Kauppa pilaa Suomen ruokakulttuurin

Kävin Provences­sa ystäväni luon lep­äämässä saat­u­ani kir­jani pain­oon. Olen kir­joit­tanut tääl­lä aiheesta ennenkin, mut­ta kyl­lä käy kateek­si sikäläistä ruokakulttuuria.

Ostimme lam­paankyljyk­siä lihakau­pas­ta. Jouduimme jonot­ta­maan, kos­ka lihames­tari leikkasi muiden asi­akkaiden liho­ja. Mei­dän kyljyk­siämme hän rak­en­si min­u­ut­ti­tolkul­la, mut­ta hienot niistä tulikin ja helpot valmis­taa.  Se, että asi­akkail­la on aikaa jonot­taa erikois­li­ikkeis­sä ratio­naal­is­ten mar­ket­tien sijas­ta, osoit­taa jotain myös asi­akkaiden arvoista.

Mar­keteis­sakin tuore­ruo­ka tuli lähi­tiloil­ta. Se näki tuoreudessa. Ei onnis­tu Suomes­sa talvel­la, mut­ta mik­si ei onnis­tu kesäl­läkään. SOK ja Kesko kieltävät kaup­pi­ai­ta osta­mas­ta ruokaa naa­purin tilal­ta, kos­ka se kuulem­ma rikkoo logistiikan.

Lauan­taina oli Aptis­sa markki­nat. Markki­noil­la myyti­in kaikkea krääsää ja myös paikallis­ten käsit5yöläisten aikaansaan­nok­sia. Ennen kaikkea oli kuitenkin kyse maat­alous­markki­noista. Tur­is­tis­eson­ki oli ohi, joten se val­ta­vat ihmisjoukot, jot­ka kujia pitkin vel­loi­vat, oli­si­vat lähiseudun asukkai­ta, jot­ka tekivät viikon­lop­pu­os­tok­sen­sa suo­raan viljelijöiltä.

Tämä kaik­ki on tietysti teho­ton­ta. Aikaa menee niin osta­jil­ta kuin myyjiltä ver­rat­tuna nopeaan pyrähdyk­seen Pris­mas­sa. Mut­ta mihin meil­lä on kiire? Hyvä ruo­ka tehdään ja syödään rakkaudella.

Suomes­sa kak­si kau­pan ketjua painaa ruokakult­tuuri­amme kohti nol­laa. Tähän on pakko tul­la vas­taisku. Erään­lainen vas­taisku on Stock­an herkun suuri suo­sio, mut­ta se ei ole lähiruokaa. Parem­pi osoi­tus tulev­as­ta on Lasi­palatsin Maati­la­tori Eat&Joy, joka men­estyy noinkin jär­jet­tömässä paikas­sa. Tuoreen ruuan pikkukau­pat voisi­vat men­estyä ympäri pääkaupunkiseu­tua. Ruo­ka olisi joitakin pros­ent­te­ja kalli­im­paa, mut­ta menisi kau­pak­si. Hakaniemen hal­lista saa myös kun­non sapuskaa ja paljon väkeä siel­lä käykin – ja kaukaa.

Ran­skas­sa ollaan myös vah­vasti nation­al­is­tisia. Kävin suuren mar­ketin (niitäkin on) viin­iosas­tol­la tarkas­tuk­sel­la. Valikoima oli määrältään läh­es pienen Alkon tasoa, mut­ta joka iki­nen pul­lo sisäl­si ran­skalaista viiniä. Ei mitään muu­ta! Tähän täy­tyy sisäl­tyä jokin epävi­ralli­nen kau­pan este. Saman­lainen kuin meil­lä on maidossa.

51 vastausta artikkeliin “Kauppa pilaa Suomen ruokakulttuurin”

  1. Sat­tuipas sopi­vasti, olen just täl­lä min­uu­til­la lähdössä hake­maan tilaus­tani Oulun yliopis­ton yliop­pi­laskun­nan ruokapi­irin jakoti­laisu­ud­es­ta. Luo­mua ja lähiruokaa.

  2. Hyvä kir­joi­tus! Suomes­sa pitäisi käy­dä avoin keskustelu ruokakult­tuurista ja ylipäätän­sä maat­aloud­es­ta. Mielestäni järkevä vai­h­toe­hto ei ole alkaa suosi­maan ulk­mo­maisia tuot­tei­ta (ulkois­ta­mal­la ympäristöhai­tat) vaan kehit­tää omaa tuotan­toa kulut­ta­ja- ja ympäristöys­täväl­lisem­mäk­si. Tämä ei kuitenkaan onnis­tu ilman tuot­ta­jay­hdis­tys­tä, joka osaltaan puo­lus­taa van­haa rakennetta.
    Lähi- ja laatu­ruokaan erikois­tu­mal­la tuot­ta­jal­la on mah­dol­lisu­us saa­da parem­pi hin­ta tuot­teestaan, jol­loin myös tukien merk­i­tys piene­nee. Bulkki­tuotan­non tukemiseen varatut rahat voisi ainakin osit­tain siirtää toimi­in, jot­ka edis­tävät lähiru­uan menekkiä. Esimerkik­si pin­ta-alatukien sijas­ta tukea paikalliseen jalostus­toim­intaan ja markkinointiin.

  3. K‑ketjussa kaup­pi­aat voivat ostel­la vapaasti 15 % valikoimas­taan mis­tä halu­a­vat. Mut­ta kun ostot on vas­tu­utet­tu osas­ton parikymp­piselle työn­tek­i­jälle, niin onko ihme, jos tämä tilaa vain sitä mikä on Keskon valikoimal­istal­la? Kaup­pi­aat ovat liian har­voin kaup­pi­ai­ta, useim­miten he ovat toimitusjohtajia.

    S‑ketjun puolel­la lähiseu­tu­jen tuot­teil­la ei ole tätä teo­reet­tis­takaan mah­dol­lisu­ut­ta pää­tyä tiskille. Alueo­su­uskau­pat han­kki­vat jonkin ver­ran omas­ta maakun­nas­ta, mut­ta sil­loinkin vaa­di­taan hel­posti tukku­maisia volyyme­ja ja toimitusvarmuutta.

    Kau­pan toim­inta­malli kuvas­taa suo­ma­lais­ten suh­tau­tu­mista ruokaan. Riit­tää, kun sitä on riit­tävästi ja se on edullista. Tähän on kai syynä lyhyt his­to­ri­amme, eikä kaup­paa mielestäni voi siitä syyllistää.

    Jos suo­ma­lais­ten asen­net­ta ruokaan halu­taan muut­taa, pitäisi kaup­paan silti saa­da parem­pia, tuoreem­pia ja vai­htel­e­vampia tuot­tei­ta. Lähiruo­ka voisi vas­ta­ta näi­hin. Nythän ruok­ien tuot­tamisen ja valmis­tamisen taustal­la on koko ajan tarve tehdä mah­dol­lisim­man säi­lyvä tuote, jot­ta se saataisi­in jakelu­un koko har­vaan asut­tuun maa­hamme. Jos taas lähde­täänkin siitä, että maku on tärkein, syn­tyy ihan toisen­laista jälkeä. Nämä tuot­teet eivät tietenkään kestä samal­la taval­la kul­je­tus­ta ja varas­toin­tia, ja sik­si niiden markki­noiden täy­tyy löy­tyä läheltä.

    Val­tio voisi edis­tää asi­aa esim. kek­simäl­lä nopeasti lähiruoalle oman merkin. Sen voisi tehdä vaikka­pa Maakun­tien parhaat ‑merk­istä, joka jo nyt sisältää lähiruokaan kuu­lu­van laatuajattelun.

  4. Mitä ihmeen eroa on Stock­an herkul­la ja taval­lisel­la city-marketilla? 

    City-mar­ketin laa­jem­man valikoiman lisäk­si siis.…

  5. Oma osuuten­sa on myös täkäläisel­lä tai sit­ten EU:sta tule­val­la sään­te­lyl­lä, joka viimek­si yrit­ti vaikeut­taa kalakukko­jen myyn­tiä. Mieleen tulee ovatko esimerkik­si hygien­i­amääräyk­set turhan tiukko­ja. Espan­jas­sa kun on tul­lut nähtyä muun muas­sa ilmakui­v­at­tu­ja kinkku­ja roikku­mas­sa baarin katos­ta. Enkä ainakaan minä ole reis­suil­lani havain­nut uutisia val­tai­sista ruokamyrkytyksistä. 

    http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/eu-yritt%C3%A4%C3%A4-ottaa-kalakukon-hengilt%C3%A4/464006

    Tulikos muuten huo­mat­tua rautatieop­er­aat­tori, joka ei ole paikalli­nen VR?

    http://www.trainprovence.com/

    Ter­veisin Kale­vi Kämäräinen

  6. Joo, avoin keskustelu ruokakult­tuurista ja maat­aloud­es­ta olisi tosi­aan paikallaan. Nythän viimeiset parkym­men­tä vuot­ta on ajet­tu puh­taasti yksikkökoon kas­vat­tamista (sitä ennen tuet­ti­in enem­mänkin pienvil­jeli­jöitä). Tässäkin blo­gis­sa yleisin kan­nan­ot­to (joskus kai O.S:nkin) on halu leika­ta maat­alouden tuki­aisia ja rajoit­taa maat­alouden päästöjä nyky­istä tiukem­min (tyyp­il­lis­es­ti kai vil­jeli­jöi­den kustannuksella).

    Hyvä jos ihmiset oppi­si­vat arvosta­maan nyvää ruokaa — itse tuott­tua, lähel­lä tuotet­tua, ekol­o­gis­es­ti tuotet­tua, puh­das­ta tai muuten vain hyvää. Syömi­nen on myös aika keskeinen osa elämää (keskeisem­pi kuin mon­et muut nyky­hyödyk­keet). Nykyään Suomes­sa saa kau­pas­ta ehkä parem­paa leipää kuin Ran­skas­sa, mut­ta mon­et muut osa-alueet ovat hun­ningol­la. Yksi räikeim­mistä on ehkä kalatuot­teet. Tuhan­sien järvien maas­sa valikoima on aika Nor­jalais- ja Kanadalais- ja vakuumipainotteinen.

  7. Valikoima oli määrältään läh­es pienen Alkon tasoa, mut­ta joka iki­nen pul­lo sisäl­si ran­skalaista viiniä. Ei mitään muuta!

    Mik­si pitäisi olla muu­ta? Muut maathan vain kopi­oi­vat ran­skalaisia klas­sikoi­ta pinot noirista ja chardon­naysta samp­pan­jaan ja sauter­ne­si­in. Ran­skas­sa on jo kaik­ki mitä viininys­tävä tarvit­see. Alkokin voisi oikeas­t­aan luop­ua kokon­aan Chilestä ja parista muus­ta turhas­ta viinimaasta.

    1. Mitenkähän päin se kopi­oin­ti nyt menee viinien osalta. Jokin kasvi­tau­ti tuhosi Euroopan viinikasvus­toista suuren osan. Alku­peräis­la­jik­keet pelastet­ti­in muille man­tereille. Chi­lessä tehdään varsin hyviä viinejä.
      Laivakul­je­tuk­sen osu­us viinin hiil­i­jalan­jäl­jestä on samaa luokkaa kuin se, jos joku hakee viinip­ul­lon­sa kilo­metrin päästä Alkos­ta autol­la. Jos ne tule­vat tänne Ran­skas­ta rekoil­la, se on pahempi asia kuin Chilestä laivalla.

  8. Jopas sat­tui, olin itse juuri Apt’in markki­noil­la kesäku­us­sa. Herkulliselta näyt­ti, mais­tui myös.

  9. Kale­vi K:
    >Oma osuuten­sa on myös täkäläisel­lä tai sitten
    >EU:sta tule­val­la sään­te­lyl­lä, joka viimek­si yritti
    >vaikeut­taa kalakukko­jen myyntiä.

    Usein täkäläi­nen sään­te­ly ottaa inspi­raa­tion­sa EU:sta mut­ta väit­tää pakol­lisek­si sel­l­ais­takin, minkä ei mitenkään sitä tarvit­sisi olla.

    Esimerkik­si sopii pien­teuras­ta­mo­jen tap­pami­nen sil­lä perus­teel­la, että seinien pitää olla tietyl­lä taval­la kaakeloitu­ja, ja paikalla pitää olla tiet­ty­inä aikoina tietyn­laisen ser­ti­fikaatin omis­ta­va tarkas­tuseläin­lääkäri. Näil­lä vaa­timuk­sil­la ei ole mitään tosi­asial­lista elin­tarvike­hy­gieenistä merk­i­tys­tä, eikä muu Euroop­pa lotkau­ta niille kor­vaansa, mut­ta orjal­lis­es­ti seu­rat­tuna niil­lä voidaan kampit­taa jokunen paikalli­nen pikkufirma.

    Tässä luul­tavasti vihrei­den ääni hajau­tuu pahasti: osa har­mit­telee lähiruoan katoamista, osa iloit­see “liha on murhaa” ‑hengessä siitä, että edes joku elinkeinon­har­joit­ta­ja saati­in pois bis­nek­ses­tä. Kun jäl­jel­lä on vain iso­ja fir­mo­ja, ne ovat selkeämpiä vihollisia.

  10. Pris­ma ja City­mar­ket ovat kaup­po­ja hitaille. Itse suosin Lidliä, siel­lä jonot vetää vale­htelemat­ta 50% nopeammin.

  11. Ei nyt ruve­ta han­naa­maan sen gas­troelit­ismin kanssa. Vii­ni on ran­skas­ta, ital­ialaiset ja muut naa­purikansat tekevät myös viinin omaisia juo­mia. Muual­ta maail­mas­ta saa usein ihan kelvol­lisia käytet­tyjä rypälemehuja. 🙂

  12. “Esimerkik­si sopii pien­teuras­ta­mo­jen tap­pami­nen sil­lä perus­teel­la, että seinien pitää olla tietyl­lä taval­la kaakeloitu­ja, ja paikalla pitää olla tiet­ty­inä aikoina tietyn­laisen ser­ti­fikaatin omis­ta­va tarkastuseläinlääkäri.”

    Yleen­säkin Evi­ran lin­ja on tap­paa paikalli­nen tuoreen ruuan tuotan­to, ja ohja­ta ihmiset teol­lis­es­ti valmis­tet­tu­jen einesten pari­in, kos­ka jälkim­mäisessä on hygien­i­aketju parem­min hallinnassa.

  13. “Espan­jas­sa kun on tul­lut nähtyä muun muas­sa ilmakui­v­at­tu­ja kinkku­ja roikku­mas­sa baarin katosta”

    Ne on suo­lat­tu ja kui­v­at­tu, kinkkua peit­tää pak­su ker­ros ja kun leikataan viipaleet, se peit­etään huolel­la. Joten ei ole pelkoa huonos­ta hygien­istä, ja nykyään espan­jas­sa hygien­iä kon­troloidaan aika tarkasti.

    Joskus pris­mas­ta tai tois­es­ta suurkau­pas­ta ei tah­do löytää lihaa joka ei ole mari­noitu ja paloitel­tu valmi­ik­si. Jos ver­taa mitä kau­pas­sa on saatavil­la, niin luulen että 90%-100% lihas­ta on jo valmis pakat­tu, leikat­tu ja mari­noidu. Asi­akas palvelu­un ei kuu­lu tehdä se asi­akkaan edessä. Sama pätee kalaan, jos pytää perka­maan ja leikka­maan, siitä veloite­taan ja jos tehdään, niin ei mitenkään ystävällisesti.

    Ihmiset var­masti arvostamme hyvää, tuoret­ta paikallista ruokaa, mut­ta mis­tä sitä saa?

  14. Peri­aat­teessa olen Osmon kanssa aivan samal­la kan­nal­la, mut­ta en tiedä miten paljon enem­män ruoas­ta suos­tu­isin mak­samaan. Emme todel­lakaan syö halv­in­ta mah­dol­lista mahan­täytet­tä nytkään.

    Olisiko jol­lakul­la valmi­ina saatavil­la tilas­to siitä, miten suuren osan tulois­taan suo­ma­lainen käyt­tää ruokaan ja miten suuren osan ran­skalainen? Se olisi aivan olen­nainen tieto.

  15. Kyl­lä Osmon kir­joituk­ses­sa on vis­si perä. Ja ehkä Osmon kan­ta on Osmon tulolu­okas­sa jopa ymmär­ret­tävä. Eikös entisen kansane­dus­ta­jan ja min­is­terin työt­tömyysko­r­vaus ole ainakin tuplas­ti tab­valisen suom,alaisen palkka.

    Olen joskus yrit­tänyt ostaa paikalliselta suo­ma­laisen pikkukaupun­gin toril­ta “lähiruokaa”. Kyl­lä sitä löy­tyi, oli syyskesä. En yritä tehdä vas­taavaa enää tule­vaisu­udessa. Min­ul­la ei ole varaa mak­saa 40 — 80 % mar­ket­tien hin­taa kalli­im­paa hin­taa. Lisäk­si en huo­man­nut laadus­sa merkit­täväöä eroa.

    Joten Osmon tulolu­okas­sa kir­joi­tus oli var­masti ajanko­htainen ja lähiru­uan puute ilmeinen.

  16. “Yleen­säkin Evi­ran lin­ja on tap­paa paikalli­nen tuoreen ruuan tuotan­to, ja ohja­ta ihmiset teol­lis­es­ti valmis­tet­tu­jen einesten pari­in, kos­ka jälkim­mäisessä on hygien­i­aketju parem­min hallinnassa.”
    Kyl­lä ne Helsin­gin kaupun­gin ter­veystarkas­ta­jat vievät kevyesti voiton Evirasta.
    Tiuk­ka suo­ma­lainen ter­veystarkas­tus on yksi syy, ettei lähiruo­ka menesty.

    Mut­ta tilasin juuri puoli poroa tutul­ta poromieheltä, sekin täysin laiton jut­tu Suomessa.

  17. Ja työtön ei voi edes matkus­taa ver­taile­maan eri maid­en ruokakulttuureja.

    Olin tänään työkkäris­sä ja virkail­i­ja alkoi patis­tel­la min­ua levy­sep­pä-hit­saa­ja opin­toi­hin, heil­lä kun on kursse­ja mut­ta ei oppilaita.
    Jäi miet­timään, josko lähet­tää min­ulle osoituk­sen kurssille, hänen kun pitää osoit­taa tulostavoit­teis­saan tehneen­sä jotain.

    Kuka työan­ta­ja kaipaa yli 60-vuo­ti­as­ta aloit­tel­e­vaa hitsaria ??

    Ei ole ihme jos Suomes­sa poli­itikko­ja pide­tään pelleinä, ei se tosin ole medi­an syy, vaan hei­dän itsensä.

  18. Noista Evi­raaan ja hygien­i­aan liit­tyvistä asios­ta olen joskus aiem­min täl­läkin blogilla toden­nut, että omavalvon­ta­jär­jestelmä (jos­sa on myös hyvät puolen­sa) on kehitet­ty aikanaan, jot­ta oltaisi­in saatu astro­nauteille mah­dol­lisim­man hygieenista ruokaa. Nyt tämä vaa­timus on laa­jen­net­tu koske­maan ihmiskun­taa noin yleen­sä, ainakin, mikäli Evi­ral­ta kysytään. Onhan se kohtuullista…

    Logist­ti­ikaketjut ovat sit­ten oma syöpän­sä. Ylipään­sä aja­tus, että tukku ja vähit­täis­myyn­ti ovat noin peri­aat­teessa erot­ta­mat­tomat on kil­pailun ja laadun kannal­ta kyseenalainen. Sit­ten jos tähän vyy­hti­in kuu­luu vielä raskas­ta poli­it­tista kor­rup­tio­ta (tai siltä maal­likos­ta vaikut­tavaa) ollaan yhä kenom­mis­sa kantimissa. 

    Joten ollaan tilas­sa, jos­sa keskusjo­hto ei sal­li kauppiaiden(sa) ole­van kaup­pi­ai­ta, eikä maas­sa juuri ketju­jen ulkop­uolisia kaup­po­ja olekkaan. Rav­in­toloit­si­joitakaan ei tah­do löy­tyä enää, mut­ta aika vähän on tukku­jakaan, joista ketju­un­tu­ma­ton voi tuot­teen­sa han­kkia. Ja niin edelleen. 

    Eikä jär­jeste­ly edes takaa kulut­ta­jalle edullisia tuot­tei­ta. Laadus­ta nyt puhu­mat­takaan. Ja har­vas­sa paikas­sa tätä vas­taan voi edes äänestää lompakollaan.

  19. “Ostimme lam­paankyljyk­siä lihakau­pas­ta. Jouduimme jonot­ta­maan, kos­ka lihames­tari leikkasi muiden asi­akkaiden liho­ja. Mei­dän kyljyk­siämme hän rak­en­si min­u­ut­ti­tolkul­la, mut­ta hienot niistä tulikin ja helpot valmistaa.”
    Soin­in­vaara kävi koulua sil­loin, kun kaupung­in­val­tu­us­to ei ollut keksinyt, että jukuripäille son­neille tulee opet­taa pakol­lisia kasvis­ruokapäiviä. Tuskin­pa Provences­sa ruokakult­tuuria vaali­vat tekevät moisia päätöksiä.

  20. Suomes­sa on tasan kak­si kelvol­lista ruokakaup­paa: Turun tori ja Hakaniemen hal­li. Stock­an herkul­la on vielä pitkä mat­ka kolmanneksi.

  21. Kävisin mielel­läni use­am­min Kaup­pa­hal­lis­sa tai Stock­man­nin herkus­sa, mut­ta ne hinnat…

    Jostain syys­tä ruo­ka Suomes­sa mak­saa. Min­is­teri Sirk­ka-Liisa Antti­lakin tietää sen mut­tei suos­tu ker­tomaan. http://www.ess.fi/?article=229645

  22. Ihmiset var­masti arvostamme hyvää, tuoret­ta paikallista ruokaa, mut­ta mis­tä sitä saa?

    Taide­la­ji. Main­os­tamisenkin uhal­la muu­ta­ma vinkki:

    Hyvää tuoret­ta leipää saa vielä suht hyvin, useis­sa kaupungi­nosis­sa on joku leipo­mo. Esim. Avikainen Torkke­lin­mäel­lä tai Rönt­tös-Rou­va Tapani­las­sa. Näis­sä asio­daan sit­ten aamuisin.

    Tuore kala on vähän vaikeampi laji, mul­la ei ole mitään kovin hyvää vinkkiä ja tämä ei ole oikeas­t­aan mun ykkösjut­tu. Kauppatori?

    Tuoreet kasvikset on näil­lä lev­eysasteil­la han­kala jut­tu. Toisaal­ta kalli­itkin kasvikset on aika halpo­ja, mut­ta ei näitä oikein saa edes rahal­la. Talvi­aikaan otan suo­si­ol­la tuon­ti­tavaraa, Hakaniemen hallin vihan­nesko­juista saa esimerkik­si ver­rat­taen tuor­e­i­ta ran­skalaisia salaat­te­ja. Kasvishuoneka­mas­ta se tuoreem­pana poimit­tu on ihan hyvää jos­ta täl­lä blogilla vinkat­ti­in, se K‑Kauppa on tosin Käpylän ase­mal­la vaikkakin Oulunkylässä. Meni het­ki kun etsin.:)

    Sesonk­i­na asi­at on tietenkin parem­min. Jos ei itse jak­sa tai min­un tapauk­ses­sani osaa kerätä niin sieniä voi yleen­sä ostaa esimerkik­si Hakaniemen torin reunal­ta, viimek­si ostin tat­te­ja kar­jalais­mum­mul­ta. Siir­to­la­pu­u­tarho­jen myyjäiset satokau­den lopus­sa on aar­reait­ta, mut­ta noista tiedote­taan hyvin huonos­ti, samoin jois­tain vihan­nesko­juista saa esimerkik­si tuoret­ta man­goldia joka on luul­tavasti itse kas­vatet­tua, ja siten mitä luul­tavam­min laiton­ta. Ja oikein hyvää. Halu­aisin huo­maut­taa että helsinkiläisil­lä siir­to­la­pal­stoil­la kas­vate­taan ihan kan­nat­tavasti kasviksia myyn­ti­inkin ilman mitään tukia.:)

    Tuoret­ta voita saa Hakaniemen hal­lista. Tuoreesta pas­toroimat­tomas­ta mai­d­os­ta en ole var­ma. Vas­taavia ran­skalaisia juus­to­ja saa­nee hir­muisel­la hin­nal­la Stock­kan Herkus­ta, Töölön­to­ril­la on muuten kanssa muis­taak­seni joku gourmet-kauppa.

    Helsingis­sä pitäisi olla sel­l­ainen ruokakirp­putori. Ihan har­rasteli­jat kas­vat­taa kaiken näköistä yli oman tarpeen, mar­jas­taa, sien­estää, ravus­taa, kalas­taa ja met­sästää. Näi­den löytämi­nen on vaan turhan työlästä, pitäisi olla paik­ka tai pari mis­sä näitä myytäisi­in. Torit joo, mut­ta niis­säkin oma byrokra­tiansa mikä karkoit­taa pien­myyjiä, ja pitäisi olla katet­tua tilaa. Olisin esimerkik­si halun­nut ostaa omenoi­ta. Mik­sei tuol­laises­sa voisi samal­la myy­dä vaik­ka pienem­pi­en tuot­ta­jien tuotteita.

    Juani­tol­la vas­tavuorois­es­ti kysymys. Ajat­telin tila­ta netistä espan­jalaisen ilmakui­v­atun kinkun, en vaan ihan täysin tiedä miten sitä käsitel­lään. Leikkaami­nen var­maan jotenkin sujuu ja sekin selvisi että sen pitää hen­git­tää ennen tar­joilua, mut­ta mitä sä tarkoitit että se peit­el­lään, ja mil­lä? Kankaalla?

  23. Puoluee­ton tarkkail­i­ja ja TL. No jaa, viimek­si maakun­nis­sa kun ostin vil­jeli­jältä toril­ta kassin tomaat­te­ja, kurkkua ja perunoi­ta se taisi mak­saa jotain kuutisen euroa. Ja viimek­si kun kävin Hakaniemen hal­lis­sa mul­ta taisi men­nä kymp­pi illal­li­sainek­si­in ja vähän muuhunkin. Purkkika­maa kan­nat­taa tietenkin han­kkia niihin erikois­tuneil­ta tar­joa­jil­ta joi­ta on maa väärällään.

  24. TL:
    >Jostain syys­tä ruo­ka Suomes­sa mak­saa. Ministeri
    >Sirk­ka-Liisa Antti­lakin tietää sen mut­tei suostu
    >ker­tomaan.

    Tuo­ta viime­vuo­tista perätön­tä jut­tua levitet­ti­in tänä syksynä ahk­erasti face­book-linkkeinä, mut­ta ei se tain­nut sil­läkään vielä todek­si muuttua:

    http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=148:tutkimuksella-haetaan-syitae-ruoan-hinnan-nousuun&Itemid=8

    ja julka­istu selvitys:
    http://www.etla.fi/files/2421_Dp1209.pdf

  25. Kalle: “Suomes­sa on tasan kak­si kelvol­lista ruokakaup­paa: Turun tori ja Hakaniemen hal­li. Stock­an herkul­la on vielä pitkä mat­ka kolmanneksi.”

    Tähän vuo­de­naikaan Turun toril­ta saa lois­tavia vihan­nek­sia ja kalaa (ja Aura­joen ran­noil­ta myös — tääl­lä on silakka­markki­nat juuri nyt).
    Mut­ta sin­ul­ta uno­h­tui kuli­nar­isti­nen kei­das, Turun kaup­pa­hal­li. Siel­lä on maan paras lihatis­ki (parem­pi kuin Hakaniemessä tai Stock­alla Helsingis­sä, Wan­han kaup­pa­hallin tar­jon­taa Eteläran­nas­sa en tunne, että sil­lä varauk­sel­la). Kun oma työ­paikkani on Turun keskus­tas­sa, tulee läh­es päivit­täin kul­jet­tua kaup­pa­hal­lis­sa, joko syömässä, osta­mas­sa jotain — ja usein vain hais­tele­mas­sa tuok­su­ja, kat­se­le­mas­sa silmin tai ais­ti­van ilmapi­ir­iä. Miten rentout­tavaa. Luo­mua vaik­ka mitä, japani­laista, ital­ialaista, afrikkalaista ruokaa, suo­ma­laisen pel­lon antimia puh­taana, tai kalaa. 

    Sisäpi­irin tietoa: Olin joskus opiskelu­aikana eräässä tuore­tukus­sa (hedelmät&vihannekset&pakasteet) töis­sä. Kaup­pa­hallin kaup­pi­aat haki­vat aamul­la ensin parhaat tuot­teet päältä, sit­ten toimitet­ti­in tavarat kaup­poi­hin — ja torikaup­pi­aat haki­vat viimeisek­si ‘jämät’ halvalla.

    Turun kaup­pa­hallin oves­ta sisään astu­mal­la pääsee hel­posti matkus­ta­maan ulkomaille.

  26. Mut­ta mihin meil­lä on kiire? Hyvä ruo­ka tehdään ja syödään rakkaudella. 

    Leikkimään… pait­si huomen­na saunaan: mei­dän arjes­ta ruokahuolto vie ihan nykyisel­läänkin ihan riit­tävän suuren osan vapaa-ajasta.

  27. Lasi­palatsin kaup­pa on Maati­la­tori Eat&Joy. Itse olen katk­era, että eri­no­mainen met­säkyytön mai­d­os­ta tehty jugurt­ti pois­tui valikoimas­ta, kun tuot­ta­jati­lan omis­ta­ja oli vai­h­tunut ja siir­tynyt teho­tuotan­toon (tjsp). Hakaniemen hal­lis­sa on melkois­es­ti liha- ja kalakaup­po­ja, mut­ta kasvis­syöjälle sieltä ei paljoa irtoa, sat­un­naisen vierailu­ni perusteella.

    Tuo Antti­lan haas­tat­telun alku on kyl­lä aika pysäyttävä:

    Maa- ja met­sä­talous­min­is­teri Sirk­ka-Liisa Antti­la ei suos­tu ker­tomaan, mikä taho on hyö­tynyt ruuan hin­nan rajus­ta nousus­ta. Antti­lan viime vuon­na perus­ta­ma työryh­mä tut­ki, onko ruuan hin­nan nousu siir­tynyt tuot­ta­jalle, teol­lisu­udelle, kau­palle vai kul­jet­ta­jalle. Sen sijaan työryh­mä ryhtyy nyt pohti­maan, miten kulut­ta­jat saadaan hyväksymään hin­nan nousu.
    — Emme hae syyl­lisiä, mitä kenenkin tasku­un on men­nyt. Tiedän kyl­lä vas­tauk­sen, mut­ta en suos­tu vas­taa­maan, kos­ka se ei vie han­ket­tani eteen­päin, min­is­teri Antti­la sanoi Radio Voiman haas­tat­telus­sa vierail­lessaan Lahdessa.
    Kaup­paa on arvostel­tu ruuan hin­nan nos­tamis­es­ta, mut­ta Antti­la ei sysää syytä kau­pan niskoille.
    — Kaup­pa on vah­va ja se saa olla vah­va. Kaup­paa ei kan­na­ta syyllistää.

    (vahven­nus omani)

  28. KAUPPA HALUAA EDISTÄÄ RUOKAKULTTUURIA
    Suomen elin­tarvikeketju on panos­tanut ruoan tur­val­lisu­u­teen ja ter­veel­lisyy­teen. Kaimani on oike­as­sa vaaties­saan makua ruokaan. Tätä mieltä on myös Ruokas­trate­gia 2020 työryh­mä. Suo­ma­lai­sista tulee euroop­palaisia heti noustes­saan Helsin­ki-Van­taal­ta, mut­ta tääl­lä suo­ma­laiseen ruokakult­tuuri­in ei mitenkään sisäl­lytetä juo­makult­tuuria. Siitä puhu­vat vain valkoi­sis­sa esili­inois­sa kulke­vat rav­in­to­la-ammat­ti­laiset. Kaup­pa käyt­tää koko poli­itikko­jen sal­li­man pin­ta-alansa palvel­lak­seen pirstaloitu­vaa kysyn­tää. Luo­mu on maa- ja met­sä­talous­min­is­ter­iön uuden poli­ti­ikan niin sal­lies­sa lähdössä uuteen nousu­un ja kaup­pa hakee tosis­saan hyviä mikro­tavaran­toimit­ta­jia tuo­maan paikallista tarjontaa.
    Kos­ka kaima ei enää ole poli­ti­ikan kuumim­mas­sa kehässä, uskallan esit­tää, että poli­itikoil­lakin on oma vas­tu­un­sa suo­ma­laisen ruokakult­tuurin luomisessa.
    Osmo Laine

    1. Oslo Laineelle:
      Vale­hete­vatko kaup­pi­aat, jot­ka ker­to­vat, että heitä on keskus­li­ik­keen tahol­ta kiel­let­ty osta­mas­ta paikallisia elintarvikkeita?

  29. Var­maan kau­pal­lakin on osansa siinä, ettei sitä laadul­taan usein huonom­paa ja ekol­o­gis­es­ti ja rav­it­se­muk­sel­lis­es­ti kehnom­paa lähilu­o­mua löydy.

    Mut­ta on tuot­ta­jil­lakin sor­men­sa pelis­sä. Vähem­män kuin joka 50. sikati­lalli­nen saa sian sääl­lis­es­ti hengiltä ja edes ruhona lihakaup­paan ja edelleen lihames­tarin käsi­in. Noin joka sadas sikati­lalli­nen osaa aut­tavasti paloitel­la sian niin, että edes itselle kelpaa.

    Yksi noin tuhannes­ta maid­on­tuot­ta­jas­ta saa­nee mai­d­ostaan aikaan muu­ta kuin kaakao­juo­man ja maka­roniv­el­lin tai maitokahvin.

    Akti­ivivil­jeli­jöitä van­hem­mas­sa ikälu­okas­sa on muu­tamia van­ho­jaemän­tiä, jot­ka osaa­vat leipäju­us­ton valmistamisen.

    Ongel­ma on hyvin paljon siel­lä alku­tuotan­nos­sa: vil­jeli­jät ovat ulkois­ta­neet kaiken jatko­jalostuk­sen ja sen seu­rauk­se­na eivät he osaa mitään jalostuk­seen liit­tyvää ainakaan niin hyvin, että joku ostaisi.

    Enkö tiedä mis­tä kir­joi­tan? Olen itse syn­tyjäni maal­ta hyvin suurelta tilal­ta ja työsken­nel­lyt kiertävänä lomit­ta­janakin läh­es sadal­la eri tilal­la. Tun­nen maaseudun, sen tuotan­to­ta­vat ja ‑olot, vil­jeli­jät ja osaamisen­sa parem­min kuin monikaan. 

    Ja olen omin silmin toden­nut, että osaami­nen liit­tyy enää vil­je­lyn­su­un­nit­telu­un, ruokkimiseen — koneel­lis­ta­han se on oikeas­t­aan aina — ja muuhun tuotan­non­suun­nitel­lu­un investointeineen.

    Vil­jeli­jäkin ostaa ruoan kau­pas­ta ja vetää rahan seinästä.

    Vil­jeli­jä onkin jo ammoin irrot­tanut otteen­sa ruoas­ta itses­tään ellei syömäpu­uhi­aan las­ke­ta. Se siir­tyy tankissa mei­jeri­in tai omin jaloin teuras­ta­mon autoon, määräaikaan, määräkokoise­na, määrä­tyn laa­tuise­na ja sovit­tuun hintaan. 

    Tätä tosi­asi­aa yritetään peit­el­lä vis­usti. Puhutaan suo­ma­lais­es­ta ruokakult­tuurista, jon­ka juuret oli­si­vat maaseudul­la, kuten onkin Etelä-Euroopan kohdal­la. Suomes­sa näin ei ole kuin Ruokatiedon ja vas­taavien MMM:n rahoit­tamien jär­jestö­jen luomis­sa harhakäsityksissä.

    Maaseu­tu ja vil­jeli­jät on kokon­aan menetet­ty ruokakult­tuurin kehtona. Itse asi­as­sa ovatko vil­jeli­jät muu­tamista maalai­sista _ruokaperinteistään_ huoli­mat­ta olleetkaan mitään merkit­täviä ruokakult­tuurin luo­jia? Säi­lyt­täjiä he eivät ole ainakaan olleet, sitä ei voi kukaan kiistää.

    Jos siis halu­taan ne Osmon kaipaa­mat torit takaisin, on aloitet­ta­va hyvin hyvin kaukaa ja erit­täin syvällemenevästä muu­tok­ses­ta pelkkien MMM-ruokati­eto­lais­ten mieliku­vien­maalailu­jen sijaan. (Kyse­hän on ollut pelkästä menekinedistämisestä.)

    Sitä muu­tos­ta ei voi aloit­taa niin, että luo­daan ensin kysyn­tää parem­mille tai usein vain “parem­mille” tuoteille niihin liit­tyvine alku­peräisyyt­tä kaipaavine ja ihan­noivine mieliku­vi­neen. Vaan täy­tyy luo­da myös tar­jon­nan edel­ly­tyk­set. Niitähän ei ole lainkaan tai tavat­toman vaa­ti­mat­tomasti. Niil­lä hyv­in­pär­jäävien tilo­jen näkökul­mas­ta kur­jil­la tiloil­la, joiden täy­tyy ihan ite myy­dä omaa työtään peräti akti­ivis­es­ti, kos­ka pin­ta-ala ei riitä nykynäkökul­mas­ta “oikeaan vil­je­lyyn” eli koneel­lis­tet­tuun ja jopa kemikalisoitu­un massatuotantoon. 

    Tuo­ta muu­tos­ta ei saa­da aikaan tämän eikä seu­raa­vankaan vil­jeli­jäpol­ven aikana. Tämä nykyi­nen, jo eläk­keelle haikail­e­va polvi on täysin menetet­ty, seu­raa­va on jatka­mas­sa edel­lisen opein.

    Vain muu­ta­ma ani­har­va tila edes yrit­tää jotain omaa tuotan­toa. Sekin on hyvin tuotan­to­su­un­taista ja MTK:laisen maat­alous­poli­ti­ikan pilaa­maa puoli­pas­si­ivista “yrit­te­lyä”, jos­sa ei ensim­mäi­nen kysymys ole, paljonko tuot­teesta saa, vaan paljonko saan tukia.

    Voit tode­ta asian itse, kun otat yhteyt­tä tuol­laiselle tilalle. Tar­jous­pyyn­töi­hin ei vas­ta­ta, ei-oo on pääar­tikke­li ja seu­raavak­si tar­jo­tu­in on se, että “emän­tä mei­jät on viis­si­in ilimot­tanu siihen luvet­teloon. Kyl­lä meiltä lih­haa silti saa ja pala­jo — 70 sikkaa kerrallaan.”

    Rav­in­to­lat ja jälleen­myyjät voivat luot­taa vain ani­har­van — vain koural­lisen — toim­i­tuskykyyn. Toki maaseudul­ta aina yhden Maati­la­torin täy­teen saa sat­un­naisia eriä kokoa­mal­la ja niihin tyy­tymäl­lä, mut­ta mitään yhtä puti­ikkia enem­pää ja laa­jem­paa pitävää valikoimaan ei nyky­tar­jon­nal­la luo­da. Eli ei luo­da tapo­ja ja tottumuksia.

    Näin tämä asia on ja pysyy ellei vil­jeli­jöitä saa­da pois sieltä Suomen parhaim­mat tulot anta­van, sinän­sä hyväksyt­tävän teho­tuotan­non parista ruo­ka-alan itsel­lisik­si yrittäjiksi.

    Sitä ihmettä ei tul­la näkemään. Mut­ta kuten san­ot­tua, kyl­lä maaseudul­ta aina mieliku­viksi saak­ka muu­ta­ma lihan­pala, leivänkyrsä ja porkkana saadaa helsinkiläis­ten päl­lis­teltäväk­si. Sehän se on kait tarkoi­tuskin, ei suurem­pi­en mas­so­jen ruokkimi­nen, sil­lä se vaatisi osaamista ja oikeaa työtä hyvin mon­elta ja siihen ei maaseudun asukas ole jät­ti­tukien vel­tostut­ta­mana halukas. Hyvin inhimil­listä mut­ta totta.

  30. J:
    >(vahven­nus omani)

    Ja vahven­nuk­seen tehty val­in­ta oli toimit­ta­jan, kos­ka jut­tu oli ilmeis­es­ti joko taha­ton tai sit­ten hyvinkin innokas väärinkäsitys. 

    Antti­lal­la nähtävästi oli hin­tarak­en­teesta oma ennakkokäsi­tyk­sen­sä, mut­ta haas­tat­telus­sa “valmi­ik­si” mainit­tu selvi­tys oli sil­loin vas­ta aloitet­tu, ja julka­isti­in vajaa­ta vuot­ta myöhemmin.

  31. Suomen järvet eivät ole vielä viinaksi muut­tuneet, mut­ta Langue­doc-Rous­sil­lonis­sa Ran­skas­sa on viini­järvi, jon­ka juo­makelvo­ton pul­lote­taan ja myy­dään hal­pana pöytävi­in­inä ran­skalai­sis­sa supermarketeissa.

    Ran­skan laatu­vi­init ovat paljon kalli­impia kuin saman laa­tuiset chileläiset, kos­ka ran­skalaiset ovat kahlin­neet itsen­sä kaiken­maail­man AOC-sään­nök­si­in, jot­ka estävät käyt­tämästä kus­tan­nuste­hokkai­ta mut­ta makua huonon­ta­mat­to­mia mod­erne­ja menetelmiä. Ja on kai Chi­lessä ilmas­tokin suo­tu­isampi ja työvoima halvempaa.

    Vas­ta korkeam­mis­sa hin­talu­okissa ran­skalaiset viinit päi­hit­tävät uuden maail­man. Onnek­si viin­i­makua on vaikea kehit­tää sille tasolle, että oikeasti erot­taisi noin pieniä nyanssseja.

  32. Itse en ole vielä käynyt, mut­ta tutut kehui­v­at Töölöön hil­jat­tain auen­nut­ta Anton & Anton lähiruokakaup­paa. Heil­lä näyt­täisi ole­van jo yksi toimip­iste Por­voos­sa. Eli kyl­lä ainakin Helsingis­sä pikkuhil­jaa alkaa olla paikko­ja, mis­tä ostaa kun­non ruokaa. Se tosin ei muis­sa kaupungeis­sa asu­via liikaa liikuta.

  33. Jäitä luo­mukukka­hat­tui­hin,

    Samaa mieltä, mut­ta mielestäni ruoan­lait­to­taidot ovat maaseudul­la kyl­lä hie­man parem­mas­sa kun­nos­sa kuin annoit ymmärtää. Ainakin kyläjuh­lis­sa näkee, että kylän emän­nil­lä on vielä taidot hyppysissä.

    EU-aikana tilakokoa on sys­temaat­tis­es­ti kas­vatet­tu, joten on luon­nol­lista, että toril­la istu­via oman tuotan­non myyjiä ei nykyään juuri ole. Tilat voivat olla kemi­al­lises­sa teho­tuotan­nos­sa tai luo­mus­sa, mut­ta pääsään­töis­es­ti iso­ja. Tuot­to ote­taan usein sieltä mis­tä EU:n jatku­vasti muut­tuvat sään­nöt sen kunakin vuon­na helpoiten anta­vat (jos tuotan­to­muo­to joustaa).

    Toki muu­tamia monipuolisem­piakin tilo­ja on, mut­ta pääsään­töis­es­ti keski­tytään yhteen alaan ja suureen kokoon. Vil­jeli­jät ovat myös laisko­ja, kuten kulut­ta­jatkin. Hel­poin­ta on myy­dä kaik­ki tuotan­to yhdelle osta­jalle, ja kulut­ta­jan hakea kaik­ki ostok­set yhdestä super­mar­ketista, joka taas saa useim­mat tuot­teen­sa helpoim­min yhdestä isos­ta keskusvarastosta.

    Usein media syyt­tää vil­jeli­jöitä ruoan kohon­neista hin­noista, vaik­ka raa­ka-aineen osu­us tuot­teen hin­nas­ta olisikin mar­gin­aa­li­nen. Tässä vil­jeli­jöil­lä voisi olla myös saumaa ryhdis­täy­tyä ja valmis­taa raa­ka-aineet lop­putuot­teik­si asti (ja ottaa kaik­ki väli­por­taiden kat­teet itselleen). Sata vuot­ta sit­ten maalaiset peruste­liv­at osu­uskun­tia ja mui­ta urakalla. Nyt ollaan aika taval­la saa­mat­tomampia tässä suh­teessa. Kai elin­ta­so on monil­la suo­ma­laisil­la niin hyvä, että mielu­um­min lomail­laan ja har­rastel­laan kuin kulute­taan ylimääräi­nen aika ylimääräisen rahan ansaitsemiseen.

    Tässäpä kaik­ki täl­lä ker­taa. Sit­ten syömään suo­raan met­sästä pöytään tul­lut­ta lihaa — eikun tänään onkin vaku­umis­sa jääkaap­pi­in uin­ut­ta kalaa. Ja päälle per­in­teiseen tapaan kotona tehtyä viil­iä — jon­ka raa­ka-aine kyl­lä lypset­ti­in neliskul­mais­es­ta pakkauksesta.

  34. Jäitä kir­joit­taa ihan uskottavasti.

    Rav­in­to­lat ja jälleen­myyjät voivat luot­taa vain ani­har­van – vain koural­lisen – toim­i­tuskykyyn. Toki maaseudul­ta aina yhden Maati­la­torin täy­teen saa sat­un­naisia eriä kokoa­mal­la ja niihin tyy­tymäl­lä, mut­ta mitään yhtä puti­ikkia enem­pää ja laa­jem­paa pitävää valikoimaan ei nyky­tar­jon­nal­la luo­da. Eli ei luo­da tapo­ja ja tottumuksia.

    Sitä minä vaan mietin että mik­seivät ne rav­in­to­lat tai jälleen­myyjät osta omaa tilaa, eli hoitaisi koko putken. Väitän myös että ainkin Helsingis­sä ihan sem­moinen urbaani kasvi­huone kan­nat­taisi, pre­emio mitä voi ottaa tuoreesta tavaras­ta sekä mah­dol­lisu­us myy­dä ihan nou­tona kom­pen­soi­nee muuten suurem­mat kus­tan­nuk­set. Ja läm­pöä saa edullis­es­ti HELE­Niltä. Paikak­si sopii vaikka­pa nykyi­nen kaupun­gin taim­i­tarha Munkkivuoressa.

  35. Suomes­sa voisi käy­dä kun­non keskustelun nykyru­uas­ta joka on pumpat­tu täy­teen ties mitä kemikaale­ja. Ainakin hel­posti saatavil­la ole­va vai­h­toe­hto pitäisi olla.

  36. Ode kysyi toiselta: “Vale­hete­vatko kaup­pi­aat, jot­ka ker­to­vat, että heitä on keskus­li­ik­keen tahol­ta kiel­let­ty osta­mas­ta paikallisia elintarvikkeita?”

    Vel­jeni on erit­täin pohjoises­sa kaup­pi­aana ja ker­toi näin: voi ottaa paikallista, kun­han myös ketju­va­likoima on kunnossa.

    Yleen­sä puhut­tua kaup­pi­aiden 5%:n rajaa hän ei tuntenut. 

    Tois­tan nyt tämän: vika ei ole yksin kaup­pi­ais­sa, vaan siel­lä teol­lisu­udessa ja pien­te­ol­lisu­udessa, jon­ka on toiv­ot­tu syn­tyvän maatiloille.

    Vil­jeli­jät eivät halua sitoutua esimerkik­si tuot­ta­maan ja markki­noimaan lihavalmis­tei­ta kuten patei­ta tai makkaraa tai maito­tuot­tei­ta kuten juus­to­ja. Ja vaik­ka halu­aisi­vat, eivät he osaa noi­ta valmis­taa. Ei ole per­in­teitä; ketju on katken­nut 50 vuot­ta sitten.

    Uskokaa pois. Olen työsken­nel­lyt pian sadal­la tilal­la ja olen syn­tyjänikin maal­ta ja tun­nen väkeni sekä ajattelutapansa.

    Kaiken saa helpom­mal­la, kun nos­taa tuet ja myy tuotan­non sel­l­aise­naan ja jalosta­mat­tomana ulos.

    Etenkin liha­puolel­la pitäisi syn­tyä kohta­laisen pienelle alueelle “tietyn kri­it­tisen mas­san” ylit­tävä määrä, 30 ehkä, pienyri­tyk­siä, jot­ka pistäi­sivät päivässä lihoik­si abaut 100 sikaa tai 50 mul­lia, ainakin jotain tuol­laista. (Tilo­ja renkaaseen pitäisi saa­da usko­ma­ton määrä, ei onnis­tu nyt, siitä tuonnempana.)

    Noil­la määril­lä saataisi­in ne sivu­tuote­vir­rat (sisäe­limet, veri, luut) tal­teen, kos­ka voitaisi­in jär­jestää noiden keräi­ly ja mah­dolli­nen jalostus. Syn­ty­isi siis erikois­tu­ja noillekin ja elimet eivät olisi pelkkä kulu.

    Maid­on kohdal­la juus­ton hera saadaan helpom­min käyt­töön ja joku hin­takin siitä.

    Toinen ongel­ma on raa­ka-aineen saatavu­us: isot lihat­alot ovat sitout­ta­neet eri­laisin keinoin tuot­ta­jat pari­in­sa. Näitä keino­ja (mm. por­saat, neu­von­ta) ei pien­teuras­ta­moil­la ole. Heille toimit­ta­mi­nen merk­it­see epä­var­muut­ta. Ja tuskin on aina mah­dol­lis­takaan, sil­lä tois­t­en toimit­tamia por­sai­ta ei myy­dä lihotet­tuinakaan kenelle tahansa.

    Samal­la taval­la toimi­vat Valio ja Arla Ing­man. On vaik­ka mitä tuot­ta­japalvelua, jos­ta muo­dos­tuu osa maid­on hin­nas­ta (ja osa tuot­ta­jahin­nas­ta siis salataan meil­lä tilastoista…) 

    Mut­ta niin kauan ei syn­ny mitään ainakaan vil­jeli­jöi­den parista, kun nykyi­nen tuotan­to­ta­pa on kan­nat­ta­va. Vil­jeli­jöil­lähän on peräti Suomen suurim­mat tulot.

    Vain kep­pi aut­taa, uskokaa pois. Sil­lä porkkanan nämä perin juurin tun­te­mani maa­jus­sit ovat aina osan­neet niel­lä ilman, että edes kiitos­ta tulee antajalleen.

  37. Var­masti keskit­tyneel­lä kau­pal­la ja tukku­jakelul­la on osasyyn­sä, mut­ta kyl­lä minus­ta suurin tek­i­jä nykyiseen huonoon tilanteeseen on kulut­ta­jis­sa itsessään.

    Jos suosi­taan vain hal­paa hin­taa ja help­pout­ta, ja laatu tulee vas­ta kol­man­te­na tai neljän­tenä tek­i­jänä, sitähän sit­ten saadaan.

    Min­ul­la on koti­ni lähel­lä sekä Pris­ma ja City­Mar­ket että Stock­an Herkku. Kum­masti Pris­ma vetää näistä eniten väkeä, vaik­ka siel­lä ei saa tuoret­ta kalaa juuri lainkaan, liha on heikko­laa­tu­ista ja vihan­nek­set ovat jopa mädän­tyneitä tai ainakin huonon­näköisiä. Mut­ta mitä väliä, Pris­ma on edullisin, Pris­mas­sa on eniten niitä tar­jouk­sia. Ja S‑bonustakin saa.

    City­Mar­ketis­sa laatu on jo pykälän ver­ran parem­pi, niin kalas­sa, lihas­sa kuin vihan­nek­sis­sa. Mut­ta aika vähän siel­lä tuor­ei­den tiskil­lä näkee ihmisiä yleen­sä, einestiskin vetää tuulipukua parem­min. On niin tärkeää säästää pari euroa.

    Ei Suomen kaltaises­sa maas­sa tuore­tavara tule var­masti koskaan ole­maan yhtä hal­paa kuin teol­lis­es­ti tuotet­tu keltaiseen mössöön pakat­tu eines, joten kulut­ta­jan pitää tehdä valinta.

  38. Mah­taako sel­l­aista hin­tata­soa olla ole­mas­sakaan jon­ka kalleud­es­ta ei jen­gi jak­saisi urputtaa…

    Ark­tisil­la per­iferisil­la alueil­la ruoas­ta — ja elämis­es­tä ylipäätään — kuu­luukin mak­saa enem­män. Se on ekol­o­gis­es­ti ja moraalis­es­ti oikein.

    Ja Ode­han itse räknäili, että 140€ kus­tan­taa kyl­lä kuukau­den safkaamisen vaik­ka asioisi ihan näis­sä kotiku­toi­sis­sa “riistäjäketjuis­samme”.

    Minus­ta tämä on suo­ras­taan pilkkahin­taista — siis pikem­minkin liian hal­paa jos minäkin nyt saan ker­toa mielip­i­teeni hin­tata­sos­ta (niin kuin sil­lä olisi jotain merkitystä). 

    Ruoan laadulliset erot ovat val­taosin sub­jek­ti­ivisia koke­muk­sia ja henkilöko­htaisia pref­er­ensse­jä jot­ka kieliv­ät vain tot­tumuk­ses­ta liian korkeaan elin­ta­soon. Sokkoteis­teis­sä useim­mat meistä tuli­si­vat epäonnistumaan.

    Joku jo tote­sikin, että tuot­ta­jat lienevät aivan yhtä laiskan pullei­ta kuin muutkin kulut­ta­jat. Lomit­ta­ja puolestaan epäili, etteivät tuot­ta­jat enää edes osaisi jatko­jalostaa tuot­teitaan. Hyvin näyt­tää lomit­ta­jallekin tue­tun alan suo­jatyö­paikat kelvanneet.

    Minä kysyn, mik­si tuot­ta­jan pitäisi osoit­taa ns. normikansalaista korkeam­paa insen­ti­iviä ja/tai moraalia? En kek­si yhtään syytä.

    Mut­ta keksin heti yhden syyn mik­si mei­dän ehkä kan­nat­taisi mak­saa tuot­ta­jille nyky­istäkin korkeam­paa lik­saa: omavaraisu­u­den tur­vaamisen takia. Kut­su­taan sitä sit­ten vaik­ka maan­puo­lus­tuk­sek­si — ihan sama minulle.

    Iisistä pätäkästäkin on help­po huudel­la. En esimerkik­si itse olisi valmis lähtemään nyky­isil­läkään tuil­la pitämään vil­ja- ja/tai tuotan­toeläin­ti­laa yhtään mis­sään päin Suomea — entäs sinä? Entä sil­loin kun toim­intaasi ei val­tion toimes­ta enää subventoitaisi?

    On monia ammat­te­ja joiden hyödys­tä yhteiskun­nalle en ole var­ma. Itse asi­as­sa epäilen mon­en toimen aiheut­ta­van enem­män hait­taa kuin hyö­tyä. Suuret duu­nar­i­joukot saisi­vat min­un puolestani jäädä himaan vetämään lonkkaa ilman, että se vaikut­taisi elämän­laatu­u­ni heiken­tävästi — päin vas­toin. Mut­ta kri­isi­ti­lanteessa tiedän sanomat­takin kenen kanssa min­un kan­nat­taisi alkaa kaveerata.

    Ikävä kyl­lä muu­tamien elit­istien ja hip­pi­en valin­noil­la ei ole Suomes­sakaan ruoan­tuotan­non kokon­aisu­u­den kannal­ta mitään merk­i­tys­tä. Mas­sat osta­vat sieltä mis­tä halvim­mal­la saa­vat — ja mik­si heitä pitäisi tästä syyl­listää? Näin­hän taloustiede on meitä kaikkia opet­tanut toimimaan.

  39. Suomes­sa todel­lakin hin­to­ja nos­taa elin­tarvikkeis­sa Evi­ra. Sil­lä Evi­ra toteut­taa ja nou­dat­taa lakia toisin kuin lakimiehet tai tuo­mar­it jot­ka taas soveltaa lakia. Elin­tarvike­valvon­ta pien­ten yri­tys­ten osalta Suomes­sa on erit­täin tiuk­ka sil­lä ter­veystarkas­ta­jat vaa­ti­vat yhden /kahdenkin hen­gen yri­tyk­seltä samat vaa­timuk­set kuin esim.viidenkymmenen työn­tek­i­jän yrityksessä.
    Pienessä “laitok­ses­sa” jos­sa tuotan­tomäärä viikos­sa alle sata kiloa vaa­di­taan saman­ver­ran eri­laisia ja lukuisia näyt­teenot­to­ja esim. vedestä ja valmis­tet­tavista elintarvikkeista,eläinlääkäreiden käynnit(200 eur/kerta x 4/vuosi) kuin fir­mas­sa jos­sa työsken­nel­lään kahdessa vuorossa ja elin­tarvikkei­ta kul­jete­taan ympäri Suomeen ja tuo yksi valmis­ta­ja vie vain omaan pikku kaup­paansa kauppahalliin.Suhteessa tuon pienen yrit­täjän sataan kilo­on elin­tarvikkeeseen tulee euro­ja lisää enem­män kun tuon viiden tuhan­nen kilon elin­tarvikkeen valmis­ta­jan. Mut­ta kaikki­han me tiedämme että Suo­mi on vira­nomais­ten maa koskien kaikkia alo­ja ‚kaik­ista pitää tehdä doku­ment­te­ja doku­ment­tien perään ‚niil­lä luo­daan tur­val­lisu­us esim. ruokaankin.
    Tam­pereen suur pris­mas­sa myy­dään kuule­man mukaan vain enään ulko­maista maitoa ei enään Valionkaan.

  40. Soin­in­vaaran ajat­telu on kehit­tynyt huimasti maat­alousasiois­sa. Nyt hän huo­maa, että suo­ma­laiset maanvil­jeli­jät eivät olekaan suurin syylli­nen nyky­muo­toiseen ruokakult­tuuri­in. Me maanvil­jeli­jät olemme lain­säädän­nön ja markki­noiden tiukim­min säädel­ty ja ohjat­tu ammat­tiryh­mä Suomessa.

    Ratkaisu nyky­isi­in ongelmi­in on paluu tuot­ta­jao­su­uskun­ti­in . Se merk­it­sisi nykyisen suu­ru­u­den ekono­mi­an mur­tu­mista. Perus­mal­li­na olisi se, että tuot­ta­jat jalostaisi­vat tuot­teen­sa mah­dol­lisim­man pitkälle paikalli­sis­sa tuot­ta­javerkos­tois­sa. Olkoonkin “oikeudel­listaloudelli­nen” muo­to sit­ten mikälie tahansa.

    Tämä esi- tai valmi­ik­si jalostet­tu tuote sit­ten myytäisi­in suo­raan kulut­ta­jalle , kau­palle tai teol­lisu­udelle. Riip­puen tuot­teesta ja/tai sen jalostusasteesta.

    Tämä vaatii kuitenkin asen­nemuu­tos­ta kaikil­la tasoil­la, niin tuot­ta­jil­la kuin kulut­ta­jil­lakin. Tuot­ta­jil­ta vaa­di­taan ketju­un sijoit­tamista ja alus­sa toimeen­tu­lon notkah­dus­ta entisestään. 

    Kulut­ta­jil­ta vaa­di­taan hal­van hin­nan vaa­timuk­sen lopet­tamista. Sitä saa mitä tilaa ja väitän, että suurin syy nyky­muo­toiseen tilanteeseen on juuri tuo hal­van hin­nan agen­da. Kau­pal­la ja teol­lisu­udel­la on myös vähin­tään yhtä suuri lusik­ka (kauha) tuos­sa sopas­sa. Jos näi­den voitot pan­taisi­in ver­tailu­un euroop­palaisen teol­lis­tunei­den maid­en rin­nalle, niin suo­ma­laiset peit­toaisi­vat muut sata-nol­la. Sil­loin olisi myös otet­ta­va huomioon asukasti­heys ja väkimäärät.

    Asukkaiden määrä ja tiheys on ratkai­se­va kan­nat­tavu­ustek­i­jä. O.S:n mainit­se­ma Proven­cen alue ei sovel­lu ver­tailu­un suo­ma­laiseen ruokahuoltoon mitenkään. Ran­skan riv­iera elää tur­is­mista ympäri vuo­den vaikkakin täl­lä het­kel­lä on hil­jaisem­paa kuin touko — syysku­ul­la. Sil­loin alue on täyn­nä tur­is­te­ja ja tämä lisäkan­soi­tus oman väestön lisäk­si tuo sel­l­aisen osto­volyymin, jos­sa mikä tahansa tuotan­to­muo­to lyö leiville.

    Etelä-ran­skalainen elämän­muo­to ja lomail­i­jat suo­si­vat nautiskelua. Siihen kuu­luu verkkainen ryt­mi ja kaik­ki elämä­nalueen nautin­not, joista ruokailu on yksi keskeisim­mistä. Esim. keskel­lä arkipäivää voi nähdä eläkeläisiä, työikäisiä ja jopa nuo­ria (alle 20 v.) boc­cia-puis­tossa viet­tämässä parin tun­nin taukoa. Rav­in­to­lat ovat kohtu­utäyn­nä asi­akkai­ta tur­is­tis­esongin ulkop­uolel­lakin. Ihmiset ovat lep­poisan ystäväl­lisiä ja kohteliai­ta. Suomes­sa tapaa yrmeyt­tä ja tym­peyt­tä varsinkin suurim­mis­sa kaupungeis­sa alvariinsa.

    Yhdyn Soin­in­vaaran kysymyk­seen siinä, että mihin meil­lä suo­ma­laisil­la on kiire ?

    En kuitenkaan ole samaa mieltä vihrei­den kanssa yhdyskun­tarak­en­teen tiivistämis­es­tä. Se suurentaa hiil­i­jalan­jälkeä kuten viimeisin tutkimus todis­taa. Ruokahuol­lon ja kult­tuurin kehit­tämi­nen tapah­tuu ain­oas­taan maat­alouden ja maaseudun poh­jal­ta. Siihen ei pysty maanvil­jeli­jä yksin vaan kulut­ta­jan, kau­pan ja teol­lisu­u­den on lähdet­tävä talkoisi­in mukaan.

  41. Juha: “Mitä ihmeen eroa on Stock­an herkul­la ja taval­lisel­la city-marketilla? ”

    No nimeno­maan valikoiman laa­ju­us asiois­sa joil­la on gas­tron­o­mista merk­i­tys­tä. Eines­tuot­tei­den valikoiman laa­ju­us tai ves­s­apa­per­i­tar­jouk­set eivät kuu­lu tähän kategoriaan.

    Kalatis­ki: tar­jol­la jotain muu­takin kuin kir­jolo­h­ta ja pan­ga­sius­ta (kas kun ei pakaste­seitiä), tosin Stock­allakaan ei valikoima päätä huimaa. Lihaa saa tiskistä ja muu­takin kuin a) jauhe­li­haa b)broileria keltaises­sa liet­teessä c)possun ulkofilet­tä punaises­sa liet­teessä. Eri­tyis­es­ti kar­it­san liha lois­taa pois­saolol­laan CM:ssä. Juus­to­ja saa muutenkin kuin suo­jakaa­sul­la tuke­hdutet­tuina, puoli­maut­tom­i­na ver­sioina. Leikkeletiskin valikoima on aivan eri pla­nee­tal­ta jne jne. Toki CM:llä ja CM:llä on eroa, jois­sakin valikoimat ovat parem­pia ja jois­sakin huonompia.

    Mut­ta jos ryhdytään kokkaa­maan tosis­saan, niin sit­ten pitääkin men­nä hal­li­in ja/tai kään­tyä suo­raan tuot­ta­jien puoleen.

  42. Aika elit­isti­nen kir­joi­tus, etten sanoisi. Voihan mei­dän ruokakult­tuuri­amme ver­ra­ta Ran­skan ruokakult­tuurin, mut­ta ei siinä omas­ta mielestäni juurikaan mieltä ole. Ran­skalaisen ja suo­ma­laisen yhteiskun­nan insti­tuu­tiot ja rak­en­teet ovat muo­dos­tuneet, yllät­täen, aivan eri­lais­ten polku­jen ja pros­essien tulok­se­na, eikä niitä siten voi mielestäni suo­raan edes ver­tail­la. Kyl­lähän tänne voi aina joku älykkö tai ruokain­toil­i­ja halu­ta vaik­ka mil­laista ruo­ka- ja ostostelukult­tuuria, mut­ta näi­den kult­tuurien muut­ta­mi­nen onkin sit­ten aivan toinen juttu.

    Helsingis­sä voisi toki olla tilaa vielä muu­ta­malle ns. lähiruokali­ik­keelle Kampin maati­la­torin tapaan, mut­ta aja­tus siitä, että kaik­ki ihan oikeasti halu­aisi­vat sel­l­ai­sis­sa asioi­da on absur­di. Ruokaos­tok­set ovat useim­mille askare, ei elämys. Elämyk­siä voi kokea muual­lakin, ja itsekin usein val­it­sen elämyk­sien kokemisen muual­la. Vaik­ka ostankin juus­toni ja leipäni kauppahallista.

    Suleville vielä, en näe, että kar­rikoin­nistasi olisi juurikaan hyö­tyä tässä yhtey­dessä. Tosi­a­sia kuitenkin on, että esim. monis­sa City­mar­keteis­sa on ihan oikeasti melkoisen kat­ta­vat valikoimat, ja asi­akaskun­nan huomioon ottaen ei niis­sä ihan mitä tahansa kan­na­ta edes myydä.

    Jos tämä nyt keskustel­tu aihe olisi oikeasti joku ongel­ma, eiköhän siitä keskusteltaisi hie­man eri foo­rumeil­la kuin Osmo Soin­in­vaaran blo­gis­sa. Eri asia onkin toki, voisiko nyky­istä sys­teemiä jotenkin järkevästi paran­taa. Pien­li­ikkeisi­in siir­tymi­nen ei kuitenkaan tähän kysymyk­seen vastaa.

  43. Asun Ran­skas­sa, mut­ta käyn usein Suomes­sa. Siitä on jo muu­ta­ma vuosi kun pyysin Jyväskylän Pris­man lihaosas­ton myyjältä entre­cote-pihve­jä — ilman valmista mari­noin­tia. Muis­tan vieläkin miten mies ilah­tui! Sain lois­tavaa palvelua ja keskuste­limme pitkään siitä, miten tyl­sää on, kun kaik­ki lihat lil­lu­vat valmi­is­sa mari­nadis­sa eikä “oikeaa” lihaa saa kuin pyytämällä/tilaamalla/muualta kuin marketista.
    Samoi­hin aikoi­hin Toivakan K‑marketista ostin yhdet elämäni parhaim­mista pihveistä.
    Nykyään taitaa olla niin että molem­pi­en kaup­po­jen tuore­li­hatiskit ovat men­neen tal­ven lumia.

  44. http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194655198820/artikkeli/suomi+on+tulkinnut+eu+n+elintarvikevalvontaa+liian+tiukasti.html
    “Suo­mi on tulkin­nut EU:n elin­tarvikemääräyk­siä liian tiukasti kansal­lises­sa lain­säädän­nössä. EU:n tarkas­ta­jat ovat ihme­telleet muun muas­sa sitä, mis­sä ovat alku­tuot­ta­jat maito­jalostei­neen. Niiden myyn­ti tilan ulkop­uolel­la on Suomes­sa sal­lit­tu vain maitoalan laitoksille.

    Sen sijaan monis­sa muis­sa mais­sa alku­tuot­ta­jat ovat kaiken aikaa voineet myy­dä juus­to­jaan, jogurt­te­jaan ja jäätelöitään tor­eil­la ja kaupoissa.”

  45. Erit­täin hyvä kir­joi­tus! Asia on juuri näin. Tämä suo­ma­lainen, 100 % keskus­li­ikeve­toinen ruokakaup­pa ja ‑kult­tuuri ei ole kyl­lä mitään kotoisin. Jotain aitoa ja oikeaa tarvittaisiin.

    Ruo­ka olisi joitakin pros­ent­te­ja kalli­im­paa, mut­ta menisi kaupaksi

    Tuo on mielestäni pieni asia jos kyse on muu­tamista pros­en­teista. Mut­ta esim siinä Lasi­palatsin maati­la­puodis­sa on hin­nat taas aivan jär­jet­tömät, kaikel­la kun­nioituk­sel­la ko. kaup­paa kohtaan. Olen muu­ta­man ker­ran käynyt siel­lä ja toden­nut että hin­nat saat­ta­vat olla 50–100 % kalli­impia “nor­maalei­hin” tuot­teisi­in ver­rat­tuna ja sel­l­ainen ylit­tää jo kulut­ta­jista suurim­man osan kipurajan…

  46. Hyvä ana­lyysi nykyti­lanteesta, mut­ta en nyt kyl­lä syyt­täisi yksin kaup­po­ja tästä.

    Nehän kum­minkin myyvät sitä, mitä ihmiset osta­vat eikä niil­lä mitään velvol­lisu­ut­ta ole suo­ma­laista ruokakult­tuuria kohtaan. Jos suo­ma­laiset vim­mal­la halu­aisi­vat luo­mu­tuot­tei­ta, niin kyl­lä valikoima kau­pan ketjuis­sakin muuttuisi.

    Tästä todis­teena: maail­mal­la on asial­lisi­akin kaup­paketju­ja, kuten Whole­foods. Ja muu­ta­mat Suomen K‑marketitkin ovat jo muut­ta­neet vah­vasti valikoimaansa, kuten Mustapekka.

    Sitä pitäisi kyl­lä tutkia, mik­si suomes­sa ei ole kuin kak­si (ja puoli) kau­pan ketjua. lisää kil­pailua tarvi­taan. Lisäks EU:n ulkop­uoliselle ruoalle asete­tut tul­lit sais pois­taa kyl asap.

    Siitä puheen ollen: Olisin Osmo toivonut, että olisit main­in­nut, että ran­skalainen pien­tuot­ta­ja-pienkaup­pa-unel­ma on keinotekois­es­ti ylläpi­det­ty. Ilman mas­si­ivisia EU-tukia ja tulle­ja Ran­skan malli ei olisi mahdollinen.

    Nämä tuet mak­se­taan tietenkin EU-maid­en veron­mak­sajien rahoista. Ja EU:n tul­lit tukah­dut­ta­vat kol­man­nen maail­man maat­alous­tuot­tei­den kau­pan kasvun jät­täen näin miljoonat köyhyyteen.

  47. Juu, kyl­lähän se vielä loma­l­la tuol­lainen jonot­ta­mi­nen menee. Usko pois, tääl­lä asues­sa tuo­ta jono­tus­toim­intaa ei kukaan tee silka­s­ta hausku­ud­es­ta. Laatu vaan kun täkäläi­sis­sä supermarketeissa/kaupoissa on ala-arvoinen suo­ma­laisi­in vastineisi­in verrattuna.

Vastaa käyttäjälle Saska Tuomasjukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.