Vanhanen pääministerinä

Olen aina pitänyt Mat­ti Van­has­es­ta poli­itikkona. Toisin kuin useim­mat poli­itikot ja eri­tyis­es­ti poiketen useim­mista keskusta­lai­sista poli­itikoista hän vas­taa argu­ment­ti­in argu­men­til­la. Esko Aho esimerkik­si oli aivan toista maata.

Mieleeni on painunut Esko Ahon tyylinäyte joskus 1980-luvul­ta.  Keskustelus­sa Aho esit­ti väit­teen A, joka väite oli vähin­täänkin kyseenalainen. Use­ampi kansane­dus­ta­ja pyysi vas­taus­puheen­vuoron ja yksiselit­teis­es­ti kumosi Ahon väit­teen. Aho sai toisen puheen­vuoron ja toisti väit­teen A sanal­lakaan kom­men­toimat­ta vas­taväit­teitä. Kun­nelkaa kepu­laista retori­ikkaa! He eivät yleen­sä vas­taa lainkaan siihen kysymyk­seen, mitä heille tehdään vaan johonkin toiseen kysymyk­seen, jota kukaan ei ole esit­tänyt. Puoluek­oulun oppeja?

Van­hanen vas­taa aina argu­ment­ti­in argu­men­til­la. Tosin se vaatii kuuli­jal­ta tarkkaavaisu­ut­ta, sil­lä mikään selkeäsanainen argu­men­toi­ja hän ei ole.  Ote­taan tästäkin esimerkki.

Val­tio myi kehäradan var­relta maa­ta Van­taalle riis­to­hin­taan 60 euroa neliöltä. Tätä arvostelti­in eduskun­nas­sa, minäkin arvostelin. Van­hanen antoi aika litur­gisen vas­tauk­sen val­tion kas­savaro­jen suo­jelus­ta mut­ta sanoi sivu­lauseessa, että onhan val­tio tuolle alueelle myös aika paljon investoimas­sa. Tämä vaikeasti hah­mot­tu­va sivu­lause oli se oikea argu­ment­ti, jon­ka olisi voin­ut sanoa myös niin, että tuon maapo­h­jan arvon­nousu on seu­raus­ta kehäradas­ta, jon­ka val­tio rahoit­taa suurim­mal­ta osalta, ja sik­si on oikein, että val­tio saa myös osan arvonnoususta. 

Helsin­gin Sanomat luon­nehtii tänään Van­has­ta Kepun lib­er­aal­isi­iv­en edus­ta­jak­si. Hänen käsi­tyk­sen­sä oikeas­ta tavas­ta elää on arkkikon­ser­vati­ivi­nen.  Tämä on syynä myös suurim­paan poli­it­tiseen erim­ielisyy­teen mei­dän välil­lämme. Van­hanen kan­nat­taa sitä, että lap­siper­heet asu­isi­vat kaupun­gin ulkop­uolel­la omakoti­talos­sa. Täl­lä repub­likaanisel­la näke­myk­sel­lä on suuri vaiku­tus hänen käsi­tyk­seen­sä kaavoituk­ses­ta, joka kul­mi­noi­tui kysymyk­seen kaup­pakeskusten perus­tamis­es­ta taa­jamien ulkop­uolelle. Pahan­tah­tois­es­ti voi esit­tää ikäviä vih­jailu­ja Van­hasen lin­jan­ve­to­jen ja Keskus­tan puoluer­a­hoituk­sen välil­lä, mut­ta minus­ta Van­hanen on uskos­saan aito. Eräs tut­ta­va oli ker­tonut hänelle asu­vansa lapsi­neen Punavuores­sa. Van­hanen uno­hti kauhul­taan hyvät käyt­täy­tymis­ta­vat ja kysyi, miten lap­sia voi viedä tuol­laisi­in kasvuolosuhteisiin. 

Kon­ser­vati­ivi­sista per­hear­voista huoli­mat­ta Van­hasen naisas­i­at eivät oikein ole olleet kun­nos­sa.  Vähän käy miestä sää­lik­si. Päämin­is­terin elämä on niin hek­tistä ja stres­saavaa, että sen vastapain­ok­si kaipaa naisen lohtua, mut­ta se on myös niin stres­saavaa, ettei ihmis­suhtei­ta oikein pysty pitämään kunnossa.

Puolueen johta­jana Van­hanen oli surkea, ja niin­pä johdon puuttues­sa Jar­mo Korho­nen pääsi riehu­maan vapaasti. Van­hanen ei ole joukkueurheil­i­ja vaan yksin puur­ta­ja. Tässä meil­lä on jotain yhteistä. Enkä minäkään osan­nut puoluet­ta johtaa.

Johtuuko Van­hasen sosi­aal­i­sista taidoista ja halus­ta eristäy­tyä, mut­ta hal­li­tus­ta hän ei johtanut hyvin.  Tai siltä se ulospäin näyt­tää. Kos­ka en ole ollut hänen johta­mas­saan hal­li­tuk­ses­sa, en tiedä, onko päämin­is­terin vika vai johtuuko ylei­sistä olo­suhteista, ettei hal­li­tus pysty päätök­si­in. Lip­posen johtamistyyliä saat­toi moit­tia epädemokraat­tisek­si, mut­ta sil­loin hal­li­tus johti maa­ta ja teki päätök­siä. Nyt päätök­set lykätään ja asi­at saa­vat pahen­tua. Lip­posen hal­li­tuk­sen aikana Suo­mi nousi kan­sain­väliseen kär­keen melkein kaikil­la mittareil­la, mut­ta nyt kaik­ki sijoituk­set ovat nopeas­sa laskus­sa.  Paljon tärkeitä päätök­siä on jäänyt tekemättä.

Mari Kiviniemessä on paljon samaa kuin Van­hases­sa. Hänkään ei ole todel­la puhu­jana mikään kaata­japap­pi. On hyvin asialli­nen, tietää asi­akysymyk­set eikä kiihkoile. Kivinie­mi tun­tuu vas­taa­van rehellis­es­ti, vaik­ka puoluekok­ouk­sen paneelis­sa menikin pain­os­tet­tuna puhu­maan pal­turia kun­tali­itok­sista. Kun Kiviniemel­lä ei näytä ole­van itse­tun­to-ongelmia, hän ymmärtää var­maankin jakaa puolueen julk­isu­ut­ta niin, että hänen puut­teen­sa voidaan paika­ta ja hänen vahvuuten­sa pää­sevät esille. 

Mari Kiviniemen kak­si­lapsi­nen per­he asuu Töölössä.