Vastaukseni HS-raadin kysymykseen
Puolueiden välillä on tosiasiassa suuria ideologisia eroja. Havaitsin sen SATA-komiteassa, jossa jouduin yllättymään kokoomuksen todella kovista asenteista; puolue katsoi maailmaa ylemmän keskiluokan etujen kautta. Julkisista puheenvuoroista olin saanut molemmista aivan eri käsityksen.
Erot eivät pääse näkyville, koska julkisessa imagokampanjoinnissaan kaikki puolueet yrittävät kalastella kaikkia kansalaisia. Imagosloganit ovat ajat sitten erkaantuneet puolueiden todellisista tavoitteista. Puolueet voisivat vaihtaa iskulauseita keskenään. Puolueet pyrkivät olemaan ideologisia tavarataloja, jotka eivät halua viestinnässään loukata mitään mielipidettä. Näin käy, kun antaa imagonsa viestintätoimistojen muokattavaksi. En usko, että tällainen lopulta kannattaa yhdellekään puolueelle.
Tuo kokoomuksen mainittu viherkampanja on tästä hyvä esimerkki. Siinä vedottiin henkilökohtaisiin ratkaisuihin kuten että kääntää kylmävesihanan kiinni hampaiden harjauksen ajaksi. Listassa ei ollut yhtään toimenpidettä, joka vaatisi poliittisia kollektiivisia päätöksiä. Ei siis esimerkiksi bussikaistoista joukkoliikenteen etujen parantamiseksi, energiaveroja tai ylipäänsä mitään poliittista tahtia vaativaa.
Sosialidemokraateista on pakko sanoa, ettei ulkopuoliselle oikein hahmotu, mitä puolue oikeasti ajaa. Monilla yksittäisillä demareilla on kyllä henkilökohtainen näkemys, mutta mihin he tähtäävät yhdessä? Ulkomaalaispolitiikka on näistä yksi. Demareissa on vapaan ulkomaalaispolitiikan kannattajia ja sitten siellä on karirajamäkiä. Päätöksistä puolue tunnetaan eikä vetoavista puheenvuoroista. SDP oli aikanaan epäämässä virolaisilta työnhakuoikeutta Suomesta, kun Viro liittyi EU:hun, koska muuten 400 000 virolaista tulisi työnhakuun Suomeen. Suomi menetti tässä paljon, kun parhaiten koulutetut virolaiset hakeutuivat muihin EU-maihin.
Kokoomusta ja vihreitä yhdistää se, että molemmat (yleensä) miettivät yhteiskunnallisia pelisääntöjä, jotka johtavat oikeaan suuntaan. Käsitys oikeasta suunnasta vain on kovin erilainen. Keskustalaiset ja RKP:läiset taas keskittyvät noiden pelisääntöjen rikkomiseen omien taustajoukkojensa eduksi. Tukiaista sinne, poikkeusta tänne. Siis vain kuten Ranska menettelee EU:ssa.
Näin kauempaa katsoen Suomen vihreitä kyllä uhkaa tuo demarisoituminen eli ohjelman puute. Liikkeestä tulee periaateessa kannatettava brändi, jonka tarkemmasta sisällöstä on vaikea ottaa selkoa. Kokoomus ja keskusta ovat selkeämmin tiettyjen etujen asialla.
Puolueiden välillä on varmaan eroja, mutta mainostoimistojen tekemät puolueiden imagokampanjat eivät toki ole suurin tai ainoa syy erojen hämärtymiseen. Kun vaaleissa (itse tehty tai mainostoimiston tekemä) kampanjointi kulkee tasolla iso kasvokuva ja teksti “Henkilö XX — järki ja tunteet”, niin aika vaikea siinä on ottaa selvää puolueiden asialinjoista. Politiikan henkilöityminen on siis osaltaan hämärtänyt puolueiden eroja.
Kun politiikan tekemisessä sitten käytetään täysin satunnaisesti ryhmäkuria ja koplataan yhteen täysin eri asioita, niin lopputulos on vähintään sekava. Kun yksittäisen poliitikon sekoiluihin ei haluta puolueen toimesta puuttua, jottei mahdollisesti menetettäisi hänen tuomia ääniä, niin soppa on valmis.
Sinänsä olen kyllä samaa mieltä keskustan vahingollisuudesta suurimalle osalle suomalaisista. Omien äänestäjien etujen ajaminen muiden kustannuksella — yleistä etua vastaan — myös hallituksessa, on menettelytapa jonka hyväksyminen muiden toimesta on ikuinen mysteeri. RKP:n kohdalla ongelma on tietysti sama mutta asia on vähäpätöisempi, kun äänestäjiäkin on vähemmin.
SDP:stä on vaikea sanoa mitään, sen verran pakka on sekaisin. Yksittäiset ihmiset saavat paljon medianäkyvyyttä, mutta heitä ei näytä yhdistävän mikään muu kuin puoluekirja. Kokoomuksen viherkampanja oli sisällöltään ja ajankohdaltaan hyvin harkittu ja ammattitaitoisesti toteuttu. Kaikkien etu lienee se, että ympäristöasiat eivät ole yhden puoleen omaisuutta, vaan osa kaikkien arkea? Kun vihreät jyrättiin ydinvoimakysymyksessä ja keskusta kuittasi pisteet tuuli- & risuvoimasta, niin helpointa on lyödä lyötyä… Osa porukasta haluaa tietysti aina olla altavastaan ja osa voittajien puolella.
Kyllä monen suuren puolueen kannattaa hämärtää todelliset tavoitteensa ja taistella suurten kansanmassojen äänistä viestintätoimistojen suunnittelemilla imagokampanjoilla. Mutta pienet puolueet kuitenkin saisivat ehkä paremman tuloksen kohdentamalla viestintäänsä nykyistä terävämmin omalle taustaryhmälleen.
Niinhän se on liike-elämässäkin, toiset tuotemerkit kahmivat suuria massoja bliisuilla kompromissiratkaisuillaan, mutta toiset suunnitellaan ärhäkkäiksi täsmätuotteiksi tarkoin valituille pienemmille kohderyhmille.
Kokoomus on kovien tavoitteidensa tietoisella hämärtämistaktiikalla pystynyt noustamaan kannatuslukujaan tai on kyennyt ainakin estämään kannatuslukujensa laskun. Myös kepu on melko hyvin onnistunut peittelemään härskiä maalaisten tukipolitiikkaansa suuren kansan silmissä.
Todellisten tavoitteiden piilottelu kuitenkin aiheuttaa demokraattiselle järjestelmälle suurta hallaa ja nakertaa koko poliittisen järjestelmän uskottavuutta. Nukkuvien puolue kasvaa. Mutta se taas sitten on joillekin ryhmille vain eduksi. Joten ehkä sitä lopputulemaa joissakin piireissä jopa toivotaan.
Jos politiikan sisältö on ajaa vähemmistön etua, onko enemmistön äänten saamiseksi muuta keinoa kuin puhua paskaa.
Siihen vielä tämä jääviyskeskustelu päälle:
Kaikki kilpailevat todistellessaan sitä kuinka he EIVÄT aja jonkun etua. Loppupelissä se johtaa puolueiden kilpaan siitä kuka vähiten on riippuvainen kannattajistaan ja kuka vähiten ajaa äänestäjiensä etua.
Sen vuoksi Suomen vaalijärjestelmä pitäisikin saada sellaiseksi, että se pyrkisi ajamaan puolueista maksimissaan n. 20 kansanedustajan kokoisia. Tällöin ne joutuisivat profiloitumaan ja yksittäiset vaalit muuttaisivat kokoa suuremmaksi vain väliaikaisesti. Jos taas suosio olisi oikeasti jatkuvaa, muut puolueet tulisivat apajille. Nythän kolmea suurta äänestetään myös pitkälti sen vuoksi, etteivät toiset suuret pääsisi niskan päälle. Tilanne on siis oleellisesti sama kuin kaksipuoluejärjestelmissä.
Olisikin tärkeätä saada tämä “defensiivinen” äänestäminen sellaiseksi, että siinäkin olisi vaihtoehtoja, mikä tarkoittaa yleisesti pienempiä puolueita. Tai sitten “defensiivisen” äänestämisen “tarpeellisuutta” tulisi laskea, mikä myöskin tarkoittaa yleisesti pienempiä puolueita.
Tämä voisi myös parantaa puolueiden poliittista vastuuta kilpailun lisääntyessä.
Kokoomuksen ainakin luulisi suostuvan — markkinataloushenkisiä kun ovat. 🙂
..vai oliko se kuitenkin niin että jokaisen kapitalistin sisälä asuu pieni monopolisti?
Tai sitten voidaan argumentoida miksi heidän ajamansa politiikka on niin hyödyllistä yleisellä tasolla.
Tosiaan, hämärtyminen uhkaa minunkin mielestäni tällä hetkellä eniten Vihreitä. Puolue on murtautunut ulos ympäristöpuolueen roolistaan. Tällä hetkellä Vihreiden ykkösteemoja ovat selkeästi sosiaaliset kysymykset kuten tasa-arvo, feminismi ja maahanmuuttajien oikeudet. Ympäristöasiat on itse asiassa hyvin pitkälti jo hylätty, tai ainakin niistä on tullut täysin alisteisia Vihreiden sosiaalipoliittisille linjauksille. Myös esimerkiksi ydinvoimakysymyksen merkitys on laskenut, mistä kertoo jo se, ettei se ole enää puolueelle minkäänlainen kynnyskysymys (mitä se selkeästi ennen oli).
Tällä on muutamiakin seurauksia. Ensinnäkin muut puolueet ovat omineet vihreyden ihan oikeutetusti itselleen, sillä Vihreät eivät ole viime vuosina edes yrittäneet pitää kyseistä teemaa esillä. Toiseksikin Vihreiden erottaminen demareista tai Vasemmistoliitosta käy päivä päivältä vaikeammaksi. On ylipäätään hyvin vaikea kiteyttää sitä politiikkaa, miten Vihreät ajavat tai ovat ajavinaan.
Puolueen politiikasta huokuu tällä haavaa pelkkä opportunismi. Oras Tynkkysen lausui jommassakummassa iltapäivälehdessä, että Vihreät hylkäävät hallituksen vain jos hallitus päättää alkaa kaasuttaa tummaihoisia keskitysleireillä. Käytännössä tämä tarkoittaa, etteivät Vihreät hylkää hallitusta enää millään perusteella. Tämä taas tarkoittaa käytännössä sitä, että Vihreät on valmis seisomaan kaikkien hallituksen tekemien päätösten takana, kunhan vain saavat pitää ne pari ministerinsalkkua. Tilanne on Suomen poliittisella kentällä hyvin poikkeuksellinen, sillä jopa ikihallituspuolueeksi nimetyllä RKP:lla on olemassa yksi periaate, josta se ei tingi.
Vihreillä ei ole tällaista periaatetta, mikä tarkoittaa, että Vihreät on valmis tinkimään aivan kaikesta. Vihreän liiton itsetakroituksellisena tavoitteena ei pitäisi olla saada valtaa, vaan vaikuttaa Suomen politiikkaan niin, että Vihreiden ajamia tavoitteita saadaan mahdollisimman laajasti läpi.
Suomalaisten äänestyskäyttäytyminen on hyvin muuttumatonta. Vihreät ja SMP ovat pystyneet lyömään kiilaa isojen puolueiden välille ja sisään, mutta siihen se jää. Oli ohjelma mikä tahansa, sossut äänestävät sossuja, kommunistit kommunisteja, maalaisliittolaiset omiaan jne. Ainoa merkittävä muutos on nukkuvien puolueen kasvu. Ja suunta on jatkossa sama.
Kokoomus on markkinoinnin mestari. Apuna toimii kalliit mainostoimistot. Erityisesti nuorempiin suunnattu epäsuora mielikuvien luonti on ollut järjestelmällistä ja onnistunut varmasti yli odotusten.
Kokoomuksen äänestäjä on menestyjä ja vaikkapa demaria äänestänyt on häviäjä. Kukapa haluaisi olla häviäjä. Tästä suorituksesta ei voi kuin nostaa hattua.
Tämä viher-toivo-rukkanen-pipo-ja muu ‑julistus olikin saanut jo epäilemään, että onko kokoomuksessa oikeastikin kiinnostusta yhteiskunnan heikompiosaisten huomioon ottamiseen.
Blogi-kirjoituksen toiseen kappaleeseen viitaten, näin ilmeisesti ei kuitenkaan ole.
“Kyllä monen suuren puolueen kannattaa hämärtää todelliset tavoitteensa ja taistella suurten kansanmassojen äänistä viestintätoimistojen suunnittelemilla imagokampanjoilla.”
Näin on, Suomessa äänestetään henkilöä ja niinpä ehdokkaat profiloidaan oikealta vasemmalle kaikissa puolueissa.
Ääniä varten joudutaan keräämään myös julkkisehdokkaita, jotka sitten joutuvat tyytymään napinpainajan osaan.
Hesari julkaisi taannoin tutkimuksen , jossa kansanedustajat sijoiteltiin mielipiteiden perusteella oikeisto-vasemmisto-akselille ja kaikissa suuremmissa puolueissa oli niin oikeistolaisia ja vasemmistolaisia.
Tällainne sekava porukka on riitainen ja puolueen johto määrittelee käytännössä mitä asioista päätetään eli meillä on käytännssä harvainvalta.
Ruotsin osittainen listavaali on selvempi, koska se tuo esiin puolueen linjat, yksilöllä eikä julkkiksilla ole samaa merkitystä vaalitulokselle kuten Suomessa.
Toinen suomalainen piirre on virkamiesten yliedustus Eduskunnassa
Kokoomuksen vaalivoitto perustuu myös massiiviselle rahoituksell, jota se saa EK:lta .
Kokkomushan ajautui konkursiiin 90-luvun osakeseikkailuissa ja se tarvitsi 10 miljoonaan euron pelastusohjelman , jonka EK rahoitti ja kun velka oli maksettu rahoitus siirtyi brandin muokkaukseen ja velan maksu edellytti myös vastapalveluita, joita nyt tehdään
Vihreät on julistautunut feministiseksi puolueeksi. Tyypilliseen feministiseen tapaan asiasta ei pidetä suurta melua. Feministinen asenne kuitenkin pilkottaa käytännön työssä. Brax on muuttamassa lainsäädäntöä naisia suosivaan suuntaan, Sinnemäki ei näe tyttöjen suosimista koululaitoksessa ongelmana ja niin edelleen.
Mikäs siinä. Kyllä maahan yksi feministinen puolue mahtuu. Eri asia on, kannattaako se kannatuksen kannalta. Naisistakin vain 30% pitää itseään feministeinä. Tuossa 30 prossassa on erityisen paljon opiskelijoita, jotka hylkäävät feministiset valheet ja vihanlietsonnat vanhetessaan ja viisastuessaan, jos näin kärjekkäästi saa sanoa. Kasva siinä sitten isoksi puolueeksi!
Soininvaara on kuulemma sitä mieltä, että vihreiden junasta hyppäävä ei hevillä keksi ketä muuta äänestäisi. Omalla kohdalla on juurikin niin. En haluaisi tukea nykyisen feminsimin kaltaisia destruktiivista ideologiaa, mutta toisaalta vihreät ovat toki muutakin, sellaista jota kannatan. Enkä tosiaan keksi, mitä muuta puoluetta äänestäisin.
Näyttää siis yllättäen siltä, että “mielestäni puolueiden välillä on ideologisia eroja”.
Puolueiden “todellisia” asenteita on hyvin helppo luodata: ei tarvi kuin avata puoluelehti. Painotuserot eri puolueiden lehdissä ovat todella selkeät.
Shakeem:
“Tämä viher-toivo-rukkanen-pipo-ja muu ‑julistus olikin saanut jo epäilemään, että onko kokoomuksessa oikeastikin kiinnostusta yhteiskunnan heikompiosaisten huomioon ottamiseen.”
Kyllä se kuule niin on, että ainoa oikea tapa parantaa köyhien asemaa pysyvästi on _työn_ tarjoaminen. Sama juttu syrjäytymisen ehkäisyssä. Demareiden ja vassareiden ohjelmat ja lääkkeet köyhyydenhuoltoon itseasiassa vain pahentavat itse ongelmaa, koska verorahoja tuhlaamalla luodaan lisää työttömiä, jotka sitten syrjäytyvät ajan kanssa yhteiskunnan hyvistä aikeista huolimatta.
Tämä on aika kummallinen repliikki vastauksena kokoomukseen kohdistettuun kritiikkiin.
Osmohan on useammassakin yhteydessä (epäsuorasti mm. tuossa yllä olevassa blogipostauksessa) puhunut pettymyksestään, kun on osoittautunut, ettei kokoomuksella todellisuudessa ole minkäänlaista myötätuntoa poliittisille uudistuksille, jotka helpottaisivat köyhyyden hoitamista työllistymisen kautta. Hänen kertomansa mukaanhan kokoomus sidosryhmineen oli päinvastoin mm. Sata-komiteassa kaikkein kiivaimmin tyrmäämässä ja estämässä näitä toimenpiteitä.
Mainos harvoin toimii, ellei siinä ole jotain oikeaa ja totuudellista. Sitä oikeaa vain usein liioitellaan.
Uutismedian ja todellisten päätösten vaikutus on politiikassa niin suuri, että en oikein usko mainoksien ratkaisevaan voimaan. Esimerkiksi Keskustapuolue ei kykene pyyhkimään rahoitussotkujaan ihmisten mielistä millään mainoskampanjalla. Eikä Kokoomuksesta tule työläisten lellikkiä vaikka kuinka julistaisivat vastakkainasetteluiden ajan olevan ohi.
Mielestäni kokoomuksen tämän vihreyskampanjalla on myös macchiavellimäisempi tarkoitus kuin pelkkä kokoomuksen oma viherpesu.
Kuten Osmo huomautti, kampanjassa puhutaan vain söpöistä pikku uhrauksista kuten veden keittämisestä kansi päällä. Mielestäni kokoomuksella on nimenomaisena tavoitteena pitää keskustelu vihreydestä nimenomaan tällä uhrautumisen tasolla, sen sijaan että puhuttaisiin siitä mitä esimerkiksi autoton keskusta, toimiva joukkoliikenne tai vihreiden ajama kaavoitus tekisi kaupunkien viihtyvyydelle.
Niin kauan kuin keskustelu vihreydestä mielletään yleisessä keskustelussa uhrautumiseksi tai jopa omasta elintasosta tinkimiseksi (ns. viherpiiperrykseksi) ei vihreillä ole potentiaalia nousta suurten puolueiden joukkoon. Katainen on mielestäni aiemmin jo yrittänyt samaa puhumalla kokoomuksen “järkivihreydestä” ja Pekkarinen viimeksi haukkumalla vihreiden käsityksiä energiatarpeesta kutsumalla heitä “täysin statisteiksi”. Molemmissa puheenvuoroissa on mielestäni ollut tiettyä yritystä saada vihreät näyttämään idealistisiltä puuhastelijoilta, joiden idealismi “on kyllä ihan kiva juttu” mutta vailla todellisuuspohjaa (tähän tosin pakko huomauttaa, että näkemys ei yksittäisten vihreiden kannattajien tasolla ole ihan perusteeton).
ainakin isojen puolueiden kannalta olisi ongelmallista jos yleinen keskustelu vihreydestä nousisi sille tasolle, jolle vihreät ovat itse pyrkineet sitä jo jonkin aikaa nostamaan. tai ainakin Osmo on. tosin itse vähän ihmettelin mikseivät Sinnemäki tai Tynkkynen vaatineet Pekkariselta lukuja pöytään tuon “statisti”-kommentin jälkeen. ehkä vihreillä itselläänkin on välillä taipumusta livuta takaisin tuohon luopumisretoriikkaan sen sijaan että puhuisivat jatkuvasti vihreän politiikan hyödyistä.
Osmo Soininvaara:
Mielenkiintoista, olen itse havainnut saman ilmiön. Valitettavasti muiden kanssa keskustelusta ei tule sitäkään vähää!
Ja kun kumpaakaan noistakaan ei saa menemään sinne suuntaan, jota minä haluaisin, niin ulkomaille muutto näyttää taas olevan edessä :-/
Kari
“Käsittääkseni feminismi ideologiana ajaa sukupuolten tasa-arvoa. Onko tälläinen ideologia todellakin mielestäsi “destruktiivinen”?”
Vähättelevästä sävystä päätellen olet feministi ja olen oppinut kantapään kautta, että feministien kanssa väittely on tuuleen huutamista.
Wikipediasta kannattaa kuitenkin tsekata feminismin määritelmä. Siellä nimittäin pitkään väitettiin, että feminismi ajaa tasa-arvoa. Perään sanottiin, että feminismi ajaa naisten aseman parantamista. Kun huomautin kummallisesta paradoksista, joku totuuden ystävä suostui korjaamaan artikkelin alun nykyiseen muotoonsa: “Feminismi eli naisliike tai naisasialiike on naisen yhteiskunnallisen aseman parantamiseen ja sukupuoliroolien muuttamiseen tähtäävä liike”.
Kun tuohon määritelmään yhdistää sen tosiasian, että naiset ovat tutkitusti keskimäärin selvästi miehiä parempiosaisia, on aivan älytöntä väittää, että feminismi pyrkii tasa-arvoon. Lähempänä totuutta olisi kutsua suomalaista feminismiä hyväosaisten kapinaksi. Siinä mielessä se sopisikin paremmin kokoomuksen oikeistosiiven aatteeksi.
No, en halua olla jääräpää, joka yrittää muuttaa jokaisen keskustelun täällä feministikeskusteluksi. Kirjoitukseni perusteluksi toivottavasti kelpaa se, että olen ollut vuosikymmenet vihreiden kannattaja ja siksi haluaisin puolueen korjaavan kurssiaan pois feminismin kaltaisesta epätasa-arvoisesta ja yhteiskunnan luottamusrakenteita tuhoavasta ideologiasta.
Haluaisin, että mahdollisimman moni vihreiden kannattaja lähettäisi puolueen johdolle sellaisen viestin, että esimerkiksi Anne “ammutaan poikien sukupuolielimet” Moilasen ja hänen seksistikumppaniensa kehuminen puolueen äänenkannattajassa kansijuttuna viidellä sivulla on sietämätöntä.
Olennaisia eroja on vaikea löytää. Suomessa on pelkkiä vasemmistolaisia sosiaalidemokraattisia puolueita, jotka kaikki julistavat kovan verotuksen ja ns. hyvinvointivaltion autuutta.
Oikeisto täältä puuttuu kokonaan… siis thatcherit, reaganit ja milton friedmanit.
Olen Endikun kanssa samaa mieltä. Minulle feministit ovat naisasiaihmisiä ja feminismi on naisasiaa. Niin se oli alunperin ja niin se on monen feministin ja ei-feministin mielestä nytkin.
Tasa-arvoa varten meillä on jo olemassa erillinen sana, joten olisi mukavaa, jos tasa-arvoa kannattavat tunnustautuisivat sitten tasa-arvon eikä feminismin kannattajiksi, ettei tarvitse lähteä keinotekoisesti muuttamaan sanojen merkitystä. Kukaan tuskin kuvittelisi maskulinismin tarkoittavan tasa-arvoa, joten on hölmöä lähteä vastaavasta oletuksesta feminisminkään suhteen.
Minusta jopa “tasa-arvofeministeillä” on ikävä tapa lähteä liikkeelle ajamaan tasa-arvoa nimenomaan naisen asemasta, jolloin muut näkökulmat jäävät taka-alalle. Sana/ideologia siis määrää näkökulman ja kontekstin jo heti alussa, vaikka pyrittäisiinkin todelliseen tasa-arvoon. Se kertoo, ettei sana tosiaankaan ole merkitykseltään yhtenevä tasa-arvon kanssa.
Minusta Vihreissä häiritsee se, että valveutuneeksi ja nuorekkaaksi leimautuva puolue on monissa asioissa kauhean orwellilainen ja haluton hakemaan uusia, erilaisia ratkaisuja. Näin on etenkin teknologian suhteen, vaikka puolueen listoilla ja varapuheenjohtajana lienee Suomen (tieto)teknisesti pätevin poliitikko.
Tuntuu siltä, ettei puolueessa kuunnella omia jäseniä eikä omaa nuorisojärjestöä — ei keskustella. “Jääräpuolueissa” tätä voi odottaa, mutta Vihreiden imagoon se ei istu.
Sori, että meni ohi.
Työn ja pääoman ristiriita jaotteli puolueet 70-luvulle saakka ideologisesti varsin pitkälle. Pääomalla juoksupoikineen oli kaksi ja työllä kaksi suurta puoluetta, jyrkempi ja loivempi.
Käsitys ympäristön ja tuotannon+kulutuksen ristiriidasta sekoitti pakan. Rooman klubin viesti imeytyi tajuntaan pikku hiljaa. Syntyi ärhäkkä vihreä liike, jonka poliittinen paino on kasvanut samalla kun sen viesti on tylsynyt. Kestävästä kehityksestä puhuvat tänään kaikki, vaikka päätösten pohjalta tuntuu, että aivan ei ole käsite jutkahtanut otsaluuhun.
Globaaliksi äitynyt kapitalismi sotki vasemmiston pasmat, kun vastustajaa ei tehtaan portilta kasvoista tunnista ja keinot pitää työtä rinta rottingilla kunniassa valuvat keinottelijoiden kiemuroihin. Ei-teollisissa ympäristöissä työtä tekevät ovat olleet ja ovat perinteellisesti porvarien vaalikarjaa, koska he profiloituvat mielessään duunariporukkaa ylemmäs.
Nyt EU:n pohjoislaidalla ideologiset asetelmat haetaan taas uuden valtakeskuksen ilmapiiristä. Suomalaiset ovat aina mukautuneet — pohojalaisia lukuunottamatta — vahvemman naapurin vallankäyttöön. Valtanaapuri on historian aikana vaihtunut ja loitontunut, kielikin on vaihtunut mutta perusideologia pysyy; ollaan hyvää pataa.
Mielikuvat, joita mediat ja markkinointi synnyttävät, ohjailevat äänestäjien viivan vetoa entistä enemmän. Toivoa sopii, että demokratia pystyy uusintamaan päätöksentekijöiksi ainakin yhtä hyvää joukkoa kuin on tähän saakka onnistunut.
Hermanni, olisin kiitollinen, jos kertoisit, missä kohdin sanavalintani ovat olleet mielestäsi kiihkoilevia. Pyrin nimittäin nostamaan esiin ongelmaksi kokemani asian “oikeaoppisesti” kärjistämällä. Jos nimittäin ei saa mitään reaktiota lukijassa aikaiseksi, voi jättää saman tien kirjoittamatta kokonaan. Kiihkoilevalta en kuitenkaan saisi kuulostaa.
No, luultavasti vain sinä olet huomannut minun kiihkoilevan. Siinä tapauksessa ei kannata vaivautua vastaamaan.
Korjaan vielä pari väärinkäsitystäsi: Mieskin voi pitää itseään feministinä. Wikipedia ei ole minun kirjoittamani eikä sen määritelmät minun määritelmiäni. (Wikipedia on nettitietosanakirja, jota jokainen saa muokata vapaasti.)
Jos sinua kiinnostaa Sinnemäen kanta Virkkusen kaavailemaan poikien asemaa heikentävään opiskelijavalintauudistukseen, sinun pitää kaivaa esiin parin viikon takainen Sunnuntai-Hesari.
Tiesittekö, muuten, että nuorten miesten työttömyys on lisääntynyt tredinomaisesti viimeiset kymmenisen vuotta ja on nykyään kaksinkertaista tyttöjen työttömyyteen verrattuna? Ette? Omituista, eikös siitä jatkuvasti puhuta …
“Suoraan sanottuna en tiedä oletko sinä vai feminismin alkuperäinen määritelmä oikeassa, mutta jotenkin luottaisin siihen määritelmään, mikä yleisesti annetaan.”
Loogisen päättelyn kukkasena kannattaa tietysti luottaa siihen määritelmään, mikä yleisesti annetaan 😉
Feministeissä on henk. koht. kokemuksen perusteella paljon miesvihaajia. Outoahan se olisi, jos näin ei olisi. Kaikki tosin eivät ole.
Kyllä “me kaikki rakastamme hyvinvointivaltiota” Katainen sentään antaa satiirillaan rivien välissä ymmärtää että hyvinvointivaltio saattaa todellisuudessa olla pahoinvointivaltio. Nykyaikana kaikki viestit pitää ymmärtää päinvastoin; Kun Lapissa näkee VALTION MAA kylttejä niin se tarkoittaa että maa on lappalaisten omaisuutta mutta muinainen varkaus pitää yrittää hokemalla pyhittää. Hyvinvointivaltio hokemalla peitellään vanhusväestön ja pikkulasten ihmisoikeuksien polkemista epäinhimillisissa laitoksissa.
Minusta puolueet yrittävät tarkoituksella hämärtää linjaansa. On vakiintunut vastenmielinen kaksien vankkurien tekniikka, jossa takapenkin vallattomat edustajat tulevat julkisuuteen kosiskelevan ideologisilla puheilla, kun samaan aikaan ministerit valmistelevat juuri päinvastaista lakia. Toinen uudempi piirre on SDPn tällä kaudella luoma tapa kieltäytyä oppositioroolista. Jo kolme vuotta Urpilainen on tarjonnut “yhteistyötä” ja mitälie korpiseminaareja hallitukselle ikäänkuin asiat päätettäisiin heidän kauttaan. Vuosi ennen vaaleja vaihdetaan Heinäluomaan joka yrittää halata kaikkia hallituskriittisiä.
Muutenkin kansalle myydään puoluepolitiikkaa ongelmanratkaisuprosessina, vaikka se on ensisijaisesti vallankäyttöprosessi. Olisi tuhoisaa poliittisille tahoille , jos esim. älyttäisiin ettei vasemmisto-oikeisto-akselilta löydy ratkaisua tulonjako-ongelmiin, ja lähdettäisiin hakemaan ratkaisua muusta näkökulmasta. Siksi EK-SAK 1,4miljoonaa ääntä pitää kateuden tasapainoa yllä eikä suin surminkaan yritä ratkaista sosiaalipuolen ikiaikaisia kiistoja. Kepu on löytänyt oman roolinsa valtakauppiaana, mutta ankara kaupingistaminen pehmittää sitä. Tästä syystä myös äänivuodot Vihreisiin ja Persuihin ovat dramaattisen vaarallisia kolmasosapuolueiden valtataseelle. Niinpä Vihreitä ja Persuja äänestämällä pystyy monen äänen edestä vaikuttamaan suurten puolueiden linjoihin. Tosin kaikki yhteiskunnalliset liikkeet lopulta muuttavat yhteiskuntaa eri suuntaan kuin yritettiin, joten parasta lienee äänestää konsertaviisinta puoluetta jos haluaa muutosta…
Seppo Vepsäläinen
“Globaaliksi äitynyt kapitalismi sotki vasemmiston pasmat”
Kyllä se oli sosialistinen aatteen konkurssi, joka sotki vasemmiston pasmat. Vasemmistolaisilla kun ei ole tällä hetkellä minkäänlaista suurta ideaa tarjolla nykyongelmien ratkaisuksi. Vanhat virret nyt vaan ei toimi, jokainen jolla on silmät päässä näki ettei sosialismi toimi ja että tälläkin hetkellä julkinen sektori on kasvanut liian suureksi, koska valtio ja kunnat velkaantuvat hallitsematonta tahtua.
Vasemmiston idea on lyhyesti sanottua se, että julkinen sektori hoitaa mahdollisimman paljon asioita. Ikävä kyllä julkisen sektorin kasvulle on olemassa rajat ja ne tulivat ensimämisen kerran vastaan jo 80-luvun lopulla.
Vasemmisto on siis tavallaan oman menestyksensä uhri.
Ratkaiseva rooli on perinteillä ja paikkakunnan väestörakenteella. Köyhtymisen kierre ajaa turvautumaan entiseen ja vaurastumisen kierre saa etsimään uutta ja sellaista uutta on puolueen vaihtaminen. Vihreät ovat ratsastaneet pääkaupunkiseudun ja muidenkin kasvukuntien menestymisellä, vihreät ovat menestymisen seuraus. Se ei kuitenkaan heikennä vihreiden tavoitteiden arvoa, menettelytavoista voi olla montaa mieltä.
Mitä ajattelen pikkupaikkakunnan vihreän valtuutetun 20 vuoden kokemuksella vaalimenestyksen syistä muidenkin kuin vihreiden osalta viime kunnallisvaaleissa, sen voi luke
http://www.heinolanvihreat.net/?p=163
Minä, nimi. Syltty, tarkoitin hiukan provosoivalla ilmaisullani esim. Kokoomuksen rukkas-kamppanjoista sitä, että näillä peitellään puolueen todellisia linjauksia ja päämääriä. Toisaalta kehuin tätä ehdottoman onnistuneeksi.
Keskusteluihin yrittäjyydestä, sen edellytyksien parantamisesta, työpaikkojen lisäämisestä jne. en ole juurikaan osallistunut. Olisimme varmasti monista keinoista näillä alueilla samaa mieltä. Jos minä olen eri yhteyksissä puhunut työn tarjoamisena mielummin täyspäiväisenä, se ei tee minusta sossua, vihrulaista, vasuria, kokkelia eikä mitään muutakaan. Minusta kaikilla puolueilla on vahvat ja heikot kohtansa.
En minäkään tee sinusta oletuksia kirjoituksiesi perusteella ja kunnioitan mielipiteitäsi, vaikka olisin eri mieltä. Erimielisyyttä meillä ei sen sijaan varmasti ole työn merkityksestä pysyvän hyvinvoinnin edellytyksenä.
Osmo: “Sosialidemokraateista on pakko sanoa, ettei ulkopuoliselle oikein hahmotu, mitä puolue oikeasti ajaa. Monilla yksittäisillä demareilla on kyllä henkilökohtainen näkemys, mutta mihin he tähtäävät yhdessä? Ulkomaalaispolitiikka on näistä yksi.”
Kyllä SDP on melko selkeästi palkansaajapuolue ja se näkyy myös maahanmuuttokannanotoissa: työllistetään ensin suomalaiset ja sitten vasta muut. Ja toiseksi voisi työllistää maassa jo olevat ulkomaalaiset. SDPssä kyllä ymmäretään, että työllistäjinä ovat pääsääntöisesti yritykset, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset. Pitkällä tähtäyksellä tähän ei ole muuta keínoa kuin tutkimus ja tuotekehitys.
Monikulttuurisuudesta on turha jeesustella, Suomi on jo hyvin monikulttuurinen eikä suomalaisilla itselläänkään mitään yhtenäiskulttuuria enää ole.
Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä nämä kaikki maahanmuuttomyönteiset oikeastaan haluavat — siis työvoiman ylitarjonnan lisäksi.
Kun tämän hetken ongelmat pannaan sosialismin piikkiin, osoittaa se ainakin kolme asiaa: 1) EK:n ja muiden vastaavien järjestöjen aivopesu toimii, 2) sosialismi tarkoittaa asioiden kuntoon panemista, mikä on aina vaikeampaa kuin asioiden sotkeminen, 3) yliopistokoulutus on oman ajattelun kannalta suorastaan vahingollista, koska duunareilla ei tunnu olevan vaikeuksia nähdä mistä on kyse.
nos
“Kun tämän hetken ongelmat pannaan sosialismin piikkiin”
Mistähän ihmeestä Euroopan velkaongelmat sitten johtuvat, jos ei ylisuuresta julkisesta sektorista?
Jenkeissä oikeistolaisilla rebublikaaneilla on tapana pistää rahat siliäksi ja vasemmistolaiset demokraatit saavat siivota jäljet,mutta rapakon tällä puolella tilanne menee kyllä pääsääntöisesti toisinpäin.
Syltty
“Kyllä se oli sosialistinen aatteen konkurssi, joka sotki vasemmiston pasmat.”
No, pääosin vasemmiston voimin hyvinvointiyhteiskunta tehtiin. Nyt se näyttää horjuvan, kun kapitalismin konkurssi vei pankkeja pystyssä pitävien valtioiden taloudet kuralle.
Mutta pakkoko se on aina lähteä naisten aseman parantamisesta? Miehet alkavat olla jo varsin monessa asiassa heikompiosaisia. Olisi syytä lähteä liikkeelle sukupuolineutraalista kokonaistilanteesta.
Miesten hyvinvointia (ja varmaan kokonaishyvinvointiakin) auttaisi enemmän se, että keskityttäisiin välillä miestenkin ongelmiin, jotka alkavat olla aika paljon naisten ongelmia suurempia, eikä lähdettäisi aina siitä, että naisten ongelmien ratkaisemisesta johtuva kokonaishyvinvoinnin kasvu jotenkin riittää kaikille.
Feminismi on nykyään jo lähtökohtaisesti tasa-arvon vastaista.
Tuo siis vastauksena Jaakko Meriläiselle, joka postasi väärään paikkaan.
Suomen velkaongelmat ovat viime laman peruja, kun pankkisektori jätettiin sääntelemättä, ja veronmaksajat pantiin maksamaan viulut ilman vastiketta. Sosiaaliturva tuottaa laman aikana myös alijäämää, mutta sosiaaliturva on laman aikana pelastus, ei vitsaus. Kun strategia oli, että julkisten velkojen absoluuttista määrää ei pienennetä, vaan bkt:n kasvu hoitaa ongelman, ollaan nyt ongelmissa. Unohdettiin, että tässä ideologisessa ympäristössä elämä on yhtä vuoristorataa. Kaiken hyvän lisäksi ei ole omaa rahapolitiikkaa, ja joudutaan pelastamaan (taas) niitä surkeita saksalaisia säästäjiä. Mutta ok, sovitaan, että kaikki johtuu Suomen kalliista koulu‑, sosiaali- ja terveydenhuollosta. Nukumme sen jälkeen yömme paremmin.
“vasemmistolaiset demokraatit saavat siivota jäljet,mutta rapakon tällä puolella tilanne menee kyllä pääsääntöisesti toisinpäin.”
Kreikassakin siivoaminen jäi sosialisteille
Sepo Vepsäläinen
“No, pääosin vasemmiston voimin hyvinvointiyhteiskunta tehtiin. Nyt se näyttää horjuvan, kun kapitalismin konkurssi vei pankkeja pystyssä pitävien valtioiden taloudet kuralle.”
Vasemmistolainen hyvinvointiyhteiskunta on vaan viety liian pitkälle, siitähän nämä Euroopassa nähdyt velkaongelmat johtuvat. Vai onko kreikkalaiset viiskymppiset eläkeläiset jonkinsorttisia uusliberaalin markkinatalouden luomuksia?
Taantumat kuuluvat kapitalismiin, mutta jos jokaiseen tantumaan mennään aina entistä suuremmassa julkisen sektorin velkakuormassa ja velkaannutaan entistä pahemmin, lähtisin hakemaan vikaa muualta kuin markkinataloudesta. Kyllä se vika löytyy hallitusten kyvyttömyydestä säädellä menoja tasapainoisesti yli markkinasyklin ja kansalaisten tottumisesta liian hyvään eli siihen, että mitään ei tarvi tehdä, valtio hoitaa.
Veronmaksajien kulut ovat yksinkertaisesti liian suuria. Turha siitä on markkinataloutta syyttää.
Kuten sanoin, sosiaalidemokraattien politiikka on ollut niin onnistunutta, että he ovat saaneet toteutettua omia tavoitteitaan reilusti yli yhteiskunnan kantokyvyn. Nyt sitten joudutaan reivaamaan taaksepäin ja purkamaan kuluautomaatteja.
Olipa julkisen velan ottaja demari tai ei, niin velka taitaa olla lähivuosina yksi bloggaajien ja toimittajien vakioteemoista. Pahoin pelkään että Kreikan tapausta katsellaan muutaman vuoden päästä yhtenä esimerkkinä monista.
Yksi älytön piirre Kreikan kriisissä on se, että monet kreikkalaiset vastustavat henkeen ja vereen EU:n ja IMF:n rahoitustarjousta — aivan kuin kreikkalaisilla menisi tulevaisuudessa paremmin, jos he nyt jättävät velkansa maksamatta. Sittenhän heille vasta kalpaten kävisikin.
Keskustelun tässä vaiheessa voi jo tarkkaavainen lukija havaita ideologista värinää. Onko se heijastusta puolueiden ideologioiden olemassaolosta vai kunkin omakohtaisesta iltapuhdemietiskelystä ?
Markkinauskovaisten usko ei horju, koska papisto on jo luvannut uuden korkeasuhdanteen olevan ovella.
Hyvinvointipuolueet kulkevat otsa vaolla, kun rahat valuvat syntisille pankeille hädässäolevien sijaan.
Ympäristöherännäiset heräävät energiapolitiikan uuteen aamuun, jossa ydinvoimaloiden lähipiirissä tuulimyllyjen lavat jäähdyttävät tästä syntyviä kuumentuvia paniikkitunteita.
Vaihtoehtoja on, mutta vain yksi on vakavasti otettava. Osmon kysymykseen keskustelussa ei luonnollisesti ehdi juuri vastausta sorvaamaan.
Seppo Vepsäläinen:
Minä en tiedä, mitä “papisto” on mahdollisesti sanonut tai jättänyt sanomatta, mutta noin “markkinauskovaisena” pitää kyllä todeta, että en pohjimmiltaan näe mitään tarvetta talouden korkeasuhdanteeseen. Kukaan muu kuin valtiovallan koneisto ei tarvitse mitään korkeasuhdanteita. Kunhan vapaat ihmiset saavat keskenään sopia asioista, niin minua ei kiinnosta pätkääkään Kataisten ja muiden kommunistien tarpeet.
Viittasit ideologiseen värinään, tässäpä sitä: ihmisoikeuksista ja ihmisten vapaudesta tulee pitää kiinni. Tässä olen “ideologi”.
Ekonomistit väittävät tämän järjestelyn tuottavan myös parhaan lopputuloksen, mutta minua “ideologina” se ei kiinnosta juurikaan, sillä ihmisten vapaus on minulle paljon tärkeämpi kuin mikään taloudellinen menestys. Ja tähän vapauteen liittyy myöskin vapaa markkinatalous. Ja jos siihen halutaan joitain poikkeuksia tehdä, niin sitten niitä pitää perustella muilla ihmisoikeuksilla — koska jos niitä perustellaan jollakin muulla, niin silloin kävellään ihmisoikeuksien yli.
Ja varmuuden vuoksi totean: kaikille pitää pyrkiä tarjoamaan ihmisarvoinen elämä, sillä se on myöskin ihmisoikeus!
Silloin kuin minä olin nuori, niin muualla kuunneltiin jotain tällaista:
http://www.youtube.com/watch?v=ldmU2HopAa8
Meillä sen sijaan kuunneltiin tätä:
http://www.youtube.com/watch?v=JO1KChDY2oM
Kyllä kaikki hyvä lähtee yksittäisen ihmisen pään sisältä — ja sitä ei tule aliarvioida!
Kari
Seppo Vepsäläinen,
“No, pääosin vasemmiston voimin hyvinvointiyhteiskunta tehtiin.”
Väärin. Hyvinvointi rakentui tieteellisen (erit. lääketiede), teknologisen ja kulttuurisen (sivistyksellisen) kehityksen pohjalle.
Historiallisesti vasemmisto on pikemminkin profiloitunut edellä mainitun kehityksen jarruttajana ja tukahduttajana, koska eivät ole ymmärtäneet em. kehitystä edistäneitä ja vahvistaneita motivaatio- ym. tekijöitä.
Liikkuvana äänestäjänä olen erityisen kiinnostunut tästä kysymyksestä. Joka vaalien alla me liikkuvat joudumme miettimään, mikä on kunkin puolueen todellinen kanta siihen ongelmaan, joka sillä hetkellä on tärkein.
Mielestäni työllisyyskysymys on yksi näitä tärkeitä. Mikä puolue oikeasti ajaa työttömyyden vähentämistä? Siis muutenkin kuin iskulausetasolla. Helppoja ratkaisuja, siis sellaisia, jotka vaikuttaisivat nopeasti ja siten, että äänestäjien pääosa näkisi syy-yhteyden, ei tunnu olevan.
Tässä jotkut puolueet näkevät yhden simsalabim-ratkaisun: maahanmuuton tuntuvan vähentämisen. Tätä onkin helppo kaupata ihmisille, jotka eivät jaksa ajatella asioita pintaa syvemmälle. Itse näkisin ainoana ratkaisuna pienyrittäjien tukemisen ja palkkamaltin. Näistä edellinen loisi uusia työpaikkoja ja toinen estäisi tai ainakin hidastaisi työpaikkojen vähenemistä.
Sdp on tässä jonkinlaisessa vaa’ankieliasemassa. Sen pitäisi vaikuttaa niin että työläisrälssin muodostuminen estyisi. Jos kokoomus ajaa ylemmän keskiluokan etuja, niin demarit ja vasemmisto yleensäkin näyttää ajavan työpaikkansa säilyttäneiden ahtaajien ja paperityöläisten (lyhyen tähtäyksen) etua. Samalla sdp kumppaneineen pitää huolen siitä että mainituilla ja muilla rälssialoilla työpaikat pitkällä tähtäyksellä väistämättä vähenevät.
Rälssillä tarkoitan siis kohtuuttoman korkeita palkkoja nauttivia.
“Jos kokoomus ajaa ylemmän keskiluokan etuja, niin demarit ja vasemmisto yleensäkin näyttää ajavan työpaikkansa säilyttäneiden ahtaajien ja paperityöläisten (lyhyen tähtäyksen) etua.”
En tiedä mistä tällainen käsitys aina vaan toistuu uudestaan ja uudestaan, esim. SAK:laisten liittojen taholla painoarvo kasvaa palvelualoilla ja julkisella sektorilla, jossa työskentelee paljon naisia, maahanmuttajia, ylipäätään pienipalkkaisia, miksei vasemmiston nähdä olevan aktiivinen täällä puolella, missä se sitä eittämättä on.
Nykyään on liiankin tuttua puolueiden “ei loukata ketään ja yritetään kalastaa ääniä sanomalla sitä mitä yli 50% kannattaa.” politiikka. Mielestäni saa loukata ja selkeitä mielipiteitä saa esittää, koska jos puolueet ovat samanlaisia, ovat vaalitkin turhia eikä päätöksiä tapahdu.