Kävin Provencessa ystäväni luon lepäämässä saatuani kirjani painoon. Olen kirjoittanut täällä aiheesta ennenkin, mutta kyllä käy kateeksi sikäläistä ruokakulttuuria.
Ostimme lampaankyljyksiä lihakaupasta. Jouduimme jonottamaan, koska lihamestari leikkasi muiden asiakkaiden lihoja. Meidän kyljyksiämme hän rakensi minuuttitolkulla, mutta hienot niistä tulikin ja helpot valmistaa. Se, että asiakkailla on aikaa jonottaa erikoisliikkeissä rationaalisten markettien sijasta, osoittaa jotain myös asiakkaiden arvoista.
Marketeissakin tuoreruoka tuli lähitiloilta. Se näki tuoreudessa. Ei onnistu Suomessa talvella, mutta miksi ei onnistu kesälläkään. SOK ja Kesko kieltävät kauppiaita ostamasta ruokaa naapurin tilalta, koska se kuulemma rikkoo logistiikan.
Lauantaina oli Aptissa markkinat. Markkinoilla myytiin kaikkea krääsää ja myös paikallisten käsit5yöläisten aikaansaannoksia. Ennen kaikkea oli kuitenkin kyse maatalousmarkkinoista. Turistisesonki oli ohi, joten se valtavat ihmisjoukot, jotka kujia pitkin velloivat, olisivat lähiseudun asukkaita, jotka tekivät viikonloppuostoksensa suoraan viljelijöiltä.
Tämä kaikki on tietysti tehotonta. Aikaa menee niin ostajilta kuin myyjiltä verrattuna nopeaan pyrähdykseen Prismassa. Mutta mihin meillä on kiire? Hyvä ruoka tehdään ja syödään rakkaudella.
Suomessa kaksi kaupan ketjua painaa ruokakulttuuriamme kohti nollaa. Tähän on pakko tulla vastaisku. Eräänlainen vastaisku on Stockan herkun suuri suosio, mutta se ei ole lähiruokaa. Parempi osoitus tulevasta on Lasipalatsin Maatilatori Eat&Joy, joka menestyy noinkin järjettömässä paikassa. Tuoreen ruuan pikkukaupat voisivat menestyä ympäri pääkaupunkiseutua. Ruoka olisi joitakin prosentteja kalliimpaa, mutta menisi kaupaksi. Hakaniemen hallista saa myös kunnon sapuskaa ja paljon väkeä siellä käykin – ja kaukaa.
Ranskassa ollaan myös vahvasti nationalistisia. Kävin suuren marketin (niitäkin on) viiniosastolla tarkastuksella. Valikoima oli määrältään lähes pienen Alkon tasoa, mutta joka ikinen pullo sisälsi ranskalaista viiniä. Ei mitään muuta! Tähän täytyy sisältyä jokin epävirallinen kaupan este. Samanlainen kuin meillä on maidossa.
Sattuipas sopivasti, olen just tällä minuutilla lähdössä hakemaan tilaustani Oulun yliopiston ylioppilaskunnan ruokapiirin jakotilaisuudesta. Luomua ja lähiruokaa.
Hyvä kirjoitus! Suomessa pitäisi käydä avoin keskustelu ruokakulttuurista ja ylipäätänsä maataloudesta. Mielestäni järkevä vaihtoehto ei ole alkaa suosimaan ulkmomaisia tuotteita (ulkoistamalla ympäristöhaitat) vaan kehittää omaa tuotantoa kuluttaja- ja ympäristöystävällisemmäksi. Tämä ei kuitenkaan onnistu ilman tuottajayhdistystä, joka osaltaan puolustaa vanhaa rakennetta.
Lähi- ja laaturuokaan erikoistumalla tuottajalla on mahdollisuus saada parempi hinta tuotteestaan, jolloin myös tukien merkitys pienenee. Bulkkituotannon tukemiseen varatut rahat voisi ainakin osittain siirtää toimiin, jotka edistävät lähiruuan menekkiä. Esimerkiksi pinta-alatukien sijasta tukea paikalliseen jalostustoimintaan ja markkinointiin.
K‑ketjussa kauppiaat voivat ostella vapaasti 15 % valikoimastaan mistä haluavat. Mutta kun ostot on vastuutettu osaston parikymppiselle työntekijälle, niin onko ihme, jos tämä tilaa vain sitä mikä on Keskon valikoimalistalla? Kauppiaat ovat liian harvoin kauppiaita, useimmiten he ovat toimitusjohtajia.
S‑ketjun puolella lähiseutujen tuotteilla ei ole tätä teoreettistakaan mahdollisuutta päätyä tiskille. Alueosuuskaupat hankkivat jonkin verran omasta maakunnasta, mutta silloinkin vaaditaan helposti tukkumaisia volyymeja ja toimitusvarmuutta.
Kaupan toimintamalli kuvastaa suomalaisten suhtautumista ruokaan. Riittää, kun sitä on riittävästi ja se on edullista. Tähän on kai syynä lyhyt historiamme, eikä kauppaa mielestäni voi siitä syyllistää.
Jos suomalaisten asennetta ruokaan halutaan muuttaa, pitäisi kauppaan silti saada parempia, tuoreempia ja vaihtelevampia tuotteita. Lähiruoka voisi vastata näihin. Nythän ruokien tuottamisen ja valmistamisen taustalla on koko ajan tarve tehdä mahdollisimman säilyvä tuote, jotta se saataisiin jakeluun koko harvaan asuttuun maahamme. Jos taas lähdetäänkin siitä, että maku on tärkein, syntyy ihan toisenlaista jälkeä. Nämä tuotteet eivät tietenkään kestä samalla tavalla kuljetusta ja varastointia, ja siksi niiden markkinoiden täytyy löytyä läheltä.
Valtio voisi edistää asiaa esim. keksimällä nopeasti lähiruoalle oman merkin. Sen voisi tehdä vaikkapa Maakuntien parhaat ‑merkistä, joka jo nyt sisältää lähiruokaan kuuluvan laatuajattelun.
Mitä ihmeen eroa on Stockan herkulla ja tavallisella city-marketilla?
City-marketin laajemman valikoiman lisäksi siis.…
Oma osuutensa on myös täkäläisellä tai sitten EU:sta tulevalla sääntelyllä, joka viimeksi yritti vaikeuttaa kalakukkojen myyntiä. Mieleen tulee ovatko esimerkiksi hygieniamääräykset turhan tiukkoja. Espanjassa kun on tullut nähtyä muun muassa ilmakuivattuja kinkkuja roikkumassa baarin katosta. Enkä ainakaan minä ole reissuillani havainnut uutisia valtaisista ruokamyrkytyksistä.
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/eu-yritt%C3%A4%C3%A4-ottaa-kalakukon-hengilt%C3%A4/464006
Tulikos muuten huomattua rautatieoperaattori, joka ei ole paikallinen VR?
http://www.trainprovence.com/
Terveisin Kalevi Kämäräinen
Joo, avoin keskustelu ruokakulttuurista ja maataloudesta olisi tosiaan paikallaan. Nythän viimeiset parkymmentä vuotta on ajettu puhtaasti yksikkökoon kasvattamista (sitä ennen tuettiin enemmänkin pienviljelijöitä). Tässäkin blogissa yleisin kannanotto (joskus kai O.S:nkin) on halu leikata maatalouden tukiaisia ja rajoittaa maatalouden päästöjä nykyistä tiukemmin (tyypillisesti kai viljelijöiden kustannuksella).
Hyvä jos ihmiset oppisivat arvostamaan nyvää ruokaa — itse tuotttua, lähellä tuotettua, ekologisesti tuotettua, puhdasta tai muuten vain hyvää. Syöminen on myös aika keskeinen osa elämää (keskeisempi kuin monet muut nykyhyödykkeet). Nykyään Suomessa saa kaupasta ehkä parempaa leipää kuin Ranskassa, mutta monet muut osa-alueet ovat hunningolla. Yksi räikeimmistä on ehkä kalatuotteet. Tuhansien järvien maassa valikoima on aika Norjalais- ja Kanadalais- ja vakuumipainotteinen.
Valikoima oli määrältään lähes pienen Alkon tasoa, mutta joka ikinen pullo sisälsi ranskalaista viiniä. Ei mitään muuta!
Miksi pitäisi olla muuta? Muut maathan vain kopioivat ranskalaisia klassikoita pinot noirista ja chardonnaysta samppanjaan ja sauternesiin. Ranskassa on jo kaikki mitä viininystävä tarvitsee. Alkokin voisi oikeastaan luopua kokonaan Chilestä ja parista muusta turhasta viinimaasta.
Mitenkähän päin se kopiointi nyt menee viinien osalta. Jokin kasvitauti tuhosi Euroopan viinikasvustoista suuren osan. Alkuperäislajikkeet pelastettiin muille mantereille. Chilessä tehdään varsin hyviä viinejä.
Laivakuljetuksen osuus viinin hiilijalanjäljestä on samaa luokkaa kuin se, jos joku hakee viinipullonsa kilometrin päästä Alkosta autolla. Jos ne tulevat tänne Ranskasta rekoilla, se on pahempi asia kuin Chilestä laivalla.
Jopas sattui, olin itse juuri Apt’in markkinoilla kesäkuussa. Herkulliselta näytti, maistui myös.
Kalevi K:
>Oma osuutensa on myös täkäläisellä tai sitten
>EU:sta tulevalla sääntelyllä, joka viimeksi yritti
>vaikeuttaa kalakukkojen myyntiä.
Usein täkäläinen sääntely ottaa inspiraationsa EU:sta mutta väittää pakolliseksi sellaistakin, minkä ei mitenkään sitä tarvitsisi olla.
Esimerkiksi sopii pienteurastamojen tappaminen sillä perusteella, että seinien pitää olla tietyllä tavalla kaakeloituja, ja paikalla pitää olla tiettyinä aikoina tietynlaisen sertifikaatin omistava tarkastuseläinlääkäri. Näillä vaatimuksilla ei ole mitään tosiasiallista elintarvikehygieenistä merkitystä, eikä muu Eurooppa lotkauta niille korvaansa, mutta orjallisesti seurattuna niillä voidaan kampittaa jokunen paikallinen pikkufirma.
Tässä luultavasti vihreiden ääni hajautuu pahasti: osa harmittelee lähiruoan katoamista, osa iloitsee “liha on murhaa” ‑hengessä siitä, että edes joku elinkeinonharjoittaja saatiin pois bisneksestä. Kun jäljellä on vain isoja firmoja, ne ovat selkeämpiä vihollisia.
Prisma ja Citymarket ovat kauppoja hitaille. Itse suosin Lidliä, siellä jonot vetää valehtelematta 50% nopeammin.
Ei nyt ruveta hannaamaan sen gastroelitismin kanssa. Viini on ranskasta, italialaiset ja muut naapurikansat tekevät myös viinin omaisia juomia. Muualta maailmasta saa usein ihan kelvollisia käytettyjä rypälemehuja. 🙂
“Esimerkiksi sopii pienteurastamojen tappaminen sillä perusteella, että seinien pitää olla tietyllä tavalla kaakeloituja, ja paikalla pitää olla tiettyinä aikoina tietynlaisen sertifikaatin omistava tarkastuseläinlääkäri.”
Yleensäkin Eviran linja on tappaa paikallinen tuoreen ruuan tuotanto, ja ohjata ihmiset teollisesti valmistettujen einesten pariin, koska jälkimmäisessä on hygieniaketju paremmin hallinnassa.
“Espanjassa kun on tullut nähtyä muun muassa ilmakuivattuja kinkkuja roikkumassa baarin katosta”
Ne on suolattu ja kuivattu, kinkkua peittää paksu kerros ja kun leikataan viipaleet, se peitetään huolella. Joten ei ole pelkoa huonosta hygienistä, ja nykyään espanjassa hygieniä kontroloidaan aika tarkasti.
Joskus prismasta tai toisesta suurkaupasta ei tahdo löytää lihaa joka ei ole marinoitu ja paloiteltu valmiiksi. Jos vertaa mitä kaupassa on saatavilla, niin luulen että 90%-100% lihasta on jo valmis pakattu, leikattu ja marinoidu. Asiakas palveluun ei kuulu tehdä se asiakkaan edessä. Sama pätee kalaan, jos pytää perkamaan ja leikkamaan, siitä veloitetaan ja jos tehdään, niin ei mitenkään ystävällisesti.
Ihmiset varmasti arvostamme hyvää, tuoretta paikallista ruokaa, mutta mistä sitä saa?
Periaatteessa olen Osmon kanssa aivan samalla kannalla, mutta en tiedä miten paljon enemmän ruoasta suostuisin maksamaan. Emme todellakaan syö halvinta mahdollista mahantäytettä nytkään.
Olisiko jollakulla valmiina saatavilla tilasto siitä, miten suuren osan tuloistaan suomalainen käyttää ruokaan ja miten suuren osan ranskalainen? Se olisi aivan olennainen tieto.
Kyllä Osmon kirjoituksessa on vissi perä. Ja ehkä Osmon kanta on Osmon tuloluokassa jopa ymmärrettävä. Eikös entisen kansanedustajan ja ministerin työttömyyskorvaus ole ainakin tuplasti tabvalisen suom,alaisen palkka.
Olen joskus yrittänyt ostaa paikalliselta suomalaisen pikkukaupungin torilta “lähiruokaa”. Kyllä sitä löytyi, oli syyskesä. En yritä tehdä vastaavaa enää tulevaisuudessa. Minulla ei ole varaa maksaa 40 — 80 % markettien hintaa kalliimpaa hintaa. Lisäksi en huomannut laadussa merkittäväöä eroa.
Joten Osmon tuloluokassa kirjoitus oli varmasti ajankohtainen ja lähiruuan puute ilmeinen.
“Yleensäkin Eviran linja on tappaa paikallinen tuoreen ruuan tuotanto, ja ohjata ihmiset teollisesti valmistettujen einesten pariin, koska jälkimmäisessä on hygieniaketju paremmin hallinnassa.”
Kyllä ne Helsingin kaupungin terveystarkastajat vievät kevyesti voiton Evirasta.
Tiukka suomalainen terveystarkastus on yksi syy, ettei lähiruoka menesty.
Mutta tilasin juuri puoli poroa tutulta poromieheltä, sekin täysin laiton juttu Suomessa.
Ja työtön ei voi edes matkustaa vertailemaan eri maiden ruokakulttuureja.
Olin tänään työkkärissä ja virkailija alkoi patistella minua levyseppä-hitsaaja opintoihin, heillä kun on kursseja mutta ei oppilaita.
Jäi miettimään, josko lähettää minulle osoituksen kurssille, hänen kun pitää osoittaa tulostavoitteissaan tehneensä jotain.
Kuka työantaja kaipaa yli 60-vuotiasta aloittelevaa hitsaria ??
Ei ole ihme jos Suomessa poliitikkoja pidetään pelleinä, ei se tosin ole median syy, vaan heidän itsensä.
Noista Eviraaan ja hygieniaan liittyvistä asiosta olen joskus aiemmin tälläkin blogilla todennut, että omavalvontajärjestelmä (jossa on myös hyvät puolensa) on kehitetty aikanaan, jotta oltaisiin saatu astronauteille mahdollisimman hygieenista ruokaa. Nyt tämä vaatimus on laajennettu koskemaan ihmiskuntaa noin yleensä, ainakin, mikäli Eviralta kysytään. Onhan se kohtuullista…
Logisttiikaketjut ovat sitten oma syöpänsä. Ylipäänsä ajatus, että tukku ja vähittäismyynti ovat noin periaatteessa erottamattomat on kilpailun ja laadun kannalta kyseenalainen. Sitten jos tähän vyyhtiin kuuluu vielä raskasta poliittista korruptiota (tai siltä maallikosta vaikuttavaa) ollaan yhä kenommissa kantimissa.
Joten ollaan tilassa, jossa keskusjohto ei salli kauppiaiden(sa) olevan kauppiaita, eikä maassa juuri ketjujen ulkopuolisia kauppoja olekkaan. Ravintoloitsijoitakaan ei tahdo löytyä enää, mutta aika vähän on tukkujakaan, joista ketjuuntumaton voi tuotteensa hankkia. Ja niin edelleen.
Eikä järjestely edes takaa kuluttajalle edullisia tuotteita. Laadusta nyt puhumattakaan. Ja harvassa paikassa tätä vastaan voi edes äänestää lompakollaan.
Ruokateollisuus, joka on investoinut kiljoonia kylmäketjuihin ja hankintaverkostojen optimointiin, tuottaa meille korkean jalostusasteen ruokaa ja on neuvoton tämän ongelman edessä: http://www.taloussanomat.fi/paivittaistavarat/2010/10/18/teollisuus-halvalla-saa-vain-halpaa-ruokaa/201014427/12
“Ostimme lampaankyljyksiä lihakaupasta. Jouduimme jonottamaan, koska lihamestari leikkasi muiden asiakkaiden lihoja. Meidän kyljyksiämme hän rakensi minuuttitolkulla, mutta hienot niistä tulikin ja helpot valmistaa.”
Soininvaara kävi koulua silloin, kun kaupunginvaltuusto ei ollut keksinyt, että jukuripäille sonneille tulee opettaa pakollisia kasvisruokapäiviä. Tuskinpa Provencessa ruokakulttuuria vaalivat tekevät moisia päätöksiä.
Suomessa on tasan kaksi kelvollista ruokakauppaa: Turun tori ja Hakaniemen halli. Stockan herkulla on vielä pitkä matka kolmanneksi.
Kävisin mielelläni useammin Kauppahallissa tai Stockmannin herkussa, mutta ne hinnat…
Jostain syystä ruoka Suomessa maksaa. Ministeri Sirkka-Liisa Anttilakin tietää sen muttei suostu kertomaan. http://www.ess.fi/?article=229645
Taidelaji. Mainostamisenkin uhalla muutama vinkki:
Hyvää tuoretta leipää saa vielä suht hyvin, useissa kaupunginosissa on joku leipomo. Esim. Avikainen Torkkelinmäellä tai Rönttös-Rouva Tapanilassa. Näissä asiodaan sitten aamuisin.
Tuore kala on vähän vaikeampi laji, mulla ei ole mitään kovin hyvää vinkkiä ja tämä ei ole oikeastaan mun ykkösjuttu. Kauppatori?
Tuoreet kasvikset on näillä leveysasteilla hankala juttu. Toisaalta kalliitkin kasvikset on aika halpoja, mutta ei näitä oikein saa edes rahalla. Talviaikaan otan suosiolla tuontitavaraa, Hakaniemen hallin vihanneskojuista saa esimerkiksi verrattaen tuoreita ranskalaisia salaatteja. Kasvishuonekamasta se tuoreempana poimittu on ihan hyvää josta tällä blogilla vinkattiin, se K‑Kauppa on tosin Käpylän asemalla vaikkakin Oulunkylässä. Meni hetki kun etsin.:)
Sesonkina asiat on tietenkin paremmin. Jos ei itse jaksa tai minun tapauksessani osaa kerätä niin sieniä voi yleensä ostaa esimerkiksi Hakaniemen torin reunalta, viimeksi ostin tatteja karjalaismummulta. Siirtolapuutarhojen myyjäiset satokauden lopussa on aarreaitta, mutta noista tiedotetaan hyvin huonosti, samoin joistain vihanneskojuista saa esimerkiksi tuoretta mangoldia joka on luultavasti itse kasvatettua, ja siten mitä luultavammin laitonta. Ja oikein hyvää. Haluaisin huomauttaa että helsinkiläisillä siirtolapalstoilla kasvatetaan ihan kannattavasti kasviksia myyntiinkin ilman mitään tukia.:)
Tuoretta voita saa Hakaniemen hallista. Tuoreesta pastoroimattomasta maidosta en ole varma. Vastaavia ranskalaisia juustoja saanee hirmuisella hinnalla Stockkan Herkusta, Töölöntorilla on muuten kanssa muistaakseni joku gourmet-kauppa.
Helsingissä pitäisi olla sellainen ruokakirpputori. Ihan harrastelijat kasvattaa kaiken näköistä yli oman tarpeen, marjastaa, sienestää, ravustaa, kalastaa ja metsästää. Näiden löytäminen on vaan turhan työlästä, pitäisi olla paikka tai pari missä näitä myytäisiin. Torit joo, mutta niissäkin oma byrokratiansa mikä karkoittaa pienmyyjiä, ja pitäisi olla katettua tilaa. Olisin esimerkiksi halunnut ostaa omenoita. Miksei tuollaisessa voisi samalla myydä vaikka pienempien tuottajien tuotteita.
Juanitolla vastavuoroisesti kysymys. Ajattelin tilata netistä espanjalaisen ilmakuivatun kinkun, en vaan ihan täysin tiedä miten sitä käsitellään. Leikkaaminen varmaan jotenkin sujuu ja sekin selvisi että sen pitää hengittää ennen tarjoilua, mutta mitä sä tarkoitit että se peitellään, ja millä? Kankaalla?
Puolueeton tarkkailija ja TL. No jaa, viimeksi maakunnissa kun ostin viljelijältä torilta kassin tomaatteja, kurkkua ja perunoita se taisi maksaa jotain kuutisen euroa. Ja viimeksi kun kävin Hakaniemen hallissa multa taisi mennä kymppi illallisaineksiin ja vähän muuhunkin. Purkkikamaa kannattaa tietenkin hankkia niihin erikoistuneilta tarjoajilta joita on maa väärällään.
TL:
>Jostain syystä ruoka Suomessa maksaa. Ministeri
>Sirkka-Liisa Anttilakin tietää sen muttei suostu
>kertomaan.
Tuota viimevuotista perätöntä juttua levitettiin tänä syksynä ahkerasti facebook-linkkeinä, mutta ei se tainnut silläkään vielä todeksi muuttua:
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=148:tutkimuksella-haetaan-syitae-ruoan-hinnan-nousuun&Itemid=8
ja julkaistu selvitys:
http://www.etla.fi/files/2421_Dp1209.pdf
Kalle: “Suomessa on tasan kaksi kelvollista ruokakauppaa: Turun tori ja Hakaniemen halli. Stockan herkulla on vielä pitkä matka kolmanneksi.”
Tähän vuodenaikaan Turun torilta saa loistavia vihanneksia ja kalaa (ja Aurajoen rannoilta myös — täällä on silakkamarkkinat juuri nyt).
Mutta sinulta unohtui kulinaristinen keidas, Turun kauppahalli. Siellä on maan paras lihatiski (parempi kuin Hakaniemessä tai Stockalla Helsingissä, Wanhan kauppahallin tarjontaa Etelärannassa en tunne, että sillä varauksella). Kun oma työpaikkani on Turun keskustassa, tulee lähes päivittäin kuljettua kauppahallissa, joko syömässä, ostamassa jotain — ja usein vain haistelemassa tuoksuja, katselemassa silmin tai aistivan ilmapiiriä. Miten rentouttavaa. Luomua vaikka mitä, japanilaista, italialaista, afrikkalaista ruokaa, suomalaisen pellon antimia puhtaana, tai kalaa.
Sisäpiirin tietoa: Olin joskus opiskeluaikana eräässä tuoretukussa (hedelmät&vihannekset&pakasteet) töissä. Kauppahallin kauppiaat hakivat aamulla ensin parhaat tuotteet päältä, sitten toimitettiin tavarat kauppoihin — ja torikauppiaat hakivat viimeiseksi ‘jämät’ halvalla.
Turun kauppahallin ovesta sisään astumalla pääsee helposti matkustamaan ulkomaille.
Leikkimään… paitsi huomenna saunaan: meidän arjesta ruokahuolto vie ihan nykyiselläänkin ihan riittävän suuren osan vapaa-ajasta.
Lasipalatsin kauppa on Maatilatori Eat&Joy. Itse olen katkera, että erinomainen metsäkyytön maidosta tehty jugurtti poistui valikoimasta, kun tuottajatilan omistaja oli vaihtunut ja siirtynyt tehotuotantoon (tjsp). Hakaniemen hallissa on melkoisesti liha- ja kalakauppoja, mutta kasvissyöjälle sieltä ei paljoa irtoa, satunnaisen vierailuni perusteella.
Tuo Anttilan haastattelun alku on kyllä aika pysäyttävä:
(vahvennus omani)
Lisää huonoja uutisia Suomalaisen ruuan laadusta:
http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/10/helsingissa_myydaan_huonoa_lihaa_2079523.html
KAUPPA HALUAA EDISTÄÄ RUOKAKULTTUURIA
Suomen elintarvikeketju on panostanut ruoan turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Kaimani on oikeassa vaatiessaan makua ruokaan. Tätä mieltä on myös Ruokastrategia 2020 työryhmä. Suomalaisista tulee eurooppalaisia heti noustessaan Helsinki-Vantaalta, mutta täällä suomalaiseen ruokakulttuuriin ei mitenkään sisällytetä juomakulttuuria. Siitä puhuvat vain valkoisissa esiliinoissa kulkevat ravintola-ammattilaiset. Kauppa käyttää koko poliitikkojen salliman pinta-alansa palvellakseen pirstaloituvaa kysyntää. Luomu on maa- ja metsätalousministeriön uuden politiikan niin salliessa lähdössä uuteen nousuun ja kauppa hakee tosissaan hyviä mikrotavarantoimittajia tuomaan paikallista tarjontaa.
Koska kaima ei enää ole politiikan kuumimmassa kehässä, uskallan esittää, että poliitikoillakin on oma vastuunsa suomalaisen ruokakulttuurin luomisessa.
Osmo Laine
Oslo Laineelle:
Valehetevatko kauppiaat, jotka kertovat, että heitä on keskusliikkeen taholta kielletty ostamasta paikallisia elintarvikkeita?
Varmaan kaupallakin on osansa siinä, ettei sitä laadultaan usein huonompaa ja ekologisesti ja ravitsemuksellisesti kehnompaa lähiluomua löydy.
Mutta on tuottajillakin sormensa pelissä. Vähemmän kuin joka 50. sikatilallinen saa sian säällisesti hengiltä ja edes ruhona lihakauppaan ja edelleen lihamestarin käsiin. Noin joka sadas sikatilallinen osaa auttavasti paloitella sian niin, että edes itselle kelpaa.
Yksi noin tuhannesta maidontuottajasta saanee maidostaan aikaan muuta kuin kaakaojuoman ja makaronivellin tai maitokahvin.
Aktiiviviljelijöitä vanhemmassa ikäluokassa on muutamia vanhojaemäntiä, jotka osaavat leipäjuuston valmistamisen.
Ongelma on hyvin paljon siellä alkutuotannossa: viljelijät ovat ulkoistaneet kaiken jatkojalostuksen ja sen seurauksena eivät he osaa mitään jalostukseen liittyvää ainakaan niin hyvin, että joku ostaisi.
Enkö tiedä mistä kirjoitan? Olen itse syntyjäni maalta hyvin suurelta tilalta ja työskennellyt kiertävänä lomittajanakin lähes sadalla eri tilalla. Tunnen maaseudun, sen tuotantotavat ja ‑olot, viljelijät ja osaamisensa paremmin kuin monikaan.
Ja olen omin silmin todennut, että osaaminen liittyy enää viljelynsuunnitteluun, ruokkimiseen — koneellistahan se on oikeastaan aina — ja muuhun tuotannonsuunnitelluun investointeineen.
Viljelijäkin ostaa ruoan kaupasta ja vetää rahan seinästä.
Viljelijä onkin jo ammoin irrottanut otteensa ruoasta itsestään ellei syömäpuuhiaan lasketa. Se siirtyy tankissa meijeriin tai omin jaloin teurastamon autoon, määräaikaan, määräkokoisena, määrätyn laatuisena ja sovittuun hintaan.
Tätä tosiasiaa yritetään peitellä visusti. Puhutaan suomalaisesta ruokakulttuurista, jonka juuret olisivat maaseudulla, kuten onkin Etelä-Euroopan kohdalla. Suomessa näin ei ole kuin Ruokatiedon ja vastaavien MMM:n rahoittamien järjestöjen luomissa harhakäsityksissä.
Maaseutu ja viljelijät on kokonaan menetetty ruokakulttuurin kehtona. Itse asiassa ovatko viljelijät muutamista maalaisista _ruokaperinteistään_ huolimatta olleetkaan mitään merkittäviä ruokakulttuurin luojia? Säilyttäjiä he eivät ole ainakaan olleet, sitä ei voi kukaan kiistää.
Jos siis halutaan ne Osmon kaipaamat torit takaisin, on aloitettava hyvin hyvin kaukaa ja erittäin syvällemenevästä muutoksesta pelkkien MMM-ruokatietolaisten mielikuvienmaalailujen sijaan. (Kysehän on ollut pelkästä menekinedistämisestä.)
Sitä muutosta ei voi aloittaa niin, että luodaan ensin kysyntää paremmille tai usein vain “paremmille” tuoteille niihin liittyvine alkuperäisyyttä kaipaavine ja ihannoivine mielikuvineen. Vaan täytyy luoda myös tarjonnan edellytykset. Niitähän ei ole lainkaan tai tavattoman vaatimattomasti. Niillä hyvinpärjäävien tilojen näkökulmasta kurjilla tiloilla, joiden täytyy ihan ite myydä omaa työtään peräti aktiivisesti, koska pinta-ala ei riitä nykynäkökulmasta “oikeaan viljelyyn” eli koneellistettuun ja jopa kemikalisoituun massatuotantoon.
Tuota muutosta ei saada aikaan tämän eikä seuraavankaan viljelijäpolven aikana. Tämä nykyinen, jo eläkkeelle haikaileva polvi on täysin menetetty, seuraava on jatkamassa edellisen opein.
Vain muutama aniharva tila edes yrittää jotain omaa tuotantoa. Sekin on hyvin tuotantosuuntaista ja MTK:laisen maatalouspolitiikan pilaamaa puolipassiivista “yrittelyä”, jossa ei ensimmäinen kysymys ole, paljonko tuotteesta saa, vaan paljonko saan tukia.
Voit todeta asian itse, kun otat yhteyttä tuollaiselle tilalle. Tarjouspyyntöihin ei vastata, ei-oo on pääartikkeli ja seuraavaksi tarjotuin on se, että “emäntä meijät on viissiin ilimottanu siihen luvetteloon. Kyllä meiltä lihhaa silti saa ja palajo — 70 sikkaa kerrallaan.”
Ravintolat ja jälleenmyyjät voivat luottaa vain aniharvan — vain kourallisen — toimituskykyyn. Toki maaseudulta aina yhden Maatilatorin täyteen saa satunnaisia eriä kokoamalla ja niihin tyytymällä, mutta mitään yhtä putiikkia enempää ja laajempaa pitävää valikoimaan ei nykytarjonnalla luoda. Eli ei luoda tapoja ja tottumuksia.
Näin tämä asia on ja pysyy ellei viljelijöitä saada pois sieltä Suomen parhaimmat tulot antavan, sinänsä hyväksyttävän tehotuotannon parista ruoka-alan itsellisiksi yrittäjiksi.
Sitä ihmettä ei tulla näkemään. Mutta kuten sanottua, kyllä maaseudulta aina mielikuviksi saakka muutama lihanpala, leivänkyrsä ja porkkana saadaa helsinkiläisten pällisteltäväksi. Sehän se on kait tarkoituskin, ei suurempien massojen ruokkiminen, sillä se vaatisi osaamista ja oikeaa työtä hyvin monelta ja siihen ei maaseudun asukas ole jättitukien veltostuttamana halukas. Hyvin inhimillistä mutta totta.
J:
>(vahvennus omani)
Ja vahvennukseen tehty valinta oli toimittajan, koska juttu oli ilmeisesti joko tahaton tai sitten hyvinkin innokas väärinkäsitys.
Anttilalla nähtävästi oli hintarakenteesta oma ennakkokäsityksensä, mutta haastattelussa “valmiiksi” mainittu selvitys oli silloin vasta aloitettu, ja julkaistiin vajaata vuotta myöhemmin.
Suomen järvet eivät ole vielä viinaksi muuttuneet, mutta Languedoc-Roussillonissa Ranskassa on viinijärvi, jonka juomakelvoton pullotetaan ja myydään halpana pöytäviininä ranskalaisissa supermarketeissa.
Ranskan laatuviinit ovat paljon kalliimpia kuin saman laatuiset chileläiset, koska ranskalaiset ovat kahlinneet itsensä kaikenmaailman AOC-säännöksiin, jotka estävät käyttämästä kustannustehokkaita mutta makua huonontamattomia moderneja menetelmiä. Ja on kai Chilessä ilmastokin suotuisampi ja työvoima halvempaa.
Vasta korkeammissa hintaluokissa ranskalaiset viinit päihittävät uuden maailman. Onneksi viinimakua on vaikea kehittää sille tasolle, että oikeasti erottaisi noin pieniä nyanssseja.
Itse en ole vielä käynyt, mutta tutut kehuivat Töölöön hiljattain auennutta Anton & Anton lähiruokakauppaa. Heillä näyttäisi olevan jo yksi toimipiste Porvoossa. Eli kyllä ainakin Helsingissä pikkuhiljaa alkaa olla paikkoja, mistä ostaa kunnon ruokaa. Se tosin ei muissa kaupungeissa asuvia liikaa liikuta.
Jäitä luomukukkahattuihin,
Samaa mieltä, mutta mielestäni ruoanlaittotaidot ovat maaseudulla kyllä hieman paremmassa kunnossa kuin annoit ymmärtää. Ainakin kyläjuhlissa näkee, että kylän emännillä on vielä taidot hyppysissä.
EU-aikana tilakokoa on systemaattisesti kasvatettu, joten on luonnollista, että torilla istuvia oman tuotannon myyjiä ei nykyään juuri ole. Tilat voivat olla kemiallisessa tehotuotannossa tai luomussa, mutta pääsääntöisesti isoja. Tuotto otetaan usein sieltä mistä EU:n jatkuvasti muuttuvat säännöt sen kunakin vuonna helpoiten antavat (jos tuotantomuoto joustaa).
Toki muutamia monipuolisempiakin tiloja on, mutta pääsääntöisesti keskitytään yhteen alaan ja suureen kokoon. Viljelijät ovat myös laiskoja, kuten kuluttajatkin. Helpointa on myydä kaikki tuotanto yhdelle ostajalle, ja kuluttajan hakea kaikki ostokset yhdestä supermarketista, joka taas saa useimmat tuotteensa helpoimmin yhdestä isosta keskusvarastosta.
Usein media syyttää viljelijöitä ruoan kohonneista hinnoista, vaikka raaka-aineen osuus tuotteen hinnasta olisikin marginaalinen. Tässä viljelijöillä voisi olla myös saumaa ryhdistäytyä ja valmistaa raaka-aineet lopputuotteiksi asti (ja ottaa kaikki väliportaiden katteet itselleen). Sata vuotta sitten maalaiset perustelivat osuuskuntia ja muita urakalla. Nyt ollaan aika tavalla saamattomampia tässä suhteessa. Kai elintaso on monilla suomalaisilla niin hyvä, että mieluummin lomaillaan ja harrastellaan kuin kulutetaan ylimääräinen aika ylimääräisen rahan ansaitsemiseen.
Tässäpä kaikki tällä kertaa. Sitten syömään suoraan metsästä pöytään tullutta lihaa — eikun tänään onkin vakuumissa jääkaappiin uinutta kalaa. Ja päälle perinteiseen tapaan kotona tehtyä viiliä — jonka raaka-aine kyllä lypsettiin neliskulmaisesta pakkauksesta.
Jäitä kirjoittaa ihan uskottavasti.
Sitä minä vaan mietin että mikseivät ne ravintolat tai jälleenmyyjät osta omaa tilaa, eli hoitaisi koko putken. Väitän myös että ainkin Helsingissä ihan semmoinen urbaani kasvihuone kannattaisi, preemio mitä voi ottaa tuoreesta tavarasta sekä mahdollisuus myydä ihan noutona kompensoinee muuten suuremmat kustannukset. Ja lämpöä saa edullisesti HELENiltä. Paikaksi sopii vaikkapa nykyinen kaupungin taimitarha Munkkivuoressa.
Suomessa voisi käydä kunnon keskustelun nykyruuasta joka on pumpattu täyteen ties mitä kemikaaleja. Ainakin helposti saatavilla oleva vaihtoehto pitäisi olla.
Ode kysyi toiselta: “Valehetevatko kauppiaat, jotka kertovat, että heitä on keskusliikkeen taholta kielletty ostamasta paikallisia elintarvikkeita?”
Veljeni on erittäin pohjoisessa kauppiaana ja kertoi näin: voi ottaa paikallista, kunhan myös ketjuvalikoima on kunnossa.
Yleensä puhuttua kauppiaiden 5%:n rajaa hän ei tuntenut.
Toistan nyt tämän: vika ei ole yksin kauppiaissa, vaan siellä teollisuudessa ja pienteollisuudessa, jonka on toivottu syntyvän maatiloille.
Viljelijät eivät halua sitoutua esimerkiksi tuottamaan ja markkinoimaan lihavalmisteita kuten pateita tai makkaraa tai maitotuotteita kuten juustoja. Ja vaikka haluaisivat, eivät he osaa noita valmistaa. Ei ole perinteitä; ketju on katkennut 50 vuotta sitten.
Uskokaa pois. Olen työskennellyt pian sadalla tilalla ja olen syntyjänikin maalta ja tunnen väkeni sekä ajattelutapansa.
Kaiken saa helpommalla, kun nostaa tuet ja myy tuotannon sellaisenaan ja jalostamattomana ulos.
Etenkin lihapuolella pitäisi syntyä kohtalaisen pienelle alueelle “tietyn kriittisen massan” ylittävä määrä, 30 ehkä, pienyrityksiä, jotka pistäisivät päivässä lihoiksi abaut 100 sikaa tai 50 mullia, ainakin jotain tuollaista. (Tiloja renkaaseen pitäisi saada uskomaton määrä, ei onnistu nyt, siitä tuonnempana.)
Noilla määrillä saataisiin ne sivutuotevirrat (sisäelimet, veri, luut) talteen, koska voitaisiin järjestää noiden keräily ja mahdollinen jalostus. Syntyisi siis erikoistuja noillekin ja elimet eivät olisi pelkkä kulu.
Maidon kohdalla juuston hera saadaan helpommin käyttöön ja joku hintakin siitä.
Toinen ongelma on raaka-aineen saatavuus: isot lihatalot ovat sitouttaneet erilaisin keinoin tuottajat pariinsa. Näitä keinoja (mm. porsaat, neuvonta) ei pienteurastamoilla ole. Heille toimittaminen merkitsee epävarmuutta. Ja tuskin on aina mahdollistakaan, sillä toisten toimittamia porsaita ei myydä lihotettuinakaan kenelle tahansa.
Samalla tavalla toimivat Valio ja Arla Ingman. On vaikka mitä tuottajapalvelua, josta muodostuu osa maidon hinnasta (ja osa tuottajahinnasta siis salataan meillä tilastoista…)
Mutta niin kauan ei synny mitään ainakaan viljelijöiden parista, kun nykyinen tuotantotapa on kannattava. Viljelijöillähän on peräti Suomen suurimmat tulot.
Vain keppi auttaa, uskokaa pois. Sillä porkkanan nämä perin juurin tuntemani maajussit ovat aina osanneet niellä ilman, että edes kiitosta tulee antajalleen.
Varmasti keskittyneellä kaupalla ja tukkujakelulla on osasyynsä, mutta kyllä minusta suurin tekijä nykyiseen huonoon tilanteeseen on kuluttajissa itsessään.
Jos suositaan vain halpaa hintaa ja helppoutta, ja laatu tulee vasta kolmantena tai neljäntenä tekijänä, sitähän sitten saadaan.
Minulla on kotini lähellä sekä Prisma ja CityMarket että Stockan Herkku. Kummasti Prisma vetää näistä eniten väkeä, vaikka siellä ei saa tuoretta kalaa juuri lainkaan, liha on heikkolaatuista ja vihannekset ovat jopa mädäntyneitä tai ainakin huononnäköisiä. Mutta mitä väliä, Prisma on edullisin, Prismassa on eniten niitä tarjouksia. Ja S‑bonustakin saa.
CityMarketissa laatu on jo pykälän verran parempi, niin kalassa, lihassa kuin vihanneksissa. Mutta aika vähän siellä tuoreiden tiskillä näkee ihmisiä yleensä, einestiskin vetää tuulipukua paremmin. On niin tärkeää säästää pari euroa.
Ei Suomen kaltaisessa maassa tuoretavara tule varmasti koskaan olemaan yhtä halpaa kuin teollisesti tuotettu keltaiseen mössöön pakattu eines, joten kuluttajan pitää tehdä valinta.
Mahtaako sellaista hintatasoa olla olemassakaan jonka kalleudesta ei jengi jaksaisi urputtaa…
Arktisilla periferisilla alueilla ruoasta — ja elämisestä ylipäätään — kuuluukin maksaa enemmän. Se on ekologisesti ja moraalisesti oikein.
Ja Odehan itse räknäili, että 140€ kustantaa kyllä kuukauden safkaamisen vaikka asioisi ihan näissä kotikutoisissa “riistäjäketjuissamme”.
Minusta tämä on suorastaan pilkkahintaista — siis pikemminkin liian halpaa jos minäkin nyt saan kertoa mielipiteeni hintatasosta (niin kuin sillä olisi jotain merkitystä).
Ruoan laadulliset erot ovat valtaosin subjektiivisia kokemuksia ja henkilökohtaisia preferenssejä jotka kielivät vain tottumuksesta liian korkeaan elintasoon. Sokkoteisteissä useimmat meistä tulisivat epäonnistumaan.
Joku jo totesikin, että tuottajat lienevät aivan yhtä laiskan pulleita kuin muutkin kuluttajat. Lomittaja puolestaan epäili, etteivät tuottajat enää edes osaisi jatkojalostaa tuotteitaan. Hyvin näyttää lomittajallekin tuetun alan suojatyöpaikat kelvanneet.
Minä kysyn, miksi tuottajan pitäisi osoittaa ns. normikansalaista korkeampaa insentiiviä ja/tai moraalia? En keksi yhtään syytä.
Mutta keksin heti yhden syyn miksi meidän ehkä kannattaisi maksaa tuottajille nykyistäkin korkeampaa liksaa: omavaraisuuden turvaamisen takia. Kutsutaan sitä sitten vaikka maanpuolustukseksi — ihan sama minulle.
Iisistä pätäkästäkin on helppo huudella. En esimerkiksi itse olisi valmis lähtemään nykyisilläkään tuilla pitämään vilja- ja/tai tuotantoeläintilaa yhtään missään päin Suomea — entäs sinä? Entä silloin kun toimintaasi ei valtion toimesta enää subventoitaisi?
On monia ammatteja joiden hyödystä yhteiskunnalle en ole varma. Itse asiassa epäilen monen toimen aiheuttavan enemmän haittaa kuin hyötyä. Suuret duunarijoukot saisivat minun puolestani jäädä himaan vetämään lonkkaa ilman, että se vaikuttaisi elämänlaatuuni heikentävästi — päin vastoin. Mutta kriisitilanteessa tiedän sanomattakin kenen kanssa minun kannattaisi alkaa kaveerata.
Ikävä kyllä muutamien elitistien ja hippien valinnoilla ei ole Suomessakaan ruoantuotannon kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä. Massat ostavat sieltä mistä halvimmalla saavat — ja miksi heitä pitäisi tästä syyllistää? Näinhän taloustiede on meitä kaikkia opettanut toimimaan.
Suomessa todellakin hintoja nostaa elintarvikkeissa Evira. Sillä Evira toteuttaa ja noudattaa lakia toisin kuin lakimiehet tai tuomarit jotka taas soveltaa lakia. Elintarvikevalvonta pienten yritysten osalta Suomessa on erittäin tiukka sillä terveystarkastajat vaativat yhden /kahdenkin hengen yritykseltä samat vaatimukset kuin esim.viidenkymmenen työntekijän yrityksessä.
Pienessä “laitoksessa” jossa tuotantomäärä viikossa alle sata kiloa vaaditaan samanverran erilaisia ja lukuisia näytteenottoja esim. vedestä ja valmistettavista elintarvikkeista,eläinlääkäreiden käynnit(200 eur/kerta x 4/vuosi) kuin firmassa jossa työskennellään kahdessa vuorossa ja elintarvikkeita kuljetetaan ympäri Suomeen ja tuo yksi valmistaja vie vain omaan pikku kauppaansa kauppahalliin.Suhteessa tuon pienen yrittäjän sataan kiloon elintarvikkeeseen tulee euroja lisää enemmän kun tuon viiden tuhannen kilon elintarvikkeen valmistajan. Mutta kaikkihan me tiedämme että Suomi on viranomaisten maa koskien kaikkia aloja ‚kaikista pitää tehdä dokumentteja dokumenttien perään ‚niillä luodaan turvallisuus esim. ruokaankin.
Tampereen suur prismassa myydään kuuleman mukaan vain enään ulkomaista maitoa ei enään Valionkaan.
Soininvaaran ajattelu on kehittynyt huimasti maatalousasioissa. Nyt hän huomaa, että suomalaiset maanviljelijät eivät olekaan suurin syyllinen nykymuotoiseen ruokakulttuuriin. Me maanviljelijät olemme lainsäädännön ja markkinoiden tiukimmin säädelty ja ohjattu ammattiryhmä Suomessa.
Ratkaisu nykyisiin ongelmiin on paluu tuottajaosuuskuntiin . Se merkitsisi nykyisen suuruuden ekonomian murtumista. Perusmallina olisi se, että tuottajat jalostaisivat tuotteensa mahdollisimman pitkälle paikallisissa tuottajaverkostoissa. Olkoonkin “oikeudellistaloudellinen” muoto sitten mikälie tahansa.
Tämä esi- tai valmiiksi jalostettu tuote sitten myytäisiin suoraan kuluttajalle , kaupalle tai teollisuudelle. Riippuen tuotteesta ja/tai sen jalostusasteesta.
Tämä vaatii kuitenkin asennemuutosta kaikilla tasoilla, niin tuottajilla kuin kuluttajillakin. Tuottajilta vaaditaan ketjuun sijoittamista ja alussa toimeentulon notkahdusta entisestään.
Kuluttajilta vaaditaan halvan hinnan vaatimuksen lopettamista. Sitä saa mitä tilaa ja väitän, että suurin syy nykymuotoiseen tilanteeseen on juuri tuo halvan hinnan agenda. Kaupalla ja teollisuudella on myös vähintään yhtä suuri lusikka (kauha) tuossa sopassa. Jos näiden voitot pantaisiin vertailuun eurooppalaisen teollistuneiden maiden rinnalle, niin suomalaiset peittoaisivat muut sata-nolla. Silloin olisi myös otettava huomioon asukastiheys ja väkimäärät.
Asukkaiden määrä ja tiheys on ratkaiseva kannattavuustekijä. O.S:n mainitsema Provencen alue ei sovellu vertailuun suomalaiseen ruokahuoltoon mitenkään. Ranskan riviera elää turismista ympäri vuoden vaikkakin tällä hetkellä on hiljaisempaa kuin touko — syyskuulla. Silloin alue on täynnä turisteja ja tämä lisäkansoitus oman väestön lisäksi tuo sellaisen ostovolyymin, jossa mikä tahansa tuotantomuoto lyö leiville.
Etelä-ranskalainen elämänmuoto ja lomailijat suosivat nautiskelua. Siihen kuuluu verkkainen rytmi ja kaikki elämänalueen nautinnot, joista ruokailu on yksi keskeisimmistä. Esim. keskellä arkipäivää voi nähdä eläkeläisiä, työikäisiä ja jopa nuoria (alle 20 v.) boccia-puistossa viettämässä parin tunnin taukoa. Ravintolat ovat kohtuutäynnä asiakkaita turistisesongin ulkopuolellakin. Ihmiset ovat leppoisan ystävällisiä ja kohteliaita. Suomessa tapaa yrmeyttä ja tympeyttä varsinkin suurimmissa kaupungeissa alvariinsa.
Yhdyn Soininvaaran kysymykseen siinä, että mihin meillä suomalaisilla on kiire ?
En kuitenkaan ole samaa mieltä vihreiden kanssa yhdyskuntarakenteen tiivistämisestä. Se suurentaa hiilijalanjälkeä kuten viimeisin tutkimus todistaa. Ruokahuollon ja kulttuurin kehittäminen tapahtuu ainoastaan maatalouden ja maaseudun pohjalta. Siihen ei pysty maanviljelijä yksin vaan kuluttajan, kaupan ja teollisuuden on lähdettävä talkoisiin mukaan.
Juha: “Mitä ihmeen eroa on Stockan herkulla ja tavallisella city-marketilla? ”
No nimenomaan valikoiman laajuus asioissa joilla on gastronomista merkitystä. Einestuotteiden valikoiman laajuus tai vessapaperitarjoukset eivät kuulu tähän kategoriaan.
Kalatiski: tarjolla jotain muutakin kuin kirjolohta ja pangasiusta (kas kun ei pakasteseitiä), tosin Stockallakaan ei valikoima päätä huimaa. Lihaa saa tiskistä ja muutakin kuin a) jauhelihaa b)broileria keltaisessa lietteessä c)possun ulkofilettä punaisessa lietteessä. Erityisesti karitsan liha loistaa poissaolollaan CM:ssä. Juustoja saa muutenkin kuin suojakaasulla tukehdutettuina, puolimauttomina versioina. Leikkeletiskin valikoima on aivan eri planeetalta jne jne. Toki CM:llä ja CM:llä on eroa, joissakin valikoimat ovat parempia ja joissakin huonompia.
Mutta jos ryhdytään kokkaamaan tosissaan, niin sitten pitääkin mennä halliin ja/tai kääntyä suoraan tuottajien puoleen.
Aika elitistinen kirjoitus, etten sanoisi. Voihan meidän ruokakulttuuriamme verrata Ranskan ruokakulttuurin, mutta ei siinä omasta mielestäni juurikaan mieltä ole. Ranskalaisen ja suomalaisen yhteiskunnan instituutiot ja rakenteet ovat muodostuneet, yllättäen, aivan erilaisten polkujen ja prosessien tuloksena, eikä niitä siten voi mielestäni suoraan edes vertailla. Kyllähän tänne voi aina joku älykkö tai ruokaintoilija haluta vaikka millaista ruoka- ja ostostelukulttuuria, mutta näiden kulttuurien muuttaminen onkin sitten aivan toinen juttu.
Helsingissä voisi toki olla tilaa vielä muutamalle ns. lähiruokaliikkeelle Kampin maatilatorin tapaan, mutta ajatus siitä, että kaikki ihan oikeasti haluaisivat sellaisissa asioida on absurdi. Ruokaostokset ovat useimmille askare, ei elämys. Elämyksiä voi kokea muuallakin, ja itsekin usein valitsen elämyksien kokemisen muualla. Vaikka ostankin juustoni ja leipäni kauppahallista.
Suleville vielä, en näe, että karrikoinnistasi olisi juurikaan hyötyä tässä yhteydessä. Tosiasia kuitenkin on, että esim. monissa Citymarketeissa on ihan oikeasti melkoisen kattavat valikoimat, ja asiakaskunnan huomioon ottaen ei niissä ihan mitä tahansa kannata edes myydä.
Jos tämä nyt keskusteltu aihe olisi oikeasti joku ongelma, eiköhän siitä keskusteltaisi hieman eri foorumeilla kuin Osmo Soininvaaran blogissa. Eri asia onkin toki, voisiko nykyistä systeemiä jotenkin järkevästi parantaa. Pienliikkeisiin siirtyminen ei kuitenkaan tähän kysymykseen vastaa.
Asun Ranskassa, mutta käyn usein Suomessa. Siitä on jo muutama vuosi kun pyysin Jyväskylän Prisman lihaosaston myyjältä entrecote-pihvejä — ilman valmista marinointia. Muistan vieläkin miten mies ilahtui! Sain loistavaa palvelua ja keskustelimme pitkään siitä, miten tylsää on, kun kaikki lihat lilluvat valmiissa marinadissa eikä “oikeaa” lihaa saa kuin pyytämällä/tilaamalla/muualta kuin marketista.
Samoihin aikoihin Toivakan K‑marketista ostin yhdet elämäni parhaimmista pihveistä.
Nykyään taitaa olla niin että molempien kauppojen tuorelihatiskit ovat menneen talven lumia.
http://www.satakunnankansa.fi/cs/Satellite/Kotimaa/1194655198820/artikkeli/suomi+on+tulkinnut+eu+n+elintarvikevalvontaa+liian+tiukasti.html
“Suomi on tulkinnut EU:n elintarvikemääräyksiä liian tiukasti kansallisessa lainsäädännössä. EU:n tarkastajat ovat ihmetelleet muun muassa sitä, missä ovat alkutuottajat maitojalosteineen. Niiden myynti tilan ulkopuolella on Suomessa sallittu vain maitoalan laitoksille.
Sen sijaan monissa muissa maissa alkutuottajat ovat kaiken aikaa voineet myydä juustojaan, jogurttejaan ja jäätelöitään toreilla ja kaupoissa.”
Erittäin hyvä kirjoitus! Asia on juuri näin. Tämä suomalainen, 100 % keskusliikevetoinen ruokakauppa ja ‑kulttuuri ei ole kyllä mitään kotoisin. Jotain aitoa ja oikeaa tarvittaisiin.
Ruoka olisi joitakin prosentteja kalliimpaa, mutta menisi kaupaksi
Tuo on mielestäni pieni asia jos kyse on muutamista prosenteista. Mutta esim siinä Lasipalatsin maatilapuodissa on hinnat taas aivan järjettömät, kaikella kunnioituksella ko. kauppaa kohtaan. Olen muutaman kerran käynyt siellä ja todennut että hinnat saattavat olla 50–100 % kalliimpia “normaaleihin” tuotteisiin verrattuna ja sellainen ylittää jo kuluttajista suurimman osan kipurajan…
Hyvä analyysi nykytilanteesta, mutta en nyt kyllä syyttäisi yksin kauppoja tästä.
Nehän kumminkin myyvät sitä, mitä ihmiset ostavat eikä niillä mitään velvollisuutta ole suomalaista ruokakulttuuria kohtaan. Jos suomalaiset vimmalla haluaisivat luomutuotteita, niin kyllä valikoima kaupan ketjuissakin muuttuisi.
Tästä todisteena: maailmalla on asiallisiakin kauppaketjuja, kuten Wholefoods. Ja muutamat Suomen K‑marketitkin ovat jo muuttaneet vahvasti valikoimaansa, kuten Mustapekka.
Sitä pitäisi kyllä tutkia, miksi suomessa ei ole kuin kaksi (ja puoli) kaupan ketjua. lisää kilpailua tarvitaan. Lisäks EU:n ulkopuoliselle ruoalle asetetut tullit sais poistaa kyl asap.
Siitä puheen ollen: Olisin Osmo toivonut, että olisit maininnut, että ranskalainen pientuottaja-pienkauppa-unelma on keinotekoisesti ylläpidetty. Ilman massiivisia EU-tukia ja tulleja Ranskan malli ei olisi mahdollinen.
Nämä tuet maksetaan tietenkin EU-maiden veronmaksajien rahoista. Ja EU:n tullit tukahduttavat kolmannen maailman maataloustuotteiden kaupan kasvun jättäen näin miljoonat köyhyyteen.
Juu, kyllähän se vielä lomalla tuollainen jonottaminen menee. Usko pois, täällä asuessa tuota jonotustoimintaa ei kukaan tee silkasta hauskuudesta. Laatu vaan kun täkäläisissä supermarketeissa/kaupoissa on ala-arvoinen suomalaisiin vastineisiin verrattuna.