Pitääkö kirkon vihkimisoikeudesta luopua

2) Ei tarvitse

Val­tio var­maankin säätää sukupuo­lineu­traal­ista avi­o­li­itos­ta. Jos kirkko kieltäy­tyy niistä, ne solmi­taan mais­traatis­sa. Voisi tietysti ajatel­la, että tämän jäl­keen kaik­ki avi­o­li­itot solmit­taisi­in mais­traatis­sa ja kirkko vain siu­naisi ne myöhem­min – vahvis­taisi avi­o­li­iton Jumalan edessä – kuten monis­sa mais­sa tapah­tuu. On kirkon asia, miten se suh­tau­tuu homo- ja les­boli­it­toi­hin. Samoin on kirkon asia, halu­aako se jatkaa avi­o­li­iton solmimista niiden ihmis­ten osalta, joiden parisuh­teen se hyväksyy. Kirkko­häät ovat niin syväl­lä ainakin osan suo­ma­lai­sista aja­tus­tavas­sa, ettei sitä tarvitse lain­säädän­nöl­lä lopettaa.

Kokon­aan toinen asia on, että täl­lainen kah­den oven reit­ti tulee johta­maan siihen, että moni kirkon siu­naus­ta avi­o­li­itolleen halu­a­va het­eroparikin val­it­see sivi­ilivihkimisen ja kirkon siu­nauk­sen pelkästä sol­i­daarisu­ud­es­ta ja halus­ta kun­nioit­taa kans­saih­mis­ten­sä ihmis­ar­voa. Voi olla, että kirkko­häät tämän joh­dos­ta pikkuhil­jaa jäävät vain niiden fun­da­men­tal­istien rit­u­aaleik­si, jot­ka häis­säänkin halu­a­vat tölviä sukupuo­livähem­mistöjä osoit­ta­mal­la, että me sen­tään olemme eri kas­tia. Täl­lainen kehi­tys voi vahin­goit­taa kirkkoa enem­män kirkko­häistä luop­umi­nen ja siir­tymi­nen sivi­ilivihkimiseen kaikkien osalta.

On pitkään ollut odotet­tavis­sa, että kirkko on ajau­tu­mas­sa kri­isi­in uusi- ja van­hat­es­ta­men­til­lisen suun­tauk­sen kanssa. Niiden jot­ka nyt eroa­vat kirkos­ta, olisi viisaam­paa odot­taa kuukausi ja äänestää seu­rakun­tavaaleis­sa. Nyt he ovat jät­tämässä kirkon aivan vääri­in käsiin.

Tosin kirkkoa uhkaa hajaan­nus myös siinä tapauk­ses­sa, että kirkko vaalien seu­rauk­se­na pää­tyy tyystin vapaamielis­ten haltuun.

221 vastausta artikkeliin “Pitääkö kirkon vihkimisoikeudesta luopua”

  1. Nyt eron­neet saa­vat äänestää kirkol­lis­vaaleis­sa. Vaalit ovat ensi kuus­sa, mut­ta vaalien tarkas­tus­li­s­tat on jo laa­dit­tu ja kirkko­la­ki kieltää niiden muuttamisen.

    Näi­nollen nyt kirkos­ta eroa­vat saa­vat vielä äänestää vaaleis­sa halutes­saan. Tuplavaiku­tus, jos näin voi sanoa.

  2. olen kanssasi samaa mieltä.
    kirkko on jäsen­ten­sä näköi­nen. Nykyisenä ongel­mana lie­nee jäsenkun­nan pas­sivoitu­mi­nen joka näkyy pienessä äänestyspros­en­tis­sa. Kun vain pieni joukko äänestää pakkaa­vat akti­iviset äärili­ik­keet saa­maan arvoaan suurem­man painon.

    Kirkon tekemää hyvää työtä tuskin kukaan on noteer­aa­mat­ta tai arvosta­mat­ta. Nyt nousee pin­nalle pienet joidenkin mielestä ´syvät peri­aat­teel­liset asi­at´. Ne ovat ikävä kyl­lä näitä vain pie­nille äänekkäille arvo­janan päis­sä oleville vähem­mistöille. Suuri yleisö näkee kirkkoin­sti­tuu­tion hyödyl­lisyy­den yhteiskunnalle.

    kirkol­lis­vaaleis­sa äänestämistä vaikeut­taa se, että jos ei ole kirkon akti­ivi ei mitenkään voi tietää ehdokkaan asen­netaus­taa. Olisi hyvä jos jotenkin puolue poli­it­tis­ten värien sijaan saataisi­in joku sys­tee­mi jol­la ´merk­itään ehdokkaat poli­it­tis­es­ti´ ääri­fun­da­men­taal­ista äärilib­er­aali­in. jos asteikko olisi 1–10 ääri kon­ser­vati­ivista lib­er­aali­in äänestäisin 7. miten tämän saisin kirkol­lis­vaaleis­sa tehtyä? Poli­it­tiset puolueet ei tähän sovi. 

    Olisiko ehdokkaiden itse tekemästä mielipi­deskaalas­ta apua kirkon hajaan­nuk­seen ja jäsenka­toon ? Sel­l­ainen syn­ty­isi näp­pärästi käyt­täen hyväk­si esim. hesarin vaa­likoneen ohjelmistoa.

  3. No mut­ta het­ki­nen. Päät­tääkö tosi­aan maan mato­nen seu­rakun­tavaaleis­sa äänestämäl­lä kirkon ide­ol­o­gi­sista linjauksista? 

    Eikö kirkon liperikaulainen kaaderis­to enää otakaan ohjei­ta nöyrästi ylhäältä päin, pyrkimäl­lä niitä kun­non lam­ma­s­paime­nen tavoin oma-aloit­teis­es­tikin kuu­lostele­maan, jot­ta saisi kuul­la taputuk­sia pään­sä yläpuolelta?

  4. Esität, että on kirkon oma asia miten se suh­tau­tuu sek­suaalivähem­mistöi­hin ja hei­dän vihkimiseen­sä. Olen peri­aat­teessa samaa mieltä, yhdel­lä lisä­vaa­timuk­sel­la. Niin kauan kuin kirkko on osa val­tio­ta ja hoitaa val­tion tehtäviä, kuten vihkimisiä avi­o­li­it­toon, on sen nou­datet­ta­va val­tion lake­ja. Jos tämä side katkaistaan ja erote­taan val­tio ja kirkko toi­sis­taan on melkeim­pä sama mitä kirkos­sa tehdään. Jäsenet päät­tävät. Tosin sil­loinkaan syr­jin­tä ei saisi olla sal­li­tumpaa kuin vaikkka­pa urheiluseuras­sa. Nyt kuitenkin kun kirkko on yhtä val­tion kanssa sen pitää toimia myös tältä poh­jal­ta tasa-arvoisesti.

  5. Mielestäni malli jos­sa pariskun­ta menee ensin mais­traatis­sa naimisi­in suh­teessa julkiseen val­taan, eli käytän­nössä val­tioon ja tämän jäl­keen pariskun­ta menee kirkossa/vastaavassa naimisi­in suh­teessa omaan uskon­toon­sa, on hyvä ja toimi­va. Tämä antaa uskon­tokun­nillekin liikku­mavaraa siinä, että esimerkik­si mus­lim­it, ortodok­sit jne… voivat jatkos­sakin hyvil­lä mielin jät­tää esim. samaa sukupuol­ta ole­vat vihkimät­tä. Luter­i­lainen kirkko puolestaan voi, näin halutes­saan, erikois­tua sukupuoliselta suun­tau­tu­miseltaan eri­laisi­in vähem­mistöi­hin kuu­lu­vien vihkijäksi.

  6. En usko, että kirkkovihkimi­nen jäisi Osmon kaavaile­mal­la taval­la vain “fun­da­men­tal­istien” rit­u­aa­lik­si siinä tapauk­ses­sa, että val­tion lakien tasol­la toteutet­taisi­in sukupuo­lineu­traali avi­o­li­it­to, mut­ta kirkko pitäy­ty­isi vihkimään vain miehen ja naisen välisiä liittoja. 

    Homosek­suaale­ja ihmisiä on kuitenkin vain n. viisi pros­ent­tia väestöstä. He kaik­ki eivät suinkaan halua avi­o­li­it­toon, vaan viihtyvät sinkkuina, seu­rustelusuh­teessa tai avoli­itossa. Ei näistä parisuh­teen rek­isteröin­neistäkään ole kovin suosit­tu­ja tullut. 

    Ateis­te­ja, jot­ka eivät suurin sur­minkaan menisi kirkos­sa naimisi­in, on vielä homoista taa­tusti suurem­pi osa het­eroväestä. Aika mar­gin­aalis­es­ta jutus­ta mielestäni nyt onnis­tut­ti­in tekemään kauhea mekkala. 

    Mikä muuten on rek­isteröi­dyn parisuh­teen ja avi­o­li­iton väli­nen ero? Nimikö vain? Eli onko tämä vain peri­aat­telli­nen kysymys vai liit­tyykö tähän joitain homoil­ta puut­tuvia juri­disia oikeuk­sia parisuhteessaan?

  7. Kirkko on aika mah­dot­tomas­sa tilanteessa. Toinen lai­ta vuo­taa eri­laisi­in vapaisi­in suun­ti­in ja lahkoi­hin. Sit­ten on vähin­tään about pari miljoon­aa ihmistä, enem­mänkin, jot­ka käyvät vain häis­sä ja hau­ta­jai­sis­sa (eivät uskon takia, kuin ehkä hau­ta­jai­sis­sa). Siis suuri osa ihmi­sistä on uskon ja kirkon suh­teen täysin välin­pitämät­tömiä. Eivät nämä kii­s­tat tule avi­o­li­it­tokysymyk­seen jäämään, aina tulee seu­raa­va. Jot­ta päästäisi­in olen­naiseen, pitäisi puhua siitä, miten Raa­mat­tua ylipään­sä pitäisi tulki­ta ja mil­lä peri­aat­teel­la. Mikä rooli on Van­hal­la Tes­ta­men­til­la Raa­matun kokon­aisu­udessa? Sieltähän löy­tyy vaik­ka mitä.
    (Sidon­naisu­udet: Kuu­lun ev-lut. kirkkoon ja aion kuulua.)

  8. Min­ut on vihit­ty mais­traatis­sa ja liit­tollemme on pyy­det­ty siu­naus­ta kirkos­sa, kos­ka mies ei kuu­lu kirkkoon. Ihan kirkko­häiltä se vihkimi­nen noinkin tun­tuu, vaik­ka kaavas­sa jokunen sana­muo­to on erilainen.

    Olen silti sitä mieltä, että täl­laiseen käytän­töön ei kaikkien kohdal­la pitäisi men­nä. Mik­si ihmeessä kuor­mit­taa mais­traat­te­ja sel­l­aisel­la työl­lä, jon­ka uskon­nol­liset yhteisöt hoita­vat mielel­lään? Ei se sivi­ilivihkimi­nen mon­ta min­u­ut­tia vie, mut­ta silti.

    Tosin kirkkoa uhkaa hajaan­nus myös siinä tapauk­ses­sa, että kirkko vaalien seu­rauk­se­na pää­tyy tyystin vapaamielis­ten haltuun. 

    Kyl­lähän sitä toivoisi, että arvokon­ser­vati­iv­it irtau­tu­isi­vat vapaae­htois­es­ti, mut­ta tuskin­pa näin pääsee käymään. Luther-säätiö saat­taakin lähteä, mut­ta moni homoli­it­to­ja vas­tus­ta­va hyväksyy nais­pappeu­den. Arvolib­er­aaleille kris­ti­ty­ille ei tuo­ta kansankirkkoamme parem­paakaan vai­h­toe­htoa ole tar­jol­la, mut­ta kon­ser­vati­iveille löy­tyy lukuisia vaihtoehtoja.

    Kan­nat­taa muuten lukea Wille Riekkisen kir­joi­tus eilisen (torstai) Hesarin mielipi­desivuil­la. Julk­isu­udessa pitäisi olla enem­mänkin esil­lä se, että tämä raa­matun­tulk­in­ta, mitä Räsänen&co edus­taa, ei ole mil­lään muo­toa ain­oa puhu­mat­takaan oikeas­ta. Raa­mat­tu kun ei ole syn­tynyt Jumalan sanele­m­ana, vaan on kokoel­ma kir­joituk­sia, jot­ka ovat syn­tyneet sato­jen vuosien kulues­sa ja joi­ta on toimitet­tu ja täy­den­net­ty ennen kaanon­in vakiintumista. 

    Ihmis­ten kir­joit­ta­mana Raa­mat­tu todis­taa Jumalas­ta, mut­ta se miten tietyl­lä his­to­ri­al­lisel­la het­kel­lä kir­joitet­tu taipuu tähän aikaan ei ole mitenkään yksikäsit­teistä. Paavali esimerkik­si kir­joit­taa seu­rakun­taan liit­tyneille orjille, että jokaisen on hyvä pysyä siinä ase­mas­sa mis­sä on, vaik­ka kris­tuk­ses­sa ei olekaan orjaa eikä vapaa­ta. Siinä tilanteessa orjakap­inat tuskin oli­si­vat edis­täneet evanke­li­u­mien lev­iämistä. Tätä kohtaa siteer­at­ti­inkin sit­ten 150 vuot­ta Yhdys­val­to­jen etelä­val­tiois­sa, kun jumalat­tomat pohjois­val­tiot vaa­ti­vat orjien vapauttamista.

  9. Heh, kyl­lä jos mor­si­ammen pitäisi jät­tää mor­sius­puku väli­in, ja äidin ja anopin luop­ua kirkko­häistä, niin itkuhan siitä tulisi.

    Kyl­lä nämä tavat pitävät vahvim­min kirkko­häitä yllä.

  10. Erikoinen tulk­in­ta. Niin kauan kuin papil­la on virkamiehen oikeudet tulee kirkon nou­dat­taa voimas­saole­via lake­ja syr­jin­täpykä­li­neen kaikkineen. 

    Toki voidaan erot­taa kirkko val­tios­ta, jon­ka jäl­keen kirkol­liset asi­at päätetään kirkon jäsen­ten kesken.

  11. Ai niin itse kysymys: mielestäni kirkko voisi myös luop­ua vihkimisoikeud­es­ta. Näin­hän monis­sa mais­sa toim­i­taan. Täl­löin luul­tavasti kirkkovihkimiset jäi­sivät vain niille, joil­la sil­lä on jotain uskon­nol­lista merkitystä.

  12. Mikä rooli on Van­hal­la Tes­ta­men­til­la Raa­matun kokonaisuudessa? 

    Se oli UT:n kir­joit­ta­jille pyhä kir­ja, jos­ta he löy­sivät ennus­tuk­sia Kris­tuk­ses­ta ja se taus­toit­taa mil­laises­sa uskon­nol­lises­sa yhteisössä his­to­ri­alli­nen Jeesus opet­ti. Ilman VT:ia moni koh­ta UT:ssa olisi ihan käsittämätön.

    Yksi yllät­tävän mie­lenki­in­toinen koh­ta Mat­teuk­sen evanke­li­u­mis­sa on Jeesuk­sen suku­luet­te­lo (http://www.evl.fi/raamattu/1992/Matt.1.html#o2), eri­tyis­es­ti, mil­laisia naisia siltä listal­ta löytyy. 😉

  13. Min­ut on vihit­ty mais­traatis­sa, enkä minä tai vai­moni kaivan­nut siihen tip­paakaan kenenkään liperikaulan siu­nailu­ja. Tilaisu­us oli kau­nis ja liikut­ta­va. Avi­o­li­iton solmimi­nen ei kuu­lu kirkolle mil­lään tavalla.
    Kirkon asenne homoasi­as­sa on vähem­mistöä syr­jivä, mut­ta eipä tässä nyt mitään uut­ta ole, jos kat­somme kirkon toimia — tai vaiken­e­mista — traag­i­sis­sa his­to­ri­an tapah­tu­mis­sa. En viit­sisi mil­lään nyt nos­taa nat­siko­rt­tia esi­in, tulee kuitenkin mieleen kysyä, miten suo­ma­lainen kirkko suh­tau­tui 30–40-luvulla esi­in­tyneisi­in, Euroop­paa rav­is­telleisi­in poli­itisi­in äärili­ikkeisi­in ja niiden syr­jimi­in kansanosi­in? Tai mitä tukea kirkko antoi kansalais­so­dan hävin­neelle osa­puolelle? Onko kirkko tukenut tieteel­listä kehi­tys­tä? No ei ole, vaan jar­rut­tanut sitä kaikin voimin, Galilein ajoista lähtien.
    Kirkko kan­nat­taakin nyt jät­tää näille punaniskaisille fun­da­men­taal­i­haulikkomiehille, erot­taa se val­tios­ta ja antaa vähitellen tuke­htua omaan raivoon­sa. Muual­la kehi­tys menee eteen­päin, kirkko elelee tuhan­sia vuosia van­hois­sa pai­men­to­lais­tari­nois­sa ja ‑loruis­sa.

  14. Ei tul­lu yllä­tyk­senä, että tämän blo­gin isän­näl­lä ja kom­men­toi­jil­la (eri­ty­is­main­in­ta Riitalle) on fik­su­ja ajatuk­sia tästä homoasiasta.

    En kyl­lä oikein ymmär­rä, että mik­si siitä, että kirkko voi vihk­iä avi­o­li­it­toon ihan maal­lisenkin oikeu­den näkökul­mas­ta pitäis automaat­tis­es­ti seu­ra­ta se, että kirkon pitäs vihk­iä kaik­ki, jot­ka maalli­nen oikeuskin vihkii. Sehän on vaan bonus­ta, että kirkko ottaa osan tästä työstä tehtäväk­seen. (Vähän sama kuin jos kirkko päät­täis antaa toimeen­tu­lo­tukea het­eroille ja homot sais edelleen tukea valtiolta.)

    Sel­l­aisen näkökul­man halu­aisin kuitenkin vielä lisätä, että ev-lut. kirkko hyö­tyy (rahal­lis­es­ti) aika merkit­tävästi val­tionkirkon ase­mas­taan. Jos sen jäsen­määrä vähe­nee paljon, niin luulen tämän ase­man ole­van uhat­tuna. Tämä antaa voimakkaan kan­nus­ti­men kirkolle tyy­dyt­tää kaikkia ja on ainakin osaltaan johtanut siihen mik­si monista vaikeista kysymyk­sistä, jot­ka jaka­vat kirkkoon kuu­lu­via kirkol­la ei ole selkeää kantaa.

    Minä toivoisin, että uskon­not erotet­taisi­in täysin val­tios­ta niin, että ne kaik­ki voisi­vat kil­pail­la keskenään samal­ta viival­ta ja näin tyy­dyt­tää ihmis­ten tarvet­ta uskon­nolle parem­min ja tehokkaammin.

  15. Osmo: “Tosin kirkkoa uhkaa hajaan­nus myös siinä tapauk­ses­sa, että kirkko vaalien seu­rauk­se­na pää­tyy tyystin vapaamielis­ten haltuun.”

    Tai sit­ten päin vas­toin. Mitäpä jos se onkin niin, että van­hoil­liset mobil­isoitu­vat ja vahvis­ta­vat asemi­aan entisestään?

    Ei ainakaan min­un tietääk­seni ole ole­mas­sa sel­l­aista tutkimus­ta, mis­tä ilmenisi vapaamielis­ten ja van­hoil­lis­ten osu­udet kirkkokansassa.

  16. Mon­elle HS-raadin jäsenelle on tain­nut jäädä kuva, että vain ev.-lut. kirkol­la on vihkimisoikeus. Todel­lisu­udessa vihkimisoikeus on kym­me­nil­lä eri uskon­nol­lisil­la yhdyskun­nil­la, kuten kato­lilaisil­la, juu­ta­laisil­la, mus­limeil­la, Totu­u­den ystävil­lä jne. Lista:
    http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/vihkimisoikeudet.html

    Jos ev.-lut. kirkol­ta menee vihkimisoikeus, näille muille se jää.

  17. Avi­o­li­it­to on (myös) pyhä kris­till­i­nen sakramentti. 

    Se voi olla maal­liselle yhteiskun­nalle myös kiva leik­ki: mat­ti on tänään mai­jankaa, huomen­na pekka on jussinkaa, yli­huomen­na tar­ja on pikku hauvelinkaa.

  18. Jari:

    Min­ut on vihit­ty mais­traatis­sa, enkä minä tai vai­moni kaivan­nut siihen tip­paakaan kenenkään liperikaulan siu­nailu­ja. Tilaisu­us oli kau­nis ja liikut­ta­va. Avi­o­li­iton solmimi­nen ei kuu­lu kirkolle mil­lään tavalla.

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Empatia

  19. Onko tuos­sa joku ongel­ma jakaa vihkimysoikeut­ta laa­jem­min? Kukin kirkko tai muu uskon­tokun­ta voisi sit­ten hoitaa sen osajoukon lain mukaisia avi­o­li­it­to­ja, mitä uskon­to sallii.

    En ymmär­rä, miten yksikään kirkko voisi homoavi­o­li­it­toa avi­o­li­itok­si julis­taa. Se ei ole kris­till­i­nen avi­o­li­it­to. Onhan tuolle selvät biol­o­giset perus­teet, ei pelkästään Raa­mat­tu, mik­si miehen ja naisen väli­nen suhde on eri­ty­isas­e­mas­sa. Ei se asia ole muut­tunut sit­ten dinosaurusten.

    Tosin kon­ser­vati­ivien kan­nat tun­tu­vat ole­van paljon jyrkem­piä. Eikö Päivi Räsä­nen vaat­in­ut suun­nilleen, että homo­jen kuu­luisi pidät­täy­tyä sek­sielämästä kokon­aan, jos ei “nor­maali­in” ole halua.

  20. Ser­e­mon­ian voisi han­kkia kirkos­ta tai Elvis-imi­taat­to­ril­ta maun mukaan. Jos siis ser­e­mo­ni­aa kaipaisi; voisi­han naimisi­in men­nä vaik­ka lauan­tai-saunas­sa tai City-mar­ketin liatiskil­lä. Naimisi­in menos­ta ilmoitet­taisi­in netis­sä. Kohoko­h­ta olisi, kun yhdessä klikat­taisi­in “lähetä”-nappulaa väestörek­isterin suvuilla.

    Rek­isteröin­nistäkin voisi luop­ua, kun­han laki saadaan ajan tasalle eli siviilisäätyneutraaliksi.

    Toisaal­ta voi myös olla niin, että yhden miehen ja yhden naisen väli­nen elinikäisek­si tarkoitet­tu — tai fan­ta­sioitu — yksikkö kuu­luu län­si­maisen sivil­isaa­tion peruskivi­in, jota juh­li­taan tarkoituk­sen­mukaisel­la antau­muk­sel­la. Sen pois­tamisen vaiku­tuk­set oli­si­vat arvaa­mat­to­mia mut­ta luul­tavasti katastrofaalisia. 

    Olen, muuten, häm­mästel­lyt tätä viimeis­in­tä homo­häs­linkiä. Metelin määrä tun­tuu aivan kohtu­ut­toma­l­ta. Taitaa olla niin, että tämä kuu­luisa suvait­se­vais­to on löytänyt uuden hyvän vihol­lisen, kun mamukri­itikot osoit­tau­tu­vat liian han­ka­lik­si. Homout­ta ei kai kansas­ta vas­tus­ta kuin pari has­sua jos­sain takamet­sis­sä lähin­nä, joten heistä on help­po ja vaara­ton­ta rak­en­taa vihol­lisku­vaa, jon­ka päälle kaik­ki Hyvät Ihmiset voivat sylkeä.

  21. Min­ulle sopii nykyi­nen käytän­tö, että saa vali­ta kirkol­lisen ja sivi­ilivihkimis­vai­h­toe­hdon välil­lä. Kan­natan myös sitä että palaute­taan vihkioikeus laivo­jen kapteeneille, mikä heil­lä ennen on ollut, niitä varten jot­ka halu­a­vat vähän eksotiikkaa.

  22. Kirkon ja val­tion ero on taas hie­man lähempänä, mikä on hyvä asia, ja nykyi­nen “skisma” näyt­tää, mik­si se olisi hyvä asia kum­mankin osa­puolen kannalta. 

    Itse en tietenkään kirkkoon kuu­lu, joten kat­son, ettei min­un pidä ottaa mitään kan­taa siihen, mitä kirkko keskenään tekee. En myöskään näe, mitä mieltä siinä on, että kirkon ja yhteiskun­nan piiris­sä surkutel­laan jäsenka­toa. Luulisi, että kirkollekin on parem­pi, että sen jäsenet ovat yht­enäisem­piä, kuin että kaiken­laiset ateis­tit ja muut sodomi­itit ovat siel­lä heilumassa.

  23. ‘Niin kauan kuin papil­la on virkamiehen oikeudet tulee kirkon nou­dat­taa voimas­saole­via lake­ja syr­jin­täpykä­li­neen kaikki­neen. ’ (a_l)
    Vihkimisoikeus on muil­lakin uskon­nol­lisil­la yhteisöil­lä, myös sel­l­aisil­la, jot­ka ovat vielä kauem­pana lib­er­aal­ista kuin luterilaiset.
    Briteis­sä paikalli­nen nassepuolue BNP on pakotet­tu muut­ta­maan peruskir­jaansa niin, että myös ei-valkoiset voivat halutes­saan liit­tyä puolueen jäseniksi. Kos­ka rasis­mi ei ole uskon­to, sen kan­nat­ta­jille ei anneta eriva­paut­ta syr­jiä ihmisiä vakau­muk­sen­sa poh­jal­ta. Uskoville annetaan, ja tämän voisi aset­taa kyseenalaiseksi.

  24. Joskus vielä muis­te­taan maini­ta kymme­nen käskyäkin. 

    Toki, ja VT:stä peräisin ole­va Her­ran siu­naus lue­taan jokaisen mes­sun lopus­sa. Ensim­mäiset kris­ti­tyt (eksegeetit puhu­vat juu­ta­lais­es­ta Jeesus-liik­keestä) pyrkivät uud­is­ta­maan juu­ta­laisu­ut­ta ja levit­tämään sanomaa myös pakanoille. Evanke­li­umei­hin tämä on päässyt Jeesuk­sen sanoina “älkää kuvitelko, että tulin lakia ja pro­feet­to­ja kumoa­maan”. Toisaal­la UT:ssa sit­ten kumo­taan silti erinäi­nen määrä VT:n käskyjä, jot­ka eivät enää siinä tilanteessa enää olleet tarkoituksenmukaisia. 

    Nykykirkko, sen arvolib­er­aali puoli, jatkaa samas­sa hengessä: mikään ei saa tul­la evanke­li­u­min tielle, ei edes suh­tau­tu­mi­nen homosek­suaal­isu­u­teen. En nyt tähän hätään löy­dä Paavalil­ta sitaat­tia mut­ta hän kir­joit­ti jos­sakin kir­jeistään ole­vansa pakanoille pakana, juu­ta­laisille juu­ta­lainen, orjille orja, jne. jot­ta evanke­li­u­mi leviäisi.

  25. Ain­oa vai­h­toe­hto on, että kirkko pitää erot­taa val­tios­ta. Mik­si muutenkaan fir­mat mak­sa­vat kirkol­lisveroa? Tämän jäl­keen kirkko voisi jakau­tua omi­in kup­pikun­ti­in­sa. Toiset vihk­i­sivät homo­ja toiset eivät. Täl­löin ei olisi eri kastin ihmisiä. 

    Toisaal­ta kehi­tys voisi nos­taa radikalis­miä, kun näis­sä fun­da­men­tal­is­tikirkois­sa voisi saar­na­ta mitä tahansa. Eräskin van­ha työkaveri­ni kuu­luu johonkin lahkoon ja hän rin­nas­taa homouden lap­si­in sekaan­tu­miseen. On eron­nut kirkos­ka, kos­ka se ei ole tarpeek­si kristitty.

  26. Lant­tu leikkaa: 

    No mut­ta het­ki­nen. Päät­tääkö tosi­aan maan mato­nen seu­rakun­tavaaleis­sa äänestämäl­lä kirkon ide­ol­o­gi­sista linjauksista? 

    Eikö kirkon liperikaulainen kaaderis­to enää otakaan ohjei­ta nöyrästi ylhäältä päin,

    Kyl­lä maan mato­nen tosi­aan päät­tää, meil­lä luter­i­laisil­la ei ole paavia. Nyt seu­rakun­tavaalien perus­teel­la muo­doste­tut val­tu­us­tot val­it­se­vat maal­likko­jäsenet kirkol­liskok­ouk­seen.

    Sikäli olisikin hyvä että lib­er­aalimpikin puoli kirkon jäsenistöstä aktivoi­tu­isi äänestämään. Van­hoil­liset käynevät uurnil­la joka tapauksessa.

  27. Kir­joi­tan­pa nyt vielä tän­nekin, jos joku ei tul­lut wikipedia-linkkiä klikan­neek­si, että kirkol­liskok­ouk­ses­sa on 64 maal­likkoa ja 32 pap­pia ynnä piis­pat. Ja kirkko­val­tu­us­tol­la on sitä­pait­si sor­men­sa pelis­sä myös piispanvaalissa.

    Kirkol­liskok­ouk­sen tehtävänä on “hyväksyä ja määrätä käyt­töön otet­tavak­si raa­matunkään­nös, KRISTINOPPI, vir­sikir­ja, kirkkokäsikir­ja ja mes­susävelmistö”. Eli on niitä vaiku­tuskanavia ihan käytän­nössäkin myös mui­ta kuin kirkos­ta eroaminen.

  28. Vielä dis­claime­ri­na: oma siip­pa on ehdokkaana joten lukekaa min­un vieste­jäni tässä ketjus­sa kuin … ööö … piru raamattua?

  29. “Luuletko oikeasti esimerkik­si katolisen kirkon, Suomen shi­a­mus­limei­den tai kon­ser­vati­isem­pi­en luter­i­laisjär­jestö­jen alka­van vihkimään mies- tai naispareja?”

    Eivät­pä tai­da alkaa. Luter­i­lainen kirkko olisikin jonkin­lainen kuriosi­teet­ti tar­jotes­saan kirkol­lisia vihkimyk­siä mies- tai nais­pareille. Toisaal­ta, jos maail­mal­la ei löy­dy juurikaan mui­ta kirkko­ja, jot­ka moi­seen vihkimiseen suos­tu­vat, luter­i­lainen kirkko voisi brändätä itsen­sä kan­sain­välis­es­tikin homo- ja lesbokirkkona.

  30. Jos sääde­tään sukupuo­lineu­traali avi­o­li­it­to­la­ki, niin kirkko ei minus­ta voi säi­lyt­tää vihkioikeut­taan muuten, kuin vihkimäl­lä myös homot ja lesbot.

    Vihkimi­nen on vira­nomais­te­htävä, eikä sen suorit­tamiseen oikeutet­tu voi minus­ta vali­ta kenen kohdal­la virkavelvol­lisu­us täytetään, ja kenen ei.

  31. OS: “Kokon­aan toinen asia on, että täl­lainen kah­den oven reit­ti tulee johta­maan siihen, että moni kirkon siu­naus­ta avi­o­li­itolleen halu­a­va het­eroparikin val­it­see sivi­ilivihkimisen ja kirkon siu­nauk­sen pelkästä sol­i­daarisu­ud­es­ta ja halus­ta kun­nioit­taa kans­saih­mis­ten­sä ihmis­ar­voa. Voi olla, että kirkko­häät tämän joh­dos­ta pikkuhil­jaa jäävät vain niiden fun­da­men­tal­istien rit­u­aaleik­si, jot­ka häis­säänkin halu­a­vat tölviä sukupuo­livähem­mistöjä osoit­ta­mal­la, että me sen­tään olemme eri kastia.” 

    Heh, heh, Osmol­la on vielä elämästä oppimista. Riit­ta­han sen jo ilmaisikin. Hänestähän omat häät oli­vat hyvät kos­ka ne tun­tu­i­v­at kirkkohäiltä.
    Sitä­vas­toin luulisin, että monille keskimääräistä kon­ser­vati­ivisem­mille naimisi­in meneville miehille kel­paisi mais­traat­ti­häät jo ennen tätä homokohua.

  32. a_l:
    >Erikoinen tulk­in­ta. Niin kauan kuin papil­la on
    >virkamiehen oikeudet tulee kirkon noudattaa
    >voimas­saole­via lake­ja syrjintäpykälineen
    >kaikki­neen.

    Kos­keeko tämä muuten myös ortodok­sikirkkoa? Siel­lä on sit­ten edessä huo­mat­tavasti enem­män remon­toitavaa kuin luterilaisilla.

  33. Kyse ei ole mielestäni Uuden ja Van­han Tes­ta­mentin vastakkainasettelusta.

    Myös Uusi Tes­ta­ment­ti on fun­da­men­tal­is­tis­es­ti (eli kir­joit­ta­jan alku­peräisiä inten­tioi­ta kun­nioit­taen) tulkit­tuna jotain muu­ta kuin mitä lib­er­aali­te­olo­gia väit­tää. Näin myös omas­ta uskon­not­tomas­ta näkökulmastani.

    Jeesus ei ole pelkästään rakkau­den kak­soiskäskyn tuo­ja, vaan hänel­lä oli myös painavaa san­ot­tavaa sek­suaalieet­ti­sistä asioista. Hän esimerkik­si korosti use­am­paan ker­taan avio­eron ole­van syn­tiä. Ei ole mitään syytä epäil­lä, että hän tarkoit­ti tämän vain vit­sik­si, kuten mon­et nykyään ajat­tel­e­vat. Jeesuk­sen eet­ti­nen ajat­telu on luon­teeltaan selvästi enem­män velvol­lisu­useet­tistä kuin lib­er­aalin eti­ikan mukaista.

    Jeesus itse selvästi vahvis­taa, että avi­o­li­it­to on miehen ja naisen väli­nen asia, ja että jumala loi ihmisen miehek­si ja naisek­si, jot­ka yhtyvät yhdek­si lihak­si (mark 10:6–9). Tämä ei ole vain Van­han Tes­ta­mentin näke­mys asi­as­ta ja tähän ilmais­tu­un asetel­maan miehen ja naisen suh­teesta on aika keinotekoista ruve­ta tuo­maan homoliittoja.

    Jeesus ei sano suo­raan homoista mitään, mut­ta jos yritetään päätel­lä, mitä hän olisi sanonut, niin kon­tek­sti antaa evi­denssiä mielestäni vain siihen suun­taan, että hän olisi pitänyt homout­ta syntinä. Peruste­lut: 1) Jeesuk­sen ajat­telun taustal­la on juu­ta­lainen perinne 2) Jeesuk­sen sek­suaalieet­tiset kan­nan­otot ovat jyrkkiä 3) Paavalin mielip­i­teet edus­ti­vat kaiketi alkukris­tit­ty­jen mielip­iteitä, joil­la taas voi olla paljon tekemistä Jeesuk­sen mielip­itei­den kanssa.

    Mut­ta mon­et kris­ti­tythän eivät ole lainkaan kiin­nos­tunei­ta siitä, mitä mieltä Jeesus olisi asioista ollut.

    Ongel­mana ei siis olekaan fun­da­men­tal­is­mi, joka tulk­it­see Raa­mat­tua vil­pit­tömästi pitäy­tyen sen arvo­maail­mas­sa ja eet­ti­sis­sä käskyis­sä sen sijaan, että yrit­täi­sivät pakkon­ait­taa Raa­matun myöhem­min syn­tynei­den aja­tusten kanssa, jot­ka ovat vas­toin Raa­matun kir­joit­ta­jien arvo­maail­maa. Jos ker­ran rehelli­nen tulk­in­ta Raa­ma­tus­ta johtaa homo­jen syr­jin­tään, ongel­mana ei ole tuo tulk­in­ta vaan Raa­mat­tu itse.

  34. Mikä muuten on rek­isteröi­dyn parisuh­teen ja avi­o­li­iton väli­nen ero? Nimikö vain? Eli onko tämä vain peri­aat­telli­nen kysymys vai liit­tyykö tähän joitain homoil­ta puut­tuvia juri­disia oikeuk­sia parisuhteessaan? 

    Rek­isteröidyssä parisuh­teessa ei voi

    1) ottaa mak­sut­ta pariskun­nalle yhteistä nimeä (suku­ni­men­vai­h­dos­ta per­itään nor­maal­isti mak­su, mut­ta avioitu­val­ta ei peritä)

    2) nais­pari tai mies­pari ei voi adop­toi­da; käytän­nössä tämä tulee vas­taan lähin­nä niis­sä tilanteis­sa, kun lap­si on sijoitet­tuna nais- tai mies­parin koti­in ja biol­o­giset van­hem­mat oli­si­vat valmi­ita anta­maan lapsen kokon­aan adoptoitavaksi. 

    Minus­ta tässä adop­tioasi­as­sa puheet “lapsen edus­ta” ovat pikkuisen out­o­ja. Adop­tioon pää­tyvät lapset ovat las­ten­suo­jelu­lap­sia ja heille etsitään aina las­ta kaipaav­ista per­heistä paras mah­dolli­nen. Niitä tilantei­ta, jois­sa homo- tai les­bopari on kaikkein paras vai­h­toe­hto ei minus­ta tarvitse laisäädän­töteitse estää. 

    3) kun lomakkeis­sa kysytään sivi­il­isää­tyä, vai­h­toe­htoina on naima­ton, avi­o­li­itossa tai rek­isteröidyssä parisuh­teessa. Näin sek­suaa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen käy ilmi sel­l­ai­sis­sakin tilanteis­sa, mis­sä tietoa ei mihinkään tarvi­ta, ja mah­dol­lis­taa syrjinnän. 

    Tämä koh­ta on syynä siihen, että moni pariskun­ta on jät­tänyt suh­teen­sa rekisteröimättä.

  35. Homout­ta ei kai kansas­ta vas­tus­ta kuin pari has­sua jos­sain takamet­sis­sä lähin­nä, joten heistä on help­po ja vaara­ton­ta rak­en­taa vihol­lisku­vaa, jon­ka päälle kaik­ki Hyvät Ihmiset voivat sylkeä. 

    Ei ole kysymys tästä. Kyl­lä min­ua seu­rakun­ta­laise­na ihan oikeasti loukkaa se, miten syr­jiviä asen­tei­ta ja vähem­mistö­jen alen­tu­vaa kohtelua kirkos­sa edelleen suvaitaan. Annetaan tämän pienen vähem­mistön näin voimakkaasti vaikut­taa kirkon toimintaan. 

    Eikä sekään ole uno­htunut, miten pitkään kesti, että naisi­in kohdis­tu­va työsyr­jin­tää lakat­ti­in suvait­se­mas­ta. Itse asi­as­sa muis­tui eilistä A‑talkia ja Irja Asko­laa kuun­nel­lessä mieleen, että yhtä jos toista hänenkin on täy­tynyt työu­ral­laan sietää.

  36. Mikäs ongel­ma kirkos­ta eroamises­sa oikein on? Siel­lähän on iso osa porukkaa vain ser­e­mo­ni­oiden ja tavan vuoksi.

    Eikös olisi kaikin puolin fik­sumpaa että tapakris­ti­tyt läh­tee pois ja jäl­jelle jää tosiuskovaiset.

    Nykyi­nen tilan­nehan on tosi val­heelli­nen naamanpalvontajärjestelmä.

  37. Kirkon homovas­tus­tuk­sen retori­ik­ka on loukkaavu­udessaan pöyristyt­tävää. Toivoisin sydämestäni, että he tutus­tu­isi­vat Susan Son­ta­gin filosofi­aan. Hei­dän argu­ment­tin­sa sisältää epä­suo­rasti määritelmän ihmisyy­destä, joka ei kata homo­ja. Toisin sanoen hei­dän luon­nol­lisu­u­teen ja ihmisen ase­maan poh­jaa­vat ajatuk­sen­sa sek­suaal­isu­ud­es­ta perus­tuu vas­takkainasetel­maan, jos­sa homous edus­taa toiseutta. 

    Täl­lä samal­la retori­ikalla on oikeutet­tu kaik­ki syr­jin­tä hal­ki his­to­ri­an. Olisi ymmär­ret­tävää, mikäli kirkon kon­ser­vati­iv­it vetoaisi­vat van­hoil­lisu­u­teen­sa, mut­ta hei­dän kie­lenkäyt­tön­sä väki­val­ta vaatii puut­tumista. Suvait­se­vaisu­ut­ta ja viisaut­ta edus­ta­va laitos kään­tää tässä ääri­ainek­sen­sa suul­la kelkkansa, ja tulee samal­la oikeut­ta­neek­si mieli­v­al­lan, jon­ka lain­säädän­nöl­liset tulkin­nat samal­la aja­tus­po­h­jal­la loogis­es­ti krim­i­nal­isoisi homouden uudelleen. Se ihmisyys, johon nämä päiviräsäset ja muut neosko­lastikot kääriy­tyvät, edus­taa mod­ernin län­si­maisen human­is­min täy­del­listä epäon­nis­tu­mista, sitä pimeyt­tä, jota kirkko on yleen­sä valais­sut. Se on meille häpeäk­si — ja oman luter­i­laisen käsi­tyk­seni mukaan syntiä.

  38. Vihkimi­nen kokon­aan val­ti­olle ja avi­o­li­iton siu­naami­nen kirkol­lis­ten ja uskon­nol­lis­ten insti­tuu­tioiden omak­si asi­ak­si, olisi selkeä ja paras ratkaisu. Silti se ei poista sitä, että erit­täin suure­na mielipi­de­vaikut­ta­ja ev.lut. kirkko tukee homoli­itossa elävien syyl­listämistä ja syr­jimistä, jos tule­va pii­s­painkok­ous ei ota selkeästi hyväksyvää kan­taa homoparisuhteeseen.

  39. Sukupuo­lineu­traali sivi­ilivihkimi­nen mais­traatis­sa ja oikeus päät­tää itse, ketä vihkivät, niille uskon­nol­lisille yhteisöille, joil­la on vihkioikeus, on mielestäni paras ratkaisu prag­maat­tis­es­ti tarkastellen. Kirkon siu­naus parisuh­teelle on joillekin homosek­suaaleillekin tärkeä — sik­si sitä kirkon jäse­nenä kan­natan ja seu­rakun­tavaaleis­sa äänestän, mut­ta se on kirkon sisäi­nen kysymys. 

    Peri­aat­teel­liselta kannal­ta tarkastellen voi toki esit­tää sel­l­aista, että juridi­nen ja uskon­nolli­nen toim­i­tus pitäisi erot­taa toi­sis­taan. Mitään muu­ta kuin ylimääräistä vaivaa ja ajanku­lua — sekä meille että yhteiskun­nalle — ei kuitenkaan olisi käytän­nössä seu­ran­nut siitä, jos mieheni kanssa olisimme käyneet ensin mais­traatis­sa ja sit­ten siunattavina.

    Sidon­naisu­udet: ev-lut. kirkon jäsen, Tulkaa kaik­ki ‑liik­keen kannattaja.

  40. On se vain metkaa, miten ateis­tit ja kon­ser­vati­ivikris­ti­tyt löytävät aina toisen­sa, kun lib­er­aalimpi kris­tit­ty puo­lus­taa omaa uskoaan ja omaa Raa­mat­tunäke­mys­tään. Tulee mieleen se, mitä kirkko­her­ran rou­va sanoi Poh­jan­tähdessä sosialidemokraateista: “ne ovat vaar­al­lisem­pia kuin kom­mu­nis­tit, kos­ka ne ovat savakavalampia”.

    Mut­ta mitä tulee homosek­suaal­isu­u­teen sel­l­aise­na, mis­tä nyt puhutaan, siitä Raa­ma­tus­sa ei san­o­ta oikeas­t­aan mitään. Esimerkik­si Sodomas­sa oli tekeil­lä joukko­raiskaus, uhreina miehen­hah­moi­set enke­lit. Paavali taas kri­ti­soi temp­pelipros­ti­tuu­tio­ta eikä halun­nut sitä osak­si kris­til­listä jumalanpalveluselämää.

  41. Naim­si­in­meno on rakkaut­ta ja juridi­ikkaa. Jos joku halu­aa sotkea siihen USKONa­sioi­ta, niin sit­ten halu­aa. Jo nuore­na teinipoikana tajusin, että uskona­sioista int­tämi­nen on saman tasoinen jut­tu kuin int­tämi­nen joulupuk­ista. Olisin odot­tanut, että Osmo olisi pitänyt näp­pin­sä erossa näistä uskon­veljien riidoista, mut­ta ei.

  42. KIRKON JA USKONNOLLISTEN YHTEISÖJEN VIHKIMISOIKEUS PERUSTELTU

    Luin kesäl­lä lehdestä (H.S. 27.7.) ehdo­tuk­ses­ta uudek­si sukupuo­lineu­traa­lik­si avi­o­li­ito­laik­si. En pidä ehdo­tus­ta onnis­tuneena. Tai san­o­taan niin, että meil­lä on myös mieshomoille ja les­boille tarkoit­tu avi­o­li­iton muo­to eli rek­isteröi­tuy parisuhde. Avilot­to­han on mitä suurim­mas­sa määrin talo­dulli­nen suhde. Sen tarkoi­tus on puolisoiden ja hei­dän jälkeläis­ten­sa toimeen­tu­lon turvaaminen

    Ja vaik­ka pitäisinkin aja­tus­ta kan­natet­ta­vana, en pidä yhtään toim­intatavas­ta, jol­la pieni tiivis ja tietoinen etu­joukko lenin­is­tisel­lä päät­täväisyy­del­lä ja stal­in­is­tisel­la iskukuril­la ajaa asi­aa saat­ta­mat­ta sitä ensin tarpeek­si laa­jaan yleiseen keskustelu­un ja piit­taa­mat­ta muiden ihmis­ten vakaumuksesta.

    Puoluei­den kan­ta ei ole vält­tämät­tä sama kuin niiden johta­jien. Uutispäivä-Demaris­sa tai Kansan Uuti­sis­sa en esimerkik­si ole koko kevään aikana käy­dyn keskustelua ns. sukupuo­lineu­traal­ista avioliitosta.

    Puheen­vuorois­sa on mainit­tu mm. Sak­san ja Ran­skan käytän­töön, että avi­o­li­iton rek­isteröidään mais­traatis­sa ja pari voi sit­ten halutes­saan vielä men­nä vihille kirkkoon. Tapasin tuos­sa alkuku­us­ta sak­salaisia tut­tu­jani. Pitivät eri­no­maise­na suo­ma­laista jär­jestelmää, jos­sa vihkimisoikeus on lais­sa nimet­ty­jen val­tion vira­nomais­ten lisäk­si myös uskon­nol­lisil­la yhteisöil­lä, evanke­lis-luter­i­laisen kirkon lisäk­si muil­la kris­til­lisil­lä kirkoil­la ja yhteisöil­lä ja sekä mm. Moosek­sen- että Islaminuskoisilla. 

    Tämähän ei ole sen kum­mem­paa, kuin että julkise­na kiin­teistökau­pan vahvis­ta­jana voi toimia lais­sa määritel­ty­jen virkami­esten lisäk­si tähän hallintovi­ra­nomais­ten hyväksymät yksi­tyiset kansalaiset. Mm. kiin­teistön­välit­täjä on usein samal­la julki­nen kaupanvahvistaja.

    Avi­o­li­it­to­han on sivi­il­ioikeudel­lisen sopimuk­sen lisäk­si näi­den yhteisö­jen jäse­nille sakraali toim­i­tus. Mik­si turhaan vaa­tia raa­hau­tu­man kah­teen paikkaan? 

    Sakraali on ihmisessä, ei kaikissa hyvin syvässä. Ja tunne on hyvin vah­vasti sub­jelti­ivi­nen. Sen vuok­si en pidä onnis­tuneena, että tois­t­en ja hyvin monien vah­vasti miehen ja naisen välistä suhdet­ta, avi­o­li­it­toa, yritetään laa­jen­taa samaa sukupuol­ta ole­vien väliseksi. 

    Ja min­ullekin aja­tus on aika vieras. Se jotenkin sotii avi­o­li­iton kult­tuurista ole­mus­ta vastaan.

    Asial­lis­es­ti kaik­ki avi­o­li­itot ovat tässä maas­sa niiden solmimis­muo­dos­ta riip­pumat­ta sivi­il­i­avi­o­li­ito­ja, sil­lä avi­o­li­iton solmimis­tavas­ta riip­pumat­ta sel­l­ainen ikävä asia kuin avio­eros­ta päät­tämi­nen kuu­luu siviilituomioistuimelle.

    Per­in­teis­es­ti laivan kaptee­nil­la on ollut oikeus vihk­iä avi­o­li­it­toon. Ja minus­ta se pitäisi palaut­taa, käytet­täväk­si poikekustapauk­sis­sa. Ote­taan hypo­teeti­nen, mut­ta ei epäre­al­isti­nen esimerk­ki: Myrskyssä Tyynel­lä merel­lä pelas­taes­san tove­ri­aan kiinalainen laivamies loukkaant­tuu vakavasti; hänen selviämisen­sä sata­maan on epä­to­den­näköistä. Fil­ip­pi­iniläi­nen keit­täjä odot­taa hänelle las­ta. Jos hän tulee koti­in, aviot­toman lapsen kanssa, hän tulee huo­rana. Jos vihit­tynä vai­mona, niin sankarin leskenä.

    Olen 3. pol­ven vapaa-ajat­teli­ja. Van­hempani on vihit­ty sivi­il­i­avi­o­li­it­toon, min­ut oli vihit­ty sivi­il­i­avi­o­li­it­toon ja toukoku­us­sa poikani vihit­ti­in sivi­il­i­avi­o­li­it­toon. Tästä huoli­mat­ta — tai pikem­min juuri sen takia — min­ut on opetet­tu ja olen jopa oppin­ut kun­nioit­ta­maan toisen ihmisen (uskon­nol­lista) vakau­mus­ta. Tämä on oleelli­nen osa lib­er­aalia ajattelua.

  43. Juge kir­joit­ti:

    “Mikäs ongel­ma kirkos­ta eroamises­sa oikein on? Siel­lähän on iso osa porukkaa vain ser­e­mo­ni­oiden ja tavan vuoksi.

    Eikös olisi kaikin puolin fik­sumpaa että tapakris­ti­tyt läh­tee pois ja jäl­jelle jää tosiuskovaiset.

    Nykyi­nen tilan­nehan on tosi val­heelli­nen naamanpalvontajärjestelmä.”

    Val­tionkirkos­ta ajat­te­len samal­la taval­la kuin G.E. Moore, cam­bridgeläi­nen filosofi, sielun­valel­luk­se­neen uskonut ateisti, Bertand Rus­sellin ystävä ja aikalainen: Kon­ser­vati­ivi­nen ja valvottvis­sa ole­va val­tionkirkko on pienem­pi paha kuin uskon­tokun­tien anarkia.

    Samaa mieltä oli myös sosialidemokrat­ti­nen kansane­dus­ta­ja ja agi­taat­tori Taavi Tainio. Viime vuo­sisadan alus­sa hän sai 3 kk:n vanki­latuomion jumalan­pilka­s­ta. Käyt­ti ajan kir­joit­taen pam­fletin Val­tionkirkon puolesta.

  44. Riit­ta sanoo: 

    Minus­ta tässä adop­tioasi­as­sa puheet “lapsen edus­ta” ovat pikkuisen outoja.

    Minus­ta ei!

    Adop­ti­o­lap­sil­la on huo­mat­tavasti suurem­pi ris­ki masen­tua ja siten myös itse­murhalu­vut ovat suurem­pia jo nykykäytän­nöl­lä. (linkitän tutkimuk­set tarvittaessa)

    Jos adop­ti­o­lapselle sälytetään vielä täysin val­taväestöstä poikkea­vat olo­suh­teet kon­tolleen, niin miten tilanne tästä voisi parantua?

    Adop­tio ei voi koskaan lähteä aikuisen oikeud­es­ta lapseen, vaan syys­tä tai tois­es­ta kodit­tomak­si jääneen lapsen oikeud­es­ta van­hempi­in ja hyvään koti­in. Nytkin kaikin puolin kun­nol­lisik­si tode­tut het­eropar­it odot­ta­vat vuosikau­sia adop­ti­o­las­ta. Ei ole mitään syytä aset­taa kil­pailu­un mukaan homopariskuntia. 

    Ja nyt en tarkoi­ta, etteivätkö homot voi olla yhtä hyviä van­hempia kuin het­erot. Tarkoi­tan sitä, että adop­ti­o­lapselle ylimääräi­nen eri­laisu­us on aina kivire­keen yksi kivi lisää.

  45. Mitä olet Osmo (ja toisetkin) mieltä siitä Esko Val­tao­jan ja muis­taak­seni myös Anni Sin­nemäen ajatuk­ses­ta, että henkilö, joka kris­til­lisen fun­da­men­tal­is­min nimis­sä julkises­ti opet­taa vääriä moraa­likäsi­tyk­siä (esim. homosek­su­al­is­mia vas­taan), voitaisi­in määrätä psyki­a­triseen hoitoon?

    En tunne alan lain­säädän­töä juurikaan, mut­ta eikö jo tämän­hetk­isten ohjei­den mukaan ympäristölleen vaar­alli­nen henkilö voi­da pan­na hoitoon vaik­ka tah­don­va­s­tais­es­ti? Vaarak­si moni­ar­voiselle yhteiskun­nalle­han täl­laiset henkilöt eit­tämät­tä ovat!

    Olen tul­lut siihen tulok­seen, että mitkään pienet rap­sut esim. sakko­jen muo­dos­sa eivät saa täl­laista kiihot­ta­jaa luop­umaan asi­as­taan. Toisaal­ta hei­dän sulkemisen­sa vanki­laan tulisi vuosien mit­taan kalli­ik­si yhteiskun­nalle. Ehkä sopi­va hoito voisi pois­taa van­hin­gol­lisen vakaumuksen?

  46. Adop­tio­hake­mus hylätään herkästi ihan sen vuok­si, että toinen puoliso on “liian van­ha” (nyt en tarkoi­ta blogilla taa­jaan esi­in­tyvää nim­imerkkiä, vaik­ka sekin ehkä sopisi tilanteeseen 😉 )

    Hake­mus voidaan hylätä vaik­ka toisen puoli­son pitkäaikas­sairau­den takia tai oikeas­t­aan ihan mis­tä vain. Listalle pää­sevät vain kau­ni­it ja rohkeat. 

    Eli homo­jen ei siinä mielessä pidä kärvis­tel­lä, että he oli­si­vat jotenkin eri­tyis­es­ti syrjittyjä. 

    Vähän jokainen on syr­jit­ty jol­lain tavoin adop­tio­jonos­sa. Jos pariskun­ta ei koos­tu alle kolmevi­to­sista, erit­täin hyvin toimeen­tule­vista, täysin ter­veistä ja tiet­ty täyspäi­sistä ihmi­sistä, niin heikosti menee. 

    Aina sitä luul­laan, että maail­ma on täyn­nä surkei­ta lap­sia, joi­ta vain halu­taan työn­tää ylibuuka­tu­ista laitok­sista län­si­maiseen ihme­huo­maan. Kun­han söpöim­män val­it­see… Mut­ta ei sen niin ole.

  47. Jos Suomen nykykirkko on demokra­tia, enem­mistö päät­tää, mikä on syn­tiä ja mikä hyväksyt­tävää. Entä jos jää vähem­mistöön? Voi ero­ta kirkos­ta tai tul­la toisi­in aatok­si­in. En tiedä miten täl­laises­sa tilanteessa voi ylipäätään olla uskolli­nen tietylle kirkolle. Viime kädessä ihmi­nen tässä pohtii itse, mikä on syn­tiä. Mut­ta silti nyt kiin­nitetään paljon huomio­ta siihen, mitä mieltä kirkko jonkin­laise­na kollek­ti­iv­ina on. Ristiriitaista.

    Kveekar­it ovat johdon­mukaisem­pia, kos­ka heil­lä ei ole dog­mia eikä pappe­ja. Jokainen rak­en­taa suh­teen­sa yläk­er­taan itse. Vai­h­toe­hto on kato­lilaisu­us, jos­sa on peri­aat­teessa ere­htymätön johtaja.

  48. Gallup­pi näyt­tää, että eduskun­tavaaleista on tulos­sa lihaa syövän valkoisen het­eromiehen vastaisku.

  49. Eli­na, olen aika lail­la samaa mieltä ja taisit ymmärtää min­ut väärin. Vaik­ka lain­säädän­tö ei adop­tio­ta parisuh­teen­sa rek­isteröin­neiltä kieltäisi, niin käytän­nössä hei­dän olisi edelleen hyvin vaikea saa­da adop­ti­o­las­ta, kos­ka adop­tios­sa etsitään lap­sille mah­dol­lisim­man hyviä van­hempia eikä toisin päin. Ulko­mainen adop­tio tuskin tulee kysymyk­seen, kos­ka las­ten koti­maat aset­ta­vat kaiken­laisia ehto­ja adop­tio­van­hem­mille (moni maa vaatii kirkkoon kuu­lu­mista, tms.).

    Homoil­las­sa tuli vas­taan sel­l­ainen min­ulle uusi tieto, että sijais­per­heik­si sateenkaariper­heet kyl­lä hyväksytään, kos­ka sijais­per­heistä on pulaa ja sateenkaariper­he voit­taa laitok­sen. Joskus käy niin, että sijoitet­tu lap­si adop­toidaan sijais­per­heeseen­sä, mut­ta jos sijais­per­he on sateenkaariper­he, niin tämä ei nyky­lain­säädän­nön mukaan ole mah­dol­lista. Minus­ta tämä ei palvele lapsen etua, kos­ka lapsen on hyvä pysä siinä per­heessä mis­sä on jo perheenjäsen.

  50. “Kon­ser­vati­ivi­nen ja valvottvis­sa ole­va val­tionkirkko on pienem­pi paha kuin uskon­tokun­tien anarkia.”

    Val­tiokirkon sisäl­läkin voi toimia fun­da­men­tal­is­te­ja, esim laestadiolaiset.
    Omat iso­van­hem­mat kuu­lui­v­at ao joukkoon ja vaik­ka eivät olleet pahim­mas­ta päästä niin aika ahdas­mielisiä he olivat.
    Minäkin jouduin sil­loin täl­löin seu­roi­hin ja mui­hin tilaisuuk­si­in- Todel­la fun­da­men­tal­is­te­ja ja kiihkoil­i­joi­ta omis­sa piireissään.Eivät he mitenkään kiihko­mus­limeista poikkea.
    Ulospäin esitetään maltil­lisem­paa julkisivua.
    Usko on myös liik­keen johtamisen käsikas­sara ja henk­i­nen väki­val­ta kovaa ja alistavaa-

    Päätin, että tuol­laiseen joukkoon en halua kuu­lua, mut­ta erosin kirkos­ta vas­ta kun jäin työttömäksi.Tapa oli juur­tunut syvälle.
    Enkä sil­lonkaan mis­tään syväl­lis­es­tä syys­tä eron­nut, mut­ta ajat­telin, että kun työt­tömän vero­tus on korkea niin alen­nan sitä vähän.

    Kirkko on aika saman­tekevä instituutio,Suomesta pitäisi lopet­taa val­tiouskon­to ja val­tion ja kirkon liitto.
    Ei jumala­suh­teeseen mitään tarvi­ta kirkkoa , väl­i­tys­mi­estä ja kon­sult­tia tarvita.
    Vihkimi­nenkin on ollut kirkolli­nen tapa vas­ta 1700-luvul­ta, joten ei se mitenkään alkukirkon perusasioi­ta ole ollut

    Uskos­sakin on mie­lenki­in­toisia ilmiöitä: Eri kult­tuureis­sa suvaitaan kyl­lä vierai­ta uskon­to­ja, mut­ta ateis­mia vieraste­taan todel­la paljon.
    Ihmis­ten on hyvin vaikea ymmärtää ihmistä, joka ei usko korkeam­paan voimaan.
    Osasyynä on tietysti kom­mu­nis­min pelko ‚mut­ta perussyy on kyl­lä syvempi

  51. Heli hent­to­nen kirjoitti

    “Mitä olet Osmo (ja toisetkin) mieltä siitä Esko Val­tao­jan ja muis­taak­seni myös Anni Sin­nemäen ajatuk­ses­ta, että henkilö, joka kris­til­lisen fun­da­men­tal­is­min nimis­sä julkises­ti opet­taa vääriä moraa­likäsi­tyk­siä (esim. homosek­su­al­is­mia vas­taan), voitaisi­in määrätä psyki­a­triseen hoitoon?”

    Hieno aja­tus. Nou­datamme näinedis­tyk­sel­lisen enu­vos­toli­it­to­laisen psyki­a­tri­an parhaimpia peri­aat­tei­ta. He mm. tun­nis­ti­vat taudin nimeltä “oiree­ton skitosfrenia”.

  52. “Hake­mus voidaan hylätä vaik­ka toisen puoli­son pitkäaikas­sairau­den takia tai oikeas­t­aan ihan mis­tä vain. Listalle pää­sevät vain kau­ni­it ja rohkeat. 

    Eli homo­jen ei siinä mielessä pidä kärvis­tel­lä, että he oli­si­vat jotenkin eri­tyis­es­ti syrjittyjä.” 

    Juurikin näin. Omas­ta mielestäni homo- ja les­bo­pareil­ta pitää adop­tio-oikeus kieltää aivan sil­läkin perus­teel­la, että lapset eivät siinä per­heessä saa ihmiselle laji­tyyp­il­listä isän ja äidin läheisyyt­tä, rooli­mallia jne. Sama perustelu rajaa adop­toi­jien joukos­ta luon­nol­lis­es­ti pois myös yksineläjät sukupuoliseen suun­tau­tu­miseen katsomatta. 

    Jos taas yksineläjät hyväksytään adop­tio­van­hem­mik­si, on loogisu­u­den vuok­si hyväksyt­tävä myös homo- ja lesboparit.

  53. Luulisi muuten EK:n vas­tus­ta­van kirkon vihkioikeud­es­ta luop­umista. Vihkipäivä on nimit­täin pal­ka­lli­nen vapaapäivä. Kirkos­sa par­it vihitään yleen­sä viikon­lop­puna, mut­ta mais­traat­ti vihkii arke­na vir­ka-aikaan ja jos mais­traatis­sa vihkimi­nen yleistyy, niin tästä tulee työ­nan­ta­jille kuluja.

  54. @Markku af Heurlin 

    Tuskin­pa kirkko­laitos enää tässä maail­man­ti­lanteessa saisi aikaisek­si kuvaami­asi tapah­tu­mia tänään.

    Sitä­pait­ti, mikä on se oikea kirkko EUssa? Kato­li­nen (suurin), Ortodoksi­nen (iso) vai luter­i­lainen (toisek­sisu­urin mut­ta vain EUssa).

    Onko tässäkin jo kri­isin aihe että val­tion val­lan häviämi­nen Brys­seli­in aiheut­taa sen että suomi­val­lan käyt­täjät koto­suomes­sa halu­a­vat pitää kiin­ni kaikesta mis­tä voivat

  55. Markku af Heurlin:

    Tästä huoli­mat­ta – tai pikem­min juuri sen takia – min­ut on opetet­tu ja olen jopa oppin­ut kun­nioit­ta­maan toisen ihmisen (uskon­nol­lista) vakaumusta.

    Kon­ser­vati­ivi­nen ja valvottvis­sa ole­va val­tionkirkko on pienem­pi paha kuin uskon­tokun­tien anarkia.

    Minus­ta tässä on nyt aika ilmeinen ris­tiri­ita. Kun­nioi­tat kaikkien uskon­nol­lista vakau­mus­ta, kun­han se on miel­tymys­te­si mukainen?

    Minus­ta jokaiselle kuu­luu oikeus uskoa halu­a­mal­laan taval­la ilman mitään val­tion luo­mia uskon­tomonopole­ja. Seu­rakun­tien pitäs pystyä kil­paile­maan tasaver­tais­es­ti, niin että ihmiset sais niiden tarpeille sopi­vam­paa uskontoa.

    Eli­na:

    Jos adop­ti­o­lapselle sälytetään vielä täysin val­taväestöstä poikkea­vat olo­suh­teet kon­tolleen, niin miten tilanne tästä voisi parantua?

    ?! No riip­puu var­maan siitä onko ne olo­suh­teet poikkea­vat siks, että ne on parem­mat kuin val­taväestöl­lä vai ei. Miks homop­er­heen adop­ti­o­lapset olis jotenkin huonom­mas­sa asemassa?

    Luulis, että homot noin keskimäärin joutuu näkemään enem­män vaivaa las­ten han­kkimiseks, niin vois kans olet­taa, että ne halu­aa lap­sia keskimäärin enem­män kuin muut ja tämän taas vois olet­taa johta­van siihen, että homo­jen lap­sia rakaste­taan enem­män ja niille tar­jo­taan enem­män tukea ja hoivaa kuin muille.

    Nytkin kaikin puolin kun­nol­lisik­si tode­tut het­eropar­it odot­ta­vat vuosikau­sia adop­ti­o­las­ta. Ei ole mitään syytä aset­taa kil­pailu­un mukaan homopariskuntia.

    hyi että. Oli­pas älöt­tävästi san­ot­tu. Nytkin kaikin puolin kun­nol­lisek­si tode­tut homopar­it odot­ta­vat vuosikau­sia adop­ti­o­las­ta. Ei ole mitään syytä aset­taa kil­pailu­un mukaan heteropariskuntia?

    Tai sit­ten voitas vaan antaa ihmis­ten tehdä maku­uhuoneis­saan mitä ikinä lystää.

    Eli homo­jen ei siinä mielessä pidä kärvis­tel­lä, että he oli­si­vat jotenkin eri­tyis­es­ti syrjittyjä.

    Voi saatana. Nyt palaa hihat. Kai niitä homo­ja nyt syr­jitään niiden sek­suaalisen suun­tau­tu­misen takia, jos ne on ihan ter­veitä, mut­ta silti niitä kohdel­laan samal­la taval­la kuin pitkäaikaissairaita.

    Sul­la taitaa nyt olla vähän hakuses­sa mitä syr­jin­tä tarkoit­taa. Vähän sama ku ver­taisit jotain afroamerikkalais­ten kohtelua kehi­tys­vam­maisi­in. Hei kato ei niitä syr­jitä, kun niitä kohdel­laan ihan yhtä hyvin kuin kehitysvammaisia!

  56. Luter­i­laisit­tain kristi­nuskos­ta on kolme versiota:
    1.0. Van­ha testamentti.
    2.0. Uusi testamentti.
    3.0. Mart­ti Lutherin versio
    4.0. .… mis­tä se tulee, jos on tullakseen?

  57. Luulis, että homot noin keskimäärin joutuu näkemään enem­män vaivaa las­ten han­kkimiseks, niin vois kans olet­taa, että ne halu­aa lap­sia keskimäärin enem­män kuin muut ja tämän taas vois olet­taa johta­van siihen, että homo­jen lap­sia rakaste­taan enem­män ja niille tar­jo­taan enem­män tukea ja hoivaa kuin muille. 

    Itse asi­as­sa tätäkin on tutkit­tu ja jostain tästäkin olen lukenut. Sateenkaariper­hei­den lapset eroa­vat taval­lis­ten per­hei­den lap­sista merkit­tävästi vain siinä suh­teessa, että he ovat keskimääräistä suvait­se­vaisem­pia eri vähem­mistö­jen suhteen. 

    Minus­ta tuo Eli­nan aja­tus, että per­heet kil­pail­i­si­vat adop­ti­o­lap­sista on jotenkin outo. Adop­tios­sa val­i­taan tar­jol­la ole­vista per­heistä juuri sille tietylle lapselle parhait­en sopi­va per­he. Jois­sain tilanteis­sa se per­he voi olla sateenkaariper­he ja sil­loin lapsen adop­toimista juuri siihen per­heeseen ei pidä lain­säädän­nöl­lä estää. Se, että sateenkaariper­heiltä kiel­letään adop­tio ei edis­tä las­ten oikeuk­sia, kos­ka lapsen saa aina per­heistä paras, ei ole mitään jonoa, tms.

  58. 2.0. Uusi testamentti.
    3.0. Mart­ti Lutherin versio 

    Taisit osua enem­män oikeaan kuin tiedätkään. Luin tuos­sa taan­noin kir­jaa, jos­sa ver­rat­ti­in UT:ta ja Lutherin kir­joituk­sia, eri­tyis­es­ti Vähää katek­ismus­ta. Näil­lä tek­steil­lä ei ole Raa­matun ase­maa, mut­ta niil­lä on ollut iso vaiku­tus siihen, mihin me luter­i­laiset uskomme.

    Luther­il­ta on peräisin kak­si kirkos­sa vaikut­tavaa aja­tus­ta, jot­ka häm­men­tävät tätä homokeskustelu­akin. Kun Raa­mat­tu kään­net­ti­in kansankielelle, jokainen sai itse tehdä omat tulk­in­tansa. Tästä lähtöko­hdas­ta on seu­ran­nut kirkon moniäänisyys kaikkine lieveilmiöi­neen. Toinen on se, että kun Luther otti peri­aat­teek­si Raa­matun kirkon ylimpänä auk­tori­teet­ti­na, niin siitä seurasi sit­ten se, että Raa­matun tek­stei­hin alet­ti­in suh­tau­tua hyvinkin kir­jaimel­lis­es­ti. Tämä on ris­tiri­idas­sa sen kanssa, että Luther itse ei ihan näin Raa­mat­tuun suh­tau­tunut, vaan kir­joit­ti Raa­ma­tus­sa sen ole­van oleel­lista, mikä kirkas­taa Kris­tus­ta, korosti enem­män evanke­li­u­mia kuin lakia ja piti vähempiar­voisi­na niitä kohtia, jos­sa korostet­ti­in, kuin­ka usko ilman teko­ja on turha.

  59. Art­turil­ta palaa hihat: 

    Sul­la [Eli­nal­la] taitaa nyt olla vähän hakuses­sa mitä syr­jin­tä tarkoittaa. 

    Esim. pyörä­tuolis­sa olevil­ta on evät­ty adop­tio-oikeus. En mitenkään näe tätä sen kum­mem­pana epäoikeu­den­mukaisuute­na kuin että homol­ta evätään sama oikeus. 

    Et nyt tain­nut täysin ymmärtää, mitä sanoin?

    Adop­tios­sa kyseessä on LAPSEN OIKEUS mah­dol­lis­m­man hyvi­in olo­suhteisi­in. Niin kauan kuin on ter­veitä, nuo­ria ja rikkai­ta het­erovan­hempia, niin ei ole mitään syytä laa­jen­taa oikeut­ta mui­hin. Ei sen enem­pää vam­maisi­in, homoi­hin, mie­len­ter­veyspoti­laisi­in, alko­holis­tei­hin ynnä mui­hin poikkeav­i­in tapauksiin. 

    Jos joskus ter­veistä het­erovan­hem­mista län­si­mais­sa tulee pulaa, niin sit­ten ehkä. Mut­ta tämä ei ole näköpiirissä. 

    Taju­at­teko muuten sen, että ei Aasi­as­ta, Afrikas­ta eikä itse asi­as­ta yhtään mis­tään edes anneta ado­pi­toi­ta homoille? Eli turhaa länky­tys­tä. Jos joku kuvit­telee, että tääl­lä on homovi­haa, niin kysyköön peruski­inalaiselta mitä on mieltä asi­as­ta… Saa vähän per­spek­ti­iviä asiaan.

    1. Eli­na, tiedäthän niistä tutkimuk­sista, joiden mukaan les­bop­er­heis­sä kas­va­neet lapset ovat kaikin puolin parem­min pär­jääviä kuin lapset keskimäärin.

  60. “Hake­mus voidaan hylätä vaik­ka toisen puoli­son pitkäaikas­sairau­den takia tai oikeas­t­aan ihan mis­tä vain..”

    Tähän on muis­tutet­ta­va, että lapsen han­kkimien tai adop­toimi­nen on 20 vuo­den sitoumus. Ihmisel­lä pitää olal kyky siitä huolehtia.

    Suh­taudun hie­man pidät­tyvästi homoparin per­heen ulkoise­na dop­tio-oikeu­teen. En sen takia, että he oli­si­vat huono­ja van­hep­ia, vaan sen joh­dos­ta että ihmi­nen ei ole juuri muu­ta kuin hie­man keskimääräistä älykkäämpi sim­panssa- — Näkyy muuten myös täl­lä palstalla. — 

    Mut­ta pitäisi olla jokin dispanssi(erivapaus)menettely, joss erikosit­pauk­sis­sa esim. sijais­per­heen adop­tios­sa Tai tapauk­ses­sa, jos­sa lap­si on menet­tänyt onnet­to­muudessa van­hempansa, ja lähin omainen elää rek­isteröidyssä parish­teessa, tämä olisi mahdollista

  61. >En tunne alan lain­säädän­töä juurikaan, mut­ta eikö
    >jo tämän­hetk­isten ohjei­den mukaan ympäristölleen
    >vaar­alli­nen henkilö voi­da pan­na hoitoon vaikka
    >tah­don­va­s­tais­es­ti? Vaarak­si moniarvoiselle
    >yhteiskun­nalle­han täl­laiset henkilöt eittämättä
    >ovat!

    No huh huh.…

    Moni­ar­voiselle yhteiskun­nalle vaar­al­liset, väärän­laisia arvo­ja edus­ta­vat pitää lait­taa tah­don­va­s­taiseen hoitoon? Vitsinäkin tämä korostaa vihrei­den stal­in­is­tisia per­in­teitä niin kovasti, että luulisi vähän nolottavan.

    1. Mitä olet Osmo (ja toisetkin) mieltä siitä Esko Val­tao­jan ja muis­taak­seni myös Anni Sin­nemäen ajatuk­ses­ta, että henkilö, joka kris­til­lisen fun­da­men­tal­is­min nimis­sä julkises­ti opet­taa vääriä moraa­likäsi­tyk­siä (esim. homosek­su­al­is­mia vas­taan), voitaisi­in määrätä psyki­a­triseen hoitoon?

      Eipäs nyt tehdä olk­inukke­ja. Esko Val­tao­jan tokaisu oli heit­to Räsäselle, joka sanoi lääkärin auk­tori­teetil­la homo­jen tarvit­se­van henkises­ti häiriy­tyneinä “ehey­tys­tä” ja Val­tao­ja letkaut­ti takaisin tar­joa­mal­la ehey­tys­tä Räsäselle itselleen. Kumpikaan taho ei ole puhunut pakkohoidosta.

  62. “Jos joku kuvit­telee, että tääl­lä on homovi­haa, niin kysyköön peruski­inalaiselta mitä on mieltä asi­as­ta… Saa vähän per­spek­ti­iviä asiaan.”

    Heh, Kiinas­sa nais/miesuhde alkaa olla 40/60 joten kol­maosa miehistä saa tyy­tyä toisiinsa.
    Samaan suun­taan men­nään Intiassakin.

    Eiköhän tämä muu­ta homoasen­tei­ta sielläkin

  63. Taju­at­teko muuten sen, että ei Aasi­as­ta, Afrikas­ta eikä itse asi­as­ta yhtään mis­tään edes anneta ado­pi­toi­ta homoille? 

    Oletko kuul­lut koti­mai­sista adop­tioista? Niitäkin edelleen tehdään, vaikkakin melko harvakseltaan.

    Mut­ta pitäisi olla jokin dispanssi(erivapaus)menettely, joss erikosit­pauk­sis­sa esim. sijais­per­heen adop­tios­sa Tai tapauk­ses­sa, jos­sa lap­si on menet­tänyt onnet­to­muudessa van­hempansa, ja lähin omainen elää rek­isteröidyssä parish­teessa, tämä olisi mahdollista 

    Eikös tässä jälkim­mäisessä tapauk­ses­sa yleen­sä ole kyse sijoituk­ses­ta eikä adop­tios­ta? Lap­si on ja pysyy juridis­es­ti kuolleit­ten van­hempi­en­sa lapse­na eli perii hei­dät, vaik­ka asuukin sijoitet­tuna sukulaisperheeseen.

  64. Esim. pyörä­tuolis­sa olevil­ta on evät­ty adop­tio-oikeus. En mitenkään näe tätä sen kum­mem­pana epäoikeu­den­mukaisuute­na kuin että homol­ta evätään sama oikeus. 

    Onko tämä kir­jat­tu oikein laki­in? Vai onko kyse vain val­lit­sev­as­ta käytän­nöstä, johon voidaan tarvit­taes­sa tehdä poikkeuksia?

  65. Eli­na, tiedäthän niistä tutkimuk­sista, joiden mukaan les­bop­er­heis­sä kas­va­neet lapset ovat kaikin puolin parem­min pär­jääviä kuin lapset keskimäärin.

    Toki!

    Mut­ta sin­un pitäisi muis­taa tilas­toti­etelijänä, että tämä las­ten joukko on valikoitunut aivan muil­la tavoin kuin lesboudella. 

    Rohkeut­ta, älyä, psykolo­giaa, luovu­ut­ta… sitä on tarvit­tu ylen määrin parikym­men­tä vuot­ta sit­ten, jos on ollut uskallus­ta olla sateenkaariper­he. Nyt näitä parikymp­pisiä lap­sia “tutk­i­taan” ja saadaan tulos, että oi ja hui kun ovat loistavia. 

    Homoil­taan oli rah­dat­tu alan hel­mi: Pirkko Sai­sion tytär Elsa Saisio, joka fik­suuten­sa lisäk­si on myös tyr­määvän kau­nis. Olisko­han joku rumem­pi ja tyh­mem­pi kel­van­nut les­bop­er­heen man­neki­iniksi Ylelle? 

    Tuskin.

  66. Kävin luke­mas­sa lakia lapsek­siot­tamis­es­ta. Puoli­son vam­maisu­us maini­taan kerran:

    Puolisot voivat avi­o­li­iton aikana ain­oas­taan yhdessä ottaa otto­lapsen, jollei 2 ja 3 momen­tis­sa toisin säädetä.

    Puoliso voi yksin ottaa otto­lapsek­seen puolison­sa lapsen taik­ka oman lapsen­sa, joka on aikaisem­min annet­tu ottolapseksi.

    Puoliso voi yksin ottaa otto­lapsen, jos toinen puoliso sairaut­en­sa tai vam­maisuuten­sa takia ei voi pätevästi ilmaista tah­toaan taik­ka jos toisen puoli­son olin­paik­ka on tuntematon.

    Muut kuin puolisot eivät voi yhdessä ottaa ottolasta.

    Ei laki kiel­lä anta­mas­ta las­ta adop­tioon per­heeseen, jos­sa toinen puolisoista on vam­mainen. Ain­oas­taan rek­isteröi­ty parisuhde on oikein lais­sa mainit­tu adop­tion este.

    Aikaisem­pi lainko­h­ta kyl­lä antaa tilaa harkinnalle:

    Alaikäisen lapsen lapsek­siot­ta­mi­nen voidaan vahvis­taa, jos sen hark­i­taan ole­van lapsen edun mukaista ja on selvitet­ty, että lap­si tulee saa­maan hyvän hoidon ja kas­vatuk­sen. Lapsek­siot­tamisen vahvis­tamista haet­taes­sa tuomiois­tu­imelle on esitet­tävä selvi­tys siitä, että lap­si on lapsek­siot­ta­jan hoidet­ta­vana tai että tämä muu­toin huole­htii lapsen hoi­dos­ta ja kasvatuksesta.

  67. Voi hyvät hyssykät, Riitta. 

    Mis­sä ihmeen tilanteessa lapselle voi olla parem­pi tul­la adop­toiduk­si kah­den homon per­heeseen kuin vas­taavaan (tulota­so, henk­i­nen ilmapi­iri + muut edel­ly­tyk­set) miehen ja naisen kotiin?

    Sil­loin ehkä, jos toinen homovan­hem­mas­ta on lapsen biologi­nen isä/äiti. Mut­ta tämähän on jo mah­dol­lista per­heen sisäisen adop­tion kautta. 

    Keskustelus­sa pol­je­taan nyt rankasti minus­ta lapsen oikeuk­sia. On vain homo­jen oikeuk­sia lapseen ja vähätel­lään lapsen tilannetta. 

    On rank­ka koke­mus tul­la parivuo­ti­aana aivan vier­aaseen kult­tuuri­in vaikka­pa intialais­es­ta las­tenkodista. Ei yhtään yhteistä sanaa, huomio­ta herät­tävä ihon­väri jne. 

    Minus­ta pienen ihmisen ihmette­lyä ja häm­men­nys­tä tässä tilanteessa ei pidä lisätä jonkin “homo­jen oikeus lapseen” — paska­jar­gonin takia.

  68. “les­bop­er­heis­sä kas­va­neet lapset ovat kaikin puolin parem­min pär­jääviä kuin lapset keskimäärin.”

    No, sel­l­aista tutkimus­ta ei tietenkään voi olla ole­mas­sakaan, joka tuol­laiseen johtopäätök­seen tulisi. 

    Sen sijaan eräässä amerikkalaises­sa tutkimuk­ses­sa havait­ti­in, että 86 tuol­laista las­ta pär­jäsi parem­min tietyis­sä sosi­aal­i­sis­sa ja oppimis­testeis­sä sekä osoit­ti­vat vähem­män aggres­sio­ta ja taipumus­ta rikkoa sääntöjä.

    Voipi olla. Toisaal­ta olen näh­nyt niin paljon tarkoi­tushakuisu­ut­ta tämän tyyp­pi­sis­sä tutkimuk­sis­sa, että epäi­lyt­tää. Evoluu­tion kannal­ta on myös kai mah­do­ton­ta, että nais­pari olisi het­eroparia parem­pi kas­vat­ta­ja. Evoluu­tio kun pyrkii mak­si­moimaan tehokkuuden. 

    Ehkä lapset oppi­vat het­ero­suhteis­sa parem­min rikko­maan sään­töjä tai ilmaise­maan aggres­si­ivi­su­ut­ta myön­teisel­lä tavalla … 

    Tai, no, mitä näitä pohti­maan. Kaikkein toden­näköisin seli­tys kun tietysti on se, että nuo 86 les­boparia oli­vat valikoitunet aika lail­la tiheäm­män kam­man läpi kuin kymmenet miljoonat het­eropariskun­nat. Tutkimuk­ses­sa oli nimit­täin vakioitu ain­oas­taan van­hempi­en koulu­tuk­selli­nen ja taloudelli­nen asema.

  69. Hän [Jeesus] esimerkik­si korosti use­am­paan ker­taan avio­eron ole­van syn­tiä. Ei ole mitään syytä epäil­lä, että hän tarkoit­ti tämän vain vit­sik­si, kuten mon­et nykyään ajattelevat. 

    Sotket nyt kak­si asi­aa: eet­tiset ohjeet ja lain­säädän­nön. Kris­till­i­nen ihanne on avioitua ja elää yhdessä toinen tois­taan kun­nioit­taen kunnes kuole­ma erot­taa. Tähän tulee kaikkien kun­non kris­tit­ty­jen pyrk­iä. Moosek­sen laista löy­tyvät kyl­lä säädök­set, miten Jeesuk­sen aikaan sai eron: “Tei­dän sydä­menne kovu­u­den täh­den Moos­es sal­li tei­dän hyljätä vai­monne, mut­ta alus­ta ei niin ollut.” 

    Näistä eet­ti­sistä ohjeista ei seu­raa, että avio­erot pitäisi lail­la kieltää tai edes että ne pitäisi tehdä han­ka­lik­si syyl­lisyy­den­selvit­te­lyi­neen. Sen sijaan tästä seu­raa, että kirkko tar­joaa parisuhdekursse­ja sekä tukea avio­pareille, joiden suhde on kri­i­sis­sä, jot­ta pariskun­ta pää­sisi kri­isin yli ja pysty­isi yhdessä jatka­maan. Ja, kuten tiedämme, joskus tämä ei auta, vaan on parem­pi erota.

  70. Mis­sä ihmeen tilanteessa lapselle voi olla parem­pi tul­la adop­toiduk­si kah­den homon per­heeseen kuin vas­taavaan (tulota­so, henk­i­nen ilmapi­iri + muut edel­ly­tyk­set) miehen ja naisen kotiin? 

    Olen jo kahdesti tähän vas­tan­nut, mut­ta tulkoon nyt kol­man­nenkin ker­ran. Jos suo­ma­lainen huostaan­otet­tu lap­si on sijoitet­tuna sateenkaariper­heeseen ja syys­tä tai tois­es­ta päädytään siihen, että lap­si annetaan adop­tioon, niin sil­loin tämä sijais­per­he on paras vai­h­toe­hto. Lap­si­han on jo siinä per­heessä pitkään asunut.

    Ei sil­lä, en minäkään ennen kakkosen homoil­taa tien­nyt, että jotkin sijais­per­heet ovat sateenkaariper­heitä. Ei adop­tios­sa ole aina kyse siitä, että matkuste­taan toiselle puolelle maa­pal­loa hake­maan las­ta jostain lastenkodista.

  71. Et nyt tain­nut täysin ymmärtää, mitä sanoin?

    Adop­tios­sa kyseessä on LAPSEN OIKEUS mah­dol­lis­m­man hyvi­in olosuhteisiin. 

    No en kyl­lä nyt ymmär­rä minäkään. Maail­mas­sa kuolee vuosit­tain yli miljoona las­ta rip­uli­in. Ja nyt Eli­na ilmeis­es­ti väit­tää, että homo/lesbovanhempien kas­vatet­tavak­si jou­tu­mi­nen on tuo­takin kauheampi kohta­lo, tai sit­ten tuo lapsen oikeus mah­dol­lisim­man hyvi­in olo­suhteisi­in kos­kee vain suo­ma­laisia lap­sia, vai miten ihmeessä näitä mielip­iteitäsi pitäisi oikein tulkita? 

    Jos joskus ter­veistä het­erovan­hem­mista län­si­mais­sa tulee pulaa, niin sit­ten ehkä. Mut­ta tämä ei ole näköpiirissä.

    En tiedä, mut­ta vah­vasti epäilen, että niistä olisi pulaa samal­la sekun­nil­la kun kol­man­nen maail­man orpo­ja alet­taisi­in sijoit­ta­maan län­si­mai­hin hel­posti kaikille halukkaille. Mut­ta tämähän ei tietenkään käy, kos­ka lapsen oikeus mah­dol­lisim­man hyvi­in olo­suhteisi­in tarkoit­taa, että rip­u­likuole­ma on parem­pi vai­h­toe­hto kuin län­si­maiset vial­liset van­hem­mat. (epämääräisen googlauk­sen perus­teel­la USA:ssa puoli miljoon­aa naista hark­it­see adop­tio­ta, pelkästään Saha­ran eteläpuolises­sa Afrikas­sa on yli 50 miljoon­aa orpoa)

    Ehkä adop­toin­nin vaikeu­teen kol­mannes­ta maail­mas­ta on joitakin hyviä perustelu­ja, mut­ta minä en ole niitä vielä keksinyt.

  72. “Jos les­bop­er­heet ovat keskimäärin posi­ti­ivis­es­ti valikoitunei­ta, eikö se ole syy antaa lap­sia heille?”

    Ei, pait­si jos he ovat ylivoimaisia kaikki­in mui­hin, esimerkik­si poly­gaamikkoi­hin ver­rat­tuna. Sat­un­nainen les­bopariskun­ta voi olla jopa parem­pi kuin sat­un­nainen het­eropariskun­ta, eikä se silti väistämät­tä tarkoi­ta, että les­bopariskun­nat pitäisi lait­ta etusi­jalle. Jokaista lois­tavaa les­bopar­sikun­taa kohden olisi nimit­täin edelleen toden­näköis­es­ti moninker­tainen määrä lois­tavia het­eropariskun­tia, kos­ka het­eropariskun­tia on niin paljon enemmän.

    Jos olisin täysin pätevöi­tynyt kult­tuuripes­simisti, pelkäisin les­bopariskun­tien adop­tio-oikeut­ta yms. vai­heena siinä rap­pios­sa, joka uhkaa län­si­maista sivil­isaa­tio­ta. Nämä väit­teet ovat ihan pätevästi perustel­tu­ja mut­ta kuitenkin liian kapeakat­seisia ja vain­o­harhaisia meikäläisen maku­un. Sik­si en osaa pahek­sua ainakaan toistaiseksi. 

    Silti olen läh­es var­ma, että het­erovan­hem­mat (yksi kap­pale kumpaakin sukupuol­ta) on toden­näköis­es­ti paras vai­h­toe­hto lapselle.

  73. Pitää nyt vielä pistää yksi sitaat­ti, kun aiem­min keskustelus­sa avio­eroa syn­niksi san­ot­ti­in. Jos Raa­mat­tua kir­jaimel­lis­es­ti lukee ja lak­i­na pitää, niin UT:ssa sal­li­taan avio­ero niis­sä tapauk­sis­sa, jois­sa toinen puolisoista ei usko, mut­ta vain sen uskos­ta osat­toman aloitteesta.

    Apos­toli Paavali kir­joit­taa: “Sit­ten sanon vielä, en Her­ran sanana vaan omanani: Jos jol­lakin vel­jel­lä on vaimo, joka ei usko, ja tämä suos­tuu asumaan hänen kanssaan, miehen ei pidä jät­tää hän­tä. Ja jos usko­val­la naisel­la on aviomies, joka ei usko, ja tämä suos­tuu asumaan hänen kanssaan, vai­mon ei pidä jät­tää miestään. Mies, joka ei usko, on usko­van vai­mon­sa pyhit­tämä, ja vaimo, joka ei usko, on usko­van miehen­sä pyhit­tämä. Muuten­han tei­dän lapsenne oli­si­vat epäpuh­tai­ta; nyt he kuitenkin ovat pyhiä. Mut­ta jos se puoliso, joka ei usko, tah­too ero­ta, niin erotkoon. Usko­vaa vel­jeä tai sis­ar­ta ei täl­laises­sa tapauk­ses­sa sido mikään pakko. Jumala on kut­sunut tei­dät elämään rauhas­sa. Ja mis­tä tiedät, vaimo, voitko pelas­taa miehe­si? Tai mies, mis­tä tiedät, voitko pelas­taa vaimosi?”

  74. Jos les­bop­er­heet ovat keskimäärin posi­ti­ivis­es­ti valikoitunei­ta, eikö se ole syy antaa lap­sia heille? 

    Tämä taitaa päteä kaikki­in per­heisi­in, jois­sa adop­ti­o­las­ta odotetaan.

  75. Riit­ta:
    “Sotket nyt kak­si asi­aa: eet­tiset ohjeet ja lain­säädän­nön. Kris­till­i­nen ihanne on avioitua ja elää yhdessä toinen tois­taan kun­nioit­taen kunnes kuole­ma erottaa.”

    Mut­ta enhän minä ottanut edes kan­taa tuo­hon asi­aan, minkä san­ot min­un sotke­van (siis siihen, pitäisikö tuon olla lain­säädän­töä vai ei).

    (Mut­ta jos joku asia on syn­ti, on syytä kysyä, pitääkö kirkon antaa hyväksyn­tän­sä syn­nille vai. Katolli­nen kirkko on valin­nut tuos­sa asi­as­sa, että ei)

  76. Eikös nämä tutkimuk­sen les­bop­er­heis­sä kas­va­neet lapset olleet les­boäi­tien omia lap­sia? Täl­löin asial­la ei ole mitään tekemistä adop­tion kanssa. 

    On hie­man eri asia kas­vaa vas­ta­syn­tyneestä oman äidin hoivas­sa oli täl­lä sit­ten nais- tai miespuoliso kuin tul­la adop­toiduk­si kah­den naisen perheeseen.

    1. Ne ovat niiden omia lap­sia. Se kumoaa väit­teen, että kah­den naisen kas­vat­tamkas­ta laps­es­ta ei voi tul­la kelvol­lista aikuista.

  77. Ei laki kiel­lä anta­mas­ta las­ta adop­tioon per­heeseen, jos­sa toinen puolisoista on vammainen.

    Ei kiel­lä, mut­ta käytän­nössä las­ta ei luovute­ta näi­hin per­heisi­in. Riip­puu nyt tietysti vam­man laadus­ta, mut­ta kyl­lä se on usein esteenä — jopa jokin pitkäaikais­sairaus on. Ikära­jat ainakin ovat hyvin tiukat. Kas kun kukaan ei ole vaa­ti­mas­sa niitä pois ikäsyr­jin­nän nimissä. 

    Kyl­lä las­tenpsyki­a­tri­an ja kehi­tysp­sykolo­gian piiris­sä val­lit­see kohta­lainen yhteisym­mär­rys siitä, että lapsen psykososi­aaliselle kehi­tyk­selle paras ympäristö on per­he, jos­sa on äiti ja isä. Ja että nämä ovat ter­veitä niin fyy­sis­es­ti kuin psyykkises­ti ja sen ikäisiä, mikä vas­taa lapsen biol­o­gisia van­hempia sil­loin, kun lapset ollaan tehty ajal­laan eikä eläkeiän kyn­nyk­sel­lä tai teineinä. 

    Eli mik­si olisi yhtäkään syytä antaa lap­si homop­er­heeseen niin kauan kuin adop­tio­ta hake­via kaik­ki tiukat seu­lat läpikäyneitä het­erop­er­heitä on enem­män kuin adop­toitavia lapsia?

    Ei jokainen rip­uli­in kuol­e­va lap­si ole kodi­ton orpo. Suurin osa adop­toitavista lap­sista tulee aivan siis­teistä las­tenkodeista. Täl­lä het­kel­lä eniten muis­taak­seni Kiinas­ta, Inti­as­ta ja Etelä-Afrikas­ta. Onko siel­lä päässä kysyt­ty, halu­a­vatko luovut­taa maan lap­sia homokotei­hin? Eivät tai­da haluta.

  78. Joo, Osmo …puhun eri asiasta

    Minä en ole väit­tänyt, etteikö kah­den naisen kas­vat­ta­mas­ta laps­es­ta voi tul­la kelvol­lista aikuista. En epäile, etteikö kah­den miehenkin kas­vat­ta­mas­ta voi tul­la. En edes ajat­tele, että he oli­si­vat huonom­pia kas­vat­ta­jia yksilöinä. 

    Mut­ta:

    Ado­pi­to­lap­si tulee usein varsin trau­ma­ti­soituneena toiseen maa­han. Hylkäämiskoke­muk­sia on ehkä jo usei­ta — vähin­täänkin se yksi ja pahin — ja kiin­tymys­suh­teet jääneet repaleisik­si juuri sinä ikäkaut­e­na, kun niiden merk­i­tys on suurin. 

    Tosi­a­sia on, että sateenkaariper­heisi­in kohdis­tuu eri­laisia ulkoisia, ehkä sisäisiäkin, painei­ta normiper­het­tä enem­män. Vai voiko joku olla rehellis­es­ti eri mieltä?

    Kat­son siis, ettei ole syytä lisätä raste­ja lapsen riskikart­taan vain sik­si, että aikuis­ten väli­nen tasa-arvo toteutuu. 

    Alan jankut­taa, mut­ta mielessäni on siis vain ja ain­oas­taan lapsen etu, ei homosek­suaalien syrjintä.

  79. TomiA:

    Ei, pait­si jos he ovat ylivoimaisia kaikki­in muihin, 

    huh huh mitä keskustelua! Sateenkaari per­heille ei sais antaa adop­tio-oikeut­ta, vaik­ka ne olis parem­pia kuin het­erovai­h­toe­hdot. Pitää olla yliv­er­tainen! Pitääks kaikkien muit­tenkin kuin valkosten protes­tant­tien olla ylivertaisia?

    Silti olen läh­es var­ma, että het­erovan­hem­mat (yksi kap­pale kumpaakin sukupuol­ta) on toden­näköis­es­ti paras vai­h­toe­hto lapselle.

    Eli ihan omien ennakkolu­u­lo­je­si poh­jal­ta oot valmis eväämään sateenkaariper­heiltä lapsen.

  80. OS:
    >Se kumoaa väit­teen, että kah­den naisen
    >kas­vat­tamkas­ta laps­es­ta ei voi tul­la kelvollista
    >aikuista.

    Kuka kum­ma tuol­laisia väit­teitä esit­tää? Ei ole juuri näkynyt. Enpä muista, että Räsä­nenkään olisi sanonut mitään tuol­laista, vaik­ka en kyl­lä ole jak­sanut seu­ra­ta hänen monia esiintymisiään.

    Tässä adop­tiokeskustelus­sa men­nään nyt minus­ta aika pitkälti sym­bol­isel­la “homoil­la on olta­va samat oikeudet kuin muil­lakin” ‑tasol­la, eikä asi­as­sa kat­so­ta, mitä on adop­tiomaail­man todel­lisu­us. Maail­mas­sa on kyl­lä miljoo­nia lap­sia, jot­ka kär­sivät nälästä ja sairauk­sista. Mut­ta he eivät ole adop­tio­jonois­sa. Adop­tio­jonos­sa ovat län­si­maiset pariskun­nat, joi­ta jono­tute­taan, koulute­taan, jono­tute­taan, syynätään, jono­tute­taan, arvioidaan, jono­tute­taan, odotute­taan, jonote­tu­taan, koulute­tu­taan ja sit­ten joskus 5 vuo­den kulut­tua, kun paper­it ovat käyneet oman ja luovut­ta­ja­maan vira­nomais­ten syynis­sä, sieltä putkah­taa pino papere­i­ta, joiden turvin saa anoa viisume­ja, oleskelulu­pia, ja tsiljoon­aa muu­ta pape­ria, putkah­taa nimi ja kuva laps­es­ta, ja lop­ul­ta saa noutaa per­heen­jäse­nen. Pitkä odotusaika.

    Sinän­sä on tietysti ymmär­ret­tävää, että eri­tyis­es­ti homopariskun­nat halu­a­vat adop­toi­da, kos­ka eivät voi saa­da keskenään omia lap­sia. Siltä osin tämä ei ole sym­bol­ista. Mut­ta kos­ka koti­maas­ta tulee adop­tioon äärim­mäisen vähän lap­sia (mm. sosi­aal­isi­in abort­tei­hin rohkai­se­van kult­tuurin takia), niin homo­jen adop­tio-oikeus, kun se myön­netään, jää kuitenkin sym­bol­isek­si, kos­ka luovut­ta­ja­maat eivät anna lap­sia homo­pareille. Sit­ten, kun Suomen lain­säädän­töä on muutet­tu, tästä tulee seu­raa­va riidan aihe; arve­len, että ratkaisuk­si ehdote­taan kiel­toa adop­toi­da het­ero­pareille niistä maista, jot­ka syr­jivät homo­pare­ja. Kyl­lä saa Fil­ip­pi­inien ja Kolumbian het­ero­nor­mati­ivi­nen patri­arkaat­ti ver­baal­ista kyytiä!

    (Käytin tässä sanaa “homot” enkä esimerkik­si “samaa sukupuol­ta ole­vat pariskun­nat”, en sik­si että homo olisi mielestäni mil­lään taval­la haukku­masana, vaan ihan vain sik­si, että poli­it­tis­es­ti kor­rek­ti kie­lenkäyt­tö on niin mon­isanaista, että lau­seista tulee sekavia.)

  81. Riit­ta:

    Tämä taitaa päteä kaikki­in per­heisi­in, jois­sa adop­ti­o­las­ta odotetaan.

    niin siis jos nyt lähde­tään siitä, että adop­tios­sa ain­oas­taan lapsen etu on tärkein, niin sil­lä on pelkästään väliä onko adop­tio­ta halu­a­vat sateenkaariper­heet huonom­pia kuin adop­tio­ta halu­a­vat het­erop­er­heet. Ilmeis­es­ti suo­raa tvad­taus­ta tähän ei ole saatu ja sik­si keskustel­laan tutkimuk­sista mis­tä saa osviittaa.

    Minus­ta tarvit­tais aika veden­pitävää tietoa siitä, että sateenkaariper­heet on huonom­pia kuin muut ennen kuin antaisin val­ti­olle oikeu­den puut­tua adoptiomarkkinoihin.

  82. J. Sihvola ja Riitta,

    Diko­to­mi­an (syn­tiä tai ei) sinään näk­isin neljä kat­e­go­ri­aa seksuaalietiikassa:
    1) elinikäi­nen parisuhde eli avioliitto
    2) “esi­avi­o­lli­nen” seksi
    3) uskot­to­muus tai kump­panin hylkäämi­nen (avio­ero)
    4) sek­suaa­li­nen hyväk­sikäyt­tö tai raiskaus.
    UT:ssa on selvästi asetet­tu ihanteek­si ensim­mäi­nen. Toinen aiheut­taa ongelmia tilanteessa, jos­sa ei ole luotet­tavaa ehkäisyä eikä kat­tavaa sosi­aal­i­tur­vaa (UT:n tek­stit kir­joitet­ti­in sel­l­aises­sa yhteiskun­nas­sa). Kol­mas toden­näköis­es­ti loukkaa toista ihmistä (sitä petet­tyä tai jätet­tyä) eli voi aiheut­taa henkistä kär­simys­tä. Neljäs aiheut­taa kär­simys­tä uhreille. 

    Kyse on toisaal­ta siitä, mihin vetää rajan, toisaal­ta siitä, mihin homosek­suaaliset suh­teet rin­nas­taa. Lib­er­aali kris­tit­ty hyväksyy esi­avi­o­l­liset suh­teet — kun­han toim­i­taan vas­tu­ullis­es­ti — eikä pidä homosek­suaal­isia suhtei­ta sen tuomit­tavamp­ina, vaik­ka voikin pitää kris­til­listä avi­o­li­it­toi­han­net­ta ihanteena oma­l­lakin kohdal­laan. Avio­ero taas voi joskus olla kahdes­ta pahas­ta se pienem­pi, mut­ta har­va pitää sitä mitenkään tavoitelta­vana asiana.

  83. Eli­na:

    Kas kun kukaan ei ole vaa­ti­mas­sa niitä pois ikäsyr­jin­nän nimissä.

    Eiks tämä “ikäsyr­jin­tä” johdu adop­tiotoimis­toista eikä valtiosta?

    Muutenkin ehkä useim­mat ihmiset usko­vat, että van­hu­us kor­rel­loi huonon van­hem­muu­den kanssa, mut­ta sek­suaa­li­nen suun­tau­tu­mi­nen ei.

  84. osmo:

    Joskus vielä muis­te­taan maini­ta kymme­nen käskyäkin. 

    Olen homo ja ateisti ja erosin kirkos­ta kauan sit­ten heti tul­tuani täysi-ikäisek­si, mut­ta jos tässä nyt ollaan rukkaa­mas­sa opinkap­palei­ta uusik­si yleisöäänestyk­sel­lä tai kirkol­liskok­ouk­ses­sa, niin saako ehdot­taa, että 4. käsky muute­taan muo­toon “Kun­nioi­ta lap­si­asi”? Hyvät van­hem­mat mielestäni pär­jäävät ilman käskyä ja huonoista ei ole niin väliksi.

    Muutenkin ainakin puo­let setistä on aika kyseenalaista kamaa. Ensim­mäi­nen käsky “Sin­ul­la ei saa olla mui­ta jumalia” saa häly­tyskel­lot soimaan päässäni, mut­ta harhaopin — voisiko sanoa itsenäisen ajat­telun — karkot­ta­mi­nen on tietysti pääl­lim­mäi­nen dog­mi joka sys­tee­mis­sä Islamista Skien­tolo­giaan. Pitää siis aina uskoa vain sitä, joka ker­too tietävän­sä ain­oan oikean jumalan. No, lupaan silti olla tavoit­telemat­ta toisen orjatarta.

  85. Eli­na, nyt on kysymys siitä, pitääkö lain­säädän­nöl­lä kieltää sateenkaariper­heiltä mah­dol­lisu­us adop­tioon tilanteessa kuin tilanteessa. Kan­sain­välisen adop­tion sään­nöt ovat asia erik­seen ja niitä ei ole lais­sa säädettynä. 

    Oletko tosi­aan sitä mieltä, että huostaan­oton jäl­keen sateenkaariper­heeseen pitkäaikaises­ti sijoitet­tua las­ta ei saisi tähän per­heeseen adop­toi­da, kos­ka moni het­erop­er­hekin odot­taa adop­ti­o­las­ta? Miten siirtämi­nen sijoi­tus­per­heestä ihan toiseen per­heeseen palvelisi juuri tämän lapsen etua?

  86. Sihvola: kirkko opet­taa, että jokaisel­la on oikeus armoon ja aloit­taa alus­ta, jos asi­at eivät mene kris­til­lis­ten ihantei­den mukaises­ti. Kaik­ki ovat syn­tiä tehneet ja Jumalan kirkkaut­ta vail­la ja syn­nitön heit­täköön sen ensim­mäisen kiv­en. Tältä poh­jal­ta eron­neil­lakin on paik­ka kirkos­sa ja lupa aloit­taa alusta. 

    Yleis­es­ti ottaen en pidä arvos­sa sel­l­aisia kristi­nuskon suun­tauk­sia, jois­sa pide­tään enem­män lukua tois­t­en ihmis­ten syn­neistä kuin omista.

  87. Kyl­lä kelvolli­nen aikuinen voi tul­la vaikka­pa koulukodin kasvatista.

  88. Täältä löy­tyy ko. les­bo­tutkimus. Haiskah­taa lievästi san­ot­tuna asen­teel­liselta. Esim. yhtäkään mies­tutk­i­jaa ei ole ryh­mässä, ilmeis­es­ti ei heteronaistakaan. 

    http://www.nllfs.org/

  89. Tulisi aina pyrk­iä eroon tilanteista, jois­sa ihmisil­lä on samat velvol­lisu­udet, mut­ta eri oikeudet.

    Ja olisi jo korkea aika saa­da esit­tää kysymyk­siä kuten: Kenen kanssa Aat­a­min ja Eevan lapset sai­vat lapsia?

  90. Väit­tääkö kukaan täyspäi­nen, että kah­den naisen kas­vat­ta­mas­ta laps­es­ta ei voi tul­la kelvol­lista aikuista, on kyse sit­ten omas­ta tai adoptoidusta? 

    Monikin kyl­lä väit­tää, että eri­tyis­es­ti pojalle on tärkeää, että läheltä löy­tyy miehen malli. Voi se toki olla joku muu kuin oma isä.

    Sekin kan­nat­taa edelleen muis­taa, että lapsen han­kkin­ut les­bopari — etenkin parikym­men­tä vuot­ta sit­ten — oli, kuten san­ot­tu, valikoitunut paljon tiukem­min kuin vas­taa­va heteropari. 

    Mitään kovin var­maa emme siis tiedä siitä, mil­laisia aikuisia kas­vaisi keskimäärin les­bopariskun­nil­ta, jos heikäläis­ten van­hem­muus olisi yhtä itses­tään selvää kuin het­eropariskun­nil­la. Joidenkin amerikkalais­tutkimusten mukaan esimerkik­si per­heväki­val­ta on les­bo­suhteis­sa yleisem­pää kuin heterosuhteissa.

    No jaa, uskon, että les­bo­van­hem­mat pär­jäi­sivät kek­simäärin suurin piirtein yhtä hyvin tai huonos­ti kuin het­erovan­hem­mat. Teki mieli vain puut­tua tuo­hon erään kom­men­toi­jan kum­malliseen yleistyk­seen, että les­bo­jen lap­sista tulee tutkimusten mukaan kaikin puolin parem­pia kuin heterojen.

  91. Osmo:

    “Jos les­bop­er­heet ovat keskimäärin posi­ti­ivis­es­ti valikoitunei­ta, eikö se ole syy antaa lap­sia heille?”

    Niin kai se posi­ti­ivi­nen valikoituneisu­us on johtunut pitkälti juuri siitä, että les­boparin on ollut han­kalampi han­kkia lap­sia kuin het­eroparin. Jos tämä tehdään helpom­mak­si, ehkä se etu katoaa.

    Itsel­läni ei ole mitään lesbojen/homojen adop­tio-oikeut­ta vas­taan. Kukaan muu kuin Päivi Räsä­nen tuskin val­it­sisi las­tenkodis­sa kas­vamista, jos vai­h­toe­htona on kas­vaa keskilu­okkaises­sa homo/lesboperheessä. Jos asia on niin kuin Eli­na sanoo, että hyviä het­eroad­op­tio­van­hempia on tar­jol­la pil­vin pimein, sen parem­mal­la syyl­lä hakuoikeus tulee sal­lia myös homoille/lesboille. Kil­pailun ollessa niin kovaa, on taat­tua ettei lap­sia päädy huonoille homo/lesbovanhemmille. Ellei Eli­na sit­ten pelkää posi­ti­ivisen syr­jin­nän mah­dol­lisu­ut­ta, joka tietysti saat­taisi jos­sain vai­heessa nos­taa päätään. 

    Vihkimisen suh­teen kirkol­la pitäisi olla täysi val­ta päät­tää omista asiois­taan. Sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä tiet­ty, että kirkon ja val­tion vero­tuk­sel­liset yms. siteet pois­te­taan ensin kokon­aan. Mais­traat­ti tulisi velvoit­taa vihkimään kaik­ki halukkaat avi­o­li­it­toon sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Tämän päälle kirkko voi sit­ten suorit­taa oman vihkimisen­sä niille, joille se halu­aa sen suorit­taa. Ne, joi­ta kirkon toim­inta ei miel­lytä, voivat joko yrit­tää vai­h­taa kirkon johdon vaaleis­sa tai ero­ta ja perus­taa oman kirkon tai siir­tyä johonkin olemassaolevista. 

    Mys­teerik­si min­ulle on jäänyt se, mik­si ilmeis­es­ti kohtu­ulli­nen osa homoista/lesboista halu­aa kuu­lua heitä vihaavaan kirkkoon. Kirkon kan­ta sek­suaalivähem­mistöi­hin vaikut­taa mielestäni päivän­selvältä. Päivi Räsä­nen on ehkä ääri­laidan edus­ta­ja, mut­ta eivät ne maltil­lisetkaan eri­tyisen homomyön­teisiltä vaiku­ta. Kiertelevät ja kaartel­e­vat kun asi­as­ta kysytään. Vaikut­taa siltä, että raa­matun viesti asian suh­teen on niin selvä, etteivät maltil­lisim­matkaan sitä voi kieltää. He vain yrit­tävät suh­tau­tua asi­aan mah­dol­lisim­man poli­it­tis­es­ti ja taipu­vat paineen alla yrit­täen säi­lyt­tää samal­la peri­aat­tei­den­sa rippeet. Onko­han kukaan tähän men­nessä tv:ssä esi­in­tyneistä “homomyön­tei­sistä” kirkon edus­ta­jista avoimesti kan­nat­tanut homo­jen vihkimistä avi­o­li­it­toon? He vain muti­se­vat jostain mys­tis­es­tä “ruk­oushetkestä”? Mut­ta mitä siinä rukoil­taisi­in? Onnea ja men­estys­tä pariskun­nalle vai pelas­tus­ta kadote­tulle sielulle tai ehey­tymistä ja palu­u­ta kaidalle polulle?

  92. Eli­na:

    Eli mik­si olisi yhtäkään syytä antaa lap­si homop­er­heeseen niin kauan kuin adop­tio­ta hake­via kaik­ki tiukat seu­lat läpikäyneitä het­erop­er­heitä on enem­män kuin adop­toitavia lapsia?

    Eikös nyt puhut­tu nimeno­maan lain­säädän­nöstä? Siis siitä, mah­dol­lis­taako lain­säädän­tö adop­ti­o­lapsen antamisen homop­er­heeseen. En näe mitään syytä, mik­sei sen tulisi tätä mah­dol­lis­taa — pikem­minkin näen ongelmia seu­raa­van siitä, jos laki tämän kieltää (Riitan mainit­se­ma yht­enä esimerkkinä, ja toise­na homoparien syr­ji­tyk­si tulemisen koke­mus, jos hei­dät ihan lain voimal­la määritel­lään kelvot­tomik­si vanhemmiksi).

    Jos tilanne käytän­nössä on kuten väität, että aina löy­tyy joku het­eropari, joka kat­so­taan homoparia parem­mak­si per­heek­si lapselle, niin lapset var­maan edelleen käytän­nössä annetaan het­ero­pareille. Mik­si siis het­ero- ja homoparien ase­ma tulisi mielestäsi olla lais­sa asti erotel­tu “niin kauan kuin adop­tio­ta hake­via kaik­ki tiukat seu­lat läpikäyneitä het­erop­er­heitä on enem­män kuin adop­toitavia lap­sia”? Siis lakimuu­tos tulee tehdä heti kun mainit­se­masi olo­suh­teet muut­tuvat, mut­ta ei yhtään sitä ennen? Voisitko jotenkin perustel­la tätä?

    Ei jokainen rip­uli­in kuol­e­va lap­si ole kodi­ton orpo. Suurin osa adop­toitavista lap­sista tulee aivan siis­teistä las­tenkodeista. Täl­lä het­kel­lä eniten muis­taak­seni Kiinas­ta, Inti­as­ta ja Etelä-Afrikas­ta. Onko siel­lä päässä kysyt­ty, halu­a­vatko luovut­taa maan lap­sia homokotei­hin? Eivät tai­da haluta.

    Mik­si ihmeessä mei­dän lain­säädän­tömme tulisi laa­tia sen mukaan, mitä Kiinas­sa asi­as­ta ajatel­laan? Luovut­takoot kehi­tys­maat ylimääräiset lapsen­sa niil­lä peri­aat­teil­la kuin itse halu­a­vat. Ei sil­lä pidä olla mitään vaiku­tus­ta mei­dän lain­säädän­nössämme esi­in­tyvän, syr­jivän erot­telun poistamiseen.

  93. Näitä kom­ment­te­ja lukies­sa tuli mieleen, että seu­raavak­si tapah­tuu tällaista.

    Homoille ja les­boille annetaan täysin sama adop­tio-oikeus kuin het­eroillekin, yhden­ver­taisu­u­den nimissä.

    Adop­ti­o­las­ten kysyn­tä ylit­tää kuitenkin tar­jon­nan, ja hyviä, kun­nol­lisia het­ero­pare­ja on vaik­ka kuin­ka paljon.

    Homoil­la ei ole sub­jek­ti­ivista oikeut­ta saa­da lap­si sen enem­pää kuin het­eroil­lakaan. Niin­pä homot ja les­bot tule­vat val­i­tuik­si pros­es­sis­sa hyvin satunnaisesti.

    Joten seu­raa­van ker­ran Ajanko­htaises­sa kakkoses­sa joskus 2018 vede­tään herneet nenään lib­er­aali- ja kon­ser­vati­iviäärien kesken adop­tio­jär­jestelmään Vihrei­den ja Setan vuon­na 2016 esit­tämästä homo- ja lesbokiintiöistä.

  94. Markku af Heurlin:

    Sakraali on ihmisessä, ei kaikissa hyvin syvässä. Ja tunne on hyvin vah­vasti sub­jelti­ivi­nen. Sen vuok­si en pidä onnis­tuneena, että tois­t­en ja hyvin monien vah­vasti miehen ja naisen välistä suhdet­ta, avi­o­li­it­toa, yritetään laa­jen­taa samaa sukupuol­ta ole­vien väliseksi.

    En saanut pitkästä viestistäsi ihan lop­ullista tolkkua siitä, pidätkö avi­o­li­it­toa ensisi­jais­es­ti taloudellisena/juridisena vai pyhänä/henkisenä sitoumuk­se­na. No, kum­mas­sakin tapauk­ses­sa olen itse taipu­vainen ajat­tele­maan, että kyse on — kuten sinäkin kai tuos­sa ker­rot — hyvin henkilöko­htais­es­ta asi­as­ta. Sik­si pidän out­ona jos jonkun tekemää henkilöko­htaista sitoumus­ta loukkaa se, että joku toinen tekee saman­nimisen (ja sekä juridis­es­ti että puoliso­jen välisenä henkisenä sopimuk­se­na samat piir­teet sisältävän) sitoumuk­sen oman vakaumuksensa/suuntautumisensa mukaisesti.

    Väitän, että henkilö, jon­ka avi­o­li­iton pilaa se, että joku homoparikin voi men­nä avi­o­li­it­toon, on itse asi­as­sa ulkois­tanut yhteiskun­nalle sen, minkä tuos­sa san­ot ole­van sub­jek­ti­ivista. Hän tarvit­see avi­o­li­it­tokäsi­tyk­sen­sä tuek­si sen, että yhteiskun­nas­sa kaik­ki muutkin avi­o­li­itot ovat hänen omansa kaltaisia. Toisin sanoen hänel­lä ei ole asi­as­ta sel­l­aista sisäistä var­muut­ta, jon­ka siivit­tämänä hän ottaisi avi­o­li­itostaan ja siinä olemis­es­taan täy­den, henkilöko­htaisen vas­tu­un. Minus­ta täl­laisen ei tulisi saa­da estää sel­l­ais­ten parien avi­o­li­it­to­ja, jot­ka tuon vas­tu­un ovat valmi­ita ottamaan.

    Ja min­ullekin aja­tus on aika vieras. Se jotenkin sotii avi­o­li­iton kult­tuurista ole­mus­ta vastaan.

    Min­un on hyvin vaikea ymmärtää tätä muu­ta taus­taa vas­ten kuin sitä, että homo­ja pide­tään vial­lisi­na ja väärin eläv­inä ihmis­inä. Jos ja kun homot ovat yhtä ter­veitä ja taval­lisia kuin me muutkin, avi­o­li­it­to on heille luon­teeltaan täs­mälleen saman­lainen sitoumus kuin hedelmät­tömälle het­eropar­ille. Ei siinä mikään sodi mitään vas­taan, vaan päin vas­toin: avi­o­li­it­toa pide­tään hyvänä ja tärkeänä, sitä arvoste­taan ja halu­taan vaalia.

  95. Tapah­tuuko adop­tios­sa ihmisoikeusloukkaus sil­loin, kun adop­tio­van­hem­mille annetaan mah­dol­lisu­us vali­ta lapsen sukupuoli? Sil­loin van­hem­mat nimit­täin val­it­se­vat tytön noin 80-pros­ent­tis­es­ti. Asi­as­ta on rapor­toitu ainakin Yhdys­val­lois­sa ja Japanissa. 

    Ihmisoikeusloukkauk­sek­si asia saat­taa muut­tua, kun puhutaan todel­la huono-osai­sista lap­sista, joi­ta uhkaa kehi­tys­maid­en köy­hi­in kohdis­tu­vat vaarat kuten nälkäkuole­ma. Jos adop­tio­halukkaat saisi­vat vali­ta, köy­histä maista pelastet­taisi­in ilmeis­es­ti lähin­nä tyt­töjä rikkaisi­in maihin.

    Käsit­tääk­seni tilanne ei ole ihan näin synkkä, kos­ka yleen­sä sukupuol­ta ei saa vali­ta. Suomes­sa se lie­nee lail­la kielletty?

    Täl­lais­ten kysymys­ten äärel­lä homo­jen adop­tio-oikeu­den vaa­timi­nen ihmisoikeuk­si­in vedoten kuu­lostaa hiukan turhanaikaiselta vouhotukselta.

  96. Rogue:

    Onko­han kukaan tähän men­nessä tv:ssä esi­in­tyneistä “homomyön­tei­sistä” kirkon edus­ta­jista avoimesti kan­nat­tanut homo­jen vihkimistä avi­o­li­it­toon? He vain muti­se­vat jostain mys­tis­es­tä “ruk­oushetkestä”? Mut­ta mitä siinä rukoil­taisi­in? Onnea ja men­estys­tä pariskun­nalle vai pelas­tus­ta kadote­tulle sielulle tai ehey­tymistä ja palu­u­ta kaidalle polulle?

    “Mysti­nen” ruk­oushet­ki on kom­pro­mis­si, jol­la pyritään saa­maan kirkol­liskok­ouk­sen kon­ser­vati­iv­itkin hyväksymään piis­pankok­ouk­sen ehdo­tus — päätös on tarkoi­tus tehdä mar­rasku­ul­la, joten piis­pat esi­in­tyvät julk­isu­udessa aika lail­la kieli keskel­lä suu­ta. Onnea ja men­estys­tä parisuh­teelle siinä on kuitenkin tarkoi­tus rukoil­la. Suun­nilleen puo­let piis­poista kan­nat­taa rek­isteröi­ty­jen parisuhtei­den siu­naamista, joka kaiketi olisi toim­i­tuk­se­na hyvin lähel­lä sivi­il­i­avi­o­li­iton siu­naamista, joka puolestaan ei juurikaan eroa kirkko­häistä kuten Riit­ta ker­toi. Avi­o­li­it­to ja vihkimi­nen on kirkolle astet­ta vaikeampi kysymys, kos­ka Raa­ma­tus­sa ilmeis­es­ti aika selkeästi määritel­lään avi­o­li­it­to naisen ja miehen välisek­si — Riekki­nen taitaa olla piis­poista ain­oa, jon­ka mielestä kirkko voisi hyvin vihk­iä myös homoparit.

  97. Saara:
    MaH
    ““Ja min­ullekin aja­tus on aika vieras. Se jotenkin sotii avi­o­li­iton kult­tuurista ole­mus­ta vastaan.””

    “Min­un on hyvin vaikea ymmärtää tätä muu­ta taus­taa vas­ten kuin sitä, että homo­ja pide­tään vial­lisi­na ja väärin eläv­inä ihmis­inä. Jos ja kun homot ovat yhtä ter­veitä ja taval­lisia kuin me muutkin, avi­o­li­it­to on heille luon­teeltaan täs­mälleen saman­lainen sitoumus kuin hedelmät­tömälle heteroparille.”

    Saara, sinä itse liität homouteen tuol­laisia arvolatauk­sia. Jos sit­ten pal­jas­tu­isi, että homous olisi esimerkik­si jonkun viruk­sen tai bak­teerin aiheut­ta­ma, eli teknisessä mielessä sairaus, _sinun omalla_ logi­ikallasi homot oli­si­vat sit­ten “vial­lisia ja sairai­ta”. Min­ulle on mys­teeri, mik­si homout­ta esi­in­tyy ihmis­pop­u­laa­tios­sa, mut­ta teknisessä mielessä, siis oikeas­t­aan ain­oas­sa rel­e­van­tis­sa mielessä, se voi olla sairaus. Homo­jen ja les­bo­jen parisuh­teet muis­tut­ta­vat muuten juuri sel­l­aisia parisuhtei­ta, jol­laisia voisi olet­taa esi­in­tyvän, kun molem­mat osa­puo­let ovat miehiä tai vas­taavasti naisia. Sik­si keskimääräi­nen homoavi­o­li­it­to tai les­boavi­o­li­it­to ei ole saman­lainen kuin keskimääräi­nen het­eroavi­o­li­it­to, kos­ka sukupuo­let nyt ovat erilaisia.

  98. Marko Hami­lo,

    Vaik­ka en itse mm. sukupuo­liki­in­tiöitä oikeas­t­aan kan­natakaan, pystyn ymmärtämään niiden tarkoituk­sen, joka lie­nee yhteiskun­nan muokkaami­nen tasa-arvoisem­mak­si ole­mas­saole­via, itseään uus­in­tavia kehäilmiöitä mur­ta­mal­la. Esim. johta­jik­si päte­vien mut­ta miesjo­hta­ju­u­den hyväksy­tys­tä mallista poikkeav­ien nais­ten on päte­viä miehiä vaikeam­paa pää­tyä johta­jik­si, kos­ka yri­tyskult­tuu­rit ovat miehistä mallia pain­ot­tavia. Yri­tyskult­tuuri puolestaan muut­tuu hitaasti, ellei naisia jol­lakin keinoin ujute­ta yri­tys­ten johtoon ja hal­li­tuk­si­in — vaik­ka sit­ten väk­isin, sil­läkin uhal­la että yri­tys­ten toim­intaedel­ly­tyk­set tilapäis­es­ti heikkenevät.

    Las­ten oikeuk­sia ei kuitenkaan olisi eet­tistä heiken­tää edes tilapäis­es­ti sen var­jol­la, että yhteiskun­ta saataisi­in mah­dol­lisim­man nopeasti tasa-arvois­tu­maan. Ei ainakaan omas­ta mielestäni, ja uskon monien homoad­op­tio­ta kan­nat­tavien ole­van samaa mieltä tästä — mukaan­lukien ne homosek­suaalit, joi­ta lapsen etu kiin­nos­taa enem­män kuin hei­dän oma etun­sa (ts. he, joi­ta voitaisi­in harki­ta adoptiovanhemmiksi).

  99. Saara,

    Ajat­telu­ni on tyystin eri­lainen. En pidä aikuis­ten homo­jen oikeuk­sia minkään arvoisi­na las­ten oikeuk­sien rin­nal­la. Sori vain, kaik­ki homot! Tykkään teistä kyl­lä ja hali ja silleen. 

    Min­ul­ta vaa­di­taan mah­dot­to­mia ketu­jus­sa. Ei yksinker­tais­es­ti ole aineis­toa, joka olisi käytet­tävis­sä ver­tail­e­vaan tutkimuk­seen. Homopariskun­tien adop­tio-oikeus on voimas­sa muu­ta­mas­sa maas­sa maail­mas­sa ja niis­säkin parhaim­mil­laan alle kymme­nen vuotta. 

    Ihmisen iden­ti­teetin hajaan­nus ja eri­laiset niihin liit­tyvät mie­len­ter­vey­den ongel­mat tule­vat näkyvi­in usein vas­ta nuorel­la aikuisiäl­lä, jopa sen jäl­keen. En voi siis antaa mitään linkke­jä yhtään mihinkään. 

    Pitäy­dyn vain siinä anti-les­bofem­i­nis­tisen koulukun­nan käsi­tyk­sessä, että lapsel­la on hyvä olla äiti ja isä. Tämä tarkoit­taa miestä ja naista per­heessä. Jos meil­lä on mah­dol­lisu­us tar­jo­ta tämä lähtöko­h­ta adop­ti­o­lapselle kaikkien muiden olo­suhde­tek­i­jöi­den ollessa kun­nos­sa, niin tehkäämme niin. 

    Tämä ei tarkoi­ta, etteikö täyspäisiä ja onnel­lisia ihmisiä sukeu­tu­isi myös sateenkaariper­heistä (inhoan muuten tätä sievis­televää sanaa, yksin­huolta­jille kiitos siitä, etteivät ole keksi­neet jotain kul­tasäde­per­het­tä tms.), mut­ta kuten joku yllä tote­sikin, heitä sukeu­tuu ihan kaiken­lai­sista olo­suhteista — myös koulukodeista.

  100. Minä en usko, että siitä, ettei kv-adop­tio sateenkaariper­heeseen onnis­tu kovin mon­es­ta maas­ta, jos mis­tään, nouse mekkalaa. Eiväthän kaik­ki maat anna lap­sia myöskään ateis­teille tai yksinadoptoiville.

    tcrown ihmetteli kv-adop­tion vaikeut­ta, kun maail­mas­sa elää paljon lap­sia huonois­sa olois­sa. Sen jäl­keen, kun Suomes­ta lähetet­ti­in sota­lap­sia Ruot­si­in, on opit­tu, että lapsen on useim­miten parem­pi olla omien van­hempi­en­sa kanssa huonois­sa olois­sa kuin parem­mis­sa olois­sa vier­aas­sa maassa.

  101. “Mys­teerik­si min­ulle on jäänyt se, mik­si ilmeis­es­ti kohtu­ulli­nen osa homoista/lesboista halu­aa kuu­lua heitä vihaavaan kirkkoon.”

    Ehkä sik­si, että siihen he ovat kas­va­neet. Tai sik­si, että ei ole hyviä vai­h­toe­hto­ja. Paikalli­sista kris­til­li­sistä suun­tauk­sista evanke­lis­lu­ter­i­lainen taitaa kuitenkin olla se avoimin.

  102. Pieni tarken­nus:

    Tarkoitin siis ulkoista adop­tio-oikeut­ta, en per­heen sisäistä. Sehän on Suomes­sakin mah­dolli­nen. Ulkoinen adop­tio-oikeus on mah­dol­lista vain har­vas­sa maas­sa. En tiedä, miten asia sit­ten niis­säkään käytän­nössä toimii. 

    Saa­vatko homopar­it ollessaan muiden asioiden suh­teen samal­la viival­la het­erop­er­hei­den kanssa lapsen yhtä helposti/vaikeasti?

    1. Minus­ta vaatii hyvät peruste­lut se,että on hyväksyt­tävää, että yksinäi­nen nainen adop­toi lapsen, mut­ta hänestä tulee kelvo­ton adop­tio­van­hempi, jos per­heessä on toinenkin nainen.

  103. Saara kysyy:

    Mik­si ihmeessä mei­dän lain­säädän­tömme tulisi laa­tia sen mukaan, mitä Kiinas­sa asi­as­ta ajatellaan?

    Hyvä point­ti sinän­sä — ei pidäkään. 

    Toisaal­ta jokaisen uuden lain kohdal­la pitäisi vähän miet­tiä, mitä se käytän­nössä tarkoit­taa. Jos lail­la ei ole mitään merk­i­tys­tä, niin mik­si sitä edes laatia? 

    Paras esimerk­ki täl­lais­es­ta idi­o­tismista uutuute­na on alle 18-vuo­ti­aiden tupakointikielto. 

    Poli­isi­par­tioi­ta amis­ten pihamaille valvo­maan asi­aa vai miten tämä aio­taan toteut­taa? Mitään val­tuuk­si­a­han opet­ta­jil­la ei ole puut­tua asi­aan muuten kuin oppi­laitosten järjestyssään­tö­jen puit­teis­sa, mikä ei mil­lään lail­la muu­ta alku­peräistä tilannetta. 

    Yhdeltäkään tapaan kiin­tyneeltä tule­val­ta automekaanikol­ta ei kessu­ja saa takavarikoida. 

    Eli jokin jär­ki hom­maan, oli se sit­ten kaupunkilais‑, lähiö- tai maalais­sel­lainen, pitäisi olla lainsäätämisessä.

  104. Rogue: kirkon lib­er­aali enem­mistö ei esitä kan­to­jaan kovin avoimesti ja suo­raan, kos­ka seu­rakun­nis­sa on paljon “uskos­saan vahvo­ja” kon­ser­vati­ive­ja, jot­ka pystyvät han­kaloit­ta­maan hei­dän elämään­sä kovastikin. Liian lib­er­aaleista mielip­iteistä valite­taan herkästi tuomioka­pit­uli­in ja vaikkei val­i­tus menisikään läpi, niin täl­laisen tapauk­sen jäl­keen voi olla hyvin vaikea vai­h­taa työ­paikkaa. Jotenkin toivon, että tämän kohun jäl­keen ihmiset uskaltau­tu­isi­vat otta­maan kantaa.

    Seurasin taan­noin mitä lie viitisen vuot­ta sit­ten sivus­ta paikallisel­la uimaran­nal­la kuin­ka Mat­ti Repo (tuol­loin vielä tavalli­nen pap­pi) ei saanut käy­dä rauhas­sa uimas­sa. Heti oli eräs seu­rakun­ta-akti­ivi paasaa­mas­sa Nokia-mis­sios­ta. Jos on tekemi­sis­sä lähin­nä näi­den seu­rakun­ta-akti­ivien kanssa ja tapaa “taval­lisia seu­rakun­ta­laisia” lähin­nä kaste- ja vihkikeskusteluis­sa, niin saat­taa jäädä hyvinkin hämäräk­si, mitä enem­mistön seu­rakun­ta­lai­sista mielis­sä liikkuu.

  105. Osmolle,

    Hyvin, hyvin vaikea on yksinäisenkin adop­toi­da. Kiinas­ta ei kai anneta nykyään ollenkaan yksin adop­toivalle ja muual­takin perin nihkeästi? 

    Ehkä esi­in­tuo­masi asian point­ti on se, että yksin­huolta­janaisia on pil­vin pimein eikä tämä aiheuta lapselle eriy­ty­istä eri­laisu­u­den tun­net­ta. Kak­si samaa sukupuol­ta ole­vaa van­hempaa sen sijaan saat­ta­vat aiheut­taa pään­vaivaa kaveripi­iris­sä ja ihan itsek­seenkin mietiskellessä. 

    Tietysti nyt riip­puu tosi paljon asuin­paikas­ta, suvus­ta, ystäväpi­iristä, koko yhteisöstä jne. 

    Kyse on kuitenkin keskimääräis­ten riskien arvioin­nista. Tämän luulisi ole­van selvää teknokraat­tien ja siten vah­vasti matemaat­tis­es­ti suun­tau­tu­vien palstalla?

  106. Saara,

    tässä on ihan sama logi­ik­ka kuin naisjohtajuudessa.

    Kos­ka homot ja les­bot ovat aksiomaat­tis­es­ti yhtä hyviä kas­vat­ta­jia kuin het­erotkin, adop­tios­ta päät­tävät tahot ovat syr­jiviä, jos lop­putu­lok­se­na on että homo­ja ja les­bo­ja val­i­taan adop­tio­van­hem­mik­si vähem­män kuin het­ero­pare­ja. Tämä las­tenkin edun vas­tainen syr­jin­tä johtuu asen­teista, ja asen­tei­den muut­ta­mi­nen nopeu­tuu kiin­tiöil­lä, kun homovan­hem­muus ark­istuu ja ark­istu­mi­nen ruokkii sen hyväksymistä.

  107. “Minus­ta vaatii hyvät peruste­lut se,että on hyväksyt­tävää, että yksinäi­nen nainen adop­toi lapsen, mut­ta hänestä tulee kelvo­ton adop­tio­van­hempi, jos per­heessä on toinenkin nainen”

    Mua kiin­nos­tais myös peruste­lut tälle. En kek­si oikein mitään järkevää. Etenkin kun se yksinäi­nen nainen voi kuitenkin epävi­ral­lis­es­ti olla suh­teessa naisen kanssa. Onko yksinäisen naisen muuten yleen­säkään kuin­ka help­poa saa­da adop­tio? Eli­nan ker­toman mukaan tuskin kovinkaan helppoa.

  108. Arto Tuki­ainen:

    “Ehkä sik­si, että siihen he ovat kas­va­neet. Tai sik­si, että ei ole hyviä vai­h­toe­hto­ja. Paikalli­sista kris­til­li­sistä suun­tauk­sista evanke­lis­lu­ter­i­lainen taitaa kuitenkin olla se avoimin”

    Ehkä. Toisaal­ta val­taosa het­erokavereis­tani on oma-aloit­teis­es­ti eron­nut kirkos­ta aiko­ja sit­ten. Luulisi että homoil­la olisi huo­mat­tavasti mata­lampi kyn­nys ero­ta, ottaen huomioon kirkon suh­tau­tu­misen hei­hin. Epäilenkin, että melko har­va homo/lesbo kuu­luu kirkkoon. Löy­ty­isiköhän Setas­ta tai jostain arviota?

  109. Eli­na, laki läh­tee ihan selkeästi lapsen edus­ta eikä sitä tässä kukaan ole muuttamassa. 

    Homoil­las­sa joku (taisi olla Elsa Saisio) esit­ti varsin nai­ive­ja kom­ment­te­ja kv-adop­tios­ta, mut­ta tosi­asi­as­sa adop­tio sateenkaariper­heeseen on varsin har­voin se lapsen kannal­ta paras tai edes mah­dolli­nen vai­h­toe­hto. On kuitenkin tilantei­ta, että tietyn lapsen adop­tio tiet­tyyn sateenkaariper­heeseen on perustel­tua ja minus­ta sitä ei pidä lain­säädän­nöl­lä erik­seen kieltää. Vaik­ka nämä tapauk­set ovat harv­inaisia, näis­sä tapauk­sis­sa on kyse sen tietyn lapsen koko elämästä.

  110. Kirkol­la ei pitäisi olla mitään velvol­lisu­ut­ta alkaa vihkimään homo­ja, jos kirkko ei sitä itse halua. Ei uskona­sioista päät­tämi­nen nyt yksinker­tais­es­ti kuu­lu valtiolle!

    Avi­o­li­it­to­jut­tu on sit­ten erik­seen ja se taas riip­puu val­tio­val­las­ta. Itse kyl­lä olen sitä mieltä, että nykyi­nen parisuh­teen rek­isteröin­ti saa riittää. 

    On kaik­in­puolin parem­pi että avi­o­li­it­to tarkoit­taa vain yhden miehen ja yhden naisen välistä rek­isteröi­tyä parisuhdet­ta. Se ei tääl­lä tarkoi­ta miesten tai nais­ten välistä suhdet­ta tai yhden miehen ja viiden naisen välistä suhdet­ta. Homosek­suaalit kek­sikööt sille oma­lle vir­i­tyk­selle jonkun oman ter­min­sä ja mus­limeil­la lie­nee edessä vielä oma tais­ton­sa heikäläisen avi­o­li­it­tokäsi­tykse laki­in saat­tamis­es­ta (jota tulen sitäkin vas­tus­ta­maan niin kauan kun minus­sa hen­ki pihisee).

    Ja ennenkuin kukaan haukkuu min­ua ahdas­mielisek­si, niin olen ateisti, enkä halua ola kirkon kanssa mis­sään tekemi­sis­sä. En edes välil­lis­es­ti määräämäl­lä heitä vihkimisestä.

  111. Suh­tau­tu­mi­nen homo­suhteisi­in vai­htelee riip­puen siitä tavas­ta, miltä kan­til­ta asi­aa katsotaan. 

    Aamule­hden teet­tämän vihkimis­tutkimuk­sen mukaan naiset ovat suopeimpia. He var­masti ajat­tel­e­vat asi­aa puh­taim­min parisuhteena.

    Jär­jen kannal­ta ajatel­tuna hom­suhde on suhde siinä kuin mikä tahansa suhde.

    Taitaapi olla niin, että homo­suhtei­ta kauhis­tel­e­vat ajat­tel­e­vat asian gen­i­taaleil­laan ja pääl­lim­mäisenä on oma likainen mielikuv*t*s.

    Homopari on kumpikin saanut erik­seen kirkol­lisen siu­nauk­sen kas­teessa ja kon­fir­maa­tios­sa. Mik­sei sit­ten yhdessä avi­o­li­it­toon vihkimisen sakramentissa?

  112. Val­tio­val­lan pitää säätää laki, että homoil­la on liitois­saan samat oikeudet kuin het­eroil­la. Kirkon osak­si jää miet­tiä omia jumalu­usasioitaan. Mik­si tämä on niin vaikeaa.

  113. Roguen esimerkki­ta­pauk­set ovat osu­via. Samaa sukupuol­ta ole­vien parien tapauk­ses­sa parisuh­teen viral­lis­t­a­mi­nen tekee adop­tion mah­dot­tomak­si. Eri sukupuol­ta ole­vien tapauk­ses­sa parisuh­teen viral­lis­t­a­mi­nen toden­näköis­es­ti paran­taa adop­toin­timah­dol­lisuuk­sia. Homo- ja les­bo­pare­jen kan­nat­taisi oikeas­t­aan ensin muo­dostaa kak­si het­eroparia, sit­ten adop­toi­da lap­sia, sit­ten ero­ta, ja sit­ten vielä rek­isteröidä parisuh­teen­sa todel­lisen puolison­sa kanssa. 🙂

    Syl­tyn mainit­se­mat mon­en hen­gen avi­o­li­itot ovat myös mie­lenki­in­toinen tapaus. Tuskin mal­tan odot­taa tämän keskustelun kon­ver­goi­tu­mista ja siit­rymistä tuo­hon seu­raavaan aiheeseen. Mitkähän ovat argu­men­tit use­am­man hen­gen liit­to­ja vastaan? 🙂

    Rogue viit­tasi homo­parei­hin ja kirkon jäsenyy­teen. Ehkä akti­ivi­sista SETA:laisista usea on jät­tänytkin kirkon. Mut­ta voi olla, että aika suuri osa homoista ja les­boista on silti kirkon jäseniä. Ehkä he kaipaa­vat hyväksyn­tää, ja toivo­vat sitä sitkesästi use­am­mas­takin suun­nas­ta. Eroami­nen perus­tur­vaa tuot­tavista yhteisöistä voisi tun­tua vielä tur­vat­tomam­mal­ta. Tämä on kyl­lä vain speku­loin­tia. En tiedä miten asi­at oikeasti ovat.

  114. Sylt­ty, niin kauan kuin ihmisiltä kysel­lään sivi­il­isää­tyä mitä kum­mallisim­mis­sa paikois­sa, ei ole oikein hyvä jut­tu, että het­eroiden ja homo­jen siivil­isäädyl­lä on eri nim­i­tys ei ole hyvä juttu. 

    Onko yksinäisen naisen muuten yleen­säkään kuin­ka help­poa saa­da adoptio? 

    Lain­säädän­tö (mis­tä ainakin minä kir­joi­tan, ainakin Eli­na tun­tuu kir­joit­tel­e­van ihan jostain muus­ta) ei ase­ta estet­tä, mut­ta kv-adop­tio ei onnis­tu kaik­ista maista.

    Sel­l­aisi­inkin tutkimus­tu­lok­si­in olen tör­män­nyt, että yksin­huolta­ju­us sinäl­lään ei ole lapselle mikään riskitek­i­jä, mut­ta yksin­huolta­jil­la on enem­män sel­l­aisia ongelmia, jot­ka voivat aiheut­taa lapselle ongelmia.

  115. Evert the Neverest:
    >Homopari on kumpikin saanut erik­seen kirkollisen
    >siu­nauk­sen kas­teessa ja kon­fir­maa­tios­sa. Miksei
    >sit­ten yhdessä avi­o­li­it­toon vihkimisen
    >sakra­men­tis­sa?

    Ajat­telitko sysätä ongel­man pelkästään ortodok­seille ja katolisille? Luter­i­laisil­la­han sakra­ment­te­ja ovat vain kaste ja ehtoollinen.

  116. “Jär­jen kannal­ta ajatel­tuna homo­suhde on suhde siinä kuin mikä tahansa suhde.

    Taitaapi olla niin, että homo­suhtei­ta kauhis­tel­e­vat ajat­tel­e­vat asian gen­i­taaleil­laan ja pääl­lim­mäisenä on oma likainen mielikuv*t*s.”

    Lois­toarge­men­toin­tia.

    “Syl­tyn mainit­se­mat mon­en hen­gen avi­o­li­itot ovat myös mie­lenki­in­toinen tapaus. Tuskin mal­tan odot­taa tämän keskustelun kon­ver­goi­tu­mista ja siit­rymistä tuo­hon seu­raavaan aiheeseen. Mitkähän ovat argu­men­tit use­am­man hen­gen liit­to­ja vastaan? :-)”

    Jokainen argu­ment­ti, joka tähtää siihen, että yhteiskun­ta yhteiskun­tana säi­lyy siedet­tävänä paikkana elää tule­vaisu­udessa ovat niitä vas­taan. “Argu­ment­tia” “mul­la on oikeus, mul­la on oikeus, mul­la on oikeus” ei siis las­ke­ta. Nimit­täin jos jol­lakin on viisi naista, niin neljäl­lä muul­la ei sit­ten ole yhtään. Täl­läi­nen “yli­jäämäväestö” tulisi sit­ten lait­taa soti­in tyk­in­ruoak­si, miinan­polk­i­joik­sia tai itse­murhater­ror­is­teik­si, etteivät he tee jotain _hyvin väkivaltaista_ vallankumousta.

  117. Riit­ta,

    Ei sijoitet­tu­ja lap­sia käyn­tän­nössä koskaan adop­toi­da. Niin kauan kuin biol­o­gises­sa van­hem­mas­sa hen­ki pihisee niin sijoi­tus on vain sijoi­tus, vaik­ka se olisi kuin­ka pysyvä. 

    Eli on toivea­jat­telua ottaa adop­ti­o­lapsen sijaan huostaan­otet­tu lap­si hoitoon ja kuvitel­la sit­ten joskus adop­toivansa hänet — ani har­voin onnistuu. 

    Ylipään­sä koti­maisia adop­tioi­ta on vain muu­ta­ma kymme­nen vuodessa. Lähin­nä ne ovat suo­raan syn­ny­tys­laitok­selta tapah­tu­via tai esim. onnet­to­muudessa kuollei­den van­hempi­en lapsen adop­tio sukulaiselle. 

    Mah­ta­vatko las­ten­suo­jeluyk­siköt edes sjoit­taa lap­sia homop­er­heisi­in? En ole tör­män­nyt asiaan.

    Nythän on tilanne, että kan­sain­vä­li­nen adop­tio käy aina vain vaikeam­mak­si. Lap­sia luovut­tavien maid­en elin­ta­so on vah­vas­sa nousus­sa ja näis­sä prefer­oidaan maan sisäisiä adoptioita. 

    Inter­pe­dia ja Pelas­takaa lapset ry. eivät ole pari­in vuo­teen edes otta­neet yksineläjien hake­muk­sia vas­taan. Kri­teer­it lähtö­maas­sa ovat tosi tiukat. Ainakin Kiinas­sa pitää esim. pain­oin­deksin olla alle 40. Eli jos kas­vat­ti-isä on 190 pitkä ja painaa 145 kg, niin dieetik­si menee, jos mielii pikku kiinattaren tänne saada. 

    Siinä mielessä käymme oikeas­t­aan koko keskustelua aivan teo­reet­tisel­la tasol­la. Oli laki tääl­lä mikä tahansa, niin adop­tio homop­er­heeseen olisi liki mahdotonta.

  118. “Mitkähän ovat argu­men­tit use­am­man hen­gen liit­to­ja vastaan?”

    Ei niitä ole. Per­in­töjuridi­ik­ka ym. pien­tä joudu­taan käymään lävitse ja viilaa­maan kun­toon. Jos tälle asialle tulee riit­tävä kysyn­tä, se on tietysti mah­dol­lis­tet­ta­va. Mei­dän pitää yrit­tää jär­jestää olomme mah­dol­lisim­man mukavak­si tääl­lä maan päällä.

    1. Halu­aako Sepe­teus kysyä, elikö moni­avioinen Moos­es syn­nis­sä. Kirkkokaan ei ole ollut kovin johdon­mukainen tässä avi­o­li­it­toin­sti­tuu­tios­saan, vaan his­to­ri­alli­nen tilanne on muo­van­nut sitä.

  119. Osmo mielestäni sekoit­taa asioita: 

    Minus­ta vaatii hyvät peruste­lut se,että on hyväksyt­tävää, että yksinäi­nen nainen adop­toi lapsen, mut­ta hänestä tulee kelvo­ton adop­tio­van­hempi, jos per­heessä on toinenkin nainen.

    Ei tästä nyt ole kyse tai ainakin itse irti­sanoudun jyrkästi täl­lais­es­ta ajattelusta. 

    Ei tei­dänkään per­heessä olisi kuopuk­senne ikäistä las­ta, jos hänet olisi yritet­ty han­kkia adop­toimal­la. Ei se siitä johdu, että tei­dät olisi rankat­tu “kelvot­tomik­si van­hem­mik­si”, vaan, että olo­suhtei­ta ei olisi kat­sot­tu ikänne vuok­si optimaalisiksi. 

    Pitää erot­taa olo­suh­teet ja ihmi­nen vanhempana. 

    Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iön kan­nan­ot­to vuodelta 2003 kiteyt­tää sen, mitä minä ajattelen: 

    “Lapsen siir­tymi­nen Suomeen alku­perä­val­tios­ta on suuri
    muu­tos, jon­ka on voitu havai­ta monin tavoin rasit­ta­van las­ta. Lapsen siirtämi­nen samaa sukupuolta
    ole­vien van­hempi­en per­heeseen voisi olla ylimääräi­nen rasite, jol­ta las­ta saat­taa olla tarpeen
    säästää. Kan­sain­välisen adop­tion kaut­ta maa­han tulleet lapset saat­ta­vat kokea voimakkaasti
    jo pelkän kult­tuurisen muu­tok­sen niin, ettei hei­dän häm­men­nys­tään tulisi lisätä samaa sukupuolta
    olevil­la vanhemmilla.”

    Mis­sään kohdas­sa kan­nan­oto­ssa ei vih­jail­la riv­ien välistäkään, että homosek­suaal­is­ten henkilöi­den van­hem­muudessa sinän­sä olisi jotain lähtöko­htaista vikaa. 

    Mut­ta joka tapauk­ses­sa kallis­tun keskustelun poh­jal­ta siihen, että tietyis­sä yksit­täistapauk­sis­sa lapsen adop­toimi­nen homop­er­heeseen voi olla perustel­tua. Mikäli lap­si on jäänyt orvok­si ja tutu­in, lapsen elämässä paljon läs­näol­lut suku­lainen (esim. edes­men­neen isän sisko) elää les­bo­suh­teessa, on täysin kohtu­u­ton­ta, että adop­tios­sa on etusi­jal­la aivan vieras perhe. 

    Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa lap­si joutuu laitok­seen. Ihmiset halu­a­vat adop­toi­da pääsään­töis­es­ti vain aivan pieniä lapsia.

    1. Eli­na, en puhunut yksin­huolta­jas­ta vaan siitä, että Suomes­sa yksinäi­nen nainen, jol­la ei koskaan ole ollutkaan puolisoa voi adop­toi­da lapsen ilman mitään olo­suhtei­den muu­tos­ta. Jos sama nainen ei voi adop­toi­da las­ta, kos­ka hänel­lä on puolisona nainen, jotenkin tulee vaikutel­ma, että les­bous tekee ihmis­es­tä huonomman.
      Onko tuo kan­nan­ot­to muuten min­is­ter­iön vai jonkin virkamies­porukan. Onko siinä siis min­is­terin allekirjoitus?

  120. Nyt en täysin ymmär­rä. Enhän minäkään puhunut mitään yksinhuoltajista..?

    Ei min­ulle ainakaan tule vaikutel­maa, että ihmi­nen olisi huonom­pi tai edes, että hän kas­vat­ta­jana olisi huonom­pi, jos hän elää lesbosuhteessa. 

    Lapsen olo­suh­teet vain voivat olla vaikeam­mat kah­den samaa sukupuol­ta ole­van van­hem­man per­heessä. Kos­ka tämä on asiantun­ti­joiden kesku­udessa hyvin yleinen käsi­tys, niin minus­ta lap­sia ei pidä altistaa homo­jen oikeuk­sien var­jol­la koekani­ineik­si toden­ta­maan, josko näin ei olisikaan. 

    Miten ihmeessä nyt sanois­in tämän niin, että tulisin ymmärretyksi? 

    Ajatel­laan, että on kak­si yksin­huolta­jaa Mar­ja ja Mir­ja, jot­ka ovat täysin ident­tiset kaik­il­ta omi­naisuuk­sil­taan. Mut­ta Mar­ja on osapäivätöis­sä ark­isin kahdek­sas­ta kah­teen ja Mir­ja tekee täysiä päiviä kolmivuorotyössä. Toden­näköis­es­ti lapsen on seesteisem­pää ja vakaam­paa elää Mar­jan kanssa. 

    Tämä ei tarkoi­ta, että Mir­ja olisi huonom­pi ihmi­nen. Se tarkoit­taa vain, että olo­suh­teet ovat Mar­jan kodin piiris­sä lapsen kannal­ta paremmat. 

    Kuten jo yllä totesin, ei ole mitään aineis­toa, jon­ka avul­la voisi tutkia homop­er­hei­den adop­ti­o­las­ten kehi­tys­tä. On tutkit­tu vain homop­er­heis­sä eläneitä lap­sia, joil­la läh­es aina on oma van­hempi per­heessä ja on ollut vas­ta­syn­tyneestä asti. Nämäkin ovat sup­pei­ta ja valikoitunei­ta aineis­to­ja ja aivan riit­tämät­tömäl­lä aikavälil­lä tehtyjä. 

    Yhtä kaik­ki, vaik­ka ne pitäi­sivätkin paikkansa eli että ainakin les­bop­er­heis­sä kas­vaa vähin­tään yhtä “hyviä” lap­sia kuin het­erop­er­heis­sä niin: 

    Ei kovin sen­si­ti­ivi­nen tarvitse olla lapsen mie­len maail­maan näh­den ymmärtääk­seen, että tilanne on ratkai­se­van eri­lainen, kun lap­si tulee pikku­lap­si-iässä vieraiden ihmis­ten pari­in täysin eri­lais­es­ta kult­tuuriym­päristöstä kuin että elää biol­o­gisen äitin­sä kanssa, jol­la on puolisona nainen.

    1. Men­nään nyt tuo­hon Mai­ja ja Mir­ja ‑esimerkki­in.
      Kun hark­in­taan adop­tio­ta, vaikka­pa koti­maista adop­tio­ta suo­raan syn­ny­tys­laitok­selta, Mir­ja saa adop­toi­da lapsen yksin tuo­hon kolmivuorotyön hel­vetti­in, mut­ta ei, jos asuu Mar­jan kanssa samas­sa taloudessa. Vään­nä nyt tämä logi­ik­ka rautalangasta!

  121. En halua kysyä. Kristinopin idean mukaan elämme kaik­ki synnissä.

    Ihan muu­ta­man sadan tai tuhan­nen tapauk­sen takia use­am­man henkilön avi­o­li­it­toa ei kan­na­ta ruve­ta mah­dol­lis­ta­maan. Vähän samas­ta syys­tä, jol­la vas­tu­s­tat Kirkkon­um­men moottoritietä.

  122. Eli­na:

    Ajat­telu­ni on tyystin eri­lainen. En pidä aikuis­ten homo­jen oikeuk­sia minkään arvoisi­na las­ten oikeuk­sien rin­nal­la. Sori vain, kaik­ki homot! Tykkään teistä kyl­lä ja hali ja silleen.

    Niin? Sin­ul­ta on vielä sel­ven­tämät­tä se, mil­lä taval­la syr­jivän erot­telun pois­t­a­mi­nen laista sotisi las­ten oikeuk­sia vas­taan. Suh­taudut kuin las­ten ja aikuis­ten oikeudet oli­si­vat poikkeuk­set­ta ris­tiri­idas­sa, ja aikuis­ten oikeuk­sien tasa-arvois­t­a­mi­nen muka väistämät­tä heiken­täisi las­ten oloja.

    En minä vaa­di sin­ul­ta linkke­jä siitä, että homoad­op­tiot ovat turmi­ol­lisia ja johta­vat kado­tuk­seen, vaan toivon sin­un vain ker­to­van, mik­si ennakkolu­u­loa (= “homot ovat kelvot­to­mia van­hempia”), jota ei ole tieteel­lis­es­ti toden­net­tu, tulisi lakikir­jois­sa levit­tää yhteiskun­taan (sitä varten meil­lä on Raa­mat­tu — samaa son­taa on ihan turha kir­ja­ta vielä laki­inkin). Jos homopariskun­ta on tar­joamien­sa olo­suhtei­den vuok­si vas­taavaa het­eroparia huonom­pi adop­tio­van­hem­mik­si, tämä erot­telu kyl­lä tulee ilmi käytän­nön tasol­la kun adop­tiopäätök­siä tehdään. Jos erot­telu tehdään lain tasol­la, annetaan ymmärtää, että homot ovat niin totaalisen kelvot­to­mia, ettei hei­dän voi antaa edes yrit­tää kil­pail­la het­ero­pare­ja vastaan.

    Pitäy­dyn vain siinä anti-les­bofem­i­nis­tisen koulukun­nan käsi­tyk­sessä, että lapsel­la on hyvä olla äiti ja isä. Tämä tarkoit­taa miestä ja naista per­heessä. Jos meil­lä on mah­dol­lisu­us tar­jo­ta tämä lähtöko­h­ta adop­ti­o­lapselle kaikkien muiden olo­suhde­tek­i­jöi­den ollessa kun­nos­sa, niin tehkäämme niin.

    Jos. Entäpä jos joskus jos­sakin tilanteessa ei ole? Pitäisitkö sil­loin parem­pana lapsen pää­tymistä yksin­huolta­jalle kuin homopar­ille? Itse pidän selvänä, että kak­si ter­vet­tä ja rakas­tavaa van­hempaa on paljon parem­pi kuin yksi. Yksin­huolta­jil­ta adop­tio­ta ei kuitenkaan ole kiel­let­ty laissa.

    Tämä ei tarkoi­ta, etteikö täyspäisiä ja onnel­lisia ihmisiä sukeu­tu­isi myös sateenkaariper­heistä, mut­ta kuten joku yllä tote­sikin, heitä sukeu­tuu ihan kaiken­lai­sista olo­suhteista — myös koulukodeista.

    Kyl­lä kai se nyt ainakin on aika hyvin tutkit­tu jut­tu, että adoptiovanhemmat/kasvattiperhe on keskimäärin kouluko­tia parem­pi vai­h­toe­hto. Oletko muuten tutus­tunut siihen tutkimuk­seen, joka osoit­ti homo­jen las­ten pär­jäävän mui­ta parem­min, vai dis­sail­itko sitä ihan tek­i­jöi­den sukupuolisen suun­tau­tuneisu­u­den nojalla?

  123. Pelko, että lap­sia kiusa­taan hei­dän van­hempi­en­sa suh­teen tai suh­teen “eri­laisu­u­den” takia, on samaa sar­jaa kuin pelko, että sekali­it­to­jen (siis sel­l­ais­ten epäpuh­taiden suhtei­den, jois­sa toinen on neit­seelli­nen skan­d­i­naavi, ja toinen eläimelli­nen etelän olento)lapset koke­vat syrjintää.

    Var­maan on Suomes­sa sel­l­aisi­akin seu­tu­ja, jois­sa pelkkä kirkoon kuu­lumat­to­muus ja toive saa­da sen mukaista koulu­ope­tus­ta aiheut­ta­vat ympäristössä rajua pahek­sun­taa ja leimaa­vat las­ta van­hempi­en val­in­to­jen täh­den. Niin se nyt vain on. Mut­ta annet­takoon näille pilkkakirvei­den heilut­ta­jille anteek­si, sil­lä he eivät tiedä, mitä he tekevät.

  124. Tämä Eli­nan argu­men­toin­ti olisi huvit­tavaa jollei se olisi niin surullista. 

    Pitäisi­hän se nyt olla kaikille selvää, että kos­ka “ei jokainen rip­uli­in kuol­e­va lap­si ole kodi­ton orpo” ja kehi­tys­maat “eivät tai­da halu­ta” antaa lap­sia adop­tioon homop­er­heisi­in, homo­jen adop­tio-oikeus pitää kieltää Suomen lain­säädän­nössä. Mik­sikö? No tietysti lapsen edun vuoksi.

    Eli­na voi ker­toa kuin­ka mon­een ker­taan tahansa “tykkäävän­sä” homoista ja pitävän­sä lapsen etua homo­jen etua tärkeäm­pänä, mut­ta nämä argu­men­tit ker­to­vat kyl­lä täysin päivän­selvästi täysin päinvastaista.

    tcrown ihmetteli kv-adop­tion vaikeut­ta, kun maail­mas­sa elää paljon lap­sia huonois­sa olois­sa. Sen jäl­keen, kun Suomes­ta lähetet­ti­in sota­lap­sia Ruot­si­in, on opit­tu, että lapsen on useim­miten parem­pi olla omien van­hempi­en­sa kanssa huonois­sa olois­sa kuin parem­mis­sa olois­sa vier­aas­sa maassa.

    Minä puhuin orvoista. Orpo on lap­si, jon­ka van­hem­mat ovat kuolleet. Eli näi­den vai­h­toe­hdot eivät ole omien van­hempi­en kanssa huonois­sa olois­sa vs. muiden van­hempi­en kanssa hyvis­sä olois­sa, vaan ilman van­hempia las­tenkodis­sa huonois­sa olois­sa vs muiden van­hempi­en kanssa vier­aas­sa maassa.

  125. Eli­na:

    Ajatel­laan, että on kak­si yksin­huolta­jaa Mar­ja ja Mir­ja, jot­ka ovat täysin ident­tiset kaik­il­ta omi­naisuuk­sil­taan. Mut­ta Mar­ja on osapäivätöis­sä ark­isin kahdek­sas­ta kah­teen ja Mir­ja tekee täysiä päiviä kolmivuorotyössä. Toden­näköis­es­ti lapsen on seesteisem­pää ja vakaam­paa elää Mar­jan kanssa.

    Tämä ei tarkoi­ta, että Mir­ja olisi huonom­pi ihmi­nen. Se tarkoit­taa vain, että olo­suh­teet ovat Mar­jan kodin piiris­sä lapsen kannal­ta paremmat.

    Ja nimeno­maan sik­si lais­sa ei lue, että kolmivuorotyötä tekevät eivät voi adop­toi­da, vaan näi­den olo­suhtei­den ja niiden vahin­gol­lisu­u­den arvioin­ti jätetään adop­tio­pros­essin aikana tehtäväk­si. Tämä sik­si, että kyse ei — kuten itsekin san­ot — ole Mir­jan henkilöko­htais­es­ta huonom­muud­es­ta ihmisenä, vaan olosuhteista.

    Samoin tulisi toimia homoparienkin kohdal­la. Jos kat­so­taan, että samaa sukupuol­ta ole­vat van­hem­mat ovat lapsen olo­ja heiken­tävä olo­suhde, niin sit­ten kat­so­taan. Mut­ta se, ettei homo­ja edes hyväksytä arvioin­tipros­es­si­in mukaan, viit­taa syr­jin­tään henkilöko­htais­ten omi­naisuuk­sien perus­teel­la. Eli juuri siihen käsi­tyk­seen, että homot eivät edes mis­sään yksit­täistapauk­ses­sa voi olla kelvol­lisia vanhempia.

  126. Marko Hami­lo,

    Nimeno­maan sama logi­ik­ka, mut­ta nois­sa pelataan eri asioil­la. Yri­tyk­sen toim­intakykyä voi minus­ta väli­aikaises­ti tasa-arvois­tu­mispyrkimys­ten nimis­sä heiken­tää, jos ja kun tämä johtuu siitä ettei yri­tyk­sessä ole ymmär­ret­ty arvostaa per­in­teis­es­tä miehis­es­tä mallista poikkeav­ia per­soo­nia tietoi­neen ja taitoi­neen. Mut­ta lapsen edun heiken­tämistä en hyväksy edes tilapäis­es­ti, vaik­ka pyrkimyk­senä olisikin yhteiskun­nan tasa-arvois­tu­misen nopeuttaminen.

  127. Eli­na:

    Toisaal­ta jokaisen uuden lain kohdal­la pitäisi vähän miet­tiä, mitä se käytän­nössä tarkoit­taa. Jos lail­la ei ole mitään merk­i­tys­tä, niin mik­si sitä edes laatia?

    Täl­lä lakimuu­tok­sel­la olisi suuri merk­i­tys. Ei var­maankaan juuri sin­ulle, jota tämä asia ei mitä ilmeisim­min henkilöko­htais­es­ti kos­ke­ta muuten kuin siten, että joudut mm. sietämään inhot­ta­van sievis­televän ‘sateenkaariperhe’-sanan käyt­töä, ja mitä kaikkea. Minäkään en voi kuin arvail­la, miltä lain tasol­la syr­ji­tyk­si tulem­i­nen mah­taa tun­tua ja mil­lä kaikil­la tavoil­la se vaikut­taa elämään. Uskon siis heitä, joil­la on asi­as­ta kokemusta.

    Jos todel­la ajat las­ten oikeuk­sia ja pidät opti­maal­isia kasvuolo­suhtei­ta tärkeinä, yritä muis­taa että myös jokainen homo on ker­ran lap­si. Homovi­hamieli­nen yhteiskun­ta, joka mm. säätää lakin­sakin homot ja het­erot erot­tele­viksi, aiheut­taa homosek­suaal­isille nuo­rille nelink­er­taisen itse­murhariskin mui­hin nuori­in verrattuna.

  128. Ei Mir­ja saisikaan adop­ti­o­las­ta noil­la työjär­jeste­ly­il­lä, vaan ne pitäisi muuttaa. 

    Esimerkki­ni tarkoi­tus oli osoit­taa vain se, että ei ihmisen huonous/hyvyys per­soo­nana ratkaise tässä homoad­op­tioasi­as­sa, vaan olo­suh­teet. Eri­tyis­es­ti nyt ulko­mail­ta jo vau­vaiän ohit­tanei­ta ajat­te­len, kos­ka koti­maisia adop­tioi­ta on vain mur­to-osa kaikista. 

    Nämä otto­lapset ovat usein erit­täin haas­tavia ja pahoin deprivoitunei­ta. Ylilääkäri ja las­tenpsyka­tri Jari Sinkko­nen kir­joit­taa artikke­lis­saan Duodecimissa: 

    Ver­hul­stin ym. (1995) mukaan ulko­mail­ta adop­toidut lapset ovat yliedustet­tuina las­ten- ja nuorisop­syki­a­trisil­la osas­toil­la Hol­lan­nis­sa. Tästä ilmiöstä on tehty joitakin havain­to­ja Suomes­sakin. Ongelmien taustal­la ovat taval­lis­es­ti lapsen vaikeudet tur­val­lisen suh­teen luomises­sa ottovanhempiinsa. 

    Jari Sinkko­nen myös vas­tus­taa homo­jen adop­tio-oikeut­ta niil­lä perusteil­la, joi­ta olen jo tässä ketjus­sa use­aan otteeseen esittänyt. 

    Miten lapsen tilanne voisi olla parem­pi kiin­tymys­suhtei­den syn­tymisen osalta, kun per­he ei täytä nor­maalin peruskodin kri­teere­itä, vaan van­hempi­en suh­teen eri­laisu­u­den työstämi­nen vie lapsen voimavaro­ja? Eikö nyt mene kaali­in, että lapsen etu ajaa tässä kaiken edelle? Lap­si ei ole mikään sub­jek­ti­ivi­nen joka­homon oikeus. 

    Osoit­takaa te, vas­takkaisen näke­myk­sen edus­ta­jat, nyt vuorostanne, että tilanne olisi parem­pi. Minä olen kaikkeni yrit­tänyt osoit­taa, että ei olisi. 

    Nämä biol­o­gisen van­hempansa kanssa eläneet homoparien lapset eivät totis­es­ti riitä evi­denssik­si. Niis­sä on kyse aivan eri asi­as­ta kuin adoptiossa.

  129. Gc kir­joit­ti: “jos jol­lakin on viisi naista, niin neljäl­lä muul­la ei sit­ten ole yhtään”

    Tätä taas tas­apain­ot­taisi yhden naisen use­ampi aviomies. Myös samaa sukupuol­ta ole­vien avoli­itoil­la on vas­taa­va vaiku­tus. Les­bopar­it vievät kak­si naista avi­o­li­it­tomarkki­noil­ta. Miehet voisi­vat kan­nat­taa miespuolisia homo­pare­ja sil­lä perus­teel­la, että näin avi­o­li­it­tomarkki­noille jää enem­män naisia valittavaksi.

    Mut­ta eiköhän näis­sä asiois­sa ole paras kuun­nel­la sydä­men ään­tä. Voisi olla parem­pi antaa kaikkien avioitua sen henkilön kanssa, jon­ka kanssa halu­aa avioitua (ja joka halu­aa avioitua tämän henkilön kanssa). Samaa sukupuol­ta ole­vien ja moni­aviois­t­en aiheut­ta­ma vääristymä ei ole liian suuri.

    (huom. en kir­joit­tanut “sydäm­m­men”, vaik­ka sydämeen saat­taisi ainakin jois­sain kult­tuureis­sa joskus mah­tua use­ampikin ämmä :-).)

  130. Tässä vielä yksi pulmatehtävä.

    Orvok­si jääneil­lä lap­sil­la on suku­laisi­na vain edes­men­neen isän van­hapi­ika sisko ja edes­men­neen äidin van­hapoi­ka veli. Las­ten paras­ta ajatellen (vas­tui­ta, talout­ta, per­in­töjär­jeste­ly­itä) las­ten täti ja setä menevät naimisi­in ja adop­toi­vat lapset. Tädin ja sedän välil­lä ei ole mitään romant­tista, vaan kyse on vain molem­pi­en halu­a­mas­ta käytän­nön järjestelystä.

    Kaik­ki menee lain, kirkon ja nyky­is­ten adop­tiokäytän­tö­jen mukaan (pait­si että pari joutuu alt­tar­il­la vale­htele­maan aiko­vansa rakas­taa toisi­aan elämän­sä lop­pu­un asti). Sama kuvio ei kuitenkaan toimisi, jos nuo kak­si henkilöä oli­si­vat samaa sukupuol­ta tai jos he oli­si­vat samaa sis­arus­sar­jaa. Jos kak­si samaa sukupuol­ta ole­vaa tai lähisuku­laista muo­dostaa rek­isteröi­dyn parisuh­teen lap­sia tukeak­seen, he eivät ehkä halua viestit­tää ulko­maail­malle ole­vansa myös rakastavaisia.

    Tulisiko siis val­tion mah­dol­lis­taa myös “las­ten kas­vat­tamisek­si solmi­tut juridis­et liitot”? Tässä ei ole mitään erikoista siinä mielessä, että onhan nytkin moni avi­o­li­it­to kasas­sa vain las­ten vuok­si. Ja maail­mal­la liikkuu myös ela­tusvelvol­lisia. Vai onko tässä kyse vapaae­htois­es­ta ela­tusvelvol­lisu­usjär­jestelystä (myös per­im­isen sisältävästä)?

  131. Osmo, Eli­nakin tuos­sa jo myön­si, että on tilantei­ta, jois­sa (koti­mainen) adop­tio sateenkaariper­heeseen on lapsen kannal­ta paras vai­h­toe­hto. Nämä tilanteet ovat peräti harv­inaisia, mut­ta eivät mah­dot­to­mia, ja sik­si niitä ei pidä lain­säädän­nöl­lä erik­seen kieltää. 

    Luulen, että täl­laisen adop­tion mah­dol­lis­tamista vas­tus­ta­vat usko­vat vas­tus­ta­vansa jotain ihan muu­ta. Pelkäävät, että lap­sia alet­taisi­in tasa-arvon nimis­sä jael­la per­heisi­in lapsen edun vas­tais­es­ti aivan miten sat­tuu. Toisaal­ta var­maankin jotkut odot­ta­vat, että saisi­vat kaipaa­mansa lapsen hyvinkin hel­posti, jos vain laki adop­tion sal­lisi. Tosi­asi­as­sa kysymys on hyvin harv­inai­sista tapauk­sista, kos­ka lakikin läh­tee siitä, että kat­so­taan lapsen etua.

    En muuten pitäisi mah­dot­tomana sitä, että hyvin epäsään­nöl­listä vuorotyötä tekevä yksinäin­hak­i­ja kat­sot­taisi­in nais­paria huonom­mak­si vai­h­toe­hdok­si, kun lapsen etua arvioidaan. Toisaal­ta on vaikea uskoa, ettei olisi näitä molem­pia parem­paa per­het­tä las­ta odot­ta­mas­sa. Adop­ti­o­las­ta odot­ta­vat per­heethän eivät ole minkään­laises­sa jonos­sa, vaan joka lapselle pyritään val­it­se­maan las­ta odot­tavista per­heistä se kaikkein sopivin per­he. Tämä tekee adop­ti­o­lapsen odot­tamis­es­ti hyvin stressaavaa.

  132. Eli­na:Miten ihmeessä nyt sanois­in tämän niin, että tulisin ymmär­re­tyk­si?

    Ei ongel­masi ole se, että et tulisi ymmär­re­tyk­si. Ongel­masi on se, että tulet ymmär­re­tyk­si ja olet väärässä.

    Capisce?

  133. Saara: ”Itse pidän selvänä, että kak­si ter­vet­tä ja rakas­tavaa van­hempaa on paljon parem­pi kuin yksi.”

    Ja kolme on parem­pi kuin kaksi.

  134. Paljon on ker­tynyt kom­men­toitavaa yhden met­sälenkin aikana, mut­ta aloi­tan tästä ja palaan ilok­senne kyl­lä asi­aan myöhem­min muiden asioiden osalta: 

    Saara väit­tää:

    Homovi­hamieli­nen yhteiskun­ta, joka mm. säätää lakin­sakin homot ja het­erot erot­tele­viksi, aiheut­taa homosek­suaal­isille nuo­rille nelink­er­taisen itse­murhariskin mui­hin nuori­in verrattuna.

    Mitähän näyt­töä on siitä, että juuri “homovi­hamieli­nen yhteiskun­ta” aiheut­taa tämän kohon­neen itsemurhariskin?

    Aikuis­tu­val­la ihmisel­lä on kosolti kaiken­laisia sisäisiä ris­tiri­ito­ja. Kun tähän palet­ti­in lisää sek­suaalisen poikkeavu­u­den, niin ei ole help­poa …ei.

    Käsit­tääk­seni homo­jen itse­murharis­ki on merk­it­sevästi suurem­pi myös alueil­la, jos­sa homous on läh­es nor­mi — tietyis­sä Yhdys­val­to­jen kaupungeissa. 

    Tämä väit­tämä vaatii toki läh­teen, joka tulee mah­dol­lis­es­ti myöhemmin.

  135. Se, että adop­toidut lapset ovat yliedustet­tuina las­ten- ja nuorisop­syki­a­trisil­la osas­toil­la, selitetään usein adop­tion vaiku­tuk­se­na, mut­ta tätä ei kuitenkaan voi­da kon­trol­loi­da kaksoissokkokokeilla.

    Jos ajat­telette tarkem­min, minkälaisia lap­sia joudu­taan anta­maan adop­toitavak­si, so. minkälaiset per­in­tötek­i­jät, raskau­de­naikaiset olo­suh­teet jne. näil­lä lap­sil­la usein on, niin en olisi lainkaan yllät­tynyt, jos adop­tio näi­den las­ten kohdal­la vähen­täisi niitä ongelmia, joi­ta lapselle olisi muuten tullut. 

    Se, että laki sal­lisi homoparien adop­toi­da, ei muut­taisi tätä toden­näköis­es­ti mihinkään. Eräs mieskol­le­gani (hol­lan­ti­lainen) on hol­lan­ti­laisen lain mukaises­ti naimi­sis­sa miehen kanssa ja hän tote­si, että adop­tion lail­lisu­ud­es­ta huoli­mat­ta se on käytän­nössä mah­do­ton­ta, kos­ka lap­sia on niin vähän ja käytän­nössä het­erot menevät ohi. Hän ei tun­tunut pitävän sitä eri­tyisen epäreilu­na, vaik­ka he kuulem­ma halu­aisi­vatkin lapsen. 

    Tun­nen läjäpäin het­eroi­ta, joille en ikinä antaisi omaa las­tani edes hoidet­tavak­si, ja joitain joiden kohdal­la rehellis­es­ti sanoen ihmette­len miten hövelisti meil­lä suh­taudu­taan siihen, kuka saa tehdä lap­sia. Käsi­aseen han­kkimista ollaan tekemässä käytän­nössä mah­dot­tomak­si, ja samaan aikaan tuol­la on naisia, jot­ka tehtail­e­vat muk­su­ja täysin piit­taa­mat­ta näi­den hyv­in­voin­nista. Jos nyt keski­tyt­täisi­in niihin oikeisi­in ongelmi­in ensin: homo­jen adop­tio-oikeus ei ole ongel­ma, se todel­li­nen ongel­ma on joidenkin het­eroiden mah­dol­lisu­us tehdä lap­sia ilman mitään kontrollia.

  136. Saar­alle vielä, joka sanoo: 

    Minäkään en voi kuin arvail­la, miltä lain tasol­la syr­ji­tyk­si tulem­i­nen mah­taa tun­tua ja mil­lä kaikil­la tavoil­la se vaikut­taa elämään. Uskon siis heitä, joil­la on asi­as­ta kokemusta.

    Niin.. tässä seu­raa nyt jatku­vasti min­un näkökul­mas­tani kategoriavirhe. 

    Pidän täysin tois­si­jaise­na, miltä aikuis­es­ta homos­ta tun­tuu. En yhden­tekevänä, mut­ta täysin toissijaisena. 

    Ajat­te­len adop­toitavaa las­ta. Minäkin voin vain arvail­la, miltä hänestä tun­tuu kaiken eri­laisu­u­den keskel­lä selitel­lä vielä “kah­ta iskää” kysymyk­si­in: eik­sul­la oo äitii…? 

    Arvaus on, että todel­la pahalta. 

    Nai­ivia minulta?

  137. Riit­ta
    “Sylt­ty, niin kauan kuin ihmisiltä kysel­lään sivi­il­isää­tyä mitä kum­mallisim­mis­sa paikois­sa, ei ole oikein hyvä jut­tu, että het­eroiden ja homo­jen siivil­isäädyl­lä on eri nim­i­tys ei ole hyvä juttu. ”

    Se on vain sin­un mielip­i­teesi, minus­ta asia kun on täysin päinvastoin.

  138. Saara: “Oletko muuten tutus­tunut siihen tutkimuk­seen, joka osoit­ti homo­jen las­ten pär­jäävän mui­ta paremmin,”

    San­o­taan nyt vielä ker­ran, että sel­l­aista tutkimus­ta ei ole ole­mas­sa. Kuten ei sel­l­ais­takaan, joka todis­taisi homo­jen lap­sista tule­van parem­pia ihmisiä. Tämä on tiet­ty­jen piirien fan­ta­sia mut­ta odot­taa todistustaan. 

    Peruste­lut voi lukea yltä use­am­mas­ta viestistä. Pis­tetään vielä ikään kuin meta­pe­rustelu: Mikä tahoa saa päät­tää mil­loin ihmi­nen pär­jää parem­min tai on parem­pi kuin toinen ihmi­nen? Tämä on ja pysyy ikuisuuskysymyksenä.

    Ko. tutkimuskaan ei toki kehdan­nut väit­tää tietävän­sä absolu­ut­tista totu­ut­ta uni­ver­saalin pär­jäämisen tai hyvyy­den luon­teesta. Tyyp­il­lisen holtit­tomas­sa uuti­soin­nis­sa sen sijaan vedet­ti­in mutkia suo­rak­si samaan tapaan kuin sinä ja Soin­in­vaara eli väitet­ti­in tutkimuk­ses­sa selvite­tyn, että les­bo­jen lap­sista tulee parem­pia kuin het­ero­jen lapsista. 

    Jos tuon “jour­nal­istinäke­myk­sen” hyväksyy, on siis sitä mieltä, että esimerkik­si henkilö, joka ei riko rajo­ja on parem­pi kuin sel­l­ainen joka rikkoo. 

    Kieltämät­tä yhteiskun­tamme liikkuu sel­l­aiseen suun­taan, että rajo­jen rikkomis­es­ta ran­gais­taan vuosi vuodelta enem­män. Joku kut­suu kehi­tys­tä yhteiskun­nan fem­i­nisoi­tu­misek­si (ter­mi on epäreilu mut­ta myös tietyssä mielessä tot­ta). Kuitenkin yhteiskun­ta saa muut­tua vielä radikaal­isti lisää nais­maisem­mak­si, ennen kuin les­bo­jen lapset automaat­tis­es­ti voisi­vat edes peri­aat­teessa olla parem­min valmis­tunei­ta kasvun ja aikuisu­u­den haasteisiin.

    Tai sit­ten kehi­tysp­sykolo­gia ei tiedä mitään.

    Muuten mie­lenki­in­toista on, että en huo­man­nut kenenkään puhuneen miespuolis­ten homo­jen adop­tio-oikeud­es­ta. Kult­tuuris­sa, jos­sa miesten kan­nat­taa vält­tää tilantei­ta, jois­sa joutuu yksin vier­aan tai ei-oman lapsen kanssa samaan tilaan, se on ymmär­ret­tävää vai mis­tä muus­ta voi olla kysymys?

  139. Eli­na, mitäs jos adop­tio­van­hem­mat oli­si­vat mus­tai­hoisia? Voisiko­han se tun­tua laps­es­ta häm­men­tävältä? Voisi­vatko kouluk­iusaa­jat huudel­la hänelle asi­as­ta? Halu­at kai sen­tään raja­ta pien­im­mätkin ylimääräiset rasit­teet pois adop­ti­o­lapsen elämästä?

  140. Juho Laatu: “Tätä taas tas­apain­ot­taisi yhden naisen use­ampi aviomies. Myös samaa sukupuol­ta ole­vien avoli­itoil­la on vas­taa­va vaiku­tus. Les­bopar­it vievät kak­si naista avi­o­li­it­tomarkki­noil­ta. Miehet voisi­vat kan­nat­taa miespuolisia homo­pare­ja sil­lä perus­teel­la, että näin avi­o­li­it­tomarkki­noille jää enem­män naisia valittavaksi.”

    Polyan­dria, sel­l­ainen moni­avioisu­us, jos­sa naisel­la on mon­ta miestä, on äärim­mäisen harv­inaista ja ymmär­ret­tävästä syys­tä. Miehillä kun on tarve lisään­tyä, ja sik­si mies pyrkii tilanteeseen jos­sa on mah­dol­lisim­man var­ma onnis­tu­mis­es­taan. Polyan­dri­as­sa miehet eivät koskaan tietäisi, kuka on onnis­tunut ja kuka ei. Tilanne johtaisi joko liiton hajoamiseen tai kiivaisi­in riitoi­hin, joiden tarkoi­tus olisi elim­i­noi­da muiden lisääntymismahdollisuudet. 

    Sim­panssit nap­sa­se­vat sil­loin täl­löin kil­pail­i­jan kivek­set ham­pail­laan tässä tarkoituk­ses­sa. Samaa, muuten, uhkasi Jesse “Alfanekru” Jack­son tehdä nuorelle haas­ta­jalleen Barack Obamalle. 

    Polyg­y­ni­as­sa ei ole lainkaan täl­laista säh­lin­gin vaaraa.

    Mitä siis tehdä yli­jäämämiehille sit­ten kun polyg­a­mia hyväksytään? Homok­si ryhtymi­nen on ilmeis­es­ti suurelle osalle miehistä äärim­mäisen han­kalaa. Esimerkik­si min­ulle se olisi kai mah­do­ton­ta. Toisaal­ta anti­ikin Kreikan koke­muk­set ker­to­vat siitä, että sopi­val­la ehdol­lis­tamisel­la homok­si muut­ta­mi­nen onnis­tuu. Ehkä. Lähdeaineis­to on niin vajaa­ta, että homostelun yleisyy­destä ei voi­da mitään var­maa sanoa.

    Onnek­si jää jäl­jelle kas­traa­tio, kemi­alli­nen tai oikea. Kun sek­suaa­li­nen halua katoaa, ei koe naiset­to­muut­takaan ongel­mana. Jos lap­sia kaipaa, adop­tio var­maan onnis­tuu, kun ei ole SITÄ riskiä.

    Todet­takoon vielä, että polyg­y­nia on jo jos­sain määrin tot­ta. Sel­l­ais­ten miesten määrä, jot­ka eivät ole koskaan naineet, on merkit­tävästi suurem­pi kuin vas­taavien nais­ten. Les­bo­suh­teetkin näyt­tävä ole­maan yleistymään päin. Naiset ovat tässä suh­teessa keskimäärin miehiä suvaitsevaisempia.

  141. Gc

    Nimit­täin jos jol­lakin on viisi naista, niin neljäl­lä muul­la ei sit­ten ole yhtään. 

    Jos­sain päin maail­maa tämä ei ole pelkästään aka­teem­i­nen kysymys. Yhdys­val­lois­sa on enem­män ja vähem­man sul­je­tuis­sa yhteisöis­sä eläviä moni­avioisu­ut­ta har­joit­tavia mor­moni­lahko­ja, jois­sa miehel­lä saat­taa olla hyvinkin mon­ta vaimoa (nämä eivät siis kuu­lu moni­aivoisu­ud­es­ta luop­uneeseen suurim­paan LDS-kirkkoon). Ainakin pari näistä yhteisöistä on pää­tynyt uutisi­in sen takia, että ne karkot­ta­vat kesku­ud­estaan eri­lais­ten tekosyi­den var­jol­la tun­tu­van osan myöhäis­tei­ni-ikään tule­vista pojista. Näille ei löy­dy omas­ta porukas­ta vaimoa ja naimat­tomana elelem­i­nen ei ole suo­ta­va tilanne sekään. Mor­mon­i­naisille voisi tietysti men­nä esit­tämään tasa-arvon ja tas­apain­on nimis­sä use­am­man miehen naimista.

  142. tcrown,

    Siteer­aat nyt Riit­taa 11.24 antaen ymmärtää, että lain­aus olisi minun. 

    Ei siinä mitään, voin allekir­joit­taa kyl­lä Riitan sanomisen tässä asiassa. 

    Mut­ta tarkku­ut­ta kuitenkin kiitos..

    tcrown sanoo:

    Tämä Eli­nan argu­men­toin­ti olisi huvit­tavaa jollei se olisi niin surullista.

    En tiedä tekeekö johonkuhun tämä alen­tu­va tyyli vaiku­tuk­sen ja saa vaku­ut­tumaan yliv­er­taisu­ud­estasi min­u­un näh­den. Sama­pa se…, itse kat­son, että tuol­laiseen tyyli­in tur­vau­tu­mi­nen viit­taa aina asia-argu­ment­tien vähäisyyteen. 

    Eli huvi­tu rauhas­sa tai ole surulli­nen, eipä liity tähän keskustelu­un lain.

  143. Tätä olenkin odot­tanut. Sitä en kyl­lä odot­tanut, että tuli Tiedemieheltä: 

    Tun­nen läjäpäin het­eroi­ta, joille en ikinä antaisi omaa las­tani edes hoidet­tavak­si, ja joitain joiden kohdal­la rehellis­es­ti sanoen ihmette­len miten hövelisti meil­lä suh­taudu­taan siihen, kuka saa tehdä lapsia.

    Just!

    Kos­ka on ole­mas­sa huono­ja heteroita/heterovanhempia, niin homoille ado­pi­to-oikeus nyt ja heti. 

    (no,… okei ei TM ihan näin sanonut, mut­ta näin on perustel­tu paljonkin muual­la homo­jen adoptio-oikeutta)

  144. Eli­na, mitäs jos adop­tio­van­hem­mat oli­si­vat mus­tai­hoisia? Voisiko­han se tun­tua laps­es­ta hämmentävältä? 

    Ei tietenkään, jos lap­sikin on tum­mai­hoinen. Se olisi ain­oas­taan posi­ti­ivi­nen asia. Biolo­giaa ei pidä ohit­taa, vaik­ka jotkut val­opäät ovatkin keksi­neet, että sukupuoli ja ihon­väri ovat vain sosi­aal­isia konstruktioita. 

    Minä en muuten ole ottanut mitään kan­taa kouluk­iusaamiseen. Ihan las­ten vil­pit­tömät ei-pahan­suo­vat kysymyk­setkin voivat olla kiusal­lisia sil­loin kun asia on vaikea itselle. 

    Kiusaamista liioitel­laan, se on min­un näke­myk­seni. Sitä en pidä eri­tyisenä riskitek­i­jänä, joskin sekin ehkä pitää ottaa huomioon. 

    Adop­ti­o­lap­sil­la on usein oppimis­vaikeuk­sia virik­keet­tömän varhais­lap­su­u­den, kieli­v­aikeuk­sien ja ehkä muidenkin tek­i­jöi­den takia. Kaik­ki riskitek­i­jät yhdessä voivat toki altistaa myös kiusaamiselle. 

    Että mik­si yksi riskitek­i­jä lisää? En ymmär­rä, kun jokaiselle tar­jo­tulle lapselle on het­erop­er­hekin tarjolla. 

    Mik­si tieten tah­toen halu­at­te lisätä sel­l­aisen lapsen taakkaa, joka joutuu miet­timään “kuka minä olen, mis­tä minä olen tul­lut, mik­si min­ut on hylät­ty jne”. Pitäkää nyyhk­i­jänä, mut­ta nämä ovat jokaisen adop­ti­o­lapsen todel­lisu­ut­ta. Kenel­lä vähem­män ja kenel­lä enemmän. 

    Mik­si tämän lapsen pitää vielä miet­tiä, että mik­si muil­la on äiti ja isä ja hänel­lä jotain ihan muuta? 

    Mik­si?

    1. Voisin ymmärtää Eli­naa, jos hän olisi sil­lä kan­nal­la, että adop­toitaes­sa vau­vaiän ohit­tainei­ta lap­sia homo­fo­bi­ai­sista maista homous olisi peruste muiden joukos­sa. En tiedä, onko tuo kult­tuur­ishok­ki niin val­ta­va adop­toitaes­sa vau­vaikäistä, joka tuskin on pystynyt imemään kohdus­sa syn­ny­in­maansa homoasenteita.
      Voisi olla jotenkin järkevästi perusteltavis­sa, että homop­er­heisi­in ei voisi adop­toi­da, pait­si jos se on lapsen etu, mut­ta nyt laki on ymmärtääk­seni kir­joitet­tu niin, ettei voi adop­toi­da, vaik­ka se olisi lapsen kiis­ta­ton etu. Tämä on pelkästään syrjivää.
      Suuri osa suo­ma­laista adop­tioista tehdään maaseudul­la omaisu­u­den jär­jestelemisek­si — siis per­in­töveron kiertämisek­si. Setä ei voi nyt adop­toi­da 17-vuo­ti­as­ta vel­jen­poikaansa rin­ta­peri­ullisek­seen, jos hän on rek­isteröidyssä parisuh­teessa. Tähän kun vielä kuulisi Elinal­ta perustelut.

  145. Tiedemies,

    Jos nyt keski­tyt­täisi­in niihin oikeisi­in ongelmi­in ensin: homo­jen adop­tio-oikeus ei ole ongel­ma, se todel­li­nen ongel­ma on joidenkin het­eroiden mah­dol­lisu­us tehdä lap­sia ilman mitään kontrollia.

    Minä,

    Mitä lahom­pi lat­va, sen kovem­pi tyvi. Kyl­lä kansa tietää.

  146. Saara:

    “Yri­tyk­sen toim­intakykyä voi minus­ta väli­aikaises­ti tasa-arvois­tu­mispyrkimys­ten nimis­sä heiken­tää, jos ja kun tämä johtuu siitä ettei yri­tyk­sessä ole ymmär­ret­ty arvostaa per­in­teis­es­tä miehis­es­tä mallista poikkeav­ia per­soo­nia tietoi­neen ja taitoineen”

    Ja miten osoi­tat, että yri­tyk­sessä “ei ole ymmär­ret­tyr­vostaa per­in­teis­es­tä miehis­es­tä mallista poikkeav­ia per­soo­nia tietoi­neen ja taitoi­neen”? Mitä jos yri­tys onkin vain yrit­tänyt parhaansa mukaan mak­si­moi­da tulo­jaan ja tämän mak­si­moin­nin seu­rauk­se­na hal­li­tuk­seen on sat­tunut pää­tymään pääasi­as­sa miehiä?

    Sukupuo­liki­in­tiöitä pörssiy­htiöi­den hal­li­tuk­si­in ei yksinker­tais­es­ti ole mah­dol­lista perustel­la mil­lään kestäväl­lä logiikalla.

  147. Kas vain eli kän­sä. Tämä keskustelu on soljunut keskusteluk­si avio-oikeuk­sista. Voisin ker­toa aiheesta omas­ta kokemuksesta.

    Oli vuosi se ja se. Olin käymässä Lon­toos­sa. Etsin tyt­tärel­leni tuli­ais­lah­jaa. Har­rodsin tavarat­alos­sa päädyin val­tavaan Barbie-maailmaan.

    Osas­tol­la kaik­ki Bar­bi­et oli­vat saman hin­taisia. Oli opet­ta­ja-Bar­bie, sairaan­hoita­ja-Bar­bie jne. Yksi Bar­bie oli kak­si ker­taa mui­ta kalli­impi. Hän oli eron­nut Bar­bie. Kysyin myyjältä, että mis­tä ihmeestä tämä johtuu?

    Myyjä hymy­ili ja vastasi: 

    “Hyvä her­ra. Eron­nut Bar­bie on kak­si ker­taa mui­ta kalli­impi sen takia, että hänel­lä on Ken­nyn talo, auto, moot­torivene, lasketteluvälineet.…” 

    Huokaisin ja ostin tukka­malli Bar­bi­en. Hänet tyt­täreni tosin leikkasi samantien kaljuk­si, kun silmä vältti.

    Kun kak­si miestä tai naista eroaa, heil­lä kaiketi menee lusikat tasan, toisin kuin Barbeilla.

  148. jouni lundqvist (23.10.2010 kel­lo 19:56):

    Val­tio­val­lan pitää säätää laki, että homoil­la on liitois­saan samat oikeudet kuin het­eroil­la. Kirkon osak­si jää miet­tiä omia jumalu­usasioitaan. Mik­si tämä on niin vaikeaa.

    Tämä on niin vaikeaa, kos­ka “peri­aat­teel­liset” ihmiset halu­a­vat vält­tämät­tä juuri tämän asian yhtey­dessä käsitel­lä sel­l­aisia iso­ja ja vaikei­ta peri­aat­teel­lisia kysymyk­siä kuin “oikeaop­pinen” Raa­matun tulk­in­ta, val­tion ja kirkon suhde, “per­in­teisen” per­he­mallin ase­ma yhteiskun­nas­sa, lapsen oikeudet ja hyvän van­hem­man määritelmä.

    “Lomakeon­gel­ma” olisi hyvin help­po ratkaista jo ennen lakimuu­tok­sia hark­it­se­mal­la, kos­ka sitä sivi­il­isää­tyä ylipäätään on tarpeen kysyä, ja muokkaa­mal­la lop­ut avi­o­li­itossa (ruk­si tähän) rek­isteröidyssä parisuh­teessa (ruk­si tähän) ‑lomak­keet avi­o­li­itossa tai rek­isteröidyssä parisuh­teessa (ruk­si tähän) ‑lomakkeik­si tai luo­ma­l­la nim­i­tys yläkäsi­teelle, joka kat­taa eri­laiset viral­lis­te­tut parisuh­teet. Ei tarvit­taisi mitään muu­ta kuin ongel­man tun­nist­a­mi­nen ja halu kor­ja­ta asia.

    Yhteisen suku­ni­men val­it­semisen mah­dol­lisu­us on tuskin keltään pois eikä adop­tiok­iel­lon kumoami­nen lak­i­ta­sol­la takaisi rek­isteröidyssä parisuh­teessa oleville pareille sub­jek­ti­ivista oikeut­ta lapseen (adop­tio-oikeus johtaa ilmeis­es­ti ter­minä harhaan). Ihmisil­lä, jot­ka työk­seen selvit­tävät ja hark­it­se­vat hak­i­joiden kelpoisu­ut­ta adop­tio­van­hem­mik­si, lie­nee kuitenkin selvästi parem­mat edel­ly­tyk­set vali­ta lapselle hyvä koti kuin kansane­dus­ta­jil­la, jot­ka (puut­teel­lisen) tutkimustiedon perus­teel­la miet­tivät, onko joku ihmis­ryh­mä ryh­mänä tilas­tol­lis­es­ti keskimäärin parem­pi vai huonom­pi vai­h­toe­hto lapsen kannalta.

  149. Se on tosi­aan kol­man­sien maid­en rän­sistyneis­sä las­tenkodeis­sa viru­vien onni, että heitä var­jel­laan homovan­hempi­en trau­ma­ti­soivil­ta vaiku­tuk­sil­ta, ja jäävät sinne mis­sä ovat kunnes ovat riit­tävän van­ho­ja ryhtyäk­seen prostituoiduiksi/huumekauppiaiksi/lapsisotilaiksi. Näin siis sel­l­ai­sis­sa sivistys­mais­sa, joista heitä ei myy­dä suo­ranaiseen orju­u­teen tai jotakin vielä pahempaa.

    Voisi­vathan ne van­hem­matc (tai äid­it) puolestaan, jot­ka anta­vat lapsen­sa adop­tioon heti syn­tymän jäl­keen ruk­sa­ta jonun “ei homoa” ruudun. Mik­sei sinne voisi lait­taa “ei maa­han­muut­ta­jia” tai “ei kris­tit­tyjä fun­da­men­tal­is­te­ja” ruudunkin. 

    En lainkaan epäile, etteikö adop­ti­o­lap­sil­la olisi ongelmia iden­ti­teet­tin­sä kanssa, mut­ta toisaal­ta niin on monel­la muul­lakin tietyssä iässä. Edelleen adop­tion käsit­te­ly tuo var­masti sar­jan ongelmia adop­toid­ule yksilölle, kun hän rak­en­taa min­u­ut­taan, mut­ta olet­taisin suurimpi­en kysymys­ten koske­van biol­o­gisia van­hempia, ei niitä, joiden kanssa on kas­vanut — vaik­ka lap­sil­la tapaa kyl­lä olla riitansa kas­vat­ta­jien­sa kanssa joka tapauksessa.

  150. Pahoit­te­lut, jos jollekin jäi mieliku­va, että Riitan lain­aus oli Eli­nan kir­joit­ta­ma. Tuo ei ollut tarkoituk­seni, kir­joitin vain kom­mentin use­am­malle ihmiselle samaan viestiin.

    Mut­ta jo toisen ker­ran Eli­na ohit­taa täysin oleel­liset argu­ment­ti­ni ja tart­tuu epäoleel­lisuuk­si­in. Tämä pitänee siis tulki­ta niin, että Eli­na oikeasti on sitä mieltä, että las­tenkoti ympäristössä, jos­sa mm. ris­ki kuol­la rip­uli­in on todel­li­nen, on lapselle parem­pi vai­h­toe­hto kuin homovan­hem­mille adop­toin­ti, kos­ka ei edes yritä muu­ta väittää.

  151. Eli­na:

    En tiedä tekeekö johonkuhun tämä alen­tu­va tyyli vaiku­tuk­sen ja saa vaku­ut­tumaan yliv­er­taisu­ud­estasi min­u­un nähden. 

    Vas­taus: ei tee, eikä saa.

    Että mik­si yksi riskitek­i­jä lisää? En ymmär­rä, kun jokaiselle tar­jo­tulle lapselle on het­erop­er­hekin tarjolla

    Kos­ka se riskitek­i­jä huomioon ottaen homop­er­he voi silti olla parem­pi kuin het­erop­er­he! Sinä väität kat­e­goris­es­ti, että yksikään homop­er­he ei voisi olla parem­pi kuin yksikään het­erop­er­he joka on hyväksyt­ty adop­tion vastaanottajiksi.

  152. “Muuten mie­lenki­in­toista on, että en huo­man­nut kenenkään puhuneen miespuolis­ten homo­jen adop­tio-oikeud­es­ta. Kult­tuuris­sa, jos­sa miesten kan­nat­taa vält­tää tilantei­ta, jois­sa joutuu yksin vier­aan tai ei-oman lapsen kanssa samaan tilaan, se on ymmär­ret­tävää vai mis­tä muus­ta voi olla kysymys?”

    Milenki­in­toista. Mutat rek­isteröidyssä parisuh­teessa ole­vien adoptio.oikeus ssisätlää ei ipso myös mies­parien adop­tio-oikeu­den. ja sen vuok­si asi kier­retään, vai­ka kukaan ei halu­akaan sitä aääneen lausua. Ja voi olla, että sateenkar­riper­hei­den adop­tio-oieku­tat vas­tusv­tar suh­tu­avu­ta kielt­si­esti niem­no­maan mies­parien adop­tio-oikeu­teen, vaik­ka vosi­vat joten kuten hyväksyä nais­parien adoptio-oikeuden-.

    Mene ja tiedä.

    On mielenkiintoista,e ttä puhutaan erikkseen homo- ja les­bo­pareista, vaik­ka peri­aat­teessa edel­li­enn sisältää myös jälkim­mäiset. Homosek­su­al­simin märitelmän nojalla.

    Olisi pitänyt otta nim­imerk­ki. Homo-Hörö, jol­la rakkaat luokka­toveri­ni min­ut tun­si­vat ei tässä yhtey­dessä tai­da olla ihan onnistunut.

  153. Eli­na:

    Niin.. tässä seu­raa nyt jatku­vasti min­un näkökul­mas­tani kategoriavirhe.

    Pidän täysin tois­si­jaise­na, miltä aikuis­es­ta homos­ta tun­tuu. En yhden­tekevänä, mut­ta täysin toissijaisena.

    Ajat­te­len adop­toitavaa lasta.

    Ajatelkaa lap­sia! Lap­si­por­noestolis­takin luoti­in, kos­ka “ajatelti­in lap­sia”. Silti se ei käytän­nössä aut­tanut lap­si­pornon uhre­ja vaan — jos mitään — ain­oas­taan vaikeut­ti hei­dän tilan­net­taan pyyhkimäl­lä ongel­man pois ihmis­ten mielestä.

    Olen pyytänyt sin­ua ker­tomaan, mil­lä perus­teel­la arvelet että lain muut­ta­mi­nen syr­jimät­tömäk­si käytän­nössä heiken­täisi las­ten etua. Uskotko, että jos homo­pareille annetaan oikeus aset­tua ehdolle adop­tio­van­hempia valit­taes­sa, heitä ale­taan yhtäkkiä pri­or­isoi­da yhtä päte­vien het­eroparien yli? Jos uskot, mil­lä perus­teel­la? Jos et, mil­lä olen­naisel­la taval­la näet asian vaikut­ta­van adop­toitavien las­ten etuun?

    Mitähän näyt­töä on siitä, että juuri “homovi­hamieli­nen yhteiskun­ta” aiheut­taa tämän kohon­neen itsemurhariskin?

    Aikuis­tu­val­la ihmisel­lä on kosolti kaiken­laisia sisäisiä ris­tiri­ito­ja. Kun tähän palet­ti­in lisää sek­suaalisen poikkeavu­u­den, niin ei ole help­poa …ei.

    Eihän poikkeavu­us ole yksilölle vaikea asia, jos se ei ole sitä ympäröivälle yhteiskun­nalle. Suomen­ruot­salais­ten määrä maas­samme on samaa luokkaa kuin homosek­suaalien. Yllät­tääkö ketään, ettei hei­dän itse­murhariskin­sä kuitenkaan ole samaa luokkaa? Entäpä jos heiltä lais­sa kiel­let­täisi­in mm. avioi­tu­mi­nen ja adop­tio, ja heitä pidet­täisi­in kaikin puolin kelvot­tom­i­na? Jos lähi­men­neisyy­dessä suomen­ruot­salaisu­us olisi ollut lääketi­eteelli­nen sairaus, ja sitä ennen ran­gais­ta­va rikos?

    Entäpä mikä osa suo­ma­lai­sista mah­taa olla punatukkaisia? Onko heil­lä vaikeaa poikkeavuuten­sa vuok­si? Vaikut­taisiko tilanteeseen yhteiskun­nan suhtautuminen?

    Käsit­tääk­seni homo­jen itse­murharis­ki on merk­it­sevästi suurem­pi myös alueil­la, jos­sa homous on läh­es nor­mi — tietyis­sä Yhdys­val­to­jen kaupungeissa.

    Minä en oikein usko homouden voivan olla “läh­es nor­mi” edes San Fran­cis­cos­sa, jota pide­tään yleis­es­ti ottaen homomyön­teisenä paikkana. Tämä jo sik­sikin, että Cal­i­for­nia on kuitenkin osa Amerikan Yhdys­val­to­ja. Kyl­lä San Fran­cis­con homot ovat aika var­masti tietoisia siitä, että hei­dän lähiym­päristön­sä suh­tau­tu­mi­nen on poikkeus sään­nöstä. Lisäk­si suuri osa siel­lä asu­vista homoista on tod.näk. muut­tanut muual­ta. Alueen itse­murhalu­vut eivät siis suo­raan ker­ro juuri sen alueen suh­tau­tu­misen vaikutuksista.

    Olisi mie­lenki­in­toista tietää, minkä ajat­telet ole­van syynä homo­jen korkeaan itse­murhariski­in, jos ympäristöl­lä ei mielestäsi ole merk­it­sevää vaiku­tus­ta. Ajat­teletko ehkä hei­dän ole­van sisäis­es­ti rikkinäisiä; erään­laisia vam­maisia, joiden vam­ma heiken­tää hei­dän eliniänodotettaan?

  154. Roguelle, vaik­ka onkin aivan off topic:

    Ja miten osoi­tat, että yri­tyk­sessä “ei ole ymmär­ret­tyr­vostaa per­in­teis­es­tä miehis­es­tä mallista poikkeav­ia per­soo­nia tietoi­neen ja taitoi­neen”? Mitä jos yri­tys onkin vain yrit­tänyt parhaansa mukaan mak­si­moi­da tulo­jaan ja tämän mak­si­moin­nin seu­rauk­se­na hal­li­tuk­seen on sat­tunut pää­tymään pääasi­as­sa miehiä?

    Eivät nuo min­un nähdäk­seni sul­je toisi­aan pois. Tot­ta kai yri­tyk­set pyrkivät mak­si­moimaan voit­toaan parhail­la tiedos­saan olevil­la keinoil­la. Osal­la tähän kuu­lu­vat vain ne per­in­teiset, miehiset keinot. Kas­vaval­la osal­la keino­va­likoima on nyky­isin laajempi.

    Sukupuo­liki­in­tiöitä pörssiy­htiöi­den hal­li­tuk­si­in ei yksinker­tais­es­ti ole mah­dol­lista perustel­la mil­lään kestäväl­lä logiikalla.

    Kivo­ja nämä sun abso­lutismit. Jos huo­m­a­sit, ker­roin että en itse kan­na­ta kiin­tiöitä. En silti menisi väit­tämään mitään noin lop­ullista asi­as­ta, joka on kuitenkin aika moni­u­loit­teinen ja yksilölle mah­do­ton hah­mot­taa objektiivisesti.

  155. TomiA kir­joit­ti: “Polyan­dria, sel­l­ainen moni­avioisu­us, jos­sa naisel­la on mon­ta miestä, on äärim­mäisen harv­inaista ja ymmär­ret­tävästä syys­tä. Miehillä kun on tarve lisään­tyä, ja sik­si mies pyrkii tilanteeseen jos­sa on mah­dol­lisim­man var­ma onnistumisestaan.”

    Miehillä on kiin­nos­tus­ta myös irto­suhteisi­in, vaik­ka niis­sä jälkeläiset voivat jäädä kokon­aan arvailu­jen varaan. Toisaal­ta mon­et miehet vah­ti­vat mus­ta­sukkaises­ti vaimo­jaan. Polyan­dria olisi jotain tältä väliltä.

    On ole­mas­sa joitain kult­tuire­i­ta jois­sa polyan­dria toimii. Samoin jois­sain polyg­y­nia. Jois­sain kult­tuureis­sa las­ten isää ei tyyp­il­lis­es­ti tun­neta. Suomes­sakin on isäpuo­lia ja uus­per­hei­den uusia äite­jä, ja usein hom­ma myös toimii hyvin. Ihmi­nen tun­tuu ole­van aika sopeu­tu­vainen olen­to näis­säkin asiois­sa, eli ehkä ter­ve yhteiskun­ta voidaan rak­en­taa monil­la eri käytän­nöil­lä. Ja ihmis­ten pitää kyetä sopeu­tu­maan ja he voivat etsiy­tyä moni­in eri­laisi­in tilanteisiin.

    (Osa vaki­in­tuneista yhteisöistä ja niiden tavoista voi kyl­lä olla epäter­veitäkin / sen jäse­nille epämiellyttäviä.)

    Miesten ja nais­ten asen­noi­tu­mises­sa on toki ero­ja hei­dän roolin­sa eri­laisu­ud­es­ta johtuen (9kk+18v vas­tuu vs. het­ken hur­ma, sukupuolten luonne-erot, miesten fyysi­nen vahvu­us). Jois­sain tilanteis­sa se, että yhteiskun­ta pakot­taa jäse­nen­sä tiet­tyyn muot­ti­in voi olla ainakin yhteiskun­taa vakaut­ta­va tapa toimia. Ja toisaal­ta tietenkin yksilöi­den tasol­la mah­dol­lis­es­ti ahdis­ta­va. Hyvin toimi­vas­sa, vakaas­sa ja yksit­täisille kansalaisille hyvää elämää tar­joa­maan pyrkivässä yhteiskun­nas­sa sään­töjä voisi myös löysätä.

    Samaa sukupuol­ta ole­vien avi­o­li­it­to­jen ja muiden kum­mallisuuk­sien häir­it­sevä vaiku­tus avi­o­li­it­tomarkki­noi­hin lie­nee tilas­tol­lises­sa mielessä aika pieni. Ja muot­ti­in pakot­tamisel­la voi olla myös markki­noi­ta ja muo­dostet­tu­ja avi­o­li­it­to­ja häir­it­se­viä vaikutuksia.

    En tiedä olisiko suurel­la osal­la nai­sista kiin­nos­tus men­nä naimisi­in jonkun filmitäh­den kanssa yhdessä sadan muun vai­mon kanssa. Jos näin on, markki­noille voisi tul­la pien­tä häir­iötä. Mut­ta ehkä on toden­näköisem­pää, että filmitähti ei halu­aisi sataa vaimoa riesak­seen, ja moni vaimoe­hdokas kieltäy­ty­isi kunniasta.

  156. Saara:

    “Osal­la tähän kuu­lu­vat vain ne per­in­teiset, miehiset keinot. Kas­vaval­la osal­la keino­va­likoima on nyky­isin laajempi”

    En käsitä tätä “per­in­teisi­in miehisi­in keinoi­hin” nojaavaa argu­men­toin­ti­asi. Per­in­teinen miehi­nen moti­ivi pörssiyri­tyk­sil­lä on tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon voit­toa. Jos joku pystyy tähän naisel­lisil­la keinoil­la, ei yri­tyk­sil­lä ole mitään syytä vas­tus­taa sitä. Sin­ul­la on lähtöo­le­tuk­se­na, että mainit­se­masi “miehiset keinot” eivät ole tehokkai­ta. Mut­ta mitään näyt­töä et anna väit­tämäsi tuek­si. Etkä perustele, mik­seivät yri­tyk­set ottaisi suurem­paa tuot­toa teke­viä naisia hal­li­tuk­si­in­sa, jos joku olisi osoit­tanut, että tar­jol­la ole­vat naiset todel­la oli­si­vat tuottavampia.

    “Kivo­ja nämä sun abso­lutismit. Jos huo­m­a­sit, ker­roin että en itse kan­na­ta kiintiöitä”

    No en oikein kek­si sel­l­aista markki­na­mallia, jos­sa sukupuo­liki­in­tiöt voisi­vat toimia kokon­aisu­u­den kannal­ta tehokkaasti. Kek­sitkö sinä? 

    Ker­roit hyväksyväsi yri­tys­ten tilapäisen toim­intaedel­ly­tys­ten heiken­tämisen “suurem­man hyvän” vuok­si siinä yhtey­dessä kun puhut­ti­in homo/lesbokiintiöistä. Mitä tarkoitit täl­lä, jos et sitä, että hyväksy­isit kiin­tiöt yritysmaailmassa?

  157. Voisi olla jotenkin järkevästi perusteltavis­sa, että homop­er­heisi­in ei voisi adop­toi­da, pait­si jos se on lapsen etu, mut­ta nyt laki on ymmärtääk­seni kir­joitet­tu niin, ettei voi adop­toi­da, vaik­ka se olisi lapsen kiis­ta­ton etu. Tämä on pelkästään syrjivää. 

    Lak­i­han on kir­joitet­tu niin, että yhtään mihinkään per­heeseen ei voi adop­toi­da ellei se ole lapsen kiis­ta­ton etu. Lisäk­si lais­sa lukee, että rek­isteröidyssä parisuh­teessa ole­vat eivät voi yhdessä adop­toi­da (en usko, että tätä voisi kiertää sil­lä, että toinen adop­toi ensin yksin ja myöhem­min per­heen sisäisel­lä adop­ti­ol­la toinenkin adop­toi, mut­ta ihan näin tarkkaan en ole lakia lukenut).

    Tästä syys­tä alun perin kir­joitin, että puheet “lapsen edus­ta” ovat tässä yhtey­dessä vähän out­o­ja. Oletin nimit­täin kaikkien tietävän, miten per­in­po­h­jaiseen syyni­in hak­i­jat joutu­vat ennen adop­ti­olu­van saamista ja miten tarkkaan joka lapsen kohdal­la kat­so­taan, mikä olisi juuri hänelle paras koti. Ts. vaik­ka lakia tältä osin muutet­taisi­in vähem­män syr­jiväk­si, niin käytän­nössä adop­tio sateenkaariper­heeseen (minä en tiedä parem­paakaan yläkäsitet­tä, koeta Eli­na kestää) onnis­tu­isi vain harv­inai­sis­sa erikoistapauksissa.

  158. Tot­ta tosi­aan, jäi argu­ment­ti ihan kesken. Kyse on siis siitä, että miehet halu­a­vat tietää, ovatko isä siinä tapauk­ses­sa, että joutu­vat las­ta elät­tämään. Tämä ei onnis­tu polyandriassa.

    Polyan­dri­aa esi­in­tyy kai lähin­nä siinä tapauk­ses­sa, että veljil­lä on yhteinen vaimo. Vel­jen lapsen elät­tämi­nen sujuukin luon­te­vam­min kuin vieraan.

  159. TomiA:

    Ko. tutkimuskaan ei toki kehdan­nut väit­tää tietävän­sä absolu­ut­tista totu­ut­ta uni­ver­saalin pär­jäämisen tai hyvyy­den luon­teesta. Tyyp­il­lisen holtit­tomas­sa uuti­soin­nis­sa sen sijaan vedet­ti­in mutkia suo­rak­si samaan tapaan kuin sinä ja Soin­in­vaara eli väitet­ti­in tutkimuk­ses­sa selvite­tyn, että les­bo­jen lap­sista tulee parem­pia kuin het­ero­jen lapsista.

    Niin, siis minä tosi­aan olen tois­taisek­si pelkän uuti­soin­nin varas­sa maini­tun paperin suh­teen. En tosin ole mis­sään vai­heessa ollut siinä käsi­tyk­sessä, että siel­lä olisi mainit­tu “parem­mat ihmiset” (lisäk­si tuo on käsite, jolle en itse näe oikein mitään käyt­töä). Ain­oas­taan nyky-yhteiskun­nas­sa parem­min pär­jäävät tjsp. Oletko itse tutus­tunut tutkimuk­seen? Mihin tulok­seen siinä sin­un nähdäk­sesi tultiin?

    Jos tuon “jour­nal­istinäke­myk­sen” hyväksyy, on siis sitä mieltä, että esimerkik­si henkilö, joka ei riko rajo­ja on parem­pi kuin sel­l­ainen joka rikkoo.

    Onko se nyt niitä ko. tutkimuk­sen tulok­sia, että homovan­hempi­en lapset rikko­vat rajo­ja mui­ta vähemmän?

  160. Taas on puhut­tu seipäistä, kun pitäisi puhua aidas­ta eli sukupuo­lineu­traal­ista avi­o­li­it­to­laista, joka yksinker­taisu­udessaan takaa samat oikeudet ja velvol­lisu­udet niin homo- kuin heteropareillekin.

    Jos ker­ran täl­lainen laki on saatet­tu voimaan mon­es­sa katol­lises­sakin maas­sa kuten Por­tu­galis­sa, Espan­jas­sa, Brasil­ias­sa, niin sen­hän pitäisi olla läpi­hu­u­to­jut­tu tääl­lä Suomes­sa kuten se oli Ruotsissa.

    Itse kan­natan vihkimisoikeu­den siir­toa mais­traatille, jol­loin eri kirkkokun­nat voisi­vat hoitaa mah­dol­lisen avi­o­li­iton siu­naamisen omien päätösten­sä mukaan. Näin toim­i­taan useim­mas­sa Euroopan maas­sa, mik­si se ei toimisi meilläkin?

  161. Tämä pitänee siis tulki­ta niin, että Eli­na oikeasti on sitä mieltä, että las­tenkoti ympäristössä, jos­sa mm. ris­ki kuol­la rip­uli­in on todel­li­nen, on lapselle parem­pi vai­h­toe­hto kuin homovan­hem­mille adop­toin­ti, kos­ka ei edes yritä muu­ta väittää.

    Ei näin! Mut­ta isän ja äidin muo­dosta­ma per­he on parem­pi vai­h­toe­hto kuin homo­jen muo­dosta­ma. Tietysti kaik­ki vai­h­toe­hdot ovat parem­pia kuin kuole­ma. Täl­lä ajat­telul­la kenen tahansa sekakäyt­täjän tulisi saa­da adop­tioi­da lapsi.

    (ja nyt en ver­taa homo­ja sekakäyt­täji­in, vaan pyrin vain osoit­ta­maan ajatteluvirheen) 

    Mik­si het­erop­er­he on parempi?

    Tämän olen jo mon­ta ker­taa kir­joit­tanut, mut­ta vielä ker­ran pojat: lapsen, jol­la on kosolti eri­laisia riskitek­i­jöitä jo alun sitä perin, ei tarvitse kokea eri­laisu­ut­ta kotona asu­vien ihmis­ten poikkea­van parisuh­teen takia. Se on sinän­sä yhden­tekevää, minkä vuok­si lap­si sitä eri­laisu­ut­ta kokee — homo­foobisen ympäristön, tai oman sisään­raken­netun isän ja äidin kaipu­un­sa takia — mut­ta selvää on, että eri­laisu­ut­ta hän kokee. 

    Eivät ulko­maiset las­tenkodit sitä pait­si pullis­tele poten­ti­aal­isia homoad­op­tion kohtei­ta, vaan nämä ovat hyvin niuk­ka resurssi het­erop­er­heillekin. Ei sieltä yksikään pelas­tu sen takia, että adop­tio-oikeut­ta laa­jen­net­taisi­in homoi­hin. Eli nämä rip­uli­in kuolemiset ovat aivan irrel­e­vant­ti näkökulma. 

    Kan­tani on aivan yht­eneväi­nen asiantun­ti­jata­ho­jen kanssa, myös STM:n mietinnön kanssa, joten hie­man erikoiselta tun­tuu, ettei se saa tääl­lä juurikaan vastakaikua.

  162. Saara,

    Miehet tekevät Suomes­sa yli 80 pros­ent­tia itse­murhista. Onko Suo­mi mielestäsi miesvi­hamieli­nen yhteiskunta? 

    Lääkärit tekevät aka­teemi­sista ammat­tikun­nista eniten itse­murhia. Onko Suo­mi mielestäsi lääkäriv­i­hamieli­nen yhteiskunta?

    Jos ei, niin mik­si homo­jen itse­murhat suo­ravi­ivais­es­ti joh­tu­isi­vat yhteiskun­nan homovihamielisyydestä? 

    Eivät homot min­un maail­manku­vas­sani ole vam­maisia, kuten arvelet, mut­ta kyl­lä iden­ti­teetin muo­dos­tu­mi­nen heil­lä on paljon haas­teel­lisem­pi ja pidem­pikin pros­es­si. Asioiden läpikäymiseen liit­tyy paljon mietiske­lyä esim. homouden syistä, lapset­to­muu­teen varautu­mista ym. Ei ihmi­nen ole niin yksinker­tainen raken­nel­ma, että kaik­ki nousee tai kaatuu ympäristön mukana. 

    Suh­taudu­taanko äidit­tömyy­teen vihamielis­es­ti yhteiskun­nas­samme? Ei suh­taudu­ta. Silti mon­et kär­sivät koko elämän­sä kaipu­us­ta äidin syli­in. Isät­tömyy­den kanssa toki sama asia. Aivan var­masti äitinsä/isänsä menet­täneil­lä ihmisil­lä on myös kohon­nut itsemurhariski.

  163. Osmo kir­joit­taa kummallisuuksia: 

    En tiedä, onko tuo kult­tuur­ishok­ki niin val­ta­va adop­toitaes­sa vau­vaikäistä, joka tuskin on pystynyt imemään kohdus­sa syn­ny­in­maansa homoasenteita.

    Eihän nyt tästä ole ollenkaan kysymys. Ei kai kukaan voi luul­la, että pikku­lapsel­la on joitain homovas­taisia asen­tei­ta? Mis­tä ihmeestä täl­laista keskustelun tuoksin­nas­sa tempaisit?

    Kult­tuur­ishok­ki on siir­tymi­nen toiseen maa­han täysin vieraiden ihmis­ten pari­in, täysin vier­aaseen kieli- ja kult­tuuriym­päristöön, täysin vier­aaseen ilmas­toon jne. 

    Siinä on työstämistä. Työstämistä on myös vähän myöhem­min omien juurien miet­timisessä. Ydinkysymys adop­ti­o­lapsel­la on pitkään hylä­tyk­si tulemisen syyt. Moni etsi­ikin pakono­mais­es­ti omia van­hempiaan, kun siihen itsenäis­es­ti pystyy. 

    Nämä asi­at voivat men­nä jouhev­asti tai ne voivat olla hyvinkin trau­ma­ti­soivia. Yhtä kak­ki mik­si näille lap­sille pitää sälyt­tää yksi vaka­van pohdiskelun aihe ja eri­laisu­u­den lähde lisää tieten tahtoen?

    Pidän tätä peri­aat­tel­lise­na kan­tanani, vaik­ka lain­säädän­nön muu­tos tuskin toisikaan mitään muu­tos­ta nykykäytän­töön näh­den. Lähin­nä se antaisi per­heen läheisille homopariskun­nille mah­dol­lisu­u­den adop­toi­da lap­si eri­ty­is­ti­lanteessa. Tämä olisikin var­masti lapsen edun mukainen muu­tos. Näitä tapauk­sia ei kyl­läkään var­masti ole kuin sil­loin täl­löin, hyvin harv­inais­es­ta tapah­tu­mas­ta lie­nee kyse.

  164. Rogue:

    Per­in­teinen miehi­nen moti­ivi pörssiyri­tyk­sil­lä on tuot­taa mah­dol­lisim­man paljon voit­toa. Jos joku pystyy tähän naisel­lisil­la keinoil­la, ei yri­tyk­sil­lä ole mitään syytä vas­tus­taa sitä.

    Tot­ta kai on: se, että näi­den keino­jen toimivu­ud­es­ta on vain vähän näyt­töä, kos­ka per­in­teis­es­ti keino­va­likoima on ollut miehi­nen (havain­net ilmiön kehämäisyy­den, jon­ka rikkomises­sa kiin­tiöt voivat olla avuk­si). Hyvä syy tuo ei ole, mut­ta laa­jalti käytössä.

    Vielä kor­jaus tähän: väität min­un hyväksyvän homoki­in­tiöt adop­tio­pros­essin suh­teen, vaik­ka sanoin, että nimeno­maan tässä kohden en niitä hyväksy (kos­ka en voi hyväksyä lapsen edun tilapäistäkään heikentämistä).

    Yri­tys­maail­mas­sa puolestaan pystyn jois­sakin tapauk­sis­sa hyväksymään kiin­tiöpoli­ti­ikan, vaik­ka en sitä itse kannatakaan.

  165. Huoh. Juho, on ymmär­ret­tävää, että miehiä on aina kiin­nos­tanut irto­suh­teet, tämän pitäisi olla selvää mik­si. Toisek­seen yhteiskun­taa ei kan­na­ta rak­en­taa sen varaan, että ihmis­lu­on­to muuttuu.

  166. Eli­na:

    Kan­tani on aivan yht­eneväi­nen asiantun­ti­jata­ho­jen kanssa, myös STM:n mietinnön kanssa, joten hie­man erikoiselta tun­tuu, ettei se saa tääl­lä juurikaan vastakaikua.

    Älä viit­ti ver­houtua minkään STM:n taakse.

    Sin­un kan­tasi ei saa vas­takaikua siks, että sinä halu­at raja­ta homot adop­tion ulkop­uolelle riip­pumat­ta siitä onko se lapselle paras vaihtoehto.

    Jos sinus­ta olis ok, että homot adop­toi lapsen, jos se on lapselle paras vai­h­toe­hto, niin miks se homo­jen adop­toin­ti pitä kat­e­goris­es­ti kieltää laissa?

    Eihän muidenkaan ryh­mien adop­toin­tia kiel­letä lais­sa, vaik­ka ne oliskin keskimäärin huonom­pia van­hempia kuin het­erot. Eli miks luo­tat virkami­esten hark­in­taan muuten, mut­ta et sil­loin kun ne hark­it­see homo­ja adoptiovanhemmiks?

    Saara:

    Tot­ta kai on: se, että näi­den keino­jen toimivu­ud­es­ta on vain vähän näyt­töä, kos­ka per­in­teis­es­ti keino­va­likoima on ollut miehi­nen (havain­net ilmiön kehämäisyy­den, jon­ka rikkomises­sa kiin­tiöt voivat olla avuk­si). Hyvä syy tuo ei ole, mut­ta laa­jalti käytössä.

    Markki­noil­la innovoidaan koko ajan voit­to­jen kas­vat­tamisek­si. Ei tun­nu oikein uskot­taval­ta, että ketään ei olis kiin­nos­tanut naisel­lis­ten menetelmien innovointi.

    Toden­näköisem­pää on, naiset ei halua olla hal­li­tuk­sis­sa yhtä paljon kuin miehet ja/tai että ne ei oo niin hyviä hal­li­tuk­sis­sa kun miehet.

  167. Eli­nan pähkäi­ly­istä tulee mieleen takavu­osien tari­na, kun Seta ja Kyn­nys yrit­tivät tehdä yhteistyötä mar­gin­aali-ihmis­ten ase­man paran­tamisek­si. Kyn­nyk­sen porukat tuumi­vat, että ei me mitään homo­ja olla ja Setas­sa taas tul­ti­in lop­putu­lok­seen että me ei olla vam­maisia, eikä mitään yhteistyötä saatu alkuideaa pidemmälle. 

    Nurkka­p­a­tri­oot­ti­a­jat­telu ei edis­tä ihmisku­vaa, jos­sa homot ja vam­maiset voitaisi­in mieltää saman­laisik­si ihmisik­si kuin me muutkin. Eikö lop­ul­ta jokainen ihmi­nen ole mar­gin­aalia jostakin viitekehyksestä?

    Intu­iti­ivis­es­ti tun­tuu kamalal­ta, että homosek­suaalit eivät ole tasa-arvoisia mui­hin näh­den. Sama hom­ma tietysti vam­mais­ten suh­teen. Molem­pi­en ryh­mien tilanne on kuitenkin jatku­vasti paran­tunut — eikä ole mitään syytä sylkeä mah­dol­lisu­udelle, että ne tästä vielä parantuisivat.

    En pidä henkilöi­tyvästä julk­isu­ud­es­ta, mut­ta Jani Toivola on mar­gin­aalis­sa sekä rotun­sa että sek­suaal­isuuten­sa takia. Hän on nos­tanut kissan pöy­dälle ja ilmais­sut myös kovan halun­sa adop­tioon. Hän on ilmeisen läm­min ja empaat­ti­nen ihmi­nen. Jos tämä maail­ma muut­tuisi sel­l­aisek­si, että hän voisi adop­toi­da lapsen, pitäisin sitä saavu­tuk­se­na. Se, että täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta ei hänen kohdal­laan tässä maas­sa ole, on ennem­min syr­jin­nän kuin lap­sien paras­ta ajat­telemisen tulosta. 

    Se, että joku ihmi­nen on sek­suaaliselta suun­tau­tu­miseltaan poikkea­va, ei tee hänestä b‑kansalaista. Hol­housa­jat­telu hei­dän puolestaan on vas­ten­mielistä. Tässä maas­sa on tukku yksin­huolta­jien lap­sia kas­vanut täysipäisik­si — ja saanut “isän­mallia” tai “äid­in­mallia” muual­ta kuin biolo­gias­ta. Veriketjua­jat­te­lut voitaisi­in pikkuhil­jaa hau­da­ta his­to­ri­aan häpeään. 

    Kuun­nel­laan mielu­um­min Anna Ahma­to­vaa, joka kir­joit­taa: “Sin­un laps­esi eivät ole sinun.”

  168. Saara:

    “Tot­ta kai on: se, että näi­den keino­jen toimivu­ud­es­ta on vain vähän näyt­töä, kos­ka per­in­teis­es­ti keino­va­likoima on ollut miehinen”

    Miltä poh­jal­ta siis ole­tat, että ne syr­ji­tyt naisel­liset keinot tuot­taisi­vat nyky­isiä keino­ja parem­paa tulosta? Et ole edelleenkään esit­tänyt mitään tukea tälle ole­tuk­selle. Yri­tyk­set yrit­tävät mak­si­moi­da voit­to­jaan, eivät tois­in­taa patri­arkaal­isia val­tarak­en­tei­ta ja fal­losen­tristä par­a­dig­maa. Jälkim­mäi­nen on fem­i­nistien mieliku­vi­tuk­sen tuotet­ta. Jos nyt yri­tyk­sil­lä ei ole mitään näyt­töä siitä, että arvioidul­ta pätevyy­deltään heikom­pi nainen kan­nat­taisi vali­ta päteväm­män miehen ohi, niin mik­si ihmeessä ne toimi­si­vat niin irrationaalisesti?

    “Jos huo­m­a­sit, ker­roin että en itse kan­na­ta kiintiöitä.”

    Tässä väi­tit, ettet kan­na­ta kiin­tiöitä pörssiyhtiöihin.

    “Yri­tys­maail­mas­sa puolestaan pystyn jois­sakin tapauk­sis­sa hyväksymään kiin­tiöpoli­ti­ikan, vaik­ka en sitä itse kannatakaan”

    Tässä san­ot, että hyväksyt ne, vaikket niitä kan­natakaan. Vaikeak­si menee täl­laisen tulkitseminen.

  169. Eli­na:

    Miehet tekevät Suomes­sa yli 80 pros­ent­tia itse­murhista. Onko Suo­mi mielestäsi miesvi­hamieli­nen yhteiskunta?

    Lääkärit tekevät aka­teemi­sista ammat­tikun­nista eniten itse­murhia. Onko Suo­mi mielestäsi lääkäriv­i­hamieli­nen yhteiskunta?

    Mik­si kysyt? Enhän minä ole sanonut itse­murhien poikkeuk­set­ta johtu­van siitä, ettei ympäristö hyväksy itse­murhaan pää­tynyt­tä sel­l­aise­na kuin hän on. Väit­tämäni on, että henkilön, jota yhteiskun­ta ei hyväksy, on hyvin vaikea sopeu­tua ja elää maini­tus­sa yhteiskun­nas­sa. Eikös tämä nyt jo lähen­tele määritelmäl­listä itses­tään­selvyyt­tä, jos hyväksytään että ihmi­nen on sosi­aa­li­nen eläin? Fun­da­men­taalit vaikeudet elämässä puolestaan johta­vat mm. kohon­neeseen itse­murhariski­in. Tätä tosi­asi­aa ei muu­ta se, että itse­murhaan voidaan pää­tyä muis­takin syistä kuin yhteiskun­nal­lisen syr­jin­nän tuloksena.

    (Tuo­hon ensim­mäiseen kysymyk­seesi esit­täisin arvio­nani, että var­masti jokin osa miehistä kokee yhteiskun­nan sukupuoltaan kohtaan vihamielisek­si. Tämän blo­gin kom­menteis­sakin se näkyy tuon tuosta.)

    Jos ei, niin mik­si homo­jen itse­murhat suo­ravi­ivais­es­ti joh­tu­isi­vat yhteiskun­nan homovihamielisyydestä?

    Tun­tuu, että täl­laisia kysymyk­siä voi esit­tää vain joku, joka ei ole keskustel­lut homo­jen kanssa hei­dän koke­mas­taan syr­jin­nästä ja sen psyykki­sistä vaiku­tuk­sista. Osan kohdal­la kyseessä on maan­päälli­nen hel­vetti; taku­ul­la rankem­pi jut­tu kuin adop­ti­o­lapselle se, että hänel­lä on kak­si samaa sukupuol­ta ole­vaa mut­ta kuitenkin pätevää, sopi­vaa ja rakas­tavaa vanhempaa.

    Eivät homot min­un maail­manku­vas­sani ole vam­maisia, kuten arvelet, mut­ta kyl­lä iden­ti­teetin muo­dos­tu­mi­nen heil­lä on paljon haas­teel­lisem­pi ja pidem­pikin pros­es­si. Asioiden läpikäymiseen liit­tyy paljon mietiske­lyä esim. homouden syistä, lapset­to­muu­teen varautu­mista ym. Ei ihmi­nen ole niin yksinker­tainen raken­nel­ma, että kaik­ki nousee tai kaatuu ympäristön mukana.

    Mut­ta tun­nut väit­tävän homo­jen henkisten vaikeuk­sien johtu­van lähin­nä heistä itses­tään. Ts. että heil­lä olisi itsen­sä kanssa samat vaikeudet, vaik­ka jokainen eläisi auti­ol­la saarel­la. Ei se niin mene, vaan ympäristö määrit­tää hyväksyn­nän ja pahek­sun­nan kaut­ta hyvin pitkälle sitä, minkä itsessämme koemme vaikeak­si ja mikä on help­poa hyväksyä.

    Mik­si punahiuk­siset eivät käy läpi samaa pitkää ja haas­teel­lista iden­ti­teetin muo­dos­tu­misen pros­es­sia? Sik­si, että heil­lä on yhteiskun­nas­sa samat oikeudet kuin muil­lakin, ja heitä pide­tään ihan nor­maaleina, taval­lisi­na ihmis­inä. Jos joku punahiuksi­nen ei voi saa­da biol­o­gisia lap­sia, se lie­nee hänelle jonkin­lainen pohdin­nan aihe. Ei kuitenkaan lainkaan saman­lainen kuin homosek­suaaleil­la, joil­ta laki kieltää (adoptio)lapsen han­kkimisen siinä tapauk­ses­sa että he elävät parisuhteessa.

    Jos yhteiskun­tamme pitäisi punahiuk­sisia arve­lut­tavina van­hemp­ina, kieltäisi heitä adop­toimas­ta parisuh­teessa eläessään, keskustelisi ihan vakavis­saan siitä tulisiko heille sal­lia oikeus avoli­it­toon vai ei, ja olisi vain vähän aikaa siitä kun punahiuk­sisu­ut­ta on viral­lis­es­ti lakat­tu pitämästä sairaut­e­na, punahiuk­siset tek­i­sivät var­masti paljon nyky­istä enem­män itsemurhia.

    San­ot ajavasi las­ten etua, mut­ta homo­lapset eivät näytä sin­un silmis­säsi ole­van lapsia(/ihmisiä) ollenkaan.

  170. Art­turi:

    “Toden­näköisem­pää on, naiset ei halua olla hal­li­tuk­sis­sa yhtä paljon kuin miehet ja/tai että ne ei oo niin hyviä hal­li­tuk­sis­sa kun miehet”

    Otta­mat­ta edes kan­taa nais­ten poten­ti­aal­isi­in kyky­i­hin, pidän erit­täin toden­näköisenä, että naiset eivät ole yhtä motivoitunei­ta pyrkimään ýri­tys­ten johtoon/hallituksiin kuin miehet. Mik­si ihmeessä oli­si­vat? Statuk­ses­ta on naisille paljon vähem­män iloa kuin miehille. Tältä poh­jal­ta on todel­la turhaut­tavaa, että kiin­tiöitä vaa­ti­vat ihmiset eivät ikinä esitä edes tilas­to­ja siitä, kuin­ka paljon mei­hiä ja naisia on ylipäätään ollut ehdol­la yri­tys­ten hal­li­tuk­si­in. Jos ehdokkaista/hakijoista sat­tuisi ole­maan vaik­ka 90% miehiä, tulisiko naisia silti väk­isin kiin­tiöit­tää sinne esim. 40% ? Mie­lenki­in­toista olisi myös tietää, kuin­ka suuri osa pörssiy­htiöi­den perus­ta­jista on naisia. Jos esim. vain 10%, pitäisikö naisia tasa-arvon nimis­sä pakot­taa otta­maan riskiä ja perus­ta­maan pörssiyhtiöitä?

  171. Piti kat­so­man seu­rakun­tavaalien ehdokkaiden kan­to­ja asi­aan, mut­ta vaa­likone on ilmeis­es­ti tukos­sa? Taitaapi tul­la veret seisaut­ta­vat hoosiannavaalit.

  172. Art­turi:

    Markki­noil­la innovoidaan koko ajan voit­to­jen kas­vat­tamisek­si. Ei tun­nu oikein uskot­taval­ta, että ketään ei olis kiin­nos­tanut naisel­lis­ten menetelmien innovointi.

    Ai niin, uno­hdin että maail­ma on jo valmis ja kaik­ki hyödylli­nen jo kek­sit­ty tai vähin­täänkin “inno­vaat­to­rien” kiin­nos­tuk­sen kohteena.

    Toden­näköisem­pää on, naiset ei halua olla hal­li­tuk­sis­sa yhtä paljon kuin miehet ja/tai että ne ei oo niin hyviä hal­li­tuk­sis­sa kun miehet.

    Tämä pitänee paikkansa, mut­ta ei selitä asi­aa kokonaisuudessaan.

    Min­ua hie­man ihme­tyt­tää, miten jotkut niin kovasti kum­mek­su­vat puhet­ta tästä naisel­lis­ten keino­jen hyö­dyn­tämisen puut­teesta, jota edelleen jonkin ver­ran esi­in­tyy. Eikö se nyt ole ihan selvä asia, että kos­ka naiset ovat olleet työelämässä (ja etenkin johtote­htävis­sä) vähem­män aikaa ja pienem­mäl­lä volyymil­la, hei­dän tieto-taiton­sa ja näke­myk­sen­säkin on ollut vähem­mistössä? Eikö niin ikään ole selvää, että ajat­telun ja ideoiden diver­si­teet­ti johtaa yksisilmäisyyt­tä parem­paan lopputulokseen?

    Ainakin min­un tun­temil­leni liike-elämän toim­i­joille (kaik­ki miehiä!) tuo on selvää; samoin se, että naisia kai­vataan liike-elämään lisää. Toisaal­ta heitäkin var­masti vielä on, jot­ka ajat­tel­e­vat nais­ten ole­van täl­lä sek­to­ril­la hyödyt­tömiä — tai ainakin että kaiken liike-elämään liit­tyvän, minkä nainen osaa, mies osaa yhtä hyvin tai parem­min ja lisäk­si paljon sel­l­aista, mitä nainen ei osaa lainkaan. Muuten­han niiden kiin­tiöi­den käyt­tämistä ei tosi­aan voisikaan mitenkään perustel­la. Tämä aihet­ta kum­mek­su­va kom­men­toin­ti kuitenkin osaltaan osoit­taa, että vielä on varaa parantaa.

    Rogue, mehän olemme samaa mieltä yri­tys­ten tavoit­teesta. Saar­naat väärälle henkilölle. Aiem­paan viesti­isi vielä: tarkoituk­seni ei ole dis­sa­ta miehisiä keino­ja, vaan sitä, kuin­ka vähän osa miehistä arvostaa omis­taan poikkeav­ia, naisel­lisia keino­ja. Kyseessä ei ole mikään kil­pailu, jos­sa olisi pakko vali­ta kumpi on parem­pi. Kumpaakin tarvitaan.

    (Ja niin, “pystyn hyväksymään” tarkoit­taa että pystyn hyväksymään. Se ei tarkoi­ta, että kan­natan. Siis jos olisin työryh­mässä, joka asi­as­ta päät­tää, en itse äänestäisi sen puoles­ta, mut­ta pysty­isin kuitenkin jatka­maan työsken­te­lyä vaik­ka kyl­lä-äänet voit­taisi­vat. Pysty­isin ja pystyn myös ymmärtämään, mikä logi­ik­ka kiin­tiöa­jat­telus­sa on takana.)

  173. gc kir­joit­ti: “yhteiskun­taa ei kan­na­ta rak­en­taa sen varaan, että ihmis­lu­on­to muuttuu”

    Ei niin. Ihmis­lu­on­non muu­tos on aika hidas pros­es­si. Mut­ta ihmi­nen osaa jär­jestel­lä asioi­ta muutenkin, kult­tuurin ja yhteiskun­nan tasol­la. Ihmiskun­nan voidaan kat­soa ole­van pitkäl­lä matkalla viidakon laeista jär­jestäy­tyneeseen (ja ihmisille parem­paan) yhteiskuntaan.

    Ote­taan esimerkik­si vaikka­pa demokra­tia. Joskus feo­dal­is­min aikaan aja­tus demokra­ti­as­ta olisi ollut vit­si. Ja voidaan sanoa, että feo­dal­is­mi (tai vahvim­man oikeus) olisi monille miehille luon­taisem­pi tyyli yrit­tää hal­li­ta maail­maa kuin demokra­tia. Tästä huoli­mat­ta olemme kehit­täneet demokra­t­ian mallin, johon ole­tamme kaikkien sitoutu­van, ja jota nyt pidämme itses­tään selvänä ratkaisuna.

    Kehi­tys ei ole vielä tien­sä päässä. Demokra­t­ian paran­tamisen lisäk­si voimme tehdä paran­nuk­sia myös avi­o­li­it­to­ja koske­vi­in sään­töi­hin. (vaik­ka siis ihmis­lu­on­to pysyykin koko ajan kutakuinkin samana)

  174. Saara:

    Ai niin, uno­hdin että maail­ma on jo valmis ja kaik­ki hyödylli­nen jo kek­sit­ty tai vähin­täänkin “inno­vaat­to­rien” kiin­nos­tuk­sen kohteena

    Mut­ta kun ei ole mitään perustel­tua syytä olet­taa, ettei yri­tyk­sil­lä olisi kiin­nos­tus­ta tutkia kaikkia mah­dol­lisia voiton­mak­si­moin­tikeino­ja. Etenkään ei ole mitään syytä olet­taa, että niil­lä olisi jokin piilotet­tu moti­ivi syr­jiä naisia voiton kustannuksella.

    Min­ua hie­man ihme­tyt­tää, miten jotkut niin kovasti kum­mek­su­vat puhet­ta tästä naisel­lis­ten keino­jen hyö­dyn­tämisen puut­teesta, jota edelleen jonkin ver­ran esi­in­tyy. Eikö se nyt ole ihan selvä asia, että kos­ka naiset ovat olleet työelämässä (ja etenkin johtote­htävis­sä) vähem­män aikaa ja pienem­mäl­lä volyymil­la, hei­dän tieto-taiton­sa ja näke­myk­sen­säkin on ollut vähemmistössä?

    Tässä ole­tat, että naisil­la on jotain täysin miehistä poikkeav­ia kykyjä tuot­taa yri­tyk­sille voit­toa. Itse ole­tan, että voiton­tekoon tarvit­ta­vat omi­naisu­udet ovat pikem­minkin samankaltaisia sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Jos olisin väärässä, ja naisil­la olisi jotain miehille käsit­tämät­tömiä voiton­teko-omi­naisuuk­sia, uskoisin että markki­nat tas­apain­ot­taisi­vat automaat­tis­es­ti tilanteen. Jos naisil­la näitä omi­naisuuk­sia on, mik­si he eivät perus­ta kas­apäin pörssiyri­tyk­siä ja syr­jäytä huonoil­la mieskeinoil­la johdet­tu­ja van­ho­ja yri­tyk­siä jalustoiltaan?

    tai ainakin että kaiken liike-elämään liit­tyvän, minkä nainen osaa, mies osaa yhtä hyvin tai parem­min ja lisäk­si paljon sel­l­aista, mitä nainen ei osaa lainkaan

    Otta­mat­ta kan­taa poten­ti­aali­in, käytän­nössä tilanne on sel­l­ainen, että esim. teknologia&teollisuus-sektorilla naisosaa­jat ovat mitätön vähem­mistö. Onko puh­das­ta sat­tumaa, että esim. Microsoft­in tai Applen perus­ta­jat ja johto­hah­mot ovat miehiä? En väitä, että nais­es­ta ei voisi tul­la mis­sään olo­suhteis­sa pätevää nört­tiä, mut­ta de fac­to päte­viä nört­ti­naisia ei juurikaan ole. 

    tarkoituk­seni ei ole dis­sa­ta miehisiä keino­ja, vaan sitä, kuin­ka vähän osa miehistä arvostaa omis­taan poikkeav­ia, naisel­lisia keino­ja. Kyseessä ei ole mikään kil­pailu, jos­sa olisi pakko vali­ta kumpi on parem­pi. Kumpaakin tarvitaan

    On hyvin kyseenalaista puhua jostain mys­ti­sistä naisel­li­sista keinoista, joi­ta ei ole määritel­ty mitenkään, ja väit­tää niiden puut­teesta aiheutu­van tehokku­ustap­pi­oi­ta pörssiyhtiöille.

    Pystyn myös ymmärtämään kiin­tiöa­jat­telun logi­ikan, mut­ta en hyväksy sen moraal­ista perus­taa enkä seurauksia.

    1. Minä luulen, että nais­puoliset hal­li­tusam­mat­ti­laiset loukkaan­tu­isi­vat sydän­ju­uri­aan myöten noista naisel­li­sista toimintatavoista.

  175. Art­turi:

    Toden­näköisem­pää on, naiset ei halua olla hal­li­tuk­sis­sa yhtä paljon kuin miehet ja/tai että ne ei oo niin hyviä hal­li­tuk­sis­sa kun miehet. 

    Saara:

    Tämä pitänee paikkansa, mut­ta ei selitä asi­aa kokonaisuudessaan. 

    Näin voi olla. On myös aivan yhtä hyvin mah­dol­lista, että naiset ovat hal­li­tuk­sis­sa yliedustet­tuina suh­teessa kyvykkyy­teen­sä ja motivaatioonsa.

    Minä kuitenkin veikkaan, että nais­ten osu­us hal­li­tu­s­paikoista on keskimäärin aika lähel­lä “opti­mia”. Eli hal­li­tuk­si­in val­i­taan keskimäärin sel­l­aista sakkia, jota sinne omis­ta­jien ja yri­tyk­sen men­estymisen kannal­ta kan­nat­taa valita.

    Sinä olet sitä mieltä, että yri­tyk­set toimi­vat type­r­ästi? Se voi olla, mut­ta minus­ta sin­un pitäsi sit­ten näyt­tää jonkin­laista todis­tu­saineis­toa tämän puolesta.

    Eikö se nyt ole ihan selvä asia, että kos­ka naiset ovat olleet työelämässä (ja etenkin johtote­htävis­sä) vähem­män aikaa ja pienem­mäl­lä volyymil­la, hei­dän tieto-taiton­sa ja näke­myk­sen­säkin on ollut vähem­mistössä? Eikö niin ikään ole selvää, että ajat­telun ja ideoiden diver­si­teet­ti johtaa yksisilmäisyyt­tä parem­paan lopputulokseen? 

    Minus­ta nyt ainakin on selvää, että sitä diver­si­teet­tiä esi­in­tyy enem­män sukupuolten sisäl­lä kuin sukupuolten välil­lä. Se ei sit­ten enää olekaan selvää, että a) diver­si­teet­ti johtaisi parem­pi­in päätök­si­in tai b) suurem­pi osa naisia hal­li­tuk­sis­sa johtaisi diver­si­teetin kasvuun.

    Kari

  176. Rogue:

    Mut­ta kun ei ole mitään perustel­tua syytä olet­taa, ettei yri­tyk­sil­lä olisi kiin­nos­tus­ta tutkia kaikkia mah­dol­lisia voiton­mak­si­moin­tikeino­ja. Etenkään ei ole mitään syytä olet­taa, että niil­lä olisi jokin piilotet­tu moti­ivi syr­jiä naisia voiton kustannuksella.

    Enhän minä noin ole­takaan. Ole­tan vain ihmis­ten ole­van ihmisiä; moti­iveis­taan riip­pumat­ta kyken­emät­tömiä täy­del­lisyy­teen. Kos­kee myös miehiä! 😉

    Tässä ole­tat, että naisil­la on jotain täysin miehistä poikkeav­ia kykyjä tuot­taa yri­tyk­sille voittoa.

    No naiset ovat keskimäärin per­soon­al­lisu­udeltaan eri­laisia kuin miehet. Aiem­man keskustelumme perus­teel­la tämä ero on sin­un mielestäsi jopa suurem­pi kuin min­un mielestäni. Van­han maanvil­jeli­jöi­den sanan­laskun mukaan jokaiseen ongel­maan on ainakin kuusi eri­laista ratkaisua. Eikö ole aika toden­näköistä, että tietyl­lä per­soon­al­lisu­us­profi­ilil­la päädytään tietyn­laisi­in ratkaisui­hin ja toisen­laisel­la toisen­laisi­in? Ja eikö ole toden­näköistä, että mitä eri­laisem­pi­en ratkaisu­jen löytämiseen samas­sa yri­tyk­sessä kyetään, sitä parem­mat ovat sen mah­dol­lisu­udet menestyä?

    Itse ole­tan, että voiton­tekoon tarvit­ta­vat omi­naisu­udet ovat pikem­minkin samankaltaisia sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Jos olisin väärässä, ja naisil­la olisi jotain miehille käsit­tämät­tömiä voiton­teko-omi­naisuuk­sia, uskoisin että markki­nat tas­apain­ot­taisi­vat automaat­tis­es­ti tilanteen.

    Noin minä uskonkin tapah­tu­van (tämä pros­es­si on ollut käyn­nis­sä jo jonkin aikaa), mis­tä syys­tä en itse kan­na­ta kiin­tiöpoli­ti­ikkaa. Mut­ta hyväksyn sen sik­si, että sen voi uskoa nopeut­ta­van tätä kehitystä.

    Jos naisil­la näitä omi­naisuuk­sia on, mik­si he eivät perus­ta kas­apäin pörssiyri­tyk­siä ja syr­jäytä huonoil­la mieskeinoil­la johdet­tu­ja van­ho­ja yri­tyk­siä jalustoiltaan?

    Kat­so­han, tässä yksi esimerk­ki miehis­es­tä ajat­te­lu­tavas­ta, joka on taipu­vainen pain­ot­ta­maan vas­takkainaset­telua ja kil­pailua sil­loinkin kun siihen ei ole aihet­ta. Olen jo kak­si ker­taa main­in­nut, että en pidä miesten kykyjä mitenkään huonoina enkä edes naisia huonomp­ina, mut­ta silti vain luet tek­sti­i­ni vas­takkainaset­telua. Kol­mas ker­ta toden sanoo: pidän kokon­aisu­ut­ta huonom­pana sil­loin, kun siihen hyväksytään ain­oas­taan miehi­nen tapa ajatel­la. Samoin sil­loin, jos hyväksytään ain­oas­taan naiselli­nen tapa. Molem­pia tapo­ja tarvitaan.

    On hyvin kyseenalaista puhua jostain mys­ti­sistä naisel­li­sista keinoista, joi­ta ei ole määritel­ty mitenkään, ja väit­tää niiden puut­teesta aiheutu­van tehokku­ustap­pi­oi­ta pörssiyhtiöille.

    En viit­sisi floo­d­a­ta tätä homokeskustelua ylen­määräisel­lä muun aiheen määrit­te­lyl­lä. Maini­taan sen sijaan aja­tusleikkinä vaik­ka Hesarin (min­un mielestäni tot­ta puhuen aika ärsyt­tävän) kolum­nisti Anna-Mari Sip­ilän taan­noinen heit­to: “Moni asia olisi toisin, jos Lehman Broth­ers olisi ollut Lehman Sisters”.

    Pain­o­tan vielä, että en usko Lehman Sis­tersin parem­muu­teen. Se olisi var­masti voin­ut yhtä suurel­la toden­näköisyy­del­lä moka­ta, mut­ta mokaamisen tapa olisi toden­näköis­es­ti ollut hyvin eri­lainen. Jos puolestaan Lehman Broth­ersin ja Lehman Sis­tersin voimat olisi yhdis­tet­ty, olisi syn­tynyt sisäi­nen kon­trol­li­jär­jestelmä, jos­sa pahim­mat äärim­mäis­es­tä yksisilmäisyy­destä koitu­vat mokat olisi toden­näköisem­min voitu välttää.

    Lehman Broth­ers kuitenkin toden­näköis­es­ti näki heikkouksi­na ja hait­toina juuri ne omi­naisu­udet, joi­ta kuvit­teel­lisen Lehman Sis­tersin työn­tek­i­jöil­lä olisi ollut, ja jät­ti tämän tyyp­piset ihmiset palkkaa­mat­ta. Kiin­tiöpoli­ti­ik­ka olisi saat­tanut vaikut­taa tilanteeseen myönteisesti.

  177. “Minä luulen, että nais­puoliset hal­li­tusam­mat­ti­laiset loukkaan­tu­isi­vat sydän­ju­uri­aan myöten noista naisel­li­sista toimintatavoista”

    Epäilen vähän samaa. Oma­l­la työ­paikallani pomona on nais­puo­li­nen juristi, joka hoitaa tehtävän­sä eri­no­mais­es­ti ainakin näin työn­tek­i­jän näkökul­mas­ta. Hänen johtamistapansa on lähin­nä ratio­naa­li­nen eikä oleel­lis­es­ti määri­ty mies-nais ‑akselil­la. Näin uskoisin hom­man yleis­es­tikin menevän. Johta­ji­na pär­jäävät ne, joil­la on hyviä johta­jaom­i­naisuuk­sia, eivät ne, joil­la on jotain jotain omi­tu­isia “sukupuo­likeino­ja” hallussaan.

    1. Tässä on vähän sama kuin siinä, että nais­puoliset tieteen­har­joit­ta­jat eivät ole kovin ilah­tunei­ta niin san­otus­ta naistutkimuksesta.

  178. Osmo Soin­in­vaara:

    Minä luulen, että nais­puoliset hal­li­tusam­mat­ti­laiset loukkaan­tu­isi­vat sydän­ju­uri­aan myöten noista naisel­li­sista toimintatavoista.

    😀 Tuskin­pa. Hyvä jätkä, jol­laisek­si nainen kuulem­ma joutuu suuryri­tyk­sis­sä ede­täk­seen muut­tumaan, ei ota asioi­ta henkilöko­htais­es­ti. Luetko Talouselämää? Sieltä löy­tyy nais­ten ker­to­muk­sia siitä, kuin­ka eteen­päin pääsee vain miestä leikkimäl­lä. Minus­ta tämä on oireellista.

    No joo, onhan tuo varsin type­r­än kuu­loinen käsite. Luotan siihen, että keskusteli­jat osaa­vat suh­tau­tua siihen leikkimielisesti.

  179. Rogue,

    Hyvään henkilöjo­hta­ju­u­teen liit­tyvien omi­naisuuk­sien sukupuolisidon­naisu­u­teen minäkään en usko. Viit­taan enem­män asi­akysymyk­si­in: arvoihin, tapaan hah­mot­taa maailman/yhteiskunnan syy-seu­raus­suhtei­ta, riskinot­to­halu­un, usko­muk­si­in, lat­er­aaliseen ajat­telu­un jne. Näis­sä ei ole yhtä ain­oaa oikeaa (tuot­tavaa) tapaa, ja vari­aa­tio takaa yleen­sä parem­man lopputuloksen.

  180. Joo voidaan munkin puoles­ta lopet­taa flood­aami­nen, kun ker­ran ollaan tää keskustelu jo käy­ty aikasem­min ja ilmeis­es­ti ollaan vaan perus­ta­van­laa­tuis­es­ti eri mieltä.

    Tähän vielä:

    “Kiin­tiöpoli­ti­ik­ka olisi saat­tanut vaikut­taa tilanteeseen myönteisesti”

    Niin, tai negati­ivis­es­ti. Niin kauan kun ei ole uskot­tavaa teo­ri­aa siitä, mik­si kiin­tiöpoli­ti­ikan odotet­taisi­in vaikut­ta­van posi­ti­ivis­es­ti, ei sel­l­aista yksilönoikeuk­sia polke­vaa jär­jestelmää ole syytä lanseer­a­ta. Tai siis sehän on jo joil­lakin sek­tor­eil­la valitet­tavasti lanseer­at­tu, mut­ta toiv­ot­tavasti sama kehi­tys ei jatku.

  181. Kari Kosk­i­nen:

    Minä kuitenkin veikkaan, että nais­ten osu­us hal­li­tu­s­paikoista on keskimäärin aika lähel­lä “opti­mia”. Eli hal­li­tuk­si­in val­i­taan keskimäärin sel­l­aista sakkia, jota sinne omis­ta­jien ja yri­tyk­sen men­estymisen kannal­ta kan­nat­taa valita.

    Tästä huoli­mat­ta voi olla, että jos yri­tys­maail­mas­sa suh­taudut­taisi­in myön­teisem­min naisille tyyp­il­lisi­in tapoi­hin ajatel­la, nyky­istä suurem­pi osa nai­sista pysty­isi ja halu­aisi ede­tä ural­laan taval­la, joka tek­isi heistä kan­nat­tavia val­in­to­ja hallituksiin.

    Sinä olet sitä mieltä, että yri­tyk­set toimi­vat type­r­ästi? Se voi olla, mut­ta minus­ta sin­un pitäsi sit­ten näyt­tää jonkin­laista todis­tu­saineis­toa tämän puolesta.

    En minä väitä yri­tys­ten toimi­van omas­ta näkökul­mas­taan type­r­ästi, vaan että kiin­tiöpoli­ti­ik­ka voi nopeut­taa yhteiskun­nan ja yri­tys­maail­man muut­tumista taval­la, jon­ka jäl­keen yri­tyk­set (jot­ka eivät edelleenkään toi­mi type­r­ästi) arvosta­vat nais­ten näkökul­maa nyky­istä enemmän.

    Onhan se selvää, ettei mikään yri­tys voi koskaan toimia täy­del­lis­es­ti; eikö? Aina on varaa paran­taa. Se, ettei yri­tys toi­mi täy­del­lis­es­ti, ei kuitenkaan merk­itse että se toimisi type­r­ästi. Joskus yri­tyk­sessä ei vain ole kaikkea sitä tietoa, minkä omak­sum­ista opti­maa­li­nen toim­inta edel­lyt­täisi. Eikä sitä osata/ymmärretä vält­tämät­tä oma-aloit­teis­es­ti hankkia.

    Minus­ta nyt ainakin on selvää, että sitä diver­si­teet­tiä esi­in­tyy enem­män sukupuolten sisäl­lä kuin sukupuolten välil­lä. Se ei sit­ten enää olekaan selvää, että a) diver­si­teet­ti johtaisi parem­pi­in päätök­si­in tai b) suurem­pi osa naisia hal­li­tuk­sis­sa johtaisi diver­si­teetin kasvuun.

    Olen samaa mieltä siitä, että yksilöt eroa­vat toi­sis­taan sukupuo­lia enem­män. Tästä huoli­mat­ta uskon, että jos ver­rataan johta­jak­si sovel­tuvia miehiä johta­jak­si sovel­tuvi­in naisi­in, keskimäärin hei­dän per­soon­al­lisuuk­sis­saan on eroa. Naiset koke­vat joutu­vansa käyt­täy­tymään mies­mäis­es­ti yri­tyk­sis­sä ede­täk­seen — miehet puolestaan eivät koe joutu­vansa käyt­täy­tymään nais­mais­es­ti. Kyl­lä tämä jotakin niistä eroavaisuuk­sista ja niiden arvos­tuk­ses­ta kertonee.

    Diver­si­teetin suh­teen täy­tynee tarken­taa, että puol­lan siis arvokkaiden aja­tusten diver­si­teet­tiä — en ran­dom-diver­si­teet­tiä joka voi sisältää ihan mitä sat­tuu roskaa. Niitä hyviä ajatuk­sia on jokaises­sa tilanteessa mah­dol­lista olla mon­en­laisia. Sik­si olisi hyvä, että samas­sa yri­tyk­sessä toimisi toi­sis­taan poikkeav­ia (ja kuitenkin poikkeavu­ud­es­ta huoli­mat­ta rak­en­tavu­u­teen kykeneviä) ihmisiä.

  182. Saara:

    “Ei tun­nu oikein uskot­taval­ta, että ketään ei olis kiin­nos­tanut naisel­lis­ten menetelmien innovointi.

    Ai niin, uno­hdin että maail­ma on jo valmis ja kaik­ki hyödylli­nen jo kek­sit­ty tai vähin­täänkin “inno­vaat­to­rien” kiin­nos­tuk­sen kohteena.

    Tästähän heit­ti aikoinaan Uschanov Stigler-anek­dootin, sen jos­sa $20 seteli jäi poim­i­mat­ta kun se ei talous­teo­ri­an mukaan voin­ut lojua maas­sa makaamassa.

    Itseäni ihme­tyt­tää kuin­ka eloon­jäämisen kamp­pailus­sa (muka­mas) pyris­televil­lä fir­moil­la on varaa tehot­tomi­in type­r­yyk­si­in jom­moisia Dil­bert-sar­jaku­va on pul­lol­laan. Joko (i) ne ain­oas­taan näyt­tävät type­r­iltä asiantun­tem­at­tomis­sa silmis­sä vaik­ka oikeasti tehosta­vatkin toim­intaa, tai sit­ten (ii) isoil­la fir­moil­la on niin val­ta­vat mit­takaavae­dut että niis­sä pystyy töpeksimään melkois­es­ti enem­män kuin pikku­fir­moissa ennen kuin kuo­lo korjaa.

    Esimerkke­jä tässä, tässä, tässä ja tässä.

    Vaik­ka Dil­bert ei tieteel­listä tutkimus­ta vas­taakaan, niin piirtäjä Adams ker­tomansa mukaan saa jatku­vasti sähkö­pos­titse strip­pi-ideoita ihmisiltä joiden työ­paikoil­la tapah­tuu niin kum­mallisia asioi­ta etteivät ne olisi Adam­sin sati­irikon­mieleen edes juo­lah­ta­neet. Ja itsessäni & ystäväpi­iris­säni strip­pi­en syn­nyt­tämä tut­tuu­den­tunne höräy­tyt­tää nau­rut säännönmukaisesti.

  183. Miehet tekevät Suomes­sa yli 80 pros­ent­tia itse­murhista. Onko Suo­mi mielestäsi miesvi­hamieli­nen yhteiskun­ta?

    En huo­man­nut kenelle tämä oli suun­nat­tu, mut­ta vas­taan omas­ta puolestani, että kyl­lä se on.

  184. Saara:

    Ai niin, uno­hdin että maail­ma on jo valmis ja kaik­ki hyödylli­nen jo kek­sit­ty tai vähin­täänkin “inno­vaat­to­rien” kiin­nos­tuk­sen kohteena.

    Ei tietenkään, mut­ta olet­taisin, että noin ilmeinen jut­tu kuin naisel­liset toim­intata­vat olis jo kek­sit­ty. Tai san­o­taanko näin, että kaipaan aika parem­pia todis­tei­ta kuin sin­un lähipi­irin bis­nesmi­esten mielip­i­teet ennen kuin uskon.

    Eikö se nyt ole ihan selvä asia, että kos­ka naiset ovat olleet työelämässä (ja etenkin johtote­htävis­sä) vähem­män aikaa ja pienem­mäl­lä volyymil­la, hei­dän tieto-taiton­sa ja näke­myk­sen­säkin on ollut vähemmistössä?

    No ei mis­sään nimessä ole selvä asia. Markki­noil­la tup­paa pär­jäämään tehokkaat toim­inta­vat riip­pumat­ta siitä onko ne vähem­mistön vai enem­mistön toimintatapoja.

    Eikö niin ikään ole selvää, että ajat­telun ja ideoiden diver­si­teet­ti johtaa yksisilmäisyyt­tä parem­paan lopputulokseen?

    Ehdot­tomasti, jos niiden ideoiden parem­muus mitataan markki­noil­la, eikä byrokraat­tien, poli­itikko­jen tai äänestäjien suosiolla.

  185. Eräässäkin vähit­täiskaup­pakon­sernissa kek­sit­ti­in vas­ta 90-luvul­la, että hal­li­tuk­ses­sa olisi hyvä olla nyt ainakin yksi nainen imagosy­istä ja kos­ka naisel­la saat­taisi olla jotain poikkeuk­sel­lista annet­tavaa sukupuolen­sa takia (hyödyl­lisen tiedon määritelmä: eri­laisu­ut­ta ja yllät­tävyyt­tä). Luul­tavasti on tuhan­sia yri­tyk­siä, jois­sa tätä oival­lus­ta ei ole vielä syn­tynyt ainakaan tarpeek­si vahvana.

    On sit­ten toinen asia, pitäisikö väki­val­ta­mo­nop­o­lin pakot­taa kun­toon tämä kult­tuurin hitau­teen liit­tyvä jut­tu vai annetaanko kil­pailun hoitaa, kuten yllä on use­ampikin kuvail­lut. Kaikkea hyvää ei voi saada.

    Siinä olen tietysti samaa mieltä fem­i­nistien kanssa, että tämä on aikamme polt­tavin tasa-arvo-ongel­ma maail­mankaikkeudessa ja että naiset sor­ret­tuna sukupuole­na pystyvät tuhoa­maan kap­i­tal­is­min niin että tilalle syn­tyy tasa-arvoisem­pi ja muutenkin kaikin puolin parem­pi maailma.

  186. En väitä, että nais­es­ta ei voisi tul­la mis­sään olo­suhteis­sa pätevää nört­tiä, mut­ta de fac­to päte­viä nört­ti­naisia ei juurikaan ole. 

    Tämä “nört­ti” voisi täl­lais­es­ta lausun­nos­ta jo melkein­pä loukkaantua…

  187. Rogue vas­tasi Saar­alle: “Itse ole­tan, että voiton­tekoon tarvit­ta­vat omi­naisu­udet ovat pikem­minkin samankaltaisia sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Jos olisin väärässä, ja naisil­la olisi jotain miehille käsit­tämät­tömiä voiton­teko-omi­naisuuk­sia, uskoisin että markki­nat tas­apain­ot­taisi­vat automaat­tis­es­ti tilanteen. Jos naisil­la näitä omi­naisuuk­sia on, mik­si he eivät perus­ta kas­apäin pörssiyri­tyk­siä ja syr­jäytä huonoil­la mieskeinoil­la johdet­tu­ja van­ho­ja yri­tyk­siä jalustoiltaan?”

    Voi ehkä tur­val­lis­es­ti olet­taa, että miehillä on suurem­pi pyrky johtoasemi­in ja samas­ta syys­tä suurem­pi taipumus perus­taa uusia yri­tyk­siä. Tämä ei tarkoi­ta vielä sitä, että hei­dän johdol­laan fir­mat men­esty­i­sivät paremmin.

    Jostain syys­tä miesten ja nais­ten roolit ovat kehit­tyneet per­heis­sä ja yhteiskun­nas­sa sel­l­aisek­si kuin ne nyt ovat. Voisi olet­taa, että nais­ten tyyli hoitaa asioi­ta kon­tribuoi jotain posi­ti­ivista tähän pros­es­si­in, ehkä tuot­taen jos­sain mielessä tas­apain­oisen lop­putu­lok­sen yhdessä miesten tyylin kanssa. Tältä poh­jal­ta voisi olet­taa, että myös fir­moissa yhdis­telmä miesten ja nais­ten omi­naisuuk­sia voisi olla hyvä resep­ti. (Per­heis­sä naiset hoita­vat usein esim. las­ten kas­vatuk­sen ja talon arjen pyörit­tämisen, kukaties hyvästä syystä.)

    Per­heis­sä biolo­gia pitää huolen siitä, että sekä miehiä että naisia tarvi­taan. Fir­moissa (jot­ka ovat evoluu­tion kannal­ta uusi asia) miehillä on vapaam­mat kädet toteut­taa pätemisen tarvet­taan, ja he ovatkin otta­neet hal­tu­un­sa val­taosan johtopaikoista.

    Täl­laisen suo­ran pyrkimisen lisäk­si ihmiskun­ta ete­nee myös kult­tuurin evoluu­tion kaut­ta eli paran­ta­mal­la toim­intat­apo­jaan. Uudet sään­nöt yht­eskun­nas­sa pyrkivät tyyp­il­lis­es­ti muut­ta­maan kehi­tyskulkua ja parata­maan yhteiskun­nan tilaa siitä, mitä se olisi ilman sään­töjä (eli viidakon lake­ja nou­datellen). Myös fir­mo­jen kohdal­la voi olet­taa, että ensim­mäi­nen approksi­maa­tio, eli miesten kil­pailu johtopaikoista ei ole lop­ulli­nen ja paras tapa hoitaa asioita.

    Markki­nat eivät vält­tämät­tä kor­jaa tilan­net­ta kovin nopeasti, sil­lä mieskeskeinen jär­jestelmä saat­taa myös suosia jatkos­sakin miesten vailt­semista hal­li­tuk­si­in, yhteistyötä tois­t­en mies­val­tais­ten yri­tys­ten kanssa jne. Ja aiem­man ole­tuk­sen mukaises­ti miehet myös pyrkivät johtavaan ase­maan innokkaammin.

    Nais­ten määrä yri­tys­ten johtopaikoil­la on lisään­tynyt. Osit­tain tämä on ehkä tapah­tunut niin, että kaikkein “mies­mäisim­mät” tai muuten mies­tan kanssa pär­jäävät naiset ovat päässeet jäseniksi tähän “äijäk­er­hoon”. Tämä ei tarkoi­ta sitä etteivätkö tulok­set voisi olla tätäkin parem­pia siinä vai­heessa kun vielä nais­maisem­min ori­en­toituneet naiset otta­vat osan johtote­htävistä vastuulleen.

    Tätä voisi ver­ra­ta vaikka­pa kansane­dus­tus­laitok­sen kehi­tyk­seen. Nais­ten määrä on lisää­tynyt vähitellen. Nyt min­is­tereistä ja euroe­dus­ta­jista on jo enem­mistö naisia. Vaikea sanoa ovatko asi­at paran­tuneet, mut­ta tuskin huonon­tuneetkaan. (Voisi toivoa, että aiakin sotia olisi vähem­män nais­ten hal­lit­se­mas­sa maail­mas­sa.) Ehkä kansan val­it­se­mis­sa elimis­sä muu­tok­set tapah­tu­vat nopeam­min kuin itse itseään täy­den­tävässä liike­maail­man johdossa.

    Markki­nat voivat ohja­ta fir­man tuot­tei­den kehi­tys­tä aika nopeastikin. Fir­man sisäl­lä yri­tyskult­tuuri muut­tuu paljon hitaam­min. Tuskin naiset ovat niin kri­it­ti­nen resurssi, että asi­at muut­tuisi­vat yhdessä yössä nais­ten mukaan­tu­lon myötä (ja markki­nat ajaisi­vat mies­val­taiset yri­tyk­sen konkurssi­in). Mut­ta pidem­mäl­lä tähtäimel­lä, ainakin laa­jen­tunut per­spek­ti­ivi asioi­hin on asia, jon­ka luulisi kallis­ta­van vaakaa niiden yri­tys­ten puolelle, jot­ka voivat tehdä päätök­siä hie­man laa­jem­mal­ta pohjalta.

    Yhteen­ve­t­ona, kai nais­ten mukaan­tu­lo toden­näköisem­min parataa fir­mo­jen toim­intaa kuin heiken­tää sitä. Miesten val­ta on aika luon­tainen ilmiö, mut­ta ei vält­tämät­tä paras.

  188. Ei näin! Mut­ta isän ja äidin muo­dosta­ma per­he on parem­pi vai­h­toe­hto kuin homo­jen muo­dosta­ma. Tietysti kaik­ki vai­h­toe­hdot ovat parem­pia kuin kuole­ma. Täl­lä ajat­telul­la kenen tahansa sekakäyt­täjän tulisi saa­da adop­tioi­da lapsi.

    (ja nyt en ver­taa homo­ja sekakäyt­täji­in, vaan pyrin vain osoit­ta­maan ajatteluvirheen)

    Min­un mielestäni kysymys on aika yksinker­tainen. Paranevatko lapsen olo­suh­teet jos lap­si siir­tyy adop­tiop­er­heeseen? Jos para­nee, on väärin tuo kieltää. En usko, että kovin moni sekakäyt­täjä on kiin­nos­tunut hake­maan riesak­seen lapsen jostain kauko­mail­ta, mut­ta en minä oikein osaa itsel­leni perustel­la mik­si sekakäyt­täjä saa luon­nol­lisin keinoin tuu­pa­ta maail­maan aivan niin mon­ta las­ta kuin halu­aa, mut­ta ei pelas­taa kehi­tys­maan las­ta rip­u­likuole­mal­ta. (Ja tot­takai, lapset pitää lait­taa parhaisi­in saatavil­la ole­vi­in kotei­hin. Sekakäyt­täjät eivät ole täl­lä listal­la kovin korkealla.)

    Vai oliko tämä nyt ehdo­tus, että lais­sa pitäisi kieltää adop­tio, jos kodis­sa nau­ti­taan sekä tupakkaa että alkoholia?

    Mik­si het­erop­er­he on parempi? 

    Tästä en osaa olla oikein eri mieltä, noin ceteris paribus. Mut­ta kuten mon­een ker­tan todet­tu, per­heet ovat yksilöl­lisiä, ja on ole­mas­sa niin hyviä kuin huono­ja per­heitä niin het­ero- kuin homop­er­heis­säkin. Eli hyväksy­isin suh­teel­lisen hel­posti, että kun adop­tiop­er­heitä pisteytetään, homovan­hem­mat saa­vat mii­nus­pis­teen, mut­ta en sitä, että homovan­hempi­en adop­toin­ti kat­e­goris­es­ti kiel­letään laissa.

    Eivät ulko­maiset las­tenkodit sitä pait­si pullis­tele poten­ti­aal­isia homoad­op­tion kohtei­ta, vaan nämä ovat hyvin niuk­ka resurssi het­erop­er­heillekin. Ei sieltä yksikään pelas­tu sen takia, että adop­tio-oikeut­ta laa­jen­net­taisi­in homoi­hin. Eli nämä rip­uli­in kuolemiset ovat aivan irrel­e­vant­ti näkökulma. 

    Jollei vielä ole tul­lut selväk­si, niin min­ul­la ei ole juuri minkään­laista tietoa kv-adop­tion käytän­nöstä. Mut­ta jos pelkästään afrikas­sa on yli 50 miljoon­aa orpoa, niin jollei las­tenkodeis­sa, niin jos­sain noi­ta poten­ti­aal­isia adop­tioko­htei­ta on paikat pul­lol­laan aivan väk­isin. Minä en tiedä mis­sä, mut­ta jos­sakin kohtaa täl­lä “markki­nal­la” on keinotekoisia rajoit­tei­ta, kos­ka tiedän myös sen, että adop­ti­o­lapsen saami­nen on vaikeaa, ja tuskin koko pros­es­si on nykyään henkises­ti help­po kun joutuu vuos­i­tolkul­la odot­tele­maan päätök­siä. Enkä ymmär­rä miten maail­ma para­nee siitä, että noi­ta keinotekoisia rajoit­tei­ta ylläpi­de­tään Suomen lain­säädän­nössä kieltämäl­lä joil­takin ihmis­ryh­miltä adoptio.

  189. Tiedemies,

    Lain­auk­sesi oli Saar­alle, joka väit­ti homo­jen kohon­neen itse­murhariskin johtu­van vain ympäristön vihamielisyydestä. 

    Yritin osoit­taa lääkäri- ym. esimerkein, että asia ei ole lainkaan noin yksiselit­teinen. Äidit­tömil­läkin lap­sil­la on moninker­tainen itse­murharis­ki, vaik­ka var­mas­tikaan ei löy­dy mitään yleistä yhteiskun­nal­lista vihamielisyyt­tä äidit­tömiä kohtaan. Koet­tu syr­jin­tä, oli se sit­ten todel­lista tai ei, on tietysti riskitekijä. 

    En kat­soisi, että varsi­naista vihamielisyyt­tä löy­tyy juurikaan miehiäkään kohtaan (ehkä joku Akuli­ina Saarikos­ki on poikkeus), vaik­ka jaan kyl­lä sen käsi­tyk­sen, että elämä on lähtöko­htais­es­ti monin tavoin raskaampi miehille.

    En tiedä, mis­tä tutkimuk­sista Saara puhuu ottaes­saan esi­in homo­jen nelink­er­taisen itse­murhariskin. Suo­mi ei ainakaan ole koke­muk­seni mukaan lainkaan homovi­hamieli­nen. Nai­sis­sa on suurehko ryh­mä, jot­ka jopa jostain syys­tä ihan­noi­vat homo­ja: “ne on niin fik­su­ja ja sil­lai kauheen mukavia.…”

    Val­taosa suh­tau­tuu neu­traal­isi­ti, ehkä lievän kiin­nos­tuneesti, osa hie­man tor­ju­vasti ja hyvin pieni mur­to-osa on tyyp­piä: “homot hir­teen ja vit­tu jos ne mulle tulee jotain selit­tään ja hiplaan, niin saatana vedän kyl­lä oikee­ta suo­raa ja vasen­ta koukkua päälle…”. Tähän ryh­mään kuu­luu luon­nol­lis­es­ti vain miehiä. 

    Saaran veto siitä, että auti­ol­la saarel­la homo ei kär­sisi, on huono, kos­ka auti­ol­la saarel­la ei kehi­ty minkään­laista sek­suaal­isu­ut­ta. Tästä on joitain esimerkke­jä, met­sässä tai muuten vail­la ihmiskon­tak­te­ja kas­vanei­ta lap­sia on tuo­tu sivil­isaa­tion pari­in, niin on todet­tu, ettei heille kehi­ty ollenkaan seksuaalisuutta. 

    Jos taas kyse on siitä, että valmi­ik­si homo joutuu auti­olle saarelle, niin tietysti ympäristön paineet pois­tu­vat. Mut­ta jos asian kanssa on sisäisiä ris­tiri­ito­ja, niin eivät ne mihinkään pois­tu siel­lä saarellakaan.

  190. Miten olisi, jos koko avi­o­li­it­to-insti­tuu­tio jätet­täisi­in kokon­aan pois lain­säädän­nöstä ja annet­taisi­in pelkästään uskon­nol­lis­ten yhteisö­jen käyttöön?
    Lain­säädän­tö puut­tuisi pelkästään ihmis­ten yhteiselämän jär­jestämiseen, esim. parisuhteisi­in, jot­ka vira­nomaiset sit­ten vahvis­taisi­vat. Avi­o­li­it­toi­hin vihk­i­sivät eri uskon­nol­liset yhteisöt omien sään­tö­jen­sä perus­teel­la. Mikäli yhteisön avi­o­li­it­tosään­nöt vas­taa­vat lain mukaista parisuhdet­ta, voitaisi­in sekin vahvis­taa samal­la vihkimisel­lä. Eli tässä tapauk­seesa ei tarvit­sisi tehdä kah­ta ker­taa samaa toimitusta.

  191. tcrown,

    Suvun merk­i­tys mm. Afrikas­sa on aivan toisen­lainen kuin tääl­lä. Se, että lap­si on orpo, ei tarkoi­ta, etteikö hänel­lä ole kotia. Mei­dän näkökul­mas­tamme hyvinkin kaukainen suku­lainen kat­soo velvol­lisu­udek­seen huole­htia orpo­laps­es­ta. Nämä orvot eivät suinkaan ole län­si­maisille vapaa­ta riistaa. 

    Var­masti moni siel­lä olisi valmis luovut­ta­maan lapsen pois län­si­mai­hin “pito­vaikeuk­sien” takia, sem­minkin jos siitä mak­se­taan. Kat­soisim­meko kuitenkaan täl­laisen toimin­nan ole­van eettistä?

    Las­tenkodeis­sakin on lap­sia, joil­la on suku­laisia, jot­ka toivo­vat tilanteen­sa kohenevan ja lap­si on ikään kuin varat­tu heille. 

    +++++++++++

    Osmo kyseli, mikä kult­tuur­ishok­ki kohtaa parikuista vau­vaa kv-adop­tion yhtey­dessä. Kysymys on teo­reet­ti­nen, kos­ka tänne on saatavil­la läh­es ain­oas­taan yli 2‑vuotiaita lap­sia. Vau­vat hoitu­vat maan sisäisel­lä adop­ti­ol­la. Sen ver­ran taha­ton­ta lapset­to­muut­ta on joka maail­man kolka­s­sa, että aivan pienet ter­veet lapset kyl­lä saa­vat kodin lähempää. Afrikas­ta saat­taa saa­da vau­vo­jakin, en minäkään tunne kent­tää täysin. Muista isoista ado­pit­o­maista, Kolumbi­as­ta, Venäjältä, Thaimaas­ta tai Kiinas­ta se lie­nee läh­es mahdotonta. 

    Vau­van voi saa­da siinä tapauk­ses­sa, että suos­tuu otta­maan vam­maisen tai sairaan lapsen, esim. HIV-posi­ti­ivisen. Meil­läkin Suomes­sa on vuosit­tain kouralli­nen vau­vo­ja saatavil­la uuni­tuor­eina syn­ny­tys­laitok­selta, mut­ta otta­jia jonos­sa on mon­isa­tak­er­tainen määrä kuin näitä halut­tu­ja pienokaisia. 

    En tiedä, onko tääl­lä adop­tioon vau­vansa luovut­taval­la äidil­lä sanan­si­jaa siinä, mil­laiseen per­heeseen toivoo lapsen­sa pää­tyvän. Jos on, niin veikkaan, että homopar­it eivät olisi etusi­jal­la, vaik­ka lain­säädän­tö sen mah­dol­lis­taisikin. Itse asi­as­sa veikkaan, että ainakin homomiehet oli­si­vat tässä kil­vas­sa alin­ta kastia.

  192. Var­masti moni siel­lä olisi valmis luovut­ta­maan lapsen pois län­si­mai­hin “pito­vaikeuk­sien” takia, sem­minkin jos siitä mak­se­taan. Kat­soisim­meko kuitenkaan täl­laisen toimin­nan ole­van eettistä?

    Nyt men­nään jo hyvin paljon alku­peräisen aiheen ohi (pitääkö adop­tio kieltää lais­sa homoil­ta), mut­ta jos/kun meil­lä on ole­mas­sa jonku­laiset osin eet­tiset stan­dard­it, mil­lä suo­ma­lainen äiti voi luovut­taa lapsen “pito­vaikeuk­sien” vuok­si, niin on mielestäni vähin­tään erikoinen ole­tus, että kehi­tys­mais­sa noi­ta stan­dard­e­ja täyt­täviä tapauk­sia ei olisi tai olisi merkit­tävästi vähem­män kuin esim. Suomessa.

    Suvun merk­i­tys mm. Afrikas­sa on aivan toisen­lainen kuin tääl­lä. Se, että lap­si on orpo, ei tarkoi­ta, etteikö hänel­lä ole kotia. Mei­dän näkökul­mas­tamme hyvinkin kaukainen suku­lainen kat­soo velvol­lisu­udek­seen huole­htia orpo­laps­es­ta. Nämä orvot eivät suinkaan ole län­si­maisille vapaa­ta riistaa. 

    Var­masti näin on, voi olla jopa suurelta osin. Mut­ta niitä orpo­ja on pelkästään siel­lä afrikas­sa yli 50 miljoon­aa. Jos USAs­sa adop­tio­ta on harkin­nut 500 tuhat­ta (hak­enut pieni osa tuos­ta), ja olete­taan että euroopas­sa on saman ver­ran, niin jokaista hark­it­si­jaa kohti on yli 50 afrikkalaista orpoa. Tun­tuu hie­man erikoiselta, että köy­hässä yhteisössä edes 1 orpo viidestäkymmen­estä ei ole enem­män tai vähem­män fak­tis­es­ti hylät­ty. Kun tuo­hon lisätään muiden maanosien orvot ja ne tapauk­set, jot­ka täyt­tävät eet­tiset län­si­maiset luovu­tus­stan­dard­it, niin väite, että maail­mas­sa on adop­ti­o­lap­sista pulaa, tun­tuu aivan käsit­tämät­tömältä, ja vaatii kyl­lä tämäkin väite paljon tuke­vampia perustelu­ja kuin “Suvun merk­i­tys mm. Afrikas­sa on aivan toisen­lainen kuin tääl­lä.” ennen kuin suos­tun tämän uskomaan. 

    Tämä todel­lisu­udessa havait­tu “pula” voi tietysti johtua monista asioista, kuten sekä vas­taan­ot­ta­ja- että lähet­täjä­maan lain­säädän­nön kiemuroista, toi­in­taa pyörit­tävien jär­jestö­jen puut­teel­li­sista reusrs­seista ja ties mis­tä. Mut­ta tarvi­taanko todel­la lisää näitä keinotekoisia rajoit­tei­ta, jot­ka vieläpä syr­jivät joitakin ihmisiä? 

    (Ja ei, min­ul­la ei ole mitään käytän­nön ratkaisua miten noi­ta adop­tiokelpoisia lap­sia sieltä afrikan peräkylistä löy­det­täisi­in. Ain­oa point­ti­ni on matemaat­ti­nen fak­ta, että lisära­joit­tei­den aset­ta­mi­nen mak­si­moin­tion­gel­maan ei voi paran­taa tulosta.)

  193. “En tiedä, mis­tä tutkimuk­sista Saara puhuu ottaes­saan esi­in homo­jen nelink­er­taisen itse­murhariskin. Suo­mi ei ainakaan ole koke­muk­seni mukaan lainkaan homovihamielinen.”

    Mikähän on sun otan­ta? Aka­teemisen lop­pututkin­non suorit­taneista kaupungeis­sa asu­vista ihmi­sistä en mäkään tunne kovin mon­taa homovi­hamielistä. Tää poruk­ka ei kuitenkaan ole main­streamia tässä maassa.

    Suosit­te­len armei­jan käymistä, jos homovi­hakoke­muk­set on vähissä. Saat­taa olla pikkushok­ki yliopis­ton kahvi­lakeskustelu­jen jälkeen.

    Sit­ten on ihan perus rähjäka­pakat taa­jamien ulkop­uolel­la. Olen ainakin kolme ker­taa ollut saa­mas­sa tur­paan sen takia, että olen mah­dol­lis­es­ti homo. Täl­laista on var­maan kaik­ki muutkin nuoret miehet kuulleet tuop­piringeis­sä. Duunarei­den Suomes­sa homous läh­tee nyrkillä.

    Homovi­has­ta kiin­nos­tuneet löytävät kaikupo­h­jaa myös urheilumaail­mas­ta, minkä tahansa lätkäjoukkueen pukuhuoneesta. Ja vielä jää uskon­nol­liset yhteisöt, joiden kyky hyväksyä eri­laisu­ut­ta tässä asi­as­sa on kat­e­gorisen torjuva.

    Junt­tiu­den ja tyh­myy­destä ylpeän kansan tätä piir­ret­tä kuvas­taa se, että Velipuo­liku­un vit­sitön sket­si “Homo saunas­sa” on kerän­nyt Youtubessa 200000 katsojaa.

    Asen­teet ovat onnek­si muut­tumas­sa, ja kehi­tys on paikoin ollut ihail­ta­van nopeaa. Orastynkky­set ja johan­nako­rhoset ovat vie­neet asi­aa eteen­päin harp­pauksin. Tule­vaisu­udessa toivon mukaan eletään tilanteessa, jos­sa eri­laisu­u­den ja ihmisoikeu­den käsit­teet eivät riipu toi­sis­taan. Sitä edesaut­taa homo­jen avi­o­li­it­to- ja adoptio-oikeus.

  194. Juho, ole­tat taas argu­men­toin­nis­sasi todel­la paljon. Noin saat näen­näis­es­ti argu­men­toitua minkä asian puoles­ta tahn­sa. Ker­ro mik­si naiset perus­ta­vat uusia kasvuyri­tyk­siä niin vähän ver­ratu­na miehiin?

  195. gc,

    Miehillä on suurem­pi ulkoisen pätemisen tarve. Biol­o­gises­sa mielessä tätä voisi pitää vaikka­pa tarpeena osoit­taa omaa eri­no­maista kun­toaan ja pätevyyt­tään naisille. Miehet siis perus­ta­vat enem­män yri­tyk­siä (“kasvuyri­tys­ten” tilas­to­ja en tunne), seikkail­e­vat vuo­ril­la jne. Mut­ta tästä ei pidä päätel­lä, että miehet saisi­vat aikaan parem­pia tulok­sia ollessaan yri­tys­ten johta­ji­na (tai sil­loin kun joh­dos­sa ei ole mukana naisia).

  196. Juho, jos miehet yleen­sä perus­ta­vat ne yri­tyk­set, joista myöhem­min tulee suuryri­tyk­siä, niin on luon­nol­lista ajatel­la, että että myös päte­vistä ammat­ti­jo­hta­jista enem­mistö on miehiä.

  197. gc,

    Kyl­lä, enem­mistö johta­jista toden­näköis­es­ti miehiä, mut­ta ei vält­tämät­tä parhai­ta mah­dol­lisia johta­jia (toiv­ot­tavasti useim­mat “päte­viä”). Naiset saat­taisi­vat paran­taa tilan­net­ta, samoin kuin vähem­män johtoon pyrki­neet miehet.

  198. Juho Laatu:

    “Kyl­lä, enem­mistö johta­jista toden­näköis­es­ti miehiä, mut­ta ei vält­tämät­tä parhai­ta mah­dol­lisia johta­jia (toiv­ot­tavasti useim­mat “päte­viä”). Naiset saat­taisi­vat paran­taa tilan­net­ta, samoin kuin vähem­män johtoon pyrki­neet miehet”

    Tässä hel­posti aliarvioit moti­vaa­tion ja asen­teen merk­i­tyk­sen. Se että hakee paikko­ja sin­nikkäästi, yrit­tää ede­tä ural­la, ottaa riske­jä yms., imp­likoi vah­vasti sitä, että on motivoitunut hoita­maan tehtävän­sä halu­a­maansa ase­maan päästessään. On help­po sanoa, että teo­ri­as­sa olisi voin­ut olla joku älykkäämpi ja ana­lyyt­tisem­pi tms. henkilö ole­mas­sa, mut­ta moti­vaa­tio voi hyvinkin kor­va­ta puut­teet näil­lä muil­la alueil­la. Jos naisil­la ei ole moti­vaa­tio­ta hakea korkeisi­in asemi­in ja vaa­tivi­in tehtävi­in, on se vah­va sig­naali siitä, että he eivät myöskään olisi opti­maal­isia henkilöitä hoita­maan kyseisiä tehtäviä. Mon­et korkeam­man tason johta­jan hom­mat ovat niin hek­tisiä ja stres­saavia, ettei niistä selviä ilman kovaa motivaatiota.

  199. Rogue,

    On tot­ta että hyvä moti­vaa­tio kor­reloi hyvän suorituk­sen kanssa. Toisaal­ta pitää ottaa huomioon, että moti­vaa­tioi­ta on eri­laisia. Joku pyrkii johtavaan ase­maan fir­mas­sa saadak­seen val­taa ja rahaa ja korot­taak­seen sta­tus­taan, ei vält­tämät­tä nos­taak­seen osak­keen­o­mis­ta­jien omis­tuk­sen arvoa.

    Fir­man omis­ta­jien tulisi siis vali­ta johta­jat niin, että he ovat toisaal­ta riit­tävän motivoitunei­ta, toisaal­ta riit­tävän päte­viä hoita­maan fir­man asioi­ta, ja myös riit­tävän lojaale­ja puo­lus­taak­seen riit­tävässä määrin myös fir­man etu­ja (omien etu­jen­sa lisäksi).

    Fir­man omis­ta­jien tulisi myös vali­ta johto­poruk­ka, joka kat­taa laa­jasti fir­man joh­dos­sa tarvit­ta­vat taidot. Tämä tarkoit­taa, että pelkkien alfau­rosten joukko voi olla huono ratkaisu. Ehkä osaamista ja johtamistyyle­jä kan­nat­taisi kat­taa laajemminkin.

    Usein fir­man omis­ta­jien ohjaus ei toi­mi täy­del­lis­es­ti (eivätkä omis­ta­jat ymmär­rä fir­man etua täy­del­lis­es­ti), vaan johto täy­den­tää itse itseään, tai se täy­den­tyy sel­l­aisen kil­pailun kaut­ta, jos­sa fir­man etu ei ole ain­oa menestymiskriteeri.

    Kaik­ki tämä on vähän tilas­tol­lista, mut­ta minus­ta on kuitenkin luon­te­vaa ajatel­la, että vaik­ka miehet tun­netusti hala­ja­vat johtopaikoille, pelkkä kil­pailu ja luon­non­va­l­in­ta ei vält­tämät­tä val­itse fir­mo­jen johtoon kaikkein parhai­ta johta­jia. Myös omis­ta­jien ohjaus­ta tarvi­taan (tosin hekin ovat usien miehiä, joil­la on jotakuinkin saman­lainen taus­ta kuin johtajakandidaateilla).

    ((Yleisenä kom­ment­ti­na voin tode­ta, että mielestäni fir­man johtamisen taito voisi kehit­tyä paljon nykyis­es­tä. Nyt on kovin tyyp­il­listä, että fir­ma ei toi­mi sisäis­es­ti eikä toivu ennen kuin konkurssi kolkut­telee ovia. On siis hal­lit­se­mat­to­mia kehi­tyskulku­ja, jot­ka johta­vat usein tuhoon, eikä ole riit­tävää ymmär­rystä siitä, eikä yleisiä neu­vo­ja, miten tuol­lainen kehi­tyskulku voidaan kään­tää jälleen posi­ti­iviseen suun­taan. Tähän kuvioon sopii myös her­rak­er­ho­jen pysymi­nen her­rak­er­hoina, sil­loinkin kun tulos ei ole paras mahdollinen.))

    En siis yrit­tänyt todis­taa etteikö puh­das mies­val­takin voisi toimia, ja etteikö miesten tarve pyrk­iä johtoasemi­in olisi omi­naiu­us, joka jos­sain mielessä tekee heistä naisia tehokkaampia. Mut­ta tästä huoli­mat­ta myös naisel­liset omi­naisu­udet ovat hyviä johtamiseen, ja laa­japo­h­jaisu­us taidois­sa ja tyylis­sä samoin. Vaikea löytää sel­l­aisi­akaan perustelui­ta, jot­ka todis­taisi­vat päin­vas­taista, tai sitä, että naisia ei kan­nat­taisi vali­ta fir­mo­jen johtoon. Naiset ovat yleisen käsi­tyk­sen mukaan sän­til­lisiä, yhteisöl­lisiä, sitkeitä jne. — eli myös hyvistä johtami­sainek­sista koot­tu­ja (vaik­ka kukkona tunki­ol­la sei­somisen geeneis­sä olisikin pien­tä vajausta).

  200. Juho Laatu:

    Joku pyrkii johtavaan ase­maan fir­mas­sa saadak­seen val­taa ja rahaa ja korot­taak­seen sta­tus­taan, ei vält­tämät­tä nos­taak­seen osak­keen­o­mis­ta­jien omis­tuk­sen arvoa

    Meinaatko tosis­saan, että jol­lain sit­ten olisi per­im­mäisenä moti­vaa­tion­aan johta­jak­si pyrkiessään päästä nos­ta­maan osak­keen omis­ta­jien omis­tuk­sen arvoa? Eiköhän se per­im­mäi­nen moti­ivi kuitenkin ole aina itsekäs. Itsekkyys voidaan kuitenkin val­jas­taa halut­tuun tarkoituk­seen sopivil­la kan­nus­timil­la. Ts. joku halu­aa sta­tus­ta ja rahaa ja hänelle luvataan tar­jo­ta sitä vasti­neena osak­keen­o­mis­ta­jien omis­tuk­sen arvon nostamisesta. 

    Fir­man omis­ta­jien tulisi myös vali­ta johto­poruk­ka, joka kat­taa laa­jasti fir­man joh­dos­sa tarvit­ta­vat taidot. Tämä tarkoit­taa, että pelkkien alfau­rosten joukko voi olla huono ratkaisu

    Ja fir­matko käyt­tävät alfau­rout­ta kovinkin yleis­es­ti johdon val­in­ta­pe­rus­teena? Mik­si ne niin tekisivät?

    mut­ta minus­ta on kuitenkin luon­te­vaa ajatel­la, että vaik­ka miehet tun­netusti hala­ja­vat johtopaikoille, pelkkä kil­pailu ja luon­non­va­l­in­ta ei vält­tämät­tä val­itse fir­mo­jen johtoon kaikkein parhai­ta johtajia

    Ei vält­tämät­tä val­itse parhai­ta mah­dol­lisia johta­jia koko pop­u­laa­tios­ta, mut­ta saat­taa vali­ta parhaat johta­jat, joi­ta mil­lään poten­ti­aalisel­la val­in­tamenet­te­lyl­lä on mah­dol­lista johtoon saa­da. Mikä mielestäsi on parem­pi val­in­tamenetelmä kuin se, että johta­jat pyritään val­it­se­maan kaiken saatavil­la ole­van tiedon poh­jal­ta pätevyysjärjestyk­sessä? Ehdo­tatko sys­teemiä, jos­sa aksiomaat­tis­es­ti olete­taan nais­ten “yhtähyvyys” miesten kanssa ja täl­lä perus­teel­la ote­taan kiin­tiöt käyt­töön? Vai mikä oli ajatuk­sesi parem­mak­si systeemiksi?

    Mut­ta tästä huoli­mat­ta myös naisel­liset omi­naisu­udet ovat hyviä johtamiseen, ja laa­japo­h­jaisu­us taidois­sa ja tyylis­sä samoin. 

    Vaikea löytää sel­l­aisi­akaan perustelui­ta, jot­ka todis­taisi­vat päin­vas­taista, tai sitä, että naisia ei kan­nat­taisi vali­ta fir­mo­jen johtoon

    Eka lause: Tuo­hon ei oikeas­t­aan voi sanoa mitään. Esität ikään kuin fak­tana, että naisi­la täy­tyy olla jotain “naisel­lisia” omi­naisuuk­sia, jot­ka tuot­taisi­vat fir­moille kil­pailue­dun, mut­ta joi­ta jostain omi­tuis­es­ta syys­tä ei halu­ta hyödyntää.

    Toka lause: Kukaan ei liene yrit­tänyt todis­taa, ettei ketään naista kan­nat­taisi mis­sään olo­suhteis­sa vali­ta yri­tys­ten johtoon.

  201. Rogue kir­joit­ti: “Meinaatko tosis­saan, että jol­lain sit­ten olisi per­im­mäisenä moti­vaa­tion­aan johta­jak­si pyrkiessään päästä nos­ta­maan osak­keen omis­ta­jien omis­tuk­sen arvoa?”

    Har­val­la. Tiedän yhden kaverin, joka päätök­sen­teon het­kel­lä usein muis­tut­ti tästä pohjim­mais­es­ta moti­ivista. Mon­elle työn hoit­a­mi­nen sen teet­täjän intressien mukaan on yksi keskeinen tavoite muiden (usein itsekkäämpi­enkin) joukosssa.

    “Itsekkyys voidaan kuitenkin val­jas­taa halut­tuun tarkoituk­seen sopivil­la kan­nus­timil­la. Ts. joku halu­aa sta­tus­ta ja rahaa ja hänelle luvataan tar­jo­ta sitä vasti­neena osak­keen­o­mis­ta­jien omis­tuk­sen arvon nostamisesta.”

    Tämä on yksi tyyli, joka joskus toimii, joskus ei. Usein kan­nus­timet muun­tu­vat myös palkan­lisik­si, ja ne toteutetaan johdon ehdo­tusten mukaan (ei omis­ta­jan), ne aiheut­ta­vat kil­pailua fir­man sisäl­lä jne. Peri­aate on siis toimi­va, mut­ta toteu­tus usein vääristyy. Miesten koros­tuneen kil­pailu­vui­etin voi yrit­tää val­jas­taa palvele­maan fir­man etu­ja. Toisaal­ta naisetkaan eivät ole laisko­ja. Ehkä heitä voisi motivoi­da myös muil­la keinoin (ehkä halvem­min, kuten kehuil­la ja jatku­val­la vuorovaikutuksella).

    “Ja fir­matko käyt­tävät alfau­rout­ta kovinkin yleis­es­ti johdon val­in­ta­pe­rus­teena? Mik­si ne niin tekisivät?”

    Eivät ehkä useeinkaan käytä eksplisi­it­tis­es­ti. Alfau­rokset pyrkivät johtopaikoille joka tapauk­ses­sa. Fir­mat kyl­lä voisi­vat, ja käytän­nössä myös hyö­dyn­tävät alfau­rosten draivia (tai miesten johta­ju­us­pyrkimyk­siä yleis­es­ti) fir­mo­jen johtotehtävissä.

    “Mikä mielestäsi on parem­pi val­in­tamenetelmä kuin se, että johta­jat pyritään val­it­se­maan kaiken saatavil­la ole­van tiedon poh­jal­ta pätevyysjärjestyksessä?”

    Tämä on hyvä menetelmä. Lisäk­si pitää huomioi­da myös ryh­män dynami­ik­ka. (Pyrky johta­jak­si ei ole min­un listal­lani kovin hyvä meri­it­ti. Tähän liit­tyvä ener­gisyys ja tarmokku­us on.)

    “Ehdo­tatko sys­teemiä, jos­sa aksiomaat­tis­es­ti olete­taan nais­ten “yhtähyvyys” miesten kanssa ja täl­lä perus­teel­la ote­taan kiin­tiöt käyttöön?”

    En kan­na­ta kiin­tiöitä enkä nais­ten aksiomaat­tista yhtähyvyyt­tä. Järkipe­rustein naisia voi toki vali­ta useinkin.

    “Vai mikä oli ajatuk­sesi parem­mak­si systeemiksi?”

    Mielestäni miesten her­rak­er­ho ei tuo aina parhai­ta tulok­sia. Luon­non­va­l­in­ta ohjaa miehet johtopaikoille, mut­ta ei silti vält­tämät­tä takaa parhai­ta tulok­sia. En osaa suositel­la muu­ta “parem­paa sys­teemiä” kuin yleistä hark­it­se­vaisu­ut­ta fir­moissa, tieteen lisä­panos­tuk­sia ja johta­ju­uskysymys­ten parem­paa ymmärtämistä yleis­es­ti. Sama lääke siis kuin yhteiskun­nas­sa yleis­es­tikin — sivistykää niin ymmär­rätte rak­en­taa ja saat­te sivistyneem­män yhteiskunnan.

    “Esität ikään kuin fak­tana, että naisi­la täy­tyy olla jotain “naisel­lisia” omi­naisuuk­sia, jot­ka tuot­taisi­vat fir­moille kil­pailue­dun, mut­ta joi­ta jostain omi­tuis­es­ta syys­tä ei halu­ta hyödyntää.”

    Uskon että mon­et nais­ten miehistä poikkeav­ista omi­naisuuk­sista kan­nat­taisi hyö­dyn­tää myös fir­moissa. En usko että näitä ei halut­taisi hyö­dyn­tää (ei vain ymmär­retä tai osa­ta hyödyntää).

Vastaa käyttäjälle Sepeteus Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.