Politiikka on joukkueurheilua

Blogikom­men­toi­jat näyt­tävät pitävän eduskun­nan ryh­mäkuria kaiken pahan alku­na, joka vie yksit­täisen kansane­dus­ta­jan merk­i­tyk­sen. Jalka­pal­los­sa he var­maankin ihail­e­vat pelaa­jaa, joka ei alis­tu joukkueen nou­dat­ta­maan peli­tyyli­in, vaan sooloilee omiaan.

Ryh­mäkurin kavah­ta­jat ilmeis­es­ti kuvit­tel­e­vat, että päätök­set eduskun­nas­sa tehtäisi­in eduskun­nan ser­e­mo­ni­al­li­sis­sa täy­sis­tun­nois­sa. Tosin täl­laista väärää tietoa levitetään myös yhteiskun­taopin oppikir­jois­sa. Päätök­set on tehty paljon ennen sitä.

Päätök­set muo­dos­tu­vat hal­li­tus­puoluei­den luke­mat­tomien neu­vot­telu­jen tulok­se­na. Näi­hin neu­vot­telui­hin min­is­ter­it ja hei­dän avus­ta­jansa hake­vat yht­enään ”man­daatin” eduskun­taryh­miltä. Tämä on se vai­he, jos­sa kansane­dus­ta­jan val­ta on suurin. Asi­at on pitkälti ratkaistu jo nois­sa neu­vot­teluis­sa ennen kuin ne tule­vat eduskuntaan.

Eduskun­nas­sa hal­li­tuk­sen esi­tyk­siä voidaan valiokun­takäsit­telyssä muut­taa, mut­ta vain jos kaikkien hal­li­tus­puoluei­den valiokun­tavas­taa­vat tämän hyväksyvät – tai jos esit­televä min­is­teri tähän suostuu.

Vihreil­lä ei ole varsi­naista ryh­mäkuria, mut­ta ryh­män kan­taa vas­taan äänestämi­nen on ker­rot­ta­va etukä­teen ja se olisi hyvä osa­ta perustel­la.  Aika yht­enäis­es­ti on kuitenkin äänestetty.

Käsi­tys, että ryh­mäkuri veisi yksit­täisen kansane­dus­ta­jan val­lan on aivan kum­malli­nen. Hän­hän osal­lis­tuu sen ryh­män kan­nan muo­dostamiseen.  Ei sitä mis­tään ulkop­uolelta sanelle, ei ainakaan vihreis­sä. Jos saa puolelleen 15 kansane­dus­ta­jaa, se on viisi­toista ker­taa enem­män kuin jos huitoo yksinään ilmaan.

Aina on näitä oman profi­ilin­sa nos­ta­jia, jot­ka ryhtyvät indi­vid­u­al­is­teik­si suuren salin ser­e­mo­ni­as­sa. Yleen­sä tämä toi­mi kohdis­tuu oman puolueen kansane­dus­ta­jaan samas­sa vaalipi­iris­sä. Päätök­si­in näil­lä ei ole mitään vaiku­tus­ta, kos­ka hal­li­tus muo­doste­taan yleen­sä niin lev­eäl­lä poh­jalle, että muu­ta­man hajaää­nen se aina kestää. Joukkourheilus­ta luop­uneil­la kansane­dus­ta­jil­la ei muutenkaan ole mitään vaiku­tus­ta mihinkään, kos­ka he eivät luon­nol­lis­es­ti osal­lis­tu myöskään sen yhteisen kan­nan muodostumiseen.

On toki joitakin yksit­täisiä päätök­siä vaa­likau­den aikana, jot­ka tehdään oikeasti suures­sa salis­sa. Ne ovat yleen­sä niitä oman­tun­non kysymyk­siä, jois­sa kansane­dus­ta­jille on annet­tu vapaat kädet, eli puolueet eivät edes yritä muo­dostaa niihin kantaa.