Eero Paloheimo jätti taas vihreät

Eero Palo­heimo näyt­tää taas ker­ran jät­täneen vihreät. Kovin uskolli­nen puolueen soturi hän ei ole ennekään ollut. Hän erosi Vihreästä liitos­ta ensim­mäisen ker­ran jo joskus 1980-luvun lop­ul­la ja perus­tu oman puolueen, linko­lalaisen Vihreät rp:n jos­ta hän kuitenkin palasi Vihreään liit­toon, huo­mat­tuaan, etteivät suuret kansan­joukot seu­ran­neet perässä.(Voi olla, että hän ei eron­nut, vaan oli kah­den puolueen jäsen, mut­ta kil­pail­e­van puolueen perus­t­a­mi­nen vas­taa eroamista)  Tuo Palo­hei­mon puolue ylsi kuitenkin yhteen kansane­dus­ta­japaikkaan, kun Velt­to Vir­ta­nen valit­ti­in eduskun­taan. Velt­to oli pyrkinyt myös Vihreän liiton ehdokkaak­si, mut­ta hänen ei kat­sot­tu täyt­tävän kansane­dus­ta­jae­hdokkaal­ta vaa­dit­tu­ja kriteerejä.

Eero on ollut myös Tuusu­lan kun­nan­val­tu­us­tossa, ei vihrei­den vaan paikallisen nim­bylis­tan edus­ta­jana. Tuon lis­tan merkit­tävin aikaansaan­nos on, että se vas­tus­taa rak­en­tamista rauta­tien var­teen, kos­ka ”vain onnet­tomat ihmiset joutu­vat käyt­tämään työ­matkallaan junaa, emmekä me sel­l­aisia tänne halua”. Tämä ei ollut siis Eeron vaan hänen ryh­mä­toverin­sa kan­ta, mut­ta Ris­tiky­dön ase­manseudun rak­en­t­a­mi­nen seisoo yhä. Tieto on Ker­a­van neuvottelijoilta.

Eero on oman­laisen­sa nero, mut­ta poli­ti­ik­ka ei oikein ollut hänen laji­aan, ei ainakaan vihreis­sä. Hän kaipasi karis­maat­tisen liik­keen johta­jak­si. Kun ura ei tähän vihreis­sä auen­nut, hän jät­täy­tyi pois vuon­na 1995. Sit­tem­min hän on tehnyt eri­no­maista työtä Kiinas­sa ekokaupunki­a­jatuk­sen ympärillä.

Mei­dän välimme eivät olleet koskaan hyviä. Eero piti min­ua aivan liian vasem­mis­to­laise­na, kuten kaikkia ”yhteiskun­nal­lis­es­ti suun­tau­tunei­ta” vihreät. Minä taas en oikein osan­nut uskoa hänen autori­taariseen insinööriv­i­sioon­sa yhteiskun­nan jär­jestämis­es­tä.  Sosi­aalipoli­ti­ikas­sa Eero oli niin oikeal­la, ettei hän mah­du poli­it­tiselle kartalle.

Siir­to­laisu­ut­ta mihinkään suun­taan Eero on vas­tus­tanut aina. Ei (vain?) niistä syistä, joi­ta hom­mafoo­ru­mil­la esitetään, vaan ennen kaikkea, jot­ta kult­tuu­rit eivät sekoit­tuisi yhdek­si mössök­si, (kuten on tapah­tunut Lon­toos­sa ja New Yorkissa?)

Kaiken kaikki­aan Eero Palo­heimo oli vihreis­sä hyvin suuria ris­tiri­ito­ja aiheut­tanut henkilö. Nero, joka pyr­ki aivan vääri­in tehtäviin.

Lehdis­sä näytetään speku­loivan sil­lä, että minä eroan seu­raavak­si. Blo­gin luk­i­jat ovat var­maankin havain­neet, etten ole aivan kaikesta samaa mieltä vihreän eduskun­taryh­män kanssa, mut­ta en ole eroamassa.