Politiikka on joukkueurheilua

Blo­gi­kom­men­toi­jat näyt­tä­vät pitä­vän edus­kun­nan ryh­mä­ku­ria kai­ken pahan alku­na, joka vie yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan mer­ki­tyk­sen. Jal­ka­pal­los­sa he var­maan­kin ihai­le­vat pelaa­jaa, joka ei alis­tu jouk­ku­een nou­dat­ta­maan peli­tyy­liin, vaan soo­loi­lee omiaan.

Ryh­mä­ku­rin kavah­ta­jat ilmei­ses­ti kuvit­te­le­vat, että pää­tök­set edus­kun­nas­sa teh­täi­siin edus­kun­nan sere­mo­nial­li­sis­sa täy­sis­tun­nois­sa. Tosin täl­lais­ta vää­rää tie­toa levi­te­tään myös yhteis­kun­tao­pin oppi­kir­jois­sa. Pää­tök­set on teh­ty pal­jon ennen sitä.

Pää­tök­set muo­dos­tu­vat hal­li­tus­puo­luei­den luke­mat­to­mien neu­vot­te­lu­jen tulok­se­na. Näi­hin neu­vot­te­lui­hin minis­te­rit ja hei­dän avus­ta­jan­sa hake­vat yhte­nään ”man­daa­tin” edus­kun­ta­ryh­mil­tä. Tämä on se vai­he, jos­sa kan­san­edus­ta­jan val­ta on suu­rin. Asiat on pit­käl­ti rat­kais­tu jo nois­sa neu­vot­te­luis­sa ennen kuin ne tule­vat eduskuntaan.

Edus­kun­nas­sa hal­li­tuk­sen esi­tyk­siä voi­daan valio­kun­ta­kä­sit­te­lys­sä muut­taa, mut­ta vain jos kaik­kien hal­li­tus­puo­luei­den valio­kun­ta­vas­taa­vat tämän hyväk­sy­vät – tai jos esit­te­le­vä minis­te­ri tähän suostuu.

Vih­reil­lä ei ole var­si­nais­ta ryh­mä­ku­ria, mut­ta ryh­män kan­taa vas­taan äänes­tä­mi­nen on ker­rot­ta­va etu­kä­teen ja se oli­si hyvä osa­ta perus­tel­la.  Aika yhte­näi­ses­ti on kui­ten­kin äänestetty.

Käsi­tys, että ryh­mä­ku­ri vei­si yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan val­lan on aivan kum­mal­li­nen. Hän­hän osal­lis­tuu sen ryh­män kan­nan muo­dos­ta­mi­seen.  Ei sitä mis­tään ulko­puo­lel­ta sanel­le, ei aina­kaan vih­reis­sä. Jos saa puo­lel­leen 15 kan­san­edus­ta­jaa, se on vii­si­tois­ta ker­taa enem­män kuin jos hui­too yksi­nään ilmaan.

Aina on näi­tä oman pro­fii­lin­sa nos­ta­jia, jot­ka ryh­ty­vät indi­vi­dua­lis­teik­si suu­ren salin sere­mo­nias­sa. Yleen­sä tämä toi­mi koh­dis­tuu oman puo­lu­een kan­san­edus­ta­jaan samas­sa vaa­li­pii­ris­sä. Pää­tök­siin näil­lä ei ole mitään vai­ku­tus­ta, kos­ka hal­li­tus muo­dos­te­taan yleen­sä niin leveäl­lä poh­jal­le, että muu­ta­man haja­ää­nen se aina kes­tää. Jouk­kour­hei­lus­ta luo­pu­neil­la kan­san­edus­ta­jil­la ei muu­ten­kaan ole mitään vai­ku­tus­ta mihin­kään, kos­ka he eivät luon­nol­li­ses­ti osal­lis­tu myös­kään sen yhtei­sen kan­nan muodostumiseen.

On toki joi­ta­kin yksit­täi­siä pää­tök­siä vaa­li­kau­den aika­na, jot­ka teh­dään oikeas­ti suu­res­sa salis­sa. Ne ovat yleen­sä nii­tä oman­tun­non kysy­myk­siä, jois­sa kan­san­edus­ta­jil­le on annet­tu vapaat kädet, eli puo­lu­eet eivät edes yri­tä muo­dos­taa nii­hin kantaa.

151 vastausta artikkeliin “Politiikka on joukkueurheilua”

  1. no niin, nyt pää­sit­kin sii­hen yti­meen ehkä tahtomattasi.

    Onko tuon kir­joi­tuk­se­si jäl­keen vie­lä perus­tei­ta vie­dä pre­si­den­tin val­ta pois koko­naan hallituspuolueille?

    Par­la­me­ta­ris­mi ei ole demo­kra­ti­aa, vaan pii­los­sa ole­van kabi­net­ti­val­lan pönkittämistä.

  2. Tämä on aivan sel­vää, ja ihmet­te­len ihmi­siä, jot­ka eivät ymmär­rä mik­si ryh­mä­ku­ri on vält­tä­mä­tön­tä edus­tuk­sel­li­sen demo­kra­tian toimimiselle.

    Mut­ta aivan toi­nen kysy­myk­sen­sä on ajat­te­lun ja ilmai­sun vapaus, ja miten ja mik­si se oli­si soo­loi­lua. Mil­lä tapaa se vai­kut­tai­si ryh­män toi­min­taan, mit­kä oli­si­vat hen­ki­lö­koh­tai­sia tai ryh­män etua sil­mäl­lä pitä­viä perus­tei­ta sii­tä pidät­ty­mi­sel­le, mitä ovat yksi­lön ja ryh­män väli­seen dyna­miik­kaan vai­kut­ta­vat psy­ko­lo­gi­set, sosi­aa­li­set, iden­ti­tee­til­li­set ynnä muut sel­lai­set teki­jät. Se oli­si jo pal­jon mie­len­kiin­toi­sem­pi kysy­mys poh­dit­ta­vak­si poli­tii­kan, poliit­ti­sen kes­kus­te­lun ymmär­tä­mi­sen ja hah­mot­ta­mi­sen kannalta.

  3. Paa­vo: Hal­li­tuk­sen on nau­tit­ta­va edus­kun­nan luot­ta­mus­ta. Jos edus­kun­nan enem­mis­tö kat­soo, että hal­li­tus ei ole toi­mi­nut kuin vas­tuul­lis­ta oli­si, edus­kun­ta voi pis­tää hal­li­tuk­sen vaih­toon. Pre­si­den­tin ei puo­les­taan tar­vit­se naut­tia edes omaa luot­ta­mus­taan, eikä pre­si­den­tin tar­vit­se edes rapor­toi­da teke­mi­si­ään kenel­le­kään. Eihän kukaan hän­tä voi­si erot­taa. Esi­mer­kik­si nimi­ty­s­asiois­sa mikä soo­loi­lu tahan­sa oli­si mahdollista.

    Toi­sek­seen on aika seka­vaa ulko­po­li­tii­kas­sa kun kir­jaus ulko­po­liit­tis­ten suh­tei­den hoi­ta­mi­ses­ta on “pre­si­dent­ti yhteis­toi­min­nas­sa hal­li­tuk­sen kans­sa”. Ei pre­si­den­tin tar­vit­se ker­toa toi­mis­taan UM:lle tai PM:lle. Tosin neu­vot­te­lu­kump­pa­nil­la voi olla aika seka­va olo, kenen kans­sa asias­ta pitäi­si puhua. Lisäk­si toi­meen­pa­no­val­ta on minis­te­reil­lä ja edus­kun­nal­la, jol­loin on hie­man has­sua, että ulko­mi­nis­te­ri jou­tuu toi­si­naan jää­mään kokouk­sen ulko­puo­lel­le, jot­ta pre­si­dent­ti pää­see paikalle.

  4. Hal­li­tuk­sen on nau­tit­ta­va edus­kun­nan luot­ta­mus­ta. Jos edus­kun­nan enem­mis­tö kat­soo, että hal­li­tus ei ole toi­mi­nut kuin vas­tuul­lis­ta oli­si, edus­kun­ta voi pis­tää hal­li­tuk­sen vaihtoon.”

    Jep. Näy­täp­päs mul­le sel­lai­nen enem­mis­tö­hal­li­tus joka äänes­tet­täi­siin edus­kun­nas­sa nurin, niin minä näy­tän sul­le Jou­lu­pu­kin naa­ma­rin takana.

    Suo­me­lai­ses­sa toteu­tuk­ses­sa par­la­men­ta­ris­mi on val­lan vien­ti isos­ta salis­ta taka­huo­nei­siin, ei mitään muuta.

  5. no jos ryh­mä­ku­ri on ensiar­voi­sen tär­keät niin mik­si meil­lä Suo­mes­sa on hen­ki­lö­vaa­lit, eikö oli­si sil­loin jär­ke­väm­pi äänes­tää Ruot­sin tavoin puo­luei­den pit­kiä listoja?

    Ruot­sin mal­li on parem­pi mie­les­tä­ni kos­ka siel­lä äänes­tä­jä pää­see valit­se­maan peri­aat­tees­sa eri hal­li­tus­oh­jel­mis­ta ennen vaaleja.

  6. Ongel­ma ryh­mä­ku­ris­sa on lähin­nä sii­nä, että hal­li­tus ei iki­nä Suo­mes­sa kaa­du. Par­la­men­ta­ris­mi on demo­kra­ti­aa vain sii­nä tapauk­ses­sa, että edus­kun­ta todel­la käyt­täi­si val­taa. Suo­ma­lai­nen par­la­men­ta­ris­mi on kui­ten­kin sitä, että hal­li­tus käyt­tää val­taa, ja edus­kun­ta on hal­li­tuk­sen jat­ke, nimel­lis­tä oppo­si­tio­ta lukuunottamatta. 

    En ole samaa miel­tä vah­vo­jen pre­si­dent­tien perään hai­kai­le­vien kans­sa sii­tä, että juu­ri pre­si­den­tin pitäi­si hajot­taa hal­li­tus, se teh­tä­vä kuu­luu kyl­lä edus­kun­nal­le. Mut­ta edus­kun­nal­la pitäi­si olla mah­dol­li­suus todel­la jos­kus käyt­tää tätä val­taa. Ryh­mä­ku­rin ja enem­mis­tö­hal­li­tus­ten kult­tuu­ris­sa näin ei ole. Ja sil­loin par­la­men­ta­ris­mi ei ole demokratiaa. 

    Vai äänes­te­tään­kö ministereistä?

    1. Oli­si­ko­han niin, että Mark­ku Uusi­paa­val­nie­meä ei vain Kes­kus­tas­sa pääs­te­tä nii­hin pöy­tiin, jois­sa talou­des­ta keskustellaan.

  7. Suu­ri osa laki­muu­tok­sis­ta ja ‑esi­tyk­sis­tä on sel­lai­sia, että kan­san­edus­ta­jat eivät tie­dä niis­tä höl­kä­sen pöläys­tä. Esi­tyk­set val­mis­te­lee vas­tuu­mi­nis­te­riön vir­ka­mies­kun­ta ja har­vem­min lakie­si­tyk­seen tulee edus­kun­nas­sa mer­kit­se­viä muu­tok­sia. On täy­sin mah­do­ton­ta, että yksit­täi­nen kan­san­edus­ta­ja tun­ti­si jokai­sen esi­tyk­sen teks­tin ja sik­si mie­len­kiin­to suun­tau­tuu yleen­sä oman puo­lu­een aja­miin asioi­hin. Laki­tör­kyä tulee nyky­ään niin suun­nat­to­mas­ti, että kyl­lä kan­san­edus­ta­jien teh­tä­vä on lähin­na pai­naa nappia.

  8. Yhden äänen rat­kai­se­vuus pää­tök­sis­sä tapah­tuu lähes ainoas­taan diktatuurissa. 

    Jos jokai­nen kan­san­edus­ta­ja kävi­si hal­li­tus­neu­vot­te­lu­ja omis­ta näkö­kul­mis­taan, eikä ryh­mä ryh­män näkö­kul­mis­ta, kes­täi­si­vät hal­li­tus­neu­vot­te­lut koko vaa­li­kau­den ajan.

  9. Jus­si Airak­si­nen: Hal­li­tuk­sen on nau­tit­ta­va edus­kun­nan luot­ta­mus­ta. Jos edus­kun­nan enem­mis­tö kat­soo, että hal­li­tus ei ole toi­mi­nut kuin vas­tuul­lis­ta oli­si, edus­kun­ta voi pis­tää hal­li­tuk­sen vaihtoon.

    Ei Suo­mes­sa, meil­lä on kol­me suur­ta puo­luet­ta jois­ta aina kak­si on ker­ral­laan hal­li­tuk­ses­sa. Sii­hen rkp ja joku toi­nen apu­puo­lue niin meil­lä on aina enem­mis­tö­hal­li­tus. Väi­tät­kö siis että hal­li­tus­puo­luei­den kan­san­edus­ta­jat äänes­täi­si oman hal­li­tuk­sen­sa nurin, se kyl­lä olis mel­ko­sen kuri­ton­ta menoa.

  10. Mikä estää muo­dos­ta­mas­ta ryh­miä tar­peen ja tilan­teen mukaan? Kun tie­de­tään, että on kysy­myk­siä, jot­ka jaka­vat väkeä useim­mis­sa puo­lueis­sa, niin mik­sei täl­lai­sia asioi­ta käsi­tel­täes­sä muo­dos­te­ta jouk­kuei­ta yli puo­lue­ra­jo­jen? Kun tie­de­tään, että esi­mer­kik­si avio­liit­to­lain muut­ta­mi­nen suku­puo­li­neut­raa­lim­paan suun­taan on var­mas­ti täl­lai­nen “oman­tun­non kysy­mys”, niin mik­si täl­lais­ta muu­tos­ta aja­vat eivät liit­tou­du ja pyri var­mis­ta­maan riit­tä­vää kan­na­tus­ta asialleen?

  11. @Tiiedemies

    hyvää poh­din­taa, minus­ta yksin­ker­tai­sin on se että pre­si­den­til­lä oli­si roo­li edus­kun­nan työskentelyssä.

    Perus­tus­laiss­sa on täl­lä het­kel­lä iso valu­vi­ka, joka liit­tyy pää­mi­nis­te­rin ase­maan. Käy­tän­nös­sä kukaan muu kuiin pää­mi­nis­te­ri ei voi erot­taa pää­mi­nis­te­riä. Ei hyvä, sen hedel­miä täs­sä ollaan nau­tit­tu mon­ta vuotta.

    Par­la­men­ta­ris­mi Suo­ma­lai­sel­la mal­lil­la tar­koit­taa vain ja ainoas­taan sat­tu­man­pää­mi­nis­te­rin val­taa joka on päl­tet­ty kaik­kial­la mual­la pait­si äänestyksessä. 

    Pää­mi­nis­te­ri­lä on nyky­ään se val­ta, joka aikai­sem­min oli pää­mi­nis­te­ril­lä ja pre­si­den­til­lä yhteen­sä. Pres­sa sen­tään vali­taan äänes­tyk­ses­sä, pää­mi­nis­te­rin valit­see puo­lu­eet. Ja Van­ha­nen valit­tiin pie­nim­pä­nä har­mi­na Jäät­teen­mäen jälkeen.

    Ei tuo ole demo­kra­ti­aa vaan harvainvaltaa.

    1. Anteek­si, mut­ta onhan meil­lä pää­mi­nis­te­ri (Jäät­teen­mä­ki) saa­nut edus­kun­nal­ta pot­kut mene­tet­ty­ään edus­kun­nan luottamuksen.

  12. Erit­täin hyvä asia tuo­da esille!

    Olen kui­ten­kin eri miel­tä kans­sa­si. Ker­rot, että pää­tök­set on teh­ty kau­an ennen ainoi­ta jul­ki­sia pää­tös­ti­lai­suuk­sia täy­sis­tun­to­ja, joi­ta kut­sut sere­mo­nial­li­sik­si. Eikö täs­sä ole sinun mie­les­tä­si mitään ongel­maa? Hal­li­tuk­sen minis­te­rit hake­vat man­daa­tin edus­kun­ta­ryh­mil­tä, ja sit­ten hal­li­tus­puo­lu­eet neu­vot­te­le­vat asiat hal­ki. Nämä molem­mat vai­heet toi­mi­vat kan­sal­ta täy­sin salas­sa, kabi­ne­teis­sa. Niin­pä äänes­tä­jäl­lä ei ole kos­kaan mitään mah­dol­li­suut­ta tode­ta, onko hänen äänes­tä­män­sä edus­ta­ja kos­kaan oikeas­ti aja­nut asi­aa jota lupa­si ajaa. Kan­san kui­ten­kin halu­taan antaa ymmär­tää, että pää­tök­siä ei ole salas­sa sovittu.

    Ongel­ma on olen­nai­ses­ti se, että kan­sal­ta ei juu­ri kos­kaan kysy­tä yksit­täi­sis­tä asiois­ta, vaan pake­teis­ta jot­ka kokoa­vat usei­ta kan­to­ja. Ja kun äänes­tää ehdo­kas­ta jon­ka paket­ti on suun­nil­leen halut­tu (jos sel­lai­sen täs­sä kon­sen­sus­maas­sa löy­tää), ei voi oikeas­ti tie­tää mitä pake­tin osaa tul­laan kos­kaan aja­maan ja mit­kä siel­lä oli­vat vain äänien kalas­te­lua: luvat­tu ehkä hyväs­sä tah­dos­sa­kin, mut­ta kabi­net­ti­neu­vot­te­luis­sa niin mar­gi­naa­lis­sa että eivät kos­kaan toteudu.

    Ryh­mä­ku­rin ja enem­mis­tö­hal­li­tus­ten maas­sa puo­luei­den kan­nat­taa hank­kia ehdok­kai­ta mah­dol­li­sim­man laa­jal­ta skaa­lal­ta saa­dak­seen mak­si­moi­tua puo­lu­eel­le tule­vat äänet. On kui­ten­kin sel­vää, että kabi­ne­teis­sa teh­dyis­sä neu­vot­te­luis­sa enem­män val­taa on puo­lue­joh­don mie­li­pi­teil­lä, kos­ka he edus­ta­vat enem­mis­töä puo­lue­ak­tii­ve­ja jot­ka äänes­ti­vät hei­dät joh­toon. Siten sel­lai­sen ehdok­kaan äänes­tä­mi­nen joka lupaa jotain joh­don mie­li­pi­teis­tä poik­kea­vaa on äänes­tä­jien kan­nal­ta huk­kaan hei­tet­tyä. Ja mitä enem­män ehdok­kai­ta on, sitä enem­män täl­lai­sia “tur­hia lupauk­sia” esit­tä­nei­tä ehdok­kai­ta myös vali­taan (mut­ta kos­ka aiheet jakau­tu­vat laa­jal­le, ne eivät pää­se voit­ta­maan vakiin­tu­nut­ta joh­don kan­taa), ilman että hei­dän poik­kea­vat kan­tan­sa kos­kaan pää­se­vät mar­gi­naa­lis­ta kabi­ne­teis­sa. Ja puo­lue­joh­to toki tie­tää, että hei­dän haja­ää­niä hara­voi­maan hank­ki­man­sa ehdok­kaat eivät kos­kaan pys­ty toteut­ta­maan lupauk­si­aan, joten tämä pet­tä­mi­nen on täy­sin tie­tois­ta ja jopa tahal­lis­ta. Asiois­ta todel­la päät­tä­vil­le on tie­tys­ti edul­lis­ta, että puo­lueis­sa on käy­tän­nös­sä val­lat­to­mia edus­ta­jia joi­den on totel­ta­va ryhmäkuria.

    Point­ti­ni on, että äänes­tä­jän kulut­ta­jan­suo­ja on erit­täin heik­ko: hän jou­tuu valit­se­maan val­miis­ta pake­teis­ta vähi­ten huo­non, nel­jän vuo­den välein tie­tä­mät­tä mikä osa pake­tis­ta tulee ole­maan mer­ki­tyk­sel­li­nen ja mikä ei, ja saa­mat­ta kos­kaan sel­vil­le miten valit­tu ehdo­kas oikeas­taan saa­maan­sa val­taa kabi­ne­teis­sa käytti.

    Tähän näh­den, eikö ole ymmär­ret­tä­vää että ihmi­siä tur­haut­taa äänes­tää? Ja että voi­si edes yrit­tää kek­siä paran­nuk­sia eikä vain pyr­kiä torp­paa­maan muu­tos­ta joka olen­nai­ses­ti vakiin­nut­taa val­taa niil­le joil­le nykyi­nen sopii (puo­lue­joh­dot ja ase­miin­sa istu­te­tut poliit­ti­ses­ti vali­tut virkamiehet)? 

    Välit­tö­mäs­ti mie­leen tulee seu­raa­vat ehdotukset:
    1. Suo­rat kan­sa­nää­nes­tyk­set, kan­sa­lais­aloit­teet. Näis­tä on puhut­tu muu­al­la pal­jon, mut­ta aina­kin kan­sa voi­si ottaa kan­taa asioi­hin suo­raan, eikä tar­vit­si­si tyy­tyä pelk­kiin epä­tyy­dyt­tä­viin paket­tei­hin kysee­na­lai­sel­la vaikutuksella.
    2. Mitä jos kabi­net­ti­neu­vot­te­lut oli­si­vat jul­ki­sia? Sil­loin äänes­tä­jät aina­kin näki­si­vät mitä hei­dän edus­ta­jan­sa todel­la teke­vät äänien­sä eteen. Olen kuul­lut vas­tus­tet­ta­van valio­kun­ta­kä­sit­te­ly­jen jul­kis­ta­mis­ta vas­taan sil­lä, että edus­ta­jat alkai­si­vat teh­dä vaa­li­työ­tä valio­kun­nis­sa eikä hom­mia hoi­det­tai­si oikeas­ti. Mut­ta eikö äänes­tä­jien “miel­lyt­tä­mi­nen” ole edus­ta­jien työ­tä? Jos kult­tuu­ria sai­si muu­tet­tua sel­lai­sek­si, että kabi­net­ti­neu­vot­te­lut oli­si­vat jul­ki­sia (ja nii­den taak­se ilmaan­tu­vat salai­set neu­vot­te­lut oli­si­vat pahek­sut­ta­via), kaik­ki edus­ta­jan­työ oli­si jul­kis­ta ja kan­sa voi­si todel­la val­voa edus­ta­ji­aan. Jul­ki­sia neu­vot­te­lui­ta tuli­si sen ver­ran pal­jon, että kaik­kia ei leh­dis­tö­kään jak­sai­si repos­tel­la, mut­ta tär­kei­tä neu­vot­te­lui­ta ei voi­si pitää kan­sal­ta salassa.
    3. Kun Osmo­kin heit­te­lee sil­loin täl­löin koe­pal­lo­ja, mitä jos puo­luei­ta ei oli­si, kaik­ki ehdok­kaat meni­si­vät edus­kun­taan itse­nään, asiat pää­tet­täi­siin täy­sis­tun­nois­sa eikä hal­li­tuk­ses­sa? Liit­tou­mat muo­dos­tui­si­vat asioi­den ympä­ril­le, ei hen­ki­löi­den. Joka asias­ta pitäi­si käy­dä neu­vot­te­lu­ja monien kans­sa (vaik­ka jos­sain mää­rin van­ho­jen liit­tou­mien perus­teel­la voi­si pää­tel­lä ketä mihin­kin kan­nat­taa kysel­lä), kyl­lä, mut­ta on myös hau­kut­tu sitä, että nyky­ään lake­ja teh­dään aivan lii­kaa aivan vää­riin asioi­hin. Jär­keis­tä­mäl­lä pois työ laeis­ta joi­ta ei val­vo­ta, joi­ta ei ole tar­koi­tus­kaan nou­dat­taa, jot­ka ovat vain “vies­te­jä”, jne., ehkä nii­tä oli­si neu­vo­tel­ta­vis­sa ole­va määrä?

    Ver­taus jal­ka­pal­loon on myös huo­no. Futik­ses­sa on yksi sel­keä tavoi­te, voit­taa peli saa­mal­la enem­män maa­le­ja kuin toi­nen jouk­kue, jol­loin sii­nä on jär­ke­vää toi­mia jouk­ku­ee­na kuri­na­lai­ses­ti yhtei­sen suun­ni­tel­man mukaan. Poli­tii­kas­sa näin ei ole. Itse asias­sa ver­taus joh­taa täs­mäl­leen samaan mie­li­ku­vaan kuin mikä kabi­net­ti­po­li­tii­kas­sa monen (myös minun) mie­les­tä mät­tää: puo­lue­joh­to mää­rit­te­lee mikä on yksi tavoi­te jota pitäi­si jah­da­ta jouk­ku­ee­na kuri­na­lai­ses­ti yhtei­sen suun­ni­tel­man mukaan. Jal­ka­pal­loi­li­jat eivät ole siel­lä mää­ri­tel­läk­seen pelin tavoit­teet uudel­leen, polii­ti­kot ovat. Jos polii­ti­kos­ta tulee jal­ka­pal­loi­li­ja, hän olen­nai­ses­ti pet­tää tarkoituksensa.

  13. Vih­rei­den kes­kus­te­lusi­vul­la käy­tiin taan­noin kes­kus­te­lua par­haas­ta argu­men­tis­ta. Eräs kes­ki­suu­ren kau­pun­gin val­tuu­tet­tu kir­joit­ti, että heil­lä paras argu­ment­ti on yleen­sä sosi­aa­li­de­mo­kraat­tien argumentti.

    Sama se on edus­kun­nas­sa. Oppo­si­tion argu­men­teil­la ei ole mitään arvoa ja hal­li­tuk­ses­sa­kin pie­nen puo­lu­een argu­ment­ti on aika pie­ni. Kepun argu­men­tit ovat täl­lä het­kel­lä eni­ten oikeita.

    Vih­reil­le saat­tai­si teh­dä hyvää jää­dä oppo­si­tioon. Tuli­si aikaa miet­tiä ja ottaa askel taak­se­päin omil­le juu­ril­leen eli ympäristöasioihin. 

    Oli­ko­han se evers­ti, joka tääl­lä kir­joit­ti, että Suo­mes­ta puut­tuu ympä­ris­tö­puo­lue. Samaa mieltä.

  14. BRG kir­joit­ti: “Ei Suo­mes­sa, meil­lä on kol­me suur­ta puo­luet­ta jois­ta aina kak­si on ker­ral­laan hal­li­tuk­ses­sa. Sii­hen rkp ja joku toi­nen apu­puo­lue niin meil­lä on aina enem­mis­tö­hal­li­tus. Väi­tät­kö siis että hal­li­tus­puo­luei­den kan­san­edus­ta­jat äänes­täi­si oman hal­li­tuk­sen­sa nurin, se kyl­lä olis mel­ko­sen kuri­ton­ta menoa.”

    Muo­dol­li­ses­ti­han yhtä minis­te­riä ei pys­ty erot­ta­maan, vaan koko hal­li­tus hajo­te­taan ja vali­taan uusi hal­li­tus. Vii­mek­si jos Ilk­ka Kaner­va ei oli­si itse suos­tu­nut eroa­maan, hänet oli­si ero­tet­tu. Sitä ennen vuon­na 2003 Jäät­ten­mäen hal­li­tus kes­ti vain muu­ta­man kuu­kau­den. Onhan näitä.

    1. Yksi minis­te­ri voi­daan erot­ta aja on saa­nut­kin hen­ki­lö­koh­tai­sen epä­luot­ta­mus­lauseen. Pää­mi­nis­te­rin ero mer­kit­see koko hal­li­tuk­sen eroa.

  15. Jos Mark­ku Uus­paa­val­nie­meä ei pääs­te­tä nii­hin pöy­tiin mis­sä asiois­ta pää­te­tään, sehän on nime­no­maan tätä “joh­to päät­tää, puo­lue seu­raa” ‑demo­kra­ti­aa. Joka siis on demo­kra­tias­ta aika pirun kaukana.

    1. J:
      Vali­tuk­set Keskustalle.
      Kes­kus­tal­la on kah­den ker­rok­sen kan­san­edus­ta­jia. Oikei­ta, val­taa käyt­tä­viä ja sit­ten julk­ki­seh­dok­kai­ta, joi­den teh­tä­vä­nä on kerä­tä puo­lu­eel­le ääniä. Vih­reil­lä ei ole tätä mah­dol­li­suut­ta, kos­ka valio­kun­nis­sa on vain yksi edus­ta­ja, jol­loin kaik­kien on osat­ta­va asiansa.

  16. Onko dema­reil­la ja kokoo­muk­sel­la samoin kak­si kerrosta?

    Käy­tänns­sä minis­te­ri ero­te­taan vas­ta, kun jul­ki­nen pai­ne nousee niin suu­rek­si että se alkaa uha­ta puo­lu­een puheen­joh­ta­jaa. Käy­tän­nös­sä siis median käsis­sä. Minis­te­rin töp­päyk­sien vaka­vuu­del­la ei tun­nu ole­van mitään vai­ku­tus­ta asi­aan. Jyr­ki Viro­lai­sen mukaan tämä joh­tuu sii­tä, että minis­te­rien syyt­tä­mi­nen on tahal­laan teh­ty niin vai­keak­si: http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2010/09/321-ministereiden-syytesuoja-aikansa.html

    Et ota mitään kan­taa pidem­pään mielipiteeseeni?

  17. Jäät­teen­mä­ki ero­si itse, kun hänel­le oli ker­rot­tu, ettei hänel­lä ole edus­kun­nan enem­mis­töä takanaan.”

    HAH! Tuo ei pois­ta perus­tus­lain ongel­maa joka kon­kre­ti­soi­tui Van­ha­sen kaudella.

  18. KOMMENNTEIHIN ILMAANTUI TÄLLAINEN VIESTI, JOSSA ASIANOMAINEN OLI PATSI ILMOITTANUT PEKKA HAAVISTON LÄHETTÄJÄKSI MYÖS HÄNEN EDCUSKUNTAOSOITTEENSA SÄHKÖPOSTIOSOITTEEKSI. IP-NUMERO EI KUITENKAAN VIITANNUT EDUSKUNTAAN PÄINKÄÄN. PIDÄN IDENTITETTIVARKAUTTA RIKOKSENA JA OLEN HYVIN HERKKÄ ILMOITTAMAAN NE POLIISILLE, VAIKKA YRITYS OLISI NIIN TÖKERÄ KUIN TÄSSÄ (OS)

    Kuu­lin että Hel­sin­gis­sä on alka­mas­sa mus­ta­lai­sen­tu­hoa­mis­kil­pai­lu jos­sa sinä Ode olet tuo­ma­ri­na? Aika hur­jaa jos olet men­nyt täl­lai­seen mukaan.

  19. Täs­sä maas­sa kukaan ei voi erot­taa pää­mi­nis­te­riä kuin pää­mi­nis­te­ri itse, kos­ka käte­vyys­syis­tä muo­dos­te­taan aina enem­mis­tö­hal­li­tus ja kos­ka käte­vyys­syis­tä aina suu­rim­man puo­lu­een pj on pm.

    Ei tämä ole mitään demo­kra­ti­aa, vaan lähin­nä sen irvi­ku­va. Näy­tel­mä, jos­sa ei mis­sään vai­hees­sa äänes­tyk­sel­lä vai­ku­te­ta mihin­kään. Puo­lu­eet valit­se­vat sen hen­ki­lön, jol­la on Kek­ko­sen ja hal­li­tuk­sen val­ta. Sitä tar­koit­taa suo­ma­lai­nen parlamentarismi.

  20. Ker­taus. Ilk­ka Kaner­va; Kun tun­net­te minut, tun­net­te äänes­tä­jä­ni. Ilmai­su on niin nero­kas, että se ei voi olla Kaner­van keksimä.

    Mitä ilmai­su ker­too äänes­tä­jis­tä, kun Toni Hal­me ja monet muut aita­juok­si­jat, juok­si­jat, pai­ni­jat tms. pää­se­vät edus­kun­taan. Se ker­too sen, että äänes­tä­jä uskoo, että juok­se­mal­la sata­sen lujaa, on myös hyvä kansanedustaja.

    On syy­tä lai­na­ta tähän per­su­jen perus­i­sää Veik­ko Ven­na­moa; kyl­lä kan­sa tie­tää. Timo Soi­ni on läk­syn­sä luke­nut. Kyl­lä kan­sa tietää.

  21. JOS poli­tiik­ka on jouk­kueur­hei­lua, MIKSI edus­kun­nas­sa on vain yksilöurheilijoita?
    Kal­lio­mä­ki, Asell, Mie­to, Mati­kai­nen-Kals­ström… Ei yhtään MM-kiek­ko­lei­jo­naa, ei huip­pu­fu­taa­jaa. Uus­paa­val­nie­mi­kin oli yksi­lö­ur­hei­li­ja jouk­ku­een sisällä.

    Oli­si­ko niin, että poli­tiik­ka on jouk­kueur­hei­lua vain nii­den mie­les­tä, jot­ka jouk­kuet­ta joh­ta­vat, eli jot­ka saa­vat tah­ton­sa läpi? Hei­dän etun­sa mukais­ta on tie­tys­ti levi­tel­lä vää­rää myyt­tiä poli­tii­kas­ta jouk­kueur­hei­lu­na ihan samaan tapaan kuin elii­til­lä aika­naan oli edul­lis­ta levi­tel­lä vää­rää myyt­tiä yksin­ker­tai­ses­ta, mut­ta rehel­li­ses­tä Suo­men työkansasta. 

    Oli­si­ko kyky puhal­taa yhteen hii­len polii­ti­kol­le hyveen sijas­ta päin­vas­toin lähes koh­ta­lo­kas omi­nai­suus? Silk­ka val­lan­ha­lu ja egois­mi, medioi­tu­mi­sen myö­tä yhä enem­män myös nar­sis­mi, ennus­ta­vat lois­ta­vam­paa uraa?

    1. Kal­lio­mä­ki, Asell, Mie­to, Mati­kai­nen-Kals­ström… Ei yhtään MM-kiek­ko­lei­jo­naa, ei huip­pu­fu­taa­jaa. Uus­paa­val­nie­mi­kin oli yksi­lö­ur­hei­li­ja jouk­ku­een sisäl­lä. Unoh­dit Las­se Vireinin
      Nois­ta Kal­lio­ma­ki on poik­keus säännöstä.

  22. Jus­si Airaksinen:
    Tapauk­set Kaner­va ja Jäät­ten­mä­ki tus­kin edus­ta­vat kovin hyvin tuo­ta alku­pe­räis­tä kom­ment­tia­si “edus­kun­ta voi pis­tää hal­li­tuk­sen vaih­toon”. Tuli­ko aloi­te erot­taa ko. minis­te­rit edus­kun­nal­ta vai olis­ko media kun kyse­li kyse­le­mis­tään “aiot­te­ko ero­ta” ja edus­kun­ta tuli peräs­sä kun ei muu­ta voi­nut. Mikä­hän oli se poliit­ti­nen suun­nan­muu­tos johon edus­kun­ta pyr­ki ja jon­ka saa­vut­ti hal­li­tus­ta noin kyrmyyttämällä?
    Se var­si­nai­nen point­ti ja ongel­ma on että edus­kun­ta ei pys­ty miten­kään vai­kut­ta­maan hal­li­tuk­sen pää­tök­siin. Yhden minis­te­rin eroa­mi­nen tis­si­vies­tien tms. takia ei muu­ta hal­li­tuk­sen poli­tiik­kaa tuu­maa­kaan. Vii­mei­sin pää­mi­nis­te­ri­vaih­dos se vas­ta edus­kun­nan voi­man­näy­tös­tä oli­kin, sii­nä todel­la osoi­tet­tiin kaa­pin paik­ka, kuka tääl­lä määrää!

  23. Kuka Jäät­teen­mäel­le ker­toi ja mikä tie­to hänel­lä oli enem­mis­tön mie­li­pi­teis­tä? Vai ker­toi­ko hänel­le oman puo­lu­een (muu) joh­to puhut­tu­aan mui­den hal­li­tus­puo­luei­den joh­don kans­sa, kysy­mät­tä edus­ta­jil­ta ylei­sem­min? (En oikeas­ti tie­dä, valaiskaa.)

  24. Suo­rat kan­sa­nää­nes­tyk­set, kansalaisaloitteet.”

    Jos tuo ei ole kan­na­tet­ta­va asia, niin voi­daan suo­raan vetää se joh­to­pää­tös, että vas­taan­pa­ni­jat joko eivät halua kan­sa­lais­ten pää­se­vän sot­ke­maan hei­dän tou­hu­jaan (8% pal­kan­ko­ro­tus, pak­ko­ruot­si, sosi­aa­li­pe­rus­tei­nen maa­han­muut­to ym. ym.) hämä­rä­tou­hu­jaan, tai sit­ten te kaik­ki pidät­te mei­tä mui­ta lii­an tyh­mi­nä päät­tä­mään omis­ta asioistamme.

    Myös Soi­nin­vaa­ra näyt­tää kuu­lu­van tuo­hon ryh­mään, mut­ta kum­pi sinul­la on syy­nä Osmo?

    Sit­ten mie­lel­lä­ni kuu­li­sin Osmol­ta, mitä Vih­rei­den työ­voi­ma­mi­nis­te­ri Anni Sin­ne­mä­ki on saa­nut aikaan viran­hoi­dos­saan? Yksi­kin sel­keäs­ti työl­li­syyt­tä kohen­ta­nut asia, siis mikä­li sel­lai­nen edes kuu­luu työ­voi­ma­mi­nis­te­rin tehtäviin?

    Mm. Maa­han­muut­to­mi­nis­te­ri Astrid Thor­sil­le­han ei kuu­lem­ma, hänen omien sano­jen­sa mukaan, kuu­lu se pal­jon­ko sosi­aa­li­nen maa­han­muut­to maksaa.
    .

  25. Ei demo­kra­tian kan­nal­ta niin­kään edus­kun­ta ongel­ma ole kuin tämä län­ti­sen maa­il­man tsa­ris­ti­sin eli kes­ki­te­tyin hal­lin­to. Muut ovat liit­to­val­tioi­ta tai aina­kin on edus­tuk­sel­li­nen maa­kun­ta­hal­lin­to, kuten Ruot­sis­sa. Sveit­sis­sä hajau­tus kan­sa­nää­nes­tyk­si­neen on vie­ty huippuunsa.

    Nyt Suo­mes­sa kes­ki­te­tään kun­tia PARAS hank­keen nimis­sä. Syn­tyy vai­ku­tusuu­pe­loa oman koti­seu­dun asioi­hin. Jopa enti­nen itä-blok­ki­maa Puo­lan Var­so­va pitää sisäl­lään 18 edus­tuk­sel­li­sia hal­lin­to­kun­taa. Tsaa­rin perus­ta­mas­sa Hel­sin­gis­sä näh­dään mär­kiä unia, että Suo­mes­sa oli­si vain yksi kun­ta ja sen nimi oli­si Helsinki.

    Käsit­tääk­se­ni Osmo on pai­kal­li­sen vai­kut­ta­mi­sen kannattaja.

  26. Tääl­lä on joil­la­kin outo käsi­tys edus­kun­nan teh­tä­vis­tä ja toi­min­ta­ta­vois­ta. Edus­kun­nan kes­kei­sin teh­tä­vä on lakien sää­tä­mi­nen sekä tulo- ja menoar­vios­ta päät­tä­mi­nen (on sil­lä toki mui­ta­kin teh­tä­viä). Lakien val­mis­te­lu vaa­ti pit­kä­jän­teis­tä vir­ka­mies­ko­neis­ton työ­tä, lukuis­ten asian­tun­ti­joi­den kuu­le­mis­ta ja eri poliit­tis­ten pre­fe­rens­sien yhteen­so­vit­ta­mis­ta. On sel­vä, että salis­sa tapah­tu­va argu­men­taa­tio on lähin­nä tätä oman poliit­ti­sen pre­fe­rens­sin tai pain­opis­teen, näkö­kul­man ilmai­sua ja perus­te­lua. Mut­ta pää­tös teh­dään yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä tätä kaik­kea taus­ta-aineis­toa ja val­mis­te­li­joi­den ammat­ti­tai­toa hyväk­si käyt­täen. Ja minä aina­kin luo­tan enem­män alan asian­tun­ti­jaan kuin ama­töö­riin (joi­ta edus­ta­jat ovat useim­mis­sa asiois­sa). He tuo­vat jul­ki vain poliit­ti­set pre­fe­rens­sin­sä (tai puolueen).
    Ryh­mä­ku­ri on ehkä huo­no sana. Mut­ta hen­ki­lö, joka aina tekee oman pään­sä mukaan, eikä sopeu­du sään­töi­hin — ja ymmär­rä että jos­kus minun näke­myk­se­ni voit­taa, jos­kus jon­kun toi­sen — on kuin lap­si, joka aina pitää pään­sä. Ei yhtei­siä asioi­ta niin voi hoitaa.
    Miten se kävi­si fir­man, jos joh­to­ryh­mä ensin kes­kus­te­li­si, teki­si enem­mis­tö­pää­tök­siä, mut­ta jon­ka jäl­keen parin yksi­kön vetä­jät alkai­si­vat kui­ten­kin ‘soo­loil­la’?

  27. On mie­len­kiin­toi­nen kysy­mys miten äänes­tä­jien pre­fe­rens­sit lop­pu­jen lopuk­si vai­kut­ta­vat toteu­tet­ta­vaan poli­tiik­kaan. Ja toi­saal­ta mikä on yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan roo­li. Pitää­kö vuo­sia toi­mia lojaa­li­na “puo­lu­een sotu­ri­na” että pää­see edes hie­man mais­ta­maan val­taa? Englan­nis­sa tun­ne­taan ter­mi Back Benc­hers, joka tar­koit­taa mität­tö­män vai­ku­tus­val­lan omaa­vaa puo­lu­een edustajaa.

    Mie­len­kiin­toi­sem­pi kysy­mys on vir­ka­mies­kun­nan roo­li edus­tuk­sel­li­ses­sa demo­kra­tias­sa. Täs­sä kan­nat­taa heit­tää mäkeen kaik­ki teo­ri­soi­dut ide­aa­li­tyy­pit ja tut­kia todellisuutta…

  28. Kom­men­teis­sa on vali­tet­tu sitä, että edus­kun­ta ei pys­ty vai­kut­ta­maan hal­li­tuk­sen pää­tök­siin (BRG), ja että enem­mis­tö­hal­li­tus­ta ei edus­kun­ta pys­ty äänes­tä­mään nurin (Paa­vo Häi­kiö). Mikä ongel­ma enem­mis­tö­hal­li­tus on? Enemm­mis­tö­hal­li­tus on hal­li­tus, joka on pys­tyt­ty muo­dos­ta­maan vaa­li­tu­lok­sen perus­teel­la. Täs­sä mie­les­sä äänes­tä­jät valit­se­vat hal­li­tuk­sen ja har­joi­te­tun politiikan.

  29. Soi­nin­vaa­ran kir­joi­tus ker­too lähin­nä sen, mik­si meil­lä ei ole demo­kra­ti­aa vaan puo­lue­val­taa. Pait­si että puo­lu­eet ovat edus­kun­nas­sa sää­tä­mäs­sä lake­ja, ne ovat hal­lin­nos­sa pane­mas­sa nii­tä toi­meen ja käyt­tä­vät myös tuomiovaltaa. 

    Ylin­ta toi­meen­pa­no­val­taa käyt­tä­vät tie­tys­ti minis­te­rit, mut­ta maan tavan mukaan viras­to­jen ylim­mät joh­ta­jat ja vähän muut­kin ovat toi­mes­saan puo­luei­den man­daa­til­la. Niin kuin tämä ei vie­lä riit­täi­si, myös oikeus­lai­tos kor­keim­man oikeu­den jäse­nis­tä kärä­jä­oi­keuk­sien lau­ta­mie­hiin on puo­luei­den hal­lus­sa. Media toi­si­naan kohi­see, kun eri­näi­siin vir­koi­hin nimi­te­tään epä­pä­te­viä poliit­ti­sia broi­le­rei­ta ja kos­ke­loi­ta, mut­ta sit­ten jo unohdetaan.

    Ei tar­vit­se ihme­tel­lä mik­si Suo­mes­sa on liki­pi­täen län­si­mai­den kor­kein veroas­te. Hyvin­voin­tiyh­teis­kun­nan kans­sa sil­lä ei ole mitään teke­mis­tä, ainoas­taan sen, että suun­nat­to­mat loi­sor­ga­ni­saa­tiot ovat täs­sä maas­sa val­las­sa. Sit­ten tasai­sin välia­join jär­jes­te­tään vaa­lis­pek­taak­ke­li, jos­sa loi­sor­ga­ni­saa­tiot kisaa­vat kes­ke­nään kan­sa­lais­ten äänistä. 

    En edes usko kirjoittamaani.

  30. Jouk­kueur­hei­lus­ta vie­lä. Olen seu­ran­nut mie­len­kiin­nol­la 8‑vuotiaan per­heen­jä­se­ne­ni säh­lyt­ree­ne­jä. Jokai­nen joka saa pal­lon kul­jet­taa sitä pää­sään­töi­ses­ti niin kau­an, kun­nes menet­tää se. Ja kun on nurk­kaan ahdis­tet­tu, rois­kai­see pal­lon maa­lia koh­ti, jos­ta joku sen aina jos­kus rois­kai­see sisään. Ne jot­ka ymmär­tä­vät syöt­tää, voit­ta­vat. Ja tämän ymmär­rys lisään­tyy vuo­si vuodelta.
    Itse­kin olen pela­nut poru­kois­sa, ja sie­lä­kin aina löy­tyy nii­tä, jot­ka halua­vat itse kul­jet­taa lop­puun (yleen­sä pal­lon menet­tä­mi­seen) saak­ka. Lopul­ta huo­maan yleen­sä syöt­tä­vä­ni lähin­nä sel­lai­sel­le, jon­ka tie­dän syöt­tä­vän sen pal­lon koh­ta takaisin.
    Ryh­mä­ku­ri on sana­na huo­no, sil­lä ‘luon­to’ hoi­taa asian. Joka halu­aa pela­ta yksin, saa pela­ta yksin. Mut­ta tur­ha sit­ten valit­taa, että jää yksin, eikä kukaan ‘kuun­te­le’. Täl­lai­sel­le ihmi­sel­le jää vaih­toeh­dok­si vain suu­ren mete­lin pitä­mi­nen, vail­la todel­lis­ta vaikutusvaltaa.

  31. Rii­tal­ta erin­omai­nen ehdotus!

    Minä­kin olen haa­veil­lut mal­lis­ta, jos­sa puo­lu­eet hävi­tet­täi­siin, edus­ta­jat valit­tai­siin hen­ki­lö­vaa­lil­la, ja sit­ten kun­kin kysy­myk­sen koh­dal­la he muo­dos­tai­si­vat par­haak­si kat­so­man­sa liit­tou­tu­mat. Edus­kun­nal­le voi­tai­siin vaik­ka­pa koo­da­ta kes­kus­te­lu­pals­ta verk­koon, jos­sa aihei­ta alus­ta­vas­ti käsi­tel­täi­siin kaik­kien edus­ta­jien näh­den. Sit­ten ne, jot­ka koki­si­vat hyväk­si yhdis­tää voi­man­sa, voi­si­vat teh­dä sen. Seu­raa­val­la ker­ral­la kokoon­pa­no voi­si olla aivan toinen.

    Tai sit­ten toi­nen vaih­toeh­to: äänes­tä­jät valit­si­si­vat jou­kon ehdok­kai­ta, joi­den äänes­tä­jä haluai­si muo­dos­ta­van yhden puo­lu­een. Asi­aan liit­ty­viä mate­maat­ti­sia haas­tei­ta kan­nat­taa var­maan jon­kun muun kuin minun miet­tiä.. Mut­ta jos äänes­tä­jät voi­si­vat jol­la­kin ilveel­lä edus­ta­jien valit­se­mi­sen lisäk­si muo­dos­taa puo­lu­eet, kun­kin puo­lu­een kiih­keän kes­kus­te­lun tulok­se­na muo­dos­tu­va kan­ta saat­tai­si vas­ta­ta kan­san toi­vei­ta pal­jon nykyis­tä parem­min. Lisäk­si yksit­täi­sen edus­ta­jan vas­tuun­tun­to korostuisi.

    Tie­dän itse­kin, etten tie­dä käy­tän­nön edus­kun­ta­työs­ken­te­lys­tä mitään. Juu­ri sik­si keh­taan­kin esit­tää näin höl­mö­jä ideoita. 🙂

  32. Kan­san­dus­ta­ja on edus­ta­jan­toi­mes­saan vel­vol­li­nen nou­dat­ta­maan vain oikeut­ta ja totuut­ta — mut­ta mikä on oikeus ja totuus kul­le­kin edustajalle?
    Ryh­mä­ku­ria ei ole oikeas­ti ole­mas­sa, mut­ta mikä­li edus­ta­ja halu­aa tul­la uudel­leen vali­tuk­si puo­lu­een tuki on ratkaiseva.
    Ja edus­kun­nas­sa on kak­si asi­aa: haluat­ko tulok­sia vai jul­ki­suut­ta. Jos haluat tulok­sia, hoi­dat asiat taus­tal­la. Jos haluat jul­ki­suut­ta, hoi­dat asiat kor­keal­la pro­fii­lil­la, mut­ta mikään ei mene läpi.
    Enti­sen edus­kun­ta-avus­ta­jan kokemuksella 😉

  33. Ryh­mä­ku­rin perus­ta tao­taan jo hal­li­tus­neu­vot­te­luis­sa. Hal­li­tuk­sen pitää toteut­taa joh­don­mu­kais­ta koko­nais­stra­te­gi­aa, tiet­tyä suun­ni­tel­mal­lis­ta lin­jaa ja jos­sa teh­dyt pää­tök­set tuke­vat ja täy­den­tä­vät toi­si­aan. Jokai­nen tuo­hon pöy­tään vaa­leis­sa saa­mal­laan man­daa­til­la yrit­tä­vä esit­tää omia tavoit­tei­taan, sit­ten nii­tä tasa­pai­no­tel­laan, kar­si­taan, sovi­tel­laan ja neu­vo­tel­laan kun­nes kom­pro­mis­si on syntynyt.
    Hal­li­tus­oh­jel­man kon­kreet­ti­ses­sa toteut­ta­mi­ses­sa aut­ta­vat vir­ka­mie­het. Sekin on täy­sin välttämätöntä.

    Sen jäl­keen kun puo­lu­eet ovat sopi­neet yhteis­työs­tä, niin mitä tuli­si sii­tä, jos yksi puo­lueis­ta päät­täi­si­kin, ettei se nou­da­ta­kaan ryh­mä­ku­ria. Jos kaik­ki puo­lu­eet toi­mi­si­vat näin, niin miten kos­kaan voi­tai­siin teh­dä pit­kä­jän­teis­tä ja suun­ni­tel­mal­lis­ta poli­tiik­kaa? Hal­li­tuk­sia kaa­tui­si vähän väliä, uusia vaa­le­ja oli­si kyl­läs­ty­mi­seen asti. Yksi­kään puo­lue ei luot­tai­si toi­siin­sa. Hal­li­tuk­sen pitäi­si kaa­tua vain krii­sin olois­sa. Se, ettei hal­li­tuk­sia kaa­du, ker­too demo­kraat­ti­ses­sa val­tios­sa sii­tä, että yhteis­kun­nal­la menee suh­teel­li­sen hyvin.

    Saman­lai­seen naii­viin käsi­tyk­seen perus­tuu suo­ran demo­kra­tian vaa­ti­mi­nen. Esi­mer­kik­si Muu­tos 2011 vaa­tii, että äänes­tys lakieh­do­tuk­ses­ta tai lain kumoa­mi­ses­ta pitäi­si jär­jes­tää, jos n. 1% äänes­ty­si­käi­sis­tä sitä vaa­tii. Edes Sveit­sis­sä ei men­nä näin pit­käl­le. Kali­for­nias­ta voi kat­soa esi­merk­kiä suo­ran demo­kra­tian aja­mas­ta yhdis­tel­mäs­tä ‘alhai­set verot + kaik­kea kivaa’. Suo­ra demo­kra­tia joh­tai­si lähin­nä vah­vo­jen int­res­si­ryh­mien sabo­taa­siin, kun ne pys­tyi­si­vät kuor­mit­ta­maan jär­jes­tel­mää ras­kail­la ja kal­liil­la äänes­tyk­sil­lä, joi­ta enem­mis­tö ei haluai­si, ja jois­sa äänes­tys­pro­sent­ti jäi­si alhaiseksi.

    Puo­lu­eet voi­vat aset­taa agen­do­jaan esil­le täy­sin vapaas­ti ja kan­sa näis­tä äänes­tää. Mut­ta vaa­lien jäl­keen poli­tiik­ka on enem­män vir­ka­ko­neis­ton hei­niä taas seu­raa­viin vaa­lei­hin asti. Joku jat­ku­va atee­na­lai­nen kinas­te­lu kuor­mit­tai­si järjestelmän.

    Se voi vai­kut­taa ihan­teel­li­sel­ta, mut­ta se ei toi­mi. Erik­seen ovat oman­tun­non kysy­myk­set, jot­ka ovat ryh­mä­ku­ris­ta vapau­tet­tu­ja. Kan­sa­nää­nes­tys­tä pitäi­si käyt­tää vain äärim­mäi­sen tär­keis­sä kysy­myk­sis­sä. EU-jäse­nyys oli sellainen.

  34. Riccar­dol­la­han oli mitä mai­nioin kuvaus “kun sinä rap­su­tat minun sel­kää­ni niin minä rap­su­tan sinun” ‑poli­tii­kas­ta. Syö­tät lähin­nä sil­le jon­ka tie­dät syöt­tä­vän takaisin.

    Tämä on täy­sin luon­nol­lis­ta ja intui­tii­vis­tä ihmi­sen käy­tös­tä, ja epäi­le­mät­tä pal­jol­ti puo­lu­een käy­tän­nön toi­min­nan ja raken­teen taka­na. Mut­ta poli­tii­kas­sa sel­lai­nen käy­tös aiheut­taa maan tavan, jos­sa tutut aut­ta­vat toi­si­aan kos­ka “tie­tä­vät että he osaa­vat hoi­taa homman”.

    Yri­tit var­maan sanoa jotain yhteis­työ­ky­vys­tä. Var­mas­ti sel­lai­sek­si­kin maan tapaa kut­su­taan. Minä yri­tän sanoa, että luon­nol­li­ses­ta ja intui­tii­vi­ses­tä käyt­täy­ty­mi­ses­tä seu­raa koko­nai­suu­den kan­nal­ta huo­no jär­jes­tel­mä. Yhteis­kun­nan päät­tä­mis­jär­jes­tel­mä pitäi­si raken­taa jol­le­kin ratio­naa­li­sem­mal­le kuin ihmi­sen luon­tai­sel­le käyt­täy­ty­mi­sel­le. Se, että ihmi­sen on luon­nol­lis­ta toi­mia taval­la x, ei takaa että se on koko yhteis­kun­nan kan­nal­ta kan­nat­ta­vaa. Ja yri­tän sanoa että polii­ti­koik­si pitäi­si saa­da ihmi­siä, jot­ka pys­ty­vät nouse­maan luon­tais­ten tai­pu­mus­ten­sa yli toteut­ta­maan yhteis­tä hyvää. Jos ja kun tämä ei ihmi­sen luon­tai­sen käyt­täy­ty­mi­sen takia onnis­tu, demo­kra­tia onnis­tuu vain jos jär­jes­tel­män voi muo­ka­ta sel­lai­sek­si että kor­rup­tio on mah­dol­li­sim­man vai­ke­aa, ja että (esi­mer­kik­si kan­sa­lais­aloit­teil­la ja kan­sa­nää­nes­tyk­sil­lä) val­taa­pi­tä­viä voi­daan pitää kurissa.

  35. Vie­lä suo­men­nos. Voi olla että ryh­mä­ku­ri on hyvä, tar­peel­li­nen, ja/tai vält­tä­mä­tön asia että pää­tök­sen­te­ko voi­si lain­kaan toi­mia. Ja että riit­täi­si, jos jär­jes­tel­mää kor­jai­si (ja sitä tuli­si kyl­lä kor­ja­ta) vain eril­li­sil­lä pali­koil­la, esi­mer­kik­si vaik­ka tie­tyil­lä jul­ki­suus­sään­nöil­lä, oman­tun­non­ky­sy­mys­ten tar­kem­mal­la mää­rit­te­lyl­lä (ja laa­jen­nok­sel­la?) sekä kansalaisaloitteilla.

    Tois­tai­sek­si kui­ten­kin sen puo­lus­tuk­set ovat lähin­nä vai­kut­ta­neet perus­tu­van sii­hen, että jär­jes­tel­mä nyt on täl­lai­nen: kos­ka pää­tök­set oikeas­ti teh­dään kui­ten­kin salas­sa puo­lue­joh­to­jen kes­ken, puo­luei­den pitää pys­tyä toi­mi­maan yhte­näi­si­nä. Kysee­na­lais­ta­mat­ta sitä, että meil­lä ns. demo­kra­tias­sa pää­tök­set siis teh­dään oikeas­ti salas­sa puo­lue­joh­to­jen kesken.

  36. J:

    Suo­rat kan­sa­nää­nes­tyk­set, kan­sa­lais­aloit­teet. Näis­tä on puhut­tu muu­al­la pal­jon, mut­ta aina­kin kan­sa voi­si ottaa kan­taa asioi­hin suo­raan, eikä tar­vit­si­si tyy­tyä pelk­kiin epä­tyy­dyt­tä­viin paket­tei­hin kysee­na­lai­sel­la vaikutuksella.

    Juu, ensim­mäi­se­nä menee sit­ten läpi aloi­te “ei uusia vero­ja”, jon­ka jäl­keen sit­ten läjä­päin kan­san tah­toa joka lisää meno­ja. Esi­merk­ki on Kali­for­nias­ta. Polii­ti­koil­la on sen­tään joku koko­nais­vas­tuu, hei­dän tulee esi­mer­kik­si rahoit­taa päähänpistoonsa.

    Suo­ma­lai­nen kan­sa on perin­tei­ses­ti on ollut sen ver­ran vii­sas­ta että ymmär­tää edus­tuk­sel­li­sen demo­kra­tian pääl­le. Tämä pik­ku­hil­jaa kes­ki-ikäis­ty­väl­le asia­kas­su­ku­pol­vel­le jon­ka poliit­ti­sen iden­ti­tee­tin muo­dos­tut­taa his­to­rian- ja suh­teel­li­suu­den­ta­ju­ton ainai­nen mari­na sii­tä että juu­ri hei­tä joten­kin sor­re­taan on eri juttu.

    Tämä pop­poo on jo päät­tä­nyt että poli­tiik­ka on mätää, kos­ka jos se ei oli­si niin heil­tä ehkä jos­kus vaa­dit­tai­siin jotain. Tämän takia vih­reän tulee olla hai­hat­te­le­va par­ta­ra­di­kaa­li, kos­ka luon­non­suo­je­lun pitää olla jotain sel­lais­ta joka on kir­ka­sot­sai­ses­ti tavoi­tel­ta­vaa mut­ta käy­tän­nös­sä toteut­ta­mis­kel­vo­ton­ta, ettei vaan jou­du itse muut­tu­maan mitään. Vasem­mis­to­lai­sen tulee olla kom­mu­nis­ti, kos­ka vaik­ka köy­hem­pien aut­ta­mi­nen oli­si hyvä asia niin se joh­taa gula­gei­hin, eli ei vali­tet­ta­vas­ti voi mak­saa mitään täs­tä­kään. Oikeis­to­lai­nen taas on aina sika­ka­pi­ta­lis­ti, esi­mer­kik­si elä­keiän nos­to on ihan vaan suur­pää­oman sala­liit­to, kos­ka muu­ten voi­si jou­tua teke­mään pidem­pään töi­tä. Ja jos vihe­riös­tö, vasem­mis­to tai oikeis­to ei istu näi­hin kuvauk­siin niin ne ovat epärehellisiä.

  37. Kysy­mys ei ole Osmon esit­tä­mäl­lä taval­la sii­tä, että ryh­mä­ku­ri vei­si yksit­täi­sel­tä kan­san­edus­ta­jal­ta mer­ki­tyk­sen. Kysy­mys on sii­tä, että ryh­mä­ku­ri hei­ken­tää lain­sää­dän­tö­työn laa­tua ja naker­taa poli­tii­kan, edus­kun­nan sekä koko vaa­li­jär­jes­tel­män uskottavuutta.

    Kuka enää viit­sii paneu­tua asioi­hin, jot­ka jo on kabi­ne­teis­sa rat­kais­tu? Ja sit­ten kui­ten­kin kan­sal­le kirk­kain sil­min väi­te­tään, että valio­kun­ta­työ on tärkeintä. 

    Kes­kus­te­lu edus­kun­nas­sa muut­tuu median kaut­ta pelat­ta­vak­si jul­ki­suus­pe­lik­si, jos­sa kerä­tään pis­tei­tä seu­raa­vaan gal­lup­mit­tauk­seen. Kan­san edun aja­mi­nen unoh­tuu, kun hal­li­tus ja oppo­si­tio syyt­te­le­vät ja sät­ti­vät teat­raa­li­ses­ti toi­si­aan kuten Katai­nen vas­taan Rajamäki. 

    Kurin vel­voit­ta­ma­na kan­san­edus­ta­jan täy­tyy men­nä kin­ke­reil­le puo­lus­ta­maan hal­li­tuk­sen toi­mia omil­le äänes­tä­jil­leen, vaik­ka kuin­ka mie­less­sään haluai­si vas­tus­taa asi­aa. Sil­loin syn­tyy näy­tel­miä, jot­ka vier­rot­ta­vat kan­saa politiikasta. 

    Sii­nä teat­te­ris­sa lopul­ta myös perä­ky­län mär­kä­kor­va kan­san­edus­ta­ja oppii “maan tavoil­le” eli omak­suu kier­te­le­vän ja kaar­te­le­van puhe­tyy­lin, jota eri­tyi­ses­ti per­su­jen ja nuk­ku­vien puo­luei­den kan­nat­ta­jat sil­mit­tö­mäs­ti vihaavat. 

    Poli­tiik­ka muut­tuu kau­neus­kil­pai­luk­si. Se mil­tä näyt­tää on tär­keäm­pää kuin sisältö. 

    Pää­sy hal­li­tuk­sen kabi­net­tei­hin nousee pää­ta­voit­teek­si yli tär­keäk­si koet­tu­jen asioi­den. Vaa­li­lu­pauk­set täy­tyy unoh­taa eikä niis­tä saa enää puhua, jos nii­tä ei olla saa­tu läpi hallitusneuvotteluissa.

    Ryh­mä­ku­ri tuo myös muka­naan vah­van epä­de­mo­kraat­ti­sen hie­rar­ki­suu­den päätöksentekoon. 

    Jos puo­lue­joh­ta­ja on EU:n “pika-iso­hä­tä-kokouk­ses­sa” sitou­tu­nut tyh­myy­des­sään sii­hen, että Suo­mi vas­toin EU:n perus­pe­ri­aat­tei­ta antaa tar­vit­taes­sa Krei­kal­le usei­ta mil­jar­de­ja euro­ja, niin eipä sii­nä yksit­täi­set kan­san­edus­ta­jat ehdi val­mis­te­lu­ko­kouk­sia pitää. 

    Teh­dään kurin vel­voit­ta­ma­na niin kuin suu­ri sota­pääl­lik­kö sanoo, mak­soi mitä mak­soi. Ja niin­hän se tai­si olla jos­kus aikoi­naan Sak­sas­sa­kin tapa­na vaka­vin seurauksin.

  38. Tuo kuvaus pää­tök­sen­teos­ta Suo­mes­sa näyt­tää vah­vas­ti sil­tä että val­lan­ku­mous on syö­nyt lap­sen­sa. Poli­tiik­ka ei ole enää eri näkö­kan­to­jen tuo­mis­ta kes­kus­te­luun ja niis­tä valit­se­mis­ta, vaan eri mie­li­pi­tei­den vai­en­ta­mis­ta. Tar­vet­ta alkaa olla koko jär­jes­tel­män remon­til­le vaik­ka tähän malliin:
    http://www.muutos2011.fi/sd-dia01.html

    Käy­tän­nös­sä­hän val­ta on lipus­nut vir­ka­mie­hil­le ja tie­tyil­le lob­ba­reil­le, vai miten muu­ten on seli­tet­tä­vis­sä vii­me vuo­sien kata­ro­faa­li­sen huo­not laki­val­mis­te­lut mm. asioissa:
    — Teki­jä­noi­keus (aka lex karpela)
    — Inter­ne­tin suo­da­tus (aka “lap­si­por­no­filt­te­ri”)
    — ase­la­ki (aka “mikä ihmeen perus­tus­la­ki?” / “teh­dään jotain vaik­ka tie­de­tään­kin ettei sil­lä vai­ku­tus­ta ole”)

  39. En unoh­ta­nut Viré­niä, joka palaa kaa­dut­tu­aan edus­kun­taan vas­ta vuodenvaihteessa.

    Var­si­nai­nen surul­li­nen point­ti oli kui­ten­kin jouk­kueur­hei­li­joi­den totaa­li­nen puu­te jouk­kueur­hei­lu­na pitä­mäs­sä­si polii­tii­kas­sa. Yksi­lö­ur­hei­li­jat­kin näyt­tä­vät vali­koi­tu­van tähän peto­jen leik­kiin enem­män egon­sa kuin hen­gen­lah­jo­jen­sa perus­teel­la. Val­lu Kono­set, Pet­ri Kokot ja Jan­ne Holmé­nit teke­vät jos­sain muu­al­la oike­aa työtä.

    Kal­lio­mäes­tä olen kans­sa­si samaa miel­tä, oli­si var­maan pär­jän­nyt joukkuelajeissakin.

  40. Iden­ti­teet­ti­var­kaus sinäl­lään ei ole rikos. Ter­mi on puh­taas­ti arki­kie­li­nen, ei juri­diik­kaan kuuluva. 

    Toi­se­na esiin­ty­mi­nen voi tie­tys­ti olla esim. mak­su­vä­li­ne­pe­tos. Polii­siin kui­ten­kin on aivan tur­ha ottaa yhteyt­tä, jos joku esiin­tyy toi­sen nimel­lä net­ti­kes­kus­te­lus­sa, ellei asi­aan lii­ty vähin­tään­kin kunnianloukkaus. 

    Tähän käsit­tääk­se­ni ollaan puu­haa­mas­sa muu­tos­ta, kos­ka toi­sen iden­ti­tee­tin kaap­paa­mi­nen on säh­köis­ten yhtyek­sien yleis­tyes­sä tul­lut var­sin helpoksi. 

    Mut­ta täl­lä haa­vaa voi kir­joi­tel­la ihan mil­lä nimel­lä tahan­sa ja sil­le ei voi vali­tet­ta­vas­ti mitään. Suo­mi24-pals­ta on täyn­nä julk­kis­ten nimil­lä kir­joi­tet­tu­ja vies­te­jä, jot­ka sel­väs­ti eivät ole hei­dän omiaan.

  41. az
    “Jos kaik­ki puo­lu­eet toi­mi­si­vat näin, niin miten kos­kaan voi­tai­siin teh­dä pit­kä­jän­teis­tä ja suun­ni­tel­mal­lis­ta poli­tiik­kaa? Hal­li­tuk­sia kaa­tui­si vähän väliä, uusia vaa­le­ja oli­si kyl­läs­ty­mi­seen asti. Yksi­kään puo­lue ei luot­tai­si toi­siin­sa. Hal­li­tuk­sen pitäi­si kaa­tua vain krii­sin olois­sa. Se, ettei hal­li­tuk­sia kaa­du, ker­too demo­kraat­ti­ses­sa val­tios­sa sii­tä, että yhteis­kun­nal­la menee suh­teel­li­sen hyvin.”

    Olen samaa miel­tä ryh­mä­ku­ris­ta ja sen tar­peel­li­suu­des­ta, mut­ta en tuos­ta hal­li­tus­ten kaa­tu­mi­ses­ta. Mitä hait­taa sii­tä on jos hal­li­tus jos­kus, vaik­ka­pa ker­ran kol­mes­sa vaa­li­kau­des­sa, kaatuisi? 

    Ajan täl­lä takaa lähin­nä sitä, että jos hal­li­tuk­sen mah­dol­li­suus kaa­tua hyväk­sy­tään, niin hal­li­tuk­sen muo­dos­ta­mi­nen hel­pot­tuu olen­nai­ses­ti, kun 100+ riit­tää toi­mi­vaan hal­li­tuk­seen 120 edus­ta­jan sijas­ta. Jos hal­li­tus kaa­tuu, niin sit­ten se kaa­tuu ja uusik­si meni. 

    Onko muu­ten vaa­le­ja pak­ko jär­jes­tää, mikä­li hal­li­tus kaa­tuu luottamusäänestyksessä?

    Ja aina­han oppo­si­tios­ta voi hom­ma­ta tuki­joi­ta kriit­ti­siin äänes­tyk­siin vaik­ka­pa myön­ty­mäl­lä jon­kin oppo­si­tios­sa istu­van pien­puo­lu­een yksit­täi­seen vaatimukseen.

  42. Osmo on täy­sin oikeas­sa, kun hän puhuu ryh­mä­ku­rin mer­ki­tyk­ses­tä juu­ri yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan vai­ku­tus­val­lal­le. Vas­ta­ran­nan kiis­kit eivät ole edus­kun­nas­sa saa­neet iki­nä mitään muu­ta aikai­sek­si kuin poliit­ti­sia irto­pis­tei­tä tule­via vaa­le­ja var­ten. Poliit­ti­ses­ti he ovat ns. nollaryhmää. 

    Kui­ten­kin ryh­mä­ku­ri sotii monen kan­sa­lai­sen oikeus­ta­jua vas­taan. Se nimittäin: 

    a) kes­kit­tää poliit­tis­ta val­taa puo­luei­den ydin­ryh­mil­le eli ns. kabineteille
    b) tekee kan­san­edus­ta­jia lais­ko­ja, sil­lä hei­dän teh­tä­vä­nä on enää seu­ra­ta puo­lu­een yleis­tä lin­jaa eikä aja­tel­la pää­tet­tä­vis­tä asiois­ta itse­näi­ses­ti ja kriit­ti­ses­ti — täl­lai­set lais­kat kan­san­edus­ta­jat akti­voi­tu­vat vain itsel­leen tär­keis­sä asiois­sa, eten­kin jos ne kos­ke­vat hei­dän äänestäjiään
    c) suo­sii leh­män­kaup­pa-poli­tiik­kaa, jot­ka hyö­dyt­tä­vät lähin­nä pie­niä eri­tyis­ryh­miä “ylei­sen hyvän” kus­tan­nuk­sel­la (toi­sin sanoen polii­ti­kot teke­vät rat­kai­su­ja, joil­la ei oli­si mitään mah­dol­li­suut­ta saa­da kan­sa­lais­ten enem­mis­töä taakseen)
    d) vää­ris­tää vaa­li­tu­lok­sen ja toteu­tu­neen poli­tii­kan suhdetta

    Mie­les­tä­ni suu­rin ongel­ma nykyi­ses­sä jär­jes­tel­mäs­sä on se, että kan­sa­lais­ten äänet kana­voi­tu­vat hen­ki­löi­den sijas­ta puo­lueil­le. Jos ehdo­kas A on kerän­nyt vaa­leis­sa 25 000 ään­tä ja ehdo­kas B 1 500 ään­tä, heil­lä molem­mil­la on sil­ti yksi ääni eli 0,5 % pää­tös­val­las­ta eduskunnassa. 

    Oli­si parem­pi, jos Suo­mes­sa toteu­tet­tai­siiin kah­det vaa­lit jokais­ta edus­kun­taa kohden.

    Ensim­mäi­sis­sä vaa­leis­sa valit­tai­siin edus­kun­taan pää­se­vät kan­san­edus­ta­jat. Toi­sis­sa vaa­leis­sa puo­les­taan se, mil­lais­ta val­taa nämä edus­ta­jat edus­kun­nas­sa käyt­täi­si­vät. Näis­sä toi­sis­sa vaa­leis­sa oli­si­vat ehdok­kai­na jo vali­tut kan­san­edus­ta­jat. Äänes­tä­jät sai­si­vat vali­ta, kuka edus­ta­jis­ta saa käyt­tää juu­ri hei­dän ään­tään päätöksissä. 

    Eli jos Osmo sai­si toi­sis­sa vaa­leis­sa 100 000 ään­tä, hänel­lä oli­si myös 100 000 ään­tä käy­tet­tä­vis­sä edus­kun­nan täysistunnoisssa.

    Luon­nol­li­ses­ti äänes­tä­jil­lä oli­si oikeus myös vaih­taa edus­ta­jaan­sa kes­ken vaa­li­kau­den. Toi­sin sanoen, mikä­li ehdok­kaa­ni Osmo Soi­nin­vaa­ra osoit­tau­tui­si pet­ty­myk­sek­si, voi­sin siir­tää ääne­ni kes­ken vaa­li­kau­den toi­sel­le kan­san­edus­ta­jal­le (esim. säh­köi­ses­ti kotitietokoneeltani).

  43. Mik­si näi­tä “kabi­net­te­ja” koh­taan on niin suu­ri vas­tus­tus? Fik­sum­pia aja­tuk­sia­han siel­lä on kuin useim­mil­la muil­la areenoilla.

    Kari

  44. Mitä jos hal­li­tus­vas­tuuseen lai­tet­tai­siin aina vain yksi puo­lue? Täl­löin edus­kun­nan roo­li koros­tui­si, kos­ka (ole­tet­ta­vas­ti vähem­mis­tön edus­kun­nas­sa muo­dos­ta­va) hal­li­tus­puo­lue jou­tui­si hake­maan jokai­seen lakiin hyväk­syn­nän edus­kun­nal­ta — se ei sai­si sitä auto­maat­ti­ses­ti kuten nykyi­ses­sä sys­tee­mis­sä. Poli­tii­kas­ta tuli­si jul­ki­sem­paa ja myös demo­kraat­ti­sem­paa kan­san­edus­ta­jien roo­lin koros­tues­sa. Edus­kun­nan val­lan kas­vaes­sa hal­li­tuk­sen kus­tan­nuk­sel­la ei oli­si niin suur­ta mer­ki­tys­tä, pää­see­kö äänes­tä­mä­si puo­lue ja hen­ki­lö hallitukseen.

  45. Kari Kos­ki­nen: “Mik­si näi­tä “kabi­net­te­ja” koh­taan on niin suu­ri vas­tus­tus? Fik­sum­pia aja­tuk­sia­han siel­lä on kuin useim­mil­la muil­la areenoilla.”

    Demo­kra­tian kes­kei­siin ideoi­hin kuu­luu jul­ki­suus ja jul­ki­nen kes­kus­te­lu. Kabi­ne­tit ovat tuo­ta kes­keis­tä ide­aa vas­taan. Siel­lä teh­dään Itä­met­ro­pää­tök­set ennen jul­kis­ta kes­kus­te­lua. Ihmi­sil­le jää epä­sel­väk­si, mik­si täl­lai­seen vaih­toeh­toon on pää­dyt­ty, vaik­ka se on huo­no, ja ketä sii­hen on päätynyt. 

    Qui bono?

    Niin­pä.

  46. Ei kai se mikään ihme­tyk­sen aihe ole, että monen kan­sa­lai­sen sil­mis­sä ryh­mä­ku­ri on syväl­tä. Kos­ka meil­lä ollaan vaa­leis­sa äänes­tä­vi­nään yksi­löi­tä, jot­ka ret­kei­le­vät kam­pan­joi­den­sa aika­na viik­ko­kau­pal­la jut­te­le­mas­sa kan­sa­lais­ten kans­sa kai­ken maa­il­man vaa­li­tel­tois­sa, ja tule­vat Pih­ti­pu­taan mum­mon vaa­li­ten­tis­sä ker­to­neek­si kan­nat­ta­van­sa asi­aa X ja vas­tus­ta­van­sa sinän­sä vähä­pä­töis­tä asi­aa Y, niin kyl­lä­hän se mum­moa sit­ten syö, jos valit­tu edus­ta­ja äänes­tää­kin puo­lu­een lin­jan mukai­ses­ti asian Y puolesta.

  47. Ryh­mä­ku­rin kavah­ta­jat ilmei­ses­ti kuvit­te­le­vat, että pää­tök­set edus­kun­nas­sa teh­täi­siin edus­kun­nan sere­mo­nial­li­sis­sa täy­sis­tun­nois­sa. Tosin täl­lais­ta vää­rää tie­toa levi­te­tään myös yhteis­kun­tao­pin oppi­kir­jois­sa. Pää­tök­set on teh­ty pal­jon ennen sitä.”

    Täs­sä pyri­tään oikeut­ta­maan jär­jes­tel­män ongel­mia osoit­ta­mal­la lisää puut­tei­ta ja epä­koh­tia jär­jes­tel­mäs­sä. Kui­ten­kaan se, että jol­la­kin on jal­ka poik­ki, ei tar­koi­ta, että jon­kun toi­sen mur­tu­nut käsi ei oli­si huo­no asia.

    Hal­li­tus­puo­luei­den edus­kun­ta­ryh­mien puheen­joh­ta­jat tote­si­vat, että peli­sään­nöt kos­ke­vat kaik­kia hal­li­tus­rin­ta­man edus­kun­ta­ryh­miä. Ns. peli­sään­nöil­lä tar­koi­te­taan täs­sä yhtey­des­sä, että hal­li­tus­puo­luei­den kan­san­edus­ta­jat tuke­vat edus­kun­nas­sa hal­li­tuk­sen lakiesityksiä.”
    Läh­de: http://yle.fi/uutiset/talous_ja_politiikka/2009/03/hallituspuolueet_puivat_lex_nokia_-aanestyksen_pelisaantoja_585199.html

    Eli vaik­ka Vih­reil­lä ei oli­si “ryh­mä­ku­ria”, hal­li­tus­puo­luei­den edus­kun­ta­ryh­mien puheen­joh­ta­jien mukaan hal­li­tuk­sel­la on yhtei­set “peli­sään­nöt”, jot­ka muis­tut­ta­vat aika sel­keäs­ti ryh­mä­ku­ria. Vih­reät ovat hal­li­tus­puo­lue, joten nämä peli­sään­nöt ilmei­ses­ti kos­ke­vat myös hei­tä — aina­kin mitä voi pää­tel­lä hal­li­tus­puo­luei­den edus­kun­ta­ryh­mien puheen­joh­ta­jien kommenteista.

    Myös “Vih­reil­lä ei ole var­si­nais­ta ryh­mä­ku­ria, mut­ta ryh­män kan­taa vas­taan äänes­tä­mi­nen on ker­rot­ta­va etu­kä­teen ja se oli­si hyvä osa­ta perus­tel­la.” oli­si vas­toin perus­tus­la­kia, mikä­li se on tot­ta. Suo­men perus­tus­lain 29§:n mukaan “Kan­san­edus­ta­ja on vel­vol­li­nen toi­mes­saan nou­dat­ta­maan oikeut­ta ja totuut­ta. Hän on sii­nä vel­vol­li­nen nou­dat­ta­maan perus­tus­la­kia, eivät­kä hän­tä sido muut mää­räyk­set.” Suo­men perus­tus­lain mukaan vih­rei­den kan­san­edus­ta­jien ei siis tule ker­toa etu­kä­teen, mikä­li he tah­to­vat äänes­tää vas­toin vih­rei­den edus­kun­ta­ryh­män kan­taa, eikä hei­dän tule edes osa­ta perus­tel­la sitä.

    Myön­net­tä­köön, olen­nai­sem­min tämä sitou­tu­mat­to­muus kos­kee luon­nol­li­ses­ti näi­tä “hal­li­tuk­sen peli­sään­tö­jä” kuin vih­rei­den ei-var­si­nais­ta ryh­mä­ku­ria. Joka tapauk­ses­sa kyse on peri­aat­teel­li­ses­ti mer­kit­tä­väs­tä asias­ta, sil­lä Suo­men perus­tus­la­ki nimen­omai­ses­ti kiel­tää ryh­mä­ku­rin tai kan­san­edus­ta­jia sito­vat perus­tus­lain ulko­puo­li­set määräykset.

  48. Nyt mene­vät sekai­sin ryh­mä­ku­ri ja vapaan ja avoi­men kes­kus­te­lun suit­si­mi­nen. Edel­li­sen kat­so­taan kat­ta­van sisään­sä myös jäl­kim­mäi­sen. Näin toki voi usein olla, mut­ta ne ovat kui­ten­kin kak­si eri asiaa.

    Vaik­ka ryh­mä­ku­ri on tar­peen, jot­ta hal­li­tuk­set voi­vat toteut­taa joh­don­mu­kais­ta poli­tiik­kaa, niin toki poli­tii­kas­ta pitäi­si sil­ti kes­kus­tel­la vapaas­ti ja pää­tök­sen­teon olla läpi­nä­ky­vää. Tämä ei esi­mer­kik­si toteu­tu­nut mai­ni­tun Itä­met­ron sel­vi­tys­ten koh­dal­la, joi­ta pimi­tet­tiin jul­ki­suu­del­ta. Eikä tämä toteu­du esi­mer­kik­si maa­han­muut­to­po­li­tii­kas­sa Thor­sin minis­te­riön kiel­täy­dyt­tyä mm. kustannusselvityksistä.
    Thor­sin lakien huo­mat­ta­va tiu­ken­ta­mi­nen Kokoo­muk­sen ja Kes­kus­tan toi­mes­ta sii­tä kata­stro­faa­li­ses­ta muo­dos­ta, jos­sa laki alun­pe­rin yri­tet­tiin saa­da lävit­se, on taas osoi­tus sii­tä, että kes­kus­te­lu myös voi vai­kut­taa ja vaikuttaa.

  49. Simo T. Enem­mis­tö­hal­li­tus ei ongel­ma sinän­sä vaan sen Suo­ma­lai­nen ver­sio. Mah­ti­sal­kut pää­mi­nis­te­ri ja val­tio­va­rain­mi­nis­te­ri jae­taan kah­den pää­puo­lu­een kes­ken. Jos nämä kak­si tule­vat toi­meen ja sopi­vat asiat niin sii­hen ei pys­ty vai­kut­ta­maan edes muut minis­te­rit saa­ti sit­ten edus­kun­ta. Esi­merk­kei­nä Aho-Vii­na­nen, Lip­po­nen-Nii­nis­tö, Van­ha­nen-Katai­nen. Ase­tan­kin toi­vo­ni sii­hen että seu­raa­va pm/vm on nai­nen ja femi­nis­tit ovat oikeas­sa sii­nä että val­ta kar­kaa niis­tä virois­ta joi­hin vali­taan nainen.

    Luku­vin­kik­si Claes Anders­so­nin “Kak­si­tois­ta vuot­ta poli­tii­kas­sa”, sii­nä hyvää kuvaus­ta sii­tä mikä on minis­te­rin val­ta kun Pave ja Sau­li on jo Sto­ry­vil­les­sä sopi­neet kuin­ka tääl­lä­päin asiat hoidetaan.

  50. tpyy­luo­ma: En nyt hah­mo­ta mihin viit­taat suh­teel­li­suu­den­ta­jut­to­mil­la joi­den mie­les­tä juu­ri hei­tä sor­re­taan. En ole huo­man­nut kenen­kään valit­ta­van hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta sor­ros­ta, tääl­lä on lähin­nä puhut­tu kriit­ti­ses­ti kabi­ne­teis­ta ja ryh­mä­ku­ris­ta, esi­tet­ty sen huo­no­ja puo­lia (vii­mek­si Sep­po S, Timo) ja koe­tet­tu ehdo­tel­la ennak­ko­luu­lot­to­mas­ti vaih­toeh­to­ja. Myön­nän toki auliis­ti etten ole val­tio­muo­don eri­tyis­tun­ti­ja, mut­ta jos joku tie­tää miten kaik­ki muut vaih­toeh­dot on koe­tet­tu ja huo­nok­si havait­tu täy­sin väis­tä­mät­tö­mis­tä syis­tä, niin kuu­len mie­lel­lä­ni. Tai edes asial­lis­ta kri­tiik­kiä. Olet­ko sinä jo päät­tä­nyt että nykyi­nen jär­jes­tel­mä on paras mah­dol­li­nen vai voit­ko kek­siä parannettavaa? 

    Kan­sa­na­loit­teen “ei uusia vero­ja” ‑uhka ja kal­liil­la kan­sa­nää­nes­tyk­sil­lä späm­mää­mi­nen ovat ihan oikei­ta ongel­mia joi­ta sie­tää miet­tiä, mut­ta eivät ne koko ide­aa kel­vot­to­mak­si tee. Sveit­sin mal­li ei aina­kaan ole kaa­tu­nut tähän asti vero­jen vas­tus­tuk­seen. (Veik­kai­sin myös että on joten­kin jenk­ki­läl­le oma­lei­mais­ta vaa­tia kaik­kia vero­ja pois, suo­ma­lai­set kai ovat mel­ko lail­la hyvin­voin­ti­val­tion vero­tuk­sen kannattajia.)

    Lund­qvist: Näh­däk­se­ni yhden puo­lu­een hal­li­tuk­sen eroai­si­vat nykyi­ses­tä lähin­nä siten, että liit­tou­mat eläi­si­vät hive­nen enem­män, mut­ta tus­kin pal­joa. Isot puo­lu­eet sane­li­si­vat edel­leen niin suu­ria ehto­ja, että sama kuin oli­si­vat hal­li­tuk­ses­sa, pie­niä tar­vit­si­si ihan yhtä vähän ja nii­den pai­noar­vo ei oli­si sen suu­rem­pi. Tuli­si vain enem­män leh­män­kaup­po­ja. Toki jos tämä pakot­tai­si teke­mään leh­män­kau­pat jul­ki­ses­ti, voi­si tulok­se­na olla jotain parempaakin.

  51. Ja az:
    Kaik­ki on täy­sin vält­tä­mä­tön­tä, onko jär­jes­tel­mä mie­les­tä­si täydellinen?

    Puo­lu­eet voi­vat aset­taa agen­do­jaan esil­le täy­sin vapaas­ti ja kan­sa näis­tä äänestää.

    Pas­kat äänes­tää. Puo­lu­eet teke­vät vaa­lien alla kaik­ken­sa hämär­tääk­seen agen­dan­sa epä­mää­räi­sek­si unel­ma­hö­tök­si, toi­vo­tal­kook­si ja ties­mik­si kes­kus­ta­lai­sek­si maa­lai­su­nel­mak­si ilman kon­kreet­ti­sia tavoit­tei­ta ja stra­te­gioi­ta, nime­no­maan sik­si että oikeat pää­tök­set ja stra­te­giat mää­ri­tel­lään salai­sis­sa hal­li­tus­neu­vot­te­luis­sa, ja itseä ei halu­ta hirt­tää kiin­ni mihin­kään mis­tä ei voi­da jous­taa tuol­loin. Yrit­tä­vät saa­da mah­dol­li­sim­man lavean ehdo­kas­jou­kon joka lupaa mah­dol­li­sim­man pal­jon, täy­sin tie­täen että suu­rim­mas­ta osas­ta ei kos­kaan tul­la edes vaka­vas­ti neuvottelemaan.

    Mil­loin olet vii­mek­si men­nyt äänes­tys­kop­piin sel­vil­lä sii­tä, että nyt äänes­tän nime­no­maan asiois­ta a, b ja c, ja var­ma­na sii­tä että ääne­si kuu­luu nime­no­maan nii­den asioi­den puo­les­ta eikä muiden?

  52. Euroo­pas­sa ryh­mit­täy­dy­tään asioi­den tai aat­tei­den ympä­ril­le. Suo­mes­sa yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan funk­tio on myö­täil­lä yksit­täis­tä äänes­tä­jää, jokai­sel­le jotain, jota sit­ten suju­vas­ti voi taas unoh­taa seu­raa­vaan vaa­liin saak­ka ryh­mä­ku­rin ja hal­li­tus­vas­tuun nimissä. 

    Suo­mes­sa ei ole mitään vas­tuu­ta tai seu­raa­muk­sia poli­tii­kas­sa. “Ottaa poliit­ti­nen vas­tuu” tar­koit­taa suo­men­net­tu­na, että lopet­ta­kaa jo, puhu­taan jos­tain muusta.

    Minus­ta kan­san­edus­ta­ja­vaa­lien sijaan pitäi­si äänes­tää poliit­ti­sis­ta pal­kin­to­vi­rois­ta ja vir­ka­ni­mi­tyk­sis­tä. Toi­saal­ta se oli­si jo lii­an edis­tyk­sel­lis­tä demo­kra­ti­aa, jos kan­sa voi­si päät­tää kenes­tä tulee minis­te­riön lain­val­mis­te­lus­ta vas­taa­va vir­ka­mies tai maan ministeri. 

    Osmon ulos­tu­lon — sinäl­lään ansio­kas­ta totuu­den puhu­mis­ta — ja vih­reän rea­li­tee­tin yksi huip­pu­koh­ta täy­tyy olla vih­rei­den rai­vo­kas Venä­jän demo­kra­tian arvostelu.

  53. Lund­qvist:

    Demo­kra­tian kes­kei­siin ideoi­hin kuu­luu jul­ki­suus ja jul­ki­nen kes­kus­te­lu. Kabi­ne­tit ovat tuo­ta kes­keis­tä ide­aa vastaan. 

    Ja jou­lu­puk­ki asuu korvatunturilla.

    Tuo “jul­ki­nen kes­kus­te­lu” on käy­tän­nös­sä ärim­mäi­sen ohut­ta, pin­nal­lis­ta ja yleen­sä lähin­nä lil­lu­kan­var­siin puut­tu­mis­ta. Jul­ki­sen kes­kus­te­lun perus­teel­la teh­tä­vät pää­tök­set ovat lähes poik­keuk­set­ta huo­no­ja, esi­merk­ki­nä vaik­ka tämä ase­la­ki­här­del­li, jos­sa äärim­mäi­sen epä­on­nis­tu­nut­ta lakia nyt sor­va­taan lähin­nä “jul­ki­sen kes­kus­te­lun” perus­teel­la, eli muu­ta­man kahe­lin lööp­pe­jä myy­vän höl­möi­lyn ehdoilla.

    Minä pidän demo­kra­ti­aa erit­täin huo­no­na jär­jes­te­mä­nä. No, onhan se parem­pi kuin dik­ta­tuu­ri, mut­ta vie­lä parem­pi oli­si sel­lai­nen sys­tee­mi, jos­sa ihmi­set saa­vat ihan itse päät­tää asiois­taan. Tämä tar­koit­taa käy­tän­nös­sä esi­mer­kik­si Edus­kun­nan val­lan vähen­tä­mis­tä, yksi­lön­va­pau­den lisää­mis­tä, pai­kal­lis­de­mo­kra­tian (täs­sä on taval­laan ris­ti­rii­ta, mut­ta ajat­te­lep­pa per­heen kes­ken suh­teen teh­ty­jä pää­tök­siä ver­rat­tu­na Edus­kun­taan tai Euroo­pan unio­niin) koros­ta­mis­ta ja “kabi­net­ti­pää­tök­siä”.

    Siel­lä teh­dään Itä­met­ro­pää­tök­set ennen jul­kis­ta kes­kus­te­lua. Ihmi­sil­le jää epä­sel­väk­si, mik­si täl­lai­seen vaih­toeh­toon on pää­dyt­ty, vaik­ka se on huo­no, ja ketä sii­hen on päätynyt. 

    Kyse­lin asias­ta, ei sitä teh­ty kabi­ne­teis­sa. Se on käy­tän­nös­sä muu­ta­mien hen­ki­löi­den kes­ki­näis­tä puuhastelua/riitelyä, joka sit­ten on pyö­räh­tä­nyt vir­ka­mies­ko­neis­ton läpi taval­la X. Muo­dol­li­ses­ti se sit­ten “demo­krat­ti­ses­ti” hyväk­sy­tään, mut­ta var­si­nai­ses­ti kes­kus­te­lua ei käy­dä sen parem­min kabi­ne­teis­sa kuin jul­ki­suu­des­sa­kaan (pait­si asian vie­res­tä keskustelua).

    Kari

  54. Saa­ra: en minä haluai­si sen­tään hen­ki­lö­vaa­liin men­nä. Minus­ta se on ihan hyvä peri­aa­te, että jos oma ehdo­kas ei ole menos­sa läpi, niin ääni hyö­dyt­tää jotain saman­hen­kis­tä. Nyky­jär­jes­tel­män ongel­ma on sii­nä, että ääni ei miten­kään väis­tä­mät­tä hyö­dy­tä­kään ketään saman­hen­kis­tä. Kos­ka puo­luei­den lis­toil­la tup­paa ole­maan hyvin­kin monen­lai­sia ehdok­kai­ta. Vih­reis­tä hyvä esi­merk­ki on Jyr­ki Kas­vi ja Kai­sa Ras­ti­mo, jot­ka teki­jä­noi­keus­ky­sy­myk­sis­sä tun­tu­vat ole­vat ihan ääripäissä.

    Kuin­ka mon­ta ehdo­kas­ta yhdel­lä lis­tal­la saa­kaan olla? Yhtä mon­ta kuin paik­ko­ja? Mitä jos lis­to­ja lyhen­net­täi­siin, mut­ta annet­tai­siin joka puo­lu­een teh­dä useam­pi lis­ta, jol­ta kul­ta­kin meni­si kor­kein­taan yksi tai kak­si ehdo­kas­ta läpi? Mil­lais­ta tak­ti­koin­tia sii­tä seu­rai­si? Entä mitä se vai­kut­tai­si eduskuntatyöskentelyyn.

  55. Täs­sä­kin näkee miten koros­te­tus­ti poruk­ka kokee äänes­tä­vän­sä hen­ki­löä, vaik­ka edus­kun­ta­vaa­leis­sa on suh­teel­li­nen vaa­li­ta­pa ja kysees­sä on puoluevaalit.

    Sel­lai­nen edus­kun­ta, joka teki­si pää­tök­set täy­sis­tun­nois­sa, ehti­si nel­jäs­sä vuo­des­sa teh­dä var­maan kol­me pää­tös­tä. Se, että asiat on sovit­tu etu­kä­teen on sekä ratio­naa­lis­ta, että ainoa vaihtoehto. 

    Tii­mis­sä yksit­täi­sen ihmi­sen tuli­si sitou­tua kan­nat­ta­maan enem­mis­tön näke­mys­tä, vaik­ka se ei oma­koh­tai­ses­ti aina tun­tui­si jär­ke­väl­tä kysei­ses­sä asiayh­tey­des­sä. Tii­min, ryh­män, jou­kon tai puo­lu­een vah­vuus on kui­ten­kin sii­nä, että luke­mat­to­mis­sa yksit­täi­sis­sä asiois­sa syn­tyy yhtei­ses­ti jaet­ta­via tavoit­tei­ta, joi­ta kaik­ki tuke­vat. Muu­ten­han kysees­sä oli­si vain nip­pu indi­vi­dua­lis­te­ja, joi­den yhtei­nen nimit­tä­jä ja yhteis­työn tulos jäi­si kai­kil­le epä­sel­väk­si. Tämän jat­ku­van hen­ki­lö­kes­kei­syy­den sijaan pitäi­si siis poli­tii­kas­sa pai­not­taa pal­jon enem­män puo­luei­ta ja nii­den sisäis­tä & välis­tä yhteistyötä.

    Toi­nen mer­kil­li­syys näyt­tää ole­van se, että äänes­tä­jis­tä aina­kin ääne­käs osa näyt­tää ole­van yhden asian äänes­tä­jiä. Usein syn­tyy vai­ku­tel­ma, että mie­le­käs ehdo­kas mää­rit­te­lee puo­lue­va­lin­nan ja ehdok­kaan mää­rit­te­lee hänen kan­tan­sa yksit­täi­seen asi­aan. Pal­jon enem­män kuin yhden asian puo­luei­ta, on meil­lä yhden asian äänes­tä­jiä. Sel­lai­sis­sa yhteyk­sis­sä sit­ten esi­te­tään, että pitäi­si pys­tyä seu­raa­maan, onko tämä yksi edus­ta­ja aja­nut riit­tä­vän pai­nok­kaas­ti tätä yhtä asiaa.
    Mitä sii­hen­kin sit­ten sanoisi?

  56. J,

    Ei jär­jes­tel­mä tie­ten­kään täy­del­li­nen ole, mut­ta se on suh­tees­sa erit­täin hyvä. Mie­les­tä­ni pal­jon parem­pi kuin esi­mer­kik­si Ruot­sis­sa, Bri­tan­nias­sa tai Yhdys­val­lois­sa, joi­ta olen hie­man seurannut.

    Tuos­ta kuvaa­mas­ta­si ongel­mas­ta en enem­pää voi­si olla samaa miel­tä. Se kos­ket­taa juu­ri poliit­ti­sen kes­kus­te­lun tilaa. Tähän ei tule muu­tos­ta, ennen kuin tätä kes­kus­te­lua suit­si­va kult­tuu­ri muut­tuu. Täl­tä­kin osin Suo­mi on mie­les­tä­ni eduk­seen, vaik­ka tilan­ne on kau­ka­na opti­maa­li­ses­ta. Vrt. SD:n koh­te­lu Ruot­sis­sa, Yhdys­val­to­jen pakol­li­nen uskon­nol­li­nen reto­riik­ka jos halu­aa kor­ke­aan vir­kaan, tai vaik­ka­pa Ita­lian läpen­sä kor­rup­toi­tu­nut media.

    Vaik­ka Suo­mi on kau­ka­na jos­ta­kin hypo­teet­ti­ses­ta opti­maa­li­ses­ta, niin on tämä maa poliit­ti­ses­ti­kin aika hyväl­lä tolalla.

    Sel­ke­ää paran­nus­ta haki­sin nime­no­maan sil­tä suun­nal­ta, että asiois­ta ruvet­tai­siin tie­dot­ta­maan läpi­nä­ky­väm­min, niis­tä kes­kus­tel­tai­siin avoi­mem­min ja sel­lai­sia tabu-aihei­ta, jois­ta on ollut vai­kea kes­kus­tel­la, asteit­tain puret­tai­siin ja nii­tä kos­ke­va dia­lo­gi ter­veh­tyi­si. Tähän­kin suun­taan on Suo­mes­sa uskoak­se­ni men­ty edel­li­si­nä vuosina.

    Vaa­li­ra­hoi­tuk­sen ‘maan­ta­pa’ on asteit­tain pois­tu­mas­sa, se on yksi posi­tii­vi­nen kehitysaskel.

  57. @Kari Kos­ki­nen. Jul­ki­nen kes­kus­te­lu ei mones­ti tasol­taan pää­tä hui­maa, mut­ta mitä voi odot­taa kun perin­teet puut­tu­vat? Perin­teet puut­tu­vat pit­käl­ti sik­si, että moni, jol­la oli­si edel­ly­tyk­set kes­kus­te­luun osal­lis­tua, on toden­nut sen ajan haas­kauk­sek­si. Mik­si osal­lis­tua, kun sil­lä ei ole mitään mer­ki­tys­tä? Kun tätä on jat­ku­nut vuo­si­kym­men­ten ajan, niin ihme­hän se oli­si, jos jul­ki­suus nykyi­sel­lään täyt­tyi­si täy­si­päi­ses­tä argumentoinnista.

    Toi­saal­ta kes­kus­te­lu on pai­koin ihan hyvää, kuten tääl­lä mones­sa kau­pun­ki­suun­nit­te­luun liit­ty­väs­sä aihees­sa ja paris­sa muus­sa pai­kas­sa nii­den pals­to­jen kes­kei­siin aihe­pii­rei­hin liit­ty­vis­sä kes­kus­te­luis­sa. Ja tämä kes­kus­te­lu on pit­käl­ti maal­lik­ko­jen ja har­ras­te­li­joi­den käy­mää. Mitä se voi­si olla, jos mukaan saa­tai­siin asiantuntijuutta?

    Ajat­te­lee jul­ki­ses­ta kes­kus­te­lus­ta mitä hyvän­sä, niin demo­kra­ti­aan se kuu­luu. Jos demo­kra­ti­aa yri­te­tään toteut­ta ilman jul­kis­ta kes­kus­te­lua, se ei ole enää demo­kra­ti­aa. Jos hyväk­sy­tään se, että asiat voi­daan päät­tää kabi­ne­teis­sa tai viras­tois­sa, kos­ka niin saa­daan par­haat pää­tök­set, niin mik­si tuh­la­ta rahaa vaa­lei­hin, mik­si usko­tel­la kan­sal­le, että hei­dän mie­li­pi­teil­lään on mer­ki­tys­tä? Lume­de­mo­kra­tia ainoas­taan luo edel­ly­tyk­siä vää­rin­käy­tök­sil­le — vas­tuu­ky­sy­myk­set hämär­ty­vät, kun nimel­li­ses­ti toi­mi­taan kan­san mandaatilla.

  58. Timo 10.10. 9:49

    Mie­les­tä­ni suu­rin ongelma…Jos ehdo­kas A on kerän­nyt vaa­leis­sa 25 000 ään­tä ja ehdo­kas B 1 500 ään­tä, heil­lä molem­mil­la on sil­ti yksi ääni eli 0,5 % pää­tös­val­las­ta eduskunnassa.

    (ehdo­tus parem­mak­si jär­jes­tel­mäk­si) .. jos Osmo sai­si toi­sis­sa vaa­leis­sa 100 000 ään­tä, hänel­lä oli­si myös 100 000 ään­tä käy­tet­tä­vis­sä edus­kun­nan täysistunnoisssa.

    Luon­nol­li­ses­ti äänes­tä­jil­lä oli­si oikeus myös vaih­taa edus­ta­jaan­sa kes­ken vaalikauden…voisin siir­tää ääne­ni kes­ken vaa­li­kau­den toi­sel­le kan­san­edus­ta­jal­le (esim. säh­köi­ses­ti kotitietokoneeltani)

    Haa, muun­nel­ma Ääni­val­ta ry:n mui­noin aja­mas­ta jat­ku­van äänioi­keu­den mal­lis­ta! Poh­jal­la siis idea että edus­ta­jaa voi­si äänes­tää mil­loin hyvän­sä, ei ainoas­taan joka nel­jäs vuosi.

    Jär­jes­tel­mään sisäl­ty­vä ‘vial­li­sen tuot­teen palau­tusoi­keus’ puri­si kyl­lä tähän epäkohtaan:

    J 10.10. 14:01

    Pas­kat äänes­tää. Puo­lu­eet teke­vät vaa­lien alla kaik­ken­sa hämär­tääk­seen agen­dan­sa epä­mää­räi­sek­si unel­ma­hö­tök­si, toi­vo­tal­kook­si ja ties­mik­si kes­kus­ta­lai­sek­si maa­lai­su­nel­mak­si …Mil­loin olet vii­mek­si men­nyt äänes­tys­kop­piin sel­vil­lä sii­tä, että nyt äänes­tän nime­no­maan asiois­ta a, b ja c, ja var­ma­na sii­tä että ääne­si kuu­luu nime­no­maan nii­den asioi­den puo­les­ta eikä muiden?

    Mut­ta epäi­lyt­tä­viä piir­tei­tä mal­lis­sa on myös usei­ta. Jos äänes­tä­jä-kan­sa­lai­set eivät koke­muk­sen myö­tä oppi­si kriit­ti­sik­si median­ku­lut­ta­jik­si, Hesa­ri käyt­täi­si pian kaik­kea val­taa maas­sa. Samoin säh­köi­seen äänes­tyk­seen yli­pään­sä liit­ty­vät tietoturva‑, vaalisalaisuus‑, toden­net­ta­vuuson­gel­mat pitäi­si saa­da jär­jes­tyk­seen, myös ris­ki että koto­na­ää­nes­tä­jää painostetaan.

  59. Jiri Kero­nen:

    Myös “Vih­reil­lä ei ole var­si­nais­ta ryh­mä­ku­ria, mut­ta ryh­män kan­taa vas­taan äänes­tä­mi­nen on ker­rot­ta­va etu­kä­teen ja se oli­si hyvä osa­ta perus­tel­la.” oli­si vas­toin perus­tus­la­kia, mikä­li se on tot­ta. Suo­men perus­tus­lain 29§:n mukaan 

    Ja lää­ki­tys on kunnossa?

    Minä voin _täysin_ vapaa­na suo­ma­lai­se­na sanoa, että jos olen Edus­kun­nas­sa, niin äänes­tän mis­sä asias­sa tahan­sa Kero­sen Jiriä vas­taan. Väärin?

    Tuo perus­tus­lail­li­nen ogel­ma syn­tyi­si lähin­nä tilan­tees­sa, jos­sa minä väki­val­lal­la uhkai­sin Jiriä tai jotain muu­ta. Ryh­mä­ku­ri ei kui­ten­kaan ole muu­ta kuin sopi­mus. Ja sopi­mus­va­paus on myös perus­s­tus­lais­sa — ja minus­ta tär­keim­piä oikeuk­sia, mitä siel­lä taataan.

    Kari

  60. Haa, muun­nel­ma Ääni­val­ta ry:n mui­noin aja­mas­ta jat­ku­van äänioi­keu­den mallista!

    Ker­taan vie­lä: perus­idea on että edus­ta­ja ei täy­sis­tun­nois­sa äänes­täi­si yhdel­lä äänel­lä per nainen/mies, vaan yhtä monel­la äänel­lä kuin hän on saa­nut kan­nat­ta­jia kan­sa­lais­ten jou­kos­ta. Todel­li­nen valit­si­joi­den­sa edus­ta­ja siis. Kan­sa­lai­nen voi­si mil­loin hyvän­sä ottaa äänen­sä pois edus­ta­jal­taan, säh­köi­ses­ti, ja siir­tää sen toiselle. 

    Edus­kun­nan voi­ma­suh­teet siis eläi­si­vät jat­ku­vas­ti, eikä oli­si eri­tyis­tä ‘vaa­li­vuot­ta’ johon sumu­tus- ja hyvän­lu­pai­lu­kam­pan­jat voi­si kes­kit­tää. Riip­puen sii­tä tulee­ko äänien ees­taas­siir­te­lys­tä suu­ri kan­san­hu­vi, vai jät­tä­vät­kö kan­sa­lai­set enim­mäk­seen pää­tök­sen­teon ammat­ti­tai­toi­sil­le edus­ta­jil­leen (teh­den äänen­siir­ron vain vää­rin­käy­tök­sen tai när­käs­tyt­tä­vän syvän lin­jae­ri­mie­li­syy­den sat­tues­sa): täs­tä riip­puen voi olla että edus­kun­nas­ta oli­si koko ajan putoa­mas­sa ja sin­ne nouse­mas­sa uut­ta väkeä. Ilmei­ses­ti tuon jat­ku­van pyö­rö­ovis­sa kul­ke­mi­sen hil­lit­se­mi­sek­si (kun jol­lain lail­la pit­kä­jän­tei­ses­ti pää­tök­siä­kin pitäi­si pys­tyä aikaan saa­maan) Timon 10.10. 9:49 esit­tä­mään mal­liin oli lisät­ty kak­si­vai­hei­nen vaa­li, jon­ka ensim­mäi­sen vai­heen jäl­keen pyö­rö­ovi sulkeutuu.

    Jos nyky­jär­jes­tel­mäs­sä 15 edus­ta­jaa ryh­mä­ku­rin rajaa­ma­na sei­soo yhden poliit­ti­sen lin­jauk­sen taka­na, eikö hei­dät voi­si kor­va­ta yhdel­lä edus­ta­jal­la joka äänes­tää lin­jauk­sen puo­les­ta 15 äänen pai­nol­la täysistunnossa?

  61. Mitä se ryh­mä­ku­ri käy­tän­nös­sä tar­koit­taa? Jos äänes­tää vää­rin, ero­te­taan mää­rä­ajak­si edus­kun­ta­ryh­mäs­tä? Mitä sii­nä menet­tää? Pala­ve­re­ja vis­siin aina­kin ja mah­dol­li­suuk­sia vai­kut­taa asioi­hin ennen kuin ne tuo­daan täysistuntoon?

  62. Churc­hill sanoi jos­kus “Paras argu­ment­ti demo­kra­ti­aa vas­taan on vii­den minuu­tin kes­kus­te­lu kes­ki­ver­to­ää­nes­tä­jän kans­sa”. Samal­la argu­men­til­la jat­ku­va äänioi­keus on hie­man huo­les­tut­ta­va aja­tus, vaik­ka se ei edes vie­lä ole suo­raa demo­kra­ti­aa vaan eri­kois­tu­neet ammat­ti­po­lii­ti­kot oli­si­vat yhä ne jot­ka poli­tii­kan muotoilevat.

    Kui­ten­kin tämän kom­men­tin hengessä…

    Lund­qvist 10.10. 22:38

    Jul­ki­nen kes­kus­te­lu ei mones­ti tasol­taan pää­tä hui­maa, mut­ta mitä voi odot­taa kun perin­teet puut­tu­vat? Perin­teet puut­tu­vat pit­käl­ti sik­si, että moni, jol­la oli­si edel­ly­tyk­set kes­kus­te­luun osal­lis­tua, on toden­nut sen ajan haas­kauk­sek­si. Mik­si osal­lis­tua, kun sil­lä ei ole mitään merkitystä? 

    …oppi­si­vat­ko kan­sa­lai­set kui­ten­kin vas­tuul­li­sik­si val­lan käyt­tä­jik­si jos hei­dän toi­mil­laan oli­si todel­li­nen vai­ku­tus? Ves­san­sei­nil­le ja HS:n kes­kus­te­lu­pals­tal­le on help­po heit­tää radi­kaa­le­ja poliit­ti­sia mie­li­pi­tei­tä, kun heit­tä­jä jo hei­ton teh­des­sään tie­tää ettei hei­tol­la ole mitään vai­ku­tus­ta mihin­kään. Samoin rivi­ää­nes­tä­jä voi tun­tea ole­van­sa vas­tuus­ta vapaa ja kes­kit­tyä ‘mätien polii­tik­ko­jen’ hauk­ku­mi­seen tai akuan­kan äänes­tä­mi­seen kun vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­den suu­ruus on yhden nume­ron kir­joit­ta­mi­nen lap­puun joka nel­jäs vuo­si, eikä sil­loin­kaan ole takei­ta tulee­ko kan­di­daat­ti­si aja­maan tai pää­see­kö hän aja­maan lupaa­mi­aan asioi­ta. Aivan toi­sel­la lail­la munas­kuis­sa tun­tui­si säh­köi­sen äänen siir­tä­mi­nen vaik­ka­pa ydin­voi­ma­vas­tai­sel­ta edus­ta­jal­ta ydin­voi­ma­myön­tei­sel­le ydin­voi­ma­ää­nes­tyk­sen aattona!

    Mitä meil­le ker­too vas­tuun­kan­nos­ta Kali­for­nian esimerkki?

  63. Lund­qvist 10.10. 22:38

    Jos hyväk­sy­tään se, että asiat voi­daan päät­tää kabi­ne­teis­sa tai viras­tois­sa, kos­ka niin saa­daan par­haat pää­tök­set, niin mik­si tuh­la­ta rahaa vaa­lei­hin, mik­si usko­tel­la kan­sal­le, että hei­dän mie­li­pi­teil­lään on mer­ki­tys­tä? Lume­de­mo­kra­tia ainoas­taan luo edel­ly­tyk­siä vää­rin­käy­tök­sil­le – vas­tuu­ky­sy­myk­set hämär­ty­vät, kun nimel­li­ses­ti toi­mi­taan kan­san mandaatilla.

    Itseä­ni 23.9. 10:19 lai­na­ten:
    Tämä on tie­tys­ti huo­no asia vain jos tul­ki­taan sanan ‘demo­kra­tia’ tar­koit­ta­van kan­san val­taa. Nyky­käy­tös­sä ‘demo­kra­tia’ tun­tuu enem­män tar­koit­ta­van (valis­tu­nut­ta?) itse­val­tiut­ta johon on sisään­ra­ken­net­tu hätä­jar­ru ei-valis­tu­neen itse­val­ti­aan pois kei­kaut­ta­mi­sek­si tapauk­ses­sa jos­sa kan­sa­lais­ten ker­ta­kaik­ki­nen enem­mis­tö on yksi­mie­li­nen ko. itse­val­ti­aan ei-valistuneisuudesta.

    Onnek­si enem­mis­tön dik­ta­tuu­ria pyr­kii rajaa­maan vai­keas­ti muu­tet­ta­va perus­tus­la­ki ja sen takaa­mat oikeu­det. Jär­jes­tel­mä joka toi­mii kuten valis­tu­nut itse­val­tius varus­tet­tu­na hätä­jar­rul­la ja vähem­mis­tö­jen suo­jal­la ei ole ihan huono.

  64. az: Olet opti­mis­ti, ja olen sii­tä rehel­li­ses­ti hie­man kateel­li­nen. Vaik­ka olen samaa miel­tä sii­tä että nämä ovat edis­ty­sas­ke­lia, en näe mitään syy­tä mik­si sama suun­ta jat­kui­si, ellei asiois­ta pide­tä niin hel­ve­tin­mois­ta mete­liä. Jos­sain vai­hees­sa leh­dis­tö­kin kyl­läs­tyy käsit­te­le­mään ikuis­ta vaa­li­ra­ha-asi­aa, ja sil­loin kaik­ki Kal­lit voi­vat jat­kaa nou­dat­ta­mat­ta nii­tä lake­ja joi­hin eivät itse sää­tä­neet val­von­ta- ja rankaisumekanismeja.

    Mat­ti R: 

    Toi­nen mer­kil­li­syys näyt­tää ole­van se, että äänes­tä­jis­tä aina­kin ääne­käs osa näyt­tää ole­van yhden asian äänes­tä­jiä. … Pal­jon enem­män kuin yhden asian puo­luei­ta, on meil­lä yhden asian äänes­tä­jiä. Sel­lai­sis­sa yhteyk­sis­sä sit­ten esi­te­tään, että pitäi­si pys­tyä seu­raa­maan, onko tämä yksi edus­ta­ja aja­nut riit­tä­vän pai­nok­kaas­ti tätä yhtä asiaa.
    Mitä sii­hen­kin sit­ten sanoisi?

    Jos vaik­ka sanoi­si että mikä­li täl­lais­ta ylei­ses­ti halu­taan, sit­ten var­maan pitäi­si muut­taa sys­tee­miä sii­hen suun­taan että niin voi­daan toimia.

    Jos ihmi­set ylei­ses­ti käyt­tä­vät jär­jes­tel­mää toi­sin kuin “oli­si tar­koi­tus”, voi­daan joko yrit­tää valis­taa ihmi­siä oikeas­ta toi­min­nas­ta (jär­jes­tel­mä­läh­töi­nen) tai koet­taa muut­taa jär­jes­tel­mää (käyt­tä­jä­läh­töi­nen kor­jaa­mi­nen). Voi­si kuvi­tel­la, että yhteis­kun­ta­jär­jes­tel­mä on ole­mas­sa ihmi­siä var­ten eikä päinvastoin. 

    En ole näh­nyt näh­nyt suur­ta yri­tys­tä kum­paan­kaan val­tion tahol­ta. Nykyi­sin val­ta-ase­mas­sa ole­vil­la on sekä ylei­nen ihmi­sen luon­toon kuu­lu­va muu­tos­vas­ta­rin­ta ja tot­tu­mus, mut­ta myös käy­tän­nön hyö­ty pitää nyky­ti­lan­ne, jos­sa poliit­tis­ta vas­tuu­ta ei käy­tän­nös­sä ole muu­toin kuin ver­tais­ten sisällä.

    Minun yksi ylei­sem­pi pur­nauk­se­nai­hee­ni on tähän liit­tyen se, että käsit­tääk­se­ni edus­kun­nas­sa ei ole min­kään­lais­ta elin­tä joka pyr­ki­si aktii­vi­ses­ti demo­kra­tian paran­ta­mi­seen. Kuu­li­si vaik­ka yhteis­kun­ta­fi­lo­so­fe­ja ja hais­te­li­si maa­il­man menoa, yrit­täi­si pysyä kär­ryil­lä sii­tä miten kan­sa haluai­si jär­jes­tel­mää kehi­tet­tä­vän, ja teki­si sen perus­teel­la kon­kreet­ti­sia ehdo­tuk­sia. Jär­jes­tel­mä on teh­ty pysy­mään sel­lai­se­na kuin se on, kos­ka vaa­tii mas­sii­vis­ta ener­gi­aa ja mer­kit­tä­vää poliit­tis­ta tukea että sii­hen saa muu­tok­sia, eikä kenen­kään hen­ki­lö­koh­tai­nen etu ole läh­teä sii­hen. Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti olen ihmeis­sä­ni, että vih­rei­den puu­haa­ma kan­sa­lais­aloi­te on (vii­me uutis­ten mukaan) tulos­sa jos­kus voi­maan. Kuin­ka kau­an sitä ollaan oltu tekemässä?

  65. Mik­ko Kivi­ran­ta: Ääni­val­ta ry kuu­los­taa kiin­nos­ta­val­ta, en ollut kuul­lut­kaan moi­ses­ta. Kii­tos vin­kis­tä. Onko http://aanivaltaa.blogspot.com/ sama yhdis­tys vai joku sen seu­raa­ja? Var­si­nai­set ääni­val­ta ry:n sivut näyt­ti­vät ole­van alhaalla.

  66. Ääni­val­ta ry kuu­los­taa kiin­nos­ta­val­ta, en ollut kuul­lut­kaan moisesta.

    Yhdis­tys ajoi jat­ku­van äänioi­keu­den mal­lia 80- ja 90- luku­jen tait­tees­sa, jol­loin Inter­net ei vie­lä ollut laa­jal­ti tun­net­tu, mut­ta pank­ki­au­to­maa­tit oli­vat. Ymmär­tääk­se­ni (?) mal­li oli yti­mel­tään Arto Teng­val­lin käsia­laa, ja yhdis­tys­tä veti Jiri Räsä­nen joka näkyy kir­joit­ta­van myös mai­nit­se­maa­si blo­giin. Myö­hem­min yhdis­tys ajoi STV-vaa­li­ta­van käyt­töön­ot­toa Suomessa.

    Aja­tus oli sil­loin että pank­ki­au­to­maa­tin tapai­sia äänes­ty­sau­to­maat­te­ja löy­tyi­si joka kun­nas­ta, ja pank­ki­kor­tin tapai­nen hen­ki­lö­kort­ti iden­ti­fioi­si äänes­tä­jän. Vie­lä jos auto­maa­tin äärel­lä vaa­li­vir­kai­li­ja val­voi­si (kal­lis jär­jes­te­ly tosin, eikä sitä sil­loin ehdo­tet­tu­kaan) että auto­maa­til­le men­nään yksin, ei oli­si mah­dol­lis­ta pai­nos­taa tois­ta äänes­tä­mään pai­nos­ta­jan halua­mal­la taval­la. Toi­saal­ta jos äänioi­keus on jat­ku­va, mikään ei estä pai­nos­tet­tua äänes­tä­jää muut­ta­mas­ta myö­hem­min ään­tään ennal­leen, ellei nyt ihan Kam­putsch-Pril­kop tyyp­pi­ses­tä suh­tees­ta ole kysymys.

    Säh­köi­siin äänes­tyk­siin yli­pään­sä liit­tyy kyl­lä mui­ta­kin vai­keuk­sia.

  67. Käsi­tys, että ryh­mä­ku­ri vei­si yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan val­lan on aivan kum­mal­li­nen. Hän­hän osal­lis­tuu sen ryh­män kan­nan muodostamiseen.”

    Jos edus­ta­ja on sitä miel­tä, että “kyl­lä”, mut­ta ryh­män kan­nak­si muo­dos­tuu “ei”, ja edus­ta­jan on ryh­mä­ku­rin alla tai­vut­ta­va tähän kan­taan, niin miten se voi­si olla vie­mät­tä val­lan sanoa “kyl­lä” edus­ta­jal­ta pois. Edus­ta­ja on saa­nut man­daa­tin äänes­tä­jil­tään äänes­tää oman, ei ryh­män, aatos­ten mukaan. Pää­asial­lis­ta man­daat­ti­aan edus­ta­ja toteut­taa edus­kun­nan äänes­tyk­sis­sä, ei niin­kään eri­lai­sis­sa ryh­mä­ko­kouk­sis­sa tai vaik­ka­pa edus­kun­nan urhei­lu­ker­hon jal­ka­pal­lo­har­joi­tuk­sis­sa, jos­sa ryh­mä­ku­ria voi­daan aivan huo­let­ta toteut­taa — tai mik­sei­pä vaik­ka valis­tu­nut­ta dik­ta­tuu­ria, jos niin halutaan.

  68. Mik­ko Kivi­ran­ta epäi­lee, ettei­vät kan­sa­lai­set oli­si vas­tuul­li­sia val­lan käyt­tä­jiä, vaik­ka hei­dän toi­mil­laan oli­si todel­li­nen vai­ku­tus. Kle­ro­te­rion-kokei­lui­den perus­teel­la kan­sa­lai­set kui­ten­kin toden­nä­köi­ses­ti ottai­si­vat vas­tuun valin­nan­teos­sa (ks. http://www.time.com/time/politics/article/0,8599,2015481,00.html)

    Inter­net-elä­möin­tä on älä­mö­löä juu­ri sik­si, että mie­li­pi­teen osoit­ta­jil­la ei ole asiois­sa todel­lis­ta vai­ku­tus­val­taa, eikö hei­tä ole infor­moi­tu perus­teel­li­ses­ti kysees­sä ole­vis­ta asioista.

  69. Jat­ku­van äänes­tyk­sen mal­lis­sa on mie­les­tä­ni yksi valu­vi­ka, joka demon­stroi­tuu vähän väliä esim. USA:ssa ja Sak­sas­sa: pit­kä­jän­tei­syy­den puute.

    Jo nyt on Suo­mes­sa­kin ongel­ma­na, että kan­san­edus­ta­jia on vai­kea saa­da kes­kit­ty­mään asioi­hin, joil­la on pit­kän täh­täi­men vai­ku­tuk­sia. Pit­kä täh­täin = ei vai­ku­tus­ta seu­raa­viin vaa­lei­hin. Ongel­ma on eri­tyi­sen suu­ri vaa­li­kau­den lopus­sa, mut­ta vaa­li­kau­den alus­sa voi hal­li­tus sen­tään teh­dä pää­tök­siä nel­jän vuo­den tähtäimellä.

    USA:ssa sen sijaan on väli­vaa­lit jo kah­den vuo­den kulut­tua pre­si­den­tin- ja kongres­si­vaa­leis­ta, eli Oba­man koh­dal­la nyt. Kos­ka vaa­li­kam­pan­ja alkaa täy­del­lä tehol­la jo puo­li vuot­ta ennen vaa­le­ja ja oppo­si­ti­tion hidas­tus­kei­not kongres­sis­sa ovat USA:ssa tehok­kai­ta, on vas­ta­va­li­tun pre­si­den­tin vai­kea saa­da mer­kit­tä­viä pää­tök­siä ajet­tua läpi ennen kuin vaa­lit ovat nis­kas­sa. USA:n ter­vey­den­huol­to­uu­dis­tuk­sel­le mei­na­si käy­dä ohrai­ses­ti jo toi­sen ker­ran suku­pol­ven aika­na juu­ri täs­tä syys­tä. Tee sii­nä sit­ten pit­kä­jän­tei­siä pää­tök­siä, kun vaa­li­jär­jes­tel­män pit­kä täh­täin on kak­si vuotta!

  70. Riit­ta,

    Yksi suo­ra­vii­vai­nen tapa paran­taa suo­men vaa­li­jär­jes­tel­mää niin, että ääni välit­tyi­si nyyis­tä parem­min saman­hen­ki­sil­le ehdok­kail­le oli­si sal­lia puo­lu­een sisäi­set lis­tat niin, että pai­kat jae­taan ensin puo­lueil­le ja sit­ten nii­den sisäl­lä eri ryh­mil­le (mah­dol­li­ses­ti useam­mas­sa­kin tasos­sa, mut­ta kak­si­kin on jo pal­jon nykyi­seen yhteen verrattuna).

    Koko puo­lue voi­si hyvin tul­la toi­meen nykyi­sel­la ehdo­kas­mää­ril­lä (eli ala­ryh­mien lis­tat voi­si­vat olla nykyi­siä lis­to­ja lyhyempiäkin).

    Täs­sä ket­jus­sa on kes­kus­tel­tu myös puh­tais­ta hen­ki­lö­vaa­leis­ta. Nekin mene­tel­mät (STV) pys­ty­vät välit­tä­mään anne­tut äänet toi­sil­le saman­hen­ki­sil­le ehdokkaille.

    Näis­tä tuo ensim­mäi­nen mal­li antaa äänes­tä­jil­le enem­män ja sito­vam­paa tie­toa (ehdok­kaat ilmoit­ta­vat ryh­män­sä sel­keäs­ti). Toi­ses­sa mal­lis­sa ehdok­kai­den ana­ly­soin­ti ja äänes­tä­mi­nen on työ­lääm­pää (var­sin­kin Suo­mes­sa, sil­lä ehdok­kai­ta ja paik­ko­ja per vaa­li­pii­ri on pal­jon). Tuo toi­nen mal­li on ensim­mäis­tä jous­ta­vam­pi, mut­ta poik­ke­aa nykyi­ses­tä käy­tän­nös­tä pal­jon enemmän.

    Moni pitää toi­sen mal­lin riip­pu­mat­to­muut­ta puo­lue­si­don­nai­suusk­sis­ta hyvä­nä, mut­ta ensim­mäi­sen mal­lin sel­vät sidon­nai­suu­det ovat toi­ses­ta näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na myös tavoi­tel­ta­va asia (jos tavoi­te on antaa kan­sa­lai­sil­le entis­tä sel­vem­pi kuva sii­tä mil­lai­sia edus­ta­jia he ovat valitsemassa).

  71. Mitä nämä kabi­net­tien ulko­puo­lel­le jäte­tyt kan­san­edus­ta­jat oikein teke­vät? Eikö heil­lä kui­ten­kin ole kan­san man­daat­ti toi­mia päät­tä­jä­nä? Onko hei­dän syr­jäyt­tä­jil­lään man­daat­tia toi­mil­leen? Täl­lä enti­sel­lä jää­ur­hei­li­jal­la kui­ten­kin näyt­tää ole­van jon­kun­lais­ta kom­pe­tens­sia hom­miin­sa. Aina­kin hän osa­si ennus­taa nykyi­sen laman jo pal­jon ennen kuin minis­te­rit alkoi­vat teh­dä mitään sen estä­mi­sek­si. Vai eikö rivi­kan­san­edus­ta­jan kuu­lu­kaan olla sel­vil­lä asioista?

    1. Mitä nämä kabi­net­tien ulko­puo­lel­le jäte­tyt kan­san­edus­ta­jat oikein teke­vät? Eikö heil­lä kui­ten­kin ole kan­san man­daat­ti toi­mia päät­tä­jä­nä? Onko hei­dän syr­jäyt­tä­jil­lään man­daat­tia toimilleen

      Tomi T: hal­lin­to­me­ney­ly­lain mukaan minun­pi­täi­si ohja­ta asia eteen­päin, mut­ta kos­ka en ole valon vian­omai­nen, laki ei kos­ke minua. Osoi­ta siis itse kysy­mys Shuo­men Keskustalle.

  72. ->Tuo Timon ehdot­ta­ma vaa­li­mal­li siir­ret­tä­vi­ne ääni­neen myös pakot­tai­si kan­san­edus­ta­jat perus­te­le­maan teke­mi­sen­sä äänes­tä­jil­le. Lupauk­set ennen vaa­le­ja eivät enää riit­täi­si, vaan ne oli­si joko lunas­tet­ta­va jokai­ses­sa edus­kun­nan äänes­tyk­ses­sä tai sit­ten ker­rot­ta­va, mik­si on mie­li muut­tu­nut. Poli­tii­kan jul­ki­suus aina­kin lisääntyisi.

    Toki kai­kis­sa val­taa kan­sal­le siir­tä­vis­sä demo­kra­tia­mal­leis­sa on se ongel­ma, että yksi jos toi­nen meis­tä ja var­sin­kin ne, joil­la jon­kin­nä­köis­tä val­taa on, pitää lähim­mäi­si­ään tyh­mi­nä. Syyt­tä. Poli­tiik­ka ei vaa­di huip­pu­älyk­kyyt­tä saa­ti yhteis­kun­ta­tie­tei­den klas­sik­ko­jen tun­te­mis­ta. Jos vaa­ti­si, edus­kun­ta oli­si epä­pä­te­vä. Kaik­ki ihmi­set ymmär­tä­vät perus­tel­taes­sa oman par­haan­sa ja se riit­tää demokratiassa.

    Val­lan­käy­tön his­to­ria on län­si­mais­sa äkki­sel­tään jaet­ta­vis­sa kah­teen aika­kau­teen: ensin val­ta perus­tel­tiin uskon­nol­la ja kan­san ei halut­tu tie­tä­vän. Kun uskon­to lak­ka­si toi­mi­mas­ta val­lan oikeut­ta­ja­na, tuli näy­tös­de­mo­kra­tia ja kan­san ei edel­leen­kään halut­tu tie­tä­vän. Joi­den­kin idea­lis­tien mukaan noi­den aika­kausien väliin mah­tui pie­ni pät­kä (por­va­ril­lis­ta) demo­kra­ti­aa ja jul­kis­ta kes­kus­te­lua, mut­ta niinköhän…

    Absur­din tilan­tees­ta tekee se, että sekä val­lan­käyt­tä­jät että äänes­tä­jät ymmär­tä­vät var­sin hyvin tilan­teen. Sil­ti spek­taak­ke­lia esi­te­tään tau­koa­mat­ta ja hui­pen­nuk­sia se saa vähin­tään joka toi­nen vuo­si. Ehdok­kaat kil­pai­le­vat kes­ke­nään nel­jän vuo­den ansiois­ta, jot­ka ovat hei­dän kyvyil­leen hyvät. Äänes­tä­jät tuh­laa­vat aikaan­sa kil­pai­lun seu­raa­mi­seen ja käy­vät uur­nil­la, vaik­ka he tie­tä­vät var­sin hyvin, että mikään ei muu­tu. Mut­ta hei! kyl­lä­hän jot­kult seu­raa­vat jal­ka­pal­loa­kin ja esit­tä­vät sii­tä mie­li­pi­tei­tä kes­kus­te­lu­pals­toil­la ja tuop­pien ääres­sä tie­täen var­sin hyvin, että heil­lä on sir­kuk­ses­sa kulut­ta­jan rooli.

  73. Soi­nin­vaa­ra lis­ta­si Mark­ku Uusi­paa­val­nie­men urhei­li­ja­kan­san­edus­ta­jiin. Uusi­paa­val­nie­mi­hän on toki elä­mäs­sään teh­nyt pal­jon muu­ta­kin kuin vain ollut urheilija. 

    Saan­ko kysyä Osmo Soi­nin­vaa­ran mie­li­pi­teen Uusi­paa­val­nie­mes­tä? Mies vai­kut­taa älyk­kääl­tä, mut­ta toi­saal­ta tun­tuu sil­tä, että hän yrit­tää teh­dä kai­ken yksin. Ja ilmei­ses­ti on myös jää­nyt täy­sin yksin mielipiteineen.

  74. Tuo edus­ta­mi­nen saa­mal­laan ääni­mää­räl­lä, joka voi koko ajan muut­tua, kuu­los­taa aika hyväl­tä. Sen ongel­ma­na on vaa­li­sa­lai­suu­den puu­te (jos hom­ma toteu­te­taan koti­tie­to­ko­neel­la) ja sitä kaut­ta ään­ten myyn­nin mah­dol­li­suus. Lisäk­si sys­tee­mi tar­vit­si­si var­maan jon­kin­lai­sen hitaus­py­kä­län, kos­ka muu­ten valit­se­mi­sen rajal­la ole­vat edus­ta­jat pomp­pi­si­vat sisään ja ulos päi­väs­tä toiseen. 

    Yksi ongel­ma on sit­ten ne äänet, joil­la ei kukaan ole pääs­syt edus­ta­jak­si. Ehkä tähän rat­kai­suk­si voi­si tul­la “kak­ko­sää­ni”. Jokai­sel­la oli­si siis ykkö­sää­ni, jota käy­tet­täi­siin sii­hen, että valit­tai­siin ne, jot­ka edus­kun­nas­sa istu­vat. Tämän lisäk­si voi­si käyt­tää kak­ko­sään­tä, jon­ka voi­si antaa kel­le tahan­sa istu­val­le edus­ta­jal­le, jos ykkö­sää­nen saa­nut edus­ta­ja ei ole pääs­syt sisäl­le. Ja tie­ten­kin tätä voi­si päi­vit­tää samal­la tavoin kuin ykkösääntäkin. 

    Täl­lai­nen jat­ku­va edus­tus ilman mitään eri­tyi­siä vaa­le­ja joh­tai­si minus­ta suju­vam­paan val­lan­vaih­toon kuin vaa­li­sys­tee­mi. Jos­sain vai­hees­sa hal­li­tuk­sen taka­na ei enää oli­si tar­peek­si kan­sa­lais­ten ääniä ja se jou­tui­si luo­pu­maan val­las­ta edus­kun­nan äänes­täes­sä sen epä­luot­ta­mus­lauseen puo­les­ta. Uudet puo­lu­eet oli­si­vat voi­neet jo neu­vo­tel­la ohjel­man­sa val­miik­si ennen hal­li­tuk­sen kaa­tu­mis­ta ja jopa jul­kais­ta sen vält­tääk­seen oman kaa­tu­mi­sen­sa heti, kun kan­sa­lai­set kuu­le­vat ohjel­man sisällöstä. 

    Kor­rup­toi­tu­nei­den polii­tik­ko­jen pois­ta­mi­nen val­las­ta oli­si sel­väs­ti nopeam­paa, kun ei tar­vit­si­si odot­taa seu­raa­viin vaaleihin. 

    En edes usko, että tämä joh­tai­si pelk­kään popu­lis­miin ja lyhyen täh­täi­men poli­tiik­kaan, vaan toden­nä­köi­ses­ti kan­sa­lai­set oli­si­vat sen ver­ran fik­su­ja, että antai­si­vat nii­den, joil­le äänen­sä ovat anta­neet, aina­kin jon­kin aikaa rau­has­sa koit­taa hoi­taa asioita. 

    Yksi ongel­ma voi­si liit­tyä ove­laan tak­ti­koin­tiin. X lupaa äänes­tää Y:n ehdo­tus­ta, jos saa Y:n äänes­tä­mään omaa ehdo­tus­taan. Sit­ten Y:n ehdo­tuk­sen tul­les­sa äänes­tyk­seen, X:n kan­nat­ta­jat ovat väliai­kai­ses­ti karan­neet Y:n ehdo­tuk­sen vas­tus­ta­jien taak­se ja X:n äänes­tys ei pai­na­kaan niin pal­joa kuin Y luu­li. Äänes­tyk­sen jäl­keen X:n alku­pe­räi­set äänes­tä­jät siir­ty­vät takai­sin hänen taakseen.

  75. Olen vähi­tel­len alka­nut ajat­te­le­maan, että kan­san­edus­ta­jat voi­tai­siin vali­ta arpo­mal­la (aina­kin val­tao­sa), minis­te­rit voi­si­vat olla nii­tä ammat­ti­po­li­tik­ko­ja. Sil­loin täl­lai­set­kin ryh­mä­ku­ri­poh­din­nat jäi­si­vät toi­sar­voi­sek­si. Yhtään huo­noa puol­ta en arpa­vaa­leis­ta kek­si. Pikem­min­kin pal­jon plussaa…

    Ryh­mä­ku­ris­sa ei ole muu­ten mitään pahaa, mut­ta puo­luei­den oikeas­taan pitäi­si val­voa todel­la tark­kaan mitä puo­lu­een jäse­net vies­tit­tä­vät sel­lai­sis­ta asiois­ta, jot­ka eivät ole yksit­täi­sen jäse­nen pää­tet­tä­vis­sä. Täl­lä taval­la puo­lu­eet hui­jaa­vat äänes­tä­ji­ään, kos­ka puo­lu­een jäsen ja ehdo­kas saat­taa puhua ihan tois­ta, kuin mitä puo­lueoh­jel­ma sanoo. 

    Arpa­vaa­lit pois­tai­si­vat puo­lue­joh­ta­jil­ta hei­dän nykyi­sen yli­val­lan, joka on aito ongel­ma riip­pu­mat­ta sii­tä halu­aa­ko vah­van pre­si­den­tin vai ei. Val­ta tur­me­lee ja ehdo­ton val­ta tur­me­lee ehdot­to­mas­ti, vai miten se sanon­ta kuuluikaan.

  76. Entäs jos lisät­täi­siin suo­raa demo­kra­ti­aa edus­tuk­sel­li­sen demo­kra­tian sisäl­lä. Siis pide­tään yhteis­kun­nal­li­sia näke­myk­siä edes joten­kin kana­voi­vat puo­lu­eet edel­leen par­la­men­taa­ri­sen toi­min­nan poh­ja­na, mut­ta ollaan aktii­vi­sem­pia hake­maan omien äänes­tä­jien mie­li­pi­tei­tä esiin vaa­li­kau­den aika­na. Itse ajat­te­len kysäis­tä kai­kis­ta oleel­li­sis­ta asiois­ta tule­van vaa­li­kau­den aika­na säh­kö­pos­ti­rin­gil­tä­ni. Nimiä siel­lä on jo nyt niin pal­jon, että avo­pa­laut­tei­ta en tar­koi­ta, ihan kvan­ti­ta­tii­vis­ta kyse­lyä. Tämä jät­tää edus­ta­jal­le vas­tuun tii­vis­tää kysy­myk­set kan­nat­ta­jil­leen rele­van­til­la tavalla.

    Toi­sek­seen, en pidä aja­tuk­ses­ta pola­ri­soi­da poli­tiik­kaa “vaih­toeh­toi­hin”. Täl­lai­nen mal­li joh­taa käy­tän­nös­sä pouk­koi­luun, jos­sa edel­li­sen vaa­li­kau­den kehi­tys teh­dään tyh­jäk­si seu­raa­val­la vaa­li­kau­del­la. Kan­san kan­na­tus pää­vaih­toeh­doil­le vaih­te­lee 50 % molem­min puo­lin vaa­leis­ta toiseen.

    Mikä vika on van­has­sa kon­sen­sus­po­li­tii­kas­sa? Sii­nä jota Viro­lai­nen ja Sor­sa har­joit­ti­vat. Maa­ta voi kehit­tää pit­kä­jän­tei­ses­ti kun suos­tuu myös kom­pro­mis­sei­hin. Vaih­te­lun vola­ti­li­teet­ti vain on pie­nem­pää kuin mah­dol­li­sim­man eri­lais­ten hal­li­tus­oh­jel­mien ja hal­li­tus­vaih­toeh­to­jen mal­lis­sa. Nykyi­sin tie­tys­ti hae­taan poli­tiik­kaan draa­man tajua ja viih­dear­voa. Mut­ta koli­kon toi­nen puo­li on poli­tii­kan muut­tu­mi­nen let­kaut­te­le­mi­sek­si. Sitä Osmo­kin vii­sas mies tääl­lä aina Kes­kus­taa koh­taan jak­saa harrastaa.

  77. Sveit­sin mal­li ei aina­kaan ole kaa­tu­nut tähän asti vero­jen vas­tus­tuk­seen. (Veik­kai­sin myös että on joten­kin jenk­ki­läl­le oma­lei­mais­ta vaa­tia kaik­kia vero­ja pois, suo­ma­lai­set kai ovat mel­ko lail­la hyvin­voin­ti­val­tion vero­tuk­sen kannattajia.)Sveitsin mal­li ei aina­kaan ole kaa­tu­nut tähän asti vero­jen vas­tus­tuk­seen. (Veik­kai­sin myös että on joten­kin jenk­ki­läl­le oma­lei­mais­ta vaa­tia kaik­kia vero­ja pois, suo­ma­lai­set kai ovat mel­ko lail­la hyvin­voin­ti­val­tion vero­tuk­sen kannattajia.)

    Jos verois­ta pää­tet­täi­siin Suo­mes­sa kan­sa­nää­nes­tyk­sel­lä, tulos riip­pui­si täy­sin sii­tä, miten asia onnis­tut­tai­siin esit­tä­mään äänes­tä­jil­le näky­vim­min ja äänek­käim­min. Suo­mes­sa teh­tiin esim. 90-luvun laman aikaan eräs kyse­ly­tut­ki­mus (selos­tet­tu Heik­ki Ervas­tin ja Olli Kan­kaan tut­ki­mus­ra­por­tis­sa Ammat­ti­ryh­mät ja hyvin­voin­ti­val­tio, 1994), jos­sa tut­kit­tiin sitä, miten jo yksis­tään pel­kät kysy­mys­ten sana­muo­dot vai­kut­ta­vat hyvin­voin­ti­val­tio­ta kos­ke­via asen­tei­ta kos­ke­viin vastauksiin.

    Tulok­set oli­vat var­sin dra­maat­ti­sia. Esi­mer­kik­si väit­teen “Vero­ja pitäi­si Suo­mes­sa alen­taa, vaik­ka se joh­tai­si­kin tun­tu­vaan sosi­aa­li­tur­van leik­kaa­mi­seen” kans­sa ilmoit­ti ole­van­sa täy­sin samaa miel­tä vain 12,4 % suo­ma­lai­sis­ta. Mut­ta pel­kän väit­teen “Vero­ja pitäi­si Suo­mes­sa alen­taa” kans­sa ilmoit­ti ole­van­sa täy­sin samaa miel­tä perä­ti 50,4 % — vaik­ka jäl­kim­mäi­nen väi­te, vähem­män reu­naeh­to­ja sisäl­tä­vä­nä, tie­ten­kin pitää sisäl­lään edel­li­sen väit­teen! Äänes­tys­tu­lok­sen siis rat­kai­si­si täy­sin se, täs­mäl­leen mihin kysy­myk­seen kan­sa­nää­nes­tyk­sel­lä äänes­tä­jien mie­li­ku­vis­sa pyy­det­täi­siin vastausta.

    Kali­for­nian tilan­tees­ta ja syis­tä, jot­ka sii­hen ovat joh­ta­neet, on erin­omai­sen valai­se­va ja hyvin kir­joi­tet­tu artik­ke­li täs­sä. Siel­lä todel­la­kin on osa­val­tion tasol­la luul­ta­vim­min koko maa­il­man kan­sa­nää­nes­tys­kes­kei­sin poliit­ti­nen jär­jes­tel­mä, ja sen seu­rauk­se­na koko yhteis­kun­ta on aivan oikeas­ti täs­mäl­leen niin syväl­lä kuses­sa kuin 1) jat­ku­vas­ti väi­te­tään popu­lis­ti­ses­ti ja paik­kan­sa­pi­tä­mät­tö­mäs­ti Suo­men ole­van 2) tar­jo­ten tähän muka nime­no­maan rat­kai­suk­si siir­ty­mis­tä kan­sa­nää­nes­tyk­siin! Tämän tie­tä­vä­nä en voi mitään sil­le, että aina kun näen täy­sin hyvää­tar­koit­ta­vien ja kai­kis­sa muis­sa asiois­sa arvos­te­lu­ky­kyi­sik­si osoit­tau­tu­nei­den ihmis­ten julis­ta­van kan­sa­nää­nes­tys­ten lisää­mi­sen kan­na­tet­ta­vak­si tavoit­teek­si, jotain kuo­lee sisälläni.

    En kom­men­toi nyt tämän enem­pää, mut­ta mai­nit­ta­koon, että minul­ta tulee täs­sä jos­kus ensi vii­kol­la pai­nos­ta uusi kir­ja, jon­ka ensim­mäi­nen ja pisin luku käsit­te­lee suu­rim­mak­si osak­si täs­mäl­leen näi­tä täs­sä kom­ment­ti­ket­jus­sa pui­tu­ja asioi­ta, kuten myös vain hie­man vähäi­sem­mäs­sä mää­rin sen kak­si muu­ta lukua.

    Tämä pie­ni mai­nos (ja vie­lä Osmon oman kus­tan­ta­jan jul­kai­se­mas­ta kir­jas­ta!) voi­ta­neen sal­lia, kun se liit­tyy näin poik­keuk­sel­li­sen tiu­kas­ti puhee­na ole­vaan aihee­seen. Ja toi­saal­ta kyl­lä sik­si­kin, että kir­jan kir­joit­ta­mi­seen on aivan olen­nai­ses­ti vai­kut­ta­nut tämän blo­gin tii­vis seu­raa­mi­nen sään­nöl­li­ses­ti usei­den vuo­sien ajan — kii­tos vaan kai­kil­le. Lai­naan erääs­sä koh­taa jopa eräs­tä tpyy­luo­man kom­ment­tia sanas­ta sanaan.

  78. Yllä mai­nit­tu Teng­vall oli Ääni­val­lan alkuai­koi­na fanaat­ti­sin tun­te­ma­ni vaa­li­jär­jes­tel­män uudis­ta­ja. Häm­mäs­tyt­tä­vät tie­dot eri­lai­sis­ta vaa­li­ta­vois­ta ja nii­den eduis­ta demo­kra­tian toteu­tu­mi­sen kan­nal­ta. Kun hän saa­pui yhdis­tyk­sen kokouk­seen, muut eivät pysy­neet peräs­sä ollenkaan.

  79. IJ kir­joit­ti

    Jat­ku­van äänes­tyk­sen mal­lis­sa on mie­les­tä­ni yksi valu­vi­ka, joka demon­stroi­tuu vähän väliä esim. USA:ssa ja Sak­sas­sa: pit­kä­jän­tei­syy­den puute.

    ja toi­saal­ta H‑V emi­nens­si

    Mik­ko Kivi­ran­ta epäi­lee, ettei­vät kan­sa­lai­set oli­si vas­tuul­li­sia val­lan käyt­tä­jiä, vaik­ka hei­dän toi­mil­laan oli­si todel­li­nen vai­ku­tus. Kle­ro­te­rion-kokei­lui­den perus­teel­la kan­sa­lai­set kui­ten­kin toden­nä­köi­ses­ti ottai­si­vat vas­tuun valinnanteossa 

    Kum­min päin asias­sa kävi­si ei var­maan­kaan sel­viäi­si muu­ten kuin kokei­le­mal­la. Itse olen tai­pu­vai­nen usko­maan että ihmi­set ovat vas­tuun­tun­toi­sia ja oppi­vai­sia, sitä­pait­si hoi­ta­vat­han lähes kaik­ki oman hen­ki­lö­koh­tai­sen elä­män­sä­kin ihan OK. Ei yhteis­ten asioi­den hoi­ta­mi­nen pal­joa kum­mem­paa pitäi­si olla. Lähin­nä vain juo­pot ja pelion­gel­mai­set pis­tä­vät tilin­sä mene­mään heti palk­ka­päi­vä­nä ilman pit­kä­jän­teis­tä vastuunkantoa. 

    Toi­ses­sa pun­ta­ris­sa on sit­ten uusi­na ulot­tu­vuuk­si­na NIM­BYi­ly, enem­mis­tön dik­ta­tuu­ri ja muu­ta­ma muu­kin ilmiö jot­ka nouse­vat esiin yhtei­siä asioi­ta hoi­det­taes­sa mut­ta eivät tule vas­taan omis­ta yksi­tyi­s­asiois­ta huo­leh­dit­taes­sa. Nii­tä vas­taan oli­si ehkä raken­net­ta­vis­sa kan­nus­ti­met — tai ehkä ilmiöi­tä pitää vain sie­tää ja nii­den kans­sa pär­jää, sil­lä esiin­ty­vät­kän ne nyky­mal­li­ses­sa­kin politiikassa. 

    Kali­for­nian esi­merk­ki tosin arve­lut­taa, mut­ta kan­sa­lais­aloit­teet ovat vähän eri jut­tu kuin se että sinän­sä ammat­ti­mai­set polii­ti­kot käyt­täi­si­vät val­taa jat­ku­vas­ti muut­tu­van kan­na­tuk­sen reu­naeh­dol­la. Yksit­täi­sis­sä kan­sa­nää­nes­tyk­sis­sä on se vika että huo­noik­si osoit­tau­tu­neis­ta pää­tök­sis­tä ei kos­kaan jär­jes­te­tä uusin­ta­ää­nes­tys­tä jos­sa pää­tök­sen voi­si kumo­ta. Jat­ku­vas­sa äänioi­keu­des­sa täm­möi­nen itse­sää­te­ly tapah­tui­si luonnostaan.

    Hyvä yleis­pe­ri­aa­te on että val­lan ja vas­tuun pitäi­si olla samas­sa pai­kas­sa. Eli pää­tök­siä teke­vät ne jot­ka pää­tös­ten seu­rauk­set­kin jou­tu­vat kan­ta­maan. Sii­nä suh­tees­sa suo­rem­mat kan­san­val­lan muo­dot oli­si­vat askel hyvään suun­taan. Mie­leen on jää­nyt kuin­ka pul­la­kus­kit Mato ja Sak­ke oli­vat Radio Cityn lähe­tyk­ses­sä lait­ta­neet Bror Wahl­roo­sin suu­hun fraa­sin Otan vas­tuun, läh­den bas­tuun Wärt­si­lä Meri­teol­li­suu­den kon­kurs­sin yhteydessä.

  80. IJ

    Jat­ku­van äänes­tyk­sen mal­lis­sa on mie­les­tä­ni yksi valu­vi­ka, joka demon­stroi­tuu vähän väliä esim. USA:ssa ja Sak­sas­sa: pit­kä­jän­tei­syy­den puute.

    Tämä on aito ongel­ma, mut­ta tilan­ne usein tapah­tu­vien vaa­lien ja jat­ku­van äänes­tyk­sen välil­lä voi kyl­lä olla eri­lai­nen. Ide­aa­li­ta­pauk­ses­sa jat­ku­va vai­ku­tus­val­ta nime­no­maan vei­si pois tar­peen kes­kit­tyä vain vaa­lie­na­lusiin ja pit­kä­jän­teis­täi­si poli­tiik­kaa. (Pes­si­mis­ti­nä en toki usko sitä.) Onko täs­tä tutkimusta?

  81. Uscha­nov: “Tulok­set oli­vat var­sin dra­maat­ti­sia. Esi­mer­kik­si väit­teen “Vero­ja pitäi­si Suo­mes­sa alen­taa, vaik­ka se joh­tai­si­kin tun­tu­vaan sosi­aa­li­tur­van leik­kaa­mi­seen” kans­sa ilmoit­ti ole­van­sa täy­sin samaa miel­tä vain 12,4 % suo­ma­lai­sis­ta. Mut­ta pel­kän väit­teen “Vero­ja pitäi­si Suo­mes­sa alen­taa” kans­sa ilmoit­ti ole­van­sa täy­sin samaa miel­tä perä­ti 50,4 %”

    Nyt pitää kysyä tar­ken­nus­ta, että mikä tulok­sis­sa tai tuos­sa esi­mer­kis­sä var­si­nai­ses­ti on _dramaattista_? Joku vii­saam­pi oli­si ken­ties pys­ty­nyt ker­to­maan tut­ki­mat­ta­kin, että eri asi­aa kysy­mäl­lä saa jos­kus eri vas­tauk­sen. “Läh­det­kö ulos ilta­päi­väl­lä” ja “läh­det­kö ulos ilta­päi­väl­lä, jos Pert­ti tulee mukaan” ovat eri kysy­myk­siä, vaik­ka tark­kaa­vai­sim­mat blo­gin luki­jat huo­maa­vat, että molem­mis­sa kysy­tään haluk­kuut­tä läh­teä ulos ilta­päi­väl­lä. Vas­tauk­set kysy­myk­siin saat­ta­vat vaih­del­la, kos­ka aina on nii­tä nii­tä, jot­ka kyl­lä pitä­vät ulkoi­lus­ta, mut­tei­vät Pertistä. 

    Gal­lu­peis­ta ja nii­den yhden­te­ke­vyy­des­tä klas­sik­ko: Bour­dieu, “Public opi­nion does not exist”

  82. Kor­rup­toi­tu­nei­den polii­tik­ko­jen pois­ta­mi­nen val­las­ta oli­si sel­väs­ti nopeam­paa, kun ei tar­vit­si­si odot­taa seu­raa­viin vaaleihin. ”

    Val­ta ja raha kor­rup­toi, Ei löy­dy mon­ta­kaan ihmis­tä, jota ei voi­da lahjoa,jokaiselle löy­tyy hinta.
    On lähin­nä sini­sil­mäi­syyt­tä uskoa, että vaih­ta­mal­la kor­rup­tio vähenisi.

    Avoi­muus ja kan­sa­lais­ten val­von­ta ovat ainoa tie pitää polii­ti­kot kurissa.

    Mut­ta yritk­set vai­kut­tavt ihmie­ten eloon jo enem­män kuin val­tio, joten myös yri­tys­ten pää­tök­sen­te­ko ja omis­ta­juus pitä­si olla avointa.
    Nyt­hän yri­tyk­set kyke­ne­vät puu­has­te­le­maan täy­sin salas­sa kan­sa­lais­ten pään menoksi

  83. Niin siis var­maan­kin on niin, että kan­sa­nää­nes­tyk­set eivät sinäl­lään joh­da vää­jää­mät­tä kum­paan­kaan: Kali­for­ni­aan tai Sveitsiin.

    Lop­pu­tu­los riip­puu myös kult­tuu­ris­ta ja muu­ten­kin sii­tä miten hal­lin­to on järjestetty.

    Sik­si on ehkä vähän yksin­ker­tais­ta väit­tää, että ongel­mia ei voi rat­kais­ta kan­sa­nää­nes­tyk­siä lisää­mäl­lä. (Samoin kuin on yksin­ker­tais­ta väit­tää, että ongel­mat rat­kea­vat kan­sa­nää­nes­tyk­siä lisäämällä.)

    Noh jos täs­tä aihees­ta on kir­jan kir­joit­ta­nut, niin var­maan­kin sii­nä on ollut tilaa poh­tia kan­sa­nää­nes­tyk­siä useam­mal­ta kan­til­ta kuin mitä blogikommentissa.

    Sit­ten vie­lä vähän pil­kun vii­laus­ta nois­ta vero­tus­ky­se­lyis­tä. Yksi seli­tys erol­le voi­si olla, että moni vas­taa­ja on ekas­sa kysy­myk­ses­sä vas­tan­nut kysy­myk­seen: pitäi­si­kö vero­ja alen­taa sii­nä tapauk­ses­sa, että se joh­tai­si mer­kit­tä­vään hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­den karsimiseen?

  84. Kuka läh­ti­si kan­san­edus­ta­jak­si, jos paik­ka oli­si käy­tän­nös­sä kat­ku­vas­ti kat­kol­la? Sii­tä var­si­nai­ses­ta palk­ka­työs­tä täy­tyy ottaa vapaa­ta enkä usko ihan joka työ­pai­kal­la tois­tu­vien, ennal­ta-arvaa­mat­to­mam mit­tais­ten pois­sao­lo­jen onnistuvan.

  85. Tuo­ta jat­ku­van äänioi­keu­den mal­lia vai­vaa sama heik­kous kuin mui­ta­kin saman suun­tai­sia esi­tyk­siä. Ei se kiin­nos­tai­si kuin pien­tä vähem­mis­töä ihmi­sis­tä. Suur­ta enem­mis­tö ei kiin­nos­tai­si siir­rel­lä ään­tään (kuten he eivät juu­ri seu­raa poli­tiik­kaa­kaan), joten tulok­se­na oli­si lähin­nä ras­kas pääl­lek­käi­nen jär­jes­tel­mä, joka ei kui­ten­kaan mer­kit­si­si paljoa.

    Toi­nen heik­kous, mikä­li jär­jes­tel­mä toi­mi­si, on se, että se mie­les­tä­ni vah­vis­tai­si popu­lis­mia. Ehdok­kaat pel­käi­si­vät teh­dä vai­kei­ta pää­tök­siä, joi­den tie­täi­si­vät ehkä ole­van epäsuosittuja.

    Tuol­lai­nen ajat­te­lu perus­tuu har­hai­seen kuvaan kan­sa­lais­ten val­veu­tu­nei­suu­des­ta. Poliit­ti­ses­ti ja ideo­lo­gi­ses­ti moti­voi­tu­neet ihmi­set näke­vät kan­san omas­sa kuvas­saan, ja ajat­te­le­vat, että ihmi­set ylei­ses­ti oli­si­vat haluk­kai­ta aktii­vi­ses­ti ja poh­di­tus­ti toi­mi­maan osa­na täl­lais­ta järjestelmää.

    Asia nyt ei kui­ten­kaan ole lähi­main­kaan siten.

  86. Uscha­nov:

    jäl­kim­mäi­nen väi­te, vähem­män reu­naeh­to­ja sisäl­tä­vä­nä, tie­ten­kin pitää sisäl­lään edel­li­sen väitteen!

    Mut­ta se pitää sisäl­lään myös usei­ta sel­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia, jois­sa vero­ja vähen­ne­tään ilman sosi­aa­li­tur­van tun­tu­vaa leikkaamista.

    Yhtä hyvin voi­tai­siin teh­dä kyse­ly näil­lä vaihtoehdoilla:

    A) maa­il­man hädä­na­lai­sia on autet­ta­va, vaik­ka se tar­koit­tai­si omien köy­hiem­me ja van­hus­tem­me heit­teil­le jättämistä
    B) maa­il­man hädä­na­lai­sia on autet­ta­va, myös toi­men­pi­teil­lä jot­ka aiheut­ta­vat laa­jaa vahin­koa ympäristölle
    C) maa­il­man hädä­na­lai­sia on autettava

    Oli­si absur­dia, jos omis­ta kan­sa­lai­sis­ta, maa­il­man hädä­na­lai­sis­ta ja ympä­ris­tös­tä välit­tä­vän pitäi­si olla jyr­käs­ti eri miel­tä C:n kans­sa ollak­seen rationaalinen.

  87. Mut­ta se pitää sisäl­lään myös usei­ta sel­lai­sia mah­dol­li­suuk­sia, jois­sa vero­ja vähen­ne­tään ilman sosi­aa­li­tur­van tun­tu­vaa leikkaamista.

    Point­ti ei täs­sä nyt ollut ollen­kaan tämä. Vaan se, että jos kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä kysyt­täi­siin esi­mer­kik­si, pitäi­si­kö vero­ja Suo­mes­sa alen­taa, pitää ennal­laan vai korot­taa, ei äänes­tyk­sen tulos lain­kaan paik­kan­sa­pi­tä­väs­ti ker­toi­si kan­sa­nää­nes­tys­ten puo­lus­ta­jien innok­kaas­ti esiin manaa­maa myyt­tis­tä “kan­san tah­toa”. Ihmi­set äänes­täi­si­vät esim. kysy­myk­sen satun­nai­ses­ti saa­man sana­muo­don heis­sä kus­sa­kin pään sisäl­lä herät­tä­mien mie­li­ku­vien mukaan. Ja ne taas oli­si­vat eri ihmi­sil­lä eri­lai­sia riip­puen mie­li­val­tai­ses­ti hei­dän hen­ki­lö­his­to­rias­taan, per­soo­nal­li­suu­des­taan jne.

    Täs­tä on sosi­aa­lip­sy­ko­lo­gias­sa ja val­tio-opis­sa laa­ja tut­ki­mus­kir­jal­li­suus, jos­ta tämä oma huo­mio­ni on vain pie­ni pin­ta­raa­pai­su. Täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa on tut­ki­mus­tie­don poh­jal­ta käy­tän­nös­sä var­maa, että “vir­heel­lis­tä” äänes­tä­mis­tä tapah­tui­si run­saas­ti, ja että sitä tapah­tui­si kum­paan­kin suun­taan. Toi­sin sanoen siis osa niis­tä, jot­ka todel­li­suu­des­sa eivät haluai­si vero­jen alen­ta­mis­ta, äänes­täi­si nii­den alen­ta­mi­sen puo­les­ta — ja täs­mäl­leen samal­la taval­la osa niis­tä, jot­ka todel­la haluai­si­vat vero­jen alen­ta­mis­ta kaik­ki poten­ti­aa­li­set vas­ta-argu­men­tit huo­mioi­tu­aan­kin, äänes­täi­si vastaan.

    Nyt pitää kysyä tar­ken­nus­ta, että mikä tulok­sis­sa tai tuos­sa esi­mer­kis­sä var­si­nai­ses­ti on _dramaattista_? Joku vii­saam­pi oli­si ken­ties pys­ty­nyt ker­to­maan tut­ki­mat­ta­kin, että eri asi­aa kysy­mäl­lä saa jos­kus eri vastauksen.

    Dra­maat­tis­ta on vas­taus­ten kes­ki­näis­ten voi­ma­suh­tei­den eron yli nelin­ker­tais­tu­mi­nen lisää­mäl­lä kysy­myk­seen yksi yksin­ker­tai­nen sivu­lause, kun kysees­sä on suur­ta yhteis­kun­nal­lis­ta perus­lin­jaus­ta kos­ke­va kysy­mys, jol­lai­sis­ta on suh­teel­li­sen ylei­ses­ti totut­tu ajat­te­le­maan, että kes­ki­mää­räi­sel­lä ihmi­sel­lä on nii­hin yksi jok­seen­kin vakiin­tu­nut ja muut­tu­ma­ton kan­ta. Tämä on mie­les­tä­ni hie­man eri asia kuin yli­mal­kai­nen “eri asi­aa kysy­mäl­lä saa jos­kus eri vas­tauk­sen”. Täs­mäl­leen sik­si, että tämä tie­det­tiin jo ennal­ta todek­si, tuos­sa tut­ki­muk­ses­sa yli­pään­sä läh­det­tiin tut­ki­maan, tar­kal­leen mis­sä mää­rin se on tot­ta Suo­mes­sa. Vas­taus: hyvin suu­res­sa määrin.

  88. az 11.10. 22:21

    Tuo­ta jat­ku­van äänioi­keu­den mal­lia vai­vaa sama heik­kous kuin mui­ta­kin saman suun­tai­sia esi­tyk­siä. Ei se kiin­nos­tai­si kuin pien­tä vähem­mis­töä ihmi­sis­tä. Suur­ta enem­mis­tö ei kiin­nos­tai­si siir­rel­lä ään­tään (kuten he eivät juu­ri seu­raa politiikkaakaan)

    Tämä­hän on vah­vuus eikä heik­kous. Jat­ku­va äänioi­keus ei ole sama asia kuin suo­ra demo­kra­tia jos­sa kan­sa­lai­set teki­si­vät suo­raan pää­tök­siä ja jou­tu­vat siis käyt­tä­mään aikaan­sa asioi­hin pereh­ty­mi­seen. Jos ei poli­tii­kan seu­raa­mi­nen kiin­nos­ta, sen voi hyväl­lä omal­la­tun­nol­la jät­tää sitä työk­seen teke­vil­le kansanedustajille.

  89. Riit­ta 11.10. 21:51

    Kuka läh­ti­si kan­san­edus­ta­jak­si, jos paik­ka oli­si käy­tän­nös­sä kat­ku­vas­ti katkolla? 

    Löy­tyy nii­tä minis­te­rik­si ja toi­mi­tus­joh­ta­jak­si läh­ti­jöi­tä­kin vaik­ka paik­ka on jat­ku­vas­ti kat­kol­la. (Minis­te­reil­lä tosin on tyy­pil­li­ses­ti työ­nan­ta­ja, Edus­kun­ta, joka suh­tau­tuu myön­tei­ses­ti pät­kä­töi­hin ministerinä).
    Etu­jen pitää olla sen ver­ran hou­kut­te­le­vat että läh­ti­jöi­tä löy­tyy. Paran­tu­neis­ta eduis­ta huo­li­mat­ta koko­nais­kus­tan­nuk­set eivät vält­tä­mät­tä nouse kos­ka edus­ta­jien mää­rä voi olla pie­nem­pi. Sii­nä mis­sä ennen tar­vit­tiin 15 ryh­mä­ku­rin sito­maa homo sapien­sia, tul­lan­kin nyt toi­meen yhdel­lä joka äänes­tää 15 äänen painolla.

    Mut­ta on mui­ta­kin syi­tä kuin haluk­kai­den kan­di­daat­tien löy­tä­mi­nen, joi­den vuok­si fyy­sis­ten edus­ta­ja­hen­ki­löi­den vaih­tu­vuut­ta oli­si hyvä vähen­tää. Kei­noi­na esi­mer­kik­si Timon esit­tä­mä kak­si­vai­hei­nen vaa­li: sii­nä paik­ka ei ole kat­kol­la sen useam­min kuin nykyäänkään. 

    Toi­nen mah­dol­li­suus on hys­te­ree­si: edus­kun­taan nousu edel­lyt­täi­si kan­nat­ta­ja­mää­ris­sä top-50 kas­tiin pää­ty­mis­tä, mut­ta edus­kun­nas­ta putoa­mi­nen edel­lyt­täi­si tip­pu­mis­ta top-100:n ala­puo­lel­le t.j.s.p.

    Kol­mas mah­dol­li­suus oli­si rajoit­taa kan­sa­lai­sen käy­tet­tä­vis­sä ole­via äänen­siir­to­ker­to­ja. Esi­mer­kik­si niin että äänen voi siir­tää vain kes­ki­mää­rin nel­jän vuo­den välein, mut­ta se voi tapah­tua mil­loin hyvän­sä neli­vuo­tis­jak­son aikana.

    Onhan noi­ta konsteja…

  90. Uscha­nov: “Dra­maat­tis­ta on vas­taus­ten kes­ki­näis­ten voi­ma­suh­tei­den eron yli nelin­ker­tais­tu­mi­nen lisää­mäl­lä kysy­myk­seen yksi yksin­ker­tai­nen sivu­lause, kun kysees­sä on suur­ta yhteis­kun­nal­lis­ta perus­lin­jaus­ta kos­ke­va kysy­mys, jol­lai­sis­ta on suh­teel­li­sen ylei­ses­ti totut­tu ajat­te­le­maan, että kes­ki­mää­räi­sel­lä ihmi­sel­lä on nii­hin yksi jok­seen­kin vakiin­tu­nut ja muut­tu­ma­ton kanta.”

    Tämä alkaa olla jo absur­dia. Yksin­ker­tai­nen sivu­lause on täs­sä tapauses­sa puo­let kysy­myk­sen sisäl­lös­tä. Päät­tä­vis­sä eli­mis­sä palau­te­taan useam­mis­ta virk­keis­tä koos­tu­via lake­ja ja mui­ta pää­tök­siä takai­sin val­mis­te­luun sen vuok­si, että siel­lä on pilk­ku vää­räs­sä koh­das­sa. Kun pil­kun koh­ta on vir­ka­mies­työ­nä kor­jat­tu, pää­tös menee eduskunnassa/valtuustossa läpi. Voi­daan­ko tämän perus­teel­la pää­tel­lä, että kan­san­edus­ta­jien ja val­tuu­tet­tu­jen mie­li­pi­de on kiin­ni sii­tä miten asia esi­te­tään? Var­mas­ti voi­daan. Kes­kin­ker­tai­set tut­ki­jat voi­vat hei­kois­sa tut­ki­muk­sis­sa pää­tel­lä mitä hyvänsä.

    Var­si­nai­nen ongel­ma ei kui­ten­kaan ole sivu­lauseis­sa tai pil­kuis­sa. “Las­ke­taan­ko vero­ja?” on mil­tei mal­lie­si­merk­ki sii­tä, kun moni­ta­hoi­nen yhteis­kun­nal­li­nen kysy­mys yri­te­tään yksin­ker­tais­taa muo­toon, jos­sa kysy­mys­tä esit­tä­mäl­lä saa­daan mää­räl­li­siä tulok­sia, jot­ka eivät ker­ro mitään mis­tään, kos­ka vas­tauk­set eivät ole redusoi­ta­vis­sa juu, ei, eos, tyh­miä, pois­sa ‑lita­ni­aan. Sil­ti yrit­tä­jiä riit­tää. Suo­mi on empi­ris­min ja mää­räl­li­sen tut­ki­muk­sen luvat­tu maa. 

    Niil­le, jot­ka ajat­te­le­vat mat­rii­sien täyt­tä­mi­sen sijaan, on ihan sel­vää, että kum­pi tekee itses­tään pel­len: vero­jen las­ke­mi­seen juu-ei vas­tauk­sia havit­te­le­va kysy­jä vai ailah­te­le­vas­ti sivu­lausei­den mukaan mie­li­pi­det­tään muut­ta­va vas­taa­ja. Miten täs­tä voi edes olla epäselvyyttä?

  91. Tulok­set oli­vat var­sin dramaattisia.”

    Minus­ta häm­mäs­tyt­tä­vän epä­dra­maat­ti­sia, luu­li­si että vero­jen alen­ta­mi­sen kan­nal­la oli­si 100%. Kun mui­ta ehto­ja ei ole annet­tu niin vas­taa­ja saa luon­nol­li­ses­ti itse päät­tää mis­tä rahat alen­nuk­seen ote­taan, vaik­ka­pa nal­len maa­ta­lous­tuis­ta yms.

    Kyl­lä­hän kan­sa ja äänes­tyk­set saa­daan näyt­tä­mään tyh­mil­tä jos pää­te­tään ennak­koon että kysy­tään vain huo­nos­ti teh­ty­jä kysy­myk­siä joi­hin ei voi, mut­ta pitää vas­ta­ta kyl­lä tai ei. Näin­hän toi­mit­ta­jat­kin yrit­tä­vät hios­taa polii­tik­ko­ja ansaan “vas­taa nyt kyl­lä tai ei!”. Mut­ta kan­sa­lai­sen tar­koi­tuk­sen­ha­kui­nen hämää­mi­nen ei lie­ne kan­sa­nää­nes­tys­ten tarkoitus?

    Tut­ki­jaa vas­tauk­set luon­nol­li­ses­ti häm­mäs­tyt­tä­vät kos­ka hän on pääs­sään jo lyö­nyt luk­koon ‘vero­jen alen­nus = sosi­aa­li­tur­van leik­kaa­mi­nen’ eikä kyke­ne pake­ne­maan fak­kiu­tu­nut­ta ajatteluaan.

  92. Kuka läh­ti­si kan­san­edus­ta­jak­si, jos paik­ka oli­si käy­tän­nös­sä kat­ku­vas­ti katkolla? 

    Löy­tyy nii­tä minis­te­rik­si ja toi­mi­tus­joh­ta­jak­si läh­ti­jöi­tä­kin vaik­ka paik­ka on jat­ku­vas­ti katkolla. 

    Tämä on aika pal­jas­ta­va vas­taus: toi­mi­tus­joh­ta­jak­si ei nyt ihan mis­tä tahan­sa työs­tä nous­ta. Minis­te­ril­lä taas on tur­va­naan kan­san­edus­ta­jan palk­ka ja kyl­lä sil­lä­kin ihan itsen­sä ja per­heen­sä elät­tää ilman ministerinpalkkiota.

    En ole ihan var­ma, että haluan asiois­ta­ni päät­tä­mään pel­käs­tään taus­tal­taan sel­lai­sia ihmi­siä, jot­ka elä­vät yhtä kau­ka­na taval­li­sen nor­maa­lin työs­sä­käy­vän arjes­ta kuin joku toimitusjohtaja.

    Etu­jen pitää olla sen ver­ran hou­kut­te­le­vat että läh­ti­jöi­tä löytyy. 

    Ei ole­kaan kysy­mys sii­tä, ettei­kö aina läh­ti­jöi­tä löy­tyi­si, vaan sii­tä, mil­lai­sia nämä läh­ti­jät olisivat. 😉

  93. Uskon että kan­sa­nää­nes­ty­sa­pa­raat­ti saa­daan toi­mi­maan koh­tuul­li­ses­ti. Ja se lisää “ihmis­ten luot­ta­mus­ta poli­tiik­kaan”, mitä se sit­ten tarkoittaakin… 

    Tom­mi Uscha­nowin esi­merk­kiä moni jo kom­men­toi. Sen avul­la ei kan­sa­nää­nes­tyk­sen kel­vot­to­muut­ta todis­te­ta. TU:n point­ti kai oli­kin, että sana­va­lin­nat vai­kut­ta­vat jopa rat­kai­se­vas­ti ja että var­sin­kin kan­sa­lais­aloit­teen sisäl­tä­vis­sä mal­leis­sa on ris­ki jou­tua kali­for­nia­lai­sel­le suolle.

    Kan­sa­nää­nes­tys on kui­ten­kin kuin mikä tahan­sa sys­tee­mi. Vii­la­mal­la saa parem­man. Kysy­mys­ten mah­dol­li­sim­man tark­ka for­mu­loin­ti voi­daan sisäl­lyt­tää lakiin.

    Esi­mer­kik­si bud­jet­tiin ja veroi­hin vai­kut­ta­vat kysy­myk­set vel­voi­te­taan esit­tä­mään toden­nä­köi­si­ne vai­ku­tuk­si­neen. Kan­nat­ta­jat ja vas­tus­ta­jat voi­vat esit­tää kam­pan­jan aika­na omat las­kel­man­sa. Näin kai Sveit­sis­sä debat­ti pal­jol­ti meneekin.

    Sveit­sin mal­lia vas­tus­te­taan usein kah­del­la hyväl­lä esimerkillä.

    -mil­loin Sveit­sin nai­set sai­vat äänioi­keu­den (1971), ja mil­loin Appenzell/Innerrhodenin kan­to­nin (1990)?

    -oli­ko mina­reet­ti­kiel­to kyp­sän poliit­ti­sen kult­tuu­rin ilmentymä?

    Ensim­mäi­nen joh­taa kehä­pää­tel­mään: eihän asi­aa pää­tet­ty kan­san­val­tai­ses­ti, kun nai­set eivät saa­neet äänestää.

    Toi­nen oli yksit­täi­nen pri­mi­tii­vi­reak­tio sys­tee­mis­sä, joka on toi­mi­nut hyvin, jois­sa­kin kan­to­neis­sa kai sato­ja vuo­sia. Kuin­ka mon­ta vas­taa­vaa pöl­lö­nok­sen­nus­ta par­la­men­tit ovat pullauttaneet?

    Laki kan­sa­nää­nes­tyk­sis­tä ei ole tie autuu­teen ja täy­del­li­seen kan­sa­lai­syh­teis­kun­taan, mut­ta se voi­si olla askel parem­paan. Kuten pyt­ti­pan­nus­sa, laa­tu riip­puu sii­tä miten laitetaan.

    Myös sel­lai­set kysy­myk­set, jois­sa kan­san­edus­ta­jat saa­vat vapaat kädet, voi­tai­siin yhtä hyvin vie­dä kan­sa­nää­nes­tyk­seen. Tätä voi tie­tys­ti pitää taka­pe­roi­se­na­kin: aja­tel­la että sil­loin­han tuo inha puoluekuri;/ ei pää­se vai­kut­ta­maan vaan jo edus­kun­nan tah­to on lähem­pä­nä “kan­san tah­toa”, jol­loin kan­sa­nää­nes­tys­tä ei niin­kään tarvita.

    Sveit­sis­sä koko kan­sa toi­mii myös erään­lai­se­na senaat­ti­na tai jäl­ki­kä­tei­se­nä suu­re­na valio­kun­ta­na. Liit­to­päi­vien hyväk­sy­mä lakie­si­tys voi­daan äänes­tää nurin.

  94. Yksin­ker­tai­nen sivu­lause on täs­sä tapauses­sa puo­let kysy­myk­sen sisällöstä.

    Täs­mäl­leen tämä oli oma pointtini.

    Päät­tä­vis­sä eli­mis­sä palau­te­taan useam­mis­ta virk­keis­tä koos­tu­via lake­ja ja mui­ta pää­tök­siä takai­sin val­mis­te­luun sen vuok­si, että siel­lä on pilk­ku vää­räs­sä koh­das­sa. Kun pil­kun koh­ta on vir­ka­mies­työ­nä kor­jat­tu, pää­tös menee eduskunnassa/valtuustossa läpi. Voi­daan­ko tämän perus­teel­la pää­tel­lä, että kan­san­edus­ta­jien ja val­tuu­tet­tu­jen mie­li­pi­de on kiin­ni sii­tä miten asia esitetään?

    Että se ei ole kiin­ni täs­tä, joh­tuu sei­kas­ta, että kan­san­edus­ta­jil­la ja val­tuu­te­tuil­la on se pahek­sut­tu ryh­mä­ku­ri, jon­ka vas­tus­ta­mi­sek­si kan­sa­nää­nes­tyk­siä vaa­di­taan lisää ja jon­ka herät­tä­mäs­tä pahek­sun­nas­ta tämä koko kom­ment­ti­ket­ju läh­ti liikkeelle.

    Var­si­nai­nen ongel­ma ei kui­ten­kaan ole sivu­lauseis­sa tai pil­kuis­sa. “Las­ke­taan­ko vero­ja?” on mil­tei mal­lie­si­merk­ki sii­tä, kun moni­ta­hoi­nen yhteis­kun­nal­li­nen kysy­mys yri­te­tään yksin­ker­tais­taa muo­toon, jos­sa kysy­mys­tä esit­tä­mäl­lä saa­daan mää­räl­li­siä tulok­sia, jot­ka eivät ker­ro mitään mis­tään, kos­ka vas­tauk­set eivät ole redusoi­ta­vis­sa juu, ei, eos, tyh­miä, pois­sa ‑lita­ni­aan. Sil­ti yrit­tä­jiä riit­tää. Suo­mi on empi­ris­min ja mää­räl­li­sen tut­ki­muk­sen luvat­tu maa.

    Tätä samaa ilmiö­tä on tut­kit­tu lukui­sis­sa eri mais­sa — ei todel­la­kaan pel­käs­tään Suo­mes­sa — ja kym­me­nil­lä eri kysy­myk­sil­lä. Muka­na on ollut myös pal­jon täs­mäl­leen sel­lai­sia yhteen kon­kreet­ti­seen poli­tii­kan teon yksi­tyis­koh­taan rajoit­tu­via kysy­myk­siä, joi­hin kan­sa­nää­nes­tyk­sil­lä on tyy­pil­li­ses­ti pyy­det­ty kyl­lä- tai ei-vas­taus­ta (“pitäi­si­kö esi­tys laik­si hila­vit­kut­ti­mis­ta hyväk­syä hal­li­tuk­sen esi­tyk­sen mukai­se­na” vs. “pitäi­si­kö esi­tys laik­si hila­vit­kut­ti­mis­ta hyväk­syä hal­li­tuk­sen esi­tyk­sen mukai­se­na, vaik­ka _____”). Sama ilmiö on todet­tu todel­li­sek­si aina, kysyt­tiin­pä sit­ten mitä tahan­sa; myös kon­kreet­tis­ta eikä vain abstrak­tia, myös yksi­se­lit­teis­tä eikä vain moniselitteistä.

    Kun mui­ta ehto­ja ei ole annet­tu niin vas­taa­ja saa luon­nol­li­ses­ti itse päät­tää mis­tä rahat alen­nuk­seen ote­taan, vaik­ka­pa nal­len maa­ta­lous­tuis­ta yms. — - Tut­ki­jaa vas­tauk­set luon­nol­li­ses­ti häm­mäs­tyt­tä­vät kos­ka hän on pääs­sään jo lyö­nyt luk­koon ‘vero­jen alen­nus = sosi­aa­li­tur­van leik­kaa­mi­nen’ eikä kyke­ne pake­ne­maan fak­kiu­tu­nut­ta ajatteluaan.

    Ei tar­vit­se ollen­kaan “lyö­dä luk­koon” mitään “fak­kiu­tu­nut­ta ajat­te­lua”. Riit­tää, kun tie­tää eräi­den suo­men kie­len tavan­omais­ten sano­jen mer­ki­tys­si­säl­lön. “Pitäi­si­kö vero­ja alen­taa?” on kysy­mys, joka kysyy, pitäi­si­kö vero­ja alen­taa, vaik­ka sil­lä voi olla niin kiel­tei­siä seu­rauk­sia kuin myönteisiäkin.

    Täs­mäl­leen samoin esi­mer­kik­si “Pitäi­si­kö minun hypä­tä kai­voon?” tai “Pitäi­si­kö mei­dän men­nä tak­sil­la?” on kysy­mys, joka kysyy, pitäi­si­kö teh­dä näin, vaik­ka sil­lä voi olla sekä myön­tei­siä että kiel­tei­siä seu­rauk­sia. Kysy­myk­set eivät kysy, pitäi­si­kö teh­dä näin, mikä­li olem­me jos­tain syys­tä saa­neet itsem­me vakuut­tu­neik­si sii­tä, ettei näi­tä kiel­tei­siä seu­rauk­sia tule ole­maan (“ne verot mene­vät kui­ten­kin sin­ne Nal­len maa­ta­lous­tu­kiin” jne.). Ne kysy­vät yksin­ker­tai­ses­ti, pitäi­si­kö teh­dä näin.

  95. BRG
    “Kyl­lä­hän kan­sa ja äänes­tyk­set saa­daan näyt­tä­mään tyh­mil­tä jos pää­te­tään ennak­koon että kysy­tään vain huo­nos­ti teh­ty­jä kysymyksiä ”

    Ja mikä ihmeen luon­non­voi­ma estäi­si kysy­jiä teke­mäs­tä sel­lai­sia kysy­myk­siä, joil­la tulee juu­ri se tulos jon­ka he halua­vat? On ihan tur­haa kuvi­tel­maa että kysy­jä ei enem­män tai vähem­män vään­täi­si kysy­myk­siä sel­lai­siin muo­toi­hin, joka tukee hei­dän kantaansa. 

    Jos jär­jes­te­tään sito­via kan­sa­nää­ne­syk­siä, niin on aivan var­maa että kysy­myk­siä vään­nel­lään ja käännellään.

    Tut­ki­jaa vas­tauk­set luon­nol­li­ses­ti häm­mäs­tyt­tä­vät kos­ka hän on pääs­sään jo lyö­nyt luk­koon ‘vero­jen alen­nus = sosi­aa­li­tur­van leik­kaa­mi­nen’ eikä kyke­ne pake­ne­maan fak­kiu­tu­nut­ta ajatteluaan.”

    Kuvit­te­let­ko että esi­mer­kik­si vasem­mis­to­lai­nen hal­li­tus jät­täi­si käyt­tä­mät­tä noin ilmei­sen tavan saa­da “kan­san tuki” vero­jen­alen­ta­mat­to­muus­po­li­tii­kal­leen ja oikeis­to­lai­nen vero­jen alennuspolitiikalleen?

  96. Lai­naan erääs­sä koh­taa jopa eräs­tä tpyy­luo­man kom­ment­tia sanas­ta sanaan.

    Mitä­kö­hän eetu­vi­lee­ne­jä olen taas höpissyt… 🙂

    Ushca­nov, onko sul­la jotain link­kiä sii­hen brit­tien kan­sal­li­suus­tes­tiin, jos­ta bri­tit suo­riu­tuu huo­nom­min kuin useat ulkomaalaiset?

    Kan­sa­nää­nes­tet­tä­vän kysy­myk­sen eli asian jos­ta äänes­te­tään pitäi­si olla yksin­ker­tai­nen. Sen pitäi­si olla myös yksit­täi­nen koko­nai­suus, eli niin että pää­tök­sel­lä ei ole vai­ku­tuk­sia mui­hin asioi­hin. Minun on hyvin vai­kea kek­siä täl­lai­ses­ta mitään ei-tri­vi­aa­lia esi­merk­kiä, joku Suo­men lipun väri oli­si help­po esi­merk­ki kos­ka mikään muu ei nyt muu­tu jos sen väri vaih­de­taan, mut­ta tri­vi­aa­li asia.

    Vaik­ka­pa sosi­aa­lie­tuuk­sien sito­mi­nen indek­siin tai yli­pään­sä taso on taas sel­lai­nen asia joka vai­kut­taa suo­raan bud­jet­tiin eli vero­tuk­seen ja mui­hin mak­sui­hin, muu­hun sosi­aa­li­tur­vaan, työl­li­syy­ten toteus­ta­vas­ta riip­puen kan­nus­tin­vai­ku­tuk­sen kaut­ta, syn­ty­vyy­teen per­he-etuuk­sieen kaut­ta, opis­ke­luai­koi­hin opin­to­tuen tason kaut­ta, ja tätä kaut­ta myös työ­urien pituu­teen eli eläkemaksuihin…

    Eli oikeas­taan se koko­nai­suus mis­tä pitäi­si äänes­tää on koko hal­li­tus­oh­jel­man kokoi­nen. Ja täs­tä taas äänes­te­tään eduskuntavaaleissa.

    Jos nyt unoh­de­taan het­kek­si (poliit­ti­nen) rea­lis­mi, niin tämä voi­si men­nä että on hel­pos­ti ver­rat­ta­via eli muo­dol­lol­li­ses­ti yhte­näi­siä eril­lai­sia ver­sioi­ta tule­vas­ta hal­li­tus­oh­jel­mas­ta. Siis niin että ne eri vari­aa­tiot oli­si vir­ka­mies­val­mis­tel­tu, ajet­tu KELAn mik­ro­si­mu­laatt­ris­ta ja muis­ta vas­taa­vis­ta mal­leis­ta läpi ja niin edelleen.

  97. Mik­ko Kiviranta,

    Kuin­ka se voi olla vah­vuus? Sehän on ilmi­sel­vä heik­kous, joka tekee koko jär­jes­tel­män toi­mi­mat­to­mak­si. Jos vain sel­keä vähem­mis­tö äänes­tä­jis­tä siir­te­lee aktii­vi­ses­ti ään­tään / ottaa osaa kan­sa­nää­nes­tyk­seen tms., niin eihän sil­lä ole vai­ku­tus­ta voi­ma­suh­tei­siin juu­ri lain­kaan, eikä se hei­jas­ta “demo­kraat­tis­ta” mielipidettä.

    Poliit­ti­sen kan­sa­lai­suu­den aja­tus ei useim­pia ihmi­siä kiin­nos­ta, joten mik­si kal­lis­ta ja ras­kas­ta jär­jes­tel­mää pitäi­si läh­teä kehit­tä­mään vähem­mis­tön ehdoilla.

    Var­sin­kaan kun jär­jes­tel­män hyö­dyt­kin ovat hyvin kysee­na­lai­sia. Edus­kun­nas­ta tiput­ta­va­han se ei voi­si olla, kos­ka eihän kukaan voi­si jär­jes­tää elä­mään­sä johon­kin jojoi­luun, että nyt ole sisäl­lä, seu­raa­val­la vii­kol­la olet­kin ulko­na, mut­ta älä etsi vie­lä uut­ta työ­paik­kaa, kos­ka pian voit taas olla sisäl­lä jne.

    Joten­kin tun­tuu, että monia täl­lai­sia ehdo­tuk­sia teh­dään koval­la innol­la ja vakau­muk­sel­la, eivät­kä ihmi­set mie­ti ja poh­di tar­peek­si asiaa.

  98. Ihmi­siä en aio äänes­tää, äänes­tän ideoita!
    — Mitä jos annan sinul­le 50.000 euroa?
    — Ei ole huo­no idea.

  99. Johan­nes Hirvikoski: 

    Mut­ta koli­kon toi­nen puo­li on poli­tii­kan muut­tu­mi­nen let­kaut­te­le­mi­sek­si. Sitä Osmo­kin vii­sas mies tääl­lä aina Kes­kus­taa koh­taan jak­saa harrastaa. 

    Kepu­lai­set tai­taa olla eri­tyi­sen herk­kiä let­kaut­te­luil­le. Mik­set muu­ten mah­dol­lis­ta kom­men­toin­tia omas­sa blo­gis­sa­si? Minul­la oli­si ollut Teil­tä jos­kus jotain kysyt­tä­vää, mut­ten viit­si­si Osmon blo­gia tätä enem­pää näin totaa­li­seen off-topicciin haaskata.

  100. Uscha­nov esit­ti Kali­for­nian tilan syyk­si nime­no­maan kan­sa­nää­nes­tyk­set, mut­ta hänen itsen­sä link­kaa­mas­ta teks­tis­tä (joka vai­kut­ti vähän asen­teel­li­sel­ta, joten en ihan varauk­set­ta luot­tai­si ana­lyy­sei­hin) saat­toi lukea lopul­ta aika vähän suo­ran demo­kra­tian tilil­le sinän­sä. Vai­kut­ti, että kum­mal­li­set lain vaa­ti­muk­set edus­ta­jis­tol­le yhdis­tet­ty­nä kak­si­puo­lue­jär­jes­tel­män ongel­miin, (kir­joit­ta­jan mukaan) yli-innok­kaa­seen ympä­ris­tön­suo­je­luun, val­vo­mat­to­miin osa­val­tion eli­miin, heik­koi­hin joh­ta­jiin ja yli­vah­voi­hin ay-liik­kei­siin on ongel­man moni­mut­kai­nen ydin. Kan­sa­nää­nes­tyk­siä arvos­tel­tiin lähin­nä sii­tä, että jo val­miik­si vah­vat tahot pys­tyi­vät jär­jes­tä­mään mas­sii­vi­sia kam­pan­joi­ta omien aloit­tei­den­sa puo­les­ta, ja että rahoi­tus­ta mää­rä­tään suo­raan kan­sa­nää­nes­tyk­sil­lä ilmei­ses­ti juu­ri tuo­hon simplis­ti­seen “kyl­lä tai ei moni­mut­kai­seen koko­nai­suu­teen” ‑tyy­liin mitä tääl­lä on kri­ti­soi­tu. Ihan asial­li­sia ongel­mia joi­ta sie­tää miet­tiä, en sitä kiis­tä, mut­ta tus­kin ihan esi­merk­ki sii­tä kuin­ka kan­sa­nää­nes­tyk­set väis­tä­mät­tä joh­ta­vat tuhoon.

    Kuten Art­tu­ri ilmaisi: 

    Niin siis var­maan­kin on niin, että kan­sa­nää­nes­tyk­set eivät sinäl­lään joh­da vää­jää­mät­tä kum­paan­kaan: Kali­for­ni­aan tai Sveitsiin.

    Lop­pu­tu­los riip­puu myös kult­tuu­ris­ta ja muu­ten­kin sii­tä miten hal­lin­to on järjestetty.

    Sik­si on ehkä vähän yksin­ker­tais­ta väit­tää, että ongel­mia ei voi rat­kais­ta kan­sa­nää­nes­tyk­siä lisää­mäl­lä. (Samoin kuin on yksin­ker­tais­ta väit­tää, että ongel­mat rat­kea­vat kan­sa­nää­nes­tyk­siä lisäämällä.)

  101. TU:n point­ti kai oli­kin, että sana­va­lin­nat vai­kut­ta­vat jopa rat­kai­se­vas­ti ja että var­sin­kin kan­sa­lais­aloit­teen sisäl­tä­vis­sä mal­leis­sa on ris­ki jou­tua kali­for­nia­lai­sel­le suolle.

    Kyl­lä, tämä se point­ti­ni kai­kes­sa yksin­ker­tai­suu­des­saan oli. Kii­tos, että ymmärsit.

    Koin jos­sain mää­rin häm­men­tä­väk­si, kuin­ka nopeas­ti kes­kus­te­lu meni täl­le “ÄYH RÄYH nol­la­tut­ki­mus ÄRR päi­vys­tä­vä dosent­ti MURR” ‑tasol­le. Ikään kuin oli­si täs­mäl­leen kak­si kil­pai­le­vaa kysy­mys­tä, jois­ta toi­seen saa enem­mis­töl­tä “oikeis­to­lai­sen” ja toi­seen “vasem­mis­to­lai­sen” vas­tauk­sen, ja oli­si itses­tään­sel­vää, että tut­ki­jat 1) ovat itse vasem­mis­to­lai­sia ja 2) väit­tä­vät, että vasem­mis­to­lai­sen vas­tauk­sen saa­va kysy­mys on joten­kin “oikea” ja legi­tii­mi ja kan­sal­ta tuli­si sik­si kysyä juu­ri se.

    Hom­man nimi on, että kaik­kiin kysy­myk­siin on luke­mat­to­mia eri muo­toi­lu­ja (esim. “Tuli­si­ko vero­ja alen­taa, vaik­ka se joh­tai­si sosi­aa­li­tur­van heik­ke­ne­mi­seen, vaik­ka toi­saal­ta vero­ja menee myös mil­jo­nää­rien tur­hiin maa­ta­lous­tu­kiin?” tai “Tuli­si­ko vero­ja alen­taa, vaik­ka se joh­tai­si sosi­aa­li­tur­van heik­ke­ne­mi­seen, vaik­ka toi­saal­ta vero­ja menee myös mil­jo­nää­rien tur­hiin maa­ta­lous­tu­kiin ja sii­hen, että Paa­vo Arhin­mä­ki ajaa tak­sil­la?”). Ja näi­tä luke­mat­to­mia hypo­teet­ti­sia muo­toi­lu­ja vas­taa yhtä mon­ta hypo­teet­tis­ta eri kyl­lä- ja ei-vas­taus­ten pro­sent­tio­suut­ta. Tut­ki­mus­ten tulok­se­na on, että ei ole mitään yksi­se­lit­tei­ses­ti mitat­ta­vis­sa ole­vaa “kan­san tah­toa”. Ei siis esi­mer­kik­si, että kan­san tah­to on vasem­mis­to­lai­nen ja oikeis­to­lai­siin vas­tauk­siin joh­dat­te­le­vat kysy­myk­set peit­tä­vät tämän tah­don näkyvistä.

    Mitä­kö­hän eetu­vi­lee­ne­jä olen taas höpissyt…

    Rek­ko­jen nopeu­den­ra­joi­tin­kes­kus­te­lus­sa 1.7.2008 puhuit “argu­men­teis­ta tasoa ensin pitää hoi­taa sota­ve­te­raa­nien asiat kun­toon ja vas­ta sit­ten voi­daan vaa­tia pelas­tus­lii­vien käyt­töä vesil­lä”. Repe­sin täl­le spon­taa­nis­ti nau­ra­maan ääneen ja pää­tin, että jos kir­joi­tan tuol­loin juu­ri pai­noon men­neel­le ensim­mäi­sel­le kir­jal­le­ni jat­ko-osan, tämä tulee sii­hen. No, nyt kir­joi­tin ja se tuli.

    Ushca­nov, onko sul­la jotain link­kiä sii­hen brit­tien kan­sal­li­suus­tes­tiin, jos­ta bri­tit suo­riu­tuu huo­nom­min kuin useat ulkomaalaiset?

    On, ja toki se on kir­ja­ni läh­de­viit­teis­sä­kin, mut­ta täs­sä nyt jo ennak­koon.

    Kan­sa­nää­nes­tyk­siä arvos­tel­tiin lähin­nä sii­tä, että jo val­miik­si vah­vat tahot pys­tyi­vät jär­jes­tä­mään mas­sii­vi­sia kam­pan­joi­ta omien aloit­tei­den­sa puo­les­ta, ja että rahoi­tus­ta mää­rä­tään suo­raan kan­sa­nää­nes­tyk­sil­lä ilmei­ses­ti juu­ri tuo­hon simplis­ti­seen “kyl­lä tai ei moni­mut­kai­seen koko­nai­suu­teen” ‑tyy­liin mitä tääl­lä on kritisoitu.

    Lin­ki­tin tuon teks­tin sik­si, että mie­les­sä­ni on epäi­ly sii­tä, että tämä sama oli­si edes­sä myös Suo­mes­sa, jos kan­sa­nää­nes­tyk­siin siir­ryt­täi­siin samas­sa mitas­sa. Se on kiel­tä­mät­tä asen­teel­li­nen — ei tämä voi jää­dä kenel­tä­kään luki­jal­ta huo­maa­mat­ta — enkä ole itse­kään yksi­tyis­hen­ki­lö­nä samaa miel­tä kai­kes­ta sen kans­sa. Mut­ta se nyt kui­ten­kin ker­too, mil­lais­ta poliit­ti­nen elä­mä on maa­il­man kan­sa­nää­nes­tys­val­tai­sim­mas­sa jär­jes­tel­mäs­sä, jon­ka ole­mas­sao­los­ta Suo­mes­sa ei yhä vie­lä­kään tie­de­tä juu­ri mitään, vaan kan­sa­nää­nes­tys­ten ihan­noi­ta­vak­si mal­li­maak­si tar­jo­taan aina Sveit­siä ja vain Sveitsiä.

  102. Riit­ta:

    Kuka läh­ti­si kan­san­edus­ta­jak­si, jos paik­ka oli­si käy­tän­nös­sä kat­ku­vas­ti kat­kol­la? Sii­tä var­si­nai­ses­ta palk­ka­työs­tä täy­tyy ottaa vapaa­ta enkä usko ihan joka työ­pai­kal­la tois­tu­vien, ennal­ta-arvaa­mat­to­mam mit­tais­ten pois­sao­lo­jen onnistuvan. 

    Ehkä tähän voi­si sovel­taa äitiys­lo­ma­sään­tö­jä. Jos pää­see kan­san­edus­ta­jak­si, on työ­nan­ta­jan pidet­tä­vä paik­ka varat­tu­na edus­ta­jal­le aina­kin vuo­den ajan. Jos edus­ta­ja pys­tyy säi­lyt­tä­mään paik­kan­sa tätä pidem­män ajan, hän on sel­väs­ti pääs­syt “sisään” poli­tiik­kaan ja voi pitää sitä ura­naan. Lisäk­si voi pot­kut saa­neil­le kan­san­edus­ta­jil­le mak­saa jon­kun aikaa ero­ra­haa, jon­ka aika­na he voi­vat etsiä uuden työpaikan. 

    az:

    Ei se kiin­nos­tai­si kuin pien­tä vähem­mis­töä ihmi­sis­tä. Suur­ta enem­mis­tö ei kiin­nos­tai­si siir­rel­lä ään­tään (kuten he eivät juu­ri seu­raa poli­tiik­kaa­kaan), joten tulok­se­na oli­si lähin­nä ras­kas pääl­lek­käi­nen jär­jes­tel­mä, joka ei kui­ten­kaan mer­kit­si­si paljoa. 

    No, miten tämä eroai­si nyky­ti­lan­tees­ta huo­nom­paan suun­taan? Ne, jot­ka äänes­tä­vät vaa­lis­ta toi­seen samaa puo­luet­ta ja samaa ehdo­kas­ta, voi­si­vat jat­kaa täs­sä ihan samaa. Tai se oli­si jopa hel­pom­paa, kos­ka ei tar­vit­si­si edes käy­dä nel­jän vuo­den välein siel­lä äänes­tys­ko­pis­sa. Ne, jot­ka halua­vat pela­ta äänel­lään, voi­si­vat niin teh­dä. Joil­la­kin siis tilan­ne pysyi­si sama­na kuin nykyi­sin, joil­la­kin para­ni­si. Koko­nai­suu­te­na siis tilan­ne paranisi.

    se mie­les­tä­ni vah­vis­tai­si popu­lis­mia. Ehdok­kaat pel­käi­si­vät teh­dä vai­kei­ta pää­tök­siä, joi­den tie­täi­si­vät ehkä ole­van epäsuosittuja. 

    Popu­lis­mi on nykyi­sin­kin help­poa. Lupaat ker­ran nel­jäs­sä vuo­des­sa vaik­ka kuun tai­vaal­ta ja sit­ten man­daa­tin saa­tua­si teet, mitä huvit­taa. Jat­ku­vas­sa äänes­tyk­ses­sä puhei­den ja teko­jen väli ei voi kas­vaa lii­an suu­rek­si, kos­ka sit­ten läh­tee pal­li alta.

  103. Ihan nau­tit­ta­vaa kes­kus­te­lua suo­ras­ta demo­kra­tias­ta, kii­tos kirjoittajille.

    Lisä­huo­mio­na mai­nit­si­sin yhden kan­san­val­tais­ten jär­jes­tel­mien han­ka­lan pro­ses­sin: kan­sain­vä­li­set sopi­muk­set (ja nii­den neuvottelu).

    Neu­vot­te­lu­tak­tiik­ka kun on aika han­ka­la demo­kra­ti­soi­da. Jos demo­kraat­ti­ses­ti pää­te­tään todel­li­set neu­vot­te­lu­ta­voit­teet, on hyvin han­ka­la tin­kiä tai teh­dä kom­pro­mis­se­ja. Tämä ei päde ainoas­taan val­tioi­den väli­siin sopi­muk­siin vaan tie­tys­sä mie­les­sä myös kun­tien väli­sen yhteis­työn dynamiikkaan.

    Toi­saal­ta kun vii­mein ollaan saa­tu jon­kin­lai­nen kom­pro­mis­si val­tioi­den välil­le, on demo­kraat­ti­nen pro­ses­si jo etu­kä­teen lukit­tu. Sopi­mus­ta ei voi enää (käy­tän­nös­sä kos­kaan) neu­vo­tel­la uusik­si, kos­ka sit­ten kaik­ki muut­kin val­tiot avaa­vat oman vaa­ti­mus­säk­kin­sä. Mitä demo­kraat­tis­ta on sit­ten kan­sa­nää­nes­tyk­sel­lä tai par­la­men­tin pää­tök­sel­lä teh­tä­väs­sä rati­fioin­nis­sa? Var­sin­kin kan­sa­nää­nes­tyk­sis­sä (mitä EU:ssa olem­me saa­neet näh­dä usei­ta), on aika suu­ri ris­ki tur­haut­taa äänestäjät.

    Miten sovit­taa demo­kra­tia ja kan­sain­vä­li­set sopi­muk­set (ja nii­den neuvotteleminen)?

  104. Ant­ti,

    Ei poliit­ti­sen puhe­ta­van muu­tos ole off topic täs­sä aihees­sa. Enkä huo­les­tu vain kepuun koh­dis­tu­vas­ta let­kaut­te­lus­ta, vaan mihin tahan­sa puo­lu­ee­seen koh­dis­tu­vas­ta. Kyse on poliit­ti­sen toi­min­nan arvos­tuk­ses­ta ihmis­ten silmissä. 

    Minun blo­gi­ni on off topic. Lai­ta sin­ne palau­te niin ker­ron mik­si ei ole kommentointia.

  105. az:

    edus­kun­nas­ta tiput­ta­va­han se ei voi­si olla, kos­ka eihän kukaan voi­si jär­jes­tää elä­mään­sä johon­kin jojoi­luun, että nyt ole sisäl­lä, seu­raa­val­la vii­kol­la olet­kin ulko­na, mut­ta älä etsi vie­lä uut­ta työ­paik­kaa, kos­ka pian voit taas olla sisäl­lä jne. 

    Sys­tee­miin pitäi­si tie­ten­kin sisään­ra­ken­taa jon­kin­lai­nen hitaus, jol­la var­mis­te­taan se, ettei kukaan läpi­pää­sy­ra­jal­la hei­lu­va jou­du mihin­kään kuvaa­maa­si jojoi­luun. Voi­si olla esi­mer­kik­si niin, että jos ker­ran pää­see sisään, niin pois voi pudo­ta vas­ta vähin­tään puo­len vuo­den pääs­tä. Ei hait­tai­si juu­ri­kaan sys­tee­min toi­min­taa, kos­ka tämä kos­ki­si vain pien­tä ryh­mää edus­ta­jis­ta. Suu­rin osa oli­si joko sel­väs­ti rajan ylä­puo­lel­la ja siten tuke­vas­ti pai­kas­saan kiin­ni tai sit­ten sen ala­puo­lel­la ja siten tuke­vas­ti ulko­na. Tämän lisäk­si voi­si tie­ten­kin olla vas­taa­not­ta­mat­ta edus­tus­paik­kaan­sa ennen kuin se on tar­peek­si tuke­va (eli mar­gi­naa­lia pois­pu­toa­mi­seen on syn­ty­nyt X äänen verran).

  106. Tom­mi Uschanov:

    Hom­man nimi on, että kaik­kiin kysy­myk­siin on luke­mat­to­mia eri muo­toi­lu­ja (esim. “Tuli­si­ko vero­ja alen­taa, vaik­ka se joh­tai­si sosi­aa­li­tur­van heik­ke­ne­mi­seen, vaik­ka toi­saal­ta vero­ja menee myös mil­jo­nää­rien tur­hiin maa­ta­lous­tu­kiin?” tai “Tuli­si­ko vero­ja alen­taa, vaik­ka se joh­tai­si sosi­aa­li­tur­van heik­ke­ne­mi­seen, vaik­ka toi­saal­ta vero­ja menee myös mil­jo­nää­rien tur­hiin maa­ta­lous­tu­kiin ja sii­hen, että Paa­vo Arhin­mä­ki ajaa tak­sil­la?”). Ja näi­tä luke­mat­to­mia hypo­teet­ti­sia muo­toi­lu­ja vas­taa yhtä mon­ta hypo­teet­tis­ta eri kyl­lä- ja ei-vas­taus­ten pro­sent­tio­suut­ta. Tut­ki­mus­ten tulok­se­na on, että ei ole mitään yksi­se­lit­tei­ses­ti mitat­ta­vis­sa ole­vaa “kan­san tahtoa”. 

    Ensin­nä­kin sanoi­sin, että tuol­lai­set bud­jet­ti­asiois­ta päät­tä­mi­set ovat huo­noim­pia mah­dol­li­sia kan­sa­nää­nes­tyk­sin pää­tet­tä­viä asioi­ta, kos­ka niis­sä kaik­ki riip­puu kai­kes­ta. Ei val­tion bud­jet­tia nyt­kään pää­te­tä niin, että jos­sain äänes­tet­täi­siin eril­lään kai­kes­ta muus­ta, että “nos­te­taan­ko vero­ja vai ei”, vaan bud­je­tis­ta neu­vo­tel­laan ja äänes­te­tään koko­nai­suu­te­na. Niin­pä siis vaik­ka asi­aa kysyt­täi­siin kan­san­edus­ta­jil­ta, jot­ka nyt oikeas­ti päät­tä­vät sii­tä, nos­te­taan­ko vero­ja vai ei, niin yhtä samei­ta vas­tauk­sia saa­tai­siin, kos­ka se, las­ke­taan­ko vero­ja, riip­puu pal­jon sii­tä, mitä muu­ta bud­je­til­le tehdään. 

    Tämän vuok­si esi­merk­ki­ky­sy­myk­se­si on jo perus­tal­taan nii­tä huo­noim­pia, eikä ker­ro oikeas­taan mitään koko suo­ran demo­kra­tian jär­ke­vyy­des­tä muu­ta kuin sen, että bud­jet­ti­asioi­hin sitä ei kan­na­ta sotkea. 

    Toi­sek­si, vaik­ka tuo­ta nyt jos­tain syys­tä halut­tai­siin kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä kysyä, niin sit­ten kysy­mys voi­si olla se yksin­ker­tai­nen “haluat­ko, että vero­ja las­ke­taan”. Jäi­si sit­ten eri osa­puo­lien kamp­pan­joi­ta­vak­si ne “vaikka”-lauseet.

    Parem­min kan­sa­nää­nes­tyk­siin sopi­vat kysy­myk­set, jois­ta voi­daan päät­tää irral­laan muis­ta asiois­ta. Esi­merk­ki­nä vaik­ka­pa Kali­for­nian homo­lii­tot tai Sveit­sin mina­reet­ti­kiel­to. Se, että homot saa­vat men­nä avio­liit­toon tai eivät saa, ei vai­ku­ta suo­raan juu­ri mihin­kään muu­hun, joten sii­tä voi­daan päät­tää irral­laan. Toki täl­löin­kin jää jäl­jel­le ne kak­si suo­ran demo­kra­tian heik­kout­ta, eli mah­dot­to­muus neu­vo­tel­la ja kysy­myk­sen muo­toi­lu. Toden­nä­köi­ses­ti esim. homo­lii­tois­ta saa­daan hie­man eri tulok­set, jos kysy­tään vain “saa­vat­ko homot men­nä avio­liit­toon” tai “saa­vat­ko homot men­nä avio­liit­toon ja adop­toi­da samal­la tavoin kuin heteroliitot”. 

    Tuo jäl­kim­mäi­nen tapa kysyä asi­aa joh­ti sii­hen, että Austra­lias­ta ei tul­lut tasa­val­taa. Siel­lä kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä kysyt­tiin, että “haluat­ko, että Austra­lia muut­tuu tasa­val­lak­si, jon­ka pre­si­den­tin valit­see par­la­ment­ti”. Maas­sa oli tasa­val­ta­lai­se­nem­mis­tö, mut­ta kan­sa oli­si halun­nut ennem­min­kin itse vali­ta pre­si­den­tin, joten aloi­te kaa­tui. Taval­li­ses­sa par­la­men­ta­ris­mis­sa asias­ta oli­si tie­ten­kin neu­vo­tel­tu ja tasa­val­taa aja­vat oli­si­vat toden­nä­köi­ses­ti anta­neet perik­si pre­si­dent­ti­ky­sy­myk­ses­sä, jos siten oli­si­vat saa­neet itse tasa­val­lan toteutettua.

  107. Tääl­lä­hän käy­dään tär­ke­ää kes­kus­te­lua. Nimi­merk­ki J kysyi:

    Mil­loin olet vii­mek­si men­nyt äänes­tys­kop­piin sel­vil­lä sii­tä, että nyt äänes­tän nime­no­maan asiois­ta a, b ja c, ja var­ma­na sii­tä että ääne­si kuu­luu nime­no­maan nii­den asioi­den puo­les­ta eikä muiden?”

    Voi­sin osal­ta­ni vas­ta­ta: tein näin vii­mek­si vajaa kuu­kausi sit­ten, 19.9 Ruot­sin val­tiol­li­sis­sa vaa­leis­sa, jois­sa voin kak­sois­kan­sa­lai­se­na äänes­tää. Ruot­sis­sa on lis­ta­vaa­li, ja puo­lueil­la ja blo­keil­la oli aika täs­mäl­li­set vaa­lioh­jel­mat. Ne ja kes­kus­te­lu kyl­lä erot­ti­vat blo­kit toi­sis­taan sel­väs­ti. Aina­kin edel­li­sel­lä vaa­li­kau­del­la hal­li­tus­rin­ta­ma lisäk­si toteut­ti aika tark­kaan vaaliohjelmansa. 

    Minun on vai­kea ymmär­tää, mik­si Suo­mes­sa vie­rok­su­taan lis­ta­vaa­lia niin kama­las­ti. Mik­si minun pitäi­si olla kiin­nos­tu­nut näis­tä blok­kien ja puo­luei­den ehdok­kai­den hen­ki­lö­koh­tai­sis­ta omi­nai­suuk­sis­ta ja iden­ti­tee­teis­tä? Tot­ta puhuen minä lähes viis vei­saan näis­tä hen­ki­löis­tä. Pal­jon kiin­nos­ta­vam­paa minul­le on tie­tys­ti se, mil­lais­ta poli­tiik­kaa he aiko­vat har­joit­taa. Ruot­sin val­tiol­li­set vaa­lit ovat sik­si erään­lai­nen kan­sa­nää­nes­tys har­joi­tet­ta­vas­ta poli­tii­kas­ta. Sik­si ruot­sa­lai­nen demo­kra­tia toi­mii hyvin. 

    Hen­ki­lö­vaa­lie­le­ment­ti toteu­tuu Ruot­sis­sa lähin­nä pää­mi­nis­te­rieh­dok­kai­den saa­man huo­mion kaut­ta — mut­ta tämä ei mie­les­tä­ni ole aivan perus­tee­ton­ta, kos­ka pää­mi­nis­te­rin toi­mi on erit­täin vaa­ti­va eikä ole ihan yhden­te­ke­vää mil­lai­nen ihmi­nen sitä hoitaa.

    Suo­mes­sa ollaan aina niin lii­kut­ta­van vihai­sia sii­tä ettei äänes­tä­jä voi vai­kut­taa. Ja tus­kin voi­kaan niin kau­an kuin vaa­li­jär­jes­tel­mä on mitä on. Kun huo­mio on ehdok­kai­den jou­kos­sa eikä poli­tii­kas­sa, ei puo­lueil­le iki­nä syn­ny kan­nus­tin­ta esit­tää todel­la rea­lis­ti­sia ja jul­kis­ta­lou­del­li­ses­ti umpeen­me­ne­viä ohjel­mia. Kaik­ki tie­tä­vät että vaa­leis­sa puhu­taan puu­ta hei­nää ja hal­li­tus­oh­jel­ma teh­dään sit­ten vaa­li­ten jäl­keen nii­den kes­ken joil­ta vaa­lit meni­vät hyvin.

  108. En nyt jak­sa lukea ket­jua, joten sori, jos täs­tä on ollut puhet­ta. Kan­sa­nää­nes­tys hyö­dyn­tää par­haim­mil­laan ns. mas­so­jen vii­saut­ta ja toi­mii hiu­kan kuin ns. ennus­te­mark­ki­nat eli pre­dic­tion markets.

    Kuten mel­kein kaik­ki tai sit­ten yllät­tä­vän har­va (riip­puen poru­kan sivis­tys­ta­sos­ta) tie­tää, suu­ri jouk­ko tyh­miä ihmi­siä tie­tää aina parem­min kuin pie­ni jouk­ko par­hai­ta­kin asian­tun­ti­joi­ta. Tuo “aina” tosin vaa­tii hiu­kan tar­ken­nus­ta, mut­ta sii­tä voi googla­ta kiin­nos­tu­nut lisää. Google­han on muu­ten itse­kin erään­lai­nen pre­dic­tion market.

    Jos siis kysy­tään kan­sal­ta, pitäi­si­kö vero­ja nos­taa, vas­taus ei vält­tä­mät­tä ole älö­mö­löä vaan paras saa­ta­vil­la ole­va ennus­tus sii­tä, pitäi­si­kö vero­ja nostaa. 

    Tosin ei kysy­mis­tä tie­ten­kään tar­vit­se kan­sa­nää­nes­tyk­sen muo­dos­sa jär­jes­tää. Edus­kun­ta voi­si vaik­ka jär­jes­tää neu­voa-anta­via äänestyksiä/vedonlyöntejä ver­kos­sa. Tosin tiel­lä on joi­ta­kin jopa moraa­li­sia ongelmia.

    No, kun­han nyt joku edes perus­tai­si yhteis­kun­nal­li­sen ennus­te­mark­ki­nan Suo­meen. Minä en aina­kaan ole kuul­lut täkä­läi­ses­tä ver­sios­ta pait­si urhei­lun tii­moil­ta. Liik­keel­le voi­si läh­teä ihan mai­nos­mie­les­sä kysy­myk­ses­tä: “onko Suo­mes­sa pak­ko­ruot­sia vie­lä vii­den vuo­den kuluttua?”

    Tai jos nyt joku edes teki­si aihees­ta suo­men­kie­li­sen Wiki­pe­dia sivun tai kään­täi­si tämän:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Prediction_market

    Mut­ta vaik­ka näi­tä mark­ki­na­ku­vioi­ta, tie­don hin­noit­te­lua ei sot­ki­si mukaan, on mie­les­tä­ni syy­tä muis­taa, että demo­kra­tia pys­tyy hyö­dyn­tä­mään mas­so­jen vii­saut­ta. Sik­si demo­kra­tia tuot­taa tie­tyis­sä kysy­myk­sis­sä parem­paa tie­toa kuin mikään asian­tun­ti­ja­val­ta tai yli­pään­sä mikään kuvi­tel­ta­vis­sa ole­va hallitusmuoto. 

    Häm­mäs­tyt­tä­vän vähän tätä piir­ret­tä hyö­dyn­net­ty ja meka­nis­me­ja paran­nel­tu. Ehdo­tan­kin ensi alkuun, että oikein äänes­tä­nei­den kes­ken arvo­taan vaik­ka loma­mat­ko­ja tai verovapauksia.

  109. TomiA, pre­dic­tion mar­ket on aika eri asia kuin demo­kra­tia tai mas­so­jen vii­saus. Ennus­te­mark­ki­noil­la­han nime­no­maan ennus­ta­jil­la ei ole yhtä ään­tä kul­la­kin, vaan sil­lä, jol­la on asias­ta enem­män tie­toa, on myös enem­män val­taa. Ennus­te­mark­ki­nat ovat ehkä lähem­pä­nä meri­to­kra­ti­aa kuin demokratiaa.

    Edel­lä­ole­va ei tie­ten­kään tar­koi­ta, että ennus­te­mark­ki­nat oli­si­vat huo­no jut­tu sinänsä.

  110. Juha­na Var­tiai­sel­le ja vähän muillekin:

    Mik­si poli­tiik­ka­vaih­toeh­dot pitää redusoi­da kah­teen pää­lin­jaan? Jot­ta äänes­tä­jäl­le syn­tyy tun­ne vai­kut­ta­mi­ses­ta? Mik­si se on tar­peen? Jot­ta äänes­tä­jien kiin­nos­tus poli­tiik­kaan säi­lyy? Mik­si haluam­me että äänes­tä­jien kiin­nos­tus poli­tiik­kaan säi­lyy? Jot­ta äänes­tys­pro­sent­ti pysyy kor­kea­na? Mitä väliä on äänestysprosentilla?

    Kyl­lä. Luit­te oikein. Olen ns. vaka­vas­ti otet­ta­van puo­lu­een ehdok­kaa­na ja kysee­na­lais­tan omal­la nimel­lä­ni kai­ken hurs­kaan puheen kor­kean äänes­tys­pro­sen­tin vält­tä­mät­tä­myy­des­tä. Ei sil­lä ole mitään itsei­sar­voa. Itsei­sar­voa on sil­lä että ihmi­set koke­vat jär­jes­tel­män legi­tii­mik­si ja halua­vat pitää kiin­ni yhteis­kun­ta­so­pi­muk­ses­ta. Jos asiat ovat hyvin, ihmis­ten kiin­nos­tus äänes­tää tode­nä­köi­ses­ti on alhai­nen jo tämän vuoksi. 

    Lis­ta­vaa­lin hyvä puo­li on Juha­nan esiin tuo­ma sel­keys vaih­toeh­dois­sa. Huo­no puo­li on poli­tii­kan luk­kiu­tu­mi­nen noi­hin kah­teen pää­vaih­toeh­toon. Hen­ki­lö­vaa­lin huo­nok­si puo­lek­si väi­te­tään sitä että mikään ei muu­tu. Muu­tos ei kui­ten­kaan ole itsei­sar­vo. Äänes­tä­jien koke­mus­ta vai­kut­ta­mi­ses­ta voi­daan lisä­tä sil­lä, että ehdok­kaat tuo­vat sel­keäm­min esil­le vaa­li­tee­mo­jaan. Vaa­ti­mus, että näi­den yksit­täis­ten ehdok­kai­den vaa­li­tee­mo­jen tuli­si joh­taa suo­raan poli­tii­kan sisäl­töön on saak­ka, on tar­peet­to­man tiuk­ka. Riit­tää, että äänes­tä­jät tie­tä­vät ehdok­kaan pai­no­tuk­set ja ajat­te­lu­ta­van. Äänes­tä­jät tie­tä­vät mihin suun­taan ao. ehdo­kas vai­kut­taa ryh­män mie­li­pi­teen muo­dos­ta­mi­ses­sa. He nos­ta­vat näi­tä aja­tuk­sia ja mie­li­pi­tei­tä ase­miin, joka tapauk­ses­sa. Ongel­ma on sii­nä, että ehdok­kai­den tapa arti­ku­loi­da näke­myk­sen­sä on tois­tai­sek­si ollut kovin kirjava.

    Kes­kus­te­lu lis­ta­vaa­lin ja hen­ki­lö­vaa­lin hyvis­tä ja huo­nois­ta puo­lis­ta on jat­ku­nut jo aika kau­an. Suo­mes­sa­kin sel­lai­set kak­si­kym­men­tä vuot­ta. Oli­si jo aika miet­tiä jota­kin uut­ta. Esi­mer­kik­si sitä, miten nyky­ai­kai­nen tie­to­tek­niik­ka mah­dol­lis­taa äänes­tä­jien suo­ran vai­kut­ta­mi­sen myös vaa­li­kau­den aika­na. Jos vain halutaan.

  111. Sylt­ty: “Kuvit­te­let­ko että esi­mer­kik­si vasem­mis­to­lai­nen hal­li­tus jät­täi­si käyt­tä­mät­tä noin ilmei­sen tavan…”

    En aja­tel­lut jät­tää kysy­mys­ten laa­ti­mis­ta hal­li­tuk­sen hom­mak­si, se pal­jon puhut­tu jää­viys nääs. Asi­aan vih­kiy­ty­neet ovat tääl­lä jo eri­lai­sia tapo­ja hah­mo­tel­leet­kin mut­ta hatus­ta voi­sin heit­tää että vaik­ka­pa kysy­mys sovi­taan sel­lai­sek­si min­kä ‘koko’ edus­kun­ta hyväk­syy, ryh­mä­ku­rin avul­la tietysti 😉

    Tom­mi U. Minä ajat­te­len hie­man yksin­ker­tai­ses­ti joten aka­tee­mien pyö­rit­te­ly ei aina uppoa. Mut­ta ote­taan­pa esi­mer­kik­si joku jär­jel­li­sem­pi kysy­mys jos­ta sai­si hel­pom­min ‘kiin­ni’, vaik­ka­pa “pitäi­si­kö ruot­sin kie­li olla valin­nai­nen oppiai­ne” (tämä­kin huo­no kos­ka tulos sel­vä mut­ta noin esi­mer­kik­si). Minä en ymmär­rä mik­si kysy­myk­sen perään pitäi­si lisä­tä “vaik­ka Wal­lin sai­si sydä­rin”? Suo­ma­lai­suu­den liit­to ja RKP voi­vat esit­tää kaik­ki mah­dol­li­set ja mah­dot­to­mat sivu­lauseet äänes­tä­jil­le pää­tök­sen­teon tuek­si kaduil­la-turuil­la-toreil­la-netis­sä, mut­ta mik­si ihmees­sä nii­tä tun­get­tai­siin sii­hen kysymykseen?

    Näin tuon esi­merk­ki­ky­sy­myk­se­si muo­to oli­si “pitäi­si­kö vero­ja alen­taa” mitään sii­hen lisää­mät­tä jne. Sii­tä heti nor­maa­lil­la jär­jel­lä varus­tet­tu huo­maa että kysy­mys on samaa tasoa kysy­myk­sen “pitäi­si­kö kai­kil­la sota­ve­te­raa­neil­la olla pelas­tus­lii­vit” kans­sa, n/a.

  112. Sekoi­tin mas­so­jen vii­sau­den ja ennus­te­mark­ki­nat yhteen, kos­ka teki mie­li yrit­tää kek­siä sys­tee­mi, jon­ka kaut­ta mas­so­jen vii­saus saa­tai­siin nykyis­tä parem­min demo­kra­tian käyt­töön. Hom­ma­han ei toi­mi par­haal­la mah­dol­li­sel­la taval­la, jos ihmi­sil­lä ei ole kan­nus­tin­ta yrit­tää arvata/ennustaa niin hyvin kuin mahdollista.

    Kysy­tään kan­sal­ta vaik­ka: “menee­kö Suo­mel­la jat­kos­sa parem­min jos pak­ko­ruot­sis­ta luo­vu­taan?” Vas­tauk­set osu­vat sil­loin sitä lähem­mäs totuut­ta, mitä parem­pi kan­nus­tin vas­taa­jal­la on vas­ta­ta oikein. 

    En tie­dä, onnis­tui­si­ko se vetoa lyö­mäl­lä? Paras mah­dol­li­nen vas­taus kai voi­tai­siin saa­da aikai­sek­si, mut­ta mat­kas­sa tai­taa olla lii­kaa poliit­ti­sia mut­kia. Paras vas­taus fak­tu­aa­li­ses­ti ei ole ole juu­ri kos­kaan paras vas­taus poliittisesti.

    Joka tapauk­ses­sa, kom­men­toin lähin­nä nii­den mie­li­ku­vien perus­teel­la, jot­ka minul­le on syn­ty­nyt Uscha­no­vin kir­jas­ta. Minul­la on luul­ta­vas­ti aika pal­jon valoi­sam­pi kuva demo­kra­tian ja kan­sa­nää­nes­tyk­sien kyvys­tä tuot­taa jär­ke­viä pää­tök­siä edel­lä kuva­tuis­ta mas­so­jen vii­sau­teen liit­ty­vis­tä syis­tä johtuen.

  113. Osmo Soi­nin­vaa­ra: …ei vain [ ] pääs­te­tä nii­hin pöy­tiin, jois­sa talou­des­ta keskustellaan.

    Niin­pä niin. Kuka tai mikä demo­kraat­ti­ses­ti valit­tu taho päät­tää kan­sam­me val­las­sa kuka mis­sä­kin pöy­däs­sä istuu?

  114. Ja vie­lä lisäyk­se­nä istu­ma­jär­jes­tyk­siin. Onko­han edes kes­kus­te­li­jan omas­ta mie­les­tä rehel­lis­tä ohit­taa kysy­mys anta­mal­la ymmär­tää, että demo­kra­tian ulot­tu­mat­to­mis­sa ole­va val­lan­käyt­tö ja ‑jako puo­luei­den sisäl­lä rajoit­tui­si vain Suo­men Keskustaan?

  115. Juha­na Vartiainen: 

    Minun on vai­kea ymmär­tää, mik­si Suo­mes­sa vie­rok­su­taan lis­ta­vaa­lia niin kama­las­ti. … Ruot­sin val­tiol­li­set vaa­lit ovat sik­si erään­lai­nen kan­sa­nää­nes­tys har­joi­tet­ta­vas­ta poli­tii­kas­ta. Sik­si ruot­sa­lai­nen demo­kra­tia toi­mii hyvin.

    Mut­ta blok­ki­po­li­tii­kas­sa sinul­la on tasan kak­si vaih­toeh­toa koko pake­tis­ta, kai­kes­ta mitä seu­raa­van vaa­li­kau­den aika­na tul­laan päät­tä­mään ja mis­tä ei tul­la. (Ja lisäk­si hata­ra käsi­tys mihin suun­taan pää­te­tään sel­lai­sis­ta asiois­ta jois­ta vaa­lien aikaan ei vie­lä tie­de­tä, mut­ta ei men­nä sii­hen.) Joko tai. Jos molem­mat blo­kit sat­tu­vat ole­maan samaa miel­tä jos­tain asias­ta tai ne eivät ole otta­neet kan­taa, sinul­la ei ole mitään sanan­val­taa sii­hen — se on sovit­tu pois kan­san sal­lit­tu­jen mie­li­pi­tei­den lis­tal­ta puo­lue­joh­to­jen kes­ken. Vaik­ka ne oli­si­vat eri miel­tä, mut­ta itse et ole kum­man­kaan kan­nal­la, sama jut­tu: et voi sanoa mie­li­pi­det­tä­si. Voit äänes­tää vähem­män vää­rää — ellei­vät vähem­män vää­rät sit­ten satu mene­mään iloi­ses­ti ris­tiin blok­kien välil­lä. Sii­nä sit­ten päät­tä­mään omaa prio­ri­teet­ti­lis­taa­si, kos­ka ennen kuin kan­sal­ta kysy­tään mitään on jo pää­tet­ty mit­kä ovat kak­si kai­ken­kat­ta­vaa vaihtoehtoa.

    Tai sit­ten ei ole blok­ke­ja, vaan pel­käs­tään puo­luei­ta, joil­la on ohjel­mat. Jol­loin tilan­ne on efek­tii­vi­ses­ti sama kuin meil­lä: hal­li­tus­oh­jel­ma joka tapauk­ses­sa pää­te­tään vaa­lien jäl­keen nii­den kes­ken joil­la meni hyvin. Se, mis­tä asiois­ta joh­dot neu­vot­te­luis­saan leh­män­kau­pat teke­vät, ei ole kan­san käsissä.

    Suo­mes­sa ollaan aina niin lii­kut­ta­van vihai­sia sii­tä ettei äänes­tä­jä voi vai­kut­taa. Ja tus­kin voi­kaan niin kau­an kuin vaa­li­jär­jes­tel­mä on mitä on. 

    Mut­ta lis­ta­vaa­li ei asi­aan hir­veäs­ti auta, edel­lä mai­ni­tuis­ta syis­tä. Ja sik­si lis­ta­vaa­le­ja vie­ras­te­taan. Ne anta­vat entis­tä suo­rem­min val­lan puo­luei­den johdoille.

    Johan­nes Hirvaskoski: 

    Olen ns. vaka­vas­ti otet­ta­van puo­lu­een ehdok­kaa­na ja kysee­na­lais­tan omal­la nimel­lä­ni kai­ken hurs­kaan puheen kor­kean äänes­tys­pro­sen­tin vält­tä­mät­tä­myy­des­tä. Ei sil­lä ole mitään itsei­sar­voa. Itsei­sar­voa on sil­lä että ihmi­set koke­vat jär­jes­tel­män legi­tii­mik­si ja halua­vat pitää kiin­ni yhteiskuntasopimuksesta.

    Olet aivan oikeas­sa. Ja minä esi­mer­kik­si en koe jär­jes­tel­mää legi­tii­mik­si, ja luu­len että joku muu­kin tääl­lä ei koe. Väit­täi­sin myös, että aika suu­ri jouk­ko Suo­mes­sa ei koe. Vaik­ka sil­ti toi­min suun­nil­leen yhteis­kun­nan sään­tö­jen mukaan kos­ka jär­jes­tel­män vää­ryy­des­tä huo­li­mat­ta asiat eivät ole eri­tyi­sen pas­kas­ti (suh­tees­sa maa­il­man mui­hin mai­hin), koet­tu legi­ti­mi­teet­ti­va­je rapaut­taa yleis­tä lain­kuu­liai­suut­ta. Ja lojaa­li­suus hyvin­voin­tia koh­taan toi­mii vain niin kau­an kuin hyvin­voin­tia on.

    Vaa­ti­mus, että näi­den yksit­täis­ten ehdok­kai­den vaa­li­tee­mo­jen tuli­si joh­taa suo­raan poli­tii­kan sisäl­töön on saak­ka, on tar­peet­to­man tiuk­ka. Riit­tää, että äänes­tä­jät tie­tä­vät ehdok­kaan pai­no­tuk­set ja ajat­te­lu­ta­van. Äänes­tä­jät tie­tä­vät mihin suun­taan ao. ehdo­kas vai­kut­taa ryh­män mie­li­pi­teen muodostamisessa.

    Mut­ta kun eivät tie­dä! Niin kuin itse sanoit, ehdok­kai­den ilmai­su on kir­ja­vaa, eikä äänes­tä­jä voi kos­kaan tie­tää miten edus­ta­ja tulee aja­maan asioi­ta, mil­lai­siin pöy­tiin tätä pääs­te­tään, mil­lai­sia leh­män­kaup­po­ja tämä tulee teke­mään kun neu­vot­te­lun paik­ka on. Ei rii­tä, että äänes­tä­jäl­lä on “fii­lis että tuo ajat­te­lee näis­tä tie­tyis­tä tär­keis­tä asiois­ta samoin kuin minä” — ja tämä on paras­ta mitä täl­lä het­kel­lä on saa­ta­vil­la — kun ei ole mitään sau­maa tie­tää mitä vai­ku­tus­ta ehdok­kaal­la kos­kaan tulee ole­maan. Jo yksin­ker­tai­nen seu­ran­ta vaa­li­lu­paus­ten ja joi­den­kin tulos­mit­ta­rei­den (äänes­tyk­set sekä salis­sa että ryh­mien sisäi­sis­sä neu­vot­te­luis­sa) antai­si äänes­tä­jäl­le huo­mat­ta­vas­ti enem­män oike­aa käsi­tys­tä sii­tä, mitä hänen äänen­sä sai aikaan.

    Kes­kus­te­lu lis­ta­vaa­lin ja hen­ki­lö­vaa­lin hyvis­tä ja huo­nois­ta puo­lis­ta on jat­ku­nut jo aika kau­an. Suo­mes­sa­kin sel­lai­set kak­si­kym­men­tä vuot­ta. Oli­si jo aika miet­tiä jota­kin uut­ta. Esi­mer­kik­si sitä, miten nyky­ai­kai­nen tie­to­tek­niik­ka mah­dol­lis­taa äänes­tä­jien suo­ran vai­kut­ta­mi­sen myös vaa­li­kau­den aika­na. Jos vain halutaan.

    Aamen ja hal­le­lu­jaa! Vali­tet­ta­vas­ti ei rii­tä että me halu­taan, vaan pitäi­si saa­da se halu myös poli­tii­kan ras­kai­den pyö­rien läpi ja tämän­het­ken edun­hal­ti­joi­den yli. Mikä ei ole­kaan ihan triviaalia.

    Tom­mi U.: En huo­man­nut mitään nol­la­tut­ki­mus-räk­sy­tys­tä. Ymmär­sim­me toki mitä yri­tit sanoa: kan­sa­nää­nes­tyk­siä voi­daan käyt­tää hyvin huo­nos­ti, ja sil­lä on poten­ti­aa­li­ses­ti kovin ikä­viä seu­rauk­sia. Perus­te­lit sitä vain taval­laan hyvin yksin­ker­tai­sel­la tasol­la sanoen, että äänes­tys­ten muo­toi­lu vai­kut­taa, eikä ole itses­tään­sel­väs­ti oike­aa muo­toi­lua. Niin, tämä vain ei oikein yllät­tä­nyt ketään, ja sik­si perus­te­lua läh­det­tiin kri­ti­soi­maan. Pelk­kä kysy­mys­muo­toi­lu kun on vähän yksi­sil­mäi­nen tapa kri­ti­soi­da kan­sa­nää­nes­tyk­siä. Sanot, että on pal­jon tut­ki­muk­sia, mut­ta ovat­ko kaik­ki aka­tee­mi­set kes­kus­te­li­jat julis­ta­neet yks­kan­taan, että kan­sa­nää­nes­tyk­siä ei voi jär­jes­tää hyvin? Eivät­kö ne ole esit­tä­neet mitään joh­to­pää­tök­siä tai ehdo­tuk­sia, mil­lä tämä kes­kus­te­lu täs­tä ete­ni­si? Sanot että ei ole mitään kan­san tah­toa, mut­ta tämä ei var­mas­ti päde kaik­kiin aihei­siin. Pak­ko­ruot­sis­ta, homoa­vio­lii­tois­ta, norp­pien­suo­je­lus­ta luul­ta­vas­ti kan­sal­la on joku tah­to jon­ka äänes­tyk­sel­lä voi saa­da sel­vil­le. Muo­toi­lua pitää miet­tiä, mut­ta en näe mik­si se oli­si mah­do­ton­ta. (Mie­leen tulee, mui­den tavoin, kir­joit­taa se mah­dol­li­sim­man yksin­ker­tai­ses­ti, ja liit­tää sii­hen joku jul­ki­nen tie­do­te jos­sa ker­ro­taan vaik­ka­pa eri taho­jen näke­myk­set mihin sil­lä on vai­ku­tus­ta.) Onko tut­ki­muk­sis­sa yksi­mie­li­ses­ti tul­tu tulok­seen, että täl­lai­set ovat ainoi­ta mis­sä ei men­nä kali­for­nia­lai­seen suo­hon? (Ja mitä ovat “täl­lai­set”, tar­kal­leen ottaen?)

    IJ: Kan­sain­vä­li­set sopi­muk­set on kiel­tä­mät­tä taas yksi ongel­ma, mik­si jär­jes­tel­mää on vai­kea muut­taa. Iner­ti­aa on niin kovin paljon…

    TomiA: En nyt ihan ymmär­tä­nyt pre­dic­tion mar­ke­tin point­tia täs­sä yhtey­des­sä. Jos kan­sa arvaa, että Suo­mes­sa tulee ole­maan pak­ko­ruot­si myös ensi vaa­li­kau­del­la kos­ka RKP­ta ei saa­da hal­li­tuk­ses­ta edes rau­ta­kan­gel­la, tul­ki­taan­ko se mie­li­pi­teek­si että näin ennus­ta­jat halua­vat asian ole­van? Kuvit­te­lin, että ennus­tei­ta voi­daan teh­dä lähin­nä asiois­ta joi­hin ei voi­da vai­kut­taa jot­ta saa­tai­siin sel­vil­le miten se toden­nä­köi­ses­ti menee, eikä sil­lä niin­kään ohja­ta asioi­ta mene­mään joten­kin. Kuvai­le­ma­si kan­nus­te (“Menee­kö Suo­mel­la jat­kos­sa parem­min”) ei myös­kään aika mones­sa toi­mi, kos­ka kon­kreet­tis­ta kan­nus­te­tyyp­pis­tä hyö­tyä juu­ri­kin homo­liit­to­jen, nor­pan­suo­je­lun, pak­ko­ruot­sin ja kan­sa­nää­nes­tys­ten koh­dal­la on vai­kea nähdä.

  116. Kom­ment­ti Juha­na Var­tiai­sel­le ja muil­le pit­kiä lis­to­ja kannattaville:

    Pit­kis­sä lis­tois­sa on hyvät puo­len­sa. Ja yksi iso, no ei ehkä huo­no puo­li, mut­ta ris­ki tai hyvin toi­mi­mi­sen edellytys:

    Puo­luei­den sisäi­sen demo­kra­tian ja avoi­muu­den pitää olla huippukunnossa. 

    Ruotsissa(kaan) kaik­ki suuret(kaan:) puo­lu­eet eivät näh­däk­se­ni ole aina täyt­tä­neet tätä ehtoa.
    Sil­ti ruot­sa­lai­set ilmei­ses­ti koke­vat sys­tee­min suu­rin piir­tein legi­tii­mik­si. Aina­kin äänes­tys­pro­sen­teis­ta päätellen.

    Ellei nyt sit­ten Sve­ri­ge­de­mo­kraat­tien saa­mia ääniä tul­ki­ta niin, että äänes­tä­jät ovat osit­tain tur­hau­tu­neet juu­ri perin­teis­ten puo­luei­den kova­kor­vai­suu­teen, jon­ka mah­dol­lis­ta­vat mm. pit­kät lis­tat? Suo­meen saak­ka len­nel­leis­sä uuti­sis­sa näkyi täl­lais­ta­kin, mut­ta Juha­nal­la on parem­pi näköalapaikka. 

    Ruot­sis­sa on itse asias­sa pit­kien lis­to­jen ja hen­ki­lö­vaa­lin yhdis­tel­mä, ja sitä hio­mal­la sys­tee­miä voi­si var­maan vie­lä paran­taa. Mut­ta en sekaan­nu ystä­väl­lis­mie­li­sen naa­pu­rin sisäi­siin asioihin…

  117. J,

    Ei se suo­ran vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­den lisää­mi­nen vaa­li­kau­den aika­na ole kiin­ni muus­ta kuin polii­tik­ko­jen ja hei­dän kan­nat­ta­jien­sa aktiivisuudesta. 

    Tar­koi­tan hyvin arki­sia asioi­ta. Esi­mer­kik­si aivan yksin­ker­tais­ta säh­kö­pos­ti­rin­kiä ja sii­hen liit­tyen kun­kin edus­ta­jan omil­le kan­nat­ta­jil­leen kuvai­le­maa kysy­myk­se­na­set­te­lua. Ei sito­va­na “mini­kan­sa­nää­nes­tyk­se­nä” vaan polii­ti­kon kei­no­na tes­ta­ta asioi­den koke­mis­ta äänes­tä­jien keskuudessa. 

    Nyt tie­tys­ti vas­taat että äänes­tä­jiä on pal­jon mui­ta­kin kuin säh­kö­pos­ti­rin­gis­sä ole­via kan­nat­ta­jia. — Mut­ta kuka tahan­sa voi rin­kiin liit­tyä. Ei asial­la tar­vit­se olla “oike­aa” yhteyt­tä äänes­tä­mi­seen. Sil­ti polii­tik­ko voi halu­tes­saan antaa vas­tauk­sil­le hyvin pal­jon pai­noa. Itse asias­sa, jos polii­tik­koa kiin­nos­taa vain uudel­leen vali­tuk­si tule­mi­nen, luu­li­si että hän­tä ei lopul­ta kiin­nos­ta­kaan puo­lu­een joh­don mie­li­pi­de, vaan nämä asioi­den kan­na­tus­tes­tauk­set. Suo­ran demo­kra­tian lisää­mi­seen osa­na edus­tuk­sel­lis­ta demo­kra­ti­aa mitään emme tar­vit­se mitään perus­tus­lain muu­tos­ta, vain hie­man uusia tapo­ja ja uut­ta toimintakulttuuria.

    Entä ano­ny­mi­teet­ti, entä tie­to­suo­ja, entä mani­pu­loin­ti ja vas­taa­vat ongel­mat? — Voi­daan hoi­taa, en mene täs­sä tekniikkaan.

    Sys­tee­min legi­ti­mi­teet­ti koe­taan hei­kok­si jos koe­taan että ei ole vai­ku­tus­mah­dol­li­suut­ta. Mut­ta mik­si näin koe­taan? Mik­si eivät näin koke­vat mene mukaan poliit­ti­seen toi­min­taan? Meil­lä­hän saa vai­kut­taa, saa osal­lis­tua puo­luei­den tilai­suuk­siin, saa perus­taa uusia puo­luei­ta, saa pyr­kiä uudis­ta­maan ole­mas­sao­le­via puo­luei­ta, jne. jne. — Vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia saa äänes­tä­mi­seen näh­den monin­ker­roin sil­lä yksin­ker­tai­sel­la taval­la että osal­lis­tuu poliit­ti­seen toi­min­taan. Se on kai­kil­le avoin­ta, mikä tun­tuu jos­kus legi­ti­mi­tee­tin kadot­ta­neil­ta unohtuvan. 

    Lopuk­si; ihmi­sil­le ei pidä luva­ta että asiat muut­tu­vat nopeas­ti. Täs­sä pet­ty­mi­nen juu­ri luo tur­hau­mia ja täs­sä mie­les­sä lis­ta­vaa­lien blok­ki­ja­ko ja sen muu­tos­ta koros­ta­va tema­tiik­ka ei ole Perus­suo­ma­lais­ten popu­lis­mia parem­paa. Sys­tee­min (itse asias­sa koko kysy­mys­tä pitäi­si­kin tar­kas­tel­la sys­tee­mi­teo­reet­ti­ses­ti) perus­a­se­tus demo­kra­tias­sa on — aina — että mas­sa siir­tyy hitaas­ti. Kysees­sä­hän mil­joo­nien ihmis­ten tah­don yhteen­so­vit­ta­mi­nen, jon­ka muu­tos ilme­nee lopul­ta vain pie­ni­nä pro­sen­tu­aa­li­si­na siir­ty­mi­nä kannatuksessa.

  118. Sys­tee­min legi­ti­mi­teet­ti koe­taan hei­kok­si jos koe­taan että ei ole vai­ku­tus­mah­dol­li­suut­ta. Mut­ta mik­si näin koe­taan? Mik­si eivät näin koke­vat mene mukaan poliit­ti­seen toi­min­taan? Meil­lä­hän saa vai­kut­taa, saa osal­lis­tua puo­luei­den tilai­suuk­siin, saa perus­taa uusia puo­luei­ta, saa pyr­kiä uudis­ta­maan ole­mas­sao­le­via puo­luei­ta, jne. jne. – Vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia saa äänes­tä­mi­seen näh­den monin­ker­roin sil­lä yksin­ker­tai­sel­la taval­la että osal­lis­tuu poliit­ti­seen toimintaan.

    (Tuli­han se sieltä.)
    Veik­kai­sin, että usein kyse on sii­tä että ihmi­set eivät lop­pu­jen lopuk­si ole niin kiin­nos­tu­nei­ta puo­luei­den maa­il­mas­ta, että haluai­si­vat käyt­tää sii­hen niin suu­ren osan elä­mäs­tään mitä tuol­lai­nen aktii­vi­suus vaa­tii. Uskot­ta­vak­si (sel­lai­sek­si jol­la oli­si ihan oikeas­ti mah­dol­li­suuk­sia tul­la vali­tuk­si) ehdok­kaak­si ryh­ty­mi­nen vie vaa­lien alla pit­kään kai­ken vapaa-ajan, ja että pää­see sel­lai­seen ase­maan että voi­si olla uskot­ta­va ehdo­kas on sii­hen men­nes­sä vie­nyt jo vuo­sien aktii­vi­suu­den. Ja vaik­ka edus­ta­jak­si pää­se­mi­nen lie­nee tehok­kain vai­kut­ta­mi­sen tapa, niin kuin tääl­lä on puhut­tu niin sekään ei vie­lä takaa todel­li­sia vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia joh­tuen ryh­mä­ku­ri & kabinettipäätökset.

    Ja monet mene­vät­kin, ks. piraat­ti­puo­lue, muu­tos, puo­luei­den nuo­ri­so­jär­jes­töt jne. Huo­maan sil­ti, että monet näis­tä ovat samal­la taval­la vaa­ti­mas­sa muu­tos­ta järjestelmään. 

    Tähän voi aina vas­ta­ta, että jos ei ole val­mis näke­mään vai­vaa niin ei var­maan oikeas­ti halua vai­kut­taa tai ei ansait­se vai­kut­taa, että ihmi­siä on niin pal­jon että val­ta ei voi olla help­poa. Useim­mil­le koko elä­män­sä fokusoi­mi­nen poli­tiik­kaan ei ole tar­koi­tuk­sen­mu­kais­ta, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta — jos väi­te­tään että ele­tään demo­kra­tias­sa — oli­si rei­lua että jär­jes­tel­mä oli­si sel­lai­nen että hei­dän­kin ään­tään kuun­nel­tai­siin. Muu­ten­kin kuin otta­mal­la nel­jän vuo­den välein näy­te äänis­tä ehdok­kail­le, joi­den vai­ku­tus­mah­dol­li­suu­det ovat hei­kot, ja puo­lueil­le jot­ka pyr­ki­vät erot­ta­maan äänes­tys­pe­rus­teet ja todel­li­set pää­tök­set mah­dol­li­sim­man kau­as toisistaan.

    Pidän täy­sin hyväk­syt­tä­vä­nä sitä, että täy­tyy ottaa asiois­ta sel­vää ja pysyä kär­ryil­lä yhteis­kun­nan asiois­ta. Ja että ei tie­ten­kään jokai­sel­la voi olla pal­jon val­taa hel­pos­ti. Mut­ta jär­jes­tel­mäm­me on luo­tu eri­lai­seen maa­il­maan, mis­sä ihmi­sil­lä ei ollut mah­dol­li­suuk­sia ottaa suo­raan kan­taa eikä vält­tä­mät­tä aikaa seu­ra­ta yhteis­kun­nal­li­sia asioi­ta. Että se on edel­leen sel­lai­nen on seu­raus­ta iner­tias­ta, ei sii­tä, että oli­si tar­kas­ti pun­nit­tu mikä on jär­ke­vää, mah­dol­lis­ta ja oikeu­den­mu­kais­ta, ja sit­ten tul­tu tulok­seen että näin on hyvä. Nyky­ai­ka­na ei ole mitään oikei­ta syi­tä sil­le mik­sei valvonta‑, palau­te- ja aloi­te­jär­jes­tel­miä voi­si teh­dä paremmiksi.

    Suo­ran demo­kra­tian lisää­mi­seen osa­na edus­tuk­sel­lis­ta demo­kra­ti­aa mitään emme tar­vit­se mitään perus­tus­lain muu­tos­ta, vain hie­man uusia tapo­ja ja uut­ta toimintakulttuuria.

    Olen täy­sin samaa miel­tä sii­tä, että kult­tuu­ri ja tavat ovat suu­rin asia. Jos nii­tä saa muu­tet­tua, uudis­tuk­set seu­raa­vat peräs­sä. Mut­ta on sil­ti huo­noa sys­tee­min­ra­ken­nus­ta luot­taa epä­mää­räi­siin ja ‑var­moi­hin tapoi­hin ja ihmis­ten hyvään tah­toon. Yhtä lail­la pitää teh­dä muu­tok­sia, jot­ka pakot­ta­vat ja kan­nus­ta­vat hyvään kult­tuu­riin ja tapoihin.

  119. Äh, kir­joi­tan nyt ihan lii­kaa, mut­ta sanon vie­lä tämän.

    Sys­tee­min perus­a­se­tus demo­kra­tias­sa on – aina – että mas­sa siir­tyy hitaas­ti. Kysees­sä­hän mil­joo­nien ihmis­ten tah­don yhteen­so­vit­ta­mi­nen, jon­ka muu­tos ilme­nee lopul­ta vain pie­ni­nä pro­sen­tu­aa­li­si­na siir­ty­mi­nä kannatuksessa.

    Mas­sa liik­kuu hitaas­ti, mut­ta ei näin hitaas­ti. Jär­jes­tel­mäs­sä on sel­väs­ti omaa hitaut­ta, joka ei seu­raa mas­san muka­na vaan päin vas­toin jar­rut­taa mas­san lii­ket­tä, pysyäk­seen itse muut­tu­mat­to­ma­na. (Oli­si kiva näh­dä joku ver­tai­lu sii­tä, miten poliit­ti­nen jär­jes­tel­mäm­me on muut­tu­nut perus­ta­mi­ses­taan tähän päivään.)

  120. Miten hem­me­tis­sä yksi nel­jäs­tä mil­joo­nas­ta voi muka vai­kut­taa olennaisesti? 

    Tur­ha itkeä ettei ole vai­ku­tus­mah­dol­li­suuk­sia. Eihän sys­tee­mi voi toi­mia siten että nel­jäl­lä mil­joo­nal­la äänioi­keu­te­tul­la oli­si jokai­sel­la mer­kit­tä­vä pai­noar­vo, vaan jokai­sel­la on kes­ki­mää­rin yksi nel­jäs­mij­loo­nas­osa. Eli aika vähän, ellei sit­ten ala poliitikoksi.

    Joka ei tätä tajua, on idiootti

  121. Mut­ta ote­taan­pa esi­mer­kik­si joku jär­jel­li­sem­pi kysy­mys jos­ta sai­si hel­pom­min ‘kiin­ni’, vaik­ka­pa “pitäi­si­kö ruot­sin kie­li olla valin­nai­nen oppiai­ne” (tämä­kin huo­no kos­ka tulos sel­vä mut­ta noin esi­mer­kik­si). Minä en ymmär­rä mik­si kysy­myk­sen perään pitäi­si lisä­tä “vaik­ka Wal­lin sai­si sydärin”?

    Kiis­taa ei ole sii­tä, mitä kysy­myk­sen perään pitäi­si lisä­tä, vaan sii­tä, mitä miel­tä on yli­pään­sä esit­tää koko kysy­mys­tä, kun jokai­sel­la niis­tä luke­mat­to­mis­ta eri lisäyk­sis­tä, joka kysy­myk­sen perään voi­tai­siin teh­dä, saa­tai­siin eri pro­sent­tio­suus kyl­lä- ja ei-ääniä.

    Ns. pak­ko­ruot­si­ky­sy­mys ei ole täs­sä suh­tees­sa vähäi­sim­mäs­sä­kään mää­rin “jär­jel­li­sem­pi” tai “hel­pom­min kiin­ni saa­ta­va” kuin vaik­ka­pa isot val­tion­ta­lou­del­li­set lin­ja­ky­sy­myk­set. Esi­mer­kik­si Suo­ma­lai­suu­den lii­ton teet­tä­mis­sä mie­li­pi­de­ky­se­lyis­sä ruot­sin kie­len ase­mas­ta Suo­mes­sa on vuo­des­ta ja vuo­si­kym­me­nes­tä toi­seen aivan eri pro­sent­ti­lu­vut kuin suo­men­ruot­sa­lai­suu­den edis­tä­mi­seen pyr­ki­vien orga­ni­saa­tioi­den teet­tä­mis­sä kyse­lyis­sä. Asias­sa puo­lu­eet­to­mi­na ole­vien taho­jen, kuten iso­jen media­ta­lo­jen, teet­tä­mis­sä kyse­lyis­sä on puo­les­taan vie­lä kol­man­net täy­sin eri prosenttiluvut.

    Ja mis­tä tämä suu­ruu­del­taan usein jopa kym­me­niä pro­sent­tiyk­si­köi­tä ole­va heit­te­ly joh­tuu? No sehän joh­tuu nime­no­maan sii­tä kysy­mys­ten sana­muo­don vai­ku­tuk­ses­ta vas­tauk­siin. Taas kerran.

    Sanot, että on pal­jon tut­ki­muk­sia, mut­ta ovat­ko kaik­ki aka­tee­mi­set kes­kus­te­li­jat julis­ta­neet yks­kan­taan, että kan­sa­nää­nes­tyk­siä ei voi jär­jes­tää hyvin?

    Kes­kus­te­lua ei yleen­sä ole käy­ty juu­ri kan­sa­nää­nes­tyk­sis­tä eril­li­se­nä kysy­myk­se­nä, vaan mis­tä tahan­sa “kan­san tah­don” kysy­mi­ses­tä joko kysy­mys­lauseel­la X tai pyy­tä­mäl­lä ilmai­se­maan kyl­lä- tai ei-kan­ta väi­te­lausee­seen Y. Tämä on kat­ta­nut niin kan­sa­nää­nes­tyk­set kuin myös esim. gal­lu­pit. Myös­kään omas­sa kir­jas­sa­ni en käsit­te­le ongel­maa lain­kaan erik­seen nime­no­maan kan­sa­nää­nes­tyk­siä kos­ke­va­na ongelmana.

    Mut­ta hen­ki­lö­vaa­leis­sa äänes­te­tään nume­roa eikä lauset­ta, joten nii­tä on pidet­ty jos nyt ei ihan­teel­li­se­na pää­tök­sen­te­kon­muo­to­na, niin kui­ten­kin sel­lai­se­na, joka vält­tää tämän nimen­omai­sen suden­kuo­pan. Tämä ei vie­lä itses­sään toki tar­koi­ta, että sen vält­tä­mi­sen tuli­si ajaa kai­ken muun ohi.

    En ole itse­kään mie­les­tä­ni “julis­ta­nut yks­kan­taan, että kan­sa­nää­nes­tyk­siä ei voi jär­jes­tää hyvin”. Mut­ta esi­merk­ke­jä poliit­ti­ses­ta jär­jes­tel­mäs­tä, joka oli­si mer­kit­tä­väs­sä mää­rin kan­sa­nää­nes­tys­ten varas­sa ja oli­si joten­kin mer­kit­tä­väs­ti legi­tii­mim­pi, ter­veem­pi jne. kuin nykyi­nen Suo­men jär­jes­tel­mä, ei mie­les­tä­ni kes­kus­te­lus­sa ole esitetty.

    Pak­ko­ruot­sis­ta, homoa­vio­lii­tois­ta, norp­pien­suo­je­lus­ta luul­ta­vas­ti kan­sal­la on joku tah­to jon­ka äänes­tyk­sel­lä voi saa­da selville.

    Ei ole. Käy­tän­nös­sä kat­soen yhdes­tä­kään tämän kal­tai­ses­ta poliit­ti­ses­ta kysy­myk­ses­tä kan­sal­la ei ole mitään niin sel­ke­ää ja yksi­se­lit­teis­tä tah­toa, että sen voi­si saa­da äänes­tyk­sel­lä selville.

    Oli se minul­le­kin psy­ko­lo­gi­ses­ti vai­ke­aa hyväk­syä, kun tähän joh­to­pää­tök­seen ensi ker­taa pää­dyin pereh­dyt­tyä­ni asias­ta vuo­si­kym­men­ten ajan käy­tyyn kan­sain­vä­li­seen kes­kus­te­luun, joka osoit­taa mel­ko yksi­se­lit­tei­ses­ti sitä koh­ti. Mut­ta pää­sin sen yli.

  122. Tom­mi Uschanov:

    Mut­ta hen­ki­lö­vaa­leis­sa äänes­te­tään nume­roa eikä lauset­ta, joten nii­tä on pidet­ty jos nyt ei ihan­teel­li­se­na pää­tök­sen­te­kon­muo­to­na, niin kui­ten­kin sel­lai­se­na, joka vält­tää tämän nimen­omai­sen sudenkuopan. 

    Miten se sen suden­kuo­pan vält­tää? Hen­ki­lö­vaa­lis­sa­han peri­aat­tees­sa vas­ta­taan kysymykseen:“Kenen haluan ole­van päät­tä­mäs­sä asiois­ta”? Miten tämä kysy­mys ero­aa niis­tä kai­kis­ta gal­lu­pien ja kan­sa­nää­nes­tys­ten kysymyksistä? 

    Muu­ten, gal­lu­peis­sa­han usein kysy­tään juu­ri sitä, mitä puo­luet­ta äänes­täi­si, jos vaa­lit jär­jes­tet­täi­siin nyt. Tämä on mel­ko lail­la ident­ti­nen kysy­mys tuon äänes­tys­ti­lan­teen kans­sa. Mik­si juu­ri tämä gal­lup oli­si sit­ten luo­tet­ta­va, mut­ta ne eri asia­ky­sy­myk­siin liit­ty­vät ei olisi?

    Käy­tän­nös­sä kat­soen yhdes­tä­kään tämän kal­tai­ses­ta poliit­ti­ses­ta kysy­myk­ses­tä kan­sal­la ei ole mitään niin sel­ke­ää ja yksi­se­lit­teis­tä tah­toa, että sen voi­si saa­da äänes­tyk­sel­lä selville. 

    Olen samaa miel­tä, että kan­san tah­don yksi­se­lit­tei­nen mää­rit­te­ly on mah­do­ton­ta. Tämä pätee eten­kin, kun huo­mioi­daan, että poliit­ti­sia kysy­myk­siä on usei­ta ja nii­den pai­noar­vo on eri­lai­nen eri ihmi­sil­le. Saa­ta­van lop­pu­tu­lok­sen pitäi­si vas­ta­ta “kan­san tah­toa”, eikä ole miten­kään itses­tään­sel­vää, että tämä tar­koit­tai­si kaik­kien yksit­täis­ten kysy­mys­ten sum­maa, kos­ka ihmi­set oli­si­vat val­mii­ta tin­ki­mään itsel­leen vähä­pä­töi­sis­sä asiois­sa saa­dak­seen läpi itsel­leen tär­kei­tä asioita. 

    Joka tapauk­ses­sa tämä fak­ta aset­taa kysy­myk­sen koko demo­kraat­ti­sel­le pää­tök­sen­teol­le (vaik­ka sitä har­ras­tet­tai­siin edus­tuk­sel­li­ses­ti eikä suo­ra­na). Min­kä­lai­sia pää­tök­siä edus­ta­jien pitäi­si teh­dä, jos se kan­san tah­to, jon­ka pitäi­si pro­ses­sis­sa toteu­tua, ei ole edes sel­keäs­ti määritettävissä?

    Ensim­mäi­se­nä mie­leen tulee val­tion val­lan jaka­mi­nen pois mah­dol­li­sim­man pit­käl­ti. Yksi­lön tah­to lie­nee kui­ten­kin hel­pom­min ja yksi­kä­sit­tei­sem­min mää­ri­tel­tä­vis­sä kuin kan­san tah­to ja siten mitä enem­män pää­tök­set teh­dään yksi­lö­ta­sol­la, sitä enem­män ne ovat sen tah­don toteu­tu­mis­ta. Toi­nen kysy­mys on sit­ten, että onko yksi­löi­den tah­don toteu­tu­mi­nen sit­ten koko­nai­suu­des­sa kan­san tah­don toteutumista?

  123. No sehän joh­tuu nime­no­maan sii­tä kysy­mys­ten sana­muo­don vai­ku­tuk­ses­ta vas­tauk­siin. Taas kerran.

    Var­muu­den vuok­si ettem­me puhui­si ohi: tot­ta­kai kysy­myk­sen aset­te­lu vai­kut­taa vas­tauk­siin. Sen­hän kiis­tä­mi­nen on vähän kuin sanoi­si että se mitä kysy­tään ei vai­ku­ta vastaukseen.

    Kiis­taa ei ole sii­tä, mitä kysy­myk­sen perään pitäi­si lisä­tä, vaan sii­tä, mitä miel­tä on yli­pään­sä esit­tää koko kysy­mys­tä, kun jokai­sel­la niis­tä luke­mat­to­mis­ta eri lisäyk­sis­tä, joka kysy­myk­sen perään voi­tai­siin teh­dä, saa­tai­siin eri pro­sent­tio­suus kyl­lä- ja ei-ääniä.

    Minus­ta on pal­jon­kin miel­tä, ei sii­nä ole mitään peri­aat­teel­lis­ta eroa lisä­tään­kö se oman etu­pii­rin mie­li­pi­de sii­hen kysy­myk­sen perään vai prin­ta­taan­ko eril­li­siin vaa­li­mai­nok­siin yms. jos­sa puo­lus­te­taan omaa kan­taa. Se vain on jär­je­tön­tä lisä­tä nii­tä sii­hen kysy­myk­seen kun kysy­myk­ses­tä tuli­si sivu­ja pit­kä “toi­saal­ta, mut­ta tois­taal­ta” litan­ja kos­ka demo­kra­tias­sa kaik­kien pitäi­si saa­da lait­taa se oma sivu­lauseen­sa sin­ne. Pal­jon parem­pi on kysy­mys ilman yhtä­kään lisäys­tä ja ne sivu­lauseet siel­lä netis­sä puo­lu­een sivuilla.

    Ne sivu­lauseet voi vaik­ka näh­dä 1:1 vaa­li­mai­nok­si­na, kukin puo­lue saa teh­dä oman mai­nok­sen­sa mis­sä kek­sii mah­dol­li­sim­man raflaa­van sivu­lauseen sii­hen perään ja sit­ten kan­sa äänes­tää kenen sivu­lause on paras.

    Ongel­mia tuli­si joku taho sai­si yksin muo­toil­la kysy­myk­sen mut­ta sil­loin elet­täi­siin yhteis­kun­nas­sa mis­sä tuon tahon tus­kin tar­vit­si­si jär­jes­tää kan­sa­nää­nys­tyk­siä. Eihän tätä nykyis­tä­kään sys­tee­miä arvos­tel­la sil­lä perus­teel­la että tämä on ihan perä­reiäs­tä sil­lä jos vain kokoo­muk­sel­la sai­si olla vaa­li­mai­nok­sia niin tämä ei toimisi.

    Ero­na että sai­sin äänes­tää asi­aa hen­ki­lön sijaan. Nyt jos äänes­tän Wallinia/Soinia niin tie­dän mitä miel­tä ovat. Mut­ta jos en haluai­si­kaan äänes­tää Soinia/puoluettaan mut­ta haluan äänes­tää pakkoruotsista.

  124. az kir­joit­ti

    Sehän on ilmi­sel­vä heik­kous, joka tekee koko jär­jes­tel­män toi­mi­mat­to­mak­si. Jos vain sel­keä vähem­mis­tö äänes­tä­jis­tä siir­te­lee aktii­vi­ses­ti ään­tään / ottaa osaa kan­sa­nää­nes­tyk­seen tms., niin eihän sil­lä ole vai­ku­tus­ta voi­ma­suh­tei­siin juu­ri lain­kaan, eikä se hei­jas­ta “demo­kraat­tis­ta” mielipidettä.

    Minus­ta ihan tun­tuu että sot­ket jat­ku­van äänioi­keu­den suo­raan demo­kra­ti­aan jos­sa kan­sa­lai­set päät­täi­si­vät suo­raan asia­ky­sy­myk­sis­tä. Niin­kuin T.U. kir­joit­ti 14.10. 16:23, kysy­myk­set jois­ta rat­kai­su teh­dään eivät ole tyy­pil­li­ses­ti kal­lioon hakat­tu­ja, vaan neu­vot­te­lu­ja pitää pys­tyä käy­mään, kom­pro­mis­se­ja luo­maan, ja ymmär­rys­tä kai­kis­ta asi­aan vai­kut­ta­vis­ta sei­kois­ta raken­ta­maan. Mut­ta ei ole mah­dol­lis­ta käy­dä neu­vot­te­lu­ja nel­jän mil­joo­nan osa­puo­len kes­ken. Pie­nem­män osa­puo­li­jou­kon kes­ken kyl­lä­kin, siten että neu­vot­te­li­joil­la on man­daat­ti. Jat­ku­va äänioi­keus on nime­no­maan eräs tapa välit­tää tämä man­daat­ti edus­ta­jil­le. Tar­koi­tus ei ole löy­tää “demo­kraat­tis­ta mie­li­pi­det­tä”, mut­ta oleel­lis­ta tie­tys­ti oli­si ettei­vät man­daat­tien pai­not muut­tui­si neu­vot­te­lu­jen kulues­sa niin pal­jon että neu­vot­te­li­joi­den pääs­tyä sopi­muk­seen heil­lä ei enää ole­kaan man­daat­tia sopi­muk­sen luk­koon lyömiseen.

    Sii­nä tapauk­ses­sa että vain sel­keä vähem­mis­tö siir­te­li­si ääni­ään, mikä ongel­ma se oli­si? Jos äänes­tä­jä X on tyy­ty­väi­nen man­daa­tin­hal­ti­jaan­sa, kuka minä olen sano­maan että siir­te­lep­päs riva­kam­min? Edus­ta­jat teki­si­vät sil­ti työ­tään koko ajan eikä yhteis­kun­ta mihin­kään hal­vaan­tui­si. Tai jos pel­käät että sinua ja minua alem­man tason homo poli­ticus valit­si­si pakon eteen lai­tet­tu­na keh­nos­ti, niin perus­te­taan vie­lä ‘nuk­ku­van edus­ta­jan’ loke­ro johon äänen­sä voi park­kee­ra­ta. Sil­loin val­taa käyt­tä­vät vain aktii­vi­set ja nuk­ku­jat tyy­ty­vät pää­tök­siin — ihan niin­kuin nyky­ään­kin aktii­vi­set äänes­tä­vät ja vie­lä aktii­vi­sem­mat pää­ty­vät puo­luei­siin, ja nuk­ku­jat ovat toden­nä­köi­ses­ti tyy­ty­väi­siä kun maa­il­ma pyö­rii omaa pää­tä vaivaamatta.

    Se mikä koko jär­jes­tel­män dyna­miik­ka tuli­si ole­maan, sen yksi kuvit­te­lee yhden­lai­sek­si ja toi­nen toi­sen­lai­sek­si aina omas­ta ihmis­kä­si­tyk­ses­tään läh­tien, mut­ta todel­li­nen dyna­miik­ka vali­tet­ta­vas­ti tus­kin sel­viäi­si muu­ten kuin kokei­le­mal­la. Kos­ka kai­kis­sa suu­ris­sä yhteis­kun­nal­li­sis­sa kokei­luis­sa on ris­ke­jä, niin­kuin itä­naa­pu­ris­ta tie­däm­me, ei täm­möi­seen pidä “koval­la innol­la ja vakau­muk­sel­la” ryn­nä­tä. Hie­ro­taan nyt aluk­si tääl­lä blogissa.

    Sys­tee­min voi kuvi­tel­la jär­jes­ty­vän (aina­kin) kah­del­la taval­la. (i) Suu­rin osa kan­sa­lai­sis­ta jät­tää äänen­sä pai­kal­leen, joko syr­jäy­ty­nei­syyt­tään tai pit­kä­jän­teis­tä vii­saut­taan. (ii) Äänien siir­ros­ta tulee niin suu­ri kan­san­hu­vi että edes­ta­kai­sin kohel­ta­mi­ses­sa pää­tök­siä ei saa­da syn­ty­mään, ja jär­jes­te­ly alkaa­kin muis­tut­taa kan­sa­lais­ten suo­raa päät­tä­mis­tä itse asiakysymyksista. 

    Tapaus (i) ei pal­joa poik­kea nyky­mal­lis­ta, pait­si että mm. kat­teet­to­mat vaa­li­lu­pauk­set voi­daan kat­kais­ta heti. Tapaus (ii) on ei-toi­vot­ta­va, ja se pitäi­si estää joko lisää­mäl­lä hitaut­ta jär­jes­tel­män perus­tei­siin, tai luot­ta­mal­la sii­hen että äänes­tä­jät aikan­sa sitä kohel­lus­ta kat­sot­tu­aan oppi­vat toi­mi­maan pitkäjänteisemmin.

    Edus­kun­nas­ta tiput­ta­va­han se ei voi­si olla, kos­ka eihän kukaan voi­si jär­jes­tää elä­mään­sä johon­kin jojoi­luun, että nyt ole sisäl­lä, seu­raa­val­la vii­kol­la olet­kin ulko­na, mut­ta älä etsi vie­lä uut­ta työ­paik­kaa, kos­ka pian voit taas olla sisäl­lä jne. 

    Joten­kin tun­tuu, että monia täl­lai­sia ehdo­tuk­sia teh­dään koval­la innol­la ja vakau­muk­sel­la, eivät­kä ihmi­set mie­ti ja poh­di tar­peek­si asiaa.

    Kun et nyt vas­tus­tai­si asi­aa niin koval­la innol­la ja vakau­muk­sel­la, niin rat­kai­su­ja näi­hin ei-niin-oleel­li­siin yksi­tyis­koh­tiin löy­tyy ihan vaan miet­ti­mäl­lä ja poh­ti­mal­la tovi. Sys­tee­mis­sä kun on oikeas­ti­kin han­ka­lia kysy­myk­siä kuten median val­ta / edus­ta­jien pak­ko jul­ki­suus­kil­pa­juok­suun, tai säh­köi­sel­le äänen­siir­to­ta­pah­tu­mal­le ase­tet­ta­vat vaatimukset. 

    Äärim­mil­lään edus­kun­nak­si riit­täi­si kol­me suur­ta kan­san­edus­ta­jaa, kol­me kes­ki­suur­ta (jois­ta yhdel­lä edus­ta­jal­la voi­si olla sydän­tä lähel­lä ruot­sin kie­len ase­ma, ja sit­ten voi­si olla jouk­ko pie­niä kan­san­edus­ta­jia joi­ta tulee ja menee. Lähin­nä näi­tä jäl­kim­mäi­siä var­ten on tar­peen jon­kin­lai­nen hidas­tus­jär­jes­te­ly on tar­peen. Itse esi­tin tuos­sa aiem­min hidas­teek­si esim hys­te­ree­siä. Sitä käy­te­tään tek­ni­sis­sä jär­jes­tel­mis­sä juu­ri­kin sil­loin kuin joku värk­ki jää jol­le­kin kyn­nyk­sel­le nak­su­maan edestakaisin.

    (Itse asias­sa edus­kun­nan edus­ta­ja­lu­ku mää­räi­si sen kuin­ka mon­ta eri arvo­maa­il­ma­suun­taus­ta kuna­kin ajan het­ke­nä on mah­dol­lis­ta olla neu­vot­te­lu­pöy­däs­sä ja pää­tök­siä tekemässä.)

    Mut­ta tus­kin esi­mer­kik­si yksi kol­mes­ta suu­res­ta kan­san­edus­ta­jas­ta oli­si yksin­huol­ta­ja-lähi­hoi­ta­ja jol­la on vai­keuk­sia saa­da lomaa töis­tä edus­tus­ru­pea­maan­sa var­ten. Eikö­hän hänel­lä oli­si taka­naan puo­lu… eikun edus­ta­ja­toi­mis­to henkilökuntineen.

  125. Ei ole. Käy­tän­nös­sä kat­soen yhdes­tä­kään tämän kal­tai­ses­ta poliit­ti­ses­ta kysy­myk­ses­tä kan­sal­la ei ole mitään niin sel­ke­ää ja yksi­se­lit­teis­tä tah­toa, että sen voi­si saa­da äänes­tyk­sel­lä selville.

    Ymmär­rän tämän komplek­sim­pien aihei­den (niin kuin vero­tuk­sen, EU:hun liit­ty­mi­sen ja sen sel­lai­sen) koh­dal­la, jois­sa kaik­ki vai­kut­taa kaik­keen ja sitä kaik­kea ei oikeas­ti voi jär­ke­väs­ti liit­tää sii­hen kysy­myk­seen, ja että ei voi olet­taa jokai­sen kan­sa­lai­sen ymmär­tä­vän sitä koko­nai­suut­ta äänes­täes­sään. Mut­ta kiel­tä­mät­tä minun on vai­kea niel­lä tuo­ta näis­sä yksi­se­lit­tei­sem­mis­sä kysy­myk­sis­sä. Jos kysy­mys on “pitäi­si­kö pak­ko­ruot­si säi­lyt­tää osa­na perus­kou­lua?”, tuo­hon kysy­myk­seen äänes­tä­jät kai sit­ten vas­taa­vat. Mitä sil­loin tar­koit­taa, että kan­sal­la ei ole tah­toa, jos 67% sanoi “ei” ja 33% “kyl­lä”?

  126. Talous­no­be­lis­tien Kah­ne­man + Tvers­ky val­lan­ku­mouk­sel­li­sen kokeel­li­set tulok­set tukee taval­laan myös Uschanovia. 

    Esi­mer­kik­si kuu­lui­sis­sa kokeis­sa tes­ta­si­vat tari­naa, että tap­pa­va epi­de­mia tap­pai­si 600 ihmis­tä ja piti vali­ta kah­des­ta parannuskeinosta:

    Toi­men­pi­de A: pelas­tai­si 200 tai
    toi­men­pi­de B: 1/3 mahis että 600 pelas­tuu, 2/3 mahis että kukaan ei pelastu.
    Perä­ti 72% ihmi­sis­tä valit­si toi­men­pi­teen A.

    Sit­ten ne sana­muo­dot ilmais­tiin pei­li­ku­va­na mut­ta mate­maat­ti­ses­ti samat vaih­toeh­dot toi­sel­le testiryhmälle:

    Toi­men­pi­de A: tap­pai­si 400 tai
    Toi­men­pi­de B: 1/3 mahis että kukaan ei kuo­le, 2/3 mahis että kaik­ki kuolee.
    Nyt enää 22% ihmi­sis­tä valit­si A:n, vaik­ka se on mate­maat­ti­sen ident­ti­ses­ti sama vaih­toeh­to ja samat seu­rauk­set ! (“200 jää hen­kiin 600:sta” = “400 kuo­lee 600:sta”)

    Se vain ilmais­tiin toi­ses­ta päin. Kan­sa­nää­nes­tys­tu­los oli­si dra­maat­ti­ses­ti erilainen …

    (Läh­de: Kahdeman+Tversky: The Jour­nal of Busi­ness, Vol. 59, No. 4, Part 2: The Beha­vio­ral Foun­da­tions of Eco­no­mic Theo­ry. (Oct., 1986), pp. S251-S278.)

  127. Samu­li Saarelma:

    Hen­ki­lö­vaa­lis­sa­han peri­aat­tees­sa vas­ta­taan kysymykseen:‘Kenen haluan ole­van päät­tä­mäs­sä asioista’? 

    Tuo­ko se on kysy­mys? Minä luu­len, että kysy­mys johon moni äänes­tys­ko­pis­sa vas­taa on esimerkikis:

    - Kenes­tä pidät eniten?

    - Kenet tun­net parhaiten?

    - Kenen arvo­maa­il­maan samais­tut eniten?

    - Kenen arvo­maa­il­maan haluai­sit samais­tua eniten?

    - Ketä tun­te­ma­si hen­ki­lö suositteli?

    - Kuka ehdok­kais­ta on kau­nein? (sic!)

    - Kuka ehdok­kais­ta on osoit­ta­nut kovan luon­teen­sa urheilussa?

    - Kuka on vähi­ten huono?

    - Kenel­lä on sama­ni­käi­siä lapsia?

    - Kuka tyk­kää kis­sois­ta ja koirista?

    - Kuka on vaikutusvaltaisin?

    - Kuka oli haus­kin tv-väittelyssä.

    - Ynnä muu­ta, ynnä muuta.

    Tie­ten­kin jos jokai­nen äänes­tä­jä vas­tai­si yllä­ole­vis­ta täs­mäl­leen samaan kysy­myk­seen, äänes­tyk­sen tulos muut­tui­si vaik­ka kuin­ka. Tämä lie­nee ollut Tom­mi Uscha­no­vin point­ti ja aina­kin minus­ta hän on sii­nä täy­sin oikeassa.

  128. Jos olen mitään ymmär­tä­nyt, Uscha­nov väit­tää, että esim. pak­ko­ruot­sin vas­tus­ta­jien mää­räs­tä ei ole saa­tu tark­kaa pro­sent­ti­lu­kua, kos­ka kysy­myk­sen sana­muo­to vai­kut­taa sii­hen, miten ihmi­set vastaavat. 

    Kyse­ly­jen ongel­ma on tie­tys­ti pal­jon laa­jem­pi. Vas­tauk­seen vai­kut­taa nimit­täin myös se, miten kysy­mys on kehys­tet­ty (fra­ming) eli lähin­nä se, min­kä­lai­set kysy­myk­set edel­tä­vä esim. pak­ko­ruot­si­ky­sy­mys­tä (mui­ta­kin kik­ko­ja vai­kut­taa vas­tauk­siin toki on).

    Mut­ta mik­si pitäy­tyä kyse­ly­jen ongel­mia etsies­sä vain itse kyse­lyn luo­mas­sa kon­teks­tis­sa? Vai­kut­ta­han vas­taa­jan ympä­ris­tö ylei­sem­min­kin sii­hen, miten hän vas­taa. Itse asias­sa vas­tauk­seen vai­kut­taa vas­taa­jan koko elä­män­his­to­ria, peri­mä, stra­te­gia ja yhteiskunta. 

    Mik­si tätä ei näh­dä ongel­ma­na? Tai toi­sin kysyen mis­sä koh­das­sa ihmi­sen voi kuvi­tel­la vas­taa­van itse­näi­ses­ti, mis­sä koh­das­sa manipuloituna?

    Uscha­no­vin kan­ta näyt­tää minus­ta väit­tä­vän, että vas­taa­ja on aina lii­kaa mani­pu­loi­tu, jot­ta kan­san mie­li­pi­det­tä kan­nat­tai­si kysyä kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä tms. Tämä on niin outo kan­ta, että luul­ta­vas­ti olen ymmär­tä­nyt väärin.

    Sel­vää kui­ten­kin on, että kaik­kia kysy­myk­siä ei kan­na­ta kan­sal­ta kysyä. En osaa suo­ral­ta kädel­tä kui­ten­kaan ker­toa mitään jär­ke­vien ja jär­jet­tö­mien kysy­mys­ten systematiikkaa.

    Mut­ta kuten aiem­min hah­mot­te­lin, jär­ke­vää voi­si aina­kin olla muo­toil­la kysy­mys pyyn­nök­si ennus­taa tule­vai­suut­ta (sii­tä­hän poli­tii­kan sol­mu­koh­dis­sa on kysy­mys). Jos ihmi­set tie­tä­vät tuos­ta tule­vai­suu­den osa-alu­ees­ta edes hiu­kan sat­tu­maa enem­män, “mas­so­jen vii­sau­den” pitäi­si antaa paras mah­dol­li­nen vas­taus kysy­myk­seen (mikä voi tar­koit­taa toki vää­rää­kin vas­taus­ta kos­ka kyse on toden­nä­köi­syy­des­tä). Edel­ly­tyk­se­nä kui­ten­kin on, että ihmi­set vas­taa­vat ratio­naa­li­ses­ti (omaa etua tavoi­tel­len) eivät­kä poli­ti­koi­den. Näin siis tapah­tuu ennus­te­mark­ki­noil­la, mut­ta toki kan­nus­ti­mia ratio­naa­li­sel­le vas­taa­mi­sel­le voi luo­da muil­la­kin keinoin.

    Mut­ta, kuten myös jo kir­joi­tin, poli­tii­kas­sa ei vält­tä­mät­tä ole jär­ke­vää kysyä vas­tauk­sia yksi­tyis­koh­tai­siin kysy­myk­siin. Poli­tiik­ka on peliä, jos­sa koko­nais­ti­lan­teen hah­mot­ta­mi­nen saat­taa olla tär­keäm­pää kuin yksit­täi­set siir­rot. Tämä on kui­ten­kin toi­nen kysy­mys kuin se, jota tääl­lä on kur­so­ri­sen luke­mi­sen perus­teel­la pohdittu.

    Tuol­lai­nen tule­vai­suut­ta ennus­ta­va yksi­tyis­koh­tai­nen (kvan­ti­fioi­ta­va) kysy­mys voi­si olla: onko Suo­mi rik­kaam­pi vai köy­hem­pi nel­jän vuo­den kulut­tua, jos pak­ko­ruot­sis­ta luo­vu­taan? (“Vas­taa astei­kol­la yhdes­tä kym­me­neen”, jos halut­tai­siin vie­lä tar­kem­paa tie­toa.) Kukaan ei voi oike­aa vas­taus­ta tie­tää, mut­ta paras mah­dol­li­nen vas­taus löy­tyi­si yllä mai­ni­tuil­la ehdoilla. 

    Toi­nen kysy­mys siis sit­ten on, mitä polii­ti­kot teki­si­vät tuol­lai­sel­la — par­haal­la mah­dol­li­sel­la — vas­tauk­sel­la. Ja sano­taan se kol­mas­kin kysy­mys vie­lä ker­taal­leen: miten kan­nus­tet­tai­siin vas­taa­maan rationaalisesti?

  129. Sylt­ty 14.10. 9:45

    Miten hem­me­tis­sä yksi nel­jäs­tä mil­joo­nas­ta voi muka vai­kut­taa olennaisesti? 

    Tur­ha itkeä ettei ole vaikutusmahdollisuuksia.

    Jos vie­lä kes­tät­te tää­lä blo­gis­sa minun yksi­sil­mäis­tä meuh­kaa­mis­ta­ni jat­ku­vas­ta äänioi­keu­des­ta, niin se oli­si omaan suun­taa­maan rivi­ää­nes­tä­jää her­ra­vi­has­ta juu­ri­kin koh­ti ymmär­rys­tä omas­ta ase­mas­ta. Kun äänes­tä­jä saa omiin käsiin­sä sen 1/4000000 vai­ku­tus­mah­dol­li­su­den sil­lä taval­la jat­ku­va­na, että vaa­li­vuo­sit­tai­nen aivo­pe­su ja sumu­tus jäi­si pois ja lupauk­set oli­si pak­ko pitää, kan­sa­lai­nen ei voi enää yhtä vah­vas­ti syyt­tää puo­luei­ta sala­käh­mäi­ses­tä yksin­val­tai­suu­des­ta, vaan kat­se on nykyis­tä ilmei­sem­min suun­nat­ta­va 3999999 kanssaäänestäjään. 

    Pro­tes­ti­reak­tiois­sa ei ehkä oli­si yhtä suur­ta patou­tu­nut­ta voi­maa, eivät­kä pro­tes­tin seu­rauk­set luk­kiu­tui­si seu­raa­vak­si vaa­li­kau­dek­si koh­dal­leen. Meil­lä on esi­mer­kik­si tämä­naa­mui­sen HS:n mukaan per­su­vyö­ry käsis­säm­me (jota en sil­ti pidä var­si­nai­se­na katastrofina).

  130. Samu­li Saa­rel­ma 14.10. 18:52

    Ensim­mäi­se­nä mie­leen tulee val­tion val­lan jaka­mi­nen pois mah­dol­li­sim­man pit­käl­ti. Yksi­lön tah­to lie­nee kui­ten­kin hel­pom­min ja yksi­kä­sit­tei­sem­min mää­ri­tel­tä­vis­sä kuin kan­san tah­to ja siten mitä enem­män pää­tök­set teh­dään yksi­lö­ta­sol­la, sitä enem­män ne ovat sen tah­don toteutumista. 

    Aamen! Tätä oli­sin itse­kin halu­kas lisää­mään (sii­hen asti kuin esim yhteis­maan ongel­mat tai kans­saih­mis­ten etu­jen pol­keu­tu­mi­nen alkaa edel­lyt­tää kol­lek­tii­vi­sia pää­tök­siä), riip­pu­mat­ta sii­tä onko kol­lek­tii­vis­ten pää­tös­ten teke­mis­me­ka­nis­mi jat­ku­va äänioi­keus, lis­ta­vaa­li, SVT, nyky­jär­jes­tel­mä vai joku muu.

    Kos­ka jat­ku­va äänioi­keus men­nes­sään rajal­le jos­sa (ii) Äänien siir­ros­ta tulee niin suu­ri kan­san­hu­vi että edes­ta­kai­sin kohel­ta­mi­ses­sa pää­tök­siä ei saa­da syn­ty­mään, ja jär­jes­te­ly alkaa­kin muis­tut­taa kan­sa­lais­ten suo­raa päät­tä­mis­tä itse asia­ky­sy­myk­sis­ta joh­taa mel­koi­seen enem­mis­tön dik­ta­tuu­rin ris­kiin, S.S.:n kuvaa­ma val­lan hajaut­ta­mi­nen oli­si mie­les­tä­ni eri­tyi­sen tär­ke­ää jat­ku­vas­sa äänioikeudessa.

  131. Tom­mi Uscha­nov 14.10.2010 16:23

    Mut­ta esi­merk­ke­jä poliit­ti­ses­ta jär­jes­tel­mäs­tä, joka oli­si mer­kit­tä­väs­sä mää­rin kan­sa­nää­nes­tys­ten varas­sa ja oli­si joten­kin mer­kit­tä­väs­ti legi­tii­mim­pi, ter­veem­pi jne. kuin nykyi­nen Suo­men jär­jes­tel­mä, ei mie­les­tä­ni kes­kus­te­lus­sa ole esitetty.

    Entä jos unoh­de­taan kan­sa­nää­nes­tyk­set asia­ky­sy­myk­sis­tä, mikä on arvio­si kir­jaa­si var­ten teke­mä­si poh­ja­työn perus­teel­la edus­tuk­sel­li­ses­ta järjestelmästä: 

    jos­sa (i) edus­ta­ja ei äänes­tä edus­kun­nas­sa yhdel­lä äänel­lä per mies/nainen vaan yhtä monel­la äänel­lä kuin hän on saa­nut kan­na­tus­ta vaaleissa,

    jos­sa (ii) vaa­li on jat­ku­va s.e. kan­sa­lai­nen voi vetää mil­loin hyvän­sä kan­na­tuk­sen­sa pois edus­ta­jal­taan ja siir­tää sen toi­sel­le ehdok­kaal­le, ja

    jos­sa (iii) on joten­kin rajat­tu nopeut­ta tai käyt­tö­ker­to­jen mää­rää jol­la kan­na­tuk­sen­siir­to­ja voi tehdä.

    Poik­ke­ai­si­ko täl­lai­nen jär­jes­tel­mä legi­tii­miy­del­tään, ter­vey­del­tään jne. nykyi­ses­tä Suo­men jär­jes­tel­mäs­tä parem­paan tai huo­nom­paan suuntaan?

    Jos rajoi­tus (iii) on toteu­tet­tu niin että kan­na­tuk­sen siir­to voi tapah­tua vain joka nel­jäs vuo­si, saa­daan nyky­jär­jes­tel­mä, sil­lä erol­la että vaa­lis­sa ei tapah­du vai­ku­tus­val­lan tasaa­mis­ta vaik­ka­pa 60000 ään­tä saa­neel­ta Sau­lil­ta 8000 ään­tä saa­neel­le Tarjalle.

    Ensim­mäi­nen mie­leen tule­va lie­ven­nys rajoi­tuk­seen (iii) on että äänen­sä voi­si siir­tää kes­ki­mää­rin vain joka nel­jäs vuo­si, mut­ta minä ajan­het­ke­nä hyvän­sä. Tämä pakot­tai­si käy­tän­nös­sä toteut­ta­maan vaa­lin säh­köi­se­nä, mut­ta toi­saal­ta pois­tai­si puo­lueil­ta mah­dol­li­suu­den kes­kit­tää vaa­li­pro­pa­gan­da vaa­li­vuo­teen — vain todel­li­set teot ja aikaan­saa­nok­set rat­kai­si­si­vat (tai medias­sa raken­net­tu mie­li­ku­va niis­tä, tosin you can fool some people some time j.n.e).

    Täs­sä aja­tus­ko­kees­sa kyl­lä­kin avau­tuu nyky­jär­jes­tel­män val­lan­ta­saus­me­ka­nis­min mer­ki­tys, esim. 60000 äänen Sau­lil­ta 8000 äänen Tar­jal­le, enem­mis­tön dik­ta­tuu­ria rajoit­ta­va­na teki­jä­nä. Mel­kein­pä niin että edus­kun­taan vali­taan lähes arpo­mal­la edus­ta­jat ja hei­dän suh­teel­li­nen vai­ku­tus­val­tan­sa, ja luo­te­taan sii­hen että ter­ve­jär­ki­set ihmi­set pys­ty­vät arval­la valit­tu­na­kin neu­vot­te­le­maan ja joh­ta­maan maa­ta viisaasti…

  132. …En tie­ten­kään jat­ka­nut aja­tus­ta­ni lop­puun edel­li­ses­sä kom­men­tis­sa­ni, mik­si se jäi­kin type­räk­si. Point­ti siis oli, että jos tuos­ta kysy­myk­ses­tä läh­de­tään ja pro­sen­tit on nuo, ja (hypo­teet­ti­ses­ti) muo­toi­lua muut­ta­mal­la pro­sen­tit oli­si­vat 70 ja 30, ja vie­lä toi­sel­la muu­tok­sel­la 60 40, jne., eikö muka voi­da tode­ta että kan­sa on kes­ki­mää­rin jotain miel­tä? (On käy­tän­nön asia että noi­ta kaik­kia muo­toi­lu­ja ei toki voi­da kan­sa­nää­nes­tyt­tää, mut­ta käsit­tääk­se­ni Uscha­no­vin kri­tiik­ki oli peri­aat­teel­lis­ta, ei käytännöllistä.)

    Sylt­ty: Et ymmär­tä­nyt. Tun­nut nojau­tu­van myyt­tiin, että jokai­sel­la äänes­tä­jäl­lä on 1/k (kan­san koko) val­ta kaik­keen mitä pää­te­tään. Oikeas­ti jokai­sel­la on 1/kä (äänes­tä­neet kan­sa­lai­set) val­ta vali­ta hyvin ennak­ko­va­li­koi­tu­nees­ta jou­kos­ta ne, jois­ta osak­si täs­tä valit­se­mi­ses­ta riip­pu­mat­ta tie­tyt hen­ki­löt (puo­lue­joh­ta­jat) tule­vat teke­mään pää­tök­set lähes kai­kis­ta asiois­ta. On sel­vää että äänes­tä­jäl­lä ei voi olla kuin mak­si­mis­saan 1/k val­ta, mut­ta tämä on irre­le­vant­tia: olen­nais­ta on, että var­si­nai­sis­ta asiois­ta päät­tää (salas­sa!) nau­ret­ta­van pie­ni jouk­ko suh­tees­sa k:hon, ja jota äänes­tys­tu­los ohjaa hyvin vähän.

    Olen hyvin samaa miel­tä Mrr­KA­Tin ja TeemuK:n kans­sa: on sel­vää että kysy­myk­se­na­set­te­lu vai­kut­taa — ja on sel­vää, että se vai­kut­taa yhtä lail­la tämän het­ken edus­kun­ta­vaa­leis­sa. On ihan scheis­seä että vaa­leis­sa ei ole ekspli­siit­tis­tä vas­taus­ta sii­hen, mis­tä oikeas­taan äänes­te­tään. Tämä(kin) on minus­ta nykyi­sen jär­jes­tel­män ongel­ma, ja vaik­ka ymmär­rän kali­for­nian esi­mer­kin ongel­mat kan­sa­nää­nes­tyk­ses­sä, sekä oikeu­den­mu­kai­suu­den­tun­tee­ni että (kiel­tä­mät­tä vähäi­seen tie­toon perus­tu­va) ratio­naa­li­suu­te­ni kal­lis­tuu Kivi­ran­nan ja mui­den suun­taan, että val­taa pitäi­si hajaut­taa nykyi­ses­tä jär­jes­tel­mäs­tä laa­jem­mal­le, oli jär­jes­tel­mä mikä vain. Esi­mer­kik­si Kivi­ran­nan jat­ku­vas­ta äänes­tyk­ses­tä ei ole kun­non kri­tiik­kiä kuu­lu­nut — sivu­men­nen kuu­los­taa minus­ta sel­väl­tä paran­nuk­sel­ta -, minun (kiel­tä­mät­tä radi­kaa­lia ja hei­ton­omais­ta) “lak­kau­te­taan puo­lu­eet, vähen­ne­tään pää­tet­tä­viä asioi­ta” jota joku muu­kin (Riit­ta?) ihan alus­sa omal­la tahol­laan ehdot­ti, ei ole kom­men­toi­tu mitenkään.

    TomiA:

    Tuol­lai­nen tule­vai­suut­ta ennus­ta­va yksi­tyis­koh­tai­nen (kvan­ti­fioi­ta­va) kysy­mys voi­si olla: onko Suo­mi rik­kaam­pi vai köy­hem­pi nel­jän vuo­den kulut­tua, jos pak­ko­ruot­sis­ta luo­vu­taan? Kukaan ei voi oike­aa vas­taus­ta tie­tää, mut­ta paras mah­dol­li­nen vas­taus löy­tyi­si yllä mai­ni­tuil­la ehdoilla. 

    Ongel­ma on kan­nus­teen lisäk­si sii­nä muo­toi­lus­sa (!). Mie­les­tä­ni pal­jon sel­vem­min täs­sä ennus­ta­mi­ses­sa kuin sel­keis­sä kan­sa­nää­nes­tyk­sis­sä. Rik­kaam­pi vai köy­hem­pi ei ehkä lii­ty kaik­kiin asioi­hin, eikä ole kai­kil­le se tär­kein arvo. Itse oli­sin tai­pu­vai­nen päät­tä­mään asiat oikeu­den­mu­kai­suu­del­la pai­no­tet­tu­na käy­tän­nöl­li­syy­del­lä, mut­ta joku toi­nen pitää käy­tän­nöl­li­syyt­tä pal­jon tär­keäm­pä­nä. Yksin­ker­tai­nen “Haluat­ko että ruot­si pide­tään pakol­li­se­na perus­kou­lus­sa” antaa ihmis­ten itse päät­tää perusteensa.

    Puhuit myös vedon­lyön­nis­tä, enkä ole var­ma tar­koi­tit­ko täs­sä oikean rahan käyt­töä. Kei­not­te­lu ja epä­ta­sa-arvoi­suus tule­vat mie­leen ilmei­si­nä ongel­mi­na jos tarkoitit.

  133. Mitä miel­tä, onko täl­lä ilmiöl­lä kos­ke­tus­pin­taa poh­din­taan jat­ku­van äänes­tys­ta­van käyt­töön­o­ton mah­dol­li­sis­ta seurauksista?

    Päi­vä­koh­tai­set kir­kos­ta eroa­mi­set homoil­lan jälkeen:

    Tiis­tai 21:00 — 24:00 222 eronnutta
    Kes­ki­viik­ko 2633
    Tors­tai 2032
    Per­jan­tai 3473
    Lau­an­tai 4545
    Sun­nun­tai — 23:15 (nyt) 5565 

    http://eroakirkosta.fi/static/ek-tilastot/tanaaneronnut.html

  134. BRG, tuo tilas­to voi hyvin osoit­taa sen, että taval­li­set ihmi­set ovat var­sin fik­su­ja. Kuul­les­saan jär­ke­viä argu­ment­te­ja kysy­myk­seen, jota eivät ole aiem­min juu­ri poh­ti­neet, he voi­vat muut­taa sen suh­teen mie­li­pi­det­tään. Jat­ku­va äänes­tys­ta­pa mah­dol­lis­tai­si tämän mie­li­pi­teen muu­tok­sen vai­ku­tuk­sen har­joi­tet­ta­vaan poli­tiik­kaan heti eikä vas­ta 4:n vuo­den viiveellä.

  135. Samu­li, joku kom­men­toi tuo­hon vas­ta-argu­ment­ti­na että kir­kos­ta eroa­mi­nen kuin face­book-lak­ko. Ihmi­set klik­kaa het­ken mie­li­joh­tees­ta kun se on niin help­poa, suu­rem­min asi­aa ajat­te­le­mat­ta. Pitäis­kö tätä var­ten olla joku hys­te­ree­si, saa kli­ka­ta vas­ta kun puls­si on laskenu 😉

    Kyl­lä tuo vähän hui­mal­ta tun­tuu, jos vaik­ka joku kan­san­edus­ta­ja menis möläyt­tä­mään jotain jota media sit­ten revit­te­lis oikein kun­nol­la niin se olis heti good­bye. Sii­hen ei edes ne hys­te­ree­sit aut­tais kos­ka mikä oli­si sel­lai­sen edus­ta­jan pai­noar­vo jon­ka ääni­mää­rä lähe­nee nol­laa, sen olis käy­tän­nös­sä kui­ten­kin pak­ko ero­ta pai­neen alla. Tulis kier­re, media revit­te­lee -> äänet kato­aa -> media kysyy mik­set eroa kun sul­lei ole ‘kan­san val­ta­kir­jaa’ -> lisää ääniä kato­aa jne.

    En itse ole poh­ti­nut näi­tä niin pal­joa että oli­sin pys­ty­nyt mie­li­pi­teen muo­dos­ta­maan mut­ta olis se kyl­lä mie­len­kiin­tois­ta. Vois seu­ra­ta edus­ta­jien ääniä kuin pörs­si­kurs­se­ja, veik­kai­sin että lisäis poli­tii­kas­ta kiin­nos­tu­nei­ta. Sit­ten ei var­maan meni­si pit­kää aikaa ennen­kuin bets­son ja muut hais­tais rahantekomahkun.

  136. Vähän ehkä aiheen ohi. Mikä ongel­ma kir­kos­ta eroa­mi­nen on kum­mal­lek­kaan osa­puo­lel­le. Ne, jot­ka eroa­vat kir­kos­ta eivät ole sitä tarvinneet/käyttäneet tähän­kään saak­ka. (Toki olleet eri­lai­sis­sa hau­ta­jai­sis­sa ja häis­sä ym.) Mihin kirk­ko tar­vit­see ihmi­siä, joi­ta ei kirk­ko kiin­nos­ta. (Yrit­tä­vät, siis kirk­ko, hou­ku­tel­la kirk­koon älyt­tö­mil­lä tem­pauk­sil­la ihmi­siä kirk­koon, eikä lopul­ta puhut­te­le ketään.)
    Kir­kon talous on oma jut­tun­sa mut­ta kyl­lä sekin kes­tää. Vähen­ne­tään dia­ko­nia- ja ulko­maan­työ­tä vas­taa­vas­sa suh­tees­sa. Tämä ei ole laki­sää­teis­tä. Las­ten ilta­päi­vä­ker­hot ovat sel­lais­ta toi­min­taa, että jos sitä ei mei­dän suun­nas­sa (Turus­sa) jär­jes­tä kirk­ko (niin kuin nyt), sit­ten se pitää ilmei­ses­ti kil­pai­lut­taa ja kek­siä uudestaan.
    Ilmei­ses­ti seu­raa­vak­si hää- ja hau­ta­jais­pal­ve­lut pitää kun­nal­lis­taa, ja sitä myö­ten kil­pai­lut­taa, siis yksityistää?
    Evan­ke­lis-lute­ri­lai­set seu­ra­kun­nat voi­vat kutis­tua 50 %:iin (puo­lin tai toi­sin). En ihmet­te­li­si. Mut­ta en pidä tätä minään ongel­ma­na. (Kir­kon ongel­ma se on tie­tys­sä mie­les­sä, mut­ta ei kukaan nyky­päi­vä­nä voi vas­ta­ta näi­hin kaik­kiin nyky­päi­vän haas­tei­siin ja vaihtoehtoihin.)
    (Ps. Kun nämä jää­viys­ky­sy­myk­set nyt puhut­ta­vat niin itse kuu­lun kirk­koon ja aion pysyä. Kun se tule­va hau­ta­paik­ka­kin on niin hyvä…)

  137. Ongel­ma on mie­les­tä­ni sii­nä että monis­ta asiois­ta päät­täes­sä yksit­täi­sen kan­san­edus­ta­jan on luo­ta­va kan­tan­sa asi­aan mie­li­ku­vien perus­teel­la, jot­ka on saa­tu omaa mie­li­pi­det­tään voi­mak­kaim­min aja­vien mai­nos­kam­pan­jois­ta. (Sama tilan­ne joka meil­lä äänes­tä­jil­lä on omaa ehdo­kas­ta valit­taes­sa.) Esim. lisäy­din­voi­mas­ta pää­tet­täes­sä lupia ei oli­si myön­net­ty jos asias­ta oltai­siin äänes­tet­ty sen mukaan mikä kan­ta aikai­sem­min oltiin asi­aan yksi­lö­ta­sol­la annet­tu. Joten­kin mie­li­pi­de siten mat­kan­var­rel­la muut­tui, mil­lä perus­tein? Samoin vaik­ka­pa Krei­kan tuki­pa­ke­tin koh­dal­la. Pal­jon­ko sii­nä taas kysyt­tiin yksit­täi­sen edus­ta­jan mie­li­pi­det­tä kun asia ajet­tiin ylhääl­tä käsin läpi, jopa val­heel­li­sia pelot­tei­ta käyt­täen. Kuin­ka pal­jon siel­lä edus­kun­nas­sa oikeas­ti on käy­tet­tä­vis­sä kyl­miä fak­to­ja ja tilas­to­ja, entä min­kä ver­ran puhu­taan vain epä­mää­räi­sis­tä käsit­teis­tä ja mie­li­ku­vis­ta? Uusi­paa­val­nie­men taan­noi­ses­ta haas­tat­te­lus­ta kävi ilmi että esim. talous­va­lio­kun­ta ei saa pan­keil­ta tar­vit­ta­via tie­to­ja joi­ta se tar­vit­si­si asioi­den käsit­te­le­mi­seen oikei­den fak­to­jen poh­jal­ta. Onko samaa havait­ta­vis­sa muis­sa­kin valio­kun­nis­sa ja työryhmissä?

    Kir­joi­tin omaan blo­gii­ni pie­nen satii­rin asi­aan liit­tyen: http://informaatio.blogspot.com/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.