Hinta, arvo ja niukkuus

Postauk­seni keskus­ta-asumisen suh­teel­lis­es­ta hin­nan­nousus­ta herät­ti keskustelun hin­nan ja arvon suh­teesta. Käsitei­den selkeyt­tämisek­si vähän tyl­sää teoriaa.

Kuten käsite­ana­ly­y­sis­sa on tapana, tehdään epäre­al­isti­nen ole­tus, jon­ka mukaan keskus­ta-asum­ista voidaan valmis­taa lisää niin, että uusi on yhtä hyvää kuin van­ha eikä van­hakaan siitä huonone eikä parane.  Lisään­tyykö vai vähe­neekö keskus­ta-asumisen arvo ja mitä tapah­tuu hinnalle?

Alla olevas­sa kuvas­sa on esitet­ty per­in­teinen kysyn­tä käyrä. Keskus­ta-asumisen arvo on toisille suurem­pi kuin toisille. Jos kaik­ki halukkaat voisi­vat asua keskus­tas­sa, yhteen­las­ket­tu arvo olisi sinisen käyrän ala­puolelle mah­tu­va alue. Mut­ta kaik­ki eivät voi.

Pan­naan ihmiset järjestyk­seen sen mnukaan kuin­ka kiihkeästi he halu­a­vat asua keskus­tas­sa. Vähän epäreilusti halua mitataan mak­suhalukku­udel­la. Paljonko keskus­ta-asumis­es­ta ollaan valmi­it (ja kykenevät) mak­samaan. Vasem­mal­la ovat kiihkeim­mät ja varakkaim­mat urban­is­min ihail­i­jat ja viimeisenä oikeal­la on Mat­ti Van­hanen, joka ei ottaisi keskus­ta-asun­toa vas­taan edes ilmaiseksi.

Kuvas­sa on esitet­ty kolme keskus­ta-asumisen määrää, q1, q2 ja q3 ja niitä vas­taa­vat hin­nat , p1, p2 ja p3. Mitä enem­män keskus­ta-asum­ista on tar­jol­la, sitä alem­mas sen hin­ta las­kee. Jokaisen neliön yläpuolel­la on kaare­va kolmio, joka mit­taa sitä keskus­ta-asumisen arvoa, jos­ta asu­jan ei tarvitse mak­saa. Kiihkeinkin keskus­ta-asu­ja, joka olisi valmis mak­samaan melkein mitä tahansa, saa asun­ton­sa järkeväl­lä hin­nal­la. Tuo­ta yläpuolelle jäävää kaare­vaa kolmio­ta kut­su­taan kulut­ta­jan yli­jäämäk­si. Samal­la kun määrän kas­vaes­sa keskus­ta-asumisen hin­ta las­kee, kulut­ta­jan yli­jäämä nousee. Yksit­täis­ten henkilöi­den koke­malle arvolle ei tapah­du mitään, pait­si, että yhä use­ampi pääsee naut­ti­maan tästä arvosta.

Kos­ka asun­nos­ta keskus­tas­sa mak­se­taan nyt enem­män kuin Por­nai­sis­sa, asun­to­ja kan­nat­taisi rak­en­taa mielu­um­min keskus­taan kuin Por­naisi­in. Eivät tietenkään kaik­ki prefer­oi keskus­taa ohi Por­nais­ten, mut­ta nyky­isi­in mah­dol­lisuuk­si­in ver­rat­tuna use­ampi preferoi.

Emme tee mitään sil­lä tiedol­la, halu­aisiko suo­ma­laista kymme­nen, kak­sikym­men­tä voi kolmekym­men­tä pros­ent­tia asua Helsin­gin keskus­tas­sa. Riit­tää, että tiedämme, että sitä halu­aisi enem­män kuin sinne mahtuu.

Az väit­tä, että keskus­ta-asumisen arvo las­kee (sini­nen käyrä siir­tyy alaspäin), jos keskus­taa raken­netaan lisää ja saas­teet, melu ja ruuhkat kas­va­vat. Kari Kosk­i­nen taas sanoi, että keskus­tas­ta tulee sitä arvokkaampi, mitä isom­man kaupun­gin keskus­ta se on. Jos kat­somme asumisen hin­taa (= mak­suhalukku­us) Riihimäel­lä, Helsingis­sä, Lon­toos­sa ja New Yorkissa, Kosk­i­nen näyt­täisi ole­van oikeassa.

108 vastausta artikkeliin “Hinta, arvo ja niukkuus”

  1. Mielestäni on itses­tään­selvyys, että mak­suhalukku­us keskus­takäm­pästä kas­vaa sitä mukaan mitä enem­män urbaaniym­päristö viehät­tää. Väitän kum­minkin, että suo­ma­lainen on keskimäärin tyy­tyväisim­mil­lään lähel­lä palvelui­ta mut­ta myös lähel­lä luon­toa eli pk-seudul­la tämä tarkoit­ta­nee kehyskun­tia. Ongel­ma pk-seudun kehyskun­nis­sa asuvil­la on usein pitkäkestoinen työ­mat­ka. Tiivi­impi yhdyskun­tarakenne voi olla ihan jees-aja­tus, mut­ta onko se kansalais­ten hyv­in­voin­nin ja etenkin las­ten kannal­ta paras ratkaisu? Sinkku­na sitä nyt on sama vaik­ka asu­isi Kallios­sa tai Jakomäessä.

  2. Muuten, tässä tarkastel­laan halut­tavu­u­den mit­ta­ri­na pelkästään neliöhin­taa. Se on kuitenkin vain yksi mit­tari, jota käytet­täessä ajatel­laan: “asun­not ovat halut­tu­ja, kos­ka ihmiset mak­sa­vat näin paljon kanatkaupun­gin ker­rostaloa­sun­nos­ta, vaik­ka se on pieni”.

    Voisi ajatel­la myös niin, että esim. keskus­tan ulkop­uolel­la ole­vat omakoti­talot ovat kiin­nos­tavia: “asun­not ovat halut­tu­ja, kos­ka ihmiset mak­sa­vat näin paljon omakoti­talosta, vaik­ka se on kaukana työ­paikas­ta tai arvokkaina pide­ty­istä palveluista”.

    Tässä tarkastelus­sa mit­tari vain olisi neliöhin­nan ase­mes­ta esim. hin­ta suh­teessa työ­matkaan, tai etäisyy­teen maail­man navas­ta (joka olkoon vaik­ka Arkadianmäki).

    Todel­lisu­udessa asun­non­hank­in­taa suun­nit­tel­e­va var­maan tarkastelee kaikkia asun­to­ja näi­den kah­den asian (ja muiden asioiden) yhdis­telmäl­lä, kos­ka juuri kel­lään ei ole käytet­tävis­sään rajat­tomasti rahaa, eikä myöskään rajat­tomasti aikaa.

    Keskus­tan ulkop­uolel­la ole­vat ker­rostalot (= lähiöt) ovat ehkä se asun­to­la­ji, jota har­vat pitävät halu­tu­im­pana, vaik­ka niil­läkin on ystävän­sä. Silti raken­nus­li­ik­keet tekevät eri­tyis­es­ti juuri näitä (kos­ka niitä saa tehtyä lukumääräis­es­ti eniten halvim­mal­la) ja kun pide­tään kau­ni­ita puhei­ta tiivi­istä yhdyskun­tarak­en­teesta, niin käytän­nön toimet johta­vat sit­ten kuitenkin lähiörakentamiseen.

    Neliöhin­tatarkastelu ker­too osaltaan tietysti siitä, että meil­lä on eri­tyis­es­ti pulaa rakennus*oikeus*neliöistä — ei sinän­sä maas­ta, jota tääl­lä kyl­lä sen­tään vielä pikkuisen on, ainakin jos ver­taa läh­es mihin tahansa maail­man maa­han tai alueeseen Siperi­aa lukuunottamatta.

  3. Her­mi­it­ti
    “Tiivi­impi yhdyskun­tarakenne voi olla ihan jees-aja­tus, mut­ta onko se kansalais­ten hyv­in­voin­nin ja etenkin las­ten kannal­ta paras ratkaisu?”

    Uno­hde­taan vain hin­tasig­naalit ja tur­vaudu­taan suun­nitel­mat­alouteen. Kyl­lä, sosial­is­mil­la Suo­mi nousuun!

  4. OS: “Jos kat­somme asumisen hin­taa (= mak­suhalukku­us) Riihimäel­lä, Helsingis­sä, Lon­toos­sa ja New Yorkissa, Kosk­i­nen näyt­täisi ole­van oikeassa.”

    Ei nyt ole tilas­to­ja, mut­ta näp­pitun­tu­mal­ta luulisin että keskus­ta-alueet vaikka­pa alueil­la Oak­land, Albu­querque tai Los Ange­lesin tulkin­nan­varaiset keskus­ta-alueet kaupunki­ma­ton keskel­lä ovat edullisem­pia kuin lähim­mät sub­ur­biat juurikin tuos­ta Art­turin mainit­se­mas­ta syys­tä. Kun laidoille raken­netaan lisää rajoit­ta­mat­ta liiken­net­tä, muut­tuu keskus­ta meluisak­si läpiajoalueeksi.

    1. Kyl­lä keskus­ta-alueen houkut­tele­vu­us voidaan myös tuho­ta. Joko liiken­teel­lä (Los Ange­les) tai vuokrasään­nöste­lyl­lä ja sen tuot­ta­mal­la rän­sistymisel­lä (Brys­sel).

  5. Her­mi­it­ti, vaikut­taa siltä, että Oden tarvit­see vielä selit­tää suh­teelli­nen niukku­us, jos asioista halu­taan keskustella.
    Kir­joitin seu­raa­van kom­mentin vesir­a­jas­sa-blogi­in (http://vesirajassa.blogspot.com/2010/08/kantakaupunki.html).
    Vaik­ka useim­mat halu­aisi­vatkin muut­taa pien­taloalueelle, niin hin­nat ker­to­vat sen, että tiivi­istä kan­takaupungista on pahin puha. 

    >Kan­takaupungis­sa asum­i­nen on yleen­sä selvästi
    >kalli­im­paa kuin muual­la, mikä markkinataloudessa
    >tarkoit­taa, että se on kaikkein halu­tu­in­ta asuinaluetta. 

    Itse asi­as­sa ei ihan näin. Se tarkoit­taa sitä, että se on niuk­in­ta asuinaluetta. 

    Kan­takaupunkia riit­tää n. 150–200 k‑asukkaalle riip­puen määritelmästä. Voisi teo­ri­as­sa olla, että esimerkik­si 400k-asukas­ta halu­aa kan­takaupunki­in ja 600k-asukas­ta oman omakoti­talon tai lähiöa­sun­non. Täl­löin use­am­mat ihmiset eivät halu­aisi kan­takaupunki­in, mut­ta kan­takaupungista ole­va pula ajaa hin­nat korkeimmalle. 

    Viimeisek­si: yleis­es­ti en ymmär­rä sitä aja­tus­ta, että kos­ka “minä en halu­aisi asua kan­takaupungis­sa, niin sitä ei pidä rak­en­taa lisää”. Vaikea on ihmis­ten käsit­tää sitä, että tiivi­in kan­takaupun­gin rak­en­t­a­mi­nen on plus­saa niillekin, jot­ka halu­a­vat asua väljästi omakotitalossa. 

    Omien koke­musten (samoin kuin lapsen) perus­teel­la Töölö on parem­pi paik­ka asua kuin esimerkik­si Kau­ni­ainen. Kun vaan moista kan­takaupunkia olisi riit­tävästi, niin olisi taval­lisel­la palka­nsaa­jal­la siihen varaa.

    Syitä on help­po kek­siä. Tiivi­isti asu­tul­la alueel­la lapsen on helpom­pi löytää kavere­i­ta. Ja jos raken­netaan Töölön kaltaista aluet­ta, niin lap­sil­la on paljon tilaa leikkiä.

  6. Mikko Särelä,

    Juu anteek­si jos käsitin jotain väärin, mut­ta mielip­i­teeni puhukoot silti puolestansa. Ei kaikkea voi mita­ta rahas­sa oli mielip­i­teeni keskeinen funktio.

  7. Sekä arkikoke­muk­sen että tietääk­seni myös kaikkien tutkimusten mukaan lapset prefer­oi­vat eniten yhteistä aikaa van­hempi­en­sa kanssa. Täl­lä mit­tar­il­la mitat­tuna tiivis yhteiskun­tarakenne on nimeno­maa lapsen etu. Loma­l­la ja viikon­lop­puina voi suun­na­ta sinne maaseudun rauhaan, mut­ta arke­na on hyvä, että van­hem­mat viet­tävät vapaa-aikansa kotona las­ten­sa kanssa eivätkä autossa matkalla kohti las­ten hoitopaikkaa, mis­sä lap­soset sit­ten vierait­ten aikuis­ten hoi­dos­sa odottelevat.

  8. OS: “Kos­ka asun­nos­ta keskus­tas­sa mak­se­taan nyt enem­män kuin Por­nai­sis­sa, asun­to­ja kan­nat­taisi rak­en­taa mielu­um­min keskus­taan kuin Pornaisiin.”

    Kenen etua tuo ‘kan­nat­taisi’ edus­taa? Maan­omis­ta­jien, raken­nut­ta­jien, pankkien, kiin­teistövälit­täjien, asun­non osta­jien vai jotain abstrak­tia yhteiskun­nan etua?

  9. Riit­ta kiteyt­tikin pien­ten las­ten osalta hyvin: lapset arvosta­vat van­hempi­en läs­näoloa, joten saavutet­tavu­udel­la ansaitut lyhyet työ­matkat ja mat­ka-ajat ovat koko per­heen etu. Teinit taas arvosta­vat jo aivan itse saavutet­tavu­ut­ta eli omia kaveriverkos­to­jaan, joi­ta voi myöskin tiivi­is­sä kaupunkiym­päristössä hoitaa oikein hyvin, ehkä parem­minkin kuin omako­ti­mat­toalueel­la, jos­ta ei löy­dy neu­traalia tilaa nuo­rille mis­tään (tämä on ole­tus, en tunne hlöko­htais­es­ti omako­ti­mat­to­ja kuin 70-luvulta).

    Kaikkien kannal­ta kuitenkin riit­tävä viihty­isyy­den taso tulee toteu­tua. Vas­tustin henkisel­lä tasol­la kier­toli­it­tymiä ennen kuin niitä tuli keskus­taan, nyt olen fani. Yhdessä alen­net­tu­jen ajonopeuk­sien kanssa katukuilu­jen pöly- ja melu­ta­sot ovat laske­neet ja kier­toli­it­tymän pääsee jalankulk­i­jakin jous­tavasti ylit­tämään ilman val­ois­sa seisoskelu­ja. Lisää näitä!

  10. Itse olen kovasti ihme­tel­lyt kaavoit­ta­jien kyvyttömyyttä/haluttomuutta toteut­taa umpiko­rt­telei­ta. Kaik­ki viime­vu­osien isot kaa­va-alueet on piir­ret­ty täy­teen eri­laisia puo­li­avoimia kort­telei­ta ja pis­te­talo­jen yhdis­telmiä. Näi­hin on vielä täysin suun­nitel­mallis­es­ti halut­tu toteut­taa ns. puoli­julk­isia reit­te­jä ker­rostalop­i­ho­jen hal­ki ja poik­ki. Minus­ta tämä on lähiömäi­nen ratkaisu.

    (Ymmär­rän kyl­lä raken­nut­ta­jien tah­toti­lan mak­si­moi­da mer­inäköala-asun­not ranta-alueil­la, kaupunki­rak­en­teeen kannal­ta olisi minus­ta kuitenkin parem­pi jyvit­tää asun­not jyrkem­min: hunoil­la näkymil­lä halvem­paa, komeil­la kat­tonäkymil­lä kalli­im­paa. Saataisin samal­la kär­päsen­ni­tistyk­sel­lä myös hin­tasekoitet­tua kaupunkirakennetta).

    Mitä kan­takaupunki­maisem­min asu­taan sitä tärkeämpi on toteut­taa tiet­ty yksi­ty­isyy­den taso asumiselle. Tästä seu­raa tarve kek­siä katu­ta­soon jotain muu­ta toim­intoa kuin asum­ista, mut­ta kuitenkin katu­toim­into­ja vilka­s­tut­tavasti. Paljon on käy­ty häm­mästelemässä ikku­nal­lisia kivi­jalka­pyörä­vas­ras­to­ja Ruoholahdessa. 

    No nythän ne voitaisi­in muut­taa liiketiloik­si jos sal­lit­taisi­in pyörä­varas­to­jen lisärak­en­t­a­mi­nen sisäpi­hoille. (Ei sinne oikeasti pos­timerkkien kokoisille pihoille mitään pöm­peleitä mah­du — mut­ta voisiko täl­lä kon­sep­til­la toteut­taa uusia aluei­ta, väli­aikaiskäyt­tönä vas­ras­to, kunnes on riit­tävästi ostovoimaa muun toimin­nan tulolle alueelle?)

  11. Las­ten pitää oppia muu­takin kuin teo­ri­aa. Parhait­en käytän­nön taito­ja oppii kun on riit­tävästi puuha­paikko­ja, joi­ta ei asfalt­tivi­idakkos­sa ole. Ohjat­tu har­ras­tus­tar­jon­ta voi olla lap­sille kyl­lä kaupungis­sa parem­pi, mut­ta kun har­ras­tamis­es­takin tulee suorite luovu­us katoaa.

  12. Kenen etua tuo ‘kan­nat­taisi’ edus­taa? Maan­omis­ta­jien, raken­nut­ta­jien, pankkien, kiin­teistövälit­täjien, asun­non osta­jien vai jotain abstrak­tia yhteiskun­nan etua?

    Sen, joka talo­ja rak­en­taa ja myy eteen­päin, jos markki­nat toimi­vat. Se, että kaikkien asi­aan olen­naisil­ta osin vaikut­ta­maan pystyvien ei kan­na­ta, on osoi­tus siitä, että jokin menee pieleen, ja kan­nat­taa alkaa etsiä vilunkipeliä. 

    Isot hin­taerot ovat aina aika vah­vaa evi­denssiä siitä, että joku kup­paa, so. pelaa jotain peliä, har­joit­taa kor­rup­tio­ta, nim­by­ilee, jne, muiden kustannuksella.

  13. Kävin eilen bon­gaa­mas­sa Eiran­ran­nan uudet kalli­it talot eikä voi kuin ihme­tel­lä, että Ruo­ho­lah­den epäon­nis­tu­mis­es­ta ei opit­tu mitään. Talo­jen väli­in jääneet aukiot eivät oikein muis­tut­ta­neet piaz­zo­ja tai pla­zo­ja — ne oli­vat paljon ankeam­man oloisia kuin umpiko­rt­telei­den sisäpihat. 

    Vaik­ka kuin­ka talo­ja kier­si, tun­si ole­vansa kuolleen takapi­han puolel­la, eikä mil­lään etsimisel­lä tun­tunut löy­tyvän sitä elävää kadun puolta.

  14. Tiivi­in kaupun­gin etu­ja on paljon niin lap­siper­heille kuin yhden ja kah­den hen­gen ruokakun­nille, jot­ka ovat val­taen­em­mistö ruokakun­nista. Helsingis­sä pääsee 10 min­uutis­sa kaikkial­ta ulkoil­u­rait­ille ja ladulle, joten työpäivänäkin luon­to­suhdet­ta voi hoitaa päivit­täin. Maaseu­tu­maise­mat löy­tyvät bus­si- ja juna­matkan päästä alle puo­lessa tun­nis­sa ja meri huuh­too melkein varpai­ta monin paikoin.

    Kaupungista kyn­töpel­lon laitaan halu­a­vat mul­lan kanssa viihtyvät, vaik­ka pal­stan voi saa­da käve­ly­matkan päästä kivikylässäkin. Useille tuo veto seudun reuna-aluei­den omako­ti­maail­maan on viiteryh­mäkäyt­täy­tymistä. Seudul­la pisim­mät työ­matkat ovat ylim­mäl­lä tulo­ryh­mäl­lä. Koti­ni on lin­nani ja toisin päin.

    Kaupunkisu­un­nit­telus­sa vuorot­tel­e­vat 15 — 20 vuo­den kausikier­rol­la ihan­ner­atkaisuna tiivis ruu­tukaa­va- ja puu­tarhakaupunki­malli. Siinä on sukupolvi- ja muo­tivir­taus­ta. Seka­jär­jestelmänä kaupun­git kehit­tyvät aina. Raken­nut­ta­jat poukkoil­e­vat markki­nasig­naalien mukaan vail­la strategiaa.

  15. Her­mi­it­ti, lap­si joka odot­taa päiväkodin pihal­la viiden aikaan hak­i­jaa, syö kotona päiväl­listä, leikkii het­ken ja aloit­taa sit­ten ilta­toimet ollak­seen viimeistään kahdek­salta unten mail­la ei niistä maaseu­tuym­päristön puuha­paikoista mitään hyödy. Nukku­maan on taas men­tävä aikaisin, jot­ta jak­saa herätä ennen kuut­ta ja lähteä päiväkoti­in päiväkoti­in. Kun van­hem­mil­la menee vajaa tun­ti työ­matkoi­hin suun­taansa ja kau­pas­sakin pitää käy­dä, venyvät las­ten hoitopäivät hel­posti kymmentuntisiksi.

    Toista on tääl­lä kaupungis­sa, mis­sä äiti on päiväkodil­la kymme­nessä min­uutis­sa ja sen säästyvän puoli­tois­tatun­tisen voimme viet­tää vaik­ka puistossa.

  16. Tämä tyh­mä kysymyk­seni liityy enem­män omakoti- ja lähiörak­en­tamiseen kuin tiivi­iseen ruu­tukaavaan, mut­ta näistäkin on vähän ollut puhet­ta tässä ketjus­sa, joten tässä se tyh­mä kysymys tulee: mik­si raken­nu­soikeus on rajoitet­tu? Juu, viihtyvyys (=esim. viher­aluei­den jät­tämi­nen) on yksi perustelu, mut­ta eikö tuon voisi hoitaa pikem­minkin määräämäl­lä ton­tista tiet­ty, ammat­ti­taitoisel­la silmäl­lä (jos sel­l­aista on…) kokon­aisu­u­den kannal­ta kat­sot­tu alue viher­rak­en­tamiseen? Eikö raken­nu­soikeu­den rajaami­nen ole osa tätä muu­ta­mas­sa viestis­sä esitet­tyä haitallista tuki- ym. interventiota?

  17. Riit­ta,

    Juu ymmär­rän point­tisi ja on varsin hieno asia, että Stadin kan­takaupunkialueel­lakin asu­isi taval­lisia pul­li­aisia. Lap­si on kyl­lä mielestäni lap­si aina myöhäisem­pään mur­rosikään asti. Urban­isoi­tu­mi­nen saat­taa katkaista liiak­si siteitä luon­nos­ta ja siitä huoleni pääasi­as­sa tässä kysyk­sessä muo­dos­tuu. Armei­jas­sa muuten voi halon­hakkuukin tuot­taa joillekin vaikeuk­sia, vaik­ka olisi suo­tavaa, että jokainen nuori pää­sisi joskus edes yhden pöllin halkomaan.

  18. Mik­si minä vähä­varaise­na halu­aisin asua kaupunkien keskus­tas­sa on se, että siel­lä tapah­tuu. Näkee ihan ilmaisek­si paljon tapah­tu­mia ympäril­lään. Sekä saa paljon uusia ystäviä, kun­han vaan jut­tuun ryhtyy.

    Mut­ta työt­tömyyteni perustel­la olen ajau­tunut Van­taan erääseen nurkkaan, niin kai­hol­la muis­te­len aikaani Lön­nrotinkadul­la ja Her­man­nis­sa. Sit­ten työt­tömyyteni veikin Puk­in­mä­keen ja sieltä Van­taan erääseen nurkkaan, jos­sa ei ole mitään muu­ta nähtävää ja kuul­tavaa, kuin Pei­jak­sen uli­se­vat ambu­lanssit Asolanväylällä.

    Toki Asolan­väylälle tuli uusi K‑market, jon­ka hin­nat omas­sa ostokat­e­go­ri­as­sani ovat n. 1.5 ker­taiset ver­rat­tuna pitkään alueel­la olleen S‑marketin hin­toi­hin. Että taas tietyn­laista ajolähtöä on ilmas­sa, kun vähä­varaisimpia uudelleen sijoitel­laan asum­istuen avulla.

  19. Vep­säläi­nen kir­joit­ti: “Useille tuo veto seudun reuna-aluei­den omako­ti­maail­maan on viiteryhmäkäyttäytymistä.”

    Ei pidä paikkaansa. Merkit­tävin syy kehyskun­ti­in muu­tolle on tarve/halu saa­da suurem­pi asun­to. Keskus­tas­sa 120 m² mak­saa niin paljon, että vain har­val­la on varaa. Jos siis halu­aa 120 m²:n asun­non, niin mit­taa vain viiv­ot­timel­la sen etäisyy­den keskus­tas­ta, jos­ta ko. asun­non voi ostaa.

  20. Riitta:“Kun van­hem­mil­la menee vajaa tun­ti työ­matkoi­hin suun­taansa ja kau­pas­sakin pitää käy­dä, venyvät las­ten hoitopäivät hel­posti kym­men­tun­tisik­si. Toista on tääl­lä kaupungis­sa, mis­sä äiti on päiväkodil­la kymme­nessä min­uutis­sa ja sen säästyvän puoli­tois­tatun­tisen voimme viet­tää vaik­ka puistossa.”

    Tämä on ihan pup­pua. Tääl­lä kehyskun­nas­sa päiväkoti on keskel­lä asuinaluet­ta n. 5 min matkan päässä. Kaup­paan on 1.5 km. Itse ajan täältä töi­hin kehä I:lle jonne kestää autol­la 20 min.

  21. Toista on tääl­lä kaupungis­sa, mis­sä äiti on päiväkodil­la kymme­nessä min­uutis­sa ja sen säästyvän puoli­tois­tatun­tisen voimme viet­tää vaik­ka puis­tossa.

    Mis­säköhän kaupungis­sa se mah­taa olla? Kun asuimme Hert­toniemen­ran­nas­sa, niin naa­purei­den lap­sil­la oli päiväkoti­paik­ka Malminkar­tanos­sa. Muu­timme pois Helsingistä parin kuukau­den kuluttua.

  22. Tiedemies: oliko­han van­hem­mil­la työ­paik­ka Malminkar­tanos­sa? Jos kaupun­gin paikkaa ei saa, niin Hert­toniemen­ran­nas­sa oli sil­loin ja on edelleen use­ampi yksi­tyi­nen päiväkoti, jot­ka kestävät täl­laisen yhden lapsen van­hem­man pintya­puolisen tarkastelun. Hin­takin on kaupun­gin päiväkoti­paikkaa halvem­pi, ainakin jos käy töissä.

  23. Mis­säköhän kaupungis­sa se mah­taa olla? 

    Tam­pereel­la. 😉

    Tiedän kyl­lä, että aina ei kaupungis­sa saa las­ta sel­l­aiseen hoitopaikkaan, että työ­paikan lähel­lä asumis­es­ta olisi mitään iloa. Ei varsinkaan, jos hakee hoitopaikkaa kesken toim­intavuo­den: eloku­us­sa eskarien siir­tyessä koulu­un on suurin toden­näköisyys sille, että saa lapsen sinne mihin haluaa.

  24. Riit­ta:

    Sekä arkikoke­muk­sen että tietääk­seni myös kaikkien tutkimusten mukaan lapset prefer­oi­vat eniten yhteistä aikaa van­hempi­en­sa kanssa. Täl­lä mit­tar­il­la mitat­tuna tiivis yhteiskun­tarakenne on nimeno­maa lapsen etu. 

    Otta­mat­ta kan­taa las­ten pref­er­ens­sei­hin toteasin, että ole­tus, jon­ka mukaan tiivi­impi yhteiskun­tarakenne vaikut­taisi ihmis­ten matkus­tamiseen käytet­tyyn aikaan, on virheelli­nen. Ihmiset käyt­tävät matkoi­hin­sa osa­puilleen saman määrän aikaa riip­pumat­ta yhteiskun­tarak­en­teesta tai käyte­ty­istä kulkuvälineistä.

    Ero on siinä, että tiivi­is­sä kaupungis­sa liiku­taan hitaam­min: joukkoli­iken­teel­lä, kävellen tai suh­teel­lisen ruuhkaisil­la kaduil­la. Kauem­pana liiku­taan yleen­sä oma­l­la autol­la (esimerkik­si moot­tori­ti­etä pitkin) tai nopeal­la junal­la, jol­loin liiku­tut matkat ovat toki paljon suurem­pia, mut­ta käytet­ty aika on suun­nilleen sama.

    Vielä yksi näkökul­ma tuo­hon aluei­den välisi­in hin­taeroi­hin. Voisimme ajatel­la asi­aa niinkin päin, että yksit­täi­nen ihmi­nen on valmis mak­samaan tietyn vakio­sum­man (riip­puen toki ihmis­es­tä) yhdis­telmästä asunto+matkakulut. Jos asun­to on kaukana työ­paikas­ta ja muista palveluista, matkaku­lut ovat suurem­mat, mikä tarkoit­taa sitä, että asun­nos­ta kyseisel­lä paikalla ollaan valmi­ita mak­samaan vähem­män. Näin ollen asun­to­jen hin­nat ovat kalli­impia a) keskus­tas­sa (mm. paljon työ­paikko­ja lähi­etäisyy­del­lä) ja b) hyvien liiken­ney­hteyk­sien päässä (ase­man lähel­lä, moot­tori­tien läheisyydessä)

    Kari

  25. Jos elämän­sä pystyy jär­jestämään niin että pakol­liseen päivit­täiseen liikku­miseen menee vähän aikaa, niin toki se helpot­taa. Jos on töis­sä kehätiel­lä niin on hyvinkin järkevää asua kehä­tien lähel­lä, olkoonkin että keskus­tas­sa on Helsingis­sä sem­moinen jän­nä piirre että sieltä on usein parem­mat yhtey­det sekä julk­isil­la että oma­l­la autol­la ruuhkaa vas­ten ajaen sinne kehälle. Ja jos on töis­sä Nur­mi­järvel­lä niin on kaikin puolin kan­natet­tavaa että asuu Nur­mi­järvel­lä. Eli on kovin yksilöllistä.

    Mut­ta. Keskimäärin matkat saa pidet­tyä lyhyem­pänä mitä lähempänä keskus­taa asuu, on esimerkik­si töden­näköisem­pää että työ- ja asioin­ti­matkat on lyhy­itä. Yleisem­min, pitkälle aikavälil­lä yhdyskun­tarak­en­teen hajoami­nen piden­tää keskimäärin ihan kaikkien matkoja.

    Tämän takia vaikka­pa Kirkkon­um­men tiey­htey­den paran­t­a­mi­nen tai Lah­den oiko­ra­ta on ongel­mallisia. Ne kyl­lä nopeut­ta­vat liiken­net­tä ko. suun­taan, mut­ta tästä taas seu­raa että sinne muut­taa enem­män ihmisiä ja tämä venyt­tää keskimääräisiä etäisyys seudul­la. Varsinkin jos kyseinen yhteys tuot­taa ulok­keen yhdyskuntarakenteeseen.

  26. tpyy­lu­o­ma­lle

    Mut­ta jos halu­at asua siel­lä keskus­tas­sa, niin samal­la rahal­la saat vähem­män neliöitä. Eli joudut asumaan ahtaasti.

    Matkoista: tääl­lä pienis­sä kehyskun­nis­sakin on nykyään val­tavia city­mar­ket­te­ja yms. Lisäk­si Van­taal­la kehä III:lla on var­maan SUomen suurim­mat kau­pan keskit­tymät van­taan por­tis­sa, tam­mis­tossa ja petikos­sa. Hyvin har­voin on syytä lähteä kaup­paan tai asioille kehä III:n sisäpuolelle.

    Työ­mat­ka sujuu myös kehyskun­nas­ta kehä I:lle ilman ruuhkia. Hämeen­lin­nan väylä on joskus ma-aamuisi­in ruuhkainen klaukkalaan asti mut­ta muuten voi ajaa vapaasti ja ilman liiken­neval­oi­hin pysähtymistä, toisin kuin keskus­tas­ta tullessa.

  27. Otta­mat­ta kan­taa las­ten pref­er­ens­sei­hin toteasin, että ole­tus, jon­ka mukaan tiivi­impi yhteiskun­tarakenne vaikut­taisi ihmis­ten matkus­tamiseen käytet­tyyn aikaan, on virheelli­nen. Ihmiset käyt­tävät matkoi­hin­sa osa­puilleen saman määrän aikaa riip­pumat­ta yhteiskun­tarak­en­teesta tai käyte­ty­istä kulkuvälineistä. 

    Tot­ta hyvinkin. Mut­ta, jos las­ten kanssa liikkuu kävellen/julkisilla se on sitä las­ten prefer­oimaa yhteistä aikaa.

  28. Spot­tu kirjoitti:
    >Kun laidoille raken­netaan lisää rajoittamatta
    >liiken­net­tä, muut­tuu keskus­ta meluisaksi
    >läpi­a­joalueek­si.

    Jos nyt huole­nai­heena on joku Los Ange­les, niin tässä suh­teessa liikenne ei ole se varsi­nainen ongel­ma — tämän havait­see siitä, että keskus­ta-alueil­la on sekä rän­sistyneitä seu­tu­ja että erit­täin arvostet­tu­ja seu­tu­ja, eikä näi­den ympäristön tiejär­jeste­ly­il­lä ole hirveän suuria eroja.

    Yhdys­val­to­jen kaupunkikeskus­to­jen ongel­ma ei ole läpi­a­joli­ikenne, vaan white flight. Parhaimpia esimerkke­jä kai Detroit. Tässä esimerkkinä ei oikeas­t­aan ole edes joukkoli­iken­ney­hteyk­sien puute, kun rom­ah­duk­sen sym­bol­i­na on juuri rautatieasema:
    http://www.seedetroit.com/pictures/mcsweb/

  29. Mikko Särelä:
    >yleis­es­ti en ymmär­rä sitä aja­tus­ta, että koska
    >“minä en halu­aisi asua kan­takaupungis­sa, niin
    >sitä ei pidä rak­en­taa lisää”. Vaikea on ihmisten
    >käsit­tää sitä, että tiivi­in kantakaupungin
    >rak­en­t­a­mi­nen on plus­saa niillekin, jot­ka haluavat
    >asua väljästi omakotitalossa. 

    Minä en ole mis­sään havain­nut tuol­laista ilmiötä, että kan­takaupunkia ei jonkun (omakoti­taloa­sukkaan) mielestä saisi rak­en­taa lisää. Jonkin ver­ran olen havain­nut skep­tismiä “ei tule onnis­tu­maan, ei tule onnis­tu­maan”, mut­ta enim­mäk­seen olen ollut kuulev­inani omakoti­taloih­mis­ten sanovan “siitä vaan, raken­netaan ihmeessä”.

    Linkke­jä?

    Sen sijaan muis­tan kyl­lä näh­neeni kom­ment­te­ja, joiden mukaan kan­takaupungis­sa on hyvä asua, ja Nur­mi­jär­ven tai His­tan pel­loille rak­en­t­a­mi­nen on paha ja sitä ei saisi sal­lia kun henkilöau­to ja plääh ja Mat­ti Vanhanen.

    Minä ainakin ehdot­tomasti kan­natan sitä, että kan­takaupunkia raken­netaan lisää, joskaan en osaa ihan heti sanoa, minne sitä voidaan rak­en­taa (nyt vapau­tu­vien sata­ma-aluei­den lisäk­si), enkä myöskään ole vaku­ut­tunut että esim. Ruoholahden/Jätkäsaaren suun­nan yri­tyk­set ovat kovin onnistuneita. 

    Osit­tain tämä tietysti johtuu taan­tu­muk­sel­lis­es­ta ja patri­arkaalis-mil­i­taris­tis­es­ta esteet­tis­es­tä maus­tani, jon­ka mukaan Jätkäsaaren talot näyt­tävät perin ankeil­ta, kun taas Kar­tanonkoskel­la on kivan näköisiä taloja. 

    Mikähän siinä on, että jos ker­rostaloon raken­netaan har­jakat­to, se alkaa silmis­säni näyt­tää ihmisasumukselta?

    Mut­ta onko Ruo­ho­lahdessa niitä kai­vat­tu­ja kivi­jalka­kaup­po­ja ja muu­ta “per­in­teistä” kat­uelämää? Min­ul­la ei ole ollut sinne mitään asi­aa (muu­ta kuin ostari­in jos­sa on verkkokauppa.com) joten ei ole oikein havaintoa.

  30. Riit­ta,

    Tam­peretta ja Helsinkiä on mielestäni huono ver­tail­la, kos­ka kaupun­git ovat niin eri­tyyliset jo maanti­eteel­lis­es­ti. Siitä olisi kiva kuul­la miet­teitä, että kuin­ka vah­va oikeasti on suo­ma­lais­ten maaseu­tukaipuu vai onko Helsingis­sä jo niin urbaane­ja asukkai­ta eli ei siis vain enti­sa­jan her­rasväkeä, että heil­lä on yhteys maaseu­tu­un katkennut.

    Lisäk­si asuin­paikan val­in­ta olete­taan ole­van kaikille ihmiselle jok­seenkin kone­maista, vaik­ka sitähän se ei tietenkään ole. Pitäisi huomioi­da, että moni ihmi­nen halu­aa asua siel­lä mis­sä on joitakin ystäviä tai ainakin oletet­tavasti saman­henkisiä ihmisiä kuin mitä itsekin on.

  31. Pekka: ehdot­tomasti samaa mieltä har­jaka­toista. Suomen olo­suhteis­sa tasaka­tot ovat jär­jet­tömiä. Kar­tanonkosken raken­nuk­set ovat tosi­aan paljon viehät­tävämpiä kuin Ruo­ho­lah­den. Har­mi vain, että paik­ka on kaukana, eikä sinne ole toimivia ratay­hteyk­siä. Muuten aluet­ta voisi jopa harki­ta omak­si kodikseen. 

    Tässäkin blo­gis­sa on useil­la kom­men­toi­jil­la perusasen­teena se, ettei kaupunkia saisi rak­en­taa lisää. Espoos­sa on kuulem­ma Vihreis­sä ollut akti­ivisia vas­tus­ta­jia Lep­pä­vaaran tiheälle ja korkeahkolle rak­en­tamiselle, vaik­ka juuri sil­lä Lep­pä­vaaraan saataisi­in riit­tävä asukas- ja työ­paikkati­heys hyvien palvelu­iden syn­tymiselle. Asial­la samo­jen huhupuhei­den mukaan juuri ne, jot­ka haikail­e­vat omakotitaloa. 

    Valitet­tavasti kohtu­ulli­nen osa ihmi­sistä ei osaa sen ver­taa matem­ati­ikkaa, että ymmärtäisi tiivi­in kaupunki­rak­en­teen ole­van hei­dänkin etun­sa, vaikkei­vat halu­aisi itse siinä tiivi­is­sä kaupunki­rak­en­teessa asua.

  32. Kyl­lä se työ­paik­ka oli jos­sain ihan muual­la. Ainakin vuo­den 2007–2008 tienoil­la Helsingis­sä tun­tu­i­v­at päivähoitopaikat ole­van aika vaikeasti saatavil­la, alueesta riip­puen tietenkin.

  33. Riit­ta: “Tot­ta hyvinkin. Mut­ta, jos las­ten kanssa liikkuu kävellen/julkisilla se on sitä las­ten prefer­oimaa yhteistä aikaa.”

    Ainakaan arkikoke­musteni mukaan julk­i­sis­sa liiken­nevä­lineis­sä liikku­vien per­hei­den lapset eivät prefer­oi sitä laat­u­aikaa kirkumisesta/huutamisesta päätellen.

  34. JUHAlle

    Matkoista: tääl­lä pienis­sä kehyskun­nis­sakin on nykyään val­tavia city­mar­ket­te­ja yms. Lisäk­si Van­taal­la kehä III:lla on var­maan SUomen suurim­mat kau­pan keskit­tymät van­taan por­tis­sa, tam­mis­tossa ja petikos­sa. Hyvin har­voin on syytä lähteä kaup­paan tai asioille kehä III:n sisäpuolelle.

    City­mar­ketit ja muut mam­mut­ti­markki­nat ovat ihan kauhei­ta paikko­ja asioi­da. Kär­ry­tkin on sel­l­aisia val­tamer­i­laivan kokoisia. Lisäk­si niihin pitää men­nä autol­la, samoin kehä III:n huonekaluli­ikkeisi­in. Jos on kävellen/pyörällä liiken­teessä niin hyvä että suo­jati­etä löytää. Onnek­si ei tarvitse siel­lä asioi­da. Keskus­tas­ta saa vähem­män neliöitä (ahtaam­min asu­va ei vält­tämät­tä asu epä­mukavem­min), mut­ta siitä pitää olla valmis mak­samaa että on lähel­lä kaikkea sitä mitä kehä III:n var­rel­la Van­taal­la ei ole (huvipuis­to, sta­dion, oop­pera, teat­ter­it, kaup­pa­hal­li, viras­tot, erikoiskau­pat, rav­in­to­lat, tapahtumat).

  35. Pekka Taipale :
    “Mikähän siinä on, että jos ker­rostaloon raken­netaan har­jakat­to, se alkaa silmis­säni näyt­tää ihmisasumukselta?”

    Saman­lainen tunne lie­nee suurim­mal­la osal­la, mut­ta arkkite­hdit ovat toista mieltä, Alvarin perinne on juur­tunut syvälle.

    Yleen­sä, kun esitel­lään jotain viihty­isän oloista asuinaluet­ta, niin talot ovat hyvin yksinker­taisia, suo­ravi­ivaisia, mata­lahko­ja ( max 5 ker­rosta ) ja niis­sä on läh­es poikkeuk­set­ta jyrkät har­jaka­tot räystäineen.

    Mikähän siinä on, ettei Helsinki­in saa rak­en­taa sel­l­aista, jos­ta “nor­maali-ihmiset” tykkäävät, tovot­tavasti edes Öster­sun­domi­in tulee sel­l­aista aikanaan.

  36. Mikolle: Tiivistä voi olla ilman kerrostalojakin. 

    Lau­rin­lahti kaavoitet­ti­in Kiven­lah­den malli­in ker­rostaloalueek­si. Kan­ta-asukkaat kuitenkin vas­tus­ti­vat aja­tus­ta ankarasti. Lop­ul­ta päädyt­ti­in ratkaisu­un, jos­sa raken­nu­soikeus pysy­isi samana, mut­ta alueelle raken­net­taisi­in vain pientaloja.

    Temp­peli­aukion kirkon suun­nit­teli­jan arkkite­hti Suo­ma­laisen, joka muuten edelleen asuu Lau­rin­lahdessa, käden­jäl­ki näkyy täl­lä viehät­täväl­lä vehreäl­lä alueel­la kuten myös turku­laisen arkkite­hdin Ilk­ka Salon mon­et yksilöl­liset upeat eril­listalot, jot­ka istu­vat hienos­ti kallioisille pie­nille tonteille.

    Käykääpä kat­so­mas­sa!

  37. Min­ul­la ei ole mitään keskus­ta-asum­ista vas­taan, vaik­ka itse asunkin tääl­lä kehyskun­nas­sa. Mekin var­maan asu­isimme mieluiten Espoos­sa, mut­ta siel­lä saman­lainen talo mak­saa 100–200 000 euroa enem­män kuin tämä mei­dän. Joten pää­timme muut­taa ja muka­va tääl­läkin on asua.

    En aliarvioi keskus­tan huvi­tuk­sia ja itsekin kävimme hil­jan syömässä Hels­ing­fors Segelsell­skapin raflas­sa. Keskus­taan ajaa täältä n. 50 min. Käyn nois­sa Doverin lis­taamis­sa paikois­sa ehkä ker­ran vuodessa (pait­si en käy koskaan oop­peras­sa, teat­teris­sa, kaup­pa­hal­lis­sa, enkä viras­tois­sa, heh). Ja lähel­lä ne ovat täältäkin kat­soen, vaik­ka ei tietysti pyörä­matkan päässä.

    Siis: syy muut­taa kehyskun­ti­in on useim­mille hal­vat neliöt ja joillekin var­maan oma piha ja omakotitalotontti.

  38. Ainakaan arkikoke­musteni mukaan julk­i­sis­sa liiken­nevä­lineis­sä liikku­vien per­hei­den lapset eivät prefer­oi sitä laat­u­aikaa kirkumisesta/huutamisesta päätellen. 

    Riip­puu laps­es­ta, mut­ta aika har­voin sitä näkee vau­vaiän ohit­ta­neen lapsen bus­sis­sa huu­ta­van. Joskus iskee isom­paankin väsy, nälkä ja yleinen ketu­tus, mut­ta sel­l­aista sat­tuu koton­akin. Omille van­hem­mille on tur­val­lista raiv­ota eikä se kat­so paikkaa.

  39. JiiPee, Helsingis­sä on esimerkik­si uudel­la Alp­pikylän alueel­la kuvaa­masi kaltaisia talo­ja, pari on jo valmiita.

  40. LRa: joo, lähiöaluei­ta ei kan­na­ta pila­ta lähiömäisel­lä ker­rostaloalueel­la. Niitä on Helsin­gin seudul­la jo enem­män kuin tarpeek­si. Lähiök­er­rostalo­rak­en­t­a­mi­nen ei ole (keskimäärin) tiivistä, viihty­isää, eikä jätä luon­toa asukkaiden nautittaviksi. 

    Oma ihan­nekaupunk­i­ni on pääasi­as­sa raken­net­tu seuraavasti:
    yksi tai muu­ta­ma iso keskus­ta raken­netaan tiivistä ker­rostaloaluet­ta, asukas ja työ­paikkati­heys vähin­tään Helsin­gin niemen luokkaa. Muut alueet keskus­to­jen ympäril­lä sit­ten ensisi­jais­es­ti tiivistä pientaloaluetta.

  41. Pekka Taipale kysyy: 

    Mut­ta onko Ruo­ho­lahdessa niitä kai­vat­tu­ja kivi­jalka­kaup­po­ja ja muu­ta “per­in­teistä” katuelämää?

    Ei ole! Ellei per­in­teisel­lä kat­uelämäl­lä tarkoite­ta suo­ma­laiskanssal­lista juopot­telua ja nurkki­in kuseskelua. 

    Kivi­jalka­kaup­po­jen sijaan Ruo­ho­lahdessa on epävi­ihty­isä ja palve­lu­ta­soltaan kehno kaup­pakeskus nuorisojengeineen. 

    Alue on pahasti slum­mi­u­tu­mas­sa ja tiedän monia per­heitä, jot­ka ovat muut­ta­neet sieltä kokeilu­vai­heen jäl­keen kiireen vilkkaa pois. Merel­lisyyskään ei pelas­ta, vaan tun­tuu lähin­nä luis­sa ja ytimis­sä ainaisen pure­van viiman joh­dos­ta. Ruma ja ikävä paik­ka, mut­ta kulkuy­htey­det ovat tietysti loistavat. 

    Samal­la rahal­la pääsee Laut­tasaa­reen, jota voi suositel­la kenelle tahansa.

  42. En ihan ymmär­rä kivi­jalka­kaup­po­jen ihan­noin­tia. Tai tarkem­min, olen osaltani kyl­lä samaa mieltä siitä, että niitä on yleen­sä paljon siel­lä, mis­sä on viihty­isää, mut­ten osaa sanoa, mis­tä tämä johtuu. Teo­ri­as­sa kun sul­jet­tuna tilana ostoskeskus, läm­min, kui­va, ilmas­toitu tila kun on, olisi suurim­man osan vuot­ta Suomes­sa paljon mukavampi. 

    Ensim­mäi­nen mieleen­tule­va teo­ria on, että nuorisol­la on parem­min mah­dol­lisuuk­sia hen­gail­la maise­maa rumen­ta­mas­sa, jos on kat­to pään­pääl­lä. Tästä ei tarvitse siis tehdä kuin ihan pikkiri­ikki­nen hyp­päys siihen, että kivi­jalka­kaup­po­jen prefer­oin­ti on vain eräs rasis­min muo­to. Piilotet­tu sel­l­ainen, mut­ta kuitenkin.

  43. Tiedemies: hyvä havain­to. Ehkä vielä lisäyk­senä, että nuorisol­la tarkoite­taan (jos­sain määrin) pari­isi­lais-malmöläis-brad­fordi­laista ver­sio­ta nuorisosta.

    Itse asioin kyl­lä aika tyy­tyväisenä Sel­l­os­sa, enkä eri­tyis­es­ti kaipaa kivi­jalka­kaup­po­ja. Eikä Itäkeskuskaan minus­ta paha ole ollut, sil­loin joskus kun olen siel­lä käynyt.

  44. Eipä kai kovin moni kivi­jalka­kaup­po­ja asioin­nin vuok­si kaipaa, vaan kaupunkiku­van esteet­tisyy­den vuok­si. Pikku puti­ik­it tuo­vat elävyyt­tä ja monileimaista ilmet­tä katutasoon. 

    Kaup­pakeskuk­set ovat kasvot­to­mia halle­ja ja aina saman­laisia tar­jonnal­taan Lin­dex­ei­neen ja Tiimarei­neen, mut­ta toisaal­ta käte­viä ja ennakoitavia asi­akkaan kannalta. 

    Nykyään useimpi­en työssäkäyvien päiväo­hjel­ma on sen ver­ran hek­ti­nen, ettei aikaa riitä hakea joka artikke­lia erik­seen eri liik­keestä, vaik­ka halua olisikin. Niin­pä val­in­ta on kauppakeskus. 

    Tuo Tm:n rasis­minäkökul­ma on sinän­sä mie­lenki­in­toinen. Aika useinkin kuulee mari­naa kaup­pakeskuk­sis­sa majaile­vista ulko­maalais­taus­tai­sista henkilöistä. Mut­ta en tiedä, onko tämä edis­tänyt pikkuli­ikkei­den asemaa.

  45. Kivi­jalka­kau­pat omas­sa lähiym­päristössä ovat kiva asia sik­si, että ne tuo­vat merkit­tävän määrän palvelui­ta käve­lyetäisyy­delle kodista. Eri­tyis­es­ti ne tuo­vat palvelui­ta sille reit­ille, jota ihmi­nen kul­kee kulkies­saan töi­hin ja takaisin kotiin. 

    Lisäk­si kivi­jalka­kau­pat (keskus­tas­sa) tuo­vat vai­htelua suurien(kin) ostoskeskuk­sien vakio­va­likoimi­in. Isois­sakin ostoskeskuk­sis­sa ravintola‑, vaate‑, huonekalu‑, palvelu- ja moni muu valikoima on korkein­taan keskinker­tainen. Vai mis­tä ostoskeskuk­ses­ta löy­tyy oikeasti use­ampi laadukas rav­in­to­la, kahvi­la, jos­sa saa naut­tia hil­jais­es­ta ja rauhal­lis­es­ta tun­nel­mas­ta, eikä joudu koko ajan kär­simään kovaääni­sistä kuu­lu­tuk­sista, saa hyvää palvelua (Töölön rautakaupoista saa nopeal­la seli­tyk­sel­lä juuri sen lisä­palan omaan pesukoneeseen, kun taas suuris­sa rautakaupois­sa palvelua saa odotel­la vähin­tään puoli tun­tia — ja sen jäl­keen myyjä kohaut­taa olka­päitään, ettei tiedä mis­tään mitään). 

    Mis­tä ostoskeskuk­ses­ta löy­dät liik­keen, joka myy samal­la viikol­la paahdet­tua kahvia? (Tois­taisek­si olen löytänyt sitä lähin­nä keskus­tan Stock­man­nil­ta ja kaup­pa­hal­lista — eivät toki kivi­jalka­kaup­po­ja, mut­ta keskus­tan valikoimia kuitenkin). 

    Totu­us on se, että ostoskeskuk­sis­sa on kyl­lä paljon valikoimaa, mut­ta se valikoima on keskinker­taista ja keskiar­voih­miselle valikoitua. Mitään erikoisem­paa on turha kuvitel­la löytävänsä. 

    Sopii siis mon­elle, mut­tei lähellekään kaikille.

  46. Kivi­jalka­kau­pat saat­ta­vat enem­män sat­un­nainen kor­re­laa­tio miel­lyt­tävään alueeseen kuin osa mitään rel­e­vant­tia kausaa­liketjua. Tosin on niil­lä selvät hyö­tyn­säkin, kun ne aikaansaa­vat enem­män käve­lyli­iken­net­tä kaduille, jol­la on posi­ti­iviset ulkois­vaiku­tuk­set (tur­val­lisu­u­den­tunne etenkin naisil­la, elävyy­den fiilis jne)

    Nuori­son osalta asian voi yhtä hyvin nähdä toisinkin päin: kaduil­la heil­lä on lailli­nen oikeus hölmöil­lä halu­a­mal­laan taval­la, ja poli­isi voi siihen puut­tua vain raja­tusti, mut­ta kaup­pakeskuk­ses­sa omis­ta­jaa edus­taval­la var­ti­jal­la on paljon vähem­män siteitä käsis­sään, ja nuori­son voi heit­tää ulos jos ei käytös miellytä. 

    Tästä huoli­mat­ta nuoriso tosi­aan prefer­oi kaup­pakeskuk­sia ja secu­ri­tac­sen käytösk­oulua, kos­ka se kat­to pään pääl­lä on tietysti aika tärkeä asia.

    Yksi merkit­tävä näkökan­ta on myös kaup­pakeskusten alueelli­nen monop­o­liase­ma. Keskus­tan kaup­pakeskuk­sil­la sitä ei tietenkään ole, mut­ta esimerkik­si Itäkeskuk­ses­sa tai Ome­nas­sa (Puhu­mat­takaan Jum­bosta) liikeet lop­pu­vat aika tehokkaasti keskuk­sen seini­in. Kivi­jalka­kaup­po­jen täplit­tämässä kaupunki­rak­en­teessa ei ole tarkko­ja rajo­ja, vaan liikekeskus­ta jatkuu eri suun­ti­in har­ventuen vähitellen, ja jokaisen kaup­pi­aan intres­seis­sä on mah­dol­lisim­man hyvät käve­ly-yhtey­det joka suun­taan. Kaup­pakeskuk­sen omis­ta­ja taas halu­aa pitää ihmiset sisäl­lä, ja rajoit­taa käve­ly-yhteyk­siä ulos, ettei seinien ulkop­uolelle voisi syn­tyä kil­pail­e­vaa yritysttoimintaa.

    Tämän huo­maa hyvin kun kat­soo vaikka­pa Itistä kehältä päin. Vaik­ka kivi­jalka­kau­pat eivät loisikaan itse hyvää kaupunki­raken­net­ta, ne kor­reloi­vat siihen, kos­ka kaup­pakeskuk­set luo­vat huonoa kaupunkirakennetta.

  47. Otso Kivekäs:

    Vaik­ka kivi­jalka­kau­pat eivät loisikaan itse hyvää kaupunki­raken­net­ta, ne kor­reloi­vat siihen, kos­ka kaup­pakeskuk­set luo­vat huonoa kaupunkirakennetta. 

    Kyl­lä se nyt vaan on niin, että useimpi­en ihmis­ten kannal­ta kaup­pakeskus on paljon parem­pi asioin­tipaik­ka kuin eril­lään ole­vat liikkeet.
    Eikä kaup­pakeskus sinän­sä mitään huonoa kaupunki­raken­net­ta luo.

    Väitän, että esimerkik­si Sel­l­on viereen syn­tynyt Etelä-Lep­pä­vaara on yksi parhai­ta uusia asuinaluei­ta pääkaupunkiseudul­la. Sekä tiivistä rak­en­tamista, että pien­talo­ja. Lois­ta­vat liiken­ney­htey­det sekä joukkoli­iken­teel­lä, että oma­l­la autol­la. Run­saasti työ­paikko­ja käve­lyetäisyy­del­lä ja lopuis­takin val­taosa n. 5 km säteel­lä (Keilaniemi/Otaniemi, Pitäjänmäki).
    Merkit­tävä osa pysäköin­tipaikois­sa auto­halleis­sa ja maanalaises­sa väestönsuojassa.

  48. Ihmeesti näitä kivi­jalka­kaup­po­jen ihail­i­joi­ta löy­tyy. Jonkin näköistä romant­tista suhdet­ta on ilmassa.

    Itse en kävisi kivi­jalka­kau­pas­sa viikon ruokaos­tok­sil­la vaan mieluiten juuri näis­sä par­ja­tuis­sa val­tavis­sa mar­keteis­sa. Ja syy tähän on yksinek­er­tais­es­ti se, että saa ker­ral­la yhdestä kau­pas­ta kaik­ki viikon ruu­at sen sijaan että hak­isi niitä mon­es­ta eri pien­estä kivi­jalka­kau­pas­ta. Muis­tu­tan vielä, että näis­sä jät­ti­mar­keteis­sa on ruokava­likoima val­ta­va ver­rat­tuna kivijalkakauppoihin.

  49. Juha: tuo­hon ilmeis­es­ti tiivistyykin hyvin val­ta­van mar­ketin ja lähikaup­po­jen kan­nat­ta­jan ero. Kun asuimme Töölössä, emme osta­neet viikon ruokaos­tok­sia ker­ral­la kuin hyvin har­voin. Isoon mar­keti­in lähtem­i­nen on sen ver­ran iso oper­aa­tio, ettei sitä halua joka päivä tehdä, joten nyt kun asuu kauem­pana, on tul­lut sitäkin opiskeltua. 

    Töölössä asues­sa tuli tietyt asi­at ostet­tua isom­mas­ta mar­ketista ja päivit­täi­nen tuore­tavara sit­ten päivit­täin työ­matkan var­relta. Pikkukau­pas­sa käymi­nen oli pien­ten las­ten kanssa paljon miel­lyt­täväm­pää kuin suures­sa, jos­sa asioin­ti­in menee riit­tävän kauan, että lapset ehtivät her­mostua ja kyl­lästyä. Oma arvioni on, että pikku­os­tok­sien tekemiseen menee isos­sa kau­pas­sa vähin­tään 10 min­u­ut­tia ylimääräistä pikkukaup­paan ver­rat­tuna (las­ten kanssa); siitä ker­tau­tuu aika paljon aikaa viikos­sa ja vuodessa. Lisäk­si tietenkin “oste­taan viikon ostok­set” tyyliset kaup­pareis­sut ovat mah­dol­lisia vain autol­la liikku­valle, mikä tekee elämästä han­kalaa niille, joil­la ei siihen ole varaa, tai halua. 

    Olen­nais­es­ti: luulen, että hyper­mar­ket vas­taan kivi­jalka­kaup­pa on asia, jos­sa ihmiset jakau­tu­vat osin elämän­ti­lanteen ja osin luon­teen mukaan. Tästäkin keskustelus­ta huo­maa sen, ettei pahem­min löy­dy niitä, jot­ka ymmärtäi­sivät molem­pia, tai muis­taisi­vat sanoa, että molem­man­laisia asuinaluei­ta ehkä tarvittaisiin. 

    Lep­pä­vaara on pääkaupunkiseudun mit­takaavas­sa varsin hyvin onnis­tunut alue. Jos vielä sinne saisi lisää niitä kivi­jalka­kaup­po­ja, niin alue alka­isi tun­tu­maan ihan oikeal­ta kaupungilta. Tässä osin näkynee Sel­l­on vaiku­tus. Kaup­pakeskus on raken­net­tu siten, että autoil­i­jan on läh­es mah­do­ton­ta vahin­gos­sa eksyä Sel­l­on pohjois­puoliselle alueelle, jos­ta niihin kivi­jalka­kaup­poi­hin voisi eksyä. Tämä vähen­tää kaup­pakeskuk­sen ulkop­uolis­ten paikko­jen kysyn­tää, monop­o­lisoi kaup­patar­jon­nan kaup­pakeskuk­selle ja mah­dol­lis­es­ti heiken­tää alueen kokonaistarjontaa. 

    Muis­taako kukaan keskustelua siitä, että kaup­pakeskuk­set pakotta(isi)vat pienyrit­täjät ole­maan avoin­na 7 päivää viikos­sa, kun kaup­po­jen auki­oloaikalakia sor­vat­ti­in? Ongel­ma juon­tuu nimeno­maan siitä, että kaup­pakeskuk­ses­ta muo­dos­tuu paikalli­nen monop­o­li liiketi­lan tar­joa­jana ja saa näin merkit­tävästi markki­naval­taa. Lop­putu­los on se, että täl­laisil­la alueil­la uusien pienyrit­täjien on vaikeam­paa tul­la markki­noille ja kau­pan ala jäh­mettyy — yrit­täjän pitää joko löytää heti alus­ta alka­en pus­sis­taan rahaa työn­tek­i­jöi­den palkkaamiseen, tai tehdä 60–70 tun­tista työvi­ikkoa, kun kaup­pakeskus vaatii täyt­tä aukioloa. 

    Eli sum­ma sum­marum: kaup­pakeskuk­sis­sa on paljon hyvää, mut­ta eri­tyis­es­ti kaupunkikeskuk­sik­si pyrkivis­sä paikois­sa (esim. Lep­pä­vaara ja Kes­ki-Pasi­la) pitää varmis­taa se, että kaup­pakeskus on mah­dol­lisim­man avoin siihen suun­taan, mihin kaupun­ki- ja palvelu­rak­en­teen toiv­otaan jatku­van. Lep­pä­vaaras­sa tämä tarkoit­taa Sel­l­on ympäristöä pohjoiseen ja ehkä län­teen. Kes­ki-Pasi­las­sa ainakin sil­lan seudun suuntaan.

    1. Tässä tör­mää kak­si tot­tumus­ta, jot­ka ovat erkaan­tuneet niin kauas toi­sis­taan, että kumpikaan ei voi kuvitel­la toisen käyttäytymistä.
      Asun Kata­janokalla. Min­ul­la on kolme “lähikaup­paa”. Oikea lähikaup­pa 200 metrin päässä Kata­janokalla ja lisäk­si Stock­an herkku ja Sokok­sen S‑market ratikkapysäkin vier­essä molem­mat — ja työ­matkan var­rel­la. Meil­lä käy­dään kau­pas­sa 1–2 ker­taa päivässä. Jos lähios­tok­sia varten Kata­janokalla olisi kahd­ed­sn sadan metrin päässä Pris­ma ja pieni K‑market ja min­un pitäisi ostaa uno­htunut maito ja kak­si tomaat­tia, mikään ei saisi min­ua astu­maan Pros­man oves­ta, kos­ka maid­on ja kah­den tomaatin ost­a­mi­nen vie kymme­nen min­u­ut­tia. Autoa ostok­si­in kaipaa oikeas­t­aan vain, jos jär­jestää suuret juh­lat ja tuo ker­al­la tavaraa enemmän.
      Jos kävisimme kau­pas­sa vain 2–3 ker­taa viikos­sa, kan­ta­muk­set oli­si­vat niin paina­vat, että tarvit­taisi­in auto. Olen kuul­lut jopa ihmi­sistä, jot­ka käyvät kau­pas­sa vain ker­ran viikos­sa. Syövät ilmeis­es­ti lop­pu­vi­ikos­ta säi­lykkeitä ja näkkileipää. Jos viikon ostok­set pitää rai­ja­ta ker­ral­la, ne kan­nat­taa toki ostaa mar­ketista, jon­ka alak­er­ras­sa on autopaikoi­tus. On ymmär­ret­tävää, ettei tomaat­tien tuoreu8della ole merk­i­tys­tä tuol­laises­sa asiointimallissa.
      Kivi­jalka­kaup­pa­mallis­sa kau­pas­sa talon alak­er­ras­sa olevas­sa kau­pas­sa piipahde­taan usein, oste­taan ker­ral­la vähän ja voidaan käy­dä uud­estaan, jos jotain uno­htuu. Käyt­täy­tymi­nen muut­tuu aivan toisek­si, jos kaup­paan pitää erik­seen matkustaa. 

      Sinän­sä en ymmär­rä, mihin perus­tuu väite, että Pris­moissa tai City-mar­keteis­sa olisi hyvä valikoima. Jos samaa muropaket­tia on kak­si hyl­ly­metriä, min­ul­la on toki valin­nan­varaa sen suh­teen, minkä tar­jol­la ole­vista viidestäsadas­ta saman­lais­es­ta muropaketista otan, mut­ta aika huonot ovat valikoimat, kos­ka kaup­paketju on jo tehnyt valin­nat puolestasi. Sama valikoima mah­tu­isi paljon pienem­pään tilaan, jos samaa muropaket­tia olisi vain kymme­nen hyllysenttiä.

  50. Käypä Osmo Sel­l­on K‑citymarketissa.

    Ei poikkea tar­jonnal­taan huonom­paan suun­taan Stock­an herkusta. 

    Itse en mil­lään peu­roil­la ja kyyhkysil­lä tai etnisil­lä erikoisuuk­sil­la tee mitään, mut­ta ken tekee, niin tätä kaup­paa voin lämpimästi suositella.

    1. Käypä Osmo Sel­l­on K‑citymarketissa.

      Helsinkiläisen ei ole mitään järkeä käy­dä Sel­l­os­sa, kos­ka siitä joutuu mak­samaan kahdek­san euron rajanyl­i­tys­tullin. Espoon halu pitää seu­tulipun hin­ta korkeana tur­vaa sen, että helsinkiläiset käyvät vain helsinkiläis­ten kaupois­sa. Olen kyl­lä käynyt City­mar­keteis­sa, eikä niiden tar­jon­ta ole mitenkään korkeatasoista.

  51. Tarkoitin tietysti vain kuriosi­teet­ti­na, vaik­ka fil­laroidessa voit käy­dä vilkaise­mas­sa kauppaa. 

    Tässä esim. kalaosas­ton esit­te­ly. On jopa turhankin vaa­ti­ma­ton net­ti­sivu, oikeasti paik­ka on taivas kalafanille. 

    http://www.k‑citymarket.fi/Kaupat/Espoo-Sello/Kala/

    (PS. En ole mis­sään kytkök­sis­sä K‑ketjuun)

  52. “Helsinkiläisen ei ole mitään järkeä käy­dä Sel­l­os­sa, kos­ka siitä joutuu mak­samaan kahdek­san euron rajanylitystullin.”

    Tämähän kos­kee vain niitä, jot­ka liikku­vat julk­isil­la, eivätkä käy töis­sä naapurikunnassa.

    Yksi­ty­isautoil­i­jalle pääkaupunkiseu­tu on “tul­li­ton”, naa­purikun­nas­sa työsken­televälle läh­es, sil­lä vuo­den kuukau­siseu­tuliput ylit­tävät yhteishinnal­taan reilusti työ­matkavähen­nyk­sen omavastuuosuuden.

  53. Itse en kävisi kivi­jalka­kau­pas­sa viikon ruokaos­tok­sil­la vaan mieluiten juuri näis­sä par­ja­tuis­sa val­tavis­sa marketeissa.

    Avain­sana on viikon ostok­set. Jotkut on esimerkik­si sitä mieltä että eili­nen leipä on ihan kelpo korp­pu­jauhoa. Tai että ruuan varas­toin­ti kan­nat­taa jät­tää ammat­ti­laisille. Tai päät­tää mitä tänään syö sil­loin kun menee kaup­paan. Tai että kau­pas­ta oste­taan ker­ral­la sen ver­ran kuin jak­saa vai­vat­tomasti kantaa.

    Ker­ran viikos­sa ruokaa osta­va lap­siper­he tuot­taa iso­ja ker­taos­tok­sia, ja niiden roudaamiseen tarvit­see kyl­lä melkein auton. Tuo ei kuitenkaan ole kuin osa markki­nas­ta, ja kovin kil­pail­tu sellainen.

  54. Tässä tör­mää kak­si tot­tumus­ta, jot­ka ovat erkaan­tuneet niin kauas toi­sis­taan, että kumpikaan ei voi kuvitel­la toisen käyttäytymistä. 

    Miten niin ei voi? 

    Mei­dän per­he on har­ras­tanut molem­pia: kun per­heessä on koti-isä tai ‑äiti tai sillin muinoin kun per­heessä ei ollut pieniä lap­sia, käy­dään yleen­sä käve­ly­matkan päästä kotoa ole­vis­sa liikkeis­sä mon­ta ker­taa viikos­sa eikä ole oikein tarvet­ta suun­na­ta Prismaan. 

    Kun molem­mat van­hem­mat käyvät töis­sä, autoil­e­va tulee koti­in päiväkodin kaut­ta ja kävelevä suun­taa bus­sipysäk­iltä mah­dol­lisim­man suo­raan ja koti­in ruokapöytään, niin kyn­nys käy­dä vielä illal­la kau­pas­sa nousee korkeak­si. Sil­loin käy­dään ruokaos­tok­sil­la ker­ran viikos­sa, Pris­mas­sa, ja tarvit­taes­sa haetaan tuore­tavaraa täy­den­nyk­sek­si lähikau­pas­sa. Pelkäl­lä näkkileiväl­lä ja ton­nikalal­la ei tarvitse sen­tään elää. Isoista mar­keteista löy­tyy hyvin puo­li­valmis­tei­ta pakkaseen, jot­ka kyl­lä säilyvät.

    Eli siis, tilanteen mukaan men­nään 😉 Aja­tus siitä, että suun­taisi väsyneen ja nälkäisen tah­toikäisen kanssa koti­matkalla päiväkodista kaup­paan ei oikein houkuttele.

  55. Samaa mieltä Eli­nan kanssa siitä, että jos hyper­mar­ket­tien kala‑, liha, juusto‑, limsa‑, olut‑, leipä‑, makkara‑, mauste‑, erikoisuus‑, jauho‑, perunalastu‑, jogurtti‑, eines- jne. valikoimaa ver­taa kivi­jalka­kaup­paan, niin ei voi kuin ihme­tel­lä Osmon väitet­tä hyper­mar­ket­tien kapeas­ta valikoimasta.

    Tomaat­tien tuoreudel­la ei ole min­ulle merk­i­tys­tä kun­han on syötäväk­si kel­paavaa. Mut­ta on kyl­lä taas tosi vaikea uskoa, että jostain pien­estä kau­pas­ta saakin tuoreem­pia tomaat­te­ja kuin hyvper­mar­ketista, mut­ta ehkä en vain tiedä.

  56. Min­ul­la on saman­laiset kau­pas­sakäyn­ti­tot­tumuk­set kuin Osmol­la, mis­tä syys­tä käyn suuris­sa mar­keteis­sa äärim­mäisen har­voin (ehkä nelisen ker­taa vuodessa), ja keskus­tan S‑marketissakin vain noin ker­ran kuus­sa. Se, että koko viikon ruokaos­tok­set ja kau­pas­sakäyn­nit pitäisi etukä­teen suun­nitel­la, muut­taisi elämäni aivan eri­laisek­si. Suun­nit­telu­pakko vähen­tää spon­taa­ni­ut­ta, vari­aa­tio­ta, luovu­ut­ta ja vapau­den tun­net­ta, jot­ka tekevät ainakin min­un elämästäni elämisen arvoista.

    Olen valmis mak­samaan elämisen arvois­es­ta elämästäni sen hin­nan, että joudun toisi­naan käymään use­am­mas­sa kuin yhdessä lähikau­pas­sa ja joskus jopa lähtemään parin ratikkapysäkin päässä sijait­se­vaan hal­li­in. Toki vieä mah­tavam­paa olisi, jos lähikaup­po­jen valikoima olisi nyky­istä parem­pi. Ainakin oma­l­la asuinalueel­lani on selkeitä puut­tei­ta valikoimis­sa. Mut­ta ei tai­da olla kovin real­is­tista toivoa näille kul­mille kalli­ita laatu­tuot­tei­ta, kun suuri osa asi­akaskun­nas­ta kuitenkin ostaa halv­in­ta mah­dol­lista jauhe­li­haa tai roskaeineksiä.

    En tarkoi­ta, että kaikkien pitäisi halu­ta käy­dä kivi­jalka­kaupois­sa, mut­ta vas­tus­tan hen­keen ja vereen ajat­te­lu­ta­paa, jos­sa niiden arvoa ei ymmär­retä, ja kehi­tys­tä, jol­la niiden elin­voimaa pyritään heikentämään.

  57. City­mar­ket­tien valikoima ei ole val­ta­va suh­teessa niiden kokoon, mut­ta ei se kyl­lä huono ole pieni­in liikkeisi­in ver­rat­tuna. Jos saman valikoiman halu­aa erikois­li­ikkeistä, täyt­tävät ne kyl­lä kivi­jalka­kaup­poina aika mon­ta korttelikilometriä. 

    Toki, City­mar­ketin tuoreen lihan tai kalan tis­ki ei ole yhtä laa­ja valikoimal­taan kuin kaup­pa­hal­li, sen leipä­va­likoima yhtä laa­ja kuin leipomoku­jan, tai kenkä­va­likoima yhtä laa­ja kuin kenkäkau­pas­sa jne. Mut­ta se on epäolen­naista, kos­ka kaikkien tuot­tei­den valikoima on melkein kaikkien kannal­ta hyvä. Ei eri­no­mainen, mut­ta aivan riit­tävä monipuoliseen, herkulliseen arkiruoan­laitoon, tavanomais­ten vaat­tei­den täy­den­nyshank­in­toi­hin, pesuainei­den jne. han­kkimiseen. Mökkilukemisek­si voi poimia pokkarin tai aikakausle­hden, jos ei ole kovin nir­so. Olen­pa näh­nyt Soin­in­vaaran “Vau­raus ja Aika”-kirjaakin myytävän — en nyt muista oliko City­mar­ket, Pris­ma, vai mikä — mar­ketin pokkarilaatikossa.

    En mitenkään puo­lus­ta kaupunki­raken­net­ta, joka perus­tuu automar­keteille, mut­ta ei niitä tarvitse haukkua perusteil­la, jot­ka eivät niihin pure. Han­kimme mei­dän per­heen viikot­taiset täy­den­nyk­set yleen­sä Nokian tai Lielah­den City­mar­ketista, eikä min­ul­la ole niistä sinän­sä mitään pahaa san­ot­tavaa. (Lielah­den ostoshel­vetistä kyl­lä yleis­es­tiot­taen on, koko paik­ka on aivan hirveä)

  58. On myös muitakin kivi­jalka­kaup­po­ja kuin ruokakaup­po­ja. Esim. Eiran sis­us­tus­puti­ik­it tar­joa­vat ihan eri­laista valikoimaa kuin Iskut ja Ikeat ympäri Suomen. Eivätkä hin­natkaan ole oikeasti pahat.

    Se oli tosin yllä­tys, ettei Stock­an herkus­ta saa tuoret­ta mer­ilo­h­ta (3 päivää van­ha on tuor­ein­ta), vaik­ka meri on vier­essä. Se on sääli.

    Nämä oli­vat jo ihan offtopicia!

  59. Osmo Soin­in­vaara:

    Helsinkiläisen ei ole mitään järkeä käy­dä Sel­l­os­sa, kos­ka siitä joutuu mak­samaan kahdek­san euron rajanyl­i­tys­tullin. Espoon halu pitää seu­tulipun hin­ta korkeana tur­vaa sen, että helsinkiläiset käyvät vain helsinkiläis­ten kaupoissa. 

    Minus­ta tämä on mon­stakin syys­tä mata­laot­saista argumentointia.

    Ensin­näkään seu­tulip­ul­la, tai sen hin­noit­telul­la, tuskin on mitään tekemistä sen kanssa, että Helsin­gin ydinkeskus­tas­sa asu­val­la ei ole mitään eri­ty­istä syytä lähteä Sel­l­oon shop­paile­maan (eipä sil­lä ole syytä Itäkeskuk­seenkaan lähteä). Point­ti kai tässä kuitenkin oli siinä, että Sel­l­on läheisyy­dessä asu­val­lakaan ei ole eri­ty­istä syytä lähteä keskus­taan osta­maan einestään (muuten kuin poikkeustapauk­sis­sa, eli jos jotain tuotet­ta X ei mis­sään muual­la Suomes­sa ole tar­jol­la kuin siel­lä Hakaniemen kauppahallissa/ydinkeskustan putiikissa).

    Minä olen joskus aiem­minkin suositel­lut Osmolle vierailua Lep­pä­vaaraan lähin­nä sen vuok­si, että se saat­taisi avar­taa maail­manku­vaa. Siel­lä kuitenkin on monia ihan aidosti miel­lyt­tävämpiä aluei­ta kuin ydinkeskus­tas­sa, esimerkik­si autoilun hai­tat ovat monin paikoin vähäisem­piä — olkoonkin, että on siel­lä vikansakin.

    Jos nyt kuitenkin kaupun­gin rak­en­tu­mi­nen kiin­nos­taa, ja siitä pääsee jos­sain määrin päät­tämäänkin, niin voisi siihen vähän tutus­tu­akkin muis­takin näkökul­mista, kuin pelkästään Kamp­is­sa käymäl­lä. Seu­tulip­pu nyt tuskin on ongel­ma, kos­ka kuitenkin on varaa matkustel­la ympäri Euroop­paa paikko­ja ihmettelemässä.

    Itsekin asun kan­takaupungis­sa ja olen val­in­taani tyy­tyväi­nen, mut­ta voin kyl­lä aivan hyvin ymmärtää ihmis­ten halun muut­taa vaikka­pa Van­taalle tai Espooseen, jos sil­lä saa vähän enem­män neliöitä ja oman saunan. Enkä minä oikein osaa edes sitä autoilua Espoos­sa pahek­sua, kos­ka sil­lä siitä kuiten­ki mak­se­taan ihan oikei­den kus­tan­nusten mukaan, toisin kuin Helsingissä.

    Ja vaik­ka lienemme Osmon kanssa samaa mieltä siitä, että nykyi­nen tar­if­fi­jär­jestelmä on monin tavoin ongel­malli­nen, niin ei siitä nyt voi “espoolaisia” syyt­tää sen enem­pää kuin “helsinkiläisiä” tai “van­taalaisi­akaan”. Kaik­ki kun­nat sub­ven­toi­vat lip­pu­ja samoin peri­aat­tein, eikä mielestäni ole eri­ty­istä perustet­ta väit­tää “espoolais­ten” ole­van tässä se murheen kryyni.

    Kari

    1. Voin pal­jas­taa Kar­ille, että min­ul­la ON seu­tulip­pu taskus­sani, joten tuo tul­li ei koske min­ua. Halusin huo­maut­taa noin yleis­es­ti, että tästä tul­li­ra­jas­ta on huo­mat­tavaa hait­taa. Helsin­ki olisi ollut valmisd alen­ta­maan seu­tulip­pu­jen hin­taa (ei mak­sa Helsingille paljon, kos­ka hel­sik­iläiset käyt­tävät sitä aika vähän) mut­ta Espoo esimerkik­si ei ole ollut valmis.
      Olen myös käynyt Sel­l­os­sa. Minus­ta se on masen­ta­va paik­ka, mut­ta ehkä se johtuu siitä, että olen nähynyt suun­nitel­mat, mil­lainen siitä piti tul­la, kunnes han­ke annet­ti­in ulko­maisille developereille.

  60. Saara:

    Min­ul­la on saman­laiset kau­pas­sakäyn­ti­tot­tumuk­set kuin Osmolla […]

    Eli käyt Stock­man­nin herkus­sa läh­es joka päivä? 

    Ei Soin­in­vaaran per­he Kata­janokan kivi­jalka­kau­pas­ta osta val­taosaa ruokatarvikkeitaan, vaan kyse oli siitä, että pääos­tok­sia täy­den­netään paikallisil­la pie­nil­lä elintarvikeliikkeillä. 

    Näin minä tulk­itsin OS:n kom­mentin klo 10.28 tänään. 

    Tämä täy­den­nyspoli­ti­ik­ka tietysti on mon­en pikkukau­pan tuho. Sieltä pitäisi ostaa muu­takin kuin uno­htuneet artikke­lit tai joitain erikoisuuksia. 

    Munkkiniemessä oli vielä kym­menisen vuot­ta sit­ten Ruo­ka-Har­ri ‑nimi­nen pieni ruokakaup­pa, jos­ta olen saanut mm. elämäni parhaat nahki­aset. Oli­vat kuulem­ma aamuyöstä hiil­lostet­tu­ja ja ostin ne samana aamu­na. Ja sen kyl­lä huo­masi. Sluprs…

    Mut­ta Ruo­ka-Har­ri kui­h­tui pois. Nahki­ais­miel­tymyk­seni ei sitä pystynyt elos­sa pitämään eikä elos­sa pysynyt myöskään Munkkiniemen puis­to­tien toinen laadukas pikkukaup­pa Spar, jos­sa oli yri­tys­tä. Sieltä sai muun muas­sa maail­man parhai­ta lihapi­irakoi­ta eli Ero­man­gan tuotteita. 

    Nyt Munkkinie­mi on kah­den Alepan varas­sa pikant­ti­na lisänä ylen pieni K‑lähikauppa Kar­tanon­tiel­lä, jos­ta olen kuul­lut kyl­lä paljon myönteistä. 

    Munkas­ta käy­dään ruokaos­tok­sil­la Munkkivuoren ostar­il­la, var­maan paljon myös Tapi­o­las­sa, Sel­l­os­sa ja tiet­ty keskustassa.

  61. Suun­nit­telu­pakko vähen­tää spon­taa­ni­ut­ta, vari­aa­tio­ta, luovu­ut­ta ja vapau­den tun­net­ta, jot­ka tekevät ainakin min­un elämästäni elämisen arvoista. 

    Ymmär­rän, mut­ta suun­nit­telemat­to­muus ei toi­mi lap­siper­heessä, kun lapset ovat pieniä ja molem­mat van­hem­mat vir­ka-aikaan töissä. 

    Tun­nus­taako kukaan muu, että per­heel­listyt­tyä ja töi­hin palat­tua sitä alkoi kum­masti arvostaa mar­ket­te­ja, vaik­ka aiem­min ei niis­sä tykän­nytkään käydä?

  62. Osmolle: Kir­joi­tat, että helsinkiläiset käyt­tävät seu­tulip­pua vähän.

    Tähän on suurim­pana syynä Espoon ja Van­taan työ­paikoil­la ole­vat pysäköin­ti­ti­lat. Niin­pä helsinkiläiset menevät naa­purikun­nis­sa oleville työ­paikoille henkilöau­toil­la, kun taas Helsinki­in tule­vien on valit­ta­va julki­nen liikenne, kos­ka niitä edullisia parkkipaikko­ja ei ole.

    Ajoin eilen aamul­la Kehä Ykköstä Espooseen päin ja illal­la takaisin. Helsinki­in päin ei ollut aamul­la mitään ruuhkaa, eikä Espooseen illal­la. Espoon kan­nat­taisikin pan­na tietul­lit rajalleen, niin val­ta­va on tuo kaupunki­in tule­va henkilöau­to­jen määrä.

    1. Helsinkiläiset todel­lakin menevät usein Espooseen autol­la — osit­tain sik­si, ettei espoolaisi­in työ­paikkoi­hin pääse joukkoli­iken­teel­lä. Työ­paikat pitäisi keskit­tää eikä hajaut­taa pitkin pel­to­ja. Tässä ei kyl­lä Helsinkikään ole ollut kovin hyvä.

  63. “Ajoin eilen aamul­la Kehä Ykköstä Espooseen päin ja illal­la takaisin. Helsinki­in päin ei ollut aamul­la mitään ruuhkaa, eikä Espooseen illalla.”

    Itse Helsingis­sä asu­vana ja Etelä-Espoos­sa töis­sä käyvänä voisin sanoa täs­mälleen päin­vas­taista Län­siväylän meiningistä. Työ­mat­ka kumpaankin suun­taan on aina ruuhkaa vas­taan, bus­seis­sa ja saman suun­nan ajokaistoil­la on ruhti­naal­lis­es­ti tilaa, ja ikku­nas­ta saa kat­sel­la vas­takkaiseen suun­taan matel­e­vaa liikennevirtaa.

  64. Puhutaan nyt sit­ten siitä hyper­mar­ket­tin valikoimas­ta. Se on ump­isurkea. Se että samaa voipaket­tia on metri­tolkul­la rivis­sä ei ole valikoimaa. Ulko­mail­la näkee usein ison Alepan kokoises­sa kau­pas­sa parem­man valikoiman, ja City-Mar­ketin kokoises­sa on sit­ten kaikkea mitä voi kuvitella.

    Minä en esimerkik­si ole löytänyt lähi-City­mar­ketis­tani lihaa jos­sa on lui­ta ainakaan mari­noimat­toman, sitru­unoi­ta alle tusi­nan paketis­sa (no jooo, vain kak­si ker­taa ennen kuin lakkasin käymästä puolek­si vuodek­si), kui­v­at­tu­ja sieniä, irtoyrt­te­jä (mitä min­un on tarkoi­tus tehdä kokon­aisel­la sitru­u­namelissal­la?), tuoret­ta kaprista, eri­laisia chile­jä, hyvää tuoret­ta leipää, majoneesia joka ei mais­tu pahal­ta, jne. Hakaniemen hal­lista löy­dän melkein kaikkea tuo­ta (ei sitä majoneesia), samoin Stock­alta. Hakaniemen hal­li ei ole kilo­metrikau­pal­la kort­telin­vart­ta, pikem­minkin sata metriä. Esimerkik­si leipo­mo, hyvä lihakaup­pa, kasviskaup­pa, jne. peruska­ma löy­tyy ihan keskiver­to euroop­palais­es­ta kaupungeista kadun­var­relta, ja jostain syys­tä niiden hin­nat on vielä alhaisem­mat kun suo­ma­laisen marketin.

  65. Osmo,

    Joo, minus­takin Sel­lo on äärim­mäisen masen­ta­va paik­ka. Mut­ta siitä nyt en kum­moisia johtopäätök­siä vetäisi, kos­ka minus­ta kaik­ki ostoskeskuk­set ovat masen­tavia. Itseasi­as­sa minus­ta kaik­ki kau­pat ovat ahdis­tavia paikko­ja, joista halu­aa pois mah­dol­lisim­man nopeasti. Pois lukien kir­jakau­pat, niis­sä voi viet­tää tuntikausia 🙂

    En nyt kuitenkaan tarkoit­tanus Sel­l­oa, vaan sitä aluet­ta, joka siihen ympärille on rakennettu.

    Mitä tulee tuo­hon tar­iff­isys­teemi­in, jos nyt hiekkalaatikkopoli­tikoin­ti jätetään syr­jään, niin kyl­lähän tosi­a­sia kuitenkin on se, että Tapi­o­las­sa ja Lep­pä­vaaras­sa asu­vat ovat nykysys­tee­mis­sä heikoim­mas­sa ase­mas­sa. Kol­le­gani joitakin vuosia sit­ten selvit­teli eri­laisia hin­noit­telu­vai­h­toe­hto­ja PK-seudulle ja tote­si jotakuinkin niin, että pyörit­tääpä näitä malle­ja miten päin tahansa, niin espoolaiset hyö­tyvät kaikissa jär­keenkäyvis­sä vaihtoehdoissa.

    Kari

    1. pyörit­tääpä näitä malle­ja miten päin tahansa, niin espoolaiset hyö­tyvät kaikissa jär­keenkäyvis­sä vaihtoehdoissa.

      Tätä yritin juuri sanoa. Jos espoolaiset hyö­tyvät ja kun­ta mak­saa, Espoo kär­sii. Espoo ei halua mak­saa ja sik­si espoolaiset kärsivät.

  66. Kari, tun­nen paikan hyvin, eikä min­ul­la ole mitään sitä vas­taan, mut­ta mikä siinä Sel­l­os­sa ja Lep­pä­vaaras­sa on sinus­ta niin hienoa? Iltaisin se oli ainakin sil­loin kun minä siel­lä liikuin autiom­pi kun isom­pi van­taalais­lähiö. Esteet­tis­es­ti ja muutenkin vaik­ka Tapi­o­la on kiin­nos­tavampi. Liike- tai ylipään­sä minkä tar­jon­nan suh­teen siel­lä ei ole yhtään mitään minkä takia sinne pitäisi tul­la jos se nyt ei satu ole­maan reitin var­rel­la. Minä olen myös siinä luu­los­sa että kau­pal­lis­es­ti se keskus ei ole mikään men­estys­ta­ri­na, saa toki kor­ja­ta jos tietää paremmin.

    Se on ihan kohtu­ullista kaupunkiarkkite­htu­uria ja ostoskeskus on ihan toimi­va. Mut­ta jos tuo täyt­tää men­estyskri­teer­it, niin kuin­ka huonoa se muu sit­ten on? Eli onko­han meil­lä odotusar­vot vähän matalalla?

  67. Pääkaupunkiseudun kir­jas­toverkon vaiku­tusalue­tutkimuk­ses­ta kun­tara­jo­jen näkyivät selvästi. Esim. Pitäjän­mäestä ei käy­dä Cel­los­sa kir­jas­tossa, vaik­ka sen kir­jas­to on huo­mat­tavasti vetovoimaisem­pi kuin Pit­skun oma. Helsin­gin sisäl­lä kir­jas­to­jen käyt­täjien rajat eivät olleet yhtä selväpiirteisiä.

    Vaik­ka ko. tutkimuk­ses­sa ei otet­tu asi­aan kan­taa, pidän selvänä että julk­isten kulkuneu­vo­jen tiukalla rajal­la on vaiku­tus­ta asi­aan. Jos kir­jas­tom­at­ka mak­saa mah­dol­lis­es­ti läh­es kahdek­san euroa henkeä kohti, se jää tekemättä.

    http://tinyurl.com/ylnrdqq

  68. Eli­na, Munkkiniemen Spar ei kuol­lut kan­nat­ta­mat­tomana. Se kuoli, kun S‑ketju osti Spar-ketjun ja lakkaut­ti sen, kun kaksin puolin oli kort­telin sisään yksi Alepa. Sääli sinänsä.

  69. Eli­na:

    Ei Soin­in­vaaran per­he Kata­janokan kivi­jalka­kau­pas­ta osta val­taosaa ruokatarvikkeitaan, vaan kyse oli siitä, että pääos­tok­sia täy­den­netään paikallisil­la pie­nil­lä elintarvikeliikkeillä. 

    Näin minä tulk­itsin OS:n kom­mentin klo 10.28 tänään.

    Hmm, no ehkäpä minä sit­ten tulk­itsin väärin. Tarken­nan siis omaa käyt­täy­tymistäni. Käyn ruokakau­pas­sa sil­loin kun seu­raa­vat ehdot toteu­tu­vat: 1. totean siihen ole­van tarvet­ta, 2. min­ul­la on het­ki aikaa, ja 3. kaup­pa on auki. Kau­pas­ta ostan yhdel­lä ker­taa sen ver­ran tarpei­ta kuin pystyn mukavasti tilavas­sa olka­laukus­sa + yhdessä kas­sis­sa kan­ta­maan. Joskus, jos on aikaa ja inspi­raa­tio­ta tehdä jotain perus­menyys­tä poikkeavaa ruokaa, suun­nit­te­len kaup­pareis­sua saman päivän aikana hie­man etukä­teen, jol­loin saatan halu­amieni tarpei­den saamisek­si käyt­tää enem­män aikaa ja käy­dä samal­la reis­sul­la use­am­mas­sa kau­pas­sa. Harv­inaisem­pi poikkeus on se, että sat­un ole­maan asioil­la vaikka­pa lähel­lä Stock­aa, jol­loin saatan hakea sieltä jotakin, mitä lähikaupois­tani ei saa. Ja joskus käy niin, että ruokavaras­tot ovat päässeet tyystin tyh­jen­emään, jol­loin karautamme avokin autol­la S‑markettiin ja han­kimme samal­la vain sieltä saatavia (säi­lyviä) tuot­tei­ta ylimääräisiä varas­toon. Avain­tek­i­jöinä siis spon­taa­nius, vai­vat­to­muus ja vaihtelu.

    Tiivistys niille, jot­ka eivät jak­sa­neet lukea jaarit­telu­ani: elämäni menisi ihan piparik­si ilman kivijalkakauppoja.

    Riit­ta:

    Ymmär­rän, mut­ta suun­nit­telemat­to­muus ei toi­mi lap­siper­heessä, kun lapset ovat pieniä ja molem­mat van­hem­mat vir­ka-aikaan töissä. 

    Tun­nus­taako kukaan muu, että per­heel­listyt­tyä ja töi­hin palat­tua sitä alkoi kum­masti arvostaa mar­ket­te­ja, vaik­ka aiem­min ei niis­sä tykän­nytkään käydä?

    Jos luet oikein tarkkaan, havait­set että erik­seen pain­otin kuin­ka en ole­ta että kaik­ki toimi­si­vat samoin kuin minä. Toivon ain­oas­taan, että myös min­un toim­intat­a­pani on mah­dolli­nen jatkos­sakin, ja — löy­hästi aiheeseen palatak­seni — että kun kan­takaupunkia laa­jen­netaan, se tehdään myös kivi­jalka­kaupoille soveltuvaksi.

  70. Kari Kosk­i­nen:

    Joo, minus­takin Sel­lo on äärim­mäisen masen­ta­va paik­ka. Mut­ta siitä nyt en kum­moisia johtopäätök­siä vetäisi, kos­ka minus­ta kaik­ki ostoskeskuk­set ovat masen­tavia. Itseasi­as­sa minus­ta kaik­ki kau­pat ovat ahdis­tavia paikko­ja, joista halu­aa pois mah­dol­lisim­man nopeasti. Pois lukien kir­jakau­pat, niis­sä voi viet­tää tuntikausia.

    Olen jotakuinkin samoil­la lin­joil­la, pait­si että pikkuli­ikkeistä on sen­tään mielestäni peri­aat­teessa mah­dol­lista tehdä ei-masen­tavia, jopa suo­ras­taan piristäviä paikko­ja (ei sil­lä, että täl­laisia käytän­nössä kovin paljon maas­samme olisi).

    Tavarat­alon kokolu­okas­sa toi­vo onkin sit­ten jo men­nyt­tä, kaup­pakeskuk­sista puhu­mat­takaan. Tai Kämp on ehkä hie­man eri­lainen tässä suh­teessa, kos­ka se koos­t­uu ainakin osit­tain hyvin itsenäisen oloi­sista kivi­jalka­kaupoista, eikä siis ole sel­l­ainen mas­si­ivi­nen, iden­ti­teetin puu­tos­ti­las­ta kär­sivä ja kapeasti ymmär­re­tyn tehokku­u­den ehdoil­la suun­nitel­tu lato, jol­laisia suurin osa kaup­pakeskuk­sista on. Siinäkin olisi melkois­es­ti paran­tamisen varaa, mut­ta voisin kuvitel­la ole­van mah­dol­lista tehdä siitä oikeasti viihty­isä ja houkut­tel­e­va. Joka tapauk­ses­sa, jos joskus joudun käymään Stock­alla (pl. Herkku), tun­nen oloni nuhjuisek­si, virt­tyneek­si ja lan­nis­te­tuk­si. Sokok­sel­la en uskalla käy­dä edes kään­tymässä. Ympäristö vaikut­taa fiilik­si­in yllät­tävän paljon!

    Ehkä jos­sakin päin maail­maa on sel­l­ainen kauppakeskus/tavaratalo, jos­ta minäkin pitäisin. Tääl­lä päin ei tois­taisek­si ole näkynyt.

  71. tpyy­lu­o­ma, majoneesi löytämis ongelmia? Majoneesi­han on kanan­mu­naa ja öljyä, eli eiköhän oli­ivi öljyä ja munia löy­dy vaik­ka ihan mis­tä vaan kau­pas­ta, ja sit­ten vaan sekoite­taan. No kul­hokin pitää sit­ten hankkia.

  72. Tpyy­lu­o­ma:

    Kari, tun­nen paikan hyvin, eikä min­ul­la ole mitään sitä vas­taan, mut­ta mikä siinä Sel­l­os­sa ja Lep­pä­vaaras­sa on sinus­ta niin hienoa? Iltaisin se oli ainakin sil­loin kun minä siel­lä liikuin autiom­pi kun isom­pi van­taalais­lähiö. Esteet­tis­es­ti ja muutenkin vaik­ka Tapi­o­la on kiin­nos­tavampi. Liike- tai ylipään­sä minkä tar­jon­nan suh­teen siel­lä ei ole yhtään mitään minkä takia sinne pitäisi tul­la jos se nyt ei satu ole­maan reitin varrella. 

    No ehkä “hienoa” on vähän yliampu­va ilmaisu, ja sehän on vielä kesken­eräi­nenkin, mut­ta ehkäpä yritän hie­man ava­ta syitä ajatuksiini.

    1 Onnis­tu­mi­nen jois­sakin asiois­sa, jois­sa muual­la ollaan epäonnistuttu

    Lep­pä­vaara on onnis­tut­tu rak­en­ta­maan riit­tävän isok­si, että sil­lä riit­tää vetovoimaa itsessäänkin, siis muis­takin syistä kuin sen vuok­si, että sieltä pääsee nopeasti keskus­taan. Tämän vuok­si on luul­tavaa, että siel­lä tulee ole­maan hyvä palve­lu­tar­jon­ta jatkos­sakin (tämähän on ollut ongel­mana mm. Tapi­o­las­sa, vaik­ka se monil­ta osin onkin suh­teel­lisen onnis­tunut alue). 

    Lisäk­si se on raken­net­tu riit­tävän tiivi­ik­si, jot­ta palve­lut ovat käve­ly­matkan päässä ja joukkoli­iken­teen tehokkaalle jär­jestämiselle on hyvät edel­ly­tyk­set. Tästä huoli­mat­ta ollaan (kohtu­ullisen hyvin) onnis­tut­tu vält­tämään kol­ho yleisilme, joka vaivaa aika mon­taa tiivi­isti raken­net­tua aluetta.

    Vaik­ka siel­lä käy­dään varsin paljon autol­la, niin autoli­iken­teen hai­tat on onnis­tut­tu häivyt­tämään. Moni alue on täysin auto­ton, kävelyalueet ovat laa­jat ja mm. las­ten liikku­miselle on hyvät edellytykset.

    2 Helsin­gin seudun kasvu ja ihmis­ten preferenssit

    Vaik­ka en eri­tyisem­min vas­tus­takaan tätä Osmon(kin) visioimaa kan­takaupun­gin laa­jen­tamista, niin mielestäni on ilmi­selvää ettei se (a) riitä mitenkään kasvu­painei­den purkamiseen ja (b) vas­taa niitä tarpei­ta ja odotuk­sia joi­ta ihmisil­lä (tai merkit­täväl­lä osal­la ihmi­sistä) on. 

    Koh­ta b tarkoitaa olen­nais­es­ti sitä, että ihmiset varsin ilmeis­es­ti (mak­suhalukku­ud­es­ta päätellen) halu­a­vat ajel­la myös henkilöau­toil­la. Kan­takaupunki­in (tai edes “kan­takaupunki­maiseen” alueeseen) niitä auto­ja ei mah­du, eikä pidä yrit­tää mah­dut­taakaan, ja tähän asti tälle porukalle ei ole ollut tar­jol­la oikein mui­ta kuin lähiöitä, jot­ka ovat “kaukana kaikesta” ilman kun­nol­lisia palvelu­ja (ja usein vielä epämiel­lyt­täviä ympäristöjä) tai sit­ten omakoti­talo­mat­toa pitkin metsiä.

    Vaik­ka Osmo, minä tai koko ympäristöa­sioi­ta sydäm­me­nasianaan pitävä väki kuin­ka pomp­pisi tasa­jalkaa ja vaah­toaisi siitä, että autol­la ajamises­sa ei ole taloudel­lis­es­ti mitään järkeä tai että päästöjä on vähen­net­tävä, ei ole uskot­tavaa odot­taa näi­den kaikkien autoil­i­joiden vai­h­ta­van val­it­se­maansa elämäntapaa.

    Lep­pä­vaara on tässä tilanteessa ihan kohtu­ulli­nen kom­pro­mis­si: autoa ei tarvitse käyt­tää ihan joka asi­aan, joukkoli­ikenne on real­isti­nen vai­h­toe­hto ja täysin auto­ton elämän­ta­pakin on mah­dolli­nen. Vaik­ka “mä ja mun kaver­it” ei olekaan kovin hyvä ver­tailuko­h­ta, niin omien havain­to­jen poh­jal­ta Lep­pä­vaaras­sa asuu yllät­tävän paljon “van­noutunei­ta autoil­i­joi­ta” (eli ihmisiä, jot­ka ovat käytän­nössä ikän­sä liikkuneet autol­la joka paikkaan), jot­ka ovat siir­tyneet auton sat­un­naiskäyt­töön, vaik­ka siitä ei olla täysin luovutukaan.

    3 Liiken­nejär­jestelmä

    Nähdäk­seni Helsin­gin seudun liiken­nejär­jestelmää, ja eri­tyis­es­ti joukkoli­iken­nejär­jestelmää, on kehitet­ty seudun kokoon ja asukas­määrään näh­den aivan liikaa täh­timäis­es­ti. Kaik­ki on pitänyt ehdoin tah­doin tunkea kulke­maan ahtaan Helsin­gin niemen kaut­ta. Kaik­ki rautati­et, metro, käytän­nössä kaik­ki ratikat ja suuri osa bus­seista on ohjat­tu “yhden pis­teen” kaut­ta, joka usein on hyvinkin kaukana tavoitel­lus­ta määrän­päästä. Ja sit­ten ihme­tel­lään, että seu­tu hajaan­tuu pitkin nur­mi­järviä, joukkoli­iken­teen kulku­muo­to-osu­us las­kee eivätkä mitkään tei­den leven­nyk­set tun­nu riittävän.

    Lep­pä­vaaran kas­vami­nen tulee käytän­nössä väk­isinkin muut­ta­maan tätä asetel­maa tas­apain­oisem­paan suun­taan, kos­ka sieltä/sinne joukkoli­iken­teel­lä on myös kysyn­tää. Raide­jok­eri ja Rantaradan kehit­tämi­nen tule­vat vahvis­ta­maan tätä kehitystä.

    4 Poli­ti­ik­ka

    Kuten tun­net­tua on, seudun yhteistyötä ei oikein voi luon­nehtia suju­vak­si tai kitkat­tomak­si. Eri­tyis­es­ti Espool­la ja Helsingillä on vähäistä suurem­pia ongelmia yhteisen säve­len löytämisessä. Tilan­net­ta ei juurikaan helpota se, että val­tiokin vielä pelailee omaa peliään tei­den­sä ja rato­jen­sa kanssa.

    Lep­pä­vaara on raken­net­tu paljolti Helsin­gin omis­ta­malle maalle. Espoo on kaavoit­tanut ja val­tio on osal­lis­tunut mm. radan raken­nuskus­tan­nuk­si­in. En kuvion kaikkia kiemuroi­ta tunne, mut­ta jo sitä, että se alue nyt ylipäätään syn­tyy voidaan pitää jonkin­laise­na voittona.

    5 His­to­ria

    Toeteamisel­lasi siitä, että odotusar­vot ovat liian mata­lal­la saat­taa olla vin­ha perä. Helsin­gin seudulle on raken­net­tu aika paljon huono­ja aluei­ta, jot­ka ovat joko epävi­ihty­isiä tai yhteiskun­tarak­en­teen kannal­ta huono­ja (ja usein molem­pia). Ehkä tästä syys­tä olin itse niin posi­ti­ivis­es­ti yllät­tynyt siitä, mil­lainen Lep­pä­vaaras­ta nyt näyt­täisi tulevan.

    Ja jos tästä tuli nyt vähän turhankin val­oisa kuva, niin toteaisin, että on siel­lä Lep­uskissa paljon asioi­ta joi­ta olisin tehnyt toisinkin. Se Sel­lo on mon­es­sa mielessä turhankin eris­tet­ty, vaik­ka ei aivan pahim­mas­ta päästä olekaan. Ter­mi­naali­ratkaisun sijaan olsi niitä busse­ja voin­ut ohja­ta enem­män heil­uri­maisik­si, raide­jok­eri olisi pitänyt rak­en­taa samaan aikaan alueen kanssa. Enkä minä nyt siitä arkkite­htu­uris­takaan ihan täysin vaku­ut­tunut ole kaik­il­ta osin — liikaa kovaa pin­taa min­un makuuni.

    Kari

  73. Jos luet oikein tarkkaan, havait­set että erik­seen pain­otin kuin­ka en ole­ta että kaik­ki toimi­si­vat samoin kuin minä. 

    Itseltäsipäs meni point­ti ohi 😉 Kir­joitin, että eri elämän­ti­lanteis­sa sama ihmi­nen prefer­oi eri asioi­ta ja per­heel­listyessä pref­er­enssit muut­tuvat. Var­masti on niitäkin, jot­ka per­heel­listyt­tyäänkin jatka­vat kivi­jalka­kaup­po­jen asi­akkaina, mut­ta mei­dän per­heessämme sitä ei ole pidet­ty vaivansa arvoisena.

    OT: Osmon kaipaamia herkullisia tomaat­te­ja saa, kun kas­vat­taa niitä oma­l­la parvek­keel­la. Täy­tyy vain varoa, ettei kukaan metrin mit­tainen käy vil­jelmää sabotoimassa…

  74. Riit­ta:

    Itseltäsipäs meni point­ti ohi. Kir­joitin, että eri elämän­ti­lanteis­sa sama ihmi­nen prefer­oi eri asioi­ta ja per­heel­listyessä pref­er­enssit muut­tuvat. Var­masti on niitäkin, jot­ka per­heel­listyt­tyäänkin jatka­vat kivi­jalka­kaup­po­jen asi­akkaina, mut­ta mei­dän per­heessämme sitä ei ole pidet­ty vaivansa arvoisena.

    Enhän minä ole kiistänyt pref­er­enssien muut­tumisen mah­dol­lisu­ut­ta, vaan yrit­tänyt nimeno­maan tuo­da esi­in, että eri­laisia vai­h­toe­hto­ja tarvi­taan. Mikä se point­tisi nyt siis on? Että kos­ka minäkin ehkä tule­vaisu­udessa halu­an asioi­da mar­ketis­sa, kivi­jalka­kaup­po­ja ei pidä pyrk­iä säilyttämään?

    (Omas­sa lap­su­udessani käve­limme kodin-/las­ten­hoita­jan kanssa joka päivä lähikaup­paan ruokaos­tok­sille. Toisi­naan tähän yhdis­tet­ti­in päiväret­ki johonkin lap­sille virik­keel­liseen kohteeseen. Pidän täl­laista edelleen hyvänä tapana, kos­ka vieras­tan kehi­tys­tä, jos­sa lap­si pyritään eristämään todel­lis­es­ta arkielämästä ilmen­e­mis­muo­toi­neen ja sijoite­taan keinotekoiseen, ohjel­moidun tekemisen kuplaan. Mut­ta tässä mallis­sa pitäisi tietysti olla varaa palkata hyvä lastenhoitaja.)

  75. Ville M, en edes aloite­ta hyvistä kananmunista. 🙂

    Kari, OK ei se Lep­pä­vaara minus­takaan ver­rat­taes­sa mitenkään huono ole. Min­ua vaan epäi­lyt­tää että se on edelleen liian lähel­lä keskus­taa, eli palve­lut joutuu suo­raan kill­pailu­un kun keskus­taanki­in pääsee todel­la nopeasti. Tämä on mielestäni ongel­ma esimerkik­si Hert­toniemessä, ts. yksi pääsyy mik­si metroase­man vier­essä ton­tit pus­kee pajua.

    Autoista. Autois­tuneille on nyt asuinaluies­ta suo­ras­taan yli­tar­jon­taa, eli se että uusia asuinaluei­ta tehdään urbaan­im­min ei tarkoi­ta etteikö niitä väljiä autoaluei­ta riit­täisi niitä halu­aville. Ei tarvii polkea jalkaa tai muutenkaan ituhippeil­lä, sen kun tekee sitä mille on eniten kysyntää.

    Lisäk­si autoli­iken­teen ongel­ma ei nyt varsi­nais­es­ti ole keskus­taan ajami­nen, sinne on niin hyvin julkiset yhtey­det että se pitää ruuhkaan­tu­misen säteit­täisil­lä väylil­lä kuris­sa kos­ka tieka­p­a­siteetin lop­pues­sa osa vai­h­taa julkisiin.

    Ongel­ma on nimeno­maan poikit­tais­li­ikenne. On jopa nopeam­paa ajaa jostain kehä­tien nurk­il­ta 10km keskus­taan kuin 10km poikit­tain, ja näin varsinkin sik­si että ne poikit­tais­matkat on pidem­piä. Eikä täl­lä voi väyliä rak­en­ta­mal­la tehdä mitään kos­ka kus­tan­nuk­set on niin astronomisia. Poikit­taises­sa joukkoli­iken­teessä on taas se ongel­ma että liiken­nevir­rat on hyvin ohui­ta, sen osu­ut­ta kyl­lä voidaan nos­taa rajustikin kos­ka lähtö­ta­so on niin mata­la mut­ta se ei tule riit­tämään jos asukas­määrät kas­vaa sadoil­la tuhan­sil­la ulkoke­hillä, käytän­nössä siitä seu­raa että kaik­ki nuo kehäti­et on jatkos­sa ihan yhtä tukos­sa kuin vaik­ka Kehä I län­teen päin.

    Minus­ta rak­en­tamista pitäisi keskit­tää suur­in­pi­irtein 10km etäisyy­del­lä keskus­tas­ta, väitän että väestökasvu lop­puu ennen kuin maa lop­puu. Koko se kaari joka sat­tumoisin kul­kee suur­in­pi­irtein kilo­m­terin Raide-Jok­erin reitin molem­min puolin on hyvin har­vaan raken­net­tu, sik­si että tila on käytet­ty motarei­hin, on tehty erit­täin väljiä ker­rostaloaluei­ta, teol­lisu­usalueet on aikanaan sijain­neet tul­la. Esimerkik­si Viikin asukas­määrän voi hel­posti kaksinker­tais­taa ihan vain kat­ta­mal­l­la sen motarin.

    Olin jos­sain Dodon tilaisu­udessa, Odekin piti esitk­sen, jos­sa oli Bogotan ex-pormes­tari puhu­mas­sa, ekon­o­misti muuten. Siel­lä kävi niin että japani­laisil­ta kon­sul­teil­ta tilat­ti­in selvi­tys siitä mil­lainen motariverkko pitäisi rak­en­taa. Hin­ta­lap­pu oli 20 mil­jar­dia taalaa, sit­ten ruvet­ti­in miet­timään jotain muu­ta. Tämän takia tarvi­taan Smith-Polvi­nen II, eli mitä se tarkoit­taa jos seudun annetaan autoistua?

  76. Osmo Soin­in­vaara:

    Tätä yritin juuri sanoa. Jos espoolaiset hyö­tyvät ja kun­ta mak­saa, Espoo kär­sii. Espoo ei halua mak­saa ja sik­si espoolaiset kärsivät. 

    Äsh, siis point­ti­ni oli se, että se ongel­ma on siinä lip­pu­jen hin­noit­te­lu­tavas­sa, jos­sa lipun hin­ta muut­tuu rajusti sinän­sä mieli­v­al­taisen hallinnol­lisen rajan vuoksi.

    Tästä kär­sivät sekä helsinkiläiset (varsinkin lähel­lä Espoon rajaa asu­vat) että espoolaiset.

    Sub­ven­toin­nin määrä on sit­ten toinen kysymys ja siitä voidaan esit­tää arg­i­ment­te­ja sekä puoles­ta että vas­taan vähän riip­puen siitä, mitä asioi­ta halu­aa painottaa.

    Kari

    1. Tässä olaan ehkä menos­sa kohden ratio­naalisem­paa vyöhyke­tar­if­fia, mut­ta han­kalaa se näyt­tää ole­van, kos­ka näyt­tölipuil­la on kuitenkin olta­va kun­tara­jat tästä kun­tako­r­vaus­mall­ista johtuen ja siitä, että kun­ta­laisia ei voi aset­taa keskenään eri­ar­voiseen ase­maan, naa­purikun­ta­laisi­in näh­den sen sijaan saa.

  77. Saara:

    Mikä se point­tisi nyt siis on? 

    Osmo aiem­min:

    Tässä tör­mää kak­si tot­tumus­ta, jot­ka ovat erkaan­tuneet niin kauas toi­sis­taan, että kumpikaan ei voi kuvitel­la toisen käyttäytymistä. 

    Tämä ei yksinker­tais­es­ti pidä paikkaansa. Hehku­tuk­sesi toi elävästi mieleen oman vuosien takaisen asen­noi­tu­miseni, nykyään tup­paa hymyilyttämään. 😉

    Mut­ta tässä mallis­sa pitäisi tietysti olla varaa palkata hyvä lastenhoitaja. 

    Kotiäidin/isän saa halvem­mal­la ja lomil­la tämä malli toimii työssäkäyvällekin. Se aika on kyl­lä ollut­ta ja men­nyt­tä, kun per­heessä oli koti­a­pu­lainen, jon­ka saat­toi lähet­tää las­ten kanssa kaup­paan hoita­maan päivit­täis­tavaraos­tok­set. Nykyäid­it käyvät kau­pas­sa ihan itse. Se on sitä tasa-arvoa.

  78. Tpyy­lu­o­ma:

    Kari, OK ei se Lep­pä­vaara minus­takaan ver­rat­taes­sa mitenkään huono ole. Min­ua vaan epäi­lyt­tää että se on edelleen liian lähel­lä keskus­taa, eli palve­lut joutuu suo­raan kill­pailu­un kun keskus­taanki­in pääsee todel­la nopeasti. Tämä on mielestäni ongel­ma esimerkik­si Hert­toniemessä, ts. yksi pääsyy mik­si metroase­man vier­essä ton­tit pus­kee pajua. 

    Tämä tietenkin on poten­ti­aa­li­nen uhkaku­va. Ainakaan tois­taisek­si se ei näytä toteu­tu­van. Edes alueen “van­hal­la puolel­la” ole­vista liiketiloista ei ole toim­inta lop­punut (ainakaan vielä), vaik­ka Sel­l­on luulisi imevän niiltä paljon asi­akkai­ta. Tätä voi pitää hyvänä merkkinä.

    Hert­toniemeen ver­rat­tuna Lep­pä­vaar­al­la on joitakin olen­naisia etu­ja, jot­ka sitä suo­jaa­vat. Se kun­tara­ja vaikut­taa mon­een muuhunkin asi­aan kuin seu­tulip­pu­un. Espoolaisil­la on huo­mat­ta­van paljon syitä matkus­taa Lep­pä­vaaraan, kos­ka siel­lä on kir­jas­to, koulut, ter­veysase­ma, kansanopistopalve­lut, uima­hal­li jne. Täl­lä on sit­ten vielä se hei­jaste­vaiku­tus, että usein ne tut­ta­vatkin, joi­ta halu­aa käy­dä tapaa­mas­sa, asu­vat enem­män siel­lä Espoon puolella.

    Näin ollen esimerkik­si Lep­pä­vaaraan suun­tau­tuu enem­män matko­ja, mikä tietenkin lisää myös kau­pal­lis­ten palvelu­iden kysyn­tää alueella.

    Autoista. Autois­tuneille on nyt asuinaluies­ta suo­ras­taan yli­tar­jon­taa, eli se että uusia asuinaluei­ta tehdään urbaan­im­min ei tarkoi­ta etteikö niitä väljiä autoaluei­ta riit­täisi niitä haluaville. 

    No minä ajat­telin tässä enem­män juuri sel­l­aisia aluei­ta, joil­la autoli­ikenne, kevyt liikenne ja joukkoli­ikenne ovat aidosti vai­h­toe­hto­ja, jol­loin niiden välil­lä tehdään val­in­to­ja. On jonkin ver­ran viit­teitä siitä, että mon­et (eivät toki kaik­ki) autois­tuneetkin ihmiset käyt­tävät tule­vaisu­udessa joukkoli­iken­net­tä (tai jalko­jaan) esimerkik­si työ­matko­jen liikku­miseen ja autoa sat­un­naisem­min, kun halu­taan ostaa paljon tavaraa ker­ral­la tai käy­dä vaik­ka mökillä.

    Poikit­tais­li­iken­teestä. Juuri tuon joukkoli­iken­teen asi­akasvir­to­jen ohu­u­den vuok­si Lep­pä­vaaran rak­en­t­a­mi­nen on hyvä jut­tu. Se kuitenkin tulee lisäämään joukkoli­iken­teen kysyn­tää nimeno­maan poikit­tais­su­un­taan, joka taas mah­dol­lis­taa esimerkik­si raideli­iken­teen toteut­tamisen (tai tekee siitä kannattavempaa).

    Joku Raide-jok­erin rak­en­t­a­mi­nen ei mitenkään mullis­tavasti paran­na Lep­pä­vaaran yhteyk­siä, mut­ta sil­lä on sel­l­ainen sivu­vaiku­tus, että se paran­taa koko joukkoli­iken­n­ev­erkon toimivu­ut­ta ja kat­tavu­ut­ta (olet­taen, että ne mei­dän murheenkryyn­imme, vai­h­dot, saadaan toimiviksi) ja toisaal­ta luo painei­ta maankäytön tiivistämiselle ko. radan läheisyy­dessä (mikä mm. paran­taa joukkoli­iken­teen kannattavuutta).

    Kari

  79. Poikit­tais­li­iken­teestä. Juuri tuon joukkoli­iken­teen asi­akasvir­to­jen ohu­u­den vuok­si Lep­pä­vaaran rak­en­t­a­mi­nen on hyvä juttu.

    Tarkoi­tan ohuil­la vir­roil­la, kieltämät­tä tyh­mästi muo­toil­tu, sitä että poikit­tais­li­iken­teessä noi­ta yhteystarpei­ta on paljon.

    Esimerkik­si Lep­pä­vaaras­ta keskus­tan suun­taan on aika yksinker­taista, yksi kak­si lin­jaa palvelee. Poikit­tais­li­iken­teessä taas pitäisi päästä Matinkylään, Tapi­o­laan, Otaniemeen, Myyr­mä­keen, Lento­ken­tälle, Malmille… Seudun liiken­nesu­un­nit­telu­per­in­teitä kun­niot­taen tässä käy joko niin kuin Raide-Jok­eri + metro yhdis­telmäl­lä. Raide-Jok­eri aio­taan päät­tää Tapi­o­laan, eli Otaniemestä ja Matinkylästä tul­laan sit­ten Lep­pä­vaaraan yhdel­lä vai­h­dol­la, joka on etäisyy­den huomioonot­taen tyh­mää. Toisaal­ta taas esimerkik­si Malmille menee nyt joko suo­ra bus­si (512) johon ei panos­te­ta (esim. omat kai­stat) kun se ei hitaana kerää matkus­ta­jia, eikä niitä nyt toisaal­ta niin paljon ole joka tapauk­ses­sa, tai sit­ten Pasi­lan kaut­ta vai­h­taen joka sekään ei ole kovin hyvä.

    Eli kun matkus­ta­jamäärät väleil­lä jää pienek­si ajaudu­taan joka raskaisi­in lin­joi­hin ja useisi­in vai­h­toi­hin (olen esimerkik­si kulkenut väliä Perkkaa — Puis­to­la, kolme vai­h­toa, bus­si-juna-juna-bus­si), tai sit­ten aje­taan pitkäl­lä vuorovälil­lä ump­isurkeaa bus­sil­in­jaa kun matkus­ta­jia on niin vähän. Olen samaa mieltä siitä että tähän aut­taa se jos keskuk­set on isom­pia, eli liiken­nöitäviä väle­jä on vähem­män, ja toisaal­ta se että ne ovat tiivi­itä jol­loin liityn­tä­matkat niihin jäävät vähäisemmäksi. 

    Minus­ta isoimpia rak­en­teelli­nen ongel­ma seudul­la on että joka ostarista yritetään kehit­tää joku paikalliskeskus, eli niitä on aivan liikaa. Osmonkin hel­limä nauhakaupunki­a­jat­telu tuot­taa täl­laista vaik­ka tarkoi­tus on toinen. Minus­ta ruudukko on parem­pi malli kuin nauha.

  80. Riit­ta:

    Osmo aiem­min:

    Tässä tör­mää kak­si tot­tumus­ta, jot­ka ovat erkaan­tuneet niin kauas toi­sis­taan, että kumpikaan ei voi kuvitel­la toisen käyttäytymistä.

    Tämä ei yksinker­tais­es­ti pidä paikkaansa.

    Ehkäpä ei juuri sin­un osaltasi, joka vielä mui­s­tat miten ajat­telit vuosia sit­ten. Mut­ta aika paljon näkee sel­l­ais­takin kom­men­toin­tia, jos­sa ei ymmär­retä mik­si kukaan koskaan kävisi kau­pas­sa ilman autoa. Ja etkös sinä juuri äsken olet­tanut, että minäkään en pysty ymmärtämään näitä mar­ketis­sa kävijöitä?

    Hehku­tuk­sesi toi elävästi mieleen oman vuosien takaisen asen­noi­tu­miseni, nykyään tup­paa hymyilyttämään.

    Hymy­i­ly on toki sal­lit­tu, mut­ta ei kan­na­ta olet­taa min­un automaat­tis­es­ti ymmärtävän, mik­si ilmoi­tat siitä min­ulle, tai miten se liit­tyy aiheeseen. Jotenkin minus­ta vaikut­taa siltä, että et pidä lapset­to­mia ja/tai kivi­jalka­kaupois­sa asioivia per­heitä oikeina per­heinä, joiden tarpei­ta pitäisi mitenkään kaupunkisu­un­nit­telus­sa huomioi­da. Olenko väärässä?

    Mut­ta tässä mallis­sa pitäisi tietysti olla varaa palkata hyvä lastenhoitaja. 

    Kotiäidin/isän saa halvem­mal­la ja lomil­la tämä malli toimii työssäkäyvällekin.

    Riip­puu isän ja äidin palka­s­ta sekä mah­dol­lisen las­ten­hoita­jan palkasta.

    Se aika on kyl­lä ollut­ta ja men­nyt­tä, kun per­heessä oli koti­a­pu­lainen, jon­ka saat­toi lähet­tää las­ten kanssa kaup­paan hoita­maan päivit­täis­tavaraos­tok­set. Nykyäid­it käyvät kau­pas­sa ihan itse. Se on sitä tasa-arvoa.

    Taas min­ul­la on ymmärtämis­vaikeuk­sia. Miten se, että per­he ostaa tai jät­tää osta­mat­ta palvelu­ja, automaat­tis­es­ti liit­tyy tasa-arvoon? Min­un van­hempani kävivät molem­mat töis­sä. Sekö olisi ollut tasa-arvoista, että lisäk­si äiti­ni olisi aina hoi­tanut kauppareissut?

    Ehkä käytämme käsit­teitä jotenkin eri taval­la, tai sit­ten kir­joit­telet riv­ien välei­hin piilovi­este­jä, jot­ka ole­tat min­un ymmärtävän (ei kan­na­ta, olen tosi huono sel­l­aises­sa), mut­ta jokin tässä kom­mu­nikaa­tios­sa tun­tuu oudol­ta. Ehkäpä ymmärtämis­vaikeuteni johtu­vat siitä, että tulet perus­teet­tomas­tikin yleistäneek­si omia koke­muk­si­asi ja tilan­net­tasi (tai sit­ten niitä olo­suhtei­ta, jot­ka ovat yhteiskun­nal­lisel­la tasol­la keskimäärin yleisimpiä) kaikki­in ihmisiin/perheisiin. En ole tot­tunut keskustele­maan asioista sil­lä taval­la, joten saatan luul­la sin­un tarkoit­ta­van muu­ta kuin oikeasti tarkoi­tat. Pahoit­te­lut jo etukäteen!

  81. Saara:
    ” Jotenkin minus­ta vaikut­taa siltä, että et pidä lapset­to­mia ja/tai kivi­jalka­kaupois­sa asioivia per­heitä oikeina per­heinä, joiden tarpei­ta pitäisi mitenkään kaupunkisu­un­nit­telus­sa huomioida.”

    Kiva että kivi­jalka­kaupungillekin löy­tyy puoltajia. 

    Konkre­ti­aan ulot­tuak­semme täy­tyy kuitenkin todea, että kaavoitus ei yksin ole riit­tävä keino kivi­jalka­kaup­po­jen aikaansaamisek­si. Vaik­ka kaa­va sal­lisi, toisi­naan vaik­ka jopa vaatisi kivi­jalkoi­hin liiketilo­ja, ei niitä sinne toteuteta. Ongel­ma on siinä, ettei meil­lä nykyisessä vas­tu­iden ja voit­to­jen jako­ma­llis­sa löy­dy tahoa huole­hti­maan asuinki­iteistöi­hin toteutet­tavien liiketilo­jen investoinneista.

    Kivi­jalka­kaupun­ki toteu­tuu vain jos

    a) raken­nushankkeeseen ryhtyvä pakote­taan muutenkin kuin kaaval­la toteut­ta­maan liiketi­lat taval­la tai toisella

    ja

    b) syn­nytetään uuden­lainen malli jol­la investoin­ti voidaan rahoittaa

    Alueen alku­vai­heessa jonkun on sub­ven­toita­va liiketilo­ja. Joko se on 

    a) alueen asun­to­jen han­kkki­jat, AsOy:t ja vuokraki­in­teistö­jen omistajat
    jot­ka kus­tan­ta­vat liiketilo­jen raken­nuskus­tan­nuk­set samaan tapaan kuin nyt toteutetaan autopaikat ja mak­se­taan yhteis­es­ti asun­to­jen hinnoissa

    b) kaupun­ki
    myön­tämäl­lä avus­tuk­sia, ton­tin­vuokra­helpo­tuk­sia, tai suo­ras­taan rahoittamalla

    c) yleishyödylli­nen raharikas hyvätekijä
    joka halu­aa lahjoit­taa rahansa pois

    Tpyy­lu­o­ma:
    “Autoista. Autois­tuneille on nyt asuinaluies­ta suo­ras­taan yli­tar­jon­taa, eli se että uusia asuinaluei­ta tehdään urbaan­im­min ei tarkoi­ta etteikö niitä väljiä autoaluei­ta riit­täisi niitä halu­aville. Ei tarvii polkea jalkaa tai muutenkaan ituhippeil­lä, sen kun tekee sitä mille on eniten kysyntää.”

    Ihan tot­ta: autoil­i­joille on jo vaik­ka kuin­ka mon­ta kaupungi­nosaa, voisiko olla myös kivi­jalkain­toil­i­joille yksi uusi kaupungi­nosa? Eriydyttäisiin?

    Voisiko olla mah­dol­lista ihan oikeasti kaaavoit­taa alue sil­lä peri­aat­teel­la, että asun­to­ja raken­nut­ta­vat tahot oli­si­vat velvol­lisia toteut­ta­maan asuinki­in­teistön omis­tuk­seen jääviksi katu­ta­soon liiketilo­ja kaikkien koko alueel­la, siis jol­lain kaa­va-alueel­la? Hyväksyt­täisi­in lisäkus­tan­nus alueen omi­naisuute­na? Ja kaik­ki muutkin aluet­ta koske­vat ohjauskeinot mm. kiin­teistö­toimes­sa raken­net­taisi­in tuke­maan tätä ratkaisua: ton­tin­vuokraa ei perit­täisi kat­uli­iketiloil­ta ensim­mäisen 10 vuo­teen, yms…?

    Olisiko ihan mah­do­ton ajatus?

  82. Leena:
    >Voisiko olla mah­dol­lista ihan oikeasti
    >kaaavoit­taa alue sil­lä peri­aat­teel­la, että
    >asun­to­ja raken­nut­ta­vat tahot oli­si­vat velvollisia
    >toteut­ta­maan asuinki­in­teistön omis­tuk­seen jääviksi
    >katu­ta­soon liiketilo­ja kaikkien koko alueel­la, siis
    >jol­lain kaava-alueella? 

    Tot­ta kai voisi. Ja itse asi­as­sa kun tänään kävelin Alber­gane­s­plana­dia, niin katuku­vas­ta päätellen Lep­pä­vaaras­sa näin on tehtykin.

    Liiketilo­ja on, mut­ta tyhjil­lään. Eli seu­raavak­si pitäisi velvoit­taa kaup­pi­ai­ta kaup­paa­maan ja asi­akkai­ta osta­maan. Kellekäs laite­taan nak­ki napsumaan?

  83. Saara: en ajatel­lut sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaan yhteiskun­nan yleistä tasa-arvois­tu­mista: har­vas­sa per­heessä on enää koti­a­pu­laisia tai varaa palkata lap­sille hoita­ja koti­in (espoolaiset ovat olleet tässä poikkeus, Espoos­sa on ainakin ollut muhkea yksi­tyisen hoidon kun­tal­isä ohjaa­mas­sa lap­sia pois kun­nal­lis­es­ta päivähoidosta).

    Minus­ta kivi­jalka­kau­pat ovat oikein kivo­ja ja toivon niitä löy­tyvän jatkos­sakin. Miten nyt tämän yksiselit­teis­es­ti kir­joit­taisin: kyse ei ole pelkästään eri­lai­sista elämän­tavoista (kuten edel­lä väitet­ti­in), vaan myöskin muut­tuvat elämän­ti­lanteet ohjaa­vat ja muut­ta­vat ihmis­ten preferenssejä.

  84. Kari, kuten ehkä saat­toi huo­ma­ta aiem­mas­ta postauk­ses­tani (kopi­oitu­na tänne: http://mikkosarela.blogspot.com/2010/08/helsingin-seudun-kaupunkikehitys.html), niin kan­natan lämpimästi Lep­pä­vaara-Tapi­o­la ‑alueen kehit­tämistä kun­nol­lisek­si kaupunkikeskus­tak­si. Samoin Itäkeskus-Hert­tonie­mi ‑seudun.

    Ja ei, Lep­pä­vaara-Tapi­olan ei pidäkään yrit­tää matkia Helsin­gin keskus­taa, vaan kas­vaa ratko­maan vähän eri­laisia ongelmia. Lep­pä­vaaras­sa alkaa nyt ole­maan riit­tävä mas­sa asukkai­ta ja työ­paikko­ja, että jonkin ver­ran palvelui­ta syn­tyy jo kaup­pakeskuk­sen ulkop­uolellekin. Toiv­otaan, että alueen asukasluku, työ­paikkaluku ja asi­akasluku tuos­ta vielä kasvaa. 

    Kri­it­tisenä han­kkeena Lep­pä­vaaran (ja Tapi­olan) kannal­ta onkin raide­jok­eri. Se yhdis­tää nämä alueet (ja väli­in jäävän laa­jalah­den) hyvin toimivil­la julk­isil­la yhteyk­sil­lä. Otaniemi/Keilaniemi valitet­tavasti jää katveeseen, mut­ta kun­han reit­ti on raken­net­tu, niin sinne kan­nat­ta­nee rak­en­taa Pohjois-Tapi­o­las­ta oma haaransa.

  85. “Az väit­tä, että keskus­ta-asumisen arvo las­kee (sini­nen käyrä siir­tyy alaspäin), jos keskus­taa raken­netaan lisää ja saas­teet, melu ja ruuhkat kas­va­vat. Kari Kosk­i­nen taas sanoi, että keskus­tas­ta tulee sitä arvokkaampi, mitä isom­man kaupun­gin keskus­ta se on”

    Molem­mat ovat oike­as­sa. Saas­teet, melu ja ruuhkat eivät asi­aan vaiku­ta, mut­ta jos sama väestömäärä asute­taan hajalleen laa­jalle alueelle keskus­ta-asun­to­jen vuokrat nou­se­vat, ver­rat­tuna tiivi­iseen kaupunkiin.

  86. Mikko Särelä:

    Kri­it­tisenä han­kkeena Lep­pä­vaaran (ja Tapi­olan) kannal­ta onkin raide­jok­eri. Se yhdis­tää nämä alueet (ja väli­in jäävän laa­jalah­den) hyvin toimivil­la julk­isil­la yhteyk­sil­lä. Otaniemi/Keilaniemi valitet­tavasti jää katveeseen, mut­ta kun­han reit­ti on raken­net­tu, niin sinne kan­nat­ta­nee rak­en­taa Pohjois-Tapi­o­las­ta oma haaransa.

    Lie­neeköhän tuo­ta raide­jok­erin haaraa Otaniemeen ja Keilaniemeen mis­sään suunnitelmissa?
    Kaik­ki suun­nitel­mat, mitä itse olen näh­nyt, olet­ta­vat, että vai­hdet­taisi­in Tapi­o­las­sa metroon.
    Tässä siis yhtey­det Lep­pä­vaaras­ta Otaniemen suun­taan huononevat selvästi nykyiseen bus­si­jok­eri­in ver­rat­tuna. Lie­neekö kovin fik­sua, ottaen huomioon kuin­ka suuri ja voimakkaasti kas­va­va työ- ja opiskelu­paikkakeskit­tymä Ota/Keilaniemi on?

  87. Vai­h­dot tosi­aan hidas­ta­vat matkan­tekoa huo­mat­tavasti. Minus­ta aikanaan olisi pitänyt päät­tää rak­en­taa Espooseen pikaratik­ka län­simetron sijaan ja samaan syssyyn vai­h­taa Helsin­gin metrokin pikaratikak­si. Näin raidejokeri(t) olisi saatu vai­h­dot­ta otaniemeen/keilaniemeen ja muuallekin.

    Tästähän taisi­vat olla erim­ielisiä jopa Hgin ja Espoon vihreätkin keskenään.

  88. Taipale, Lep­pä­vaaras­sa on kaavoitet­tu kivi­jalka­an parinkymme­nen neliön kioske­ja, ja isot kau­pat on yhdessä isos­sa talos­sa vier­essä. Mik­siköhän ei toimi?

    En näe mitään syytä mik­sei uudessa kort­telis­sa katu­ta­son tila voi olla vaik­ka kuin­ka syvä, sen kat­to voi toimia vaik­ka pihat­erassi­na. Esimerkik­si Sel­l­on uusi puoli on n. 100mx100m eli hehtaarin. Jos nyt tuon kokoisia yht­enäisiä liiketilo­ja halu­taan, niin mikä ihme estää tekemäsä 100mx100m kort­telia jon­ka alin ker­ros on kaup­pakeskus­ta ja vaik­ka lop­ut seit­semän ker­rosta 12m syviä asun­to­ja, joil­la on sit­ten 75x75 sisäpiha?

  89. tpyy­lu­o­ma:

    Taipale, Lep­pä­vaaras­sa on kaavoitet­tu kivi­jalka­an parinkymme­nen neliön kioske­ja, ja isot kau­pat on yhdessä isos­sa talos­sa vier­essä. Mik­siköhän ei
    toimi? 

    On siel­lä muunkin kokoisia liiketilo­ja. Ja juuri nuo 20 neliön kioskit var­maan men­estyvät parhait­en. Pääkatu­jen (Lep­pä­vaarankatu, Alber­gane­s­plana­di) kaikkien ker­rostalo­jen kivi­jalas­sa on liiketiloja.

    En näe mitään syytä mik­sei uudessa kort­telis­sa katu­ta­son tila voi olla vaik­ka kuin­ka syvä, sen kat­to voi toimia vaik­ka pihat­erassi­na. Esimerkik­si Sel­l­on uusi puoli on n. 100mx100m eli hehtaarin. Jos nyt tuon kokoisia yht­enäisiä liiketilo­ja halu­taan, niin mikä ihme estää tekemäsä 100mx100m kort­telia jon­ka alin ker­ros on kaup­pakeskus­ta ja vaik­ka lop­ut seit­semän ker­rosta 12m syviä asun­to­ja, joil­la on sit­ten 75×75 sisäpiha? 

    Onko tuo umpiko­rt­teli ja kaik­ki liiketi­lat samas­sa kort­telis­sa asun­to­jen kanssa joku pyhä uskonkap­pale sin­ulle? Sel­l­on kort­teli ei ole umpiko­rt­teli, mut­ta siinä on myös asuin­talo­ja liike- ja pysäköin­ti­tilo­jen päällä.

    Toimii hyvin, ja väitän, että taval­lisen asukkaan kannal­ta parem­min, kuin vaikka­pa palve­lut Helsin­gin keskus­tas­sa. Tietysti jos pitää joka ilta käy­dä oopperassa/konsertissa/kapakassa ja ruo­ka ei kel­paa kuin Stokkan herkus­ta, niin sit­ten Helsin­gin keskus­tas­sa on parem­mat palvelut.
    Mut­ta jos taval­lisen ihmisen päivit­täis-palveluil­la on isom­pi pain­oar­vo, niin sit­ten Lep­pä­vaaras­sa on parem­mat palve­lut, kuin Helsin­gin keskustassa.

  90. Yllä­tyk­sek­seni olen huo­man­nut tässä keskustelus­sa, että kivi­jalka­kaup­po­jen sup­peaa ruokava­likoimaa ylis­tetään ja samal­la moiti­taan hyper­mar­ket­tien huo­mat­tavasti laa­jem­paa valikoimaa.

    Tässä täy­tyy olla kysymys jostain muus­ta kuin itse ruokava­likoimas­ta, joka mielestäni ei hyper­mar­keteis­sa ole “ump­isurkea” kuten tpyy­lu­o­ma sanoi. Itse asi­as­sa kivi­jalka­kaup­po­jen kan­nat­ta­jien puheet ovat melko elit­is­tisiä ja enem­män lifestyle-argu­ment­te­ja. Kuten Saarakin sanoi:“spontaaniutta, vari­aa­tio­ta, luovu­ut­ta ja vapau­den tunnetta.”

    Eihän täl­laista voi ymmärtää kaltaiseni, jot­ka halu­a­vat vain käy­dä kaupassa 😉

  91. Juha:

    Yllä­tyk­sek­seni olen huo­man­nut tässä keskustelus­sa, että kivi­jalka­kaup­po­jen sup­peaa ruokava­likoimaa ylis­tetään ja samal­la moiti­taan hyper­mar­ket­tien huo­mat­tavasti laa­jem­paa valikoimaa.

    Tässä täy­tyy olla kysymys jostain muus­ta kuin itse ruokava­likoimas­ta, joka mielestäni ei hyper­mar­keteis­sa ole “ump­isurkea” kuten tpyy­lu­o­ma sanoi. Itse asi­as­sa kivi­jalka­kaup­po­jen kan­nat­ta­jien puheet ovat melko elit­is­tisiä ja enem­män lifestyle-argu­ment­te­ja. Kuten Saarakin sanoi:”spontaaniutta, vari­aa­tio­ta, luovu­ut­ta ja vapau­den tunnetta.”

    Eihän täl­laista voi ymmärtää kaltaiseni, jot­ka halu­a­vat vain käy­dä kaupassa.

    Tjaa, no minä en ainakaan ole väheksynyt hyper­mar­ket­tien valikoiman laa­ju­ut­ta enkä liioin laatua.

    Mut­ta määrit­telisitkö hie­man tarkoit­ta­maasi elit­ismiä? Ikävästi tämä haiskah­taa nyt sel­l­aiselle eri­laisu­u­den ymmärtämät­tömyy­den puut­teelle, joka suo­ma­laisia vaivaa hie­man liian usein. Siis jos jonkun elämän­ta­pa (elämän­tavois­ta­han on kyse yhtä lail­la automar­ket­ti­a­sioin­nis­sa kuin kivi­jalka­kaup­pashop­pailus­sakin) eroaa omas­ta, se leimataan “elit­is­tisek­si” — tai sit­ten muuten vain vääräk­si ja paheksuttavaksi.

    Veikkaan­pa, että jos automar­ket­tien asi­akaskunnal­ta uhat­taisi­in vaikka­pa ottaa auto pois (tai siis jät­tää autol­lisille sopivien asuinaluei­den rak­en­t­a­mi­nen väli­in), aika moni alka­isi kuvail­la autoilun tar­joa­man spon­taa­ni­u­den, vari­aa­tion, luovu­u­den ja vapau­den tärkeyt­tä omas­sa elämässään. Eivät nuo sen elit­is­tisem­piä haavei­ta ole.

  92. Ongel­mana taitaa olla se, että tääl­lä autoil­i­jat ovat kovasti siinä käsi­tyk­sessä, että kaupunkikeskus­tan rak­en­ta­jat halu­aisi­vat estää autoelämän, kun taas kaupunki­a­sum­ista halu­a­vat ovat siinä käsi­tyk­sessä, että nyky­su­un­nit­telul­la on estet­ty suurelta osalta sitä halu­avia se kaupunkielämä. 

    Ja kum­mal­takin puolelta aitaa löy­tyy niitä, jot­ka eivät osaa kuvitel­la sitä, että molem­pia voitaisi­in rak­en­taa eri­lais­ten ihmis­ten tarpei­ta tyy­dyt­täväl­lä taval­la — ja että lop­putu­los voisi olla parem­pi kuin se, että keski­tytään vain toisen osa­puolen ongelmien ratkomiseen.

  93. Hahaa, “ymmärtämät­tömyy­den puute” piti tietenkin olla “ymmärtämät­tömyys”! Onnek­si Freud makaa jo haudassaan. 😀

  94. Aikaisem­min Suo­mi oli täyn­nä kivi­jalka­kaup­po­ja. Vielä 60-luvun lopus­sa Saariniemenkadul­la kotiani vastapäätä oli­vat vieri vier­essä maito‑, leipä- ja lihakau­pat. Nykyiset Siwat ja Alepat taas ovat vain min­i­mar­ket­te­ja, eikä niiden käyt­tö mielestäni edus­ta mitään eri­ty­istä elämäntapaa.

    Asuin­paik­ka ja elämän­ti­lanne määrit­tävät pitkälti myös ostokäyt­täy­tymistä. Per­heel­lisen ostoskas­si on toisen­lainen kuin työ­paikkalounaan ja ilta­teen varas­sa elävän sinkun. Ja jos asuin­paikan vier­essä on ostari, niin helpom­pi koti­in on tul­la sen kaut­ta kuin lähteä hallikierrokselle.

    Täy­tyy myön­tää, että vähän min­ua hymy­i­lyt­ti tuo majoneesi- ja irtoyrttijuttu!

    Itse olen tyy­tyväi­nen käyt­tämääni K‑supermarkettiin, jonne menen useim­miten autol­la. On niin kätevää nos­taa kas­sit kär­rystä autoon ja kotona taas autoka­tok­ses­ta keit­tiöön. Lauan­taisin (kun­han mökki­ai­ka on ohi) on sit­ten aikaa lähteä aami­aiselle ja käy­dä samal­la kaup­pa­to­ril­la kalassa.

  95. Point­ti siitä valikoimas­ta hyper­mar­keteis­sa on se että jos minä nyt hoidan itseni ihan var­ta vas­ten jon­nekin hehtaar­i­hal­li­in ruokaos­tok­sille, niin se tar­jon­ta pitäisi olla sen vaivan arvoista ja näin ei ole. Suosit­te­len matkailun yhtey­dessä tutus­tu­maan vas­taa­van kokoisi­in ruokamyymälöi­hin vaik­ka Kes­ki-Euroopas­sa, ero on kuin Alepal­la ja Stock­an herkul­la. Jos halu­aa vain jotain bulkki­tavaraa niin sen saa taas käteväm­min läheltäkin.

  96. tpyy­lu­o­ma,

    Olen aika lail­la samaa mieltä tuos­ta, mitä kir­joitit poikit­tais­lin­jo­jen ongelmallisuudesta. 

    Minus­ta suurin virhe on tehty siinä, että aivan liian pitkään seudun joukkoli­iken­nejär­jestelmää on kehitet­ty siitä lähtöko­hdas­ta, että kaik­ki keskit­tyy Helsin­gin ydinkeskus­taan ja joukkoli­iken­nejär­jestelmäk­si riit­tää käytän­nössä se, että sinne ytimeen on hyvät yhtey­det (niinkuin ovatkin: paikallisju­nat, metro ja Län­siväylän bus­sili­ikenne tar­joa­vat varsin hyvät yhtey­det, jos halu­aa nimeno­maan ydinkeskus­taan. Olkoonkin että liityn­tä sieltä eteen­päin on hoidet­tu surkeasti). Tämä par­a­dig­ma näkyy myös kaavoituksessa.

    Olisi pitänyt jo kauan sit­ten ymmärtää, että tämän tyyp­pinen rakenne ei riitä kaupun­gin kas­vaes­sa, vaan mei­dän on pakko kehit­tää liiken­net­tä verkkona eikä täht­enä. Kun näitä han­kkei­den pri­or­is­toin­te­ja kat­soo, niin ei taide­ta ymmärtää kyl­lä vieläkään.

    Mitä tulee tuo­hon poikit­tais­li­iken­teen kehit­tämiseen, niin minus­ta siinä tulisi tukeu­tua nyky­istä enem­män liityn­täli­iken­teeseen (ter­veisiä Sepolle!), kos­ka siel­lä olisi edel­ly­tyk­set tehdä se parem­min kuin muualla.

    Esimerkik­si Jok­eri-lin­jan pysäk­it tulisi rak­en­taa niin, että bus­sil­in­jat (tai mik­sei ratikkalin­jatkin) syöt­tävät liiken­net­tä sille Jok­er­ille. Aja­tus olisi jotakuinkin sel­l­ainen, että jokin bus­sil­in­ja X kul­kee lähiöstä A lähiöön B ja pysähtyy siinä välis­sä samalle pysäkille Jok­erin kanssa (mielum­min synkro­noidusti). Vai­h­t­a­mi­nen tapah­tu­isi sit­ten samal­la lai­turil­la tai korken­taan kävelemäl­lä suo­ja­tien yli toiselle puolelle jok­er­il­in­jaa. Tämä edel­lyt­tää, että jok­erin reit­ti ja pysäk­it suun­nitel­laan huolella.

    Myös Jok­eri II:n reit­tiä kan­nat­taisi hah­motel­la siten, että sil­lä olisi yhteinen pysäk­ki Jok­erin kanssa, jol­loin reit­ti­vai­h­toe­hto­ja syn­ty­isi huo­mat­tavasti enem­män kuin täysin eril­lisel­lä linjalla.

    Kari

  97. tpyy­lu­o­ma:
    >Suosit­te­len matkailun yhtey­dessä tutustumaan
    >vas­taa­van kokoisi­in ruokamyymälöi­hin vaikka
    >Kes­ki-Euroopas­sa, ero on kuin Alepal­la ja
    >Stock­an herkulla. 

    Jonkin ver­ran matkailleena: olen eri mieltä. Tässä syn­tyy hel­posti kult­tuur­ishokin kuher­ruskuukau­si­vai­heen harha. Kun käy­dään uudessa, hiukan eksoot­tises­sakin maas­sa ja kaupungis­sa, ja siel­lä kau­pas­sa, huo­mataan suuri määrä tuot­tei­ta, joi­ta ei koto-Suomes­ta saa. “Oi, onpa hieno valikoima!”

    Huo­maa­mat­ta jää se, että kotoises­sa Alepas­sa on melkoinen joukko tuot­tei­ta, joi­ta ei tuol­ta Ald­ista tai Super‑U:sta löy­dy. Valikoimat ovat eri mais­sa hie­man eri­laisia, mut­ta arve­len, että hyl­lyn­täytön luon­non­lait eivät eroa eri mais­sa kovin suuresti.

    Siitä voi tietysti aina olla kateelli­nen, että kreikkalais­es­ta kau­pas­ta saa maalisku­us­sa aivan iha­nia tomaat­te­ja, ja Suomes­sa joudu­taan tyy­tymään raakana poimit­tui­hin, jois­sa lukee “laat­u­lu­ok­ka 1” pyörey­den ja tasakokoisu­u­den merkik­si. Mut­ta siinä on minus­ta paha syyt­tää mui­ta kuin näitä per­in­teisiä kylmät matkat ja pitkä ilmasto.

  98. Kari, ruve­taanko riiteleen jostain vai­h­teen vuoksi? 🙂

    Mitä tulee tuo­hon poikit­tais­li­iken­teen kehit­tämiseen, niin minus­ta siinä tulisi tukeu­tua nyky­istä enem­män liityn­täli­iken­teeseen (ter­veisiä Sepolle!), kos­ka siel­lä olisi edel­ly­tyk­set tehdä se parem­min kuin muualla.

    Esimerkik­si Jok­eri-lin­jan pysäk­it tulisi rak­en­taa niin, että bus­sil­in­jat (tai mik­sei ratikkalin­jatkin) syöt­tävät liiken­net­tä sille Jok­er­ille. Aja­tus olisi jotakuinkin sel­l­ainen, että jokin bus­sil­in­ja X kul­kee lähiöstä A lähiöön B ja pysähtyy siinä välis­sä samalle pysäkille Jok­erin kanssa (mielum­min synkro­noidusti). Vai­h­t­a­mi­nen tapah­tu­isi sit­ten samal­la lai­turil­la tai korken­taan kävelemäl­lä suo­ja­tien yli toiselle puolelle jok­er­il­in­jaa. Tämä edel­lyt­tää, että jok­erin reit­ti ja pysäk­it suun­nitel­laan huolella.

    Joo, tuo aut­taisi. Bus­si­jok­er­il­la tämä on tosin vähän vaikeaa kun ne pysäk­it on muutenkin tukos­sa. Detalji­na Raide-Jok­er­ille on tulos­sa kak­sisu­un­takalus­toa, mitään kään­tösil­mukoi­ta ei kaavas­sa ole, mikä mah­dol­lis­taisi sen että Raide-Jok­eri pysähtyy toisel­la ja bus­si tai ratik­ka toiselle puolelle laituria.

    Myös Jok­eri II:n reit­tiä kan­nat­taisi hah­motel­la siten, että sil­lä olisi yhteinen pysäk­ki Jok­erin kanssa, jol­loin reit­ti­vai­h­toe­hto­ja syn­ty­isi huo­mat­tavasti enem­män kuin täysin eril­lisel­lä linjalla.

    Joo tähänkin. Noiden kah­den Jok­erin väli­nen yhteys on kyl­lä jonkin­lainen mys­teeri, eli eimerkik­si sitä Lep­pä­vaara-Mal­mi väliä ei ole tässä yhtey­dessä minus­ta oikein mietitty.

    1. Jos jok­eri­ratikoista tehdään kak­sisu­un­taisia, niil­l­lä on ovet molem­mil­la puo­lil­la ja sik­si niis­sä on paljon vähem­män istumapaikkoja.

  99. Mis­sä tahansa liiken­nevä­li­neessä jos­sa on nivelet on suh­teel­lisen vähän istuma­paikko­ja, on ovet kum­mal­la puolel­la tahansa. Osmo­han tietenkin osaa ulkoa kaik­ki Kaup­sus­sa hyväksymän­sä selvi­tyk­set, mut­ta muistin virk­istyk­sek­si, sivul­ta 11, http://www.raidejokeri.info/Raportti/Raide-Jokeri_raportti.pdf:

    Raide-Jok­er­il­la liiken­nöidään alku­vai­heessa 30 metrin pitu­isil­la yhden vau­nun junil­la. Suun­nit­telus­sa on varaudut­tu kah­den vau­nun pitu­isi­in juni­in. Liiken­teen alka­es­sa yhden vau­nun pituiset junat tar­joa­vat riit­tävän kap­a­siteetin. Yhdessä pikaraiti­otievaunus­sa on noin 70 istuma­paikkaa. Lisäk­si sei­soma­paikko­ja on 80–130. Siten yhden vau­nun kap­a­siteet­ti on 150–200 matkus­ta­jaa. Vaunut ovat kah­teen suun­taan ajet­tavia matalalattiavaunuja…

    Raide-Jok­erin vaunut han­ki­taan kah­teen suun­taan ajet­tavina. Kah­teen suun­taan ajet­ta­va vaunu ei tarvitse päätepysäkil­lä tilaa vievää pääte­lenkkiä. Raide-Jok­erin pääte­lenkin rak­en­t­a­mi­nen aiheut­taisi sekä Itäkeskuk­ses­sa että Tapi­o­las­sa ongelmia. Poikkeusti­lanteis­sa vaunua voidaan vai­vat­ta peru­ut­taa toisin kuin yhteen suun­taan ajet­tavaa vaunua. Poikkeusti­lantei­den kannal­ta Raide-Jok­er­il­la onkin merkit­tävä ero Helsin­gin kan­takaupun­gin nykyiseen raiti­otiehen, sil­lä Raide-Jok­eri muo­dos­tuu yhdestä lin­jas­ta, kun taas kan­takaupun­gin raiti­otiev­erkko on erit­täin tiheä ja poikkeusti­lanteis­sa lin­jat voidaan hel­posti kier­rät­tää muu­ta reit­tiä verkos­tossa. Pyörien kulu­tus on myös tasaisem­paa kah­teen suun­taan ajet­taes­sa. Lai­turi­ratkaisut on peri­aat­teessa mah­dol­lista toteut­taa vapaam­min, kos­ka vaunus­sa on ovet molem­mil­la puo­lil­la. Lisäk­si uusi raiti­otiey­hteys on periaatteessa
    helpom­min toteut­tavis­sa vai­heit­tain, kos­ka päätepysäk­ki voi olla katu­verkos­sa. Pääsään­töis­es­ti kaikki­in uusi­in pikaraiti­otiejär­jestelmi­in han­kit­ta­va kalus­to on
    kah­teen suun­taan ajettavaa.

    Uudel­la kun­nol­la tehdyl­lä ratikkadal­la matkus­tus­mukavu­us on hyvä, ja itseasi­as­sa osa matkus­ta­jista seisoo vaik­ka penkke­jä on tyhjänä Helsin­gin ratikois­sakin. Olen­nainen syy minkä takia istuma­paikko­jen määräl­lä ei ole niin väliä, tuo on sis­us­tuskysymys, on kuitenkin tämä, sivul­ta 7:

    Raide-Jok­erin kaltaiselle kehämäiselle runk­olin­jalle on tyyp­il­listä, että sil­lä tehdään melko lyhy­itä matko­ja ja vai­h­ta­jia on paljon. Jok­er­il­la tehtävä mat­ka on yleen­sä osa pidem­pää matkaketjua. Nyky­isin Bus­si-Jok­erin keskimääräi­nen matkan pitu­us on noin 7,5 km. 

    Lisäk­si käytän­nössä matkus­ta­jien vai­h­tu­vu­us pysäkeil­lä on suuri, jos matkus­taa pidem­pään niin istuma­paikan saa­nee muu­ta­man pysäkin jäl­keen ruuhkassakin.

Vastaa käyttäjälle Osmo Soininvaara Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.