Kolme lehteä on kahden päivän kuluessa soittanut minulle ja tiedustellut, olenko lähdössä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Koska olen kyllästynyt vastaamaan turhiin puheluihin, kerron kaikille, että en tiedä. Vihreät ovat pyytäneet minua ehdokkaaksi ja ymmärtääkseni minulle pidetään paikkaa auki. Olen kuitenkin keskittynyt niin kirjaani SATA-komiteasta, että en ole ehtinyt keskittyä kysymykseen mikä minusta tulee isona.
Siis jyrkkä ehkä.
Osmo,tee Donnerit ja mene demarien listoille!
Itsekkäistä syistä vastustan ehdokkuuttasi. Kuten joku jo totesi, kansanedustajuutesi todennäköisesti vähentäisi blogikirjoitteluasi rankasti etkä ehkä voisi ilmaista ajatuksiasi enää yhtä vapaasti. Olis siinä jotain hyviäkin puolia tietty mut…
Mene piraattipuolueen listalle!!
🙂
Hmmm… Eduskunnassa kun on se ryhmäkuri, niin siellä ”poksin” ulkopuolella ajattelevista ei niin tykätä. Äänestin Sinut valtuustoon ja äänestäisin eduskuntaankin, jos jotenkin joku vakuuttaisi minut, että siellä tehtäisiin täyspäisiä päätöksiä terveellä järjellä….
Tuota, tuota. Rohkeasti listoille mutta älä mene Virheisiin.
Soininvaara Persujen tai Muutos 2011 ehdokkaana toisi kyllä aikamoiset sävärit mediaan. Kielisi todellisesta politiikan murroksesta.
Katsos kun et ehdottanut kristiilisä tai tvångsvenska folkpartietia.
No mut hei, kristillisten ehdokas Soininvaara olisi aikamoinen muutos. Koska muutos, johonkin, jonkun takia, yleislakko, Facebook ja silleen on tärkeää. Kai. Eli ei kun ripille.
Ehdokkaassa voisi olla äänestettävätkin puolensa, mutta puolue on korjaamattoman äänestyskelvoton, kuten monet olemme näkemyksemme aiemmissa keskusteluissa perustelleet.
Asuinpaikan takia en voi äänestää sinua, mutta toivoisin todella, että lähdet vielä eduskuntaan (läpimeno lienee itsestäänselvyys). Tekee vihreiden ja suomalaisen liberalismin kannalta hyvää, jos asioita on ajamassa järjen ääntä edustava, kunnioitusta laajemmaltikin nauttiva ihminen.
Jos lähtisit ehdokkaaksi, useampi äänestäisi vihreitä ylipäätään, koska toisit vihreisiin monen täälläkin kaipaamaa rationaalista ajattelua ja asioiden ennakkoluulottomampaa pohdintaa monelta kannalta.
Mutta kummin pystyt vaikuttamaan enemmän yhteiskuntaan? Kansanedustajana vaiko nykyisellään? Ministerin pesti erikseen 😉
Siitä vaan ehdokkaaksi, luulisi että sillä reilulla kuudella tonnilla voitte maksaa jollekkin koyhälle/työttömälle äidinkielen ammattilaiselle palkkaa siitä että kirjoittaa puhtaaksi sanelunne pohjalta kirjan tai kaksi. Voisitte vielä ylpeillä työllistämisellä ja tutustuisitte käytännössä esteisiin, mitä yhden ihmisen palkkaamisen eteen on suomessa kasattu?
”Katsos kun et ehdottanut kristiilisä tai tvångsvenska folkpartietia.”
Varohan vain. Sieltä saattaa pian joltain stiftelseltä tulla pyytämättä ja yllättäen ruskea kirjekuori laakerinlehvin xxxxxx hyväksi tehdystä työstä.
Kun tämä nyt kuitenkin menee huutoäänestykseksi, niin älä mene ehdokkaaksi. Uskoisin, että toisit vihreään politiikkaan sen kaipaamaa rotia, mutta olisiko mahdollisuutesi vaikuttaa haluamiisi asioihin kuitenkaan nykyistä suurempi, en usko – toisaalta en myöskään tiedä. Näitä ryhmäkuririimittäjiä vain on eduskunta täynnä ja sellaista kohtaloa ei kenellekään soisi.
Toisaalta. Useiden ihmisten päivittäinen työteho paranisi, kun tämän blogin seuraamisen voisi jättää vähemmälle blogistin siirtyessä kansanedustajan kiireisiin askareisiin ja jättäessä samalla blogikirjoittelun vähemmälle.
Niin, on toki selvää, että jos lähdet, tulet valituksi. Mutta haluatko?
Kysymyksiä, joita muutkin ovat jo osin pyöritelleet, lähinnä (puolue)vihreästi värittyneestä yhteiskunnallisesta näkökulmasta:
– Voitko vaikuttaa kansanedustajana tehokkaasti yhteiskunnan tai kansanedustuslaitoksen toimintatapojen kehitykseen?
– Mitä muuta mielekkäämpää ja kenties yhteiskunnallisesti vaikuttavampaa voisit ajallasi tehdä mieluummin eduskunnan ulkopuolella?
– Kuinka paljon toisit Vihreille lisää (vaali)kannatusta, ja kuinka paljon kannatuksestasi tulisi muiden Vihreiden potentiaalisilta äänestäjiltä? Teetkö määrällisen eron Vihreiden sanotaanko vaikka kuuden ja kahdeksan kansanedustajan välillä Helsingissä? 😉 Minkä laadullisen eron teet muihin Vihreisiin (ehdokkaisiin) nähden kansanedustajana?
– Miten todennäköistä on, että Vihreät ovat seuraavassa hallituksessa, että Vihreillä on kolme, neljä, tai kolme ja puoli ministeriä, ja että olet yksi heistä? (Jos Vihreät haluavat ja saavat edelleen oikeusministerin salkun, et ole ministeri. Toisenlainenkin vaihtoehto saattaisi monesta olla toivottava.) Jos taas kävisi niin, että päädyt oppositioon, voinet ”räksyttää” (eli sanoa epämiellyttäviä asioita ääneen) sieltä yhtä fiksusti kuin eduskunnan ulkopuoleltakin, mutta suuremmalla painoarvolla. Win-win?
En kyllä ajatellut ensi vaaleissa äänestää vihreitä, mutta jos tulet ehdokkaaksi, ääneni menee sinulle Osmo. Henkilö > puolue.
Gallup:
Onko puoluekartallamme sellainen puolue joka hyvin edustaisi Osmo Soininvaaran ajatus- ja arvomaailmaa?
Vihreät tekevät jo sinunlaistasi politiikkaa. Mene eduskuntaan vaikka kokoomuksen listoilta, enemmän voit vaikuttaa linjaan.
Ehdolle vaan ja edustamaan mielipiteitään. Sen verrran on tässä blogissa ollut tämän vaalikauden aikana yhteiskunnallisia epäkohtia esillä, että olisi lähes vastuutonta jättää ne blogin arkistoon tai myöhemmin kirjoihin.
Viimeksi jättäytymiseenne vaaleista taisi olla suurimpana syynä kyllästyminen politiikan suhmurointiin. Nythän joku rohkea voisi väittää, että maan tapa on tullut yleiseen tietoisuuteen ja asiat muuttumassa. Muutosta voisi vielä joku äänekäs ja asioista tietävä jatkaa.
Vihreät tarvitsevat myös kokemusta ja henkilöitä, joita media arvostaa ja pitää muinakin kuin kettutyttöinä ja sunnuntaikappaleina. Tätähän tapahtuu ja jos ehdokkaat ovat reilusti nuorempia kuin itseään politiikan toimittajina pitävät, niin tämä vain korostuu.
Kylmä faktahan on se, että menestyminen Helsingissä ratkaisee Vihreiden suunnan ja luullakseni Katainen ylipuhui Pertti Salolaisen viemään Vihreiltä ääniä. En ole laittamassa Salolaista Soininvaaran suoraksi kilpailijaksi, mutta Salolainen vai joku Vihreistä voi olla sellainen asetelma, joka on monen äänestäjän mielessä.
Suomen WWF:n perustajana ja äänekkäänä koskiensuojelijana Salolainen kerää sellaisia ääniä, jotka menee Kokoomuksen linjauksilla hukkaan ja hyödyttäisivät ainakin luontoa enemmän Vihreissä. Kuten lienee jo kaikille selvää on Vihreiden ja Kokoomuksen laidoilla sellaisia äänestäjiä, jotka voivat äänestää kumpaa tahansa.
Olisi myös Salolaisen mielenterveydelle hyödyksi, jos mies tipahtaisi eduskunnasta ja pääsisi jatkamaan luonnonsuojelua sellaisissa piireissä, jotka eivät äänestäisi turpeen ja uusien tekoaltaiden puolesta, vaikka itse olisikin vastaan, kuten Pallaksen hotellilaajennuksessa.
Kukaan muu poliitikko ei tunnu ymmärtävän syy-seuraus -suhdetta ja kokonaisuutta yhtä hyvin kuin sinä. Olisi kiva, jos lähtisit.
Moni tuntuu täällä pelkäävän, että jos Osmo menee ehdolle niin me menetämme ”tämän” Soininvaaran joka avaa kunnallisvaltuustojen päätösten taustoja ja asialistoja sekä käy muutenkin todella avointa ja siloittelematonta yhteiskunnallista keskustelua. Mielestäni erittäin aiheellinen huoli, jota sietäisi pohtia.
En tiedä onnistuisiko Osmon kunnanvaltuustossa harrastama käytäntö eduskunnassa, eli pyrkisitkö Osmo samanlaiseen avoimuuteen? Onko sinulla riski tulla esimerkiksi valiokunnissa tietynlainen poliittinen hylkiö, jolle ei uskalleta kertoa mitään koska sanomisista saattaa joutua vastaamaan blogissa?
Tiedät varmaan itsekin, että perinteistä vaalityötä sinun ei tarvitse tehdä päiväkään tämän blogin ansiosta, samalla tavalla kuin kunnallisvaaleissa.
Kuka oikeasti uskoi että et asettuisi ehdokkaaksi? Viimeistään viimeisin mielipidemittaus teki Vihreille selväksi että ääniharavaa tarvitaan.
Osmo !
Sinua tarvitaan siellä. Tämä ”oy suomi ab” on niin hajallaan, että kunnat saadaan puoleen seuraavalla
vaalikaudella. Sinulla on asiasta käytännön kokemusta.
hanno: ”Onko puoluekartallamme sellainen puolue joka hyvin edustaisi Osmo Soininvaaran ajatus- ja arvomaailmaa?”
Kokoomus kaiketi olisi lähinnä, koska Suomessa ei vuosiin ole ollut liberaalia vaihtoehtoa suomenkielisille. 😉
Osmo, Edokkaaksi vain ja muuttamaan vihreiden suuntaa realistisemmaksi.
Vahinko vaan, ettei liberaali puoluetta ole, mutta ainahan sisältäpäin vaikuttaminen on tehokkainta.
Mistähän löytysi ne loput sata Osmoa?
Osmo on perusarvoiltaan liberaali, tarkennettuna sosiaaliliberaali. Vaikea keksiä hänelle Suomen puoluekartalta muuta kuin vihreät. Blogin aktiivien täytyy olla todella tonttuja, elleivät ole huomanneet tätä.
On aika.
Jokaikinen Suomen puolueista on äänestyskelvoton vähintään parin miljoonan suomalaisen äänioikeutetun mielestä, tekivätpä puolueet sitten mitä tahansa tai jättivät tekemättä. Se, että yksi tai kymmenen äänestäjää valittaa erikseen julkisesti, että puolue X on äänestyskelvoton, ei hirveästi paina. Pisara meressä.
Itse asiassa vihreät eivät ole vertailussa mitenkään erityisen inhottu puolue vaan pikemminkin päinvastoin. Vuosi sitten tehdyssä, viiden puolueen yhdessä tilaamassa tutkimuksessa vihreät saivat eduskunnan kaikista kahdeksasta puolueesta pienimmän osuuden ”ei lainkaan houkuttelevalta” -vastauksia, kun kysyttiin, kuinka houkuttelevalta kunkin puolueen äänestäminen eduskuntavaaleissa tuntuisi ajatuksena.
Vaikka laskettaisiin ”ei lainkaan houkuttelevalta”- ja ”ei kovinkaan houkuttelevalta” -vastaukset yhteen, vihreät tulivat siltikin kakkoseksi edellään vain kokoomus. Samoin vihreät tulivat kakkoseksi ”erittäin houkuttelevalta”- ja ”melko houkuttelevalta” -vastausten yhteisessä osuudessa.
Saat ääneni, jos lähdet ehdolle. Jos et, täytyy miettiä joku toinen ehdokas.
Vaikka täytyy sanoa, että olen kovasti nauttinut vapaan bloggaajan asemastasi. Olet oikein hyvää tiedottaja-ainesta. Siis sellainen joka pystyy laajasti taustoittamaan ja hastamaan muut taustoittamaan lisää.
Ehdokkuuden puolesta!
Ose, sinua tarvitaan eduskunnassa. Näyttämässä esimerkkiä ja keskustelemassa viisaita. Lähde ehdolle ja tule valituksi, kiitos!
Tommi, tuossa siteeraamassasi tutkimuksessa on yksi ongelma. Minä olisin siihen voinut täysin rehellisesti vastata, että vihreiden äänestäminen tuntuisi erittäin houkuttelevalta.
Mutta näillä näkymin en tule äänestämään. En pidä viime vuosien kehityksestä, jossa vihreät on kunnostautunut esimerkiksi tuomalla Suomeen SLAPP-oikeusjutut, tötöilemällä sähköisen äänestyksen kanssa, kieltämällä ehdokkailtaan toisinajattelu – vieläpä asiassa, jolla voidaan varmasti ajatella olevan ympäristön kannalta merkitystä, tekemällä politiikkaa enemmän mielikuvilla kuin tosiasiolla – ja yleisesti unohtamalla ympäristökysymykset pieneksi sivuseikaksi, joita mietitään jos erilaisilta maailmanhalauskannanotoilta ehditään. Minusta puoluetta ei pitäisi tälläisistä ansioista palkita.
Hyväksyn kyllä vähemmistöasemani enkä yritäkään esittää, että mielipiteilläni olisi mitään vaikutusta vihreiden tai muiden puolueiden politiikkaan. Kunhan märisen pettymystä purkaakseni.
Tässäkin on tietysti se jännä juttu, että Soininvaaraa todennäköisesti äänestäisin jos samassa vaalipiirissä olisimme. Ihmiset kun eivät ole aina loogisesti johdonmukaisia.
Älä lähde ehdokkaaksi. On paljon helpompi olla äänestämättä vihreitä, jos sinä et ole ehdolla 🙂 Voisin kyllä äänestää sinua, mutta pelkäänpä, että äännelläni myös vihreitä hallitseva hurskasteleva, ideologisesti yksisilmäinen ”maailmanparannuslinja” vahvistuisi.
Osmo on poliittinen katulapsi. Tosin hänen ei tarvitse kerjätä, vaan hänellä on paljon annettavaa. Mutta ei nykypäivän Vihreissä.
Missä Osmo saisi sijaiskodin?
Perussuomalaiset?
– Sinne Osmoa ei saa kokoutettua kirveelläkään.
Kristilliset?
– Liian konservatiivinen. Puolueohjelmakin on yli 2000 vuotta vanha.
KEPU?
– Hiuslisäkepakko! Tubee ei sovi Osmolle.
Kokkarit?
– Kiroilu on kiellettyä. Sosiaalipolitiikka on kirosana.
RKP
– Bättre folk – nej tack!
Vasurit
– Onko Osmo vasen vai oikeakätinen? En tiedä.
SDP
– Osmo olisi valon ja järjen tuoja. Leveiden harteiden välissä olisi vihdoinkin aivot.
Ehdolle vaan, Osmo. Ainakin minussa asuu yhä jossain pieni usko siihen, että Arkadianmäellä voi oikeasti vaikuttaa. Esimerkiksi valiokuntatyössä ja ”kahvilalobbauksella”.
Vihreissä ei taida ryhmäkuri olla tiukimpia. Sosiaalinen paine on erikseen. Sitähän tälläkin palstalla on oikein lössillä pohdittu:)
Samalla ilmoitan, että toivon ja uskon Oden menevän läpi, mutta en itse äänestä häntä.
Vihreät ovat ännestyskohteena lottokone, verrattavissa ehkä lähinnä Rkp:hen ja vasureihin.
Kun äänestät jotakuta hyväksi tietämääsi tyyppiä, joka muutenkin on vahvoilla, äänelläsi menee eduskuntaan joku Erikoinen Tapaus.
Jos Suomessa olisi ståhlbergilainen sosiaaliliberaalinen Edistyspuolue päivitettynä 2.2 -versioksi, voisin ajatella äänestäväni sitä.
Tanskassa olisin ennen ehkä voinut äänestää Radikale Venstreä (tällä palstalla kaikki varmaan tietävät että puolueen nimi ei ole oikein kuluttajasuojalain mukainen:) mutta senkään sakin käänteistä 2000-luvulla en ole oikein selvillä.
Joten itselleni vanhassa vara parempi, mutta onnea matkaan Osmo!
Vaaleja ei voiteta oppositiosta vaan niitä hävitään hallituksesta.
Kun puolueellinen logiikka menee demokrattisen logiikan edellä ja tärkein tavoite ei ole ratkaista ongelmia, joilla edistetään yhteistä hyvinvointia yhteiskunnalle, vaan saada hallitus, osapuolet keskittyvät parantamaan omia asemiaan suhteessa kilpalijoita.
Sittemmin tärkeintä ei ole yrittää tehdä asiat oikein, vaan tehdä paremmin kuin muut. Tämän logiikan mukaan osapuolet eivät metsästä äänestäjiä sanomalla, kuinka hyviä he ovat, ja heidän ehdotuksiaan, vaan kuinka huonoja ovat muiden.
Opositio odottaa hallituksen kulumista, ja hallitus yrittää heikentää ja kuluttaa oposition, mielestäni kukaan ei ansaitse voittaa vaalit.
Siksi olen vuosikaudet äänestänyt tyhjää, ikävä kyllä niitä ei huomioida mitenkään.
Mutta onnea matkaan jos päätät lähteä peliin mukaan.
Täytyy myöntää, että pakottaisit minut vaikean valinnan eteen, jos lähtisit mukaan vaaleihin. Nyt on helppoa, kun tietää ettei aio äänestää.
Eikö kysymys ole kuitenkin tämä: Jos Osmo Soininvaara lähtee eduskuntavaaliehdokkaaksi, valitaan eduskuntaan ja vihreät ovat mukana seuraavassa hallituksessa, saako Soininvaara vihreiden toisen ministerinsalkun? Jos vastaus on kyllä, on ehdokkuuskysymyskin ratkaistu.
Kyllä Osmo olisi hyvä lisä eduskuntaan, mutta suomalainen puolue- ja ryhmäkuri on ongelmallinen.
Itse haluaisin äänestää sellaista fiksua ja pätevää henkilöä, joka lupaa äänestyksissä tehdä oman henkilökohtaisen päätöksensä ja uskaltaa äänestää oman eduskuntaryhmänsä kantaa vastaan.
Olisiko Osmo valmis lupaamaan tämän? Jos vastaus on ei, niin mitkä olisivat perustelut?
Viimeksi tuli tytöiltä nenään. Kannattaako lähteä samaan vai vaihtaa puoluetta ja yrittää uudestaan?
Minusta saat enemmän muutosta aikaan suomalaisessa yhteiskunnassa kirjoittamalla blogia ja kirjoja luentoja rivikansanedustajana. Kyllä sitä nappia osaa ohjeiden perusteella painaa kuka vaan valituksi tullut.
Marko Jalonen: veikkaan, että Osmo olisi eduskunnassa yksi niistä, jotka laativat niitä äänestysohjeita.
Oleellisin kysymys taitaa kuitenkin olla: onnistuuko blogin moderointi istuntosalissa?
Yleisesti olen sitä mieltä, että vihreissä voisi olla enemmän ”perinnevihreitä”, eli sellaisia, joilla ympäristökysymykset on vähän korkeammalle priorisoituja.
Mutta jos sinne joku ”sosiaalivihreä” pitää saada, niin onhan Ode aivan ehdoton vaihtoehto.
Eli ei tällä blogaamisella kuitenkaan niin paljon todellista vaikutusta ole, että se menisi kansanedustajan vaikutusmahdollisuuksien ohi.
Minusta ainakin tuntuu siltä, että Osmo pysyessään sivustonsa parissa, saan paljon enemmän aikaan kansalaisten asiossa, kuin istumalla eduskunnassa lyömässä otsaansa seinään.
Kun sen nyt vaan on niin, että asioista oikeasti perillä olevat henkilöt (eduskunnassa) ovat vähemmistössä. Vaan kun on niin, että uudet eduskuntatulokkaat innokkuudellaan peittävät alleen edellisen eduskunnan toimijoiden ”lähes valmiissa asioiden valmisteluissaan”, että piiri pyöriin edelleen.
Eikös ennen vanhaan eduskunnan uudessa 4 vuotiskaudessa, uudet kansanedustajat ehdottaneet kautensa aluksi heti, esim. äänestäjilleen kiitokseksi vaikkapa uusia verryttelypukuja koti kuntansa urheiluseuralleen.
Piru kun olisi niin, että vihreät lupaisivat tulevassa eduskuntavaalissa verovähennyksiä niille, jotka ajavat fillarilla työtmatkojaan…
Ja työttömille käteen 5 euroa 20 km fillarireissultaan. Näin työttömienkin tapauksissa alkaisi tapahtumaan kuten ennen sotia tapahtui, kun maailmankartalle ”Suomi marssi tai käveli”.
jouni: ”…perusarvoiltaan liberaali… Vaikea keksiä hänelle Suomen puoluekartalta muuta kuin vihreät…”
Monessa suhteessa patakonservatiivisempaa puoluetta, kuin Vihreät, on vaikea keksiä. 🙂 Ei siellä yksilönvapaus juhli.
Jani:
Niin minäkin! Esimerkiksi Osmoa.
Mutta haaveillessani puolueettomasta politiikasta minulle yleensä sanotaan, ettei siellä ilman ryhmiä (ja ryhmäkuria) saa käytännössä mitään aikaiseksi.
Hyvä Osmo Soininvaara,
pyydän sinua asettumaan ehdolle. Vaikka en jaa kaikkia näkemyksiäsi, olet yksi äärimmäisen harvoista suomalaisista, joilla on rahkeet nähdä suuria kokonaisuuksia, ymmärtää monimutkaisia syy-seuraussuhteita ja erityisesti muodostaa esityksiä laajoista uudistuksista.
Ottaen huomioon tulevat haasteet varsinkin taloudessa, on sinulla velvollisuus astua remmiin. Sukupolvea kohden pieni kansakunta ei kanna montaa valtiomiestason visionääriä ja sinä olet sellainen.
Jos viisaat ovat sivussa, yksinkertaiset tekevät päätöksiä. Tulevien suurten muutosten aikana sinulla sitä paitsi tekisi taatusti tuskaa seurata asioita sivusta.
Osmon suhde luontoon on kyllä Koijärven jälkeen hiukkasen hämärtynyt. Mitä mieltä hän on?
Stora Enso on joutunut Kiinasssa ja Etelä-Amerikassa oikeuteen metsien ja ympäristön tuhoamisesta.
Stora Enso on vain vienyt sinne suomalaisen tehometsätalouden version 1.0. eli avohakkuut.
Mitähän ne sanovat, kun Stora Enso vie sinne tehomatsätalouden version 1.1. eli metsäpohjan kyntämisen.
Ja mitähän ne Etelä-Amerikassa sanovat, kun Stora Enso vie sinne suomalaisen metsähoidon version 1.3. eli kantojen repimisen.
Suomessa ei ole ympäristöpuoluetta tällä hetkellä an sich. Esimerkiksi perhokalastajat.net palstalla on suuri ja aito huoli vesistöistä. Siellä on menossa monta ketjua turpeesta ja voimaloista yms. Voi olla, että ympäristöpuolue vielä syntyy uudestaan Suomeen ruohonjuuritasolta.
Jukka Siren: ”Vihreät ovat ännestyskohteena lottokone, verrattavissa ehkä lähinnä Rkp:hen ja vasureihin.
Kun äänestät jotakuta hyväksi tietämääsi tyyppiä, joka muutenkin on vahvoilla, äänelläsi menee eduskuntaan joku Erikoinen Tapaus.”
Vaalijärjestelmää ollaan uudistamassa. Seuraava askel voisi olla toteuttaa puolueiden välisen suhteellisuuden lisäksi myös puolueiden sisäinen suhteellisuus (puuttuu tyystin nykyisestä järjestelmästä). Perinteinen malli antaa jotakuinkin oikeat suhteet perinteisellä vasemmisto-oikeisto-akselilla, mutta tosiaan jättää muut tärkeät kysymykset kuten vihreät arvot, energiapolitiikan jne. pitkälti sattuman varaan.
Jos miettii sitä, että kumman kommentit noteerataan julkiseuudessa (ym.) paremmin, kansanedustajan vai blogikirjoittajan, niin päädyn ensimmäiseen. Mutta kyse on monitahoisempi. Kirjoittaa hyvä kirja vai yrittää vaikuttaa lainsäädäntöön? (Tämänkaltaisista kysymyksiä nousee myös.) Tämä kysymys on viimekädessä blogistin valintakysymys, mitkä ovat hänen preferenssinsä, sinun Osmo.
Kyllä sinä tätä blogia ehdit aivan riittävästi hoitamaan myös kansanedustajana (ei ole edes nämä maakuntamatkat häiriönä), joten ehdokkaaksi vaan.
En siis ole vihreiden äänestäjä, mutta yritän olla raa’an rehellinen.
En neuvo Osmoa lähtemään vaaliehdokkaaksi. Vaalit voivat tietysti aina muuttaa kaiken, mutta tällä hetkellä Osmo olisi vihreiden ministerilistalla numero 4 tai 5, eli mahdollisuuksia ministeriksi ei olisi, koska vihreillä on vain 2 paikkaa.
Paljastan vihreiden ministerilistan etuilujärjestyksessä:
1- anni
2- tuija
3- oras
4- pekka
5- osmo
6- jyrki
7- jne
Voivoi… tässä on siis vihreiden lista ministereiksi:
1- anni
2- tuija
3- ville
5- pekka
5- osmo
6- oras
7- jyrki
7- jne
Toivottavasti Osmo lähdet ehdokkaaksi. Meitä tyhjää lappua kohti vastentahtoisesti raahustavia, kyynistyneitä vihreiden ex-äänestäjiä tuntuu olevan liuta. Tyhjä ääni on kuitenkin onneton protesti, eikä reaalimaailman vaikutusten tasolla eroa nukkuvien puolueesta. I want to believe, kuten x-fileissä sanottiin.
Äänestän mitä luultavimmin ensi keväänäkin Keski-Suomessa, mutta kannatan joka tapauksessa lämpimästi Soininvaaran ehdokkuutta.
Vihreiden puoluesihteerin Panu Laturin suusta kuultua:
Itse asiassa listoilla on jo jonkin sortin maahanmuuttokriitikko eli Husein Muhammed. Kyllä minä luonnehtisin Osmonkin asennetta kriittiseksi maahanmuuttopolitiikkaa kohtaan. Ja se on ainoastaan positiivinen asia. Kaikki maan ja taivaan väliltä tulee saada kyseenalaistaa. Eli perin outo heitto Laturilta tämä.
Iltalehden juuri teettämän tutkimuksen mukaan (Taloustutkimus) vihreiden kannattajista 20 prosenttia kannattaa nykyistä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja 22 prosenttia väljempää.
Puolueen potentiaalisista äänestäjistä siis 42 prosenttia on maahanmuuttokriittisiä.
Juho, totta. Nykyjärjestelmään olisi merkittävä parannus, jos äänestäjä voisi laittaa valitsemansa puolueen ehdokkaat paremmuusjärjestykseen ja sitten puolueen sisäisen paremmuusjärjestyksen ratkettua (vaikkapa STV:llä) jaettaisiin vaaliluvut d’Hondtin mukaisesti.
Minustakin äänestäminen olisi huomattavasti vähemmän kivuliasta, jos puolueen lisäksi voisi aidosti äänestää myös henkilöä. Nykyään moni ajattelee, että poliitikon henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja persoonalla on yhtä paljon väliä kuin sillä, mitä lukuisista ympäripyöreistä ja huonosti toisistaan erottuvista puolueohjelmista hän ilmoittaa kannattavansa.
Minä äänestäisin mieluummin henkilöä, joka on kanssani eri mieltä, mutta jonka päätöksentekokykyyn luotan kuin vuoreen, kuin tyyppiä joka sanoo olevansa kanssani täysin samaa mieltä mutta joka on ihmisenä ja toimijana epäilyttävä. Mikään puolue ei ole niin täynnään luotettavia ja arvostamiani ehdokkaita, että minulle olisi aivan sama kenen hyväksi ääneni käytännössä menee.
Elina:
Maahanmuuttopolitiikan kriitikko lienee aika eri asia kuin rasistin hienommaksi nimitykseksi vakiintunut maahanmuuttokriitikko.
Minäkin kritisoin maahanmuuttopolitiikkaa: mielestäni tänne on aivan liian vaikeaa päästä, jos on aktiivisesti länsimaisten arvojen puolesta taisteleva henkilö, jota vainotaan kotimaassaan (esim. taannoinen Gilbert Adin tapaus, joka ei ole ainoa laatuaan).
Rasisti on kiva haukkumasana, voi hetken aikaa tuntea olevansa parempi ihminen. Vielä kun joku määrittäisi rasistin merkityksen niin voisimme kaikki osoitella toisiamme. Tuskinpa vihreissä juuri sen vähempää on rasisteja kuin maahanmuuttokriitikoissa.
Mikko Särelä,
STV (http://fi.wikipedia.org/wiki/Siirtoäänivaalitapa) on hyvä vaalijärjestelmä, joka antaa suhteellisuuden myös puolueiden sisällä.
Suomessa STV voi olla ongelmallinen perusmuodossaan siksi, että ehdokkaiden ja valittujen edustajien määrä on suuri (toista sataa ehdokasta per vaalipiiri). Äänestäjälle kaikkien tai kaikkien omanpuolueenkin ehdokkaiden asettaminen järjestykseen olisi iso urakka. Siksi STV:stä pitäisi virittää jokin suomalainen malli, esim. rajoittamalla STV puolueen sisäiseksi valinnaksi tai periyttämällä ääni helposti kaikille muille oman puolueen ehdokkaille tai tarjoamalla helppona ratkaisuna ehdokkaiden/ryhmien/puolueen valitsemaa järjestystä.
Toinen tyyli on hoitaa asia vaaliliittojen tapaan. Puolueen sisällä ehdokkaat ryhmitettäisiin pienempiin ryhmiin, joille kullekin laskettaisiin suhteellinen osuus.
Eivätkö kansanedustan edut ole jo riittävä syy lähteä ehdokkaaksi: Kohtuulliset tulot, taksisetelit, mahdollisuus palkata avustaja jne.
Eli kuten Ibsen runoili Brandtissa:
”Mies joka jotain yrittää
ja jolla paikallan on pää,
myös toivoo työstään hedelmää.
– Ei hänen nähdä raatavan
puolesta pelkän idean.”
Koska edustajien määrä on vakio, joku toinen vie edut joka tapauksessa, ellet sinä niitä ota.
Koska olet yhteiskunnallisesti suuntautunut, vaatisi kovin hyviä perusteita jättää mahdollisuus käyttämättä.
Jos kansanedustajuuden ja henkilökohtaisen elämän yhteensovittaminen on kynnyskysymys, voisit jo ennen vaaleja kertoa mahdollisille äänestäjille, että aiot edustaa kansaa perhe-elämäsi ehdoilla – saattaisi jopa lisätä kannatustasi.
– Parempi näet oman perheen kuin kehittyvien maakuntien ehdoilla.
Luulenpa, että meidänkin perheestä saisit pari ääntä. Emme ole ihan aina samaa mieltä yksittäisissä tapauksissa, mutta tapasi käsitellä asioita on ylivertainen.
Rahoitus? Laita sata-komiteakirjan hinnaksi 1700 € ja julista se vaalikirjaksi.
Harmi, jos ryhdyt ehdokkaaksi, sillä haluaisin ensi kertaa jättää äänestämättä vihreitä. Mutta oikeasti, ryhdy ihmeessä – Suomen takia!
ei kannata enää ryhtyä edustajaksi.aikasi on ohi tältä osin-kuten kuntajako selvitykset ja lopputulokset Lahden suunnalla näyttää.
on nuoremman sukupolven aika.
mutta tämä olikin minun mielipiteeni jolla ei ole merkitystä, koska kaikki me tiedetään että ryhdyt edustajaksi koska puolue painostaa sinua niin paljon.
vihreissä on niin suuri (aiheellinen)pelko kannatuksen romahtamisesta(persut)että turvaudutaan näihin ns.”julkkis-ehdokkaisiin”että saataisiin edes jotenkin katastrofi estettyä.
Saara:
Juu… tiedän tämän merkityksen. Käytin tahallani käsitettä ”väärin”.
Itse asiassa maahanmuttokriitikko on lanseerattu aikoinaan halla-aholaisuuden piiristä torjumaan hyvin asenteellisia ilmauksia kuten islamofoobikko, muukalaisvihamielinen, rasisti, ulkomaalaisvastainen ym.
Tässä ei kuitenkaan täysin ole onnistuttu, vaan maahanmuuttokriitikosta on tullut joissain yhteyksissä rasistin synomyymi. Jonkin verran sitä kyllä käytetään myös alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti.
Eufismit ovat yleensäkin tuomittuja epäonnistumaan. Tosin olen sitä mieltä, että hommalaisuutta ja halla-aholaisuutta ei leimaa rasismi, vaan se kukkii muualla vähintään samoissa mitoissa, joskin usein piilotetummassa muodossa.
Mitä tällä tarkoitan?
Etenkin humanitaarisen maahanmuuton kautta tulleet aikuiset ihmiset nähdään lapsen asemassa olevina poloisina, joiden jokaista tavanomaiseen elämänkulkuun liittyvää oma-aloitteista myönteistä siirtoa hehkutetaan yksilöllisenä menestystarinana. Toisaalta rikollisuus ja muut ei-toivottavat käyttäytymismuodot poispuhutaan yhteiskunnan rakenteellisena ilmiönä.
Az,
Höpö höpö. Mitä vikaa Wikipedian määritelmässä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rasismi
Jos menet vihreiden listalta, niin viet vain jonkun nuoremman paikan. Valitse siis esim. kokoomus, jonka listoilta pääset varmasti myös. Edustat kuitenkin ajatuksiltasi tyypillistä kokoomuksen sosiaalilaitaa.
eggo
Kun joskus luet kirjani SATA-komiteasta, havaitset, että en voisi koskaan edustaa kokoomusta, tuota keskiluokan lyhytnäköisten etujen puolustajaa.
Saara,
Wikipedian artikkeli, kuten tiesi odottaa, on ideologisesti värittynyt, rajattu ja puutteellinen.
Kulttuurirasismi, jota wikipedian artikkeli korostaa, on erittäin ongelmallinen käsite. Onko kulttuurirasismia arvostella naisten ympärileikkauksia?
Esimerkiksi islamkriittisyyden näkeminen rasismina edustaa laajemmin samaa ongelmapiiriä.
Lisäksi etnisten ryhmien välisiin eroihin uskominen todetaan rasismiksi. Silloinhan esimerkiksi Osmo olisi rasisti. Minusta näiden erojen mahdollisuuden tiedostaminen ja niihin suhtautuminen tieteellisenä kysymyksenä ei voi olla rasismia. Rasismia on vasta näistä johdettu yksilöitä heidän etnisyytensä johdosta syrjivä käytäntö lainsäädännössä.
Stereotyyppista ajatteluakaan ei kovin helposti itsessään voi todeta rasismiksi. Stereotyyppinen ajattelu on ihmisille hyvin luontaista. Kuten oma stereotypiasi maahanmuuton kriitikoista rasisteina, vaikka tuskin tunnet kovin hyvin ko. ryhmää.
Syyllistyykö kaupanpitäjä rasismiin, jos hän terävöittää tarkkaavaisuuttaan nuoren, vierasta kieltä puhuvan romaniseurueen tullessa liikkeeseensä?
Onko rasismia, jos nuoria muslimimiehiä pidetään iäkkäitä valkoisia naisia tarkemmin silmällä Yhdysvaltojen lentoasemilla?
Eli palataan rasismissa ihmisten kohteluun yksilöinä. Vihreissä ja muissa ns. suvaitsevaisissa tahoissa laajalti ilmenevä rasismi tekee implisiittisesti selväksi, etteivät toiseutta edustavien ihmisryhmien yksilöt ole samassa mielessä yksilöitä kuin me olemme, vaan määrätymmin kollektiiviensa edustajia, joiden oikeudetkin hahmotetaan ryhmänsä kautta. Korostuu käsitys ryhmän loukkaamattomuudesta ja kielteinen suhtautuminen ryhmässä esiintyvien piirteiden arvosteluun. Miksi tämä on ongelmallista? Tämän johdosta esimerkiksi Saksassa pakkoavioliittoja vastustavien muslimifeministien on ollut hyvin vaikea saada julkista tukea työlleen, koska näiden ongelmakohtien esille nostaminen loisi negatiivisia stereotypioita Saksan turkkilaisista.
Eli heidän työtään yksilönoikeuksien puolesta ollaan reluktantteja tukemaan, koska se loukkaisi ryhmän oikeuksia välttää negatiivisia yleistyksiä. Sama on totta Suomessa. Meillä on todennäköisesti satoja Suomen kansalaisia tai Suomessa asuvia, joilta on sukupuolielimet leikattu irti luihin asti, ja joita on pakkonaitettu avioliittoihin, joita he eivät ole halunneet.
Jos me lukisimme uutisista, että näin olisi käynyt Annaleenalle tai Sirpalle, järkyttäisi asia suomalaisia, myös suvaitsevaisia, valtavasti enemmän kuin tietomme siitä, että näin käy sadoille ”fatimoille”. He eivät ole samassa mielessä yksilöitä.
Yhtäläiseen ihmiskäsitykseen tulee kuulua yhtäläiset yksilönoikeudet, yhtäläiset velvollisuudet, yhtäläinen vastuu. Silloin jos ihmisen oikeus hänen yksilönoikeuksiensa puolustamiseen heikkenee hänen etnisen ryhmänsä loukkaamattomuuden johdosta, ollaan hyvin ongelmallisella maaperällä.
Myös tuo ns. ”ylentämällä alentaminen”, johon Elina viittasi on ongelmallista, ja implikoi eriarvoisuutta. Jos ihmisiltä ei odoteta yhtäläistä vastuunottokykyä, niin käänteisesti todetaan, että he eivät ole siihen kykeneviä. Tämä voi näkyä esimerkiksi sankaritarinana, jossa maassa 15 vuotta asunut on kouluttautunut sairaanhoitajaksi. Kukaan ei kirjoittaisi tällaista sankataritarinaa kiinalaisesta tai juutalaisesta maahanmuuttajasta.
Näissä kuvauksissa yleistä on, että aikuisista ihmisistä puhutaan leperrellen ja ihaillen kuin pienistä lapsista tai koiranpennuista.
Tätä toiseuden objektiiviksi asettamista, yksilöiden ja ryhmien sekoittamista esiintyy vihreiden parissa hyvin runsaasti. Se on omanlaistaan rasismia, se katsoo ihmisiä vahvojen etnisten linssien läpi, eikä yksilötasolla etnisyyteen katsomatta.
Vihreissä esiintyy laajalti rasismia, mitä sitä kieltämään.
Tästä keskustelusta voisi yksi jos toinenkin lööpinnälkäinen toimittaja saada sellaisen käsityksen, että Soininvaara on pohtimassa puolueen vaihtamista. Miten on?
az: Pitkästä vastauksestasi Saaran kommenttiin voisi päätellä, että mielestäsi hyvinkin monenlainen toiminta ja ajattelu (”Vihreissä esiintyy laajalti rasismia” jne.) voidaan määritellä rasismiksi, mutta maahanmuuttokriittisyyttä ei juurikaan.
Elina: Tosin olen sitä mieltä, että hommalaisuutta ja halla-aholaisuutta ei leimaa rasismi
Näinhän sen pitäisi mennä, mutta olen pistänyt merkille, että vaikka aamiaispöytäni toisella puolella istuva halla-aholainen ystävineen loukkaantuu, jos joku sanoo heitä rasisteiksi, niin siitä huolimatta he loukkaantuvat henkilökohtaisesti myös, jos dissaan jotakuta vakaumukselliseksi rasistiksi itsensä julkisesti tunnustanutta ja hänen aatettaan. Miksi ihmeessä?
Jos oppositiossa istuminen ja puolueen linjan
tarkistaminen motivoi, niin ilman muuta,
ehdokkaaksi vain !
Se edellyttää ainakin kahta kautta.
kenlie:
Tuskinpa. Ainakaan minun mielestäni nykyiset korvaukset ovat suhteettoman pieniä hommaan verrattuna. No Ok, tietenkin ns. ”tavalliseen kansaan” verrattuna kansanedustajat saavat hyvän liksan touhuamisestaan, mutta oikea vertailukohta onkin ”eliitin” meinki, ja siellä kansanedustajien edut eivät ole kovinkaan kaksiset.
Joku voisi jopa epäillä niiden olevan liian pienet siihen, että voitaisiin luottaa ko. henkilöiden puolueettomuuteen ja siihen, että saadaan parhaat jannut hommaan.
Kyllä se motivaatio pitää jostain muualta hakea.
Kari
Poliitikoiden puheet tuppaavat kahliintumaan puolueeseen mitä syvemmälle sinne menee, joten ainakin näiden nettisivujen taso laskisi.
Oletuksena vihreät saisivat parhaan oppositiokansanedustajansa. Mutten itse tule vihreitä äänestämään, enkä tekisi niin edes Helsingin vaalipiirissä, koska tiedän mitä vihreiden toiminta on.
En tiedä toivonko vai en Oden ehdokkuutta, vihreiden äänimäärää se lisäisi varmasti hyvällä tavalla.
Elina ja az,
Rasismia on kuitenkin – sanan määritelmän mukaisesti – vain syrjivä toisena pitäminen, vaikka ihmisiä voi pitää ”toisina” myös toiseuteen holhoavasti tai romantisoivasti suhtautuen eikä se minunkaan mielestäni erityisen positiivinen ilmiö ole. Toki yhteiskunnallisella tasolla täytyy jotenkin huomioida se, että jos (tai kun) tänne tulee ihmisiä, jotka eivät hallitse maan kieltä tai tietoyhteiskuntataitoja, he tarvitsevat sekä tukea että opetusta näissä. Muuten erilaisiakin ihmisiä pitäisi kohdella ennen kaikkea ihmisinä.
Naisten ympärileikkausten arvostelu ei ole kulttuurirasismia – tietyn kulttuuritaustan omaavan syrjiminen (vaikkapa maahanmuuttajia valikoidessa) pelkästään oletetun ympärileikkauskannan vuoksi on. Tarkkaavaisuuden kohottaminen asiakkaiden etnisen taustan vuoksi ei ehkä vielä ole rasismia (vaan stereotypiaan perustuvaa ennakkoluuloa) – asiakkaiden valikointi olisi.
Mene eduskuntaan jatkamaan mm. Santeri Alkiolta kesken jäänyttä arvonimien ja titteleiden lopettamista, kuten muualla länsimaissa on kauan sitten tehty.
Sitä ihmettä odotellessa Suomea voidaan kutsua Vuorineuvostoliitoksi.
MariaK,
Ei rasismilla ole mitään selkeää määritelmää. Mainittu ”kulttuurirasismi” tästä yhtenä esimerkkinä. Kulttuurirasismista voisi taasen lisätä vaikkapa seuraavan esimerkin: Keski-Euroopassa muslimien homovastaisuutta kritisoineita homoseksuaaleja / homoseksuaalien järjestöjä on kutsuttu homonationalisteiksi (eri asia kuin queer nationalism).
Jos kyselytutkimusten perusteella vaikkapa 80% jostakin ryhmästä Y ilmoittaa, että vihaa homoseksuaaleja, niin onko oikein tehdä yleistys, että tällä ryhmällä on kulttuurinen ongelma asian suhteen, ilman, että syyllistyy kulttuurirasismiin tai homonationalismiin?
Mitä tulee tuohon näkemykseesi, ettei tätä valkoisen miehen taakkaa uusintavaa toiseuden romantisointia, johon vaikkapa vihreissä on paljon vetoa, voisi pitää perustellusti rasistisena, niin olen mainituista perusteluista juontuen vastakkaista mieltä. He menettävät etnisyytensä johdosta tasavertaisen yksilönoikeuksien suojan, koska ryhmän, johon he kuuluvat, kollektiiviset oikeudet rajoittavat heidän yksilönoikeuksiensa turvaamista. Kuinka yksilöt voivat tällaisessa tilanteessa olla yksilöinä samanarvoisia heidän etniseen viiteryhmäänsä katsomatta?
Entä voivatko olla samanarvoisia ihmiset, jotka eivät todellisuudessa katso toisiinsa samalta silmien korkeudelta, vaan joista toinen, jälleen heidän ryhmistään johtuen, implisiittisesti katsoo toista alaspäin kuin äiti lastaan? Ymmärtäen, hyväksyen ja oikeuttaen enemmän kuin mitä vastuulliselta aikuiselta edellytettäisiin.
Mutta en minä silti aivan tosissani vihreitä rasisteiksi kutsu, mutta en ainakaan itse sen enempää hyväksy ”kriittisten” leimaamista. Asioiden pitää voida keskustella, eikä asioita tällä tavoin henkilöidä. Siten vihreiden puoluekokouksen haaste perussuomalaisille oli yllätyksetön pettymys. 1950-luvusta, sulkeutuneisuudesta ja muista ad homineista on jo kuultu aivan riittämiin. Riittävätkö rahkeet asiakeskusteluun, se olisi seuraava taso, jolla toivottavasti tätä keskustelua käydä.
MariaK:
?
Siis jos tietyllä kulttuurilla on joku ympärileikkauskanta, niin tarkoitatko, että on rasismia, jos ei halua niitä Suomeen?
Onko sinusta mitään perustetta millä saa valita maahanmuuttajia, mikä ei oo rasismia? Voidaanko valinnassa käyttää ainoastaan kriteereitä, jotka ovat jakautuneet tasan kaikkissa ajateltavissa olevissa populaatiossa?
Tässä vähän paremmin kirjoitettua wikipediaa tasapainottamaan…
http://en.wikipedia.org/wiki/Racism
Näiden perusteella minä väittäisin, että syrjintä, joka perustuu muihin ominaisuuksiin kuin rotuun ei oo rasismia. (Esim. siihen, että on tuottamattomapi, omaa vääriä mielipiteitä yms.) Jos nämä muut ominaisuudet korrelloi rodun kanssa, niin syrjintä voi helposti näyttää rasismilta olematta sitä.
Todellinen testi siitä onko kyse rasismista on vakioida muut ominaisuudet kuin rotu ja sitten vertailla kohtelua.
Yksinkertaistetusti näin:
jos olis vaikka niin, että jostakin rodusta tulevat työnhakijat olis keskimäärin 80% yhtä tehokkaita kuin valtaväestön työnhakijat, niin työnantajaa pitäs testata valinnalla: kummalle annat töitä tuottamattomasta ryhmästä tulevalla työntekijälle vai työntekijälle joka tulee valtaväestöstä, mutta jonka tuottavuus on vain 80% ”normaalista”.
Az ja Artturi,
Jos yksilöä kohdellaan huonommin kuin muita ryhmästä, johon kuuluminen ei ole ollut pelkästään yksilön oma valinta, tehtyjen yleistysten tai oletusten perusteella, kyse on syrjinnästä. Kun se ryhmä on ”geneettinen”, kyse on rasismista ilman etuliitteitä. Jos se ryhmä on kulttuurinen, voidaan puhua kulttuurirasismista. Ei ole suurta merkitystä, onko sillä ryhmällä tilastollisesti oletusten tai yleistysten mukaisia piirteitä, jos ihmistä ei ole kohdeltu yksilönä vaan jonkin ei itse valitun ryhmän jäsenenä.
Joskus nuorempana (ja viisaampana?) ajattelin, usein ääneenkin, että kansanedustajien palkkioita voidaan nostaa kuinka paljon vaan, jos sillä saadaan edes yksi pätevä ehdokas lisää.
Sittemmin olen nähnyt esimerkiksi seuraavaa:
http://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc
Se siitä yritysjohdon optioiden hyödyllisyydestä.
Tässä vuosien mittaan olen tullut aina vain vakuuttuneemmaksi siitä, että kansanedustajat pitäisi arpoa. Palkkaa pitäisi maksaa saman verran kuin mitä sai ennen arvan osumista ja kieltäytymisestä linnaa n. 5 vuotta.
Niin toki Maria, mutta vielä pitäisi määritellä mitä se muita huonommin kohteleminen tarkoittaa. Otetaan esimerkkitapaus Ruotsista. Maahanmuuttajataustainen ministeri ehdotti, että tiettyjen maahanmuuttajaryhmien tytöt pitäisi pakolla terveystarkastaa kouluissa, sillä muutoin hänen mielestään ei ympärileikkauksia voida kitkeä. Onko tämä rasismia? Kyseinen nainen, omasta taustastaan vapautunut feministi ehdotti tätä omalle viiteryhmälleen!
Mitään Jim Crow -lakeja en tiedä edes tylsäpäisimmän maahanmuuttokriitikon ehdottaneen. Joidenkin mielestä on rasismia, jos kaikkia maailman rajoja ei avata vapaalle liikkuvuudelle, mutta kuka tahansa, jolla hieman on sähköistä toimintaa kaulansa yläpuolelle tietää, että se on aivan älytön väite.
Jostakin ne rajat pitää etsiä. Tänään juuri oli uutisissa, että yli miljardi ihmistä näkee edelleen päivittäin nälkää, yli puolet heistä lapsia. Tämä ei ole tietenkään uutinen kenellekään kehitysmaapolitiikasta kiinnostuneelle. Jos halutaan auttaa, ajatella, kuten mielestäni pitäisi ajatella, että kaikki ihmiset ovat ihanteellisessa katsannossamme yksilöinä saman arvoisia, niin silloin kehityspolitiikkaan pitäisi panostaa enemmän ja se pitäisi myös reformoida tuottamaan tuloksia. Tässäkin tavoitteessa voi korrektius joutua tulilinjalle. Kannattaa esimerkiksi lukea Obaman Dreams from my father. Hätkähdyttävää suorapuheisuutta.
Tärkeintä mielestäni on, että tosiasiallisesti kärsimys vähenisi tässä maailmassa. Itse olen ihanteiden tasolla henkeen ja vereen humanisti ja globaalia solidaarisuutta kannattava. Mutta se ei onnistu naiivilla politiikalla, se onnistuu vain sellaisen kehityksen edesauttamisella, joka tosiasiallisesti tuottaa tuloksia. Eikä tämä ole yksipuolista, tai sen ei ainakaan tulisi olla yksipuolista subjektin ja objektin välistä vuorovaikutusta. Voimistaminen on hieman tympeä sana johtuen tavoista miten sitä on käytetty, mutta omilla jaloillaan köyhiä yhteiskuntia pitää auttaa seisomaan.
Esimerkiksi Osmon kanta, että näistä maista pitäisi houkutella parhaimpia/fiksuimpia länteen on mielestäni edesvastuuton. Meillä pitäisi olla jokin järjestelmä, jossa esimerkiksi koulutuksen vastineeksi he sitoutuisivat työskentelemään kotimaassaan. Tätä voitaisiin tukea maksamalla osa palkoista kehitysmäärärahoista. Mutta vain yhteiskunnissa, jotka tosiasiallisesti kehitykseen sitoutuvat, täten kehitystä motivoiden. Siellä tarvitaan epätoivoisesti lääkäreitä, insinöörejä, ylipäänsä ajattelevia, oppineita ihmisiä luomaan perustaa kehitykselle.
Itseäni todella ottaa päähän ns. nuivassa manifestissa (kai Halla-ahon käsialaa?) tai Soinin retoriikassa kielteinen, jopa ivallinen suhtautuminen kehitysapuun, ja sen takia viimeistään en taatusti heitä äänestä tai muutenkaan poliittisesti puolustele.
tcrown:
Hyvä esitys 🙂
No minä en kyllä koskaan ole ajatellut niin (*henkseleiden paukuttelua*). Minusta on aina ollut ilmiselvää, että ihmisiä motivoivat aivan muut asiat kuin raha (edellytyksellä, että sitä rahaa saa ”riittävästi”). Olen silti sitä mieltä, että kansanedustajien liksoja olisi aiheellista korottaa jonkin verran, vaikka eivät ne nyt mikään ongelma olisikaan. Nykyiset liksat nimittäin ovat jo aika kipurajalla, kun niitä vertaa työn luonteeseen ja ”vastaaviin” virkamiesten liksoihin tai yksityisen puolen liksoihin.
Jaa, no minä pitäisin tuota systeemiä kyllä siinä määrin epäoikeudenmukaisena, että arvan napsahtaessa kohdalle, anoisin jostakin poliittista turvapaikkaa…
Kari
MariaK:
Varmasti, mutta tämä syrjintä on hyödyllistä, eikä sitä pidä yrittää kitkeä tai sekoittaa rasismiin tai mihinkään muuhunkaan seksismiin yms.
Edelleenkin kuten tuo englanninkielinen wikipedia määritteli rasismi on sitä, että näkee rodun määräävänä ominaisuutena ihmisessä.
Rasismia ei ole se, että näkee rodulla olevan vaikutusta ihmisen ominaisuuksiin.
Eli vastaus tähän on jyrkkä ehkä. Riippuu siitä miksi tätä geneettistä ryhmää syrjitään. Jos se johtuu muista ominaisuuksista kuin rodusta niin se ei ole rasismia. Jos se johtuu ominaisuudesta ”rotu”, niin sitten se on rasismia.
Joo sillä ei oo merkitystä onko ryhmällä näitä yleistyksien mukaisia piirteitä, mutta myöskään sillä ei oo mitään merkitystä, että kohdellaanko ihmistä yksilönä vai valitun ryhmän jäsenenä.
Tai ok sanotaan niin, että se voi olla rasismia, jos kohtelee jotain ihmistä ryhmän jäsenenä siksi, että voisi oikeuttaa rasisminsa. Muussa tapauksessa ihmisiä kohdellaan ryhmiensä jäseninä silloin kun on infoa ryhmästä, mutta ei riittävästi infoa yksilöstä.
Tässä ei tietenkään voi olla rasismia, yhtään enempää kuin on rasismia, että syö omasta mielestään parasta ravintoa riippumatta siitä minkä rotuinen sitä on kasvattanut tai valmistanut.
Eli vielä korostaakseni: rasismia on se, että näkee rodun määräävänä ominaisuutena ihmisessä ja kohtelee ihmisiä eri tavalla rodun perusteella.
Rasismia ei ole se, että kohtelee ihmisiä eri tavalla muiden kuin rodun takia riippumatta siitä korrelloiko nämä ominaisuudet rodun kanssa vai ei.
(Käytännössä tätä eroa on tietysti vaikea havaita. Siksi rasimista ei pitäisikään syyttää heppoisin perustein.)
Pakko jälleen kerran kysyä, että jos iranilainen ateistihommo hakee Suomesta turvapaikkaa, niin pitääkö hakemus hylätä sillä perusteella että Iranin teokraattinen valtiojohto mm. vainoaa ateisteja ja homoja, eli hommalogiikalla koko kultturi on läpeensä takapajuinen?
Eikö tässä nyt pitäisi ajatella ihan normaalin kustannus-hyöty-analyysin kautta. Saadaanko lisäpalkalla parempia kansanedustajia/parempaa kansanedustajatyötä? Vähentääkö lisäpalkka kansanedustajien kannusteita ottaa vastaan ilmaisia lentolippuja thaimaan lentokentällä? Lisääkö lisäpalkka kansanedustajien työskentelymotivaatiota hallintoneuvostoissa?
Minä en tunne mitään mekanismia, millä vastaus mihinkään noista olisi positiivinen. (Vaikka olenkin sinänsä samaa mieltä kanssasi, että ”eliitin” viiteryhmässä kansanedustajien palkkiot eivät mitenkään loistavia ole, käytännössä en osaa nähdä kansanedustajien palkan korotusta ongelmallisena, enemmän kysymys on periaatteesta). Ja jos vastaukset ovat negatiivisia, niin eivätkö korotukset ole yhteisten rahojen hukkaamista?
Kokeillaan josko Osmo suostuisi Case-esimerkiksi: Paljonko pitäisi kansanedutajan palkkaa korottaa jotta ”jyrkkä ehkä” muuttuisi ”kyllä”ksi? (Jos tähän saadaan vastaus, niin sitten Osmo-fanclub voikin järjestää kolehdin…)
Noin sivuhuomiona, on hieman kummallista, että taloustiede juuri ja juuri tunnistaa principal-agent ongelman olemassaolon, mutta ratkaisut ja erilaiset mallit oat aika vähissä (jollei lasketa sitä, että maksetaan bonuksia, tai luoteta siihen, että markkinoiden kilpailupaine poistaa ongelman), vaikka kyseessä on yksi jokapäiväisimmistä ja jollain tavalla taloudellisen ja yhteiskunnallisen toiminnan merkittävimmistä ongelmista nyky-yhteiskunnassa.
Ei se kvalitatiivisesti sen epäoikeudenmukaisempi ole kuin asevelvollisuusarmeija. Et tainnut kutsuntojen jälkeen hakea poliittista turvapaikkaa?
Mutta on tuossa mallissa kyllä vielä muutama muukin ongelma ratkottavana ennen kuin ihan oikeasti olen sen kannalla.
Minulla tässä nyt ei ole kyse rahasta. Kansanedustajan työ olisi kyllä talouddellisesti tappiollinen, liksa pienenisi ja työt lisääntyisivät, mutta pidän kansanedustajan palkkaa kuitenkin riittävänä.
Minulla onkin ns. hullun paperit. Olisiko kansanedustajuusvelvollisuudelle perustuvassa poliittisessa järjestelmässä jokin analoginen vastine niille?
tcrown:
Periaatteessa varmaankin näin. Olisin vain skeptinen sen suhteen, että pystyykö moista analyysiä mitenkään mielekkäästi tekemään.
Minä arvelisin, että nykyinen palkkataso on suhteellisen kohdillaan, ehkä himpun alakanttiin. Mutta en minä kyllä tätä pysty oikein millään perustelemaan. Ehkä parempi näkemys voisi olla jollakulla puolueissa toimivalla, joka yrittää niitä ehdokkaita vaaleihin kerätä?
Neljä vuotta elämästä hommissa, jotka vaativat mm. julkisuutta, asioihin perehtymistä ja joihin kuuluu varsin korkea vastuu tekemisistään, on minusta ihan kvantitatiivisestikin paljon suurempi epäoikeudenmukaisuus kuin 6 kk:n intti. Ja minusta pakollinen varusmiespalveluskin on kyseenalainen systeemi oikeudenmukaisuuden kannalta.
Kari
Kansanedustajan työn ei tarvitsisi olla taloudellisesti tappiollinen, jos siinä olis korkeempi palkka.
Jos saisit 500k lisämaksun, niin ottaisitko työn vastaan ehdottomasti? Jos et, niin ehkä 2000k kääntäisi kannan?
Q.E.D.
Eikö se olisi vain kohtuullista, että henkisesti vajaakykyistenkin ääni tulisi kuuluviin?
tpyyluoma,
Miten situationistilogiikalla todistat, että hakija on sitä, mitä sanoo olevansa? Jos asetetaan mikä tahansa ehto ”X”, mikä tarjoaa turvapaikan, niin todella moni hakija tulee siihen vetoamaan oli hän oikeasti X tai ei.
Ongelmat, joita kulttuurisesti ja sosiaalisesti ongelmallisissa maissa pitää ratkoa, eivät pysty pakenemaan näistä maista. On maailman yleisen ihmisten hyvinvoinnin ja sen näkymien kannalta surullista, että naiivien idealistien johdosta maahanmuutto on noussut kehitystä näkyvämmäksi teemaksi. Näin ei ole tapahtunut niinkään ”hommalaisten” johdosta, vaan tämä on reaktioita tapahtuvaan kehitykseen.
Kaksi Egyptin ja Venäjän kaltaisista puolikehittyneistä maista tulevaa isoäitiä nostattavat enemmän näkyvyyttä ja moraalista diskurssia kuin satojen miljoonien nälänhädästä, puhtaan veden puutteesta, ihmisoikeuksiensa jatkuvista loukkauksista kärsivien tilanne.
Tämä tulee vain korostumaan vastaisuudessa. Selkeä enemmistö länsi-eurooppalaisista jo nyt on hyvin epäilevällä kannalla monikultturismin suhteen (Suomessa viimeisimmät luvut olivat 60% tiukentaisi politiikkaa, vain 6% lieventäisi), tämä ikävä kyllä tulee vaikuttamaan negatiivisesti myös kehityspolitiikkaa koskeviin tuntoihin ja näkemyksiin.
Monikultturismi tulee uusien tulijoiden ja korkean syntyvyyden, toisen ja kolmannen sukupolvien ongelmien myötä viemään yhä suuremman osan valtion budjetista, mikä tulee näkymään myös kehitysmäärärahojen suuruudessa.
Aivan vapaasti saa myhäillä moraalista ylemmyyttään tiedostavana ja parempana ihmisenä, halveksien ajatusta rehellisen asiakeskustelun käymisestä, mutta pidemmän päälle tämä on onneton resepti niin länsimaiden sisäiselle koheesiolle kuin laajemmin kehityspolitiikalle.
Az,
Tpyyluoman esimerkki oli hyvä. Vapaa liikkuvuus ei ehkä ole nykyisillä pelisäännöillä realistista, mutta turvapaikanhakijoita, kansainvälisiä opiskelijoita ja työperäisiä maahanmuuttajia kohdellaan yksilöinä, yhtäläisillä pelisäännöillä eikä jakamalla heitä kelvollisiin ja kelvottomiin pelkästään lähtömaan ”kulttuurin” perusteella. Kehitysapuun suhtaudun vähintään yhtä myönteisesti kuin sinä – olin aikanaan aktiivisesti mukana yo-kuntani kehitysyhteistyö- ja ympäristöjaoksessa.
Jos ryhmää a kohdellaan tavalla X ja ryhmää b tavalla Y, niin X on huonompaa kohtelua kuin Y, jos ryhmään a joutuneet ihmiset haluaisivat X:n ja Y:n välisen eron vuoksi päästä ryhmään b, mutta kukaan ryhmästä b ei haluaisi vaihtaa ryhmään a. Yksi tapa testata tätä esimerkissäsi olisi ehdottaa pakollisia terveystarkastuksia kaikille tytöille – olisiko ainut syy vastustaa sitä kustannukset vai pidettäisiinkö sitä ei-muslimityttöjen turhana kiusaamisena?
Artturi,
Ihanko tosissasi olet sitä mieltä, että vaikkapa kv-maisteriohjelmien opiskelijat voitaisiin valita sillä perusteella, että valittaisiin kiinalaiset, koska heitä pidetään älykkäinä ja ahkerina. Nigerialaiset hakijat saisivat jäädä rannalle, vaikka voisivat olla yksilöinä jotakin kiinalaista yksilöä parempia. Tämäkö olisi tehokkuutta eikä rasismia, jos löydettäisiin sopiva tilasto, jonka mukaan kiinalaiset keskimäärin suorituisivat opinnoistaan paremmin?
Maria,
Ei tpyyluoman esimerkki ollut hyvä vaan keinotekoinen. Se redusoi erittäin monimutkaisen ja monitahoisen kokonaisuuden yhden rivin suuruiseksi moraaliseksi ongelmaksi. Pitäisikö kenelle tahansa homoja vainoavasta yhteiskunnasta tulevalla turvapaikanhakijalle myöntää pysyvä turvapaikka sillä perusteella, että hän itse ilmoittaa olevansa homo?
Sama redusoitu kysymyksenasettelu on vaivannut mummokeskustelua. Tämä on epärehellistä asiakeskustelua, ja siihen tietoisesti pyrkivät tietävät tämän epärehellisyyden, mutta eivät siitä välitä. Se on toimiva retorinen keino, ja siksi sitä säännönmukaisesti käytetään.
Sanot, että täysin rajaton maailma ei ”ehkä” ole nykysäännöillä realistista?
Voisitko yrittää kuvailla, kuinka se ”ehkä” voisi olla realistista?
Minulla ei ole mitään rajattoman maailman perimmäistä ihannetta vastaan, mutta se on realismia joskus vuonna sekulaari, sivistynyt ja hyvinvoiva, ongelmansa pääosin selvittänyt ihmiskunta. Liian nopea tähän suuntaan pyrkiminen sotii omaa tavoitettaan vastaan. Se nostattaa muureja pikemmin kuin alentaa niitä, kuten voimme huomata ihmisten asenteista.
Jos käy niin onnettomasti, että tapahtuu esimerkiksi drastista suuren mittaluokan kriisien kumuloitumista (vaikkapa äärimmäisen tappava virus leviää tai hyvin tuhoisa terrori-isku tapahtuu tai talous/julkinen sektori todella romahtaa tai maailman ruoantuotanto ajautuu kriisiin) niin pahimmillaan / pikemmin tulevien sukupolvien Euroopassa vielä lauletaan Horst Wesselia kuin syleillään koko maailmaa.
Tämä on toki hyvin kärjistetty uhkakuva, mutta en pidä myöskään siitä riskistä, millaisia tuntoja tämä nykyinen kehitys raaputtaa esille kasvavasta joukosta ihmisiä, ja mikä potentiaali näillä tunnoilla voi pahimmilaan olla kriisin oloissa etnisesti jakautuvassa Euroopassa.
Monikultturismi vie Eurooppaa henkisesti poispäin monikultturismin julistamasta ihanteesta ja arvoista.
az pääsee sujuvasti johonkin ihmeen monikultturismiin, ja lisäksi minua huvittaa se että yleensä se olen minä joka selittää että jos oleskeluluvan ehtona on ominaisuus X tuottaa kannustimen esittää omaavansa ominaisuus X. Jos X on työpaikka niin syntyy markkinat työsuhdetodistuksille, väittäisin että pizzerioiden työntekijämäärä räjähtää käsin.
Käytännössä viranomaiset sitten arvioi kertomuksia ja suojeluntarvetta tapauskohtaisesti, eli harkitsee. Karkeat yleissäännöt ei toimi, ja näitä ideoita nuivilla riittää. Ihmiset on yksilöitä eikä kulttuuriklooneja.
Ongelma on muuten vähän sama kuin vaikkapa siinä että lentokentille tarkastettaisiin vain parrakkaita muslimin näköisiä miehiä, tämä kierrettäisiin hetkessä tuollaisen luoman reiän kautta kun muun näköiset ihmiset pääsivät helposti läpi. Turvallisuusvalvonta toimiikin niin että on ihan oikeita ihmisiä jotka käyttää harkintaansa vaikeasti ennakoitavilla tavoille, esimerkiksi vartijat, ei niin että luodaan jotain sääntöjä jotka tekee vartijoista robotteja.
Az,
Kuten tpyyluoma jo mainitsi, meillä on ihmisiä, jotka työkseen harkitsevat ja pohtivat, myönnetäänkö sille homoksi ”ilmoittautuvalle” turvapaikka vai ei, enkä usko, että meidän blogikeskusteluissa tarvitsee opettaa heitä arvioimaan, kuka puhuu totta. Mummojen kuuluminen perheeseen (=oleskelulupa perhesyistä) taas on poliittista rajanvetoa, josta voidaan keskustella vaikka siltä pohjalta, pitääkö itse omia vanhempiaan perheenjäseninä vielä aikuistuttuaankin.
Meillä on vapaa liikkuvuus EU:n sisällä – siinä on joitakin ongelmia, mutta niiden kanssa on voitu elää. Maailmanlaajuisessa vapaassa liikkuvuudessa olisi varmasti jyrkemmän elintasokuilun vuoksi enemmän ongelmia, joten se vaatisi isoja muutoksia ainakin sosiaaliturvaan – eikä pelkästään meillä vaan ihan globaalisti. Siksi hyväksyn sen, että nykyjärjestelmässä maahanmuuttajalta edellytetään työpaikkaa, opiskelupaikkaa, perhesuhteita tai todettua turvapaikkatarvetta. Sitä en hyväksyisi, että joku tietty etninen tai kulttuurinen tausta ratkaisisi eikä yksilön tilanne.
”Ihmiset on yksilöitä eikä kulttuuriklooneja.”
Ei tuollaisen epärehellisen, tahallisen tietämättömyyden teeskentelyn kanssa ole mitään mieltä väitellä asiatasolla. Ihmiset ovat sekä yksilöitä että kulttuuriklooneja, tiedät tämän tasan tarkkaa, eikä tuo kommenttisi ole mitään muuta kuin merkityksetön fraasi siinä suhteessa.
’X on huonompaa kohtelua kuin Y, jos ryhmään a joutuneet ihmiset haluaisivat X:n ja Y:n välisen eron vuoksi päästä ryhmään b, mutta kukaan ryhmästä b ei haluaisi vaihtaa ryhmään a’ (MariaK)
Az:n terveystarkastusesimerkissä huonointa kohtelua lienee sukuelinten silvonta, toisiksi huonointa se, ettei siihen puututa. Meidänkin kulttuuristamme löytyy itsensäsilvontaa harrastavia friikkejä (KVG – mutta muista että what has been seen cannot be unseen), mutta näillä ei ole mitään tekemistä perinteisen FGM:n kanssa.
höh. Vastasin tpyyluoman iranilaisen ateistihomon kysymykseen jo kerran, mutta ilmeisesti unohdin painaa kommentoi-nappia, eli tässä tulee tiivistetysti uudestaan:
Hakemus pitää hylätä, jos halutaan syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella (syrjiä homoja) tai jos halutaan syrjiä ihmisiä uskonnon perusteella (ateisteja) tai jos halutaan syrjiä ihmisiä rodun/kulttuurin perusteella (iranilaisia). Anomusta ei pidä hylätä, jos halutaan syrjiä islamia tai homofoobeja, koska todennäköisesti ateisti ei ole muslimi ja homo ei ole homofoobikko.
Eli kansallisuus/rotu/kulttuuri ei ole määräävä ominaisuus. Silti sen perusteella voi syrjiä, jos se korrelloi niiden ominaisuuksien kanssa joita halutaan syrjiä ilman, että on kyse rasismista.
MariaK:
Ei. Ihmisiä kohdellaan sen perusteella mistä on tietoa. Jos on tietoa yksilöstä, niin sitten tietysti yksilöinä. Jos ei ole, mutta on tietoa ryhmästä, niin sitten niitä kohdellaan ryhmänsä jäseninä.
MariaK:
Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Varmaan, jos meidän olis pakko tehdä valintoja kv-maisteriohjelmaan ilman mitään muuta tietoa hakijoista kuin niiden kansallisuus niin mieluummin kannattaisi lopettaa koko kv-ohjelma?
Jos taas kv-ohjelmaa ei voitais lopettaa, niin millä muulla perusteella haluaisit tehdä valinnan kuin kansallisuuden perusteella, jos ainoa käytettävissä oleva tieto on kansallisuudesta? Arpomalla?!
Just niin, jos ei olis tietoa yksilöistä. Sinustako se olis tehokkuutta, että otettais opinnoista huonommin suoriutuvia ohjelmaan?
Meillä on varmaan vähän eri käsitys tehokkuudesta. Mä tarkotan sillä tätä: http://en.wikipedia.org/wiki/Economic_efficiency
Koko tästä keskustelusta tuli sellanen mieleen, että meneeköhän näissä rajalinjat silleen, että ne jotka on ”taitavia” empatiassa, eli jotka näkee nopeesti ihmisistä yksilöllisiä ominaisuuksia eivät osaa olla empaattisia niitä kohtaan, jotka on vähemmän empaattisia ja tietämättömyyttään yrittää riistää niiltä keinot tehdä hyviä päätöksiä?
Tällä selityksellä on tietysti se ilmeinen ongelma, että miksi muuten empaattiset ihmiset ei osais asettua myös niiden ihmisten asemaan, jotka ei oo empaattisia?
az hyvä,
Yleensä puhut asiaa ja perustellen, vaikka en kaikkia näkemyksiäsi jaakaan:/ Purkauksesi tpyyluomalle 23:04 oli kuitenkin lapsellinen.
Yksilöt eivät ole kulttuuriklooneja. Tahallisen infantiilisti: On ajokortittomia jenkkejä, absolutisteja venäläisiä ja argentiinalaisia vegetaristeja.
Monissa niistä maista, jotka ovat suurimpia pakolaisgeneraattoereita, on virolaisten tai vähintään Suomen ruotsinkielisten kokoisia vähemmistökansallisuuksia ja -kulttuureja.
Sen lisäksi että jokainen on oma itsensä.
Suurista populaatioista puhuttaessa tulee sitten todennäköisyys kuvaan. Iso popula on vähän kuin värisokeuden testikuva tai amatöörin maalaama impressionistinen taulu. Yksittäisiä täpliä vaikka minkälaisia, mutta siinä hahmottuu jotain.
Pakolaisstatuksen myöntämisessä pitää kuitenkin katsoa sitä yksittäistä täplää. Vaikka se voikin yrittää vaihtaa tilapäisesti väriä jotta pääsisi toiseen tauluun. Olen tässä asiassa hyvin jalat maassa, kuten ilmeisesti pyyluomakin.
Ongelmamaiden ongelmat eivät poistu sillä, että päähän potkitut otetaan vaikka Pohjoismaihin. SIinä sanot totuuden. Mutta sen ihmisen ongelma (esimerkiksi kuolemantuomion uhka) poistuu.
Esimerkiksi tuon iranilaisen homon tapauksessa: entä jos hän on tunnettu aktivisti? Ollut pidätettynä? Mihin vedät uskottavuuden rajan?
MariaK:
25-vuotias filippiiniläinen tulee sairaanhoitajaksi Suomeen. Sen jälkeen hän hakee perhesyistä oleskelulupaa 50-vuotiaille vanhemmilleen. Kun näille on saatu oleskelulupa, hakevat he perhesyistä oleskelulupaa 70-vuotiaille vanhemilleen x2. Näiden ihmisten asuttamisen, toimeentulon ja sairaalakulut maksaa Suomen valtio.
Me emme voi tehdä mummo- tai vaarilakia, joka antaa oikeuden perheenyhdistää Suomeen yhden venäläisen ja yhden egyptiläisen mummon. Lain on oltava yhtäläinen kaikille.
Emme voi myöskään sitoa lakia oleskeluluvasta siihen, että vanhempien elatuksesta on jälkikasvu vastuussa. Tämä rikkoisi perustavalla tavalla hyvinvointivaltion rakennetta vastaan. Jos Suomessa oleskeleva tarvitsee sairaalahoitoa, hänelle sitä tarjotaan. Mutta ketkä täällä saavat oleskella on toinen kysymys. Mummo(vaari)lain myötä on arvioitu voivan olla tulossa jopa tuhansia tulijoita.
Meillä on jo nyt resurssit tiukoilla huolehtia omista vanhuksistamme sillä tasolla, millä haluaisimme heistä huolehdittavan.
Kun aiemmin oli puhetta kehitysavusta, niin kuinka monia kehitysmaiden lapsia voitaisiin auttaa niillä varoilla, mitä mummolaki edellyttäisi?
Eli kyse ei ole vain perhekäsityksestä. Kyse on rajallisista resursseista ja niiden allokoinnista. On toki tunteisiin vetoavaa näyttää kuvaa itkevästä vanhuksesta ja kysyä, että millainen hirviö hänet haluaisi karkottaa, mutta politiikan pitää perustua harkintaan.
Jos itkevän mummon sijaan voidaan auttaa kymmeniä nälästä kärsiviä lapsia, on se parempi sijoituskohde humanitaarisille resursseille. Koko maailmaa ei ole varaa auttaa.
MariaK:
Mitä on ammattitaito arvioida, kuka puhuu totta tai kuka ei? Ruandalainen kansanmurhan pakenija voi paljastua yhdeksi kansanmurhan organisoijista. 15-vuotiaaksi itseään väittävä 25-vuotiaan näköinen somali, joka sanoo paenneensa sotaa, voi hyvin olla itse sotatoimiin osallistunut taistelija. Köyhistä maista tulevat nuoret miehet, joilla on ollut varaa maksaa tuhansia euroja salakuljettajille, tuskin ovat oman maansa heikoimmassa asemassa olevia. Eivätkä he ole 15-vuotiaita vain koska sanovat olevansa. Eikä kasvattityttärinä yhdistettävät teinitytöt, joita on hyvin merkittävä osuus perheenyhdistämishakemuksista, ole välttämättä lainkaan kasvattityttäriä vaan esimerkiksi tulevia pakkonaitettavia teinivaimoja tai kotiorjia.
Avioeroprosentti yhdestä maailman patriarkaalisimmista kulttuureista tulevilla on poikkeuksellisen korkea. Lapsilisät ja -tuet juoksevat monille yksinhuoltajaäideille, joilla ei ole aikomusta tai vapautta osallistua työelämään.
Miten arvioit, kuka puhuu totta, kuka ei? Nykyinen käytäntö on hyvin pitkälti uskoa hakijan sanaan. Sen myötä esimerkiksi yllä kuvattu ilmiö on syntynyt. Jos et usko, että tätä ilmiötä on olemassa, kysy esimerkiksi Monika-Naisista.
Kirjoittaako tänne kaksi eri ihmistä nimierkillä az? Yksi, joka ei antaisi muiden pitää ydinvoimakysymystä monitahoisempana kuin kyllä/ei, ja toinen joka kirjoittaa ylläolevan? Yksi, joka pitää tärkeänä asioiden ymmätämistä numeroiden kautta ja toinen, joka ei millään suostu arvioimaan ilmastokatastrofin todennäköisyyttä numeroiden kautta?
Joku voisi alka epäilemään, että nimimerkki az kokee, että häneen eivät päde samat säännöt kuin muihin.
Sille az:lle, joka pitää numeroista (ja muille ”maahanmuuttokriitikoille”):
(Tunnettu viherfemakkojärjestö?) Europol harrastaa terrori-iskujen tilastointia euroopassa. Löysin vuoden 2006 tilaston:
http://www.europol.europa.eu/publications/EU_Terrorism_Situation_and_Trend_Report_TE-SAT/TESAT2007.pdf
Sivulla 13 kerrotaan, että Euroopassa oli yhteensä 498 (!?) terrori-iskua. Näistä 1 (yksi) oli islamistien tekemä. Suurin enemmistö oli separatistien tekemiä, äärivasemmisto 55 ja äärioikeisto islamistien kanssa tasoissa yhdellä tempauksella.
Nyt, euroopassa on tähän kysymykseen liittyen kategorisesti kaksi ongelmaa. Kummankaan kiistäminen kertoo lähinnä siitä, että kiistäjällä on agenda. Ensimmäinen on se, että tietyt siirtolaisryhmät tietyillä alueilla eivät ole integroituneet eurooppalaiseen kulttuuriin riittävän hyvin, vaan aiheuttavat kaikennäköisiä ongelmia ja esim. käyttävät väärin sosiaalituki- ja turvapaikkajärjestelmäämme. Toinen on se, että jotkin tahot yrittävät kovasti peilata yhteisön sisäiset ongelmat ulkoisten tekijöiden aiheuttamiksi. Oli se ulkoinen tekijä sitten ”rättipää” tai ”valtaa pitävä eliitti”.
Minun mielestäni jälkimmäisen ongelman uhkakuvat ovat jokseenkin kaikilla mittareilla paljon vakavammat kuin ensimmäisen, ainakin lähimmän kymmenen vuoden aikana. Tämä on tietysti osittain mielipidekysymys, joten siitä kiistely ei välttämättä ole kovin hedelmällistä.
Mutta ensimmäinenkin ongelma on todellinen ongelma. En osaa olla kovin paljon eri mieltä sen näkemyksen kanssa, että eurooppa on ollut suhteellisen rauhallinen (Jugoslaviaa lukuunottamatta) maailmansotien jälkeen, koska maailmanodat laittoivat etniset ryhmät omiin maantieteellisiin laatikoihinsa. Mutta se, että emme pysty integroimaan pientä murto-osaa väestä, joka on tullut tänne, koska haluaa enemmin elää elämää joka on mahdollista täällä kuin kotona, on kyllä paljon enemmän meidän yhteiskuntamme ongelma kuin näiden muiden kulttuurien ongelma. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan kriittistä maahanmuuttokeskustelua (jota esimerkiksi Osmo on yrittänyt käydä), ei xenofobista paniikinlietsontaa , jota ”maahanmuuttokriitikot” harrastavat (hyvin läpinäkyvästi jälkimmäisen ongelmani mukaisesti). Ja ei, se, että kaikki muutumme ”suvaitseviksi” ei tietenkään ole mikään ratkaisu.
Miten sitten tuo jälkimmäinen ongelma saadaan ratkottua? Luulisin Nobelin rauhanpalkintoa olevan tarjolla. Keskustelun polarisoituminen hommafoorumi-viherfemakko-ääripäihin ei kuitenkaan ainakaan auta asiaa.
Jukka Siren,
Turhautunut purkaukseni oli varmaankin lapselleni, mutta sinun näkemyksesi on kyllä hyvin virheellinen. Otetaan esimerkiksi vaikkapa keskustelussa jo sivutut ympärileikkaukset. Somaliassa 95-98% (Unicef) tytöistä poistetaan sukupuolielin. Tapa on jatkunut alueella useita tuhansia vuosia. Tämä siitä huolimatta, että he ovat huomanneet leikkauksen tappavan, vammauttavan, aiheuttavan kroonista kipua jne. Sukupolvesta toiseen ja kymmenenteen vuosisatojen ja vuosituhansien ajan. Kulttuuri kloonaa asenteita ja arvoja ihmisiin. Tämä on suurien tilastojen tason todellisuutta.
Ne ovat myös yksilöiden arvoja ja asenteita. Ne yhtälailla tulevat yksilöiden mukana näiden tullessa uusiin asuinmaihinsa. Voima-lehdessä haastateltu somalityttö sanoi, että hän ei tunne yhtäkään kaveriaan Suomessa, jota ei olisi leikattu. Ei yhtäkään.
Silloin jos esimerkiksi jonkin kulttuurin jäsenistä suurin osa vihaa homoseksuaaleja, niin nämä asenteet tulevat silloin tästä kulttuurista muuttavien mukana. Amsterdam ei enää ole se vapaamielinen maailman homoseksuaalien pääkaupunki, mitä se oli vielä pari vuosikymmentä sitten. Esimerkiksi homojen julkiset hellyydenosoitukset eivät ole kaupungissa enää yhtä harmittomia kuin mitä ne olivat aikoinaan. Pelko on lisääntynyt.
Amsterdam on vapaamielisyyden sijaan yksi niistä suurkaupungeista, jotka ovat ehdolla ensimmäisiksi muslimienemmistön saaviksi eurooppalaisiksi suurkaupungeiksi.
Homoja muuttaa nykyään pois Amsterdamista kaupungin laitamille kantaväestön asuttamiin lähiöihin.
Tämä kehitys johtuu suurelta osin siitä, että Amsterdamiin tulleet maahanmuuttajat eivät ole olleet vain yksilöitä, vaan heihin, heidän arvoihinsa ja asenteisiinsa on ollut myös kloonattuna heidän kulttuuritaustaansa. Jos lähdetään kieltämään tällaisia itsestäänselvyyksiä, käy keskustelu todella turhauttavaksi.
Käsityksesi turvapaikanhakijoista yksittäisinä täplinä on myös virheellinen. En nytkään tiedä, onko tuo tahallista virheellisyyttä, mutta se on turhauttavaa. Koska toki olet sen verran älykäs, että tajuat, että me emme voi tuntea tuon yksittäisen täplän ominaisuuksia. Moni ei tunne omaa puolisoaan tai lapsiaan kunnolla, miten voi virkailija tuntea tulijan muutaman tunnin perehtymisellä sen varassa, mitä tulija esittää olevansa. Miten? Ei mitenkään. Joten ei ole mitään yksilöllistä täplää. Hän voi kertoa olevansa ”ajokortiton jenkki”, mutta useimmilla ”jenkeillä” ”on ajokortti” ja jos olemme vain ”jenkkilästä” tulevien sanan varassa, niin ei voida säätää lakia siten, että jokainen ”ajokortittomaksi itseään väittävä” saa turvapaikan, koska hän on yksittäinen täplä.
Tuollainen näkemys ei todellakaan ole jalat maassa vaan suoraan puhuttuna hyvin naiivi. Kuten Artturikin totesi, me emme voi tuntea näitä yksilöitä. Kulttuuri on paras viitteemme siitä, keitä he ovat (vrt. 95-98%).
Tunnettu ja vainottu aktivisti on eri asia. Hän saa perustellusti turvapaikan oli homo tai hetero.
az,
Nyt päästiin slippery slopelle mutta ehkä sitä liukumalla vielä kohdataan.
Jos otetaan kaksi ääripäätä, joissa toisessa on
se tunnettu ja vainottu aktivisti,
ja toisessa ääripäässä ihminen jonka kotimaata ei edes saada selville, kun passi on vedetty lentoaseman vessasta. Todellisuudessa sen maan naapurista, mistä väittää olevansa, ja itse kotimaansa toisia sortavan enemmistön jäsen.
Tällä asteikolla on rajattomasti vaihtoehtoja. Esimerkiksi joku joka sanoo, että kuuluu maansa vainottuun vähemmistöön (ja sovitaan vielä, että jonka kulttuuri on meitä lähempänä kuin maan valtaväestön). Ja joka todisteeksi vaikkapa puhuu sitä kieltä sujuvasti.
Tai jonkin Hyvän Asian autenttinen aktivisti, ja siksi vainottu. Joka jossain muussa kohdin onkin meidän normeillamme patataantumo.
Raja on vedettävä johonkin. Sinä ilmeisesti vedät sen juuri noihin kaikkein tunnetuimpiin, mallia Dalai Lama. No Border -jengi ei nimensä mukaisesti mihinkään.
En usko viranomaisten erehtymättömyyteen, mutta luotan kohtuullisesti heidän kykyihinsä.
Ainakaan en halua nykymenoa korvattavan sillä, että tehdään luettelo maista, joista kategorisesti ei oteta, piste.
Eri asia on, että oleskeluluvasta on tullut käytännössä ”tavallisen” maahanmuuton, siis työn ja/tai elintason perässä muuttamisen väline.
Se ei, epätieteellsiesti ilmaistuna, pitkän päälle vetele.
tcrown,
Minä en ymmärtänyt viestistäsi juuri yhtään mitään. Jostain rivien välistä luin, että me eurooppalaiset olemme pääsyyllisiä maahanmuuton ongelmiin. Eli jos esimerkiksi Saksassa muutaman miljoonan suuruinen *tietty* maassa jo vuosikymmeniä ollut vähemmistö tehtailee enemmistön tietyistä rikoksista, koska kunnia- ja machokulttuurin nuoret jengiytyvät, niin se on meidän vikamme? Kun heidän työttömyytensä on valtavaa, koska nämä samat pojat eivät välitä lainkaan koulunkäynnistä, eikä suuren osan tyttöjä anneta jatko-opiskella koska perhe suojelee heidän seksuaalisuuttaan, niin se on meidän vikamme?
Tämä palaa siihen, mistä tämä keskustelu lähti liikkeelle. Henkilökohtaisen velvollisuudentunnon ja vastuunoton ulkoistaminen on omanlaistaan rasismia. Tämä alentaa kohteensa vähemmän vastuulliseksi, vähemmän velvolliseksi, objektiksi, joka ei ole täysimääräinen aikuinen subjekti kantamaan vastuuta itsestään. Olemaan itse vastuullinen, jos laiminlyö opiskelun. Olemaan itse vastuullinen, jos paikkonaittaa lapsensa.
Ei, päinvastoin varomme kritiikkiämme, suunnilleen sen suuntaisesti, miten Keltinkgas-Järvinen kehottaa suhtautumaan päiväkotilapsiin, ettei kritiikki saa heitä tuohtumaan, masentumaan tai raivostumaan. Eli hyssytellään ympärileikkauksista, kunniaväkivallasta, machokulttuurista, islamista. Ei puhuta suoraan, ettei lapsi loukkaannu, vaan puhutaan tälle lapselle ymmärtäen ja päätä silitellen. Ei silmien korkeudelta niin kuin tasavertaiselle aikuiselle.
En jaksa kirjoittaa aiheesta enää tätä viestiä enempää. Tämä on todella turhauttavaa. Ehkä omat viestini vaikuttavat osin asiattomilta, mutta se on reaktiota siihen, että perustellusti tai ei, koen, että tätä keskustelua monikulttuurin puolustajien taholta vaivaa tietoinen tyhmän esittäminen, joka pyrkii tahallaan sotkemaan suurten kokonaisuuksien hahmottamista ja niitä koskevaa ”argumentti -> argumentin huomioiva vasta-argumentti” -asiakeskustelua.
Keskustelu ei etene.
Jos tästä blogista etsii keskustelua tästä aiheesta vuosilta 2007,2008,2009,2010 aivan sama toistuu lähes identtisenä. Paljolti samoilla keskustelijoilla.
Oli syy kenessä tai missä tahansa, niin ei tämä johda mihinkään. Aikaa menee hukkaan, ei tästä oikein muuta tunnu jäävän irti.
Artturi on ihan oikeassa tässä:
Olettaen että meillä ei ole muuta informatiota kuin kansallisuus/rotu/kulttuuri niin näin. Sitten pitäisi vielä pitäisi selittää miksi tämmöinen oletus pitää tehdä.
Virkamiehillä on harkintavaltaa nimenomaan sen takia että he voivat käyttää tapaustason tietoja joita lainsäätäjälle ei yleisellä tasolla ole käytössä. Itseasiassa meillä on virkamiehiä nimenomaan tämän takia, muuten heidät voitaisin korvata tietokoneella joka tekisi päätöksiä viiteryhmän tilastollisten ominaisuuksien perusteella.
Ja kyllä, tämä johtaa subjektiivisiin ja vaihteleviin tulkintoihin joka on epäreilua, mutta automaattinen ja soveltamaton laintulkinta olisi vielä epäreilumpaa. Esimerkiksi oikeudessa syytetyistä muistaakseni jotain yli 90% todetaan syyllisiksi mutta tästä huolimatta oikeisistuimia ei ole lopetettu tarpeettomina.
Artturi,
Olisikohan _tehokasta_ sellainen työnjako, että ihmistuntemusta vaativissa tehtävissä – kuten rekrytointi, turvapaikkatarpeen arviointi tai asiakaspalvelu – olisi sellaisia ihmisiä, joilla on se kyky lukea toisia ihmisiä nopeasti? Jos muuta tietoa kuin kansalaisuus ei ole, sitä hankitaan – tarvittaessa vaikkapa kyseistä henkilöä haastattelemalla. Eihän opiskelijavalinnassakaan olisi muuta tietoa kuin nimi ja kansalaisuus, jos hakijoilta ei muuta kysyttäisi.
Az,
Niin, ”mummolaki” maksaisi paljon, koska tietenkin sen pitäisi koskea kaikkia. Perheenyhdistämiset ydinperheen sisällä maksavat, mutta se hinta ollaan valmiita maksamaan, koska uskomme, että lapsilla on oikeus vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Jos uskoisimme, että lapsilla olisi oikeus myös isovanhempiinsa – kuten jotkut uskovat, kannattaisimme ”mummolakia”, vaikka se maksaa. Kyse on asioiden tärkeysjärjestyksestä. Valtion budjetissa ei muuten mitenkään itsestäänselvästi ole yhteistä kiintiötä ”maahanmuuton kustannuksille” ja kehitysavulle.
Tiedän, että turvapaikanhakijoissa on myös entisiä sotilaita, että tyttöjä ympärileikataan, että naisten elämää rajoitetaan. Kyse on siitä, olisiko ihmisten elämä jotenkin parempaa, jos vaikkapa niitä ympärileikkausuhan alla eläviä tyttöjä ei päästettäisi tänne vaan lähettäisiin takaisin maahan, jossa on sota, kaaos ja ympärillä yhteiskunta, jossa yli 90% hyväksyy ympärileikkaukset. Onko se jotenkin pienempi ongelma, että maailma on paha, jos me emme joudu sitä omassa lintukodossamme kohtaamaan?
’Suurin enemmistö oli separatistien tekemiä, äärivasemmisto 55 ja äärioikeisto islamistien kanssa tasoissa yhdellä tempauksella.’ (tcrown)
Tilastoidut terrori-iskut eivät ole tasa-arvoisia. Vain yhdellä noista ryhmistä on esiintynyt pyrkimystä tappaa mahdollisimman paljon siviileitä mahdollisimman näyttävästi. Jos joku jaksaa tehdä tilaston viime kymmenvuotiskaudella Euroopassa terrori-iskuissa kuolleista, mikä ryhmä mahtaisi olla tappanut eniten?
tpyyluoma:
Se oli sellainen ajatusleikki, joka havainnollisti sitä, että rodun vuoksi kannattaa syrjiä tuossa tilanteessa. On aika selvää, että ihmisten kohtaamiset toistensa kanssa asettuvat jakaumalle joissa toisessa päässä ihmisillä on enemmän tietoa ryhmästä kuin yksilöstä ja toisessa tilanteita joissa ihmisellä on enemmän tietoa yksilöstä kuin ryhmästä.
Se miten paljon käyttää hyväkseen tietoa ryhmästä riippuu tuosta suhteesta. Eli ekana pitäs pystyä vähän haarukoimaan, että mitenkä paljon rodun takia pitäs syrjiä jos syrjittäs just oikee määrä, eikä vaan intoilla, että rodun takia syrjimistä pitäs vähentää. Jos ei tiedetä sitä tavoitetasoa, niin ei voida sanoo onko jotain liikaa vai liian vähän. (Tää sama juttu on kans naisten palkasta puhuttaessa.)
Eikä mulla nyt oo mitään naputtamista siitä, että virkamiehet harrastaa harkintaa kun ne tekee noita päätöksiä siks, että uskon suomalaisten olevan niin harvoin rasisteja, että tuolla tavalla hakijat ei tuu syrjityiks niiden rodun/kulttuurin perusteella.
Edelleen mun mielestä parempi systeemi olis vaan käyttää markkinoita, eli antaa kaikkien tulla, jotka luulee pärjäävänsä. Jos ollaan huolestuneita siitä, että tämä laskis joidenkin suomalaisten elintasoo, niin otetaan sit vaikka sisäänpääsymaksua.
MariaK:
Varmaan olis, jos niille ihmisille ei olis vielä parempaa käyttöö. Entä sitten?
No sitä hankitaan, jos sitä kannattaa hankkia. Se onko tämä tehokasta riippuu siitä tiedon hankkimisen hyödystä ja siihen kuluvista resursseista. Joskus se kannattaa (ja silloin tietysti yksityisellä sektorilla toimivilla on kannustin se tehdä) ja joskus ei.
Julkisella sektorilla missä organisaation/työntekijän menestys ei riipu sen tuottamasta hyödystä ja siihen kuluvista resursseista byrokraatit voivat syrjiä omien mieltymystensä mukaan ilman, että joutuvat maksamaan siitä. En missään nimessä väitä, että tää olis Suomessa iso ongelma, koska suunnilleen kaikki omaa samat liberaalit arvot.
Sinä yrität koko ajan argumentoida sen puolesta, että yleistyksiä ei sais tehdä missään tilanteessa. Minä yritän vaan väittää, että niitä pitää saada tehdä silloin kun se on perusteltua. Se milloin se on perusteltua selviää markkinoilla, koska siellä syrjinnän kustannukset lankeavat syrjijälle.
Mä en kans tajuu tätä ollenkaan. Tai siis voin ymmärtää, että joku on tätä mieltä, mutta mun mielestä se on jotenkin hassua, että ihmiset haluis mieluummin huijata itteensä, että köyhyyttä ja kurjuutta ei oo olemassa. Tätähän käytetään argumenttina näiden kerjäläistenkin kanssa viimeks just tänään hesarissa.
Mut ehkä se liittyy jotenkin suhteelliseen köyhyyteen, että joistakin se on tosi huono juttu, et parempi köyhille olla keskenään ja rikkaille keskenään. Mun mielestä yhteiskuntaan mahtuu useita elintapoja. Osmokin aina jaksaa tästä motkottaa, että kaikkien pitäs elää suomalaisen elämäntavan mukaan.
MariaK ja Artturi,
Ei kai tuon nyt pitäisi mitenkään _käsittämätöntä_ olla? Minusta on kohtuullisen selvää, että pääosa ihmisistä (ml. minä) on onnellisempia, jos ongelmia ei tarvitse nähdä – poissa silmistä, poissa mielestä.
Kari
az
Luonnollisesti turhauttaa kun samat argumentit kiertää, tulee usein sellainen ’takaisin lähtöruutuun’ olo. Huutelen täältä katsomosta kun ei mulla tähän mitään annettavaa ole mutta kyllä keskustelu mielestäni inasen eteenpäinkin on liikahtanut. Jos ei nyt ihan ’monikulttuuri 2.0’ niin jotain 1.3:n paikkeilla. Ei muutu asiat yhdessä yössä eikä vuodessakaan mutta minä ainakin olen lukenut näitä ihan mielenkiinnolla, joka vuosi…
Nopeastipa vaikka IRA:n toimet ovat unohtuneet. Vai oliko IRA piiloislamistiliike, vai epäonnistuiko IRA vain surkeasti yrityksessään olla tappamatta siviilejä näkyvästi?
Lähdeviite oli mukana siksi, että siihen voisi tutustua tarkemmin ennen kuin laukoo omia harhaluulojaan. Lainauksia:
Joku kaipasi Suomeen sosiaaliliberaalia ståhlbergiläistä puoluetta (ja vihreiden liberaalisuutta muutenkin arvioitiin). Niin minäkin kaipasin 10 vuotta sitten, kunnes mm. Oden vaikutuksesta havaitsin sellaisen jo olevan. Tässä viimeisin kirjoitukseni tästä lempiaiheestani.
Ståhlbergiläisen edistyksen puolesta (Turun Sanomat -kolumni 28.5.10)
Puhuin viikko sitten vihreiden puoluekokouksessa vihreistä edistyksellisenä liikkeenä, joka jatkaa itsenäisyyden aikamme alun edistysmielisten työtä Suomen rakentamiseksi. Lisäksi toivoin, että Suomen seuraava hallitus voidaan rakentaa eri puolueiden edistyksellisistä voimista. Todelliseksi jakolinjaksi suomalaisessa poliittisessa keskustelussa onkin muodostumassa liberaalin edistyksen ja konservatismin välinen taistelu.
Konservatismia esiintyy poliittisella kartalla niin oikealla kuin vasemmalla. Usein se näyttäytyy takertumisena vanhaan eturyhmäajatteluun ja saavutettuihin etuihin yhteiskunnan kokonaisedun kustannuksella. Se näyttäytyy myös kansalaisten ja eri väestöryhmien ihmisoikeuksien rajoittamisena turvallisuuden tai talouden nimissä. Se vetoaa populistisesti ihmisten pelkoihin ja ennakkoluuloihin.
Edistykselliset liikkeet ovat sen sijaan kautta historian pyrkineet luomaan parempaa yhteiskuntaa. Edistyksen ytimessä on usko ihmisen nostamiseen ja vapauttamiseen. Jokaisella ihmisellä on ihmisarvo. Inhimillisen edistyksen rinnalle on viime vuosikymmenien kasvavien ympäristöriskien myötä noussut tarve kestävään kehitykseen.
Tämän päivän Suomella olisi opittavaa tasavaltamme ensimmäiseltä presidentiltä K. J. Ståhlbergiltä. Köyhistä oloista noussutta edistysmielistä Ståhlbergiä ajoi vahva usko sivistysvaltioon, kansanvaltaan ja edistykselliseen sosiaalipolitiikkaan. Ståhlberg uskoi inhimillisen edistyksen ja vapaamielisen oikeusvaltion tärkeyteen. Nuorsuomalaisen puolueen sosiaaliliberaalin siiven johtajana hän korosti lisäksi sosiaalisia uudistuksia ja kaikkien kansalaiskerrosten liittämistä yhteiskunnalliseen toimintaan.
Ståhlberg piti aikanaan orastavan demokratiamme kasassa niin äärioikeiston kuin äärivasemmiston uhalta. Hän sitoutti maltillisen vasemmiston isänmaan rakentamiseen. Ilman hänen viisauttaan Suomi olisi tuskin eheytynyt ja kehittynyt niin nopeasti.
Presidenttinä Ståhlberg uskalsi tulkita valtaoikeuksiaan suppeasti. Hän antoi tilaa hallitukselle ja eduskunnalle, jotta yhteiskunnan eri liikkeet pääsivät esille päätöksenteossa. Ståhlberg kieltäytyi pyynnöistä huolimatta jatkamasta presidenttinä toiselle kaudelle. Hän halusi varjella maataan siltä, että valta keskittyy ja henkilöityy yhteen ihmiseen.
Ståhlbergin opetukset ovat yhä ajankohtaisia. Sosiaaliliberaali edistysajattelu ei ole vanhentunut. Se tarjoaa vaihtoehdon niin epäonnistuneelle sosialismille kuin talouden taantuman myötä haaksirikkoon ajautuneelle uusliberaalille kapitalismille. Sosiaaliliberalismi korostaa yksilönvapauksia ja toisaalta vahvaa sosiaalista turvaverkkoa. Ihminen ei voi olla vapaa yhteiskunnassa, jossa tuloerot pakottavat monet köyhyyteen tai estävät tasavertaisen mahdollisuuden koulutukseen.
Sosiaaliturvaamme on uudistettava, jotta pääsemme holhoavasta turvasta ihmisten omia elämänvalintoja tukevaan, vapauttavaan hyvinvointiyhteiskuntaan. Sivistysvaltiosta ja eri väestöryhmien yhtäläisistä ihmisoikeuksista on pidettävä kiinni, jotta jokaisella ihmisellä on edellytykset hyvään elämään ja työhön. Taloutemme on säilyttävä avoimena ja kansainvälistymiseen on kannustettava, jotta voimme kilvoitella menestyksestä niin yliopistoissa kuin yritysmaailmassakin.
Seuraavan hallituksen edessä on vaikeita taloudellisia päätöksiä. Niitä tehtäessä arvopohjan merkitys vain korostuu, kuten itsenäistymisemme alkuvuosina. On tärkeää, että hallituksen muodostavat poliittiset liikkeet ovat sitoutuneita tekemään nämä päätökset korostaen inhimillistä edistystä ja kestävää kehitystä.
Samoilta sivuilta löytyy tuoreemmatkin raportit:
http://www.europol.europa.eu/index.asp?page=publications&language=
Az,
Mä en ole ollut mukana aikaisemmilla kerroilla – keskustelu polkee paikallaan, koska jämähdämme juoksuhautoihin puolustamaan omaa kantaamme. Me olemme eri mieltä siitä, pitääkö maahanmuuttajia kohdella kulttuurinsa edustajina, mutta olemme samaa mieltä siitä, että heitäkin pitää kohdella vastuullisina, aikuisina ihmisinä. Jatketaanko keskustelua vaikka siitä, mitä tuo jälkimmäinen tarkoittaa käytännössä?
Artturi,
Yritän pikemminkin argumentoida sen puolesta, että niiden yleistyksien pohjalta ei kannata tehdä yksilöiden koko elämään vaikuttavia isoja päätöksiä, koska erehtymisen riski on merkittävä eikä tiedon hankkiminen yksilöstä yleensä ole kovin kallista tai hankalaa verrattuna koko ryhmää koskevan tilastotiedon keräämiseen ja siihen perehtymiseen. Joku terveystarkastukseen kutsuminen tilastollisen riskin perusteella voi olla ihan järkevää, mutta nyt keskusteltiin käsittääkseni maahanpääsyn rajoittamisesta. Jos nämä asiat päätettäisiin ”markkinoilla” eikä poliittisesti tai byrokraattisesti, ja mikäli ihmiset oikeasti olisivat libertaristi-utopioiden rationaalisia toimijoita, tästä asiasta ei tosiaan varmaan tarvitsisi keskustella lainkaan.
Kari,
Ihan ymmärrettäväähän se olisi, jos samat ihmiset eivät esittäisi välittävänsä oikeasti maailman köyhyydestä ja kurjuudesta ja antaisi ymmärtää, että tiedän tai välitän siitä jotenkin vähemmän, jos en pidä heidän ”ratkaisuaan” hyvänä. Ympärileikkaukset eivät poistu maailmasta sillä, ettei somalityttöjä päästetä länsimaihin.
MariaK:
Ok. Mä luulin, että puhuttiin rasismista ja syrjinnästä. My bad.
heh, ei niitten tartte olla mitään sellaista mitä sinä tarkoitat libertaristi-utopioiden rationaalisilla toimijoilla. Ihan tavalliset arkipäivän ihmiset vikoineen ja puutteineen riittää.
’Nopeastipa vaikka IRA:n toimet ovat unohtuneet.’ (tcrown)
Eivät ole. IRA onkin oikein hyvä esimerkki: sillä oli rationaalinen päämäärä (yhtenäinen Irlanti), organisaatio, johto, jota toteltiin, ja rajattu vihollinen (Iso-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta). IRA:n kanssa pystyi neuvottelemaan tulitauon, ja nyttemmin sen poliittinen siipi on Pohjois-Irlannin suurin puolue.
’Al-Qaidalla’ ei ole päämäärää, johtoa eikä organisaatiota ja se iskee ihan kehen vaan tai oikeastaan mieluummin mahdollisimman tavallisiin siviileihin. Näkyy myös epäonnistuneista iskuista.
Lähde ihmeessä vaaleihin ehdolle, tasokasta keskustelua järkiperusteilla tarvitaan.