaan, niissä on niin vähän aktiiveja että tuo on tuo ei ole edes kovin vaikeaa.
OT, mutta Ode:
1) Se että jostain hyvästä syystä romutettaisiin metrokalusto ei ole mikään ongelma. Sen arvo on jotain alle sata miljoonaa eli suurinpiirtein saman verran kuin yksi asemanväli Länsimetroa.
2) Täyseristetty rata ei sinänsä vielä ole niin kovin kallista, kiskoja voi tehdä vaikka keskellä motaria suurin piirtein 5–10M/km hintaan. Se mikä maksaa on kun tehdään asemia joiden kohdalla rata on täyseristetty, eli liukuportaita, tunneleita, maanalaisia halleja, tms. Ja samoin se että tuollaisen radan yli täytyy tehdä yli- ja alikulkuja kun pysäkkien kohdalla ei ole luontevia ylityspaikkoja.
3) Katukelpoiseen kalustoon ei valitettavasti riitä ilmajohdot, myös leveys on rajoite ja jossain määrin laiturikorkeus. Leveää raskasta kalustoa kannattaa käyttää jos nopeudet on +80–100km/h ja matkustajamäärät niin suuria että niitä leveämpiä vaunuja tarvitaan. Ensimmäinen ehto ei metrossa täyty ja toisenkin kanssa on vähän niin ja näin.
Metroa olisi voinut joki kehittää lähijunaksi, jollon meillä olisi junametro jolla pääsisi vaikkapa vaihdotta Tapiolasta lentokentälle. Mutta tätä on yhä vaikempi tehdä koska VR:llä ja metrotoimistolla pitää olla omat legot. Tai sen kaluston olisi voinut vaihtaa katukelpoiseksi jolloin vaikkapa Östersundomin saisi tehtyä ihan vain katujatkeena tai Länsimetron haarautettua vaikka Suurpeltoon. Mutta kun HKL:n ratikka ja metro-osastolla pitää olla omat legot. Eli ei olla haluttu, ja teknisesti tuo on yhä vaikeampaa metron kehittyessä yhä omalaatuisemmaksi järjestelmäksi. Turha tästä on haaveilla, meillä nyt vaan sitten on metro joka on katsantokannasta riippuen harvinaisen kallis ratikka jolla on vielä nihkeästi pysäkkejä tai hidas juna joka pysähtelee jatkuvasti.
Lisäisin lp:n kommenttiin vielä sen verran, että Tom järjestelyn jälkeen tuon ratikan laajentaminen esimerkiksi sinne Östersundomiin tai Matinkylästä eteenpäin olisi merkittävästi halvempaa (ja automatisointi+tunnelimetro Matinkyläänkin _saattaa_ tulla kalliimmaksi kuin vaaditut muutokset+ratikka Matinkylään)
Ja kun siitä öljyriippuvuudesta ja CO2:sta kerran ollaan huolissaan, niin tuo vähentäisi niitäkin, ei tarvita liityntäliikennebusseja.
Mutta joo, eiköhän tämä(kin) keskustelu olla käyty moneen kertaan jo, eikä liity otsikkoonkaan, joten olkoon.
Kari
Maahanmuuttokritiikin luonne on muuttunut viime aikoina vastenmielisempään ja rasittavampaan suuntaan. Vielä pari vuotta sitten kaipasin tasapuolisempaa keskustelua maahanmuutosta, koska mielestäni esim. Halla-aho esitti ihan osuvaa tai ainakin huomionarvoista kritiikkiä. Katsoin hänen typeriä möläytyksiään läpi sormien. Nyt halla-aholaisuudesta on tullut hommalaisuutta.
Akateemisemman, pohdiskelevamman halla-aholaisuuden alta on paljastunut ja levinnyt jotain sellaista, mikä on saanut minut tajuamaan, millaista arvomaailmaa ja keskustelukulttuuria en ainakaan halua ja millaisia ihmisiä en ainakaan halua nähdä vastuullisissa asemissa.
O.S. kirjoitti: “Yritin sanoa, että on vihreille pieni ongelma tehdä persuista päävastustaja, koska siinä sivussa tulee tehneeksi helposti myös huono-osaisista vastustajansa”
Vihreiden kannatuskadossa voisi olla yleisemminkin kyse vihollisten teosta. Vihreät on itse asiassa jossain mielessä Suomen johtava vihapuolue. Vihreät on ehkä enemmän mukalaisVIHAVIHApuolue kuin perussuomalaiset muukalaisvihapuolue :-).
Tarkoitan että vihreillä on paljon itse tehtyjä “päävastustajia”. Vihreille esimerkiksi metsästys on selvästi vastustettava asia, ja näin myös kaikki suomen metsästäjät menevät “vihollisten” listalle. Tässä on pieni annos liioittelua, mutta ei kovin runsaasti. Varmasti monet äänestäjät pitävät tätä väitettä totena, ja vihreät antavat tällaisen mielikuvan vapaasti syntyä ja elää.
Samaa voisi sanoa maanviljelijöistä (muista kuin luomu-), metsänomistajista, suotyöläisistä, turkistarhaajista, perusjunteista, citymaasturin omistajista, moottoriharrastajista, maahanmuuttoa kriittisesti tutkivista, maanpuolustushenkisistä, ammunnan harrastajista, miehisistä miehistä, huono-osaisista perussuomalaisista jne.
Monet muut puolueet sallivat sisällään esim. enemmän tai vähemmän vihreitä mielipiteitä, eri tavoin maahanmuuttoon suhtautuvia jne.
Pointti on siis siinä, että jos tarkoituksella sanoutuu irti noista kaikista edellä mainituista aiheista ja ihmisryhmistä, todennäköisyys sille, että potentiaalinen äänestäjä kuuluu noista joukoista yhteen tai useampaan kasvaa melko korkeaksi. Vihreät siis viestittävät kaikille noille ryhmille (ja kaikille ihmisille, jotka kuuluvat johonkin noista ryhmistä), että ainakaan heidän ei tulisi äänestää vihreitä.
Monet noista ryhmistä ovat muuten tekemisissä luonnon kanssa, ja siksi niihin kuuluvilla ihmisillä on suurella todennäköisyydellä sympatioita vihreän suuntaista ajattelua kohtaan (esim. ensimmäisenä mainitut metsästäjät). Mutta vihreät ehkä haluavat äänestäjäkuntansa koostuvan puhtaasti tietyn typpisistä henkilöistä (“arvoliberaaleista cityvihreistä feministeistä” tai jotain sinne suuntaan).
Ehkä jotkut muut puolueet yrittävät olla liikaakin kaikille mieliksi ja pyrkivät ympäripyöreillä lausunnoilla olemaan loukkaamatta ketään ja keräämään äänestäjiä mistä tahansa suunnasta. Mutta vihreät tuntuvat olevan niin tiukkapipoisia yhteen arvomaailmaan rajoittuneita ja tiukkaa ajatuskuria vaativia (ajatuspoliiseja?), että näin rajaavat itsensä marginaalipuolueeksi, jota tavallinen keskinkertainen monista asioista kiinnostunut mutta myös vihreydestä pitävä perussuomalainen ei voi kokea omakseen.
Haluaako vihreä liitto siis olla kaikkien vihreitä arvoja ajavien maltillinen ja moniarvoinen kokoontumispaikka vai yhden tiukasti määritellyn opin ydinjoukon linnake?
Laitetaan metro länsiväylän keskikaistalle. Eihän niitä kaikkia autokaistoja enää tarvita. Parkkipaikkoja länsiväylän kannelle ja ratikoita ja busseja silloille tarpeen mukaan. 🙂
Perussuomalaisten kannatuksen uudet kymmenen prosenttiyksikköä, sen vanhan viiden päälle, ovat todennäköisesti todella heterogeenista väkeä.
Mukana on loikkareita nukkuvien puolueesta ja kirkkoveneitä äänestyslippuun piirtäneitä. Ja ihmisiä jotka pelkäävät työttömyyttä tai yleensä syrjäytymistä, demareista, kepusta ja ties mistä.
Ja on useita pieniä, eri suunnista tulevia puroja, jotka vievät persuihin omassa elämässään ihan hyvin pärjääviäkin. Monet ovat sitä täällä jo käsitelleet. Kokoan täydeltä mutu-pohjalta tähän listaa:
EU-kriittiset.
Nato-kriittiset.
”Rötösherrojen ja rötösleidien” jahtaajat.
“Modernisaation” vastustajat, mitä se nyt sitten kenellekin tarkoittaa.
Monet heistä eivät odotakaan että persuilla olisi todellisia ratkaisuja. Eivätkä edes välttämättä halua persuja hallitukseen. He äänestävät todellakin protestina entisille puolueilleen, melkeinpä kostoksi. Ja palaavat ns. vanhojen puolueiden äänestäjiksi, kun ovat näpäytyksensä antaneet.
Sitten ovat nämä maahanmuuttokriittiset. Hekin ovat sisäisesti todella kirjava porukka. Lukekaapa Halla-ahon sivujen keskustelupalstaa. Kyllä sitä pieninä annoksina kestää.
Maahanmuuttokriittisin perustein äänestävien kirjo ulottuu kaappinatseista aina siihen kiinalaisperheen kympin tyttöön, jota lähiön bussipysäkillä eivät pelota skinit vaan maahanmuuttajanuorten jengit. Siinä välissä on sitten kaupungin vuokrataloyhtiön isännöitsijää, joka on tähän saakka äänestänyt demareita. Mutta nyt on kyllästynyt sadannen kerran selittämään, että pesutupavuoro pitää varata. Ja jopa islamilaisen maahanmuuttajaperheen tytärtä, joka kostaa vaaliuurnalla kodin patriarkaatin.
En mene takuuseen, onko persujen äänestäjissä jo tuota viimeistä lajia. Hollannissa ja ehkä Ruotsissakin ilmiö jo näkyy.
Persujen äänestäminen on monille heistä tietysti eräänlainen primitiivireaktio. Tuloksellisempaa olisi äänestää – no mainitaan nyt nimiä – vaikka Zahra Abdullaa tai Zahra Osman-Sovalaa. Tai Husein Muhammedia. Ja antaa heidän murtaa maahanmuuttodiskurssin ärsyttäviä piirteitä (kyllä, sellaisia on) sisältäpäin.
Mutta ihmiset nyt vain saavat primitiivireaktioita. Niiden tuomia ääniä ovat kyllä keränneet joskus vihreätkin:/
Kerronpa teille yhden salaisuuden: Suurista puolueista SDP ja Keskusta ovat jo heittäneet pyyhkeen kehän eivätkä enää viitsi kilpailla Perussuomalaisia vastaan. He aikovat olla heidän mukanaan voittamassa vaalit. Pääasia heille on että cityliberaalinen ja länsimielinen Kokoomus-Vihreät-RKP koaliitio häviää.
Juuri ennen vaaleja nimittäin joukko nimekkäitä demareita ja kepulaisia tulevat loikkaamaan Perussuomalaisiin jotta tämä toteutuisi. Vain vähemmän mimekkäät jäävät vanhoihin puolueisiinsa mutta niiden toiminta rampautuu.
Ja miksi? Seuraavan eduskunnan tärkein tehtävä tulee olemaan Nato-jäsenyydestä päättäminen. Se taas johtuu siitä että preidentinvaalit tulevat heti vuosi eduskuntavaalien jälkeen ja sen puolueen presidenttiehdokas tulee voittamaan presidentinvaalit joka nousee pääministeripuolueeksi. Ja jos se on Kokoomus, on Nato-jäsenyys käytännössä varma.
Kokoomusta vastaan ollaan siis salaa kokoamassa rivejä ja idea on se että sparrataan Soinia mahdolliseimman paljon ja annetaan hänen voitettuaan vaalit toimia ensin pääministerinä sen vuoden, sitten pistetään hänet presidenttiehdokkaaksi. Joku nykyisisitä demareista tai kepulaisita ryhtyy sitten pääministeriksi. Ja loput voitte vain arvata.
Pääasia tulee olemaan että Kokoomus ja sen apupuolueet ovat oppositiossa seuraavat 8 vuotta ja ulkopolitiikka naulataan sen mukaan. Aleksander Stubb palaa Brysseliin jonne hänelle on pedattu jokin virka meppikauden jälkeen ja Katainen ryhtyy asianajajaksi tms.
Tietysti tämä painajaisskenaario on vedetty täysin hatusta mutta se seuraa sitä logiikaa miten muissa Venäjän naapurimaissa on vaaleja käyty ja hallituksia muodostettu.
Steiner.“Toinen asia on se, että nykypersujen (siis ne 14,3% jotka ilmoittavat kannattavansa) profilointi ei ole yksinkertaista. Osa porukasta lienee oinosmaisia keskioluen ystäviä, mutta äänekäs osa on terävintä akateemista kärkeä, joka vetää mukaan myös keskiluokkaa.”
Tämä on totta. Halla-aho ja kumppanit ovat vetäneet mukaan myös akateemista väkeä. Syynä tähän on Halla-ahon akateemisesti pätevä argumentointi, jonka rinnalla poliittiset kilpailijat usein voivat vain vedota poliittiseen korrektiuteen ja oikeaoppisuuteen.
“…vaan se, että puolue edustaa päähän potkittuja ihmisiä.”
Tässä kun nyt profiloidaan äänestäjäkuntaa: Itse olen velaton, työtä harrastava, omassa aunnossa asuva, perheellinen, akateeminen, jonka pelkät pääomatulot tältä vuodelta ovat kaksi kertaa mediaanisuomalaisen vuoden palkkatulot. Niin ja ajattelin kyllä leimautumisen ja leimaamisen uhallakin äänestää persuja.
‘Miksi on niin tärkeää ovatko perussuomalaiset “huono-osaisia”?’ (Elina)
Soininvaara lähtee selittämään PerSun kannatusta ymmärrettävänä reaktiona huono-osaisiin kohdistuviin uhkiin, ja esittää, että Vihreiden pitäisi tarjota näille ihmisille jotain parempaa. Tämä on minusta rakentavampi asenne kuin se, että persujen kannatuksessa on kyse rasismista, joka on luuserien, junttien ja amisten kulttuurinen ominaispiirre. Jälkimmäiseen asenteeseen törmää valitettavan usein.
Osmo:
hihihihi… taidat vedellä jollain sirkuspyörällä, kun sillä voi polkea taaksepäin!
Artturi lienee niitä, jotka eivät tiedä, että talvella on kylmempi kuin kesällä, koska ei suostu vetämään menneisyydestä ennusteita tulevaisuuteen.
Osmo: “Artturi lienee niitä, jotka eivät tiedä, että talvella on kylmempi kuin kesällä, koska ei suostu vetämään menneisyydestä ennusteita tulevaisuuteen.”
Huono vertaus. Tilastoilla ei voi oikeasti ennustaa. Vai onko ensi talvi tilastojen perusteella kylmempi kuin viime talvi?
Artturi taas on luku sinänsä — eikä ennustettavissa ollenkaan.
Saako Raimo K:nkin kanssa lyödä vetoa: tammikuu on kylmempi kuin heinäkuu. Ihan vain tilastojen perusteella.
Luulen että Osmon tyyli leimata Persujen äänestäjät huono-osaisiksi haiskahtaa liikaa samanlaiselta retoriikalta, kuin mitä Vihreät käyttivät aikaisemmin Halla-Ahon kannattajien leimaamiseen. Halla-Ahon äänestäjienhän väitettiin hänen tunnetuksi tulemisestaan lähtien olevan vastaavaa duunari/työtön/skini/rasisti-porukkaan kuin Toni Halmeen äänestäjien. Sittemmin kun kävi ilmi, että Halla-Ahon äänestäjät muodostivatkin todella kirjavan porukan ja korkeakoulutettujen osuus oli kohtuullisen suuri, “halla-aholaisia” alettiin syyttämään elitismistä ja ties mistä täysin päinvastaisesta kuin aikaisemmin(mm. J‑P Roos).
En usko että Osmo on samoilla tarkoitusperillä liikenteessä kuin nämä aikaisemmat leimaajat, mutta retoriikan ollessa melko samanhenkistä, on helppo hämääntyä. Lisäksi uskon, että Persujen äänestäjät ovat ainakin huono-osaisempaa porukkaa, kuin “halla-aholaiset”, johtuen siitä, että Halla-Ahon tasokas kirjoitustyyli ja argumentointi vetoaa niin voimakkaasti korkeakoulutettuihin miehiin yli puoluerajojen.
Kuten moni onkin jo todennut, mm. Uuden Suomen blogien perusteella Persut tuntuvat olevan pääosin melko karmivaa porukkaa, ja siitä syystä en olisi toivonut heidän saavan Halla-Ahon tuomia ääniä tuekseen. Toisaalta protestimielessä tietty hyvä, että äänet kasautuvat samaan laariin ja isommat puolueet joutuvat pohtimaan tekosiaan tarkemmin.
Voin vahvistaa az:n kommentin omalta osaltani — olen syypää tähän “entinen Kasvin äänestäjä”-juttuun. Harmi kun en älynnyt pyytää Otaniemessä kuittia vaalilipukkeesta, olisi tämäkin asia selvinnyt jo kunnallisvaalien aikaan. Lupaan tehdä niin seuraavalla kerralla, kun äänestän Vihreitä.
Ajattelin silloin aikoinaan, että jotakuta ehkä kiinnostaisi, miksi ikänsä Vihreitä äänestänyt menee suurta saatanaa äänestämään. Kuten olen todennut, syyt olivat strategisia. En pidä persuista, ja heidän ympäristökantansa todella ovat kivikaudelta, mutta näen maahanmuuttokritiikin ja asiasta keskustelun vaihtoehdon olevan avoimesti rasistisen liikehdinnän nousu á la BNP ja — jossain määrin — SD. Maailma ei pelastu, oli Suomessa miten vihreä hallitus tahansa, mutta Suomesta voi tulla ikävä paikka, jos tämä mätäpaise jätetään puhkaisematta.
Jos olisin arvannut maahanmuuttokeskustelusta keskustelusta ja logiikkapyllähdyksistä lohkeavan tahattoman huumorin, olisin niitäkin käyttänyt perusteluna.
Intouduin kirjoittamaan myös siksi, että tuttavapiirini on mielestäni melko heterogeeninen, joskin korkeammin koulutettuihin ja vieläpä ympäristöstä kiinnostuneisiin painottuva. Tästä otoksesta tiedän ainakin sen viisi ihmistä, jotka vaihtoivat nimenomaan vihreistä Halla-ahoon. Tiedän, anekdootti ja niin edelleen. Mutta näissä nettikeskusteluissa kannattaa muistaa, että keskimäärin yhtä valittajaa (kuten minä) kohden on 5–10 hiljaista luopujaa, jotka eivät tuo pettymystään samalla tavalla esille.
Osmo: “Saako Raimo K:nkin kanssa lyödä vetoa: tammikuu on kylmempi kuin heinäkuu. Ihan vain tilastojen perusteella.”
Tammikuu on toki kylmempi kuin heinäkuu, mutta ei tilastojen perusteella.
Olen ainakin tähän saakka uskonut, että se johtuu maapallon kiertämisestä radallaan ja siihen liittyvästä auringon valon määrästä — selvä kausaliteetti.
Jos tämä johtuu jostakin tilastosta, mikähän se mahtaa olla? Lyönpä vetoa, että sellaista tilastoa ei ole!
Raimo K:lle viestini: Älä sekoita. Ihminen päättelee tilastojen perusteella, luonto “päättelee” luonnontieteellisillä kausaalisuhteilla.
Vihreät ja PS:t ovat selkeästi poliitiikan nelikenttää venyttävä uusi ilmiö, jossa profiloituu useat eri vastakkaiset arvot. Kumpikaan ei ole alunperin välttämättä hakeutunut toisiaan vastaan vaan se on ajautunut siihen, vaikka nyt Soini käyttää tätä vastapoolia hyväkseen tiivistäkseen PS:n profiilia.
Arvojen vastaava vastaikkainasettelu löytyy USA:sta, jossa PS:ää abortin‑, muukalais‑, homo‑, vähemmistön‑, hyvinvointivaltion ja luonnon romuttamisen kanssa samalla linjalla vastaa (ääri)oikeistolainen republikaanipuolue. Kristilliset ja äärinationalisistiset arvot ovat molemmilla myös yhteiset. (PS vaaliliittoutuu mieluusti taas KD:n kanssa muttei koskaan vihreiden).
Vastapoolilla rapakon takana on demokraatit, täällä vihreät.
US:n blogia lukiessa tyrmistyin ehdokkaita seuratessa miten vähemmistöjen oikeuksia sortava puolue PS:sta saattaa tulla, he haluavat “enemmistödiktatuurin”. Kirjaimellisesti otettuna se tietää huonoja aikoja vammaisille ym erityisryhmille (muistuu taas jotenkin 30-luvun natsi-saksa mieleen).
Viitaten tähän “vihreistä persuihin” ‑riitaan, on tietenkin selvää, että iso osa kaikista Internetissä lausutuista äänestys- tai yleislakkolupauksista on täysin perusteettomia.
On kuitenkin ihan mielenkiintoista, että nämä “entinen vihreiden äänestäjä” ‑jutut keskittyvät sellaisten vihreiden palstoille, joilla on liberaaliuskottavuutta yli puoluerajojen. Jyrki Kasvi tuo Otaniemestä varmasti pienen laarillisen sellaisia ääniä, jotka ovat erityisen voimakkaasti henkilö- eivätkä puoluekohtaisia, ja Osmon kirjoja lukevat varmasti muutkin kuin vihreät. Jokainen saa tehdä miten tykkää, mutta itse en ihan olankohautuksella sivuuttaisi näitä Internet-kiukutteluja.
Onneksi on kohta ne vaalit, niin nähdään se todellinen tilanne kaikkien puolueiden kannatuksesta.
Osmo:
Minä vaan yritin sanoa, että aika hauskasti oot joutunu peruuttamaan kirjoituksesi kanssa. (Viittaus backpedalingiin meni vissiin ohi? http://www.thefreedictionary.com/backpedaling)
Ekana väitit, että PS:n kannattajat ovat huono-osaisempia. Nyt sitten väitätkin, että viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana ne ovat keskimäärin olleet huono-osaisempia.
Näillä kahdella on minusta aika suuri ero, mutta ilmeisesti sinulle ne on suunnilleen sama asia.
Menneisyydestä ennustamisesta en oo sanonu yhtään mitään, mutta sanon nyt: Viidenkymmenenvuoden keskiarvosta ei voi päätellä paljoo paskaakaan nykyisten PS:n kannattajista.
ps. Oon iloinen, että Osmo oot innostunu vedonlyömisestä, mutta toi heitto Raimolle oli typerä. Ehdottaisit mieluummin oikeita vetoja sen sijaan, että yrität nostaa omaa statustasi esittämällä vastustajasi naurettavina.
Kyllä perussuomalaiset ovat edustaneet unohdettua kansaa aivan viime vuosiin asti eivätkä vain joskus menneisyydessä. Tämän vuoden tietoja minulla ei ole, mutta Superin tutkimus taisi olla tältä vuodelta.
Tie vihreistä persuihin on todellinen, ja se kulkee nimenomaan teknisen alan koulutettujen nuorten miesten kautta, välipysäkkinään maahanmuuttokeskustelu. Tämän kehityksen on omin silmin voinut vuosien kuluessa havaita murobbs-foorumilla (http://murobbs.plaza.fi/), joka on Suomen “nörttien” kiintopiste, ja todennäköisesti myös suomenkielisen internetin aktiivisin keskustelufoorumi. Keskustelun, argumentoinnin, vertaispaineen (mitkä ovatkaan tarkkoja syitä) myötä suurin osa murolaisista on kääntynyt “maahanmuuttokriitikoiksi” ja moni sanoo aikovansa äänestää perussuomalaisia.
Nämä äänestäjät eivät ole kapakoiden huono-osaisia, vaan sellaisia, jotka ennen maahanmuuttokeskustelun nousemista framille, olisivat hyvinkin voineet äänestää vihreitä, ja monet äänestivätkin.
Eli lyhyesti: Nörttien nuivistuminen siirtää ääniä osin myös vihreiltä persuille.
Kun otetaan huomioon, että nettikeskusteluihin osallistuva joukko ei ole poikkileikkaus kansasta, vaan em. nuorten miesten ryhmä on todennäköisesti ainakin kymmenkertaisesti yliedustettuna, niin ei ole mitenkään ihmeellistä, että näitä “vihreistä persuihin” ‑kommentteja aina välillä nousee eri keskusteluissa, sillä tämä ilmiö on aivan todellinen.
Ja jos tilastoja katsotaan, niin eräs viimeaikainen tilasto antaa aika vahvaa osviittaa siitä, mikä persujen kannatusta on yleisemminkin lisännyt. Taloustutkimuksen tekemä selvitys Lokakuun 2010 alulta (eli siinä ovat jo mukana gallupien 14.3%) kertoo, että 94% perussuomalaisten äänestäjistä haluaisi tiukentaa nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa (seuraavina Kesk. 65%, Kok. 61%). Tämä on myös persujen äänestäjille tärkeä äänestysperuste.
Varmasti valtapuolueiden kriisit ja skandaalit ovat vuotaneet protestiääniä persuille, mutta en lainkaan vähättelisi “halla-aholaisuuden” merkitystä persujen nousussa, mikä voi olla useamman prosenttiyksikön, ja “halla-aholaisuus” on haalinut ääniä hyvin paljon keskiluokkaisilta, perheellisiltä miehiltä.
Soinikin näyttää ymmärtävän, mistä päin tuulee. Hänen kannanottonsa Halla-ahosta ovat muuttuneet aiempaa myönteisemmiksi ja tukevammiksi.
Tilanne on monella tapaa kiusallinen. Olen tästä ‘Silmät auki’ ‑nimimerkin yllä lausumasta täysin samaa mieltä:
Toisaalta pelikenttä on näille poliittisille voimille täysin avoin niin kauan kun heitä ei asiatasolla rohkeasti haasteta, ja tämän haastamisen myötä heidän poliittista tilaansa kavenneta. Se ei todellakaan onnistu puhumalla muukalaisvihaajista tai neekerienpotkijoista. Päinvastoin, tuollainen typeryys vain sataa vastapuolen laariin lisää ääniä ja sympatiaa.
‘Arvojen vastaava vastaikkainasettelu löytyy USA:sta’ (Mrrkat)
Ei oikeastaan. Yhdysvalloissa arvoäänestäjillä ei ole vaihtoehtoja. Arvoliberaali voi äänestää demokraatteja tai luopua ajatuksesta, että vaikuttaisi vaalitulokseen, ja arvokonservatiivilla on samanlainen suhde republikaaneihin.
Kummankaan puolueen johdon ei tarvitse välittää pätkän vertaa ko. äänestäjistä, eivätkä ne välitäkään.
Yritän ymmärtää, miksi perussuomalaiset — tai oikeammin halla-aholaiset — ovat olleet niin sydämistyneitä tiedosta, että perussuomalaiset edustavat huono-osaista kansanosaa, vaikka kaikkien pitäisi tämä tietää. Ilmeisesti kyse on siitä, että halla-aholaiset eivät miellä liittyneensä samaan puolueeseen Pentti Oinosen kanssa, vaan ajattelevat muodostavansa oman ryhmänsä, joka on vain teknisessä vaaliliitossa oinoslaisten kanssa. Yhtä jussihalla-ahoa kohden perussuomalaisissa on kyllä aika monta penttioinosta
Osmo, Tiedemies, Steinerlapsi, Az
Se, joka eniten rakastaa, myös katkerimmin vihaa.
Kai tämä on sitten Eläinten vallankumous.
“Haluaako vihreä liitto siis olla kaikkien vihreitä arvoja ajavien maltillinen ja moniarvoinen kokoontumispaikka vai yhden tiukasti määritellyn opin ydinjoukon linnake?”
On parempi pitää vihreät tiukasti liberaalin kaupunkilaisen koulutetun keskiluokan puolueena. Antaa suurten puolueiden ja persujen taistella keskenään junttien, metsästäjien yms. äänistä.
Vihreiden kannattaa vain pyrkiä maksimoimaan omien kannattajaryhmiensä äänet. On väestöryhmiä, joissa viherfeminismi, vihermokutus, cityvihreys yms. ei herätä minkäänlaista ärtymystä. Vaikka muukalaisvastaisuus onkin kasvussa, niin on ihan oikeasti olemassa väestöryhmiä, joille monikulttuurisuus ei edelleenkään ole minkäänlainen kirosana. Nämä ihmiset eivät tule koskaan äänestämään maahanmuuttokriitikkoa. Jos suuret puolueet lähtevät tiukentamaan maahanmuuttolinjauksiaan, vihreiden kannattaa ajaa vielä avoimempaa politiikkaa.
Vihreiden on oltava yksiselitteisesti seksuaalivähemmistöjen puolella eikä lähteä tippaakaan pyytelemään anteeksi vanhoillisilta homofoobikoilta. Kasvisruokaa kannattaa tukea riippumatta lihan suosiosta. Läheskään kaikki lihansyöjät eivät ala ääliömäisesti protestoida esim. jotain kasvisruokapäivää vastaan.
Vihreät ovat löytäneet itselleen hyvän, turvallisen lokeron. Perussuomalaisia kannattaa välillä tökkiä, koska vihreiden äänestäjät nauttivat siitä ja haluavat sitä.
Miksi PS:n edustajat vastustivat uutta aselakia ?
Taas he tuovat mieleen USAn oikeistorepublikaanit jotka myös (asehulluina) vastustavat aselakeja..
Osmo:
“Ilmeisesti kyse on siitä, että halla-aholaiset eivät miellä liittyneensä samaan puolueeseen Pentti Oinosen kanssa, vaan ajattelevat muodostavansa oman ryhmänsä, joka on vain teknisessä vaaliliitossa oinoslaisten kanssa. Yhtä jussihalla-ahoa kohden perussuomalaisissa on kyllä aika monta penttioinosta”
Jotakuinkin näin luulen sen menevän. Tosin en osaa arvioida, kuinka suuri osa varsinaisista halla-aholaisista on loikannut Muutoksen puolelle. Veikkaisin, että aktiivisimmista keskustelussa mukanaolleista nuorista ja seminuorista miehistä melko suuri osa. Tavallisista politiikkaa melko vähän seuraavista ihmisistä suurin osa tuskin edes tietää Muutoksen olemassaolosta ja antavat maahanmuuttokriittisen äänensä Persuille.
Voi olla että perussuomalaisten kannattajien joukossa on paljon akateemisesti koulutettuja mutta se ei tarkoita aina sitä että on fiksu.
Mutta jos nyt jätetään vitsit sikseen ja oletetaan mikä voisi ajaa akateemisen pääakaupunkiseudulla asuvan “nörtin” äänestämään ennemmin persuja kuin esim kokkareita, vihreitä tai demareita niin yksi syy voisi olla asuntopula.
Kohtuuhintaista asuntoa ei saa ellei ole valmis muuttamaan joko lähiöön jossa on aina kaikenlaisia järjestyshäiriöisä, varkauksita ja ryöstöjä ja joissa lasten kouluolot ovat surkeat, tai jos haluaa välttää sen, pitää muuttaa paikkoihin jonne julkinen likenne ei kulje tai kulkee vain huonosti. Se taas johtaa siihen että ollaan 100% riippuvaisia autoista ja autothan maksavat. Joka tapauskessa puukäpylän kaltaiset idyllit ovat karanneet alle 40-vuotiaiden ulottumattomista.
Ovatko hallituspuolueet tehneet mitään asuntopulan kitkemiseksi pääkaupunkiseudulla? Jan Vapaavuori on vähän kovistellut viime aikoina mutta ei ole johtanut tuloksiin. Tai tehneet mitään sen eteen että autoilu tulisi halvemmaksi ja että liikenne vetäisi paremmin? Päinvastoin ehdotetaan nollatoleranssia kaikkiin liikennesääntöihin ja polttoaineiden veronkorotuksia.
Jos haluaa etsiä akateemisia perussuomalaisten äänestäjiä niin ne löytyvät todennäököisesti juuri omakotipelloilta aika kaukana kehäkolmosen ulkopuolelta, jossa isällä on Octavia ja äidillä Auris ja tyttärellä tai pojalla Aixam.
Perussuomalaisten vastaisessa taistelussa on tietysti taktisesti järkevää antaa vaikutelma persuäänestäjistä luusereina, koska osa luusereistakin haluaa samastua menestyjiin ja oikeasti menestyvät eivät ainakaan halua leimaantua luuserijengiläiseksi.
Varmaan tästä sitten joku myös loukkaantuu toisella puolella, erityisesti jos se ei pidä paikkansa, mutta ehkä myös siinä tapauksessa että se pitää paikkansa. (Epämiellyttävä totuus!) Mutta pitääkö se paikkansa?
Itse en laske itseäni sen enempää perussuomalaisten kannattajaksi kuin loukkaantuneeksikaan, mutta haluan ymmärtää politiikan trendejä ja minusta nyt jää jotakin olennaista näkemättä, jos ei huomata että maahanmuuttokritiikissä on tapahtunut jokin muutos. Sillä muutoksella voi olla merkittäviä poliittisia seurauksia tai sitten ei.
Husein Muhammed taisi sanoa äskettäin jossain naistenlehdessä, että 90-luvulla maahanmuuttokritiikki oli nahkapäisiä jätkiä pesäpallomailojan kanssa, nyt sentään keskustellaan. Tms, lehti ei ole nyt käsillä.
Vertaa nyt vaikka Tony Halmeen ja Jussi Halla-ahon habitusta.
Sellaiset tahot, joista ei ihan heti uskoisi, kuten kirjailija Anja Snellman, ovat alkaneet myötäillä joitakin maahanmuuttokriittisten argumentteja. Ehkä se ei vielä kerro mitään että tällaisia yksittäistapauksia on, vaan se, että Snellmania ei ole lynkattu. Väittäisin että 5–10 vuotta sitten olisi lynkattu. Symppareita olisivat olleet vain ne luuseripersut, jos nekään.
Kun nämä havainnot yhdistää joihinkin omakohtaisiin kertomuksiin tälläkin sivustolla — muistan itsekin vasta joskus 2005 jälkeen kuulleeni joidenkin akateemisten kavereideni symppaavan perussuomalaisia — siihen tosiseikkaan, että 15 prosentin kannatusta ei voi saada ihan äärimmäisellä kannatusprofiililla, koska sitten siitä ryhmästä pitäisi saadakin melkein sata prosenttia omille, voisi tällainen maltillisrauhallinen sivustaseuraajakin olla valmis muodostamaan hypoteesin perussuomalaisten kannatuspohjan aavistuksenomaisesta keskiluokkaistumisesta. Jäämme seuraamaan kuinka hyvin hypoteesi kestää tulevia testejä.
Osmo:
En tiiä mistä oot päätelly, että halla-aholaiset on sydämistyneitä, mutta tässä ketjussa näyttäs, että soininvaaralaiset on lähinnä älähtäneet sun lepsuista perusteista.
Ihan pakko kysyä että mikä siinä pessimistisessä kulttuurifilosofiassa niin kiehtoo? Henkilökohtaisesti en vaan voi sillä mitään että kun ruvetaan vakavalla naamalla puhumaan länsimaisen kulttuurin uhista niin minulla ei pysy naama vakavana. Esimerksi se jaksaa hymyilyttää että eikö sen turboabstraktin kulttuurihötön pitänyt olla niiden partavasemmistolaisten synti?
Tätä keskustelua en sen kummemmin ole seurannut.
Lukemisen arvoinen kirja: Michel Young Meritokratian nousu 1877 — 2017, W+G 1967, suom Liisa Voionmaa (Väinö Tannerin tytär, muuten).
Meritokratian nousu päättyi populistiseen vallankumoukseen v. 2017. Se aika on lähellä, ja ennustus pelottavan oikeaansosuva.
Joku voisi tälle blogille referoida kirjan. Omani olen antanut pois 25 vuotta sitten.
OS: “Ilmeisesti kyse on siitä, että halla-aholaiset eivät miellä liittyneensä samaan puolueeseen Pentti Oinosen kanssa, vaan ajattelevat muodostavansa oman ryhmänsä, joka on vain teknisessä vaaliliitossa oinoslaisten kanssa.”
Yhtä mielenkiintoinen kysymys on miten vihreiden analyyttisempi liberaalisiipi asemansa puolueessa kokee.
Muistin väärin vuosiluvut:
Termi on peräisin Michael Youngin vuonna 1958 julkaistusta romaanista Meritokratian nousu 1870–2033
Kirja oli suomennettu kyllä vasta 1967 tai 68
Ketjun alussa Tpyyluoma kysyy miten toteutetaan Soininvaaran toivoma vähän rennommin ottava yhteiskunta, joka ei tähtää maksimaaliseen taloudelliseen tehokkuuteen ja jossa olisi sijaa myös niille, jotka eivät tehoyhteiskunnassa menesty.
Tähän on looginen vastaus. Talouden tehokkuusvaatimukset koetaan rasittaviksi silloin, kun kyse ei ole pelkästään omien tarpeiden tyydyttämisestä vaan tärkeämmäksi tulee ulkoa asetettu vaatimus menestyä taloudellisessa kilpailussa. Kyse on kilpailupaineesta, jonka suuruus noudattaa yksinkertaista kaavaa. Paine on sitä kovempi, mitä suurempi ero on voittajien palkkioiden ja häviäjien menetysten välillä.
Erityisen painostavaa palkitseminen on silloin, kun se on progressiivista eli kilpaillaan sellaisista taloudellisista eduista tai oikeuksista, joiden arvo kasvaa menestymisen myötä. Esimerkiksi, jos kaikkien olisi tienattava elantonsa juoksukilpailuissa ja palkitut saisivat seuraavissa kilpailuissa etumatkaa tai oikeuden asettaa esteitä jäljessä tulijoille, kilpailusta tulisi kaikille hyvin ahdistavaa. Palkintosijoista kamppailevien pitäisi uhrata voittamiseen yhä enemmän aikaa ja vaivaa ja luontoa, koska menestyjien kärki kapenisi, mutta myös viimeisistä sijoista kilpailleiden olisi pakko antaa kaikkensa välttääkseen täydellisen tappion.
Näinhän jotkut kuvaavat nykytalouttakin: on juostava, jotta pysyisi edes paikallaan.
Rennon yhteiskunnan kannattajien samoin kuin luonnonsuojelijoiden ja vähäosaisten puolustajien kannattaisikin yhdistää voimansa sellaisen politiikan ajamiseen, jolla pyritään vähentämään talouskilpailun palkintojen progressiivisuutta.
Mitä sellaisia tavoitteita olisi? Ainakin informaation hyödyntämisen kaupalliset yksinoikeudet (liikesalaisuudet, tekijänoikeudet ja patentit) ovat tällaisia palkintoja. Niiden arvohan muodostuu vain oikeudesta asettaa esteitä muille. Mitä paremmin näillä oikeuksilla ansaitsee, sitä enemmän voi ostaa uusia yksinoikeuksia, joilla vaikeuttaa muiden menestystä.
Olennaista on, että kyseiset palkinnot ovat yhteiskunnan asettamia, tarkoituksena painostaa kaikkia juoksuun. Niistä voidaan myös yhteisin päätöksin luopua, kun todetaan painostamista olevan jo liiaksikin.
A. kirjoitti: “On parempi pitää vihreät tiukasti liberaalin kaupunkilaisen koulutetun keskiluokan puolueena”
Joo, ihan mahdollinen linjavalinta. Näyttää aika paljon nykyiseltä linjalta. Ideologia on selkeä ja tiukka. Äänimäärä pysynee tuon tyyppisen väestön asettamissa rajoissa.
(tuo oli muuten aika hyvä määritelmä => liberaali, kaupunkilainen, koulutettu, (ainakin) keskiluokkainen)
spouttu:
Varmasti vähän uhatuksi. Tutkimusten mukaan vihreiden keskimääräinen kannattaja sijoittaa itsensä poliittisella kentällä selkeästi hyvin vasemmistolaiseksi, demareiden ja vasemmistoliiton väliin.
(Lähde T. Uschanov Kalle Haatasen keskusteluohjelmassa, podcast löytyy YLE Areenasta)
Tommi Uschanoville:
Eliitti on vähän kuin vähemmistö mutta pitää asemaansa itsestään selvyytenä ja puhuu kaikkien puolesta koska “Jumala” on määrännyt heitä hoitamaan yhteisiä kakunjakoasioita sivistyksen nimissä.
Heissä itsessään on mielestään peruste valituista valituimpiin kuulumiseksi, mutta kaikki voivat osallistua kakunkasvattamiseen. Itseasiassa heidän on osallistuttava, muuten heistä puhutaan syrjäytyneinä luusereina.
Kakunkasvattamisen väline on raha, mutta koska ei näytä sivistyneeltä tanssia rahan ympärillä, niin riittää kunhan ymmärtää, että kaikki riippuu Suomessa rahasta. Paavo Lipponen käy hyvästä esimerkistä.
Ääritapauksena, jollaista Suomi yhä selvemmin lähenee, kaikesta sovitaan työmarkkinajärjestöjen yläjohdon kesken. Poliitikkoja pidetään koomikoina, kuten Italiassa 20- ja 30-luvuilla.
Osmo
“Yritän ymmärtää, miksi perussuomalaiset – tai oikeammin halla-aholaiset – ovat olleet niin sydämistyneitä tiedosta, että perussuomalaiset edustavat huono-osaista kansanosaa, vaikka kaikkien pitäisi tämä tietää. ”
Hyvin yksinkertaista. Vihreässä propagandassa menestyvä ja älykäs ihminen rakastaa aina mamuja ja niiden vastustaminen johtuu ainoastaan siitä, että on luuseri ja se taas on oma vika. Tämä on havaittavissa kaikissa vihreät vs. persut-nettikeskusteluissa. Vihreiden kannattajat aina kertovat kuinka persujen kannattajat ovat vähä-älyisiä rasisteja, kun taas vihreät ovat akateemisia nuoria eli älykkäitä, eli he tietävät asiat apremmin.
Noh, tällä “vähä-älyisiä rasisteja ei tarvitse kuunnella”-linjalla ollaan sitten päästy persujen 14%in kannatuslukemiin. Jatkakaa samaan malliin! kyllä persujen kanssa tulee aina paremmin tomieen kuin esimerkiksi vassareiden.
Markku af Heurlin kirjoitti 27.10.2010 kello 19:37:
Blogi-isäntä referoi Youngin kirjaa kirjassaan Täystyöllisyyteen ilman köyhyyttä (Art House, 1999), s. 92–93:
Minua tämä järkeenkäyvä ajatuskulku järkytti suuresti, kun tämän luin.
Jaa, joskus on puhuttu hyödyllisistä idiooteista.
Young tarkoittaa siis, että synnynnäiseltä älylliseltä potentiaaliltaan lahjakkaiden osuus vähenee ns. huono-osaisten joukossa säätykierron vapautuessa. Köyhien lapset tyhmenevät.
Tätä luulisi tutkitun. Ehkä tarkoituksenmukaista olisi tutkia vanhempien ja lasten välistä koulutuksen korrelaatiota pidemmältä aikaväliltä. Eli kuinka vahva ennuste tilastollisesti vanhemman koulutus on lapsen koulumenestykselle ja valinnoille ollut ja miten se on aikaa myöten muuttunut.
Tilastot varmasti löytyvät, mutta onko joku tutkija jo koonnut niistä tällaisia vuosikymmenten mittaisia kokonaisuuksia muutoksineen ja kehityksineen, Suomesta, muista länsimaista?
Jos joku tietää, niin laittakaa viitettä tai linkkiä.
Oma epäilykseni on tietyn suuntainen, ja vaikka muitakin (mm. motivaatioon, orientoitumiseen, hyvinvointiin, vertaisryhmiin) vaikuttavia tekijöitä on, niin aika vahva geneettinen selkäranka meritokratialta todennäköisesti löytyy myös tilastollisessa päättelyssä.
Ainakin minulle Vihreiden äänestäminen on ollut aikoinaan valinta: en missään tapauksessa ole ajautunut tai syntynyt vihreiden äänestäjäksi, koska heitä ei ole edes ollut vielä silloin, kun pääsin äänestämään ensimmäistä kertaa.
Minulle keskeinen kriteeri oli ja on edelleenkin se, että joku porukka pyrkii päätöksenteon tuoksinassa pitämään mielessä myös luonnon kestokyvyn. Yhtään ei ole haitannut se, että mukaan on tullut tasa-arvoa ja liberaalisuutta. Erityisen mielissäni olen ollut soininvaaralaisesta järkipuheesta ja siitä, että vasemmisto-oikeisto ‑barrikadien väliltä löytyy “järkilinja”, jossa poimitaan rusinoita molempien pullista ja välillä löydetään kolmaskin linja.
Vähemmän mielissäni olen ollut mm. kiinnilyödystä ydinvoimasta, hiukan militantista feminismistä, hörhöilystä ja siitä, että esimerkiksi oman ammattini (opettaja) takia on riski kunnallisvaaleissa äänestää vihreitä, koska on ihan arpapeliä, mikä on lautakuntaan nimitettävän vihreän (tai kahden) koulutuspoliittinen linja. Osa vihreistä on ihan viisaita ja osa hörhöilee aivan järkyttävästi. Samoin Tiedemiehen esillä pitämä IPR-problematiikka vaivaa: vihreillä ei ole linjaa. (Tosin muilla puolueilla ei liene pääsääntöisesti edes mielikuvaa.)
JOka tapauksessa PS:n valitseminen (valikoituminen) vaalivastustajaksi voi hyödyttää molempiakin. Kun tämä maailma nyt pinnallistuu ja polarisoituu kuitenkin, niin eikö tässä katsontakannassa ole fiksua olla se fiksu poli?
Minä varmaan etsin seuraavissakin vaaleissa sen vihreän (mies)ehdokkaan, joka parhaiten vastaa omia käsityksini (Soininvaara, Kasvi…) ja annan sitten ääneni hänelle. Minua todella kiinnostaisi , miten esim. Tiedemies aikoo toimia — löydätkö Tampereen muilta listoilta sellaisen, joka vastaa näkemyksiäsi paremmin?
Ei vainetskaa, voisin mä naistakin äänestää.
Touko Mettinen
Liikkumaton äänestäjä
Profiloimalla PS:n “päävastustajakseen”, vihreät ottavat oikeasti, ja tietoisesti, päävastustajakseen vasemmistoliiton. Punavihreä idealistinen äänestäjäryhmä jakautuu nykyisellään näiden kahden puolueen välillä. Nostamalla omaa profiiliaan tällä saralla, vihreät toivovat houkuttelevansa äänestäjiä Vasseilta. Median avulla. Vihreiden medianäkyvyys vasseihin nähden on moninkertaista, vaikka edellisissä eduskuntavaaleissa vassit olivat suurempi puolue!
Tämä näkyvyys on lisääntynyt tällä PS:n vastustuksella, koska kovin moni toimittajakin on PS:n suhteen kriittinen, eikä laita pahakseen tällaista näkyvyyttä, mikä sitten sataa vihreiden laariin. Machiavelli hieroo käsiään.
Sinänsä suunnitelma on nerokas, mutta toimiiko se lopulta on toinen juttu, koska moni äänestäjä voi myös nähdä sen lävitse.
az, on tutkittu ja paljon, kts. esim. http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03–16_002.html
Ja Suomen Kuvalehdessä tutkimustietoa aiheesta, http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/laaja-tutkimus-kaikki-suuret-puolueet-menettavat-kannattajia-perussuomalaisille
Kun Persujen kannattajaksi ilmoittautuneilta kysyttiin mitä puoluettä he äänestivät 2007 eduskuntavaaleissa (laitoin perään osuuden koko äänestäjäkunnasta oletuksella 14% kannatus):
— PS 34% (4,8%)
— Ei äänestänyt 18% (2,5%)
— Ei osaa sanoa 10% (1,4%)
— Keskusta 10% (1,4%)
— Kokoomus 9% (1,3%)
— SDP 8% (1,1%)
— Vasemmistoliitto 3% (0,4%)
— Vihreät 3% (0,4%)
— Ei äänioikeutta 3% (0,4%)
Käytännössä nuo siirtymät ainakin vasemmistoliitosta ja vihreistä mennee virhemarginaaliin. Vastaajia tosin poikkeuksellisen paljon, 23 000 yhteensä, en tiedä miten tuo taas vaikuttaa tuloksini.
Tässä muuten lisämaustetta keittoon: 20 v sitten vihreät olivat niitä, jotka saattoivat saada tuomioita esim. kansalaistottelemattomuudesta. Tällöin radikaali aloite oli vihreillä.
Nyt vihreät ovat tätimäistä valtavirtaa ja yhteiskunta jakelee tuomioita Halla-ahon ja kummppaneiden toimista. Radikaali aloite on siis siirtynyt vihreiltä persuille.
Noiden lukujen pohjalta laskettuna aika tarkalleen 1/20:sta vuonna 2007 vihreitä äänestäneistä kannattaa nyt perussuomalaisia. Luku on mutu-tuntumalta suhteessa “nörttien” lukumäärään, jotka pääosin järkeilyn pohjalta ovat alkaneet näkemään muslimien maahanmuuton ja mahdollisen futuurisen kasvavan väestöosuuden ei-kivana asiana, ja vihreät tämän yleiseurooppalaisen kysymyksen osalta päänsä suohon tunkeneina. He haluavat nyt äänestää tätä kysymystä “framille”, mikä ei välttämättä suinkaan tarkoita pysyvää tai muunlaista PS:iin sitoutumista.
Itse aiemmin vihreitä äänestäneenä äänestin tällä motiivilla (hieman samoin perustein kuin Janne Korhonen yllä) Halla-ahoa 2008 kunnallisvaaleissa. Toista kertaa en PS äänestä.
Ei se toki yksiselitteistä ole, eikä tuollainen kyselytutkimus järin luotettava, ja valua on vihreistä tämän äänestäjäsegmentin osalta tapahtumassa varmasti myös kokoomukseen, mutta aika vahvana pitäisi kuitenkin väitettä, että ilmiö on todellinen.
az: Tuon tutkimuksen mukaan virta kokoomuksesta vihreisiin on noin kaksi kertaa suurempi kuin päin vastainen virta. Pieniä virtoja molemmat,
- PS 34% (4,8%)
— Ei äänestänyt 18% (2,5%)
— Ei osaa sanoa 10% (1,4%)
— Keskusta 10% (1,4%)
— Kokoomus 9% (1,3%)
— SDP 8% (1,1%)
— Vasemmistoliitto 3% (0,4%)
— Vihreät 3% (0,4%)
— Ei äänioikeutta 3% (0,4%)
Tuopa on hämmästyttävän tasaista! Suhdeluku SDP, VAS ja VIHR 1/20, KESK ja KOK 1/16. Nukkuvat isoimmalla painolla 1/13, mutta ei sekään niin valtavan suuri ero ole.
Pito ollut hyvä, koska kaikki persuja 2007 äänestäneet äänestäisivät nytkin, plus sitten iso joukko ihmisiä jotka muistavat väärin äänestäneensä persuja jo 3 vuotta sitten vaikka eivät äänestäneetkään.
Itse asiassa nukkuvilta persut eivät ottaneetkaan enempää kuin puolueilta. Vertasin huolimattomasti puoleiden ääniosuuteen äänistä kun piti verrata äänioikutettuihin.
Tämä on sinänsä mielenkiintoinen analyysi, että Osmoa kai on väistämättä pidettävä analyyttisenä ja hän sijoittaa itsensä vasemmistoon, jopa aivan julkisesti ja jopa kirjassa.
Michel Young oli Enganlnnin labourin terävimpiä aivoja ja korotettiin Ylähuoneeseen 1975 (jos oikein muistan). Oikein chic kohtalo hänelle, meritokratian, virka-ansiovallan kriitikolle. Mikä kai laskettiinkin hänen suurimmaksi ansiokseen.
Samanlaisia dystopioita on muitakin. Uljas uusi maailma tavallaan (siinä meritokraattien lukumääräinen suhde erilaisiin alempiin luokkkiin oli huolella säädelty), Vonnegutin Sähköpiano, eräät muut scifi-jutut…
Mutta Young ansaitsisi paremman, ja myös syvemmin ymmärtävän referaatin kuin tuo kohta Oden kirjasta tai Oden blogilla v. 2007.
Yhteiskuntaa ei voi jakaa vain älykkäisiinja tyhmiin. Älykkäissä on suuri jako ja erittäin kova ja koveneva kilpailu. Kilpailsuat pudonneilal on suuri houkutus liittyä alaluolan riveihin. Ei mitään uutta historiassa…
Osmolle vilpittömistä kirjoituksistaan: yritä katso hieman ulkopuolelta, tapahtunut tähän mennessä:
- puolue A julistaa puolueen B päävastustajakseen ja toteaa etteivät puolue A ja B mahdu samaan hallitukseen koska poliittiset linjat ovat täysin päinvastaiset.
- puolueen A edustaja X ilmoittaa että hänelle on paikka varattuna puolueen eduskuntavaaliehdokkaaksi ja että hän miettii ehdokkuuttaan.
- tämä samainen X luonnehtii puolueen B äänestäjiä huono-osaisiksi.
- X ihmettelee vilpittömän lausuntonsa herättämää negatiivista reaktiota.
Sinänsä tekstisi oli melko arvovapaata. Jos sen olisi kirjoittanut joku puolueeton tutkija (tai muu satuolento), siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Mutta kun sen asettaa em. kontekstiin niin tuo vilpittömyytesi todistelu kuulostaa jotakuinkin talvivaara-selittelyltä.
Reaktiosi kertoo ehkä sen, että et blogia kirjoittaessasi identifioi itseäsi vihreän puolueen edustajaksi, lukijana mielestäni hyvä niin.
Yksi tilastotieto persujen kannattajista.
Kuukausipalkkani on pienehkö 3200 Eur, työpaikka yksityisellä sektorilla.
Tähän liittyen YLEn uutisesta:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/koyhien_asema_on_huonontunut_2106489.html?origin=rss
Tuohon SATA-komiteaan liittyen, kun työttömien tulotasoa ei tahdo nostaa oikeisto eikä vasemmisto, niin onko se ihmekään että äänestävät sitten ihan mitä tahansa muuta? Ei ihmiset tyhmiä ole.
Miksi työttömien tulotasoa pitäisi nostaa? Maassa on niin paljon työtä, johon ei saada tekijöitä, että lähes kuka tahansa kykenevä työtön on omalla vaivannäöllään vapaa kasvattamaan tulotasoaan palkkatyön kautta.
Jos ei haluta tehdä työtä, niin miksi siitä pitäisi saada lisää rahaa?
Sitten on aivan liian vähän keskusteltu tabuaihe, että oikeasti erittäin suuri osa työttömien vakituisesta armeijasta on alkoholisteja ja muita resupekkoja, jotka ovat kroonisesti työkyvyttömiä omien huonojen elämänvalintojensa (tai kohtaloidensa, miten asia halutaankaan nähdä) johdosta. Jos heille annetaan lisää rahaa, menee se suurelta osin mm. juuri viinaan.
Sitten on esimerkiksi kortistoon valmistuneita maistereita, jotka ovat halukkaita ottamaan vain “koulutustaan vastaavaa työtä” vastaan, vaikka sitä ei kukaan tarjoa. Ei nyt, eikä 5 vuoden päästä, jolloin he ovat jo aika todennäköisesti syrjäytyneitä muutoinkin.
Minusta ei ole moraalisia eikä yhteiskunnallisia perusteita sille, miksi työttömien pitäisi saada lisää rahaa. Päinvastoin nykyinen tilanne vaikuttaa siltä, että monella tapaa perusduunin, jonka tekeminen on välttämätöntä yhteiskunnalle, vastaanottamisesta ja tekemisestä on tullut vähähoukutuksellista. Tämä on pidemmän päälle kestämätön tilanne. Yksi syistä työn houkuttelevuuden vähenemiselle on maailman historian mitassa poikkeuksellinen (lähinnä pohjoismaissa ja muutamassa muussa hyvinvointivaltiossa tavattu) elintason turvaaminen ihmisille, jotka eivät työpanoksellaan kontribuoi yhteiskunnan kokonaisvaurauden ja hyvinvoinnin lisääntymiseen.
Jos ja kun tämä on houkutus olla tekemättä työtä / ottamasta itseään niskasta kiinni, niin ei sen houkutuksen määrää tarvitse eikä voida lisätä. Se jos mikä olisi edesvastuutonta ihmisten hyvinvointia ja tasa-arvoisuutta kohtaan. Työttömien tulotasoa pitäisi pikemmin alentaa. Olisi ensimmäisiä hyviä ja oikeudenmukaisia leikkauskohteita tuleville hallituksille.
Nykyiset tukimäärät eivät pakota ketään ruokajonoon. Vastuullinen, elämästään kontrollissa oleva ihminen säästää vaikka 60%:iin leikatusta toimeentulotuen perusosasta. Tiedän, koska olen sillä elänyt.
Ruokajonoon menee niitä, jotka jostain syystä eivät “kehtaa” tai “ymmärrä” hakea tukea, tai sitten todennäköisemmin hakevat kyllä tukea, mutta sen päälle hakevat ilmaista ruokaa, jotta sillä tuellaan voivat ostaa jotain muuta. Kuten viinaa.
Työttömyydessä, lukuun ottamatta 1990-alun laman kaltaisia poikkeustilanteita, tärkeintä on työttömien oma kontrolli elämästään. Vastuullinen ja terve ihminen kyllä työllistyy, muutamia poikkeusryhmiä lukuunottamatta (kuten juuri eläkkeelle jäämässä olevat). Vastuunottoa ei lisätä lisäämällä insentiiviä olla ottamatta sitä vastuuta. Terveyden kustannuksista pitää yleinen terveydenhoito huolta. Kukaan ei jää vaille ruokaa, ei terveyttä, eikä kattoa päänsä päällä. Jos haluaa enemmän, on vapaa tekemään töitä.
Elämäänsä juonut ja rällästänyt, koulutustaan laiskuuttaan ja saamattomuuttaan laiminlyönyt ihminen, joka valittaa sitä, kuinka herrat ja valtio (tai jokin muu entiteetti johon projisoida vastuuta) ovat häntä kohdelleet, ei ole mitään uutta.
Aikamme moraalisesta rappiosta kertoo se, että heidät otetaan tosissaan.
Heh. Jotta terveydenhuolto kattaa huonon terveyden kustannukset. Mitkäköhän on sellaisen ihmisen työllisyysnäkymät joka on terveydellisistä syistä työkunnossa vaikkapa keskimäärin 3,5 päivää viikossa? Nuori, fiksu, terve ja muutenkin toimintakykyinen ihminen varmaan tulee toimeen leikatulla toimeentulotuellakin, useimmat on jossain elämänvaiheessa vastaavalla summalla elänyt, mutta kun tuollaiset ihmiset työllistyy melkein missä tahansa taloustilanteessa. Ja ne maisterit joiden kristallipallo teini-iässä petti koulutusalaa valitessaan muuten yleensä tehtailee tyhmennettyjä ansioluetteloita että saisivat edes jotain töitä.
Mutta takaisin aiheeseen, siitä tulee mielenkiintoien yhteentörmäys jos Persut saa joskus valtaa. Siis kun tämä muutososasto mahdollisuuksien tasa-arvoineen, eli muutenkin käytännössä uuskonservatiivien käännöstoimisto, rupeaa vakavissaan puhumaan sosiaalipolitiikasta soinilaisten populistidemarien kanssa.
tpyyluoma:
Nykysysteemissä varmaan kehnohkot, siinähän tulevat kaikenlaiset karenssit heti päälle ja muutenkin koko työlainsäädäntö haraa vastaan. Opiskelijat (ja eläkeläiset?) ovat ainoa ryhmä, jolle tuollainen on edes jollain tavoin mahdollista. Muilta se on kielletty, koska, ööö, se nyt ei vain käy. Paitsi pulloja keräämällä tai marjoja poimimalla.
Kari
az osui naulan kantaan. Huvittavaa, että Yle puhuu jostain EU:n ja OECD:n määritelmistä köyhyydelle, muttei sitten kerro, mitä ne määritelmät oikein ovat.
Hyvin usein näissä määritelmissä katsotaan suoraan suhteellista köyhyyttä ja tällä taas ei ole mitään tekemistä sen köyhyyden dramatisoinnin kanssa, mihin leipäjonoilla pyritään. Ne ovat siis yhtä tyhjän kanssa sitä pohdittaessa, tulevatko köyhät toimeen vaiko eivät. Korkeintaan ne kertovat yhteiskunnan taloudellisesta eriarvoisuudesta.
Noiden EU:n ja OECD:n määritelmien sijaan pitäisi minusta tehdä ihan oikeaa köyhyyden tutkimista, eli tutkia sitä, mitä tuloja ja menoja niillä leipäjonoissa seisovilla on ja onko tosiaan niin, että kaikki lailliset tuet nostettuaan eivät rahat riitä elämän välttämättömyyksiin ja jos ei riitä, niin mikä siihen on syynä. Jos syynä on se, ettei ole “nuori, fiksu, terve ja toimintakykyinen”, ei minusta oikea tapa hoitaa ongelmaa ole vain se, että kaadetaan lisää rahaa ja toivotaan parasta.
Tähän on helppo yhtyä. Tosin jos tuon muotoilee niin että parempi on kun ei anneta rahaa, jolloin ongelma jotenkin maagisesti ratkeaa, niin siihen ei ole helppo yhtyä.
Ikuisuuskysymyksestä passivoiko työttömyysturva on samalla otsikolla ihan mielenkiintoinen tutkimus. Tarkoituksena oli selvittää kuinka suuri kannustinvaikutus ansiosidonnaisen rajallisella kestolla on:
http://www.mol.fi/mol/fi/99_pdf/fi/06_tyoministerio/06_julkaisut/06_tutkimus/tpt303.pdf
Välttämättömien menojen suuruutta on myöskin tietenkin tutkittu, esimerkiksi tuoreesta ja perusteelliseta kuluttajatutkimuksen julkaisusta löytyy sivulta 48 taulukko, http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/5461/2010_04_julkaisu_perusturva.pdf
Linkki löytyi valaisevasta blogista http://leipajono.blogspot.com/
tpyyluoma: Mä muuten veikkaan, että mitä lyhempi toi ansioturvajakso on, niin sitä korkeempi toi porras mikä näkyy siinä kun ansioturva loppuu. Eli siis toisin sanoen, jos sitä lyhennettäis sanotaan vaikka sataan päivään, niin se olis huomattavasti suurempi.
Muutenkin on jotenkin typerää maksaa ihmisille siitä, että ne ei tee työtä. Parempi olis maksaa siitä, että ne joutuu työttömäks.
Artturi, minä taas veikkaan että lyhyempi ansiosidonnainen lyhentäisi jonkun verran työttömyysaikoja, mutta epäilen ettei se työllistymistodennäköisyyteen niin vaikuta.
Siitä on muuten PTT:n tutkimus että erorahan vaihtaminen korotettuun ansisidonnaiseen pidensi työttömyysaikoja. Eli juuri niin kuin sanot, ylipäänsä ei ole kovin järkevää sitoa maksuja yhtään enempää kuin on pakko siihen että ihmiset eivät tee töitä.