Tulin lasteni kanssa eilen Intercityllä Parikkalasta. Illalla kymmenen maissa ennen Lahtea junan alta kuului kovaa pauketta. Jotain oli kiskoilla junan alla. Ensimmäiseksi tuli mieleen henkilöauto, mutta koska lisää tavaraa tuli koko ajan, ei se autokaan voinut olla. Olimme törmänneet radalle kaatuneisiin puihin. Minusta juna ei jarruttanut lainkaan ennen törmäystä, mutta voin olla väärässä. Nopeusrajoitus on tuolla rataosuudella 160 km/h.
Juna pysähtyi niin nopeasti kuin sellaisen saa pysähtymään. Ulkona näkyi pelkkää pimeyttä, mutta puhelimen GPS paljasti meidän olevan Nastolassa aivan tien vieressä. Veturi oli rikki ja ilmeisesti ajojohdotkin osittain maassa.
Runsaan tunnin kuluttua tuli paloautoja ja palomiehet raivasivat pusikon läpi kävelykelpoisen reitin viereiselle tielle, jonne kolmen tunnin odottelun jälkeen tuli busseja. Vaiherikkaan bussimatkan jälkeen olin kotona joskus vähän neljän jälkeen aamulla.
Junan naispuolinen konduktööri työtovereineen piti matkustajat erinomaisesti tietoisena siitä, mitä on tekeillä – myös siitä, ettemme vielä tiedä, koska päästään eteenpäin. Erinomaisesti toimittu. Aina ei VR:n tiedotusta ole päässyt kehumaan.
Myös matkustajien kiitokseksi on sanottava, että kun junan ovet avattiin, että vähän tulisi jostain happea ja viileyttä, kukaan ei mennyt radalle sekoilemaan, kun se kerran kiellettiin. Tosin kai joku oli ymmärtänyt ottaa jännitteen pois ajojohdoista.
Me kaikki olimme hyvin iloisia siitä, että juna pysyi pystyssä.
Onneksi olet hengissä! Ainekset olisivat olleet paljon pahempaan. Blogi olisi historiaa.. 🙁
Sen verran kuitenkin olen mieleltäni linkolalainen, että minua jossain sieluni syvimmissä sopukoissa aina ilahduttaa, kun luonto näyttää ylivertaisen mahtinsa. Thaimaan tsunamistakin sain jotain outoa tyydystä. Ja nimenomaan Thaimaan turistien kokemasta tsunamista, en laisinkaan köyhien indonesialaisten osalta.
En kuitenkaan aio ampua ketään a la Auvinen, jos joku kavahti edellistä kappaletta.
Single Point of Failure. Junassa on yksi todella heikko piirre: kun se ainoa raide/rata on poissa pelissä, niin koko liikenne seisoo. Tosin Helsingissä tämäkään ei päde, sillä koko liikenne seisoo vaikka raiteita olisi kymmenen, kunhan se yksittäinen vika vaan sattuu huonosti
Kuinka paljon muuten Suomen CO2 päästöt laskivat, kun VR siirtyi “päästöttömään” energiaan?
Tämä kiinnostaisi erityisesti kaikkia meitä jalankulkijoita ja autoilijoita, joiden matkanteko tuottaa ainakin saman verran hiilidioksidipäästöjä kuin linja-autolla kulkevat. Polkupyörä onkin sitten vihreämpi kuin moni jalankulku ja autolla ajo.
Huomatkaa orgastinen riemu siitä, että jotain oli “kielletty”. Millähän oikeudella univormupukuinen dezhurnik oikein “kielsi” kansalaisia poistumasta junasta, jos nämä niin halusivat? Huomatkaa nyt, kenen haaveissa se neukkula ja derkkula oikein elävätkään.
Tuo kielto johtui pelkästään siitä, että hän ei oikeastaan olisi saanut avata ovia, koska siellä olisi voinut kuolla sähköiskuun. Joskjus fvgoi rikkoa sääntöjä luovasti, jos ihmisillä on jokin keskenäinen moraali jäljellä. Libertaanisessa yhteiskunnassa ei voi tehdä mitään järkevää.
Miksi valtio ei ratojen vierestä ota maata niin palj0n, ettei puut ylety radalle?
Kun vähänkään miettii, niin tuo junastapoistumiskielto mitä järkevin. Jos joku hortoilee ulos ja saa sähköiskun ajojohdosta, hänen toimintansa tuottaa pelastus- ja raivaushenkilökunnalle runsaasti ylimääristä vaivaa, mikä voi olla kohtalokasta tuollaisessa tilanteessa.
Osmo:
Mitä ihmettä?! Miten tämä nyt liittyy aiheeseen?
Vai onks suhun tarttunu tauti, että libertaareja pitää pilkata joka välissä, koska me ollaan niin ilmiselvästi idiootteja?
Suositus olla poistumatta junasta olisi varmaan riittävä. Kun mitään todellista valtaa “kieltää” sitä ei edes ole.
Punavihreä klusteri nyt vaan rakastaa kieltoja ja kontrollia näin kovasti.
Artturi:
🙂 Osmolla nyt vain näyttää olevan ilmeinen aukko yleissivistyksessä, koska “Tie orjuuteen” on jäänyt lukematta. Voinen tuon jossain vaiheessa (tosin ainoastaan englanninkielisen panioksen, mutta tuskin on Osmolle ongelma) postittaa, niin saadaan tuokin ongelma pois päiväjärjestyksestä.
Ja niin, jos jollakulla muuten olisi tuosta suomenkielinen painos, niin olisin valmis ostamaan. Menee taatusti hyvään kotiin (ei minulle, vaan _tärkeälle_ ihmiselle).
Kari
Catilina:
Minä itseasiassa epäilen konduktöörin olleen paitsi punavihreä klusteri, niin myös RKP:läinen. Heille juuri kaikenlainen itsensä toteuttamisen kieltäminen olisi tyypillistä. Varmaan kannatti vielä pakkoruotsia, mokoma.
Kondfuktooriu kuulutti Suomeksi ja englanniksi. Ei sanaakaan ruotsia. Ilmeisesti yhtään militanttia RKP_läistä ei ollut paikalla.
“Single Point of Failure. Junassa on yksi todella heikko piirre: kun se ainoa raide/rata on poissa pelissä, niin koko liikenne seisoo. Tosin Helsingissä tämäkään ei päde, sillä koko liikenne seisoo vaikka raiteita olisi kymmenen, kunhan se yksittäinen vika vaan sattuu huonosti”
Miten niin huonosti? Melkein mikä tahansa yksittäinen vika pysäyttää junaliikenteen.
‘Punavihreä klusteri nyt vaan rakastaa kieltoja ja kontrollia näin kovasti.’ (Catilina)
Tuolla logiikalla, onko maailmassa ylipäänsä muita kuin punavihreitä? (Paitsi tietysti Artturi ja jokunen muu aito libertaari, ja hekään tuskin näkevät mitään väärää siinä, että asiakas sitoutuu noudattamaan henkilökunnan määräyksiä vaaratilanteessa. Jos tämä ei asiakkaalle sovi, niin valitsee sitten toisen palveluntarjoajan. Tai kävelee.)
Käsittääkseni kämyklusterikin haluaa kieltää/kontrolloida monenkinlaisia asioita, milloin maahanmuuttoa, milloin minareetteja, milloin mitäkin. Mutta se on ilmeisesti erilaista, jalompaa kieltämistä ja kontrollointia?
Noh, juna on kuitenkin varsin turvallinen kulkupeli.
Ihmetyttääkin Sinnemäen yhtäkkinen into tukea lentoliikennettä palkanalennuksin: työntekijät ajakoot työajoa edelleen omilla autoillaan, mutta ilman kilometrikorvauksia — eihän lentokoneella joka paikkaan pääse. Eikä pääse junalla eikä bussillakaan.
Kilometrikorvaus tuottaa nyt verotonta tuloa. Työnantajalla olkoon valta maksaa auton käytöstä vaikka kymppi kilometrillä, mutta tämä on silloin katsottava palkaksi. Jos käyttää firman autoa omiin ajoihin, verotetaan muistaakseni noin 36 senttiä kilometrilta. Jos käyttää omaa autoa matkaan terveyskeskukseen, Kela maksaa 20 senttiä kilometriltä. Miten sen veroton kilometrikorvaus voi olla 45 senttiä, Sewnhän pitäiusi olla marginaalikustannusperusteinen. Siis mitä lisäkustannuksia firman ajosta aiheutuu. Auton kulutuminen (poisto) on lisäkustannus, koska ja vakuutus eivät ole.
Jaa muuten, sama homma kävi minulle lentokentällä. Punavihreä turvatarkastaja ei antanut minun viedä litran saippuapulloa käsimatkavataroissa, vaikka mitään todellista valtaa “kieltää” sitä ei tällä klusterilla olisi ollutkaan. Tämä punavihreän suvaitsevaiston mädännäisyys on levinnyt myös lentoemäntiin, jotka kielsivät puhelimen käytön lentokoneessa päätyen bussikuskin joka halusi “rahaa” kyydistä kaupunkiin. Mitään todellista valtaa “kieltää” jäniksenä matkustamista ei tälläkään punavihreällä olisi ollut.
Enpä tiedä montaakaan Kelan korvauslajia, jossa korvaus vastaisi kustannuksia. Kaikki korvaukset perustuvat yleensä taksoihin, joilla ko. palveluja ei voi mistään ostaa.
Verottomia kilometrikorvauksia voi toki mahdollisesti arvostella siltä kannalta, etteivät ota lainkaan huomioon erilaisia pääomakuluja. Vanhan saastuttavan japanilaisen perheauton pääomakulut per kilometri ovat lähellä nollaa, jossa uuden hybridi-mersun samat pääomakulut nousevat helposti yksin yli tuon verottajan määrittelemän kilometrikorvauksen.
Ihan sikäli asian vierestä, että tämä ketju alkaa murenemaan lasten hiekkalaatikkotasolle..
PS. Ihan toinen asia on sitten, että pitääkö kateussyistä mersukuskia rangaista jollain tavalla. Ehkä asettamalla ajoneuvokohtaiset alemmat nopeusrajoitukset kalliille länsiautoille?
PPS. Parjattu Autoliitto pitää sivuillaan varsin kattavan kululaskurin, jolla jokainen voi laskeskella sen kilometrin todelliset kustannukset itselleen.
Tein näin. Tämä laskuri on aivan loistava, koska se todistaa väitteeni oikeaksi paremmin itsekään luulin.
Panin kauppamatkustajan ostamaan tuliterän viisiovisen Peugeot 207:n jolla ajaa 60 000 km vuodessa ja pitää autoa viisi vuotta. Koska auto on ostettu työ-ajoja varten, on oikeutettua laskea keskimääräisiä kustannuksia eikä lisäkustannuksia.
Laskuri antoi kilometrikustannukseksi 16 senttiä/km. Tämän mukaan 45 sentin kilometrikorvaus tuottaa 1500 euroa verotonta ylijäämää kuukaudessa. Parannetaan siis autoa.
Jos osti Bemarin, 320 d kustannukset nousivat 24 senttiin kilometri. Tämä oli siis Autoliiton tulkinta kauppamatkustajan kilometrikustannuksesta.
Kokeillaan sitä tavallista vähän autoa käyttävää Tahvoa. Sama Peugeot, mutta nyt bensakäyttöisenä. Mutta ostetaan siis uutena ja myydään aivan liian aikaisin viiden vuoden kuluttua.
Otetaan kaksi vaihtoehtoa:
a) omaa ajoa 10 000 km/vuosi
b) omaa ajoa 10 000 km/vuosi + työnantajan ajoa 1000 km/vuosi
Vaihtoehto a) kokonaiskustannukset viidessä vuodessa 21376 euroa eli noin 43 senttiä/km Tähän lukuun usein virheellisesti vedotaan.
Vaihtoehto b) kokonaiskustannukset viidessä vuodessa 22014 euroa. Noista työnantajan 5000 km syntyi siis lisäkustannuksia 638 euroa eli 12,7 senttiä kilometri! Jos laskelmassa on puutteita, valitukset voi esittää Autoliitolle.
Osmo: “Siis mitä lisäkustannuksia firman ajosta aiheutuu. Auton kuluminen (poisto) on lisäkustannus, koska ja vakuutus eivät ole.”
Huolto menee kilometrien mukaan — ei ole halpaa.
Olettaisin verohallinnon laskevan kustannukset veronsaajan eduksi.
Yksittäinen pitkä reissu voi tuntua työntekijästä edulliselta, mutta pitkän päälle edullisuus on kyseenalaista.
Ja virka- ja työehtosopimusten mukaan virka- ja työmatka on tehtävä edullisimmalla tavalla — ei ole oma auto — joten kilometrikorvausten leikkaaminen koskisi vain niitä, jotka päivittäin joutuvat käyttämään omaa autoa työajossa.
Eikä se lentoliikennettä pelastaisi.
Muistutan edelleen, että kun tein virkamatkan vuokratulla autolla Sysmään ja takaisin, kilometrikorvaus oli 1§65 euroa ja auton vuokrakulu (sisältää bensan) 122 euroa. Vaikea uskoa, ettei auton vuokra sisältäisi kaikkia autosta koituvia kustannuksia.
Tuomas S: “Punavihreä turvatarkastaja ei antanut minun viedä litran saippuapulloa käsimatkavataroissa, vaikka mitään todellista valtaa “kieltää” sitä ei tällä klusterilla olisi ollutkaan.”
Jaa. Kyllä kai lentokoneen omistajataholla on oikeus sanoa, mitä kuljetetaan. Erityisesti kun EU:n turvamääräykset sitä edellyttävät. Subjektiivista oikeutta lentomatkaan ei ole säädetty.
Tuomas S: “Mitään todellista valtaa “kieltää” jäniksenä matkustamista ei tälläkään punavihreällä olisi ollut.”
Että pitäisi siis päästää ilman lippuakin matkustamaan? Seuraavaksi nämä kaikki-mulle-heti ‑ihmiset varmaan tunkevat henkilöautoihinkin, kun ei omistajalla ole “valtaa” kieltää.
O tempora, o mores!
Autovuokraamot eivät todellakaan pysyisi pystyssä, jos jokainen asiakas ajaisi kiinteillä vuorokausihinnoilla yli 400km per vrk. Eli vastaus on: olet yksittäinen asiakas ja kannattavuus muodostuu kaikkien asiakkaitten keskiarvosta.
PS. Et myöskään laskenut mukaan sitä keksimäärin 50 000€ autotallia ja sen pääomakustannuksia, joka jokaisella yksityisautoilijalla on rakennettuna ökytontilleen.
Auron vuokrahinta koostui lähinnä kilometripohjaisesta hinnasta. Jos olisin ajanut kuukauden aikana enemmän, olisin saanut auton vastaavasti halvemmalla.
Tarvitseeko se autoilija sille autolleen toisen autotallin vain sen vuoksi, että ajaa myös firman autoja. Et vain sekoittaisi keskimääräistä kustannusta ja työnantajan määräämistä matkoista aiheutuvia LISÄkustannuksia keskenään.
OS: “Vaikea uskoa, ettei auton vuokra sisältäisi kaikkia autosta koituvia kustannuksia.”
Ei sisällä. Kaupunki sponssaa nimetyn paikan, jonka päivän hinta kantakaupungissa on 1800 eur/v. Toisekseen, jos ostaa laivueen autoja saa mittakaavaetua ostohinnasta, huoltosopimuksista ja vakuutuksista.
Asukaspysäköintipaikka kantakaupungissa maksaa 100 €/vuosi
Raimo K:
Vika ei taida olla ajassa eikä tavoissakaan, vaan huumorintajussa.
Jotain noiden kulukorvausten tasosta kertoo että sellaisissa työpaikoissa joissa ajetaan paljon, esimerkiksi kauppamatkustaja, on täysin tavallista että työnantaja määrää käyttämään firman autoa tai työsuhdeautoa. Tulee yritykselle paljon halvemmaksi. Toinen tapa on käytännössä maksaa vähän vähemmän palkkaa ja maksaa vähän enemmän verottomina kilometrikorvauksina, eli harrastaa pienimuotoista veronkiertoa. Sama juttu muuten päivärahojen kanssa.
Osmo: “Tämä oli siis Autoliiton tulkinta kauppamatkustajan kilometrikustannuksesta.”
Selvä. Mitähän Autoliitto on esittänyt verottajalle? Ja verottaja hyväksynyt?
Tämä ei muuten koske meikäläistä henkilökohtaisesti, tässä firmassa ei omalla autolla matkusteta. Tai siis saa matkustaa, mutta korvaus tulee bussi- tai junalipun mukaan.
Ja kuka hullu nyt esim. Helsinkiin lähtisi omalla autolla?
Suositan kaikkia kansalaisia, jotka joutuvat käyttämään omaa autoa työajoihin, kieltäytymään siitä kunniasta.
Kuunnellaan sitten, miten elinkeinoelämä ja politiikot kommentoivat !
Tällä palstalla on myös OS toimesta viitattu lukuisia kertoja mielikuvituksellisiin 30–50 tuhannen pysäköintipaikkoihin. Luku ja sen perustelut kelpaavat näemmä autosaatanan vastaiseen taisteluun, mutta jos vastaava laitos rakennetaan omaan pihaan, niin luku ei kelpaa enää autonkäytön kustannuksia arvioidessa!?
Kyllä 50 K€ on oikea hinta pysäköintipaikalle. Tuo oli vastaus siihen, että auronvuokrausta subventoidaan, kun se saa pysäköintipaikan lähes samaan hintaan kuin kuka vain. Kaikkia subventoidaan, mutta sitä ei voi käyttää perusteena kilometrikorvauksiin.
Niin. Jos sattumalta ajaisin korttini hyllylle, niin mitähän työnantaja tuumaisi? Järjestäisi kuljetuksen? Mahdollista. Onneksi ikää on sen verran, että voisin kortittakin ajaa työnantajan hankkimalla mopoautolla työmatkat 🙂
@Catilina
Pahimmassa tapauksessa voisi käytännössä merkitä lomautusta tai jopa irtisanomista.
Muuten tuosta VR:n tiedotuksesta voi todeta sen verran, että se riippuun täysin junan konduktööristä.
Itse matkustin samaisena sunnuntaina Intercity-junalla, jossa vaunuissa ei tuuletus toiminut. Vaunut olivat Helsingistä lähtiessä olleet auringossa siten, että sisällä oli 35 astetta lämmintä. Kävelin puolet junan pituudesta kertomaan asiasta konnarille, joka vain tiuskaisi että ei sitä tuuletusta saada toimimaan.
Pasilan jälkeen tuuletus kuitenkin lähti toimimaan. Mitään kuulutusta selityksen ja/tai pahoittelun muodossa ei kuulunut. Kun lopulta liput tarkastettiin, kysyin asiasta toiselta konnarilta ja hän totesi että junasta oli jäänyt 1500V kytkentä veturin ja vaunujen väliltä tekemättä. Olivat ilmeisesti Pasilassa laittaneet kaapelin kiinni.
Juna seisoi myös Riihimäellä ylimääräiset 15 minuuttia. Ilmeisesti odottelimme toisen junan matkustajia, koska juna lähti heti kun joukko ihmisiä oli tullut junaan. Konduktöörit eivät kuitenkaan viitsineet kertoa mitään tästä viivytyksestä matkustajille. Tampereelle saavuimme reilut 10 minuuttia myöhässä.
Sinänsä ylläoleva on kai normaalia VR:n toimintaa, mutta ko. viat on niin helposti korjattavia, että kyseessä alkaa olemaan jo asennevamma.
Ensinnäkin miten voi olla, että tärkein vaunuihin sähköä syöttävä kaapeli jää kytkemättä ja kukaan ei sitä huomaa. Lentokoneiden kohdalla toinen lentäjistä kiertää tarkistamassa koneen ennen lähtöä. Eikö veturinkuljettajan tai konduktöörin pitäisi tehdä samoin. Tuuletuksen puutteen olisi voinut todeta tarkistuksen yhteydessä ja korjata vian jo ennenkuin matkustajat tulivat junaan hikoilemaan. Ja eikö sähkönsyötön puutteesta syty vaunujen ohjaustauluun mitään varoitusta…
Laittaa miettimään, mitä muita kytkentöjä voi jäädä tekemättä ja tarkistamatta. Ja onhan tästä se ennakkotapaus noin vuosi sitten kun vaunut rysähtivät asemalle.
Ja mikä siinä sitten on pielessä, että konduktöörit eivät kuuluta junassa mitään mistään. Automaattiset kuulutukset sentäs tulivat asianmukaisesti, joten en usko että järjestelmässä oli vikaa.
Johtopäätökseni asiasta on, että VR sallii työntekijöidensä käytöksessä aivan liikaa variaatiota. Osa konduktööreistä hoitaa hommansa todella upeasti, osa on taasen täysin asiakasta ymmärtämättömiä. En esim. lentoliikenteessä (johon junamatkaa kokemuksena voi parhaiten verrata) ole koskaan törmännyt vastaavaan heittelyyn palvelutasossa. Lentoyhtiöt kilpailevat lujaa toistensa kanssa ja niillä ei ole varaa huonoon palveluun. Monopoli-VR:llä sen sijaan näyttää olevan.
“Panin kauppamatkustajan ostamaan tuliterän viisiovisen Peugeot 207:n jolla ajaa 60 000 km vuodessa ja pitää autoa viisi vuotta.”
Esimerkki ei ole tästä maailmasta. Peugeot 207:lla ei ajeta 300000 km työkäytössä, se on aivan varma. Meidän yrityksessä on diesel Opel comboja ja myyntiedustajilla Toyota Avensiksia. Molemat menee vaihtoon viimeistään kun niillä on ajettu 120 ‑150 000km. Se on vain pakko koska tuon jälkeen huolto päiviä tulee liikaa ja se taas aiheuttaa kohtuuttomasti kustannuksia.
Vaikka leasing soppari kattaisikin vaihtoauton niin käytännössä työntekijältä tuhrautuu yllätävään ajoneuvon hajoamiseen vähintään puolet työpäivästä.
Niinpä laskinkin sen myös 43 000 euroa maksavalla BMW:llä, joplla kilometrihinnaksi tuli 23 senttiä.