Vastaukseni HS-raadin kysymykseen
Puolueiden välillä on tosiasiassa suuria ideologisia eroja. Havaitsin sen SATA-komiteassa, jossa jouduin yllättymään kokoomuksen todella kovista asenteista; puolue katsoi maailmaa ylemmän keskiluokan etujen kautta. Julkisista puheenvuoroista olin saanut molemmista aivan eri käsityksen.
Erot eivät pääse näkyville, koska julkisessa imagokampanjoinnissaan kaikki puolueet yrittävät kalastella kaikkia kansalaisia. Imagosloganit ovat ajat sitten erkaantuneet puolueiden todellisista tavoitteista. Puolueet voisivat vaihtaa iskulauseita keskenään. Puolueet pyrkivät olemaan ideologisia tavarataloja, jotka eivät halua viestinnässään loukata mitään mielipidettä. Näin käy, kun antaa imagonsa viestintätoimistojen muokattavaksi. En usko, että tällainen lopulta kannattaa yhdellekään puolueelle.
Tuo kokoomuksen mainittu viherkampanja on tästä hyvä esimerkki. Siinä vedottiin henkilökohtaisiin ratkaisuihin kuten että kääntää kylmävesihanan kiinni hampaiden harjauksen ajaksi. Listassa ei ollut yhtään toimenpidettä, joka vaatisi poliittisia kollektiivisia päätöksiä. Ei siis esimerkiksi bussikaistoista joukkoliikenteen etujen parantamiseksi, energiaveroja tai ylipäänsä mitään poliittista tahtia vaativaa.
Sosialidemokraateista on pakko sanoa, ettei ulkopuoliselle oikein hahmotu, mitä puolue oikeasti ajaa. Monilla yksittäisillä demareilla on kyllä henkilökohtainen näkemys, mutta mihin he tähtäävät yhdessä? Ulkomaalaispolitiikka on näistä yksi. Demareissa on vapaan ulkomaalaispolitiikan kannattajia ja sitten siellä on karirajamäkiä. Päätöksistä puolue tunnetaan eikä vetoavista puheenvuoroista. SDP oli aikanaan epäämässä virolaisilta työnhakuoikeutta Suomesta, kun Viro liittyi EU:hun, koska muuten 400 000 virolaista tulisi työnhakuun Suomeen. Suomi menetti tässä paljon, kun parhaiten koulutetut virolaiset hakeutuivat muihin EU-maihin.
Kokoomusta ja vihreitä yhdistää se, että molemmat (yleensä) miettivät yhteiskunnallisia pelisääntöjä, jotka johtavat oikeaan suuntaan. Käsitys oikeasta suunnasta vain on kovin erilainen. Keskustalaiset ja RKP:läiset taas keskittyvät noiden pelisääntöjen rikkomiseen omien taustajoukkojensa eduksi. Tukiaista sinne, poikkeusta tänne. Siis vain kuten Ranska menettelee EU:ssa.