Eero Paloheimo näyttää taas kerran jättäneen vihreät. Kovin uskollinen puolueen soturi hän ei ole ennekään ollut. Hän erosi Vihreästä liitosta ensimmäisen kerran jo joskus 1980-luvun lopulla ja perustu oman puolueen, linkolalaisen Vihreät rp:n josta hän kuitenkin palasi Vihreään liittoon, huomattuaan, etteivät suuret kansanjoukot seuranneet perässä.(Voi olla, että hän ei eronnut, vaan oli kahden puolueen jäsen, mutta kilpailevan puolueen perustaminen vastaa eroamista) Tuo Paloheimon puolue ylsi kuitenkin yhteen kansanedustajapaikkaan, kun Veltto Virtanen valittiin eduskuntaan. Veltto oli pyrkinyt myös Vihreän liiton ehdokkaaksi, mutta hänen ei katsottu täyttävän kansanedustajaehdokkaalta vaadittuja kriteerejä.
Eero on ollut myös Tuusulan kunnanvaltuustossa, ei vihreiden vaan paikallisen nimbylistan edustajana. Tuon listan merkittävin aikaansaannos on, että se vastustaa rakentamista rautatien varteen, koska ”vain onnettomat ihmiset joutuvat käyttämään työmatkallaan junaa, emmekä me sellaisia tänne halua”. Tämä ei ollut siis Eeron vaan hänen ryhmätoverinsa kanta, mutta Ristikydön asemanseudun rakentaminen seisoo yhä. Tieto on Keravan neuvottelijoilta.
Eero on omanlaisensa nero, mutta politiikka ei oikein ollut hänen lajiaan, ei ainakaan vihreissä. Hän kaipasi karismaattisen liikkeen johtajaksi. Kun ura ei tähän vihreissä auennut, hän jättäytyi pois vuonna 1995. Sittemmin hän on tehnyt erinomaista työtä Kiinassa ekokaupunkiajatuksen ympärillä.
Meidän välimme eivät olleet koskaan hyviä. Eero piti minua aivan liian vasemmistolaisena, kuten kaikkia ”yhteiskunnallisesti suuntautuneita” vihreät. Minä taas en oikein osannut uskoa hänen autoritaariseen insinöörivisioonsa yhteiskunnan järjestämisestä. Sosiaalipolitiikassa Eero oli niin oikealla, ettei hän mahdu poliittiselle kartalle.
Siirtolaisuutta mihinkään suuntaan Eero on vastustanut aina. Ei (vain?) niistä syistä, joita hommafoorumilla esitetään, vaan ennen kaikkea, jotta kulttuurit eivät sekoittuisi yhdeksi mössöksi, (kuten on tapahtunut Lontoossa ja New Yorkissa?)
Kaiken kaikkiaan Eero Paloheimo oli vihreissä hyvin suuria ristiriitoja aiheuttanut henkilö. Nero, joka pyrki aivan vääriin tehtäviin.
Lehdissä näytetään spekuloivan sillä, että minä eroan seuraavaksi. Blogin lukijat ovat varmaankin havainneet, etten ole aivan kaikesta samaa mieltä vihreän eduskuntaryhmän kanssa, mutta en ole eroamassa.
Paloheimo ei ole, eikä ole ollut, kovin hyvä henkilö yhteisiä asioita politikkona hoitamaan. Paloheimon kirjoja olen kuitenkin lukenut nautinnolla. Ei hän Linkolan veroinen sanankäyttäjä ole, mutta samaa pyrkimystä rohkeaan itsenäiseen ajatteluun on molemmissa. Noilla ajatuspoluillaan Paloheimo on tietenkin joutunut kovin kauas kaikkea-hyvää-kaikille-ja-erityisesti-kehitysmaille-ajattelusta. Luulisin, että Paloheimo on takavuosina ollut Vihreille tarpeellinen ekoänkyrä, mutta nykyinen hallituspuolue ei varmaankaan koe menettävänsä hänessä mitään. Se kertoo yhtä paljon tämän päivän Vihreistä kuin Paloheimosta.
Nähdäkseni Osmolla on tässä väärä käsitys Paloheimon keskeisistä suurten kansainvaellusten vastaisista argumenteista.
Oleellista Paloheimon kritiikissä on nimenomaan ollut ekologinen argumentti: siirtolaisuus kolmannesta maailmasta teollisuusmaihin on luonnolle haitallista. Tätä ei varmaankaan kukaan kiistä: useimmat vihreät vaan kohauttavat sille olkaansa. Tätä ekologista argumenttia ei ole käsitelty mainitsemallasi Hommaforumilla oikeastaan yhtään, lukuunottamatta ehkä erästä yksittäistä Linkola-keskusteluketjua.
Kulttuurien keinotekoisen sekoittamisen synnyttämästä harmaasta hötöstäkin on Paloheimo puhunut, mutta sen ei voi millään muotoa väittää olevan tässä suhteessa Paloheimon keskeinen argumentti.
Mielestäni Paloheimo on juurikin sellainen ”politiikko”, joiden puutteeseen Vihreä liitto on nyt uppoamassa. Vihreillä on nykyisin riveissään pelkästään nimenomaan POLIITIKKOJA. Heistä monet tuntuvat olevan mukana politiikan itsensä takia: politiikka on heille itsetarkoitus. He näkevät maailman jonkinlaisten politiikan lasien kautta, ja yhteys reaalimaailmaan on monelta kadonnut — jos sellaista koskaan olikaan.
Eero on aina ollut mies, joka ei vain puhu, vaan myös TEKEE. On erikoista, että Soininvaara saa väännettyä tämän jotenkin huonoksi ominaisuudeksi. Paloheimo on Soininvaaran mielestä huono politiikko, koska Paloheimo oli usein eri mieltä kuin vihreä valtavirta? Itse pidän moista suoraselkäisyyttä vain ja ainoastaan positiivisena ominaisuutena politiikassa toimittaessa.
Ympäristöaatteen ympärille kehittyneeltä poliittiselta liikkeeltä toivoisin itse nimenomaan TEKIJÖITÄ, eikä mitään poliittisia lässyttäjiä. Toisaalta Paloheimo taisikin olla viimeinen ”ekomohikaani” Vihreän liiton riveissä. Ei taida puolueesta enää montaa jäsentä löytyä, jotka nostaisivat luonnonsuojelun yksiselitteisesti polittiseksi ykkösasiakseen. Menneissä eurovaaleissa yksikään vihreiden ehdokas ei tehnyt näin.
Moni äänestäjä elää vielä illuusiossa, että Vihreät on jonkinlainen ympäristöpuolue, mutta silmät alkavat vähitellen avautua. Luonnonsuojelijat ja ympäristöväki ovat tällä hetkellä Suomessa täysin ilman poliittista kotia.
Vähintä, mitä Vihreiden tulisi tehdä, olisi vaihtaa puolueensa nimeä.
Joskus tuntuu, että Vihreät lähes tietoisesti pyrkivät karkottamaan miesäänestäjiä epäloogiseen argumentaatioon perustuvalla feminismillään ja ideologisella, realiteeteista vähät välittävällä suhtautumisellaan maahanmuuttoon. Ympäristöasioissakin vaikuttaisi olevan paljon sellaista, että pidetään väkisin kiinni tietyistä vanhoista linjauksista, vaikka uusi ja parempi tieto ei kyseisiä linjauksia enää tukisikaan. Lisäksi Vihreissä vallitseva voimakas konsensushenkisyys tiettyjen asioiden suhteen tekee tilaa Ville Niinistön kaltaisille fanaatikoille, jotka olisivat tarpeen vaatiessa valmiita vaikka repimään väärin äänestäneiden äänestyslipukkeet ja määräämään ”pahat” puolueet lailla mediapimentoon(kärjistys, jonka vankka pohja lepää taannoisessa Pressiklubissa).
Ehkä Paloheimon lähdöllä on jotain tekemistä edellä mainittujen asioiden kanssa ja ehkä se samalla kertoo jotain siitä, minkälaisten ihmisten puolue Vihreistä on tulossa. Harmi sinänsä, koska esim. itselleni Vihreät olisi muuten huomattavasti mieluisampi puolue kuin ainakaan mikään kolmesta suuresta.
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, minkälainen on Vihreitä äänestävien profiili tällä hetkellä? Muistaakseni pääkaupunkiseudulla Vihreillä on lähes 40% kannatus. Ymmärtääkseni Vihreiden äänestäjistä húomattava enemmistö on naisia. Voisiko näiden kahden seikan pohjalta olettaa, että pääkaupunkiseudulla asuvista naisista yli 50% äänestää Vihreitä?
Kirjoitin muutama päivä sitten toisen otsikon alla kommenttina, että:
”Yritykset leimata maahanmuuton kritiikki joksikin 1950-luvun yhdenmukaisuuskulttuurin suomalaisuuden haikailuksi ovat 10-20 vuotta ajastaan jäljessä.”
Mielessäni oli lähinnä kulttuuriantropologi Matti Sarmela, mutta totta tosiaan, olihan Paloheimokin näitä. Olivat enemmän äänessä 10-20 vuotta sitten.
Edes varsinaisesti rasistinen maahanmuuttokriittisyys ei tainnut koskaan suhtautua näin kielteisesti kansainväliseen kulttuurivaihtoon ainakaan valkoisen rodun sisällä. Sekin on jäänyt nyt marginaaliin.
Parlamentaariseen politiikkaan Paloheimo ei ehkä (?) ole aivan omiaan, mutta hyvin kiinnostuneena olen vuosien mittaan lukenut hänen kirjoituksiaan. ”Välit selviksi – ja joka suuntaan” (1991) oli aikoinaan avaava teos. Uudehko kirja ”Tämä on Afrikka” (2007) on myös hieno. Paloheimon nettisivuillakin on hyviä juttuja.
Lukuisia kirjoja olen Afrikasta lukenut, kansainvälisiä best-sellereita mukaan lukien, mutta ei ole Paloheimon kirjan voittanutta. Kirja on aivan mahtava ristiin rastiin kulkeva gonzo-journalistinen tilinteko mantereesta. Liki 70-vuotias mies matkaa ties missä syrjäseuduilla, keinoinaan ’ties miten’, tapaa ties keitä, syö ties mitä, välillä ollaan kaksin kerroin lattialla ja ruoka tulee ulos molemmista suunnista, ja kun luulee helpottaneen niin mitä vielä ja kuitenkin taas pian eteenpäin vaikka mikä olisi.
Ei olisi tuohon monesta puolet nuoremmastakaan.
Kuvaukset hänen tapaamistaan ihmisistä ovat usein havainnoiltaan syvällisiä ja lähes poikkeuksetta mielenkiintoisia. Paloheimo ei liiemmin siloittele sen enempää kohtaamaansa ulkoista kuin omaa sisäistäkään todellisuutta.
Tällainen rehellinen ajattelu ja tuntojen kuvaaminen on yhteiskunnallisessa keskustelussa nykyisin lähes uhanalaista. Vihreissä eritoten. Yhdessäkään toisessa puolueessa ei ole yhtä vahvaa painetta ajatella muotin mukaisesti oikeita ajatuksia ja arvoja.
Paloheimossa poikkeavaa nimenomaan on ollut lähes immuunius mielipiteiden ilmaisua ohjaamaan pyrkivälle ulkoiselle sosiaaliselle paineelle. Joten lopulta hän oli väistämättömästi yhteen sopimaton rationaalisuutta ja individualismia vihaavaan, poikkeuksellisen emotionaaliseen ja kollektivistiseen puolueeseen.
Vihreät kilpailevat vihreitä vastaan feministisyydessä, ylittäen lopulta itsensä, on aika osuvan ilkikurinen kuvaus puolueen nykytilasta.
Onko niin, että Paloheimo — ja Linkola — pitää arvioida taiteellisen vaikutelman perusteella? Realismia eli toteutuskelpoista visiotahan ei löydy mutta sen sijaan paljon kyynisyyttä ja hiukkasen ikään kuin lääkärin määräämää apokalyptista julistusta tyyliin: ”parantakaatte tapanne, te kurjat” …
Kyllä persut ovat aika kevein perustein ’omineet’ hänet heidän linjoilleen. Yhden asian perusteella, ja siinäkin vain ’lopputuloksen’ (?). Premissit ovat hänellä luultavasti aivan toiset.
Kannattaisin Osmo sinunkin ehdokkuuttasi (jota kerroit jossain kirjoituksessa harkinneesi). Mutta jos sen seurauksena on se, että sinulla ei olisi enää aikaa päivittää tätä blogia (ja olisihan se, kyllä kansanedustajan työ yleensä täyttää kalenterin), niin enpä tiedä (hankala kysymys). Tapa vaikuttaa se on tämäkin.
Öö, mitä tämä vihreiden paljon kammoksuttu yltiöfeministisyys oikeastaan on? En selvästi ole seurannut. Voisiko joku antaa esimerkkejä?
Kazakstan:
Yksi teki! Varta vasten kävin eurovaaleissa kaikki vihreiden ehdokkaat lävitse, ja päätin äänestää, jos löydän luonnon ykkössijalle laittaneen. Yksi oli, nuori mies, olen unohtanut nimen, ei saanut kuin pari sataa ääntä. Ehkä kostoksi luonnonsuojelusta erotettiin puolueesta.
Palomeimo ja Linkola osaavat sanoa, mikä on maapallon elämän kannalta oikein, mutta siihen se jää. Nämä profeetat eivät saa joukkoja mukaansa. Jotta viesti kantaa eteenpäin, siihen on saatava muita mukaan.
Paloheimo on näkijä ja kertoja, johtajaksi hänestä ei taida olla. Kuten ei Linkolastakaan. Liike tarvitsee edellä kulkijoita ja ohjaajia.
Paloheimon nimeen olen törmännyt edellisen kerran Turun Myllysillan uutisissa. Onko sillan suunnittelija tämä sama Paloheimo, josta tässä kirjoitetaan.
En tiedä Paloheimon luonnetta, mutta insinöörit ovat valitettavan usein putkiaivoja, jotka eivät ymmärrä diskuteerata vaan tapaavat ilmaista mielipiteensä järkähtämättömästi, jos ovat mielestään oikeassa. Ei välttämättä hyödyllinen ominaisuus demokraattisen valtion politiikassa.
Ehkei Paloheimo ole kyennyt argumentoimaan mielipiteitään parhaalla tavalla, mutta jos oletaan siirtolaisuuden olevan paras ratkaisu ongelmiin niin…
Koska Israel kuristaa palestiinalaisten elinmahdollisuudet hallitsemillaan alueilla olemattomiin, tulee edistää palestiinalaisten muuttoa pois alueilta jotka voidaan liittää Israeliin.
Koska Eu:n ja USA:n maataloustukiaisten ja vientitukien mahdollistama ruoan dumppaus sekä tuettu ryöstökalastus on tehnyt kannattamattomaksi paikallisen ruoantuotannon, tulee edistää afrikkalaisten työttömien siirtymistä Espanjaan poimimaan tomaatteja.
Koska Somaliassa on sisällissota tehnyt maasta helvetillisen paikan asua, on paras ratkaisu että mahdollisimman moni lähtee sieltä pois ettei sotaherrojen välienselvittely aiheuta turhaan viattomien ihmishenkien menetystä.
Ei kai tämäkään mikään ikiliikkuja voi olla? Oppositio opettaa tai ainakin herkistää puolueen kuuloaistia..
Kazakstan: ”Eero on aina ollut mies, joka ei vain puhu, vaan myös TEKEE.”
Mitäs hän on tehnyt? Ympäristön hyväksi? Itselle ei tule nyt muuta merkittävää mieleen kuin Turun Myllysillan lujuuslaskelmat.
Laajaa matkustelua kehitysmaissa on pidä vielä tekemisenä.
Kova teksti ei myöskään ole vielä tekemistä – sama pätee Linkolaan.
Se myllysillan etumerkkivirhe taisi mennä yhtiökumppanin piikkiin.
Vähän aiheen vierestä mutta ei paljon. Aina on sanottu, että vihreät eivät asemoidu oikeisto-vasemmisto -akselille. Tähän saakka tämä ei ole oikein avautunut vaaleissa. Ääripäinä ovat olleet oikeiston Kokoomus ja vasemmiston Vasemmistoliitto (ja Demarit) – ja muut ovat olleet siinä jossain välissä.
Nyt on aivan selkeästi nousemassa vaalitaistelun ääripäihin Perussuomalaiset ja Vihreät, ihan uudella akselilla. (Liberaali-konservatiivi? tai jotain vastaavaa, mutta tämä määritelmä on täysin riittämätön.) Tämä on merkki jostakin yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka nyt on mennyt viimein yhteiskunnassa läpi (’luokat’ ovat vielä olemassa – mutta tämän analysointi on isompi juttu).
Molemmat, sekä Perussuomalaiset ja Vihreät, ovat kai molemmat aika pitkälti suurkaupunkien puolueita (Mm. suuret nimet, Timo ja Tony, ovat aikoinaan saaneet äänensä Helsinngistä, Uudeltamaalta). SMP:n taitaa nykyisin olla SLP (Suomen Lähiöiden Puolue).
Elämme mielenkiintoisia aikoja. Vuosikymmenien puoluerakenne, kolme suurta ja sitten muut, saattaa olla murroksessa.
Yhdessäkään toisessa puolueessa ei ole yhtä vahvaa painetta ajatella muotin mukaisesti oikeita ajatuksia ja arvoja.
…mutta äänestää pitää muissa puolueissa kuitenkin puolueen johdon päättämien ajatuksien ja arvojen mukaisesti.
En olisi az sua uskonut noin romanttiseksi ja naiiviksi suomalaisten puolueiden suhteen. Ilmeisesti sinulla on niistä laajalti kokemusta, kun tällaista heittelet?
Jäähän ympäristöpuolueseemme sentään tekniikan tohtori Tarja Cronberg, jonka Mitsubishi Pajero kuluttaa 20 litraa sadalla ja CO2 päästöt ovat huikeat enemmän kuin kolmen perheauton eli 324 g/km sekä sähkötekniikan lisensiaatti Satu Hassi, jonka hehkuttama energiansäästölamppu on ympäristöpommi ja pari muuta, joista toisella on eduskunnan taksilla ajelun ennätys ja toinen viettää enemmän aikaansa taivaalla lentokoneessa kuin maan pinnalla:)
J:
Öö, mitä tämä vihreiden paljon kammoksuttu yltiöfeministisyys oikeastaan on? En selvästi ole seurannut. Voisiko joku antaa esimerkkejä?
Tuosta voit lukea itse.
http://www.vihreatnaiset.fi/wp-content/uploads/syojatar_2_09_arkisto.pdf
Koko läpyskä perustuu siihen perustelemattomaan premissiin, että naiset ovat yhteiskunnallisesti sorretussa asemassa. Lisäksi Vihreiden naisten tavoitteena on järjettömästi lopputulosten tasa-arvo mahdollisuuksien tasa-arvon sijaan. Yksilöiden välisiä ja sukupuolten välisiä keskimääräisiä preferenssieroja ei haluta huomioida millään tavalla. Tätä lopputulosten tasa-arvoa he yrittävät sitten toteuttaa erinäisillä syrjivillä kiintiöhankkeilla yms.
Esim.
”vihreät naiset vaatii, että tasa-arvolain
kiintiöpykälän henkeä sovelletaan myös
kunnanhallitusten, valtuustojen ja lautakuntien
puheenjohtajuuksiin”
”vihreät naiset vaatii, että
myös Suomi esittää EU-komissaariksi sekä naisettä
miesehdokasta”
”vihreät naiset kannustaa naisia hakeutumaan
ay-tehtäviin. Vihreät Naiset vaatii sekä
työntekijä- että työnantajajärjestöjä varmistamaan
naisten osuuden myös johtotehtävissä
esimerkiksi kiintiöiden kautta”
”vihreät naiset vaatii sukupuolikiintiöitä
valtion omistamien yhtiöiden hallituksiin”
Joitain järkeviäkin ehdotuksia sieltä löytyy, mutta yleisesti tunnutaan ajavan puhtaasti naisten etua ja polkemaan miesten oikeuksia yhdenvertaiseen kohteluun.
Kokonaisuudessaan Vihreiden naisten feminismissä on kyse mahdollisuuksien epätasa-arvoa kannattavasta ideologiasta ja irrationaalisesta lopputulosten tasaiseen jakautumiseen tähtäävästä syrjintäpolitiikasta. Ihmisten preferensseillä tai panostuksella ei Vihreiden naisten mielestä ole merkitystä.
Myllysillasta. ”Sillan suunnitteli Insinööritoimisto Eero Paloheimo ja Matti Ollila, jossa suunnittelusta vastasi Ollila.” (ks. Wiki)
Turun Aurajoen pohja on savea:
Amatööritulkinta: runsaat jäät laittivat perustukset sivuttaisliikkeeseen.
Sivusuuntaan ei ollut savessa mitään vastaan, ks. piirustukset:
http://www.turku.fi/Public/download.aspx?ID=102532&GUID=%7B32F99BDF-2628-49C6-939A-0ECC758E1477%7D
Kyllä sillan kantavuuslaskelmissa oli virhe. räässä matriisissa oli yhdellä kertoimella väärä etumerkki.
Enpä ole asiaa ennen tuolta kannalta miettinyt mutta äkkiseltään vaikuttaa että on tossa jotain perää. Kokoomuksessa Rydman nuoriso vetää ihan omaan linjaa ja viimeksi tänään Korhola haistatti Stubb-Kataiselle pakkoruotsilla. Vapaavuori kyykyttää ideaparkkiporvareita niin että Osmokin taputtaa ja oli niillä joku mamutkyykkyyn hörhökin ääniharavayrityksenä.
SDP:hen mahtuu maassamaantavalla-Urpilainen, opetelkaauimaan-Alho ja vielä oikeistolaisin pääministeri aikoihin. Keskustassa Väyrynen on tehnyt aina ihan mitä huvittaa muusta puoluejohdosta vähääkään välittämättä.
Mutta vihreiltä ruotsin kielikysymyskin meni johdon rautaisella otteella, kokouksen jälkeen julkilausema, soraääniä ei kuulunut ennen eikä jälkeen. Vanhanen oli väärässä puolueessa, tarjolla kun olis ollut sellainenkin jossa keskeneräisistä asioista ei todellakaan puhuta.
J:
Öö, mitä tämä vihreiden paljon kammoksuttu yltiöfeministisyys oikeastaan on?
vihreät kirjoittivat vihreästä feminismistä aikoinaan:
Minä kannatan koko sydämestäni vihreän feminismin alle laitettuja asioita, mutta valitettavasti feminismi on latautunut sana. Se oli varmaankin keksijöidensä mielestä hauska iskulause mutta moni saa siitä väärän kuvan ja siksi se oli mielestäni typerä.
Valitettavasti määrittelemällä nuo hienot tavoitteet feminismiksi vihreät antoivat pesäpallomailat käteen kaikkille jotka haluavat ymmärtää feminismin kuten se hikipediassa määritellään ja luvan lyödä vihreitä.
Hikipedia:
Aika osuvia näkemyksiä Paloheimosta näyttää tuleen useitakin.
Tämä kulttuurien sekoittuminen oli minusta Eeron tiedotteessa yllättävän keskeisellä sijalla, vaikka en usko että se on hänen mielestä likimainkaan maapallon keskeisimpiä ongelmia. Ei kai muuttoliike voi koskaan ”tehosekoittaa” kulttuureja sillä voimalla, millä Coca-Cola ja Jeesus ovat sitä tehneet.
Paloheimolla ja Linkolalla on aina ollut hyvin terävä ja realistinen käsitys maapallon ekologisesta tilasta. Heidän tarjoamia yhteiskunnallisia näkemyksiä on vain ollut vihreissäkin melko mahdotonta hyväksyä. Kun tilalle ei ole oikeasti ole ollut tarjota mitään muutakaan ratkaisua, on vihreiden ollut pakko luopua myös todellisuuden hahmottamisesta sellaisena kuin se oikeasti on.
Tämä neuvottomuus ongelmien edessä on saanut vihreät unohtamaan olennaisen, ja keskittymään pikkuasioiden kanssa nyhräämiseen. Enää ei ole edes tavoitteena oikeiden suurten ongelmien ratkominen, vaan ainoastaan pyrkiä aavistuksen hitaampaan maapallon tuhoamiseen, mikäli se ei vaaranna talouskasvua.
Paloheimon lähtö ei ole suuri menetys puolueelle, mutta se on suuri menetys niille asioille, joita vihreän puolueen pitäisi ajaa.
Päivi,
Ajattelun vapaus ja puoluekuri ovat kaksi eri asiaa. Edustuksellinen demokratia hallitusohjelmineen ei voisi toimia ilman jälkimmäistä.
Vihreillä on nimenomaan vahva sosiaalinen paine ajatella oikein. On oltava tiettyä / tietyn suuntaista mieltä ydinvoimasta, maahanmuutosta, sukupuolikysymyksistä, tuulivoimasta, kehitysavusta, yhteiskuntasuunnittelusta, ympäristöveroista…
Jos on eriävää mieltä, niin ei ole vain väärässä, vaan vielä painotetummin moraalisesti ja inhimillisesti epäilyttävä ja epämiellyttävä yksilö.
Nyt toteat ehkä vastaan, että onhan Kepullakin aluepolitiikkansa, RKP:lla kielikysymys jne.
Mutta nämä ovat kategorisesti eri tason kysymyksiä. Keskustan poliittinen olemassaolon perusta lähtee aluepolitiikasta. Sen kyseenalaistaminen olisi koko puolueen olemassaolon mielekkyyden kyseenalaistamista. Mitä kyseenalaistaja silloin tekisi puolueessa? Samoin RKP:n ja kielikysymyksen kohdalla, Kristillisdemokraattien ja kristinuskon. Nämä ovat fundamentaaleja kysymyksiä.
Vihreillä tämä sosiaalinen paine kohdistuu alemman tason kategorioihin. Juuri sille tasolle, millä ajattelun vapauden tulisi ilmetä! Ei ydinvoiman kannattaminen / vastustaminen ole itsessään ympäristöystävällisyyttä, vaan sille alisteinen asiapohjainen (kontra arvopohjainen!) kysymys. Ei avoimien ovien politiikka humanitaarisessa maahanmuutossa, minkä johdosta Paloheimo puolueesta sanoo eronneensa, ole yhtä kuin humaaniset, solidaariset tms. arvot, vaan alemman asiatason keskustelun kysymys.
Tämän eron ymmärtäminen on tärkeää. On toki selvää, ettei se ole selvä ero vaan osin poikkileikkaava, mutta silti keskeisen tärkeä. Keskustaan verrattaessa voitaisiin todeta, että on lähtökohta, että ehdokas sitoutuu vahvaan aluepolitikkaan, mutta tämän jälkeen on mielipiteiden kirjoa siitä, kuinka tätä aluepolitiikkaa toteuttaa.
Juuri keskustelu ja mielipiteiden kirjo on vihreissä hyvin kapea. Ehdokkaiden ohjelmat ovat hyvin pitkälle kuin kopioita toisistaan, vaalikoneiden vastaukset hyvin yhteneviä, rajoja ei rikota. Seurasin yksityiskohdittain vihreiden poliittisen ohjelman puoluekokousväeltä saamaa palautetta. Kukaan ei haastanut asiatason kysymyksiä, jotka olisi etukäteen voinut nimetä tabu-aiheiksi. Ei yksikään. (Ellei lasketa lestadiolaista yhden miehen show:ta) Nimettömien kyselyiden perusteella n. 20% vihreistä kannattaa ydinvoimaa, mutta ehdokkaista ei kukaan ei koskaan. Ei edes puolueen sisäisessä debatissa poliittisesta ohjelmasta.
On erittäin perustellut syyt uskoa, että moni siksi valehtelee sosiaalisesta paineesta johtuen. On helppo nähdä miksi. Vertaa esimerkiksi siihen, kuinka puoluejohdon taholta todetaan, ettei vihreiden listoille tulla hyväksymään ehdokkaita joilla on maahanmuuttokriittisiä näkemyksiä.
Osmo on yksi vapaimmin itseään ilmaisevia vihreitä, mutta silti tämän sosiaalisen paineen vaikutus on tästäkin blogista selvästi luettavissa. Ei ole suorapuheista kantaa ydinvoimaan, ei suorapuheista kantaa humanitaariseen maahanmuuttoon, eikä taida olla satojen blogikirjoitusten joukosta yhtäkään, joka olisi käsitellyt puolueen äänestäjäpohjan kannalta ylivoimaisesti tärkeintä kysymystä, eli feminismiä.
En toki voi kuin epäillä syitä tälle, ehkei ole selvää kantaa ydinvoimaan vaikka en kyllä ymmärrä mikä vaihtoehto viime kädessä jää rakentamisen ja rakentamattomuuden väliin, ehkä Osmo ei tiedä haluaako pääkaupunkiseudulle kymmeniätuhansia somaleita/irakilaisia/afgaaneja/tms. vai ei, ehkä sukupuolikysymykset eivät häntä poliittisena aiheena kiinnosta, eikä siksi kirjoituksia ole lainkaan. En voi tietää, mutta poliittisina tarkkailijoina me kaikki teemme olettamuksia, arvioita, johtopäätöksiä.
Kun Osmo kirjoitti Lankaan täysin perustellun kirjoituksensa, ja vieläpä hyvin maltillisen ja sovittelevan, nimenomaan tästä mielipiteiden yksimielisyydestä, niin saman tien ilmestyi Ville Niinistö piikittelemään sen suuntaisesti, että onko väärää mieltä jos ei ole Osmon kanssa samaa mieltä.
Epäilisin klassisista projisointia. Paljon todennäköisempää on olettaa, ettei Ville Niinistön ja muiden uuden sukupolven hengenheimolaisten kanssa saa olla eri mieltä. Osmonkin vapaus sanoa on uskoakseni paljolti vanhojen meriittien perua. Uutena jäsenenä voisivat ovet olla tiukasti lukossa, ellei löytyisi tahtoa alistua sosiaaliselle paineelle.
Asiatason keskusteluun tabu-aiheista ei haluta suostua edes ulkopuolisten tahojen kanssa. Siis argumentti -> esitetyn argumentin huomioiva vasta-argumentti -> jne.
Vaan päinvastoin esitetty argumentti nimenomaan asiatasolla sivuutetaan, ja siihen vastataan retorisin keinoin, usein moralisoiden, jotka juontuvat siltä emotionaaliselta tasolta, jolla tämä ymmärryksen ja tiedon sosialisoituminen määräävästi sijaitsee.
Tätä on vihreä puolue ja vihreä politiikka vuonna 2010. Onko mikään ihme, jos rationaaliset ihmiset jättävät puolueen, eivät siihen liity ja sitä vähenevästi äänestävät.
Riccado, politiikassa vastaparit menestyvät, esimerkiksi demarit voitti yhdet vaalit tekemällä yksityistämisestä keskeisen kysymyksen ja asemoimalla itsensä sen vastustajiksi. Yleensä nämä jännitteet on suomalaisessa politiikassa vähän keinotekoisia, mutta Persut kieltämättä osaa puhua niin outoja että todellisuuspohjaakin vaihteeksi on.
Rogue, tasa-arvolla ymmärretään myös lopputuloksen tasa-arvoa. Esimerkisi tuloerot, terveyserot, syrjäytyminen, ja sukupuolten välinen tasaero. Tietenkin näitä kaikkia voi pitää hyväksyttävinä sillä perusteella että kaikilla on ollut samat mahdollisuudet, mutta ei tuota mieltä ihan oikeasti ole juuri kukaan. Esimerkiksi ei olisi hyväksyttävää että varallisuudesta 99% on 1% väestöstä, tai että 200 kansanedustajasta 199 on samalta RUKin vuosikurssilta, vaikka tämä tilanne olisi seurausta täydellisestä mahdollisuuksien tasa-arvosta. Eli kysymys on rajanvedosta. En pidä kiintiöitä tarpeellisina tai hyvänä ratkaisuna, mutta en minä myöskään osaa pitää niitä ajavia kauheina roistoina tai jotenkin muuten kajahteneina.
Katsoin eilen Ajankohtaista Kakkosta jossa Anni Sinnemäki pärjäsi hyvin Timo Soinille. Tulkitsen pistevoitoksi. Soini oli tosin aika vaisu tai sitten herrasmies (pun intended) koska ei keskeyttänyt silloinkaan kun se peliminuuteilla määriteltynä olisi ollut oikeutettua.
Asiaan:
Ei vihreiden yksittäisissä kannanotoissa kai sen suurempaa irrationaalisuutta ole. Ainakin itse jaan niistä monet (useimmat?) mikä nyt ei tietenkään todista mitään:/
Mutta vihreiden detaljitason söpöilyistä ei kasva paradigmaa. Joskus ne ovat jopa keskenään ristiriidassa, mutta usein vaan inkkareita ihan eri kanooteissa.
Jaa että vihreiden paradigma – tai sanotaan vaatimattomammin: yhteinen nimittäjä – on se ympäristönsuojelu?
az jo kommentoi sitä, miten vihreät eroavat muista Yhden Ison Agendan puolueista. En aina täällä jaa hänen ajatuksiaan, mutta siinä oli osumia.
Luonnon suurin uhka on väestönkasvu ja länsimainen kuluttava elintaso. Aidon vihreän puolueen tulisi ajaa kaikin tavoin ihmiskunnan väkiluvun vähentämistä ja länsimaisen energiankulutuksen vähentämistä.
Ja vaikka unohdettaisiin Linkolan visiot, Ruotsin kaltainen voimakas maahanmuutto sopii silti tuohon huonosti. Tietääkseni paras tapa vähentää kehitysmaiden syntyvyyttä on parantaa kehitysmaiden koulutustasoa. Erityisesti naisten koulutustasoa. Suomi on koulutuksen kärkimaita. Jos halutaan parantaa maailmaa, tulisi Suomen keskittyä täydellä voimalla kehitysmaiden naisten koulutukseen. Siellä kehitysmaissa.
Sensijaan ”liberaalit” Vihreät tuntuvat pitävän tärkeämpänä pakkoruotsin säilyttämistä, turkistarhauksen kieltämistä sekä sensuuria ja sananvapauksien rajoittamista (Brax,Rastimo). Ja ahkerasti huudellaan myös rasisti-sanaa uskaltamatta ottaa asiaan kantaa muuten kuin omilla ideologisilla fraaseilla.
Olen äänestänyt vihreitä lähes koko elämäni. Sinnemäen aikana jotain on kuitenkin tapahtunut,
olen huomannut enimmäkseen vastustavani puoluetta. Ymmärrän hyvin miksi rivit rakoilevat.
Osmo tunnusti tuossa aikaisemmassa aiheessa Suomen todellisen ongelman: Meidän veronmaksajamäärä ei kasva vaan supistuu.
Eli meillä ei ole työvoimapulaa vaan veronmaksjapula, kuten Osmokin vihdoin tunnustaa.
Eli nykyiselle maahanmuuttopolitiikka- keskutelulla ei ole mitään reaalipohjaa, kun keskustelua on käyty työvoimapula- näkökulmasta.
Niin Vihreiden kuin Kokoomuksen, Kepun SDP:n etc maahanmuuttopolitiikka on täydellistä huuhaata.
Maahanmuuttopolitiikassa pitäisi nähdä ne todelliset ongelmat VEROTULOJEN näkökulmasta :
1.Suurin ongelma ovat maassa olevat 50000-70000 rekisteröimätöntä työntekijää. He eivät maksa veroja ja sosiaaliturvamaksuja Suomeen, mutta tuskinpa he maksavat niitä mihinkään muuhunkaan
maahan.
Tämä on EU-tason ongelma sillä heitä on joka maassa, heidän lukumääränsä on varmaan miljoonia ellei suurempikin.
Tämä johtuu siitä, että ei ole EU-tasoista veronkantoa eikä väestörekisteriä eikä viranomaisyhteistyötä, jolla voidaan varmistaa , että verot maksetaan edes johonkin maahan.
Sama veropohjan rapautuminen vaivaa kaikkia EU-maita.
2. Maahanmuuttajat ovat kouluttamattomia ja suuriperheisiäkin ennemmin tai myöhemmin.
Heidän palkkansa on niin pieni, että sitä ei voi nettoverottaa. Näiden työttömyys on 2-3 kertainen hyvinäkin aikoina, joten he ovat verovarojen kuluttajia, eivät niiden lisääjiä.
Lisäksi he polkevat palkkatasoa ja siten verotulojen kertymistä.
Eli verotulojen lisäämisen näkökulmasta nykyinen maahanmuuttopolitiikka on täydellsitä huuhaata erityisesti Vihreiden politiikka.
Nykyiset maahanmuuttajat kuluttavat enemmän kuin tuottavat verotuloja .
En yhtään ihmettele jos Paloheimon kaltainen jättää Vihreät, hän osa käyttää sentään nelilaskinta.
Meillä on nykyään vallassa eliitti, jolla ei ole minkäänlaista reaalijärkeä päässä.
az: juu, mutta olen itse sen verran kyyninen äänestäjä, että minulle on aivan sama, mitä yksittäiset ehdokkaat esittelevät omissa blogeissaan mielipiteinään, jos ja kun he kuitenkin loppupeleissä äänestävät puolueen linjan mukaan (tai pelkurin ratkaisuna jättävät saapumatta äänestykseen).
Kannattaako Vihreiden vaikuttaa mielipiteisiin vai pyrkiä kumoamaan nykyistä yhteiskuntajärjestystä? Suomessa valittiin nähdäkseni oikein ja Vihreiden kannatus on aika korkea. Paloheimo ja Linkola hävisivät.
Feminismi taas on ikään kuin aikamme stalinismia, ja myös lähellä Linkolan ja Paloheimon radikalismia. Feminismiin hirttäytyminen oli virhe, josta Vihreät maksavat vielä vuosia.
Tai oikeastaan stalinismiin vertaaminen ei toimi, koska äärivasemmisto sentään retorisella tasolla puolusti vähäväkisiä. Feministien tarkoitus sen sijaan on tehdä parempiosaisista vielä hiukan parempiosaisia.
Kyse ei ole salaliitosta vaan siitä, että feministisillä argumenteilla poliittista pääomaa hankkivan on valtaa saatuaan lunastettava lupauksensa. Sinnemäki ei tietääkseni ole erityisen feministi, mutta kuitenkin sen verran, että lähempänä ministerin sydäntä näyttäisi olevan naisyrittäjien lomat kuin vaikkapa nuorten miesten syrjäytyminen. Siis nimenomaan naisyrittäjien, ei pienyrittäjien lomat. Brax on ministerinä lunastanut lupauksensa feministeille valehtelemalla ponnekkaasti, että läheissuhdeväkivalta on pääasiassa naisiin kohdistuva ongelma. Ja mitä sekin tarkoitti, kun Vihreät nimenomaisesti ilmoitti kannattavansa miesten asevelvollisuutta yleisen asevelvollisuuden sijaan?
Vihreistä on tullut nuorten naisten puolue.
Vihreät naiset ry nauttivat runsaita tukia eivätkä salli miehiä jäsenikseen. Puolueen asiat ovat kuulemma tasa-arvoisella tolalla, kun pääosa johtajista on naisia. Nuorten miesten ei Kasvin mukaan kannata ryhtyä aktiiveiksi, koska naiset ajavat ohi.
Feminismi tuppaa tätä nykyä saastuttamaan kaiken, mihin se koskee Esimerkiksi feministinen Amnesty ajaa täysin vastoin alkuperäistä agendaansa lisää ja kovempia tuomioita!
Feministiseksi julistautunut Vihreät ei ole poikkeus. Suvaitsevaiseksi syntynyt puolue viljelee puolueista eniten rasististyyppistä retoriikkaa. Feminismin innoittamana. Minulle viimeinen tippa oli Vihreän langan kuusisivuinen juttu, jossa kehuttiin hyvä sisar -hengessä muun muassa Anne Moilasta, siis tätä ammutaan poliittiset vastustajat -tyyppiä.
Ymmärrän kyllä, että Vihreät ovat paljon muutakin kuin feminatseja. Ehkä jossain suuremmassa suunnitelmassa minun kannattaisi kannattaa Vihreitä feministimeiningistä huolimatta. Luulen kuitenkin olevani aika perusäänestäjä siinä mielessä, että en pysty arvostamaan sisältöä, kun pintaa en ilkeä koskea.
Seuraavaksi vihreiden pitää ottaa etäisyyttä feministeihin. ottakoon sitten tilalle mieluummin vaikkapa Paloheimon ja Linkolan, jos jotain raflaavaa radikalismia on liikkeen dynamiikan vuoksi kannatettava.
Az:in huomiot tuossa ylempänä ovat varsin osuvia. Pitkälti samoista syistä en tule enää äänestämään nykyisiä vihreitä, ja propagoin tutuillekin että selvittäisivät nämä asiat itselleen.
Nykyisellään näen vihreitä äänestävät, ympäristön tilasta huolestuneet lähinnä hyvää omaatuntoa ostavina pää pensaassa elävinä, ja pahimmillaan luonnonsuojelun suoranaisina vihollisina kun keinot valitaan ideologian eikä tarkoituksenmukaisuuden perusteella.
Katsotaan sitten uudelleen kun puolueessa hyväksytään avoin keskustelu tavoitteista ja keinoista.
Päivi Pasi:
No jaa, suomalaisessa systeemissä kuitenkin äänestäjät laittavat myös puolueen sisäiset ehdokkaat (puolueen määrittämissä rajoissa, toki) paremmuusjärjestykseen. Järjestyksellä on epäilemättä myös vaikutusta puolueen linjauksiin, koska puolueet luultavasti haluavat puoltaa näkökantoja, joita moni äänestäjä kannattaa, ja toisaalta suosittuja poliitikkoja ei haluta ajaa marginaaliin (toisiin puolueisiin tai puolueen ulkopuolelle).
Siinä olen toki samaa mieltä, että puoluekannalla sinällään on Suomessa suurempi merkitys: esim. Eduskuntavaali on meillä luonteeltaan lähinnä puoluevaali yhdestettynä puolueen kannattajien sisäiseen gallup-äänestykseen.
Kari
Kutoja:
”Minä kannatan koko sydämestäni vihreän feminismin alle laitettuja asioita”
Eli kannatat kiintiöitä lähes kaikkiin valtiollisiin hallintoelimiin sekä pörssiyhtiöiden hallituksiin? Millä perusteella? Kannatatko myös sitä, että lähes kaikki tasa-arvopolitiikkaan suunnatut rahat käytetään naisten perustelemattomasti oletetun sorretun aseman parantamiseen?
tpyyluoma:
”tasa-arvolla ymmärretään myös lopputuloksen tasa-arvoa. Esimerkisi tuloerot, terveyserot, syrjäytyminen”
Syrjäytmisen tai terveyserojen tasoittamista feministit eivät ole olleet millään tavalla halukkaita ajamaan, koska niiden suhteen naisilla menee huomattavasti miehiä paremmin. Sen sijaan miesten ja naisten välisestä vuosiansioiden erosta jaksetaan valittaa loputtomiin, vaikka ero jselittyy lähes kokonaan tehtyjen työtuntien, ylitöiden yms. määrällä sekä eri töissä työskentelyllä. Miksi sellaista tuloeroa pitäisi tasoittaa, joka johtuu ihmisten omista preferensseistä ja valinnoista? Jos taas väitetään, että ero ei johdu preferensseistä ja valinnoista, pitäisikö tämä osoittaa jollain tavalla ennen kuin ruvetaan vaatimaan kiintiöitä yms. ?
Vihreät naiset ovat vaatineet myös kiintiöitä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Mihin tämä perustuu? Ovatko he edes vaivautuneet tutkimaan, minkä verran päteviä naisia on ollut hakijoina/ehdolla kyseisiin tehtäviin suhteessa miesehdokkaiden määrään? Olisi myös mielenkiintoista tietää, kuinka suuri osa pörssiyrityksistä on naisten perustamia.
Kiintiöiden käyttäminen voisi olla jossain määrin perusteltua sellaisissa tilanteissa, joissa olisi osoitettu, että jonkin ryhmän selkeä aliedustus johtuu nimenomaan syrjinnästä JA/TAI olisi osoitettu, että kiintiöpolitiikan käyttö kasvattaa kokonaishyötyä. Kumpikaan näistä ehdoista ei päde esim. vaatimuksessa naiskiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Naisten aliedustuksen ei ole osoitettu johtuvan syrjinnästä. Lisäksi on syytä olettaa, että kiintiöt johtaisivat hallitusten jäsenten pätevyystason laskuun. Syntyisi tilanteita, joissa hallitukseen olisi pakko valita pätevyydestä riippumatta nainen, vaikka naisehdokkaita olisi yksi ja miesehdokkaita 20. On myös syytä olettaa, että hallitukseen haluavien subjektiivisesti kokema hyöty laskisi epäoikeudenmukaisen valintamenettelyn seurauksena.
Feminismin ongelmana on sen kapea tasa-arvon määrittely. Tämän määrittelyn mukaan kaikki sellaiset lopputulosten jakaumat, jotka feministit näkevät naisten kannalta epäsuotuisina, johtuvat syrjinnästä. Toisaalta ne lopputulosten jakaumat, joissa miehillä menee heikommin, johtuvat feministien mukaan yleensä miehistä itsestään. Tällä perusteella feministit sitten toteavat, että kaikki resurssit tulee kohdentaa niiden lopputulosjakaumien väkinäiseen muuttamiseen, joissa he katsovat naisilla menevän heikommin. Yksilöiden preferenssit nähdään myös täysin epäoleellisina eikä niihin oikeastaan edes oteta mitään kantaa. Se, että naiset panostavat lastenhoitoon miehiä enemmän, johtuu feministien mukaan yhteiskunnan sortorakenteista eikä siitä, että naiset preferoisivat lastenhoitoa miehiä enemmän. Miesten suurempi panostus työelämään taas ei voi johtua preferenssieroista, vaan taas niistä sortorakenteista jne.jne.
Jukka Siren:
”Katsoin eilen Ajankohtaista Kakkosta jossa Anni Sinnemäki pärjäsi hyvin Timo Soinille. Tulkitsen pistevoitoksi. Soini oli tosin aika vaisu tai sitten herrasmies (pun intended) koska ei keskeyttänyt silloinkaan kun se peliminuuteilla määriteltynä olisi ollut oikeutettua”
Soini taitaa olla omimmillaan keskusteluissa, joissa osanottajia on paljon eikä asioihin mennä pintaa syvemmälle. Silloin hän pääsee loistamaan kansaan vetoavilla iskulauseillaan. Kun mennään yhtään syvemmälle, karataan pois Soinin mukavuusalueelta. Sellainen fiilis jäi eilisestä väittelystä. Ei niin, että siinä nyt erityisen syvälle olisi menty, mutta syvemmälle kuitenkin kuin 10 hengen paneeleissa.
Sinnemäki vaikuttaa edustavan Vihreiden naisten fiksumpaa päätä. Hän puolustaa rationaalisesti omaksumiaan näkemyksiä, eikä keskity jauhamaan perustelemattomia mantroja tai leimaamaan vastapuolta rasismisyytöksillä tms.
Teenpä vielä eron Linkolan ja Paloheimon välille sikäli kuin jotain ymmärrän.
Linkola on törppö. Hyvä kirjoittaja mutta törppö. Linkolalle ihmiset ovat talitiaisia, jotka geeniensä ohjaaminen sokeasti totuttava itsekkäitä viettejään. Talitiaisen ja ihmisen ero Linkolan mukaan on oleellisilta osin se, että ihminen voi tuhota maapallon elämän. Tai siis väistämättä tuhoaa. Siksi pitäisi perustaa fasistinen hallinto, joka tappaa tappamisesta päästyään. Näinhän se loogisesti menee, kun talitiaisesta lähtee. Ja pitää biodiversiteettiä tärkeämpänä kuin ihmistä ja evoluutiota.
Paloheimolla on realistisempi näkemys (tosin luin Paloheimon kirjoja viimeksi jotain kymmenen vuotta sitten). Insinööri kun on, Paloheimo uskoo tekniikkaan. Niin uskon minäkin vaikka olen humanisti. Tekniikan avulla ihmiskunta nousee järjettömän evoluution yläpuolelle.
Tekniikan kehitys on kuitenkin vain yksi näkyvä osa tärkeämmästä trendistä, joka kumpuaa informaatiovallankumouksesta. Tiedämme kiihtyvällä vauhdilla kaikesta, mistä tietää voi. Tunnemme maailmankaikkeuden lainalaisuudet yhä paremmin ja pystymme siksi niitä hallitsemaan.
Ihmisen ajattelu ei vain pysy perässä. Siis se osa ajattelua, joka ei perustu lainalaisuuksiin. Kulttuuriksi sitä kai on tapana kutsua. Tästä Paloheimo kantoi muistaakseni huolta.
Siksi ihmisiä pitää herätellä. Pitää potkia persuksille ja kovaa, jotta konsumeristi ja hyvinvointilötkö meissä näkee maailman järkevämmin. Olen samaa mieltä.
Ehkä Paloheimon ero olikin potku.
Ei ollut. En saisi kieliä, mitä vihreiden suljetuilla keskustelupalstoilla on asiasta sanottu, muutta Paloheimon ero tuli täydellisenä yllätyksenä vihreiden keskeisille vaikuttajille. Useimmat nimittäin luulivat, että Paloheimo on eronnut ajat sitten.
Täällä ihmetellääm että miksei poliitikot kerro suoraan mitä mieltä ovat maahanmuutosta tai ydinvoimasta. Tämä johtuu siitä että politiikot eivät ole ihan tyhmiä, poikkeuksiakin toki on.
Oletetaan Herra Vihreä jolla on semmoinen suht yleinen ja ihan järkevä kanta ydinvoimaan että se on huono juttu, mutta jos sillä korvataan fossiilisia niin vähemmän huono kuin vaihtoehdot. Eli hän on valmis hyväksymään ydinvoiman lisärakentamisen ympäristöhaitat jos sillä saavutetaan vastaavasti muita ympäristöhyötyjä, eli ehdollinen ei tai kyllä tilanteesta riippuen… Toimittaja katkaisee viimeistään kohdassa fossiilisia, ja kysyy että kannatatko vai ei? Kolumnisti syyttää häilyvästä ydinvoimalinjasta ja selittelystä. Blogisfääri herjaa takinkääntäjäksi. Vaalikoneessa kysytään että montako ydinvoimalaa Suomeen tulisi rakentaa.
Joten Herra Vihreä pitää turpansa kiinni.
Herra Punainen on sitä mieltä että Suomeen tarvitaan väestön ikääntymisestä johtuen lisää työikäistä väkeä myös ulkomailta, eli enemmän työperäistä ja vähemmän humanitaarista maahanmuuttoa, tosin tämän ohella pitää myös saada suurempi osuus työikäisistä kantasuomalaisista töihin, lisäksi työsuhteita tulee valvoa, ja jotenkin pitäisi saada liitot mukaan. Yritysten pitäisi myös panostaa henkilöstöjohtamiseen jota erikielinen työvoima vaatii. Ja niin edelleen.
Toinen iltapäivälehti raportoi että Herra Punainen on sydämmetön rasisti joka vastustaa pakolaisia, toinen taas että Herra Punainen haluaa ulkomaalaista työvoimaa polkemaan palkat. Hommaforumilla Herra Punainen nimetään Punamokuttajiksi joka haluaa somalista työkielen terveyskeskuksiin. Sähköpostiin sataa viestejä nimimerkillä Entinen äänestäjä enemmän kuin on koskaan ollut äänestäjiä siitä että hän luuli että Herra Punainen on hyvä ihminen, mutta onkin rasisti, ja toisaalta tuollainen viherfeminatsismi on juuri se syy miksi Punainen puolue on kriisissa ja länsimaat perikadossa kun kaikki viedään Kiinaan.
Joten Herra Punainanen pitää turpansa kiinni.
Herra Multa on sitä mieltä että nykyinen aluetukijärjestelmä passivoi, pitäisi tehdä syrjäseuduilla esimerkiksi yhteyksiä parantavia kertainvestointeja ja tiivistää kyliä. Maaseudun Tulevaisuus opastaa Herra Multaa että kyllä sitä nyt pitää saada asua viiden kilometrin päästä naapurista, ja muutenkin kaavoitus on protofasismia. Vinkuma-aavan Uutiset kysyy että pitääkö kaikkien muuttaa Helsinkiin, kun sinne vietiin jo Oopperakin. Nimerkki Köyhän kansan puolesta lähestyy että kun hänellä on muutenkin jo pienet tulot ja niistäkin meni useampi prosentti jäteveden puhdistukseen, ja miten se ruoka maksetaan jos ei tuilla, häh?
Joten Herra Multa pitää turpansa kiinni.
Sitten vielä kanta Paloheimon mainitsemaan monokulttuuristumiseen. Toivottavasti onnistuu lyhyemmin kuin edeltävät raapustukset.
Jos uskoo suhteellisen edun siunauksellisuuteen, ei voi kannattaa sellaista kehitystä joka tekee kulttuureista samanlaisia. Siinä mielessä Paloheimo on oikeassa hyvin perustavanlaatuisella tasolla.
Mutta ohjaako todella entropia kulttuureja?
Olisiko sittenkin niin, että informaation huima lisääntyminen johtaakin kulttuurisen diversiteetin lisääntymiseen enemmän kun vähenemiseen? Selvää nimittäin kai on, että McDonaldsit ja Rossot lisääntyvät sietämätöntä vauhtia, mutta niin lisääntyvät kaikenlaiset alakulttuuritikin. Paloheimo väittää, että kaikki kulttuuri on kohta samanlaista, mutta voikin käydä päinvastoin niin, että kohta on pelkkiä alakulttuureja.
Ilmeisesti onkin käynnissä kaksi osittain vastakkaista megatrendiä.
Mitä johtopäätöksiä maailmanparantajan näistä trendeistä pitäisi johtaa? Onko McDonalds Kuubassa tai muslimi Suomessa hyvä juttu? Lisääkö monikulttuuristuminen kulttuurin diversiteettiä globaalisti vai vähentääkö se sitä?
Luulen, että Paloheimon analyysi on jäänyt kesken.
”No jaa, suomalaisessa systeemissä kuitenkin äänestäjät laittavat myös puolueen sisäiset ehdokkaat (puolueen määrittämissä rajoissa, toki) paremmuusjärjestykseen”
Äänestäjät voivat pistää vain oman äänestysalueen ehdokkaat järjestykseen.
Ja Suomessa ehdokkaita on oltava laidasta laitaan mielipiteiltään ,jotta se kattaa mahdollisimman laajan äänestäjäkunnan
Mutta yksittäisen edustajan mielipiteillä ei ole merkitystä sillä puolueen kannan määrittelee pienen pieni sisäpiiri , yleisimmin puheenjohtajan.
Vrt Katainen, Vanhanen
Tarkoititko kaikilla keinoilla väkiluvun vähentämiseksi sotia vai riittääkö tartuntataudit?
Ja muuten, jos maailmassa olisi vähemmän ihmisiä niin miksi he käyttäyisivät kokonaisuutena yhtään sen vähemmän vaikkapa öljyä?
No joo, tuolta osin TomiA:n analyysi, jossa oli hyviäkin pointteja, varmaankin osuu hieman harhaan. Eli tuskinpa Paloheimon lähtö nykyvihreitä rahtustakaan hereille potkii. Epäilen reaktioksi lähinnä huvittuneisuutta, pyrkimystä ivapainotteiseen sutkausten kertomiseen ja palan painikkeeksi ylimielistä naurahdusta.
J.M. Korhosella on yllä oikeansuuntainen ajatus siitä, kuinka me jokainen osaltamme voimme vihreitä hereille auttaa. Olemalla vastaisuudessa vihreitä äänestämättä kunnes puolueessa avoin keskustelu ja ajattelun vapaus sallitaan.
Liian vanha:
En nyt tarkemmin tunne puolueiden toimintaa, tai heidän kantojen määritystään, mutta jostainhan se ”sisäpiirikin” syntyy. Yksi tekijä, ei toki ainoa, ”sisäpiiriin” pääsemisessä eittämättä on kannatus vaaleissa.
Tpyyluoma,
🙂
Minä syyttäisin tuosta Suomalaista mediakenttää, johon yleensä, vain vähän karrikoiden, mahtuu täsmälleen yksi mielipide kerrallaan. Asialliseen keskusteluun ei monellakaan toimittajalla riitä kompetenssi tai aika, joten kaikki mielipiteet pitää latistaa yksisilmäisiksi.
Meillähän ei oikeastaan mediassa ole kuin ”puolueettomia” tiedoitusvälineitä, mitä voi pitää melkoisena ongelmana maan demokratialle.
Kari
ai oliko paloheimo vihreissä, kappas en huomannutkaan. lähtöä on kuitenkin ainakin tällä foorumilla puitu sitä innokaammin. lieneekö syynä puolueen sisäiset jännitteet ”syväekologien” ja pragmaatikkojen välillä. täytyy kuitenkin myöntää että nimimerkkien rogue ja az ajatukset vihreän puoleen meiningistä olivat mielenkiitoista luettavaa. yleisesti ottaen tällä blogilla ahkerasti kirjoittelevat tuntuvat olevan hyvin kriittisiä vihreitä kohtaan. näemmä kriittisempiä kuin esimerkiksi Helsinkiläiset keskimäärin.
az
Olen rajusti eri mieltä kanssasi siitä, että aluepolitiikka on Keskustan aatteellinen lähtökohta ja perusta, jopa siihen mittaan että ilman sitä puoluetta ei voi olla olemassa.
Oli toteutettu politiikka viime vuosina mitä tahansa, Keskustan poliittinen pohja on oleellisesti erilainen kuin muiden suurten puolueiden.
Mietipä: puolue on taipuvainen painottamaan hajautettuja ratkaisuja, ei keskitettyjä ratkaisuja. Puolue on taipuvainen painottamaan läheisyyttä ja paikallisuutta, tehokkuuden ja suurten yksiköiden sijasta. Puolue on taipuvainen painottamaan ei-materiaalisia, elämäntapaan liittyviä arvoja, materiaalisen sijasta. Puolue on taipuvainen painottamaan pienyrittäjyyttä, ei suuryrityksiä. Puolue painottaa kohtuullista ja riittävää perusturvaa kaikille, ei etuja jotka perustuvat
(työ)markkinatilanteeseen.
Sen sijaan perinteinen omistajanäkökulma (kokoomus) ja työntekijänäkökulma (demarit) ovat oikeastaan molemmat näkökulmat talouden tehokkuudesta ja sen kehityksestä riippuvaisia, ovatpa vain vastakkaisilla puolilla ao. eturistiriitaa.
Keskustalla on siksi potentiaalia uudistua jopa siksi valtavirtapuolueeksi joka ensimmäisenä kykenee haastamaan realistisella ohjelmalla ja kannatuspohjalla nykyisen talouskasvun politiikan. Tämä pätee ehkä agraaripuolueisiin yleisemminkin.
Taisin pistää pääni leijonan kitaan.
Rogue kirjoitti:
En kannata ja en kannata. Molemmat ovat mielestäni typeriä ajatuksia. Jokaiseen tehtävään tulee aina valita paras vaihtoehto, rahojen jakelusta minulla ei ole mitään tietoa.
Sen sijaan kannatan kyllä virallista Vihreän feminismin linjapaperia.
http://www.vihreat.fi/node/4608
se on lähinnä yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista tyyppinen löpertely tasa-arvosta, seksuaalisesta vapaudesta ym ilman mitään konkreettista. Ilmeisesti sen tarkoitus oli vain saada muutama positiivinen otsikko ja vaikuttaa hieman äänestäjiin. Se vain taisi saada aikaan ei niin toivottua reaktioita johtuen feminismi sanan käytöstä.
Täydennystä tpyyluoman mainioon analyysiin, mikseivät poliitikot kerro todellisia ajatuksiaan esimerkiksi maahanmuutosta ja ydinvoimasta.
Pätee myös toimittajiin, tutkijoihinkin ja ylipäänsä melkein kaikkiin meihin:)
Jos dosentti Fiksula sanoo vaikka, että:
-Tatu Vanhanen puhui taannoin läpiä päähänsä, mutta hänellä oli oikeus tulla kritisoiduksi vertaisarvioinnilla eikä kiljumalla,
-Sverigedemokraatit ovat primtiivireaktioilla ratsastajia, joiden juuret ovat uusnatsismissa, mutta samalla laillinen puolue ja äänet on kai laskettu oikein,
Tai jos toimittaja Edistymö kirjoittaa, että
-laadukkaat graffitit alikulkusiltojen ja hylättyjen muuntajien seinissä jopa piristävät, mutta töhryt asuintalojen seinissä ovat typeryyttä.
-tai että islam on kohtuudella nautittuna ok siinä missä muutkin uskonnot kohtuudella nautittuina, mutta puolustaa tanskalaisten oikeutta tyhmiinkin pilapiirroksiin,
Niin vielä muutama vuosi sitten olisi kahvihuone ollut hänen saapuessaan hiljainen kuin faaraon hauta.
Sverigedemokraatit riksdagenissa ovat tarkkaan ottaen huono case, jos sanotaan ”muutama vuosi sitten”, mutta menköön.
Nyt on jonkinlainen käänne tapahtumassa, kiitos esimerkiksi maahanmuuttoasioissa paljolti muutaman rohkean maahanmuuttajan kuten Husein Muhammedin.
Taitaa käydä kuten taistolaisuuden kanssa sittemmin kävi. ”Eihän kukaan, älä viitsi, en ainakaan minä, en ainakaan tosissani…”
Jerry Cotton tutki aikoinaan murhaa rähjäisessä bronxilaishotellissa. Kaikki sanoivat: ”Olin suihkussa enkä kuullut mitään”. Jerry lopulta tuumi, että mahtoi olla melkoinen tungos kun hotellissa oli vain yksi suihku ja sekin epäkunnossa.
”En nyt tarkemmin tunne puolueiden toimintaa, tai heidän kantojen määritystään, mutta jostainhan se “sisäpiirikin” syntyy. Yksi tekijä, ei toki ainoa, “sisäpiiriin” pääsemisessä eittämättä on kannatus vaaleissa.”
Suomessa vaali on henkilö vaali eli läpi käytännössä pääsee eniten ääniä saaneet.
Usein läpipäässeet ovat julkkiksia tai jotta puolue saisi paljon ääniä niin osa edustaa keskeltä vasemmalle ja osa keskeltä oikealle ja osa tietysti keskustaa eli puolueilla ei ole mitään julkisat ohjelmaa ja puolueet ovat hyvin samanlaisia.
Esim Kokoomuksessa Katainen julistaa hyvin oikeistolasta politiikaa, Niinistö kalastelee taas ääniä keskeltä.
Mutta puolueen linja ei ole edustajine linja vaan puolueen linja tulee puolueen päättävistä elimistä, joka on eri kuin kansanedustajat.
Eduskuntaryhmäkin noudattaa puolueen johdon linjaa.Linja voi olla aivan eri kuin äänestämäsi edustajan
Eli Suomessa äänestäjällä ei ole kuluttajansuojaa.
Esim Ruotsissa on lähes puhdas listavaali ja puolueella/koalitiotolla on selvä ohjelma ja se noudattaakin sitä ainakin pääpiirteittäin eli äänestäjä tietää kohtalisen hyvin mitä hän saa äänestäessään
Mutta
Kari, kyllä minä syyttäisin ihan itsekutakin. Kun poliittinen eläin ei saa kerrottua muuta kuin että kannattaako jotain vai ei, niin se miksi kannattaa tai ei sitten keksitään median ja tälläisten nettinapisijoiden toimesta. Malliin ”oikeasti vihreät/keskusta/feministit/kokoomus/demarit/jokumikäminäenole tarkoittaa…” Ja se ettei tätä oikeaksi tiedettyä motiivia ole tuotu julki esimerkiksi kyllä/ei vaalikoneessa on vaan todiste epärehellisyydestä.
Minä haluaisin lukea tämmöistä enemmän, Elina Moision (vihr.) blogista aiheena Romanileiri ja kaupunginhallitus:
http://elinam.vuodatus.net/blog/2671645/tuo-romaniasia-kasittelyyn-pajunen/
az:
Jos ottaa kaikista puolueista keskimäärin 5 ohjelmaa, keskimäärin niissä kaikissa korostetaan hyvinvoinnin lisäämistä/turvaamista, ympäristöongelmien ratkaisua ja kilpailukyvyn säilyttämistä/lisäämistä. Ja tämä siis täysin yli puoluerajojen.
Ai? Kaisa Rastimo, Jyrki Kasvi, Osmo Soininvaara ja Tarja Gronberg ovat kaikki kyllä minun mielestäni hyvin erilaisia poliitikkoja erilaisilla mielipiteillä ja taustoilla mutta samasta puolueesta.
Olisiko mahdollista, että ydinvoima/energiaratkaisut on sen verran monimutkainen monen muuttujan yhtälö, että siitä on hankala muodostaa juu/ei/vaarinhousut -tyyppistä rautalankaa?
TomiA
Stalinismi on käsite, jolla viitataan Josif Stalinin oppien mukaiseen jyrkkään kommunismin suuntaukseen ja poliittiseen järjestelmään. Stalinismi yhdistetään etenkin Stalinin Neuvostoliiton kielteisinä pidettyihin ilmiöihin kuten terroriin, henkilöpalvontaan ja vallan keskittymiseen.
Puuttumatta nyt näihin feminismin kielteisiin ilmioihin kuten terrorismiin ja henkilöpalvontaan tämä keskustelu vihreistä naisista (joka parhaimmillaan esitetään juuri tällaisena piiloagendaisena poliittisena salaliittona yhteiskuntarauhaa vastaan) yleensä loppuu juuri näihin faktojen esilletuomiseen, jolloin käy ilmi että vihreiden naisten suurin ongelma on se että heidän mielestään naiset ovat sorretussa asemassa ja heillä on toimenpideohjelma jolla asiaan yritetään mahdollisesti saada tolkkua. On tietysti keskustelun alainen asia onko oikeasti näin, mutta yhtälailla pitää voida keskustella siitä onko maajussi heikommassa asemassa kuin palkansaaja, ja molempiin suuntiin voidaan argumentoida. Tätä on politiikka.
Edellä viitatussa vihreiden naisten lärpäkkeessä ei ole pikaisella vilkaisulla oikein juuri mitään mitä ei olisi muodossa tai toisessa jo hallituspuolueidenkin omissa ohjelmissa- terrorismiin rinnastettavat prostituution kitkeminen, vanhempainkustannusten ja -vapaiden tasaisempi jakautuminen tai tasa-arvon parantaminen ovat tulleet vastaan aika monen puolueen ja järjestön papereissa. Ainakaan siellä ei ole mitään kovin stalinistista materiaalia. Neuvostoliittoakaan ei mainittu kertaakaan.
Kazakstan: “Eero on aina ollut mies, joka ei vain puhu, vaan myös TEKEE.”
Raimo K: ”Mitäs hän on tehnyt? Ympäristön hyväksi? Itselle ei tule nyt muuta merkittävää mieleen kuin Turun Myllysillan lujuuslaskelmat.”
Tässä keskustelussa on jo moneen kertaan sivuttu Paloheimon ekokaupunkiprojekteja. Ekologisesti toimivan kaupunkimallin kehittely, jonka yksi koko maailman johtavista pioneereista Paloheimo on, on eräs 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan tärkeimpiä ympäristönsuojelullisia haasteita. Paloheimo on vienyt hommia eteenpäin valtavasti. Faktat kuntoon ennen tuollaisia perusteettomia tölväisyjä.
—
TomiA: ”Ehkä Paloheimon ero olikin potku.”
Osmo Soininvaara: ”Ei ollut. En saisi kieliä, mitä vihreiden suljetuilla keskustelupalstoilla on asiasta sanottu, muutta Paloheimon ero tuli täydellisenä yllätyksenä vihreiden keskeisille vaikuttajille. Useimmat nimittäin luulivat, että Paloheimo on eronnut ajat sitten.”
Saattoi se olla eräänlainen potku. Paloheimo lienee havainnut Vihreän liiton mädännäisyyden ympäristöasioissa, joten miksi ihmeessä hän olisi vihreiden keskeisiä vaikuttajia potkaissut? Hänen potkunsa oli laajempi ja se kohdistui laajempiin kansanosiin. Se osui esimerkiksi niihin luonnonsuojelusta aidosti välittäviin vihreisiin, jotka vielä kuvittelevat Vihreiden ajavan heidän asiaansa. Se osui ja upposi.
—
tpyyluoma: ”Tarkoititko kaikilla keinoilla väkiluvun vähentämiseksi sotia vai riittääkö tartuntataudit?”
Linkolan suurin hölmöys on sotien ja tautien ehdottaminen väestönkasvun vähentämisen keinoiksi. Itse arvostan Linkolaa maailman tilan havainnoitsijana sekä Nobel-tason kirjailijana, mutta hänen tarjoamansa ratkaisuehdotukset eivät useinkaan ole kummoisia. Toisaalta Linkolassa mielestäni keskeistä nimenomaan on maailman tilan erittäin osuva ja kaunistelematon havainnointi, EIVÄTKÄ ne ratkaisuehdotukset. Usein Linkola — mielestäni perusteettomasti — tuomitaan juuri jälkimmäisten perusteella, vaikka minun silmissäni ne edustavat Linkolan ajattelussa korkeintaan pientä kuriositeettia.
Matthew White on laskenut, että sodissa, kansanmurhissa, valtion terrorissa ja ihmisen aikaansaamissa nälänhädissä kuoli 1900-luvulla vain 180-190 miljoonaa ihmistä. Tämä on naurettavat neljä prosenttia kaikista vuosisadan kuolemista.
Siispä: kukaan asiaan jollakin tavalla perehtynyt ei voi ajatella, että edellämainitut olisivat jonkinlaisia keinoja vähentää väestöä. Tämä ei kuitenkaan muuta miksikään sitä faktaa, että väestönkasvu on kaikkien ympäristöongelmien äiti, ja että juuri se on ajamassa meitä tuhoon.
Liian vanha:
Väärin. Suomessa on käytössä henkilövaalin ja listavaalin yhdistelmä. Tämä toki poikkeaa esimerkiksi Ruotsista, jossa on (lähes) puhdas listavaali, mutta ei sitä (puhtaaksi) henkilövaaliksi voi sanoa. On helppoa osoittaa esimerkkejä, joissa eniten saaneet eivät päässeet läpi.
No ei tuo pidä paikkaansa, jos vaikka eduskunnan koostumusta katsoo. No, onhan siellä toki ”julkkiksia”(kin), mutta pääosa on enemmän tai vähemmän ”ammattipoliitikkoja”. Se nyt on minusta päivän selvääkin, että puolueiden sisällä on painotuseroja, yhtä selvää on se, että puolueiden pitää valita joku ”yhteinen” linja. Mitä virkaa koko puolueilla muuten olisi?
Kyse ei kuitenkaan pidemmän päälle ole pelkästään ryhmäkurista (jonka ”sisäpiiri” päättää), vaan myös siitä, saadaanko näihin päätöksiin kansan mandaatti vai ei.
Minä pidän listavaalijärjestelmää parempana, mutta ei se nähdäkseni keskeinen ongelma ole suomalaisessa politiikassa.
tpyyluoma:
Meinasin tuon klausuulin lisätä tuohon kommenttini loppuun myöskin.
Ja minä tällaisia, aiheesta työttömyys Suomessa ja Tanskassa:
http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/48239-matalampi-irtisanomissuoja-auttaisi-pienyrittajia-tyollistamaan
Kari
Tuomas S.,
Kysymys energiavaihtoehdoista on eittämättä monimutkainen, eikä redusoidu juupas-eipäs-väittelyksi pohdinnallisesti, mutta viime kädessä tämän hetken kontekstissa oli konkreettisina vaihtoehtoina viivan alla 0,1,2 tai 3 uutta ydinvoimalaa.
Epäilykseni sosiaalisesta paineesta voivat Osmon kohdalla olla tämän kysymyksen osalta paikkansa pitämättömiä, häivyttää Osmo niitä vastaamalla jollakin noista numeraalisista vaihtoehdoista tai sitten ei. Tämä johtuu siitä tukevasta epäilystä, että luulen Osmon kannattavan ydinvoimaa, mutta välttävän sen suoraa lausumista.
Mainitsemiesi ja lukuisten muidenkin vihreiden kohdalla on toki eroa monien paljon vähäisemmän tai jopa olemattoman sosiaalisen paineen alla olevien näkemyksien osalta, mutta en muista yhdeltäkään heistä suorapuheista kriittistä kannanottoa sellaisista kysymyksistä, jotka luokittelisin ns. tabu-kysymyksiksi.
Puolueen sisällä ei kulje vastaavia näkemyksellisiä ja arvollisia vastakkainasetteluja kuin esimerkiksi Kokoomuksessa ja SDP:ssä. Näitä voisi syntyä vain, jos niitä avoimesti haastettaisiin ja siihen haasteeseen suhtauduttaisiin rakentavasti eikä torjuvasti saati ulos sulkevasti.
Olisi sikäli hyvin mielenkiintoinen sosiaalinen koe monella tapaa, jos Osmo saisi lausutuksi ”minä kannatan ydinvoimaa” (sikäli, jos asia siten oikeasti on, emmehän voi tietää aivan varmaksi).
”Puuttumatta nyt näihin feminismin kielteisiin ilmioihin kuten terrorismiin ja henkilöpalvontaan tämä keskustelu vihreistä naisista (joka parhaimmillaan esitetään juuri tällaisena piiloagendaisena poliittisena salaliittona yhteiskuntarauhaa vastaan) yleensä loppuu juuri näihin faktojen esilletuomiseen, jolloin käy ilmi että vihreiden naisten suurin ongelma on se että heidän mielestään naiset ovat sorretussa asemassa ja heillä on toimenpideohjelma jolla asiaan yritetään mahdollisesti saada tolkkua.”
Virke on sen verran pitkä, että en ihan jokaista vivahdetta ehkä ymmärrä. Korjaan kuitenkin ilmeisimmät väärinkäsitykset.
1) ”Ikään kuin stalinismi” tarkoittaa, että ilmiö ei ole kuin stalinismi mutta sinne päin. Tarkennan sen verran, että harkitsin kirjoittaa ”taistolaisuus” ”stalinismin” sijaan, mutta se olisi syönyt väitteeni yleispätevyyttä. Ehkä olisi kuitenkin pitänyt kirjoittaa ”taistolaisuus”. Tarkoitan nimittäin feminismin ja stalinismin samankaltaisuudella sitä historiallista tilannetta, kun yksi, varsin yleisesti vääräksi koettu aate oli hämmästyttävällä tavalla rauhoitettu kritiikiltä (ei tietenkään kokonaan).
2) Henkilöpalvontaa feministit harrastavat suhteellisen vähän mutta terrorismiin ja väkivaltaan yllyttäminen ei ole vierasta, mistä kerroin esimerkin.
3) Feminismi ei ole salaliitto, kuten erikseen painotin. Se on poliittinen ideologia ja liike, joka pyrkii määrittelemään naiset sorretuksi luokaksi ja luomaan siten poliittista pääomaa. Tuo pääoma muuntuu poliittisiksi päätöksiksi, joista muutaman esitin esimerkinomaisesti.
4) Feminismi ei kuitenkaan ole kuin mikä tahansa poliittinen ideologia. Sen erityispiirteenä on rasististyyppinen argumentointi, joka muilta ideologioilta on kielletty — hyvästä syystä. Tämän argumentaatiotavan jokainen kai tuntee, joten en esittänyt siitä esimerkkejä. Tai mainitsihan minä Braxin.
5) Yritin kirjoittaa selkeän kärjekkäästi mutta kuitenkin lyhyesti empiriaan vedoten. Onhan se ainoa tapa tällaisissa keskusteluissa, joissa ei pysty ajatuksiaan esittelemään kuin kursorisesti. Tuollainen kirjoittelu on kuitenkin meikäläiselle liian vaikeaa palautteesta päätellen. 😉
Korostan vielä, että feminismi ei siis ole ikään Illuminati vaan ihan arkipäiväinen aate, jota pitää saada arvostella kuin mitä tahansa aatetta.
On mahdollista, että vielä koittaa päivä, kun feministit irtisanoutuvat rasisismista/seksisismistä ja oikeasti ryhtyvät ajamaan tasa-arvoa. Silloin minäkin taas ryhdyn feministiksi eli naisasianaiseksi … paitsi että tasa-arvoa ajava aate ei voi olla nimeltään naisasia.
Linkola muuten on esillä tuoreessa the Guardian -lehden viikkopainoksessa.
Johannes Hirvaskoski,
Enpä tiedä laitoitko pääsi leijonan kitaan, mutta ehkäpä Veikko Vennamon? 😉 Sattumalta juuri eilen Soinin Maisterisjätkän lukeneena voin tuoreesta muistista todeta, että tuo visiosi Keskustasta on lähes yksi yhteen vennamolaisuuden/soinilaisuuden ytimen kanssa. En liioittele.
Tuosta aluepolitiikasta en voi olla samaa mieltä. Keskustan kannatus tulee alueilta, jotka aluepolitiikasta hyötyvät ja heitä äänestetään näiltä äänestysalueilta tätä politiikkaa toteuttamaan useiden kymmenien prosenttien kannatuksella. Katsoisin tämän olleen ent. Maalaisliiton trendin vuosikymmenien ajan eikä vain viime vuosina, tai siis vielä painotetummin tätä kai pidetään yleisesti aika itsestään selvyytenä? Päinvastoin siirtymää PS:n riveihin on osaltaan ajanut tyytymättömyys Vanhasen, Lehtomäen ja Kiviniemen linjauksiin tällä sektorilla. Näkemyksesi on aika epäortodoksinen.
Vielä Soinista, kun hänen ja Sinnemäen väittelyä tässä ketjussa myös sivuttiin. Tuon kirjan pohjalta voi todeta, että Soini on paljon fiksumpi kuin mitä antaa ymmärtää. Kirjan loppupuolella hän myöntää tämän suoraan eritellessään populismia akateemisesti, josta hän on opiskellut kirjastollisen verran teoksia. Hänen esiintymisensä on myös harjoiteltua ja tarkkaan harkittua, ei lainkaan niin spontaania kuin minkä vaikutelman hän antaa. Tätä voisi kutsua esittämiseksi, mutta hän itse toteaisi, että asiat pitää sanoa niin, että kansa ymmärtää.
Eli kuten tuossa Ajankohtaisessa kakkosessa. En tiedä, miten kohdeyleisö tuon näkee, sitä on vaikea arvioida kuin on vain oma perspektiivinsä. Todella moni voi lukea debatin suunnilleen seuraavasti: Sinnemäki: jaarin, jaarin, jaarin, jaarin… Soini: Suomessa on elettävä suomalaisten ehdoilla.
Soini tarjoaa kohdeyleisölleen soundbiteja joihin tarttua ja samaistua. Itse pidin tuossa keskustelussa Sinnemäestä paljon enemmän, hän oli empaattisen oloinen vaikka rohmusikin hieman puheaikaa.
tomiA
Suo anteeksi. Kännykällä kirjoitettaessa ajatus ja sitä myötä virkkeet puuroutuvat.
Minä taas meinasin kirjoittaa ensin että kapitalismi, sitten että agnostismi ja sen jälkeen vaikka hitlerismi Käsitteillä on tiettyjä sisältöjä ja niitä voi itsekseen määritellä ihan miten päin haluaa. Koiran voi määritellä feminismiksi ja keynesiläisyyden jääkaapiksi. Lopputuloksena feminismin ja stalinismin (ikään kuin) rinnastaminen kuulostaa kuitenkin siltä, että kirjoittaja on ottanut mahdollisimman ikävän ihmisen mukaan nimetyn käsitteen ja ruimii sillä feministejä, sisällöistä tietämättä tai välittämättä. En toki usko näin käyneen nyt, pois se minusta.
Nyt kävi jo ilmi, että feminismillä ja stalinismilla ei ole yhtymäkohtia, mutta tässä kohtaa tekisi mieli kysyä että mitä yhteistä feminismillä ja taistolaisuudella on?
ja mielelläni kuulisin kyllä lisää näistä feministien väkivaltaan yllyttämisestä ja muusta terrorismista. Esimerkkisi ei käynyt silmään. Disclaimerina mainittakoon että seppolehtomaiset kakkablogit eivät kyllä tässä käy lähteeksi.
Kari:
Asia on ihan hyvä kuin myös kirjoitus, samoin pointti, mutta en oikein pidä juuri tuollaisesta lähestymistavasta.
Siis joo, se että Suomessa on järjestelmä jossa sadan henkilön irtisanomisen helppoa ja yhden usein mahdotonta on hullua, ja johtaa niihin pätkätöihin sekä hysteeriseen rekrytointiin jossa syynätään kaikki oikeat ja kuvitellut riskit hakijasta. (Tästä on testausfirmoissa kysymys.)
Mutta kun se irtisanomisuoja on osa monimutkaista vyyhtiä jota pitäisi tarkastella kokonaisuutena. Ihan vastaava ongelma on vaikkapa se että vanhemmuuden kustannukset menee äidin työnantajalle, tai että työnantaja vastaa työkyvyttömyyseläkkeistä.
Ja toisaalta nimenomaan sen EVAn Talent Available rapparin (hyvä) pointti oli se että työnantajan kannattaisi panostaa siihen että mietitään ihan oikeasti esimerkiksi sitä että mitkä ne kielivaatimukset todellisuudessa on työtehtävässä ja miten asiat voisi hoitaa muuten. Eli suomeksi parempaan johtamista. Ja tätä taas minusta äkkiseltään tukisi se että työntekijästä on vaikea päästää eroon, jolloin häneen kannattaa panostaa kun joka tapauksessa ollaan naimisissa.
Jotenkin niin tätä pitäisi hoitaa että noita riskejä vakuutettaisiin joko työnantajien kesken tai sitten verovaroin ja nämä ”vakuutusmaksut” olisi suhteessa siihen kuinka hyvää työnantajan henkilöstöjohtaminen on. Eli jos ei pidä mitään huolta työntekijöistään niin sietääkin maksaa. Tuon mittaaminen on vaan taas vaikeaa.
Siis erillistoimenpiteenä irtisanomissuojan madaltaminen ei minusta toimi. Eikä etene.
tpyyluoma, helpompi irtisanominen pitäisi ehdottomasti liittää siihen, että ensimmäisiltä 3 kuukaudelta, tms. olisi nykyistä merkittävästi korkeampi ansiosidonnainen turva. Esimerkiksi 80% ensimmäiseltä 3 kuukaudelta voisi olla aika hyvä lähtökohta.
”Tanska on esimerkki maasta, jossa yhdistyvät korkea työllisyys, korkea pienyrittäjyyden aste ja joustavat työmarkkinat. Tanskassa työntekijän irtisanominen on suhteellisen helppoa ja irtisanomisaika on lyhyt”
Tanskan helppo irtisanominen on pelkkä myytti.
Tanskakin on europpalainen oikeusvaltio eikä ketään voi irtisanoa mielivaltaisesti
Niinpä Tanskassakan ei saa irtisanoa syrjivästi eli uskonnon, rodun, sukupuolen, poliittisen mielipiteen,sukupuolisen suunatutumisen ym seikkojen vuoksi.
Työnantajan on myös perusteltava irtisanominen, erityisesti, jos se perustuu henkilöstä johtuviin syihin ja hänen on kyettävä todistaman väitteensä toteen oikeudessa, jos työntekijä riitauttaa asian.
Ja jos häviää jutun niin työnantaja maksaa korvauksia.
Ainoaksi normaaliksi irtisanomissyyksi kelpaa vain siis taloudelliset ja tuotannolliset syyt.
Tanskassa työsuhten voi päättää vaikka heti,aivan samoin kuin Suomessakin, mutta työnantajan on silloin maksettava irtisanomisajan palkka, Lakimääräisistä irtisanomisajoista voidaan poiketa työehtosopimuksilla, mutta eivät ne
Lisäksi Tanskassa maksetaan yleisesti palvelusuhteen pituuteen suhteutettua irtisanomiskorvausta .
Suomessa irtisanomisajat ovat 2 vkoa-6 kk , mutta tuo pitkä aika koskee jo 12 vuotat palvelleita
Tanskassa työttömyyttä torjutaan alueellisesti, siellä missä osaamista löytyy. Jokaisella 13 alueesta toimii alueneuvosto, jossa on työntekijöiden, työnantajien, kuntien ja valtion edustajia. Keskustasolla on työllisyysneuvosto, ja AMS valvoo, etteivät alueelliset erot kasva liian suuriksi.
Paikallinen LO on hyvin tyytyväinen johtamistapaan, alueiden kolmikantaneuvostoihin.
Suomessahan kolmikanta on lopetettu
Tanska käyttää rahaa työttömyyseläkkeisiin, työttömyyskorvauksiin, koulutukseen, vajaakuntoisten ja iäkkäiden työllistämiseen, tukitöihin etc n (6) kuusi kertaa enemmän kuin Suomessa käytetään .
Ei muuta kuin palauttamaan työttömyyseläke ja korottamaan ansiosidonnaista ja työnantajille velvoite työllistää muitakin kuin priimatyöntekijöitä.
Ja lopuksi Kari, oletko aikuisten oikeasti sitä mieltä oikeasti , että työantaja saisi haukkua sinua vapaasti ilman seurausten pelkoa laiskaksi ?? Tai taitamattomaksi tai vätykseksi tai varkaaksi ?
Mitä ,jos nimittelisit naapuriasi noin, mitä tapahtuisi ?
Viimeisten tutkimusten mukaan työntekijäkin on ihminen ja häntä suojaavat samat lait kuin naapuriasikin.
”Minä taas meinasin kirjoittaa ensin että kapitalismi, sitten että agnostismi ja sen jälkeen vaikka hitlerismi ”
Jaa. Minä taas harrastan sellaista kirjoittamista, että ymmärrän käyttämäni käsitteet (tai kehittelen niitä). Suosittelen.
Jos haluat tietää, mikä yhteys mielestäni on stalinismilla tai taistolaisuudella ja feminismillä, voit siis lukea sen edellisetä vastauksestani.
Väkivallasta ja terrorismista intoutuneita feministejä on tietysti vaikka kuinka paljon, kuten kaikissa ääriliikkeitä liepeilleen saavissa aatteissa. Suomessa mieleen tulee Akuliina Saarikoski ja Anne Moilanen — joka on muuten Suomen johtavan naisliikkeen lehden päätoimittaja.
Onko kyse satunnaisten idioottien satunnaisista möläytyksistä? Vai olisiko väkivalta on sisään rakennettu feministiseen diskurssiin?
Jos ”monista feministeistä” yrittää keksiä yhteisen nimittäjän, se on naisten sorron ohella patriarkaattiteoria. Hyvin yleinen on myös käsitys sosiaalisesti rakentuvasta todellisuudesta.
Lyhyesti ja mutkiakin vähän oikoen noista lähtökohdista on oikeutettua sanoa, että miehet ovat vaikkapa tunneilmaisuun kykenemättömiä raakalaisia kuten Sofi Oksanen oksensi. Itse asiassa sen sanominen ei ole pelkästään oikeutettua vaan jopa moraalisesti suotavaa. Onhan tarkoitus taistella paremman maailman puolesta tuhoamalla patriarkaatin luoma vahingollinen miesidentiteetti.
Mutta, hetkinen, miehestä saa tehdä demonin vain, jos feministien analyysi sattuisi olemaan totta. Entäs jos todellisuus ei rakennukaan pelkästään sosiaalisesti vaan miehisyys onkin osin perimässä? Entäs jos patriarkaatti ei selitäkään maailmanhistorian kaikkia vaiheita?
Skarpit ymmärtävät selittämättä — ja muut eivät selitettynäkään — että feministinen puheenparsi tässä mielessä ei ole rakentava. Pikemmin kyse on, no, väkivallaksi sitä ei ehkä kuulu kutsua. Mutta kyllä sitä vähän tuntee turpiinsa saaneensa, kun vaikkapa Vihreän langan toimittaja kirjoittaa sarjamurhaajan luonteenpiirteistä ja sitten kuittaa: ”tyypillinen suomalainen mies siis”. Hauku minua tyypilliseksi suomalaiseksi mieheksi ja turpiin tulee.
Olenkin päättänyt lopettaa suomalaisena miehenä olemisen. Kuka haluaa olla hylkiö ja huono vitsi 🙂
Tämä tahaton tai tahallinen pyrkimys tuhota miesten identiteetti on vain yksi feminismin arveluttavista piirteistä. Kerron muista sitten, kun en enää kehtaa kieltäytyä yleisön pyyntöjen edessä.
TomiA
Väännä nyt rautalangasta kaksi asiaa- millä tavalla stalinismi (tai taistolaisuus) ja feminismi ovat ”ikään kuin” samoja asioita, ja mitä ovat ne terrorismiin ja väkivaltaan yllyttävät teot, josta kerroitkin jo esimerkin?
Tarkkaan ottaen Suomesta puuttuu ympäristöpuolue.
Sillä aikaa, kun maatalous ja soiden kuivaus ovat pilanneet ja pilaavat vesistöt, saimaan norppa on kalastetaan sukupuuttoon, metsät käännetään juuriaan myöten poltettavaksi ja keitettäväksi, niin sillä aikaa vihreät taistelevat ohutta yläpilveä ja ydinkatastrofia vastaan.
Sillä aikaa Suomen luonto on saanut rauhassa tuhoutua. Ovatko vihreät tehneet hallituksessa elettäkään luonnonsuojelun ja ympäristön eteen?
Vihreäthän on nykyisellään pelkkä jakopolitiikkapuolue, se kannattaa tätä kaikkea hyvää kaikille-linjaa, sen kaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa on runsaasti verovaroin kustannettuja hyvinvointipalveluja kaikille kansalaisille.
TOISAALTA, toisella kädellä vihreät ovat torpdoimassa kaikkea sellaista toimintaa, joka sitä jaettavaa kartuttaisi valtion kassaan.
Kazakstan: Se osui esimerkiksi niihin luonnonsuojelusta aidosti välittäviin vihreisiin, jotka vielä kuvittelevat Vihreiden ajavan heidän asiaansa.
Mitä on tämä kuuluisa aito luonnonsuojelu? Näitä keskusteluja lukemalla päättelen, että niiden mielestä, jotka eivät vihreitä äänestä, luonnonsuojelun pitäisi tarkoittaa jotain yksittäisen puskan puolustamista, puiden halailua ja lintutornin rakentamista. Sellaista söpöä ja harmitonta pikku puuhastelua siis.
Taistolaiskortti nyt on hieman tyhmä, mutta muistelisin kyllä Kylävaaran Taistolaisuuden mustasta kirjasta, että yli 40% taistolaisista löysivät itselleen uuden poliittisen kodin vihreistä. Huomattavasti suurempi osuus kuin mitä esimerkiksi Vassiin jäi/meni.
Hassin nyt kaikki tietävät, mutta minulle tuli yllätyksenä, että esimerkiksi edesmennyt vihreä juristi ja euroedustaja Matti Wuori oli ollut taistolainen.
Aika paljon näkyy myös taistolaisten jälkikasvua olevan mukana puheenjohtajaa myöten, mikä ikinä sen sitten selittääkään.
Eli ei vihreiden ja taistolaisuuden side täysin olematon ole.
Voisiko az harkinta asian matemaattista mahdottomuutta, ennen kuin uskoo kaikkea soopaa. Vihreiden jäsenmäärä oli pitkään kolmentuhannen paikkeilla ja heistä valtaosa on syntynyt 60- luvulla tai sen jälkeen. Sitä ennen syntyneitä puolueen jäsenissä on joitakin satoja. Taistolaisia oli kymmeniä tuhansia. Koska taistolaisten on kaikkien pitänyt syntyä ennen vuotta 1960, niin vaikka kaikki vihreän puolueen tuon ikäiset olisivat olleet taistolaisia, vain prosentti tai kaksi taiostolaisista olisi voinut siirtyä vihreisiin.
Kun vihreä liike kaiken lisäksi syntyi yliopistoilla vastalauseena taistolaisuudelle, väite on kertakaikkisen järjestön. Ikään kuin nimimerkillä azx olisi tunnetasolla jotain kaunaa vihreitä vastaan.
Vihreät feministinaiset:
Tuija Braxin tolkuton puhe eduskunnassa:
“Sitten, arvoisa puhemies, vielä perheväkivalta-termistä. Oikeusasiamies on tässä sanonut, että termi on kiistanalainen, mutta päätynyt kuitenkin ihan hyvillä perusteluilla tässä käyttämään sanaa “perheväkivalta” muun muassa sen takia, että se kuvaa silloin, jos oikein ymmärsin, sitä, että siinä on usein lapsesta kysymys, jonka perheessä tapahtuu väkivaltaa, ja on todella syytä korostaa, niin kuin oikeusasiamieskin teki, että ne lähes 200 000 suomalaista lasta, jotka vuosittain todistavat, kun äitiä lyödään, ovat myös väkivallan uhreja. Voi olla hyvin traumaattista nähdä, kun kotona lyödään.
“Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näihin lähes 200 000 suomalaiseen lapseen, jotka näkevät, kun heidän äitiään hakataan – melkein Tampereen asukasluku.”
– Tuija Brax
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpptk&${BASE}=faktautpPTK&${THWIDS}=0.14/1254153194_92970&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
Osmo voi tilastoihmisenä arvioida tuon ”hakkaamis”luvun paikkansapitävyyttä…
Kyselin tästäkin asiasta Heidi Hautalalta, joka on teodennut näin;
“Keskittymällä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, ei väheksytä muiden ryhmien kokemuksia vaan pyritään tehokkuuteen”
Jos jotakuta kiinnostaa:http://www.heidihautala.fi/2009/10/tasa-arvon-pitaa-nakya/#more-2488
”Väännä nyt rautalangasta kaksi asiaa- millä tavalla stalinismi (tai taistolaisuus) ja feminismi ovat “ikään kuin” samoja asioita, ja mitä ovat ne terrorismiin ja väkivaltaan yllyttävät teot, josta kerroitkin jo esimerkin?”
No, jos kerran on liikaa vaadittu lukea aiempi vastaukseni, lainaan itseäni itse:
”Tarkoitan nimittäin feminismin ja stalinismin samankaltaisuudella sitä historiallista tilannetta, kun yksi, varsin yleisesti vääräksi koettu aate oli hämmästyttävällä tavalla rauhoitettu kritiikiltä (ei tietenkään kokonaan).”
On tietenkin ilmiselvää, että tämä heitto pitäisi perustella paremmin sellaiselle, joka ei ole perehtynyt ääriliikkeisiin. Mutta jääköön.
Mitä tulee feministien väkivaltafantasioihin, niistäkin jo kerroin. Kertauksena: Anne Moilanen on tunnettu väkivaltaa ihannoivasta retoriikastaan. Kokeile googlata vaikka ”anne moilanen tulta munille” tai ”anne moilanen miesasiamies ampuu”. Kuvahakua voi myös yrittää. Saarikosken oudosta maailmasta voi taas lukea täältä: http://akuliinasaarikoski.puheenvuoro.uusisuomi.fi/43134-miehet-ovat-kykenemattomia-sympatiaan
Natsikortti on saanut rinnallen feministikortin. Mikä on sääli sinänsä, sillä ns. maahanmuuttokriittisten joukossa on niitä, jotka natisttelun ansaitsevatkin ja äärilaidan feministitkin ansaitsevat rapaa roiskeläpilleen, mutta ns. kriitikkojen ns. kritiikin ns. älyllilisyys ylittää parodian rajat. Sellainen puolestaan tukahduttaa ns. järkevän keskustelun.
Janne H:
”täytyy kuitenkin myöntää että nimimerkkien rogue ja az ajatukset vihreän puoleen meiningistä olivat mielenkiitoista luettavaa. yleisesti ottaen tällä blogilla ahkerasti kirjoittelevat tuntuvat olevan hyvin kriittisiä vihreitä kohtaan. näemmä kriittisempiä kuin esimerkiksi Helsinkiläiset keskimäärin”
Veikkaan, että osalla kirjoittajista voimakas kriittisyys Vihreitä kohtaan johtuu osittain samasta syystä kuin minulla, eli siitä, että omat odotukset Vihreiltä ovat lähtökohtaisesti olleet selvästi korkeammalla kuin odotukset esim. kolmelta suurelta. Omasta kolmekymppisen akateemisen stadilaisen suhteellisen ”liberaalista” näkökulmastani Kokoomus, SDP ja Keskusta tuntuvat käytännössä kaikki konservatiivisilta ja pysähtyneiltä eläkeläispuolueilta, joilta ei oikein mitään ihmeellistä voi odottaakaan. ”Poliittisen heräämiseni” aikoihin katseeni kääntyi oikeastaan ensimmäiseksi Vihreisiin päin ja siksi Vihreät on varmaankin ollut enemmän suurennuslasini alla kuin muut isommat puolueet. Vihreissä on paljon suht nuoria ja koulutettuja ihmisiä, joilta apriori odotan kriittisempää ja avarakatseisempaa ajattelua kuin vaikka eläkeikää lähestyviltä AY-jyriltä. Valitettavasti seurattuani Vihreiden toimintaa joitakin vuosia, olen joutunut pettymään pahasti. Joudun myös epäilemään, että Vihreiden negatiivinen suhtautuminen kriittiseen asioiden tarkasteluun ja eriävien näkemysten esittämiseen johtuu pitkälti feministisen naisenemmistön luomasta konsensusilmapiiristä. Nykyisin vallalla oleva feministinen ideologia vaatii tuekseen vankan ja kyseenalaistamattoman konsensuksen, koska sen premissit eivät kestä kriittistä tarkastelua. Tämä konsensushenki on sitten ilmeisesti levinnyt Vihreissä muihinkin asioihin kuin tasa-arvokysymykseen.
Kutoja:
”En kannata ja en kannata. Molemmat ovat mielestäni typeriä ajatuksia. Jokaiseen tehtävään tulee aina valita paras vaihtoehto, rahojen jakelusta minulla ei ole mitään tietoa”
Ne kiintiövaatimukset löytyvät kuitenkin suoraan Vihreiden naisten poliittisesta ohjelmasta ja sanoit kannattavasi koko sydämestäsi vihreän feminismin alle laitettuja asioita.
Päivi Pasi:
En voi muiden puolesta vastata, mutta omastani voin. Olen ainakin viimeiset 15 vuotta ollut aktiivisesti kiinnostunut ihmislajin selviytymisen edellytyksistä tällä pallolla, ja siinä sivussa oppinut kunnioittamaan biosfääriä ihan itsessään. Tein ympäristöystävällisen suunnittelun parissa töitä kolmisen vuotta, ja nyt valmistelen sivuavasta aiheesta väitöskirjaa. Olen mielestäni kohtuullisen hyvin perillä ympäristöongelmistamme ja problematiikasta mitä ehdotettuihin ratkaisuihin tulee.
Tämän tiedon ja kokemuksen valossa olen vahvasti sitä mieltä, että nykyisten vihreiden politiikka nimenomaan on tuota söpöä ja harmitonta pikku puuhastelua toissijaisten asioiden parissa. Parhaimmillaan siis; pahimmillaan se on hyväuskoista omaan ja yhteiseen jalkaan ampuvaa idiotismia, esimerkiksi kivihiiliteollisuuden intressien puolustamista ja jatkuvan väestönkasvun tukemista.
Vihreiden äänestäminen on mielestäni likimain moraalitonta, koska niin voi teeskennellä tehneensä jotain. Vihreitä äänestämällä voi hyssytellä todellisia ja vielä minun elinaikanani erittäin todennäköisesti suuressa mittakaavassa realisoituvia ongelmia jonkinlaisen hyvä ihminen-mielikuvan peittoon. Asetan toivoni vihreiden merkittävään vaalitappioon, joka ehkä mahdollisesti pakottaisi puolueen uudistumaan, mutta henkeäni en pidättele.
Kyllä Kylävaara viittasi tuon osalta ihan tutkimukseen, että 40+% taistolaisista löysivät uuden kodin vihreistä. Tämä ei toki tarkoita, että heistä kaikista tuli puolueen aktiivisia jäseniä, sitä en tarkoittanut. Mutta vihreys vetosi taistolaisiin poliittisina äänestäjinä ja kannattajina. Kyllä sekin jostain kertoo. Jos jollain on Kylävaaran kirja kirjahyllyssään voinee katsoa tarkempaa lähdeviitettä tai lainausta, itse lainasin teoksen aikanaan kirjastosta, ja mm. tämä luku jäi mieleen. Sen verran luotan muistiini, että voin vakuuttaa, että ko. luku ei ole väärin muistettu.
Miksi tämän mainitseminen olisi kaunaista? Sanoinhan, että tuo kortti on hieman tyhmä, eikä nuoruuden hairahdus ole este viisaudelle vanhemmalla iällä, mutta kun aiheesta nyt oli jo ketjussa useampi viesti, niin mainitsin.
Tai sitten 40+% on osuus taistolaisista, jotka jatkoivat aktiivisesti politiikassa liikkeen kuoltua. Sehän on toki paljon pienempi luku. Kontekstia, tai mainittiinko sitä kuinka yksityiskohtaisesti en tarkalleen muista, mutta luvun kyllä. Toivottavasti joku, jolla on kirja käden ulottuvilla voi tämän tarkentaa.
Joka tapauksessa linkki vihreiden ja taistolaisuuden välillä ei ole täysin olematon, eli jotain siirtymäpintaa on ollut.
Google auttoi. Kyse oli äänestäjistä. 45% entisistä taistolaisista äänestää nykyään vihreitä. Tutkimus on Anna Kontulan tekemä, ja se on vuodelta 2004. Wikipedia antaa tarkemman lähteen seuraavasti
Vihreiden politiikka ja toiminta ei valitettavasti ole täydellistä – kaukana siitä. Äänestäjänä koen kuitenkin, että minulla on vain kolme vaihtoehtoa:
1) Äänestää vihreitä siitä huolimatta, koska puolueen linja on kuitenkin lähimpänä omaa ajatteluani, ja pyrkiä jotenkin vaikuttamaan puolueen kantoihin. (Pitäisiköhän aktivoitua?)
2) Äänestää vihreitä näpäyttääkseni ”toiseksi parasta”, joka minulle olisi se toinen liberaalipuolue eli RKP. (Kanske ändå inte.)
3) Perustaa oma puolue, jossa olisi vihreiden hyvät puolet ilman huonoja, ja hankkia sille kannattajia. (In my dreams.)
Jos joku muu(TM) vaivautuu perustamaan sellaisen nykyvihreitä paremman liberaalin, rationaalisen ja pragmaattisen ympäristö- ja yleispuolueen, jossa saa ajatella ja keskustella nykyistä vapaammin, niin voin ehkä tukea hanketta jotenkin – haluaisin kuitenkin nähdä puolueohjelmaluonnoksen, ennen kuin sitoudun. Muistelisin muuten, että tästä on täällä keskusteltu joskus aiemminkin…
Feminismi ja taistolaisuus keräävät huomiota, koska molemmat perustuvat vastakkainasetteluun ja vastustajien mustamaalaamiseen.
Mitä tekemistä näillä on vihreiden kanssa? ”Stalinistien henkiset jälkeläiset” – eli älyllisyyteen pyrkivät poliittista muutosta vaativat maailmasta huolestuneet nuoret ovat varmaankin nykyään kallellaan vihreisiin siinä kuin ennen olivat stalinismiin. Vihreäthän ovat nykyään ainoa poliittinen suuntaus joka tarjoaa mahdollisuuden myös radikaalimpaan toimintaan.
Feminismi taas on naisten ammattiyhdistys. Miehen ongelma on, että feministisessä liikkeessä miehet ovat 2. luokan matkustajia, vaikka muuta välillä lupaillaankin. Silti monet vihreät miehet näköjään tuntevat vahvaa vetoa feminismiin.
Tuomas S:
”Ai? Kaisa Rastimo, Jyrki Kasvi, Osmo Soininvaara ja Tarja Gronberg ovat kaikki kyllä minun mielestäni hyvin erilaisia poliitikkoja erilaisilla mielipiteillä ja taustoilla mutta samasta puolueesta.”
Ai? Voinet eritellä näitä ”erilaisia mielipiteitä” koskien vaikka tässä keskustelussa mainittuja maahanmuuttopolitiikkaa ja feminismiä.
Rogue kirjoitti:
Tarkoituksenani oli ilmaista että kannatan kyllä vihreän puolueen virallisia linjauksia ns. vihreän feminismin päämääristä, niinkuin ne on siinä linjapaperissa kirjoitettu. Enkä minkään vinan poliittisen ohjelman mukaista feminismiä.
En ole vihreä nainen, nainen tai edes feministi ja eivätkä ViNan ohjelmat minun ohjelmiani.
Eivätkä ne ole kai vihreitä puolueena sitovia sen enempää kuin heidän sisäpiirinsä haluaa.
Libertaarinen mielipiteeni kiintiöihin on ettei yksityisessä omistuksessa olevaa yhtiötä saa pakottaa lainsäädännöllä mihinkään sukupuolikiintiöihin.
Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille, ei olla hyväntekeväisyyslaitos. Sitä varten kerätään myös osakeyhtiöiltä veroja, joiden käytöstä tulee taas päättää n. 50/50 jaolla, tai miten sitten äänestäjät haluavat.
Miksi vihreissä on naisjärjestö?
Siksi, että laki näin edellyttää. Puoluetuesta määräosuus, muistaakseni kahdeksan prosenttia, on annettava naisjärjestölle. Naisjärjestö ei sanottavasti linjaa puolueen tekemisiä.
TomiA
Aivan oikeasti, jos minä kysyn yhtä ainutta esimerkkiä jossa feministit olisivat kannustaneet terroritekoihin, saan vastineeksi kehoituksen kokeilla googlaamista. Sinä esität väitteen että
EDIT quotet
TomiA
Et kertonut. Aivan oikeasti, jos minä kysyn yhtä ainutta esimerkkiä jossa feministit olisivat kannustaneet terroritekoihin, saan vastineeksi kehoituksen kokeilla googlaamista. Sinä esität väitteen että
ja tälle pyydetään yhden yhtä verifioitavaa referenssiä. Vastauksena tulee koita googailla ja Anne Moilanenkin on tunnettu väkivaltaisista lausunnoistaan. Meneeköhän tämä nyt ihan niinkuin Strömsössä? Noi Akuliina Saarikosken jutut on todella outoja ja itselleni vieraita, mutta tuostakaan vuodatuksesta en löytänyt yhtään terrorismiin ja väkivaltaan yllyttämistä. Eli aina vaan odottelen.
Tämä keskustelu on sikäli analogista maahanmuuttokeskustelun ja pakkoruotsin kanssa, että hörhösiipi myrkyttää juuri tällaisilla paranoideilla vuodatuksilla ihan oikeasti tärkeitä asioita ja keskusteluja.
Eli käytännössä sinä olet nyt määritellyt keynesiläisyyden ilmalämpöpumpuksi, mutta jääköön. Stalinismi on ihan oikea ismi jolla on ihan oikea tietty sisältönsä, se ei ole se historiallinen tilanne kun yksi, varsin yleisesti vääräksi koettu aate oli hämmästyttävällä tavalla rauhoitettu kritiikiltä. Tai voi se tietysti olla, mutta keskustelu menee sitten metakeskusteluksi ja mutsis oli stalinisti- tyyppiseen argumentointiin.
Tämä feminismikeskustelu kertoo minusta enemmän keskustelijoista kuin feminismistä. En ymmärrä, mistä tuollaisia äärit5ulkintoja ylipäänsä on löytynyt. Jokin outo tarve on tulkitsijalla, jos hän alkaa yleistää joitain yksittäisiä höyrypäitä koko sukupuoleen.
Minäkin olisin tyytyväisempi, jos vihreissä toimisi enemmän miehiä, mutta tuolllaista feminismiä, jota täällä esitellään, en ole liikkeessä tavannut – en ainakaan millään merkittävällä paikalla.
”Vihreiden äänestäminen on mielestäni likimain moraalitonta, koska niin voi teeskennellä tehneensä jotain. ”
Nykyään Vihreät, Kokoomus, Kepu ja SDP ovat niin samaa mieltä kaikesta, että vaihtoehtoja ei ole .
Äänestämättä jättäminenkään eiauta sillä se voi vaikuttaa noiden vanhojen puolueiden voimasuhteisiin, mutta sillä ei ole vaikutusta harjoitettuun politiikkaan.
Ainoa keino vaikuttaa on äänestää Soinin porukoita.
Se pakottaa vanhat puolueet muuttamaan politiikkaansa
Päivän uutisissa kerrotaan, että Nobel-veikkailujen vakionimi Margaret Atwood on puhunut kovin tutun kuuloisella tavalla kansainvälisen vihreän liikkeen muuttumisesta uskonnon kaltaiseksi yhden totuuden seurakunnaksi. Että tämä pienenä lohdutuksena kaikille meille: vihreiden degeneroituminen ei ole vain suomalainen ilmiö 🙂
Näköjään vihreälle feminismille löytyy vastapainoa. Vai ovatko kuitenkin samanhenkisiä sisaria. 😉
http://www.kokoomusnaiset.fi/etusivu/
http://ps-naiset.perussuomalaiset.fi/
Erinomainen idea tuo kaikkien naisten kutsuminen kutsuntoihin. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olisi hyvä haastatella ja tarkastuttaa lääkärillä myös kaikki tytöt.
Saisi myös hienoa kansainvälisen tason tilasto-ainesta koko ikäluokan P-testeistä.
Naisjärjestö pitää puolueessa lain mukaan olla, mutta ei miesjärjestöä. Eikö tämä ole outoa?
Ensinnäkin kiitoksia blogimerkinnästä.
”Naisjärjestö ei sanottavasti linjaa puolueen tekemisiä.”
Tiedä nyt keitä siihen vihreiden naisjärjestöön kuuluu, mutta kyllä feminiinit aika pitkälle näyttävät toimivan päällepäsmäreinä vihreissä: Brax, Sinnemäki ja Wetterstrand :)(Niinistö). Miesenergiaa em. Niinistön lisäksi aktiivipoliitikoista edustaa lähinnä vaaleihin profiiliaan nostava Haavisto. Tämä siis mielikuva, joka minulle on muodostunut median kautta.
Tätä taustaa vasten jokaisen miehen, vaikka sitten äkkivääränkin, lähtö pois vihreistä, pienentää puolueen monimuotoisuutta entisestään. Eräällä tavoin erikoista on mielestäni se, että perinteisesti monimuotoisuuden ihannetta vaalinut puolue on itse diversiteetiltään puoluekentän vähäisin.
’pyrkiä jotenkin vaikuttamaan puolueen kantoihin. (Pitäisiköhän aktivoitua?)’ (MariaK)
Aktivoituminen ainakin saattaisi vaikuttaa puolueeseen; suosittelen, jos koet sen omaksesi. (Ja muut voivat sitten etsiä itselleen sopivan vaihtehdon ja lakata valittamasta vihreistä.) Az:n kannattama äänestyslakko ei välttämättä tule edes huomatuksi, jos kannatusta nykyisellekin meiningille löytyy. Oletan, että löytyy, ja minusta näyttäisi, että joidenkin mielestä puolueella on ihan tarpeeksi jäseniä ja äänestäjiä nykyisellään.
OS kirjoitti:
Jos tulevaisuudessa vihreät haluavat saada ääniä myös miehiltä susirajan takaa, kannattaisi miettiä miltä puolueen viesti kuullostaa myös muiden kuin akateemisen, pks alueella asuvan, naisen mielestä.
Nyt se kuullostaa samalta kuin aikoinaan minun känninen soperteluni uudella Talous ja Sosiaalihistorian opiskelijattarelle kun yritin saada hetken lämpöä.
Ode
”Miksi vihreissä on naisjärjestö?
Siksi, että laki näin edellyttää. Puoluetuesta määräosuus, muistaakseni kahdeksan prosenttia, on annettava naisjärjestölle.”
Täyttääkö tämä perustuslain vaatimuksen siitä ettei ketään saa kohdella sukupuolensa perusteella epätasa-arvoisesti?
Jos tuo ei ole rahanjakoa pelkän sukupuolen perusteella ja samalla miesten järjestelmällistä, lakiin perustuvaa syrjintää, niin ei sitten kyllä mikään.
Feminismi on kupla.
En myöskään pidä siitä, että feministejä rinnastetaan löysästi stalinisteihin tai siitä, että feminismistä tehdään tulkintoja kahden höyrypään perusteella.
En arvosta Anne Moilasen älykkyyttä erityisen korkealle, mutta en lähtisi tosissaan väittämään hänen yllyttäneen ketään väkivaltaan jonkun ”Tulta munille” -otsikoinnin perusteella. Kyseessä oli vain hieman värikkäämpi verbaalinen ”sodanjulistus” miesjärjestöille.
Akuliina Saarikoski taas on todellisuudesta vieraantunut naiivi hörhö, joka elää jossain ihmeellisessä äärivasemmistolaisessa vallankumousutopiassa. Toisaalta hän vaatii valtiota jatkuvasti ”sorrettujen” tueksi ja toisaalta valtion olemassaolon lakkauttamista. Valtavirtafeminismin kanssa Saarikoskella ei ole oikeastaan mitään tekemistä. Itse asiassa monet feministit ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolustajat suhtautuvat häneen melko nuivasti, johtuen hänen ”Homot takaisin kaappeihin” yms. näkemyksistään. Saarikoski on kirjoittanut jonkin verran väkivaltaan yllyttäväksi tulkittavissa olevia kirjoituksia, mutta itse en suhtautuisi niihin erityisen vakavasti. Toki vähemmästäkin olisi saattanut kilahtaa tutkintapyyntö postiluukusta, jos kyseessä olisi ollut miespuolinen kirjoittaja ja kohteena naiset tai homot miesten ja heteroiden sijaan.
Kummallakaan edellä mainitulla henkilöllä ei kuitenkaan liene mitään tekemistä Vihreiden kanssa, eikä feminismiä voi johtaa heidän näkemyksistään. Feministisen ideologian vaikutusta politiikkaan ei tule kuitenkaan väheksyä ja sitä pitää voida kritisoida. Kuten sanoin, esim. Norjassa on jo voimassa laki sukupuolikiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Ja nyt Vihreät naiset haluaisivat saman lainsäädännön voimaan Suomeen.
Feministeillä ei ole perusteita oletukselleen naisten kokonaisuudessaan alisteisesta asemasta yhteiskunnassa. Kuitenkin heidän oletuksensa on hyväksytty mukisematta koko tasa-arvopolitiikan pohjaksi. Lisäksi feministit yrittävät sotkea talouden ja työmarkkinoiden normaalia toimintaa vaatimalla sukupuolikiintiöitä sekä pörssiyhtiöihin että valtiollisiin hallintoelimiin. Samalla he siis myös hyväksyisivät yksilöihin kohdistuvan syrjinnän sukupuolen perusteella. Jatkuvasti feministit korostavat, kuinka naisiin kohdistuva väkivalta on yhteiskunnan suurimpia ongelmia, vaikka todellisuudessa valtaosa väkivallasta kohdistuu miehiin. Miehiä myös demonisoidiaan keksityillä väitteillä kymmenistä tuhansista raiskauksista vuodessa(väite löytyi ainakin ennen esim. Vihreiden naisten sivuilta). En oikein usko, että samanlaisten väitteiden esittämistä mitään muuta ryhmää kohtaan sallittaisiin vaikutusvaltaisilta poliittisilta tahoilta.
Feministit eivät tunnu hyväksyvän, että miehissä ja naisissa voi olla keskimääräisiä eroja ominaisuuksissa ja preferensseissä. Tästä ymmärtämättömyydestä johtuen he ilmeisesti kuvittelevat, että on oikeudenmukaista pakottaa lopputulemat lailla tasaiseen jakaumaan. Toinen vaihtoehto on, että he ymmärtävät politiikkansa epäoikeudenmukaisuuden, mutta haluavat tietoisesti toimia naisten etujärjestönä. Etujärjestönä toimimisessa ei olisi mitään pahaa, jos se toteutettaisiin avoimesti. Ongelmana on, että feministit ovat onnistuneet uskottelemaan valtavirralle olevansa tasa-arvon ja siten kummankin sukupuolen asialla. Tästä syystä heidän kannatuksensa ja saamansa resurssit ovat paljon suurempia kuin ne olisivat, jos pelattaisiin avoimilla korteilla.
’Miehen ongelma on, että feministisessä liikkeessä miehet ovat 2. luokan matkustajia’ (juha)
Eihän tuo ole mikään ongelma. Totta kai yhden ryhmän etuja ajamaan perustettu liike ajaa sen ryhmän etuja, piste. Jos se ei kelpaa, perusta oma liike.
Samanlaista se on muuallakin, ja epäsuhta todellisuuteen on räikeä. Kyökkipsykologian uhallakin tämä menee jotenkin näin:
purkaus;
Joskus isoäidin aikaan jotkut ajatteli että on olemassa kirjaimellisesti partiarkaatti ja se kokoontuu joka kuun kolmas torstai saunailtaan keksimään tapoja tehdä naisten elämästä helvettiä. Ajatus on ääneen sanottuna niin naurettava ettei siihen kukaan oikeasti usko, mutta toisaalta taipumus ajatella että on joku suuriruhtinas johon valta henkilöityy eli valtaa ajatellaan helposti henkilöityneenä. Nyt se henkilöidään johonkin matriarkaattiin jonka jäsenet pitää vain kaivaa esiin.
Siihen Feminismiin merkityksessä suuri salaliitto päädytään minusta jotenkin näin: Miesten elämässä on tässä maassa yhtä sun toista pielessä. Poikien huonompi koulumenestys, lyhyempi elinajanodote, isien kohtelu huoltajuuskysymykisissä, ja niin edelleen. Ja nämä on ihan oikeita ongelmia.
Hassuksi tämä menee siinä vaiheessa kun ensin (a) oletetaan että kyse on sukupuolten välisestä nollasummapelistä, ikäänkuin vaikkapa poikien koulumenestyksen parantamiseksi pitäisi jotenkin sorsia tyttöjä. Ja sitten (b) todetaan että tätä ajava voima täytyy olla joku ideologia, joka sitten postuloidaan metodilla miten pitäisi ajatella jotta sillä voisi perustella miesten päähänpotkimisen. Ja kun näin sitten tiedetään että mitä Feminismi Oikeasti On, niin se mitä feministeiksi itseään tituleeraavat siitä ajattelevat on irrelavanttia.
Kun konservatiiviosasto ei koskaan oikein keksinyt mitään konkreettista linkiä vaikkapa seksin ja rokin sekä kurjuuden välillä, niin asia ratkaistiin niin että ”Ideas Matter” eli jonkinlaisen ihmeosmoosin kautta vahingolliset ideat leviää yhteiskunnassa ja selittää miksi ihmiset on pahoja. Mikä on konservatiivien patenttiselitys ihan mihinkä tahansa ongelmaan.
Tuosta levitysmekanimi elää jossain ideapilvessä, eikä siitäkään oikein saa kiinni mitä ne vahingolliset ideat ihan tarkalleen ovat tai kuka niihin oikeastaan ukso, mutta tämä on hyöty eikä haitta koska niistä voi sitten sanoa ihan mitä tahansa. Ei voi tehdä mitään vaikkapa yksinhuoltajien köyhyydelle, koska oikeasti se johtuu vääristä ideoista, ja jos YH:n elämä on jotenkin siedettävää niin väärät ideat voimistuu. Se on kaikki vaan niin kovin traagista, ja korjauksista seuraa karmeat unintented concequences aina ja väistämättä.
Kulttuurilässytys joka liikkuu vielä abstraktimmissa sfääreissä mamujen yhteydessä on ihan samaa sarjaa, ihmiset nyt vaan on jonkinlaisia kulttuurien esiintymiä, paitsi länsimaalaiset jotka on yksilöitä. Tai jotenkin. Ja jos on asiasta eri mieltä niin on relativisti, eli käytännössä psykopaatti, jonka mielestä kaikki kulttuurit ja tavat ihmissyönnistä mämminsyöntiin on ihan yhtä hyviä.
/purkaus
lurkki:
”Eihän tuo ole mikään ongelma. Totta kai yhden ryhmän etuja ajamaan perustettu liike ajaa sen ryhmän etuja, piste. Jos se ei kelpaa, perusta oma liike”
Niin tossa on just se ongelma, etteivät feministit myönnä ajavansa vain yhden ryhmän etuja. Tai ei sekään olisi ongelma, jos ihmiset eivät uskoisi heitä, mutta jostain syystä tuntuvat uskovan. Ja raha virtaa feministiseen tutkimukseen ja projekteihin…
Osmo, en usko, että kukaan on yleistänyt yksittäisiä höyrypäitä koko sukupuoleen. Pelkkä ajatus on niin hölmö, että se on jo loukkaava. Eihän täällä kukaan edes ole käsittääkseni kirjoittanut naisista.
No, onneksi et voinut tarkoittaa minua, koska minä en ainakaan ole moisiin epä-älyllisyyksiin vajonnut.
Vihreiden naisjärjestö taas ei voi olla ongelma, koska laissa lukee niin. Epätasa-arvoinen käytäntö on OK, jos joku hallitus niin aikoinaan päätti. Vai miten se meni?
Tpyyluoma,
Minä taas pidän tuollaisesta lähestymistavasta, jossa sanotaan suoraan mitä ajatellaan ja mitä toimenpiteitä tulisi tehdä, vaikka sitten ”liian vanha” ja joku muu vetäisikin asiasta herneet nenään. Tämä siis erona sille tyypilliselle ”yrittäjyyttä on tuettava”, ”työelämän joustavuutta on lisättävä” yms. jargonille, jota tuolta suunnalta yleensä kuulee (tähän voi jokainen halutessaan kerätä halutut fraasit muiden puolueen edustajilta).
Olen samaa mieltä siitä, että kyse on monimutkaisemmasta asiasta ja muihinkin asioihin pitäisi ottaa kantaa, mutta siinäkin on vähän sellainen vika sitten ei voi sanoa juuri mistään mitään (ainakaan tuontyyppisessä lyhyessä blogipostauksessa), koska alue karkaa aivan liian laajaksi.
Niin minustakin äkkiseltään. Käytännössä vain näyttää käyvän niin, että se tyyppi jätetään yksinkertaisesti palkkaamatta.
No en minä tiedä, tarvitseeko niitä mitenkään erityisesti kohdentaa minkään henkilöstöjohtamisen onnistumisen suhteen. Henkilöstöjohtamisen onnistuminen näkyy tuloksessa. Käytännössä _aina_ (siis vaikka meillä ei olisi irtisanomissuojaa ensinkään) työntekijän palkkaaminen (ja irtisanominen) on siinä määrin vaivalloista ja kallista, ettei siihen tahallaan haluta mennä.
Tuo riskien jakaminen eri ryhmille on toki ihan relevantti kysymys ja se voitaneen tehdä monellakin tapaa. Käsittääkseni Tanskassa työntekijän riskiä on helpotettu (ainakin lyhytaikaisesti) suhteellisen korkealla työttömyyskorvauksella (oletan M. Särelän viitanneen juuri tuohon). Se on yksi ihan varteenotettava tapa, muitakin tapoja olisi. Kansalaispalkka, vakuutusjärjestelmä yms. nyt ainakin tulevat hakematta mieleen.
Mutta tämä nyt ei taida olla oikea ketju tämän problematiikan pohtimiseen.
Liian vanha:
Minä ainakin pitäisin todennäköisempänä, että juuri se on johtanut alhaisempaan työttömyyteen verrokkimaihin verrattuna verrattuna sinun selitykseesi siitä, että ”työllistämiskomiteat” ovat asian takana.
Niin tai näin, minulle se on suhteellisen sama vaikka syynä olisi tanskalaiset voileivät. Työttömyys on siellä niin murskaavasti pienempi (parin kolmen prosentin luokkaa, kun esim. Suomessa ollaan kahdeksan prosentin hujakoilla) verrokkimaihin verrattuna, että kyllä sikäläisestä systeemistä ainakin jotain oppia kannattaisi hakea.
No eipä tuo taitaisi kovin kaukana totuudesta olla…
Mutta en minä kyllä ymmärrä, mitä ihmettä tuolla on minkään aiemmin kirjoitetun kanssa tekemistä. Tai minkään muunkaan.
Kari
OS: ”Minäkin olisin tyytyväisempi, jos vihreissä toimisi enemmän miehiä..”
Niin pitkään kun vihreät ei julkisesti irtisanoudu feminismistä, tämä voi olla turha toivo. Ei olisi ensimmäinen kerta kun puolue juuttuu oikeaoppiseen inertiaan ja katoaa marginaaliin.
Feminismin arvostelu näyttää olevan sellainen asia, että leimakirveet alkavat helposti heilua.
Tuomas S kehuu minua hörhöksi vaikka ei pysty asiallisesti perustelamaan yhtään väitettäni vääräksi tai edes yltiöpäiseksi. Aika surkea esitys, Tuomas.
Saarikosken blogin sentään löysit, mutta se ei kelvannut todisteeksi, koska ööhh … täytyy myöntää, että en tiedä miksi. Onko myönteinen kirjoitus Andy Warholin rampauttajasta ja terrorismiin usuttavasta feministisestä SCUM-manifestistä mielestäsi OK? Siinä tapauksessa on turha jatkaa.
Ne, jotka osaavat googlata, voivat tsekata antamillani hakusanoilla lisää väkivaltaan usuttavia feministejä. Varsinkin USA:sta löytyy myös. Mutta nämä satunnaiset hullut nyt ovat niin sivujuonne, että en neuvo tuhlaamaan aikaa.
Käsitteiden käytöstä vielä, Tuomas: saat kaikin mokomin käyttää käsitettä sanakirjamääritelmästä poikkeavasti, jos kerrot niin tekeväsi ja miten sen käsitteen määrittelet. Saa siis argumentoida: ”stalinismi muistuttaa feminismiä siinä mielessä, että …” Kannattaa sisäistää tämä argumentoinnin perusmetodi, ettet näytä ihan nololta ilmapumppuinesi.
Niin tai näin, en nyt taida enempää jaksaa tämän jäärän kanssa. En vieläkään onnistunut kitkemään maailmasta kaikkea naiivia sovinnaisuutta. Olen yllättynyt ja pettynyt … 😉
TomiA:
Mutta virkamies ja palomies voivat olla yleisnimeltään miehiä, vaikka olisivat naisia? Tai maaherra?
Väitän, että kielessämme on selvästi enemmän maskuliinisesti värittyneitä sanoja, joiden sukupuolittuneisuudelle ei ole nykyajassa käytännön perustetta, kuin vastaavia feminiinisyyteen kallistuvia. Vastustatko ja oletko aina vastustanut yhtä tiukasti näiden sanojen olemassaoloa kuin tässä feminismi-sanaa? Jos et, kannattaa miettiä tuletko sittenkin painottaneeksi miesten etua hieman naisten etua enemmän – jos nimittäin näin on, et voi ajatella olevasi kovin kykenevä havaitsemaan naisiin kohdistuvan epätasa-arvon todellista määrää ja laatua. En tosin muista, oletko väittänytkään näin, mutta ainakin muutama muu keskustelija näkyy uskovan voivansa miehenä jotenkin luotettavasti havaita naisiin kohdistuvan sorron olemassaolemattomuuden.
Itseäni sukupuolittuneet käsitteet raivostuttivat joskus teini-iässä, minkä jälkeen opin hyväksymään sen, että käsitteet eivät syntyhistoriastaan johtuen aina täydellisesti vastaa tarkoitettaan. Käsitteen syntyhistorian näkyminen onkin nykyisin mielestäni ihan ok, kunhan näissä sukupuolittuneissa tapauksissa hyväksytään tasapuolisesti molemmat vaihtoehdot – maaherra, joka voi olla mies tai nainen, ja feminismi, joka ajaa sekä miesten että naisten etua tasa-arvon saavuttamiseksi.
Onhan se totta, että feminismi on käsitteenä epäkäytännöllinen, mutta vielä epäkäytännöllisempää olisi yrittää yhtäkkiä vaihtaa se ja kaikki muut vastaavalla tavalla vinksahtaneet sanat keinotekoisiin, poliittisesti korrekteihin uudissanoihin.
Rogue:
Mikä feministinen taho olettaa naisten olevan kokonaisuudessaan alisteisessa asemassa? Voitko laittaa lähdeviitteen?
Se feminismi, jota itse edustan, pitää kaikenlaista muottiin pakottamista ikävänä. Muotti, jonka mukaan naiset ovat erilaisia kuin miehet mutta keskenään samanlaisia (tämähän meillä on tähän asti ollut käytössä ja osittain on vieläkin), on ihan yhtä vaarallinen kuin muotti, jonka mukaan kaikki ihmiset ovat keskenään samanlaisia (jota väität nyt feministien ajavan). Ihmiset ovat pohjimmiltaan, lajityypillisten ominaisuuksien puitteissa, samanlaisia, mutta sukupuolen, persoonallisuuden ja lahjakkuusprofiilin osalta keskenään erilaisia. Kaksi jälkimmäistä kertoo ihmisestä usein enemmän kuin sukupuoli.
Muotteihin pusertaminen sopii huonosti nykyaikaan. Sen, että ihmiset yritetään saada käyttäytymään lain ja asetusten rajoissa, vielä hyväksyn, mutta muunlainen ennalta määrätty ihmisen elämäntavan ja mahdollisuuksien rajoittaminen ei minulle käy. Enkä usko olevani ainoa näin ajatteleva feministi.
On aika typerää käydä keskustelua siten, että henkilö A sanoo olevansa vaikka hypoteisti ja määrittelee sanan omalla tavallaan. Henkilöllä B on sanalle hypoteisti aivan oman täysin erilaisen määritelmänsä. Sen jälkeen hän syyttää henkilö A kaikesta siitä pahasta, mitä hän itse omalla määritelmällään on tuohon sanaan sisällyttänyt. Vaikka A sanoo, ettei hän tarkoita tätä, B sanoo, että hänen määritelmänsä on oikea ja siksi A on kaikkea sitä pahaa, mitä hän liittää tuohon sanaa.
Antaisitteko vihreiden feministien määritellä itse, mitä tarkoittavat sanalla.
Ei tasa-arvo ole mitenkään keinotekoinen, poliittisesti korrekti uudissana. Paljon vanhempaa peruahan se on kuin feminismi ja paljon parempi sana.
Mutta voin kyllä ymmärtää, jos feministit kokevat sanan tasa-arvo kiusalliseksi. Perinteisestihän tasa-arvo on ymmärretty mahdollisuuksien tasa-arvoksi, yhtäläisiksi oikeuksiksi ja vapauksiksi.
Nyt monet feministit, kuten vihreät naiset, ajavat lopputuleman ”tasa-arvoa”, mutta ei tämä ole tasa-arvoa.
Jos ansiointuneempi, koulutetumpi, pidemmän työuran tehnyt jne. mies lain pakottamana sivuutetaan julkisen sektorin, yliopiston tai yksityisen(!) firman nimityksissä, ja sen sijaan nimitetään asemaan vähemmän pätevöitynyt nainen sukupuolensa takia, niin kyllä silloin tätä miesyksilöä sorretaan hänen sukupuolensa takia.
Näissä kysymyksissä vääryys kohdistuu yksilöihin, mutta mm. ViNa näkee tämän jonakin abstraktina tilastollisen jakauman kysymyksenä, jossa tasa-arvoa mitataan sukupuolisen jakauman mittaamisella ja yksilöt ovat vain lukuja suurelle totuudelle alisteisina.
Tämä on yksi syy karsastaa vihreiden feminismiä. Toinen on tilastoja hyvin epäilyttävästi ja tarkoitushakuisen valikoidusti lainaava retoriikka (mm. Brax, Hautala kuten yllä on lainattu), jossa tuntuu olevan pontimena kuvata miehet kollektiivisesti mahdollisimman epämukavassa ja väkivaltaisessa valossa. Vaikka se sisältäisi aimo annoksen tietoistakin vääristelyä.
Minusta kertoo kyllä jotakin sekin, että Osmo noin hanakasti tarttuu siihen, jos feminismiä kärjistetyn liioitellusti parjataan, ja kääntää koko kysymyksen yhtä liioitelllusti feminismin kriitikoita vastaan, mutta näihin tähdellisempiin kysymyksiin on ilmeisen vaikea silti saada kannanottoa.
Saara:
”Käsitteen syntyhistorian näkyminen onkin nykyisin mielestäni ihan ok, kunhan näissä sukupuolittuneissa tapauksissa hyväksytään tasapuolisesti molemmat vaihtoehdot – maaherra, joka voi olla mies tai nainen, ja feminismi, joka ajaa sekä miesten että naisten etua tasa-arvon saavuttamiseksi”
”Maaherra” voi ilmeisesti de facto olla joko mies tai nainen. Kyse on vain nimestä, jolla kutsutaan tiettyä tointa hoitavaa henkilöä. Nimi voi olla harhaanjohtava, muttei aiheuta erimielisyyttä enää sen jälkeen, kun se on kerran määritelty. Sen sijaan feminismin nimissä voidaan ajaa tasa-arvoa tai olla ajamatta tasa-arvoa ja siitä mitä tasa-arvo on voidaan olla montaa mieltä. Siksi feminismin käyttäminen synonyymina tasa-arvolle on täysin eri asia, kuin ”maaherran” käyttäminen yhteisenä nimityksenä tiettyä tointa hoitaville miehille ja naisille. Jos välttämättä halutaan, voidaan tietysti määritellä ”feminismi” synonyymiksi miesten ja naisten etujen ajamiselle ja tasa-arvon kannattamiselle. Mutta jos näin tehdään, täytyy hyväksyä se, että valtaosa nykyään itseään feministeiksi väittävistä henkilöistä joko valehtelee tai on ymmärtänyt käsitteen väärin. Siksi ei mielestäni ole tarkoituksenmukaista rinnastaa feminismiä ja tasa-arvon kannattamista toisiinsa. En tosin vastusta maaherra-nimikkeen muuttamistakaan sukupuolineutraaliksi, jos se palvelee paremmin nykyaikaa.
Saara:
”Mikä feministinen taho olettaa naisten olevan kokonaisuudessaan alisteisessa asemassa?”
No viittasin tässä ”kokonaisuudella” siihen, että ylivoimainen enemmistö feministeistä pitää oikeudenmukaisena keskittää käytännössä kaikki tasa-arvoresurssit naisten aseman parantamiseen. Jos on sitä mieltä, että nimenomaan naisten asemaa tulee parantaa, lienee kohtuullista olettaa, että premissinä on ollut naisten huonompi asema? Siis jos samalla esittää olevansa tasa-arvon asialla. En tarkoittanut, että feministit katsoisivat naisten olevan huonommassa asemassa jokaisella yksittäisellä osa-alueella. Mutta kokonaisuudessaan he ilmeisesti katsovat naisten olevan heikommassa asemassa, koska heidän mielestään tasa-arvon nimissä tulisi keskittyä nimenomaan naisten aseman parantamiseen.
”Se feminismi, jota itse edustan, pitää kaikenlaista muottiin pakottamista ikävänä”
Se feminismi, jota minä kritisoin, haluaa eriarvoistaa ihmisten mahdollisuuksia esim. kiintiöpolitiikalla ja pakottaa sitä kautta ihmisiä preferenssejä, ominaisuuksia ja panostusta vastaamattomaan tasapäiseen muottiin. Tässä viittaan Vihreiden naisten poliittiseen ohjelmaan, johon laitoin linkin aikaisemmin. Se sisältää erikseen korostettuja vaatimuksia kiintiöistä valtionhallintoon. Lisäksi he esittivät sivuillaan vaatimuksen kiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksiin.
Osmo:
”Antaisitteko vihreiden feministien määritellä itse, mitä tarkoittavat sanalla”
Itse kohdistin kritiikkini mm. siihen sisältöön, joka on jokaisen luettavissa Vihreiden naisten poliittisesta ohjelmasta. Ohjelma sisältää mielestäni selkeästi tasa-arvon vastaisia poliittisia kannanottoja. Vihreät naiset määrittelevät itsensä feministeiksi enkä perustelluista syistä voi hyväksyä heidän feminismiään synonyymiksi tasa-arvolle. Jos joku on sitä mieltä, että heidän feminisminsä on synonyymi tasa-arvolle, hänen tulee ensin kumota perusteluni.
Saara, olen täysin vakuuttunut, että Suomessakin on niin kutsuttuja sukupuolittuneita ongelmia, joista osa kohdistuu miehiin ja osa naisiin.
Yksi ongelma on stereotyyppiset käsitykset.
Esitinkin yllä hypoteesin siitä, että rasististyyppiset luonnehdinnat miehistä eivät ehkä ole vain yksittäisten idioottien muodostamaa pintavaahtoa. Takana saattaa olla feministisen diskurssin sisäsyntyinen seksistisyys.
Siinä tapauksessa feminismi ei voi olla ratkaisu, koska se on osa ongelmaa. Natsikortilla ilmaistuna: juutalaiset eivät koskaan hyväksyisi natseja etujärjestökseen.
Typerää liioittelua? Tarpeetonta kärjistystä?
Luultavasti, mutta mitä mieltä pitäisi olla vaikkapa tästä esimerkistä: Suomen Amnesty on väittänyt ponnekkaasti, että perheväkivalta on yleinen ongelma, johon kuka tahansa juutalainen voi syyllistyä. Todellisuudessa perheväkivalta on tutkimusten mukaan pikemmin määrällisesti pieni ongelma, johon pääasiassa syyllistyvät tietyt moniongelmaiset yksilöt, myös naiset.
Amnestyn kanta on syntynyt ideologisesti. Taustalla on feministinen patriarkaattiteoria. Miehet käyttävät väkivaltaa kodeissaan patriarkaatin ylläpitämiseksi, meille kerrotaan.
Koska minä ja valtaosa täyspäisistäkin asiaan perehtyneistä ihmisistä uskoo, että patriarkaattiteoria on pääosin hölynpölyä, en voi hyväksy Amnestyn (tai STM:n tasa-arvoyksikön tai puolueiden naisjärjestöjen …) feminististä kantaa neekereiden oletusarvoisesta väkivaltaisuudesta (”kuka tahansa voi syyllistyä”) ja naisten oletusarvoisesta väkivallattomuudesta. Itse asiassa pidän väitteitä paitsi vastenmielisinä myös vaarallisina.
Aika paljon pitää siis feminismin tehdä imagonkorjaustyötä ennen kuin minä alan taas suhtautua aatteeseen myönteisesti. Ensi alkuun voisivat ilmoittaa huomanneensa, että patriarkaatin olemassaolo osoittautuikin tarkemmin tutkittuna varsin epätodennäköiseksi ilmiöksi. Ja, ai niin, ehkä sortokin on odotettua pienempää, kun kerran naisten elämänlaatu keskimäärin on niin selvästi miesten elämänlaatua korkeampi.
Toki siis myönnän senkin, että myös naisista on olemassa epäedullisia stereotypioita. Saattaapi joku rakenteellinen epätasa-arvoisuuskin jossain vielä lymytä. Siinä mielessä naisasia on ajankohtaista nyt ja varmaan aina tulevaisuuteen.
Rinnalle tarvitaan kuitenkin kipeästi miesasia, koska naisasia ei siis ole ainakaan nykyisellään miesasiaa.
Koska monet tasa-arvokysymykset eivät ole pelkästään nollasummaisia (toisin kuin asiaan perehtymättömät luulevat), poliittista vääntöä pitäisi olla ilmassa. Nyt sitä ei kuitenkaan ole, koska naisasia on liki monopolisoinnut tasa-arvoasiat.
Jokaisen liberaalin demokraatin pitäisi olla huolestunut.
Lurkki, liian vanha, MariaK;
joskus aikanaan mietin ihan vakavasti jopa politiikkaan lähtemistä, ja nimenomaan vihreisiin liittymistä. Mutta miten aktivoitua sellaisen puolueen puolesta, josta on melko suoraan sanottu etten ole tervetullut?
Tunnustan, rikoin siihen asti rikkumattoman vihreyteni ja menin äänestämään Halla-ahoa 2008 kun halusin, että joku asiaa tunteva viimein tyrmäisi asiapohjalla heikäläisten argumentteja. No, tuloksen tiedämme.
Toinen kysymys on tämä ydinvoima ja sen kategorinen vastustaminen, aika heikoilla argumenteilla vieläpä. Pidän sitä jo aavistuksen vastuuttomana, kun ottaa huomioon vaihtoehdot.
Keskustelun tukahduttaminen on aina merkki siitä, ettei asia-argumenteilla enää koeta pärjättävän. Jotenkin tuntuu, että muutaman viime vuoden aikana Vihreät on mennyt entistä hullumpaan suuntaan, kauaksi siitä ”järkipuolueen” imagosta mikä minuun vielä 2000-luvun alussa hyvin upposi.
Vaikeaksi menee tämä äänestäjän elämä. Persujen äänestäminen kai olisi strategisesti näpäytys nykymenoa kohtaan (ei nuo vaalirahakuviotkaan ym. rakenteellinen korruptio varsinaisesti mieltä elähdytä) mutta ne noin muuten… Piraatteja olen viime aikoina kaavaillut.
OS: ”Antaisitteko vihreiden feministien määritellä itse, mitä tarkoittavat sanalla.”
Newspeakin kritisointi on kuin yrittäisi väitellä uskovaisen tai lehdistötiedotteen kanssa. Käytännön käsitteenmäärittelyä ovat päättömyydet kuten Tulevan “presidentin” ja “ulkoministerin” tulisi siis kaiken kohtuuden mukaan olla naisia. tai Eduskunnan tulisi systemaattisesti seurata valiokuntien jäsenvalintoja erityisesti sukupuolinäkökulmasta. (Hautala Glowingin pointtaamassa linkissä).
Sanonpa vielä sen, että minulla ei ole mitään erityistä Vihreitä naisia vastaan, jos jostain on sellainen kuva syntynyt. Inhottavuusmitarilla mitattuna taitavat pärjätä feminsteiksi jopa hyvin. Tosin mistä sen tietää, minkälaisia kastraatiojuonia niissä miehiltä kielletyissä kokoontumissa punovat. Minua risoo lähinnä se, että vihreät julistautuivat feimistiseksi puolueeksi. Eikä kyse ollut edes pelkästään ideologisesta kohteliaisuuskumarruksesta vaan feministisyys ja tasa-arvon monopolisointi näkyy käytännön politiikassa.
”Työttömyys on siellä niin murskaavasti pienempi (parin kolmen prosentin luokkaa, kun esim. Suomessa ollaan kahdeksan prosentin hujakoilla) verrokkimaihin verrattuna, että kyllä sikäläisestä systeemistä ainakin jotain oppia kannattaisi hakea.”
Tanska kopioi mallin Suomesta 90-luvun alussa eli yhteiskunna on järjestettävä työtä työttömälle määräajan jälkeen.
Tämä Leppäsen laki otettiin käyttöön Suomessa 80-luvulla ja työttömyys tipahti Suomessakin 2 % :iin.
Katselin läheltä malin vaikutusta esim Savukoskella. Siihen saakka työttömyys oli ollut 25 % tietämissä mutta laski nopeasti 4 %:iin.
Tämä on Tanskankin salaisuus eli puoli vuotta työttömälle järjestetään työpaikka joko julkiselta tai yksityiseltä sektorilta eli ne ovat noita tuettuja työpaikkoja, joihin tarvitaan tuota rahaa sitten enemmän kuin Suomessa käytetään.
Ja työstä maksetaan Tanskassa oikeaa palkkaa eikä teetetä Suomen tapaan orjatöitä.
Ja jos vertaillan julkisten alojen kokoa niin Tanskassa työssä on n 200000 enemmän väkeä kuin Suomessa. Tämä peittää hyvin tuota työttömyyttä
Lisäksi kolmikannan on pakko ottaa kantaa siihen onko henkilö työllistettävissä vai pistetäänkö hänet eläkkeelle.
Suomesta tuon Tanskan mallin lopetti Ahon porvarihallitus
Mitä tulee väitteeseen Tanskan pienyritysten määrästä niin vertailuissa Tanskassa yrittäjiä työvoimasta on alle % 5, Suomessa n 7 % eli se siitä pienyrittäjäystävällisyydestäkin.
Ja OECD:n ja London School of Economicsin vertaluissa Suomen ja Tanskan irtisanomisen helppous on samaa tasoa.
Mitä tulee noihin irtisanomisen helppouksiin niin eivät nuo jäykkyydet liity pelkastään työlainsäädäntöön.
Perättömien lausumien antaminen kun on rangaistavaa kaikissa tilanteissa , ei se koske vain työelämää.
Samoin työsopimuskin on sopimus eikä soppareita yritysten välilläkään päätetä sanomalla itään päin kolme kertaa ”puran sopimuksen”.
Jos ostat auton niin et voi purkaa sopparia jos auto ei tyydytätäkään sinua viikon kuluttua tai tietysti rahakorvauksella senkin voi tehdä, mutta sekin vaatii sopimista kauppiaan kanssa
Ei ole ihme jos suomalaisten esimiesten johtamistapaa arvostellaan kun sopimustoiminnan ja lainsäädännön perusasiatkin ovat hukassa
Saara
Mikä feministinen taho olettaa naisten olevan kokonaisuudessaan alisteisessa asemassa?
Eikö tämä Oden lausahdus todista asian?
Ode
Puoluetuesta määräosuus, muistaakseni kahdeksan prosenttia, on annettava naisjärjestölle
JOS naiset eivät ole kokonaisuutena ajatellen alisteisessa asemassa, miksi ihmeessä pitää olla laki, joka käskee antamaan rahaa naisjärjestöille?
Tuon lain takana on täysin ilmiselvästi ajatus, että ilman tällaista käskyä patriarkaatti ei myönnä naisille rahaa hyviä tarkoitusta varten. Mitään muuta järjellistä syytä tuolle ei ole.
Hitto, en päässyt kuin alkuun ketjun viestien lukemisessa, kun vastaan tuli tpyyluoman kirjoitus missä herrat Vihreä, Punainen ja Multa pitävät turpansa kiinni. Toivoin jotain äänestysnappia missä voisin antaa peukkuja tai jakaa feisbuukkiin tai jotain.
Enemmän aiheeseen liittyen, kiitos feminismikeskustelun avaamisesta. En ehtinyt tutustua vielä syvällisemmin, mutta nyt on sentään jotain hajua siitä mistä puhutaan.
Itse asiassa henkilökohtaisita syistä tapahtuvaan irtisanomiseen/työsuhteen purkuunt ei suuria muodollisuuksia tarvita. Riittää, että esittää syyt riittävän selvästi ja antaa työntekijälle mahdollisuuden vastineeseen.
Todisteiden, näytön keruu on tietysti oma ongelmansa, mutta ei kenestäkään saa antaa perätöntä lausuntoa, se on rangaistavaa .
Suomessa päättyy vuodessa 900000 työsuhdetta, Tanskassa 500000 joten ei Suomessa ole kovinkan vaikea päästä eroon työntekijästä.
Noista 900000 päätyy oikeuteen n 450 ja työntekijä voittaa n 150:ssä.
Eli kyllä yrittäjällä on suurempi mahdollisuus kuolla liikkenneonnettomuudessa kuin joutua konkurssiin työriidan vuoksi.
’Niin tossa on just se ongelma, etteivät feministit myönnä ajavansa vain yhden ryhmän etuja.’ (Rogue)
Miksi myöntäisivät? Ihmisiä ne on naisetkin.
Mietin hetken, onko minulla tarvetta tarkistaa, mitä ajattelen feminismistä. En huomannut että vuosi sitten kirjoittamissani perusteluissa siitä, miksi liberaalina en ole feministi, olisi mitään muutettavaa tai puutteellista:
http://www.tiede.fi/blog/2009/09/03/miksi-en-ole-feministi/
Suurin osa feminismiin liittyvistä väärinkäsityksistä liittyy muuten juuri tähän mistä tässäkin juuri puhutaan.
Kuka kannattaa minkäkinlaista feminismiä. On isot linjat ja sitten on henkilökohtaiset feminismit.
Mutta väärinkäsitysten äiti on siinä, että kukaan feministi ei koskaan sanoudu irti kenenkään toisen feministin puheista tai edesottamuksista. Käytännössä siis ulkopuolisten on mahdoton sanoa, että kuka feministi nyt oikeasti on milläkin linjalla.
Eniten minua ärsyttävät nuo artikkelit, jotka ovat puhtaita kopioita EK:n probagandasta.
Asiasta esitetään vain ne puolet , jotka EK on jo esittänyt julkisuudessa eikä vaivauduta selvittämään kokonaisuutta.Ilmeisesti EK:n runsaalla toimittajien maasutuksella on vaikutuksensa.
Sen sijaan minua ei yhtään hämmästytä, että Suomesta löytyy porukka, johon tällainen probaganda uoppoaa , harva suomalainen on ammttitaitoinen esimies eikä toisaalta hallitse sopimusjuridiikkaa.
Semmoinen Hillitty feministi, Heidi Hautala toteaa kirjoituksessaan näin:
“…lait ja ohjelmat saavat lopullisen muotonsa asiantuntijalausuntojen pohjalta. Asiantuntijoiden sukupuolijakauma havaittiin epätasaiseksi, mikä on omiaan vinouttamaan päätöksentekoa”
http://www.heidihautala.fi/2009/10/tasa-arvon-pitaa-nakya/#more-2488
– Näinpä. Onneksi Heidi Hautalan jotamassa tasa-arvoaisain neuvottelukunnassa ei ole vinoumaa…
Ne Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan asiantuntijatahot:
Naisasialiitto Unioni ry
Naisjärjestöjen Keskusliitto
Naisjärjestöt yhteistyössä NYTKIS ry
Miessakit ry
Profeministimiehet
Suomen Unifem ry
Eurooppanaiset ry
Sukupuolentutkimus
Naistutkimuksen yliopistoverkosto Hilma
Minna, valtakunnallinen naistutkimus- ja tasa-arvoportaali
Helsingin yliopisto, Kristiina-instituutti
Tampereen yliopisto, naistutkimus
Åbo Akademi, Institutet för kvinnoforskning
Oulun yliopisto, naistutkimus
Jyväskylän yliopisto, naistutkimus
Joensuun yliopisto, naistutkimus
Lapin yliopisto, naistutkimus
SUNS, Suomen Naistutkimuksen Seura ry
SUMS, Suomen Miestutkimuksen Seura ry
Naistutkimus – Kvinnoforskning -lehti
Akka-info
Keskusta – Suomen Keskustanaiset ry
Kokoomus – Kokoomuksen Naisten Liitto
Kristillisdemokraatit – Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Naiset ry
SDP – Sosiaalidemokraattiset Naiset
Svenska folkpartiet – Svenska Kvinnoförbundet
Vasemmistoliitto – Vasemmistonaiset
Vihreä Liitto – Vihreät naiset ry
Hei,onhan tuolla TANEssa kaksi miesjärjestöäkin:
Miessakit ry ja Profeministimiehet
-Profeministimiehet, no nimi puhuu jo omasta puolestaan… Noita miehiä lienee Suomessa muutamia kymmeniä?
Entäpäs tämä “Miessakit”?
Miessakkien toiminnanjohtaja Tomi Timperi määrittelee miessakkeja näin:
“Järjestöllä ei ole eikä voi olla omaa kantaa mihinkään yhteiskuntapoliittiseen kysymykseen”
“Miessakkien lähtökohtana ei ole toimia miesten asemaa parantavana intressijärjestönä.
Miessakit ry:n tarkoituksena ei siis ole ajaa jäsenkuntansa eli miesten etuja eikä se siten ole intressijärjestö kuten valtaosa nykyisistä järjestöistä.”
”Osmo on yksi vapaimmin itseään ilmaisevia vihreitä, mutta silti tämän sosiaalisen paineen vaikutus on tästäkin blogista selvästi luettavissa. Ei ole suorapuheista kantaa ydinvoimaan…”
Vaikuttaa siltä, että az ei nyt oikein muista, tai vaihtoehtoisesti valitsee olla muistamatta tai hyväksymättä lukemaansa. Nähdäkseni Soininvaara on varsin yksiselitteisesti ilmaissut kantansa ydinvoimaan olevan jotakuinkin se, että jos osaisimme käyttää sitä viisaasti, hän kannattaisi ydinvoimaa, mutta toistaiseksi tähän ei ole ollut aihetta. Ainakaan itse en näe olevan sellaista syytä, jonka vuoksi tätä kantaa olisi erityisesti ollut tarpeen päivittää.
Merkintä täällä, azkin on siellä:
http://www.soininvaara.fi/2008/11/09/mina-ja-ydinvoima/
Soininvaaran kantoja humanitaariseen maahanmuuttoon ei myöskään tarvitse kaivaa kovin syvältä:
http://www.soininvaara.fi/index.php?s=humanitaarinen
Se on totta, että ”feminismistä” an sich vastaava haku ei löydä blogimerkintää, mutta tämän osalta olisin valmis hyväksymään myös sen näkemyksen, että ”feminismi”, etenkään sellaisena kuin se usein (esim. tpyyluoman ytimekkään purkauksen kuvaamalla tavalla) keskustelun aiheena näyttäytyy, ei vain ole Soininvaarasta poliittisesti erityisen kiinnostava kysymys. Tasa-arvosta sen monissa eri ulottuvuuksissa liikenteestä miehiin ja naisiin Soininvaara kyllä on jonkin verran kirjoittanut.
Ei kai se toisin sanoen ole automaattisesti merkki jostain sosiaalisesta paineesta, jos Soininvaara ei ”suostu” vastaamaan azin agendaan juuri azin haluamassa muodossa.
Syltty:
Naiset voivat olla, ja ovat, osittain alisteisessa asemassa – aivan samoin kuin miehetkin. Eivät missään tapauksessa kaikilta osin, enkä ole kuullut yhdenkään feministin koskaan eksplisiittisesti väittävän näin omana elinaikanani (menneisyys on sitten taas eri asia). On hyvä, että on olemassa naisten tilanteeseen vihkiytyneitä naisjärjestöjä, ja olisi myös hyvä jos olisi vastaavia miesjärjestöjä (ehkä onkin?), joille minusta kuuluisi saman suuruinen rahallinen tuki.
Voi olla, että järjestöjen saaman tuen suhteen tilanne on epätasa-arvoinen. Jos näin on, asia tulisi mielestäni korjata.
Uskon että näin on asia ollutkin, ja osittain varmaan on edelleen. Se, mikä on hyvää ja kannatettavaa, on niin kauan ollut tietynlaisten miesten määrittelemää, että yhteiskunta on päässyt rakentumaan näiden turhan kapea-alaisten normien varaan, jolloin naisten ja toisenlaisten miesten tärkeinä pitämiä asioita on täytynyt erikseen tukea.
tpyyluomalle:
Pääsääntöisesti olen samaa mieltä kuin sinä 10:32. Joskus asiat silti ovat nollasummapeliä. Esimerkiksi miesten heuonompi terveys ei ole. Useimmat naiset kai sentään toivovat, että ukkokulta eläisi terveenä vähän pitempään. Mutta vaikkapa huoltajuuskiistat ovat tavallaan nollasummapeliä (yksi jaotenkin jaettava asia), vaikka tietysti niihin pitäisi löytää sivistynyt ja lapsen edun mukainen ratkaisu.
Osmolle:
Jospa sentään emme antaisi minkään porukan kokonaan itse määritellä itseään. Vai annammeko saman oikeuden esimerkiksi ”maahanmuuttokriittisille”?
Selvyyden vuoksi: feminismi on minulle kannatettava asia, ainakin sanakirjamerkityksessään ja Halla-ahon opit eivät ole. Mutta pelkällä ”uskotaan joka jengin itsemäärittelyjä” -opilla joudutaan harhaan.
Tanskan mallista:
Suosittelen suomalaisille päättäjille lämpimästi siihen perehtymistä, vaikka se osittain onkin ”getting your own back”.
Samalla olen samaa mieltä Liian vanhan ja tpyyluoman – muistaakseni – kanssa, että se ei ole rusinapulla.
Amatööri,
Kommenttisi oli mielestäni perusteiltaan todella heikko, eikä vastannut esitettyihin pointteihin. Viittaminen hakuihin ei perustele yhtään mitään. Muistan nuo keskustelut kyllä, osallistuinhan niihin myös.
Kuten todettua, viivan alla oli tämän vuotisten keskustelujen konkretiassa 0,1,2,3. Että, jotta, koska, kun, kunnes, jos, mikäli, vaikka, joten, kuten, kuin ei vastaa siihen lopulta yhtään mitään. Ei ole tarttumapintaa, on vain kissa joka loputtomiin kiertää kuumaa puuroaan.
Epäilen tälle syiksi samoja, jotka aiemmin mainitsin. Jos sanoo ei (eli 0), mikä olisi antanut tuen vihreiden vetämälle julkiselle kampanjalle, niin todennäköisesti pettää omia ihanteitaan ja koko joukon potentiaalisia kannattajiaan. Jos vastaa kyllä (eli 1, 2 tai 3) saa moniin lehtiin suuret otsikot ”Soininvaara ydinvoiman taakse”, jonka jälkeen on vihreissä helvetti irti ja sähköpostit, tekstiviestit ja puhelut lentelevät ja vanhoilta kavereiltakin tulee sanallista puukkoa, että kuinka saatoit ja tuhat+n ilmoittaa, ettei enää koskaan vihreitä äänestä.
Tällainen kiristyksen uhan alla oleminen, ettei saa puhua suorasanaisesti, ei saa olla omaa mieltään ei ole poliittisesti tervettä. Vaikka kuinka kierrät sitä puurolautasta, ja väität, että se olisi vain oma illuusioni siitä, että Osmo ei kommunikoi juuri niin kuten minä toivoisin, niin en kuitenkaan ole ainoa tässäkään ketjussa, joka tämän illuusion siinä tapauksessa näkee. J.M. Korhonen esimerkiksi. Ainakin nimim. Tiedemies aiemmista keskusteluista uskoakseni. On kyllä varmasti muitakin, mutta en nyt luettele enempiä, koska en toki puhu muiden puolesta.
Osmon kommentoimattomuus asiaan vahvistaa epäilystä, että asia on juuri näin.
Samat perusteet koskien konkreettisia kannanottoja maahanmuutosta ja erityisesti islamista, kunniakulttuurista jne. kulttuurien välisistä eroista ja mm. humanitaaristen tulijoiden määrästä vuosien ja vuosikymmenten säteellä ja ääneen lausutuilla omilla toiveilla siitä, millaisena haluaisi esimerkiksi pk-seudun rakenteen nähdä. Tähän on ollut vain vastauksena, ettei sitä uhkaa ole, että se on vain rasistien kuvittelemaa tilastojen vääristelyä, vaikka kehitys on jo toteutunut hyvin monessa Euroopan maassa.
Hypoteettiseen kysymykseen vastaamiseksihan ei tarvitse edes pitää hypoteesia todennäköisenä, mutta tätä vettä on ihan turha toivoa kivestä puristuvan tilanteessa, jossa väärät mielipiteet synnyttäisivät tietyissä tahoissa lähes pyhää kiihkoa.
Jos tämä mielipide on sinusta kiusallinen en voi sille mitään. Väitän silti, että vihreissä vallitsevalle poliittisesti epäterveelle sosiaaliselle paineelle olla oikeaa mieltä on hyvin vahva empiirinen näyttö.
Kazakstan: ”Se osui esimerkiksi niihin luonnonsuojelusta aidosti välittäviin vihreisiin, jotka vielä kuvittelevat Vihreiden ajavan heidän asiaansa.”
Päivi Pasi: ”Mitä on tämä kuuluisa aito luonnonsuojelu? Näitä keskusteluja lukemalla päättelen, että niiden mielestä, jotka eivät vihreitä äänestä, luonnonsuojelun pitäisi tarkoittaa jotain yksittäisen puskan puolustamista, puiden halailua ja lintutornin rakentamista. Sellaista söpöä ja harmitonta pikku puuhastelua siis.”
Minulle se tarkoittaa yksinkertaisimmillaan ns. vihreitä laseja. Ympäristöpuolueen tulisi katsoa kaikkia yhteiskunnallisia päätöksiä vihreiden lasien läpi. Ympäristölle haitallisia asioita ympäristöpuolue ei yksinkertaisesti voi ajaa, tai sitten se ei ole enää ympäristöpuolue. Mikään puolue ei voi olla ”vähän” ympäristöpuolue. Sitä joko on tai ei. Ympäristöpuolueella kaiken muun politiikan pitäisi olla alisteista luonnon hyvinvoinnin edessä.
Vihreät kuitenkin ajavat nykyisin ilmeisesti ykkösteemanaan erittäin epäekologista maahanmuuttopolitiikkaa, erittäin epäekologista ja lyhytjänteistä kehitysapupolitiikkaa ja istuvat muutenkin lukuisten tahojen mielestä Suomen kaikkien aikojen ympäristövihamielisimmässä hallituksessa. Kaikkien ympäristöongelmien äidistä, väestönkasvusta, joutuu vihreiltä politiikoilta etsimään kommentteja suurennuslasilla, eikä niitä löydä sittenkään. Puolueen äänenkannattajalehdessä väestönkasvun ongelmaa jatkuvasti ja toistuvasti aivan suoraan vähätellään.
Minun mielestäni juuri vihreiden äänestäjien valtavirta kannattaa mainitsemasi kaltaista söpöä ja harmitonta pikku puuhastelua. Tästähän Linkolakin kritisoi vihreitä jo joskus 1988. Ikävistä ja suurista ongelmista (kuten väestönkasvusta) ei haluta puhua. Vihreän valtavirran silmissä ympäristö ja luonto ovat vain pieniä sivuseikkoja. Niitä voi hieman ohi mennen suojella ja niistä pitää muutamia saarnoja eduskunnassa — jos vain kaiken muun ja tärkeämmän lomasta siihen sattuu jäämään aikaa.
Ympäristöpuolueen politiikan pitäisi kohdistua koko yhteiskunnan ja talouselämän rakenteisiin. Ohjelmien pitäisi olla valtavan laajoja ja pitkäjänteisiä.
Kaikkea tätä on mielestäni ”aito luonnonsuojelu”. Vihreät ei voisi olla tästä visiosta kauempana, joten vihreät eivät todellakaan aja esimerkiksi minun asiaani.
Mainittakoon vielä, etten minä tässä varsinaisesti tuomitse vihreitä mistään. Puolue on yksinkertaisesti valinnut sellaisen polun, ettei ympäristö ole sen arvoasteikossa enää sen korkeammalla kuin esimerkiksi kolmen suuren puolueenkaan.
Suomessa on tällä hetkellä ympäristöpuolueen kokoinen aukko. Saa nähdä, onko uudesta ”Vihreästä puolueesta” haastajaksi.
az, tuo yllä linkattu Oden ydinvoimakirjoitus on täysin selkeä ja perusteltu kannanotto. Perusteluista ja asiasta toki saa olla eri mieltä, mutta se että tuo kanta ei ole joko vainoharhaista ydinvoiman vastustusta tai ehdoton kyllä ei ole Soininvaaran, vihreiden, suomalaisen politiikan, tai ylipäänsä keskustelukulttuurin ongelma. Jos noiden väliltä pitäisi valita niin se olisi ongelma.
TomiA:
“Tarkoitan nimittäin feminismin ja stalinismin samankaltaisuudella sitä historiallista tilannetta, kun yksi, varsin yleisesti vääräksi koettu aate oli hämmästyttävällä tavalla rauhoitettu kritiikiltä (ei tietenkään kokonaan).”
Rauhoitettu kritiikiltä? Kommenteistasi päätellen sinua ei ainakaan ole onnistuttu rauhoittamaan. Lisäksi: jokainen, joka on viime vuosina vähääkään lukenut politiikkaa sivuavia blogeja, keskustelupalstoja jne., voi itse todeta, että feminismiä kritisoidaan ideologioista eniten. Myös keskusteluissani ihmisten kanssa huomaan todella monien kummastelevan feminismiä tai jopa pilkkaavan sitä — asiantuntevaa kritiikkiä kuulen kuitenkin harvemmin. Mutta totta, suurissa sanomalehdissä tai televisiossa ei juuri taideta kritisoida feminismiä — joskaan ei niissä myöskään feminismiä halailla lukuun ottamatta Hesarin kärjekkäimpiä humoristeja.
Nimimerkki Kazakstan toi esiin huolen, johon varmasti aika moni vihreiden äänestäjä voi yhtyä, siis tämän näpertelyasian. Linkola ja Paloheimo ovat molemmat puhuneet siitä paljon.
Parlamentaarisessa politiikassa ei voida kuunnella marginaaliryhmiä kovin tarkasti, on haettava konsensusta. Suuret puolueet keräävät paljon ääniä, koska enemmistö ei halua asioiden muuttuvan. Valtaosa kansalaisista on tyytyväinen asioiden nykytilaan. Perussuomalaistenkin menestys kertoo tästä: he tarjoavat unelmaa turvallisesta menneiden aikojen Suomesta, jossa jokaiselle kuuluu työpaikka ja kesämökki.
Ja jos meillä sitten on jokin Vihreän puolueen kaltainen uutuus, niin kuinka hyviä heidän ehdotuksensa lopulta ovat? Tehdään Suomesta reservaatti kaikelle sille hyvälle, jonka globalisaatio on tuhonnut? Lopetetaan kapitalismi ja eletään pienissä maanläheisissä yhteisöissä?
Pieni toivo liittyy teknologiseen kehitykseen ja maailmanlaajuisen politiikan mahdollisuuteen. Tämä on Paloheimon kannattama tie. Jos ajattelen vihreän liikkeen veteraaneja Linkola, Paloheimo ja Soininvaara, niin ehkä juuri Paloheimo kuitenkin on se, jolla on palikat parhaiten hyppysissään.
OK, eli palataan tpyyluoman analyysiin 6.10.2010 kello 11:54. Oma näkökantani on, että ns. sosiaalisia paineita on varmasti jossain määrin itse kullakin, mutta Vihreissä sisäistä debattia käydään pääsääntöisesti melko laaja-alaisesti ja perustellusti, enkä pitäisi Vihreitä tässä suhteessa laisinkaan huonoimmasta päästä olevana puolueena, mutta tästä voinee olla myös eri mieltä. Koska minulla ei ole erityistä intoa tässä vakuuttaa kaikkia siitä, että avointa keskustelua saa käydä ja turvat tukkoon, en lähde argumentoimaan pidemmin.
tpyyluoma,
Tuo Osmon kanta oli tuolloin nimenomaan ympäripyöreä, koskien sellaista konkretiaa kuin mitä nyt oli esillä keväällä 2010, tämä on oma käsitykseni. Perustelin sen silloin jo tuossa ketjussa esimerkiksi Saksan esimerkillä, jossa hiilivoimaa rakennetaan, tai sillä, että vihreät vielä 1990-luvulla ympäristöministerinsä johdolla ja sittemmin hallituksesta erotessaan pitivät maakaasua ydinvoimaa parempana siirtymäkauden ratkaisuna. Meillä on varmaan erilainen käsitys rationaalisuudesta, koska minä en vieläkään saa tuosta Osmon kirjoituksesta otetta. Siinä mennään kauniisti kaksilla rattailla, koska molempien joukossa olevia kanssamatkustajia ei haluta provosoida.
Osmo yleensä aina vastaa HS:n viisaiden kysymyksiin, mutta kevään ydinvoimakysymyksessä oli tyhjää.
Tämä on nyt provokaatiota taholtani, mutta itseäni politiikassa ärsyttää se, että suorapuheinen rationaalinen keskustelu tuntuu olevan usein niin tavattoman vaikeaa ja mielipiteen vapaus kaikkea muuta kuin keskeinen ihanne.
Valtamedian lisäksi poliitikot ovat hiljaa, jos eivät sitten aktiivisesti tue feminismiä. Lisää rähmälläolosta voi lukea vaikka hallitusohjelmasta. Hallinnon puolella Sosiaali- ja terveysministeriö ja vähäisemmässä määrin Oikeusministeriö edustavat usein feministisiä näkemyksiä. Muutama kansalaisjärjestökin on pahasti feminismin saastuttama.
Ja mikäs siinä, kunhan … jne. eli sen, miksi pidän tätä arveluttavana voi lukea ylempää. Lisäksi pitää pohtia sitä mahdollisuutta, että miesten, etenkin nuorten, syrjäytyminen on iso ongelma, johon voisi ehkä vaikuttaa tasa-arvopolitiikalla, jos homma ei olisi liki hegemonisesti feministien hallussa.
Varmaankin Osmo Soininvaara fiksuna ihmisenä ottaa etäisyyttä vihreään feminismiin, varsinkin sellaiseen kuin sen tunnemme. Tosin ”feminismi on lakisääteistä” :
http://www.vihreatnaiset.fi/wp-content/syojatar/syojatar1_2006.pdf
Tuossa linkissä olevasta jutusta ilmenee selkeästi, että käytännössä kaikki vihreiden johtohenkilöt ovat/olivat tunnustuksellisia feministejä. Keskustelua käydäänkin vain siitä, onko taktisesti huono ratkaisu kertoa siitä äänestäjille tai julistaa puolue virallisesti feministiseksi puolueeksi…
Koskapa feminismi on lakisääteistä, niin nämä Moilaset ja Katja Marteliukset sun muut ovat siis pelkästään lakia toimeenpanvia sankareita feministisillä julistuksillaan.
Ja sitä Tasa-arvoahan (eli feminismiä) valmistetaan lakisääteisesti TANE:ssa.
puheenjohtaja Heidi Hautalan feministisessä johdossa.
Myöskin väkivallasta:
http://www.annakontula.net/kirjoitus_vakivalta.html
”Kuva lempeästä äidistä on kulttuurimme tiukimmin suojeltuja myyttejä.
Siksi äitien lapsiinsa kohdistama väkivalta satuttaa ja siksi vanhempien on hyvin vaikea hakea apua väkivaltaisuuteen.
Väkivaltaisia äitejä ei myöskään ole juuri tutkittu, sillä perheväkivallan vallitseva tutkimustraditio on kiinnostunut naisista ensisijaisesti uhreina.
Laskun maksavat lapsemme.”
– Tämä olisi hyvä kertoa myös Heidi Hautalalle ja Vihreille Naisille, joiden mielestä ”naisten suojelu on parasta lasten suojelua”.
Laskun lakisääteisestä valtiofeminismistä maksavat lapsemme.
+ kiinnostuneille lisää Vihreaästa langasta sensuroitua ja deletoitua keskustelua feminismistä:
http://www.kolumbus.fi/antti.heiskala/lakisaateinen-feminismi-kevat-nousiainen-syksy-laskiainen.html
Ainoa keino vaikuttaa on äänestää Soinin porukoita.Se pakottaa vanhat puolueet muuttamaan politiikkaansa
…Niin, lähemmäksi perussuomalaista linjaa?
J.M. Korhonen:
Piraatteja harkitsin itsekin jossain vaiheessa vaihtoehdon 3 (oma puolue) kevytversiona – jos ryhtyisi oikein kunnolla puolueaktiiviksi näin alkuvaiheessa, voisi saada omia sosiaali-, koulutus- ja ympäristöpolittisia kantojaan hyvin kuuluviin, kun piraattien puolueohjelmassa ei vielä ole näistä mitään. Ne tietoyhteiskuntakannat olisivat valmiiksi melko lähellä omia mielipiteitäni, mutta äänestäjänä haluaisin jotenkin informaatiota myös niistä ehdokkaan sosiaali-, koulutus- ja ympäristöpolittisia kannoista.
Tänään Enbuske lainasi ohjelmassaan tutkimusta jonka mukaan erossa naisen keskimääräinen elinikä nousee kun taas miehen laskee. Näin saatiin tästäkin nollasummapeli 😉
Ydinvoimakysymyksessä lienet oikeassa mutta tähän pätee vanha sanonta ”humalaisten ja lasten suusta kuulee totuuden” ja Osmo kun ei liene kumpikaan niin punnitsee sanojensa vaikutuksia ennenkuin töräyttelee totuudentorveaan. Mutta tuo mamujuttu, eikös Osmo olekaan ihan aito pesunkestävä kukkahattusetä? Tuohan kuulostaa melkein siltä kuin väittäisi että Wallin vastustaa pakkoruotsia muttei uskalla sanoa todellista mielipidettään sosiaalisen paineen alla.
BRG
”Mutta tuo mamujuttu, eikös Osmo olekaan ihan aito pesunkestävä kukkahattusetä?”
Kyllä Osmo maahanmuutosta on pariinkin kertaan kohtalaisen kantaaottavasti kirjoittanut. En ehkä ihan ymmärtänyt, miksi az haluaisi Osmon kommentoivan erityisesti kunniakulttuuria tai islamia. Osmo tuskin omaa huomattavaa asiantuntemusta kummankaan suhteen. Ja kunniakulttuuri nyt lienee muutenkin melko marginaalinen osa maahanmuuton ongelmavyyhtiä.
Rogue,
Kunniakulttuuri on keskeinen osa Euroopan kohtaamia ongelmia tänne tulevien kanssa. Sanoisin, että se on lähes islamin kokoinen kulttuurinen dilemma. Vaikka eihän näitä voi erottaa. Salman Rushdie on sanonut, että me länkkärit emme enää voi ymmärtää, kuinka voimakasta ja tuhoisaa kunniakulttuuri voi olla. Kunniakulttuuri vaikuttaa jengien syntymiseen, nuorten machokulttuurin, naisten asemaan, maahanmuuttajien käyttäytymiseen uuden asuinmaansa naisia/tyttöjä kohtaan jne.
Kunnia voi olla tällainen tuhoisa voima senkin jälkeen, vaikka uskonnon asema olisi heikentynyt.
Kunniakulttuuriton Islam voisi jo lähetä maltillista islamia maltillisen kristinuskon mielessä.
En toki kaivannut Osmon akateemista mielipidettä aiheesta ’kunnia’. Vaan rehellistä kantaa siihen, että onko toivottavaa vai vastustettavaa, että näistä kunniakulttuureista tulisi Suomeen, lähinnä pk-seudulle eli Helsinkiin, runsaasti lisää tulijoita.
Tämä on poliittinen päätös, ja kuten ydinvoiman kohdalla se kaikista jos, taikka, ehkä pähkäilyistä huolimatta on lopulta viivan alla aika selkeä kysymys.
BRG,
Osmo on toki kirjoittanut aiheesta paljon. En epäilisi naiiviksi enkä sinisilmäiseksi. Tätähän uusimmassa kommentissaan aiheesta piti hommalaisia tai heidän sivuuttamistaan (ei ilmennyt kumpaa) vaarallisempana.
Mutta esimerkiksi ne perheenyhdistämiset, joita nyt on somaleita tulossa 5000+ lisää nykyisten lisäksi, perheenyhdistämiset voitaisiin poliittisesti estää mitään EU-säädöksiä rikkomatta. Pekka Haavisto rohkeni ottaa tämän suuntaisesti kantaa, mutta ei sekään ollut ehdoton.
Olisi parempi jos auttaisimme paikan päällä ei tarkoita samaa kuin perheenyhdistämisille tulisi laittaa stoppi. Nämä ovat kuitenkin eri asioita ja juuri näiden erojen lomassa kulkee se kuinka suorasanaisesti me politiikkaa voimme puhua. Tai tahdomme puhua.
Saara: ”Väitän, että kielessämme on selvästi enemmän maskuliinisesti värittyneitä sanoja”
Suomen kielessä oli paljon feminiinisiä ammattia kuvaavia sanoja, kuten sairaanhoitajatar ja ompelijatar, mutta kaiketi tasa-arvon nimissä ne korvautuivat neutraaleilla sanoilla. Monet makuliinisetkin sanat, kuten sekatyömies on korvattu uusilla ilmaisuilla. Mies-liitteen korvaaminen on vaikeampaa kuin tar-liitteen. Ehkä tässä on osasyy nykytilanteeseen. Myös perinteet voivat jarruttaa muutosta tapauksissa, joissa luonteva korvaava sana on olemassa, mutta sitä ei oteta käyttöön, esim. eduskunnan puhemies vs. eduskunnan puheenjohtaja.
az, se että olet eri mieltä tosiasioista ei tee vastakkaisesta kannasta irrationaalista. Mitä minä muistan vanhoja keskustelujamme, niin meillä on esimerkiksi täysin eri käsitys siitä mitä sähkön kysyntä tulevaisuudessa on, mikä taas johtuu eriävistä näkemyksistä teknologian kehityksestä.
Olen suurin piirtein samaa mieltä kuin Ode tuossa kirjoituksessa, eikä minulle tähän liittyen ole mitään ongelmaa siinä että Saksaan ehkä tarvitsiinkin lisää ydinvoimaa. Kyse esim. keväällä 2010 oli kuitenkin Suomen ydinvoimaloista. Täysin rationaalinen mallinnus ei löytänyt niille mitään tarvetta.
Eikä minusta muuten ajatus maakaasusta ylimenokauden ratkaisuna ole sinänsä mitenkään ilmiselvästi pähkähullu. Tai sanotaan niin päin että maakaasu on jokatapauksessa ylimenokauden keskeinen polttoaine. Sen tuotantomääriä on kuitenkin helppo muuttaa kun voimalat sinänsä on aika halpoja eli se ei tavallaan lukitse kulutusta korkealla tasolle, se tuottaa suhteellisen vähän päästöjä, sitä voidaan korvata yksi yhteen biokaasulla joka on käsittääkseni se järkevin biopolttoaine, sillä voidaan korvata yksi yhteen kivihiiltä tai turvetta päinvastoin kuin ydinvoimalla tai tuulivoimalla, jne.
Liian vanha:
No, ”rangaistuksesi” on, että en enää lue/kommentoi mielipiteitäsi.
Minkäänlainen rakentava keskustelu tuntuu mahdottomalta, koska argumentteihin ei vastata ja sen sijaan saa lukea uutta vuodatusta ja ”faktoja” – joissa ei useiden aiempien esimerkkien perusteella ole pohjaa edes tuulituvaksi, jos niitä kaivelee -, niin onhan se aika turhauttavaa.
Sitten kun vielä saa epäsuorasti lukea olevansa (henk. koht. vihaamani) EK:n kätyri/idiootti, niin kyllähän se masentaa.
Antaa olla.
Kari
az,
Älä ole kohtuuton! Kysymykset, joihin haluaisit Osmolta ”selvän kannan” ovat kyllä luonteeltaan sellaisia, joihin minäkään en osaisi moista kantaa esittää – ainakaan olennaisesti yksiselitteisemmin kuin O. on tehnyt.
Ja minä voisin väittää olevani noin suunnilleen viimeinen ihminen Suomessa, jota ”sosiaalinen paine” tai mikään muukaan rajoittaisi. Eri mieltä?
Kari
Saara
Uskon että näin on asia ollutkin, ja osittain varmaan on edelleen. Se, mikä on hyvää ja kannatettavaa, on niin kauan ollut tietynlaisten miesten määrittelemää, että yhteiskunta on päässyt rakentumaan näiden turhan kapea-alaisten normien varaan, jolloin naisten ja toisenlaisten miesten tärkeinä pitämiä asioita on täytynyt erikseen tukea.
Eli siis sinäkin kannatat rahan jakamista puhtaasti sukupuolen perusteella eli täysin kiistattomasti tasa-arvon vastaista lakia?
Ymmärrän, sehän kuuluu ihan feministien vinoutuneeseen linjaan, että naisten suosiminen parantaa tasa-arvoa, vaikka samaan aikaan kaikilla mittareilla nimenomaan miehillä menee huonosti. Juuri tätä virallista kaanonia tässä on kritisoitu.
Mitään merkitystä tasa-arvopolitiikkaan ei ole sillä, että valtaosa syrjäytyneistä ja vankilassa olevista on miehiä, se on vain oma elämäntapakysymys, kun sensijaan uraan panostamattomuus ja sitä kautta pörssiyhtiöiden johtokunnan naisvajaus taas ei ole naisten elämäntapakysymys, vaan kauheata sortoa, johon pitää lailla tarttua. Eli käytännössä parantaa jo valmiiksi kaikkein parhaiten tienaavien naisten tilannetta entisestään helpottamalla heidän pääsyä nauttimaan miljoonapalkkoja.
Tietosanakirja käteen: Facta, osa 2, vuodelta 1971.
”Feminismi (<lat.), katsomus, joka puoltaa miesten ja naisten samanarvoisuutta yhteiskunnallisessa elämässä, naisliike; naismaisuus."
Tulkitsen tuon "naismaisuuden" olevan erillinen merkitys joka olisi tullut merkitä 2) kuten monissa sanakirjoissa tehdään.
Ainakin minulle feminismi merkitsee juuri tuota (siis sitä ekaa:)
Se, että jonkin asian tai aatteen ympärillä häärii löyhäpäitä, ei todista itse asiasta välttämättä mitään. Sama ilmiö on kaikessa; vasemmistolaisuudessa, oikeistolaisuudessa, luonnonsuojelussa, terveellisen ruokavalion edistämisessä…
Kraatari Halme sanoi sen Pohjantähdessä hyvin. Hän halusi uskoa, että aate on varjoaan voimakkaampi.
Tietysti Linnansa lukeneet voivat viisastella että kuinkas sitten kävikään:/
”Minkäänlainen rakentava keskustelu tuntuu mahdottomalta, koska argumentteihin ei vastata ja sen sijaan saa lukea uutta vuodatusta ja “faktoja” – joissa ei useiden aiempien esimerkkien perusteella ole pohjaa edes tuulituvaksi, jos niitä kaivelee -, niin onhan se aika turhauttavaa.”
No kaivapa paremmat tiedot, olet vain suoltanut uskoa artikkeliin ilman perusteita.
Olen suurimmaksi osaksi vedonnut yleiseen tietoon: Ei ole suuri salaisuus, että Tanskakin on EU-EIT-YK-jäsen , vai väitätkö, että sekin on tuulesta temmattua ??
Ja kun kuuluu näihin organisaatioihin niin säännöt ovat samat Suomessa kuin Tanskassa esim syrjinnän suhteen ja ihmisten perusoikeuksien suhteen.
Eikä länsimaisessa oikeusvaltiossa voi toisesta yksilöstä esittää perusteettomia väitteitä , kyllä sellaisesta joutuu kaikissa oikeusvaltioissa leivättömän pöydän ääreen.
Minulle tämä periaate opetettiin jo kotona, miten sinulle ??
Jos sitten löytyy perusteita niin voittaa oikeudessa , mutta aina väitteen esittäjän on varustauduttava siihen, että joutuu perusteleman väitteensä.
Sopimusjuridiikkakin on hyvin yleisellä vai väitätkö ettei työsopimus ole sopimus ?
Voiko sopimusken perua jos mieli muuttuu ?
Voit peilata sitä, miten käy autokaupassa. Vai väitätkö, että tulkintani on väärin ?
Ei näihin periaatteisiin pitkää lähdeluetteloa tarvita, luulisi tällaisten asioitten kuuluvan yleissivistykseen.
Yrittäjien määrää voit peilata tuosta linkistä, vähän vanhaa tietoa,mutta näyttää sen, että Suomessa on enemmän yrittäjiä kuin Tanskassa ja luvutkin ovat lähellä esittämiäni
http://www.etla.fi/files/1098_SUH_04_2_yrittajien_maara_ja_taloudellinen_menestys.pdf
Olen huolestuneena seurannut että näiden ek-pravdojen artikkelit ovat hyvin probagandistisia ja EK-lähtöisä. Niitä kun kuitenkin pidetään laatulehtinä.
Esim tarina 150 työstä kieltäytyneestä kokista oli tyypillinen pohjanoteeraus. Totuus selvisi kuitenkin HOK-Elannon sivuilta ja pieni tarkennus työkkäristä vahvisti, että kyseessä oli puhdas probaganda.
Mutta yleisönosastokirjoittelun laajuudesta päätellen on olemassa suuri porukka, johon tällainen uppoaa ilman kritiikkiä
az
”En toki kaivannut Osmon akateemista mielipidettä aiheesta ‘kunnia’. Vaan rehellistä kantaa siihen, että onko toivottavaa vai vastustettavaa, että näistä kunniakulttuureista tulisi Suomeen, lähinnä pk-seudulle eli Helsinkiin, runsaasti lisää tulijoita”
Osmohan on ihan selkeästi sanonut, että haluaisi Suomen harjoittavan valikointia siten, että pyrittäisiin ottamaan sellaisia tulijoita, joiden edellytykset pärjätä omillaan suomalaisessa yhteiskunnassa olisivat mahdollisimman hyvät. Valikoinnin voisi siis ajatella sulkevan pois sellaiset henkilöt, joiden oletettu ”kunniakulttuuri” merkittävästi haittaa heidän sopeutumistaan. Loppu siis minun spekulointiani, ei Osmon.
”Sitten kun vielä saa epäsuorasti lukea olevansa (henk. koht. vihaamani) EK:n kätyri/idiootti, niin kyllähän se masentaa.”
Kerroin vain, että monet ovat herkkäuskoisia ja sinisilmäisä, jos kirjoitus palvelee omaa tarkoitusperää .
Käytit lähteenä artikkelia josta voi päätellä olevan hyvin tarkoituksenhakuinen ja toistelee EK kuluneita fraaseja.
Kyllä sinunkin kannattaisi kiinnittää huomiota lähteittesi motiiveihin ja näkökulmaan –
Jos tunnet kritiikin koskevan sinua niin vanha sananlasku sanoo, että ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”
Miksi kysymykset olisivat luonteeltaan sellaisia, että niihin ei voi olla selvää kantaa? Harva kysymys voisi olla selvempi kuin se, että haluanko Suomeen runsaasti lisää kunniakulttuureista tulevia tulijoita. Jos en halua, niin kannatan lainsäädäntöä, joka tiukentaa ehtoja.
Ydinvoimapäätöksessä olisin ollut hyvin pettynyt päätökseen ”0” tai ”1”. Vielä pettyneempi olisin ollut, jos edelleen pitäisin CO2-leikkauksia keskeisenä kysymyksenä.
Siinä vaiheessa kun 2020-luvulla vihreiden vuoden 2010 visiot tuuli- ja puuenergian potentiaalista, energiansäästön ja energiatehokkuuden mittaluokasta, säätövoiman tarpeesta ja yhteiskunnan energiankulutuksen tasosta osoittautuvat kaikki tai lähes kaikki yltiöoptimistisiksi, ja kansa ei suostu kalliisiin elintasonlaskutalkoisiin, niin mistä saadaan kaikkein nopeiten ja luotettavasti pystyyn korvaavaa energiaa? Fossiilisista tietenkin. Ydinvoimalaitos kun ei nouse hetkessä.
Eli, entä jos vihreiden yritys torpata voimalat olisi onnistunut? Olisiko se ollut hyvä vai huono asia? Vaikka kysymys ei ole absoluuteista, niin tämä on joko tai.
En myöskään pidä kovin ympäristöystävällisenä sitä monen vihreän ääneenkin lausumaa visiota, että raskas teollisuus olisi Suomessa eilispäivää. Suomalainen kotimainen metsäteollisuus on ympäristöystävällistä kun se vie maailmanmarkkinaosuutta kiinalaiselta, indonesialaiselta tai latina-amerikkalaiselta metsäteollisuudelta. Stora Enson toimista Kiinassa voi lukea tämän päivän Hesarista. Paperinkulutus ei kuitenkaan ole vähenemässä teki Suomi miten tahansa.
Samoin olisin vakuuttunut suomalaisen alumiiniteollisuuden suhteissa korkeista ympäristönormeista. Taannoisen vertauksen voi hakea esimerkiksi Unkarista.
Tpyyluoma aiemmassa keskustelussa ei välittänyt suomalaisesta alumiiniteollisuudesta, ehkä meillä siksi oli osaltaan eriävä mielipide tulevasta energiakulutuksen tarpeesta Suomessa. Alumiinihan on nykyisellään täysin korvaamaton osa teknologista yhteiskuntaamme ja tulee sitä olemaan vuosikymmeniksi eteenpäin.
”Kulje omaa tietäsi ja anna ihmisten puhua.”
Dante / Marx
No enpä minäkään, taisin sitten käyttää kukkahattua tuntematta tarkisti sanan etymologiaa.
az
”arva kysymys voisi olla selvempi kuin se, että haluanko Suomeen runsaasti lisää kunniakulttuureista tulevia tulijoita. Jos en halua, niin kannatan lainsäädäntöä, joka tiukentaa ehtoja”
No kyllä tuo kysymys nyt on kaikkea muuta kuin selvä sellaiselle, joka ei täysin ymmärrä mitä tarkoitat ”kunniakulttuurilla” tai tiedä, mitkä kunniakulttuurista tulemisen vaikutukset vastaanottavalle yhteiskunnalle keskimäärin ovat. Lisäksi jää epäselväksi, mitkä kulttuurit täsmälleen ottaen ovat sellaisia kunniakulttuureja, joista tulijoiden voi hyvillä perusteilla olettaa aiheuttavan ongelmia. Tässä en nyt tarkoita, etteikö ongelmakulttuurien spottaaminen tilastoista onnistuisi suht helposti. Mutta kunnian osuus niissä ongelmissa jää ainakin itselleni hämäräksi. Näistä syistä joutuisin heittämään vastauksen täysin hatusta, jos joku kysyisi minulta yksinkertaisesti, että pitäisikö sen kummemmin määrittelemättömistä kunniakulttuureista tulevien ihmisten maahanmuuttoa rajoittaa.
Sen sijaan voisin helposti vastata esim. kysymykseen siitä, pitäisikö kouluttamattomien ja huonosti työllistyvien maahanmuuttoa rajoittaa. Tai siihen, pitäisinkö toivottavana uskonnollisiin ääriryhmiin kuuluvien ihmisten lisääntyvää maahanmuuttoa.
Liian vanha,
No Ok vastaanpa vielä tähän, koska ymmärsit pointtini väärin, mikä on epäilemättä minun vikani, koska kirjoitin epäselvästi.
Tarkoitin sitä, että sinulla on tapana listata ”faktoja” tarkoitushakuisesti ja tehdä, vähintään implisiittisesti, tulkintoja joita niistä ei ole mielekästä tehdä.
Ihan esimerkin vuoksi (siis _esimerkin_, en näe mielekkäänä jatkaa kinastelua taanien edesottamuksista) muutamia näistä viimeisimmistä teksteistäsi.
Kirjoitit Tanskan suhteesta kansainväliseen politiikkaan näin:
Niin, voidaan tosiaan esittää tosiasiana, että Tanska on länsimaa, mutta ensinnäkään sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko Tanskassa esimerkiksi kunnianloukkaus kriminalisoitu. En tiedä, onko se kriminalisoitu vai ei, mutta tietääkseni ”kunniaa” ei missään ihmisoikeuksissa tunnusteta, joten EIT:n jäsenyydestä sitä ei seuraa. Ei haukku haavaa tee, eiks je 🙂
Toisekseen, asialla ei ole mitään, siis ei mitään, tekemistä sen kanssa, onko ihmisiä helppoa palkata vai ei.
Yrittäjien määrästä sanoit näin:
Niinpä niin. Meillä lienee suhteellisen erilainen käsitys siitä, millä tavalla työmarkkinat toimivat suuryritysten ulkopuolella (johtunee erilaisesta elämänkokemuksesta). No, minäpä kerron sellaisen asian, että aika monessa paikassa työtehtäviä järjestellään sillä viisiin, että työntekijöitä ei suoraan palkata, vaan he tekevät hommia esimerkiksi toiminimen kautta, näin teen itsekin (ainakin osittain, välillä tms.). Yksi syy tähän on nimenomaan palkkaamiseen ja erottamiseen liittyvät jäykkyydet.
Jos tuosta yrittäjyysasteesta jotakin voi päätellä (en väitä että voisi), niin pikemminkin se menee niin päin, että yrittäjiä on enemmän, jos ihmisten palkkaaminen on vaikeaa (ihmiset perustavat oman yrityksen eivätkä mene toisen palkkalistoille), kuten tuossa viittaamassasi artikkelissakin todetaan:
”Esimerkiksi Portugalin ja Kreikan yrittäjyysasteet ovat EU-15-maiden korkeimmat, mutta niiden BKT per henkilön luvut ovat matalimpia. EU:n rikkaimmilla mailla, Irlannilla, Alankomailla ja Tanskalla, on paljon matalammat yrittäjyysasteet. Tähän ilmiöön löytyy useita selityksiä, mutta yksi liittyy varmasti siihen, että Välimeren maissa tavalliset työntekijätyömarkkinat ovat jäykät, minkä vuoksi
uusien työntekijöiden palkkaaminen on yrityksille hyvin kallista. Joillekin ihmisille yrittäjyys on työttömyyden ainoa vaihtoehto, vaikka he oikeastaan sopisivat paremmin työntekijöiksi muihin yrityksiin. Ja kansantalous kärsii, koska yritykset ovat keskimäärin liian pieniä.”
Minun sanomisian tulkitsit seuraavasti:
Minä en kylläkään ole käyttänyt tuota tänne linkkaamaani blogikirjoitusta lähteenä yhtään mihinkään muuhun kuin viittaamaan ao. henkilön näkemyksiin asioista. Jos haluat tietää, mihin lähteeseen kyseisen artikkelin kirjoittaja viittaa, sinun pitää kysyä sitä häneltä itseltään.
Jos minä viittaisin, tekisin sen esimerkiksi näin:
Tanska:
http://www.heritage.org/index/Country/Denmark#labor-freedom
”Flexible labor regulations enhance employment opportunities and productivity growth. The non-salary cost of employing a worker is low, and dismissing an employee is relatively easy and inexpensive.”
Suomi:
http://www.heritage.org/index/Country/Finland#labor-freedom
”Burdensome labor market regulations hamper employment opportunities and productivity growth. The non-salary cost of employing a worker is high, and dismissing an employee can be costly. Restrictions on work hours are rigid.”
En ole maavertailujen ylin ystävä, enkä tuon rankingin tekijöitäkään pitäisi minään luotettavimmasta luotettavimpana, mutta jos ne kvantitatiivisilla mittareilla saavat kahden, useimmilla kriteereillä, varsin lähellä toisiaan olevien maiden välille noinkin suuren eron, niin kyllä se minusta jotakin kertoo.
Selvää nyt on ainakin se, että tuon takana ei ole EK, eikä heillä varmaankaan ole erityistä syytä levittää väärää tietoa Suomen tai Tanskan työmarkkinoiden tilanteesta.
—
Ja vielä varmuuden vuoksi: nämä olivat siis esimerkkejä, minulla ei ole juurikaan motivaatiota jatkaa keskustelua itse aiheesta.
Minun tympääntymiseni johtuu sinun perin ikävästä tavasta argumentoida: esitetään kasapäin vähintään kyseenalaisia ”tosiasioita”, ja sitten tekstiä vielä ryyditetään vihjailemalla muiden keskustelijoiden motiiveista yms.
Jos joku sitten haluaa keskustella asiasta, niin koko ”keskustelu” redusoituu pilkunviilaukseen ja kinasteluun ”faktojen” todenperäisyydestä. On erittäin aikaavievää käydä läpi tusinoittain tosiasiaväitteitä, jotka kokemusperäisesti ovat usein päin honkia. Ja sitten, kun nämä väärintulkinnat on käyty läpi, niin voidaan todeta, ettemme ole päässeet puusta pitkään.
Tuon tyyppinen ”keskustelu” on hedelmätöntä. Siksi en aio enää tällä tiellä jatkaa.
Ei millään pahalla. Asiassa ei ole mitään henkilökohtaista, eikä vika ole mielipiteissä, vaan keskustelutavassa.
Kari
Ode kirjoitti, että feministien tulee itse saada määritellä feminisminsä. Olen samaa mieltä. Feministien kirjoitukset, kannanotot ja sanomiset kyllä riittävät määrittelemään mistä feminismissä on kysymys. Ja seuraukset näkyvät.
Olisiko tässä hyvä esimerkki, jota Heidi Hautalakin on päätöksentekopaikaltaan kunniakkaasti ja seurauksista välittämättä toteuttanut:
Feministi, viime vuoden tieteentekijäksi valittu Johanna Kantola:
”Väkivalta ei lopu ennen kuin mies ottaa vastuun teoistaan ja lakkaa etsimästä syitä naisesta. Myös yhteiskunnan olisi syytä lakata etsimästä syitä naisesta.
Väkivaltaisista naisista – marginaalisesta ilmiöstä – puhuminen vie huomiota pois tärkeämmiltä asioilta.”
http://www.ylioppilaslehti.fi/2004/05/21/kantola-hyvaksyttya-vakivaltaa/
Feministi Heidi Hautala:
”keskittymällä naisiin kohdistuvaan väkivaltaan ei väheksytä muiden ryhmien kokemuksia vaan pyritään tehokkuuteen.”
”Suomeen on syntynyt uusi rikollisryhmä: pahoinpitelijä-äidit. Poliisin tietoon tulee vuosittain noin 400 omaan lapseen kohdistunutta väkivallantekoa.
Lapsiin kohdistuvia väkivaltarikoksia selvittelevä vanhempi konstaapeli Pekka Hätönen Helsingin Itäkeskuksen poliisista kertoo, että kaksi kolmasosaa rikostutkintaan tulevista tapauksista johtuu äidin riehumisesta.”
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/10/lapsiaan_pahoinpitelevat_alkoholis…
Tässä Eero Paloheimo keskustelussa ei ole juurikaan tuotu esiin mitä hän on tehnyt.
Mielestäni hänen pääteoksensa on vuonna 1996 julkaistu ”Syntymättömien sukupolvien Eurooppa”, jossa hän on konkreettisesti ratkaissut ihmisen aiheuttaman ilmaston lämpenemisen ja sukupuuttoaallon ongelmat.
Ongelmien vakavuuden ja kiireellisyyden takia ratkaisut näihin on haettu olemassa olevalla tekniikalla, eikä ole jääty unelmoimaan uusien teknisten keksintöjen mahdollisesti tuomia ratkaisuja. Lisäksi hahmoteltu yhteiskunta on erittäin inhimillinen, sellainen jossa minäkin haluaisin asua.
Jostakin syystä tämä teos on politiikkojen, ja median, toimesta vaiettu kuoliaaksi. Vaikeneminen ehkä johtuu siitä, että tässä markkinavetoisessa demokratiassa ei ole mitään mahdollisuuksia lähteä perusteellisiin uudistuksiin, ainakaan missään järjellisessä aikataulussa. Tämän tietysti poliitikotkin ymmärtävät.
Toteutuksena Paloheimon visiot ovat vaativia ja suuren työmäärän vaativia, mutta kuitenkin teknisesti mahdollisia. Toteutukseltaan paljon yksinkertaisempi olisi Pentti Linkolan hahmottama ratkaisu (tekniikan hylkääminen), jolla myös ilmastonmuutos ja sukupuuttoaalto ratkaistaisiin, mutta tämä on poliittisesti vieläkin mahdottomampi.
Kiilomaa jättää mainitsematta, että Paloheimon ideat esimerkiksi energiantuotannon saralla ovat väistämättä kytköksissä hänen haaveisiinsa ylikansallisesta politiikasta ja jopa maailmanhallituksesta. Maailmanhallitus on ollut keskeinen osa Paloheimon ajattelua jo pitkään, viimeistään 90-luvun lopulta. Tässä mielessä Paloheimo on utopisti. Mutta tässä asiassa lienee niin, että utopistit ovat ainoita realisteja, siis niitä jotka osaavat hahmotella tietä jotakuinkin siedettävään tulevaisuuteen ilman haihattelua.
Maailmanhallitus oli jo 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun intellektuellien suuri haave. Sen unelman niskaan kaadettiin sittemmin muutaman kerran jäävettä.
Tuo arvointi painottaa näköjään sitä kuka maksaa
Sivukulut, ei sitä mikä on todellinen kustannus työntekijästä.
Muutenkin tuossa indeksissä arvioidaan muitakin tekijöitä kuin irtisanomisen helppoutta
http://www.heritage.org/index/Country/Denmark#labor-freedom
“Esimerkiksi Portugalin ja Kreikan yrittäjyysasteet ovat EU-15-maiden korkeimmat, mutta niiden BKT per henkilön luvut ovat matalimpia.
Tämä on yleisempikin trendi, mitä alempi bkt per henkilö, sitä enemmän yrittäjiä esim huippua edustavat sellaiset maat kuin Uganda ,Somalia.
Portugalin, Espanjan Kreikan etc työssäkäyntiaste yleisesti on EU:n alhaisimpia ja julkinen sektori pieni, joten sekin lisää yrittäjien suhteellista osuutta. Myös elinkeinorakenne on erilainen , matkailu ja kauppa suosii näissä maissa pieniä perheyrityksiä esim ravintolat, hotellit, kaupat ovat yrittäjävetoisia ja ketjujen rooli vähäisempi .
Mitä tulee työttömyyden, yrittämisen ja irtisanomisen helppouden väliseen yhteyteen niin se ei ole niinkään selvä kuin annat ymmärtää esim Irlannissa yrittäjiä on n 13 % työvoimasta vaikka esittämäsi indeksi on 80 luokkaa tai Iso-Britannia jossa indeksisi osoittaa 72.
Tai Hollanti jossa on yrittäjiä 13 % luokkaa mutta työttömyss Tanskan luokassa, mutta työn vapaus Suomen luokkaa.Korrelaatio ei ole niin suoraviivainen kuin annat ymmärtää
Tanskan yrityskanta on investointien suhteen kevyempi ja niinpä työllisyys kyetään säilyttämään jo 1-1,5 % kasvulla, kun Suomessa kasvun on oltava 2,5-3 % luokkaa.
Julkisen sektorin koossa on myös eroja eli Tanska työllistää enemmän julkiselle sektorille kuin Suomi.
”Suomessa julkisen sektorin osuus työllisestä työvoimasta on selvästi alhaisin Pohjoismaista eli 23 prosenttia. Ruotsissa julkisen sektorin vastaava työvoimaosuus oli vuonna 2005 35 %, Norjassa 32 % ja Tanskassa 34 % ”
http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/06_valtion_tyomarkkinalaitos/20061019Tietoj/VTML5_2006.pdf
Tanskan minimipalkkatasokin on huomattavasti Suomea korkeampi, tosin sekin on alakohtainen, joten vertailu on vaikeampaa
Mitä tulee tuohon kunnianloukkaukseen niin sopimuksen päättäminen on aina perusteltava, ei se tarvitse edes lainsäädäntöä, oikeuden kun on aina oikeusvaltiossa tutkittava riita-asia.
Sopimusvapaus kun merkitsee, että laki ei säätele sitä kuin ns kohtuuttomuusien osalta.
Ja kun taustalla on sopimuksen päättäminen niin silloin perusteettomasta päättämisestä määrätään korvauksia ellei lainsäädäntö sitä kiellä.
Kyllä toki sellaisenkin sopparin voi tehdä, että työ päättyy heti kun työnantaja haluaa. Minullakin on aina ulkoamailla työskennellessäni ollut sopparissa standardiehto, jonka mukaan työni voidaan päättää oitis syytä ilmoittamatta , riittää asiakkaan tai työnantajan ilmoittama tyytymättömyys.
Mutta silloin ovat astuneet voimaan muut
sopimuksen säännökset , jolla kompensoidaan asiaa yli työlainsäädönnön minimitason esim kotiinpaluu vasta 3 kk:n kuluttua ja kotona lähtöasemaa ja -palkkaa vastaava toimi.Pisimpään palkallista rantalomaa vietti yksi tuttuni, peräti 7 kuukautta.
Tiedot Tanskasta ovat vähän vanhoja, mutta se johtuu siitä Suomessa Tanskan mallia tutkittiiin 2005 tienoilla, mutta EK lopettiu keksutelun kun nuo muuta kui irtisanomisen helppous tulivat esiin.
Nyt sitä kaivetaan taas esiin kuten tuosta Saksan mallistakin on kaivettu esiin nuo työnantajien tarkoitusperät
”Erotetun työntekijän tulee saada tietää erottamisensa syyt, edellyttäen että hän on ollut
yrityksessä työssä vähintään yhdeksän kuukautta.
Tässäpä tietoa Tanskan irtisanomisesta. Eli seilläkin irtisanominen pitää perustelal koeajan jälkeen ja silloin oikeusvaltion tapaan syyn voi riitauttaa ja viedä oikeuteen.
Jutun voitto, tappio ja korvaus sitten riipppu näytöstä, lainsäädännöstä ja teon tuottamuksesta.
http://www.maatieto.net/files/35/tanska.pdf
”Irtisanomisaika riippuu asemasta:
• työntekijöiden irtisanomisaika on määritelty alakohtaisessa työehtosopimuksessa; ei ole yleisiä lakisääteisiä
määritelmiä
• johtavassa asemassa olevien irtisanomisaika on 77 päivää niiden kohdalla, joille on kertynyt palvelusaikaa vähintään 6 kuukautta.
Työaika, lomaoikeus ja irtisanomisaika kannattaa siis aina tarkastaa alan työehtosopimuksesta”
Maailmanhallitus on kaunis teoreettinen, mutta käytännön elämään sovellettuna kovin vaarallinen konstruktio. Jos aihe kiinnostaa, niin => http://juholaatu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/30813-ylikansallinen-demokratia.
Minusta tuntuu, että erityisesti demarivetoiset poliitikot ovat usein ihastuneita mahdollisimman suuriin hallinnollisiin yksiköihin (myös tehtaisiin) ja mahdollisimman keskitettyyn päätöksentekoon (ei toki aina maailmanhallituksen tasolle asti).
Haihattelematon näkemys tulevaisuuteen on sellainen, että otetaan maailman tehokkain innovaationtuottamismekanismi (vapaat markkinat) ja injektoidaan siihen riittävä määrä poliittista hintainformaatiota (päästökauppa, haittaverot). Simsalabim ja ympäristöinnovaatioita alkaa putkahdella kuin sieniä sopivissa kosteusolosuhteissa.
Tähän ei tarvita maailmanhallitusta (hyi helvetti) mutta kansainvälinen vapaamatkustelun minivoima sopimusjärjestelmä kyllä.
Tämä ei kuitenkaan riitä, jos tarkoituksena on jatkaa talouskasvua vielä satoja ja tuhansia vuosia. Teknistyyppisten innovaatioiden rinnalle täytyy syntyä sellaisia sosiaalisia innovaatioita, joista kehittyy kyky nauttia luontoa tuhoamattomasta elämästä. Siinä markkinat eivät perinteisesti ole olleet kovin vahvoja.
Varmemmalla pohjalla siis oltaisiin, jos keskeiset instituutiot kukin tahollaan pyrkisivät innovoimaan kestävää ja iloista tulevaisuutta. Pistän toivoni tieteeseen, taiteeseen ja uskontoon tai muihin elämän salaperäisyydestä ammentaviin ja sitä ylevöittäviin mytologioihin.
Tarvitaan uusi talouden, tekniikan ja kulttuurin sekoittava resepti, josta valmistettua keitosta tulevat sukupolvet voivat nautiskella tuhannenteen polveen (jos nyt polvia kohta enää edes on).
Tämä on haihattelematon näkemys — tai ainakin sellainen, jonka varaan maailmaa nyt rakennetaan utopististen visioiden sijaan.
TomiA,
Jotakuinkin noin uusi vihreämpi maailma voisi toimia. Minusta hyvin keskeistä on tarve löytää sellainen uusi maailman talouden malli, jonka ympärille voidaan rakentaa konsensus. Vanha mallihan on uusien mantereiden ja luonnon valloituksen ajoilta. Haittaverot yms. liittyy tähän uuden talouden mallin hahmottamiseen.
Vapaamatkustelu pitää tosiaan minimoida. Tässä asiassa ei ole tainnut vielä edes keskustelu juuri alkaa. Käytän yleensä mittatikkuna kysymystä siitä poltetaanko maailman öljyvarat loppuun (=kunnes joku muu energia on käytännöllisempää) vai jätetäänkö osa öljystä tarkoituksella polttamatta. Nyt jokainen rikkaan säästämä tynnyri saattaa vaikkapa livahtaa halvempana öljynä jonnekin kehitysmaihin.
Luulisin että vapaamatkustuksen eliminointi vaatii jonkinlaista eturintaman maiden ryhmittymistä jälkijunassa tulijoita vastaan. Tämä voisi tapahtua vaikkapa saastetullien muodossa, suosituimmuuskohtelulla tms. Pelkällä runsaalla vihreiden tuotteiden kuluttamisella tai maapallon rikkaimpien yksilöiden köyhäilyllä homma ei hoidu.
Suora maiden välinen sopimus olisi hyvä, mutta sen synty saattaa edellyttää painostusta, sillä helpoista elintasoa tuovista ratkaisuista (öljy) luopuminen on vaikeaa kaikille (kehitysmaat, Kiina, öljyn tuottajat, rikkaat). Toistaiseksi öljyn korvaavaa ihmeratkaisua energiaongelmiin ei ole löytynyt, joten pakostakin mennään vähän säästölinjoilla.
Vihreiden Vesa Hack jätti myös vihreät ja liittyi kokoomukseen.
Puolueessa ei enää kohta ole yhtään edes poliittiseen keskustaan kuuluvaa.
En ihmettele että Hack nosti kytkintä vihreistä, mutta sitä ihmettelen että päätyi kokoomukseen. Jos ei ”vasemmistonuorten” kanssa ole kivaa niin onko sitten toisaalta bogomolofien?
Meillä on sellainen urbaaniliberiaalin puolueen kokoinen aukko, josta sitten kukin luovii miten parhaaksi näkee epätäydellisten vaihtoehtojen välillä. Eli en tietenkään moiti.
Vapaamatkustaminen ja muut epäterveen kilpailun muodot tuskin loppuvat ilman rakennelmaa, jota voidaan nimittää maailmanvaltioksi. Hobbesin luonnontilassa elävät ihmiset tunnustavat Leviathanin vallan. Samaa vaadittaisiin korkeammalla tasolla nykyiseen valtioiden ja valtioliittojen väliseen anarkian tilaan.
Kuka oli tuo Tuusulan nimby-listalainen, joka noin sanoi.
Eero Paloheimo on irtisanoutunut city-vihreydestä, kuten moni muukin vihreän liikkeen perustajiin lukeutunut älykkö. Heidän sympatiansa eivät ole yltäneet sellaiseen vihreyteen, jossa keskitetään kaikki toiminta kaupunkeihin, ollaan suojelevinaan luontoa, mutta itse hätäännytään heti, kun diskopallosta valo himmenee.
Pentti Linkola kirjoitti jo vuosia sitten vierastavansa kehitysapua, homoseksuaalisuudella elämöimistä, kasvissyöntiä, urbanisaatiota, pasifismia ja päihteitä, jotka Linkolan mukaan on jostain käsittämättömästä syystä otettu mukaan vihreiden poliittiselle agendalle.
Linkolan mielestä aitoa vihreyttä on elämän (kaikissa muodoissaan), ei yksilön suojelu. Kehitysapu ja katastrofiapu johtavat liikakansoitukseen, aiheuttvat siten lisää kärsimyksiä ja tuhoavat loputkin elämän mahdollisuudet mm. Afrikassa.
Maailmassa, jossa ruoasta on pulaa, ei voida ilmoittautua soijan, tofun ja riisin syöjiksi. Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi kestäviä ruoanhankintakeinoja ovat kotitarveviljely, keräily ja ruohoa syövien eläinten kasvatus.
Edelleen Linkola toteaa, että tulevaisuuden vihreässä maailmassa kaupunkeja voidaan säilyttää vain kuriositeetteinä. Jotain kevyttä hallintoa niissä voidaan harjoittaa, mutta muuuten ihmisten on sijoituttava tasaisesti pienyhteisöihin ympäri maata ja maapalloa. Kaupunki, joka ei tuota mitään, ainoastaan kuluttaa, ei voi olla vallitseva yhteiskunnan muoto.
Homoseksuaalisuutta Linkola ei tuomitse, vaikka toteaakin sen olevan luonnotonta. Sen sijaan hän ihmettelee, mitä tekemistä homojen oikeuksien erityisellä ajamisella on vihreyden kanssa? Tietysti homot eivät keskenään lisäänny, mikä on hyvä asia, mutta kyse on marginaali-ilmiöstä, joka ei väestöongelmaa ratkaise.
Lopullisesti Linkola on kertonut kyllästyneensä punaviinihuuruissa ja kannabistokkurassa panhuilua soitteleviin elämäntapaintiaaneihin, joita vihreä liike on vetänyt kuin kärpäsiä ympärileen. Vihreiden pitäisi muodostua valveutuneimmista yksilöistä, terävimmistä aivoista, osaavimmista käsistä ja ahkerimmista luonteista. Siihen ajatusmaailmaan eivät todellakaan sovi työtävieroksuvat pilvenveikot, jotka elävät omassa hedonistisessa maailmassaan muun yhteiskunnan kustannuksella luullen olevansa suuriakin filosofeja.
Näitä ja muita Pentti Linkolan ajatuksia voi lukea esim. Linkolan pamflettikokoelmasta Johdatus 1990-luvun ajatteluun.