Energiaverotuksen sudenkuopat

Mikä ener­giavero­tuk­ses­sa mättää?

Eero Heinälu­o­man Pauli Lehtimäen ja  Jus­si Pajusen keskustelu ener­giavero­tuk­ses­ta kir­voit­ti tekemään yhteenve­don siitä, mikä ener­giavero­tuk­ses­sa mättää.

Päämäärä on hyvä. Fos­si­il­isia polt­toainei­ta pitää verot­taa huo­mat­tavasti nyky­istä kovem­min, jot­ta olisi kan­nustin siir­tyä uusi­u­tu­vi­in ener­gialähteisi­in. Sit­ten tulee yksi­tyisko­htia, joiden vuok­si ohjaus­vaiku­tus menee pahasti vikaan. Virheitä on ainakin:

1)      Kivi­hi­iltä verote­taan voimakkaasti, jos sil­lä tuote­taan läm­pöä, muta se on vero­ton­ta, jos sil­lä tuote­taan sähköä. Tälle ei voi oikein mitään, kos­ka kun olemme samas­sa verkos­sa muiden maid­en kanssa, sähkön verorak­en­teen pitää olla sama. Sik­si sähköä ”hiilid­iok­sidi­vero” on itse sähkön hin­nas­sa. Veron korkeus ei riipu siitä, mil­lä se on tehty, vaan kuka sitä käyt­tää. Jois­takin vähän mieli­v­al­tais­es­ti val­i­tu­ista sähkön­tuotan­to­muodoista veron saa osit­tain takaisin tuotan­non subventiona.

2)      Kun kivi­hi­ilel­lä tai maakaa­sul­la tehdään yhtä aikaa sekä läm­pöä että sähköä, pitää päät­tää, kuin­ka paljon polt­toaineesta kuluu sähkön ja kuin­ka paljon läm­mön tuotan­toon. Tuo ker­roin voitaisi­in laskeakin. Läm­mön­tuotan­non polt­toainet­ta pitäisi verot­taa polt­toainemäärästä, joka on noin 40 % kaukoläm­mön ener­gia­sisäl­löstä. Maakaa­sul­la tuotet­tuna vielä selvästi tätä vähem­män. Jot­ta ohjaus olisi tarkkaa, ker­toimen tulisi olla laitosko­htainen. Poli­it­tisel­la päätök­sel­lä ker­roin on kuitenkin nos­tet­tu 90 pros­ent­ti­in. Tässä ei ole kyse ener­giapoli­ti­ikas­ta vaan alue­poli­ti­ikas­ta. Halu­taan verot­taa enem­män kaupungeis­sa asu­via kaukoläm­mön käyt­täjiä kuin maal­la asu­via sähköläm­mön käyttäjiä.

3)      Turvet­ta verote­taan kuin se ei tuot­taisi hiilid­iok­sidipäästöjä, vaik­ka se on kivi­hi­iltäkin pahempi saas­tut­ta­ja. Taas on kyse aluepolitiikasta.

4)      Puun ei olete­ta tuot­ta­van hiilid­iok­sidipäästöjä lainkaan.  Toisin kuin turve, puu on uusi­u­tu­va ener­gialähde myös alle tuhan­nen vuo­den tarkastelus­sa, mut­ta nol­lapäästöo­le­tus on liioit­telua. Luon­non­ti­las­sa myös osa puus­ta sed­i­men­toi­tu­isi hajoa­mat­tomana maaperään.  Nyt saate­taan kan­nus­taa viemään bio­mas­saa liikaa met­sistä. Täl­lä ei ole merk­i­tys­tä vielä, mut­ta ongel­mas­ta tulee todel­li­nen, jos päästöoikeuk­sien hin­ta nousee real­is­tiselle tasolle.

5)      Uno­hde­taan kokon­aan, että päästökaup­pasek­to­ril­la ylimääräiset pon­nis­te­lut eivät vähen­nä globaale­ja päästöjä, kos­ka käyt­tämät­tä jääneitä päästöoikeuk­sia ei polte­ta vaan myy­dään jollekin toiselle. Oikea­ta poli­ti­ikkaa olisi vähen­tää liik­keel­lä ole­vien päästöoikeuk­sien määrää niin paljon, että päästöoikeu­den jon­nekin sadan euron tasolle hiilid­iok­sidi­ton­nil­ta ja uno­htaa muu ohjaus. (Jos 100 euroa tun­tuu koval­ta luvul­ta muis­tu­tan, että auto­jen vähäpäästöisyyt­tä tue­taan verokan­nus­timil­la, jois­sa hiilid­iok­sidi­ton­nin hin­ta on 400 – 500 euroa tonnilta)

Maakaa­sun veronko­ro­tus ei ole virhe. Toki se johtaa siihen, että jos maakaa­sun hin­ta on kovin korkea, läm­mön tarvet­ta on ja sähkö on hal­paa, kan­nat­taa käyt­tää kivi­hi­iltä maakaa­sun sijaan, mut­ta tämä on nor­maalia markki­namekanis­mia eikä nos­ta globaale­ja päästöjä. (Päästökaup­pa ja maakaa­sun markki­nahin­nan riip­pu­vu­us kysyn­nästä). Näis­sä olois­sa Helsin­gin läm­mit­tämi­nen hak­keel­la lisäisi globaale­ja päästöjä, kos­ka päästökaup­pasek­torin päästöt vain siir­ty­i­sivät muualle mut­ta sen ulkop­uolisen sek­torin päästöt lisään­ty­i­sivät rekkarallissa.

Turpeen tuki on lyhyt­näköistä, kos­ka seinä on vas­tas­sa sit­ten, kun päästöoikeus mak­saa sata euroa ton­nil­ta. Päästökau­pas­sa turpeesta ei saa päästötön­tä mitenkään.

Pahin noista virheistä on kaukoläm­mön alue­poli­it­ti­nen ran­gais­tusvero. Vaasan ener­gian toim­i­tusjo­hta­ja (muis­taak­seni) sanoi, että hei­dän kan­nat­taisi näil­lä vero­porkkanoil­la muut­taa vastapainevoimalansa lauhde­voimaloik­si ja laskea läm­pö mereen ja ottaa se sieltä takaisin läm­pöpumpuil­la. Läm­pöpump­pu on eri­no­mainen tapa kor­ja­ta sähköläm­mi­tyk­sen järkyt­tävän suuria päästöjä siedet­täväm­mäk­si. Tämä oolisi tärkein muu­tos asun­tokan­nan läm­mi­tyk­sessä. Vaik­ka maaläm­pö on ver­rat­tomasti sähköläm­mi­tys­tä tai öljyläm­mi­tys­tä parem­pi vai­h­toe­hto, se on kuitenkin selvästi kaukoläm­pöä huonom­pi hiilid­iok­sidipäästöjä ajatellen. Nyt on muo­dos­tunut kan­nustin siir­tyä maaläm­pöön myös kaukoläm­pöalueil­la, mis­sä ei ole mitään tolkkua. Ruot­sis­sa näin muuten tapah­tuu ja ruot­salaiset oikein ylpeilevät täl­lä ympäristörikok­sel­la. Osasyyn­sä tosin on suo­ma­laiselle For­tu­mil­la, joka on yli­hin­noitel­lut Tukhol­man kaukoläm­mön turhan rahanhimoisesti.

Ymmärtääk­seni kaavoituk­sel­la voidaan nyt kieltää sähköläm­pö­talot kaukoläm­pöalueil­la. Samal­la perus­teel­la voisi olla järkevää kieltää maaläm­pö kaukolämpöalueella.

Käsi­tys maaläm­möstä kaukoläm­pöä huonom­pana vai­h­toe­htona perus­tuu ajatuk­seen, että viimeiset sadat megawatit tehdään kivi­hi­ililauh­teel­la. Sit­ten kun Euroopas­sa viimeinenkin kivi­hi­ilivoimala on sul­jet­tu ja sähköä tuote­taan vain uusi­u­tuvil­la ja ydin­voimal­la, tältä argu­men­til­ta putoaa poh­ja pois, mut­ta se ei tapah­du pari­in vuosikymmeneen.

Tekni­sistä perusteluista: olen kir­joit­tanut kaukoläm­mön hiilid­iok­sidipäästöistä artikke­lis­sa Maaläm­pö vai kaukolämpö.