Menossa ovat taas Helsingin budjetti neuvottelut. Niiden kaava on se, että kokoomus kannattaa kaupunginjohtajan ehdotusta sellaisenaan, demarit syytäisivät rahaa mielin määrin kaikkeen hyvään, vasemmistoliitto tekee melkein samaa, mutta yrittää edes näytettä realistia, vihreät esittävät vähän maltillisempia korotuksia ja lopulta päädytään sille menotasolle, jota vihreät ovat esittäneet, mutta johon tulee jonkin verran demaripainotuksia.
Kuvioon kuuluu myös se, että rahoitusjohtaja näyttää kalvoja, joiden mukaan totaalinen tuho on nurkan takana ja kuinka nuivasti valtio Helsinkiä kohtelee. Tämä tapahtuu silloinkin, kun rahaa tulee suhdanneluontoisesti ovista ja ikkunoista. Keynesin mukaan juuri silloin pitääkin olla tarkka menojen suhteen, mutta kun paimen päivittäin puhaltaa pilliin kertoakseen, että susilauma uhkaa lampaita, kukaan ei enää usko, kun se uhkaa oikeasti. Nyt taidetaan olla lähellä sitä tilannetta.
Koko julkinen sektorin on amerikkalaisten asuntolainoitusta suhmuroineiden finanssinerojen vuoksi vaikeuksissa, mutta Helsingin ja Espoon rahoitus on sitä erityisesti. Apua ei ole saatavilla valtiolta, koska valtiollakaan ei ole rahaa ja koska tilastojen valossa ei näytä siltä, että juuri nämä kunnat tarvitsevat tukea.
Espoon lukuja en ole käynyt läpi, mutta Helsingin tilastot näyttävät aika pahoilta. Jotenkin Helsingissä onnistutaan käyttämään kunnallisiin palveluihin tolkuttomasti rahaa. Siksi valtiolta ei taida olla odotettavissa avokätistä tukea. Valtuutettujen puheenvuoroista voisi kuitenkin päätellä, että Helsinki jättää huono-osaiset heitteille.
On meillä moni asia paremmin kuin muualla maassa, mutta ei niin paljon paremmin, että se oikeuttaisi moisen hintaeron. Helsingin hallinto on äärimmäisen vanhakantaista. Ei ole tarvinnut uudistaa, koska sahaa on riittänyt. Tälle eivät luottamusmiehet voi oikein mitään. Hallinnon uudistuksista esityksien pitäisi tulla kaupunginjohtajalta.
Jos jokin tehtävä on huonosti hoidettu – ja niin varmasti on – ratkaisu ei voi olla se, että väärin voimavarojaan allokoitunutta hallintokuntaa palkitaan lisärahalla. On löydettävä keinot kohdentaa rahat paremmin.
Luottamushenkilöt voisivat avittaa sen verran, etteivät sabotoisi järkeviä ehdotuksia. Terveysasemaverkkoa nyt esimerkiksi voisi harventaa roimasti, jotta terveysasemilla olisi kunnon palvelut.
Vuosi sitten Helsinki syyti kasapäin rahaa investointeihin. ”Laman aikana kannattaa rakentaa vaikka pyramideja.” (Keynes). Miksei siis jopa kaikkea tarpeellista. Se oli ihan oikea päätös, mutta nyt pitäisi investointeja vastaavasti vähentää. Niin tehdäänkin. Kaikkea ei kuitenkaan pidä lykätä. Minä esimerkiksi en lykkäisi Kruunuvuorenrannan ratikkasiltaa, koska jos näin tehdään, jätetään myös hyödyntämättä hyvin arvokas maaomaisuus. On lukuisia tapoja rahoittaa silta maanarvon nousulla. Tällä kertaa se on myös oikeutettua, koska maan arvo ei nouse, jos aluetta ei voi rakentaa.
Helsingin ja Vantaan yhdistysmisneuvotteluissa on todettu, että jos Vantaan menotaso nostetaan Helsingin tasolle, kuluu sata miljoonaa vuodessa ja jos Helsingin menotaso lasketaan Vantaan tasolle, säästyy 300 miljoonaa vuodessa. Tuohon 300 miljoonaan kannattaa varautua, vaikka kuntaliitosta ei tulisikaan.
Nyt siis kilpailu hyvistä esityksistä menojen karsimiseksi. Parhaita ehdotuksia ei kuitenhkaan säästösyistä palkita.
Kaupungin talouden lisäksi kannattaa aina huolehtia myös siitä, että kaupunkilaisten talous on kunnossa.
Monesti on päätöksiä, jotka auttavat kunnan taloutta mutta huonontavat kuntalaisten, ja päinvastoin. Molemminpuolinen kestävä kuntoisuus on tavoiteltavaa.
Miten kiire sillä Kruunuvuorenrannan sillalla oikeasti on, kun kaavoitettuja tontteja on tällä hetkellä pilvin pimein, mutta niillekään ei rakenneta.
Tässä uutinen viime vuoden syyskuulta:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Hoas+rakennuttaa+J%C3%A4tk%C3%A4saaren++ensimm%C3%A4iset+talot/HS20090901SI1KA02n5i
Pari lainausta uutisesta:
”Ensimmäiset nosturit pystytetään Jätkäsaareen ensi keväänä. Uuteen kaupunginosaan nousee ensimmäisenä Helsingin opiskelija-asuntosäätiön (Hoas) neljä tornitaloa Välimerenkadulle.”
Tässä viitataan siis kevääseen 2010. Oikeasti tuolla ei rakenneta vielä yhtäkään noista neljästä talosta eikä koko Jätkäsaaressa yhtään muutakaan asuintaloa.
””Ensi vuoden lopulla Jätkäsaaressa on samanlainen nosturien metsä kuin Berliinissä 1990-luvun puolivälissä. Silloin voimme järjestää nosturibalettinäytöksiä”, Kaijansinkko hehkuttaa.”
Tässä viitataan siis tämän vuoden (2010) loppuun. No, onhan tätä vuotta vielä jäljellä ja on siellä Jätkäsaaressa jo yksi nosturi (TallinkSiljan pääkonttori). Mutta ei sitä oikein nosturien metsäksi voi kutsua.
Säästökohteita en osaa luetella muutoin kuin että hallintokoneisto taitaa olla aika raskas. Esimerkiksi venepaikan vuokraaminen Helsingin kaupungilta menee näin:
1. menet henkilökohtaisesti Kisa-hallin palvelupisteeseen
2. otat jonotuslapun, odottelet 5-10 min pääsyä venepaikkasihteerille joka tuon 5-10 min on tunkenut jotain lähetyksiä kirjekuoriin
3. täytät sen viskaalin edessä venepaikkahakemuksen
4. viskaali tarkistaa hakemuksen ja syöttää tiedot tietokoneelle
5. viskaali krijoittaa käsin 8 euron laskun venepaikkahakemuksen jättämisestä
6. siirryt viereiselle luukulle, jossa maksat laskun
Espoossa on nettihakemus näitä varten. Helsingissä tuo työllistää kolme ihmistä.
Tulopuolelle onkin vähän helpompaa esittää lisätuloja.
Alkakaa tekemään kunnollista maapolitiikkaa. Kaikki maapolitiikan keinot käyttöön. Ihan turha kitistä Keski-Pasilan arvonnousun valumisesta valtiolle, lunastakaa se ja ottakaa arvonnousu itselle. Sama juttu kaikkialla muuallakin. Helsinki on julkisesti ilmoittanut että se ei käytä lunastusta. Täysin järjetöntä. Seurauksena tästä kaupunki sitten ostelee Sipoon liitosalueilta omakotitaloja muutaman tuhannen neliön kiinteistöllä vajaan miljoonan kappale. Järjetöntä rahan haaskausta.
Helsingin kaupungin pitäisi perustaa oma kunnallinen pankki. Tämä pankki rahottaisi Helsingin omia investointeja ja mahdollisesti muita bisneksiä, jolloin korkomenot jäisivät kaupungin omaan käyttöön.
Jos joku pitää tätä hulluna ajatuksena, niin USA:ssa on yksi osavaltio, joka ei ole veloissa ja konkurssikypsä: North Dakota. He ovat myös ainoa osavaltio, jossa toimii State Bank.
http://www.banknd.nd.gov/
Yksi pieni säästökohde: laitetaan ratikat kulkemaan nopeammin.
Laskeskelin taannoin, että ihan vaan liikennevaloja korjailemalla kaupunki voisi säästää ratikoiden liikennöntikuluissa 10 miljoonaa vuodessa. Jos lasketaan vähän maltillisemmin, niin useita miljoonia nyt ainakin. Lisäksi nopeutus todennäköisesti lisäisi matkustajia, ja siten lipputuloja.
Koska ratikoiden kehittämistä on laiminlyöty niin kauan, siellä on pienillä investoinneilla mahdollista saada suuria säästöjä.
HSL:n kasin nopeutusselvityksessä kuulema parhaiden muutostöiden H/K-luvut ovat luokkaa 170, eli investointi tuottaisi suunnilleen 17000% säästöinä.
Merkittävin paremman joukkoliikenteen säästövaikutus kuitenkin on, että uusia autoväyliä voidaan rakentaa vähemmän, kun ihmiset pystyvät liikkumaan myös ilman autoa.
Kuningasehdotus: Itäkeskuksen liikennesilta pois listalta, palataan asiaan sitten kun on varaa tunneliin.
Autoilen kehä1-Itäväylä risteyksen läpi lähes päivittäin joten ruuhkautunut risteysalue on tullut tutuksi. Jotain olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, mutta liikennesiltahirvitys keskellä Helsingin suurinta kaupunkikehityspotentiaalia olisi emämoka vailla vertaa.
Liikennesilta on vakava, ehkä kohtalokas isku alueen kehittämiselle ja Itä-Helsingin imagolle. Valitun ratkaisun kanssa joudumme elämään kymmenien vuosien ajan eikä pilalle mennyttä kehityskulkua voida koskaan yrittää uudestaan.
Varmasti Helsingissä on tehostamisen varaa, mutta Helsingin eroja muuhun maahan kyllä selittää yleinen hintatasokin. Kun vaikkapa pankkitoimihenkilön tuottavuus on Helsingissä suurempi niin se nostaa yleistä palkkatasoa eli kustannustasoa, ja näin myös vaikkapa lastenhoitajalla jonka tuottavuus tuskin on täällä olennaisesti korkeampi.
Niin kauan kun lastenhoitajan palkka rahoitetaan sen pankkitoimihenkilön palkasta kerätyillä veroilla tässä ei ole tietenkään mitään ongelmaa, mutta kun valtio ei tätä näin halua nähdä vaan jakaa rahaa sen mukaan mikä on erotus valtakunnallisista verotuloista niin meillä on ongelma. Lastenhoitoa on vähän vaikea siirtää Pohjois-Karjalaan vaikka se olisi siellä halvempaa.
Ja tämä ongelma pahenee koko ajan sitä mukaan kun ero nimellispalkoissa ja hinnoissa Helsingin ja muun maan välillä kasvaa. Eli Helsigin kaupungin talouden kannalta tilanne itseasiassa on jopa sitä huonompi mitä paremmin yksityisen sektorin tuottavuus kasvaa Helsingissä jos ei se muussa maassa kasva vastaavasti, koska tuottavuuden kasvu nostaa nimellishintoja ja vähentää valtionosuuksia. Kutsuttaisiinko tätä vaikka Baumolin rutoksi, koska tämä on pahempi kuin se pelkkä tauti.
Onni onnettomuudessa on tosin se että valtionosuudet Helsingissä on jo niin lähellä nollaa että valtionvarainministeriön pitää kohta keksiä joku toinen keino siirtää rahaa kaupungista pois. Koko maassa valtionosuudet kunnille on yhteensä noin kymmenen miljardia euroa, http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;347;93748;385;161104;161105 En ole ihan varma onko luvut vertailukelpoisia, mutta Helsingin budjetissa on valtionosuuksia 250 miljoonaa euroa, sivu 51, http://www.hel2.fi/taske/julkaisut/talousarvio2011/talousarvio/koko-talousarvio/liitteet/tae-kj-2011-kokonaan.pdf
Kaikkein paras tapa löytää säästökohteita olisi varmaan kysyä kaupungin suorittavan portaan työntekijöiltä, missä rahaa ja työaikaa haaskataan. Itse olen tehnyt jonkin verran hommia silloisen Stadia-ammattikorkeakoulun, nykyisen Metropolian kanssa ja siellä kyllä jokainen lehtori ja projektisihteeri jonka kanssa olin tekemisissä tuskaili suunnilleen samoja asioita byrokratian jäykkyydestä ja siitä miten hankalaksi ulkopuolisten alihankkijoiden käyttö on tehty silloinkin kun kyse ei ole työstä johon osaamista löytyisi kaupungin omista riveistä. Näitä sitten kierrettiin erilaisilla viritelmillä jotka eivät aina välttämättä olleet ainakaan ihan kaupungin hallintokoodiston hengen mukaisia.
Muistelen myös jonkun kertoneen, että kaupunki harrastaa puolueiden piilotukia vaatimalla avoimet työpaikat ilmoitettavaksi myös puoluelehdissä. Vihreän langan aktiivisena lukijana en muista kyllä sellaisiin törmänneeni aikoihin, joten ehkä tästä käytännöstä on luovuttu (mikäli sellainen on oikeasti ollut olemassa). Mutta varmasti samantapaisia rahareikiä jossa eri toimintayksiköt joutuvat ylemmän tahon määräyksellä käyttämään rahaa asioihin joita eivät itse koe mielekkäinä toimintansa tuloksellisuuden kannalta löytyy muitakin.
Kaiken kaikkiaan näkisin että ennen kuin lähdetään ulkoistamaan kaikki yksityiselle sektorille, voisi varovaisesti kokeilla antaa enemmän päätäntävaltaa rahankäytöstä ja töiden organisoinnista lähemmäksi sitä perustasoa jossa itse työ tapahtuu. Loppujen lopuksi yksityisen sektorin tehokkuusedut tulevat kuitenkin lähinnä siitä, että se hyödyntää organisaatiossa olevaa tietoa paremmin.
Kaupunginjohtajan toimialan alta löytyy erikoisia menoeriä: ”Uusien asuinalueiden ja hankkeiden toteutukseen liittyviin selvitys- ja suunnittelutehtäviin sekä markkinointiin, keskustan ja kaupungintalokorttelien elävöittämiseen liittyviin selvityksiin ja suunnittelutehtäviin varaudutaan keskitetyllä 3,0 milj. euron määrärahalla.”
Onko suunnittelu- ja selvitysmäärärahat tosiaan paras tapa elävöittää keskustaa? Mitä tuolla rahalla oikeastaan tehdään?
Pieni puro mutta kaikki lasketaan.
Ja tuo talousarviohan löytyy:
http://www.hel2.fi/taske/julkaisut/talousarvio2011/
Reikä on suuruusuokaltaan 10% menoista. Käytännössä ainoat paikat, johon kaupunki käyttää rahaa sellaisia summia, että tuon kokoiset säästöt ovat mohdollisia, ovat:
-Terveydenhuolto
-Sosiaalitoimi
-Koulutus
Ensimmäinen kilpailuehdotus: Siirretään nämä momentit kunnilta valtion budjettiin.
Toinen kilpailuehdotus: Kopioidaan terveydenhuolto vaikka vantaalta, ymmärtääkseni säästöjen pitäisi olla luokkaa 20%, joka pikaisella laskutoimituksella kattaisi noin kaksi kolmannesta vajeesta.
Erillaisissa VR – keskusteluissa on ansiokkaasti noussut esille, kuinka ”menoja” syntyy rahan siirtelystä taskusta toiseen, ja sitten havaitaan, että ompa ”kallista” ja lakkautetaan tuottavaa toimintaa.
Helsingissähän ovat ”kallista” usein seinät. Päiväkodit ja pienempien lasten koulut, joita ei voi hajasijoittaakaan ovat lullakseni hyvä esimerkki näennäisestä kalleudesta. Okei, joku sanoo, että toki voi, mutta ei oikeasti. Ei Helsingissä sellaisilla alueilla, josta liikutaan julkisilla, jalan tai pyörällä töihin ja lapset viedään ja haetaan matkan varrelta, kodin läheeisyydestä. Tiiviisti asutussa tilassa pari kilometriä on pitkä matka, ja olisi ollut sille talvisodan mummollekin, jos olisi tätä päivää ja sen deadlineja elänyt.
Sellaisen kalleuden voi mitata paremmin katsomalla takaisin edelliseen lamaan, jossa oikeasti kallitakin liikepaikkoja muuttui melko surullisiksi kirputoreiksi ja kaljabaareiksi.
Kirjasi näytteessä (hyvältä vaikutti!) itsekin kirjoitit matalapalkka-alojen irtisanomisista ja sen kustannuksista, kun pieni ostovoima vähenee olemattomaan. Tämä liittyy taas noihin sosiaalipuolen pienpalkkaisiin töihin ja niiden kalliisiin neliöihin.
Noin muuten – rakentakaa! Siltoja niitä tarvitsevia yhä kalliimpia neliöitä!
Sinänsä samaa mieltä, ongelma on kai siinä että kun on nyt ruvettu rakentamaan uusia alueita normaalia enemmän niin kestää ennen kuin tuotot realisoituu, ja tämä näkyy minusta kertaluonteisena investointipiikkinä. Se mikä minulle pistää silmään tuota budjettia silmäillessä on ylipäänsä se että investoinneille ei ole esitetty minkäänlaista tuottoa, takaisinmaksua, tms. Siellä on uusista metrovaunuista sairaaloiden korjauksiin kaikki ihan iloisesti sekaisin. Onnea vaan luottamushenkilöille sen hahmottamisessa että mitä seuraa eri investointien karsimisesta.
Lisäksi liikenneinfrainvestointeja on jostain syystä siirretty HKL:lle, esimerkiksi Vallilanlaakson joukkoliikennekatu ja Jokeri II, mikä on periaatteessa ihan oikea osoite. Sille investoinnille pitänee sitten saada a 9% tuotto kun HKL on liikelaitos, jonka HKL laskuttaa HSL:ltä ja tilittää kaupungille, joka maksaa HSL:lle. Sinänsä harmiton piirileikki johon on varmaan joku hyvä taloushallinnollinen syy, mutta tuo saa vaan minkä tahansa pääomavaltaisen joukkoliikenteen näyttämään kalliilta jos tarkastellaan HKL:n veloitusta. Eli ratikat ja eritoten metron. Onnea vaan luottamushenkilöille sen ihmettelimiseen että miten kulut vaan kasvaa kun käytetään halpoja busseja.
Luottamushenkilöt voisi johtaa tätä, kun ei kukaan muu halua. Palveluverkko käsittää julkiset palvelut, yksityiset palvelut, julkiset liikenneyhteydet ja tieverkoston. Esimerkiksi jos jostain vain viedään terveysasema mutta vaikka lukio jää, niin sinne pitää edelleenkin liikennöidä erikseen bussia lähiseuduilta, ja jos terveysasemaa ei ole niin paikallisella kaupalla on vähemmän asiakkaita, jne. Minusta Helsingissä on liikaa paikalliskeskuksia terveysasemineen kaikkineen, mutta tätä pitäisi katsoa kokonaisuutena. Vaikka KSV:n paremman puutteessa.
Kulttuurin puolella Vantaasta ei voi puhua samana päivänä Helsingin kanssa. Toki jos Helsingin ”palvelutaso” laskettaisiin Vantaan tasolle, säästettäisiin kymmeniä miljoonia. Mutta lienee selvää, että Helsingissä tulee olla tulevaisuudessakin kaupunginteatteri, kaupunginorkesteri sekä koko liuta muita isompia ja pienempiä toimijoita. Myös laadukas lähikirjastoverkko maksaa enemmän kuin Vantaan keskitetympi malli.
Vantaa ei ole oikea kaupunki, eikä etenkään Suomen pääkaupunki. Siksi sen kulttuuripalvelut ovat halvemmat kuin Helsingin.
Osmo: ”Nyt siis kilpailu hyvistä esityksistä menojen karsimiseksi. Parhaita ehdotuksia ei kuitenkaan säästösyistä palkita.”
Pitäisi palkita – ja ehdotukset myös toteuttaa.
OS:
>Koko julkinen sektorin on amerikkalaisten
>asuntolainoitusta suhmuroineiden finanssinerojen
>vuoksi vaikeuksissa…
Höpsis. Julkinen sektori on vaikeuksissa siksi, että Suomi, kuten muutkin länsimaat, on mitoittanut menonsa tuloja suuremmiksi ja ottaa koko ajan syömävelkaa. Kovasti puhutaan ”investoinneista” (esimerkiksi investoimalla lapsiin, kun rakennetaan yhä laajempia julkisia palveluja), mutta julkisen talouden vaje on rakenteellinen. Edes kiivaimmalla nousukaudella (jota asuntokuplakin osaltaan tietysti ruokki) ei aiemmin otettua velkaa huvittanut lyhentää, ja monissa maissa sitä jopa otettiin lisää.
Pankkeja, finanssineroja ja muita huijareita voi syyttää, jos yksinkertaiselle yleisölle pitää osoitella syyllisiä, mutta valtion ja kuntien talousongelmat johtuvat pohjimmiltaan yli varojen elämisestä.
Hannu Oskala:
Tässä taas tämän blogin tyypillistä helsinkiläistä ylimielisyyttä ja halveksuntaa Vantaata (ja Espoota) kohtaan. Kyllä ne molemmat ovat ihan oikeita kaupunkeja, vaikka se city-vihreästä vinkkelistä joltain muulta näyttäisikin. Jopa monella mittarilla tavallisten asukkaiden kannalta paljon Helsinkiä parempia sellaisia.
Terveysasemia kannattaa karsia, mutta kustannusnäkökulmasta erikoislääkärien tuominen isommille terveysasemille on kyseenalaista, koska spesialistilla on herkkä liipasin kalliiden tutkimusten suhteen ymmärrettävän perspektiiviharhan vuoksi. Jos spesialisti on viereisessä huoneessa niin useampi potilas saa lähetteen hänelle kuin jos tämä on sairaalassa. Kannattaisi satsata kokeneisiin yleislääkäreihin, jotka ovat kustannustehokkaimpia. Ei kannata ottaa mallia bisneksen ehdoilla toimivista lääkärikeskuksista jos haluaa rahaa säästää.
Helsingissä on oletettavasti metropoli-ilmiön vuoksi korkeampi psykiatrinen sairastavuus kuin Vantaalla, mikä ainakin osaltaan selittää korkeampia menoja terveydenhuollossa.
Säästää voisi rajaamalla selkeästi, mitä julkinen sektori tekee. Ennaltaehkäisy olisi myös halvinta: huostaanotto maksaa about 100ke/v, yksi alkoholipankreatiittihoitojakso helposti 50ke. Päihdeongelmista ne rahareiät tulee.
Vaihtoehtojen pohdinta Pisaralle olisi hyvästä. Tuoreen ministeri Vehviläisen arvion mukaan ratasilmukan hinta on miljardi euroa. Jos jokin muu toimiva järjestely maksaisi vaikkapa puoli miljardia, Helsingille ja valtiolle koituva säästö olisi huomattava (vaikka ei juuri tänään tuo penninkään säästöä).
http://www.rautatiematkustajat.fi/Lausu.htm
New Yorkissa on juuri pantu jäihin Pisaran tavoitteita muistuttava projekti, mikä ei varmastikaan ilahduta paikallisia työmatkalaisia. Mutta jos wikipedian tiedot pitävät paikkansa, asioita on rapakon takana selvitelty perusteellisemmin kuin meillä (lähtökohtana on ollut 137 vaihtoehtoa).
http://www.railwaygazette.com/nc/news/single-view/view/trans-hudson-rail-tunnel-project-scrapped.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Mass_Transit_Tunnel
Terveisin Kalevi Kämäräinen
http://www.rautatiematkustajat.fi
Nyt kun meillä on hyvin vahvaa, kattavaa ja kasvavaa psykologista näyttöä siitä, että lapsen kehityksen kannalta lapsen paras paikka on 3-vuotiaaksi asti kotona, eikä sen ikäinen tarvitse kehitykseen vertaisryhmää (päinvastoin ryhmä voi olla kehitykselle haitaksi), niin eikö subjektiivinen päivähoito-oikeus voitaisi lakkauttaa koskemasta sellaisia alle 3-vuotiaiden perheitä, joiden vanhemmista ainakin toinen on kotona?
Lipsahti väärä linkki; tuo koskee Pisaraa.
http://www.rautatiematkustajat.fi/Pisara2010.pdf
Terv. KK
http://www.rautatiematkustajat.fi
En ymmärrä Osmon väitettä, että hallintoa ei voida uudistaa, ellei aloite tule kaupunginjohtajalta. On siis helpompi vähentää henkilöstöä sosiaali-, terveys- ja koulupuolelta. Näinkö se menee. Ei voi olla totta.
Otaksun, en tunne Helsingin kaupungin organisaatiota, mutta jos tilanne on läheskään sama kuin Turussa niin esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimessa on alueesta vastaavan apulaiskapunginjohtajan ja perustyötä sosiaalityössä tekevän henkilön välissä on yli toistakymmentä porrasta. Paitsi, että portaita on liikaa ja malli on sekava (yrittäkääpä ottaa selvää, palkatkaa yksityisetsivä) se on myös kallis. Palkkatasonhan pitää nousta portaalta seuraavalle siirryttäessä. (No, tästä nyt ei vielä synny isoja säästöjä.)
Olen myös kokenut käytännössä sen, miltä tuntuu kun terveysasemia suljetaan. Ei se miltään tunnu. Ihan sama ajanko autolla lapsen kanssa kilometrin vai viisi (kun ei ole akuuttitapaus, mutta silloinhan tilataan ambulanssi). Tämä on tullut kokeilluksi kun ’oma’ terveysasema oli kesän kiinni ja piti mennä keskustaan. Näistä rutistaan rutisemisen takia.
Ihan sama kuin postin kanssa. Emme asu ihan kekustassa mutta kun lähin ’oikea’ posti lopetti, asiamiesposti, joka hoitaa homman muun toimen ohessa, tuli lähemmäs. Palvelu tässäkin parani. Mutta joidenkin pitää aina aina vastustaa. Periaatteessa.
Ideaali olisi yksi terveysasema joukkoliikenteen solmukohdassa, Helsingissä aseman vieressä. Mutta tämä ei liene käytännössä mahdollista, tilaa ei ole.
Helsingin virkamies- ja poliittinen johto voisivat matkustaa talousoppiin Valtimoon Pohjois-Karjalassa.
Siellä kunnanjohtaja Pentti Kemppaisen toimenkuvaksi sanotaan:
– Tuntee ja tietää ihmiset ja asiat.
– Vastaa elinkeinoelämän vireyttämisestä.
– Vastaa myös terveystoimesta.
Helsingissä ei kukaan taida vastata mistään, korkeintaan puhelinkeskus.
Entisen kriisikunnan Valtimon veroprosentti on 18,75, en velka on 0 euroa ja vuosikate on 557 euroa/asukas.
Suomen kunnilla on rahaa niin, että roikkuu. Valtimoa ja paria muuta kuntaa lukuunottamatta se raha on vain isännätöntä rahaa.
Tehostetaan, eli puretaan turha byrokratia noin 20 000 ihmisen kaupungeiksi. 🙂 Sitä ei tehdä vielä, koska rahaa tuntuu olevan nykyisenkin pyörittämiseen. Jossain vaiheessa tulee seinä vastaan ja liian suuren yksikön purke tehdään pakon edessä (vrt. Lontoo).
Mietin kirjaasi liittyen kunnan tehokkuutta tai tehottomuutta. Se että kaupungilla on töissä ihmisiä, jotka saavat palkkaansa nähden vähän aikaiseksi voi olla hyväkin juttu, jos työpanos on kuitenkin suurempi kuin työttömyys- ja toimeentulotukia nostamalla. Siinä mielessä minusta ei ole mielekästä karsia kouluavustajia, siivoojia tai sihteereitä.
Jotenkin tässä kaupungissa on ihan mahdontonta säästää seinistä vaikka ainakin seinät olisivat mielekäs kohde. Aina nousee joku aktivistiporukka valittamaan lakkautettavista toimipisteistä.
Melkein kieli poskella, ehkä ei kuitenkaan:
1. myydään PK-seudulle 1000€ leimamerkki, jolla saa ajaa vuoden bussikaistaa. Tuloarvio muutama miljona.
2. lopetetetaan joukkoliikennesubventiot ja allokoidaan joukkollikenne samasta kasaasta, josta tulotkin lasketaat. Etu: turhat ajelut loppuvat ja ruuhkat hellittävät. Säästö: 100 miljoonaa? Minimi vanha miljoona päivässä.
3. Helsingin Energia maksakoon investoinnit lainarahalla. Säästö/tulo: 200 miljoonaa.
Helsingissä yritysten liikevaihto on yli 20 miljardia. Tuolle jos voisi laittaa paikallisen, ylimääräisen arvonlisäveron (amerikkalaiseen tapaan), esim. 0,5%:lla kertyisi 100 miljoonaa.
Vähän yli 20 miljardia onkin ulkomaisten yritysten liikevaihto, suomalaisilla 50 eli yhteensä 70 miljardia.
Tosin, jos kaupungin alv:n saisi vähentää yritysten välisessä kaupassa kuten valtion alv:n, tuotto on tietenkin pienempi.
Itselleni on herännyt kolme eri ihmettelyn aihetta kaupungin taloudesta.
1) Investoidaan, mutta mitkä ovat tuotto-odotukset?
Kaupungilla on menossa poikkeuksellinen investointipiikki vanhojen satama- ja rata-alueiden takia. Nyt kuitenkin puhutaan palveluiden leikkaamisesta (pysyvästi alemmalle tasolle?), muttei siitä mitä investointien odotetaan tuottavan sen jälkeen, kun nykyiset hiekkakentät alkavat tuottaa tuloja.
Huoleni onkin, että nyt pusketaan palveluita alas laman ja investointien tuottaman vajeen takia ja nämä palvelut eivät enää palaa, kuten kävi valtiontalouden kanssa 1990-luvun laman jälkeen,
vaikka talous nousikin.
Yleensähän investoidaan ja otetaan velkaa sitä varten, että muutaman vuoden kuluttua saataisiin omat korkoineen takaisin? Onko edes syytä paniikkiin vai korjautuuko budjettivaje ajan kanssa tulojen noustessa? Jätkäsaaressakin on muuten jo aloitettu paalutukset ensimmäisillä asuntotonteilla, vaikka tässä ketjussa jo muuta vannottiinkin.
2) Röyhkein voittaa?
Nuoret eivät uskalla yrittää, hokee monikin pukuherra talousuutisissa ja alan lehdissä. Kukaan ei vain ole kysynyt nuorilta syitä tähän mukavuuden halulla selitettyyn ilmiöön.
Jospa nuoriso onkin niin fiksua, että punnitsee mahdollisuutensa pärjätä rehellisellä pelillä? Aasinsiltani päässä odottaakin uunituore kaupungin oma harmaan talouden seurantaraportti 2/2010.
http://www.hel2.fi/taske/julkaisut/2010/Harmaan_talouden_seurantaraportti_2_2010.pdf
Raportista kannattaa ainakin lukea mitä lukee otsikon nimeltä ”2. Tilintarkastamattomilla yrityksillä miljardiluokan verorästit”
, alla sivulta 13 eteenpäin. Lopussa vielä selväsanaisesti kerrotaan mitä pitää tehdä.
Tuohon vielä lisäisin pikkupuljujen ketjuttamisen, jolloin suurikin bisnes naamioidaan pieneksi puuhasteluksi, kun liikevaihto jaetaan monelle yritykselle.
Nyt sitten voikin pukuherrat miettiä minkä viestin yhteiskunta antaa madaltaessaan talousrikollisten kynnystä ryhtyä veronkiertoon ja kilpailemaan samoilla vesillä aivan eri säännöillä. Toinen onkii mato-ongella, kun vieressä liike-elämän piraatti vetää troolarilla kaikki kalat vedestä. Kannustaa yrittämään, vai mitä EK? Aletaanko tässä nyt sitten uudeksi Kreikaksi, jossa vain tyhmät maksoivat veronsa?
3) Sosiaalimenot ja järkevä toiminta
a) Asunnoton kadulla-asuja tuottaa eniten kuluja
Rakennetaan seiniä asunnottomille ja kulut laskee. Vuokrarästit, läheisen kuolema tai päihteet ovat vieneet monet kadulle. Voidaanko puhua hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisesta, jos tällaiset syyt vievät pois yhteiskunnan piiristä jo tällä hetkellä? Yhteiskunnasta joka myy itse alkoholia ja masentaa sillä kansansa?
Tämä asia onkin paranemassa vähitellen, vaikka vastustus onkin tietyiltä tahoilta suurta.
b) Tervejärkiset mummot ja papat pois sairaalapaikoilta ja kulut laskee
Ei vanhemisen pidä tarkoittaa sitä, että pitää olla sairaalassa. Kaupunkia pitää suunnitella niin, että vanhempi väki liikkuisi siellä kuin omassa olohuoneessa ja pysyisi terveempänä.
Liika paapominen vie yleiskunnon ja nopeammin hautaan. Miksi hemmetissä isovanhemmat eristetään omiin oloihinsa, vaikka sieltä olisi tarjolla niin apua lastenhoitoon, kuin kasvatukseen? Kaupungin ei pidä olla lähihoitajien kautta pelkkä juttukaveri, jos oikeasti ei tarvita koulutettua väkeä hoitamaan. Apu niille, jotka sitä tarvitsevat ja muut etsimään seuraa muualta.
Kulttuurimuutosta toki enemmän, kuin raha-asiaa.
c) Huostaanotot ja laitospaikat
Kaupungissa menee ilmeisen huonosti, kun huostaanotot lisääntyvät vuosi vuodelta. Lapsia viedään laitoksiin ja tämähän maksaa. Sitä vähemmän mitä enemmän lapsia sijoitetaan perheisiin. Rahaa siis enemmän ottoperheille ja vähemmän lapsien laitostamiseen.
b) Rakkauden puolue mieluummin laitostaa, kuin rakastaa
Miksihän muuten omaishoitoon suhtaudutaan niin nihkeästi, vaikka se säästäisi rahaa? Kyllä joku nuori ottaa mieluusti vapautuvan työpaikan, vaikka joku rupeaisi katsomaan omaisensa perään kokopäiväisesti. Eli vähän enemmän rahaa omaiselle ja paljon pois laitoksilta.
Omaa kokemusta löytyy perhepiiristä ja täytyy todeta, että omaishoitajan työ voi käydä todella raastavaksi ja kaupungilta voi olla todella vaikeaa saada järjellistä käytöstä apua pyydettäessä. Sairaalassa sitä sitten omaisen edunvalvontaa vasta tarvitaankin.
Hei
Olisi kiva, jos HSL.n sivuilta löytysi nopeasti ja lyhyesti HSL numeroina, ts suoritteet ja kustannukset. Vastaavasti päivähoidon sivuilta päivähoidon suoritteet ja kulut.
Ettei tarttis arvailla ja käudä juupas-eipäs keskustelua palstoilla.
Tähänhän Ode voisi nakittaa itsensä lomilta palattuaan.
Siirtymällä kouluissa tietotekniikassa linuxin pääte-palvelin järjestelmään säästö vuodessa olisi Helsingin kokoisessa kaupungissa toista miljoonaa euroa(arvio näppituntumalta). Siirtyminen hallinnossa linux-järjestelmään säästö olisi varovasti arvioiden 5-10 miljoonan luokkaa. Ohjelmistojen käytettävyys ja työasemien käyttövarmuus myös paranisi.
Varmasti Helsingin terveydenhuolto maksaa, kun kaikki pitää tehdä kahteen kertaan.
Kävin nimittäin hammaslääkärissä ja pääsin kiireellisenä nopeaa paikattavaksi, hieno juttu. Ja kun käyntiaikaa oli jäljellä, niin nuori mieslääkäri yritti säästää kaupungin rahoja tarkastaen hampaani kunnon muutenkin ja kehotti varaamaan ajan hammaskiven poistoon – eli jonoon ajattelin.
Sitten tulikin yllätys, kun hoitaja ei antanut varata aikaa koska hänen mielestään se olisi tarkistusaikaa jonottavien kannalta epäoikeudenmukaista, niinkuin varmasti asiaa miettimättä tuntuisi.
Jouduin siis jonottamaan saadakseni uudelleen saman hampaiden tarkistuksen, että ”joo-o, on se hammaskivi siellä edelleen” ja pääsin sen poistojonoon. Byrokratia rouskuu rattaissa lujaa siis, joka maksaa ja paljon.
Mieleeni tuli, että nyt vein jonossa turhaan jonkun ihmisen tarkistusajan, pidensin jonoa ja tulin kaupungille kalliiksi. Mutta pakko mikä pakko, kun byrokratia ei aikaa muuten seuraavaan jonoon anna.
Mutta paras olisi jos jonot saataisiin pois vaikka juuri niin, että hyvät lääkärit käyttävät koko varatun ajan tehokkaasti ja monen ei tarvitse mennäkään jonoa muodostamaan.
Tehokkuusajattelu olisi vaan saatava koko henkilökunnan ajatteluun sisäistettyä – eli ettei ole etuilua jonossa jos tehokkaan hoidin ansioista osan potilaista ei tarvitse mennä niihin jonoihin ollenkaan!
Kaukana taitaa vielä olla terveydenhuollossa yritysmaailman ajattelu, että sama missä järjestyksessä työt tehdään ja asiakkaat palvellaan kunhan palvellaan nopeasti, tehdään työt nopeimmin ja aikataulussa pysytään: ”…tänään kariespäivä ja huomenna juurihoidot ja toisella puolella on polvipäivä ja huomenna ajokorttia varten terveystarkastuksia – parhaat spesialistit palkattuina paikalla vain näinä päivinä. Jos sinulla on noista kysyttävää niin tule paikalle heti, älä ensi viikolla…”
Esa: Kruunuvuoren ratikkasillalla on kiire, jos asuinalueella on kiire. Jos asuinalue lykkääntyy, myös silta voi ihan hyvin lykkääntyä.
Tässä on keskeistä se, että silta ja asuinalue on tehtävä yhtä aikaa, jotta se silta saadaan maksatettua maanarvon nousuna.
Toissijaista on se, milloin tämä ”yhtä aikaa” on. Jos rakennusliikkeitä ei kiinnosta, niin sitten lykätään.
Kimmo: miksi kukaan ostaisi leimamerkkiä, kun bussikaistaa voi ajaa paljon halvemmallakin? Poliisi saattaa satunnaisesti valvoa, mutta ei niistä sakoista tonnia vuodessa kerry.
Oletko kuullut vanhan vitsin eiralaisesta vanhemmasta pariskunnasta, joka lähti autolla Stokkalle. Jättivät auton parkkiin sopivasti siihen kellon alle, ja kun paikalle tuli poliisi pää punaisena huutamaan, herra katsoi poliisimiestä hämmästyneenä ja sanoi: ”Vet inte polisen att för 50 euro får man parkera var som helst?”
Pekka Taipale
”Höpsis. Julkinen sektori on vaikeuksissa siksi, että Suomi, kuten muutkin länsimaat, on mitoittanut menonsa tuloja suuremmiksi ja ottaa koko ajan syömävelkaa.”
Olen aivan samaa mieltä. Taantumat ovat olennainen osa markkinataloutta ja jokaisen nousukaude jälkeen tulee suurempi tai pienempi lama. Kun tämä on tiedossa, on aivan turha syyttää laman alullepanevaa tapahtumaa, se kun tulee jokatapauksessa olemaan jokin asia.
Taantumiin pitäisi varautua, mutta Suomessa ja muissa länsimaissa julkinen sektori on laittanut sileäksi suunnilleen kaiken, mitä nousukaudella kertyi. No, onneksi Suomessa sentään lyhennettiin edes jonkin verran velkaa, jota kyllä haukuttiin täälläkin nousukauden aikana kiiluvasilmäiseksi kamreerimeiningiksi.
Jos julkinen sektori on koko suhdannesyksin ylitse rankasti alijäämäinen, kyllä vika on elämisessä yli varojen, ei ilkeissä kapitalisteissa.
Ymmärrän kyllä miksi poliitikkojen on paljon kivempi syyttää kapitalisteja kuin myöntää, että he ovat itse rahat polttaneet jakamalla kivaa kansalle tai kertoa kansalle, että he voat itse syyllisä äänestämällä julkisen sektorin hallitsemattoman paisuttamisen puolesta.
pohtija
”Kävin nimittäin hammaslääkärissä ja pääsin kiireellisenä nopeaa paikattavaksi, ”
Hammashoito nyt olisi aivan ensimmäinen terveydenhuollon ala, joka pitäisi yksityistää kokonaan. Itse käyn yksityisessä hammaskiven poistossa, koska julkiselle ei yksinkertaisesti pääse. Jonot tarkastukseen ovat lähempänä vuotta.
Mitähän järkeä tällaisessa ”palvelussa” oikein on? Kun se on ilmaista, lopputulos on tämä eli ei palvelua ollenkaan.
Henkilöstömenot ovat ilmeisesti suurin menoerä. Lomautetaan koko kaupungin henkilökunta talvella viikoksi, porrastetusti, poislukien ruuhkaiset hoitoalat yms. kriittiset henkilöstövajeesta kärsivät alat.
Tuon voisi toteuttaa koko Suomessa. Ja ne ruuhkaiset alat voisivat ryhtyä viimeistää nyt soveltamaan noita paljon tutkittuja ja testattuja laatujohtamisen menetelmiä: http://www.laatutieto.fi/product_catalog.php?c=44
Asiantuntemattomuuden rintaäänellä:
Kruunuvuorenranta jäihin. Sekä silta että alue, tietty. Mitä mahtaa seurata:
-Jätkäsaari alkaa kelvata gryndereille? Se saadaan valmiiksi, sekä infra että talot. Ja sitten Kruunuvuorenrannan kimppuun.
Mutta onkohan se näin yksinkertaista?
Pisara jäihin. Kiitos Kalevi Kämäräiselle mielenkiintoisesta linkistä. Pari terävää perusinisinööriä ratapihan kimppuun, niin suurin osa nykyisen liikenteen luotettavuusongelmista poistuu ilman Pisaraakin.
Helsingin paikallisliikenteen parantamiseen Pisara taas on aika järeä työkalu.
KK:n linkistä löytyvään vaihtoehtoon, että ”mini-Pisara” voitaisiin toteutettaa vanhojen satamaratojen pohjalta, en tosin ihan vielä usko.
Pienimpien terveyskeskusten sulkeminen.
Mitä seuraa: monien vaikeasti liikkuvien matka pitenee. Niistä isommista keskuksista tulee entistä ruuhkaisempia ja levottomampia. Henkilökuntaa ei kuitenkaan juuri voi vähentää. Ja työttömiähän siten tehtäisiinkin.
Palvelulinjoja ja korvattavia taksikyytejä tarvittaisiin lisää. Mutta ehkä siinä jotain säästäisi.
Hiljaisimmat sivukirjastot korvataan kirjastoautoilla.
Auts.
Jätkäsaaren nopeuttaminen veisi minulta merinäköalan rippeet nopeutetusti. Mutta en halua nimbyillä.
Olen julkisen ja eritoten raideliikenteen ystävä.
Samoin kirjastojen ja hyvien julkisten palvelujen yleensä.
Kaikkein vähiten haluan siirtää pienipalkkaisia julkisen sektorin puurtajia kortistoon.
Koko tässä postauksessa on vähän ”kill your darlings” -sävy.
Tuloideoita:
1. Ruuhkamaksut
2. Tonttien myyminen eniten tarjovalle ilman mitään velvollisuuksia/ehtoja.
Säästöideoita:
1. Kaupunkisuunniteluviraston lakkauttaminen
2. Kulttuuritoimen lakkauttaminen
3. Nuorisotoimen lakkauttaminen
4. Julkisen liikenteen tukemisen lopettaminen
5. Terveydenhuollon maksujärjestelmän siirtäminen pakkosäästämiseen perustuvaan järjestelmään, missä ihmisillä on omat terveystilit.
6. Liikuntatoimen lakkauttaminen ja liikuntapaikkojen myynti eniten tarjoavalle.
7. Kaikkien näiden lopettamiseen liittyvän virkamieshallinnon purkaminen, esim. sille apulaiskaupunginjohtajalle potkut, joka oli vastuussa liikuntatoimesta jne.
Kun talous on kireällä, niin yritysmaailmassa säästöjen lisäksi pyritään myös etsimään tulojen pieniäkin lisäyksiä ja mahdollisuuksia omaisuuden arvon nostamiseen. Mutta Helsingin kaupungissa näytetään olevan kiinnostuneita lähinnä vain suuren mittaluokan säästöistä ei pikkuasioista.
Siksi ehdotan koiraveron nostoa 20 prosenttia ja edellä ketjussa jo mainitun venepaikkahakemuksen jättämismaksun nostamista 8 eurosta 10 euroon. Näiden lisäksi monia muitakin maksukykyisiltä perittäviä pieniä maksuja voitaisiin nostaa.
Rahoitusasemaa voitaisiin parantaa saatavien tehokkaammalla perinnällä ja varastojen kiertonopeuksien tehostamisella.
Vaikka näiden pikkutemppujen kautta ei saataisi kerättyä kuin 10 miljoonaa euroa vuodessa, niin ei asiaa kannata vähätellä. Jokaista pikkumaksua ei tietenkään päätetä valtuustossa, mutta valtuusto voi silti velvoittaa virastot etsimään maksujen nostomahdollisuuksia.
Todellakin, kuten muutkin ovat todenneet, jokaisen investoinnin osalta pitäisi taloudelliset perustelut esittää huomattavasti paremmin. Pitäisi olla jonkinlainen kymmenen vuoden investointiohjelma, jonka pohjalta investointien järjestystä voisi miettiä osana budjettikäsittelyä. Nythän noista investoinneista ei ota Erkkikään selvää.
Lisäksi pitäisi käydä nykyistä paremmin läpi kaikki potentiaaliset ansaintamahdollisuudet. Onhan näitä hotellitontteja ja muitakin ansaintakohteita. Temput, joilla nostetaan kohteiden tasearvoa pitäisi kirjata erikseen vaikkapa investointiohjelmaan. Nythän nämä temput jäävät budjetissa kokonaan huomiotta siihen asti kunnes esimerkiksi kaavoitettu hotellitontti lopulta myydään.
Verrattuna yritysmaailmaan kunnallisen talouden ongelmana on surkea taseiden käsittely ja ymmärtäminen. Tosin ei se homma kovin helppoa ole yrityksissäkään.
Siren, en näe syytä olla huollissaan siitä että kiinnostaako Jätkä gryndereitä.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että Kruunuvuorta tai muita asuinalueita lykätään kunhan joku ensin kertoo että miten tämä säästää rahaa tai on muuten kaupungin taloudellisissa intresseissä. Kruunuvuoren liikenneyhteys maksaa mutta toisaalta maan puhdistuksen hoitaa öljy-yhtiöt ja parkkipaikatkin on kerrankin verrattaen halpoja hyvistä kalliorakentamisen olosuhteista johtuen, noin 17 000 kappale. Jätkäsaaressa maksaa maan puhdistus, Kalasatamassa se ja mahdollinen Hanasaaren voimalan siirto, Koivusaaressa taas puhdistus ja täyttömaa. Ja niin edelleen.
Eli joo, rakentaminen maksaa mutta en minä ole vielä kenenkään kuullut väittävän että tämä on kokonaisuutena persnettoa, maasta myös maksetaan varsinkin kantakaupungissa. Ja joka ikinen hetki kun maaomaisuus on tyhjän panttina se tuottaa nolla euroa. Ei tämä ole kannattavuusongelma vaan korkeintaan rahoitusongelma, ja siihen on ratkaisuja.
Epäsuorat talousvaikutukset taas tulee sitä kautta että jos ei rakenneta niin asumisen hinnat nousee koska tarjonta pienenee. Tämä nostaa kaikkia hintoja ml. kaupungin menot. Jos rakennetaan kauemmaksi niin liikkumisen kustannukset kasvaa, sitä mitä kasvava kehäliikenne maksaa voi ihmetellä vaikka siellä Itäkeskuksessa, ja lisäksi ne veronmaksajat eivät sitten ole Helsingissä. Ja mitä niihin tulee, minun on hyvin vaikea uskoa että vaikkapa Kruunuvuoreen muuttava maksaisi keskimääräistä vähemmän veroja.
Yksi tapa oikaista kaupungin tulot olisi muuten vähentää asumisen subventioita. Tarkoitan kaupungin perimiä asunto- ja tonttivuokria. Poliittisesti tämä lienee mahdotonta, kiinteistöviraston esitys tonttivuokrista joka oli korotuksenakin reilusti alle minkä tahansa järkevän käyvän hinnan nosti jo sellaisen metelin.
Mutta se mikä minusta voisi toimia olisi se että tarjottaisiin olemassa olevien asuntojen vuokralaisille oikeus ostaa asuntonsa, vaikka osittain niin että ne muutettaisiin asumisoikeusasunnoiksi. Väittäisin kysyntää olevan, ihmiset kuitenkin maksaa siitä että joku on oma ja toisaalta tämän jälkeen on järkevää investoida sen korjaukseen. Vuokratonteilla oleville asuntoyhtiöille voisi taas tarjota lisärakennusoikeutta vuokrankorotuksen vastineeksi.
Helsingin Kaupunki suuressa viisaudessaan antaa rakentaa pieniä vuokra-asuntoja. Vuokrien hintapaineet tasaantuu edes vähän, asumistuet pienenevät.
Pyyluomalle:
Varmaan Jätkis periaatteessa kiinnostaa. Mutta kun täysin epätieteellisesti vertaan ikkunasta näkyvää siihen, mitä ensimmäisissä aikatauluissa luki, niin jonkin verran hyytymistä on. Osittain voi kyllä muisti tehdä tepposet…
Hyvien Veronmaksajien Alueiden rypistäminen valmiiksi, vaikka vähän sattuisi, on varmaan kyllä pitkällä tähtäimellä viisasta.
Asumisen subventiosta en osaa lonkalta ampua. Asuntovuokrien korotus joko vaatisi asumistuen korotusta pienituloisille tai heidän taloutensa kiristymistä entisestään tai muuttamista muualle (minne?) Asuuko kaupungin asunnoissa paljon maksukykyisiä ”turhaan” subventoituina? Kysyn kun en tiedä enkä jaksa ottaa selvää;/
Tonttivuokrista sen verran, että esimerkiksi joillakin Hitaksilla se on jo melkein 2/5 taloyhtiön menoista ja vastikkeet aika suolaisia. Jo ennen kuin talot ovat remontti-iässä. Mutta Hitasit tietysti ovat vain osa kuviota.
Artturille:
Ruuhkamaksut voisivat ollakin hyvä idis.
Miten ajattelit kaupungin erilaisten ”toimien” lakkauttamisen jälkeen järjestää niiden nyt hoitamat palvelut?
Yksityistetään teatterit (teoriassa voisi toimiakin. Eihän kaikki ole ns. laitosteattereita nytkään. Mutta tukea ne olisivat sitten kumminkin parkumassa ja ainakin minä voisin heltyä jos olisin valtuutettu…)
Tehokkainta nuorisotyötä tekevät nyt jo osittain kolmannen sektorin tahot, mutta sama juttu: tarvitsevat ja ansaitsevat tukea.
Suomessa 97% kunnista on talousvaikeuksissa ja velkaa otetaan miljardin verran vuodessa.
Otin tuolla aikaisemmin eimerkiksi hyvästä kuntataloudesta Valtimon kunnan Pohjois-Karjalassa.
Valtimon kunnan tilanne olisi aivan toinen, jos Suomen valtio ei tekisi vuosittain kahdeksan miljardin tuloniirtoja kaupunkiseuduilta aleuille.
Väestö on muuttanut haja-asutusalueilta kaupunkiseuduille, mutta tukisummat ovat pysyneet samoina. Muutoliike on saavuttanut saturaatiopisteensä ja väestön kehitys jatkuu nyt syntyvyytenä kaupunkiseuduilla ja kuolleisuutena syrjäkylillä. http://www.stat.fi/artikkelit/2007/art_2007-07-12_003.html?s=3
Maataloudessa enemmän tai vähemmän työstenteleviä on enää 60.000 ja maataloustuet ovat silti pysyneet samoina. Tukia on kaiken aikaan tupattu lisää ja uutena tukimuotona tullevat maa- ja metsätalouden energiantuotantotuet.
Palveluiden käyttö on siirtynyt kaupunkiseuduille, mutta vastaavaa resurssien korjausta ei ole tehty. Edellisestä rakennemuutoksesta eli peltopaketeista on kulunut kohta 50 vuotta.
Elikkä tarvitaan iso rakenteellinen remontti. Hoitojonen kanssa kikkailuilla ei pitkälle pötkitä.
Luin jostain, että Helsingissä koiraveron tuotto on 800 000 €/vuosi, ja perintä-, laskutus- ynnä muut kulut 700 000 €/vuosi. Joku numeroihin perehtynyt voinee korjata, mutta mikäli suuruusluokat ovat oikein, ei tuossa ole hirveästi järkeä, kuten ei olisi kissa- tai marsuverossakaan. Koiraveron nostaminen luultavasti aiheuttaisi yleisemminkin veronmaksumoraalin heikkenemistä ja rahallinen hyöty jäisi vähäiseksi, muiden haittojen lisääntyessä. Veroilla on aina hintansa.
Voi tietysti olla, että ongelma ratkaistaan laittamalla jokaiseen kuonoon pakollinen rekisterikilpi, GPS-seurantalaite ja säätämällä tienkäyttömaksu, ja lisäämällä automaattisia valvontakameroita.
Siitä palveluiden tuottavuudesta kannattaa muuten lukea mainio artikkeli Tilastokeskus Hyvinvointikatsauksesta 2/2010, ”Palvelujen tuottavuutta ei aina kannata parantaa”, http://tilastokeskus.fi/artikkelit/2010/art_2010-06-07_002.html?s=0
Sivuhuomautuksena että tähän auttaa kun on enemmän matkustajia per kuljettaja ja sitten isompi kulkuneuvo.
Sanoisin että jos halutaan palveluiden tuottavuutta ylipäänsä parantaa niin pitäisi tehdä parempaa softaa. Siis ei sellaisia juuri ja juuri käyttökelpoisia virityksiä kuin nyt.
Noihin laskelmiin palvelujen tuottavuuddesta kannattaa suhtautua aika varoaisesti. Joskus ainakin terveydenhuollon tuottavuutta< laskettiin sairaalapäivän hinnalla. Ennen tehtiin ohitusleikkauksia, joissa potilas makasi sairaalassa toipumassa kaksi viikkoa ja sai sen jälkeen kolme kuukautta sdairauslomalla. Tämä on nyt korvagttu pallolaajennuksella, joka tehdääb varttitunnissa ja potilas pääsee kotiin työkykyisenä samana päivänä tai seuraavana. Nämä tuottavuusihmiset ovat onnistuneet loaksemaan tämänkin tuottavuuden alentumiseksi, koska se yksi sairaalapäivä pallolaajennuksessa maksoi enemmän kuin ne neljätoista ohitusleikkauksessa, koska vain yhtenä päivänä niistä sai varsinaista hoitoa ja loput 13 olivat halpoja.
Tulopuoli on tulevaisuudessa aika karu jos tontinluovutuksissa linjaus on todellakin tämä:
Helsingissä hyväksytyssä maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa on linjattu tavoitteet eri hallintamuotojen asuntotuotannolle. Uusista asunnoista on Ara-tuotantoa 20 prosenttia, uuden välimallin vuokra-asuntoja 20 prosenttia, hitas- ja asumisoikeusasuntoja samoin 20 prosenttia ja loput 40 prosenttia on vapaarahoitteista omistustuotantoa.
Tuolla 40 prosentilla rakennetaan sitten länsirantojen isot asunnot ja lopuista käydään julkisuudessa vääntöä että nekin saadaan rakennettua asumistukiautomaattiin sopiviksi kanakopeiksi.
Lopputuloksena on keinotekoinen niukkuus ja tontinjakopolitiikan väliinputoajat ovat juurikin niitä kehyskuntiin muuttavia keski- ja hyvätuloisia perheitä jotka kyllä maksaisivat asuntonsa itse, mutta seitsennumeroiseen summaan ei ihan ole varaa. Asumisen subvention rahoittaminen on jo itsessään tarpeeksi dismotivoivaa, mutta kun verorahat vielä kiertävät markkinoille kapitalisoituakseen asuntojen hintoihin, ei ole ihme että kehyskunnat kutsuvat.
Tonttipolitiikan voittajia ovat sitten ne joiden (veron)maksukyky on riittävän vähäinen subventoituun asumiseen, tai jotka onnistuvat jonottamaan tai suhmuroimaan itselleen hitas-asunnon.
Tätä on kilpailu hyvistä veronmaksajista Helsingin tapaan.
Po. ”Jos julkinen sektori on koko suhdannesyklin ylitse rankasti alijäämäinen, puhe on jostain täysin muusta maasta kuin Suomesta”.
Suomen julkisen talouden ylijäämä vuonna 2007 oli 5,3 % eli kaikista 27 EU-maasta selkeästi suurin. Suomen julkisyhteisöjen nettorahoitusvarallisuus vuonna 2006 oli positiivinen yli 70 %:n BKT-osuudella – EU-maista vain Luxemburgilla ja Virolla oli taseessaan näin selvästi enemmän varoja kuin velkaa. Ylipäänsä vain yhdellä kolmanneksella EU-maista oli edes hiukan enemmän varoja kuin velkaa. (Lähde.)
Po. ”Taantumiin on varauduttu; Suomessa julkinen sektori ei ole laittanut sileäksi juuri mitään siitä, mitä nousukaudella kertyi”.
Mihinkähän tämä viittaa? Kun Suur-Lontoon hallinto ja kaupunginvaltuusto lakkautettiin vuonna 1986, se oli kansalaisten keskuudessa varsin suosittu ja arvovaltainen, ja lopettamista pidettiin melko yleisesti Britannian tuolloisen hallituksen pikkusieluisena kostona siitä, että Lontoon kunnallispolitiikassa puhalsivat täysin eri tuulet kuin valtakunnan politiikassa. Kun hallitus vaihtui, asiasta pidettiin kansanäänestys, jossa Suur-Lontoon kattavan hallinnon ja valtuuston palauttamista kannatti kaksi kolmasosaa. Ja niin se perustettiin vuonna 1999 uudestaan – paikkamäärä vain väheni yhteen neljännekseen entisestä – ja on toiminut siitä lähtien.
Artturi,
Ei ole luultavaa, että ruuhkamaksusta saataisiin kerättyä (Helsingissä) senttiäkään. Ruotsissakin on jäänyt heikoksi, ja siellä ei ole Turaattori tusaamassa, kuten täällä.
Ajatus sinänsä on hyvä, ja markkinaehoinen meno (=maksetaan mitä käytetään) toimii,, mutta ei se Stadin taloutta korjaa.
Mutta Helsingin kaupungin rahojen loppumista kai ei voi sinällään pitää muuten kuin positiivisenä asiana. Ehkä joskus pitää miettiäkin?
En usko, että Helsinkiä ollisi,mahdollista tuhota, mutta yritys ei ole vähäinen Länsimetroineen ja idän väyläsuunnitelmineen.
Kari
Helsingin talous on uinut enimmäkseen pinnan yläpuolella. Kun vetoa alaspäin on ollut, tasapainoitus on tehty sopeuttamalla moni-ilmeinen organisaatio toimimaan osin uusin eväin. Luovuus kukoistaa niukkuuden ilmapiirissä, jos ei lietsota paniikkitunnelmia ja tiedetään yhteinen tavoite. Vantaa on juurinut kustannuksensa puutteen paineessa Helsinkiä alemmalle tasolle.
Pysyvästi matalapalkka-alana kuntasektori ei houkuttele töihinsä kuluttajasektorin yläpäätä, joka ei tunne puutteenalaista elämää omakseen eikä sitten osaa siihen helposti sovittautuakaan. Henkilöstön osaamista kannattaa käyttää laajalti, kun tarpeelliset säästöt ja lisätulot etsitään.
Ehkäpä tuli tehtyä sopivaan aikaa selvitys Helsingin ja Vantaan yhdistämismahdollisuudesta. Sen oheisaineistona syntyi ajantasaista vertailuaineistoa toimintojen taloudellisuuden parantamismahdollisuuksista.
Kaupungin hallintokunnat pystyvät kokemusten mukaan tasapainottamaan toimintansa talouden vaatimusten mukaiseksi. Paljon porua, puhetta ja päivittelyä syntyy oheistuotteena.
Valtuuston on annettava selvä tavoite virastoille ja laitoksille talouden tasapainottamiseksi ja näette, että jälkeä syntyy. Keinolista on väsyttävän pitkä, koska mitään yhtä voimakeinoa ei ole käytettävissä.
No joo, tuottavuus palveluissa on käsitteellisesti ongelmallinen asia. Esimerkiksi jos neuvontapuhelin (mainio palvelu) vähentää pikkuvaivojen takia tapahtuvia lääkärinkäyntiä niin lääkärin työ saattaa hyvinkin viedä enemmän aikaa per potilas, koska tapaukset on keskimäärin vaikeampia.
HKL:n tuottavuusmittarin yksikkö on muuten tarjotut paikkakilometrit, joka mittaa käytännössä linjaston keskinopeutta jos kaluston koko ei muutu. Linjaston suunnitelee HSL ja radat KSV. Esimerkiksi uusi metroasema Roihupeltoon laskisi täten tuottavuutta.
Suunnitellun Pisaran sijaan kannattaisi tehdä kiertotunneli kaikelle junaliikenteelle. Kustannus olisi hieman enemmän kuin Pisaralla – mutta yllättävän vähän enemmän. Isoimmat kustannukset tulevat asemista ja tekniikasta, pidempi tunneli (loivemmat nousut ja kaarteet) ei niiden rinnalla paljon maksa. Tämän seurauksena vapautuu Töölönlahdelta ja Pasilasta neliökilometri tai kaksi rakennusmaata – kaupungin tietenkin pitäisi pakkolunastaa nuo maat ennen kaavoitusta, mutta ainahan periaatteistaan voi luopua (ja kenen periaate tuo itse asiassa on?)
Yksi selkeimmistä säästökeinoista olisi taatusti sisäisen hallinnon yksinkertaistaminen. Mallia voisi ottaa vaikka Vantaasta, joka pärjää huomattavasti pienemmällä byrokraatti per suorittava työntekijä -suhteella.
Joskus vuosi pari sitten julkisuudessa taisi olla jokin Helsingin ja Vantaan yhdistymistä pohtiva selvitys, jossa tuo hallinnon tehokkuuden epäsuhta todettiin. Laskeskelin tuolloin, että jos Helsinki toimisi yhtä vähillä byrokraateilla, niin säästöt voisivat olla satoja miljoonia – ilman, että palveluista täytyisi tinkiä. (Äkkipäätä laskien yksi 3500 €/kk ansaitseva byrokraatti kustantaa ainakin 100 000 € vuodessa (oletus: sivukulut+yleiskustannukset yhteensä 150% palkasta) eli 1000 byrokraattia vastaa 100 miljoonaa €).
Muistelisin, että Paula Kokkosta olisi jopa haastateltu näistä tuloksista ja kommentti taisi olla aika suoraan: ”meillä kun nyt sattuu olemaan tällainen tsaarin aikainen hallinto” (ja leveä hymy päälle).
Eikö tuossa olisi kuitenkin aika selvä ja helppo – ainakin siinä mielessä, että äänestäjät hyväksyisivät – säästökohde? Vai onko virkamiesten ja virastojen valta Helsingissäkin niin suuri, etteivät kansan valitsemat poliitikot mahda tilanteelle mitään?
Jos tilannetta on todellakin mahdoton muuttaa, niin sitten kyllä siirryn kannattamaan täysin lempivaihtoehtoani – kunnilta kaikki valta ja vastuut pois ja palvelut yms. maakuntatasolla toteutettaviksi. Eiköhän tällaisessa uudistuksessa jäisi vanha läski matkalle heti alkumetreillä.
Tommi Uschanov:
Eiks nää pitäs suhteuttaa tulevaisuuden menoihin?
Muistaakseni luin joskus jotain Caton julkaisua, jossa Suomen rahoitustilanne esitettiin yhdeksi Euroopan huonoimmista, koska väestörakenne oli niin epäedullinen. Tietty Cato nyt ei oo sulle varmaan lähde eikä mikään, mutta en mä nyt tiedä miten niiden poliittiset ennakkoluulot olis vaikuttanu tohon.
(En löytäny lähdettä pikaisella googlaamisella…)
Eikös aika moni terveydenhuollon, sosiaalimenojen, työkyvyn säilyttämisen jne. tehokkuusongelma ratkeaisi sillä, että kaikki kulut maksettaisiin yhdeltä luukulta? Tietysti kepuloisilla on tässäkin jokin ketunhäntä kainalossa, kun he yrittävät ajaa Kelaa sairaudenhoitokulujen maksajaksi, mutta kuitenkin – nykyinen osaoptimointi tuottaa aika rumaa jälkeä mm. työkyvyttömyyseläketilastoissa.
Tommi U:
>Po. “Jos julkinen sektori on koko suhdannesyklin
>ylitse rankasti alijäämäinen, puhe on jostain
>täysin muusta maasta kuin Suomesta”.
>
>Suomen julkisen talouden ylijäämä vuonna 2007 oli
…
Olet nyt käsittänyt väärin, mitä tarkoittaa suhdannesykli. Vuosi 2007 ei ole koko suhdannesykli, vaan se on vain yksi vuosi suhdannesyklin aikana. Tarkemmin sanottuna se oli viimeisimmän suhdannesyklin huippua. Se, että parina tarkoin valikoituna nousukauden vuotena pystyy jonkin verran lyhentämään lainoja – suuren kitinän säestämänä – ei vielä tarkoita, että julkinen talous olisi tasapainossa, mikäli laskukausien velkaantumistahti on merkittävästi kovempi. Niin kuin se juuri nyt on.
Se on tietysti totta, että Suomen julkinen talous ei ole niin retuperällä kuin monissa muissa länsimaissa. Mutta silti:
Vuonna 1990 julkisyhteisöjen EMU-velka oli 12,5 miljardia euroa. Lamavuosina se kasvoi vuoteen 1997 asti 57,9 mrd euroon. 1990-luvun lopun huimina vuosina velkaa onnistuttiin lyhentämään parilla miljardilla 55,9 miljardiin, sitten IT-kuplan kääntäessä suhdanteita se kääntyi taas nousuun vuoteen 2004 asti (67,7 mrd), lyheni peräti 54,5 miljardiin (2008) mutta viime vuonnapa se onkin taas 64,3 miljardia. Tänä vuonna valtio lainaa joka kolmannen kuluttamansa euron. (Tulot veroista ja veroluonteisista maksuista 30,981 mrd €, lainaa otetaan 13,230 mrd €). Kunnat ja muut julkisyhteisöt sitten päälle. Tämä ei ole kestävää julkista taloutta.
Nämä ovat absoluuttisia eurosummia. Kuluneina vuosina inflaatiokin on toki hölkännyt, ja BKT on kasvanut, mutta on vastuutonta velkaantua sen uskon varassa, että BKT jatkaa voimakasta kasvua kunhan vain jatkamme rahan kippaamista julkiseen sektoriin. Edessä on näet kitkeriä kommentteja siitä, miten ilkeät pankkikroisokset eivät enää lainaa rahaa valtiolle, vaan vaativat yhä korkeampia korkoja yhä riskialttiimpien valtion obligaatioiden tuotoksi. Kuten Kreikalle kävi, ja vuorossa nyt Irlanti.
Pekka, jos taivastelet julkisyhteisöjenvelkaa, sinun on otettava kuvaan mukaan myhös julkisyhteoisöjen omaisuus, tai ainakin saatavat.
pallolaajennus varttitunnissa…
no voi olla. sitten kun on kaikki muu valmistelu pesut, peittelyt, asiaan perehtymiset tehty ja amerikkalaiset katerit on jo hollilla.
Tunnissa ei takuulla tehdä neljää. Hyvä jos yksi.
Sinänsä loistava esimerkki, miten julkisen sektorin tuottavuus on oikeasti monessa jutussa noussut vaikka tuotantotalouden professori omine konsulttifirmoineen yrittää muuta väittää.
On myös tutkittua tietä, siitä, että pieni lapsi tulee kaikkein todennäköisimmin pahoinpidellyksi kotonaan ja että kaikkein todennäköisin pahoinpitelijä on oma (uupunut) äiti. Niille jotka muistelevat ”kuinka sitä ennenkin jaksettiin” huomauttaisin, että kaikki eivät silloinkaan jaksaneet, vaan lapsia on kohdeltu kaltoin maailman sivu.
”Jos rakennetaan kauemmaksi niin liikkumisen kustannukset kasvaa, sitä mitä kasvava kehäliikenne maksaa voi ihmetellä vaikka siellä Itäkeskuksessa, ja lisäksi ne veronmaksajat eivät sitten ole Helsingissä.”
Ihan näin nopeana huomiona: ”Tiivistelmänä laiskoille lukijoille: Uudelle asukkaalle rakennettavat liikenneväylät pääkaupunkiseudulla maksavat 4000€/km/asukas, jos liikkuminen pohjautuu autoiluun. Ratikkaväylille tulee hintaa 535€/km/asukas ja pyöräteille 200€/km/asukas.” Tämä nopeasti extrapoloituna täältä: http://vesirajassa.blogspot.com/2010/09/mita-maksaa-motari-eli-kaupunkiautoilun.html
Sama vielä suomeksi sanottuna. Jos väestö hajasijoitetaan ympäri kehyskuntia, niin motareiden rakentaminen tulee pääkaupunkiseudun kunnille ihan sairaan kalliiksi. Kehä II:n 600 miljoonan euron hintalappu alkaa jossain vaiheessa näyttämään todella halvalta kokonaisuuteen verrattuna.
Jokainen lisäasukas Jätkäsaareen, Hernesaareen, Kalasatamaan ja Kruunuvuorenrantaan säästää sekä Helsingin, Espoon, että Vantaan rahoja – ja tuottaa luultavasti Helsingille vielä voittoa tämän lisäksi.
”Helsingissä hyväksytyssä maankäytön ja asumisen toteutusohjelmassa on linjattu tavoitteet eri hallintamuotojen asuntotuotannolle. Uusista asunnoista on Ara-tuotantoa 20 prosenttia, uuden välimallin vuokra-asuntoja 20 prosenttia, hitas- ja asumisoikeusasuntoja samoin 20 prosenttia ja loput 40 prosenttia on vapaarahoitteista omistustuotantoa.”
spottu, olisko sulla linkkiä dokkariin, jossa noi asuntorakentamisen eri luvut kerrotaan?
Velkaantumisen kestävyydelle saa hinnan markkinoilta, Suomen valtion tai Helsingin kaupungin maksamat korot eivät osoita että ne joilla on tässä ihan rahaa kiinni olisivat jotenkin huolissaan maksukyvystä.
Jatkan vielä edelliseen: Helsingin kaupunki maksaa lainoistaan alle 2% korkoa, löytyy sieltä budjetista jonka linkkasin yllä. Noin halvalla rahan hinnalla ei ole mikään ongelma ottaa lainaa investointeihin kunhan ne on oikeasti investointeja eli niillä on takaisinmaksu joko pienempien kulujen ja/tai suurempien tulojen muodossa. Esimerkiksi järkevät kiskoinvestoinnit malliin Munkkivuori tai uudet asuinalueet malliin Kruunuvuori. Kulutuksen kattamisessa lainalla taas ei ole järkeä kuin suhdanneluonteisesti ihan sama mitä korot on.
Kaupunginkamreerit ei vaan joko osaa tai halua erotella näitä kahta asiaa. Tuo tekee sopivan lainatason päättämisestä vaikeaa.
Toinen juttu on se että investoinnit vaikkapa syrjäytymysen ehkäisemiseen jää retoriikan tasolle. Eli jotain tutkimuksia on ja näistä puhutaan lennokkaasti investointeina tulevaisuuteen, mutta näitä ei kuitenkaan osata tai haluta käsitellä investointeina.
Niin ja spottu on sinänsä oikeassa, mutta ei niitä HITAS tai vuokratalotonttejakaan ilmaiseksi anneta. HITAS-tontin vuokrat on muistaakseni 15-20% alle markkinatason. Minusta tuon alennuksen voi poistaa, HITASia jonotetaan siksi että rakennuskustannukset on niin paljon pienemmät.
Tommin valitsema vuosi oli Suomen paras talousvuosi ikinä, joten ei liene ihme että julkinen talous oli silloin ylijäämäinen.
Oli miten oli, jos jokaisen kunnon laman jälkeen velkaa on sekä euromääräisesti, että suhteessa kansantuotteeseen enemmän kuin edellisen laman jälkeen, minusta se kielii pikemminkin yli varojen elämisestä kuin tasapainoisesta taloudenpidosta. Tarpeeksi kauan kun jatkaa samalla linjalla, käy kuin Kreikalle.
Nyt edessä on talouden tasapainottamisvuodet. On ihan sama miten asian ilmaisee, jos taloutta pitää vuositolkulla tasapainottaa nostamalla veroja ja leikkaamalla menoja, en pitäisi sitä ylijäämäisenä.
Ja jos muihin maihin verrataan, niin kyllähän valtio voisi ottaa velkaa vielä vaikka kuinka paljon, ennenkuin ilkeät kapitalistit lopetaisivat rahan lainaamisen. En vaan käsitä, miten ihmeessä se olisi taas kapitalistien vika.
Enkä kyllä väitä, etteikö Suomen taloutta saada ylijäämäiseksi. Kyllähän keinot on kaikkien tiedossa, verot ylös ja palvelut sekä tulonsiirrot alas.
Ja tähän samaan syssyyn tulee vielä väestön ikääntyminen.
Mikko Särelä: ”spottu, olisko sulla linkkiä dokkariin, jossa noi asuntorakentamisen eri luvut kerrotaan?”
Asia oli referoitu Rakennuslehden artikkelissa parin vuoden takaa, alkuperäinen julkaisu täällä. Käytännössä toteutettu politiikka näyttää esimerkiksi tältä.
Eikös EMU-velassa olekin jo otettu huomioon saatavat? stat.fi: ”EMU-velka poikkeaa rahoitustilinpidon mukaisesta julkisyhteisöjen velasta määritelmällisesti siten, että EMU-velka on nimellishintainen ja käsittää ainoastaan käteisrahan ja talletukset, arvopaperit sekä lainat.” Julkisen sektorin sisäiset velat/saatavat on laskettu siitä pois toisensa peruuttavina.
Joka tapauksessa saatavat eivät muuta tilannetta juurikaan, koska ne ovat vähäisiä verrattuna siihen että valtio velkaantuu lisää kymmenen miljardia euroa vuodessa.
Mitä tulee omaisuuteen, niin julkisyhteisöjen, kuten muidenkin yhteisöjen, omaisuusarvostuksissa pystytään luovalla kirjanpidolla oikeuttamaan jotakuinkin mitä tahansa: ”kun maksamme 2 miljoonalle ihmiselle 1000€/kk kansalaispalkkaa, voimme kirjata omaisuuseriksi 2 miljardia euroa goodwilliä kuukaudessa”. Tämä ei onneksi nykyään ole julkisessa taloudessamme mitenkään merkittävä ilmiö, mutta sille tielle ei kannata myöskään lähteä ollenkaan.
Muutenkin omaisuuden arvottaminen on ongelmallista, kun kyse ei ole rahaa tuottavasta investointiomaisuudesta. Esimerkiksi kirkosta eroamisesta ja kirkollisverosta käytävässä keskustelussa mainitaan usein kirkon suuri omaisuus. Kirkolla on kyllä merkittävää omaisuutta, mutta sitä ei voi käyttää kokonaisuudessaan almujen antamiseksi syntisille naisille, koska katedraalien ja seurakuntatalojen markkina-arvo on vähäinen ja likviditeetti kehno. Ja vaikka ostajia olisikin, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ei silti voisi myydä. Mielestäni on realistista sanoa, että keskiaikaisen kivikirkon markkina-arvo on jotakuinkin nolla, vaikka se kirkon omaisuuserissä olisikin merkittävä. Ellei valtaan saada järjestelmää, jossa sitä voidaan käyttää elokuvateatterina.
Sama pätee kunnantaloihin, valtion virastotaloihin, kansallispuistoihin, ja jossain määrin myös musiikkitaloon ynnä muihin rakennuksiin. Liikennejärjestelyt kuten tiet ja rautatiet on hieman helpompi nähdä tuottavina investointeina.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö julkiset rakennukset ja palvelut olisi mukavia ja usein hyödyllisiäkin. Mutta velalla tehtävien investointien pitäisi kyllä oikeasti perustua realistisiin takaisinmaksulaskelmiin. Ja muu pitäisi tunnustaa kulutukseksi.
Ihan oikeasti, olen aika huolestunut siitä, että valtio ottaa tänä vuonna uutta lainaa noin kolmanneksen verotuloistaan, ja asiasta puhuminen ei kiinnosta julkisuudessa juuri ketään.
Emuvelkaa ei pienennä esimerkiksi se, että valtio omistaa pörssiyhtöiden osakkeita eivätkä esimerkiksi aravalainat.
Yritysmaailmassa lähdetään siitä, että kulut on sopeutettava tuloihin.
Helsingin kohdalla tämä tarkoittaisi saneerausta.
Helsinkin on sen verran vanha organisaatio, että lastia on kertynyt paljon.
Kun suuri joukko on lähdössä eläkkeelle eikä suurten palveluorganisaatioitten saneeraaminen muutenkaan ole kovin nopeaa niin välttämättä irtisanomisiin ei tarvitse mennä.
Yksi nopea keino budjetin tasapainottamiseen on palkkojen määräaikainen alentaminen.
Kiinteistötoimi on yksi kallis erä: Helsinki voisi luopua keskustan kalliista toimistoista ja siirtää esim kaupungintalon toiminnot helvempaaan itä-Helsinkiin.Samalla pitää luopua koppikonttoreista ja siirtyä tiheästi pakattuihin avokonttoreihin, säästöä syntyy vähintään 50 %, mutta kun toimistot ovat halvemmalla tontilla niin säästö on todennäköisesti suurempi.
Toinen kohde on hajanaiset henkilöstö-hankinta-tietohallinto etc tukitoiminnot, jotka voi keskittää.
Hankintatoimi on itse asiassa hyvin tehottomasti hoidettu, sillä samoja palveluja ja tavaroita ostavat Espoo ja Vantaakin samalla talousalueella ja menetetään runsaasti ostovoimaa ja veroeuroja, kun julkinen sektori ei hyödynnä ostovoimaansa.
Tietojärjestelmät ovat julkisen sektorin suuri tuhlari ja kun 400 kunta hankkii samoihin tarkoituksiin yhteensopimattomia järjestelmiä niin hankitavolyymin tuoma etu menetetään.
Samoin kuntien yhditeleminen on kallista esim Oulussa tuttavani vesilaitokselta arvoi, että yhdityvien kuntien vesilaitosten tietojärjestemien tietokantojen-ja järjestelmien muokkaaminen yhtenäiseksi maksaa 10-15 miljoona euroa.
Suomessa tehtiin massiivinen virhe 89-90-luvulla, kun julkisen sektorin tietojärjestemien annettiin rönsytä
Helsingin kannattaisi suomen suurimpana kaupunkina keskittyä enemmän talouden veturina toimimiseen.
Eli kannattaisi satsata uusien yritysten toimintaan ja tukea niitä, ja samalla leikata sosiaalimenoista.
Ylipäätään Helsingin ajattelu on liian sulkeutunutta. Helsinkiläiset ovat aivan raivona, jos joku muuttaa ympäryskuntiin ja käy sieltä töissä. Mutta jos jokin yritys valitsee toimipaikakseen helsingin sijasta tallinnan, riikan tai tukhoman, niin helsingissä ei edes tiedetä asiasta.
Siis: nurkkakuntaisuus pois, satsaukset talouteen ja leikkaukset sosiaalimenoihin.
Siis pörssiosakkeita (jotka kyllä ovat arvopapereita) ei lasketa EMU-(netto)velkaan? Voi olla.
Asialla ei ole mielestäni ihan hirveästi merkitystä valtion velkaantumisasteen kehityksen kannalta, koska kyse ei ole siitä, että valtio olisi viime aikoina investoinut rankasti pörssiosakkeisiin ottamalla lainaa. Julkinen talous ottaa syömävelkaa, ei investointivelkaa.
Valtiolla on pörssiosakkeita lähinnä siksi, että entisiä valtion kokonaan omistamia yhtiöitä on yksityistetty ja viety pörssiin (mikä ei ole mitenkään lähtökohtaisesti väärin; on vain väärin olettaa, että valtion varallisuus olisi tästä suuresti lisääntynyt, vaikka omaisuus onkin muuttunut likvidimmäksi ja arvo läpinäkyvämmäksi, markkinoilla määritellyksi.)
”HKL:n tuottavuusmittarin yksikkö on muuten tarjotut paikkakilometrit, joka mittaa käytännössä linjaston keskinopeutta jos kaluston koko ei muutu. Linjaston suunnitelee HSL ja radat KSV. Esimerkiksi uusi metroasema Roihupeltoon laskisi täten tuottavuutta.”
Nopeus on kyllä merkittävä tekijä selittämään joukkoliikennepalvelujen tuottavuutta. Jos reittinopeuksia saadaan nostettua, samalla työ- ja materiaalipanoksella syntyy tuotosta eli paikkakilometrejä enemmän. Sillä on kuitenkin tuottavuuden ja vaikuttavuuden näkökulmasta suurin merkitys, ovatko nuo paikkakilometrit käytössä eli syntyykö myös matkustajakilometrejä. Siksi on hyvä seurata näiden suhteen kehitystä.
Tuottavuuden arviointi on, kuten tässä jo on todettu, julkisten palvelujen kohdalla mittausteknisesti harvoin selkeä juttu.
Joukkoliikenteessäkin asiaa on hyvä lähestyä useamman mittarin kautta kokonaiskuvan saamiseksi. Vaikuttavuus on oikeampi käsite arvioitaessa toiminnan tuloksellisuuutta.Teknisissä järjestelmissä tuottavuuden seuranta kuvaa jo hyvin myös taloudellisuuden kehitystä.
Roihupellon asema saattaa olla tuottavuuden tai vaikuttavuuden näkökulmasta joko positiivinen tai negatiivinen ilmiö. Asema aiheuttaa lisäkustannuksia. Ne matkustajat, jotka ohittavat aseman junassa matkustaen, joutuvat matkustamaan 1 – 2 minuuttia pidempään ylimääräisen pysähdyksen vuoksi. Aseman käyttäjät taas saavat matka-aikasäästöjä.
Jos metron käyttäjien matka-aikasumma pienenee, asema on vaikuttavuudeltaan positiivinen. Silloin on odotettavissa, että joukkoliikenne saa myös uusia käyttäjiä.
spottu: kiitos, laitan muistiin.
Juha:
No itseasiassa ei kannata ainakaan paljoa satsata kun valtio tasaa tuosta yritystoiminnasta syntyvät verotulot pois joko yhteisöveronosuuksina tai valtionosuuden piennyksinä. Tämä on kannusteena tragikoominen.
Ja jos niiden yritysten työntekejät maksaa veronsa jonnekin kehyskuntiin niin ei siitäkään ei ole paljon iloa. Taloudellisesti kaikkein paras kunta Pääkaupunkseudulla olisi sellainen parin tuhannen asukkaan omakotitaloalue jossa ei nimenomaan ole mitään palveluita ml. yrityksiä eikä siten niiden vaatimaa infraa, mutta kunnallisvero tuottaa kivasti.
Keksin juuri kuinka kaupungin talous pelastetaan: pakollinen kuukausilippu kaikille Helsinkiläisille veronmaksajille, vaikka niin että jos ajaa autolla tai pyörällä niin pitää olla voimassaoleva kausilippu. Tämä tuottaa noin 300 miljoonaa euroa lisää tuloja kaupungille. Tämä kompensoidaan laskemalla kunnallisveroa 300 miljoonaa eurolla. Valtionosuudet kuitenkin kasvavat 37% tuosta summasta eli kaupunki nettoaa 110 miljoonaa euroa. Jos lipun hinnat vielä tuplataan niin se on noin 400 miljoonaa lisää eli 150 miljoonaa taas lisää kaupungin kassaan, ja lisäksi Helsinkiläiset saa työmatkavähennyksiä.
Sama voidaan tehdä myös HELENin kanssa. Pakollinen kaukolämpö kaavassa, nostetaan kaukolämmön hintaa, lasketaan veroja. Yhteensä tätä voi harrastaa n. 1400 eurolla per asukas eli 800 miljoonalla ennen kuin ollaan verotulojen tasauksen alarajassa. Tuo tuottaa kaupungille noin 350 miljoonan euron valtionosuudet.
Eli ei kun maksuja keksimään niin valtio maksaa verot. 🙂
tpyyluoma. Miksi valtionosuudet kasvaisivat 37 %?
Miten keksittäisiin pallonlaajennus sosiaalitoimeen ja työvoimahallintoon? Ihmisiä yritetään saada takaisin työelämään, tai muuten parantaa elämänhallintaa – ja vähentää sosiaalipalvelujen käyttöä ym. – esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan avulla (mikä sekin on nykyisin ’pilattu’; aikasemmin voit olla päivän pois, ja siitä seurasi vain sen päivän 8 €:n menettäminen, nyt viedään se 8 €:a, koko päiväraha ja pahimillaan seuraa karenssi.
Tämäkin kt:n idea vaikeasti työllistyville romutettiin.) Siis nyt ei enää yritetä mitään työministeriön suunnalla tälle porukalle.
Miksi ei tehdä järjestelmää, että työtön saisi sen nykyään 9 €:n ’palkan’ työttömyyskorvauksen päälle, jos osallistuu työhön tai toimenpiteeseen. Mutta jos on esim. päihdeongelmaa ja on vaikka päivän poissa töistä, vähennetään niiltä päiviltä se 9 €:a mutta ei korvausta, eikä mitään karenssia. Tämä järjestelmä oli vielä noin vuosi sitten, sitten se poistettiin. Nykyään ei ihmisen, joka ottaa vaikkapa yhden päivän kuussa sen verran alkoholia, ettei pääse töihin, ei kannata ottaa vastaan yhtään mitään. Vaikka se olisi hänelle hyväksi, ja yhteiskunnalle varoja säästävää. Mutta kun tämän ongelman ja linjaukset tietävät niin harvat ihmiset. Ja kustannustehokkuus hajautuu monelle taholle, ja lopulta tappiot.
Ennen vanhaan oli näitä töitä, että rakennusmiehiä haettiin torilta, ketkä sinä päivänä olivat työhön valmiita, ja ahtaajia oli satamissa aamuisin ilmoittautumassa töihin. Nämä olivat oikeita työmarkkinoita. Niitä kaivaten.
tpyyluoma: ”HITAS-tontin vuokrat on muistaakseni 15-20% alle markkinatason.”
Eli Osmon markkinalogiikalla reilut 5 euroa asuinneliöltä parhailla paikoilla. Ehkä onkin, en tiedä. Tai sitten kaupunki vaan tykkää subventoida joidenkin ryhmien asumista.
Pieni lapsi eli alle 3-vuotias? Missä mittakaavassa tuo todennäköisyysero on, ja onko todettavissa että nuo pahoinpitelyt lisääntyisivät siitä että enemmän lapsia olisi kotona päivähoidon heikentämisen seurauksena?
Pekka Taipale:
Ihan uutisia seuraamalla välittyneen kuvan perusteella, lienee selviö, ettei valtion osuus liiketoimintaa harjoittavien yritysten ja laitosten muodossa Suomen kansallisvarallisuudesta ole suinkaan noussut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Valtio on ollut lähes yksinomaan myyntipuolella, se että omaisuuden arvo on noussut johtuu (mahdollisesti sen lisäksi, että se on tullut kirjanpidossa näkyviin pörssilistauksen myötä) yleisesti nousseista osakekursseista (vuosi 2007 oli melko ’mukava’ vertailuvuosi)
Jos valtio ei olisi myynyt omistuksiaan, sillä olisi velkaa nykyistä enemmän, enkä oikein usko, että todellinen tilanne olisi se, että nykymenolla (vaikka ne kurssit näyttivätkin hyviltä vuonna 2007) valtio voisi hamaan ikuisuuteen jatkaa samalla tavalla, kattaen menojaan myymällä entisessä määrin omaisuuttaan.
Sen takia että verotulot pienenee. Tasaus perustuu käsittääkseni nimenomaan verotuloihin, ei maksu- tai vuokratuloihin.
http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;347;93748;385;161104;162153
Ja olen sittenkin väärässä, tasaus perustuu laskennalliseen eikä todelliseen verokertymään, luultavasti juuri siksi että muuten kunnilla olisi kaikenlaisia kikkailumahdollisuuksia.
tpyyluoma: ”Taloudellisesti kaikkein paras kunta Pääkaupunkseudulla olisi sellainen parin tuhannen asukkaan omakotitaloalue jossa ei nimenomaan ole mitään palveluita ml. yrityksiä eikä siten niiden vaatimaa infraa, mutta kunnallisvero tuottaa kivasti.”
Tässähän se ratkaisu sitten on. Helsingin kaupunginosat muutetaan itsenäisiksi kunniksi. Suurimman osan kohdalla tpyyluoman määrittely pätee varsin hyvin, eli palveluita on vähän eikä yrityksiäkään liiemmin ja hyvätuloisia asukkaita.
Ainoa ongelma tässä on – eivät ne kaupunginosat, joissa on paljon yritystoimintaa ja vähän asukkaita – vaan ne kaupunginosat, joihin päinvastaisista yrityksistä huolimatta on keskittynyt ihmisiä, joilla on pienet tulot tai ei ansiotuloja ollenkaan. Näistä kaupunginosista tulee kriisikuntia. Ilmeisesti valtio ei kuitenkaan voi pakkoliittää niitä naapureihinsa?
En siis oikeasti tarkoita, että näin pitäisi tehdä, mutta kannustimet osoittavat siihen suuntaan.
Tämä on toisen käden tietoa, eli siihen pitää suhtautua varauksella, mutta jos Helsingissä olisi esim. sellainen kaupungin päiväkoti, josta lapset käyvät vuosittain hoitajien kanssa ulkomaanmatkalla (ilman vanhempia), voisin kuvitella että siihen verovarojakin kuluu enemmän kuin kotimaassa tapahtuvaan retkeilyyn, minkä pitäisi mielestäni päiväkotitoiminnassa riittää.
Suoralta kädeltä sanon, ettei Helsingissä ole päiväkotia, jossa käåydään ulkomailla.
J: on, ensinnäkin se, ettei ole kiinni tahtoikäisessä lapsessa 24/7 auttaa jaksamaan ja toisekseen todennäköisyys sille, että kaltoinkohtelu käy ilmi kasvaa, kun on kontakteja ulkomaailmaan.
Aika usein näkee ehdotettavan, että päivähoito-oikeus pitäisi säilyttää vain lastensuojelulapsilla. Tässä on se heikkous, että aika paljon pahaa ehtii tapahtua ennen kuin lapsen kaltoinkohtelu käy ilmi ja perhe saa lastensuojeluleiman. Muutenkin tykkään, että kaikkien kannalta on parempi, että ongelmia ehkäistään ennalta.
Oikeastaan päivähoitoa parempi vaihtoehto tukea perheitä, joissa on alle kolmevuotiaita ja ainakin toinen vanhemmista kotona, olisi saada kunnalta joku auttamaan kotona ja pistämään väysynyt äiti nukkumaan. Tällainen järjestelmä toimi kuulemma vielä joskus 70-luvulla, mutta nykyään ei tunnu väkeä riittävän edes kaikkien yksinasuvien ja apua tarvitsevien vanhusten avuksi. Siksi lapsiperheet saavat sinnitellä omillaan.
1) Kaupungin työntekijöiden palkalliset vuosilomat lyhennetääm yksityisen sektorin tasolle. Lumesairauslomilta ei makseta palkkaa lainkaan.
2) Toimeentulotukea ei anneta auton ostoon eikä ulkomaanmatkoihin. Toimeentulotukea myönnetään vuokraan korkeintaan 200 eur/nenä/kk.
3) Pilipalijärjestöjen avustukset lopetetaan kokonaan ja kunnallisesta puoluetuosta luovutaan muutenkin.
Päivähoito ei taida oikein uupumukseen auttaa niin kauan kuin sitä saa pulloissa ja tölkeissä kaupasta.
Jos alkoholisteja meinaat, niin juuri näissä tapauksissa on todella tärkeää, että lapset pääsevät välillä kotoa pois ja perheen tilannetta tarkkailevat myös ammattilaiset.
Minulla oli kyllä mielessä ihan muuta: esimerkiksi synnytyksen jälkeinen masennus tai suuritarpeinen vauva. Kun helppojenkin lasten kanssa on terveenä rankkaa, niin en halua edes kuvitella, miten rankaksi elämä voi mennä, jos ei ole terve tai jos lapsi on poikkeuksellisen vaativa.