Mustavalkoisesta puuttuu vihreys

(Tek­sti on julka­istu kolumn­i­na Vihreässä langassa)

Ville Kom­si sanoi joskus kauan sit­ten vihreistä, etteivät äänestäjämme hylkää meitä, vaik­ka oli­si­vat jostain asi­as­ta hei­dän kanssaan erim­ieltä, jos voivat luot­taa vil­pit­tömyy­teemme. Äänestäjät halu­a­vat ymmär­ret­täviä perusteluja.

Muut puolueet ovat toim­i­neet toisin. Niiden käsi­tyk­sen mukaan poli­it­tisen sanoman on olta­va yksinker­tais­tet­tua. Pidän enem­män Ville Kom­sin asen­teesta, mut­ta nyky­isin vihreät ovat muut­tumas­sa muiden kaltaisek­si tässäkin.

Myön­nän että kär­jistän nyt niin rajusti, että se voi tun­tua kohtuuttomalta.

Ei luo vaikutel­maa hark­it­sev­as­ta ja pohdiskel­ev­as­ta joukos­ta, jos mikä tahansa argu­ment­ti ydin­voimaa tai geen­i­ma­nip­u­loin­tia vas­taan on oikea ja mikä tahansa argu­ment­ti niiden puoles­ta on automaat­tis­es­ti väärä. Näis­sä asiois­sa puolueemme on ajat­telul­taan selvästi kan­nat­ta­jakun­taa mustavalkoisempi.

Mus­tavalkoinen asenne kostau­tuu omim­mal­la alueel­lamme uusi­u­tu­vien ener­gialähtei­den hyö­dyn­tämisessä. Kaik­ki, minkä väitetään ole­van kestävän kehi­tyk­sen mukaista, ei sitä ole. Eikö juuri mei­dän pitäisi tor­jua falske­ja uusi­u­tu­van ener­gian hyö­dyn­tämis­pro­jek­te­ja sen sijaan, että taputamme jokaiselle, joka main­os­taa toimi­aan uusi­u­tu­van ener­gian muka edistämisellä?

Min­ua on häirin­nyt myös kovin yksisilmäi­nen suh­tau­tu­mi­nen maa­han­muut­ta­jakysymyk­seen. On sekä vält­tämätön­tä että väistämätön­tä, että Suomeen tulee paljon maa­han­muut­ta­jia. Mil­laisel­la poli­ti­ikalla muu­tos onnis­tuu ja mil­laisel­la epäon­nis­tuu, on ehkä tärkein tule­van yhteiskun­tapoli­ti­ikan asia.  Siihen ei voi suh­tau­tua asen­teel­la, että kaik­ki ulko­maalais­myön­teiset näköko­h­dat ovat tot­ta ja kaik­ki kiel­teiset väärin. Maa­han­muu­ton ongelmia ei voi käsitel­lä, jos kieltää niiden ole­mas­saolon. Luo­dak­seen uskot­tavu­ut­ta ulko­maalais­myön­teiselle kan­nalle kan­nat­taisi puut­tua oma-aloit­teis­es­ti kiel­teisi­in ilmiöi­hin. Olisi voin­ut vaik­ka reagoi­da siihen, kun bul­gar­i­an roman­it alkoi­vat käyt­tää tur­va­paikka­hake­muk­sia väärin.

Oli ilah­dut­tavaa kuun­nel­la radios­ta Husein Muhammedin tas­apain­oista puheen­vuoroa ulko­maalaiskysymyk­ses­tä. Lois­to­tyyp­pi, jon­ka kan­to­ja kan­nat­taisi kuun­nel­la. Vedän vähän takaisin: myös Oras Tynkky­nen on käyt­tänyt asi­as­ta hark­it­se­via puheenvuoroja.

Vihreä äänestäjä on eri­lainen. Hän ei halua kuul­la isku­lau­sei­ta vaan perustelu­ja. Huonot peruste­lut ovat huono­ja, vaik­ka olisi asi­as­ta samaa mieltä. Vihrey­teen on palautet­ta­va ennakkolu­u­lo­ton kyseenalais­tamisen ja vapaan argu­men­toin­nin perinne, vaik­ka se tuot­taa joskus selit­te­lyn tarvetta.