Seksikkäät energiaratkaisut ovat muotia

(Artikke­li on julka­istu Suomen Kuvale­hdessä Näkökulma-palstalla)

Euroopan Unioni on sitoutunut vuo­teen 2020 men­nessä alen­ta­maan kasvi­huonepäästöjä 20 pros­en­til­la vuo­den 1990 päästö­ta­sos­ta, mikä tarkoit­taa 14 pros­entin vähen­nys­tä vuodes­ta  2005. Suomes­sa ener­giavero­tus­ta uud­is­te­taan, ja Helsingis­sä etsitään vai­h­toe­htoa kivihiilelle.

Päästöt EU jakaa päästökaup­pasek­torin päästöi­hin ja mui­hin. Edel­lisi­in kuu­lu­vat muun muas­sa sähkön­tuotan­non ja teol­lisu­u­den päästöt, jälkim­mäisi­in esimerkik­si liiken­teen ja taloko­htaisen läm­mi­tyk­sen päästöt. Kansal­liset kiin­tiöt koske­vat vain näitä jälkim­mäisiä päästöjä. Niitä Suomen tulee alen­taa 16 pros­en­til­la vuo­den 2005 tasosta.

Päästökaup­pasek­torin päästöjä on tarkoi­tus alen­taa koko union­in alueel­la 21 pros­en­til­la vuo­den 2005 tasos­ta. Päästöt pakote­taan alas pienen­tämäl­lä las­ket­tavien ole­vien päästöoikeuk­sien määrää tasais­es­ti vuosit­tain. Hin­tamekanis­min annetaan etsiä edullisim­mat keinot ja kohteet. Toisaal­ta kun liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrä on asetet­tu, mitkään muut toimet eivät vaiku­ta päästökau­pan alaisi­in päästöihin.

Päästöt eivät esimerkik­si alene lainkaan, jos Helsingis­sä siir­ry­tään kivi­hi­ilestä puuhak­keeseen, kos­ka päästöoikeudet siir­tyvät muualle Euroop­paan. Se ei myöskään auta Suomea saavut­ta­maan päästö­tavoitet­taan, kos­ka kansalli­nen tavoite kos­kee päästökaup­pasek­torin ulkop­uolisia päästöjä, esimerkik­si liiken­net­tä. Sinän­sä Helsin­gin var­maankin kan­nat­taa luop­ua kivi­hi­ilestä vält­tyäk­seen mak­samas­ta päästöoikeuk­sien kohoavia hin­to­ja. Päästökau­pan ideana onkin val­jas­taa itsekkyys toim­i­maan oikein, mut­ta epäit­sekkyy­destä ei koidu mitään hyö­tyä ilmastolle.

Päästö­jen vähen­tämi­nen ei EU:lle riitä. Lisäk­si 20 pros­ent­tia ener­giantuotan­nos­ta on perus­tut­ta­va uusi­u­tu­vi­in ener­gialähteisi­in. Suo­mi on sitoutunut tuot­ta­maan peräti 38 pros­ent­tia ener­gias­ta uusi­u­tu­vista lähteistä. Tämä tavoite on vaikeampi saavut­taa kuin pelkkä päästötavoite.

For­tum on tar­jon­nut Helsingille kaukoläm­pöä Lovi­isan ydin­voimalas­ta. Ydin­voimalan kiihkeä vas­tus­ta­jakaan ei voi vas­tus­taa sitä, että muu­toin mereen las­ket­ta­va laudeläm­pö käytetään hyväk­si. Helsin­ki ei ole asi­as­ta innos­tunut, kos­ka asia on teknis­es­ti ja taloudel­lis­es­ti ongel­malli­nen, mut­ta vielä vähem­män tästä on innos­tunut val­tio­val­ta.  Se halu­aa Helsin­gin läm­mitet­täväk­si puu­peräisil­lä polt­toaineil­la, kos­ka Suomen on saavutet­ta­va tavoit­teen­sa uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den osu­ud­es­ta. Jos tähdät­täisi­in vain päästö­jen vähen­tämiseen, Helsinkiä tuskin ryhdyt­täisi­in läm­mit­tämään puulla.

***

Mihin tuo­ta uusi­u­tu­van ener­gian koske­vaa tavoitet­ta tarvi­taan päästö­tavoit­teen lisäksi?

Lupaus uusi­u­tu­van ener­gian osu­ud­es­ta takaa markki­nat ja tuoteke­hi­tyk­sen kan­nat­tavu­u­den. Alalle onkin syn­tynyt nopeasti run­saasti toimeli­aisu­ut­ta. Ehkä täl­lä vähän väki­val­taisel­la normil­la onnis­tu­taan lop­ul­ta raivaa­maan edullisem­pi tie vähen­tää päästöjä.

Voi olla kyse myös maat­alous­poli­ti­ikas­ta. Teol­lisu­us­maat varautu­vat neu­vot­telui­hin maat­alouskau­pan vapaut­tamis­es­ta. Kova vaa­timus uusi­u­tu­vas­ta ener­gias­ta saat­taa kom­pen­soi­da rajo­jen avau­tu­mis­es­ta koitu­vat tap­pi­ot pel­tomaan omis­ta­jille. Suomes­sakin maa- ja met­sä­talouden edus­ta­jat ovat hais­ta­neet makkarankäryn.

Kysyin ker­ran komis­sion edus­ta­jal­ta, mik­si Suomea vaa­di­taan haaskaa­maan bio­mas­saa jalosta­mal­la siitä liiken­teen polt­toainei­ta, vaik­ka sama bio­mas­sa kor­vaisi tehokkaam­min fos­si­il­isia ener­gian tuotan­nos­sa. Menetetään­hän etano­lin tai biodieselin tuotan­nos­sa huo­mat­ta­va osa bio­mas­san ener­gia­sisäl­löstä. Hän vas­tasi, että olisin oike­as­sa, jos kyse olisi vain ilmas­tos­ta.  Kyse on autoilun tule­vaisu­ud­es­ta, kun öljy käy niukaksi.

***

Päästöoikeu­den hin­ta on nyt noin viisi­toista euroa hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta. Tätä halvem­mat toimet kan­nat­taa siis toteut­taa ja kalli­im­mat hylätä. Hin­ta on riit­tämätön kan­nus­ta­maan tos­i­toimi­in. Taan­tu­ma on vähen­tänyt päästöjä itses­tään ja se on painanut päästöoikeuk­sien hin­nat alas.  Teho­tak­seen hin­nan pitäisi olla vähin­tään kolmekymp­piä ton­nil­ta. Päästöoikeuk­sien määrän vähetessä hin­ta saat­taa nous­ta myöhem­min jopa sataan euroon. Se tuot­taisi mil­jardi­t­u­lot val­ti­olle, jol­loin taas muu­ta vero­tus­ta voidaan alentaa.

Päästöoikeu­den arvaam­a­ton hin­ta on ongel­ma. EU:n pitäisi määrätä liik­keelle las­ket­taville päästöoikeuk­sille min­im­i­hin­ta tur­vatak­seen säästöin­vestoin­tien kan­nat­tavu­u­den – ja varautua myymään ylimääräisiä oikeuk­sia, jos hin­ta nousee aivan tolkuttomaksi.

Poli­it­tis­es­ti on kuitenkin päätet­ty paljon kalli­im­mista – ja siis tehot­tomam­mista – toimista. Tuulivoimalle tule­va 83,5 euron syöt­tö­tar­if­fi megawat­ti­tun­nil­ta vas­taa hiilid­iok­sidi­ton­nin arvot­tamista vähin­tään 60 euroksi. Tuolle tasolle päästöoikeuk­sien hin­nan voi olet­taa nou­se­van. Mer­itu­ulivoimal­la sääste­tyn hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­ta uhkaa kuitenkin nous­ta pitkälti yli sadan euron. Voisiko samal­la rahal­la saa­da enem­män aikaan muualla?

Liiken­teen päästöjä kan­nuste­taan vähen­tämään polt­toain­everon lisäk­si por­ras­ta­mal­la sekä autovero että vuo­tu­inen ajoneu­vovero päästö­jen mukaan. Kaikki­aan vähäpäästöisyy­teen kan­nuste­taan yli 400 euron voimal­la säästet­tyä hiilid­iok­sidi­ton­nia kohden!

MTK:n suun­nas­ta tyrkytetään bioen­er­gia­ratkaisu­ja, jois­sa sääste­tyn hiilid­iok­sidi­ton­ni­hin­ta on aivan jär­jetön. Toiv­ot­tavasti työ- ja elinkeino­min­is­ter­iön ener­giaosas­ton yli­jo­hta­jak­si vastikään valit­tu MTK:n enti­nen puheen­jo­hta­ja Esa Här­mälä tietää, mil­lä puolel­la neu­vot­telupöytää hänen kuu­luu tästä lähin istua.

***

On tul­lut muoti­in ajaa sek­sikkäitä ener­gia­ratkaisu­ja, kuten vaikka­pa maaläm­pöä. On hyvin järkevää muut­taa sähkö- tai öljyläm­mit­teiset talot maaläm­mölle, mut­ta kaukoläm­mön piiris­sä ole­van talon muut­ta­mi­nen maaläm­mölle lisää hiilid­iok­sidipäästöjä kaksinker­taisek­si. Per­in­teinen kaukoläm­pö on yhä parhai­ta läm­mi­tys­muo­to­ja, kun­han läm­pö on tuotet­tu sähköä ja läm­pöä tuot­tavas­sa voimalaitoksessa.

Oslo ylpeillee hiilineu­traal­isu­udel­laan, kos­ka kaupun­ki lämpiää vesisähköl­lä. Kun Oslo kaap­paa vesisähkön itselleen, Tan­skas­sa hiililauhde­voimalat tuot­ta­vat sähköä pan­nut punaisi­na. Pohjo­is­maid­en päästöt aleni­si­vat huo­mat­tavasti, jos Oslo läm­mitet­täisi­in kuin Helsinki.

Val­tio ei kuitenkaan kan­nus­ta lisäämään kaukoläm­pöä, vaan rankaisee sitä noin kaksinker­taisel­la ener­giaverol­la suh­teessa aiheutu­vaan hiilid­iok­sidipäästöön. Poli­ti­ik­ka ei ole kaikon­nut poli­ti­ikas­ta, ei ainakaan energiapolitiikasta.