Sisäänpääsy korkeakouluihin

Hyväl­lä korkeak­oulu­jen sisään­pääsyjär­jestelmäl­lä pitäisi olla ainakin seu­raavia ominaisuuksia

1) Se ei saisi olla liian kallis menetet­ty­inä vuosi­na tai tehtynä turhana työnä. Nykyjär­jestelmää on arvostel­tu siitä, että se tuot­taa suuria kansan­taloudel­lisia kus­tan­nuk­sia tah­don vas­taisi­na välivu­osi­na. Joitakin sisään­pääsykokei­ta taas on arvotel­tu siitä, että tuhan­sien opiske­li­joiden pitää pän­tätä kuukausikau­pal­la jotakin var­sain hyödytön­tä nippelitietoa.

2) Sen pitäisi ottaa huomioon opiske­li­joiden suh­teel­liset pref­er­enssit: Opiske­li­joiden tulisi mah­dol­lisim­man hyvin valikoitua aloille, jot­ka vas­taa­vat hei­dän toiveitaan.

3) Kullekin alalle pitäisi valikoi­da niitä, joil­la on parhaat men­estymisen edel­ly­tyk­set alal­la. Esimerkik­si siis lääkäreik­si sel­l­aisia, joista tulee hyviä lääkäreitä.

Jos turhien välivu­osien karsin­taa pide­tään parhaana vai­h­toe­htona, otet­taisi­in vain vas­tavalmis­tunei­ta abi­turi­ent­te­ja joko yliop­pi­las­todis­tuk­sen tai pääsykokei­den perus­teel­la. Pääsyko­keeseen saisi osal­lis­tua vain ker­ran. Tätä on pidet­ty kovin epäoikeu­den­mukaise­na yliop­pi­laskir­joituk­ses­sa epäon­nis­tu­jaa kohtaan. Hänelle kuu­luisi uusi mah­dol­lisu­us ja sen ovat tar­jon­neet pääsyko­keet. Täl­löin uno­htuu se, että jos Pekka pääsee toisen mah­dol­lisuuten­sa ansios­ta sisään, joku toinen, vaikka­pa Kalle putoaa pois. Mik­si se paik­ka kuu­luisi enem­män Pekalle kuin Kallelle? Sat­tuman­varaisu­us on tietysti paha asia sinän­sä, mut­ta onhan vai­h­toe­htona esitet­ty jopa arpomista.

Jos sisään­pääsy perus­tu­isi pelkästään yliop­pi­las­tutk­in­toon, moti­vaa­tion voimakku­us ei vaikut­taisi sisään­pääsyyn. Moti­vaa­tion voimakku­u­den mit­taus­ta on käytet­ty perus­teena työläisi­in pääsykokeisiin.

Nykyi­nen sisään­pääsyjär­jestelmä perus­tuu ajatuk­seen, että parhaat saa­vat vali­ta ja huonom­mat pää­sevät minne pää­sevät.  Jos ajat­telemme asi­aa alan kannal­ta, on tietysti alan kannal­ta hyvä, että se voi vali­ta hak­i­joista parhaat, tai siltä ainakin vaikut­taa. Tässä on kak­si ongelmaa.

Ensik­sikin, mikä on testin validi­teet­ti? Pääsin joskus min­is­te­ri­aikanani kiitet­tävän hyvin otsikoi­hin kysymyk­sel­lä, tuleeko kuu­den lau­da­turin tytöistä parhai­ta ter­veyskeskus­lääkäre­itä? Yliop­pi­laskir­joi­tusten validi­teet­tia on epäilty yleis­es­ti ja miehiä sor­ta­vana jär­jestelmänä yleis­es­ti. Sil­loin, kun tui­jotet­ti­in lähin­nä vain yleis­ar­vosanaan tai puoltoään­ten määrään, testi oli melkein pelkkä kieli­taidon koe, mut­ta nyt sisään­pääsyssä on mah­dol­lista pain­ot­taa eri arvosano­ja eri taval­la. Pääsykokei­den validi­teet­ti on kuitenkin vielä ongel­mallisem­pi. Pääsykokeis­sa men­estymi­nen ennus­taa varsin huonos­ti opin­tomen­estys­tä. Tosin tietoni ovat tältä osin viime vuosi­tuhan­nelta ja koske­vat tietysti vain niitä, jot­ka ovat päässeet sisään. Esimerkik­si val­ti­oti­eteel­lisessä sil­lä, pääsikö sisään rimaa hipoen vai suurel­la mar­gin­aalil­la, ei ollut ennustearvoa.

Toisek­si, vaik­ka yhtä alaa ker­ral­laan tarkastellen on hyvä ottaa parhaat oppi­laat, onko se kaikkia alo­ja ajatellen hyvä lainkaan? Onko hyvä, että muo­tialat ryöväävät suurim­mat lah­jakku­udet? Ehkä lah­jakkuuk­sia tarvit­taisi­in muual­lakin. Tältä kannal­ta voisi olla hyvä arpoa paikat niiden joukos­ta, jot­ka ovat riit­tävän hyviä. Huonona puole­na tässä olisi se, että hak­i­joiden pref­er­enssit eivät vaikut­taisi riit­tävästi siihen, mille alalle kukin päätyy.

Olen sanonut tämän täl­lä blogilla ennenkin, mut­ta toistetaan:

Minus­ta paras vai­h­toe­hto olisi keskieu­roop­palainen: jokainen ote­taan sisään vaikka­pa vuodek­si, jon­ka jäl­keen tent­ti­t­u­losten perus­teel­la val­i­taan jatka­jat. Jut­ta Urpi­lainen näyt­tää pää­tyneen samaan vai­h­toe­htoon. Tämä ei ole mah­dol­lista kaikkial­la – ei esimerkik­si kai lääketi­eteel­lisessä – mut­ta se sovel­tuu aloille, joil­la opiskelu voidaan aloit­taa mas­saluen­noil­la ja kädestä pitäen opet­tamisen vai­he tulee myöhem­min. Mikä tässä olisi hyvää?

Valid­ius; Jos testi perus­tuu siihen, miten on men­estynyt kyseisen aineen opin­nois­sa, sen luulisi ole­van validimpi kuin muiden testien. Itse näin tilas­toti­eteen opiske­li­joista paris­sa viikos­sa, kuka tulee men­estymään ja kuka ei tule, enkä ere­htynyt mon­takaan kertaa.

Väärät valin­nat. Opiske­li­ja voi myös aika varhaises­sa vai­heessa huo­ma­ta joko, että ei kuu­lukaan tälle alalle, tai että men­estyy ten­teis­sä niin huonos­ti, ettei tule pääsemään läpi.

Hukkaan men­nyt aika Jos opiskelee opin­to­jen alkei­ta vuo­den ja kar­si­u­tuu sit­ten pois, menee tietysti vuosi hukkaan. Se on kuitenkin paljon vähem­män hukkaan men­nyt­tä aikaan kuin se, että opet­telee pääsykoekir­jo­jen alavi­it­teitä ulkoa ja mak­saa itsen­sä kipeäk­si prep­pauskurs­seista. On hyvä tutus­tua vaikka­pa kansan­talousti­eteen alkeisi­i­in tai oikeusjär­jestelmän perusteisi­in, vaik­ka ei koskaan pää­ty­isikään mais­terik­si tai varatuo­marik­si. Näistä vuo­den opin­noista voisi vaik­ka antaa jonkin todis­tuk­sen. Moni myös huo­maisi varsin pian, ettei tule pääsemään jatkoon, eikä sik­si menet­täisi kokon­aista vuotta.

Kus­tan­nuk­sia tämä vai­h­toe­hto ei tuot­taisi juurikaan, kos­ka on aivan sama pitää luen­to sadalle kuin kolmellekymmenelle opiske­li­jalle. Salien pitää olla isom­pia ja tent­tien kor­jaami­nen tietysti lisääntyy.