Naisen euro lienee 95 senttiä

Tilas­tokeskuk­sen eläk­keel­lä jäänyt palk­ka-asiantun­ti­ja Pauli Suma­nen kir­joit­taa, että miesten net­topalk­ka on tosi­asi­as­sa pienem­pi kuin naista. Päät­te­ly menee näin:

Vaik­ka miesten vuosi­palk­ka on suurem­pi kuin nais­ten vuosi­palk­ka, ero selit­tyy enem­män kuin kokon­aan työ­tun­tien määräl­lä. Miesten ja nais­ten tun­tipalk­ka on suun­nilleen sama, nais­ten itse asi­as­sa muu­ta­ma sent­ti enem­män kuin miesten.  Kos­ka miehet tekevät enem­män työtä, heitä myös verote­taan enem­män. Vero­tuk­sen jäl­keen miesten net­to­tun­tipak­ka on pienem­pi kuin nais­ten. Ero kas­vaa, jos mukaan ote­taan sosi­aali­vaku­u­tus, sairaus­päivära­hat ja etenkin eläk­keet. Kos­ka naiset elävät paljon pidem­pään, eläke­mak­su­is­sa miehet sub­ven­toi­vat naisia.

Suma­nen ei ker­ro, miten hän on tutkimuk­sen­sa pää­tynyt, joten joudun arvaile­maan. Tähä­nas­ti­sis­sa oikein tehdyis­sä tutkimuk­sis­sa miesten ja nais­ten sukupuoles­ta johtu­viksi palkkaeroik­si on saatu noin viisi pros­ent­tia miesten hyväk­si. Tätä on tutkimus esimerkik­si Juhana Var­ti­ainen, joka var­maankin lähet­tää tänne ystäväl­lis­es­ti lähdeviitteen.

Mik­si Suma­nen saa häivyte­tyk­si myös tuon viisi pros­ent­tia? Oma arvauk­seni on – ja tämä arvaus voi olla väärin – että naisil­la on miehiä enem­män pois­saolo­ja; joko sairaus­pois­saolo­ja tai sairaan lapsen hoitamista.

Mietitään­pä, mikä osa palkkaeroista on suo­tavia ja mitkä eivät.

Nais­ten pienem­mät työ­tun­nit voivat johtua äitiy­destä. Hesarin net­tikeskustelun ensim­mäi­sis­sä viesteis­sä (pidem­mälle en ter­veyt­täni suo­jel­lak­seni kaivau­tunut) san­ot­ti­in muun muas­sa, että nämä johtu­vat siitä, että nainen hakee lapsen päivähoi­dos­ta samal­la kun mies jää töi­hin tien­aa­maan rahaa. Näin voi olla, mut­ta ihmette­len, mihin kir­joit­ta­ja täl­lä tähtää. Pitäisikö työ­nan­ta­jan mak­saa naisille tämän takia korkeam­paa palkkaa kuin miehille kom­pen­soidak­seen per­heen sisäistä eriarvoisuutta?

Tiedän, että tästä voi olla jyrkästi eri mieltä, mut­ta minus­ta per­heen sisäi­nen työn­jako kah­den huolta­jan per­heis­sä ei ole merkit­tävä palkkatasa-arvoon vaikut­ta­va asia niin kauan kujin avi­o­li­itossa joka tapauk­ses­sa eletään yhteistaloudessa. Se voi olla tasa-arvo-ongel­ma, mut­ta ei palkkatasa-arvoon liit­tyvä ongel­ma. Avio­eroista johtu­vis­sa yksin­huolta­jat­a­pauk­sis­sa asia on vähän toinen, mut­ta sekin on aika kaukana palkkatasa-arvon ongel­mas­ta. Voiko työ­nan­ta­jaa vaa­tia mak­samaan yksin­huolta­jille kovem­paa tun­tipalkkaa hänen vaikean per­heti­lanteen­sa takia?

Seu­raa­va ongel­ma liit­tyy mies-. ja nais­val­tais­ten alo­jen palkkaeroi­hin, siihen, että palkat suh­teessa koulu­tuk­seen ovat hoitoaloil­la paljon huonom­mat kuin insinööri­aloil­la. Tämä on joko syr­jin­täon­gel­ma tai sit­ten ei ole, riip­puen siitä, uskom­meko miesten ja nais­ten saman­laisi­in kyky­i­hin ja taipumuk­si­in vai emmekö usko.

Jos uskomme, että miehet ja naiset ovat saman­laisia henkisiltä omi­naisuuk­sil­taan pait­si, että miehet ovat ahneem­pia kuin naiset ja sik­si pää­tyvät insinööreik­si, eivätkä sairaan­hoita­jik­si, tämä ei ole tasa-arvokysymys lainkaan. Miehet nyt vain sat­tuvat arvosta­maan rahaa enem­män kuin naiset ja sik­si valikoitu­vat insinööreik­si. Jos taas naisil­la on sukupuoleen liit­tyvä taipumus hoi­va-alalle ja miehillä insinööreik­si, näi­den kah­den alan palkkaero on tasa-arvokysymys.

Miesten suurem­pi ahkeru­us suh­teessa naisi­in – jos kysymys ei ole lap­sista – ei ole mikään tasa-arvokysymys, vaan ker­too eri­la­sista elämä­nar­voista. Jos kysymys on lap­sista, tasa-arvon ongel­ma siir­tyy per­heen sisälle.

Miehet etenevät ural­la parem­min kuin naiset. Tämä voi johtua syr­jin­nästä tai se voi johtua kun­ni­an­hi­mon ja rahan­hi­mon jakau­tu­mis­es­ta epä­ta­sais­es­ti sukupuolen välille.

Jos palkkaeroista pois­te­taan se, että naiset hakeu­tu­vat huonopalkkaisi­in hom­mi­in ihan omas­ta tah­dostaan (-) ja hei­dän pienem­mät työn­tun­timäärän­sä (-) sekä se, että naiset ovat keskimäärin parem­min koulutet­tu­ja kuin miehet (+), nais­ten euro lie­nee noin 95 senttiä.

364 vastausta artikkeliin “Naisen euro lienee 95 senttiä”

  1. “Miesten suurem­pi ahkeru­us suh­teessa naisi­in – jos kysymys ei ole lap­sista – ei ole mikään tasa-arvokysymys, vaan ker­too eri­la­sista elämänarvoista.”

    Tähän kan­nat­taisi ottaa myös mukaan sukupuoliroolit ja pariutumismarkkinat.

    “Tutk­i­ja selvit­ti amerikkalais­tutkimus­ta, jos­sa naiset arvosta­vat par­in­muo­dos­tuk­ses­sa miesten taloudel­lis-sosi­aal­isia resursse­ja, nais­ten vas­taa­vat voimavarat eivät ole miehille yhtä tärkeitä. Suomes­sa tiede­tään, että rikkaat miehet saa­vat sek­siä enem­män. Vain kak­si pros­ent­tia ylim­män tulolu­okan miehistä on yksineläjiä, kun alim­mista miehistä sinkku­ja on 43 pros­ent­tia. Ylim­mistä miehistä vas­taavasti 91 pros­ent­tia on naimi­sis­sa, alim­mista 34 prosenttia.”

  2. Suma­nen siis lupasi 50 000 euroa sille, joka todis­taa väit­teen­sä vääräk­si. Kri­teer­it hyväksytylle kumoamiselle hän on julkaissut. Osoite löy­tyy aikaisem­mas­ta viestistäni. Oisko ollut tasa-arvo.com? Äkkiä vilkaise­mal­la Suma­nen oli ottanut mukaan vain kokoaikatyön, mikä tietysti vääristää. 

    Naisen euro on ihan oikeasti 80 sent­tiä, kun ker­ran esimerkik­si koti­hom­mista ei mak­se­ta täyt­tä palkkaa. No, mitään objek­ti­ivista “naisen euroa” ei tietenkään ole olemassa. 

    Joka tapauk­ses­sa naiset kulut­ta­vat usei­den tutkimusten mukaan noin 80% kaikesta yksi­tyis­es­tä kulu­tuk­ses­ta ja ovat siitä huoli­ma­ta koh­ta miehiä vau­raampia. Tämä tietysti tarkoit­taa, että jos elin­ta­soa mit­taa rahal­la, kan­nat­taa yrit­tää syn­tyä naisek­si. Rahaa on kuin roskaa eikä tarvi paljon työtäkään tehdä. Ja elää vielä seit­semän vuot­ta pidempään. 

    Vain masok­istimies kan­nat­taa feminismiä.

  3. Tästä keskutel­laan taa­tusti, mut­ta yleisel­lä tasol­la voinee tode­ta, että ansiosi­don­naiset tulon­si­ir­rot uus­in­ta­vat palkkaero­ja kun taas perus­tu­lo­to­teu­ma supis­taa niitä?

  4. Menikö min­ul­ta jotain ohi, kun näyt­täisi siltä, että Soin­in­vaaran kir­joituk­sen viimeisen kap­paleen jäl­keen pitäisi vas­ta alkaa arvoimaan vero­tuk­sen vaiku­tus­ta (yhdis­tet­tynä tun­timäärään) ja sit­ten eläkkeitä?

    1. Ris­to on taval­laan oike­as­sa. Se viimeinen kap­pale ker­toi suun­nilleen sen, mitä tiede­tään (muu­ta­ma vuosi sit­ten) brut­topalkko­jen eroista. Tämän jäl­keen mukaan tule­vat vero­tus, joka kään­tänee net­topalkan nais­ten eduk­si. Se on kuitenkin arvos­tuk­sen­varainen asia ja riip­puu siitä, miten suh­taudumme siihen, että prop­gres­si­ivi­nen vero­tus rankaisee pait­si hyväo­saisu­ud­es­ta (korkea tun­tipalk­ka) että ahkeruudesta.
      Eläke on arvos­tuk­sen­varainen asia toisel­la tavoin. Miehet voivi­at vaa­tia alem­pia eläke­mak­su­ja suh­teessa naisi­in läh­es yhtä oikeutetusti kuin tupakoijat.

  5. Osmo kir­joit­ti avauksessaan: 

    Jos uskomme, että miehet ja naiset ovat saman­laisia henkisiltä omi­naisuuk­sil­taan pait­si, että miehet ovat ahneem­pia kuin naiset ja sik­si pää­tyvät insinööreik­si, eivätkä sairaan­hoita­jik­si, tämä ei ole tasa-arvokysymys lainkaan. Miehet nyt vain sat­tuvat arvosta­maan rahaa enem­män kuin naiset ja sik­si valikoitu­vat insinööreik­si. Jos taas naisil­la on sukupuoleen liit­tyvä taipumus hoi­va-alalle ja miehillä insinööreik­si, näi­den kah­den alan palkkaero on tasa-arvokysymys.

    Miehet halu­a­vat rahaa ja saa­vat sitä — ei tasa-arvokysymys
    Naiset eivät väl­itä rahas­ta eivätkä saa sitä — on tasa-arvokysymys

    Vähän niin kuin “jos tulee klaa­va, minä voitan, jos tulee kru­u­na, sinä häviät”.

    Tarkoit­taako tämä, että jos tasa-arvo on tavoite, naisille on annet­ta­va rahaa vaikkeivät he siitä väl­itä, ja miehille samoin on annet­ta­va rahaa kos­ka he halu­a­vat sitä? 

    Jokin tässä häir­it­see min­ua, täy­tyy pohtia.

    1. Miehet halu­a­vat rahaa ja saa­vat sitä – ei tasa-arvokysymys
      Naiset eivät väl­itä rahas­ta eivätkä saa sitä – on tasa-arvokysymys

      Vähän niin kuin “jos tulee klaa­va, minä voitan, jos tulee kru­u­na, sinä häviät”.
      Ollaan täsmällisempiä.
      Hypo­teesi A: val­in­ta hoi­va-alan (huono palk­ka) ja insinööri­alo­jen (hyvä palk­ka) ei ole sukupuolit­tunut, vaan sekä miehet, että naiset halu­a­vat enem­män hoi­va-alalle kuin insinööreik­si. Miehet ovat kuitenkin valmi­impia tin­kimään elämän mukavu­ud­es­ta kuin naiset ja sik­si pää­tyvät ikävem­mille mut­ta rahakkaam­mille insinööri­aloille. Tämä ei ole sukupuo­likysymys vaan val­in­takysymys eikä siis tasa-arvo-ongel­ma. Jos hoi­va- ja insinööri­alo­jen palkat oli­si­vat samat, miesten ja nais­ten hakeu­tu­mises­sa hoi­va-alalle ei olisi eroa.
      Hypo­teesi B: Naiset tun­te­vat enem­män vetoa hoi­va-alalle kuin miehet tai heil­lä on siihen suh­teelli­nen etu, miten asian vain halu­aakin sanoa. Vaik­ka alo­jen palkat oli­si­vat samat naiset hakeu­tu­isi­vat hoi­va-aloille ja miehet insinööreik­si. Tämän hypo­teesin mukaan hoi­va-alan huonom­mat palkat syr­jivät naisia, kos­ka hoi­va-ala sovel­tuu naisille biologisesti. 

      Van­hakan­tainen fem­i­nis­mi jostain syys­tä lin­noit­tau­tuu hypo­teesin A taakse maalat­en mielestäni itsen­sä nurkkaan. Sil­loin­han hoi­va-alalle hakeu­tu­mi­nen on nais­ten oma vika.

  6. HS:n verkkokeskustelun mod­er­aat­tori on näköjään antanut ensim­mäisen puheen­vuoron Sumaselle itselleen taustafak­to­ja varten. Siinä on myös mik-:n anta­mat lähdelinkit.

    1. Minus­ta tuo Anna-Liisan linkkaa­ma tek­sti on sama kuin Hesarin paperiver­sios­sa. Ei tuos­sa ker­ro­ta lasken­tatavoista oikein mitään. Sik­si joudun arvaile­maan seli­tyk­siä. Ovatko esimerkik­si omas­ta tai lapsen sairaud­es­ta johtu­vat pois­saolot mukana työajassa?

  7. Mitä tarkoi­tat sil­lä, että naiset ovat parem­min koulutet­tu­ja kuin miehet? Siis pitem­pään koulutet­tu­ja, kos­ka human­isti notkuu yliopis­tol­la kauem­min kuin kaup­pati­eteil­i­jä kaup­pako­rke­as­sa? Vai parem­min koulutet­tu­ja samal­la alalla?

    Olin muuten elänyt siinä käsi­tyk­sessä että 95–96 sent­tiä olisi nais­ten _kuukausipalkka_ samoissa töis­sä, 80 sent­tiä kun ei ote­ta huomioon työn sukupuolit­tuneisu­ut­ta. Mitenkäs se nyt sit­ten on?

  8. “Joka tapauk­ses­sa naiset kulut­ta­vat usei­den tutkimusten mukaan noin 80% kaikesta yksi­tyis­es­tä kulutuksesta ”

    Lie­nee tot­ta, näen­näis­es­ti. Ehkä oikeampi tek­sti olisi “nainen päät­tää 80% kaikesta ykstyis­es­tä kulutuksesta”. 

    Useis­sa ns. nor­maaleis­sa per­heis­sä tulot menevät yhteiselle tilille ja nainen vas­taa kod­in­hoi­dos­ta. Eli ostaa ruoan, las­ten vaat­teet ja miehen kalsar­it, vas­taa kodin sis­us­tamis­es­ta ja muus­ta shown pyörit­tämis­es­tä. Eli kan­taa vas­tu­un per­heen talouden hoi­dos­ta pitkälti täysin riip­pumat­ta siitä käykö hän töis­sä vai ei. Pank­ki vie velan­hoitoku­lut ja yhtiö­vastik­keen suo­raan päältä ja kuun lop­ul­la kat­tel­laan olisko kaapeis­sä jotain ennen uuden tilin tuloa. Miehen osak­si jää unek­sia mil­laisen auton tai veneen hän ostaa sit­ten kun on varaa ja viedä roskapussi.

    mielestäni koko keskustelu on vääristynyt­tä sil­loin kun puhutaan vain sukupuoli­jaoista tehtävien suorit­ta­jana ja mit­ta­ri­na raha. 

    Mielestäni pitäisi nos­taa esi­in nais­ten kan­ta­ma vas­tuu per­heen pyörit­tämis­es­tä ja havai­ta, että se vas­tuu edel­lytää esim. las­ten viemistä lääkäri­in kor­vat­ule­hduk­sia hoita­maan. Nainen hoitaa asian riip­pumat­taa siitä tien­aako hän parem­min kuin mies — kos­ka hän on äiti.

    tutkimuk­set ovat aina vääristyneitä kos­ka niiden lähtökohta,tutkimushypoteesi joka halu­taan ooit­taa oikeak­si, kuvaa tutk­i­jan omaa arvomaailmaa.Täten niiden ver­tailu on turhaa.

    Palkkaerot taita­vat parhait­en selit­tyä juuri työa­jal­la ja kod­in­hoito­vas­tu­ul­la sekä työte­htävien eroil­la. ( kirvesmies, levy­sep­pä, autonkul­jet­ta­ja — perushoita­ja, las­ten­hoita­ja, siivooja)

  9. Miehet etenevät ural­la parem­min kuin naiset. Tämä voi johtua syr­jin­nästä tai se voi johtua kun­ni­an­hi­mon ja rahan­hi­mon jakau­tu­mis­es­ta epä­ta­sais­es­ti sukupuolen välille.

    En enää löytänyt linkkiä, mut­ta muis­taak­seni Talouselämässä viitat­ti­in jokin aika sit­ten selvi­tyk­seen, jon­ka mukaan tämä ei ole tot­ta. Johta­jan paikkaa hake­val­la naisel­la on moninker­tainen toden­näköisyys saa­da paik­ka vas­taa­van pätevyy­den omaavaan mieheen verrattuna.

  10. Mielestäni pitäisi nos­taa esi­in nais­ten kan­ta­ma vas­tuu per­heen pyörit­tämis­es­tä ja havai­ta, että se vas­tuu edel­lytää esim. las­ten viemistä lääkäri­in kor­vat­ule­hduk­sia hoita­maan.

    Jaa­ha. Kun olen las­ten­lääkäri­in tai ter­veyskeskuk­seen jonotel­lut las­ten kanssa, niin kyl­lä se sukupuoli­jakau­ma van­hempi­en osalta on aika lail­la tasainen. 

    Tun­tuu, ettei mikään vale ole riit­tävän suuri fem­i­nistien suuhun. Jokainen tutkimus, joka vähän viit­taa poli­it­tis­es­ti tarkoituk­sen­mukaiseen tulok­seen, tulk­i­taan aivan yliampu­vasti. Vas­taavasti jokainen tilas­tolli­nen fak­ta, joka ei siihen sovi joko sivu­ute­taan tai mitätöidään väit­tämäl­lä sitä “vääristyneek­si”.

  11. Ymmär­rän hyvin ettei Osmo ter­veyssy­istä kat­so hyväk­si pakot­taa itseään luke­maan Hesarin verkkokeskustelua. 😀 

    Nim­im. “Pikku vaimo” kir­joit­ti HS:n verkkokeskustelus­sa 3.4. klo 17:45, sivun 3 viimeinen postaus:

    Siis niin hirveää tek­stiä, että kauhis­tut­taa koko miesten mielipuo­li­nen val­lan­hi­mo, kun täl­laisia lukee!
    Tässä on otet­tu miesten ansioik­si kaik­ki mah­dolli­nen, mut­ta uno­hdet­tu se, että naiset joutu­vat kan­ta­maan vas­tu­un las­ten syn­nyt­tämis­es­tä ja hoita­mis­es­ta ja kodista mon­esti TÄYSIN ILMAN PALKKAA 24/7!

    Onko­han kyvyt­tömyys tarkastel­la ilmiöitä eril­lis­inä naiselli­nen ominaisuus?

    Se, mitä tulon­si­ir­to­ja pitäisi tehdä, on tietenkin toinen tari­na kuin työ­nan­ta­jan ansio­työstä mak­sama palk­ka, kuten Osmokin muis­tut­taa. Halu­ais­in­pa tietää, ovatko HS-foo­ru­min vim­mas­tuneet naiset otta­neet äitiyspäivära­hat ja pal­ka­lliset äitiys­lo­mat ja hoito­va­paat huomioon? Eivät he ainakaan tuo esi­in sitä, jos ovatkin.

  12. Onko­han se niin, että naiset hoita­vat enem­män kaksin­huolta­japer­heis­sä las­ten päiväkoti- ja koulumatko­ja ja lääkärissäkäyntejä?

    Omas­sa tut­tava­pi­iris­säni näin ei ole, mut­ta nämä “min­un lähipi­iris­säni” ‑päätelmät nyt eivät ole kovin hyviä argu­ment­te­ja täl­laiseen keskustelu­un — tai eivät oikeas­t­aan argu­ment­te­ja ollenkaan. 

    Mut­ta siinähän Osmo on aivan oike­as­sa, että per­heen sisäi­nen työn­jako ei liity palkkatasa-arvoon lain.

  13. Täältä siis kan­nat­taa kat­soa, jos kiin­nos­taa mil­lä kri­teere­in Suma­nen on laskenut, jos on johdonmukainen:
    http://www.tasa-arvo.com/U0palkkatasa-arvotutkimuskilpailu.html

    Se, että naiset kulut­taa 80 prossaa tarkoit­taa per­heen vält­tämät­tömien meno­jen lisäk­si muuta: 

    -Kaupungilla voi päätel­lä kaup­po­jen tar­jon­nas­ta, kumpi sukupuoli shop­paa huvikseen ja mitä. 

    -Tutkimusten mukaan naiset myös päät­tävät esimerkik­si yhteis­es­tä vapaa-ajan vietos­ta (esimerkik­si matkoista) selvästi miehiä useammin. 

    -Lisäk­si jotkut naiset har­ras­ta­vat jopa into­hi­moi­ses­ti asioi­ta, jot­ka saat­ta­vat näky tilas­tois­sa per­heen yhteisenä kulu­tuk­se­na, kuten sis­us­tus­ta, tai koti­työnä, kuten käsitöitä.

    En ole mis­sään näh­nyt yri­tys­täkään tilas­toi­da kulu­tus­ta omaan/yhteiseen kulu­tuk­seen. Var­maa kai kuitenkin on, että nais­ten oma kulu­tus on selvästi suurem­paa kuin miesten. Nais­ten seit­semän vuot­ta pidem­pi elinikä myös vaikut­taa asiaan.

    Erikoinen yhteen­sat­tuma on, että nais­ten suosi­maa kulu­tus­ta vero­tus kohtelee neu­traal­isti, kun taas miesten suosi­maa usein ran­gais­tusverote­taan (viina, tupak­ka, moottori).

  14. “Eläke on arvos­tuk­sen­varainen asia toisel­la tavoin. Miehet voivi­at vaa­tia alem­pia eläke­mak­su­ja suh­teessa naisi­in läh­es yhtä oikeutetusti kuin tupakoijat.”

    Ja naiset voivat vaa­tia samaa palkkaa yhtä oikeutetusti kuin laisku­rit. Eli usein tarkoi­tus on, että lop­putu­los olisi yhteiskun­nas­sa tasa-arvoinen varsinkin sil­loin, kun lähtöko­h­tien luon­teesta val­lit­see epä­var­muus: onko esimerkik­si nais­ten oma syy, kun eivät opiskele insinööreik­si vai johtuuko jostain muusta. 

    Miesten lyhyem­män kes­ki-iän syys­tä ei ole var­muut­ta. Joku osu­us näyt­täisi olla puh­taasti evoluu­tion tuot­ta­mal­la biolo­gial­la, jolle mies ei voi siis mitään. Entä itse­murhat tai vaar­al­liset työt? Onko palomies syylli­nen siihen, että kuolee nuore­na? Ovatko miehet syyl­lisiä siihen, että tap­pa­vat itsen­sä viisi ker­taa use­am­min kuin naiset? Tai siihen, että nuo­ri­na har­ras­ta­vat vaar­al­lis­es­ti tai siihen, että joutu­vat use­am­min väki­val­lan kohteik­si? Ovatko miehet syyl­lisiä siihen, että syr­jäy­tyvät, koke­va itsen­sä onnet­tomam­mik­si, eivät koe hal­lit­se­vansa elämään­sä yhtä hyvin kuin naiset?

  15. Mitään linkkiä tai muu­ta fak­taa ei ole, mut­ta sanom­pa­han vaan, että nais­ten hoivaamisvi­et­ti on miehiä suurem­pi. Jos pihal­la on pehmon­alle, tytöt sanovat, aiko se on ihana. Pihan pojat pelaa­vat sil­lä nal­lel­la myöhem­min jalkapalloa.

    Tämä selit­tää siis osit­tain nais­ten hakeu­tu­misen hoiva‑, sosi­aali ja ope­tusalalle. Miesten hakeu­tu­mista insinööreik­si ja teknikoik­si johtuu osit­tain siitä, että miehet vaan ovat ker­takaikki­aan rakas­tuneet kaiken maail­man härvelei­hin. Kun­non mies ostaa vähin­tään ker­ran vuodessa koti­in jonkin vem­paimen, jol­la ei ker­ta kaikki­aan tee yhtään mitään.

    Ei kai nais­ten pienem­mässä eurossa tarvi­ta mitään kovaa tilas­to­ana­lyysia. Riit­tää kun kat­soo, mitä palkkaa mak­se­taan nais- ja miesa­loil­la. Mik­si mak­se­taan vähem­män tai enem­män, menee jo psykolo­gian puolelle.

  16. Yhteistalous ei muuten ole Suomes­sa mikään läpi­hu­u­to­jut­tu. En nyt pysty ulko­muis­tista ryp­istämään lähde­vi­itet­tä, mut­ta siitä on tehty tutkimus, jon­ka mukaan tyyp­il­lis­es­ti se joka rahan ansait­see, saa ensisi­jais­es­ti päät­tää, mihin raha käytetään. Tästä syys­tä per­heis­sä usein aikuisil­la on de fac­to eri elintasot. 

    Tasa-arvoiseen rahan­jakoon voi päästä vain sil­lä, että rahan­jaos­ta ääneen sovi­taan viimeistään lap­sia tehdessä. Jostain syys­tä pariskun­nat eivät toi­mi niin. 

    Mut­ta toki tämä on asia, jolle työ­nan­ta­jat palkko­ja räknätessään aika vähän voivat 😉

  17. Hil­jat­tain Hesari uuti­soi, että miehillä on neljä tun­tia enem­män vapaa-aikaa viikos­sa naisi­in ver­rat­tuna, kun kat­so­taan muitakin kuin palkkatyötunteja.

    Tämä ei liity palkkatasa-arvoon, mut­ta tuo “miesten suurem­pi ahkeru­us suh­teessa naisi­in” pisti kuitenkin tästä syys­tä hie­man silmään Osmon tek­stistä. Naiset tekevät palkat­to­mia töitä miehiä enem­män; eivätkö nimeno­maan he sil­loin ole ahk­er­ampia? Miehet (ja minä!) tekevät sil­loin, kun työstä on mah­dol­lista saa­da rahaa ja lep­äävät muun ajan. Näin kärjistäen.

    Enkidulle huomiona, että ainakin min­un fem­i­nis­mi­ni kan­nat­taa nimeno­maan sukupuolien välistä tasaver­taisu­ut­ta, ei nais­ten yliar­vos­tus­ta. Sukupuolisidon­naiseen ter­mi­nolo­giaan ei kan­na­ta tak­er­tua; voihan mm. maa­her­rakin olla nainen ter­mistä riippumatta.

  18. Täy­tyy vielä sanoa, että aika nop­sasti meikäläi­nenkin rep­sahti puhu­maan miesten parem­mista palkoista vaik­ka Pauli Suma­nen juuri on todis­tanut, että naisil­la­han ne parem­mat palkat on.

    Pait­si jos tuo kokoaik­työjut­ska sot­kee asian. 

    Ehkä olisikin järkeväm­pää puhua kulu­tuk­ses­ta ja ehkä myös säätämis­es­tä kuten jo ehdotin. Kansalaisille tulee nimit­täin rahaa muual­takin kuin palka­s­ta ja sitä rahaa on ihan yhtä muka­va käyt­tää kun itse tienattua.

    Eläkesäästämi­nen esimerkik­si tarkoit­taa suur­ta tulon­si­ir­toa miehiltä naisille. Kum­malli­nen yhteen­sat­tuma: vaku­u­tusy­htiöt saa­vat huomioi­da sukupuoli­in liit­tyvät riskit vaku­u­tus­mak­su­is­sa muuten, mut­ta ei sil­loin kun vaku­u­tus­mak­su ker­rankin olisi naisille suurem­pi eli eläke­vaku­u­tuk­sen kohdalla.

  19. Pari seikkaa:

    Selviö, joka ptiää sanoa, kos­ka kaikki­ki eivät tun­nu sitä ymmärtävän. Puhumme keskimääräi­sistä suureista. Eero ryh­mien sisäl­lä ovat suurem­mat kuin ryh­mien väliilä

    1) Miehillä on keskimäärin pidem­pi (ja han­kalampi) työ­mat­ka. Työ­mat­ka-aika on myös yksilön työäaikakustrannuksia

    2) Sähkömiehen koulu­tus on läh­es yhtä pitkä (2½ vai 3½ vuot­ta) kuin sairaan­hoita­jal­la. Vas­tuu on yhtä suuri; seik­ka jota ajat­telee vain sil­loin, aen­nus on väärin tehty. — Ja taulukkopalk­ka likimäärin sama.

    Sähköasen­ta­jan tutk­in­to on perusk­oulupo­h­jainen, sh.n yo-poh­jainen, mut­ta täl­lä ei minus­ta ole merk­i­tys­tä. Voin perustella.

    3) Ns.miesten töis­sä, esim. kaivuukoneen kul­jet­ta­jal­ta ei vaa­di­ta k o u l u t u s ta , mut­ta vaa­di­taan a m m a t t i t a i t o a , joka han­ki­taan työn kautta.

    4) Tästä taas huo­maamme, etät koulute­tut, yleen­sä vielä korak­oulute­tut keskustel­e­vat pal­stoill näistä asioista, ja yleeb­n­sä vain hyvin kapeasti oma­l­ta kannal­taan. — Luokkan­in­tres­si­it ovat objek­ti­iviset eivätkä subjektiiviset.

    5) Hyvin monis­sa per­heis­sä, ja toimivisa per­heis­sä, naisen tehtävä on per­heen sosi­aali- ja tunent­lao­duen ylläpitöän­mi­nen. Tämä on yllättä´vän aikavaa puuhaa. Ja per­heen., kuten jokaisen talousyk­sikön toimivu­us, perus­tuu toimi­vaan työn­jakoon. Miedän on osat­ta­va arvostaa myös per­heessä tehtyä “palkaton­ta” työtä. Palkaton­ta sie ei ole, vaik­ka rahaa ei liikutettakaan.

  20. muis­tan luke­neeni että pien­ten las­ten isät tekevät eri­tyisen paljon ylitöitä. Olen poht­in­ut johtuuko tämä pakos­ta vai siitä että töis­sä on helpom­paa kuin kotona. Havain­to­jeni mukaan osa miesten pidem­mästä työa­jas­ta on erään­laista töis­sä lorvimista. Ts venytetään työpäivää sen sijaan että tehtäisi­in hom­mat tehokkaasti työa­jal­la. Toki nyky­isin on paljon sekä mies- että naisa­lo­ja, jois­sa jatku­vasti ker­tyy ylitöitä.

    Ihmette­len Oden avio­ta että insinööirhom­ma on pait­si rahakkaam­paa myös ikäväm­pää kuin hoi­va-ala. Hoi­va-alan todel­lisu­us ihmis­ten erit­tei­den keskel­lä on kyl­lä usein aika ikävää.

    Las­ten lääkärikäyn­neistä koke­muk­seni ter­veyskeskuk­ses­ta (n 12v) on että val­taosin lap­sia tuo­vat vas­taan­otolle naiset, mut­ta eivät yksinomaan.

    1. Ihmette­len Oden avio­ta että insinööirhom­ma on pait­si rahakkaam­paa myös ikäväm­pää kuin hoi­va-ala. Hoi­va-alan todel­lisu­us ihmis­ten erit­tei­den keskel­lä on kyl­lä usein aika ikävää.

      Ei se ollut min­un arvioni vaan osa hypo­teesia A, jon­ka mukaan naisil­la ei ole miehi­in ver­rat­tuna mitään biol­o­gista taipumus­ta naisil­la hoi­va-alalle. Jos taipumus­ta ei ole, työt ovat ikävämpiä ja palk­ka huonom­pi ja silti naiset tunke­vat alalle, joudumme ris­tiri­itaan koko hypo­teesin sisäisen logi­ikan kanssa. Luulin asian tulleen selväk­si: minus­ta koko hypo­teesis­sa ei ole mitään järkeä.

  21. Olen kuul­lut sel­l­aisen arvion ja se näyt­tää myös omien havain­to­jeni poh­jal­ta pitävän paikkansa, että nais­ten omi­naisu­udet gaussin käyrälle laitet­tuna jakau­tu­vat paljon tasaisem­min kuin miesten omi­naisu­udet. Ts. asi­as­sa kuin asi­as­sa miehissä olisi sekä huip­pu­ja että huonoiten men­estyviä enemmän. 

    Kun kaik­ki pyritään mitoit­ta­maan keskiver­to­suo­ri­u­tu­jan mukaises­ti, tämä on välil­lis­es­ti hie­man naisia suo­si­va mekanis­mi, sekä huonoiten, että parhait­en suo­ri­u­tu­vien miesten (ja nais­ten) ja kokon­aisu­u­den kustannuksella. 

    Kasvuyri­tyk­siä syn­ty­isi sil­lä­taval­la, että kasvuyri­tys­tä rak­en­tavien puolisot (naiset ja miehet) hyväksy­i­sivät sen, että pitkän aikaa voi men­nä, ostovoimal­la mitat­tuna, huonom­min kuin muil­la. Kasvuyrit­täjil­lä olisi peli­v­araa toteut­taa omat vision­sa ja myöhem­min heil­lä menisikin, myös ostovoimal­la mitat­tuna, parem­min kuin muilla. 

    Tietenkään kaik­ki kasvuyri­tyk­set eivät onnis­tu lois­tavasti, ja sik­si rakkaus on tässä se tärkein asia. Ts. että kasvuyrit­täjien puolisot aidosti hyväksy­i­sivät sen, että on ok, hyväksyt­tävää ja jopa toiv­ot­tavaa olla jopa paljonkin eri­lainen kuin muut.

  22. Osmo Soin­in­vaara:

    Se on kuitenkin arvos­tuk­sen­varainen asia ja riip­puu siitä, miten suh­taudumme siihen, että prop­gres­si­ivi­nen vero­tus rankaisee pait­si hyväo­saisu­ud­es­ta (korkea tun­tipalk­ka) että ahkeruudesta. 

    On tässä pro­gres­si­ivises­sa vero­tuk­ses­sa sel­l­ainenkin puoli, että se suosii sel­l­aista tulon­muo­dos­tus­ta, jos­sa tulot tule­vat mah­dol­lisim­man tasais­es­ti. Jos tien­aa yht­enä vuon­na 500 000 euroa, ja seu­raav­ina kymmne­nenä ei mitään, mak­saa paljon enem­män vero­ja kuin siinä tapauk­ses­sa, että tien­aa tasais­es­ti 50 000 euroa vuodessa.

    Tietenkin tämä suosii myös pitkä-ikäisem­piä, joiden tulot jakau­tu­vat pidem­mälle ajalle. Samal­la se syrjii:
    — korkeam­min koulutet­tu­ja, jot­ka han­kki­vat tulon­sa lyhyem­mältä ajalta,
    — optiomiljonäärejä,
    — pariskun­tia, joiden tulon­jako on epä­ta­sainen (toinen osa­puoli tien­aa merkit­tävästi enem­män kuin toinen),
    — ammat­te­ja jois­sa alku­palkat ovat pienet, mut­ta urake­hi­tys nos­taa merkit­tävästi ansiotasoa.

    Vero­tus oikeas­t­aan ohjaisi siihen, että menee heti perusk­oulus­ta johonkin hyvin palkat­tuun tehdastyöhön, johon ei tarvitse kum­moista koulu­tus­ta, ja jos­sa lik­sa ei kum­mem­min nouse urake­hi­tyk­sen myötä. Sit­ten kan­nat­taa han­kkia puoliso, joka toimii samoin ja elää mah­dol­lisim­man pitkään.

    Arvos­tuskysymyk­siä toki, mut­ta harvem­min olen näh­nyt vero­pro­gres­sion pohd­in­taa tältä kantilta.

    Kari

  23. Osmo: “Miesten suurem­pi ahkeru­us suh­teessa naisi­in – jos kysymys ei ole lap­sista – ei ole mikään tasa-arvokysymys, vaan ker­too eri­la­sista elämänarvoista.”

    Oman vaa­ti­mat­toman työelämäkoke­muk­seni (~40 v.) mukaan naiset ovat ahk­er­ampia kuin miehet, huomattavasti.
    Miehet oppi­vat luumuilun armei­jas­sa, jos eivät jo aikaisemmin.
    Ja koti­työt tai lapsen­hoito ym. eivät kuu­lu palkkatasaar­voon lainkaan.
    Kysymys hoi­va-alo­jen ja insinööri­alo­jen palkko­jen suh­teesta kyl­lä kuu­luu, mut­ta vas­taus ei liene yksinker­tainen — esim. kysyn­tä ja tarjonta?

  24. Eikö hoi­va-alalle tai insinöörik­si hakeu­tu­miselle pitäisi myös esit­tää hypo­teesi C, jon­ka mukaan naiset sovel­tu­vat hoi­va-alalle parem­min kult­tuuri­sista syistä? Täl­löin kult­tuuri on seik­ka jota Osmon mainit­se­ma “van­hakan­tainen fem­i­nis­mi” pyrkii muuttamaan.

  25. Jos nainen pas­saa miestään kotona tai jää miehen sijas­ta koti­in las­ten sairastues­sa, se on naisen ja miehen väli­nen asia eikä kuu­lu työnantajalle. 

    Ei kukaan rah­taa seteleitä miehen työ­nan­ta­jal­ta naisen työ­nan­ta­jalle, joten ei voi vaa­tia naisen työ­nan­ta­jaa mak­samaan yhtä korkeaa nimel­lispalkkaa eli korkeam­paa tun­tipalkkaa kuin miehen työ­nan­ta­ja maksaa.

    Naisen euro on siis 100 sent­tiä käytet­tävis­sä ole­vien tieto­jen perus­teel­la, jos ker­ran saa­vat saman palkan todel­li­sista työtunneista.

    Mik­si sinkku­jen, homoparien ym. tulisi kulut­ta­ji­na ja yrit­täjinä kus­tan­taa se, että joku het­eron­ainen tekee miehelleen kuu­lu­via kotitöitä?

    Jos per­heessä ei halu­ta jakaa töitä tasan, per­heen on sovit­ta­va tulo­jen jakamis­es­ta oikeu­den­mukaises­ti. Tähän voi kuu­lua lisäeläke­vaku­u­tus naiselle miehen palkasta.

    Val­tio voi helpot­taa oikeu­den­mukaisen jaon byrokra­ti­aa anta­mal­la jakaa tasan eläke­vaku­u­tus­mak­sut ruk­sil­la veroil­moituk­ses­sa ym. Paljon muu­ta val­tio ei voi tehdä, ellei lähde­tä pakottamislinjalle.

    Jos las­ten han­kkimista halu­taan tukea, se tulee tehdä korot­ta­mal­la lap­sil­isiä ym., ei tuke­mal­la joidenkin (lapset­tomienkin?) het­eroparien epä­ta­saista työnjakoa.

    Perus­tee­ton­ta eroa työn kysyn­nässä ja palkois­sa syn­tyy siitä, että elinkeinotuet annetaan mies­val­taisille teol­lisu­usa­loille ja työtä verot­ta­mal­la hai­tataan eniten nais­val­taisia palvelualoja.

    Miehillä lie­nee luon­tainen taipumus pom­min­purka­jik­si ja mui­hin riski­ammat­tei­hin, mut­ta se ei tee niiden korkeam­mas­ta palka­s­ta epä­tasa-arvoisia: jos halvem­mal­la ei löy­dy riit­tävän hyvää työvoimaa hom­maan tarpeek­si, palk­ka ei ole liian korkea. 

    Asi­akkaat mak­sa­vat nais­mall­ien kuvista enem­män kuin mies­mall­ien, joten mallien palkkaero on hyväksyt­tävää — mik­si yrit­täjien pitäisi omas­taan mak­saa mies­mall­eille lisää? Vas­taavasti hov­imestareil­la voi olla tois­in­päin. Yri­tysjo­hta­jan rääkki­hom­mi­in on paljon enem­män halukkai­ta päte­viä miehiä kuin naisia. Minä en sel­l­aiseen hom­maan suos­tu­isi — tai edes tekemään sitä uraa, jol­la siihen pätevöityisin. 

    Koulu­tus ei ole palkkape­ruste, ellei sit­ten tietyn koulu­tuk­sen omaav­ista ole pula johonkin hom­maan, jos­sa koulutet­tu tuot­taa paljon enem­män (nim­im. dosentti).

  26. Tämä on ehkä turhaa nil­li­tys­tä, mut­ta keskustelu nais­ten palkoista ja samas­sa yhtey­dessä mutupo­h­jainen hoita­ja-insinööri palkkaver­tailu saa aina veren­paineen kohoamaan.

    Insinööri­aloista puhut­taes­sa olisi hyvä erotel­la julki­nen ja yksi­tyi­nen sek­tori, sekä koulu­tuk­ses­ta amk-insinööri ja diplo­mi insinööri. Samoin kuin “hoita­jista” voisi tarken­taa onko kyseessä lähi­hoita­ja, sairaan­hoita­ja, lääkäri vai yksi­tyis­sairaalan johta­va kirurgi. 

    Esim. matka­puhe­linyri­tyk­sessä pro­jek­tipää­likkönä tai senior-tason asiantun­ti­jana työsken­televää diplo­mi insinööriä kan­nat­taa ennem­min ver­ra­ta ter­veyskeskus­lääkäri­in kuin “hoita­jaan”.

    Jokin kun­nan palotarkas­ta­ja (insinööri amk) ei vält­tämät­tä tien­aa enem­pää kuin saman kun­nan opet­ta­ja tai sairaanhoitaja.

  27. Osmo
    ” Tämän hypo­teesin mukaan hoi­va-alan huonom­mat palkat syr­jivät naisia, kos­ka hoi­va-ala sovel­tuu naisille biologisesti.”

    Samaan aikaan insinööri­alo­jen kur­jat työolot ja epä­var­man työ­suh­teet syr­jivät miehiä, kos­ka insinööri­alat sovel­tu­vat parem­min miehille biologisesti.

  28. Osmo:

    Jos taas naisil­la on sukupuoleen liit­tyvä taipumus hoi­va-alalle ja miehillä insinööreik­si, näi­den kah­den alan palkkaero on tasa-arvokysymys

    Sitä voi kyl­lä tarkastel­la tasa-arvokysymyk­senä, mut­ta sil­lä ei vält­tämät­tä tarvitse olla mitään tekemistä tasa-arvon saati syr­jin­nän kanssa. Jos olete­taan, että yksilö A kyke­nee sekä hoit­sun hom­mi­in että insinöörin hom­mi­in ja yksilö B kyke­nee ain­oas­taan hoit­sun hom­mi­in, on tietysti järkevää, että A ryhtyy insinöörik­si ja B hoit­suk­si. Alo­jen välille voi kuitenkin muo­dos­tua täysin perustel­tu palk­ka-ero, jol­la ei ole mitään tekemistä syr­jin­nän kanssa. Ero voi johtua esim. siitä, että niukem­malle omi­naisu­udelle muo­dos­tuu korkeampi hin­ta markkinoilla. 

    Tasa-arvo-ongel­ma tuo asia on ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että naiset tode­taan kokon­aisu­udessaan omi­naisuuk­sil­taan huonommiksi/tuottamattomammiksi ja koetaan, että biologi­nen ero tulee kom­pen­soi­da rahallisesti.

    Jos biologi­nen ero huonon­taa nais­ten ansain­tamah­dol­lisuuk­sia ja se halu­taan kom­pen­soi­da, luulisin kom­pen­soin­nin onnhis­tu­van järkeväm­min jol­lain muul­la taval­la kuin sotke­mal­la palkanmuodostusta.

  29. Jos tosi­aan tun­tipalkat ovat samo­ja, vaik­ka miesten työ­tun­neista use­am­mat ovat yli­työ­tun­te­ja ja miehet tekevät vaar­al­lisem­pia ja kulut­tavampia töitä sekä niitä, joi­hin houkutel­laan korkeam­mal­la pal­ka­lla, löy­dän ilmiölle vain kak­si selitystä:
    1. Naiset ovat tuot­tavampia työntekijöitä.
    2. Miehiä syrjitään.

    Veikkaan ykköstä. Vaik­ka miesten koulu­tus on ehkä yleen­sä rel­e­vantim­paa tuot­tavu­udelle, ehkä nais­ten koulu­tuk­sen määrälli­nen ylivoima ratkaisee. Tai sit­ten naiset ovat muuten parem­pia työn­tek­i­jöitä (ahk­er­ampia, tun­nol­lisem­pia, huolel­lisem­pia, lah­jakkaampia tms.).

  30. Osmo:

    Tähä­nas­ti­sis­sa oikein tehdyis­sä tutkimuk­sis­sa miesten ja nais­ten sukupuoles­ta johtu­viksi palkkaeroik­si on saatu noin viisi pros­ent­tia miesten hyväksi

    Tätä voisi tarken­taa sen ver­ran, että tuon viiden prsosentin eron ja sukupuolen välille ei ilmeis­es­ti ole osoitet­tu mitään kausaal­ista yhteyt­tä. On vain vakioitu mui­ta muut­tu­jia pois ja todet­tu selit­tämätön osa sukupuoles­ta johtuvaksi. 

    Mik­si Suma­nen saa häivyte­tyk­si myös tuon viisi pros­ent­tia? Oma arvauk­seni on – ja tämä arvaus voi olla väärin – että naisil­la on miehiä enem­män pois­saolo­ja; joko sairaus­pois­saolo­ja tai sairaan lapsen hoitamista.

    Naisil­la ihan tiede­tysti on huo­mat­tavasti enem­män pois­saolo­ja. Mut­ta lyhyet pois­saolot ovat yleen­sä pal­ka­llisia. Ne pois­saolot, jot­ka eivät ole pal­ka­llisia eivät ole myöskään miehille pal­ka­llisia. Kyseessä ei siis varsi­nais­es­ti ole tasa-arvo-ongel­ma. Pait­si jos naiset ovat miehiä sairaampia ja sairaus halu­taan kom­pen­soi­da. Tätäkään kom­pen­saa­tio­ta ei kuitenkaan pitäisi mielestäni tehdä puut­tumal­la palka­n­muo­dos­tuk­seen. Nais­ten ter­vey­den­hoitoon käytetään jo nyt huo­mat­tavasti enem­män rahaa kuin miesten ja sil­lä puolel­la kom­pen­saa­tio tulisikin suorittaa.

  31. Osmo:

    Jos palkkaeroista pois­te­taan se, että naiset hakeu­tu­vat huonopalkkaisi­in hom­mi­in ihan omas­ta tah­dostaan (-) ja hei­dän pienem­mät työn­tun­timäärän­sä (-) sekä se, että naiset ovat keskimäärin parem­min koulutet­tu­ja kuin miehet (+), nais­ten euro lie­nee noin 95 senttiä.

    Tämä arvio lie­nee ihan hatus­ta heit­et­ty? Miten poi­s­tat palkkaeros­ta sen, että naiset hakeu­tu­vat huonopalkkaisi­in hom­mi­in omas­ta tah­dostaan? Mikä on sen pain­oar­vo? Voihan olla, että alo­jen palkkaus on täysin riip­puma­ton sukupuoli­jakau­mas­ta ja tuo selit­tämätön 5% johtuu pelkästään vapaae­htoi­sista valinnoista.

    Tuo, että naiset ovat keskimäärin “parem­min” koulutet­tu­ja, on osit­tain harhaa jos tui­jot­taa vain tilas­to­ja ja niput­taa aka­teemiset yhdek­si mas­sak­si. Rahan han­kkimisen kannal­ta on oleel­lista oma­ta niitä kykyjä, joi­ta markki­nat arvosta­vat. Korkea koulu­tus voidaan lait­taa naisil­la plus-sarak­keeseen ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että naiset ovat koulut­tau­tuneet miehiä parem­min sel­l­aisille aloille, joil­la mak­se­taan hyvin. Täl­laisia alo­ja ovat esim. lääkärit ja lakimiehet, mut­ta nais­ten yliedus­tus näil­lä aloil­la ei vält­tämät­tä vielä kokopain­ol­laan näy palkkati­las­tois­sa, kos­ka kokeneim­mista lääkäreistä ja lakimiehistä lie­nee vielä täl­lä het­el­lä suurem­pi osa miehiä. Lääkärikun­nas­sa miehet tien­aa­vat keskimäärin muis­taak­seni 2–3 pros­ent­tia naisia enem­män myös johtuen siitä, että mies­lääkärit tekevät enem­män päivystyk­siä yms.

    Lisäk­si on huo­mat­ta­va määrä esim. kova­palkkaisia nört­tialo­jen ammat­ti­laisia, joista 99% on miehiä koulu­tuk­ses­ta riippumatta.

  32. Pien­i­t­u­loisen naisen euro voi hyvinkin olla 95 sent­tiä, olet­taen että hänel­lä on hyvä­tu­loinen aviomies. Eli pariskun­ta jos­sa kum­mal­lakin on yhtä suuret tulot mak­saa vähem­män vero­ja kuin pariskun­ta joka tien­aa yhteen­sä ihan yhtä paljon, mut­ta niin että toisel­la on pienet ja toisel­la suuret tulot. Tämä on mielivaltaista.

  33. “Mitään linkkiä tai muu­ta fak­taa ei ole, mut­ta sanom­pa­han vaan, että nais­ten hoivaamisvi­et­ti on miehiä suurempi.”

    Todis­tuk­sista tulee mieleen
    ‑sim­panssien ja muiden apinoiden käytös (esimerkik­si vau­va-apinat val­it­se­vat leikkikalun­sa stereo­tyyp­pis­es­ti härveli-nukke lin­jal­ta sukupuolen mukaan).
    ‑evoluu­tio olisi toimin­ut paradok­saalis­es­ti, jos olisi kehit­tänyt met­sästyk­seen ja sotimiseen sopi­van ruumi­in ja sijoit­tanut siihen voimakkaasti hoivaamisvi­et­tisen sielun.
    ‑aivoku­vauk­ses­sa on las­ten kuvia näytet­täessä huo­mat­tu ero­ja niin, että naiset keskimäärin reagoi­vat voimakkaam­min ja myön­teisem­min lapsiin
    ‑Tak­ing Sex Dif­fer­ences Seri­ous­ly ‑opuk­sen mukaan naiset saa­vat hoivaamis­es­ta saman­laisia koke­muk­sia ja hor­monien eri­tys­tä kuin miehet saa­vat voit­tamis­es­ta kilpailussa
    ‑antropol­o­gis­es­ti nais­ten ja miesten työ­jakoa voidaan pitää läh­es universaalina
    ‑naiset itse ilmoit­ta­vat kyse­lyis­sä arvosta­vansa per­het­tä ja lap­sia uraa tärkeämpinä

    Var­maan tuos­ta joku todis­tus uno­h­tui. Kan­nat­taa tietenkin aina muis­taa, että erot ovat keskimääräisiä ja vai­htelu on suur­ta sukupuolten sisäl­lä. Yksilöitä ei täl­lais­ten tutkimus­tu­losten perus­teel­la arvioida.

  34. “Enkidulle huomiona, että ainakin min­un fem­i­nis­mi­ni kan­nat­taa nimeno­maan sukupuolien välistä tasaver­taisu­ut­ta, ei nais­ten yliarvostusta.”

    Käsit­tääk­seni fem­i­nis­mi­in kuu­luu aja­tus nais­ten sor­rosta ja siitä seu­raavas­ta huonom­mas­ta ase­mas­ta. Sik­si fem­i­nisti­nen poli­ti­ikkaa pyrkii paran­ta­maan naisen ase­maa. Todel­lisu­udessa nais­ten elämän­laatu on tieteel­lis­ten hyv­in­voin­ti-indikaat­tor­ei­den mukaan keskimäärin selvästi miesten elämän­laat­ua parem­pi. On se outoa sor­toa, kun tuot­taa parem­pio­saisu­ut­ta! Jos parem­pio­sais­ten hyv­in­voin­tia pyritään kas­vat­ta­maan, kyse ei tietenkään voi olla tasa-arvoon pyrkimisestä.

    Fem­i­nis­mi­in kuu­luu myös miehisyy­den (“patri­arkaatin”) kyseenalais­t­a­mi­nen. Tämä saa sel­l­aisia muo­to­ja kuin Sofi Oksasen “tyyp­illi­nen suo­ma­lais­mies on mykkä las­ten­hakkaa­ja”. Minus­ta demon­isoin­ti on huono ja tässä kohdin eri­tyisen huono strate­gia, kos­ka nuoret miehet kaipaisi­vat myön­teisen iden­ti­teetin vahvis­tamista, ei särkemistä. Nuoret miehet kaipaisi­vat muu­takin tukea, jon­ka tiel­lä feminsi­mi ja val­tiofeminsi­mi eri­tyis­es­ti seisoo. Kyse ei ole mar­gin­aalis­es­ta ongelmasta.

  35. Enkidu
    “En ole mis­sään näh­nyt yri­tys­täkään tilas­toi­da kulu­tus­ta omaan/yhteiseen kulu­tuk­seen. Var­maa kai kuitenkin on, että nais­ten oma kulu­tus on selvästi suurem­paa kuin miesten. Nais­ten seit­semän vuot­ta pidem­pi elinikä myös vaikut­taa asiaan.

    Erikoinen yhteen­sat­tuma on, että nais­ten suosi­maa kulu­tus­ta vero­tus kohtelee neu­traal­isti, kun taas miesten suosi­maa usein ran­gais­tusverote­taan (viina, tupak­ka, moottori).”

    Jos miehet rakkaud­es­ta halu­a­vat antaa rahaa naisilleen mielum­min kuin kulut­taa itse, mitä väärää tässä on? Ongel­ma tulee siitä ver­tailus­ta naisen ja tämän ystävätärten välil­lä. Se nainen, jol­la on mui­ta köy­hempi mies joutuu han­kalaan asemaan. 

    Toisaal­ta hänen ansiostaan muut naiset voivat enem­män naut­tia rikkauk­sis­taan ja hän on siinä mielessä mui­ta ystävät­täriä kor­vaa­mat­tomampi. Tarvi­taan tietyn­laista henkistä kyp­syyt­tä ja kyp­symistä, että osa­taan toimia oikeal­la ja toinen huomioival­la taval­la sekä köy­hem­män, että rikkaam­man ystävän roolis­sa. Ts. että var­al­lisu­usasetel­ma on tois­ar­voinen ja että se ystävyys on tärkein.

    Mil­lä taval­la sit­ten saataisi­in tasa-arvoa niille köy­him­mille miehille? Van­ha tut­tu ratkaisu: Nos­te­taan verotet­ta­van tulon alara­jaa, kun­han saadaan ensin niitä kasvuyri­tyk­siä, yleistä talouskasvua ja jakovaraa.

  36. Insinööri­tyyp­pi­sis­sä hom­mis­sa (lienevät mies­val­taisia) ja human­is­tis­ten alo­jen hom­mis­sa (lienevät nais­val­taisia) on se ero, että insinööri­tyyp­piset hom­mat vaa­ti­vat enem­män alaspe­si­fisiä tieto­ja kuin human­is­tiset alat, joi­hin voi kuka tahansa täyspäi­nen opetel­la pitkän lin­jan kaut­ta, hyvä yleis­sivistys riit­tää poh­jak­si. Insinööril­lä taas ei tarvitse olla hyvää yleissivistystä. 😀

    Kum­mas­ta nyt sit­ten pitäisi mak­saa enem­män? Minus­ta insinööri­tyyp­piset hom­mat ovat huimaa­van vaikei­ta. Kyl­lä minä mak­saisin sähköasen­ta­jalle enem­män kuin lukupi­irin vetäjälle. Jos mun sähkövehkeeni asen­netaan väärin, siitä on toisen­laista hait­taa kuin jos mun aikani kuluu haaskoon.

    Kukaan ei ole näköjään ostanut pääsiäisen ratok­si Ilta-Sanomia. Siinä on iso koko aukea­man jut­tu Nainen tien­aa enem­män!. IS on tutk­in­ut Tilas­tokeskuk­sen vuo­den 2008 palkkati­eto­ja, ja 260 taval­lises­sa amma­tis­sa naisen palk­ka on miehen palkkaa korkeampi sekä yksi­tyisel­lä että julkisel­la puolel­la. Kol­ma­sosa kun­tasek­torin nai­sista saa isom­paa palkkaa kuin mies. Siis samas­ta hom­mas­ta, tietenkin. Val­ti­ol­la tilanne on eri­lainen, siel­lä nainen tien­aa enem­män kuin mies vain noin 40 amma­tis­sa tuhan­sien tehtävän­imikkei­den joukos­ta, eikä tilanne ole muut­tunut viime vuosi­na kuten kun­tasek­to­ril­la on. Yksi­tyiseltä sek­to­ril­ta maini­taan esimerkik­si seu­raavia ammat­te­ja, jois­sa naisen palk­ka on suurem­pi kuin miehen:
    kul­je­tuk­sen, varas­toin­nin ja tietoli­iken­teen johtajat,
    kuvaussihteerit,
    pakkaa­jat, lajittelijat,
    kirvesmiehet,
    taide- ja taide­te­ol­lisen alan asiantuntijat,
    kod­in­hoita­jat ja kotiavustajat,
    puusepät,
    toimistovahtimestarit,
    fysioterapeutit,
    jne.

    Sumasen HS:n jutus­sa on pöljä otsake. Liekö Sumasen omaa tuotan­toa vai toimit­ta­jan tulk­in­ta kir­joituk­sen viestistä?

  37. ” Miten poi­s­tat palkkaeros­ta sen, että naiset hakeu­tu­vat huonopalkkaisi­in hom­mi­in omas­ta tahdostaan? ”
    Kyl­lä on edelleen niin, että naisek­si ja miehek­si kasve­taan. Naiset hakeu­tu­vat oamas­ta tah­dostaan huonom­pi­palka­k­isi­in hom­mi­in, kos­ka hei­dät kas­vate­taan siihen. Se on niin kult­tuurisidon­naista ettei sitä hel­posti huo­maa, kos­ka se ei ole tietoista.
    Kun naiset ovat hakeu­tuneet run­saslukuis­es­ti lääkäreik­si, lääkärien poalkat suh­teessa mui­hin ammat­tei­hin ovat alka­neet laskea. Näin on käynyt kaikissa ammateis­sa, joi­hin naiset ovat hakeu­tuneet run­sain mitoin.
    On paljon tutkimuk­sia, jois­sa on todet­tu, ettei nainen saa samas­ta työstä samaa palkkaa tai että miesten taidot arvoste­taan korkeam­malle kuin nais­ten taidot.
    Kun miestä halu­taan pilkata, san­o­taan, että hänelle pitäisi ostaa hamekan­gas — mik­si? Sanon­ta ker­too paljon mei­dän kult­tur­i­sista arvostuksistamme.

  38. Kun naiset ovat hakeu­tuneet run­saslukuis­es­ti lääkäreik­si, lääkärien poalkat suh­teessa mui­hin ammat­tei­hin ovat alka­neet laskea. Näin on käynyt kaikissa ammateis­sa, joi­hin naiset ovat hakeu­tuneet run­sain mitoin.

    Ihmekö tuo, jos tar­jon­ta kaksinkertaistuu?

    Enkidulle huomiona, että ainakin min­un fem­i­nis­mi­ni kan­nat­taa nimeno­maan sukupuolien välistä tasaver­taisu­ut­ta, ei nais­ten yliarvostusta.

    FEM­i­nism is about gen­der equality?
    I think I’ll start a racial equal­i­ty move­ment and call it “Whitism.” When I do, I’ll cas­ti­gate blacks who don’t want to join as a bunch of racists and haters!

  39. “Kyl­lä on edelleen niin, että naisek­si ja miehek­si kasvetaan. ”

    “Kovan lain” jak­sos­sa oli poi­ka, jon­ka pip­peli oli tärvel­ty epäon­nis­tuneen ympärileikkauk­sen yhtey­dessä heti pian syn­tymän jäl­keen. Ei hätiä! Edis­tyk­sel­lisen psyki­a­trin avus­ta­mana poikaa alet­ti­in kas­vat­taa tyt­tönä. Surkeut­ta­han siitä seurasi.

    Juu, minä muo­dostan maail­manku­vain jenkkisar­jo­jen perus­teel­la. Täl­lainen tapaus on kuitenkin oikeasi ollut Kanadas­sa. Jos­sain vai­heessa “tyt­tö” vai­h­toi pojak­si ja sit­ten eli miehenä surkean elämän, kunnes tap­poi itsensä.

    Kaiken­laista transsukupuolisu­ut­ta toki on jonkin ver­ran. Päälin­ja on kuitenkin juuri se, jon­ka kaik­ki intu­iti­ivis­es­ti tietää.

  40. “Jos miehet rakkaud­es­ta halu­a­vat antaa rahaa naisilleen mielum­min kuin kulut­taa itse, mitä väärää tässä on?”

    Ei mitään. Kun kuitenkin käy­dään yhteiskun­nal­lista keskustelua miesten ja nais­ten taloudel­lis­es­ta tasa-arvos­ta, on ehkä hyvä arvioi­da asi­aa eri vinkkeleistä. 

    Väitän siis, että kulu­tuskyky on parem­pi mit­tari kuin palk­ka, jos halu­taan läh­estyä kysymys­tä sukupuolten tasa-arvon kannal­ta ja vielä rak­en­teel­lise­na kysymyk­senä (sor­toa, naisa­lo­jen aliarvioimista jne). 

    Näin ei kuitenkaan tehdä, eikä se ole sat­tumaa. Yleen­sä taloudel­lis­es­ta tasa-arvos­ta puhutan pres­i­dent­tiä myöten väit­tämäl­lä nais­ten tien­aa­van 80% siitä mitä miehet tien­aa­vat. Ja niin­hän se onkin. Tosin mit­tari on sopi­va vaan ei pätevä.

    Rak­en­teelli­nen ongel­ma saat­taa liit­tyä nais­ten saami­in tulon­si­ir­toi­hin ja ehkä myös las­ten han­kkimisen kus­tan­nusten jakamiseen.

  41. On paljon tutkimuk­sia, jois­sa on todet­tu, ettei nainen saa samas­ta työstä samaa palkkaa tai että miesten taidot arvoste­taan korkeam­malle kuin nais­ten taidot.

    Fem­i­nistien val­heet jotenkin göbbelsmäis­es­ti ovat muut­tuneet todek­si kun niitä on tois­tet­tu riit­tävästi, joten nämä myyt­tiset “use­at tutkimuk­set” riit­tävät nykyään aina todis­tu­saineis­tok­si, vaik­ka ne ovat aina peräisin jostain 50-luvul­ta tai sit­ten vain omas­ta päästä keksittyjä. 

    Koko jär­jestäy­tynyt yhteiskun­ta, julk­i­sine ter­vey­den­huoltoi­neen, tulon­si­ir­toinen jne., on raken­net­tu sotien jäl­keen (ja jo sitä ennenkin) lihamyl­lyk­si, joka jauhaa miehiä jauhe­li­hak­si jo pien­estä pojas­ta läh­tien. Itse­murhat, onnet­to­muudet, sairaudet, väki­val­ta — yhtälail­la sat­un­nainen kuin per­heen sisäi­nen — alko­holis­mi, jne. Näis­sä kaikissa yhteiskun­ta on akti­ivi­nen edesaut­ta­ja jo pien­estä pitäen.

    Ajatelkaa kah­ta nor­maal­i­jakau­maa. Toisen keskiko­h­ta on nol­lan kohdal­la ja hajon­ta on viisi (miehet) toisen keskiko­h­ta kakkosen kohdal­la ja hajon­ta kak­si (naiset). Sosi­aaliset ongel­mat alka­vat jakau­man negati­ivisel­la reunal­la, mut­ta muut­tuvat kuo­let­tavak­si jos­sain mii­nus neljän kohdalla. 

    Siel­lä majailee vielä neljännes kaik­ista miehistä ja vain tuhan­neosa nai­sista. Mitä tekevät fem­i­nis­tit? He tui­jot­ta­vat sinne plus kymme­nen paikkeille, jos­sa on se pari pros­ent­tia miehistä kukkoina tunki­ol­la — ja jälleen alle tuhan­nesosa naisista. 

    Tämä on kär­jistys, mut­ta yhteiskun­tamme toimii osa­puilleen näin, ja suurin osa niistä ilmiöistä, joista fem­i­nis­tikom­men­taat­torit yllä puhu­vat, toimi­vat näin.

  42. Saara
    “Enkidulle huomiona, että ainakin min­un fem­i­nis­mi­ni kan­nat­taa nimeno­maan sukupuolien välistä tasaver­taisu­ut­ta, ei nais­ten yliarvostusta”

    Not a true scotsman-argumentti.

    Fem­i­nis­tit aja­vat nais­ten asi­aa samal­la taval­la kuin muutkin etu­jär­jestöt. Ei esimerkik­si MTK aja maat­tomien kaupunki­lais­ten jut­tu­ja, SAK valkokaulustyöläis­ten ja EK pienyri­tys­ten, vaik­ka kaik­ki Suomen edus­ta ja sol­i­daarisu­ud­es­ta puhuvatkin.

  43. Syy hoita­jien kohtu­ullisen alhaisi­in palkkoi­hin saat­taa olla sama kuin syy poli­isien ja soti­laiden kohtu­ullisen alhaisi­in palkkoi­hin. Mitähän yhteistä näil­lä aloil­la olisi? Ainakaan se ei ole sukupuoli.

  44. Soin­in­vaara:

    Eläke on arvos­tuk­sen­varainen asia toisel­la tavoin. Miehet voivi­at vaa­tia alem­pia eläke­mak­su­ja suh­teessa naisi­in läh­es yhtä oikeutetusti kuin tupakoijat.

    Miehillähän kuolleisu­us kaikissa ikäryh­mis­sä on naisia suurem­pi, joten ero voi pitää ainakin osit­tain aivan geneet­tisenä. Tietysti voidaan ajatel­la, että moraa­li­nen ero ei taloudel­liselta kat­san­nos­sa ole rel­e­vant­ti. Toinen asia on sit­ten, että vaik­ka tupakoi­jaa kai eläke­jär­jestelmä kiit­tää, oletet­tavasti hän (varhaisem­mas­ta kuole­mas­taan huoli­mat­ta) tapaa käyt­tää keskimääräistä enem­män tevey­den­hoitopalvelu­ja (saat­taa toki olla, että olen tämän ole­tuk­sen suh­teen väärässä?). Miehet ainakin näyt­tävät käyt­tävän eläk­er­a­ho­jen lisäk­si ter­vey­den­huoltoresursse­ja, eri­tyis­es­ti ikäryh­mässä yli 75 vuo­ti­aat, naisia merkit­tävästi vähem­män. Ensin­näkin van­ho­ja miehiä on vähem­män, ja toisek­si van­hat miehet käyt­tävät henekä kohti syys­tä tai tois­es­ta (osteo­poroosit­to­muus, vieläkäin vähäisem­pi taipumus ruikut­taa ja merkit­tävästi suurem­pi määrä vähin­tään yhtä ter­veitä aut­tavia aviop­uoliso­ja?) ter­vey­den­huol­lon resursse­ja selvästi vähemmän. 

    http://groups.stakes.fi/NR/rdonlyres/A86F32B0-C6FF-4E5D-A97C-C7AF3317457C/0/Miestenjanaistenterveysmenot2006.pdf
    (Ensim­mäisenä Googlen hakutuloksissa)

  45. Seu­raa­va oma havain­toni ei ole var­masti riit­tävän kat­ta­va ollak­seen tilas­tol­lis­es­ti merkit­tävä, mut­ta ker­ron käytän­nön koke­muk­sia palkkaamista kuitenkin.

    Toimin aikoinani pienen ohjelmis­toyri­tyk­sen myyn­nistä vas­taa­vana henkilönä. Haimme ns. junior­i­ta­son myyn­tipääl­likköä, jos­ta myöhem­min tulisi myyn­nin alue­jo­hta­ja. Hake­muk­sia tuli yhteen­sä n. 20, jot­ka jakau­tu­i­v­at sukupuolten kesken kutakuinkin tasan. Haas­tat­telin käytän­nössä jokaisen hak­i­jan ja sukupuolten taidois­sa tai koulu­tus­taus­tas­sa ei ollut merkit­täviä eroja.

    Puhuimme tietenkin myös palkkauk­ses­ta. Nais­ten keskimääri­nen kokon­ais­palkkapyyn­tö oli n. 3300e ja perus­palkkapyyn­tö n. 3000e. Miesten keskimääri­nen kokon­ais­palkkapyyn­tö oli n. 4000e, mut­ta perus­palkkapyyn­tö ain­os­taan 2000e.

    Ts. naiset halu­si­vat tur­vatun mut­ta pienem­män palkan, tavoit­tei­den täyt­tämis­es­tä n. 10% palkan­lisä. Miehet puolestaan oli­vat valmi­ita riskeer­aa­maan jopa puo­let kuukausi­palka­s­taan suurem­man palkkapotin toivossa.

    Kos­ka otos on sup­pea, mielel­läni kuulisin, onko muil­la saman­su­un­taisia kokemuksia?

  46. Ris­to:

    “Toinen asia on sit­ten, että vaik­ka tupakoi­jaa kai eläke­jär­jestelmä kiit­tää, oletet­tavasti hän (varhaisem­mas­ta kuole­mas­taan huoli­mat­ta) tapaa käyt­tää keskimääräistä enem­män tevey­den­hoitopalvelu­ja (saat­taa toki olla, että olen tämän ole­tuk­sen suh­teen väärässä?)”

    Olisi muuten mie­lenki­in­toista tietää, käyt­tääkö keskimääräi­nen tupakoit­si­ja elämän­sä aikana niin paljon enem­män ter­vey­den­hoitopalvelu­ja, että hänen tupak­ka-askeista mak­samansa hait­tavero ei kat­taisi palvelu­jen lisäkäyt­töä. Lisäk­si olisi myös mie­lenki­in­toista tietää, mikä on tupakoin­nin net­to­vaiku­tus yhteiskun­nan kannal­ta, kun las­ke­taan yhteen kas­va­neet ter­vey­den­hoitokus­tan­nuk­set, saadut hait­tavero­tu­lot ja ajois­sa kuollei­den osalta sääste­tyt eläkkeet.

  47. OS: “Kos­ka naiset elävät paljon pidem­pään, eläke­mak­su­is­sa miehet sub­ven­toi­vat naisia. ”

    Huono-osaiset muuten sun­ven­toi­vat hyväo­saisia eläke­mak­su­is­sa. Varsin hyödylli­nen kir­ja, jota aikoinani huolel­la luin: Ihmei­den Pikku jät­tiläi­nen, suom., tietenkin, J.A.Hollo, joskus 1953. Siuinä oli mm. eri ammat­tiryh­mien keskikuolleisu­usik­iä eritel­ty­inä. Tehtaan­työläiset kuo­li­vat nuorimp­ina sil­l­loin, ja kuol­e­vat nytkin. Papit taisi­vat elää pisimpään.

  48. Mielestäni pitäisi nos­taa esi­in nais­ten kan­ta­ma vas­tuu per­heen pyörit­tämis­es­tä ja havai­ta, että se vas­tuu edel­lytää esim. las­ten viemistä lääkäri­in kor­vat­ule­hduk­sia hoitamaan. 

    Ei muuten edel­lytä. Aika moni nykyäi­ti osaa ja uskaltaa lähet­tää lapsen isän­sä kanssa lääkäri­in, jos isä ei oma-aloit­teis­es­ti osaisikaan lähteä.

  49. Soin­in­vaara: Miehet etenevät ural­la parem­min kuin naiset. Tämä voi johtua syr­jin­nästä tai se voi johtua kun­ni­an­hi­mon ja rahan­hi­mon jakau­tu­mis­es­ta epä­ta­sais­es­ti sukupuolen välille.

    Tai sit­ten se voi johtua jostain muus­ta. Kun kat­so­taan tilas­to­ja ural­la eten­e­mis­es­tä, niin miehet ja naiset etenevät aika taval­la samaa tah­tia suun­nilleen kolmikymp­pisik­si. Sit­ten nais­ten kohdal­la eten­e­m­i­nen tyssää muu­ta­mak­si vuodek­si kokon­aan, notkah­taakin hie­man, ja jatkuu sit­ten, mut­ta usein paljon maltil­lisem­min kuin miehillä, joil­la saman­laista suvan­to­vai­het­ta ei ole havaittavissa.

    Naisil­la on kohtu ja rin­nat. Kun pariskun­ta saa lapsen, se on naiselle rajumpi muu­tos kuin miehelle, ja nainen on ainakin jonkin aikaa vält­tämät­tä pois­sa työelämästä (mie­skin voi olla, mut­ta se ei ole samal­la taval­la fyysi­nen pakko). Työ on jonkin aikaa myös tykkänään pois­sa ajatuk­sista. Paluu ei siis ole aina suinkaan help­po, ja sitä vaikeampi se on mitä haas­tavam­mas­ta alas­ta on kyse. On vaikea kir­iä kol­le­gat kiin­ni ajanko­htai­sis­sa keskusteluis­sa ja tuor­eim­mis­sa tiedois­sa kun äitiys­lo­man tai kah­den jäl­keen van­hatkin tiedot ja taidot ovat toden­näköis­es­ti hie­man ruos­teessa. Niin­pä esim. nais­puoli­sista tutk­i­joista liki 30% on lapsettomia.

    Tämä ei ker­ro vält­tämät­tä kunn­ian- ja rahan­hi­mon epä­ta­sais­es­ta jakau­tu­mis­es­ta. Miehet vain eivät joudu tekemään val­in­taa las­ten han­kkimisen ja tasaisen ural­la eten­e­misen välillä.

    t. Eräs yli 30-vuo­tias, lapse­ton tohtorikoulutettava.

  50. Toinen mantra joka pitäisi ampua alas on elinkeinofeministien(=henkilö joka on työk­seen fem­i­nisti, esim. tutk­i­ja ‚toimit­ta­ja , poli­itikko) tapa vetää yhtäläisyys­merk­it äidin ja naisen välille. Läh­eskään kaik­ki naiset eivät tee lap­sia ja las­ten hoivaikä on vain osa työu­raa. Van­hem­muus , niin äidin kuin isän , on yhteiskun­ta­mallis­samme tuet­ta­va elämän­vai­he eikä siinä mitään.Mutta on aika alhaista vaa­tia naisille yleen­sä palkan­lisiä äitiy­den var­jol­la. Sen ver­ran pehmen­nän että äitiys­lo­man kulut pitäisi min­unkin mielestäni mak­saa yhteiskas­sas­ta. Mut­ta kun kat­soo eduskun­nan ja hal­li­tuk­sen sukupuoli­jakau­maa, joutuu kysymään, eikö tämä olekaan naisille tärkeä asia?

    Myös tuot­tavu­ud­es­ta on viime aikoina pal­stal­la puhut­tu. Itse näen sen niin , että miesten ja nais­ten tuot­tavu­us on eri­laista ja sik­si keskimäärin sukupuo­let valikoitu­vat eri­tyyp­pisi­in ammat­tei­hin. Samoin tavat joil­la tuot­tavu­us mitataan ja palk­i­taan on eri­lainen eri aloil­la. Hyvin tehty työ on eri asia sairaalas­sa kuin insinööri­toimis­tossa. Pitäisin isona tap­pi­ona , jos sukupuo­lineu­traalin yhteiskun­nan tavoit­telus­sa hukat­taisi­in ääripäät tavois­sa luo­da ja mita­ta tuottavuutta.Ennemmin pitäisi lähteä etsimään tuot­tavu­ut­ta sukupuo­likok­taileista työpaikoilla.

  51. Mon­et per­in­teisen naisalat (hoi­va, ope­tus) ovat julkisen sek­torin töitä. En löytänyt tilas­toa työvoiman jakau­tu­mis­es­ta sukupuolit­tain yksi­tyiselle ja julkiselle sektorille.

    Per­in­teiset naisalat ovat suht huonos­ti palkat­tu­ja työn vaa­tivu­u­teen näh­den. Niiden sijoit­tumi­nen julkisen sek­torin työk­si voi vaikut­taa tähän. Kil­pailua työn­tek­i­jäistä ei ole kovin paljon, kun läh­es kaik­ki tietyn alan työt ovat julkisel­la puolel­la. Opet­ta­ja ei voi vai­h­taa kil­pailukykyisem­män palkan (tai parem­pi­en työe­hto­jen) perässä yksi­tyiselle puolelle, kun yksi­ty­isiä koulu­ja on hyvin vähän, ja nekin kun­nan sääte­lyn alla osit­tain. Samoin hoi­va-hoitoalal­la julki­nen sek­tori hal­lit­see markkinoita.

    Kun äitiy­den kus­tan­nuk­set val­taosin pää­tyvät nais­ten työ­nanata­jien mak­set­taviksi, tulee julki­nen sek­tori vääristynei­den työ­markki­noiden vuok­si myös tuke­neek­si yksi­ty­istä sek­to­ria, mak­samal­la van­hem­muu­den kulut.

  52. Olen antanut itsel­leni ker­toa, ja annan kyl­lä ker­toa myös sen ettei tämä pidä paikkaansa, olen­naisen sukupuolieron ole­van siinä että se on melkein sama mitä omi­naisu­ut­ta tes­taa niin erot ovat suurem­mat miesten kuin nais­ten kesken. Eli miehissä on enem­män ylisuorit­ta­jia ja alisuorit­ta­jia. Tämä voisi selit­tää palkkaero­ja samal­la alal­lakin, kos­ka suo­ma­lainen palkka­jär­jestelmä tuot­taa poh­jan sille mitä voi vähän heikkom­minkin pär­jääville mak­saa. Esimerkik­si IT-alal­la kyse­ly­jen mukaan nais­ten euro on vähän yli sen 80 sent­tiä ja ero ker­tyy nimeno­maan eril­lai­sista palkan lisistä kuten yli­työko­r­vauk­set ja bonukset.

    Yleen­sä sukupuolel­la selit­tämi­nen on kaukaa haet­tua ja myös kovin hyödytön­tä. Jeppe tuskin juo sik­si että hän on mies, ja Jeppeä on vähän vaikea muut­taa naisek­si vaik­ka se raitistaisikin.

  53. Per­in­teiset naisalat ovat suht huonos­ti palkat­tu­ja työn vaa­tivu­u­teen näh­den. Niiden sijoit­tumi­nen julkisen sek­torin työk­si voi vaikut­taa tähän.

    Onko poli­isin tai palomiehen työ siis liian help­poa vai mis­tä niis­sä on kyse? Palkkaus on suun­nilleen samaa tasoa kuin sairaanhoitajilla. 

    Fem­i­nistien lop­u­ton sumu­tus on oikeasti tavat­toman tym­peää. Palkois­sa puhutaan brut­topalkko­jen eroista tilanteessa, jos­sa tun­tipalkat ovat nais­ten eduk­si ja pro­gres­sio ja tulon­si­ir­rot pitävät huolen siitä, että net­toan­siois­sa ei ole mitään eroa. Jos mitataan elinkaar­i­an­sioi­ta, niin ne ovat naisil­la merkit­tävästi korkeam­mat pidem­män elin­iän­odot­teen vuoksi.

    Sen­si­jaan se, että miehet — jopa pienet pojat — pis­tetään kuole­maan jät­tämäl­lä tau­dit hoita­mat­ta tai kehot­ta­mal­la miehiä hoita­maan asia itse, ei ole mikään ongel­ma tässä yhteiskunnassa.

  54. Min­er­va Krohn
    “Per­in­teiset naisalat ovat suht huonos­ti palkat­tu­ja työn vaa­tivu­u­teen nähden. ”

    Suomes­ta ei kyl­lä löy­dy ain­ut­takaan ammat­tikun­taa, joka ei pidä omaa palkkaansa alim­i­toitet­tuna työn vaa­tivu­u­teen, han­kali­in työaikoi­hin, vaar­al­lisu­u­teen, epämiel­lyt­tävyy­teen tai koulu­tuk­seen nähden.

    Tiedemieheltä erit­täin hyvä kom­ment­ti. Fem­i­nistien mielestä miesten ongel­mat johtu­vat heistä itses­tään, kun taas nais­ten ongel­mat ovat yhteiskun­nan vika.

  55. Hypo­teesi A:n voi heit­tää romukop­paan suo­ral­ta kädeltä. 

    Sen ver­ran on tutkimus­ta ker­tynyt niin psykolo­gian kuin sosi­aalip­sykolo­gian sar­al­ta tyt­tö­jen ja poikien taipumusten eros­ta. Jo alle kak­sivuo­ti­aat tytöt val­it­se­vat lelu­va­likoimas­ta ohjaa­mat­tomas­sa tilanteessa nuken paljon use­am­min kuin pojat. 

    Siitä voi tietysti keskustel­la, ovatko lapset tässä vai­heessa jo sosi­aal­is­tuneet kult­tuuri­in ja hei­jas­ta­vat valin­noil­laan kas­va­tusym­päristöä vai onko taipumus syn­nyn­näi­nen. Mut­ta oikeas­t­aan se ei ole rel­e­vant­tia ammat­in­valin­nan moti­ive­ja tarkastel­lessa. Taipumus kuin taipumus siinä vai­heessa, vaik­ka syyt oli­si­vat geeneis­sä, ympäristössä tai niiden yhdistelmässä.

  56. Täl­lä pasltal­la on nim­imerk­ki Enkidu. Muistin nimen Gil­gameshista, ja päätin tark­istaa Wikipediasta:

    “Enkidu on Gil­gameš-eepok­sen keskeinen henkilöhah­mo, päähenkilö Gil­gamešin ystävä, jon­ka kuole­ma johtaa Gil­gamešin pohti­maan elämän ja kuole­man arvoitus­ta ja etsin­täretkelle ikuisen elämän tavoittelussa.”

    Enkidu muuten oli mies.

  57. Aja­tus lapsen syn­tymis­es­tä sukupuo­lineu­traali­na olen­tona on mielestäni fem­i­nis­tistä hömp­pää pahim­mil­laan vail­la mitään tieteel­listä pohjaa. 

    Jos jol­lakul­la on kuitenkin esit­tää asial­lista tutkimus­ta päin­vas­taisen käsi­tyk­sen puoles­ta, niin luen mielelläni.

  58. Tuo, että miehet ja naiset etenevät tasa­tah­tia kolmekymp­pisek­si asti lie­nee kiis­tat­ta tot­ta ja omat havain­toni tukee myös tätä. Mut­ta se täy­tyy muis­taa, että työu­ran ensim­mäiset pari kolme ylen­nys­tä ovat vähän niinkuin itses­tään­selviä molem­mille sukupuo­lille, eli yletään har­joit­teli­jas­ta kohti vähän vaa­ti­vampia hom­mia, jot­ka ovat silti alaishom­mia. Vas­ta kol­menkympin jäl­keen yleen­sä ale­taan puhua esimi­este­htävistä. Oma mutu­tun­tu­mani on, että miehillä on ainakin suo­ma­laises­sa kult­tuuris­sa iskostet­tu johtamisas­emien tavoit­telu men­estyk­sen mit­tarik­si naisia vahvem­min, armei­ja lie­nee tässä iso syy. Eli nais­ten raskaak­si tulemisen ris­ki ei mielestäni ole ain­oa syy, vaik­ka merkit­tävä ja ehkä jopa dom­i­nant­ti syy saat­taisi ollakin. 

    Lisäk­si, jos naiset ovat yliedustet­tuina julkisel­la puolel­la, niin asi­aa voi miet­tiä myös sitäkin kaut­ta, että mon­elle julkisen sek­torin alem­pi palk­ka tun­tuu siedet­täväm­mältä sen takia, että työ­paik­ka on var­ma. Tiedä sit­ten miten tämän eron epä­varmem­man mut­ta kovem­pi­palkkaisen yksi­tyisen sek­torin työn kanssa ottaisi laskelmis­sa huomioon, jokainen arvot­taa työ­paikan var­muut­ta eri tavalla.

  59. Min­er­va ei löytänyt:

    En löytänyt tilas­toa työvoiman jakau­tu­mis­es­ta sukupuolit­tain yksi­tyiselle ja julkiselle sektorille.

    Mut­ta Eli­na löysi heti 🙂

    Nais­ten työssäkäyn­ti ja työl­lisyys on Suomes­sa kan­sain­välis­es­ti ver­rat­tuna erit­täin korkeal­la tasol­la. Tilas­tokeskuk­sen mukaan Suomes­sa nais­ten työl­lisyysaste vuon­na 2008 oli 68,9 eli läh­es yhtä korkea kuin miesten (72,3).

    Julkisen sek­torin palka­nsaa­jista on naisia 70 %. Kun­tasek­to­ril­la nais­ten osu­us on peräti 77 %.

    (Lähde EK)

    Tästä voi jakau­man viila­ta, ken viit­sii laskea. Minä en nyt viit­si, kun ero on ilmiselvä.

  60. Min­er­va Krohn kirjoitti

    “Mon­et per­in­teisen naisalat (hoi­va, ope­tus) ovat julkisen sek­torin töitä. En löytänyt tilas­toa työvoiman jakau­tu­mis­es­ta sukupuolit­tain yksi­tyiselle ja julkiselle sektorille.”

    1: onko ope­tus per­in­teis­es­ti naisala? Vuo­sisa­ta sit­ten opet­ta­jat oli­vat miehiä, mut­ta ammat­ti­in (kuten tel­egafistinkin työhön) otet­ti­in myös naisia. Aris­tote­les div­inan mukaan opet­ta­ja eli ped­a­go­gio-orja saat­toi olla vain mies.

    Ei mil­lään pahal­la. Krohnei­hin kuu­lu­val­la pitäisi ola tiet­tyä perit­tyä his­to­ri­al­lista perspektiiviä.

    2: Aina­han val­tion leipä on ollut kapea mut­ta pitkä.

    3. Ver­rat­tuna esim.. Ran­skaan meil­lä on opet­ta­jil­la ollut parem­mat suteel­liset palkat ja suurem­pi arvostus.

    4. Kuten Simo Salmi­nen aivan oikein tote­si Rotestilaulussana:

    Tässä maas­sa on niin huonot liksat,
    että nälkä meill on aina vieraanamme.
    Onneks ei jano päässy yllättämään.

  61. tpy­lu­o­ma: “Yleen­sä sukupuolel­la selit­tämi­nen on kaukaa haettua”

    - on vaan kaikkein yleisin fem­i­nisti­nen tapa käsitel­lä asioi­ta. Sen perus­teel­la maas­samme tehdään erit­täin kauskan­toista politiikkaa.

    Tasa-arvoasi­ain neu­vot­telukun­ta palk­it­si viime vuon­na ajat­teli­ja Jeff Hearnin “miehen työstä”.
    Palkin­non ojen­si vihreä fem­i­nisti Hei­di Hautala.
    Pro­fes­sori Jeff Hearn on erikois­tunut kri­it­tiseen mies­tutkimuk­sen ja sukupuolis­tuneeseen väkivaltaan.
    Tässäpä her­ra Hearnin aatok­sia suo­ma­lai­sista miehistä ja väki­val­las­ta lap­sia ja naisia kohtaan:

    “Miesten “per­heväki­val­ta” sisältää myös miesten väki­val­lan lap­sia kohtaan. Miesten väki­val­lan yhtey­det hei­dän tun­temi­in­sa naisi­in ovat mon­i­naiset. Esimerkik­si, miesten väki­val­taan naisia ja äite­jä kohtaan saat­taa liit­tyä väki­val­taa näi­den lap­sia kohtaan, samaan tai eri aikaan. Väki­val­lan todis­t­a­mi­nen, van­hempi­en tekemänä tai heitä kohtaan voi myös olla pelot­tavaa ja vahin­gol­lista lap­sille. Las­ten pahoin­pite­lyä voidaan käyt­tää keinona naisia vas­taan tai lap­sia voidaan käyt­tää hyväk­si, jot­ta päästään pahoin­pitelemään naisia.”
    Jeff Hearn

    “Usko, toi­vo, hakkaus — tutkimuk­ses­sa todet­ti­in, että 50 % kaik­ista jo päät­tyneessä suhteis­sa eläneistä nai­sista oli joutunut entisen kump­panin­sa väki­val­lan tai uhkailun kohteeksi.
    Tämän­tyyp­pinen väki­val­ta on siis yleistä ja sitä voidaan tässä mielessä pitää yleisenä osana monien suo­ma­lais­ten miesten iden­ti­teet­tiä. Kyse ei siis ole vain muu­ta­mas­ta poikkeavas­ta yksilöstä.?
    ‑Jeff Hearn

  62. Jo alle kak­sivuo­ti­aat tytöt val­it­se­vat lelu­va­likoimas­ta ohjaa­mat­tomas­sa tilanteessa nuken paljon use­am­min kuin pojat. 

    Kun yksi­tois­takuinen kont­tasi isovel­jen­sä huoneessa kaikkien työkonei­den (trak­torit, kuor­ma-autot, beto­ni­au­tot, yms.) ohi, löysi nurkas­ta vel­jen­sä ain­oan nuken, jol­la tämä ei koskaan lei­ki, ja alkoi hoi­va­ta sitä, min­ul­ta meni lop­utkin kuvitel­mat siitä, että sukupuolten väliset erot oli­si­vat vain ympäristön odotusten aiheut­tamia. Suurin osa kuvitelmista meni jo sil­loin, kun vel­jen­sä kehit­ti into­hi­mon työkoneisiin.

    Aika moni äiti on sanonut samaa eli tässä tapauk­ses­sa lähipi­irin arkikoke­muk­set taita­vat olla saman­su­un­taisia kuin tutkimustulokset. 

    Aja­tus lapsen syn­tymis­es­tä sukupuo­lineu­traali­na olen­tona on mielestäni fem­i­nis­tistä hömp­pää pahim­mil­laan vail­la mitään tieteel­listä pohjaa. 

    On. Tämän puoles­ta todis­taa myös se, että on niitäkin, jot­ka kaikeas­ta kas­vatuk­ses­ta huoli­mat­ta koke­vat ole­vansa naisia miesten tai miehiä nais­ten kehossa.

  63. Yllä käyt­tämäni sanavalin­nat oli­vat hie­man jyrkän puoleisia, mut­ta minus­ta fem­i­nis­tisessä kat­san­nos­sa on muu­ta­ma äärim­mäisen epäre­helli­nen piirre.

    Ensim­mäi­nen on se, että mit­tari val­i­taan aina sopi­vasti niin, että se saadaan näyt­tämään siltä, että naista sor­re­taan. Meto­dia tarkastelta­van muut­tu­jan val­in­taan ei kiin­nitetä etukä­teen, vaan val­i­taan käytet­tävis­sä ole­vista muut­tu­jista se, jol­la saadaan tarkoituk­sen­mukainen tulk­in­ta. Tämä on nais­tutkimuk­sen perus­lähtöko­h­ta. Esimerkkinä vaikka­pa se, että naisjo­hta­jista puhut­taes­sa ei suinkaan kat­so­ta kuin­ka help­po naisen on päästä johta­jak­si, vaan ain­oas­taan sitä, kuin­ka moni nainen on johtaja. 

    Toinen on se, että jakau­mis­sa kiin­nitetään aina huomio­ta vain johonkin rajat­tuun pätkään jakau­mista. Vaikka­pa sosioekono­mi­as­sa ote­taan huomioon vain se, että kaikkein suurimpia tulo­ja naut­tivista suurin osa on miehiä. Sen­si­jaan sille ei anneta mitään rel­e­vanssia, että esimerkik­si kodit­tomien joukos­sa naisia ei ole käytän­nössä yhtään. Tai se, että nytkin meneil­lään ole­van taan­tu­man seu­rauk­se­na työt­tömäk­si jääneet ovat olleet melkein pelkästään miehiä. 

    Kol­mas on sit­ten se, että jos kak­si edel­listä keinoa eivät ole käytössä, yksinker­tais­es­ti vale­hdel­laan. Esimerkik­si kun julk­istet­ti­in tilas­to vuodelta 2008, jon­ka mukaan naiset syyl­listyvät parisuh­teessa törkeäk­si luokiteltavaan pahoin­pite­lyyn tai henkirikok­seen miestä use­am­min, muut­tui jo saman päivän aikana uuti­sis­sa fem­i­nistien dam­age-con­trol­lin ansios­ta uutisek­si, jon­ka mukaan naisen on vain miestä vaikeampi tehdä rikosil­moi­tus joutues­saan väki­val­lan uhriksi (!!). 

    Tähän liit­tyy osin myös se, että ceteris paribus julk­isu­udessa kaik­ki on aina miehen syytä. Esimerkik­si lap­si­in kohdis­tu­vas­ta väki­val­las­ta on hyvin vähän tietoa siitä, onko tek­i­jä mies vai nainen, kos­ka aineis­to on usein julis­tet­tu salaisek­si, mut­ta tämä ei estä fem­i­nis­te­jä käyt­tämästä aineis­toa miehiä vas­taan. Epäilen kuitenkin, että jos luvut oli­si­vat saatavil­la, niin todel­lisu­us olisi aika nolo fem­i­nis­tisen argu­men­taa­tion kannalta.

    Asia on minus­ta tärkeä ainakin sik­si, että min­ul­la on kak­si pien­tä poikaa. He ovat kivo­ja, ikäisek­seen toiset huomioonot­tavia, sydämel­lisiä, arvokkai­ta lap­sia. Olen molem­pia lap­sia hoi­tanut kotona sekä van­hempainra­hal­la että hoito­va­paal­la ja kuskan­nut molem­mat lääkäri­in, jään koti­in kun lapset ovat sairaana jne. En tee sitä mis­tään muus­ta syys­tä kuin sik­si, että he ovat min­un lap­siani. Sönkö­tys siitä, miten “isät eivät hoi­da” jne. on loukkaavaa. 

    Jos naiset halu­a­vat, että isät hoita­vat lap­sia, niin älkää han­kkiko lap­sia sel­l­ais­ten miesten kanssa, jot­ka niitä eivät hoi­da. Tässäkin asi­as­sa kaik­ki val­ta on naisilla.

  64. Sylt­ty:

    Tiedemieheltä erit­täin hyvä kom­ment­ti. Fem­i­nistien mielestä miesten ongel­mat johtu­vat heistä itses­tään, kun taas nais­ten ongel­mat ovat yhteiskun­nan vika. 

    Ym. po.: “Fem­i­nistien mielestä miesten ongel­mat johtu­vat heistä itses­tään, kun taas nais­ten ongel­mat ovat miesten vika”

    HTH HAND 🙂

    Kari

  65. Enkidu oli muis­taak­seni myös vil­lim­ies, jon­ka nainen kesyt­ti sek­sil­lä. Syn­tyikö sivistys oikeasti noin, jääköön jokaisen oman mieliku­vi­tuk­sen varaan.

  66. “Siitä voi tietysti keskustel­la, ovatko lapset tässä vai­heessa jo sosi­aal­is­tuneet kult­tuuri­in ja hei­jas­ta­vat valin­noil­laan kas­va­tusym­päristöä vai onko taipumus synnynnäinen.”

    Kuten taisin jo kir­joit­taa, on lukuisia tutkimuk­sia, jot­ka viit­taa­vat taipumuk­sen perin­nöl­lisyy­teen. Eli­na itsekin viit­tasi yhteen eli apinoi­hin. Ehkä vahvin todiste on evoluu­tioon perus­tu­va päät­te­ly, joka lähen­telee loogista välttämättömyyttä.

  67. Esimerkik­si lap­si­in kohdis­tu­vas­ta väki­val­las­ta on hyvin vähän tietoa siitä, onko tek­i­jä mies vai nainen, kos­ka aineis­to on usein julis­tet­tu salaisek­si, mut­ta tämä ei estä fem­i­nis­te­jä käyt­tämästä aineis­toa miehiä vas­taan. Epäilen kuitenkin, että jos luvut oli­si­vat saatavil­la, niin todel­lisu­us olisi aika nolo fem­i­nis­tisen argu­men­taa­tion kannalta. 

    Onhan tästä uhritutkimus­ta tehty ja sen mukaan kaikkein yleisin per­heväki­val­lan muo­to on se, että äiti pahoin­pitelee tytärtään (arve­li­v­at syyk­si, että nimeno­maa tytärtä eikä poikaa sen, että poi­ka kas­vaa nopsem­paan äitiään isommaksi). 

    Nämä tulok­set ovat jääneet aivan liian vähälle huomi­olle tai sit­ten on selitet­ty, että äid­it muutenkin hoita­vat lap­si­aan enem­män ja kun on päivät pitkät pelkkien las­ten kanssa, niin kyl­lähän siinä hel­posti her­mostuk­sis­saan kiukut­tel­e­vaa las­ta sat­ut­taa. Minus­ta tämä viimeisin on kyl­lä ennen kaikkea argu­ment­ti las­ten koti­hoitoa vas­taan ja sub­jek­ti­ivisen päivähoito-oikeu­den puolesta.

  68. Enkidu:

    Käsit­tääk­seni fem­i­nis­mi­in kuu­luu aja­tus nais­ten sor­rosta ja siitä seu­raavas­ta huonom­mas­ta ase­mas­ta. Sik­si fem­i­nisti­nen poli­ti­ikkaa pyrkii paran­ta­maan naisen ase­maa. Todel­lisu­udessa nais­ten elämän­laatu on tieteel­lis­ten hyv­in­voin­ti-indikaat­tor­ei­den mukaan keskimäärin selvästi miesten elämän­laat­ua parem­pi. On se outoa sor­toa, kun tuot­taa parem­pio­saisu­ut­ta! Jos parem­pio­sais­ten hyv­in­voin­tia pyritään kas­vat­ta­maan, kyse ei tietenkään voi olla tasa-arvoon pyrkimisestä.

    Fem­i­nis­mi syn­tyi aikana, jol­loin naiset oli­vat huonom­mas­sa ase­mas­sa ole­va sukupolvi, joten käytän­nössä alkuaikoinaan se pyr­ki edis­tämään nais­ten etua. Ymmärtääk­seni ajatuk­se­na kuitenkin oli nimeno­maan sukupuolien väli­nen tasa-arvo, eikä nais­ten kohot­ta­mi­nen maail­man hal­lit­si­ja­sukupuolek­si (mikä joil­lakin elämä­nalueil­la lie­nee valitet­tavasti kuitenkin sit­tem­min tapahtunut).

    On ikävää ja maail­man pahu­ut­ta lisäävää, että joku (tai moni!) itseään fem­i­nis­tik­si kut­su­va ajaakin tosi­asi­as­sa vain oman sukupuolen­sa etua, ja pal­jas­tuu tasa-arvon vas­tus­ta­jak­si tilanteis­sa jois­sa miehet tode­taan heikom­mas­sa ase­mas­sa ole­viksi. Mut­ta täl­lais­ten pahis­ten ei minus­ta saisi antaa omia ja pila­ta koko ter­miä. Mon­et muutkin käyt­tämämme ter­mit ovat his­to­ri­ansa joh­dos­ta nykyaikaan näh­den epäjo­hdon­mukaises­ti sukupuolit­tunei­ta, yleen­sä siten että ter­mi viit­taa mies­sukupuoleen vaik­ka kyse olisi myös naisia koskev­as­ta asi­as­ta (maa­her­ra, isän­maa, palomies). Kun näi­den muut­tamiselle ei nähdä syytä (itse en ainakaan näe), tulisi hyväksyä yhtä lail­la se, että joskus vinouma voi esi­in­tyä toisinkin päin (äidinkieli, feminismi).

    Tässäkin ketjus­sa moni kom­men­toi­ja käyt­tää fem­i­nis­mi-ter­miä haukku­masanan tapaan ja pyrkii yleistämään sen eri­laisi­in kiel­teisi­in ilmiöi­hin liit­tyväk­si (“fem­i­nistien val­heet”). Ihmette­len, miten täl­lainen voi kenenkään mielestä palvel­la tasa-arvoa. Tosi­asi­as­sa se vaikeut­taa tasa-arvokeskustelua tarpeet­tomasti. Itsel­leni siitä syn­tyy kuva, että fem­i­nis­min vas­tus­ta­ja vas­tus­taa nais­ten tasa-arvopy­rkimyk­siä sil­loinkin, kun niihin olisi aihetta.

    Olisiko­han mah­dol­lista keskit­tyä kul­loinkin itse asi­aan tämän ter­meil­lä räiskimisen sijas­ta? On mm. ikävää ja vas­tus­tamisen arvoista, että nainen saa eroti­lanteessa las­ten huolta­ju­u­den miestä helpom­min. Asi­as­ta voi puhua haukku­mat­ta samal­la “fem­i­nis­te­jä”. Samoin on ikävää, että kotitöitä tekemätön­tä naista pide­tään laiskana siinä mis­sä samoin suh­tau­tu­va mies on usein vain nor­maali, tai jopa ihail­ta­van miehi­nen äijäkult­tuurin edus­ta­ja. Nämä ovat nähdäk­seni saman epä­tasa-arvoilmiön eri puo­lia. Nainen saa huolta­ju­u­den helpom­min, kos­ka hän­tä pide­tään sukupuolen­sa perus­teel­la automaat­tis­es­ti tot­tuneem­pana huolta­jana — ja mah­dol­lis­es­ti myös tavoit­telee sitä kärkkäästi, kos­ka toivoo jonkin­laista poeet­tista oikeut­ta tilanteessa, jos­sa kokee eläneen­sä vuosia erään­laise­na mies­sukupuolen orjana.

    Täl­laiset vas­takkainaset­te­lut ovat sekä turhia että vahin­gol­lisia. Kum­mankin sukupuolen etu­jen ajami­nen tas­a­puolis­es­ti (= fem­i­nis­mi siinä merk­i­tyk­sessä kuin minä sen ymmär­rän) olisi pitkäl­lä tähtäimel­lä kum­mankin edun mukaista.

  69. ^Haha, has­su typo. Kor­jaus: …naiset oli­vat huonom­mas­sa ase­mas­sa ole­va sukuPUOLI.

  70. Eli­na:

    Aja­tus lapsen syn­tymis­es­tä sukupuo­lineu­traali­na olen­tona on mielestäni fem­i­nis­tistä hömp­pää pahim­mil­laan vail­la mitään tieteel­listä pohjaa.

    Minus­takaan sukupuo­lineu­traal­ius ei vaiku­ta parhaal­ta taval­ta kuva­ta asi­aa. Pidän selvänä, että ympäristön lisäk­si biolo­gia (mm. hor­moni­toim­inta, jos­sa tun­netusti on ero­ja sukupuolien välil­lä) vaikut­taa siihen, mil­laisek­si per­soon­al­lisu­us muo­dos­tuu. Mut­ta enpä kyl­lä kauheasti tykkää myöskään van­hakan­tais­es­ta mus­tavalkois­es­ta sukupuoli­jaos­ta, jos­sa vai­h­toe­hto­ja on tasan kak­si ja niihin sopi­mat­tomat nähdään sairaina (tai vähin­tään vajaina) poikkeusyk­silöinä. Ymmär­rän sukupuo­lineu­traalin kas­vatuk­sen idean siten, että kas­vat­ta­ja pyrkii asen­noi­tu­maan sukupuo­lineu­traal­isti eli ole­maan pakot­ta­mat­ta las­taan mihinkään ennal­ta määrät­tyyn muot­ti­in — ei siis niin, että lapsen ajateltaisi­in ole­van vail­la sukupuolta. 

    Sukupuo­let eivät jakaudu siis­tisti kah­teen ryh­mään edes biol­o­gises­sa mielessä. Sosi­aa­li­nen sukupuoli on vielä moni­u­loit­teisem­pi jut­tu. Se, että tyt­tö halu­aa leikkiä nukel­la tai poi­ka autol­la, ei voi mitenkään kuva­ta eikä selit­tää hänen sosi­aalisen sukupuoli-iden­ti­teet­tin­sä kokon­aisu­ut­ta. Sama tyt­tö voi myöhem­min halu­ta leikkiä sotaa, ja sama poi­ka pukeu­tua pinkkei­hin röy­helöi­hin (osa ei kyl­läkään enää sit­ten, kun ympäristö välit­tää viestiä, ettei sel­l­ainen ole ok).

  71. Saara
    “On ikävää ja maail­man pahu­ut­ta lisäävää, että joku (tai moni!) itseään fem­i­nis­tik­si kut­su­va ajaakin tosi­asi­as­sa vain oman sukupuolen­sa etua, ja pal­jas­tuu tasa-arvon vas­tus­ta­jak­si tilanteis­sa jois­sa miehet tode­taan heikom­mas­sa ase­mas­sa ole­viksi. Mut­ta täl­lais­ten pahis­ten ei minus­ta saisi antaa omia ja pila­ta koko termiä. ”

    Pila­ta koko ter­miä? Ei nuo ole mitään yksit­täistapauk­sia, esimerkik­si koko nais­tutkimus perus­tuu ide­ol­o­giselle ja miesvi­hamieliselle huuhaalle. STM:n tasa-arvoyk­sikössä ei ole ain­ut­takaan miesjäsen­ta ja niin edelleen, ja niin edelleen. 

    Onko Tar­ja Halo­nen muuten mainit­se­masi “pahis” kun jopa hänkin tois­telee papukai­jan tavoin tuo­ta “naisen euro on 80c”-valhetta? Ja mitä muu­ta se on kuin vale?

    Fem­i­nisti­nen estab­lish­ment­ti on menet­tänyt täy­del­lis­es­ti uskot­tavuuten­sa minkään­laisen todel­lisen tasa-arvon edistäjänä.

    “Tässäkin ketjus­sa moni kom­men­toi­ja käyt­tää fem­i­nis­mi-ter­miä haukku­masanan tapaan ja pyrkii yleistämään sen eri­laisi­in kiel­teisi­in ilmiöi­hin liit­tyväk­si (“fem­i­nistien val­heet”). Ihmette­len, miten täl­lainen voi kenenkään mielestä palvel­la tasa-arvoa. ”

    Se palvelee tasa-arvoa diskred­i­toimal­la epä­tasa-arvoisen fem­i­nis­tisen tutkimuk­sen, kir­jal­lisu­u­den ja toimen­pide-ehdo­tuk­set. Fem­i­nis­tiset rak­en­teet eivät nimit­täin todel­lakaan aja tasa-arvoa ja ain­oa keino saa­da järkeä touhu­un on ottaa moisil­ta rak­en­teil­ta val­ta pois! 

    Kyl­lä karu totu­us on se, että fem­i­nis­mis­sä, kuten kaikissa yhden asian liikkeis­sä tup­paa käymään, ääri­hi­h­hulit heilut­ta­vat tahtipuikko­ja ja maltil­liset mas­sat vain myötäilevät.

    Fem­i­nis­mi on tänä päivänä kirosana ja siitä fem­i­nis­tit saa­vat syyt­tää vain ja ain­oas­taan itseään.

  72. Saara, fem­i­nis­tit saa­vat syyt­tää itseään, jos ter­mi on muut­tunut haukku­masanaksi — lähin­nä tosin kai vain net­tikeskusteluis­sa. Minä ainakin pidän sietämät­tömänä fem­i­nis­tistä aggres­si­ivi­su­ut­ta (eri­tyis­es­ti sil­loin kun syytetään miehiä aggres­si­ivi­su­ud­es­ta) ja ohjel­mallista piit­taa­mat­to­muut­ta tosiasioista. 

    Ymmär­rän toki, että kaik­ki fem­i­nis­tit eivät esimerkik­si pidä tyyp­il­listä suo­ma­lais­mi­estä mykkänä las­ten­hakkaa­jana (ohi­men­nen: pienen lapsen selvästi tur­val­lisin ihmi­nen on oma isä). Näitä sivistyneem­piä fem­i­nis­te­jä voi kuitenkin haukkua vaiken­e­mis­es­ta. Pahin­takaan sek­sis­miä tai vale­htelua ei julkises­ti tuomi­ta, jos se tapah­tuu sis­arkun­nan asian puolesta.

    Toinen syy haukkua fem­i­nis­te­jä on poli­it­ti­nen tais­to. Minus­ta feminste­jä pitää rökit­tää niin kauan, että kek­sivät itsen­sä uudelleen esimerkik­si tasa-arvon aja­ji­na tai sit­ten julk­i­lausu­tusti naisas­iali­ik­keenä. Jälkim­mäisessä vai­h­toe­hdos­sa val­tion­hallinnon femin­sti­rak­en­teet pure­taan ja lakimääräiset avus­tuk­set poistetaan.

    Jeff Hear­nen palk­it­sem­i­nen on mainio esimerk­ki siitä moraalit­to­muud­es­ta, johon fem­i­nis­mi on vajon­nut. Sitäkin oli pakko ihme­tel­lä, että mis­tä nais­tutkimuk­ses­ta Halo­nen oli lukenut sodan pääasial­lis­ten uhrein ole­van usein naisia.

    Nais­ten palkoista ja ansiois­takin on ollut iät ja ajat suh­teel­lisen tarkkaa tietoa. Siitä huoli­mat­ta ja kaik­ki arvaa loput …

  73. Saara:
    Sukupuo­let eivät jakaudu siis­tisti kah­teen ryh­mään edes biol­o­gises­sa mielessä.

    Nojaa, Wikipedia tietää ker­toa, että Suomes­sa syn­tyy vuodessa n. 20 inter­sukupuolista ihmistä. Kyl­lä biologi­nen sukupuoli on ihmisel­lä hyvin “siis­tisti jakau­tunut” ja poikkeuk­set ovat harvinaisia.

  74. Saara: “On ikävää ja maail­man pahu­ut­ta lisäävää, että joku (tai moni!) itseään fem­i­nis­tik­si kut­su­va ajaakin tosi­asi­as­sa vain oman sukupuolen­sa etua, ja pal­jas­tuu tasa-arvon vas­tus­ta­jak­si tilanteis­sa jois­sa miehet tode­taan heikom­mas­sa ase­mas­sa oleviksi.”

    Etu­jär­jestö­jen ole­mas­sao­lo ei lisää maail­man pahu­ut­ta, päin­vas­toin. Sen sijaan jotain on jos­sain men­nyt vikaan jos yleis­es­ti usko­taan etu­jär­jestön ole­van jotain muu­ta kuin etujärjestö.

  75. Itsel­leni siitä syn­tyy kuva, että fem­i­nis­min vas­tus­ta­ja vas­tus­taa nais­ten tasa-arvopy­rkimyk­siä sil­loinkin, kun niihin olisi aihet­ta.

    Nämä krokoti­ilinkyyneleet muut­tuvat heti paljon uskot­tavam­mak­si, kun miehiä ei enää kuole itse­murhi­in kymme­nen ker­taa use­am­min kuin naiset.

  76. Eufemia:

    Naisil­la on kohtu ja rin­nat. Kun pariskun­ta saa lapsen, se on naiselle rajumpi muu­tos kuin miehelle, ja nainen on ainakin jonkin aikaa vält­tämät­tä pois­sa työelämästä (mie­skin voi olla, mut­ta se ei ole samal­la taval­la fyysi­nen pakko). Työ on jonkin aikaa myös tykkänään pois­sa ajatuk­sista. Paluu ei siis ole aina suinkaan help­po, ja sitä vaikeampi se on mitä haas­tavam­mas­ta alas­ta on kyse. On vaikea kir­iä kol­le­gat kiin­ni ajanko­htai­sis­sa keskusteluis­sa ja tuor­eim­mis­sa tiedois­sa kun äitiys­lo­man tai kah­den jäl­keen van­hatkin tiedot ja taidot ovat toden­näköis­es­ti hie­man ruos­teessa. Niin­pä esim. nais­puoli­sista tutk­i­joista liki 30% on lapsettomia 

    Olen joskus lukenut tutkimus­tu­lok­sista, joiden mukaan juuri tuos­ta syys­tä naisia on eri­tyisen vähän huip­pu­jo­hta­ji­na kan­sain­väli­sis­sä yri­tyk­sis­sä. Kyse on siis pitkälti siitä, että naisia ja miehiä kohdel­laan kysei­sis­sä yri­tyk­sis­sä samoil­la stan­dard­eil­la. Huip­pu­jo­hta­ja tai sel­l­aisek­si pyrkivä ei useinkaan voi ottaa halutes­saan parin vuo­den taukoa ja silti säi­lyt­tää eten­e­mis­mah­dol­lisuuk­si­aan, oli hän sit­ten mies tai nainen. 

    Halu­aisinkin tietää, miten fem­i­nistien mielestä tilan­net­ta tulisi muut­taa. Pitäisikö naisia ja miehiä alkaa arvioimaan eri kri­teere­in ja suo­maan naisille mah­dol­lisu­us vali­ta sekä kotiäi­tiys että huip­pu­jo­hta­ju­us. Täl­lä het­kel­lä täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta ei ole kum­mal­lakaan sukupuolel­la. En oikein ymmär­rä, mik­si naiset eivät näe tilan­net­ta val­in­tana, jos­sa he val­it­se­vat kahdes­ta etuoikeud­es­ta. Las­ten han­kkimi­nen on kuitenkin pohjim­mil­taan täysin itsekästä toim­intaa ja omien gee­nien levit­tämistä, enkä ymmär­rä mik­si lapsen han­kki­va ihmi­nen tulisi nähdä jon­ain yhteisen hyvän eteen työsken­televänä marttyyrina. 

    Parisuh­teen sisäl­lä mies ja nainen voivat yhteis­es­ti sopia lapsen­hoito­jär­jeste­ly­istä ja urapyrkimyk­sistä. Jos naiset halu­a­vat aset­taa uran äitiy­den edelle, se on teo­ri­as­sa täysin mah­dol­lista. Itse epäilen, että val­taosa nai­sista ei halua aset­taa uraa äitiy­den edelle. Niiden, jot­ka halu­a­vat, kan­nat­taa ottaa sel­l­ainen mies, jol­la ei ole suuria uratavoit­tei­ta. Sel­l­aisia miehiä on vaik­ka kuin­ka paljon. Ongel­mana vain tun­tuu ole­van se, että ura­su­un­tau­tuneet naiset eivät yleen­sä kestä “kun­ni­an­hi­mot­to­mia” miehiä, vaan miehen pitää olla statuk­seltaan vähin­tään saman tasoinen. Urao­hjus­mies taas ymmär­ret­tävästi ei suos­tu koti-isäksi.

  77. En tiedä kuin­ka moni seurasi min­un ja Riitan käden­vään­töä aikaisem­mas­sa ketjus­sa eri­lai­sista neu­rol­o­gi­sista diag­noo­seista. Tuskin moni. 

    Sukupuolinäkökul­ma jäi siel­lä joka tapauk­ses­sa täysin käsit­telemät­tä ja jatkan siitä: pojat saa­vat ADHD‑, dys­fa­sia- Asperg­erin syn­d­rooma ym. ‑diag­noose­ja huo­mat­tavasti enem­män kuin tytöt. Jos diag­noosit nyt niput­taa väki­val­tais­es­ti yhteen, niin poikien osu­us on yli 70, mil­tei 80 prosenttia. 

    Mis­tä tämä kertoo? 

    Minus­ta se ker­too, että poikia ei hyväksytä sel­l­aisi­na kuin he ovat. Eli kyseessä on kult­tuuri­nen yhteen­tör­mäys tätimeiningin kanssa. Tätimeinin­ki on val­lal­la kas­vatuk­ses­sa päiväkodeis­sa ja kouluis­sa — kodeis­sakin liikaa. 

    Pojat eivät saa enää kiipeil­lä puis­sa, tais­tel­la miekoin (pihal­ta otet­tu kep­pi), painia lumi­hanges­sa ja ottaa ylipään­sä miehestä mit­taa. Aina on joku täti selän takana mar­mat­ta­mas­sa. Ja kun diag­noosi on “ylivilkkaal­la” pojal­la saatu kun­toon, on vas­tas­sa terapeutti-täti.

  78. Muu­tam vuosi sit­ten Kaup­pale­hti-Optios­sa haastelti­in erään hi-tech-pörssiy­htiön johto­ryh­män ensim­mäistä naisjäsen­tä. Tämä dipl.insinööri oli ollut neljä vuot­ta kotona hoita­mas­sa lap­si­aan. Sanoin joten­sakin seu­raavasti: “Insiöörin perus­taidot eivät mihinkään katoa. Nip­peli­tiedon omak­suu ja uno­htaa nopeasti.”

  79. Eli­na:

    Tätimeinin­ki on val­lal­la kas­vatuk­ses­sa päiväkodeis­sa ja kouluis­sa — kodeis­sakin liikaa.

    Allekir­joi­tan ja paheksun.

    Pojat eivät saa enää kiipeil­lä puis­sa, tais­tel­la miekoin (pihal­ta otet­tu kep­pi), painia lumi­hanges­sa ja ottaa ylipään­sä miehestä mit­taa. Aina on joku täti selän takana mar­mat­ta­mas­sa. Ja kun diag­noosi on “ylivilkkaal­la” pojal­la saatu kun­toon, on vas­tas­sa terapeutti-täti.

    No ja annas olla, kun yo. asioiden har­ras­ta­ja onkin tyt­tö! Minä ainakin koen, että min­ul­ta on kiel­let­ty ja/tai yritet­ty kieltää paljon sel­l­aista, joka pojille sen­tään edes pitkin ham­pain sal­lit­ti­in. Enkä ollut ollenkaan edes “pahim­mas­ta” päästä rasav­il­li; itsenäi­nen ja kyseenalais­ta­va vain.

  80. Tiedemies:

    Itsel­leni siitä syn­tyy kuva, että fem­i­nis­min vas­tus­ta­ja vas­tus­taa nais­ten tasa-arvopy­rkimyk­siä sil­loinkin, kun niihin olisi aihetta.

    Nämä krokoti­ilinkyyneleet muut­tuvat heti paljon uskot­tavam­mak­si, kun miehiä ei enää kuole itse­murhi­in kymme­nen ker­taa use­am­min kuin naiset.

    Valitet­tavasti en ymmär­rä täl­laista riv­ien välistä vih­jailua, vaik­ka saatankin olla nais­puo­li­nen. Joudut aukikirjoittamaan.

    Tarkoi­tatko, että nais­ten ase­man paran­tamiselle ei mis­sään yksit­täistapauk­ses­sa ole aihet­ta, tai että sitä on jopa kaikissa tapauk­sis­sa syytä vas­tus­taa? Vai että miehillä menee kokon­ais­val­tais­es­ti kat­soen niin paljon huonom­min, että nais­ten tasa-arvopy­rkimyk­siä tulee vas­tus­taa kunnes miesten itse­murhat vähen­tyvät? Mihin mah­dat viit­ta­ta krokoti­ilin kyyneleil­lä, ja miten ne liit­tyvät asiaan?

    Eritel­tyäsi väit­tämäsi selvästi suomek­si, voisit vielä hie­man vaivau­tua perustele­maan niitä. Äkkiä kat­soen minus­ta näyt­tää aika vaikeal­ta perustel­la, miten nais­ten kaltoinko­htelun lopet­tamisen vas­tus­tus (eli fem­i­nis­min lokaami­nen) aut­taisi miesten itse­murhien vähen­tämisessä. Oma mielip­i­teeni on, että miesten olo­jen paran­t­a­mi­nen paran­taisi nais­tenkin tilan­net­ta ja päin vas­toin. Tois­t­en mol­laami­nen ja haukku­mi­nen oman asian ajamisek­si puolestaan tuo har­voin muu­ta kuin lyhytkestoisen ja ohimenevän, pin­nal­lisen hyvänolontunteen.

  81. Rot­wang:

    Nojaa, Wikipedia tietää ker­toa, että Suomes­sa syn­tyy vuodessa n. 20 inter­sukupuolista ihmistä. Kyl­lä biologi­nen sukupuoli on ihmisel­lä hyvin “siis­tisti jakau­tunut” ja poikkeuk­set ovat harvinaisia.

    Määrä ei ollut varsi­nainen point­ti­ni, vaan se että näitä syn­tyy ja hei­dän kirurginen muokkaamisen­sa jom­man kum­man sukupuolen näköisek­si on osoit­tau­tunut jois­sakin tapauk­sis­sa ongel­mallisek­si. (Min­ul­la ei ole tietoa viral­lis­ten tilas­to­jen luotet­tavu­ud­es­ta Suomes­sa, mut­ta mm. Yhdys­val­lois­sa näistä tapauk­sista ei vält­tämät­tä jää mitään merk­in­tää mihinkään.)

    Ja vielä sitäkin olen­naisem­pi asiani kos­ki sosi­aal­ista sukupuol­ta, jon­ka määrit­te­ly-yri­tyk­sis­sä taide­taan tör­mätä saman­sukuisi­in ongelmi­in kuin sil­loin, kun ihmisiä yritetään luokitel­la eri “rotu­i­hin”. Luokkien ulkop­uolelle jää yksinker­tais­es­ti liikaa jengiä, ja toisaal­ta luokkien sisäi­nen vai­htelu on samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin niiden välinenkin.

  82. Ja kun diag­noosi on “ylivilkkaal­la” pojal­la saatu kun­toon, on vas­tas­sa terapeutti-täti. 

    Se oli muuten setä se neu­rolo­gi, jota minä olin kuule­mas­sa. Hän jut­teli mm. koulu­jen kiveen­haka­tu­ista käytän­nöistä, jot­ka eivät kaikille eri­ty­isille sovi. Var­masti osa on juurikin tätä mainit­se­maasi tätimeininkiä.

    En osaa yhtään sanoa annetaanko pelkän vilkkaan tem­pera­mentin perus­teel­la liian herkästi ADHD/aspereger/autismidiagnoosi; ainakin peri­aat­teessa siihen tarvi­taan muu­takin, esimerkik­si epä­sosi­aal­isu­ut­ta. Tiedän ainakin yhden tem­pera­men­til­taan hyvinkin rauhal­lisen poikalapsen, jota seu­rataan neu­volas­sa tarkem­min mm. sik­si, että hän päiväkodis­sa mielum­min istuu luke­mas­sa kir­jaa tai tarkkaile­mas­sa muiden leikkiä kuin leikkii tois­t­en las­ten kanssa. Useim­mat tun­te­mani eri­tyiset ovat kyl­lä varsin vilkkai­ta ja voi olla, jot­ta poikkeus vahvis­taa säännön.

    Aina­han sitä on puhut­tu, että nainen tekee parem­min mon­ta asi­aa yhtä aikaa kun taas mies keskit­tyy parem­min johonkin yhteen asi­aan ja löytää yhteyk­siä asioiden väliltä. Tiedä sit­ten tuon toden­peräisyy­destä, mut­ta jos siinä on perää niin jos­sain tuon yhteen asi­aan keskit­tymisen ääripäässä ale­taan puhua per­soon­al­lisu­u­den sijas­ta eri­ty­isyyk­sistä — ja jotkut puhu­vat nörteistä. Siinä mielessä minus­ta ei ole kovinkaan kum­mallista, että diag­noosi annetaan use­am­min pojalle kuin tytölle. 

    Itse asi­as­sa, nyt kun tuli puheek­si, kun edel­lisessä ketjus­sa kysy­it, mihin sitä diag­noosia tarvi­taan, niin taisit itse antaa yhden vas­tauk­sen. Sitä tarvi­taan oikeut­ta­maan joidenkin poikien poika­maisen vilkas käytös ja anta­maan aikuisille välineitä kanavoi­da se vilkkaus oikein.

  83. Sanoin joten­sakin seu­raavasti: “Insinöörin perus­taidot eivät mihinkään katoa. Nip­peli­tiedon omak­suu ja uno­htaa nopeasti.” 

    Olen täysin samaa mieltä! Täl­lä ker­taa meni muu­ta­ma viikko ennen kuin pääsin töi­hin äitiys­lo­man jäl­keen kun­nol­la kiin­ni. Haahuilin ehkä jonkin ver­ran pitem­pään kuin kesälo­man jäl­keen, mut­ten nyt niin mitenkään merkit­tävästi pitem­pään. Tosi moni ei-niin-kiireelli­nen asia oli jätet­ty odot­ta­maankin palu­u­tani, vaik­ka mielestäni puhdis­tin pöy­dän ennen vapaalle jäämistä.

  84. Enkidu:

    Saara, fem­i­nis­tit saa­vat syyt­tää itseään, jos ter­mi on muut­tunut haukkumasanaksi…

    Ja miehet saa­vat syyt­tää itseään, jos hei­dän usko­taan lais­ta­van las­ten­hoi­dos­ta ja käyt­täy­tyvän väki­val­tais­es­ti? Eiväthän miehet ole mikään homogeeni­nen kloonikokoel­ma, jot­ka armei­ja-alokkaiden tapaan ovat vas­tu­us­sa tois­t­en­sa virheistä. Miehel­lä, joka hoitaa lap­si­aan, ei ole mitään tekoa sen kollek­ti­ivisen mieliku­van syn­tymisessä, jon­ka mukaan miehet eivät hoi­da lap­si­aan, eikä hän­tä tule täl­lä perus­teel­la haukkua ja syr­jiä sen enem­pää kotona kuin yhteiskunnassakaan.

    Minä ainakin pidän sietämät­tömänä fem­i­nis­tistä aggres­si­ivi­su­ut­ta (eri­tyis­es­ti sil­loin kun syytetään miehiä aggres­si­ivi­su­ud­es­ta) ja ohjel­mallista piit­taa­mat­to­muut­ta tosiasioista.

    Niin minäkin. Mut­ta tämä kos­kee ihan kaikkea aggres­si­ivi­su­ut­ta ja kaiken­laista tosi­a­sioista piit­taa­mat­to­muut­ta. En näe mitään järkevää aihet­ta syyt­tää siitä fem­i­nis­miä! Tuol­la tavoin käyt­täy­tyvää porukkaa­han löy­tyy kaikkial­ta mihin katsot.

    Ymmär­rän toki, että kaik­ki fem­i­nis­tit eivät esimerkik­si pidä tyyp­il­listä suo­ma­lais­mi­estä mykkänä las­ten­hakkaa­jana (ohi­men­nen: pienen lapsen selvästi tur­val­lisin ihmi­nen on oma isä). Näitä sivistyneem­piä fem­i­nis­te­jä voi kuitenkin haukkua vaiken­e­mis­es­ta. Pahin­takaan sek­sis­miä tai vale­htelua ei julkises­ti tuomi­ta, jos se tapah­tuu sis­arkun­nan asian puolesta.

    Min­un silmi­i­ni on kyl­lä osunut kaiken­laista nais­ten kir­joit­ta­maa “fem­i­nis­min” arvostelua, ja otan itsekin asi­ak­seni huo­maut­taa fem­i­nis­min nimis­sä lausu­tu­ista type­r­yyk­sistä mil­loin sat­un sel­l­aisia havait­se­maan (tosin en julk­isu­udessa, kos­ka yritän olla olemat­ta julk­isu­u­den henkilö). Julk­isu­u­den tutk­i­ja­hah­moista Anna Kon­tu­la tulee ensim­mäisenä mieleen.

    Yllä pahek­suit piit­taa­mat­to­muut­ta tosi­a­sioista; heti perään vaiku­tat sor­tu­van siihen itse (lievim­mil­läänkin tuo “sivistyneem­piä fem­i­nis­te­jä” koske­va väit­tämäsi oli tarpee­ton ja keskustelun eten­e­mistä hait­taa­va kär­jistys). Niin vaikeaa se on!

    Toinen tilan­net­ta han­kaloit­ta­va tek­i­jä lie­nee se, että kukaan ei voi saavut­taa objek­ti­ivista näkökul­maa. Jokin, mikä yhdestä näkökul­mas­ta kat­soen vaikut­taa sil­kalta val­heelta, voi kuitenkin objek­ti­ivis­es­ti arvioiden olla aiheel­lista ja totu­u­teen pyrkivää. Tämänkin omak­sumises­sa meil­lä ihmisil­lä on vielä paljon tekemistä — niin fem­i­nis­teinä itseään pitävil­lä kuin kaikil­la muillakin.

    Toinen syy haukkua fem­i­nis­te­jä on poli­it­ti­nen tais­to. Minus­ta feminste­jä pitää rökit­tää niin kauan, että kek­sivät itsen­sä uudelleen esimerkik­si tasa-arvon aja­ji­na tai sit­ten julk­i­lausu­tusti naisasialiikkeenä.

    Jälkim­mäisessä vai­h­toe­hdos­sa val­tion­hallinnon femin­sti­rak­en­teet pure­taan ja lakimääräiset avus­tuk­set poistetaan.

    Mainit­se­masi päämäärä olisi minus­takin erit­täin tavoit­telemisen arvoinen. Keinoista olen eri mieltä. Jos et pidä siitä, että joku ei pysy tosi­a­siois­sa ja mus­ta­maalaa sin­ua, type­r­in­tä mitä voit tehdä on alen­tu­mi­nen samalle tasolle.

    Nais­ten palkoista ja ansiois­takin on ollut iät ja ajat suh­teel­lisen tarkkaa tietoa. Siitä huoli­mat­ta ja kaik­ki arvaa loput …

    Tämä palk­ka-asia on kyl­lä jän­nit­tävä. Min­ua ilah­dut­taa, jos ja kun ker­ran tilas­tol­lisel­la tasol­la on niin, että palkois­sa ei ole mainit­tavia sukupuoles­ta riip­pu­via ero­ja. Toisaal­ta siitä on vain viisi vuot­ta, kun pitkään aivan ilmeisessä sukupuoles­ta johtu­vas­sa palkkakuopas­sa ollut äiti­ni sai lisää lik­saa pyytäessään kuul­la: Sul­la on kuule jo tämän fir­man nai­sista paras palk­ka! Kyseessä oli­vat johtote­htävät kan­sain­välisessä myyn­tior­gan­isaa­tios­sa, ja miespuoliset kol­le­gat tekivät huo­mat­tavasti suurem­paa tiliä johtamien­sa yksiköi­den huonom­mista tulok­sista huoli­mat­ta. Min­un on hyvin vaikea uskoa, että äiti­ni olisi pelkkä yksit­täistapaus eikä edus­taisi mitään suurem­paa, tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevää kokonaisuutta.

    En siitä huoli­mat­ta väitä, että alus­sa refer­oidus­sa selvi­tyk­sessä esitet­täisi­in val­hei­ta ja pro­pa­gan­daa. Minus­ta se on yksi arvokas näkökul­ma, joka tulee ottaa huomioon.

    Yhteen­ve­t­ona, uskon että nykyi­nen sukupuolien väli­nen nau­ret­ta­va ase­ma­so­ta (johon siis kumpikin sukupuoli kollek­ti­ivis­es­ti syyl­listyy) lähin­nä pahen­taa tilan­net­ta molem­pi­en kannalta.

  85. “Tarkoi­tatko, että nais­ten ase­man paran­tamiselle ei mis­sään yksit­täistapauk­ses­sa ole aihetta”

    Fem­i­nis­tit puhu­vat nykyään Suomes­sa kolmes­ta ongel­mas­ta: lähisuhde­väki­val­las­ta, palkoista ja lasikatos­ta. Omis­sa piireis­sä meuhkataan sit­ten lisäk­si kaiken­lais­es­ta hämäräm­mästä, kuten patri­arkaatista ja sen sel­l­ais­es­ta, jota ei kehda­ta julk­isu­u­teen tuo­da, kun kukaan ei ilman naisk­oulu­tus­ta osaa ottaa vakavasti.

    Muutkin ongel­mat ovat vaikeuksissa:

    Väki­val­takeskustelu on saanut uuden ilmeen, kun media on vih­doin alka­nut ker­toa siitä iki­aiko­ja tiede­tys­tä fak­tas­ta, että naiset ovat suurin piirtein yhtä väki­val­taisia kuin miehet lähisuhteis­sa. Itse asi­as­sa naiset näyt­täi­sivät aloit­ta­van väki­val­lan miehiä use­am­min ja syyl­listyvät selvästi use­am­min sel­l­aiseen väki­val­taan, jos­sa toinen ei tur­vaudu fyy­sisi­in keinoi­hin lainkaan (mikä ei ole yllät­tävää, sil­lä meikäläisessä kult­tuuris­sa naisen lyöjä on saastaa).

    Ei ole ihan mah­do­ton­ta, että vähitellen nais­ten palkoista ja toimeen­tu­losta ale­taan ker­toa totu­u­den­mukaisem­min, kun ker­ran Hesarikin antoi häm­mästyt­tävästi äänen Sumasen kaltaiselle “sovin­istielle”.

    Sen jäl­keen jäl­jelle jää lasikat­to. Miten kauan mah­taa kansan­li­ik­keemme sen jäl­keen naut­tia val­tio­val­lan eri­tys­suo­jelua ja mui­ta etuoikeuk­sia. “Tukekaa nyt meitä puolueet ja kansalaiset, että saadaan naishenkilöstöpääl­liköt toim­i­tusjo­hta­jik­si, ettekö näe kuin­ka ylevästi tais­telemme sor­toa vastaan.”

    Tietysti fem­i­nis­tit voivat kek­siä uusia ongelmia asial­istalleen. Se on kuitenkin erit­täin han­kalaa, kos­ka naiset nyt vain ovat keskimäärin niin selvästi miehiä parem­pio­saisia. No, ehkä liike uud­is­tuu aja­maan huono-osais­ten nais­ten asi­aa. Kyl­lähän sel­l­aisia löy­tyy, esimerkik­si köy­hät yksin­huolta­jat. Korkealen­toi­sista teo­ri­oista kyl­lä täy­tyy siinä kohdin luopua.

  86. Fem­i­nis­mil­lä on yhä paljon tehtävää, naisia sor­re­taan mon­es­sa. Miehiäkin sor­re­taan mon­es­sa. Hyv­is­fem­i­nistien pitäisi irti­sanoutua pah­is­fem­i­nistien valheista.

    Jos las­ten han­k­in­taa pidet­tään huolto­suh­teen vuok­si tärkeänä, sitä pitää tukea lap­sil­isin ym., ei sälyt­tämäl­lä työ­nan­ta­jille velvol­lisu­ut­ta palki­ta mis­tään muus­ta kuin työn­teosta. Muuten tehdään vak­i­tuisen työ­suh­teen saami­nen nuo­rille naisille entistä vaikeam­mak­si, syn­tyvyys lisään­tyy vähem­män ja se lisäys mak­saa enem­män kuin kohden­net­taes­sa tuki suo­raan lapsilukuun.

  87. Saara:

    Ja vielä sitäkin olen­naisem­pi asiani kos­ki sosi­aal­ista sukupuol­ta, jon­ka määrit­te­ly-yri­tyk­sis­sä taide­taan tör­mätä saman­sukuisi­in ongelmi­in kuin sil­loin, kun ihmisiä yritetään luokitel­la eri “rotu­i­hin”. Luokkien ulkop­uolelle jää yksinker­tais­es­ti liikaa jengiä, ja toisaal­ta luokkien sisäi­nen vai­htelu on samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin niiden välinenkin 

    Sosi­aalisen sukupuolen määrit­te­lylle ei varsi­nais­es­ti ole mitään tarvet­ta. On ole­mas­sa biologi­nen, läh­es kaikissa tapauk­sis­sa selkeästi toden­net­tavis­sa ole­va sukupuoli. Tämän lisäk­si on ole­mas­sa sukupuolista käyt­täy­tymistä, jon­ka jokainen voi tulki­ta halu­a­mal­laan tavalla.

  88. Sekä transsukupuoliset että inter­sukupuoliset ihmiset ovat hekin kuitenkin aivoil­taan ja iden­ti­fikaa­ti­oltaan läh­es jär­jestään jom­paa kumpaa sukupuol­ta, ani har­va on jotain “siltä väliltä”. Luokkien väli­in ei jää havain­to­ja eikä luokkien sisäi­nen vai­htelu pur­sua yli rajojejn.

  89. Mikko Har­to­nen:

    Kyse on siis pitkälti siitä, että naisia ja miehiä kohdel­laan kysei­sis­sä yri­tyk­sis­sä samoil­la stan­dard­eil­la. Huip­pu­jo­hta­ja tai sel­l­aisek­si pyrkivä ei useinkaan voi ottaa halutes­saan parin vuo­den taukoa ja silti säi­lyt­tää eten­e­mis­mah­dol­lisuuk­si­aan, oli hän sit­ten mies tai nainen.

    Halu­aisinkin tietää, miten fem­i­nistien mielestä tilan­net­ta tulisi muut­taa. Pitäisikö naisia ja miehiä alkaa arvioimaan eri kri­teere­in ja suo­maan naisille mah­dol­lisu­us vali­ta sekä kotiäi­tiys että huip­pu­jo­hta­ju­us. Täl­lä het­kel­lä täl­laista mah­dol­lisu­ut­ta ei ole kum­mal­lakaan sukupuolella.

    Minus­ta se mah­dol­lisu­us tulisi suo­da sekä miehille että naisille. Ura on ihmiselle tärkeä jut­tu, usein sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Samoin myös per­he, sekin sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Yhteiskun­taa voisi pienin aske­lin muoka­ta sel­l­aiseen suun­taan, jos­sa kaikil­la ihmisil­lä on mah­dol­lisu­us panos­taa molem­pi­in — siis suun­taan johon se olisi kehit­tynyt, jos naisia arvoineen ja eri­ty­ispi­irtei­neen olisi alus­ta läh­tien arvostet­tu työelämässä yhtä paljon kuin miehiäkin.

    En oikein ymmär­rä, mik­si naiset eivät näe tilan­net­ta val­in­tana, jos­sa he val­it­se­vat kahdes­ta etuoikeud­es­ta. Las­ten han­kkimi­nen on kuitenkin pohjim­mil­taan täysin itsekästä toim­intaa ja omien gee­nien levit­tämistä, enkä ymmär­rä mik­si lapsen han­kki­va ihmi­nen tulisi nähdä jon­ain yhteisen hyvän eteen työsken­televänä marttyyrina.

    Eihän se mart­tyris­mia olekaan, kuten ei ural­la eten­e­misen halukaan; varsinkaan mei­dän jälki­te­ol­lises­sa yhteiskun­nas­samme, jos­sa työ on ihmiselle itsen­sä toteut­tamisen väline. Point­ti on siinä, että ihmiset voivat parem­min, kun heil­lä on mah­dol­lisu­us rak­en­taa sekä per­het­tä että uraa. Jos ja kun ei ole mitään pakot­tavaa syytä lait­taa ihmisiä val­it­se­maan kat­e­goris­es­ti näi­den väliltä, ihmisiä ei kan­na­ta pakot­taa siihen.

    Parisuh­teen sisäl­lä mies ja nainen voivat yhteis­es­ti sopia lapsen­hoito­jär­jeste­ly­istä ja urapyrkimyk­sistä. Jos naiset halu­a­vat aset­taa uran äitiy­den edelle, se on teo­ri­as­sa täysin mah­dol­lista. Itse epäilen, että val­taosa nai­sista ei halua aset­taa uraa äitiy­den edelle. Niiden, jot­ka halu­a­vat, kan­nat­taa ottaa sel­l­ainen mies, jol­la ei ole suuria uratavoit­tei­ta. Sel­l­aisia miehiä on vaik­ka kuin­ka paljon. Ongel­mana vain tun­tuu ole­van se, että ura­su­un­tau­tuneet naiset eivät yleen­sä kestä “kun­ni­an­hi­mot­to­mia” miehiä, vaan miehen pitää olla statuk­seltaan vähin­tään saman tasoinen. Urao­hjus­mies taas ymmär­ret­tävästi ei suos­tu koti-isäksi.

    Minä olen ollut nyky­istä ennen kah­den miehen kanssa vakavas­sa parisuh­teessa. Kaikille kolmelle ura on tärkeä ja merk­i­tyk­selli­nen osa elämää (ja toden tot­ta, muun­lais­ten miesten kump­paniksi en ole oikein kokenut sopi­vani), ja kaik­ki kolme ovat myös aivan tosis­saan suun­nitelleet koti-isyyt­tä. Minus­ta ei ole ollenkaan itses­tään­selvää, ettei uraan panos­ta­va mies halua koti-isäk­si, enkä kyl­lä olisi niin yksisilmäis­es­ti uraan panos­tavas­ta miehestä kiinnostunutkaan.

    En ole ain­oa tätä lajia. Voi jopa sanoa, että tun­nen ain­oas­taan sel­l­aisia pare­ja, jois­sa kumpikin osa­puoli halu­aa osal­lis­tua sekä uran että per­heen rak­en­tamiseen. Osal­la tun­temis­tani miehistä tämä per­hekeskeisyys on tuot­tanut työ­paikoil­la han­kaluuk­sia, kun van­hem­man pol­ven miehet odot­ta­vat vaimo­jen hoita­van ne jutut. Alun kysymyk­seesi vas­taisin, että fem­i­nistinä toivoisin täl­lais­ten asen­tei­den muut­tuvan. Ikään kuin per­he ei olisi yksi tärkeim­mistä asioista ihmisen elämässä; sukupuoles­ta riippumatta!

  90. Olen ammatil­tani juristi, joten kom­men­toin tilan­net­ta oman ammat­ti­ni kannalta.

    Juris­teista suurin osa on nykyään jo naisia. Lakimies­li­it­to piti sitä jopa jonkin­laise­na uhkaku­vana takavu­osi­na kun pelät­ti­in naisen­em­mistön johta­van vääjäämät­tä palkkakuop­paan. Olemme edelleen aika hyvin palkat­tu­ja joten tämä kuop­pa ei ole toteutunut.

    Julkisel­la sek­to­ril­la palkat ovat samat miehillä ja naisil­la. Todel­la hyvin palka­tu­il­la julkisen sek­torin paikoil­la on vain yksit­täisiä naisia (Korkeim­man oikeu­den pres­i­dent­ti Pauli­ine Koske­lo niistä kuu­luisin) mut­ta eiköhän tuo lasikat­to pakostakin heilu lähivu­osi­na. Parhaat käräjä­tuo­mar­it ovat naisia.

    Yksi­tyisel­lä puolel­la parhaat palkat ovat kalli­ita yri­tysjut­tu­ja hoitavil­la asiana­ja­jil­la. Jos kat­soo suurimpi­en asiana­jo­toimis­to­jen osakkai­ta niin niis­sä naisia alkaa olla jo yhtä paljon kuin miehiä. Hyvä Veli ‑verkos­tot ovat osa todel­lisu­ut­ta mut­ta silti veikkaan että Suomen eniten ansait­se­vien yri­tysjuristien enem­mistö alkaa lähivu­osi­na olla naisia.

  91. Eli­nan löytämästä tilas­tos­ta selviää että julkisen sek­torin palka­nsaa­jista 70% on naisia, ja kun­tasek­to­ril­la peräti 77%. 

    Joku tääl­lä valit­ti että olin dis­san­nut poli­isien ja palomi­esten vaa­tivia tehtäviä. Kom­men­tis­sani yritin nos­taa esille sitä että nai­sista suurem­pi osa työsken­telee julkisel­la kuin yksi­tyisel­lä sek­to­ril­la. Julkisen sek­torin työ­paikat ovat usein sel­l­aisia joi­hin julkisel­la sek­to­ril­la on läh­es monop­o­li. Julkisen sek­torin palkat ovat usein yksi­tyisen sek­torin palkko­ja mata­lam­mat. Johtopäätök­seni tästä oli että nais­ten huonom­mat ansiot liit­tyvät osin työsken­te­lyyn julkisel­la sek­to­ril­la. Sama kos­kee tietysti myös niitä miehiä jot­ka työsken­televät julkisel­la puolella.
    Toisaal­ta julkisel­la puolel­la ei teetetä kovin paljoa palkat­to­mia ylitöitä. Itse olen sitä mieltä ettei niihin pitäisi muual­lakaan suos­tua, mut­ta näyt­tää ole­van trendi.

    Ope­tusala, kuten kaik­ki muukin, on his­to­ri­al­lis­es­ti ollut miehi­nen. Näin oli sil­loin kun nais­ten osu­us koulute­tu­ista oli pienem­pi. Havain­toni koske­vat nyky­hetkeä, kos­ka käsit­telyssä kai ovat nykyiset palkat, ei his­to­ri­alli­nen tilanne.

    Asi­aan liit­tymät­tömänä, mut­ta keskustelus­sa esille tulleena; en ymmär­rä fem­i­nistien syyl­listämisetä miesten syr­jäy­tymis­es­tä tai itse­murhista. Naiset näitä miehiä kuitenkin useim­miten hoivaa­vat ja “pelas­ta­vat.” joko työk­seen sosi­aali- ja hoi­va-alal­la, tai äiteinä, sis­a­ri­na, vain­oina, tyt­tärinä. Jos miehet panos­taisi­vat muiden miesten hyv­in­voin­ti­in yhtä paljon kuin naiset sat­saa­vat miesten hyv­in­voin­ti­in, voitaisi­in itse­murhien määrää saa­da laske­maan. Ehkä mies­li­ike voisi herätä puo­lus­ta­maan niitä miehiä joil­la menee huonos­ti, sen sijaan että valit­taa mik­seivät fem­i­nis­tit hoi­da tätäkin asiaa.

  92. Äkkiä kat­soen minus­ta näyt­tää aika vaikeal­ta perustel­la, miten nais­ten kaltoinko­htelun lopet­tamisen vas­tus­tus (eli fem­i­nis­min lokaami­nen) aut­taisi miesten itse­murhien vähen­tämisessä.

    Kuten yllä kir­joitin, fem­i­nis­min nimis­sä vale­hdel­laan ja vääris­tel­lään tosi­a­sioi­ta. Ne ongel­mat, joi­hin Suomes­sa fem­i­nis­min nimis­sä puu­tu­taan, ovat usein — eivät aina — täysin mität­tömiä niihin ongelmi­in ver­rat­tuna, joiden kor­jaamis­es­ta fem­i­nis­min nimis­sä kieltäydytään. 

    Miesten itse­murhat ovat minus­ta vain järkyt­tävin esimerk­ki fem­i­nis­min kaksi­naa­maisu­ud­es­ta. Poikia syn­tyy vuosit­tain noin 30 000. Noin 800 miestä tekee itse­murhan vuosit­tain. Siis kak­si ja puoli pros­ent­tia ikälu­okas­ta kuolee oman käden kaut­ta. Vas­taa­va luku on naisille noin 200. Ero on nelink­er­tainen (ei kym­menker­tainen, kuten yllä sanoin, se oli liioittelua). 

    On tot­ta, että val­i­tus siitä puut­tuvas­ta viidestä sen­tistä ei vält­tämät­tä vaiku­ta itse­murhien määrään. Mut­ta näi­den vas­tauk­sien nil­jaku­us pal­jas­tuu siinä, että kun näitä ongelmia — pait­si siis mies-spe­si­fisiä ongelmia, myös fem­i­nis­mi­in liit­tyvää vale­htelua esimerkik­si väki­val­las­ta — yrit­tää käsitel­lä, asia kään­netään niin että vika onkin siinä, ettei “mies­li­ike” tee asialle mitään.

    Fem­i­nis­tit kuitenkin väit­tävät aja­vansa tasa-arvoa. Se ei nyt vaan ole tot­ta. Elinkaar­i­an­sioista, siitä, että nais­ten on helpom­pi päästä johta­jik­si, siitä, että naiset pahoin­pitelevät ja murhaa­vat siinä mis­sä miehetkin jne. ei tarvit­sisi vale­hdel­la, jos kyse olisi tasa-arvos­ta.

  93. Riit­ta sanoo:

    Sitä [diag­noosia] tarvi­taan oikeut­ta­maan joidenkin poikien poika­maisen vilkas käytös ja anta­maan aikuisille välineitä kanavoi­da se vilkkaus oikein.

    Tätä juuri vas­tus­tan! Poikien laji­tyyp­illi­nen (heh) käyt­täy­tymi­nen patol­o­gisoidaan paljon herkem­min kuin tyt­tö­jen. Tämä ei ole tasa-arvoa, vaan seu­raus osin siitä, että kas­vat­ta­mi­nen on insti­tu­tion­al­is­tet­tu nais­ten käsiin. 

    Korostan nyt, että toki on tarpeel­lisi­akin diag­noose­ja, mut­ta kyl­lä ammatil­li­sis­sa piireis­sä on hyvinkin tun­nis­tet­tu ja tun­nustet­tu ilmiö tämä ylidi­ag­nosoin­ti. Useim­mat pojat rauhoit­tuvat ihan itsek­seen, kun vain van­hem­mat saa­vat tukea esim. per­heneu­volas­sa käytök­sen hallintaan ilman mitään kalli­ita ja raskai­ta terapioita. 

    Vuo­den toim­intat­er­apia mak­saa noin 3000 euroa + menete­tyt työ­tun­nit van­hem­mil­ta. Yleen­sähän lap­si pitää kul­jet­taa kesken työpäivän terapiaan. 

    Psykoter­apia on usein vielä kalliimpaa.

  94. Erit­täin osu­vaa nais­tutkimuk­sen kri­ti­ikkiä nim­imerk­ki tiedemieheltä. Saaran vas­tauk­set eivät ole vähim­mis­säkään määrin kumon­neet tiedemiehen argu­ment­te­ja, ovat vain retoris­es­ti kier­relleet niitä itse ongel­mako­hti­in vastaamatta.

    Fem­i­nis­tit saa­vat syyt­tää vain itseään ja/tai äänekkäimpiä sis­ari­aan, jot­ka ovat ainakin medi­as­sa fem­i­nis­min val­tavir­taa, että alku­jaan posi­ti­ivis­es­ta käsit­teestä on tul­lut pejo­rati­ivi ja haukku­masana, jon­ka nai­sis­takin enem­mistö kokee nykyään negatiivisesti.

    On sinän­sä lohdullista, että nais­tutk­i­joiden röyhkeä epäti­eteel­lisyys, jatku­vat val­heet, vääris­te­lyt, niihin silmin näh­den liit­tyvät viha ja katkeru­us sekä yleisem­min eri­laiset yksipuolisu­udet ovat saa­neet ansait­se­mansa reaktion.

  95. “Ura on ihmiselle tärkeä jut­tu, usein sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Samoin myös per­he, sekin sukupuoles­ta riippumatta.”

    tarkoita­m­meko­han samaa asi­aa? Suurin osa miehistä eikä nai­isat ei ole ura-amma­tis­sa. Tai tietenkin taito apra­nee koke­musken myötä, mut­ta sähköasen­te­ja yleen­säpysysy sähköasen­ta­jana, joskus tulee työn­jo­hta­jak­si ja joskus perus­taa oman fir­man. Sairaan­hoita­jista suurin osa jää airaan­hoita­jak­si eikä etene osastonhoitajaksi.

    Toinen helpoti uno­htu­va seik­ka: Oppin­ut kan­taa pait­si omaisu­ut­taan myös töitään mukanaan. Sähköasen­t­jaa ei sitä voi tehdä.

  96. Taan­noiseen YLE:n kah­den tun­nin A2-keskustelu­un suo­ma­lais­ten väki­val­las­ta ei muuten saatu yhtäkään nais­tutk­i­jaa vaik­ka use­ampia kysyt­ti­in. He jär­jestelmäl­lis­es­ti boiko­toi­vat keskustelua sil­lä perustelul­la, että hei­dän mielestään niin mar­gin­aaliseen asi­aan kuin nais­ten väki­val­taisu­us ei pitäisi väki­val­takeskustelus­sa puuttua.
    On tavanomaista nais­tutk­i­joiden retori­ikkaa, että 90%/95%/99% kaikesta per­heväki­val­las­ta on miesten tekemää. On ymmär­ret­tävää, että tuol­laiseen, ide­olo­giaan poh­jaavaan käsi­tyk­seen iden­ti­teet­tin­sä sitoneelle on epä­mukavaa joutua kom­men­toimaan lukuisia tutkimuk­sia, jot­ka totea­vat suh­teen ole­van Suomes­sa lähem­mäs 50/50 jakaumaa.

  97. […]naiset pahoin­pitelevät ja murhaa­vat siinä mis­sä miehetkin jne.

    No ei nyt sen­tään. Henkirikok­sista n. 90 pros­ent­tia on miesten tekemiä ja poli­isin tietoon tulleista pahoin­pite­ly­istä yli 85 prosenttia. 

    Tarkoitit ehkä, että parisuh­teessa? Siinähän osu­udet ovat tasa-arvoisemmat.

  98. Tinde
    “silti veikkaan että Suomen eniten ansait­se­vien yri­tysjuristien enem­mistö alkaa lähivu­osi­na olla naisia.”

    Mikä on toden­näköisyys että tämä miesten syr­jäy­tymi­nen parhait­en tien­aavien yri­tysjuristien ammat­tikun­nas­ta tulk­i­taan tasa-arvo-ongelmaksi? 

    Pyöreä nol­la! Sen­si­jaan samaan aikaan nais­ten uupumi­nen konepaja‑, IT- ja perus­te­ol­lisu­usyri­tys­ten johtokun­nista on huu­ta­va vääryys.

  99. Väki­val­ta ja fem­i­nis­mi, kan­nan­ot­to Hei­di Hautalalta:
    “Keskit­tymäl­lä naisi­in kohdis­tu­vaan väki­val­taan, ei väheksytä muiden ryh­mien koke­muk­sia vaan pyritään tehokkuuteen”

    -ilmeis­es­ti Hei­din näke­mys perus­tuu sukupuolit­tuneen väki­val­lan teoriaan.
    Fem­i­nisti, vuo­den tieteen­tek­i­jäk­si valit­tu Johan­na Kan­to­la arvioi per­heväki­val­taa näin:
    “Väki­val­ta ei lopu ennen kuin mies ottaa vas­tu­un teois­taan ja lakkaa etsimästä syitä naisesta.
    Myös yhteiskun­nan olisi syytä laka­ta etsimästä syitä naisesta.
    Väki­val­tai­sista nai­sista – mar­gin­aalis­es­ta ilmiöstä – puhumi­nen vie huomio­ta pois tärkeäm­miltä asioilta.”
    http://www.ylioppilaslehti.fi/2004/05/21/kantola-hyvaksyttya-vakivaltaa/

    - Hei­di Hau­ta­la tuskin pide­tään äärifem­i­nistinä, kuitenkin hän on omas­ta ase­mas­taan käsin pystynyt vaikut­ta­maan erit­täin voimakkaasti siihen, kuin­ka “tasa-arvois­es­ti” mm. väki­val­taan suhtaudutaan.

    Ja mik­si miehet tai miesasi­amiehet eivät aja asioitaan? Mis­sä voisi ajaa, tasa-arvoasi­ain neuvottelukunnassa?
    kom­ment­ti­ni mm. TANE:sta löy­tyy täältä, Hei­di Hau­ta­lan blogista:
    http://www.heidihautala.fi/2009/10/tasa-arvon-pitaa-nakya/#more-2488

    Hei­di Hau­ta­lalle suuri kiitos siitä, että kom­ment­te­ja blo­gis­sa julkaistaan.
    mm. Vihreä Lan­ka on dele­toin­ut ja sen­suroin­ut läh­es kaik­ki fem­i­nis­mi­in liit­tyvät keskusteluketjut…

  100. Korostan nyt, että toki on tarpeel­lisi­akin diag­noose­ja, mut­ta kyl­lä ammatil­li­sis­sa piireis­sä on hyvinkin tun­nis­tet­tu ja tun­nustet­tu ilmiö tämä ylidi­ag­nosoin­ti. Useim­mat pojat rauhoit­tuvat ihan itsek­seen, kun vain van­hem­mat saa­vat tukea esim. per­heneu­volas­sa käytök­sen hallintaan ilman mitään kalli­ita ja raskai­ta terapioita. 

    Olen ihan samaa mieltä. Kun siinä edel­lisessä keskustelus­sa kir­joitin 10–15 pros­en­tista, joil­la on jotain autismi­tyyp­pistä eri­ty­isyyt­tä, niin näistä luul­tavasti iso osa pystytään “hoita­maan” ennen kouluikää ihan sil­lä, että kotona ja päiväkodis­sa pikkuisen tark­iste­taan kas­va­tus­pe­ri­aat­tei­ta (ne TAYSin neu­rolo­gin luen­not ovat tähänkin hyviä). Päiväkodil­la on tässä iso merk­i­tys, kos­ka juuri siel­lä pitäisi myös ne epä­sosi­aalisem­mat lapset opet­taa ole­maan tois­t­en kanssa ja kos­ka siel­lä huo­mataan, jos jos­sain laps­es­sa on jotain epä­taval­lista (van­hem­mille yleen­sä se oma muk­su tun­tuu ihan nor­maalil­ta ja useim­miten van­hempi­en valit­taes­sa lapsen itsepäisyyt­tä vas­taus on “kaik­ki tah­toikäiset uhmaavat”). 

    Pistin tuon “hoita­maan” lain­aus­merkkei­hin, kos­ka kyse on pysyvistä luon­teen­pi­irteistä, joi­ta ikä ehkä vähän pehmen­tää ja joi­ta on opit­ta­va hal­lit­se­maan (perus­es­imerkkinä se, että yksi lap­si ei voi tosi­aankaan tehdä kaikkia maaleja).

    Toisaal­ta olen kyl­lä sitäkin mieltä, ettei näitä asioi­ta voi jät­tää ihan kokon­aan sen varaan, että aika aut­taa. Tiedän sel­l­aisenkin vilkkaan lapsen, jolle neu­volas­sa ei ollut oikein muu­ta tehty kuin puhut­tu äidille, että kyl­lä tuos­sa iässä pitäisi jo osa­ta sitä ja tätä (äiti koki sen syyl­listämisenä, tiedä sit­ten, mis­tä oli oikeasti kyse). Tämän lapsen eri­ty­isyys huo­mat­ti­in vas­ta kouluiässä, ensin tuli vielä väärä diag­noosi, ja asi­aa setvit­täessä meni pari vuot­ta hukkaan.

  101. Tiedemies: surullis­in­ta tässä on juuri se, että mihin väki­val­tainen nainen voi ottaa yhteyt­tä saadak­seen apua ongel­maansa. Ei ole kun­nol­lista paikkaa ja yhteiskun­ta ei edes tun­nus­ta että sel­l­ainen ongel­ma voisi olla ole­mas­sa. Sen sijaan väki­val­tainen mies saa apua ongelmi­in­sa esimerkik­si Lyömät­tömästä linjasta. 

    On turhaa kuvitel­la, että väki­val­taisu­us olisi ongel­ma vain uhreille; se on ongel­ma myös henkilölle itselleen oli tämä nainen tai mies.

  102. Palk­ka-asi­aan vaikut­taa myös suo­ma­lainen tapa muo­dostaa palkat eli hyvin kat­ta­va ay-toim­inta yleis­si­tovine työe­htosopimuksi­neen. Vuosikym­meniä tehti­in jopa tupoja. 

    Miehet ovat ensin­näkin naisia use­am­min aloil­la, joil­la on joukkovoimaa: ahtaa­jat, paper­im­iehet jne. saa­vat (tai ovat ainakin ennen saa­neet) kap­i­tal­istin polvilleen ja mak­samaan kohtu­ut­to­mi­akin lik­so­ja. Nais­ten aloil­la ei joko pysty (kir­jas­ton­hoita­ja) tai ole halut­tu (las­ten­tarhanopet­ta­ja) hakea kovaa palkkata­soa kon­flik­tien kaut­ta. Miehillä ei täl­laisia inhi­bi­tioi­ta ole niin paljoa.

    Toisek­seen nais­val­tais­ten alo­jen liitot näyt­tävät ulospäin kovin riitaisil­ta, eivätkä ne kykene han­kki­maan kun­nol­lisia liit­to­laisia edes toi­sis­taan. Nais­ten kan­nat­taa myös miet­tiä mil­laisia ay-johta­jia he itselleen val­it­se­vat, kom­pro­mis­si­haluisia täte­jä vai rau­dankovia lakkokenraaleja. 

    En yritä ker­toa täl­lä sitä, että suo­ma­lainen tapa määrit­tää val­taosa palkoista kollek­ti­ivis­es­ti tessien kaut­ta olisi paras tai edes hyvä, vaan että se on todel­lisu­ut­ta ja arkea vuon­na 2010.

  103. Saara:
    Ja vielä sitäkin olen­naisem­pi asiani kos­ki sosi­aal­ista sukupuol­ta, jon­ka määrit­te­ly-yri­tyk­sis­sä taide­taan tör­mätä saman­sukuisi­in ongelmi­in kuin sil­loin, kun ihmisiä yritetään luokitel­la eri “rotu­i­hin”. Luokkien ulkop­uolelle jää yksinker­tais­es­ti liikaa jengiä, ja toisaal­ta luokkien sisäi­nen vai­htelu on samaa suu­ru­us­lu­okkaa kuin niiden välinenkin.

    Eli jos henkilön sek­suaa­li­nen iden­ti­teet­ti (sosi­aa­li­nen sukupuoli) määritel­lään vaik­ka niin, että ensin määritel­lään se kumpaan sukupuoleen kuu­lu­vak­si henkilö itsen­sä kokee (mies, nainen, inter) ja sit­ten se, kum­mas­ta sukupuoles­ta (vaiko ken­ties molem­mista tai ei ken­estäkään) henkilö on sek­suaalis­es­ti kiin­nos­tunut (het­ero, homo, bi, asex­u­al), niin täl­laisen luokit­telun ulkop­uolelle jää mielestäsi liikaa jengiä? Ketkä jäävät tämän luokit­telun ulkop­uolelle ja kuin­ka suuri joukko heitä on?

  104. Tiedemies:

    Kuten yllä kir­joitin, fem­i­nis­min nimis­sä vale­hdel­laan ja vääris­tel­lään tosiasioita.

    Sanopa min­ulle, mitä aatet­ta itse edu­s­tat, niin minä ker­ron että senkin nimis­sä vale­hdel­laan ja vääris­tel­lään tosi­a­sioi­ta. Sem­moisia ihmiset ovat. Tuo ei ole hyvä syy vas­tus­taa fem­i­nis­miä tasa-arvoli­ik­keenä (eikä myöskään sitä sin­un kan­nat­ta­maasi aatetta).

    Fem­i­nis­teik­si itseään kut­su­vien val­hei­ta (sil­loin kun ne todel­la ovat val­hei­ta) voi ja pitää kuitenkin vas­tus­taa. Se on asia erikseen.

    Ne ongel­mat, joi­hin Suomes­sa fem­i­nis­min nimis­sä puu­tu­taan, ovat usein – eivät aina – täysin mität­tömiä niihin ongelmi­in ver­rat­tuna, joiden kor­jaamis­es­ta fem­i­nis­min nimis­sä kieltäydytään.

    Ker­toisitko esimerkin ongel­mas­ta, jon­ka kor­jaamis­es­ta joku on fem­i­nis­min nimis­sä kieltäytynyt?

    (Sivuhuo­mau­tuk­se­na sanois­in, että jokin, joka miehen mielestä voi kuu­lostaa täysin mität­tömältä, voi olla naiselle oikeasti elämää vaikeut­ta­va ongel­ma. Ja päin vas­toin. Se kan­nat­taa yrit­tää muis­taa ennen kuin menee pahoit­ta­maan mie­len­sä siitä että vastapuoli valit­taa turhasta.)

    Miesten itse­murhat ovat minus­ta vain järkyt­tävin esimerk­ki fem­i­nis­min kaksinaamaisuudesta.

    Taas min­ul­la on ymmärtämis­vaikeuk­sia. Huo­maatko, että väität tuos­sa fem­i­nis­min kaksi­naa­maisu­u­den ilmenevän miesten itse­murhi­na? Tarkoititko tosi­aan sanoa näin? Vai tarkoi­tatko, että jotkut fem­i­nis­tit ovat aat­teeseen­sa vedoten kieltäy­tyneet pois­ta­mas­ta miesten itse­murhia, vaik­ka heil­lä olisi siihen keinot? Vai jotakin muu­ta, mitä?

    Poikia syn­tyy vuosit­tain noin 30 000. Noin 800 miestä tekee itse­murhan vuosit­tain. Siis kak­si ja puoli pros­ent­tia ikälu­okas­ta kuolee oman käden kaut­ta. Vas­taa­va luku on naisille noin 200. Ero on nelink­er­tainen (ei kym­menker­tainen, kuten yllä sanoin, se oli liioittelua).

    Kur­ja jut­tu kaiken kaikki­aan, ja hyvin vaikea ongel­ma ratkaistavak­si. Ensin pitäisi ymmärtää, mitkä kaik­ki eri tek­i­jät vaikut­ta­vat miesten pahoin­voin­ti­in. Mies­tutkimus lie­nee hyvä väline asian selvit­tämiseen. Itse olen saanut jonkin­laisia kos­ke­tuk­sia asi­aan keskustel­lessani anonyymien miesten kanssa net­ti­foo­rumeil­la. Ihan hyväl­lä syyl­lä voinee sanoa, että osa miesten pahoin­voin­nista johtuu nais­ten käyt­täy­tymis­es­tä ja sukupuolien välis­es­tä (turhas­ta) vas­takkainaset­telus­ta. Myös miesten omia asen­tei­ta ja taito­ja on varaa parantaa.

    Olen jonkin ver­ran miet­tinyt, miten miehiä voisi aut­taa pois sen kaiken­nielevän ahdis­tuk­sen ja neu­vot­to­muu­den keskeltä, ja joskus kai onnis­tunutkin ainakin tilapäis­es­ti aut­ta­maan eteen­päin yhtä ker­ral­laan. Mut­ta täy­del­lis­es­ti en pysty miesten maail­maan samas­tu­maan, ja min­ulle mieleen tule­vat keinot ovat naisen keino­ja: itse­tun­te­muk­sen opet­telua, kyseenalais­tamisen taitoa, muiden ymmärtämistä, oman näkökul­man rajal­lisu­u­den tajuamista, aggres­sion hal­lit­semista siten, että johtopäätök­set eri tilanteis­sa tule­vat tehdyik­si jär­jel­lä eikä prim­i­ti­ivis­es­ti selkäy­timel­lä, rakas­tamisen opet­telua ja vihas­ta irtau­tu­misen opet­telua. Näistä onkin usein jonkin ver­ran apua, mut­ta olen var­ma että miehiltä löy­ty­isi aivan eri­lainen sar­ja selviy­tymisen ja onnel­lisek­si tulemisen keino­ja, joil­la pahoin­voivia kanssamiehiä voisi aut­taa pääsemään jaloilleen. Myös heitä, jot­ka pitävät naisia itselleen niin vieraina ja epälu­otet­tavina olen­toina, etteivät oikein saa naisen antamista neu­voista hyö­tyä irti.

    On tot­ta, että val­i­tus siitä puut­tuvas­ta viidestä sen­tistä ei vält­tämät­tä vaiku­ta itse­murhien määrään. Mut­ta näi­den vas­tauk­sien nil­jaku­us pal­jas­tuu siinä, että kun näitä ongelmia – pait­si siis mies-spe­si­fisiä ongelmia, myös fem­i­nis­mi­in liit­tyvää vale­htelua esimerkik­si väki­val­las­ta – yrit­tää käsitel­lä, asia kään­netään niin että vika onkin siinä, ettei “mies­li­ike” tee asialle mitään.

    Fem­i­nis­tit kuitenkin väit­tävät aja­vansa tasa-arvoa. Se ei nyt vaan ole totta.

    Edelleen har­ra­s­tat aivan tarpee­ton­ta ja mihinkään johtam­a­ton­ta yleistys­tä. Minäkin olen fem­i­nisti. Ajan tasa-arvoa. Ja se on totta.

    Osut minus­ta aivan oikeaan, kun tuos­sa kuvailet miten sukupuo­let syyt­televät toisi­aan rak­en­ta­van keskustelun sijas­ta. Se on harmil­lista, mut­ta ei merk­itse että fem­i­nis­mi olisi paha asia — jotkut sen nimis­sä esi­in­tyvät ovat yksinker­tais­es­ti urpo­ja. Urpo­jen kanssa kan­nat­taa keskustel­la rauhal­lis­es­ti ja neu­traal­isti: ei esimerkik­si kan­na­ta syyt­tää toista vale­htelus­ta, vaik­ka näyt­täisi ilmeiseltä että vale­htelua tapah­tuu. Sen sijaan kan­nat­taa pyytää tarken­nuk­sia, perustelu­ja, lähde­vi­it­teitä. Jos näitä ei löy­dy, ei edelleenkään kan­na­ta heit­täy­tyä syyl­listämis­mood­i­in, vaan sil­loin kan­nat­taa miet­tiä mik­si vastapuoli mah­toi halu­ta ottaa asian esi­in. Yleen­sä jokin ihan hyvä syy löytyy.

    Mm. äiti­ni tapauk­sen val­os­sa var­maankin ymmär­rät, että min­ul­la on taipumus­ta suh­tau­tua epälu­u­lois­es­ti palkkatasa-arvoväit­tämään. Kun keskustelu ete­nee tästä rak­en­tavasti, ilman syyl­listämistä ja toisen tahal­lista loukkaamista, min­ul­la on parhaat mah­dol­liset edel­ly­tyk­set oppia ymmärtämään että äiti­ni on vain yksit­täistapaus ja melkein kaikkien muiden nais­ten palk­ka-asi­at ovat hyvin. Jos min­ua alus­ta asti hauku­taan ja syyl­lis­tetään, ymmärtämi­nen vaikeu­tuu. Jos puolestaan min­ut saadaan ymmärtämään, mies­sukupuol­ta kohtaan tun­te­mani kau­na lieve­nee ja olen jatkos­sa hie­man kiltimpi heille eri­lai­sis­sa arjen tilanteis­sa. Kär­jistäen; ehkä jokin itse­murhakin tämän seu­rauk­se­na estyy.

    (Dis­claime­ri­na san­ot­takoon, että en tunne täl­lä het­kel­lä kau­naa mies­sukupuol­ta kohtaan. 15 vuot­ta sit­ten tilanne oli eri. Sik­si valitet­tavasti tiedän, mil­laisia seu­rauk­sia kau­naisu­udel­la voi olla.)

    Elinkaar­i­an­sioista, siitä, että nais­ten on helpom­pi päästä johta­jik­si, siitä, että naiset pahoin­pitelevät ja murhaa­vat siinä mis­sä miehetkin jne. ei tarvit­sisi vale­hdel­la, jos kyse olisi tasa-arvosta.

    Sanoit aiem­min:

    Johta­jan paikkaa hake­val­la naisel­la on moninker­tainen toden­näköisyys saa­da paik­ka vas­taa­van pätevyy­den omaavaan mieheen verrattuna.

    Ymmärtänet, ettei tästä vielä seu­raa että nais­ten olisi kokon­ais­val­tais­es­ti arvioiden helpom­paa päästä johta­jik­si. Toiv­ot­tavasti et hätäpäis­säsi tulk­itse “fem­i­nistien val­heik­si” lasikat­top­uhei­den lisäk­si kaikkea muu­takin sel­l­aista, joka ei oikeas­t­aan olekaan val­het­ta. Toivon sitä lähin­nä oman hyv­in­voin­tisi vuok­si: on raskas­ta elää maail­mas­sa, jos­sa kokee jatku­vasti tule­vansa päähän potk­i­tuk­si ja yli ajelluksi.

    Tuo nais­ten tekemien henkirikosten määrien pimit­tämi­nen on muuten mie­lenki­in­toinen ilmiö, joka ei ollut aiem­min käynyt itsel­läni mielessä. Tun­tuu kyl­lä aika ahdis­taval­ta ajatel­la, että näin tosi­aan tapah­tu­isi. Jos meil­lä ei ole kat­tavaa ja asian­mukaista tietoa nais­ten tekemistä rikok­sista, miten voimme puut­tua niihin tai ennal­taehkäistä niitä?

  105. Minus­ta tun­tuu, että kir­joitin kovasti sekavia, kos­ka Saara ei ollut oikein saanut punais­es­ta lan­gas­ta kiin­ni. Väitin siis, että fem­i­nisti­nen liike on kokon­aisu­udessaan jos­sain määrin syylli­nen, jos ei kykene tuomit­se­maan esimerkik­si Anne Moilasen “leikkisiä” tap­poke­ho­tuk­sia, jos vaike­nee, kun fem­i­nis­tisiä val­hei­ta ja miesvi­haa levitetään. 

    Saaraa kir­joit­taa: “Min­un silmi­i­ni on kyl­lä osunut kaiken­laista nais­ten kir­joit­ta­maa “fem­i­nis­min” arvostelua”

    Tämä ei ikävä kyl­lä liity asi­aan, jos ei sit­ten ole tarkoi­tus väit­tää, että kaik­ki naiset kuu­lu­vat fem­i­nis­tiseen liik­keeseen. Näin ei tietenkään ole. Mis­sä oli­vat esimerkik­si nais­tutkimuk­sen auk­tori­teetit, “tasa-arvo”-valtuutettu, Tul­van pääkir­joi­tus ja muiden keskeis­ten fem­i­nis­ti­ta­ho­jen kom­men­tit? Tietysti voi olla, että sieltä ei sitä mainit­se­maani sivistys­tä sit­tenkään löydy. 

    Saara: “Ja miehet saa­vat syyt­tää itseään, jos hei­dän usko­taan lais­ta­van las­ten­hoi­dos­ta ja käyt­täy­tyvän väkivaltaisesti?”

    Ero on tietysti se, että miehet eivät ole poli­it­ti­nen liike. Toinen ero on, että miehet eivät ole sään­nön­mukaises­ti hil­jaa, kun joku jos­sain on esim. väki­val­tainen tai puo­lus­taa provosoima­ton­ta väkivaltaa.

  106. Poikien “laji­tyyp­il­lis­es­tä” käyt­täy­tymis­es­tä sen ver­ran, että koulu on tietysti aika asee­ton, jos muut olo­suh­teet viet­tävät huonon käytök­sen suun­taan. Se lie­nee kuitenkin tot­ta, että “tätimeinin­ki” tuskin ainakaan paran­taa tilannetta.

    Nykyään­hän on tutkit­tu aika paljon per­imän ja ympäristön vuorovaiku­tus­ta (tosin en ole var­ma, onko “vuorovaiku­tus” oikea sana, kos­ka en oikein ymmär­rä tätä epi­geneti­ikan roo­lia: muut­tuvatko geen­it oikeasti yksilön elämän aikana vaiko vain gee­nien ohjaa­mat prosessit?!). 

    Homma­han alkaa näyt­tä siltä, että yksilöi­den taipumusten perin­nöl­lisyyt­tä ei pidä tarkastel­la vakiona. Usein esimerkik­si väki­val­taisu­u­den her­i­tabili­teet­ti kas­vaa van­hetes­sa. Toisin sanoen yksilö ei osoi­ta lapse­na paljoakaan poikkeavaa väki­val­taisu­ut­ta, mut­ta joutuu sit­ten per­imän­sä ansios­ta kalte­valle pin­nalle: saa vääriä kavere­i­ta, roo­liodotuk­set muut­tu­va kiel­teisik­si jne. Geno- ja feno­tyypin vuorovaiku­tus — kun ympäristö esimerkik­si aiheut­taa tiet­ty hor­monier­i­tys­tä ja se puolestaan aiheut­taa tuhoisaa käyt­täy­tymistä, mikä taas muut­taa ympäristöä ja se taas lisää hor­monier­i­tys­tä — pistävät ihmis­rukan kier­teeseen kohti surkean väki­val­taista elämää. 

    Per­imän vaiku­tus feno­tyyp­pi­in vai­htelee voimakkaasti pait­si ajas­sa myös paikas­sa. Huonois­sa olo­suhteis­sa tiet­ty per­imä johtaa yhä pahenevi­in ongelmi­in, kun taas parem­mas­sa ympäristössä sama “geenivirhe” suo­jelee tuol­ta ongelmakäyttäytymiseltä.

    Näitä asioi­ta ei kai ymmär­retä kovin hyvin vielä. Onkin yleistä, että ne sivu­ute­taan ja ajatel­laan, että omi­naisuk­sien periy­tyvyy­den aste, esimerkik­si lah­jakku­us, on yksilössä tai pop­u­laa­tios­sa muut­tuma­ton ominaisuus.

    Minäkään en tiedä, minkälaiseen val­lanku­mouk­seen käyt­täy­tymisti­eteis­sä ja ter­api­as­sa tämä gee­nien ja ympäristön vuorovaiku­tuk­sen ymmärtämi­nen tulee johta­maan. Eri­al­is­ten täs­mä­toimen­pitei­den ja ‑lääkkei­den määrä var­masti lisäänt­tyy, sen kai uskaltaa veikata.

    Poikien käyt­täy­tymistä ei siis pidä tarkastel­la laji­tyyp­il­lisenä omi­naisuute­na. Sen sijaan pitää bon­ga­ta eri­laisia ryh­miä ja muut­taa näi­den ryh­mien ympäristöä niin, että kiel­teis­ten perin­nöl­lis­ten taipumusten osu­us min­i­moidaan tai kään­netään vahvuudeksi.

    Sanon taas sen yhden esimerkin: koului­hin olisi hyvä saa­da miehiä esiku­viksi. Mut­ta se ei tietenkään vielä yksinään riitä kovin pitkälle.

  107. Mikko Har­to­nen:

    Sosi­aalisen sukupuolen määrit­te­lylle ei varsi­nais­es­ti ole mitään tarvet­ta. On ole­mas­sa biologi­nen, läh­es kaikissa tapauk­sis­sa selkeästi toden­net­tavis­sa ole­va sukupuoli. Tämän lisäk­si on ole­mas­sa sukupuolista käyt­täy­tymistä, jon­ka jokainen voi tulki­ta halu­a­mal­laan tavalla.

    Taval­laan ymmär­rän ja olen samaa mieltä, mut­ta mis­tä sit­ten johtuu se että mm. meikkaavaa miestä (joka siis pitää itseään miehenä eikä naise­na) kat­so­taan kieroon? Eikö vain miehey­den nähdäkin ulot­tuvan myös sosi­aaliseen käyt­täy­tymiseen, ja ikävää suh­tau­tu­mista esi­in­tyy kos­ka meikkamisen ei kat­so­ta sisäl­tyvän sosi­aaliseen mieheyteen?

    Marko Hami­lo:

    Sekä transsukupuoliset että inter­sukupuoliset ihmiset ovat hekin kuitenkin aivoil­taan ja iden­ti­fikaa­ti­oltaan läh­es jär­jestään jom­paa kumpaa sukupuol­ta, ani har­va on jotain “siltä väliltä”. Luokkien väli­in ei jää havain­to­ja eikä luokkien sisäi­nen vai­htelu pur­sua yli rajojejn.

    En tiedä mitä iden­ti­fikaa­tio tarkoit­taa, mut­ta tiedän itse ole­vani sosi­aal­i­sis­sa ulot­tuvuuk­sis­sa aivan selvästi miehen ja naisen väliltä, siihen näh­den mitä kaikkea eri sukupuoli­in on per­in­teis­es­ti kat­sot­tu kuu­lu­van. Tun­nen muitakin vas­taavia tapauk­sia. Jos min­un on pakko sanoa, olenko mies vai nainen (esim. ruk­sa­ta kaavak­keeseen jom­pi kumpi), sanon ole­vani nainen, mut­ta tämä ei eri­tyisen hyvin kuvaa todel­lisia tuntemuksiani.

  108. Kat­selin netistä näitä Pauli Sumasen teese­jä — taitaapi olla liian emer­i­tus hän.
    Palkkaver­tailuis­sa poh­jana on taval­lis­es­ti sään­nöl­lisen työa­jan keskituntiansio.
    Tot­ta kai ylitöitä tekevän keski­tun­tian­sio nousee, kun yli­työ­palk­ka on korkeampi.

  109. TM, minus­ta nais­ten ja miesten palkkaerot ei ole sukupuo­lion­gel­ma, vaan epä­tark­ka tapa kuva­ta ongel­makimp­pu­ja joka on kuten Min­er­va Krohn ihan asial­lis­es­ti kir­joit­taa mm. julkisen sek­torin alhaiset palkat. Samas­ta syys­tä min­un on vaikea ymmärtää mik­si itse­murhat on nimeno­maan miesten ongel­ma, 97,5% miehistä ei laskel­masi mukaan tapa itseään.

    Sukupuolit­tunut tarkastelukul­ma on joskus perustel­tu, mut­ta sen käyt­tö pitäisi jotenkin perustel­la. Luulen että TM valit­taa lähin­nä tästä, ihan aiheestakin.

    Minä en vaan kan­na­ta sel­l­aista läh­estymistapaa että vas­tauk­se­na siihen että nais­ten ase­mas­ta höpistään has­su­ja pitää vas­taavasti ruve­ta höpisemään has­su­ja miesten ase­mas­ta. En ihan oikeasti kek­si mitään muu­ta nimeno­maan miehi­in ryh­mänä kohdis­tu­vaa epä­tasa-arvoista kohtelua kuin asepa­lvelus, toinen ihan oikea ongel­ma eli isien epä­tasa-arvoinen kohtelu huolta­ju­uski­is­tois­sa on isien eikä kaikkien miesten ongelma.

  110. Markku af Heurlin:

    “Ura on ihmiselle tärkeä jut­tu, usein sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Samoin myös per­he, sekin sukupuoles­ta riippumatta.”
    tarkoita­m­meko­han samaa asi­aa? Suurin osa miehistä eikä nai­isat ei ole ura-ammatissa.

    Kyl­lä tarkoita­mme. Olen itse uran rak­en­tamista edel­lyt­tävässä amma­tis­sa, samoin mieheni ja mainit­se­mani aiem­mat miesys­täväni. Kaikkia mainit­tu­ja kiin­nos­taa myös osal­lis­tua per­he-elämään akti­ivis­es­ti. Toisin kuin patri­arkaat­ti on meille opet­tanut, nämä asi­at on sekä mah­dol­lista että suositeltavaa yhdistää.

    Tule­vaisu­udessa per­he-elämässä kouli­in­tuneet johta­jat ovat toden­näköis­es­ti kuumaa val­u­ut­taa, kos­ka henkilöjo­ht­a­mi­nen on muut­tumas­sa yhä enem­män motivoin­nin ja aidon kan­nus­tamisen kaltaisek­si spar­raamisek­si ja työn tekemisen edel­ly­tys­ten opti­moin­niksi. Tämä edel­lyt­tää aitoa kiin­nos­tus­ta ja työn­tek­i­jöistä välit­tämistä, siis erään­laisia van­hem­muus­taito­ja. Van­hanaikainen pelol­la ja auk­tori­teetil­la joht­a­mi­nen ei enää joh­da parhaisi­in tulok­si­in. Aihet­ta on käsitel­ty tois­tu­vasti ja paljon mm. Talouselämä-lehdessä.

  111. Glow­ing:

    Ja mik­si miehet tai miesasi­amiehet eivät aja asioitaan? Mis­sä voisi ajaa, tasa-arvoasi­ain neuvottelukunnassa? 

    Ainakin intern­tetis­sä joku/jotkut yrittävät:
    http://mies.asia/tilastoja.html

    Kari

  112. Rot­wang:

    Eli jos henkilön sek­suaa­li­nen iden­ti­teet­ti (sosi­aa­li­nen sukupuoli) määritel­lään vaik­ka niin, että ensin määritel­lään se kumpaan sukupuoleen kuu­lu­vak­si henkilö itsen­sä kokee (mies, nainen, inter) ja sit­ten se, kum­mas­ta sukupuoles­ta (vaiko ken­ties molem­mista tai ei ken­estäkään) henkilö on sek­suaalis­es­ti kiin­nos­tunut (het­ero, homo, bi, asex­u­al), niin täl­laisen luokit­telun ulkop­uolelle jää mielestäsi liikaa jengiä? Ketkä jäävät tämän luokit­telun ulkop­uolelle ja kuin­ka suuri joukko heitä on?

    Sinä puhut sek­suaalis­es­ta iden­ti­teetistä, jos­sa on enem­män kuin kak­si luokkaa. Minä puhun sosi­aalis­es­ta sukupuoles­ta, jos­sa moni käsit­tää ole­van kak­si luokkaa: mies ja nainen. Tämän diko­tomisen luokit­telun ulkop­uolelle jää paljon jengiä. Aihe tuli esi­in, kun puhut­ti­in las­ten syn­tymis­es­tä sukupuo­lineu­traaleina olen­toina ja tämän san­ot­ti­in ole­van pup­pua. Olen siitä samaa mieltä, mut­ta en myöskään pidä hyvänä tapaa, jos­sa tytöt kas­vate­taan sosi­aalis­es­ti “tyt­töinä” ja pojat “poik­i­na”, siis tuon maini­tun diko­tomisen ja sel­l­aise­na harhaan­jo­hta­van luokit­telun mukaisesti.

  113. Enkidu:
    kos­ka en oikein ymmär­rä tätä epi­geneti­ikan roo­lia: muut­tuvatko geen­it oikeasti yksilön elämän aikana vaiko vain gee­nien ohjaa­mat prosessit?

    Geneet­tiset muu­tok­set eli mutaa­tiot muut­ta­vat geenin infor­maa­tio­sisältöä eli geneet­tistä kood­ia. Epi­ge­neet­tiset muu­tok­set vaikut­ta­vat geenin ilmen­e­miseen eli siihen kuin­ka akti­ivis­es­ti geeniä luetaan.

  114. ^Oho, pahoit­telu­ni tägien kanssa sotkemis­es­ta; tässä kor­jat­tu versio:

    Rot­wang:

    Eli jos henkilön sek­suaa­li­nen iden­ti­teet­ti (sosi­aa­li­nen sukupuoli) määritel­lään vaik­ka niin, että ensin määritel­lään se kumpaan sukupuoleen kuu­lu­vak­si henkilö itsen­sä kokee (mies, nainen, inter) ja sit­ten se, kum­mas­ta sukupuoles­ta (vaiko ken­ties molem­mista tai ei ken­estäkään) henkilö on sek­suaalis­es­ti kiin­nos­tunut (het­ero, homo, bi, asex­u­al), niin täl­laisen luokit­telun ulkop­uolelle jää mielestäsi liikaa jengiä? Ketkä jäävät tämän luokit­telun ulkop­uolelle ja kuin­ka suuri joukko heitä on?

    Sinä puhut sek­suaalis­es­ta iden­ti­teetistä, jos­sa on enem­män kuin kak­si luokkaa. Minä puhun sosi­aalis­es­ta sukupuoles­ta, jos­sa moni käsit­tää ole­van kak­si luokkaa: mies ja nainen. Tämän diko­tomisen luokit­telun ulkop­uolelle jää paljon jengiä. Aihe tuli esi­in, kun puhut­ti­in las­ten syn­tymis­es­tä sukupuo­lineu­traaleina olen­toina ja tämän san­ot­ti­in ole­van pup­pua. Olen siitä samaa mieltä, mut­ta en myöskään pidä hyvänä tapaa, jos­sa tytöt kas­vate­taan sosi­aalis­es­ti “tyt­töinä” ja pojat “poik­i­na”, siis tuon maini­tun diko­tomisen ja sel­l­aise­na harhaan­jo­hta­van luokit­telun mukaisesti.

  115. Saara:

    min­ulle mieleen tule­vat keinot ovat naisen keino­ja: itse­tun­te­muk­sen opet­telua, kyseenalais­tamisen taitoa, muiden ymmärtämistä, oman näkökul­man rajal­lisu­u­den tajuamista, aggres­sion hal­lit­semista siten, että johtopäätök­set eri tilanteis­sa tule­vat tehdyik­si jär­jel­lä eikä prim­i­ti­ivis­es­ti selkäy­timel­lä, rakas­tamisen opet­telua ja vihas­ta irtau­tu­misen opettelua 

    Hih­hii… Sin­ul­la ei tai­da olla paljonkaan koke­muk­sia suo­ma­lais­ten nais­ten kanssa seurustelusta? 🙂

    Mut­ta, kos­ka tämä on menos­sa niin kurt­tuot­saisek­si, niin laite­taan­pa vai­h­teek­si vähän huumoria:
    http://www.youtube.com/watch?v=LS37SNYjg8w

    Kari

  116. Enkidu:

    Minus­ta tun­tuu, että kir­joitin kovasti sekavia, kos­ka Saara ei ollut oikein saanut punais­es­ta lan­gas­ta kiin­ni. Väitin siis, että fem­i­nisti­nen liike on kokon­aisu­udessaan jos­sain määrin syylli­nen, jos ei kykene tuomit­se­maan esimerkik­si Anne Moilasen “leikkisiä” tap­poke­ho­tuk­sia, jos vaike­nee, kun fem­i­nis­tisiä val­hei­ta ja miesvi­haa levitetään.

    Nyt ymmär­rän. Sinä käsit­telet fem­i­nis­miä poli­it­tise­na liik­keenä, minä tasa-arvoaat­teena, jota tosi­aankin ole­tan jokaisen naisen kannattavan.

  117. Suma­nen heit­tää lisää pökköä pesään Taloussanomissa:
    http://www.taloussanomat.fi/tyo-ja-koulutus/2010/04/07/miehet-painavat-toita-niska-limassa–naiset-eivat/20104864/139

    Äijäl­lä täy­tyy olla hiukan pilke silmäkul­mas­sa, kun ehdot­taa esimerkik­si mies­palkkaer­iä. Luul­tavasti hän nimit­täin par­o­di­oi nyky­istä tapaa puhua “nais­ten palkoista” ja tarpeesta korot­taa niitä. 

    Oli­han se aika paradok­saal­ista kun TEHY ja Kokoomus tais­te­liv­at nais­ten palkko­jen puoles­ta. Lop­putu­lok­se­na eri­tyisen hyvä­tu­lois­t­en hoito­henkilöi­den palkat nousi­vat eri­tyisen paljon ja palkkakuilu vähem­män ja enem­män koulutet­tu­jen hoito­henkilöi­den välil­lä kasvoi tai suo­ras­taan repe­si. Kaik­ki pääosin siis naisia. Onko­han koskaan nähty epä­sol­i­daarisem­paa palkkaratkaisua?

    Kos­ka Saara ei tiedä, mitään hyvää asi­aa jota fem­i­nis­tit oli­si­vat vas­tus­ta­neet, pis­tetään tähän joitakin päähän pupsahtavia:
    ‑Feminstit ovat vas­tus­ta­nee NYTKISen johdol­la nais­ten väki­val­taisu­u­den tutkimista
    ‑Feminstit ovat ohjel­mallis­es­ti väit­täneet, että paras tapa suo­jel­la lap­sia on puut­tua isien väki­val­taisu­u­teen. Väite on pötyä ja aiheut­tanut mon­elle lapselle kär­simys­tä luul­tavasti jopa kuolemia.
    ‑Fem­i­nis­tit vaa­ti­vat johdon­mukaises­ti, että kouluis­sa pitää puut­tua ensisi­jais­es­ti tyt­tö­jen ongelmi­in (esim. masen­nus) ja vähätelleet poikien ongelmia (esim. syr­jäy­tymi­nen). Eri­tyis­es­ti on vas­tustet­tu mieski­in­tiöitä opettajankoulutuksessa.
    ‑Fem­i­nis­tit ovat käytän­nössä vas­tus­ta­neet kaikkein pieni­palkkaisimpi­en nais­ten palkanko­ro­tuk­sia ohjates­saan huomion kes­ki- tai hyvä­palkkaisin naisi­in (sairaan­hoita­jat, opet­ta­jat, uraohjukset).

    Yksi­tyisko­htaista luet­te­loa voisi jatkaa, mut­ta sen sijaan väitän yleis­es­ti, että fem­i­nis­tit ovat käytän­nössä yksinään luoneet nykyisen tasa-arvopoli­ti­ikan. Se puolestaan ohjaa muu­ta poli­ti­ikkaa ja hallintoa “val­tavir­tais­taes­saan” tasa-arvonäke­myk­sen­sä. Täl­lä on var­masti joku vaiku­tus miesten ongelmien yleiseen häivyt­tämiseen vaik­ka onkin mah­do­ton kai arvioi­da kuin­ka suuri vaikutus. 

    Var­maa kuitenkin on, että jos tasa-arvopoli­ti­ikan keskiössä olisi tasa-arvo, olisi huomioita­va esimerkik­si se, että pojat tekevät itse­murhia viitisen ker­taa tyt­töjä enem­män tai että miehet elävät selvästi lyhyem­min eli ovat myös ruumi­il­taan sairaampia kuin naiset. Miesten tur­vat­to­muu­teen, syr­jäy­tymiseen, onnel­lisu­u­teen, elämän­hallintaan jne. jne. olisi pakko kiin­nit­tää nyky­istä enem­män huomiota.

    Jos miehet kuvat­taisi­in totu­u­den­mukaisem­min, se vapaut­taisi miehen ehkä rooli­paineis­taan. Nykyi­nen “val­tavir­tainen” käsi­tys korostaa miehen kaiken­puolista vas­ten­mielisyyt­tä ja vas­tu­ut­to­muut­ta suh­teessa melkein mihin vain, ei pelkästään naisi­in. Miesten ja eri­tyis­es­ti poikien syyl­listämi­nen, jota, muuten, pres­i­dent­tim­mekin har­ras­taa, ei joh­da mihinkään myön­teiseen. Sen sijaan se herät­tää joko alis­tu­mista tai oikeutet­tua vas­tar­in­taa. Se repii yhteiskun­taa rik­ki sekä sym­bol­isel­la että konkreet­tisel­la tasol­la … mut­ta tästähän taisin jo kir­joit­taa, joten se siitä …

  118. tpyy­lu­o­ma­lle pitää ker­toa vielä ohi­men­nen, että itse­murhien määrää voi pitää mie­len­ter­veysongelmien yleisyy­den mit­ta­ri­na tai tarkem­min san­ot­tuna hoita­mat­tomien mielenterveysongelmien.

    “En ihan oikeasti kek­si mitään muu­ta nimeno­maan miehi­in ryh­mänä kohdis­tu­vaa epä­tasa-arvoista kohtelua kuin asepalvelus”

    No, asepa­lvelushan kos­kee vain alle 28-vuo­ti­ai­ta mieleltään ter­veitä miehiä.

    SE on tietysti tot­ta, että mikään ongel­ma ei koskaan koske ihan jokaista pait­si kuole­ma ja verot (mikä on olev­inaan vit­si). Jos kuitenkin päätetään uhra­ta merkit­tävästi yhteiskun­nan resursse­ja sukupuolit­tuneik­si määritel­ty­jen ongelmien ratkaisu­un, on ihan oikeutet­tua lähteä vaa­ti­maan omien näke­mys­ten­sä huomioimista resurssien jaos­sa. Sitä kutus­taan politiikaksi.

    Tietysti voi käy­dä sel­l­ais­takin poli­it­tista kamp­pailua, joka tähtää sukupuo­livinkke­lin syr­jäyt­tämiseen. Se olisikin luul­tavasti läh­es jokaisen ongel­man ratkaisun kannal­ta järkevää. Esimerkik­si toimen­piteet lasika­ton pois­tamisek­si löy­tyvät helpom­min, kun ei luu­lotel­la sen syyk­si jotain sekavaa nais­ten his­to­ri­al­lis­es­ta sorrosta.

    En vain usko, että ihan pian eduskun­ta esimerkik­si alkaa purkaa päätök­siään fem­i­nis­tis­ten jär­jestö­jen val­tion­avus­tusten vak­i­nais­tamis­es­ta tai irrot­tau­tu­maan EU:n “tasa-arvo”-tavoitteista. Jos fem­i­nistien yli­val­taa pitää ongel­mana on pakko tyy­tyä vään­tämään nyky­is­ten rak­en­tei­den sisällä.

  119. Saara:
    “Ker­toisitko esimerkin ongel­mas­ta, jon­ka kor­jaamis­es­ta joku on fem­i­nis­min nimis­sä kieltäytynyt?”

    - nais­ten väki­val­taisu­us, jopa sen tutkimista on vas­tustet­tu fem­i­nis­ti­jär­jestö­jen toimesta.

    esimerk­ki:
    “Vihreät Naiset ry ihmettelee RAY:n avus­tusten jakoa 

    Vihreät Naiset ry on kiin­nit­tänyt huomio­ta uuden, nais­ten aggres­sio­ta käsit­televän han­kkeen laa­jamit­taiseen tukemiseen. RAY on alus­tavasti myön­tänyt Naisen aggres­sio lähei­sis­sä ihmis­suhteis­sa –han­kkeelle (2004–2008) 430.000 euroa. Han­kkeen tarkoituk­se­na on kar­toit­taa nais­ten fyy­sisen väki­val­lan lisäk­si myös henkistä ja sek­suaal­ista väki­val­taa. Vihreät Naiset ry muis­tut­taa, että Suo­mi on Euroopan union­in väki­val­taisin maa. Suo­ma­laisen lähisuhde­väki­val­lan suurin ongel­ma on miesten naisi­in kohdis­ta­ma fyysi­nen väki­val­ta. Fyysi­nen väki­val­ta on lais­sa määritel­ty rikok­sek­si. Tilas­tokeskuk­sen tekemä kansalli­nen kyse­ly­tutkimus vuodelta 1998 osoit­ti muun muas­sa, että joka viides nainen on kokenut fyy­sistä väki­val­taa nykyisessä parisuh­teessaan. Lähisuhteis­sa tapah­tu­vas­ta fyy­sis­es­tä väki­val­las­ta noin 90 pros­en­tis­sa väki­val­lan tek­i­jä on mies, noin 10 pros­en­tis­sa nainen. 

    Vihreät Naiset ry:n mielestä on outoa, että RAY tukee laa­jasti sel­l­aista väki­val­lan ehkäisy­työtä, joka ei kohdis­tu em. suo­ma­laisen väki­val­lan peru­songel­maan. Vihreät Naiset ry ihmettelee RAY:n päätöstä kanavoi­da merkit­täviä sum­mia lähisuhde­väki­val­lan ehkäisyyn suun­na­tu­ista varoista val­takun­nal­liselle las­ten­suo­jelu­jär­jestölle, Ensi- ja tur­vako­tien liitolle (ETU). Las­ten suo­jelun rin­nal­la las­ten äid­it, jot­ka ovat useim­miten las­ten isien väki­val­lan kohteina, ovat naisjär­jestö­jen yhteisen käsi­tyk­sen mukaan ensisi­jainen väki­val­lal­ta tur­vaamisen kohde.
    Nais­ten suo­jelu on paras­ta las­ten suojelua.”

    - saman­sisältöisen lausun­non antoi­vat kaik­ki fem­i­nis­tisik­si tun­nus­tau­tu­vat naisjärjestöt.…

  120. Tiedemies:

    Poikia syn­tyy vuosit­tain noin 30 000. Noin 800 miestä tekee itse­murhan vuosit­tain. Siis kak­si ja puoli pros­ent­tia ikälu­okas­ta kuolee oman käden kautta. 

    Niponipo, mut­ta uskoisin että itse­murhat jakau­tu­vat tasais­es­ti (?) ikähaitar­ille, aja­tus siitä että 2,5% tietys­tä ikälu­okas­ta tap­paisi itsen­sä vuodessa on vähän has­su. Mut­ta joo, jatkakaa.

  121. Joopa joo…
    Kysymys on siis sama­palkkaisu­ud­es­ta tai palkkatasa-arvos­ta — miten nämä kaik­ki %¤#&§ feno­tyyp­it ja geno­tyyp­it ja koti­työt ja yli­työt ja itse­murhat jne. tähän liittyvät.
    Ja väitetään, että Suomes­sa ei keskustel­la — keskustelu­a­han tulee niin maan perus­teel­lis­es­ti. Asi­as­sa pysymisen suh­teen vaan on suuria vaikeuksia.
    Ja olen edelleen sitä mieltä, että työelämässä (ja muual­lakin) naiset ovat ahkerampia.

  122. Jos Saara halu­aa vielä pere­htyä fem­i­nistien har­joit­ta­maan öh…tiedotukseen, niin nykyi­nen oikeusmin­is­ter­imme, fem­i­nisti Tui­ja Brax käyt­ti aikoinaan mie­lenki­in­toisen puheen­vuoron eduskunnassa.
    Osa tässä:

    ”Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, palaisin vielä näi­hin läh­es 200 000 suo­ma­laiseen lapseen, jot­ka näkevät, kun hei­dän äitiään hakataan — melkein Tam­pereen asukasluku.”
    — Tui­ja Brax
    http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw/trip?${APPL}=utpptk&${BASE}=faktautpPTK&${THWIDS}=0.14/1254153194_92970&${TRIPPIFE}=PDF.pdf (link­ki on jostain syys­tä saatet­tu toim­i­mat­tomaan tilaan…”page expired”)

    - Koko tari­nan voi lukea vaikka­pa Hei­di Hau­ta­lan blogi­in kir­joit­ta­mas­tani kom­men­tista “Sylt­tyte­htaal­ta laki- ja oikeusasioiden korkeim­paan päätöksentekokäytäntöihin”
    http://www.heidihautala.fi/2009/11/ratkaisu-naisiin-kohdistuvaan-vakivaltaan/

  123. Kari:

    Hih­hii… Sin­ul­la ei tai­da olla paljonkaan koke­muk­sia suo­ma­lais­ten nais­ten kanssa seurustelusta?

    No ei kovin paljon. 😉

    Mut­ta miten tämä nyt on näin han­kalaa tämä kom­mu­nikoin­ti? Luulitko ihan tosis­sasi min­un väit­tävän, että naiset ovat ja osaa­vat luet­telemi­ani asioi­ta miehiä parem­min? Sanoin, että min­ulle tulee sukupuolestani johtuen mieleen lähin­nä pehmeitä, kukka­hat­tutäteilyä hipovia keino­ja ratkaista sosi­aal­isia ongelmia, ja että miespuolisille henkilöille voisi tul­la mieleen sel­l­ais­takin, joka parem­min aut­taisi nimeno­maan miehiä (esimerkik­si jonkin­laisia toim­intaan perus­tu­via ratkaisumalle­ja). Se, mitä tavoiteltavia ideaale­ja min­ulle tulee mieleen, on siis toki eri asia kuin se, mitä minä tai muut sukupuoleni edus­ta­jat käytän­nössä osaamme.

    Videosi lop­pupuolel­la näyt­täisi esi­in­tyvän neljä ere­hdyt­tävästi itseäni muis­tut­tavaa olio­ta. Ihan kuin olisin peili­in katsellut. 😀

  124. Glow­ing:

    …saman­sisältöisen lausun­non antoi­vat kaik­ki fem­i­nis­tisik­si tun­nus­tau­tu­vat naisjärjestöt…

    No onpa vas­ten­mielistä. Tuol­laista min­un on kyl­lä vaikea ymmärtää.

    Toisaal­ta on kuten muu­ta­mat ketjus­sa jo sanoi­vatkin: naisjär­jestöt ovat nais­ten etu­jär­jestöjä, joten he aja­vat nais­ten etua vaik­ka sit­ten miesten etua vas­taan (mikä on kyl­lä min­un mielestäni paradok­si: miesten kur­jis­t­a­mi­nen ei mitenkään voi palvel­la nais­ten etua pitkäl­lä tähtäimel­lä) — toisaal­ta täl­lainen meno kyl­lä tehokkaasti pilaa fem­i­nis­min tasa-arvoaatteena.

    Tun­nus­tan olleeni tietämätön siitä, mis­tä naisjär­jestöis­sä oikeas­t­aan on kysymys. Olen ennenkin ohi­men­nen ihme­tel­lyt, mik­si kum­mas­sa vihreän liiton lisäk­si pitää olla erik­seen Vihreät Naiset (samoin muidenkin puoluei­den kohdal­la), mut­ta olen sit­ten ohit­tanut asian olanko­hau­tuk­sel­la ja arvel­lut näi­den ole­van jonkin­laisia ompeluk­er­ho­ja, foo­rume­ja joil­la naiset voivat bon­da­ta keskenään ja kokea tule­vansa kuun­nel­luik­si (miehethän eivät edelleenkään sosi­aal­i­sis­sa tilanteis­sa vält­tämät­tä kuun­tele nais­ten puhei­ta; tästä olen joutunut itsekin kär­simään van­hempi­en miesten seuras­sa keskustellessani).

    No, nyt kyl­lä hävet­tää olla nainen.

  125. Saara:
    Minä puhun sosi­aalis­es­ta sukupuoles­ta, jos­sa moni käsit­tää ole­van kak­si luokkaa: mies ja nainen. Tämän diko­tomisen luokit­telun ulkop­uolelle jää paljon jengiä.

    OK, nyt ymmär­rän. Mielestäni kyse on yksinker­tais­es­ti siitä, että koko sosi­aalisen sukupuolen kon­sep­ti on niin huonos­ti yhteen­sopi­va todel­lisu­u­den kanssa, että sitä ei kan­nat­taisi käyt­tää lainkaan.

  126. Saara:

    Minus­ta se mah­dol­lisu­us tulisi suo­da sekä miehille että naisille. Ura on ihmiselle tärkeä jut­tu, usein sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Samoin myös per­he, sekin sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Yhteiskun­taa voisi pienin aske­lin muoka­ta sel­l­aiseen suun­taan, jos­sa kaikil­la ihmisil­lä on mah­dol­lisu­us panos­taa molem­pi­in – siis suun­taan johon se olisi kehit­tynyt, jos naisia arvoineen ja eri­ty­ispi­irtei­neen olisi alus­ta läh­tien arvostet­tu työelämässä yhtä paljon kuin miehiäkin … Jos ja kun ei ole mitään pakot­tavaa syytä lait­taa ihmisiä val­it­se­maan kat­e­goris­es­ti näi­den väliltä, ihmisiä ei kan­na­ta pakot­taa siihen.

    Puhuin huip­pu­jo­hta­jista, joiden joukos­sa naisia on eri­tyisen vähän. Mik­si ihmeessä ihmisil­lä tulisi olla jokin taat­tu oikeus sekä huip­pu­jo­hta­ju­u­teen että koti-isänä tai kotiäit­inä olemiseen? Kyl­lä kenel­lä tahansa nykyään on mah­dol­lisu­us tehdä nor­maale­ja töitä ja hoitaa lapsen­sa samal­la. Jos on ole­mas­sa joitain har­vo­ja vaa­tivia duune­ja, joista ei käytän­nössä voi olla vuosia pois, ei tämä ole mikään ongel­ma, saati sit­ten tasa-arvo-ongel­ma. Kaikkien ei tarvitse saa­da olla sekä huip­pu­jo­hta­jia että kotivanhempia.

    Minä olen ollut nyky­istä ennen kah­den miehen kanssa vakavas­sa parisuh­teessa. Kaikille kolmelle ura on tärkeä ja merk­i­tyk­selli­nen osa elämää (ja toden tot­ta, muun­lais­ten miesten kump­paniksi en ole oikein kokenut sopivani)

    Juuri tätä ajoin takaa. Uranaiset halu­aisi­vat yhdis­tää oman uran, per­heen ja men­estyvän alfamiehen. Täl­lainen kolmi­naisu­us ei kovin hel­posti ole mah­dolli­nen. Kun lap­sia on, vähin­tään toinen van­hempi joutuu yleen­sä panos­ta­maan niihin melkoisen paljon. Molem­mil­la van­hem­mil­la ei voi olla samanaikaises­ti kaikkea aikaa syövää uraa. Juuri tästä syys­tä uramiehet ovat yleen­sä valin­neet naisen, jolle ura ei ole niin tärkeä. Naisil­ta täl­lainen kom­pro­mis­si ei onnis­tu, kos­ka oman statuk­sen ala­puolel­la ole­via miehiä ei huoli­ta. Ajat­telema­ton­ta vaa­tia yhteiskun­taa kor­jaa­maan tilan­net­ta, jos­sa ongel­mat johtu­vat omas­ta kompromissikyvyttömyydestä.

  127. Rot­wang:

    OK, nyt ymmär­rän. Mielestäni kyse on yksinker­tais­es­ti siitä, että koko sosi­aalisen sukupuolen kon­sep­ti on niin huonos­ti yhteen­sopi­va todel­lisu­u­den kanssa, että sitä ei kan­nat­taisi käyt­tää lainkaan.

    No niin­pä (sukupuo­lineu­traali asenne olisi siis paras, kos­ka sil­loin ei tule muo­dostet­tua lähtöo­le­tuk­sia siitä, mil­laisia muut ihmiset ovat tai eivät ole). Mis­tä melkein jo päästäänkin siihen, että mihin ihmeeseen tarvi­taan naisjärjestöjä?

    Moinen sukupuolen korost­a­mi­nen luo virheel­lis­es­ti sel­l­aista mieliku­vaa, että sukupuo­lia kaikissa merk­it­se­vis­sä ulot­tuvuuk­sis­sa olisi vain kak­si. Tosi­asi­as­sa naisjär­jestöt eivät näyt­täisi aina aja­van ainakaan min­un etu­ani, minä kun kat­son oman etu­ni ole­van kiin­teästi sidok­sis­sa totu­u­den tavoit­telu­un ja kaikkien ihmis­ten hyv­in­voin­nin edis­tämispyrkimyk­si­in. Jos naiseus merk­it­see miesten aliar­vostamista, vihaamista ja ala­s­painamista, en kat­so ole­vani nainen.

  128. Mut­ta miten tämä nyt on näin han­kalaa tämä kommunikointi? 

    Kom­mu­nikoin­ti on aina han­kalaa. Kuten Wiio *) tote­si: viestin­tä yleen­sä epäon­nis­tuu, pait­si sattumalta.

    Luulitko ihan tosis­sasi min­un väit­tävän, että naiset ovat ja osaa­vat luet­telemi­ani asioi­ta miehiä paremmin? 

    En minä kovin tosis­sani luul­lut mitään, mut­ta kyl­lä siitä sel­l­ainen vaikutel­ma jäi, että ainakin ajat­telet sil­lä tavoin.

    Sinähän sanoit, että sin­ulle tulee _naisena_ mieleen mainit­tu­ja ratkaisumalle­ja. Tästä kai voidaan päätel­lä sin­un pitävän tuol­lais­ten ratkaisumallien etsimistä nimeno­maan naisille tyyp­il­lisenä. Jos tämä olet­ta­ma pitää paikkansa, niin sil­loin joko:
    a) naiset tosi­asial­lises­sa toimin­nas­saan otta­vat maini­tut näköko­h­dat parem­min huomioon kuin muut, tai
    b) naisille tulee kyl­lä mieleen ko. ratkaisumallit, mut­ta ne eivät vaiku­ta toimintaan.

    Omas­sa tut­tava­pi­iris­säni, joka on kaikkea muu­ta kuin edus­ta­va otos, arvioisin miesten han­skaa­van mainit­se­masi ratkaisumallit merkit­tävästi parem­min kuin nais­ten. Toki erot yksilöi­den välil­lä ovat paljon suurem­pia kuin sukupuolien välillä.

    Kari

    *) http://www.cs.tut.fi/~jkorpela/wiio.html

  129. Mikko Har­to­nen:

    Puhuin huip­pu­jo­hta­jista, joiden joukos­sa naisia on eri­tyisen vähän. Mik­si ihmeessä ihmisil­lä tulisi olla jokin taat­tu oikeus sekä huip­pu­jo­hta­ju­u­teen että koti-isänä tai kotiäit­inä olemiseen? Kyl­lä kenel­lä tahansa nykyään on mah­dol­lisu­us tehdä nor­maale­ja töitä ja hoitaa lapsen­sa samal­la. Jos on ole­mas­sa joitain har­vo­ja vaa­tivia duune­ja, joista ei käytän­nössä voi olla vuosia pois, ei tämä ole mikään ongel­ma, saati sit­ten tasa-arvo-ongel­ma. Kaikkien ei tarvitse saa­da olla sekä huip­pu­jo­hta­jia että kotivanhempia.

    Ei minus­ta ihmisil­lä tule olla mitään “taat­tua oikeut­ta” olla sekä huip­pu­jo­hta­ja että koti-isä/äi­ti. Eihän ihmisil­lä ole taat­tua oikeut­ta olla edes jom­paa kumpaa noista (huip­pu­jo­hta­jak­si tulemista ei voi vain itselleen vali­ta, eikä vält­tämät­tä las­ten saamis­takaan). Mut­ta ei myöskään tule olla velvoitet­ta, joka kat­e­goris­es­ti kieltää näi­den yhteenso­vit­tamispyrkimyk­set. Käytän­tö ratkaiskoon.

    Juuri tätä ajoin takaa. Uranaiset halu­aisi­vat yhdis­tää oman uran, per­heen ja men­estyvän alfamiehen. Täl­lainen kolmi­naisu­us ei kovin hel­posti ole mah­dolli­nen. Kun lap­sia on, vähin­tään toinen van­hempi joutuu yleen­sä panos­ta­maan niihin melkoisen paljon. Molem­mil­la van­hem­mil­la ei voi olla samanaikaises­ti kaikkea aikaa syövää uraa. Juuri tästä syys­tä uramiehet ovat yleen­sä valin­neet naisen, jolle ura ei ole niin tärkeä. Naisil­ta täl­lainen kom­pro­mis­si ei onnis­tu, kos­ka oman statuk­sen ala­puolel­la ole­via miehiä ei huoli­ta. Ajat­telema­ton­ta vaa­tia yhteiskun­taa kor­jaa­maan tilan­net­ta, jos­sa ongel­mat johtu­vat omas­ta kompromissikyvyttömyydestä.

    Hmm. Olete­taan­pa het­kek­si, että min­ul­la olisi edel­lä kuvat­tu työn ja per­heen yhdis­tämistä koske­va ongel­ma (jota min­ul­la tosi­asi­as­sa ei ole, vaik­ka olem­mekin kump­pani­ni kanssa molem­mat sekä ura‑, että per­hekeskeisiä). Sin­unko mukaasi ongel­ma pois­tu­isi, jos ottaisin las­teni isäk­si miehen, joka on täysin per­hekeskeinen eikä lainkaan kiin­nos­tunut uran luomis­es­ta? Sehän tiet­ty on selvää, että tämän siir­ron jäl­keen per­heeni aikuisil­la olisi yhteen­las­ket­tuna enem­män aikaa hoitaa lap­sia. Mut­ta tämä ei toisi min­ulle yhtään enem­pää per­heeseen käytet­tävää aikaa ver­rat­tuna lähtöti­lanteeseen. Toinen, vähin­tään yhtä suuri ongel­ma ehdo­tuk­ses­sasi muo­dos­tu­isi siitä, että val­it­sisin siinä miehen, johon en ole rakas­tunut. Moinen “kom­pro­mis­si” olisi aika jul­ma teko sekä valit­tua miestä että yhteisiä lap­sia kohtaan.

    Kuten san­ot­tu, olen sekä ura‑, että per­hekeskeinen. Tämä merk­it­see, että en ole onnelli­nen tilanteessa, jos­sa yksi­no­maan luon uraa ja mies hoitaa per­heen ja kodin. Minäkin halu­an osal­lis­tua per­he­jut­tui­hin ja hoitaa kotia, mieluiten yhdessä miehen kanssa. Ja niin halu­aa miehenikin; ei hänellekään kel­paisi vaimok­si kod­in­hengetär­tyyp­pi. Sukupuolestaan huoli­mat­ta hän on siis yhtä kyvytön tekemään mainit­se­masi “kom­pro­missin” kuin minäkin.

  130. uskoisin että itse­murhat jakau­tu­vat tasais­es­ti (?) ikähaitar­ille, aja­tus siitä että 2,5% tietys­tä ikälu­okas­ta tap­paisi itsen­sä vuodessa on vähän hassu. 

    Eivät jakaudu. Miesten itse­murhat piikit­tävät Suomes­sa sekä 20 vuo­den hujakoille että 40 vuo­den yläpuolelle. Ja eläk­keel­lä taisi olla vielä joku piikki.

    Ja Tm kai viit­tasi siihen, että 2,5% joka ikälu­okas­ta tap­paa ylipään­sä itsen­sä, mis­sä tahansa iässä.

  131. Saara:

    Mut­ta ei myöskään tule olla velvoitet­ta, joka kat­e­goris­es­ti kieltää näi­den yhteenso­vit­tamispyrkimyk­set. Käytän­tö ratkaiskoon 

    Eikä niitä pyrkimyk­siä ole kukaan estämässäkään. Jos esim. pystyt pyöriä maail­mal­la johta­mas­sa kan­sain­välistä yri­tys­tä toimies­sasi samal­la kotiäit­inä, se sin­ulle suo­takoon. Point­ti oli se, että useim­mille täl­lainen ei ole mah­dol­lista ja se on yksi suurim­mista syistä siihen, mik­si naisia on niin vähän huip­pu­jo­hta­ji­na. He val­it­se­vat mielu­um­min ajan pin­ten las­ten kanssa kuin maail­mal­la pyörim­isen. Tässä ei ole mitään ongel­maa, kyseessä on pref­er­enssien mukainen val­in­ta. Ongel­ma on se, että nais­ten pien­ten osu­u­den huip­pu­jo­h­dos­sa väitetään johtu­van syr­jin­nästä, vaik­ka se johtuu nimeno­maan siitä, että miehi­in ja naisi­in sovel­letaan samo­ja kriteerejä. 

    Sin­unko mukaasi ongel­ma pois­tu­isi, jos ottaisin las­teni isäk­si miehen, joka on täysin per­hekeskeinen eikä lainkaan kiin­nos­tunut uran luomis­es­ta? Mut­ta tämä ei toisi min­ulle yhtään enem­pää per­heeseen käytet­tävää aikaa ver­rat­tuna lähtötilanteeseen

    Pois­taisi siltä osin, että sin­ul­la olisi mah­dol­lisu­us keskit­tyä halutes­sasi uran­lu­omiseen. Per­heeseenkäytet­tävän ajan ja työhön käytet­tävän ajan välil­lä tulee aina ole­maan jonkin­lainen trade off. Siihen voit vaikut­taa val­it­se­mal­la sel­l­aisen työn, joka jät­tää sin­ulle juuri sen ver­ran aikaa per­heesi kanssa kuin itse halu­at. Jos joku työ vaatii 24/7 työsken­te­lyä, kan­nat­taa se jät­tää sel­l­aisen henkilön tehtäväk­si, jota ei huvi­ta olla las­ten kanssa kotona.

    Toinen, vähin­tään yhtä suuri ongel­ma ehdo­tuk­ses­sasi muo­dos­tu­isi siitä, että val­it­sisin siinä miehen, johon en ole rakas­tunut. Moinen “kom­pro­mis­si” olisi aika jul­ma teko sekä valit­tua miestä että yhteisiä lap­sia kohtaan

    Miehen sta­tus on sin­ulle selvästi tärkeä kri­teeri. Val­itse siis ihmeessä sta­tus­miehiä. Mut­ta älä ole­ta, että yhteiskun­nal­la on velvol­lisu­us muut­tua siten, että sin­un ja sta­tus­miehe­si elämä on mah­dol­lisim­man help­poa ja mukavaa. Täl­lainen muu­tos tapah­tuu aina jonkun kus­tan­nuk­sel­la. Jos esim. verora­ho­ja laite­taan lisää erinäis­ten hoito­va­paiden ja muiden tukemiseen, se on aina joltain pois. Jos taas yri­tyk­set pakote­taan myön­tämään enem­män lak­isääteisiä hoito­va­pai­ta tms., sekin on joltain pois.

    Kuten san­ot­tu, olen sekä ura‑, että per­hekeskeinen. Tämä merk­it­see, että en ole onnelli­nen tilanteessa, jos­sa yksi­no­maan luon uraa ja mies hoitaa per­heen ja kodin. Minäkin halu­an osal­lis­tua per­he­jut­tui­hin ja hoitaa kotia, mieluiten yhdessä miehen kanssa. Ja niin halu­aa miehenikin; ei hänellekään kel­paisi vaimok­si kod­in­hengetär­tyyp­pi. Sukupuolestaan huoli­mat­ta hän on siis yhtä kyvytön tekemään mainit­se­masi “kom­pro­missin” kuin minäkin.

    Edelleen. Olette täysin vapai­ta toim­i­maan pref­er­enssi­enne mukaises­ti. Yksi­ty­isil­lä yri­tyk­sil­lä ei kuitenkaan ole velvol­lisu­ut­ta jär­jestää pros­esse­jaan siten, että teil­lä on mah­dol­lisim­man kivaa. Jos hom­ma on sen luon­teista, ettei siihen voi yhdis­tää kotona olemista, sil­loin sen tek­i­jäk­si on loogista vali­ta joku, jon­ka ei tarvitse olla kotona. Ne, jot­ka halu­a­vat olla paljon las­ten­sa kanssa, voivat vali­ta sel­l­aisen työn, jos­ta voi halutes­saan olla pois tai pitää pidem­piä tauko­ja. Useim­mis­sa töis­sä lap­sille jää ihan mukavasti aikaa.

  132. Sönkö­tys siitä, miten “isät eivät hoi­da” jne. on loukkaavaa. 

    Tästä tuli mieleeni tapaus koh­ta parin vuo­den takaa, kun pojal­ta oli juuri jätet­ty vaip­pa pois ja hänelle oli käynyt päiväkodis­sa vahinko. Poi­ka oli tuuman­nut hoita­jalle, että ei hait­taa ja että pesukone pesee. Hoita­ja tätä min­ulle rapor­toi ja jatkoi, kuin­ka ne miehet luule­vat pyyk­in­pe­sun ole­van niin help­poa, että kone se vain pesee. Jos tuo oli vit­sik­si tarkoitet­tu, niin ei kyl­lä naurattanut. 

    Viisikymp­piset täti-ihmiset saa­vat kyl­lä purkaa trau­mo­jaan jotenkin muuten kuin syyl­listämäl­lä kak­sivuo­ti­as­ta poikaa siitä, että miehet eivät kotitöitä tee eivätkä edes pidä kotitöitä riit­tävässä arvos­sa. Jos miehet tuo­ta pien­estä pitäen kuule­vat, niin siitä tulee itseään toteut­ta­va ennuste.

    Min­ul­la oli aika jän­nä koke­mus tänään neu­volas­sa, kos­ka mies on nyt hoito­va­paal­la ja pyörit­tää meil­lä arkea. Kun olen illal­la vain muu­ta­man tun­nin las­ten valveil­laoloa­jas­ta kotona ja jaan senkin vähän ajan kahdelle lapselle, niin en ole kovin hyvin per­il­lä siitä, mitä per­heen yksivuo­tias syö, miten nukkuu päiväu­ni­aan, yms. Näin­pä huo­masin yhtäkkiä vain seu­raa­vani vähän ulkop­uolise­nakin miehen ja th:n keskustelua.

    Jos miehillä on useinkin täl­lainen ulkop­uo­li­nen olo neu­volas­sa, niin en ihmettele, jos kaik­ki eivät edes pidä tarpeel­lise­na käy­dä siel­lä. Min­ulle sen­tään puhut­ti­in sil­loin, kun puhe siir­tyi yhä jatku­vaan ime­tyk­seen. Mut­ta minkä teet? Ei työssäkäyvä van­hempi voi olla täysin per­il­lä siitä, mitä kotona työpäivän aikana tapahtuu.

  133. Point­ti oli se, että useim­mille täl­lainen ei ole mah­dol­lista ja se on yksi suurim­mista syistä siihen, mik­si naisia on niin vähän huip­pu­jo­hta­ji­na. He val­it­se­vat mielu­um­min ajan pien­ten las­ten kanssa kuin maail­mal­la pyörimisen. 

    Tästä päästäänkin sit­ten siihen, mik­si olisi tuet­ta­va opiskele­via lap­siper­heitä nyky­istä enem­män. Opiskelu­vu­osi­na las­ten saamis­es­ta on vähiten hait­taa urake­hi­tyk­selle ja se on myös naiselle biol­o­gises­sa mielessä paras ikä saa­da lapsia.

  134. Mikko Har­to­nen:

    Ongel­ma on se, että nais­ten pien­ten osu­u­den huip­pu­jo­h­dos­sa väitetään johtu­van syr­jin­nästä, vaik­ka se johtuu nimeno­maan siitä, että miehi­in ja naisi­in sovel­letaan samo­ja kriteerejä.

    No minä ymmär­rän nuo molem­mat väit­tämät. Kyl­lä sitä nimit­täin voidaan pitää syr­jin­tänä, että nais­ten hyödyl­lisiä johta­ju­u­som­i­naisuuk­sia ei arvoste­ta yhtä paljon kuin miesten omi­naisuuk­sia, jot­ka ovat myös hyödyl­lisiä mut­ta eri­laisia. Sovel­let­tu kri­teeristö on vinoutunut­ta ja suosii maskuli­in­isu­ut­ta, vaik­ka tosi­asial­lista syytä tähän ei ole.

    Tämän vuok­si per­hekeskeinen, sovit­tel­e­va ja välit­tävä nainen, joka tosi­asi­as­sa olisi hyvä johta­ja per­hekeskeisyy­destään huoli­mat­ta (tai jopa sen joh­dos­ta) kohtaa ural­laan enem­män esteitä kuin per­in­teiseen autoritääriseen johta­ju­us­muot­ti­in mah­tu­va mies (tai sit­ten per­hekeskeinen mies, joka pystyy sukupuolestaan johtuen ainakin uskot­tavasti esit­tämään mah­tu­vansa siihen muottiin).

    Sama ilmiö esi­in­tyy nais­val­taisil­la aloil­la kään­teisenä. Niis­sä työn­tek­i­jöitä arvoste­taan vinoutuneesti naisel­lis­ten omi­naisuuk­sien perus­teel­la, usein ilman tosi­asial­lista syytä, kos­ka miehi­sistäkin omi­naisuuk­sista olisi hyö­tyä yhtä lail­la. Se, että samaa kri­teeristöä sovel­letaan miehi­inkin, aset­taa miehet näis­sä tilanteis­sa altavas­taa­jan ase­maan. Yht­enevä kri­teeristö on siis vas­ta puoli voit­toa — olisi myös varmis­tut­ta­va siitä että käyte­tyt kri­teer­it tosi­asial­lis­es­ti ohjaa­vat tekemään parhai­ta mah­dol­lisia val­in­to­ja, sen sijaan että ne vain poh­jau­tu­vat kyseenalais­ta­mat­tomi­in his­to­ri­al­lisi­in käytäntöihin.

    Pois­taisi siltä osin, että sin­ul­la olisi mah­dol­lisu­us keskit­tyä halutes­sasi uran­lu­omiseen. Per­heeseenkäytet­tävän ajan ja työhön käytet­tävän ajan välil­lä tulee aina ole­maan jonkin­lainen trade off. Siihen voit vaikut­taa val­it­se­mal­la sel­l­aisen työn, joka jät­tää sin­ulle juuri sen ver­ran aikaa per­heesi kanssa kuin itse halu­at. Jos joku työ vaatii 24/7 työsken­te­lyä, kan­nat­taa se jät­tää sel­l­aisen henkilön tehtäväk­si, jota ei huvi­ta olla las­ten kanssa kotona.

    Työ ei ole mikään Jumala, joka “vaatii” ympärivuorokautista työsken­te­lyä tai “jät­tää” tek­i­jälleen val­it­se­mansa määrän vapaa-aikaa. Työn tek­i­jä on se, joka val­it­see (pait­si suorit­tavis­sa kel­loko­rt­titöis­sä, mut­ta niistähän emme nyt puhu).

    Mitä use­ampi johta­jau­ralle hakeu­tu­va alkaa arvostaa per­heen kanssa vietet­tyä aikaa yhtä korkealle kuin työtä, sitä vähem­män syytä kenel­läkään heistä on käyt­tää työhön­sä niin suuria määriä aikaa että per­he-elämä kär­sii pysyvästi (sat­un­naiset, todel­lis­es­ta tarpeesta johtu­vat 120-tun­tiset työvi­ikot ovat sit­ten asia erik­seen). Jos ja kun suurin osa johta­jista ei sel­l­aiseen suos­tu, lop­pu­jenkaan ei tarvitse. Myön­nän, että osal­la tutu­is­tani on täl­lä het­kel­lä asian kanssa jonkin­laisia ongelmia, mut­ta uskon tilanteen jäävän väli­aikaisek­si. Isät — edes vaa­tivis­sa tehtävis­sä työsken­televät — eivät enää suos­tu jäämään per­heis­sään pelkik­si sta­tis­teik­si, ja hyvä niin.

    Jos jonkun ain­oa kil­pailu­valt­ti työ­markki­noil­la mui­ta vas­taan on halukku­us itsen­sä tap­pamiseen työn määräl­lä, niin väit­täisin ettei hänen kan­na­ta edes pyrk­iä kil­pailu­un mukaan. Ei sem­moi­sel­la menol­la jatkos­sa pär­jää. Sil­loin kan­nat­taa suo­si­ol­la luovut­taa ja hakeu­tua helpom­pi­in hom­mi­in tai muut­taa maa­han, jos­sa autoritääri­nen ja suori­tuskeskeinen tur­venui­ja­jo­ht­a­mi­nen on edelleen toimi­va tapa; esimerkik­si Kiinaan tai Etelä-Koreaan. 😉

    Miehen sta­tus on sin­ulle selvästi tärkeä kriteeri.

    Itse asi­as­sa ei ole. On jopa niin, että karsas­tan kovasti miehiä, joiden sta­tus on heille itselleen kovin tärkeää. Vielä vähem­män tulen toimeen nais­ten kanssa, joille miehen sta­tus on tärkeää. Se, että olen seu­rustel­lut vain ura­su­un­tau­tunei­den miesten kanssa, ei merk­itse että ihail­isin heis­sä nimeno­maan sta­tus­ta. Uraa kun voi halu­ta rak­en­taa muis­takin kuin statuk­seen tai rahaan liit­tyvistä syistä. Min­ua kiehtoo ja inspiroi sisäi­nen moti­vaa­tio, joka on sta­tu­sori­en­toituneen ulkoisen moti­vaa­tion vastakohta.

    Val­itse siis ihmeessä sta­tus­miehiä. Mut­ta älä ole­ta, että yhteiskun­nal­la on velvol­lisu­us muut­tua siten, että sin­un ja sta­tus­miehe­si elämä on mah­dol­lisim­man help­poa ja mukavaa. Täl­lainen muu­tos tapah­tuu aina jonkun kus­tan­nuk­sel­la. Jos esim. verora­ho­ja laite­taan lisää erinäis­ten hoito­va­paiden ja muiden tukemiseen, se on aina joltain pois. Jos taas yri­tyk­set pakote­taan myön­tämään enem­män lak­isääteisiä hoito­va­pai­ta tms., sekin on joltain pois.

    En minä odota mitään toisil­ta pois ottamista. Odotan asen­nemuu­tos­ta patri­arkaalises­sa johtamiskult­tuuris­sa, joka ei olisi keneltäkään pois, vaan päin vas­toin kaikille parem­pi. En kyl­läkään pidä asi­as­ta kovin suur­ta melua, kos­ka uskon muu­tok­sen tapah­tu­van oma­l­la pain­ol­laan ajan myötä. Kun­han mainitsin, kun kysyit.

  135. Kari:

    Sinähän sanoit, että sin­ulle tulee _naisena_ mieleen mainit­tu­ja ratkaisumalle­ja. Tästä kai voidaan päätel­lä sin­un pitävän tuol­lais­ten ratkaisumallien etsimistä nimeno­maan naisille tyyp­il­lisenä. Jos tämä olet­ta­ma pitää paikkansa, niin sil­loin joko:
    a) naiset tosi­asial­lises­sa toimin­nas­saan otta­vat maini­tut näköko­h­dat parem­min huomioon kuin muut, tai
    b) naisille tulee kyl­lä mieleen ko. ratkaisumallit, mut­ta ne eivät vaiku­ta toimintaan.

    Kun nyt siteer­austen tielle lähdet­ti­in, niin nok­i­tan Frank Zap­pal­la: …And that’s more of a tragedy because those peo­ple know what’s right. They have the men­tal equip­ment and they have the data base to do the right thing, and they don’t.

    En sanoisi, että tieto ei vaiku­ta toim­intaan mitenkään. Mut­ta se, että tietää miten kan­nat­taisi toimia, on aivan eri asia kuin asian toteut­ta­mi­nen käytän­nössä. Käytän­nön toim­inta edel­lyt­tää osaamista, joka on olen­nais­es­ti eri asia kuin tieto.

    Omas­sa tut­tava­pi­iris­säni, joka on kaikkea muu­ta kuin edus­ta­va otos, arvioisin miesten han­skaa­van mainit­se­masi ratkaisumallit merkit­tävästi parem­min kuin nais­ten. Toki erot yksilöi­den välil­lä ovat paljon suurem­pia kuin sukupuolien välillä.

    Minäkin arvioisin oman tut­tava­pi­iri­ni poh­jal­ta samoin. Mut­ta kun oto­s­ta laa­jen­netaan vaikka­pa net­ti­tut­tui­hin (ihmisi­in, joiden kanssa olen keskustel­lut netitse), sanois­in (siis täysin mutul­la toki) että luetel­tu­jen asioiden ymmärtämisen/osaamisen puute on usein omi­aan lisäämään syr­jäy­tynei­den miesten ahdis­tus­ta ja pahen­ta­maan syr­jäy­tymiskier­ret­tä. Kuin­ka mon­ta syr­jäy­tynyt­tä tai syr­jäy­tymis­vaaras­sa ole­vaa miestä tut­tui­hisi kuuluu?

    Nämä samat miehet tapaa­vat ainakin ensialku­un leima­ta tuon luet­teloni ämmämäisek­si lässy­tyk­sek­si (tätä en sano heitä leimatak­seni, vaan yksinker­tais­es­ti kos­ka näin usein käy). Tulk­in­ta ei muu­tu vaik­ka samoista asioista puhuisi miespuo­li­nen henkilö (hänet koetaan hel­posti hin­tah­tavak­si vässykäk­si). Miehille sopiviksi koet­tu­ja selviy­tymisen keino­ja ovat hei­dän mielestään hyökkäyk­si­in vas­taami­nen hyökkäämäl­lä, Ham­mura­bin laki­in tukeu­tu­mi­nen, tajun­nan nol­laus viinal­la, avun pyytämis­es­tä pidät­täy­tymi­nen jne. Olen ajatel­lut, että biolo­gia var­maan jos­sain määrin ohjaa heitä usko­maan ja ajat­tele­maan näin.

    Olen myös miet­tinyt, mil­laista olisi myön­teinen ja tulok­sekas miehi­nen selviy­tymi­nen, mut­ta en oikein kek­si mitään sel­l­aisia jut­tu­ja, joi­ta pitäisin nimeno­maan miehille tyyp­il­lisenä. Pidän mah­dol­lise­na, että ajat­telu­ni on yhteiskun­nal­lis­es­ti läpitunke­van fem­i­nis­min vinout­ta­maa, ja pyy­dän apuasi valais­tuk­sen tiellä!

  136. Mikko Särelä kir­joit­ti 7.4.2010 kel­lo 9:00

    “Tiedemies: surullis­in­ta tässä on juuri se, että mihin väki­val­tainen nainen voi ottaa yhteyt­tä saadak­seen apua ongelmaansa.”

    - On aivan tot­ta, että väki­val­tais­es­ti toimineille naisille ei juurikaan ole palvelui­ta ole­mas­sa. Tämä paik­ka on kuitenkin ensisi­jas­sa naisille: http://www.vakivalta-apua.fi

    Käykääpä tutus­tu­mas­sa!

  137. Saara:

    Tun­nus­tan olleeni tietämätön siitä, mis­tä naisjär­jestöis­sä oikeas­t­aan on kysymys. 

    No, nyt kyl­lä hävet­tää olla nainen. 

    Sanois­in, että sin­ul­la kaikkein vähiten on häpeämiseen aihet­ta tässä asi­as­sa. Ainakin min­ul­ta tulee pisteet 🙂

    Kari

  138. Saara
    “Kyl­lä sitä nimit­täin voidaan pitää syr­jin­tänä, että nais­ten hyödyl­lisiä johta­ju­u­som­i­naisuuk­sia ei arvoste­ta yhtä paljon kuin miesten omi­naisuuk­sia, jot­ka ovat myös hyödyl­lisiä mut­ta eri­laisia. Sovel­let­tu kri­teeristö on vinoutunut­ta ja suosii maskuli­in­isu­ut­ta, vaik­ka tosi­asial­lista syytä tähän ei ole.”

    Ja tämä perus­tuu mihin muuhun kuin mutu­un? Vai meinaatko että on ole­mas­sa jotain absolu­ut­tisen objek­ti­ivisia mittare­i­ta, joil­la voidaan tode­ta että yri­tysjo­htoa val­it­ses­sa pain­ote­taan vääriä asioita?

    Eli leimaisin tuon kyl­lä fem­i­nis­tisen jar­gonin mukaisek­si täysin tuules­ta tem­mat­tuk­si heitok­si, kun jotain pitää keksiä.

  139. Minä en vaan kan­na­ta sel­l­aista läh­estymistapaa että vas­tauk­se­na siihen että nais­ten ase­mas­ta höpistään has­su­ja pitää vas­taavasti ruve­ta höpisemään has­su­ja miesten ase­mas­ta.

    Kieltämät­tä tässä on hyvä pointti. 

    Kir­joitin yllä tarkoituk­sel­la kär­jis­te­tysti, ja kärkkääm­min kuin varsi­nais­es­ti itse asi­aan suh­taudun. Mielestäni suurin ongel­ma tasa-arvokeskustelus­sa on pitkään ollut — jos koh­ta se on onnek­si mur­tu­mas­sa — että käsite “tasa-arvo”, kun puhutaan sukupuoles­ta, on tarkoit­tanut vain ja ain­oas­taan fem­i­nis­miä ja sitä keskustelua on käy­ty fem­i­nis­min nimis­sä ja fem­i­nistien ehdoilla. 

    Kun tätä keskustelua on yritet­ty laa­jen­taa, niin jäl­ki on ollut aika rumaa. Minus­ta on kum­mallista ja hölmöä vedo­ta siihen, että mik­si miesten oikeuk­sista kiin­nos­tuneet eivät tee asialle mitään, kun julki­nen keskustelu menee sel­l­aisel­la radal­la, että miehet, jot­ka keskustelu­navauk­sia ovat tehneet, leimataan (fem­i­nistien toimes­ta) vel­li­housuik­si, impo­ten­teik­si, naisvi­haa­jik­si jne jne. 

    Min­ul­la ei ole ker­ras­san mitään eri­laisia tasa-arvopy­rkimyk­siä vas­taan. En vain pidä siitä, että vale­hdel­laan ja vääris­tel­lään. Esimerkkinä on tämä johta­ju­uskysymys. Jos ker­ran naisen on selvästi helpom­pi päästä johtavaan ase­maan kuin miehen, niin miten ihmeessä tämä voidaan tulki­ta niin, että naisia ei arvosteta? 

    Kun tämä osoite­taan, niin taka­port­ti­na käytetään sitä, että naiset eivät hakeudu johtavi­in tehtävi­in sen takia, että miehet heitä sor­ta­vat. Ei täl­laiseen voi oikein mitään sanoa, ei tätä vas­taan voi oikein argu­men­toi­da, mut­ta kyl­lä minä höt­töpuheen ja selit­te­lyn tun­nistan noin yleen­säkin, ja fem­i­nisti­nen puheta­pa on tässä suh­teessa ihan sitä itseään. 

    Fem­i­nis­mi toimii myös ihan nor­maalin tasa-arvon esteenä — siis sel­l­ai­sis­sakin kysymyk­sis­sä, jos­sa naiset ovat täl­lä het­kel­lä heikoil­la. Esimerkkinä vaik­ka jo mainit­tu väki­val­taisu­us: väki­val­taisil­la naisil­la ja tytöil­lä on vaikeuk­sia saa­da apua, kos­ka “ammat­tifem­i­nis­tit” ovat yksinker­tais­es­ti päät­täneet, etteivät naiset nyt vaan ole väki­val­taisia, vaan miehet. Naista, joka men­estyy ole­mal­la asiantun­te­va ja kieltäy­tymäl­lä uhris­tatuk­ses­ta, puhuu suo­raan pätevyy­den kri­tee­rien puoles­ta jne, kohdel­laan yleen­sä jonkin­laise­na pet­tu­ri­na. Kiin­tiöt taas herät­tävät jokaisen kohdal­la epäi­lyk­sen ja pohdin­nan, että kuin­ka paljon päteväm­män tuokin sivu­ut­ti pelkästään sukupuolen­sa takia. 

    Julk­i­sis­sa viran­täytöis­sä tms. on jo nyt yleis­es­ti tiedos­sa, että tasavahvoista hak­i­joista val­i­taan nainen, kos­ka nainen voi valit­taa sukupuoleen kohdis­tu­vas­ta syr­jin­nästä, mut­ta mies ei oikein voi. 

    Oikeasti minä en tosi­aan pidä sitä suure­na tasa-arvo-ongel­mana, että miehet tekevät enem­män itse­murhia. Se ker­too, että on joku miesspe­sifinen ilmiö, jon­ka vuok­si me tapamme itsemme, mut­ta ei se tarkoi­ta, että yhteiskun­ta sor­taa miestä. 

    Fem­i­nisti­nen luen­ta palkkaeroista on samal­la taval­la harhainen. On ole­mas­sa jokin naisille spe­sifinen syy, mik­si he saa­vat vähem­män palkkaa, mut­ta a) “naisen euro on 80 sent­tiä” on puh­das vale ja b) lopus­takin voidaan toden­näköis­es­ti melkein kaik­ki selit­tää muul­la kuin sukupuolel­la. Naiset hakeu­tu­vat julkiselle sek­to­rille, kos­ka julki­nen sek­tori tuot­taa meil­lä sel­l­aisia palvelui­ta, joi­ta naiset tar­joa­vat. En oikein ymmär­rä, mitä tasa-arvo-ongel­maa siinä on. Enkä sitä, mitä kor­jat­tavaa siinä on.

    Minus­ta on myös jonkin­laista julkisel­la sek­to­ril­la työsken­tele­vien miesten vähät­te­lyä ja lokaamista esit­tää, että julkisen sek­torin mata­la palkkaus on ongel­ma siitä syys­tä että se tuot­taa sukupuo­livi­noumaa. Tästä syys­tä vedin mukaan poli­isit ja palomiehet. Täl­laisen argu­mentin esit­täjä ikäänkuin sanoo, että poli­isien ja palomi­esten työ ei ole arvokas­ta, etenkään sil­loin, kun sitä työtä tekevät miehet.

  140. Kyl­lä sitä nimit­täin voidaan pitää syr­jin­tänä, että nais­ten hyödyl­lisiä johta­ju­u­som­i­naisuuk­sia ei arvoste­ta yhtä paljon kuin miesten ominaisuuksia

    No mik­sei arvoste­ta? Kai jokaisel­la työ­nan­ta­jal­la on varsin suuri intres­si vali­ta parhaat johta­jat yritykseensä. 

    Johta­jan tehtävät ovat kiteytet­tynä: vas­ta­ta toimin­nan tulok­sel­lisu­ud­es­ta ja henkilöstön hyv­in­voin­nista. Nämähän ovat usein toisilleen jonkin ver­ran vas­takkaisia päämääriä ja siinä on löy­det­tävä kul­tainen keskitie. 

    Tämä siis sujuu miehiltä ilmeis­es­ti paremmin.

    Nämä kuvitel­lut syr­jin­nät ovat taas sel­l­aista fem­i­nis­tistä hap­a­tus­ta, jol­la on yhtä vähän kos­ke­tus­ta todel­lisu­u­teen kuin nais“tutkimuksella”.

    Nais­tutkimus (tai sukupuoli­tutkimus, kuten nykyään pitäisi sanoa; sama se mikä nimi samaa hut­tua joka tapauk­ses­sa) on muuten paras­ta huumo­ria sit­ten Mon­thy Pythonin. Menkääpä kuun­tele­maan jokin väitöskir­jati­laisu­us alal­ta. Van­non, ettette tule pettymään.

  141. Saara:

    Kyl­lä sitä nimit­täin voidaan pitää syr­jin­tänä, että nais­ten hyödyl­lisiä johta­ju­u­som­i­naisuuk­sia ei arvoste­ta yhtä paljon kuin miesten omi­naisuuk­sia, jot­ka ovat myös hyödyl­lisiä mut­ta erilaisia. 

    Tätä voitaisi­in toki pitää syr­jin­tänä. Mil­lä perus­teel­la nais­ten hyödyl­lisiä johta­jaom­i­naisuuk­sia arvoste­taan vähem­män kuin miesten? Miten niitä omi­naisuuk­sien hyödyl­lisyyt­tä edes voi mita­ta muuten kuin sil­lä miten niitä arvoste­taan markkinoilla?

    Kap­i­tal­is­tit tuskin vihaa­vat rahaa ja jos jos­sain on saatavil­la parem­pia johta­jia halvem­mal­la luulisi, että he palkkaisi­vat näitä ihan riip­pumat­ta sukupuoles­ta. Muu olisi setelien sytyt­tämistä tuleen.

    Niis­sä työn­tek­i­jöitä arvoste­taan vinoutuneesti naisel­lis­ten omi­naisuuk­sien perus­teel­la, usein ilman tosi­asial­lista syytä, kos­ka miehi­sistäkin omi­naisuuk­sista olisi hyö­tyä yhtä lailla.

    No tässä on ihan sama ongel­ma, eli mil­lä perus­teel­la väität näin? Toki nais­val­taiset alat ovat use­am­min julkisen sek­torin alo­ja jois­sa syr­jin­tää esi­in­tyy var­masti enem­män, kos­ka sitä ei ohjaa voiton tavoit­telu ja sik­si päätök­sen­tek­i­jöil­lä on enem­män val­taa toimia omien päämäärien­sä mukaisesti.

    Jos jonkun ain­oa kil­pailu­valt­ti työ­markki­noil­la mui­ta vas­taan on halukku­us itsen­sä tap­pamiseen työn määräl­lä, niin väit­täisin ettei hänen kan­na­ta edes pyrk­iä kil­pailu­un mukaan.

    Niin siis talous ei oo nol­la­summapeliä, eikä työ­markki­nat sik­si oo mikään kil­pailu nokkimisjärjestyksestä.

    On jopa niin, että karsas­tan kovasti miehiä, joiden sta­tus on heille itselleen kovin tärkeää.

    Minä veikkaan, että suuri osa nai­sista arvostaa miehessä sta­tus­ta ja hyvin suuri osa näistä nai­sista, jot­ka arvosta­vat sta­tus­ta arvosta­vat myös sitä, että tämä sta­tus ei ole miehelle itselleen tärkeä.

    Uraa kun voi halu­ta rak­en­taa muis­takin kuin statuk­seen tai rahaan liit­tyvistä syistä.

    Tot­takai voi. Sta­tus­ta silti saa jos rak­en­taa uraa riip­pumat­ta sen uran rak­en­tamisen motiiveista.

    Min­ua kiehtoo ja inspiroi sisäi­nen motivaatio

    Tämä ei oo mitenkään vas­tako­htainen korkean statuk­sen kanssa. Väit­täisin, että sisäi­nen moti­vaa­tio kor­rel­loi korkean statuk­sen kanssa.

  142. julki­nen sek­tori tuot­taa meil­lä sel­l­aisia palvelui­ta, joi­ta naiset tarjoavat

    Piti kir­joit­taa: julki­nen sek­tori tuot­taa sel­l­aisia palvelui­ta, jois­sa naiset mielu­um­min työskenelevät. Siis keskimäärin use­ampi nainen halu­aa olla sairaan­hoita­ja kuin insinööri tai rekkakuski.

  143. Kir­joitin aiemmin:
    “Ja mik­si miehet tai miesasi­amiehet eivät aja asioitaan? Mis­sä voisi ajaa, tasa-arvoasi­ain neuvottelukunnassa?” 

    - sainkin vastauksen:
    “Ainakin intern­tetis­sä joku/jotkut yrittävät:
    http://mies.asia/tilastoja.html

    - tämä on harv­inaisen tot­ta, inter­net ja keskustelu­pal­stat ovat käytän­nösää ain­oa tapa yrit­tää saa­da muu­tok­sia aikaan lak­isääte­si­in valtifem­i­ni­tisi­in käytäntöihin.
    Mainit­se­mani tasa-arvoasi­ain neu­vot­telukun­ta on fem­i­nistien tiukas­sa valvonnassa.
    Alem­pana on lista TANE:n käyt­tämistä asiantuntijajärjestöistä.
    Niis­sä kuulem­ma tietoa “jaloste­taan” päät­täjiä varten…

    Naisas­iali­it­to Unioni ry
    Naisjär­jestö­jen Keskusliitto
    Naisjär­jestöt yhteistyössä NYTKIS ry
    Mies­sak­it ry
    Profeministimiehet
    Suomen Unifem ry
    Euroop­panaiset ry 

    Sukupuo­len­tutkimus
    Nais­tutkimuk­sen yliopis­toverkos­to Hilma
    Min­na, val­takun­nalli­nen nais­tutkimus- ja tasa-arvoportaali
    Helsin­gin yliopis­to, Kristiina-instituutti
    Tam­pereen yliopis­to, naistutkimus
    Åbo Akade­mi, Insti­tutet för kvinnoforskning
    Oulun yliopis­to, naistutkimus
    Jyväskylän yliopis­to, naistutkimus
    Joen­su­un yliopis­to, naistutkimus
    Lapin yliopis­to, naistutkimus
    SUNS, Suomen Nais­tutkimuk­sen Seu­ra ry
    SUMS, Suomen Mies­tutkimuk­sen Seu­ra ry
    Nais­tutkimus — Kvin­no­forskn­ing ‑lehti
    Akka-info

    Keskus­ta — Suomen Keskus­tanaiset ry
    Kokoomus — Kokoomuk­sen Nais­ten Liitto
    Kris­til­lis­demokraatit — Suomen Kris­til­lis­demokraat­tiset (KD) Naiset ry
    SDP — Sosi­aalidemokraat­tiset Naiset
    Sven­s­ka folk­par­ti­et — Sven­s­ka Kvinnoförbundet
    Vasem­mis­toli­it­to — Vasemmistonaiset
    Vihreä Liit­to — Vihreät naiset ry

    Hei­di Hau­ta­la on kir­joit­tanut seu­raavasti, eikä hän todel­lakaan kai tarkoit­tanut johta­maansa TANEa:
    “…lait ja ohjel­mat saa­vat lop­ullisen muo­ton­sa asiantun­ti­jalausun­to­jen poh­jal­ta. Asiantun­ti­joiden sukupuoli­jakau­ma havait­ti­in epä­ta­saisek­si, mikä on omi­aan vinout­ta­maan päätöksentekoa”
    http://www.heidihautala.fi/2009/10/tasa-arvon-pitaa-nakya/#more-2488

    - näin­pä. Onnek­si TANEs­sa ei ole vinoumaa…

  144. Fem­i­nis­tik­si julis­tau­tunut kansane­dus­ta­ja Tar­ja Fila­tov 14.5.2008 Demari­nais­ten Dooris-lehdessä:
    http://www.demarinaiset.fi/easydata/customers/demarinaiset/files/pdf/Dooris2-08.pdf

    Tar­ja Filatov:
    “Jos palkkaero­ja ei saa­da kurot­tua umpeen, on nais­ten “leivän hin­taa” las­ket­ta­va tai vero­tus­ta alen­net­ta­va sukupuolen mukaan.”

    - eli Fila­tovin ehdo­tuk­sen mukaan sairaan­hoita­jana työsken­televän mies­sairaan­hoita­jan vero­tuk­sen tulee olla korkeampi kuin saman­moista palkkaa saa­van naissairaanhoitajan…

  145. Sylt­ty:

    Saara
    “Kyl­lä sitä nimit­täin voidaan pitää syr­jin­tänä, että nais­ten hyödyl­lisiä johta­ju­u­som­i­naisuuk­sia ei arvoste­ta yhtä paljon kuin miesten omi­naisuuk­sia, jot­ka ovat myös hyödyl­lisiä mut­ta eri­laisia. Sovel­let­tu kri­teeristö on vinoutunut­ta ja suosii maskuli­in­isu­ut­ta, vaik­ka tosi­asial­lista syytä tähän ei ole.”

    Ja tämä perus­tuu mihin muuhun kuin mutu­un? Vai meinaatko että on ole­mas­sa jotain absolu­ut­tisen objek­ti­ivisia mittare­i­ta, joil­la voidaan tode­ta että yri­tysjo­htoa val­it­ses­sa pain­ote­taan vääriä asioita?

    Sekä johtoa valites­sa että etenkin yri­tyk­sen arjes­sa johdon kyvykkyyt­tä arvioitaes­sa. Nais­ten omi­naisuuk­sia väheksytään maskuli­inises­sa työkult­tuuris­samme, ja yhteiskun­nas­sa muutenkin. Esimerkik­si tun­teista puhumi­nen nähdään jotenkin vähämerk­i­tyk­sisem­pänä kuin rahas­ta puhumi­nen, vaik­ka pitäisi olla selvä asia että henkilöstön pahoin­voin­ti vaikut­taa kiel­teis­es­ti fir­man tulok­seen. Men­estyneet naisjo­hta­jat ker­to­vat jär­jestäen, kuin­ka he ovat selvin­neet työ­paikoil­laan sosi­aal­i­sista haasteista muun­tau­tu­mal­la käytök­seltään mah­dol­lisim­man maskuli­in­isik­si. Haas­tat­telu­ja voit lukea vaik­ka Talouselämä-lehdestä, joka sään­nöl­lis­es­ti nos­taa aiheen esiin. 

    En ole ollenkaan pere­htynyt nais­tutkimuk­seen, jon­ka piiris­sä näitä asioi­ta voisi olet­taa tutk­i­tun. Toisaal­ta moni tääl­lä on jo ehtinyt leima­ta koko tutkimusalan niin asen­teel­lisek­si, että sen tulok­si­in viit­taami­nen tuskin sin­ua paljon läm­mit­täisikään. Tässä Evalle tehdyssä ana­ly­y­sis­sa aihet­ta sivu­taan ohi­men­nen seuraavasti:

    Jatko­ana­lyysimme anta­vat myös viit­teitä siitä, että nimeno­maan sukupuolit­tain melko tas­apain­oinen hal­li­tus (ei siis nais­ten mah­dol­lisim­man suuri osu­us) saat­taisi olla voimakkaim­mas­sa yhtey­dessä yri­tyk­sen kan­nat­tavu­u­teen (ks. laatikko 4).

    Yri­tyk­sen mon­imuo­toisu­u­den ja sen kannattavuuden
    yhteys on kuitenkin varsin kompleksinen
    ja vaikeasti mitat­tavis­sa ole­va yhtälö:
    lie­nee niin, että vain riit­tävän suvaitseva
    ja jous­ta­va organ­isaa­tio pystyy hyödyntämään
    mon­imuo­toisu­u­den tar­joa­maa kilpailuetua.
    Jos organ­isaa­tio on jäykkä, ei se pysty
    sulat­tavaan het­ero­geenisu­ud­es­ta kumpuavaa
    van­han kyseenalais­tamista ja uusia ideoita.

    Tästä juuri puhun. Maskuli­inis­es­ti johde­tut hier­arkiset ja autoritääriset organ­isaa­tiot ovat var­maan pär­jän­neet ihan hyvin tähän asti, mut­ta mitä kauem­mak­si teol­lis­tu­misen ajas­ta eten­emme, sitä huonom­min sel­l­ainen yri­tyskult­tuuri tukee yri­tys­ten kan­nat­tavu­ut­ta. Tilalle tarvi­taan jous­tavu­ut­ta ja mon­imuo­toisu­ut­ta, eli myös naisille tyyp­il­lis­ten aja­tusten ja toim­inta­mallien arvon ymmärtämistä.

    Huo­maa, että tavoit­teeni ei tässäkään ole nais­ten kohot­ta­mi­nen val­ta-ase­maan, kuten sinä tun­nut fem­i­nis­mipuheis­tasi päätellen halu­a­van uskoa, vaan nais­ten ja miesten yhtäläi­nen arvost­a­mi­nen. Molem­pia tarvi­taan ja yksinään kumpikin on kokon­aisu­ut­ta heikompi.

    Eli leimaisin tuon kyl­lä fem­i­nis­tisen jar­gonin mukaisek­si täysin tuules­ta tem­mat­tuk­si heitok­si, kun jotain pitää keksiä.

    Mutu muuten ei, toisin kuin annat ymmärtää, ole täysin arvo­ton­ta eikä yleen­sä myöskään täysin tuules­ta tem­mat­tua. Mutu on usei­den maail­maa muut­tanei­den tutkimus­tu­lok­sien poh­jal­la. Suosi­tuk­seni on: älä väheksy sitä, vaan kiin­nos­tu siitä ja ota irti kaik­ki minkä saat!

  146. Tiedemies:

    Jos ker­ran naisen on selvästi helpom­pi päästä johtavaan ase­maan kuin miehen, niin miten ihmeessä tämä voidaan tulki­ta niin, että naisia ei arvosteta?

    Kri­it­tisyyt­tä, kiitos. Se, että johtote­htävää hake­va nainen tulee miestä toden­näköisem­min palkatuk­si, ei tarkoi­ta että naisen olisi helpom­paa päästä johtotehtäviin:

    Kone Oyj:n osaamisjo­hta­ja Hele­na Ter­ho kiin­nit­ti taan­noin nais­ten ylimpään johtoon nousua estävän lasika­ton ohel­la huomio­ta lasiovi­in ja lasi­seini­in – siis siihen, että jo lähtöko­htais­es­ti naiset pää­sevät nihkeäm­min työhönot­to­haas­tat­telui­hin ja että toimes­sa olleessaan he siir­tyvät harvem­min tehtävästä ja toimin­nos­ta toiseen, mikä puolestaan on edel­ly­tyk­senä ylimpään johtoon nousemiselle.

    Jos tämä pitää paikkansa, osa johta­jak­si halu­avista nai­sista ei koskaan pääse edes siihen pis­teeseen, että olisi järkevää hakea (siitä voidaan keskustel­la onko tämä vain nais­ten oma vika, mut­ta toisaal­ta var­masti löy­tyy organ­isaa­tioi­ta jois­sa pätevänkin naisen eten­e­m­i­nen on oikeasti han­kalaa). Siten niil­lä lopuil­la, jot­ka hake­vat, on parem­mat mah­dol­lisu­udet tul­la val­i­tuik­si, mut­ta tuo help­pous tosi­aan kos­kee vain sitä pien­tä joukkoa — ei naisia kokon­aisuute­na. Väit­tämäsi: Naisen on selvästi helpom­pi päästä johtavaan ase­maan kuin miehen, on virheelli­nen, kos­ka siinä kaikkia naisia ver­rataan kaikki­in miehiin.

  147. ^Mon­es­ta muus­ta asi­as­ta tiedemiehen viestis­sä olen kyl­lä samaa mieltä.

  148. TM:

    Oikeasti minä en tosi­aan pidä sitä suure­na tasa-arvo-ongel­mana, että miehet tekevät enem­män itse­murhia. Se ker­too, että on joku miesspe­sifinen ilmiö, jon­ka vuok­si me tapamme itsemme, mut­ta ei se tarkoi­ta, että yhteiskun­ta sor­taa miestä.

    Se ker­too että on ole­mas­sa joku joukko jon­ka jäsenet ovat miehiä, mikä ei vielä todista että miehenä olem­i­nen on selit­tävä tek­i­jä joukon käytök­selle. Ja sama jut­tu nais­ten palkkaero­jen kanssa. Vrt. kaik­ki rat­ti­juopot ovat autoilijoita.

    Noin ylipään­sä, min­ua kum­mas­tut­taa lita­ni­asi fem­i­nis­teistä. Puhutko nyt jostain naisjär­jestöstä, poli­itikos­ta, tutk­i­jas­ta vai mis­tä? Tulee mieleen jonkun höp­sön tädin karikatyyri, malli­in Jane Gal­lop. (Fem­i­nist Accused of Sex­u­al Harass­ment on niin pos­ke­ton­ta aka­teemista kome­di­aa ettei siihen fik­tio pysty, hauskin­ta siinä on se että sekä kir­joit­ta­ja että kir­jas­sa esi­in­tyvät henkilöt ovat ilmeisen tosissaan.)

    Tämä ei vaan vas­taa min­un mieliku­vaani fem­i­nis­teistä. Esimerkik­si ainakin min­un käsi­tyk­seni, ja todet­takoon että lukeneisuuteni aiheesta on vähäistä eli tämä voi olla so 90’s, nykyfem­i­nistien peruskau­raa on nimeno­maan yksinker­tais­ten sukupuoli­jaoet­telu­jen kritisointi.

  149. Tpyy­lu­o­ma, eiköhän hurskastelua ole ollut näis­sä asiois­sa ihan tarpeek­si. Joko et lukenut muiden kom­ment­te­ja lainkaan tai leik­it tyh­mää, kum­mas­sakaan tapauk­ses­sa en näe kauheasti point­tia alkaa uudelleen purkaa väit­teitäni auki.

  150. Saara:

    Maskuli­inis­es­ti johde­tut hier­arkiset ja autoritääriset organ­isaa­tiot ovat var­maan pär­jän­neet ihan hyvin tähän asti, mut­ta mitä kauem­mak­si teol­lis­tu­misen ajas­ta eten­emme, sitä huonom­min sel­l­ainen yri­tyskult­tuuri tukee yri­tys­ten kannattavuutta.

    hmm­mm.… en oikein saa kiin­ni tästä. Väitätkö siis, että organ­isaa­tioi­ta johde­taan huonos­ti ja että vaki­in­tunut johtamiskult­tuuri johtamisen muu­tok­set ja että tämä van­ha johtamisen kult­tuuri johtaa siihen, että nais­ten johta­jakykyjä nyky-ympäristössä aliarvioidaan?

    No nyt pitäisi sit­ten ekana saa­da jotain kät­tä pidem­pää siitä, että organ­isaa­tioi­ta todel­lakin johde­taan huonos­ti, että tämä huonos­ti­jo­ht­a­mi­nen johtuu van­has­ta johtamiskult­tuurista ja että nyky-yhteiskun­taan parem­min sopi­va johtamiskult­tuuri arvostaisi nais­ten johta­jakykyjä enemmän.

    Tässä on aika mon­ta ehtoa mitkä pitää täyt­tyä, mut­ta onhan se toki mah­dol­lista, että näin on. JOS tulk­itsin väit­teesi oikein ja se on tot­ta, voit­toa tavoit­tel­e­vat toim­i­jat markki­noil­la var­maankin kor­jaa­vat tilanteen parem­min kuin julki­nen päätöksenteko.

  151. Tässä alku­ver­ryt­te­lyä mah­dol­liselle nais­tutkimuk­sen väitösti­laisu­u­teen hakeu­tuneelle tiedon­janoiselle opiske­li­jalle nau­run­re­makan täyteisen koke­muk­sen toivossa.. 

    Huomioikaa, että kyseessä on palkit­tu gradu eli lev­el 1 nais­tutkimuk­sen huumorikurssil­la. Kun tämän läpäisee tikah­tu­mat­ta, niin parem­paa on luvassa. 

    https://oa.doria.fi/handle/10024/38400

  152. Palatak­seni vielä lopuk­si aiheeseen, ei suinkaan ole val­he väit­tää että naisen euro on 80 sent­tiä, kuten usein esitetään. Naiset todel­la tien­aa­vat kaikissa kehit­tyneis­sä kansan­talouk­sis­sa suurin piirtein tuon ver­ran vähemmän. 

    Suma­nen kri­ti­soi sitä, ker­tooko tämä fak­ta jotain taloudel­lis­es­ta tasa-arvos­ta ja esit­tää oman näke­myk­sen­sä tas­a­puolisem­mas­ta tarkaste­lu­tavas­ta. Kun silmäilee hänen tutkimus­taan, täy­tyy sanoa, että hänel­läkin näkökul­ma on aika mustavalkoinen. 

    Fak­ta on myös se, että naisen kulutet­tu euro on moninker­tainen miehen vas­taavaan ver­rat­tuna. Säästet­tykin euro on muu­ta­man vuo­den sisäl­lä miehen vas­taavaa suurem­pi. Tämäkin ker­too jotain taloudel­lis­es­ta tasa-arvos­ta. Olisi kuitenkin aka­teem­i­nen itse­murha väit­tää, että naisen euro on 200 sent­tiä ja sik­si kai emme siitä kuule.

    Ja sit­ten vielä asian vier­estä: Tiedemiehen virhe on liioitel­la fem­i­nis­min kiel­teisiä puo­lia. Tpyy­lu­o­makaan ei ole pere­htynyt asi­aan, mut­ta hän kuvit­telee(?) päin­vas­taisen todel­lisu­u­den, jos­sa fem­i­nis­mi on varsin vaara­ton­ta puuhastelua yliopistoissa. 

    Todel­lisu­udessa fem­i­nis­mi on toki myös tutkimus­ta ja ope­tus­ta (vai indok­tri­naa­tio­ta?) yliopis­tois­sa ja sit­ten “oike­as­sa elämässä” fem­i­nis­tistä kir­jal­lisuukri­ti­ikkiä ja muu­ta “kult­tuuri­radikalis­mia”. Sieltä kumpuaa diskurssit ikuis­es­ti sor­re­tus­ta nais­es­ta uhri­na, jon­ka eteen mikään uhraus ei ole liian suuri, ja sikamiehestä.

    Toisaal­la fem­i­nistien ote tasa-arvopoli­ti­ikas­ta on mil­tei hege­monisti­nen. Sik­si kai tääl­läkään tai Hesaris­sa tai mis­sään fem­i­nisti eivät käy esit­tämään omia näke­myk­siään. Mitä turhaa kiis­tel­lä, kun val­ta — ja media — on tiukasti han­dus­sa. Näke­myk­set voi sit­ten esit­tää STM:n ohjeis­sa siitä, miten isää kuu­luu epäil­lä ensisi­jais­es­ti, kun las­ta on pahoin­pidel­ty. Tämä fem­i­nis­mi toimii ihan per­in­teisen konkreet­tisen val­lan keskiössä. No, en tietenkään väitä, että feminstien toim­inta kokon­aisu­udessaan perus­tu­isi harhalu­u­loille tai vihalle hallinnos­sa, päätök­sen­teossa ja kansalaisjärjestöissä.

    Nämä kak­si piir­iä kyl­lä myös kohtaa­vat. Ei STM osaisi lähet­tää tule­valle isälle ain­oak­si ohjeek­si puhe­lin­nu­meroa, mis­tä saa apua jos alkaa keit­tää yli, jos yliopis­tol­la ei olisi ker­rot­tu, että miehet pitävät yllä patri­arkaat­tia piek­semäl­lä naisia ja lapsia.

    Fem­i­nis­min kol­maskin lin­ja pitää tun­tea, jot­ta ymmärtäisi heikäläis­ten kiehto­vaa argu­men­taa­tio­ta. Fem­i­nisti­nen jär­jestö­toim­inta lip­sah­taa usein dys­funki­ton­aalisek­si ter­api­ak­si naisille, jot­ka ovat pet­tyneet mies­suhteis­saan. Tästä ovat ker­tonee use­at fem­i­nis­min kri­itikoik­si ryhtyneet naiset. Siel­lä naiset ovat usut­ta­neet toisi­aan yhä suurem­paan miesvi­haan, kunnes tulok­se­na on olut läh­es viimeistä piir­toa myöten demon­isoitu käsi­tys miehistä.

    Ja sit­ten vielä itse­murhista: teo­ri­an mukaan miesten suurem­pi alt­tius eri­al­isille henkisille häir­iöille johtuu Y‑kromosomin X‑kromosomia pienem­mästä koos­ta. Y‑kromosomi ei raukka­parka pysyt puo­lus­tau­tu­maan X‑kromosomin virheiltä. Tätä sukupuolit­tun­neem­mak­si hom­ma ei kai voi mennä? 🙂

  153. Väit­täisin, että sisäi­nen moti­vaa­tio kor­rel­loi korkean statuk­sen kanssa. 

    Mut­ta sehän ei sit­ten tarkoi­ta, että näi­den asioiden välil­lä olisi mitään syy-seu­raus­suhdet­ta, kumpaankaan suuntaan. 😉

  154. Saara:

    Kun nyt siteer­austen tielle lähdet­ti­in, niin nok­i­tan Frank Zap­pal­la: …And that’s more of a tragedy because those peo­ple know what’s right. They have the men­tal equip­ment and they have the data base to do the right thing, and they don’t.

    Kat­son ja korotan:
    “O wad some po’er the gift tae gie us, tae see oursel’s as aithers see us” 

    - Robert Burns

    Olen myös miet­tinyt, mil­laista olisi myön­teinen ja tulok­sekas miehi­nen selviy­tymi­nen, mut­ta en oikein kek­si mitään sel­l­aisia jut­tu­ja, joi­ta pitäisin nimeno­maan miehille tyyp­il­lisenä. Pidän mah­dol­lise­na, että ajat­telu­ni on yhteiskun­nal­lis­es­ti läpitunke­van fem­i­nis­min vinout­ta­maa, ja pyy­dän apuasi valais­tuk­sen tiellä! 

    <3 Ehkäpä haet ratkaisua hie­man väärästä suunnasta…

    Kuv­a­sit syr­jäy­tynei­den miespuolis­ten net­ti­tut­tu­je­si kanssa käymiäsi keskustelu­ja ja tote­sit, että he suh­tau­tu­vat kovin skep­tis­es­ti ehdot­tami­isi ratkaisumallei­hin. No, ehkäpä ongel­mal­la ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa, vaan joidenkin ihan muiden seikko­jen — sem­minkin, kun olemme molem­mat toden­neet ettei omis­sa tut­tava­pi­ireis­sämme ko. ratkaisumallien käyt­tämi­nen ole mitenkään sukupuolisidonnaista.

    Syr­jäy­tymisen keskeisimpiä tun­nus­merkke­jä lie­nee se, ettei koulunkäyn­ti oikein suju. Täl­löin lie­nee real­is­tista olet­taa, että useim­mil­la syr­jäy­tyneil­lä (sukupuoles­ta riip­pumat­ta) on varsin nihkeä suh­tau­tu­mistapa opet­ta­ji­in ja opet­ta­jien “neu­vom­iseen”. Tämä voi olla syy koulunkäyn­nin takkuamiseen tai sit­ten sen seu­raus, mut­ta lop­putu­los on kuitenkin melko sama: kansankynt­tilämäi­nen ohjaami­nen kohtaa vas­tar­in­taa. Luul­tavasti besser­wiss­er-naisi­in suh­taudu­taan eri­tyisen kri­it­tis­es­ti, kos­ka he helpom­min samais­tu­vat opettajiin (?).

    Toinen kysymys on sit­ten se, että mik­si nimeno­maan pojil­la tun­tuu ole­van koulunkäyn­nis­sä vaikeuk­sia. Tähän minä en osaa vas­ta­ta, mut­ta epäilen ettei koulu­jär­jestelmämme ole kovin tas­a­puo­li­nen. Yksi syy tähän voi olla nais­ten yliedus­tus opet­ta­jakun­nas­sa, mut­ta voi olla että tähän liit­tyy muutakin.

    Minä en kuitenkaan osaa oikein ottaa kan­taa tähän nimeno­maiseen asi­aan, kos­ka min­ul­la ei ole ollut mitään eri­ty­isiä vaikeuk­sia koulu­jen tai opet­ta­jien kanssa — eikä min­ul­la muutenkaan ole kovin kak­sista käsi­tys­tä muiden ihmis­ten sielunelämästä.

    Kari

  155. Enkidu:

    Ja sit­ten vielä itse­murhista: teo­ri­an mukaan miesten suurem­pi alt­tius eri­al­isille henkisille häir­iöille johtuu Y‑kromosomin X‑kromosomia pienem­mästä koos­ta. Y‑kromosomi ei raukka­parka pysyt puo­lus­tau­tu­maan X‑kromosomin virheiltä. Tätä sukupuolit­tun­neem­mak­si hom­ma ei kai voi mennä? 🙂 

    Min­ul­la on sel­l­ainen käsi­tys, että noin evoluu­tion kannal­ta, hyvin karkeal­la tasol­la, kah­den sukupuolen etu tulee juurikin siitä, että toinen sukupuoli (naiset) pitävät yllä jatku­vu­ut­ta ja toisen sukupuolen (miehet) avul­la sit­ten seu­lotaan esi­in ne uudet kom­bi­naa­tiot, joiden avul­la geeniper­imää saadaan parem­min sopeutet­tua ympäristöön.

    Ihmisy­hteisön kannal­ta on tärkeää, että naiset ovat pääosin ehjiä ja pystyvät tuot­ta­maan jälkeläisiä. Miehistä sen sijaan voidaan “elon tiel­lä” tai eri­lai­sis­sa nakkisodis­sa uhra­ta hyvinkin suuri osu­us ilman, että pop­u­laa­tio on vaaras­sa, kos­ka alfa-uros tai pari voi siit­tää tarvit­taes­sa vaik­ka kaik­ki naiset.

    Tässä val­os­sa on mitä luon­nol­lis­in­ta, että miehet ovat yliedustet­tuina “pär­jäämis­jakau­man” molem­mis­sa päis­sä, sekä poikkeuk­sel­lisen heikosti men­estyvis­sä että poikkeuk­sel­lisen hyvin menestyvissä.

    Kari

  156. Tääl­lä kir­joite­taan: “Palatak­seni vielä lopuk­si aiheeseen, ei suinkaan ole val­he väit­tää että naisen euro on 80 sent­tiä, kuten usein esitetään. Naiset todel­la tien­aa­vat kaikissa kehit­tyneis­sä kansan­talouk­sis­sa suurin piirtein tuon ver­ran vähemmän.” 

    Jos käytet­täisi­in hie­man tarkem­paa ter­mistöä, niin ei ole väärin sanoa että “naisen euro on 80 sent­tiä, vaik­ka sen tasa-arvon nimis­sä pitäisi olla 70 sent­tiä”. Nyt puhun palka­s­ta, en kokonaisansiosta. 

    Eikä kukaan ole kumon­nut laskel­maani, että mies saa tun­nin työstä vähem­män palkkaa palkkatililleen kuin nainen. Tilas­tokeskus las­kee nämä asi­at kokopäivä­työtä tekeville, mut­ta väitän, että laskel­mani pätee kaikille palkansaajille.

    Ei ole ole­mas­sa yhtään tutkimus­ta, joka kestäisi tasa-arvotarkastelun, jos­sa tuo 80 sentin väite olisi todis­tet­tu oikeak­si. Jos on, heti link­ki tänne. Jos se on paper­il­la, ostan sen heti 100 euron hin­nas­ta, kun­toon katsomatta.

    Vuo­den 2009 viimeisen neljän­nek­sen keskipalkat oli­vat: 3300 euroa miehille, 2703 euroa naisille.
    MUTTA TUOSSA EI OLE OTETTU HUOMIOON MIESTEN JA NAISTEN ERIPITUISTA TYÖAIKAA! Kysykää vaik­ka sähkö­pos­titse Tilas­tokeskuk­ses­ta, jos ette min­ua usko.

  157. Art­turi:

    hmm­mm…. en oikein saa kiin­ni tästä. Väitätkö siis, että organ­isaa­tioi­ta johde­taan huonos­ti ja että (…) tämä van­ha johtamisen kult­tuuri johtaa siihen, että nais­ten johta­jakykyjä nyky-ympäristössä aliarvioidaan?

    Kyl­lä väitän, enkä ole ain­oa näin väit­tävä. Itse asi­as­sa osa­puilleen kaikille tut­tava­pi­iri­i­ni kuu­luville tämä on koke­mus­po­h­jais­es­ti selvä asia (tut­tava­pi­iri­i­ni kuu­luu enem­män miehiä kuin naisia).

    No nyt pitäisi sit­ten ekana saa­da jotain kät­tä pidem­pää siitä, että organ­isaa­tioi­ta todel­lakin johde­taan huonos­ti, että tämä huonos­ti­jo­ht­a­mi­nen johtuu van­has­ta johtamiskult­tuurista ja että nyky-yhteiskun­taan parem­min sopi­va johtamiskult­tuuri arvostaisi nais­ten johta­jakykyjä enemmän.

    Tässä on aika mon­ta ehtoa mitkä pitää täyt­tyä, mut­ta onhan se toki mah­dol­lista, että näin on. JOS tulk­itsin väit­teesi oikein ja se on tot­ta, voit­toa tavoit­tel­e­vat toim­i­jat markki­noil­la var­maankin kor­jaa­vat tilanteen parem­min kuin julki­nen päätöksenteko.

    Aivan. Tästä syys­tä en viit­sikään nous­ta poli­it­tisille bar­rikadeille asian puoles­ta, vaan tyy­dyn keskit­tymään varsi­naiseen ammat­tialaani. Akti­ivi­nen vas­tar­in­tani rajoit­tuu kytki­men nos­tamiseen aina kun huo­maan joutuneeni tekemisi­in sel­l­aisen organ­isaa­tion kanssa, jos­sa ymmär­retään ain­oas­taan maskuli­in­is­ten omi­naisuuk­sien hyödyt ja fem­i­ni­in­isille nau­reskel­laan. En tosin sitäkään tee heti, vaan esitän ensin mielip­i­teeni asi­as­ta use­aan eri otteeseen. Jos ja kun tilanne ei sen jäl­keen muu­tu, äänestän jaloil­lani ja samoin tekevät muutkin tut­tuni, jot­ka koke­vat taan­tu­muk­sel­lisen yri­tyskult­tuurin hait­taa­van työn­sä tekemistä (viimek­si näin teki mieheni, ja fir­ma jos­ta hän lähti ei kyl­lä eri­tyisem­min tästä tykännyt).

    Olen sen ver­ran itsekäs, että en viit­si nähdä kauheasti vaivaa täl­lais­ten jut­tu­jen todis­telemisek­si siten, että kaik­ki muutkin ne hyväksy­i­sivät. Itse pidän itses­tään selvänä, että i) suo­ma­laisyri­tyk­sis­sä esi­in­tyy paljon huonoa johtamista, ii) että siinä on nimeno­mais­es­ti kysymys men­neeseen maail­maan tak­er­tu­mis­es­ta ja kyvyt­tömyy­destä tun­nistaa uuden­laisia arvotek­i­jöitä, ja iii) että tämä men­nyt maail­ma nimeno­maan oli se, mis­sä vain miesten mielip­i­teel­lä oli merk­i­tys­tä (mis­tä loogis­es­ti seu­raa, että nais­ten mielip­iteitä ei arvostet­tu, muuten­han niil­lä olisi ollut merk­i­tys­tä). Se, että itse ymmär­rän asian, riit­tää min­ulle, kos­ka niin kauan kuin moni muu ei ymmär­rä, tästä muo­dos­tuu itsel­leni kilpailuetu.

    Sen ver­ran hyvän­tekeväisyys­meininkiä min­ul­ta kuitenkin löy­tyy, että ker­ron asi­as­ta auli­isti aina kun joku näyt­tää ole­van kiin­nos­tunut (kuten tässä ketjus­sa Mikko Har­to­nen). Sin­ullekin voisin suositel­la aiem­min linkkaa­maani Evalle tehtyyn selvi­tyk­seen tutus­tu­mista. Siinä todet­ti­in, että nais­ten johta­mat yri­tyk­set ovat miesten johtamia kan­nat­tavampia (tästä ei seu­raa, että naiset oli­si­vat miehiä parem­pia johta­jia, eikä tarkoituk­seni olekaan väit­tää niin olevan).

  158. Art­turi:

    Niin siis talous ei oo nol­la­summapeliä, eikä työ­markki­nat sik­si oo mikään kil­pailu nokkimisjärjestyksestä.

    Eivät minus­takaan. Mikko Har­to­nen vain antoi ymmärtää tietyn­lais­ten töi­den “vaa­ti­van” niin antau­muk­sel­lista ajan käyt­töä, ettei per­heelle mitenkään voi jäädä sen jäl­keen aikaa. Kos­ka työ ei todel­lisu­udessa ole itsenäi­nen, vaa­timuk­sia esit­tävä olen­to, tulk­itsin hänen tarkoit­ta­van, että vaa­timus syn­tyy urak­il­pailun kaut­ta: jos sinä et tee jatku­vaa 120-tun­tista viikkoa, joku muu tekee ja sit­ten sinus­ta ei tule johtajaa.

    Mut­ta täl­lainen mekanis­mi­han toimii vain siinä tapauk­ses­sa, että johta­jik­si hakeu­tuu riit­tävä määrä huimi­in työmääri­in suos­tu­via ihmisiä. Tämä suos­tu­mi­nen puolestaan riip­puu siitä, minkä ver­ran uraa arvoste­taan suh­teessa elämän mui­hin asioi­hin, vaikka­pa per­heeseen. Minä uskon, että tule­vaisu­udessa (tai osin jo nyt) miehet eivät ole merkit­tävästi naisia urakeskeisem­piä, vaan erot tasaan­tu­vat sen ver­ran että uran ja per­heen yhdis­tämi­nen muut­tuu aiem­paa helpom­mak­si. Nykya­jan nuoret miehen halu­a­vat osal­lis­tua per­he-elämään siinä mis­sä naisetkin.

    On jopa niin, että karsas­tan kovasti miehiä, joiden sta­tus on heille itselleen kovin tärkeää.

    Minä veikkaan, että suuri osa nai­sista arvostaa miehessä sta­tus­ta ja hyvin suuri osa näistä nai­sista, jot­ka arvosta­vat sta­tus­ta arvosta­vat myös sitä, että tämä sta­tus ei ole miehelle itselleen tärkeä.

    Veikkaa vain, mut­ta olisi kiin­toisaa kuul­la, mil­lä perus­teel­la. Mik­si mm. minä arvostaisin juuri sta­tus­ta, enkä niitä asioi­ta joi­ta itse väitän arvostavani?

    Tapasin nykyisen mieheni hänen ollessaan vielä opiske­li­ja. Hänel­lä oli (ja on edelleen) kak­si toi­sis­taan poikkeavaa ura­haavet­ta, joista toinen ei takaa hänelle minkään­laista mainit­tavaa sta­tus­ta. Urakeskeisyy­den lisäk­si hän on per­hekeskeinen (mah­dol­lis­es­ti enem­män kuin itse olen). En huo­maa toivo­vani hänelle näistä vai­h­toe­hdoista eniten sitä, jos­sa hän toden­näköis­es­ti saavut­taisi korkeim­man statuk­sen — mikä tahansa niistä tun­tuu yhtä hyvältä.

    Kiin­nos­tu­in hänestä kump­pan­i­na, kos­ka hänen ajat­telun­sa on mie­lenki­in­toista, ennakkolu­u­lo­ton­ta ja hyvin paljon omas­tani poikkeavaa, eli kos­ka uskon voivani kas­vaa hänen kanssaan ja myös aut­taa hän­tä kas­va­maan. Jos tämä kas­vamisen ja oppimisen mah­dol­lisu­us puut­tuisi yhtälöstä, mikään määrä sta­tus­ta ei kor­jaisi tilannetta.

  159. TM, no lukaisin sit­ten ne kom­men­tit uud­estaan. Esimerkik­si tuo Eli­nan linkkaa­ma gradu on yhteenve­don perus­teel­la suurin piirtein saman idean pyörit­te­lyltä kuin Gra­ham Gree­nen Hil­jainen Amerikkalainen, eli parisuh­teet ja henkilöhah­mot alle­go­ri­ana kult­tuurien ja val­tioiden suhteille. Ehkä vähän kulunut­ta, mut­ta ihan nor­maalia kirjallisuustulkintaa.

    Sin­un kom­men­tis­sasi taas esi­in­tyy henkilöimätön fem­i­nisti jol­la on huono­ja argu­ment­te­ja. Muuten pitäisin suu­ni kiin­ni, mut­ta täl­lainen ei ole sin­un tapaistasi.

    Kävin nyt sit­ten saman tien vilkaise­mas­sa mitä viral­liset naisjär­jestöt puuhaa, ja päädyin Union­in sivuille, http://www.naisunioni.fi/. En tun­nista anta­maasi kuvaa.

    Kan­nan­otois­sa on joitain asioi­ta joista olen vähän eri mieltä, mut­ta en nyt sen enem­pää kuin minkään muunkaan kansalaisjär­jestön kanssa. Kan­nan­ot­to­jen perus­teelle Unioni halu­aa lisää rahaa tur­vakodeille, sovit­telun pois per­heväki­val­tat­a­pauk­sista ja niistä kovem­mat tuomiot, 6+6+6 van­heim­pan­va­paa­mallin, ja lisä­panos­tus­ta maa­han­muut­ta­janais­ten kotoutukseen. 

    Kävin samal­la vilkaise­mas­sa linkistä uusim­man Tul­van, tai sen mitä siitä voi verkos­ta lukea. Oikeusti­eteil­i­jä Ven­la Roth­in haas­tat­telu on ihan mie­lenki­in­toinen, tämä oli hyvä pointti:

    Samaan aikaan on esitet­ty usei­ta arvioi­ta ihmiskau­pan uhrien määrästä. Roth suh­tau­tuu suuri­in uhrilukui­hin kriittisesti.

    “Uskon, että niitä käytetään poli­it­tisi­in tarkoituk­si­in. Jos kat­so­taan esimerkik­si Euroopan union­in poli­ti­ikkaa ihmiskau­pan suh­teen, niin kyl­lä se on varsin kon­trol­lior­i­en­toitunut­ta. Ihmiskau­pas­ta keskustel­laan paljon esimerkik­si jär­jestäy­tyneen rikol­lisu­u­den ja lait­toman maa­han­tu­lon kehyk­sessä, ei ihmisoikeuskysymyksenä.”

  160. Tpyy­lu­o­makaan ei ole pere­htynyt asi­aan, mut­ta hän kuvit­telee(?) päin­vas­taisen todel­lisu­u­den, jos­sa fem­i­nis­mi on varsin vaara­ton­ta puuhastelua yliopistoissa.

    Todel­lisu­udessa fem­i­nis­mi on toki myös tutkimus­ta ja ope­tus­ta (vai indok­tri­naa­tio­ta?) yliopis­tois­sa ja sit­ten “oike­as­sa elämässä” fem­i­nis­tistä kir­jal­lisuukri­ti­ikkiä ja muu­ta “kult­tuuri­radikalis­mia”. Sieltä kumpuaa diskurssit ikuis­es­ti sor­re­tus­ta nais­es­ta uhri­na, jon­ka eteen mikään uhraus ei ole liian suuri, ja sikamiehestä.

    Diskurssi ihmis­es­tä uhri­na kumpuaa tapausko­htais­es­ti siitä joko siitä että hän ihan oikeasti (a) on uhri jonkun ryh­mäom­i­na­su­u­den kuten sukupuoli, rotu, älykkyys, pitu­us, paino tai ikä takia, tai (b) kuvit­tellee ongelmien­sa johtu­van siitä, tai © nap­paa ensim­mäisen kätevän seli­tyk­sen jol­la voi esimerkik­si syyt­tää jotain ihan muu­ta kuin itseään. Ei siihen mitään tieteenalaa tai muu­ta lain­aus­merkeisssä kir­joitet­tavaa tarvi­ta. Ja nuo on oman elämänkoke­muk­sen mukaan kään­teisessä toden­näköisyysjärjestyk­sessä, pir­ullista uhrik­si itsen­sä koke­van kannal­ta on tosin se että hänen on usein on mah­do­ton­ta tietää mis­tä noista kolmes­ta on kysymys.

  161. Vihreil­lä saat­taa olla pienoinen ima­go-ongel­ma miesten kesku­udessa. Aika moni mies taitaa kokea vihreät naisas­iali­ik­keen etäis­pesäk­keek­si. Ehkä Palo­heimo pitäisi saa­da takaisin, hän­hän ei vaiku­ta ollenkaan feministiltä.

  162. Ker­tokaa äkkiä se työ­nan­ta­ja, joka mak­saa miehille parem­paa palkkaa kuin naisille sen takia, että on mies.

  163. Sin­un kom­men­tis­sasi taas esi­in­tyy henkilöimätön fem­i­nisti jol­la on huono­ja argu­ment­te­ja. Muuten pitäisin suu­ni kiin­ni, mut­ta täl­lainen ei ole sin­un tapais­tasi.

    Pahoit­te­len. Min­un kom­ment­tieni “fem­i­nis­mi” on syn­tynyt lähin­nä radio-ohjelmien parem­minti­etäjien kuun­telemis­es­ta ja muu­ta­man arkaaisen blogikir­joit­ta­jan pro­jek­tista redu­soi­da kaik­ki yri­tyk­set puhua miesten oikeuk­sista siihen, että näil­lä on äiti­trau­mo­ja ja naisongelmia.

  164. Saara:

    Eivät minus­takaan. Mikko Har­to­nen vain antoi ymmärtää tietyn­lais­ten töi­den “vaa­ti­van” niin antau­muk­sel­lista ajan käyt­töä, ettei per­heelle mitenkään voi jäädä sen jäl­keen aikaa.

    Ei se ole mikään min­un keksin­töni, että sel­l­aisia töitä on ole­mas­sa. Huip­pu­jo­hta­jil­ta usein vaa­di­taan run­sas­ta ajankäyt­töä ja tämän takia huip­pu­jo­hta­jista suurin osa on miehiä. Naiset eivät halua vali­ta työn ja per­heen välil­lä. Kuvaan val­lit­se­vaa tilan­net­ta, en ota kan­taa siihen mikä mah­dol­lis­es­ti olisi ihanne tilanne. Ja point­ti oli, että sukupuo­lia kohdel­laan tuos­sa asi­as­sa samal­la taval­la, toisin kuin fem­i­nis­tit väit­tävät. Hei­dän väit­teen­sähän on, että nais­ten aliedus­tus huip­pu­jo­hta­jis­sa johtuu syrjinnästä.

    Esi­tit myös aiem­min, että nais­ten aliedus­tus joh­tu­isi siitä, että yri­tyk­set arvostaisi­vat jotain mys­tisiä “maskuli­in­isia omi­naisuuk­sia” “fem­i­ni­in­is­ten omi­naisuuk­sien” edelle. Tuolle väit­teelle et esit­tänyt mitään perustelu­ja, joten väit­teeseen on han­kala vastata. 

    Yri­tyk­sen kan­nat­taa arvostaa sel­l­aisia omi­naisuuk­sia, jot­ka tuot­ta­vat eniten voit­toa. Omi­naisuuk­sien maskuli­in­isu­udel­la tai fem­i­ni­in­isyy­del­lä ei ole mitään merk­i­tys­tä. Jos joku yri­tys arvostaa sel­l­a­sia omi­naisuuk­sia, jot­ka ovat pidem­män päälle haitallisia, markki­nat hoita­vat yri­tyk­sen pois päiviltä. Vaik­ka markki­nat eivät toimisi täy­del­lisen tehokkaasti, ne toiminevat tässä asi­as­sa tehokkaam­min kuin lau­ma mutul­la varustet­tu­ja fem­i­nis­te­jä hämärine salaliittoteorioineen.

  165. tpyy­lu­o­ma on yksi näistä hyväuskoi­sista hölmöistä.

    Johan se naisunioinin etu­sivul­lakin seisoo, mis­tä on kyse:

    “Naisas­iali­it­to Unioni on poli­it­tis­es­ti sitou­tu­ma­ton fem­i­nisti­nen kansalaisjär­jestö, jon­ka tavoit­teena on nais­ten ase­man paran­t­a­mi­nen ja sukupuolisyr­jin­nän poistaminen”

    “Unioni halu­aa edis­tää eri­laisu­u­den sal­li­vaa tasa-arvoa, rauhaa ja ekol­o­gis­es­ti kestävää elämäntapaa.”

    “Union­in fem­i­nis­mi perus­tuu ajatuk­seen sukupuolten välis­es­tä poli­it­tis­es­ta, taloudel­lis­es­ta ja sek­suaalis­es­ta tasa-arvos­ta ja sisältää vaa­timuk­sen kaikkien ihmis­ten yhtäläi­sistä ihmisoikeuksista. ”

    Eli vede­tään yhtäläisyys­merk­it nais­ten ase­man paran­tamiselle ja sukupuolisyr­jin­nän pois­tamiselle ja tasa-arvolle, eli tasa-arvo = nais­ten ase­man parantaminen. 

    Tuo­ta rataa se menee ja hölmöt uskoo. Sodis­sakin kuulem­ma naiset kär­sii eniten. Just, joo!

  166. Saara:

    Mik­si mm. minä arvostaisin juuri sta­tus­ta, enkä niitä asioi­ta joi­ta itse väitän arvostavani?

    Tiedät var­masti itse parhait­en mik­si val­it­sit oman kump­panisi. Totu­us on kuitenkin, että val­taos­alle nai­sista miehen sta­tus on erit­täin merkit­tävä par­in­val­in­takri­teeri. Aiheesta on kas­apäin tutkimuk­sia ja lisäk­si jokainen voi havai­ta asian omil­la silmil­lään. Äärim­mäisen har­va nainen tietenkään myön­tää asi­aa, kos­ka naiset on sosi­aal­is­tet­tu esit­tämään, että val­in­ta tapah­tuu “kivoil­la” perusteilla.

    Niin kauan kuin naiset arvosta­vat miehen sta­tus­ta paljon enem­män kuin vice ver­sa, miehiä tulee ole­maan enem­män korkeis­sa ase­mis­sa. Kyse ei ole syr­jin­nästä, vaan siitä, että miehillä on suurem­pi moti­vaa­tio pyrk­iä kyseisi­in asemi­in. Statuk­sen tuot­tamien rahal­lis­ten hyö­ty­jen lisäk­si miehen arvo nousee raket­ti­mais­es­ti nais­ten silmis­sä. Nainen saa kovan statuk­sen hom­mas­ta lähin­nä sen rahal­lisen hyödyn. 

    En usko että naiset tule­vat oleel­lis­es­ti muut­ta­maan pref­er­ensse­jään. Naiset ovat arvosta­neet miehissä korkeaa sta­tus­ta käsit­tääk­seni koko ihmiskun­nan his­to­ri­an ajan. On äärim­mäisen epä­to­den­näköistä, että tilanne nyt yhtäkkiä muuttuisi.

  167. Kiitok­set Eli­nalle hauskas­ta linkistä. Nau­run jäl­keen syn­tyy se vakavampi kysymys, miten tuol­lainen voidaan hyväksyä tieteek­si ja onko mitään toivoa stopin lait­tamis­es­ta tuol­laiselle järjettömyydelle?

  168. Suma­nen: “Vuo­den 2009 viimeisen neljän­nek­sen keskipalkat oli­vat: 3300 euroa miehille, 2703 euroa naisille.
    MUTTA TUOSSA EI OLE OTETTU HUOMIOON MIESTEN JA NAISTEN ERIPITUISTA TYÖAIKAA! Kysykää vaik­ka sähkö­pos­titse Tilas­tokeskuk­ses­ta, jos ette min­ua usko.”

    Joo, mut­ta ver­tailuis­sa käytetään sään­nöl­lisen työa­jan keski­tun­tian­sio­ta. Eli aivan oikein, noista luvuista ei voi päätel­lä mitään merkit­tävää. Mut­ta mitkä ovat oikeat luvut?

  169. tpyy­lu­o­ma, on hiukan loukkaavaa vih­jail­la, että sinä pääsit het­kessä per­ille asioiden oikeas­ta tilas­ta, joten muut ovat väärässä ja muutenkin vähän tyh­miä, kun eivät ole sat­tuneet vilkaise­maan Union­in sivuja.

    Kari, 80% nai­sista mut­ta vain 40% miehistä on lisään­tynyt ihmiskun­nan his­to­ri­an aikana. “Lisään­tymisoikeud­es­ta” on siis ollut tosi tiuk­ka kisa mies­rah­vaan kesken. Varmin tapa levit­tää geene­jään on ollut tehdä jotain poikkeuk­sel­lista ja tunkeu­tua siten eli­it­ti­in. Tämä väk­isinkin tarkoit­taa juuri sitä, evoluu­tio on kokeil­lut miehel­lä ja varmis­tel­lut nais­ten kohdalla.

  170. Enkidu:

    “Kari, 80% nai­sista mut­ta vain 40% miehistä on lisään­tynyt ihmiskun­nan his­to­ri­an aikana”

    Mis­tä tää tieto on peräisin?

  171. Riit­ta:

    Mut­ta sehän ei sit­ten tarkoi­ta, että näi­den asioiden välil­lä olisi mitään syy-seu­raus­suhdet­ta, kumpaankaan suuntaan.

    Just näin! Jee!

    Minä vaan yritin sanoa, että jos tykkää miehistä joil­la on sisäi­nen moti­vaa­tio, niin se ei kel­paa todis­teeks, että ei arvos­ta miehen sta­tus­ta. Eli siis en väitä mitään syy-seuraussuhteesta.

    Saara:

    Jos ja kun tilanne ei sen jäl­keen muu­tu, äänestän jaloil­lani ja samoin tekevät muutkin tut­tuni, jot­ka koke­vat taan­tu­muk­sel­lisen yri­tyskult­tuurin hait­taa­van työn­sä tekemistä

    Jee! Tää on just sitä miten mä haluisin, että yhteiskun­ta toimis!

    Veikkaa vain, mut­ta olisi kiin­toisaa kuul­la, mil­lä perusteella. 

    Evoluu­tiop­sy­ka, par­in­val­in­ta jne.

    Mik­si mm. minä arvostaisin juuri sta­tus­ta, enkä niitä asioi­ta joi­ta itse väitän arvostavani?

    Siis en minä epäile ettetkö arvostaisi niitä asioi­ta mitä väität arvostavasi. Minä vaan yritin sanoa, että ne taitaa kor­rel­loi­da aika hyvin korkean statuk­sen kanssa. Voihan olla, että siel­lä poh­jal­ta sit­ten löy­tyykin se sta­tus vähän samal­la taval­la kuin mon­en miehen miel­tymys­ten poh­jal­ta löy­tyy hedelmällisyys.

    Kiin­nos­tu­in hänestä kump­pan­i­na, kos­ka hänen ajat­telun­sa on mie­lenki­in­toista, ennakkolu­u­lo­ton­ta ja hyvin paljon omas­tani poikkeavaa

    Niin siis minä en yhtään epäile ettetkö olisi aivan todel­la kiin­nos­tunut miehestäsi näistä syistä, mut­ta sitä en ymmär­rä, että mik­si pidät mah­dot­tomana, että sinä pidät näistä omi­naisuuk­sista sik­si, että ne ovat hyvä sig­naali korkeas­ta statuksesta?

    Minus­ta sin­un argu­ment­ti on analogi­nen siihen, että minä väit­täisin, että en olisi kiin­nos­tunut siitä miten hedelmäl­lisen näköi­nen puolisoni on, kos­ka vaik­ka hän kyl­lä on hedelmäl­lisen näköi­nen hän ei halua lapsia.

  172. En ole tähän keskustelun aiem­min viitsinyt osal­lis­tua, kos­ka en ehdi/jaksa/viitsi pere­htyä aiheeseen tarpeek­si tietääk­seni, mikä palkkatasa-arvon tilanne oikeasti tarkkaan ottaen on. Vähän alkaa kuitenkin tun­tua siltä, etteivät viit­si useim­mat muutkaan, eikä se estä osal­lis­tu­mista julkiseen kek­sustelu­un, joten ehkä minäkin.

    Nais­ten ansio­ta­so on sen 80% miesten tasos­ta. Siitä ei tietenkään seu­raan vielä, että naisia syr­jit­täisi­in palkois­sa. Mut­ta eipä seu­raa ettei syr­jit­täisikään. Olen ollut ymmärtäv­inäni, että tutkimuk­sis­sa tup­paa jäämään muu­ta­ma pros­ent­ti selit­tämätön­tä palkkaeroa. Se saat­taisi johtua syr­jin­nästä, tai sit­ten jostain mitä vaan ei ole saatu selitet­tyä. Sumasen luvuista en osaa sanoa, mut­ta kir­jan net­ti­sivut vievät kyl­lä ihan oikeasti uskot­tavu­ut­ta. Jos argu­men­taa­tio näyt­tää salali­it­to­teo­ri­al­ta, vaikea siihen on vakavasti suh­tau­tua (pahoit­telu­ni, olen pes­simisti näis­sä asioissa). 

    Kysymys on kuitenkin peri­at­teessa empi­iris­es­ti ratkea­va. Tai siis, jos esitetään jokin täs­mäl­lis­es­ti muo­toil­tu kysymys, se on empi­iris­es­ti ratkaistavis­sa. Epämääräiset kysymyk­sen siitä sor­taako patri­arkaat­ti tai mon­tako sent­tiä kenenkin euro on eivät ole laske­mal­la ratkaistavis­sa, kos­ka ei tiede­tä mitä laskettaisiin.

    I alla fal, his­to­ri­as­sa kiis­tat­ta ole­mas­sa olleet räikeät tasa-arvo-ongel­mat, joi­ta muual­la maail­mas­sa vielä on (äänioikeus, omaisu­us, avio­ero) on saatu län­si­mais­sa pääosin ratkot­tua, niin, että jäl­jel­lä ole­vat jään­teet ovat ihan kissan­pis­saa pois­tet­tui­hin ongelmi­in ver­rat­tuna. Tästä voidaan kiit­tää men­neitä fem­i­nis­te­jä suurelta osin. 

    Siis kun merkit­tävät ongel­mat on hoidet­tu, onko nykyi­nen fem­i­nisti­nen toim­inta pelkkää turhaa uhri-statuk­ses­sa piehtaroin­tia tai rent-seekingiä? Ei vält­tämät­tä, ainakaan kokonaan.

    Varsi­nai­sista juri­di­s­ista ongelmista täysin eril­lään on nimit­täin kysymys kult­tuurista. Meil­lä on naisia miehi­in ver­rat­tuna tois­si­jaisi­na pitävä kult­tuuri. Ei samas­sa määrin kuin 1800-luvul­la, eikä samas­sa määrin kuin vaik­ka Saudeis­sa, mut­ta on kuitenkin. En usko että tätä voi kukaan oikein tosis­saan kiistää, sik­si ilmeistä se on. Miehet miel­letään ensisi­jaisik­si toim­i­joik­si, ja naiset suh­teessa näihin.

    Nais­ten olete­taan otta­van vas­tu­un per­heestä. Toki jokainen nainen joka niin tekee, tekee sen ihan vapaas­ta tah­dostaan, mut­ta on ihan hyvä kysyä, mik­si teemme vapaat val­in­tamme niin kuin teemme. Ne eivät suinkaan jakaudu satunnaisesti.

    Kult­tuuri aset­taa tietysti miehille aivan samaan tapaan rajoituk­sia ja odotuk­sia (joi­ta meistä itse kukin vapaae­htois­es­ti nou­dat­taa). Ja mis­sä määrin mikäkin kult­tuuri­nen toim­inta on johdet­tavis­sa mihinkin biol­o­giseen seikkaan on taas yksi kysymys, johon tieto­ta­soni ei riitä otta­maan täs­mäl­listä kan­taa. Moni asia perus­tuu biolo­giaan, usien mon­imutkaisel­la taval­la, ja jotkut sit­ten taas eivät.

    Kult­tuuri ei ole kysymys, jota pitäisi tai edes oikein voitaisi­in ratkoa lain­säädän­nöl­lä. Mut­ta se ei tee siitä merk­i­tyk­setön­tä. Järkeväm­mät feminsi­tiset toim­intata­vat suun­tau­tu­vat enem­män kult­tuurin ymmärtämisen ja muut­tamisen suun­taan, ja vähem­män uhris­tatuk­sel­la pelaamiseen (siinä märin mitä minä ymmär­rän). Ja ei tietenkään ole ole­mas­sa mitään yhtä fem­i­nistien joukkoa, joka olisi saman­mieli­nen asioista ja ajaisi samaa agen­daa. Ainakin ne fem­i­nis­tit joi­ta itse tun­nen suh­tau­tu­vat usein san­gen kri­it­tis­es­ti viral­lisi­in naisjärjestöihin.

    Sit­ten huumo­ri­aspek­ti: Hesari on keksinyt absur­deim­man kuviteltavis­sa ole­van tavan selvit­tää kysymys­tä: kysytään älymys­töä sym­bol­oival­ta raadil­ta että mitenkä asia on. Kyse­hän tietenkin milipi­deasi­as­ta. Enem­mistön kan­ta ratkaiskoot ja puli­nat pois!

    Sen tuos­ta hesarin “tutkimuk­ses­ta” kyl­lä huo­maa, että fem­i­nis­tistä hege­mo­ni­aa joka estää palkkaepä­tasa-arvon kyseenalais­tamisen ei ole ole­mas­sa. Aiheesta keskustel­laan run­saasti ja jopa 30% sanoma-älymys­töstä uskaltaa olla eri mieltäkin. Saman tietysti huo­maa tästäkin threadista, tai vaik­ka tut­tavien kanssa puhu­mal­la. Kyl­lä sen voi kyseenalaistaa.

    Ruot­sis­sa fem­i­nistien hege­mo­nia saat­taa olla ole­mas­sa, Suomes­sa sel­l­aista ei ole koskaan ollut. Se on vähän ver­rat­tavis­sa maa­han­muut­tokri­itikoiden joka tuutista tunke­van keskustelun “estävään” suvait­se­vais­ton hegemoniaan.

    Meni vähän tajun­nan­vir­rak­si näin yön ratok­si. hyvää illan­jatkoa itse kullekin (tai huo­men­ta, kun aamul­la Osmo päästää tämän läpi)

  173. Ja kun naiset elävät keskimäärin pitem­pään kuin miehet (=aviomiehen­sä), ei tule uno­htaa lesken eläket­tä. Mut­ta lesken eläk­keessäkin on var­jop­uolen­sa, että mitä suurem­pi lesken lap­siluku on, niin sitä pienem­pi on lesken eläke.

  174. Sil­loin, kun Suur­ta Hedelmöi­tyshoito­lakia säädet­ti­in, fem­i­nistien mielestä syn­nyt­tämi­nen oli jokaisen Naisen Oikeus. Lap­si ei myöskään kuulem­ma tarvitse isää; äiti — tai kak­si äitiä, kuten Arvo­jo­hta­jamme tote­si — riittää.

    Kun sit­ten tulee kyseeseen tämä leg­en­daari­nen naisen_euro, niin yllät­täen saam­mekin fem­i­nis­teiltä kuul­la syn­nyt­tämisen ole­vankin jonk­in­sortin Velvol­lisu­us, joka on jol­lakin jän­näl­lä mit­tar­il­la mitat­en täysimääris­es­ti kompensoitava..

    Kumpaa se syn­nyt­tämi­nen nyt sit­ten on? Voisi­vatko täl­läkin pal­stal­la esi­in­tyneet fem­i­nis­tit vas­ta­ta? Vai oliko hedelmöi­tyshoito­la­ki ken­ties sit­tenkin inhan patri­arkaatin taitavasti masi­noima ja kavala back­slash, jol­la naisia pakote­taan ja alis­te­taan takaisin tuo­hon niin kamalaan ja uraa hait­taavaan kotiäidin rooliin?

  175. Ai niin,

    Eri­tyiski­itok­set Tiedemiehelle, Enkidulle ja muu­ta­malle muullekin. Kiitos että olette olemassa.

    Saara:

    No, nyt kyl­lä hävet­tää olla nainen.

    Siinä ei ole mitään häpeämistä. Ole vain ylpeästi nainen. Kokon­aan toinen asia on, jos on fem­i­nisti. Sil­loin on nykyään syytäkin hävetä.

  176. Saara: “Akti­ivi­nen vas­tar­in­tani rajoit­tuu kytki­men nos­tamiseen aina kun huo­maan joutuneeni tekemisi­in sel­l­aisen organ­isaa­tion kanssa, jos­sa ymmär­retään ain­oas­taan maskuli­in­is­ten omi­naisuuk­sien hyödyt ja fem­i­ni­in­isille naureskellaan.”

    Olen jonkin ver­ran ollut tekemi­sis­sä asiantun­ti­joiden koke­man työym­päristön epä­tyy­dyt­tävyy­den kanssa, enkä nyt muista yhtään sel­l­aista tapaus­ta jos­sa tyy­tymätön henkilö ei olisi abstra­hoin­ut asi­aa itselleen sopi­vaan viiteke­hyk­seen. Sub­jek­ti­ivis­es­ti negati­ivisi­na koet­tu­ja omi­naisuuk­sia tykätään latoa organ­isaa­ti­olle jopa selit­tävänä tek­i­jänä kyseenalaisin tai olemat­tomin näytöin.

  177. Art­turi, jos nainen sanoo, että hän­tä kiin­nos­taa joku statuk­sen kanssa kor­reloi­va omi­naisu­us miehessä, ei sta­tus itsessään, niin se on sit­ten niin eikä pelkästään tuon kor­re­laa­tion perus­teel­la voi päin­vas­taista väit­tää. Ainakin min­ul­la on sen ver­ran omi­akin ansioi­ta, ettei tarvit­see omaa ase­maa kohot­taa miehen kautta.

    Väsynyt, mielestäni jokainen lap­si tarvit­sisi isän, mut­ta se ei ole mikään argu­ment­ti nyky­istä hedelmöi­tyshoito­lakia vas­taan. Maail­ma ja tämäkin maa on täyn­nä eri syistä isät­tömiä lap­sia eivätkä hedelmöi­tyshoito­jen avul­la syn­tyneet ole siinä ryh­mässä onnet­tomim­mas­ta päästä. Lisäk­si monil­la naisil­la on hyvin voimakas sisäsyn­tyi­nen tarve saa­da lap­si ja jos hedelmöi­tyshoidot heiltä evätään, niin tar­jol­la on monia, kaikkien osa­puolten kannal­ta huonom­pia vaihtoehtoja.

  178. Itsel­läni on taustal­la sel­l­ainen utopisti­nen aja­tus tässä taustal­la, että yhteiskun­nas­sa olisi mielekästä antaa ihmis­ten vapaasti vali­ta itse omat toim­intat­a­pansa, työn­sä jne., lakien ja ase­tusten puit­teis­sa ja vieläpä niin, ettei noiden lakien ja hallinnol­lis­ten pros­essien sisäl­lä otet­taisi kan­taa ihmis­ten sukupuoleen, ihon­väri­in, vasenkätisyy­teen, jne jne. 

    Se, mik­si pahek­sun fem­i­nis­miä on, että sen nimi­in on omit­tu “tasa-arvo” käsit­teenä, joka on kaiken sen irviku­va. Siinä on kyse hyvin pitkälle samas­ta kuin aikanaan Neu­vos­toli­it­ton fanit­ta­jien omies­sa “rauhan” käsit­teen. Kun neu­vostopanssar­it miehit­tivät Unkarin tai Tsekko­slo­va­kian, niin ne “puo­lus­ti­vat rauhaa”. Kun fem­i­nis­tit ovat kaa­pan­neet sosi­aal­i­toimen, opetuk­sen, lain­säädän­nön jne., niin se on “tasa-arvoa”.

    Kaik­ki eläimet ovat tasa-arvoisia, mut­ta jotkut vain ovat tasa-arvoisem­pia kuin toiset.

  179. Otso Kivekäs:

    Meil­lä on naisia miehi­in ver­rat­tuna tois­si­jaisi­na pitävä kult­tuuri. Ei samas­sa määrin kuin 1800-luvul­la, eikä samas­sa määrin kuin vaik­ka Saudeis­sa, mut­ta on kuitenkin. En usko että tätä voi kukaan oikein tosis­saan kiistää, sik­si ilmeistä se on. Miehet miel­letään ensisi­jaisik­si toim­i­joik­si, ja naiset suh­teessa näihin.

    heh… no mä kiistän.

    Tässä keskustelus­sa on taas sopivin väli­a­join vil­jel­ty hyväk­si havait­tua argu­ment­tia: tää menee näin ja tää on ihan ilmeistä, joten mun ei tartte perustel­la sitä mitenkään. Jos joku on eri mieltä niin se on pöl­hö, kos­ka se on niin ilmeistä, että vaan pöl­hö ei tajuis.

  180. Tämä on alkaa olla juupas-eipäs-keskustelua.

    Pari seikkaa. Esim. kouluis­sa, jot­ka ovat nykyöään useim­miten anisetn sekä luku­jmääräis­es­ti hal­lit­semia että myös johtamia organ­isaa­tioi­ta, on aika isona ongel­mana tule­htuneet henkilö­suh­teet. Onko vika nai­sis­sa vai siinä, että näis­sä organ­isaa­tioi­ta on asian luoneesta johtuen paljon henkilökun­taa. Niistä ei oikein puhuta, kos­ka ei saa pal­jas­taa ulos , että ongelmia on. Hyvä työilmapi­iri on vaikea luo­da ja help­po tuhota.

    Jos saa puhua hei­deg­ger­i­laisel­la selkey­del­lä ja asioi­ta yksinker­tais­taen: Mies olen­noituu tekemisen kaut­ta, nainen olemisen kaut­ta. Hyvin suuri osa ns. nais­ten töistä on läsänäolo­työtä (siis fyy­sistä tai psyykkistä läsnäoloa.)

    Fysi­ikan pro­fes­sori Kaar­le Kur­ki-Suo­nio varoit­ti kanon­i­sista puoli­to­tuuk­sista. (Esim. Sähkövir­ta on elek­tron­ien liiket­tä). Tämä nais­ten euro on 80 sent­tiä, kuu­luu samaan luokkaan

  181. Otso Kivekäs:

    Meil­lä on naisia miehi­in ver­rat­tuna tois­si­jaisi­na pitävä kult­tuuri. Ei samas­sa määrin kuin 1800-luvul­la, eikä samas­sa määrin kuin vaik­ka Saudeis­sa, mut­ta on kuitenkin. 

    No voi her­ran­jes­tas mil­laista roskaa!

    Suo­ma­laises­sa kult­tuuris­sa naista ei ole koskaan pidet­ty tois­si­jaise­na. Tietenkin eri sukupuo­lil­la on ollut eri­lainen ase­ma yhteiskun­nas­sa, mut­ta on kohtu­u­ton­ta väit­tää nais­ten olleen jotenkin “tois­si­jaisia”. Kale­valas­ta läh­tien naiset ovat olleet akti­ivisia toim­i­joi­ta ja arvostet­tu­ja, tai vähem­män arvostet­tu­ja, yhteiskun­nan jäseniä siinä kuin miehetkin.

    Väit­täisin, että kaik­ista tun­temis­tani kult­tuureista suo­ma­lainen on ehdot­tomasti “tasa-arvoisin”. Ei se mikään sat­tuman oikku ollut, että tääl­lä naisille annet­ti­in äänioikeuskin samaan aikaan kuin kaikille muillekin.

    Kyl­lä nämä “nainen vai­etkoon seu­rakun­nas­sa” ‑jutut ovat ihan muual­ta kotoisin.

    Kari

  182. Tiedemies:

    Pahoit­te­len. Min­un kom­ment­tieni “fem­i­nis­mi” on syn­tynyt lähin­nä radio-ohjelmien parem­minti­etäjien kuun­telemis­es­ta ja muu­ta­man arkaaisen blogikir­joit­ta­jan pro­jek­tista redu­soi­da kaik­ki yri­tyk­set puhua miesten oikeuk­sista siihen, että näil­lä on äiti­trau­mo­ja ja naisongelmia. 

    Älä pahoit­tele! On puh­das­ta seman­ti­ikkaa lähteä keskustele­maan siitä, mitä “fem­i­nis­mi” tarkalleen ottaen on ja mitä sen tulisi olla. Tosi­a­sia on se, että kasa häiri­in­tyneitä miesvi­haa­jia on ottanut maini­tus­sa aate­su­un­nas­sa pahan­lais­es­ti otteen, siitähän tääl­läkin on tar­joil­tu jo lukuisia esimerkke­jä. Ja se ei todel­lakaan ole sin­un, min­un tai Saaran vika.

    On surullista, että “tasa-arvoa” aje­taan, jopa ihan viral­lis­es­tikin, näi­den taho­jen ehdoil­la. Ei näin kuu­luisi olla.

    Kari

  183. Joku kyseli, mis­tä tieto nais­ten ja miesten lisään­tymisen his­to­ri­al­lis­es­ta eros­ta on peräisin. Tässä rautalankaselitys:
    http://tierneylab.blogs.nytimes.com/2007/09/05/the-missing-men-in-your-family-tree/?pagemode=print

    Artikke­lis­sa mainit­tu keskustelua herät­tänyt puhe löy­tyy täältä:
    http://www.psy.fsu.edu/~baumeistertice/goodaboutmen.htm

    Tai valmi­ik­si pureskel­lut kohokohdat:
    http://tierneylab.blogs.nytimes.com/2007/08/20/is-there-anything-good-about-men-and-other-tricky-questions/

    Tuo Roy F. Baumeis­terin “Is There Any­thing Good About Men?” kan­nat­taa silmäil­lä läpi, jos kohtu­ullisen asiantun­te­va yhteen­ve­to nais­ten ja miesten moti­vaa­tioiden eroista kiin­nos­taa. Moti­vaa­tioiden eroil­la taas voi selit­tää monia asioi­ta, joi­ta aika yleis­es­ti luul­laan sor­tavien rak­en­tei­den aiheut­tamik­si, jol­laisi­in käsi­tyk­si­in voi vaikka­pa Hesarin älömölöraadin … anteek­si älymys­töraadin vas­tauk­sista tänään lukea. 

    Kuin­ka kum­mallises­sa maail­mas­sa, muuten, eläisimme, jos tuo nais­ten kak­si ker­taa suurem­pi mah­dol­lisu­us lisään­tyä, ei olisi vaikut­tanut sukupuolten henkisi­in taipumuk­si­in? Onhan lisään­tymi­nen tärkein ihmistä motivoi­va päämäärä.

  184. Kari:

    Otso Kivekäs:

    Meil­lä on naisia miehi­in ver­rat­tuna tois­si­jaisi­na pitävä kult­tuuri. Ei samas­sa määrin kuin 1800-luvul­la, eikä samas­sa määrin kuin vaik­ka Saudeis­sa, mut­ta on kuitenkin.

    No voi her­ran­jes­tas mil­laista roskaa!
    Suo­ma­laises­sa kult­tuuris­sa naista ei ole koskaan pidet­ty toissijaisena.

    Kyl­lä Otso on oike­as­sa. Tuo vain on sel­l­ainen jut­tu, että sitä on hyvin vaikeaa havai­ta. Tois­si­jaisu­udel­la ei ehkä tarkoite­ta sitä, mitä sinä tek­stistäsi päätellen ajat­telet sen tarkoit­ta­van, mut­ta tämä ei merk­itse ettei se ilmiönä olisi lainkaan olemassa.

    Tietenkin eri sukupuo­lil­la on ollut eri­lainen ase­ma yhteiskun­nas­sa, mut­ta on kohtu­u­ton­ta väit­tää nais­ten olleen jotenkin “tois­si­jaisia”. Kale­valas­ta läh­tien naiset ovat olleet akti­ivisia toim­i­joi­ta ja arvostet­tu­ja, tai vähem­män arvostet­tu­ja, yhteiskun­nan jäseniä siinä kuin miehetkin.

    Var­masti arvostet­tu­ja ja arvoste­tumpia kuin monis­sa muis­sa kult­tuureis­sa. Mut­ta tois­si­jaisia. Ei koskaan niin päin, että nainen olisi se ihmisyy­den perus­lähtöko­h­ta ja nor­mi, johon miestä verrataan.

    Tämä on evo­lu­ti­ivis­es­ta ja ihmi­saivo­jen toimin­nal­lisu­u­den näkökul­mas­ta ymmär­ret­tävää, eikä miehiä (tai naisia, jot­ka hekin suh­tau­tu­vat samoin) tule sen nojal­la syyl­listää, mut­ta tot­ta se joka tapauk­ses­sa on. Asia liit­tyy aiem­min mainit­se­maani patri­arkaaliseen johtamiskult­tuuri­in, jon­ka ole­mas­saoloa moni kir­joit­ta­ja tun­tuu myös epäilevän.

    Ymmär­rän nämä epäi­lyt, kos­ka val­lit­se­van normin havait­sem­i­nen on vaikeaa. Se täy­ty­isi kuitenkin havai­ta, jot­ta voisi havai­ta sen, kuin­ka normista poikkeav­ia ilmiöitä käsitel­lään aina suh­teessa tähän normi­in — ei suinkaan omana, yhtäläisenä, rin­nakkaise­na normi­naan (en tiedä onko ihmi­saivoille edes mah­dol­lista havai­ta ja tulki­ta todel­lisu­ut­ta kah­ta rin­nakkaista ja yhtäläistä normia ylläpitäen; luul­tavasti ei, mikä selit­tää sitä että ilmiö val­lit­see niin itsepintaisesti).

    Ylläol­e­va on var­masti ihan luoka­ton poh­jan­oteer­aus mitä tulee eri­laisi­in yri­tyk­si­in kuvail­la tätä asi­aa. Pahoit­te­lut siitä; en tosi­aan ole mikään ammattifeministi.

  185. Art­turi:

    Tässä keskustelus­sa on taas sopivin väli­a­join vil­jel­ty hyväk­si havait­tua argu­ment­tia: tää menee näin ja tää on ihan ilmeistä, joten mun ei tartte perustel­la sitä mitenkään. Jos joku on eri mieltä niin se on pöl­hö, kos­ka se on niin ilmeistä, että vaan pöl­hö ei tajuis.

    Tun­nen pis­ton sydämessäni, joten yritän hie­man pehmennellä:

    Yllä kuvatun naisen toiseut­ta koske­van ilmiön on minus­ta syytä olet­taa ole­van jol­lakin tavoin ole­mas­sa, kos­ka niin moni nainen (ja osa miehistäkin) sanoo havait­se­vansa sen. Tämä ole­tus kan­nat­taa tehdä sik­si, että ilmiötä voitaisi­in tutkia. Jos ole­tamme, ettei se ole mil­lään taval­la ole­mas­sa, menetämme mah­dol­lisu­u­den tutkia sitä, eikö niin?

    Kun ilmiötä tutk­i­taan, saate­taan tul­la siihen tulok­seen että se on vaikka­pa silk­ka aivokemi­alli­nen ais­ti­harha. Tähän tulok­seen ei kuitenkaan päästä, ellei ilmiötä lainkaan tun­nuste­ta eikä näin muodoin myöskään tutkita.

    Kun minä sanon keskustelukump­panil­leni, että olen havain­nut täl­laisen ilmiön, ja että moni muukin on sen havain­nut, ja saan vas­tauk­sek­si vaikka­pa: Todista se!, tai: Roskaa!, niin mitä odot­taisit min­un tekevän seu­raavak­si? Jos tieteel­lis­es­ti pitävää todis­tus­ta asialle ei (vielä) ole, en voi esit­tää sel­l­aista. Tästä ei kuitenkaan seu­raa, että ilmiötä ei ole ole­mas­sa. Jos vastapuoli leimaa puheeni välit­tömästi roskak­si, antau­tu­mat­ta edes väli­aikaises­ti olet­ta­maan että se voisi olla selvit­tämisen arvoinen asia, min­ul­la on aika vähän keino­ja saa­da hänet vaku­ut­tuneek­si asi­as­tani. Mik­si ihmeessä min­un pitäisi/kannattaisi suos­tua leikki­in täl­laisil­la reunaehdoilla?

    Miten min­un sin­un mielestäsi kan­nat­taisi toimia?

  186. Spot­tu:

    Olen jonkin ver­ran ollut tekemi­sis­sä asiantun­ti­joiden koke­man työym­päristön epä­tyy­dyt­tävyy­den kanssa, enkä nyt muista yhtään sel­l­aista tapaus­ta jos­sa tyy­tymätön henkilö ei olisi abstra­hoin­ut asi­aa itselleen sopi­vaan viiteke­hyk­seen. Sub­jek­ti­ivis­es­ti negati­ivisi­na koet­tu­ja omi­naisuuk­sia tykätään latoa organ­isaa­ti­olle jopa selit­tävänä tek­i­jänä kyseenalaisin tai olemat­tomin näytöin.

    Jos työn­tek­i­jäl­lä ei ole puheis­saan point­tia (eli jos hänen väit­tämän­sä ei pidä paikkaansa), niin yri­tys voinee ohit­taa tilanteen olanko­hau­tuk­sel­la. Jos puolestaan kil­pail­e­va yri­tys vie usei­ta parhaista työn­tek­i­jöistä, ja heil­lä kaikil­la on saman­ta­paisia ajatuk­sia sen yri­tyk­sen työoloista, jon­ka jät­tävät taak­seen, niin vain hölmö organ­isaa­tio tulk­it­see viestit tyhjäk­si selit­te­lyk­si (täl­laisi­akin yri­tyk­siä muuten on olemassa).

    Sit­ten on toki kaiken­laisia välimuo­to­ja noiden ääripäi­den väliltä. Min­ulle on (toki rajal­lisen aineis­ton perus­teel­la) päässyt muo­dos­tu­maan sel­l­ainen käsi­tys, että i) hr-osaamista ei suo­ma­laisyri­tyk­sis­sä tyyp­il­lis­es­ti hirveän paljon arvoste­ta saati pyritä kehit­tämään, ja ii) työn­tek­i­jän anta­ma palaute nähdään usein liiankin hel­posti pelkkänä sitou­tu­misen puut­teena ja valit­tamise­na, sen sijaan että sitä arvostet­taisi­in yri­tyk­sen mah­dol­lisia kehi­tysko­htei­ta pal­jas­ta­vana ilmaise­na asiantuntijalausuntona.

    Poikkeuk­sia tietenkin on.

  187. Otso Kivekäs: “Ruot­sis­sa fem­i­nistien hege­mo­nia saat­taa olla ole­mas­sa, Suomes­sa sel­l­aista ei ole koskaan ollut.”

    Ole­tan, että et ole tutus­tunut nais­tutkimuk­sen ase­maan yliopis­tois­sa, TANEn tai STM:n toim­intaan tai tasa-arvoyk­sikön kokoonpanoon? 

    Eräät elämä­nalat ja niiden piiris­sä tapah­tu­va tutkimus ja keskustelu on hyvin pitkälle ide­ol­o­gis­es­ti sitoutunei­den fem­i­nis­tis­ten ajat­telijoiden hal­lus­sa. Ylipäätään “naiset ovat uhre­ja, patri­arkaat­ti sor­taa” ‑tyyp­pinen diskurssi elää vahvasti.

    Mikko Har­to­nen: [“Kari, 80% nai­sista mut­ta vain 40% miehistä on lisään­tynyt ihmiskun­nan his­to­ri­an aikana!] Mis­tä tää tieto on peräisin?

    Otak­sut­tavasti arvio on peräisin Baumeis­terin tek­stistä Is there any­thing good about men?

    Väsynyt: “Siinä ei ole mitään häpeämistä. Ole vain ylpeästi nainen. Kokon­aan toinen asia on, jos on fem­i­nisti. Sil­loin on nykyään syytäkin hävetä.”

    Onko­han syytä hävetä, jos kuu­luu fem­i­nis­tiseen puolueeseen, siis Vihreisi­in? “Vihreän liiton fem­i­nis­mi­pa­neelis­sa Van­taal­la koros­tui, että vihrei­den arvo­maail­maa yhdis­tävät fem­i­nis­mi ja myön­teisyys sek­suaalivähem­mistöjä kohtaan.”

    Statuk­ses­ta kan­nat­taa vilka­ista kätevä graafi: Beau­ty is deep by com­par­i­son. Aiheesta on paljon tutkimus­ta, Suomek­si esimerkik­si Bussin Halun evoluutio.

  188. Saara:
    Ei se ainakaan mei­dän perheessä/suvussa noin mene. Ei koko suvun suuresti arvosta­van isoäidin ase­ma ole mil­lään mielekkääl­lä taval­la “tois­si­jainen”. Jos min­un pitäisi mei­dän suvus­tamme joku “ihmisyy­den nor­mi” henkilöidä, niin se olisi hän. Myöskään van­hempi­eni kesken en ole näh­nyt mitään sen­su­un­taista asetel­maa, että toinen olisi toisen yläpuolella.

    En usko, että mei­dän sakkimme olisi poikkeus.

    Se, että hom­mat on jaet­tu his­to­ri­al­lis­es­ti eri taval­la nais­ten ja miesten kesken (nainen hoitaa lapset ja kodin, kun mies on han­kki­mas­sa elan­toa), ei tarkoi­ta sitä, että toinen osa­puoli olisi jotenkin “vähäisem­pi”.

    Suo­ma­lainen kult­tuuri on läh­es kaikissa suhteis­sa poikkeuk­sel­lisen tasa-arvoinen ja on “aina” ollut sitä — ei meille ruot­salainen tai venäläi­nen luokkay­hteiskun­takaan oikein koskaan juur­tunut. Min­ua närästää täl­lainen kult­tuurimme halveeraaminen!

    Kari

  189. Saara

    Asia liit­tyy aiem­min mainit­se­maani patri­arkaaliseen johtamiskult­tuuri­in, jon­ka ole­mas­saoloa moni kir­joit­ta­ja tun­tuu myös epäilevän.

    Ymmär­rän nämä epäi­lyt, kos­ka val­lit­se­van normin havait­sem­i­nen on vaikeaa. Se täy­ty­isi kuitenkin havai­ta, jot­ta voisi havai­ta sen, kuin­ka normista poikkeav­ia ilmiöitä käsitel­lään aina suh­teessa tähän normi­in – ei suinkaan omana, yhtäläisenä, rin­nakkaise­na norminaan

    Toi sun “näkymätön patri­arkaat­ti”- kort­ti on suun­nilleen yhtä asialli­nen kuin usko­vais­ten “jumala”- kort­ti. Väität jotain sel­l­aista ole­van ole­mas­sa, jon­ka vain sinä ja muut fem­i­nis­tit havait­sette, mut­ta jon­ka ole­mas­saolosta teil­lä ei ole mitään näyt­töä. Samal­la taval­la usko­vaiset väit­tävät havait­se­vansa jumalan ja yrit­tävät kään­tää todis­tus­taakkaa jumalan olemat­to­muud­es­ta ateistien harteille. Ei kovin hedelmällistä…

  190. tpyy­lu­o­ma: “Noin ylipään­sä, min­ua kum­mas­tut­taa lita­ni­asi fem­i­nis­teistä. Puhutko nyt jostain naisjär­jestöstä, poli­itikos­ta, tutk­i­jas­ta vai mistä?”

    Tässä yhtey­dessä voin ehkä main­os­taa kokoa­maani sitaat­te­ja-sivua, jonne olen koon­nut viimeaikaisia lausun­to­ja aihepiiristä.

    Mon­en­laisia tilas­to­ja löy­tyy myös koot­tuna yhteen. Tuol­la sivul­la olen ker­tonut naisen euroksi 97 sent­tiä Tomi Kyyrän väitös­tutkimuk­seen perustuen.

  191. Art­turi:

    Minä vaan yritin sanoa, että jos tykkää miehistä joil­la on sisäi­nen moti­vaa­tio, niin se ei kel­paa todis­teeks, että ei arvos­ta miehen sta­tus­ta. Eli siis en väitä mitään syy-seuraussuhteesta.

    No kel­paako sin­ulle perusteluk­si se, että minä en pidä statuk­ses­ta (tai en ainakaan niistä yhteiskun­nal­li­sista ja sosi­aal­i­sista ilmiöistä, joi­ta statuk­ses­ta seu­raa — jos taas sinä halu­at määritel­lä statuk­sen muuten kuin näi­den ilmiöi­den kaut­ta, pyy­dän sin­ua tekemään niin)? Aiem­min käsitin, että ei kelpaisi.

    Siis en minä epäile ettetkö arvostaisi niitä asioi­ta mitä väität arvostavasi. Minä vaan yritin sanoa, että ne taitaa kor­rel­loi­da aika hyvin korkean statuk­sen kanssa. Voihan olla, että siel­lä poh­jal­ta sit­ten löy­tyykin se sta­tus vähän samal­la taval­la kuin mon­en miehen miel­tymys­ten poh­jal­ta löy­tyy hedelmällisyys.

    Kor­re­laa­tio ja kausali­teet­ti, tiedät var­maankin eron. En minä voi sille mitään, että arvosta­mani omi­naisu­udet sat­tuvat kor­reloimaan statuk­sen kanssa.

    Sta­tus­ta voi kuitenkin saavut­taa myös ilman arvostami­ani omi­naisuuk­sia (itse asi­as­sa suurim­mal­la osal­la tapaamis­tani sta­tus­miehistä ei niitä arvostami­ani omi­naisuuk­sia tai­da olla).

    Onko tässä nyt sin­un mielestäsi tosi­aankin toden­näköis­in­tä, että arvostan mainit­tu­ja omi­naisuuk­sia tuon sta­tusko­r­re­laa­tion vuok­si, vaik­ka en arvostakaan miehiä joil­la on sta­tus­ta ilman niitä omi­naisuuk­sia? Vai olisiko yksinker­taisem­pi seli­tys kuitenkin se, että arvostan arvostami­ani omi­naisuuk­sia niiden välin­ear­von vuoksi?

    Minus­ta sin­un argu­ment­ti on analogi­nen siihen, että minä väit­täisin, että en olisi kiin­nos­tunut siitä miten hedelmäl­lisen näköi­nen puolisoni on, kos­ka vaik­ka hän kyl­lä on hedelmäl­lisen näköi­nen hän ei halua lapsia.

    Enhän minä väit­tänyt, että en olisi kiin­nos­tunut kump­pani­ni maini­tu­ista omi­naisuuk­sista, vaan että olen niistä kiin­nos­tunut niiden itsen­sä vuok­si (sen vuok­si mitä niistä saan), enkä sik­si että kump­panil­leni voi seu­ra­ta niistä korkea sta­tus. Tilanne olisi analogi­nen jos sinä sanois­it: En ole kiin­nos­tunut puolisoni hedelmäl­lisyy­destä, vaik­ka olenkin kiin­nos­tunut hänen hedelmäl­lisyy­den kanssa kor­reloivas­ta ulkonäöstään.

    Sitä, että naisen kauneus kiehtoo miestä, voidaan selit­tää evoluu­tiop­sykolo­gias­sa hedelmäl­lisyys­näkökul­mas­ta. Mut­ta ei tästä seu­raa, että nyky­ih­mis­es­tä esitet­ty väit­tämä: mies halu­aa hedelmäl­lisen naisen olisi jotenkin enem­män tot­ta kuin väit­tämä: mies halu­aa kau­ni­in naisen.

  192. Enkidu, ihan asialli­nen link­ki, mut­ta olenko­han minä ain­oa ihmi­nen maail­mas­sa joka ei oikein jak­sa innos­tua biol­o­giset erot vai patri­arkaa­li­nen yhteiskun­ta väit­telystä? Oma vasta­lauseeni tiivistyy siihen että kumpikin osa­puoli vetoaa lop­pu­jen lopuk­si täysin samaan evi­denssi­in, eli siihen minkälainen nais­ten ja miesten ase­ma on.

  193. Mikko Har­to­nen:

    Ei se ole mikään min­un keksin­töni, että sel­l­aisia töitä on ole­mas­sa. Huip­pu­jo­hta­jil­ta usein vaa­di­taan run­sas­ta ajankäyt­töä ja tämän takia huip­pu­jo­hta­jista suurin osa on miehiä. Naiset eivät halua vali­ta työn ja per­heen välil­lä. Kuvaan val­lit­se­vaa tilan­net­ta, en ota kan­taa siihen mikä mah­dol­lis­es­ti olisi ihanne tilanne.

    Jotenkin min­ulle syn­tyi kuva, että sin­un mielestäsi tämä val­lit­se­va tilanne ei voisi muut­tua. Että se, mitä mis­säkin työssä vaa­di­taan, olisi kiveen hakat­tu ja ylhäältä annet­tu totuus.

    Työn vaa­timuk­set riip­pu­vat mm. siitä, mihin sen työn tek­i­jät keskimäärin suos­tu­vat. Tämä kos­kee huip­pu­jo­hta­jien töitä siinä mis­sä muitakin. Heti kun riit­tävän suuri osa huip­pu­jo­hta­jik­si pää­tyvistä ihmi­sistä ei enää pri­or­isoi työtä per­heen edelle, hei­dän työn­sä muut­tuu sel­l­aisek­si jos­sa työtä ei tarvit­sekaan pri­or­isoi­da per­heen edelle. Minä uskoisin tämän ole­van vain ajan kysymys.

    Ja point­ti oli, että sukupuo­lia kohdel­laan tuos­sa asi­as­sa samal­la taval­la, toisin kuin fem­i­nis­tit väit­tävät. Hei­dän väit­teen­sähän on, että nais­ten aliedus­tus huip­pu­jo­hta­jis­sa johtuu syrjinnästä.

    Kuten todet­tu, samal­la taval­la kohtelem­i­nenkin voi olla syr­jivää, jos kohtelu on perus­teet­tomasti viritet­ty tuke­maan joidenkin ihmis­ten eri­ty­ispi­irteitä. Jos sinä et usko näin ole­van, niin ei tarvitse uskoa. Ei se min­ua kiusaa.

    Yri­tyk­sen kan­nat­taa arvostaa sel­l­aisia omi­naisuuk­sia, jot­ka tuot­ta­vat eniten voit­toa. Omi­naisuuk­sien maskuli­in­isu­udel­la tai fem­i­ni­in­isyy­del­lä ei ole mitään merk­i­tys­tä. Jos joku yri­tys arvostaa sel­l­a­sia omi­naisuuk­sia, jot­ka ovat pidem­män päälle haitallisia, markki­nat hoita­vat yri­tyk­sen pois päiviltä. Vaik­ka markki­nat eivät toimisi täy­del­lisen tehokkaasti, ne toiminevat tässä asi­as­sa tehokkaam­min kuin lau­ma mutul­la varustet­tu­ja fem­i­nis­te­jä hämärine salaliittoteorioineen.

    Niin kauan kuin kaikissa yri­tyk­sis­sä toim­i­taan samal­la taval­la huonos­ti, markki­nat eivät kor­jaa tilan­net­ta. Enti­saiko­jen fem­i­nistien salali­it­to­te­o­ri­oiden ansioista osa yri­tyk­sistä toimii nyky­isin fik­sum­min, ja markki­nakil­pailu voi alkaa.

    Joko tutus­tu­it siihen Evalle tehtyyn selvi­tyk­seen, jon­ka mukaan nais­ten johta­mat yri­tyk­set ovat tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevästi miesten johtamia kan­nat­tavampia, kun taus­tatek­i­jät vakioidaan? Vaik­ka tämä ei merk­it­sekään, että naiset oli­si­vat miehiä parem­pia johta­jia, se tukee väit­tämääni siitä että yri­tyskult­tuu­rit, jois­sa myös naisel­lisia omi­naisuuk­sia arvoste­taan (miehis­ten omi­naisuuk­sien lisäk­si, ei niiden sijas­ta), toimi­vat mui­ta paremmin.

    Siitä, että jatkos­sa asian kor­jaamiseen riit­tävät markki­namekanis­mit, olen kanssasi yhtä mieltä.

  194. Tuo vain on sel­l­ainen jut­tu, että sitä on hyvin vaikeaa havai­ta.

    Fem­i­nis­min metodi­han on juuri tämä: Sor­torak­en­teet ovat ole­mas­sa, ne pitää vain löytää. Jos sor­toa ei voi­da osoit­taa, niin se se vas­ta salakavalaa sor­toa onkin!

    Ei koskaan niin päin, että nainen olisi se ihmisyy­den perus­lähtöko­h­ta ja nor­mi, johon miestä ver­rataan.

    Mis­tä täl­laisen normin löytää? Jos luemme jotain oppai­ta, ohjei­ta, eri­laisia pam­flet­te­ja, jois­sa nykypäivänä vira­nomais­ta­hot tms. anta­vat ohjei­ta ihmisille, rav­in­to­su­osi­tuk­sia, liikun­ta­su­osi­tuk­sia tms. niin ainakin niis­sä mies on se toisen luokan kansalainen. 

    Niin, että kenen “perus­lähtöko­h­ta” ja “nor­mi”? Jos ker­ran ter­vey­den­huolto, sosi­aal­i­toi­mi, koulu­tus jne. on kaik­ki tehty naisille, nais­ten toimes­ta, ja niis­sä kaikissa mies on se “toinen”, niin mis­sä ihmeessä se normin lähde muka tääl­lä on? 

    Me elämme kult­tuuris­sa, jos­sa on rohkeaa ja itsenäistä julis­taa, että ei mis­sään nimessä voisi vaaleis­sa äänestää miestä tämän sukupuolen vuok­si, meil­lä on puolue, joka on “tasa-arvon mallies­imerk­ki”, kos­ka sil­lä on pelkästään naisia min­is­tere­inä, kos­ka sil­lä on selvä enem­mistö naisia eduskun­taryh­mässä (sit­ten­hän tilanne hie­man tasoit­tui). Jos kään­net­täisi­in sukupuo­let toisin päin, niin tilan­net­ta pidet­täisi­in häpeäl­lisenä sukupuolise­na syrjintänä!

    En kuu­lu niihin ihmisi­in, joiden mielestä “tasa-arvo on men­nyt liian pitkälle”. Ei tämä ole tasa-arvoa, vaan syr­jin­tää.

  195. Saara:

    Jotenkin min­ulle syn­tyi kuva, että sin­un mielestäsi tämä val­lit­se­va tilanne ei voisi muut­tua. Että se, mitä mis­säkin työssä vaa­di­taan, olisi kiveen hakat­tu ja ylhäältä annet­tu totuus 

    Tuol­ta osin sait virheel­lisen kuvan. Tilanteet voivat muut­tua. Se mis­tä olemme ilmeis­es­ti eri mieltä, on muu­tok­sen toivottavuus/välttämättömyys. Mielestäni on ihan ok, että joitain töitä ei pysty sovit­ta­maan yhteen koti­van­hem­muu­den kanssa. Niitä töitä voivat sit­ten tehdä ne, jot­ka eivät halua olla koti­van­hempia. Tämä ei mil­lään taval­la eri­ar­voista ihmisiä. Sin­un mielestäsi ilmeis­es­ti JOKAINEN työ tulisi olla yhteenso­vitet­tavis­sa koti­van­hem­muu­teen. Täl­laista ske­naar­i­o­ta en pidä kovin toden­näköisenä enkä mil­lään taval­la tarpeel­lise­na lähitulevaisuudessa.

    Heti kun riit­tävän suuri osa huip­pu­jo­hta­jik­si pää­tyvistä ihmi­sistä ei enää pri­or­isoi työtä per­heen edelle, hei­dän työn­sä muut­tuu sel­l­aisek­si jos­sa työtä ei tarvit­sekaan pri­or­isoi­da per­heen edelle

    Pidän pelkästään posi­ti­ivise­na sitä, että ihmisil­lä on halutes­saan mah­dol­lisu­us pri­or­isoi­da työ per­heen edelle. Useim­mat eivät täl­laista pri­or­isoin­tia halua tehdä ja sik­si val­taosa töistä onkin yhteenso­vitet­tavis­sa per­he-elämän kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoi­ta sitä, että kaikkien töi­den tulisi olla.

    Kuten todet­tu, samal­la taval­la kohtelem­i­nenkin voi olla syr­jivää, jos kohtelu on perus­teet­tomasti viritet­ty tuke­maan joidenkin ihmis­ten eri­ty­ispi­irteitä. Jos sinä et usko näin ole­van, niin ei tarvitse uskoa. Ei se min­ua kiusaa. 

    Voi olla. Voi myös olla, että tämän het­ki­nen tilanne syr­jii miehiä. Niin kauan kuin sin­ul­la ei ole näyt­töä kumpaankaan suun­taan, patri­arkaat­ti­o­let­ta­muk­sesi kumisee tyhjyyttään.

    Niin kauan kuin kaikissa yri­tyk­sis­sä toim­i­taan samal­la taval­la huonos­ti, markki­nat eivät kor­jaa tilan­net­ta. Enti­saiko­jen fem­i­nistien salali­it­to­te­o­ri­oiden ansioista osa yri­tyk­sistä toimii nyky­isin fik­sum­min, ja markki­nakil­pailu voi alkaa.

    En pidä toteen näytet­tynä, että posi­ti­iviset muu­tok­set yri­tys­maail­mas­sa oli­si­vat fem­i­nistien ansiota. 

    Joko tutus­tu­it siihen Evalle tehtyyn selvi­tyk­seen, jon­ka mukaan nais­ten johta­mat yri­tyk­set ovat tilas­tol­lis­es­ti merk­it­sevästi miesten johtamia kan­nat­tavampia, kun taus­tatek­i­jät vakioidaan? 

    En, mut­ta olen joskus tutus­tunut vas­taavi­in. Tuos­sa voi olla lukuisia selit­täjiä, jot­ka eivät vält­tämät­tä mil­lään taval­la liity “fem­i­ni­in­is­ten omi­naisuuk­sien” arvostamiseen. Ensin­näkin ole­mas­sa ole­vat naisjo­hta­jat voivat hyvinkin olla keskimääräistä miesjo­hta­jaa parem­pia, kos­ka naisjo­hta­jia on niin vähän. Nai­sista sinne saat­taa olla valikoitunut päte­vien yksilöi­den kapea eli­it­ti. Vähän samoin kuin armei­jan käyvistä nai­sista huo­mat­tavasti suurem­pi osa suorit­taa johta­jak­oulu­tuk­sen kuin miehistä. Lisäk­si voi olla, että men­estyvil­lä yri­tyk­sil­lä “on varaa” palkata naisjo­hta­ja riip­pumat­ta naisjo­hta­jan hyvyy­destä. Ima­goe­tu saat­taa olla niin suuri val­lit­sevas­sa ilmapi­iris­sä. Seli­tyk­siä mainit­se­malle­si kor­re­laa­ti­olle voi olla lukemattomia.
    Esit­tämäsi kor­re­laa­tio ei siis tue mil­lään taval­la väitet­täsi naisel­lis­ten omi­naisuuk­sien kausaalis­es­ta vaiku­tuk­ses­ta yri­tys­ten menestykseen.

  196. Mies.asia, ihan mie­lenki­in­toinen kokoel­ma. Oma suh­tau­tu­miseni tiivis­tet­tynä, min­un ei tarvitse vali­ta Anna Moilasen ja Loka Lai­tisen väliltä. Enkä pidä kumpaakaan edus­ta­vana esimerkkinä yleis­es­tä tai sukupuolen­sa ajat­telus­ta, kumpikin on tosin ajoit­tain ihan mielenkiintoinen,

    Kun tämä ryöp­sähti yleisek­si keskusteluk­si, niin ker­ron nyt selkey­den vuok­si mitä olen asioista mieltä kun se tun­tuu herät­tävän monis­sa arvelui­ta, ei mis­sään järjestyksessä:
    — Palkkaerot on seu­raus­ta neu­vot­telu­asemista, nämä eivät mene kovin selkeästi sukupuoli­ra­jo­jen mukaan. En tiedä pitäisikö työn­tek­i­jöitä kur­mut­taa tin­kimäl­lä lakko-oikeud­es­ta tai vas­taav­ista työ­nan­ta­jia nos­ta­mal­la lak­isääteisiä palkko­ja, olen­naista on tas­apaino. Ja se argu­ment­ti että palkkaus ei vas­taa koulu­tuk­sen määrää herät­tää lähin­nä kysymään että mik­si sen pitäisi vastata?
    — Pros­ti­tuu­tio kos­kee mar­gin­aal­ista osaa kum­mas­takin sukupuoles­ta joko tar­joana tai käyt­täjänä. Se on luokkaon­gel­ma, eli joku on niin köy­hä että myy itseään, sukupuolire­tori­ik­ka häivyt­tää tämän ikävän tosi­asian etsimäl­lä syylistä pahoista ihmistä. Tästä tulee paljon kivem­pi olo, on joku joka syyt­tää. Kau­nis­te­la­mat­ta, jos yksin­huolta­ja myy per­set­tä sik­si että on niin totaalisen per­sauki­nen, niin ongel­ma on rahan puute ko. yksin­huolta­jal­ta eikä mikään muu.
    — TM:n kanssa yhtä mieltä siitä että ter­veysval­is­tuk­sen ihmisku­va on lähin­nä koomi­nen, tot­ta­han toki me kaik­ki halu­amme ja jak­samme pitää kaikin puolin itses­tämme huol­ta kun vaan joku ker­too miten. Minä en vaan koskaan ole mieltänyt tätä femi­iniksi, kai sen voi niinkin ajatel­la. Ja fem­i­nisti sanoisi tähän että mitä se ker­too sukupuolirooleista että se kun­nolli­nen ja neu­root­tisu­u­teen saak­ka itses­tään huole­hti­va on lähtöko­htais­es­ti nainen? Minä tosin selit­täisin hoo­pon val­is­tuk­sen sil­lä että jos ihmisiä pyytää ker­tomaan mil­laisia ihmis­ten pitäisi olla niin tulos on yleen­sä hoopo, tämän takia kon­ser­vati­iv­it on niin naurettacavia.
    — Minus­ta isien pitäisi pitää per­he­vap­ai­ta. Halu­aisin myös että ihmiset viihty­i­sivät las­ten­sa kanssa, tosin sem­moi­sis­takin joiden­ka van­hem­mat on pois­saole­via tun­tuu kas­vaa­van ihan keskiver­to aiku­sia. Lisäk­si halu­aisin maail­man­rauhan ja parem­man ruokakult­tuur­rin. En ole ihan vaku­ut­tunut että lain­säädän­tö on näi­den saavut­tamiseen oikea työkalu.
    — En kaipaa mies­li­iket­tä mihinkään, miehillä ei ole sel­l­aisia tasa-arvo-ongelmia joi­ta ei voisi käsitel­lä ihan yleisen oikeu­den­mukaisu­u­den viiteke­hyk­sessä. Nais­li­ik­keel­läkin näitä on paljon vähem­män kuin asi­at mihin se sotkeutuu.

  197. Naisia on tasa-arvoises­sa yhteiskun­nas­sa huo­mat­tavasti miehiä vähem­män yhteiskun­nan ylim­mäl­lä tieteel­lisel­lä, taiteel­lisel­la ja inno­vati­ivisel­la huip­ul­la, syys­tä kos­ka y‑kromosomi aiheut­taa suurem­man hajon­nan mm. älykkyy­dessä ja luovu­udessa, jon­ka joh­dos­ta molem­mis­sa ääripäis­sä miehet ovat moninker­tais­es­ti yliedustet­tuina, nais­ten tilas­tol­lisen hajon­nan asettues­sa pienem­män vai­htelu­välin sisälle.
    Tämän lisäk­si miehillä on keskimääräis­es­ti suurem­pi syn­nyn­näi­nen kyky putk­inäköis­es­ti fik­soitua johonkin tiet­tyyn into­hi­mon (pakkomiel­teen?) kohteeseen, usein sosi­aalisen elämän kustannuksella. 

    Yhteiskun­nan suurten tieteel­lis­ten ja kult­tuuris­ten suun­tavi­ivo­jen muokkaa­jat tule­vat pääos­altaan hyvin raja­tus­ta perin­nöl­lisyys­tek­i­jöi­den perus­teel­la määritet­tävis­sä olev­as­ta ryh­mästä, jos­ta selkeä val­taosa tulee aina ole­maan miehiä, eikä tätä asi­ain­ti­laa voi­da muut­taa kuin ihmis­la­jin geenimuuntelulla.

    Sitä ei län­si­maid­en tasa-arvoi­sis­sa yhteiskun­nas­sa selitä mikään lasikat­to tai patri­arkaat­ti vaan biolo­gia. Luulen, että tietoisu­us tästä argu­men­tista on ollut yksi tek­i­jöitä, joka on saanut nais­tutk­i­joi­ta jär­jen vas­tais­es­ti ja vihan vim­mal­la pain­ot­ta­maan sukupuol­ta sosi­aalise­na konstruktiona. 

    Tämä on mie­lenki­in­toinen psykologi­nen paradok­si. Fem­i­nis­tit halu­a­vat pohjim­mil­taan, että nainen tun­nustet­taisi­in par­jatun miehen kanssa samanlaiseksi.

    Real­is­tisen tasa-arvokult­tuurin tulee rak­en­tua sen lähtöko­hdan poh­jalle, että sukupuo­let ovat eri­laisu­udessaan samanarvoisia.

  198. Suomes­sa miesten ase­ma työelämässä voi olla rahal­lis­es­ti mitat­en jonkin ver­ran parem­pi kuin nais­ten, mut­ta per­he-elämässä hei­dän ase­mansa on selvästi heikom­pi. Tarkoi­tan nyt eri­tyis­es­ti huolta­ju­uski­is­to­ja yms., jois­sa naisil­la on ylivoimainen ote. Asi­as­ta on ollut julk­isu­udessa jonkin ver­ran puhet­ta, mut­ta luu­len­pa että puhe vielä voimis­tuu jatkos­sa. Edelleen on val­lal­la omi­tu­inen näke­mys, että nainen on parem­pi kas­vat­ta­ja, ja että mies sopii lähin­nä kas­vatuk­sen rahoituk­seen. Nainen on jotenkin automaat­tis­es­ti empaat­ti­nen ja huole­hti­vainen, mies kova ja ymmärtämätön. No, nämä saat­ta­vat olla useim­mille itses­tään­selviä tilan­nehuomioi­ta, mut­ta ker­taus kannattaa.

  199. tpyy­lu­o­ma: “olenko­han minä ain­oa ihmi­nen maail­mas­sa joka ei oikein jak­sa innos­tua biol­o­giset erot vai patri­arkaa­li­nen yhteiskun­ta väittelystä?”

    Mis­sä sitä väit­te­lyä mahde­taan käy­dä. Tieteel­lisessä keskustelus­sa ainakin puhutaan gee­nien ja ympäristön vuorovaiku­tuk­ses­ta. Kun tuos­ta siir­ry­tään nor­mati­ivisi­in ajatelmi­in, yleisin kai menee tähän tapaan: 1) Tytöil­lä ja pojil­la on syn­tyjään ero­ja. 2) Erot aiheut­ta­vat joskus epä­tasa-arvoa. 3) Epä­tasa-arvoon voidaan kuitenkin vaikut­taa, kun­han 4) nuo syn­nyn­näiset erot tiede­tään ja toim­i­taan tiedon perusteella. 

    Käytän­nössä on vaikka­pa ns. voimautet­tu tyt­tölap­sia niin, että uskalta­vat ottaa tilaa sil­loin kun poikia on paikalla.

    Nais­tutkimuk­ses­sa on kyl­lä vah­va tra­di­tio väheksyä syn­nyn­näisiä ero­ja. Mut­ta jos nais­tutk­i­jat väit­televät julkises­ti jos­sakin jostain, en ole huomannut.

    Sit­ten vielä nykypäivään sijoit­tu­va ker­to­mus, joka ehkä selit­tää, mik­si Suo­mi luul­tavasti on maail­man epä­tasa-arvoisin maa miehen kannal­ta ns. elämän­laa­tuindikaat­tor­ei­den perusteella: 

    Miesten opiskelu on rom­ah­tanut. Hal­li­tus vaikeut­taa use­am­mankin kas­va­tusti­eteil­i­jän mukaan poikien pääsyä korkeak­oulu­tuk­seen entis­es­tään. Min­is­ter­it arvel­e­vat, että ehkä — siis EHKÄ! — toimen­piteet eivät kuitenkaan vaikeu­ta poikien opiskelumah­dol­lisuuk­sia tai eivät ainakaan kovin pahasti. Päämin­is­teri kehuu ratkaisun pelas­ta­van pojat, kos­ka alku­peräistä suun­nitel­maa luop­ua kokon­aan pääsykokeista ei toteuteta. Eli uusi ehdo­tus on hyvä, kos­ka se on hiukan vähem­män katastrofaalinen. 

    Mitään täl­laista ei voisi tapah­tua, jos tyt­tö­jen opiskelu olisi rom­ah­tanut. Siinä yksi todiste miehen vähempiar­voisu­ud­es­ta. Johtuu se sit­ten kult­tuurista tai per­imästä, mei­dät on ohjel­moitu pitämään miestä uhrattavana.

  200. Tiedemies: otan yhden ihan har­mit­toman esimerkin siitä, miten mies on nor­mi, nainen poikkeus. Väit­telijälle annetaan pukeu­tu­miso­hjeet, mil­lainen frak­ki, minkä väriset liiv­it. Näi­den ohjei­den perästä löy­tyy lisäyk­seno­mais­es­ti, miten nais­puo­li­nen väit­telijä pukeu­tuu. Minus­ta “sor­to” on pikkuisen väärä ter­mi tässä tai edes syr­jin­tä, mut­ta näitä jut­tu­ja tulee miesten jut­tu­ja tekeville naisil­la kohtuu usein vas­taan. Uskon, että ne menevät useim­mil­la miehillä huo­maa­mat­ta ohi, eli Saaran sanoin “hyvin vaikea havaita”.

    Äkkiseltään tulee vain yksi esimerk­ki mieleen mis­sä nainen on nor­mi. Erääl­lä huoltoase­mal­la lähetin miehen vai­h­ta­maan tytön vaip­paa. Koh­ta tuli mies takaisin ilmoit­taen, että hoitopöytä on nais­ten ves­sas­sa ja hän ei sinne mene. Var­maankin mies havait­see täl­laisia helpommin.

  201. On huo­mat­ta­va, että fem­i­nis­min sukupuoli­ra­sisti­nen toim­inta ja hege­mo­nia ei rajoitu ain­oas­taan siihen niin­san­ot­tuun varsi­naiseen tasa-arvoin­stanssien työhön.
    Pienel­lä google­tuk­sel­la löy­tyi esimerkik­si täl­lainen koulu­tus­poli­ti­ikkaamme vaikut­ta­va fem­i­nisti­nen iskuryh­mä, jota vetää Maik­ki Friberg ‑palkit­tu kiihkeän fem­i­nisti­nen nais­tutkimuk­sen professori

    http://www.helsinki.fi/ktl/kufe/index.htm

    Työryh­män vetäjähän on tun­net­tu mm. siitä, että hän onnis­tui vesit­tämään aat­teen­sa suo­ma­l­la innol­la ja pro­fes­sorin tit­telin anta­mal­la auk­tori­teetil­la kansane­dus­ta­jille jär­jeste­tyn sem­i­naarin, jon­ka aiheena piti olla poikien koulu­ong­mat ja se, mik­si pojat voivat koul­u­laitok­ses­samme huonosti.

  202. Riitta:“Äkkiseltään tulee vain yksi esimerk­ki mieleen mis­sä nainen on normi.”

    Anteek­si, mut­ta minkä ikäi­nen olet? Nykyään on monia nais­val­taisia aka­teemisia alo­ja, joil­la nainen on nor­mi. Kaveri on miespuo­li­nen psykolo­gi, ja siel­lä nais­puoliset työhönot­ta­jat voivat pyytää naa­ma perus­lukemil­la hake­muk­sia myös miehiltä, jot­ta saadaan myös eri­laisia hak­i­joi­ta mukaan.

  203. tpyy­lu­o­ma: “En kaipaa mies­li­iket­tä mihinkään, miehillä ei ole sel­l­aisia tasa-arvo-ongelmia joi­ta ei voisi käsitel­lä ihan yleisen oikeu­den­mukaisu­u­den viiteke­hyk­sessä. Nais­li­ik­keel­läkin näitä on paljon vähem­män kuin asi­at mihin se sotkeutuu.”

    Et luul­tavasti ole tutus­tunut siihen, miten asi­at val­ti­ol­lisen tasa-arvopoli­ti­ikan piiris­sä täl­lä het­kel­lä menevät. 

    Mies­li­ik­keen ja yleisen mie­lenki­in­non puute on varsin luon­nol­lis­es­ti johtanut (radikaali)feministisen “tasa-arvo­te­ol­lisen kom­pleksin” syntymiseen. 

    Nais­tutkimus (tieto) -> naisjär­jestöt (pain­os­tus) -> TANE&STM ‑piiri (toteu­tus) luo oma­lakises­ti poli­ti­ikkaa ja uusia ohjelmia, jot­ka pyrkivät yksi­no­maan nais­ten ase­man paran­tamiseen. Ks. esim. “Fem­i­nis­tisen hege­mon­ian uus­in­tamisen kehä”.

    Tasa-arvopoli­ti­ikas­sa ja käytän­nön ohjelmis­sa ei näytä ole­van mitään “yleisen oikeu­den­mukaisu­u­den viiteke­hys­tä”, vaan kyse on puh­taas­ta etu­ryh­mä- ja intres­siryh­mäpoli­ti­ikas­ta. Jos ryh­mäl­lä (miehillä) ei ole edus­tus­ta, sitä ei kuun­nel­la ja päätök­set tehdään, kuten (nais­ten) parhaak­si nähdään. Kuten on tapah­tunut tähän asti.

    Riit­ta: “Väit­telijälle annetaan pukeu­tu­miso­hjeet, mil­lainen frak­ki, minkä väriset liiv­it. Näi­den ohjei­den perästä löy­tyy lisäyk­seno­mais­es­ti, miten nais­puo­li­nen väit­telijä pukeutuu.”

    Esimerk­ki kuu­lostaa vähän samal­ta kuin het­ero­nor­mati­ivi­su­ud­es­ta valit­ta­mi­nen. Eikö tässä tapauk­ses­sa ole vain hyvä, jos naisil­la pukeu­tu­miskoo­di on vapaampi, eikä ole sor­tavaa per­in­tei­den tai nor­mit­tamisen painolastia? 

    Jos homososi­aa­li­nen yliopis­tok­er­ho määräisi tarkkaan vapaan naisen pukeu­tu­mis­es­ta, eikö se olisi törkeää alis­tamista ja patri­arkaal­ista vallankäyttöä?

  204. Enkidu, heh, syyl­listyin ihan samaan mis­tä Tiedemiestä moitin. No vaik­ka blo­geis­sa siitä jak­se­taan jauhaa 🙂

    Kokeile vai­h­taa syn­näisen tilalle kult­tuuri­nen lis­tas­sasi. Mikä käytän­nön toimin­nas­sa muut­tuu? Olen myös jok­seenkin skepti­nen kohdan 4 suh­teen, eli tiedäm­mekö oikeasti? Näen tässä riskinä, tosin luul­tavasti aika har­mit­tomana, sen että sukupuolien kuvitel­tu­ja vajavaisuuk­sia kor­jataan jol­lain lei­ki-ja-hoivaa tai sano-vaan-ei tunneilla…

  205. Ja tuo enkidun point­ti pääsykokeista on ihan hyvä, mut­ta sanois­in pikem­minkin niin että sisäänot­to yliop­pi­laskir­joi­tusten perus­teel­la sor­sii ylipään­sä sel­l­aisia ihmisiä joil­la on spe­si­fiset kiin­nos­tuk­sen kohteet. Ajat­te­len esimerkik­si sel­l­aista tyyp­piä joka ei jak­sa innos­tua tai muuten pär­jää yleis­sivistävässä lukios­sa kovin hyvin, mut­ta innos­tuu vaikka­pa kieli­ti­eteestä ja pär­jää sen pääsykokeis­sa. Tai sit­ten mur­rosikä venyy yli lukion, ja elämän­sä saa järjestyk­seen vas­ta hie­man van­hempana. Tai jotain vastaavaa.

    Ehkä näis­sä ryh­mis­sä on enem­män miehiä, mut­ta nämä ovat kuitenkin eril­lis­ryh­mä eikä sukupuo­lia. Minus­ta muuten ital­ialainen malli jos­sa sisään yliopis­toon pääsee hel­posti, mut­ta karsin­taa tehdään vuo­den parin jäl­keen on järkevän kuuloinen.

  206. Anteek­si, mut­ta minkä ikäi­nen olet? Nykyään on monia nais­val­taisia aka­teemisia alo­ja, joil­la nainen on normi. 

    En epäile yhtään, mut­ta kun olen itse mies­val­taisel­la alal­la, niin ovat nuo nais­val­tais­ten aka­teemis­ten alo­jen käytän­nöt ihan vierai­ta. Var­masti on monia muitakin esimerkke­jä, jot­ka eivät nyt vain min­ulle tule mieleen, kos­ka en ole vain tul­lut koko asi­aa ajatelleek­si. Norme­ja on han­kala huo­ma­ta ellei niitä ole syys­tä tai tois­es­ta rikkomassa.

    Ja miten­hän min­un ikäni tähän liittyy?

    Eikö tässä tapauk­ses­sa ole vain hyvä, jos naisil­la pukeu­tu­miskoo­di on vapaampi, eikä ole sor­tavaa per­in­tei­den tai nor­mit­tamisen painolastia? 

    Sin­ul­ta meni esimerkin point­ti ohi. Se on ihan yhden­tekevää, mitä ajat­te­len nais­ten pukeu­tu­miso­hjeista, mut­ta tosi­a­sia on, että ohje on (tai oli ainakin vielä sil­loin kun minä väit­telin) kir­joitet­tu niin, että mies on nor­mi, nainen poikkeus.

    Jos ohjeet olisi kir­joitet­tu naisille, niin siinä ohjeis­tet­taisi­in lähtemään vaa­teostok­sille puolisen vuot­ta ennen suun­nitel­tua väitöspäivää. 😉

  207. Mikko Har­to­nen:

    Voi olla. Voi myös olla, että tämän het­ki­nen tilanne syr­jii miehiä. Niin kauan kuin sin­ul­la ei ole näyt­töä kumpaankaan suun­taan, patri­arkaat­ti­o­let­ta­muk­sesi kumisee tyhjyyttään.

    Kaik­ista tosista asioista ei ole pitävää näyt­töä jokaisel­la ajan­hetkel­lä. Oletko samaa vai eri mieltä? Pidätkö mah­dol­lise­na, että jokin, mitä sinä et henkilöko­htais­es­ti havaitse, voi olla ole­mas­sa? Olisitko kieltäy­tynyt käsien pesemis­es­tä ennen kuin kek­sit­ti­in mikroskoop­pi, jon­ka avul­la sinäkin pystyt havait­se­maan bak­tee­rien olemassaolon?

    Minus­ta mainit­tua ilmiötä voidaan kyl­lä kuvail­la, mut­ta sen riit­tävän auko­ton osoit­ta­mi­nen todek­si tai edes tyy­dyt­tävän tyh­jen­tävä kuvaami­nen vaati­nee tieteen par­a­dig­man muu­tos­ta. Kuvailemista puolestaan ei auta se, että toinen osa­puoli vaikut­taa hoke­van sormet korvis­sa: Todista tai en kuun­tele! Jos sin­ua ei oikeas­t­aan kiin­nos­ta edes yrit­tää ymmärtää, mis­tä havait­se­mas­tani ja todel­lisek­si koke­mas­tani asi­as­ta minä puhun, älä pyy­dä min­ua selit­tämään sitä.

    (Itse pidän sekä mah­dol­lise­na että valitet­ta­vana, että miehiä sor­re­taan yhteiskun­nas­sa monin tavoin. Tämä ei ole ris­tiri­idas­sa esit­tämieni väit­tämien kanssa.)

    Tuos­sa voi olla lukuisia selit­täjiä, jot­ka eivät vält­tämät­tä mil­lään taval­la liity “fem­i­ni­in­is­ten omi­naisuuk­sien” arvostamiseen. Ensin­näkin ole­mas­sa ole­vat naisjo­hta­jat voivat hyvinkin olla keskimääräistä miesjo­hta­jaa parem­pia, kos­ka naisjo­hta­jia on niin vähän. Nai­sista sinne saat­taa olla valikoitunut päte­vien yksilöi­den kapea eli­it­ti. Vähän samoin kuin armei­jan käyvistä nai­sista huo­mat­tavasti suurem­pi osa suorit­taa johta­jak­oulu­tuk­sen kuin miehistä. Lisäk­si voi olla, että men­estyvil­lä yri­tyk­sil­lä “on varaa” palkata naisjo­hta­ja riip­pumat­ta naisjo­hta­jan hyvyy­destä. Ima­goe­tu saat­taa olla niin suuri val­lit­sevas­sa ilmapi­iris­sä. Seli­tyk­siä mainit­se­malle­si kor­re­laa­ti­olle voi olla lukemattomia.

    Esit­tämäsi kor­re­laa­tio ei siis tue mil­lään taval­la väitet­täsi naisel­lis­ten omi­naisuuk­sien kausaalis­es­ta vaiku­tuk­ses­ta yri­tys­ten menestykseen.

    Huo­maut­taisin, että en väitä naisel­lis­ten omi­naisuuk­sien johta­van yri­tyk­sen men­estyk­seen. Vaan uskon sel­l­ais­ten yri­tys­ten, jos­sa maskuli­in­is­ten omi­naisuuk­sien lisäk­si ymmär­retään ja arvoste­taan fem­i­ni­in­isiä omi­naisuuk­sia, men­estyvän mui­ta parem­min. Pidän edullisim­pana mon­imuo­toisu­ut­ta, eri­laisu­u­den sietämistä ja ymmärtämistä ja monipuolis­ten kyky­jen hyö­dyn­tämis­taitoa — en sitä että hyö­dyn­net­täisi­in vain niitä taito­ja jois­sa naiset keskimäärin ovat vahvempia.

    Voi olla, että naisjo­hta­jat ovat valikoituneem­pia ja siten keskimäärin parem­pia (jos väität näin ole­van, myön­nät samal­la lasikat­toilmiön ole­mas­saolon), mut­ta olen­naista onkin se tapa jol­la tämä parem­muus ilme­nee. Siis mis­sä nimeno­mai­sis­sa asiois­sa he ovat parem­pia? Toden­näköisim­min eri­tyis­es­ti juuri niis­sä tiedois­sa ja taidois­sa, jois­sa naiset ovat keskimäärin muutenkin miehiä parem­pia (tämä taas on tot­ta lasika­ton ole­mas­saolosta riippumatta).

    Jos ja kun siis tun­nuste­taan, että naiset ovat keskimäärin omi­naisuuk­sil­taan eri­laisia kuin miehet (ja olete­taan tämän eron jos­sain määrin pätevän myös johta­ji­in), niin voita­neen pitää toden­näköisenä nais­ten eri­ty­ispi­irtei­den tule­van parem­min huomioiduik­si ja arvoste­tuik­si sel­l­ai­sis­sa yri­tyk­sis­sä, joi­ta johtaa nainen, juuri sik­si että niitä johtaa nainen. Maskuli­in­is­ten omi­naisuuk­sien arvost­a­mi­nen ja hyö­dyn­tämi­nen puolestaan osa­taan jo valmi­ik­si, kos­ka se on liike­toimin­nas­sa nor­mi ja lähtökohta.

    On tot­ta, ettei mikään sanomani todista olet­ta­maani kausali­teet­tia, mut­ta toisaal­ta min­un on vaikea ymmärtää mik­si kukaan oikeasti tarvit­sisi suuria todis­tuspon­nis­telu­ja keskustelukump­panil­taan ymmärtääk­seen, että monipuolisen tieto- ja taito­va­likoiman hyö­dyn­tämi­nen tuot­taa toden­näköis­es­ti parem­man tulok­sen ver­rat­tuna sup­pean valikoiman hyödyntämiseen.

  208. Riit­ta:

    Ainakin min­ul­la on sen ver­ran omi­akin ansioi­ta, ettei tarvit­see omaa ase­maa kohot­taa miehen kautta.

    Nyt oot kyl­lä vähän hakoteil­lä. Kukaan ei luule/väitä että naisen pref­er­enssi korkean statuk­sen omaavi­in miehi­in joh­tu­isi hei­dän omas­ta arvot­to­muud­estaan. Se vaan johtuu siitä, että korkean statuk­sen omaa­vat miehet tuot­ta­vat hyviä jälkeläisiä ja pystyvät huole­hti­maan jälkeläi­sistään paremmin.

    Saara:

    Tämä ole­tus kan­nat­taa tehdä sik­si, että ilmiötä voitaisi­in tutkia.

    Niin no minus­ta olis hyvä ekana tutkia onko ilmiötä ole­mas­sa, eikä olet­taa, että se on ole­mas­sa ja tutkia sen olemusta.

    No kel­paako sin­ulle perusteluk­si se, että minä en pidä statuksesta

    Tot­takai kel­paa. Se on tietysti sen ver­ran raju väite, että sal­lit min­un suh­tau­tua siihen jos­sakin määrin skep­tis­es­ti. (Samal­la taval­la kuin sinäkin var­masti suh­tau­tu­isit min­un väit­teeseen, että en arvos­ta kump­panis­sani hänen fyy­sistä kauneuttaan.)

    Onko tässä nyt sin­un mielestäsi tosi­aankin toden­näköis­in­tä, että arvostan mainit­tu­ja omi­naisuuk­sia tuon sta­tusko­r­re­laa­tion vuok­si, vaik­ka en arvostakaan miehiä joil­la on sta­tus­ta ilman niitä ominaisuuksia?

    Onko sinus­ta tosi­aankin toden­näköistä, että miehet arvosta­vat esim. pitk­iä pak­su­ja hiuk­sia, tiet­tyä lantio/vyötärä suhdet­ta ja suuria rin­to­ja niiden hedelmäl­lisyysko­r­rel­laa­tion takia, vaik­ka mies ei halu­aisi lap­sia? Minus­ta on. Mik­si sama ei pätisi nais­ten statuk­sen arvostamiseen?

    Enhän minä väit­tänyt, että en olisi kiin­nos­tunut kump­pani­ni maini­tu­ista omi­naisuuk­sista, vaan että olen niistä kiin­nos­tunut niiden itsen­sä vuok­si (sen vuok­si mitä niistä saan), enkä sik­si että kump­panil­leni voi seu­ra­ta niistä korkea status.

    No mut­ta miten sinä voit erot­taa nämä tun­teet itsessäsi? Mis­tä tiedät, että et saa näistä omi­naisuuk­sista jotain juuri sik­si, että ne ovat hyvä sig­naali korkeas­ta statuksesta?

    Mut­ta ei tästä seu­raa, että nyky­ih­mis­es­tä esitet­ty väit­tämä: mies halu­aa hedelmäl­lisen naisen olisi jotenkin enem­män tot­ta kuin väit­tämä: mies halu­aa kau­ni­in naisen.

    hmmm… en oikein tiedä. Minus­ta jos hedelmäl­lisyyt­tä on vaikea tun­nistaa ennen kuin on har­ras­tanut sek­siä lukuisia ker­to­ja ja parin val­in­ta tehdään ennen kuin har­ras­taa sek­siä ja jos kauneus kor­rel­loi hedelmäl­lisyy­den kanssa, niin voidaan kyl­lä ihan hyvin sanoa, että mies halu­aa hedelmäl­lisen naisen ja tämän tavoit­teen saavut­taak­seen, hän tavoit­telee kau­ni­ita naisia.

    Riit­ta:

    ohje on (tai oli ainakin vielä sil­loin kun minä väit­telin) kir­joitet­tu niin, että mies on nor­mi, nainen poikkeus.

    Yritätkö nyt sanoa, että jos jol­lakin nais­val­taisel­la alal­la olis tarkem­mat ohjeet nais­ten pukeu­tu­miselle ja miesten pukeu­tu­mista sivut­taisi­in jos­sain sivu­lauseessa, niin tämä olisi todiste siitä miten yhteiskun­nan tasol­la nainen on normi?

  209. Minäkään en kaipaa mies­li­iket­tä yhtään mihinkään. Mut­ta tämä ei liity asi­aan paljoakaan; mies­li­ik­keel­lä ei ole otet­ta sosi­aal­i­toimista, ter­veyspalveluista jne, eikä yksi­noikeut­ta sanan “tasa-arvo” käyt­tämiseen. Fem­i­nis­teil­lä on. 

    Minus­ta on suo­ras­taan irvokas­ta, että kun naisen pukeu­tu­miskoo­di — joka muuten on muutenkin vapaampi ja vähem­män kon­trol­loitu kuin miehen tilanteessa kuin tilanteessa — esitetään jos­sain ohjeis­sa yli­malkaises­ti, tämä ikäänkuin jotenkin mitätöi kaik­ki ne muut tosiasiat.

    Neu­volois­sa ja ter­veyskeskuk­sis­sa jne. ole­tus­puhe­lin­nu­mero lapsen tiedois­sa on äidin numero. Ei isän, ei vaik­ka minä kul­je­tan lap­sia näi­hin ehkä 90 pros­ent­tia tapauk­sista. Ei, en pidä tätä tasa-arvo-ongel­mana tai syr­jin­tänä, mut­ta point­ti on, että julki­nen sek­tori on raken­net­tu naisille suun­nilleen alus­ta lop­pu­un. Mies­val­taisil­la työ­paikoil­la tasa-arvos­trate­giat laa­di­taan niin, että nais­ten virk­istys­toim­intaan pitää käyt­tää sama määrä kuin miesten vas­taavaan. Siinä mis­sä miehet sit­ten “toim­intapäivänä” pais­ta­vat makkarat takapi­hal­la, työ­paikan naiset käyvät kylpylässä hieron­nas­sa ja kasvohoidoissa. 

    Tämä on ihan arkipäivää kaikkial­la yhteiskun­nas­sa. Mitään vas­taavia sym­me­tri­arikko­ja ei tehdä miesten hyväk­si, ja hyvä niin, kos­ka sukupuoleen kohdis­tu­va syr­jin­tä on väärin.

  210. Saara ja Otso ovat siis sitä mieltä, että naisen toiseus on ilmi­selvää, mut­ta sitä ei vain havaita. 

    Mitähän merk­i­tys­tä on jol­lain ilmiöl­lä, jota ei havaitse? Ja miten se voi olla sil­loin selvää..?

    Kun nyt asi­aa rupesin miet­timään, niin toiseus-asetelma­han on pikem­minkin päin­vas­toin. Miehet ovat tois­si­jaisia parisuh­teessa, eroti­lanteis­sa, las­ten huolta­ju­udessa ja heiltä puut­tuu jopa oikeus saa­da mitään sanan­si­jaa siinä, syn­tyykö hei­dän lapsen­sa vai abor­toidaanko tämä. 

    Miehillä on edelleen enem­män taloudel­lista val­taa, mut­ta tekeekö tämä yksi­tyisko­h­ta nai­sista toiseu­den edus­ta­jia? Ei minusta!

    Mar­ja Tiu­ra on määkinyt medi­as­sa, että kohdeltaisi­inko hän­tä näin, jos hän olisi mies. 

    Kuka mies voisi vetää täl­laista kort­tia esi­in? Naisil­la on kum­mallisia eri­oikeuk­sia vedo­ta sukupuoleen­sa mitä kum­mallisim­mis­sa tilanteissa.

  211. Art­turi:

    heh… no mä kiistän. 

    Kir­joit­in­pa näem­mä aika löysästi, hyvä että puu­tu­it siihen. Jos sopii, vedän ajatuk­sen tuol­la muo­toilul­la takaisin, ja yritän esit­tää sen paremmin.

    Meil­lä on kult­tuuri, jos­sa naisi­in ja miehi­in kohdis­tuu selvästi eri­laiset odotuk­set ja heitä arvioidaan usein (yleen­sä?) eri kriiteerein. 

    Esimerkik­si mon­et nais­poli­itikot ovat joutuneet hirveään ryöpy­tyk­seen tehtyään type­r­yyk­siä (Karpela, Lin­den, Tiu­ra, Jät­teen­mä­ki nyt ekana tulee mieleen). Omil­la teoil­laan he ovat kri­ti­ikin ansain­neet, mut­ta vas­taavia type­r­yyk­siä tehneet miehet pää­sevät paljon vähem­mäl­lä. Esimerkik­si Jäät­teen­mä­ki jou­tui lähtemään paljon vähem­mästä sekoilus­ta kuin mitä Van­hasen kohdal­la on jo tul­lut esi­in. Yksit­täistapauk­set ovat aina yskit­täisiä, mut­ta aika selvä tren­di tuos­sa on nähtävissä.

    Vas­taa­va esimerk­ki toiseen suun­taan on se kuin­ka oikeudessa nainen usko­taan paljon helpom­min päteväk­si huolta­jak­si lapselle kuin mies (tästä taisi olla tutkimuk­si­akin, jos muis­tan oikein).

    Jois­sain asiois­sa eri kri­teer­it ovat selvästi naisille huonom­mat, toi­sis­sa miehille, ja monis­sa ei voi sanoa onko jom­man kum­man sukupuolen ase­ma yleis­es­ti huonom­pi. Mut­ta sil­loinkin moni yksilö kär­sii. Vaik­ka esimerkkinä miehen on han­kala ryhtyä las­ten­hoita­jak­si tai naisen kood­erik­si, jol­loin tätä halu­a­va yksilö kokee hait­taa vaikkei mitään koko sukupuoleen kohdis­tu­vaa hait­taa olisikaan.

    Noin näp­pitun­tu­mal­la erot voi karkeasti stereo­typ­isoi­da mallik­si, että tur­valli­nen koti (lapset, kulu­tus, hoi­va) on naisen val­takun­ta ja paha ulko­maail­ma (poli­ti­ik­ka, sota, bisnes) miehen. (Tämä oli nyt vain havain­nol­lis­tus vakutel­mas­ta, ei mikään fak­tu­aa­li­nen väittämä)

    Kokon­ais­arvion esit­tämi­nen siitä, kumpi sukupuoli mah­dol­lis­es­ti kär­sii enem­män on vaikeaa, luul­tavasti mah­do­ton­ta ja viimekädessä yhden­tekevää. Mon­et asi­at ovat yhteis­mi­tat­to­mia, ja vaik­ka sukupuolten “kär­simyk­set” saataisi­in tas­apain­oon, ei se tarkoi­ta että yksilöt oli­si­vat tasa-arvoisia eikä siten ole mikään järkevä päämäärä. 

    Ihmis­ten arvioin­ti eri kri­teereil­lä sukupuolen mukaan on kuitenkin ongel­ma. Se tuot­taa hait­taa yksilöille, joiden val­in­to­ja se käytän­nössä rajoit­taa. Ongel­man ratkaisem­i­nen lain­säädän­nöl­lä on vain raja­tusti mah­dol­lista, ja ymmärtääk­seni lain­säädän­tömme kat­taa jo oleel­liset asi­at (syr­jin­täkiel­to lähin­nä). Kyse on kult­tuurista. Ja kun taustal­la var­masti on osin biolo­gia, ei tuo­ta vält­tämät­tä kokon­aan edes voi ratkaista nykyihmisillä.

    mies.asia:

    Ole­tan, että et ole tutus­tunut nais­tutkimuk­sen ase­maan yliopis­tois­sa, TANEn tai STM:n toim­intaan tai tasa-arvoyk­sikön kokoonpanoon? 

    Näis­sä paikois­sa voidaan ehkä puhua fem­i­nis­tis­es­tä hege­mo­ni­as­ta. Nais­tutkimuk­sen nimen muut­ta­mi­nen sukupuoli­tutkimukek­si on tältä kannal­ta oiekan suun­tainen askel, joskin eihän pelkkä nimi muu­ta asioi­ta. Ja tasa-arvoa­sioiden neu­vot­telukun­nann sukupuoli­jakau­ma on aivan absurdi.

    Ylipään­sä olen samaa mieltä use­an muun tääl­lä kir­joit­ta­neen kanssa siitä, että tasa-arvoa ei pidä läh­estyä naiskysymyk­senä, kuten yhä edelleen usein tehdään. Oike­as­sa tasa-arvos­sa ei ole kyse ole nais­ten, eikä edes sukupuolten vaan yksilöi­den tasa-arvos­ta. Tasa-arvon typ­istämi­nen naiskysymyk­sek­si ei yleen­sä ole nais­tenkaan etu (tai ainakaan useimpi­en nais­puolis­ten ihmis­ten etu).

    En kuitenkaan viitaan­nut näi­hin yksit­täisi­in paikkoi­hin, jois­sa jonkin­lainen fem­i­nisti­nen hege­mo­nia kieltämät­tä voi olla ole­mas­sa, vaan hege­mo­ni­as­ta yhteiskun­nas­sa yleisem­min (tyyli­in että fem­i­nis­min kri­ti­ikkiä ei voi esit­tää). Olin lukev­inani aiem­mas­sa keskustelus­sa väit­teitä tai vähin­tään imp­likaa­tioi­ta täl­läisen ole­mas­saolosta (lak­isääteinen val­tiofem­i­nis­mi jne). Jos kukaan ei kuitenkaan täl­läistä esit­tänyt, pahoit­te­len olk­inuken kiskomista esi­in, ja voimme sen toiv­ot­tavasti hau­da­ta vähin äänin.

  212. Tiedemies
    “Minäkään en kaipaa mies­li­iket­tä yhtään mihinkään.”

    Kuvit­teletko että ilman mies­li­iket­tä saadaan miesten syr­jin­tä kor­jat­tua? Että fem­i­nisti­nen liike huo­maa itseasi­as­sa vas­tus­ta­vansa tasa-arvoa?

    Minus­ta tuol­lainen ajat­te­lu­ta­pa on ide­al­is­tisen nai­ivi. Mies­li­iket­tä tarvi­taan aivan päivä­selvästi, kos­ka nykyiset tasa-arvoa­sioi­ta aja­vat tahot eivät oikeasti aja tasa-arvoa, eikä naisil­la muutenkaan ole minkään­laista kan­nustet­ta ajaa miesten asioita.

  213. Tiedemies, arvasinkin, että olet kohdan­nut enem­mänkin noi­ta tilantei­ta, mis­sä nainen on nor­mi (nyt kun kir­joitit, niin on meil­läkin käynyt niin, että viesti päiväkodista ei ole saavut­tanut van­hempia, kos­ka ovat soit­ta­neet vain äidille). Ne jäävät naiselta hel­posti huo­maa­mat­ta siinä mis­sä “mies on normi”-tilanteet jäävät mieheltä huo­maa­mat­ta. Enkä nyt yrit­tänytkään väit­tää, että tuo pukeu­tu­miso­hje olisi minkään­lainen ongel­ma, se on vain simp­peli esimerk­ki, joka tuli ensim­mäisenä mieleen. 

    Art­turi, se että miehen korkea sta­tus ja kyky huole­htia jälkeläi­sistään kor­reloi­vat ei ole mikään syy tavoitel­la miestä, jol­la on korkea sta­tus, kos­ka näi­den välil­lä ei ole suo­raa syy-yhteyt­tä. On paljon korkean statuk­sen miehiä, jot­ka käyvät kotona lähin­nä nukku­mas­sa. Minä ainakin halu­an lap­sil­leni läs­näol­e­van isän.

  214. Otso Kivekäs:

    Ihmis­ten arvioin­ti eri kri­teereil­lä sukupuolen mukaan on kuitenkin ongel­ma. Se tuot­taa hait­taa yksilöille, joiden val­in­to­ja se käytän­nössä rajoittaa.

    Niin siis kyl­lähän se tuot­taa hyö­tyjäkin. Aika paha men­nä sanomaan onko kokon­aisu­us plus­sal­la vai ei. Eikös tämä ole vähän sama jut­tu kuin mikä tahansa kohi­nainen sig­naali, että kyl­lä sen seu­raamis­es­ta on hyö­tyä, vaik­ka se ei aina ihan oikeessa oliskaan.

  215. “Siis mis­sä nimeno­mai­sis­sa asiois­sa he ovat parem­pia? Toden­näköisim­min eri­tyis­es­ti juuri niis­sä tiedois­sa ja taidois­sa, jois­sa naiset ovat keskimäärin muutenkin miehiä parempia ”

    Heh, yri­tys­ten joht­a­mi­nen on kuitenkin aika kaava­maista. Olit nainen tai mies, jos val­it­set mah­dol­li­sista investoin­neista sen joka tod. näk. antaa parhaat tuo­tot niin luul­tavasti men­estyt. Jos taas val­it­set sen, joka antaa alhaisim­mat tuo­tot, niin et men­esty. Näin yksinkertaista.

    Eli turha rum­mut­taa jotain nais­ten eri­laista toim­intat­a­paa. Ei sitä ole. Min­ul­lakin on ollut omas­ta näkökul­mas­tani sekä hyviä että huono­ja nais­po­mo­ja, jotak oli­vat kaik­ki eri­laisia johta­ji­na. Eikä heis­sä näkynyt mitään “naiseut­ta” johta­ji­na. Puu­ta­heinää siis.….

  216. Tiedemies: “Minäkään en kaipaa mies­li­iket­tä yhtään mihinkään.”

    Et siis kaipaa muu­tos­ta nykyiseen fem­i­nistien domi­noimaan tasa-arvopoli­ti­ikkaan, ‑tutkimuk­seen, resurssien jakamiseen jne? 

    Olisi hyvä, jos joku pysty­isi esit­tämään konkreet­tisen vai­h­toe­hdon mies­li­ik­keen pystyt­tämiselle, jos silti halu­aa asioi­hin edes pien­tä muu­tos­ta tas­a­puolisem­paan suun­taan. Toivom­i­nen ei oikein riitä. 

    Voisin itsekin rentoutua ja antaa asioiden men­nä oma­l­la pain­ol­laan, kun tietäisin että mies­li­iket­tä ei tarvi­ta mihinkään.

    Art­turi: “Meil­lä on kult­tuuri, jos­sa naisi­in ja miehi­in kohdis­tuu selvästi eri­laiset odotuk­set ja heitä arvioidaan usein (yleen­sä?) eri kriiteerein.”

    Tapaus Audi-mies ja Ilk­ka “tek­stari” Kan­er­va tule­vat mieleen esimerkkeinä toiselta puolelta.

    Art­turi: Nais­tutkimuk­sen nimen muut­ta­mi­nen sukupuolitutkimukeksi

    Tämä muu­tos tapah­tui vain Helsin­gin yliopis­tossa ja nimen mukana ei tosi­aan muut­tunut mitään muu­ta. Suomes­sa opete­taan nais­tutkimus­ta myös 7 muus­sa yliopistossa.

    Art­turi: “Olin lukev­inani aiem­mas­sa keskustelus­sa väit­teitä tai vähin­tään imp­likaa­tioi­ta täl­läisen ole­mas­saolosta (lak­isääteinen val­tiofem­i­nis­mi jne).”

    En ole lukenut koko keskustelua tarkkaan, mut­ta val­tiofem­i­nis­mi on yleinen käsite esimerkik­si TANEn julka­isu­is­sa. Fem­i­nis­tisiä ideoita on ymmärtääk­seni saatu laa­jalti läpi lain­säädän­töön, ja nais­li­ike pitää saavutet­tua yhteistyötä val­tion kanssa esimerkillisenä.

    “Tämä on mah­dol­lis­tanut sen, että Suo­mi on edel­läkävi­jä nais­tutkimuk­sen ja tasa-arvopoli­ti­ikan yhdis­tämisessä. ‘Fem­i­nisti­nen aika­mat­ka’ ei olisi ollut mah­dol­lista ilman val­tiofem­i­nis­min ja suo­ma­laisen tutk­i­jay­hteisön välistä toimi­vaa yhteistyötä, joka on kan­sain­välis­es­tikin arvioitu­na ain­ut­laa­tu­ista. Myös tule­vaisu­udessa tarvit­semme nais­tutkimuk­sen ase­man vahvis­tamista.” (STM 2006.)

    “Anne Hollin ja Johan­na Kan­tolan (2007) tiivistyk­sen mukaan suo­ma­laisen val­tiofem­i­nis­min kun­ni­an­hi­moi­set tavoit­teet tör­määvät toimeen­pano-ongelmi­in.” (STM/Julkunen 2009.)

    “- — ei vai­h­toe­htoinen nais­näkökul­ma ole meil­lä ollut yhtä näkyvä kuin esimerkik­si Yhdys­val­lois­sa ja Kanadas­sa (vrt. net­ti­ra­portin sanas­tossa val­tiofem­i­nis­mi).” (STM.)

    “Pohjo­is­maalaista fem­i­nis­miä on kut­sut­tu myös val­tiofem­i­nis­mik­si. Anglosak­siset nais­li­ik­keet toimi­vat usein oppo­si­tios­sa val­tioon, jon­ka koneis­ton ajatel­laan ole­van esteenä sukupuolten välisen tasa-arvon toteu­tu­miselle ja jon­ka muut­tumisek­si on toimit­ta­va sen ulkop­uolel­la itsenäi­sis­sä ja puolue­poli­it­tis­es­ti sitou­tu­mat­tomis­sa nais­li­ikkeis­sä. Pohjo­is­mais­sa hyv­in­voin­ti­val­tio­ta on sen sijaan pidet­ty naisys­täväl­lisenä eikä patri­arkaalise­na ja naisia alis­ta­vana rak­en­teena. Naisys­tävälli­nen val­tio tar­joaa sosi­aali­palvelu­ja — -” (Euro­fem.)

  217. Tiedemies:

    Minus­ta on suo­ras­taan irvokas­ta, että kun naisen pukeu­tu­miskoo­di – joka muuten on muutenkin vapaampi ja vähem­män kon­trol­loitu kuin miehen tilanteessa kuin tilanteessa – esitetään jos­sain ohjeis­sa yli­malkaises­ti, tämä ikäänkuin jotenkin mitätöi kaik­ki ne muut tosiasiat.

    Vede­tään­pä henkeä het­kek­si. Tääl­lä ei var­masti kukaan esit­tänyt, että Riitan esimerk­ki mitätöisi yhtään mitään miesten sor­toa. Tästä ei ole kysymys.

    Minus­ta tämä nais­ten toiseus ei aina edes tarkoi­ta sor­toa, enkä pääasi­as­sa ainakaan itse edes puhu siitä kuin se olisi sor­toa. Nais­ten todel­li­nen (ja taha­ton) sor­t­a­mi­nen tapah­tuu helpom­min ja salakavalam­min niin kauan kuin ilmiötä ei tun­nis­te­ta, mut­ta ilmiö itsessään ei ole sor­toa. Se on vähän niin kuin puhe­li­men käyt­töjär­jestelmä, joka voi olla jokin eri­lai­sista vai­h­toe­hdoista, ja joka ohjaa puhe­li­men toim­intaa, mut­ta jota käyt­täjä ei havaitse niin kauan kuin se toimii hänen odotusten­sa mukaisesti.

    Lisäk­si tun­nus­tan hätiköi­neeni, kun sanoin ettei nainen koskaan ole nor­mi. On mah­dol­lista (toden­näköistä), että per­he-elämässä ja koti­in liit­tyvis­sä kysymyk­sis­sä asia tosi­aan on nimeno­maan niin.

    Sit­ten täy­tyy vielä sanoa, että minus­ta näi­den normi­asetelmien muut­tamiseen on turha urha­ta kovasti paukku­ja, kos­ka nykyisessä kehi­tys­vai­heessamme ihmi­saiv­ot eivät pysty ylläpitämään kah­ta normia samanaikaises­ti. Nor­mi­tus on siis aina vinoutunut­ta jom­man kum­man sukupuolen suun­taan, niin kauan kuin ihmiset jaot­tel­e­vat toisi­aan sukupuolen mukaan.

    Minus­ta hieno ratkaisu tähän olisi se, että sukupuolen mukaan jaot­telu lop­puisi. Mut­ta kos­ka en usko täl­laisen voivan lähi­aikoina toteu­tua, pidän järke­vim­pänä pyrkimys­tä siihen, että tiedostaisimme ja tun­nistaisimme meil­lä kul­loinkin käytössä ole­van normin. Jos itse tiedämme, mis­tä on kyse, ja mil­lä tavoil­la se vaikut­taa eri tilanteis­sa, osaamme parem­min hal­li­ta näitä vaiku­tuk­sia ja ennal­taehkäistä kiel­teisimpiä niistä.

  218. kivekäs: “Esimerkik­si mon­et nais­poli­itikot ovat joutuneet hirveään ryöpy­tyk­seen tehtyään type­r­yyk­siä (Karpela, Lin­den, Tiu­ra, Jät­teen­mä­ki nyt ekana tulee mieleen).”

    Mites Ilk­ka Kan­er­va? Oliko min­is­terin postin mene­tys sopi­va ran­gais­tus? Ja kuinka­han paljon van­has­ta pilkat­ti­in lau­takasas­ta jne.

    Eli olet aivan vääril­lä jäljil­lä. Kyl­lä miespoli­itikko saa myös erit­täin kovaa kohtelua.

  219. Eli­na:

    Saara ja Otso ovat siis sitä mieltä, että naisen toiseus on ilmi­selvää, mut­ta sitä ei vain havaita.

    Mitähän merk­i­tys­tä on jol­lain ilmiöl­lä, jota ei havaitse? Ja miten se voi olla sil­loin selvää..?

    Sanoin: sitä on vaikea havaita.

    Ilmiöitä, joil­la on merk­i­tys­tä mut­ta joi­ta on vaikea havai­ta, voidaan luetel­la vaik­ka kuin­ka paljon. Tietotekni­ikan käyt­töjär­jestelmät ovat sel­l­aisia. Iäkäs nais­puo­li­nen suku­laiseni, joka tutus­tui tietokoneisi­in vas­ta aikuisiäl­lä, ei vieläkään ymmär­rä mikä käyt­töjär­jestelmä on. Hän havait­see Win­dow­sis­sa esi­in­tyviä ohjelmien kuvakkei­ta ja ikkunoi­ta, mut­ta ei itse käyt­töjär­jestelmää, joka luo nämä hänen nähtävilleen. Vaik­ka hänelle yrit­tää selit­tää asi­aa, hän ei tun­nu ymmärtävän sitä, kos­ka sen havait­sem­i­nen käytän­nössä on niin vaikeaa.

    Typografia, kir­jas­in­muo­toilu, on täl­lainen asia. Sen havait­see yleen­sä vas­ta kun se on men­nyt jol­lakin tavoin myönkään (pait­si jos on ammatil­taan kirjasinmuotoilija).

    Mikä tahansa aja­tus­raken­nel­ma, jota käytetään päät­telyssä lähtöo­le­tuk­se­na, on vaikea havai­ta päät­te­lypros­essin sisältä. Jos vaikka­pa sumeaa logi­ikkaa edel­lyt­tävää ongel­maa yritetään käsitel­lä nor­maalin logi­ikan reunae­hdoin, tulok­sek­si ei vält­tämät­tä saa­da mitään käyt­tökelpoista, ja syytä tähän voi olla hyvin vaikea huo­ma­ta (ellei ole har­jaan­tunut siihen).

    Se, että yhteiskun­nas­sa ja liike-elämässä nainen on poikkeus, oli itsel­lenikin vaikea havai­ta, vaik­ka olen nainen. Olen nimit­täin kas­vanut kult­tuuris­sa, jos­sa mies on nor­mi, ja sik­si oppin­ut pitämään tätä asetel­maa luon­nol­lise­na lähtöo­le­tuk­se­na. Olen oppin­ut ali­ta­juis­es­ti ajat­tele­maan kaikesta havait­se­mas­tani ja koke­mas­tani, että se ei koske ensisi­jais­es­ti min­ua. Tämän olen tajun­nut vas­ta aikuise­na, mieheni pureudut­tua jär­jestelmäl­lis­es­ti, pitkäkestois­es­ti ja psykoter­apia­mais­es­ti syvälle ajat­telu­ni ja toim­intani rak­en­teisi­in (kiitos hänelle, se vaati aika paljon työtä). Tämä tajuami­nen oli aika hur­ja koke­mus, mut­ta sen jäl­keenkään näi­den normi­rak­en­tei­den havait­sem­i­nen ei ole ollut mitenkään eri­tyisen helppoa. 

    Olen siis (ollut) sivus­takat­so­ja ja sivu­un astu­ja jopa omas­sa elämässäni, kos­ka siinäkin mies on lähtöko­htais­es­ti ollut nor­mi. En väitä, että näin käy kaikille naisille, mut­ta kuulemieni ker­to­musten perus­teel­la ilmeisen mon­elle kyl­lä. Ja kun tähän ajat­te­lu­ta­paan on kas­vanut, siitä on hyvin vaikeaa oppia kas­va­maan ulos. Se on vähän kuin robot­ti alka­isi tiedostaa ja muut­taa omaa (edelleen käyn­nis­sä ole­vaa) ohjelmointiaan.

    Yllä san­ot­tu ei merk­itse, etteivät naiset voisi olla akti­ivisia toim­i­joi­ta ja arvos­sa pidet­tyjä ihmisiä, kuten vaikka­pa Karin isoäi­ti. Olen itse sen ver­ran akti­ivi­nen, että moni yllät­tyy pahan ker­ran kuul­lessaan tuon ker­to­muk­seni. Se on kuitenkin tot­ta ja vaikut­taa edelleen elämääni ja pärjäämiseeni.

    Taval­laan ymmär­rän sen, että san­o­taan ole­van nais­ten oma vika etteivät he mm. pyy­dä tarpeek­si palkkaa. Mut­ta samoin voisi sanoa ole­van susien kas­vat­ta­man lapsen oma vika, ettei hän puhu (no tämä olisi ken­ties astet­ta rankem­min san­ot­tu, mut­ta ilmiö on luon­teeltaan saman­ta­painen). Tai miesten vika, etteivät he (keskimäärin) hoi­da lap­si­aan (vaik­ka on esim. ole­mas­sa naisia, jot­ka eivät anna miehen hoitaa, tai anta­vat ja sit­ten haukku­vat kaikkea mitä mies tekee).

    Kuten jo todet­tua, en usko että nor­mit­tamis­es­ta on mah­dol­lista luop­ua niin kauan kuin näemme ihmiset miehinä ja naisi­na. Sik­si toivoisin ihmis­ten edes tule­van tietoisik­si tästä nor­mit­tamis­es­ta — jo sen tiedost­a­mi­nen kun voi ehkäistä kiel­teisiä seu­rauk­sia ihan riit­tävässä määrin.

  220. Saara:

    Kaik­ista tosista asioista ei ole pitävää näyt­töä jokaisel­la ajan­hetkel­lä. Oletko samaa vai eri mieltä? Pidätkö mah­dol­lise­na, että jokin, mitä sinä et henkilöko­htais­es­ti havaitse, voi olla olemassa?

    Tietysti sel­l­aista on ole­mas­sa mitä minä en havaitse. Samoin sinä saatat kuvitel­la havait­sevasi sel­l­aista mitä ei ole. Miten se tähän liit­tyy? Jos joku kek­sii teo­ri­an näkymät­tömästä patri­arkaatista ja vaatii sen perus­teel­la poli­it­tisia toimen­piteitä, halu­an näyt­töä teo­ri­an tuek­si ennen kuin hyväksyn toimen­piteet. Fem­i­nis­tit ovat run­noneet halu­a­maansa poli­ti­ikkaa läpi ilman näyt­töä ja tätä en voi hyväksyä. Val­taosa hei­dän ajatuk­sis­taan tun­tuu perus­tu­van nais­ten oletet­tuun uhri­ase­maan ja tätä uhri­ase­maa itseään taas ei ole osoitet­tu mil­lään taval­la. Kos­ka uhri­ase­ma on kuitenkin hyväksyt­ty poli­ti­ikas­sa, sen perus­teel­la voidaan vaa­tia suun­nilleen mitä tahansa paran­nuk­sia nais­ten ase­maan. Minkään toteu­tunei­den etu­isuuk­sien ei kuitenkaan usko­ta nos­ta­van naisia miesten tasolle saati ohi. 

    Jos sin­ua ei oikeas­t­aan kiin­nos­ta edes yrit­tää ymmärtää, mis­tä havait­se­mas­tani ja todel­lisek­si koke­mas­tani asi­as­ta minä puhun, älä pyy­dä min­ua selit­tämään sitä.

    Ymmär­rän erit­täin hyvin mis­tä puhut, kos­ka olen kuul­lut saman aikaisem­min niin mon­ta ker­taa. Ongel­mana on se, että näkymät­tömän patri­arkaatin määrälli­nen tois­telu ei vaku­u­ta min­ua asian ole­mas­saolosta. Selvää on, että miehi­in ja naisi­in suh­taudu­taan monis­sa asiois­sa keskimäärin hie­man eri tavoin. En kuitenkaan ole tähän men­nessä saanut yhtään syytä uskoa, että nämä eri­laiset suh­tau­tu­mis­ta­vat toimi­si­vat kokon­aisu­udessaan naisia vas­taan ja miesten eduksi. 

    Voi olla, että naisjo­hta­jat ovat valikoituneem­pia ja siten keskimäärin parem­pia (jos väität näin ole­van, myön­nät samal­la lasikat­toilmiön olemassaolon)

    En mis­sään tapauk­ses­sa myön­nä lasika­ton ole­mas­saoloa tuol­la perus­teel­la. Havain­nol­lis­tan asiaa:

    Olete­taan, että meil­lä on kak­si ryh­mää A ja B. Ryh­mät ovat johta­jaom­i­naisuuk­sil­taan ident­tisiä. Syys­tä tai tois­es­ta ryh­män A edus­ta­jista suurem­pi osa on motivoitunut pyrkimään johta­jak­si. Nyt jos ryh­mässä A on 100 motivoitunut­ta ja ryh­mässä B 10 motivoitunut­ta ja johta­jia val­i­taan yhteen­sä vaik­ka 80, ryh­mästä B val­i­tuik­si tulleet ovat käytän­nössä var­masti keskimäärin parem­pia kuin ryh­mästä A val­i­tuik­si tulleet.

    Kyseessä tietysti rauta­lankaes­imerk­ki. Point­ti oli vaan, että vaik­ka naiset oli­si­vat omi­naisuuk­sil­taan keskimäärin yhtä hyviä johta­jia kuin miehet, ei heitä vält­tämät­tä ilman lasikat­toakaan päädy johta­jik­si yhtä paljon, jos moti­vaa­tio­rakenne on eri­lainen. Ja sehän ilman muu­ta on, kos­ka kuten aikaisem­min selitin, mies hyö­tyy ase­man tuo­mas­ta statuk­ses­ta paljon enem­män kuin nainen. Jos kuitenkin olete­taan, että nai­sista johta­jik­si pyrk­isi lähin­nä parhaim­mis­to, he toden­näköis­es­ti oli­si­vat keskimäärin parem­pia kuin suurem­mas­ta mas­sas­ta tule­vat miesjo­hta­jat. Olet­taen, että miesten ja nais­ten johta­jaom­i­naisuuk­sis­sa ei keskimäärin ole suuria lähtöko­htaisia ero­ja. Myös tämä ole­tus saat­taa olla virheellinen. 

    Toden­näköisim­min eri­tyis­es­ti juuri niis­sä tiedois­sa ja taidois­sa, jois­sa naiset ovat keskimäärin muutenkin miehiä parempia

    Tämä ole­tus ei vält­tämät­tä perus­tu mihinkään. Voi olla että hyvät naisjo­hta­jat omaa­vat huo­mat­tavasti keskimääräistä naista(tai mik­sei miestäkin?) enem­män juuri maskuli­inisenä pidet­tyjä ominaisuuksia.

    On tot­ta, ettei mikään sanomani todista olet­ta­maani kausali­teet­tia, mut­ta toisaal­ta min­un on vaikea ymmärtää mik­si kukaan oikeasti tarvit­sisi suuria todis­tuspon­nis­telu­ja keskustelukump­panil­taan ymmärtääk­seen, että monipuolisen tieto- ja taito­va­likoiman hyö­dyn­tämi­nen tuot­taa toden­näköis­es­ti parem­man tulok­sen ver­rat­tuna sup­pean valikoiman hyödyntämiseen.

    Tuo monipuo­li­nen valikoima- argu­ment­ti on tässä oleelli­nen ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että joku on tähän men­nessä estänyt joidenkin omi­naisuuk­sien hyö­dyn­tämisen. Itse en oikeen siihen jak­sa uskoa ilman sitä peräämääni näyttöä.

  221. Otso Kivekäs:

    Kir­joit­in­pa näem­mä aika löysästi, hyvä että puu­tu­it siihen. Jos sopii, vedän ajatuk­sen tuol­la muo­toilul­la takaisin, ja yritän esit­tää sen paremmin. 

    Hyvä, että teit niin, uusi muo­toilusi on selvästi edel­listä parempi 🙂

    Meil­lä on kult­tuuri, jos­sa naisi­in ja miehi­in kohdis­tuu selvästi eri­laiset odotuk­set ja heitä arvioidaan usein (yleen­sä?) eri kriiteerein. 

    Tästä olen samaa mieltä. Sitä en kuitenkaan allekir­joi­ta, että tämä olisi (ainakaan yksi­no­maan) huono asia.

    Esimerkik­si mon­et nais­poli­itikot ovat joutuneet hirveään ryöpy­tyk­seen tehtyään type­r­yyk­siä (Karpela, Lin­den, Tiu­ra, Jät­teen­mä­ki nyt ekana tulee mieleen). Omil­la teoil­laan he ovat kri­ti­ikin ansain­neet, mut­ta vas­taavia type­r­yyk­siä tehneet miehet pää­sevät paljon vähem­mäl­lä. Esimerkik­si Jäät­teen­mä­ki jou­tui lähtemään paljon vähem­mästä sekoilus­ta kuin mitä Van­hasen kohdal­la on jo tul­lut esi­in. Yksit­täistapauk­set ovat aina yskit­täisiä, mut­ta aika selvä tren­di tuos­sa on nähtävissä. 

    Entäs sit­ten tapauk­set Ahde ja Kan­er­va? En minä pidä mitenkään itses­tään­selvänä, että tässä olisi jokin yleinen naisia syr­jivä tren­di (en väitä, etteikö näin voisi olla, mut­ta minus­ta asia ei ole kovinkaan selvä).

    Jois­sain asiois­sa eri kri­teer­it ovat selvästi naisille huonom­mat, toi­sis­sa miehille, ja monis­sa ei voi sanoa onko jom­man kum­man sukupuolen ase­ma yleis­es­ti huonom­pi. Mut­ta sil­loinkin moni yksilö kärsii. 

    Tässähän se asian pihvi alkaa hah­mot­tua. Eri­tyisen epäoikeu­den­mukaisek­si tilanteen tun­tu­vat koke­van ne, jot­ka eivät sovi “per­in­teiseen” malli­in: esimerkik­si miehet, jot­ka halu­aisi­vat huolta­ju­u­den ja naiset, jot­ka halu­aisi­vat Nokian pääjohtajaksi.

    En var­maankaan tee kovin suur­ta vääryyt­tä, jos totean esimerkik­si tänne kir­joit­ta­van nim­imerkin “Saara” kuu­lu­van juurikin tähän ryh­mään, joka ei per­in­teistä “naisen mallia” koe omakseen?

    Mut­ta minä väitän, että nämä ryh­mät ovat selvässä vähem­mistössä. Naisas­iali­ike ajaa Saaran kaltais­ten yksilöi­den asi­aa, mut­ta ei suuren enem­mistön etua — ei edes nais­ten etua kokonaisuutena.

    Olen sitä mieltä, että tuo eri­lainen kohtelu tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin pahoin­voin­tia. Väitän, että suuri enem­mistö nai­sista (ja miehistä) on onnel­lisem­pia, kun heitä kohdel­laan “eri­ar­vois­es­ti”. Väitän lisäk­si, että miesten “syr­jin­tä” esimerkik­si huolta­ju­uski­is­tois­sa tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin vai­h­toe­htoinen ske­naario, jos­sa päätök­set meni­sivät tasan.

    Mielestäni sukupuolten kohtelu eri taval­la ei automaat­tis­es­ti tarkoi­ta sitä, että jom­pi kumpi olisi huonom­mas­sa tai parem­mas­sa asemassa.

    Ja ehkä nyt var­muu­den vuok­si lisään vielä senkin, että en täl­lä kir­joituk­sel­lani tarkoi­ta, etteikö meil­lä olisi ihan oikeitakin syr­jimisongelmia (suun­taant tai toiseen), joi­ta olisi aiheel­lista kor­ja­ta. Minus­ta kuitenkaan täy­del­liseen “tasa-arvoon” tai sukupuo­let­to­muu­teen siir­tymi­nen olisi erit­täin epämiellyttävää.

    Jonkin­lainen tas­apaino pitäisi olla.

    Kari

  222. Kaipaan nyt kun­non oper­a­tional­isoin­tia käsit­teelle toiseus. Mitä se on ja miten se ilmenee?

    Yllä nähdyt esimerk­it eivät vaku­u­ta. Riitan pukeu­tu­mis­es­imer­r­ki oli jopa päin­vas­tainen. Jos normi­na on väit­televä mies, niin mik­si hänelle on yksi­tyisko­htaisem­mat pukeutumissäännöt? 

    Normi­han tarkoit­taa juuri jotain itses­tään selvää, mitä ei sen kum­mem­min tarvitse määritel­lä. Tässähän ikään kuin nainen oli nor­mi ja eri­ty­iso­hjeet muo­toilti­in toiseut­ta edus­tavalle miehelle. Mikäli ei olisi mitään ennakkoasen­net­ta lukies­sa tuol­laista ohe­jis­tus­ta, niin ilman muu­ta asian käsit­täisi näin päin. 

    Saaran bak­teeries­imerk­ki on yhtä kehno. Toiseus on imma­te­ri­aa­li­nen, koke­muk­selli­nen käsite toisin kuin bakteerit. 

    Joku voi kokea toiseut­ta, sitä en kiistä, mut­ta se ei tee ilmiöstä reaal­i­maail­maan sidot­tua. Kyl­lähän mon­et ovat kovin vaku­ut­tunei­ta jumalankin ole­mas­saolosta, skit­sofreenikko on vaku­ut­tunut kodis­saan ole­vista KGB:n salaku­un­telu­lait­teista jne. Se, että joku kokee näin, ei ole mikään todiste ilmiön ole­mas­saolosta. Se on vain todiste siitä, että joku kokee näin. 

    Tietysti het­erosek­suaa­li­nen mies on siinä mielessä enem­män nor­mi kuin veg­aani kom­mu­nis­tiles­bo että edel­lä mainit­tu­ja nyt vain sat­tuu ole­maan ziljoona ker­taa enem­män. Mitään sen kum­mem­paa normia en keksi. 

    On punainen ja pyöreä tomaat­tikin nor­mi. Keltaiset pienet soikiot ovat siis “toiseut­ta”?

  223. Art­turi:

    Niin no minus­ta olis hyvä ekana tutkia onko ilmiötä ole­mas­sa, eikä olet­taa, että se on ole­mas­sa ja tutkia sen olemusta.

    Tässä tapauk­ses­sa ilmiö ei ole tarkasti määritel­ty. Huonos­ti määrite­lyä ilmiötä on hölmöä tutkia peri­aat­teel­la “onko se ole­mas­sa vai ei”. Minus­ta voidaan hyvin olet­taa, että jotakin on ole­mas­sa. Siis sille puheelle, jon­ka mukaan mies on nor­mi ja nainen poikkeus, on jokin syy. Kun tämä tun­nuste­taan, voidaan ede­tä sen hah­mot­tamiseen, mikä ja mil­lainen tämä syy on ja mikä se ei ole. Lopuk­si saamme ilmiön määritel­tyä aiem­paa tarkem­min. Osu­vim­mak­si määrit­te­lyk­si voi pros­essin aikana pal­jas­tua vaikka­pa aivokemi­alli­nen ais­ti­harha, mut­ta tämän sanomi­nen edel­lyt­täisi että ilmiön ole­mus­ta selvitetään eikä vain ykskan­taan kiel­letä (aivokemi­alli­nen ais­ti­harhakin on jotakin, joka on olemassa).

    No kel­paako sin­ulle perusteluk­si se, että minä en pidä statuksesta

    Tot­takai kel­paa. Se on tietysti sen ver­ran raju väite, että sal­lit min­un suh­tau­tua siihen jos­sakin määrin skep­tis­es­ti. (Samal­la taval­la kuin sinäkin var­masti suh­tau­tu­isit min­un väit­teeseen, että en arvos­ta kump­panis­sani hänen fyy­sistä kauneuttaan.)

    En minä suh­taudu skep­tis­es­ti, jos sinä ker­rot min­ulle että et arvota kump­panisi kauneut­ta. Min­ulle väit­tämäsi uskomis­es­ta ei ole hyö­tyä eikä hait­taa, joten mik­si en uskoisi siihen, mitä min­ulle itses­täsi ker­rot (jos myöhem­min toises­sa yhtey­dessä hehkut­taisit muille hänen iha­nia hiuk­si­aan, saat­taisin aloit­taa väit­tämän kyseenalaistamisen)?

    Kos­ka sin­ulle nyt kuitenkin tun­tuu ole­van tärkeää saa­da selville sta­tus­fil­iani todel­li­nen ole­mus (tai olemat­to­muus), esitän pohdin­nan. Jos minä olisin statuk­ses­ta pitävä nainen, pyrk­isin var­maankin tekemään kaikkeni sen eteen, että sta­tus­miehet kiin­nos­tu­vat minus­ta mah­dol­lisim­man hel­posti ja paljon; eikö niin? Olen antanut itsel­leni ker­toa, että sta­tus­miehet pitävät kau­ni­ista nai­sista. Min­un kan­nat­taisikin siis käyt­tää paljon aikaa kau­nistau­tu­misak­tivi­teet­tei­hin; halu­tul­la taval­la kehoa muokkaavaan liikun­taan, kos­me­tologikäyn­tei­hin, kam­paa­ja-aikoi­hin, shop­pailu­un ja mui­hin sel­l­aisi­in toimi­in, joiden ensisi­jainen tehtävä on saa­da min­ut näyt­tämään sta­tus­mi­esten silmis­sä kauniilta.

    No mitä päät­telet siitä, että yo. toimin­not eivät voisi min­ua vähempää kiin­nos­taa? Tukkani on usem­pi­en ihmis­ten mielestä toden­näköis­es­ti yksi­no­maan ruma, kävin kam­paa­jal­la viimek­si kymme­nen vuot­ta sit­ten, en top­paa pieniä rin­to­jani push-up ‑liiveil­lä, ja liikun­takin on min­ulle ensisi­jais­es­ti hyötyli­ikun­taa ja tois­si­jais­es­ti raikkaan ilman saamista — kehon muokkaamis­es­ta kun­tos­alil­la tai aer­o­bi­cis­sa en ole kiinnostunut.

    (Edelli­nen kap­pale sisältää ansan. En siinä sano, että en olisi lainkaan kiin­nos­tunut ulkonäöstäni. En vain ole kiin­nos­tunut näyt­tämään siltä, miltä sta­tus­miehet toden­näköis­es­ti toivoisi­vat min­un näyttävän.)

    Onko sinus­ta tosi­aankin toden­näköistä, että miehet arvosta­vat esim. pitk­iä pak­su­ja hiuk­sia, tiet­tyä lantio/vyötärä suhdet­ta ja suuria rin­to­ja niiden hedelmäl­lisyysko­r­rel­laa­tion takia, vaik­ka mies ei halu­aisi lap­sia? Minus­ta on. Mik­si sama ei pätisi nais­ten statuk­sen arvostamiseen?

    Me puhuimme minus­ta, emme nai­sista yleen­sä. Evoluu­tiop­sykolo­gia ja sen pop­u­laarisovel­lus, par­i­u­tu­misen markki­na-arvo­teo­ria, ovat huonohko­ja välineitä todel­lisu­u­den ymmärtämiseen, kos­ka ne perus­tu­vat tilas­tol­lisi­in toden­näköisyyk­si­in. Tilas­tot ker­to­vat todel­li­sistä ihmisyk­silöistä lop­ul­ta kovin vähän.

    Kyl­lä minä tun­nistan kuvaile­masi ilmiön, kun kadul­la min­ua vas­taan tulee sta­tus­mies tai sel­l­aista tavoit­tel­e­va nainen. Min­un mieheni ei kuitenkaan ole tämän määritelmän mukainen sta­tus­mies, vaik­ka hänel­lä onkin statuk­sen kanssa kor­reloivia omi­naisuuk­sia, enkä minä ole sta­tus­miehistä kiin­nos­tunut nainen.

    Enhän minä väit­tänyt, että en olisi kiin­nos­tunut kump­pani­ni maini­tu­ista omi­naisuuk­sista, vaan että olen niistä kiin­nos­tunut niiden itsen­sä vuok­si (sen vuok­si mitä niistä saan), enkä sik­si että kump­panil­leni voi seu­ra­ta niistä korkea status.

    No mut­ta miten sinä voit erot­taa nämä tun­teet itsessäsi? Mis­tä tiedät, että et saa näistä omi­naisuuk­sista jotain juuri sik­si, että ne ovat hyvä sig­naali korkeas­ta statuksesta?

    Ensin­näkin sta­tus on usein mainit­semi­ani omi­naisuuk­sia helpom­paa havai­ta. Tun­tuu has­sul­ta ajatel­la, että tutus­tu­isin mieheen saadak­seni selville, onko hänel­lä näitä omi­naisuuk­sia, vain jot­ta löytäisin miehen jol­la on korkea sta­tus. Sil­loin menisin mer­ta edem­mäs kalaan.

    Aiem­mas­sa viestis­säni ker­ron, kuin­ka mieheni on aut­tanut min­ua havait­se­maan ja ymmärtämään omaa “ohjel­moin­tiani” (siis niitä lähtöo­le­tuk­sia, jot­ka olen imenyt itseeni ympäröivästä yhteiskun­nas­ta). Tästä on min­ulle erit­täin paljon hyö­tyä elämässäni. Eikä se liity mieheni statuk­seen yhtään mitenkään. Mik­si juuri sta­tus olisi se min­ua miel­lyt­tävä asia, eikä niinkään se että mieheni tar­joaa min­ulle min­ua tosi­asial­lis­es­ti hyödyt­täviä hyvinvointipalveluja?

    Yllä selit­tämäni on tietenkin vain yksi esimerk­ki kaik­ista niistä hyödy­istä, joi­ta saan mieheltäni arvostamieni omi­naisuuk­sien vuok­si. Statuk­seen liit­tyviä ilmiöitä puolestaan en pidä hyö­ty­inä vaan haittoina.

    hmmm… en oikein tiedä. Minus­ta jos hedelmäl­lisyyt­tä on vaikea tun­nistaa ennen kuin on har­ras­tanut sek­siä lukuisia ker­to­ja ja parin val­in­ta tehdään ennen kuin har­ras­taa sek­siä ja jos kauneus kor­rel­loi hedelmäl­lisyy­den kanssa, niin voidaan kyl­lä ihan hyvin sanoa, että mies halu­aa hedelmäl­lisen naisen ja tämän tavoit­teen saavut­taak­seen, hän tavoit­telee kau­ni­ita naisia.

    Kauneu­den ihailemista voidaan tilas­tol­lisel­la tasol­la selit­tää evoluu­tio­bi­ol­o­gis­es­ta näkökul­mas­ta, kyl­lä. Mut­ta se on vain yksi näkökul­ma. Se ei huomioi meitä ihmisyk­silöinä, jot­ka voivat jos­sain määrin myös irtau­tua biol­o­gi­sista mekanis­meis­taan, ja joiden toim­intaan vaikut­ta­vat mon­et sel­l­aisetkin asi­at, joi­ta evoluu­tiop­sykolo­gia ei lainkaan käsit­tele. Jos siis väität, että ain­oa mah­dolli­nen syy kauneu­den ihan­noimiselle on hedelmäl­lisyy­den arvost­a­mi­nen, olet yksinker­tais­es­ti väärässä.

  224. Saara:

    “Men­estyneet naisjo­hta­jat ker­to­vat jär­jestäen, kuin­ka he ovat selvin­neet työ­paikoil­laan sosi­aal­i­sista haasteista muun­tau­tu­mal­la käytök­seltään mah­dol­lisim­man maskuliinisiksi.”

    Saara myöhem­min

    “Jos ja kun siis tun­nuste­taan, että naiset ovat keskimäärin omi­naisuuk­sil­taan eri­laisia kuin miehet (ja olete­taan tämän eron jos­sain määrin pätevän myös johta­ji­in), niin voita­neen pitää toden­näköisenä nais­ten eri­ty­ispi­irtei­den tule­van parem­min huomioiduik­si ja arvoste­tuik­si sel­l­ai­sis­sa yri­tyk­sis­sä, joi­ta johtaa nainen, juuri sik­si että niitä johtaa nainen. Maskuli­in­is­ten omi­naisuuk­sien arvost­a­mi­nen ja hyö­dyn­tämi­nen puolestaan osa­taan jo valmi­ik­si, kos­ka se on liike­toimin­nas­sa nor­mi ja lähtökohta.”

    Olen näkev­inäni tässä ison ris­tiri­idan. Kär­jis­tetään vähän: Jos esi­in­nyn työ­paik­ka- haas­tat­telus­sa ihmisenä, jol­la on kovat arvot ja saan tämän työ­paikan, voin pitää tätä todis­teena siitä, että työ­nan­ta­ja arvostaa pehmeitä arvoja.

  225. Ai, että Jäät­teen­mä­ki sukupuolen­sa takia savustet­ti­in … no, nyt täy­tyy sääliä blo­gin pitäjää, joka on ottanut taakak­seen lukea viestit.

    Vas­taan vain tpyyluomalle: 

    Väit­telemme tietysti ilmiöstä, jon­ka luon­net­ta ei voi tieteel­lis­es­ti selvit­tää sen poli­it­tisu­u­den takia. Mikään määrä tietoa ei ratkai­sisi esimerkik­si sitä, mikä olisi sukupuolten kannal­ta oikeu­den­mukaisin tapa jär­jestää opiskelijavalinta. 

    Mik­si sit­ten oikeu­den­mukaisin juuri sukupuolten kannal­ta eikä vaik­ka monomaanikkojen?
    1) Tieteelli­nen syy: Kos­ka poikien ja tyt­tö­jen välil­lä kuitenkin on havait­tu merkit­täviä ero­ja, joista mon­et ovat merkit­tävältä osin perin­nöl­lisiä (pojat esimerkik­si kuule­vat huonom­min, mikä on banaalia mut­ta kiis­ta­ton­ta ja vaikut­taa pien­ten poikien oppimis­tu­lok­si­in, jos sitä ei ote­ta huomioon).
    2) Poli­it­ti­nen syy: Kos­ka fem­i­nis­mi on ansiokkaasti onnis­tunut nos­ta­maan joidenkin tyt­tö­jen ja nais­ten elämässä esi­in­tyviä ilmiöitä yhteiskun­nal­lisik­si tasa-arvo-ongelmik­si, on syytä vaa­tia, että samat ilmiöt kohdistues­saan joi­hinkin poiki­in määritel­lään myös tasa-arvo-ongelmik­si. Eli jos tyt­tö­jen vähäi­nen osu­us koulu­tuk­ses­sa on ongel­ma, täy­tyy se olla ongel­ma poikienkin kohdalla.
    3) Byrokraat­ti­nen syy: Kos­ka on valmi­ik­si ole­mas­sa hallinnol­lisia ja verovaroil­la kus­tan­net­tu­ja “tasa-arvoresursse­ja”, jot­ka kuitenkin käytän­nössä aja­vat pääosin naisas­i­aa. On oikeu­den­mukaista — poikien ja miesten kannal­ta järkevää — vaa­tia, että näitä resursse­ja käytetään tasapuolisesti. 

    Miesasiali­iket­tä tarvi­taan mielestäni nos­ta­maan miesten ongel­mat legi­t­i­imeik­si yhteiskun­nal­lisik­si ongelmik­si. Itses­tään näin ei tun­nu tapah­tu­van, kuten tuos­sa pääsykoeasi­as­sa voi havai­ta. Nykyisessä ilmapi­iris­sä miesten huono-osaisu­u­den annetaan lisään­tyä, kun ei ymmär­retä kuin­ka katas­tro­faa­li­nen tren­di on kyseessä. Tai vaik­ka ymmär­ret­täisi­in ei ongel­maa pystytä nos­ta­maan esille, kos­ka val­lit­se­va diskurssi sitä hylkii.

    Puolueis­sa olisi siis mielestäni syytä olla mies­si­ipi, enkä nyt tarkoi­ta sel­l­aista dam­age con­trol ‑tarkoituk­ses­sa perustet­tua näen­näis­toim­intaa, jos­ta Vihreän mies­li­ik­keen kohdal­la näyt­tää ole­van kysymys. Miten on mah­dol­lista, että aina kun Juk­ka Relander avaa suun­sa tasa-arvokysymyk­sistä, hänen kan­tansa myötäilee fem­i­nis­tistä kan­taa? No, kyl­lä sen tiet­ty arvaa mik­si. Ei ole Jukallakaan helppoa. 

    Nim­imerkil­lä Vihrei­den äänestäjä sit­ten ties kos­ka mut­ta ei enää

  226. Enkidu: Jos lähde­tään noista jakau­mista joi­ta Tiedemies luon­nos­teli, niin naisas­iali­ik­keen ja miesasiali­ik­keen ole­mus on kovin erilainen.

    Naiset tyyp­il­lis­es­ti men­estyvät keskinker­tais­es­ti, tai hitusen sen yli, mut­ta erit­täin hyvin tai erit­täin huonos­ti men­estyviä naisia ei ole juurikaan. Naisas­iali­ike siis pääosin ajaa keskinker­tais­es­ti tai kohta­laisen hyvin men­estyvien olisi helpom­paa men­estyä vielä paremmin.

    Miehissä taas on ihan kaiken­laisia tapauk­sia. Hyvin ja erit­täin hyvin men­estyvien ase­maa ei kai ole tarkoi­tus alkaa paran­ta­maan (pait­si ehkä huolta­ju­uski­is­tois­sa tms.), joten miesasiali­ik­keen tarkoi­tus olisi kai paran­taa kaikkein heikoiten yhteiskun­nas­sa men­estyvien ase­maa. Tässä joukos­sa kai miehet siis ovat yliedustettuina.

    Mut­ta kuka tuon joukon ase­maa alka­isi aja­maan? Naisas­ianaiset kai aja­vat naisas­i­aa ajaes­saan samal­la omaa etu­aan. Mut­ta jos huonos­ti men­estynei­den miesten asi­aa ajaisi­vat naiset, tai men­estyneet miehet, he ajaisi­vat sel­l­aisen joukon etua johon eivät itse kuu­lu. Vai pitäsikö huonos­ti men­estynei­den miesten asioiden paran­t­a­mi­nen jät­tää heille itselleen?

  227. Pekka Kärkkäi­nen:

    Olen näkev­inäni tässä ison ris­tiri­idan. Kär­jis­tetään vähän: Jos esi­in­nyn työ­paik­ka- haas­tat­telus­sa ihmisenä, jol­la on kovat arvot ja saan tämän työ­paikan, voin pitää tätä todis­teena siitä, että työ­nan­ta­ja arvostaa pehmeitä arvoja.

    Asi­at eivät ole näin mustavalkoisia.

    Viit­tasin naisi­in, jot­ka ovat ker­toneet alka­neen­sa pär­jätä työssään parem­min alet­tuaan mm. kom­mu­nikoi­da mies­mäis­es­ti. Tämä on eri asia kuin se, mil­lä perus­teel­la hei­dät on palkat­tu. Lisäk­si se, että nainen käyt­täy­tyy mies­mäisem­min tul­lak­seen kuun­nel­luk­si työ­paikalla, ei merk­itse että hänen arvon­sa (ja päätök­set niiden mukana) oli­si­vat myös muut­tuneet kovem­mik­si. Naisen palkkaamisen jäl­keen yri­tyk­sen joht­a­mi­nen siis toden­näköis­es­ti muut­tuu aiem­paa enem­män nais­ten arvoa ymmärtäväk­si, vaik­ka naisjo­hta­ja kokeekin joutu­vansa leikkimään miestä (pait­si jos naisel­lisia omi­naisuuk­sia on jo valmi­ik­si arvostet­tu niin paljon, ettei yhden naisjo­hta­jan lisäämi­nen enää merk­it­sevästi muu­ta tilan­net­ta, ja täl­löinkin maini­tut käyt­täy­tymistä koske­vat kon­ven­tiot voivat edelleen olla maskuli­inis­es­ti painottuneita).

  228. Kari: olet ymmärtänyt ihan väärin, mitä tarkoite­taan miesten syr­jin­näl­lä huolta­ju­uski­is­tois­sa. Syr­jin­tää on se, että huolta­ju­us annetaan läh­es automaat­tis­es­ti naiselle. Ei sik­si, että olisi jotenkin hyvä asia saa­da lisää miespuolisia yksin­huolta­jia, vaan sik­si, että siinä ohite­taan lapsen etu. Lap­si ei saa lähi­huolta­jak­seen jotain tilas­tol­lista keskiar­voäi­tiä tai ‑isää. Lap­si saa lähi­huolta­jak­seen toisen kahdes­ta van­hem­mas­taan ja lapsen etu on, että vai­h­toe­hto­ja pun­nit­taes­sa val­i­taan näistä kahdes­ta parem­pi sen mukaan, mil­laisia van­hempia he ovat — ei sen mukaan mil­laisia van­hempia naiset tai miehet keskimäärin ovat.

    Itseasi­as­sa en näe tätä ollenkaan tasa-arvoasiana, vaan las­ten­suo­jelu­asiana. Nykyään ei ole mitenkään tava­ton­ta, että alko­holisoitunut tai mie­len­ter­veysongelmista kär­sivä äiti saa lähi­huolta­ju­u­den, vaik­ka isä olisi lapsen kannal­ta paljon parem­pi valinta.

  229. Eli­na:

    Saaran bak­teeries­imerk­ki on yhtä kehno. Toiseus on imma­te­ri­aa­li­nen, koke­muk­selli­nen käsite toisin kuin bakteerit.

    Me emme itse asi­as­sa voi tietää, vaik­ka toiseus olisi yhtä konkreet­ti­nen asia kuin bak­teer­it. Tästä ei voi­da olla var­mo­ja niin kauan kuin ei eri­tyisen tarkkaan tiede­tä, mis­tä on kyse (pidän aivan mah­dol­lise­na, että kun tiede edis­tyy riit­tävästi, aiem­min aineet­tom­i­na pidet­ty­jen ilmiöi­den tode­taan ole­van fyy­sis­es­ti olemassa).

    Kään­täen: ei bak­tee­rienkaan ajatel­tu ole­van fyy­sis­es­ti ole­mas­sa ennen kuin niiden ole­mas­sao­lo havait­ti­in ja toden­net­ti­in tieteel­lis­ten menetelmien kehi­tyt­tyä riit­tävästi. Tau­tien tart­tumista selitet­ti­in jotenkin muuten, mah­dol­lis­es­ti pahoil­la hengillä tai vas­taav­il­la usko­muk­sil­la. Kyseessä oli siis “ainee­ton” ilmiö, jon­ka hah­mot­tamisen avuk­si kek­sit­ti­in eri­laisia kuvauk­sia ja seli­tys­mall­e­ja. Näi­den usko­musten takana oli kuitenkin jotakin konkreet­tista, joten ilmiötä kan­nat­ti hah­motel­la ja tutkia, vaik­ka nuo haparoi­vat usko­muk­set eivät lop­pu­jen lopuk­si kovin hyvin sitä kuvanneetkaan.

  230. Kari:

    En var­maankaan tee kovin suur­ta vääryyt­tä, jos totean esimerkik­si tänne kir­joit­ta­van nim­imerkin “Saara” kuu­lu­van juurikin tähän ryh­mään, joka ei per­in­teistä “naisen mallia” koe omakseen?

    Et teekään, vaan olet aivan oikeassa.

    Mut­ta minä väitän, että nämä ryh­mät ovat selvässä vähem­mistössä. Naisas­iali­ike ajaa Saaran kaltais­ten yksilöi­den asi­aa, mut­ta ei suuren enem­mistön etua – ei edes nais­ten etua kokonaisuutena.

    Tässä puolestaan olet hakoteil­lä. Ei naisas­iali­ike aja min­un asi­aani — kaikkea muu­ta! Ainakin jos on uskomi­nen tämän ketjun kuvauk­sia naisas­iali­ik­keen toimin­nas­ta. Minä ajan sukupuolit­tavas­ta ajat­telus­ta luop­umista, en nais­sukupuolen (johon en edes itse koe kuu­lu­vani) ylivaltaa.

    Siitä olen samaa mieltä, että mikään sukupuoleen perus­tu­va liike ei voi ajaa sukupuolen edus­ta­jien etua kokon­aisuute­na, kos­ka sukupuoli ei ole homogeeni­nen ryh­mä. Mon­es­sa mielessä sukupuol­ta ei ole ole­mas­sa muuten kuin fyy­sis­es­ti. Kos­ka fysi­ik­ka rajoit­taa meitä olen­toina koko ajan vähem­män, on ikävää ja hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta tuot­tavaa karsi­noi­da ihmisiä hei­dän biol­o­gisen sukupuolen­sa määräämi­in luokkiin.

    Olen sitä mieltä, että tuo eri­lainen kohtelu tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin pahoin­voin­tia. Väitän, että suuri enem­mistö nai­sista (ja miehistä) on onnel­lisem­pia, kun heitä kohdel­laan “eri­ar­vois­es­ti”. Väitän lisäk­si, että miesten “syr­jin­tä” esimerkik­si huolta­ju­uski­is­tois­sa tuot­taa enem­män hyv­in­voin­tia kuin vai­h­toe­htoinen ske­naario, jos­sa päätök­set meni­sivät tasan.

    Mielestäni sukupuolten kohtelu eri taval­la ei automaat­tis­es­ti tarkoi­ta sitä, että jom­pi kumpi olisi huonom­mas­sa tai parem­mas­sa asemassa.

    Ja ehkä nyt var­muu­den vuok­si lisään vielä senkin, että en täl­lä kir­joituk­sel­lani tarkoi­ta, etteikö meil­lä olisi ihan oikeitakin syr­jimisongelmia (suun­taant tai toiseen), joi­ta olisi aiheel­lista kor­ja­ta. Minus­ta kuitenkaan täy­del­liseen “tasa-arvoon” tai sukupuo­let­to­muu­teen siir­tymi­nen olisi erit­täin epämiellyttävää.

    Tässä on nyt oivalli­nen esimerk­ki miehestä normi­na. Miehille vaikut­taa ole­van tyyp­il­listä ajatel­la vai­h­toe­hto­ja ole­van aina kak­si. Kuten sin­ul­la tässä: joko sukupuo­lia kohdel­laan eri taval­la tai sit­ten niitä kohdel­laan samal­la taval­la. Tämän mallin mukainen ajat­telu on val­lit­se­vana lähtöo­le­tuk­se­na kaikkial­la, ja sen vält­tämi­nen on erit­täin vaikeaa. Yritän seu­raavak­si kyseenalais­taa sitä:

    Minus­ta kumpikin esit­tämistäsi vai­h­toe­hdoista johtaa ikävään lop­putu­lok­seen. Itse toivoisin, että sukupuo­lia ei kohdeltaisi eri taval­la eikä samal­la taval­la. Siis että sukupuolit­tamis­es­ta luovut­taisi­in. Sukupuolit­tamis­es­ta luop­umi­nen­han ei tarkoi­ta sukupuo­let­to­muu­teen siir­tymistä (eli sukupuolien ero­jen kieltämistä ja tas­apäistämistä), vaan ain­oas­taan ihmis­ten kohtelemista ensisi­jais­es­ti yksilöinä.

    Jos ihmisiä kohdeltaisi­in yksilöinä eikä sukupuolen edus­ta­ji­na, mies saisi huolta­ju­u­den sil­loin kun hän on parem­pi huolta­ja. Huolta­ju­udet eivät menisi sukupuolit­tain tasan, mut­ta naisia ei myöskään suosit­taisi pelkästään sukupuolen­sa vuok­si. Kaik­ki voit­taisi­vat, myös per­in­teisi­in sukupuoli­normei­hin mah­tu­mat­tomat ihmiset, ja kukaan ei häviäisi (eivät hekään, jot­ka mah­tu­vat per­in­teisi­in sukupuoli­normei­hin). Miltäs kuulostaa?

  231. “Mut­ta kuka tuon joukon ase­maa alka­isi ajamaan? ”

    Poli­it­tis­ten puoluei­den miesjaostot. 

    Mik­si sel­l­aisia ei sit­ten ole, kuin vihreil­lä ja vasem­mis­toli­itol­la (jot­ka toisaal­ta ovat fem­i­nis­tisim­mät puolueet)? Sik­sikö, että miehillä ei ole ongelmia? Kos­ka ei ymmär­retä tai hyväksytä sukupuolit­tunut­ta näkökul­maa? Kos­ka ei halu­ta astua naisjär­jestö­jen varpaille? Ei halu­ta suu­tut­taa naisäänestäjiä? Ei halu­ta vaikut­ta epämiehekkäiltä ruikuttajilta?

    Var­maankin kaikkia noi­ta. Sik­si tarvit­taisi­in uljas kärk­i­joukko, joka puhkai­sisi aukon vihol­lisen rin­ta­maan ja perus­taisi kun­ni­akkaan sil­lan­pääase­man tasa-arvodiskurssin keskelle. 

    Miesten tasa-arvo ry:n nimi kan­nat­taa painaa mieleen. Puheen­jo­hta­ja Juu­so Erno on ainakin skarp­pi tyyp­pi. Vihreä mies­li­ike on jo väsän­nyt käsit­tääk­seni yhteisen julk­i­lausumankin yhdis­tyk­sen kanssa.

    Netis­säkin on paljon porukkaa, joka treenaa retori­ikkaansa ja lisää painet­ta vihol­lisen rin­ta­maa kohtaan. Minäkin. Mies tai nainen, liity rin­ta­maan todel­lisen sukupuolten tasa-arvon puoles­ta! Tule­vat sukupol­vet muis­ta­vat sin­ua liputuspäivällä. 🙂

  232. Art­turi:

    Eikös tämä ole vähän sama jut­tu kuin mikä tahansa kohi­nainen sig­naali, että kyl­lä sen seu­raamis­es­ta on hyö­tyä, vaik­ka se ei aina ihan oikeessa oliskaan. 

    Kyl­lä minkäkin tuos­sa analo­gian näen. Mut­ta kuten kohi­nais­ten sig­naalien kanssa aina, jos siitä on nähtävis­sä hait­to­ja, kan­nat­taa asi­aa tutkia jos vaik­ka sig­naalia saisi parannettua.

    Mies.asia:

    Tapaus Audi-mies ja Ilk­ka “tek­stari” Kan­er­va tule­vat mieleen esimerkkeinä toiselta puolelta. 

    Mie­lenki­in­tois­es­ti näis­sä molem­mis­sa on kyse sek­suaal­isu­ud­es­ta. Kan­er­van ero­han ei mil­lään tavoin liit­tyynyt hänen työn­sä hoitoon, toisin kuin esim. Jäät­teen­mäen tai Lindénin. Samat­en audimies joutuu eroa­maan komem­n­toitu­aan sek­suaal­isia pref­er­ensse­jään taval­la jota pidet­ti­in sopi­mat­tomana. Saat­taisi olla niin, että nyky­suomes­sa miesten sek­suaal­isu­u­den ilmaisem­i­nen on selvästi kon­trol­loitua. Ehkä jopa kon­trol­loidumpaa kuin nais­ten (ei tule nyt mieleen yhtään tapaus­ta jos­sa poli­ti­ikan tai liikeelämän nainen olisi julk­isu­udessa esitel­lyt sek­suaal­isu­ut­taan). Kuu­luuko sek­suaal­i­si­u­us siis nais­ten puolelle sukupuolten työnjakoa?

    Selvyy­den vuok­si: pidän itse kehi­tys­tä, että (miehet) eivät voi ilmaista sek­suaal­isu­ut­taan avoimesti erit­täin valitet­ta­vana. Vapaamieli­nen suh­tau­tu­mi­nen sek­suaal­isu­u­teen, s.o., että sal­li­taan “pahek­sut­ta­van” sek­suaal­isu­u­denkin esi­in tuomi­nen jos se ei tuo­ta hait­taa muille ihmisille, on lib­er­aal­i­u­den ydi­na­sioi­ta. Ja pahek­sut­tavaa tässä nyt siis on nais­ten ver­taami­nen autoon tai strip­parien vikit­te­ly. Onhan se noloa, mut­ta ei siitä eroa­maan pitäisi joutua.

    Mies.asia:

    Pohjo­is­maalaista fem­i­nis­miä on kut­sut­tu myös val­tiofem­i­nis­mik­si. Anglosak­siset nais­li­ik­keet toimi­vat usein oppo­si­tios­sa valtioon…

    Täy­tyy myös myön­tää, että en selvästikään tunne val­tiofeminsim­iä. En sik­si sano siitä sen enem­pää, etten nolaa itseäni turhaan. Suh­taudun vähän varautuneesti kaik­keen, mikä alkaa valtio‑, eikä val­tiofem­i­nis­mi kyl­lä ole poikkeus. Anglosaksi­nen läh­estymistapa kuu­lostaa järkevämmältä.

    Toiv­ot­tavasti et ole aikeis­sa perus­taa valtiomiesliikettä. 🙂

    Enkidu:

    Ai, että Jäät­teen­mä­ki sukupuolen­sa takia savustet­ti­in … no, nyt täy­tyy sääliä blo­gin pitäjää, joka on ottanut taakak­seen lukea viestit. 

    Kukaan muu kuin sinä ei ole moista väit­tänyt, joten kan­natan aja­tus­tasi ettemme keskustele siitä sen enempää.

  233. Saara:

    Kos­ka sin­ulle nyt kuitenkin tun­tuu ole­van tärkeää saa­da selville sta­tus­fil­iani todel­li­nen olemus

    ah, nyt tässä on käynyt väärin käsi­tys. Se ei kiin­nos­ta min­ua pätkän ver­taa. Min­ua kiin­nos­taa hubrik­sesi, eli että mil­lä perus­teel­la uskot olevasi immuu­ni ilmiölle jon­ka “orji­na” suurin osa ver­tai­sis­tasi on.

    Mikä tekee sinus­ta niin erikoisen, että kun suurin osa nai­sista arvostaa omi­naisuuk­sia, jot­ka ovat sig­naale­ja korkeas­ta statuk­ses­ta sik­si, että ne todel­lakin ovat sig­naale­ja korkeas­ta statuk­ses­ta, niin sinä arvo­stat niitä omi­naisuuk­sia jostain muista syistä kuin sik­si, että ne ovat sig­naali korkeas­ta statuksesta.

    Ehkä tämä esimerk­ki havainnollistaa:

    Olete­taan tutkimus jon­ka mukaan lääkärit tekevät vääriä hoito­su­osi­tuk­sia 80% ajas­ta, vaik­ka he itse luule­vat tekevän­sä oikean diag­noosin ja val­it­se­van hoito­su­osi­tuk­sen paras­ta tietämys­tä käyttäen.

    Nyt jos joku lääkäri tulis selit­tämään, että hän antaa vääriä diag­noose­ja äärim­mäisen har­voin, kos­ka hän tietää oikeasti mikä poti­lai­ta vaivaa ja miten näitä vaivo­ja hoide­taan, niin ajat­telisitko, että ok, tämän lääkärin hoito­su­osi­tuk­set sit var­maan on oikein suun­nilleen 100% ajasta?

    Minä ajat­telisin, että tämä lääkäri on toden­näköis­es­ti vähän liian itse­var­ma eikä ymmär­rä, että hän on ihan yhtä toden­näköis­es­ti väärässä kuin muutkin lääkärit. (Riip­pumat­ta siitä, että hän on omas­ta mielestään oike­as­sa. Niin­hän kaik­ki väärässä ole­vat lääkärit olivat!)

  234. Saara: “[…] ihmi­saiv­ot eivät pysty ylläpitämään kah­ta normia samanaikaisesti.”

    Mitä tämä tarkoit­taa? Eikö ole pikem­minkin niin, että ihmisil­lä voi olla moni­akin eri­laisia normis­to­ja. Läh­es kaik­ki nor­mit ovat ainakin jos­sain määrin tilan­neko­htaisia. Täs­mäl­lisem­pi muo­toilu voisi siis kuu­lua seu­raavasti: (Vuorovaikutus)tilanteessa ihmi­saivoil­la voi olla käytössään vain yksi normisto.

  235. Saara ja Art­turi ovat väitelleet keskenään mm. statuk­sen vaiku­tuk­ses­ta parinvalinnassa.

    Aihet­ta on tutkit­tu run­saasti psykolo­gias­sa, löysin seu­raa­van main­ion linkin:

    http://www.google.com/books?id=SxX4gRzOS6oC&pg=PA267

    Vapaasti suomen­net­tu poim­inta tutkimuk­sista jot­ka tuos­sa linkissä mainitaan: 

    Kysyt­täessä naiset eivät ker­ro arvosta­vansa sta­tus­ta miehissä, mut­ta kun he pää­sevät val­it­se­maan miehiä niin naiset poikkeuk­set­ta val­it­se­vat korkean statuk­sen ammateis­sa ole­via, vaik­ka muut omi­naisu­udet vakioidaan. Sama pätee ns. domi­noivalle luon­teelle ja käytök­selle, jota naiset prefer­oi­vat selvästi valin­nas­sa mut­ta jos­ta eivät sano välit­tävän­sä yhtään.

    Tuos­sa linkissä on esitet­ty pohd­in­taa tämän ris­tiri­itaisen ilmiön mah­dol­li­sista syistä.

    Saara taitaa siis kuitenkin olla melko tyyp­illi­nen nais­sukupuolen edus­ta­ja tässä suh­teessa, eli kysyt­täessä ei sano välit­tävän­sä lainkaan statuk­ses­ta, vaan ihan vain sat­tumal­ta tulee valin­neek­si melko korkean statuk­sen miehiä seurakseen.

  236. Fem­i­nis­mi on lakisääteistä:

    http://www.vihreatnaiset.fi/wp-content/syojatar/syojatar1_2006.pdf

    -Tuos­sa linkissä olev­as­ta jutus­ta ilme­nee selkeästi, että käytän­nössä kaik­ki vihrei­den johto­henkilöt ovat tun­nus­tuk­sel­lisia fem­i­nis­te­jä. Keskustelua käy­däänkin vain siitä, onko tak­tis­es­ti huono ratkaisu ker­toa siitä äänestäjille tai julis­taa puolue viral­lis­es­ti fem­i­nis­tisek­si puolueeksi…

    Onnek­si tuo lak­isääteinen fem­i­nis­mi tuo vapaut­ta ja onnea myös miehille:

    “Erikois­tutk­i­ja Jouni Varan­ka STM:n
    tasa-arvoyk­siköstä val­ot­ti sitä, miksi
    miehen kan­nat­taa olla fem­i­nisti. – Feminismin
    ansios­ta jokainen mies voi
    olla juuri sel­l­ainen kuin haluaa”

    Samas­ta läpyskästä löy­tyy aivan main­io­ta läp­pää lisääkin:

    “Keskustelu naisi­inko­hdis­tu­vas­ta väki­val­las­ta helpot­taa keskustelua miesten koke­mas­ta väkivallasta

    ja- lisää fem­i­nis­tistä faktaa:
    “Miehet tuot­ta­vat enem­män hiilid­iok­sidipäästöjä — ja naiset kär­sivät päästö­jen vaikutuksista.”

    http://www.vihreatnaiset.fi/kunnallisvaalit-2008/

  237. Sam­po Smolanderilta(kin) oiva kom­ment­ti. Kiitos. En muista mil­loin viimek­si olisi ollut näin mukavaa lukea näinkin monia yksit­täisen blog­gauk­sen kommentteja.

    Pauli Sumasen teesit ja tilas­to­jen tulk­in­ta ovat saa­neet HS:n leg­en­daariselta Viisas­ten Ker­hol­ta vähem­män yllät­tävästi pääosin prim­i­ti­ivisen hylkimis­reak­tion. Hen­ry Laasa­nen on nähdäk­seni purkanut reak­tion harv­inaisen osu­vasti osiin:

    http://henrylaasanen.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/09/sumas-causti-hs-raadin-kynsissa/

    “Sumas-causti” on tässä tapauk­ses­sa ilmeisen kuvaa­va nimitys.

  238. Kukaan Sumasen laskel­mat kiistänyt HS-raati­lainen ei esit­tänyt laskel­mallista vastet­ta. Ei yksikään. Pelkkä sokea luot­to asser­tion voimaan “asia on näin” ja ylimielinen/ivaava/vihainen henkilöön menevä kom­ment­ti päälle. Tuoko on Suomen älymys­tö? Tuo­tako on argu­men­toin­nin taso? Ihmiset ovat keskimäärin kyl­lä todel­la tyh­miä, pakko sanoa. Siis paljon tyh­mem­piä kuin osaisi edes pelätä. Ihan kuin jos­sain kauhu­filmis­sä se tyh­myys hyp­pää yllät­täen nurkan takaa. Yksikin noista ilmeisen tosis­saan valit­ti, että mieskir­jail­i­jat tien­aa­vat Suomes­sa naiskir­jail­i­joi­ta enem­män. Eikö noille voisi tehdä ÄO-testiä, tai lait­taa edes ratkaise­maan tuli­tikkute­htävän ennen kuin pää­sevät raatiin.

  239. Yllä oli puhet­ta Kan­er­van tapauk­ses­ta. Kohu oli tirk­istelevää tätikult­tuuria, jol­lais­es­ta pitäisi päästä eroon. Kan­er­van suurin virhe ja syn­ti oli ryhtyä kieltämään tätien esi­inkaivamia faktoja.

  240. Saara ja Saaran miehen status:

    Tämän keskustelun kannal­ta ei tietenkään ole oleel­lista, sat­utko sinä ole­maan harv­inainen yksit­täistapaus, jolle miehen sta­tus tai sta­tus­ta ennus­ta­vat omi­naisu­udet eivät merk­itse mitään. Toden­näköis­es­ti et ole poikkeus. Pekka Kaukalon lait­ta­mas­sa linkissä esitet­ti­in hyvät peruste­lut sille, mik­si nais­ten todel­liset ja ilmoite­tut pref­er­enssit ovat yleen­sä ristiriidassa. 

    Olete­taan nyt kuitenkin että sinä et väl­itä miehen statuk­ses­ta etkä sitä ennus­tavista omi­naisuuk­sista. Oletko sitä mieltä, että muutkaan naiset eivät arvos­ta miehessä sta­tus­ta tai sitä ennus­tavia omi­naisuuk­sia? Vai uskotko tutkimuk­si­in ja ark­i­havain­toon, jon­ka mukaan miehen statuk­sel­la on val­taos­alle nai­sista huo­mat­ta­va merkitys?

    Jos hyväksyt sen, että miehen statuk­sel­la on naisille paljon merk­i­tys­tä, hyväksyt var­maan myös sen, että asetel­ma tuot­taa miehille moti­ivin pyrk­iä han­kki­maan sta­tus­ta? Tämä moti­ivi taas johtaa siihen, että muiden seikko­jen ollessa tasois­sa, miehiä tulisi olla enem­män korkeis­sa ase­mis­sa. Jos miehiä olisi korkeis­sa ase­mis­sa yhtä paljon tai vähem­män kuin naisia, yhteiskun­nas­sa olisi joko jonkin­lainen miehiä sor­ta­va rakenne tai sit­ten naiset oli­si­vat omi­naisuuk­sil­taan miehiä parempia.

    Jos taas väität, ettei miehen statuk­sel­la ole naisille yleis­es­ti juurikaan merk­i­tys­tä, joudut kumoa­maan paljon tutkimuk­sia ja selit­tämään tukun omi­tu­isia tilas­tol­lisia sta­tus­miehiä suo­sivia “vääristymiä”.

  241. Pekka Kauka­lo: “Saara taitaa siis kuitenkin olla melko tyyp­illi­nen nais­sukupuolen edus­ta­ja tässä suh­teessa, eli kysyt­täessä ei sano välit­tävän­sä lainkaan statuk­ses­ta, vaan ihan vain sat­tumal­ta tulee valin­neek­si melko korkean statuk­sen miehiä seurakseen.”

    Tuol­laisille röyhkeille väit­teille ei ole mitään perustet­ta tilanteessa, jos­sa voimme arvioi­da toisen käyt­täy­tymisen syitä ain­oas­taan niil­lä perustein, joi­ta hän itse esittää.

    Nais­sukupuoli ei riitä tässä tilanteessa selit­tämään mitään, sil­lä tutkimuk­sis­sa saadut tulok­set ovat yleistyk­siä. Samas­ta asi­as­ta huo­maut­ti myös Saara itse kom­men­toidessaan sivu­men­nen pop­u­laa­tioa­jat­telulle perus­tu­vaa evoluu­tionäkökul­maa. Yksilön toimin­nan tietois­t­en moti­ivien ja toimin­nan tiedosta­mat­tomien psyko-fyy­sis-sosi­aal­is­ten taus­tavaikut­timien suh­teesta ei voi­da päätel­lä juuri mitään ilman psykol­o­gista ja/tai lääketi­eteel­listä tutkimus­ta – ja täl­laisen tutkimuk­sen tulok­set ovat triv­i­aa muille kuin kyseiselle henkilölle ja val­tion byrokra­ti­akoneis­tolle, joka tarvit­see tietoa sosi­aalietuuk­sia ja-tukia myöntäessään.

  242. Riit­ta:
    En minä nyt noin tarkoit­tanut. Olen kanssasi samaa mieltä, että asia pitäisi ratkaista lapsen etu­jen mukaan.

    Tarkoitin sitä, että keskimäärin huolta­ju­us on parem­pi antaa naiselle ja jos huolta­ju­udet jaet­taisi­in täysin virheet­tömästi ja oikein, ne meni­sivät suh­teessa, jos­sa naisille niistä jaet­taisi­in use­ampi. Eikä tätä pitäisi nähdä tasa-arvo-onge­m­ana (hieno yhdyssana!).

    Tietekään ko. suhde ei sinäl­lään ker­ro, onko _yksikään_ huolta­ju­us määrät­ty oikein. Jos pitää paikkansa, että alko­holis­teille tms. määrätään huolta­ju­us pelkästään sukupuolen perus­teel­la, asia pitäisi kor­ja­ta (en tiedä onko näin, kun en asi­aa tunne).

    Saara:

    Tässä puolestaan olet hakoteil­lä. Ei naisas­iali­ike aja min­un asi­aani – kaikkea muu­ta! Ainakin jos on uskomi­nen tämän ketjun kuvauk­sia naisas­iali­ik­keen toimin­nas­ta. Minä ajan sukupuolit­tavas­ta ajat­telus­ta luop­umista, en nais­sukupuolen (johon en edes itse koe kuu­lu­vani) ylivaltaa. 

    No per­hana. Kenenköhän asi­aa ne liik­keet sit­ten oikein aja­vat? Sure as hell, eivät ainakaan min­un asiaani!

    En kyl­lä oikein tiedä, mitä on “sukupuolis­ta­va ajat­telu”, mut­ta minä kan­na­ta mis­tään ajat­telus­ta luopumista.

    Min­un väit­teeni siis oli, että suh­tau­tu­mis­es­ta ihmisi­in eri taval­la sukupuolen mukaan on, noin arkielämässä, myös hyö­tyjä sen lisäk­si, että siitä on usein myös hait­taa — ja että hyödyt ovat usein hait­to­ja suurempia.

    Mon­es­sa mielessä sukupuol­ta ei ole ole­mas­sa muuten kuin fyy­sis­es­ti. Kos­ka fysi­ik­ka rajoit­taa meitä olen­toina koko ajan vähem­män, on ikävää ja hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta tuot­tavaa karsi­noi­da ihmisiä hei­dän biol­o­gisen sukupuolen­sa määräämi­in luokkiin. 

    Se, että sinus­ta asia on näin, ei tarkoi­ta että se olisi toisa­s­ia. Vielä vähem­män se tarkoit­taa, että min­un pitäisi olla kanssasi samaa mieltä. Minus­ta naiset ja miehet ovat monel­la tavoin erilaisia.

    Tässä on nyt oivalli­nen esimerk­ki miehestä normi­na. Miehille vaikut­taa ole­van tyyp­il­listä ajatel­la vai­h­toe­hto­ja ole­van aina kak­si. Kuten sin­ul­la tässä: joko sukupuo­lia kohdel­laan eri taval­la tai sit­ten niitä kohdel­laan samal­la taval­la. Tämän mallin mukainen ajat­telu on val­lit­se­vana lähtöo­le­tuk­se­na kaikkial­la, ja sen vält­tämi­nen on erit­täin vaikeaa. Yritän seu­raavak­si kyseenalais­taa sitä: 

    Tämähän onkin mukavaa, tähän asti olen aina ajatel­lut että viat ajat­telus­sani ovat vain yksinker­tais­es­ti type­r­yyt­tä, jota en edes osaa nähdä 🙂

    Minus­ta kumpikin esit­tämistäsi vai­h­toe­hdoista johtaa ikävään lop­putu­lok­seen. Itse toivoisin, että sukupuo­lia ei kohdeltaisi eri taval­la eikä samal­la taval­la. Siis että sukupuolit­tamis­es­ta luovut­taisi­in. Sukupuolit­tamis­es­ta luop­umi­nen­han ei tarkoi­ta sukupuo­let­to­muu­teen siir­tymistä (eli sukupuolien ero­jen kieltämistä ja tas­apäistämistä), vaan ain­oas­taan ihmis­ten kohtelemista ensisi­jais­es­ti yksilöinä. 

    Tietenkin jokaista pitäisi kohdel­la ensisi­jais­es­ti yksilönä. Nähdäk­seni näin myös pääosin tapah­tuu. Olisi kuitenkin älyl­listä epäre­hellisyyt­tä kuvitel­la, että mitään ero­ja sukupuolten välil­lä ei olisi.

    Ihan esimerkkinä:
    Onhan se nyt päivän selvää, että minä suh­taudun toisel­la taval­la henkilöön joka voisi olla min­ulle poten­ti­aa­li­nen suvun jatka­ja tai elämänkump­panoi kuin sel­l­aiseen, joka ei sitä voisi olla. Ja tämä tosi­a­sia ei lakkaa ole­mas­ta, yrit­in­pä minä tolkut­taa itsel­leni tai muille ihan mitä tahansa.

    Jos ihmisiä kohdeltaisi­in yksilöinä eikä sukupuolen edus­ta­ji­na, mies saisi huolta­ju­u­den sil­loin kun hän on parem­pi huolta­ja. Huolta­ju­udet eivät menisi sukupuolit­tain tasan, mut­ta naisia ei myöskään suosit­taisi pelkästään sukupuolen­sa vuok­si. Kaik­ki voit­taisi­vat, myös per­in­teisi­in sukupuoli­normei­hin mah­tu­mat­tomat ihmiset, ja kukaan ei häviäisi (eivät hekään, jot­ka mah­tu­vat per­in­teisi­in sukupuoli­normei­hin). Miltäs kuulostaa? 

    Ihan hyvältä!

    Kari

  243. Vielä noista huoltajuuspäätöksistä…

    Käytän­nössähän noi­ta päätök­siä, kuten kaikkia muitakin päätök­siä, joudu­taan tekemään rajal­lisil­la tiedoil­la. Mielestäni on kiis­ta­ton­ta, että osa­puolten sukupuolen tietämi­nen _lisää_ infor­maa­tion määrää, joten olisi väärin olla käyt­tämät­tä tätä lisäin­for­maa­tio­ta hyödyk­si päätöstä tehdessä. Se ei tarkoi­ta sitä, että tuon pitäisi olla ain­oa tai edes painavin tek­i­jä, mut­ta olisi yksinker­tais­es­ti tyh­mää (ja las­ta kohtaan väärin) olla asi­aa huomioimat­ta jonkin “tasa-arvon” vuoksi.

    Kari

  244. Halu­aisin yhä edelleen tietää ne työ­nan­ta­jat, jot­ka mak­sa­vat mies­lisää (tunti)palkoissa.

  245. Selvyy­den vuok­si: pidän itse kehi­tys­tä, että (miehet) eivät voi ilmaista sek­suaal­isu­ut­taan avoimesti erit­täin valitettavana. 

    Siitä voimme tietysti keskustel­la, kuu­luuko parisuh­teessa elävän miehen vapaaseen sek­suaaliseen ilmaisu­un viestitel­lä pikku­tuh­mia “eroot­tisen tanssi­jan” (lue puoliprostiu­tu­ioitu) kanssa. Olete­taan tässä kuitenkin, että kuuluu. 

    Kyse ei nyt kuitenkaan ollut siitä. Kan­er­va sitou­tui pitäy­tymään täl­lais­es­ta toimin­nas­ta henkilöko­htais­es­ti kokoomuk­sen johdolle ennen min­is­teripestiä. Seiska-tasoinen julk­isu­us ulko­min­is­ter­ille ei ole toiv­ot­ta­va asi­ain­ti­la ja mik­si ei ole, sitä voi Otsokin tykönään miettiä. 

    Eli kysymy­sessä oli lupauk­sen pet­tämi­nen, vale­htelu jälkikä­teen ja kokon­aisu­ut­ta arvioiden täy­delli­nen harkin­nan puute tekemi­sis­sään. Täysi­järki­nen huo­maa yhdel­lä vilka­isul­la Tuki­ais­es­ta, että tämä on julk­isu­ustyrkky vail­la ver­taa ja ilmeisen psyykeltään häi­lyväi­nen henkilö. 

    Ja jos nyt Kan­er­valle oli niin tärkeä toteut­taa sek­suaal­isia tarpeitaan täl­lä tavoin, niin mik­si ihmeessä käyt­ti omaa numeroaan. Lap­sikin tietää, että arve­lut­ta­van tele­vi­estin­nän väline on pre­paid-liit­tymä ja anonyy­mi sähkö­posti. Puut­tui siis älliä, itse­hillintää ja arviointikykyä. 

    En ole mielestäni mikään täti, vaik­ka olen tätä mieltä. Minä en pahek­su pornovi­este­jä — en todel­lakaan — mut­ta ulko­min­is­terik­si toivon vakaa­ta ja luotet­tavaa henkilöä. 

    Ehkä rauhanai­ka on ollut liian pitkä siihen, että kaik­ki eivät tajua, mikä merk­i­tys ulko­min­is­ter­il­lä on eri­lais­ten kan­sain­välis­ten kri­isien hallinnassa. 

    Siltä ihmiseltä kansalaise­na vaadin aivan eri­laisia omi­naisuuk­sia kuin nyt tuli esiin. 

    Eikä tämä ole mikään tasa-arvokysymys. Mitä kuvit­telette, että Astrid Thor­sille olisi tapah­tunut, jos hän olisi viestitel­lyt jollekin ala­maail­man raja­mail­la elatuk­sen­sa saavalle 26-vuo­ti­aalle miesstrip­par­ille ja yrit­tänyt vielä peit­el­lä asi­aa suo­ril­la valheilla? 

    Parem­min kuin Kanervalle?

  246. Huolta­ju­ud­es­ta:

    Kyl­lähän nyt kiistämätön tosi­seik­ka on, että miehissä on enem­män täysiä juop­po­ja retku­ja, joille ei lähi­huolta­ju­ut­ta voi ajatel­lakaan. Näi­hin kyl­lä löy­tyy tilas­toa, jos joku muu­ta epäilee. 

    Näin on edelleen, vaik­ka alko­holis­mi onkin muut­tunut tasa-arvoisem­mak­si. Pikku­lap­si on myös yleen­sä enem­män ollut äitin­sä hoi­dos­sa ja tähän enem­män kiin­tynyt, jol­loin on lapsen edun mukaista määrätä äiti lähihuoltajaksi. 

    Epäilen kuitenkin, että tasa-arvoi­sis­sakin tilanteis­sa jo kouluikäis­ten ollessa kyseessä lapset liian sys­temaat­tis­es­ti määrätään äidille. Jotkut vira­nomaiset kyl­lä ovat eri mieltä ja väit­tävät, etteivät isät yleen­sä edes halua lähi­huolta­ju­ut­ta eli huikea ero tulisi em. seikoista.

  247. Biolo­gian näkökul­mas­ta nähtynä on niin, että nainen halu­aa lapselleen hyvän ja tur­val­lisen isän. Ihmi­nen­hän on biol­o­gis­es­ti eläin. Eläin­maail­mas­sa puoli­son saa se uros, jol­la on komeim­mat sulat ja kar­vat ja jol­la on revi­iri, jos­sa on ruokaa ja suo­jaa. Näin se menee. Mikä tämän ymmärtämisessä on niin vaikeaa.

  248. Keskustelus­sa on puhut­tu paljon statuk­ses­ta, mut­ta kukaan ei ole tainnnut suo­raan esit­tää, mitä se merk­it­see. Tässä on kak­si mah­dol­lista, ei toki ain­oaa tapaa ymmärtää sta­tus: sosioekonomi­nen sta­tus tarkoit­taa ammat­ti­ase­maa; weber­iläisit­täin sta­tus merk­it­see kun­nioi­tus­ta ja arvos­tus­ta. Mikäli miesten sta­tus on korkeampi kuin nais­ten, näi­den määritelmien mukaan se tarkoit­taa, että 1) miesten ammat­ti­ase­ma on korkeampi kuin nais­ten tai että 2) miehiä arvoste­taan enem­män kuin naisia. Näitä määritelmiä lie­nee kuitenkin mah­do­ton­ta pitää täysin eril­lis­inä. Korkea ammatill­i­nen ase­ma on tavoitelta­va osit­tain nimeno­maan sik­si, että se on arvostettu. 

    Jos tämä päät­te­ly hyväksytään ja jos miehiä on enem­män korkeis­sa ase­mis­sa kuin naisia, miehiä arvoste­taan keskimäärin enem­män kuin naisia – ei vält­tämät­tä tietenkään sukupuolen­sa vaan ase­mansa vuok­si. Rohkenisin kuitenkin väit­tää, että miesten keskimäärin korkeam­mas­ta statuk­ses­ta voi seu­ra­ta myös kollek­ti­ivista arvos­tus­ta koko mies­sukupuolelle, sil­lä tyypit­televä ske­maat­ti­nen ajat­telu on ihmisille omi­naista. Tämän vuok­si ei olisi kovin pahasti san­ot­tu, jos väit­täisi, että miehet ja naiset ovat eri­ar­voisia. (Tässä ei tietenkään ote­ta kan­taa esimerkik­si siihen, voiko suvun mum­mo voi olla arvostet­tu henkilö.)

    - — -

    Mikko Har­to­nen: ”Jos hyväksyt sen, että miehen statuk­sel­la on naisille paljon merk­i­tys­tä, hyväksyt var­maan myös sen, että asetel­ma tuot­taa miehille moti­ivin pyrk­iä han­kki­maan sta­tus­ta? Tämä moti­ivi taas johtaa siihen, että muiden seikko­jen ollessa tasois­sa, miehiä tulisi olla enem­män korkeis­sa ase­mis­sa. Jos miehiä olisi korkeis­sa ase­mis­sa yhtä paljon tai vähem­män kuin naisia, yhteiskun­nas­sa olisi joko jonkin­lainen miehiä sor­ta­va rakenne tai sit­ten naiset oli­si­vat omi­naisuuk­sil­taan miehiä parempia.”

    Rak­en­teet eivät mil­loinkaan ole neu­traale­ja ja tas­a­puolisia, vaan ne suo­si­vat aina joitain piirteitä, omi­naisuuk­sia, kult­tuuria, käytöstapo­ja jne. Mon­ethan ovat muun muas­sa täl­lä blogilla esit­täneet, että nykyi­nen koulu­tusjär­jestelmä on ”tätimäiseen” ja siis naisia suo­si­vaan suun­taan kallel­laan. Voidaan siis sanoa, että naiset suo­ri­u­tu­vat nyky­i­sis­sä koulu­tusjär­jestelmän rak­en­teis­sa miehiä parem­min; naisil­la on omi­naisuuk­sia, joiden avul­la he pär­jäävät näis­sä rak­en­teis­sa. Samoin miesten suuri sisäsyn­tyi­nen taipumus tavoitel­la sta­tus­ta on hyödylli­nen omi­naisu­us statuk­sen saavuttamiseksi. 

    - — - 

    Keskustelu on ollut kiin­toisaa seu­rat­tavaa. Halu­an kom­men­toi­da keskustelus­ta kah­ta seikkaa. Ensin­näkin: keskustelus­sa on ide­ol­o­gista kamp­pailua siitä, tuleeko ihmisiä kohdel­la ain­utk­er­taise­na, vapaana yksilönä vai johonkin ryh­mään, naisi­in tai miehi­in, kuu­lu­vana. Siinä, että poli­it­tisel­la blogilla käy­dään ide­ol­o­gista keskustelua, ei toki ole mitään yllät­tävää. Keskustelun oleelli­nen jän­nite syn­tyy vas­ta siitä, kun tämä ide­ologi­nen keskustelu ris­teää kah­den tiedol­lisen seikan kanssa. Ensin­näkin naiseus ja mieheys ovat ryh­mäi­den­ti­teet­te­jä, jot­ka lisäk­si selit­tävät ryh­mien eri­laista käyt­täy­tymistä. Toisek­si naisia ja miehiä usein tosi­asi­as­sa kohdel­laan sukupuolen­sa edus­ta­ji­na. (Tietenkin voidaan väit­tää, että myös tieto on luon­teeltaan ide­ol­o­gista. Kaik­ki keskusteli­jat näyt­tä­sivät kuitenkin jaka­van sen ole­tuk­sen, että naiset ja miehet ovat ainakin jol­lain taval­la erilaisia.)

    Keskustelua edelleen mutk­istaa se, että kenel­läkään ei ole lop­ullista var­muut­ta siitä, mik­si naiset ja miehet käyt­täy­tyvät eri taval­la. Kuin­ka paljon käyt­täy­tymisen erot johtu­vat kult­tuurista, sisäis­teiys­tä käyt­täy­tymis­mall­eista ja kuin­ka paljon nais­ten ja miesten biol­o­gi­sista piirteistä. Täl­laista var­muut­ta ei voi­da edes saavut­taa, kos­ka käsi­tyk­semme käyt­täy­tymisemme syistä muokkaa aina jos­sain määrin käyt­täy­tymistämme – eikä tämä todel­lakaan tarkoi­ta, että ihmiset käyt­täy­tyvät vain näi­den tiedol­lis­ten mallien, kon­struk­tioiden määräämäl­lä taval­la. Niin­pä kuten joku yllä viisaasti tote­sikin, tätä kiis­taa ei voi­da ratkaista sen väistämät­tä poli­it­tisen luon­teen vuoksi.

    Toisek­si: keskustelua han­kaloit­taa se, että sukupuol­ta käsitel­lään sekä poli­it­tise­na että kult­tuurise­na kysymyk­senä selkiyt­tämät­tä sitä, kum­mas­ta puhutaan. Kesk­i­nen osa tämä keskustelun prob­lemati­ikkaa onkin se, mis­sä määrin arki ja kult­tuuri on poli­it­ti­nen kysymys, mis­sä määrin se rajau­tuu poli­ti­ikan ulkopuolelle. 

    Kos­ka keskustelul­ta puut­tuu täl­lainen jaet­tu lähtöko­h­ta, sen hedelmäl­lisyys kär­sii. Niin­pä voisi olla hyödyl­listä raja­ta sukupuo­likysymys poli­ti­ikan ulkop­uolelle. Täl­löin poli­ti­ikak­si ymmär­ret­täisi vain arka­di­an­mäel­lä ja kun­nan­talos­sa tapah­tu­vak­si etukamp­pailu, ei esimerkik­si keskustelu, mil­laises­sa kult­tuuris­sa elämme. Täl­löin keskustelu sukupuolten hyvästä/pahasta käyt­täy­tymis­es­tä ja kohtelus­ta ymmär­ret­täisi kult­tuurikri­ti­ikkinä. Kuitenkin myös tämän rajauk­sen jäl­keen sukupuoli on poli­it­tisen keskustelun piiris­sä, onhan meil­lä jopa val­tion fem­i­nis­mik­si yllä kut­sut­tua sukupuolipolitiikkaa.

    Kokon­aan toinen tärkeä kysymys on, mis­sä määrin keskustelu kult­tuurista on poli­it­tista keskustelua ja mis­sä määrin kult­tuuri­sista ja poli­it­ti­sista kysymyk­sistä voidaan keskustel­la erillisinä…

    Kari: “Tietenkin jokaista pitäisi kohdel­la ensisi­jais­es­ti yksilönä. Nähdäk­seni näin myös pääosin tapahtuu.”

    … nimit­täin edelleen jopa lain­säädän­nössä ihmisiä kohdel­laan eri taval­la sukupuolen mukaan: erimerkik­si vain eri sukupuol­ta olevil­la on oikeus avioitua. Ja debaaat­tia tästä laista tul­laan käymään myös vedoten siihen, mikä on naisille ja miehille sopi­vaa käyttäytymistä.

  249. “Mikä tämän ymmärtämisessä on niin vaikeaa.”

    Ehkä se, että asia aika har­voin menee kuvaile­mal­lasi taval­la. Usein naaras hoitaa lapsen yksin tai muiden naaraiden avus­ta­mana apinoidenkin kohdalla.

    Ihmisen homini­di-men­neisyy­destä ei paljoa tiede­tä. Jotain voi arvail­la. Kun ihmis­lap­si alkoi olla yhä kauem­min avu­ton, naisen ruoan­hank­in­ta han­kaloi­tui. Sil­loin pariskun­nat alkoi­vat pär­jätä parem­min kuin esimerkik­si ns. haaremit (alfa siit­tää tai ainakin luulee siit­tävän­sä kaik­ki naaraat), kos­ka alfa ei pysty ruokki­maan kuin yhden tai pari äitiä. On speku­loitu, että noista kiin­teistä parisuhteis­sa syn­tyi kult­tuuri. Tosin toiset teo­ri­at ovat yleisem­piä. Jos noin on, ihmi­nen on tässäkin suh­teessa poikkeuk­selli­nen kaikki­in mui­hin eläimi­in verrattuna.

    Tämä nyt ei tain­nut kyl­lä liit­tyä palkkoi­hin mil­lään taval­la. Sori. Mut­ta on toi vaan jotenkin kiehtovaa …

  250. Art­turi:

    Saara:

    Kos­ka sin­ulle nyt kuitenkin tun­tuu ole­van tärkeää saa­da selville sta­tus­fil­iani todel­li­nen olemus

    ah, nyt tässä on käynyt väärin käsi­tys. Se ei kiin­nos­ta min­ua pätkän ver­taa. Min­ua kiin­nos­taa hubrik­sesi, eli että mil­lä perus­teel­la uskot olevasi immuu­ni ilmiölle jon­ka “orji­na” suurin osa ver­tai­sis­tasi on.

    Ahaa, eli asian selvit­tämisen sijaan uskotkin jo tietäväsi, että min­ul­la on itses­täni väärä käsi­tys ja sin­ul­la puolestaan on minus­ta oikea käsi­tys (muuten­han et voisi väit­tää min­un ole­van hybrik­sen val­las­sa)? Aika hätäistä päät­te­lyä, jota kut­su­isin miehille tyyp­il­lisek­si tilas­tousko­vaisu­udek­si, jos halu­aisin provosoida.

    Se, että sanon etten ole kiin­nos­tunut statuk­ses­ta, ei tietenkään osoi­ta etten olisi — mut­ta eipä se osoi­ta sitäkään, että olisin.

    (Jos peruste­lut oikeasti kiin­nos­ta­vat sin­ua, esitin sel­l­aisia edel­lisessä vas­tauk­ses­sani sinulle.)

  251. Jouni Lundqvist: “Biolo­gian näkökul­mas­ta nähtynä on niin, että nainen halu­aa lapselleen hyvän ja tur­val­lisen isän. Ihmi­nen­hän on biol­o­gis­es­ti eläin. Eläin­maail­mas­sa puoli­son saa se uros, jol­la on komeim­mat sulat ja kar­vat ja jol­la on revi­iri, jos­sa on ruokaa ja suo­jaa. Näin se menee. Mikä tämän ymmärtämisessä on niin vaikeaa.”

    Se, että esit­tämäsi on jäätävä yksinker­tais­tus, joka ei tarkalleen ottaen edes pidä paikkansa. Evoluu­tio­bi­olo­gian mukaan naaras suosii uroksia, joiden kelpoisu­us eli kyky tuot­taa eliv­oimaisia jälkeläisiä, on suurin. Esimerkik­si komeim­mat sulat ovat riikinkukoil­la ovat yleen­sä totu­udelli­nen merk­ki kelpoisu­ud­es­ta, kos­ka ne ovat kan­ta­jalleen rasite. Eihän isoa pyrstöä ole kovin help­po raa­ha­ta mukanaan. Mikäli isopy­rstöisen riikinkukon isopy­rstöiset jälkeläiset eivät lisään­ty­isi ahk­erasti, tämä omi­naisu­us kar­si­u­tu­isi nopeasti.

    Samoin naiset suo­si­vat miehiä, jot­ka kan­ta­vat kelpoisu­u­den merkke­jä. Nämä merk­it eivät kuitenkaan vält­tämät­tä ja ain­oas­taan liity siihen, kuin­ka tur­valli­nen ja hyvä isä mies on. 

    Naisil­la on taipumus etsiä tur­val­lista miestä, kos­ka se paran­taa nais­ten omaa kelpoisu­ut­ta. Se, että naiset suo­si­vat tur­val­lisen miehen ja hyvän isän piirteitä miehissä, johtaa siihen, että nämä piir­teet ovat myös miehille hei­dän kelpoisu­ut­taan suurentavia piirteitä.

    Kuten tun­net­tua, kaik­ki miehet eivät kuitenkaan ole hyviä per­heen isiä. Siitä huoli­mat­ta tai pikem­minkin juuri sen vuok­si, täl­laisia miehiä edelleen on. Sik­si myös muut kuin muka­van koti/isän piir­teet ovat miesten kelpoisu­ut­ta paran­tavia. Omi­naisu­udet siis vai­htel­e­vat yksil;llisesti.

    Kokon­aisuute­na sek­suaali­val­in­ta, joka on vain yksi evoluu­tion mekanis­mi, on kuitenkin tätä pien­tä esi­tys­tä huo­mat­tavasti mutkikkaampi teo­ria, johon liit­tyy pait­si sukupuolten väli­nen val­in­ta, myös sukupuolten sisäi­nen valinta.

  252. Mikko Har­to­nen:

    Oletko sitä mieltä, että muutkaan naiset eivät arvos­ta miehessä sta­tus­ta tai sitä ennus­tavia omi­naisuuk­sia? Vai uskotko tutkimuk­si­in ja ark­i­havain­toon, jon­ka mukaan miehen statuk­sel­la on val­taos­alle nai­sista huo­mat­ta­va merkitys?

    Itse­hän sanoin arvosta­vani joitakin (en kuitenkaan kaikkia) statuk­sen kanssa kor­reloivia omi­naisuuk­sia. Täy­tynee vielä lisätä, että statuk­sen käsit­teen löysä määrit­te­ly (tai se että sitä ei ole määritel­ty) voi johtaa hel­posti siihen, että puhumme tois­temme ohi.

    Mut­ta siis kuten san­ot­tu, uskon ilman muu­ta ilmiön ole­mas­saoloon tilas­tol­lisel­la tasol­la ja min­ul­la itsel­länikin on siitä ark­i­havain­to­ja. Ken­ties sil­lä pain­o­tuserol­la, että tuntemani/tietämäni sta­tus­ta arvosta­vat naiset kyl­lä usein ilmoit­ta­vat sen ihan suo­raan, sen sijaan että selit­telisivät arvos­tuk­si­aan jotenkin hienos­ti kiertäen. Samoin kuin moni mies myön­tää aivan auli­isti, että naisen nuoru­us ja kauneus on heille tärkeä parinvalintakriteeri.

    Samaan hen­gen­ve­toon on san­ot­ta­va, että sitä mitä pidän paikkansapitävänä, en vält­tämät­tä pidä opti­maalise­na. Nainen, joka val­it­see miehen­sä sen mukaan, mil­laista miestä muut naiset tilas­tol­lis­es­ti kat­soen halu­a­vat, ei vält­tämät­tä päädy yhtä onnel­liseen parisuh­teeseen kuin nainen, joka val­it­see käytän­nön arkielämää ajatelleen itselleen sopivim­man miehen välit­tämät­tä miehen tilas­tol­lis­es­ta markki­na-arvos­ta (markki­na-arvo­han kor­reloi sopivu­u­den kanssa ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että tämä naisyk­silö edus­taa erit­täin tarkasti tilas­tol­lista keskiar­voa — ja tämäkin pitää paikkansa vain sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä että ihmiset suurim­mak­si osak­si tietävät mikä heille on hyväk­si). Uskon, että yksilöl­liset, omaa käytän­nön etua pain­ot­ta­vat valin­nat tule­vat jatkos­sa lisään­tymään parisuhde­markki­noil­la siinä mis­sä tavara- ja palvelumarkkinoillakin.

    Jos hyväksyt sen, että miehen statuk­sel­la on naisille paljon merk­i­tys­tä, hyväksyt var­maan myös sen, että asetel­ma tuot­taa miehille moti­ivin pyrk­iä han­kki­maan sta­tus­ta? Tämä moti­ivi taas johtaa siihen, että muiden seikko­jen ollessa tasois­sa, miehiä tulisi olla enem­män korkeis­sa ase­mis­sa. Jos miehiä olisi korkeis­sa ase­mis­sa yhtä paljon tai vähem­män kuin naisia, yhteiskun­nas­sa olisi joko jonkin­lainen miehiä sor­ta­va rakenne tai sit­ten naiset oli­si­vat omi­naisuuk­sil­taan miehiä parempia.

    En muista enää, enkä jak­sa tark­istaa (pahoit­te­lut, teen samal­la töitä), mik­si puhumme tästä. 😀 Minä en tietääk­seni ole väit­tänyt, että miehiä ja naisia tulisi olla korkeis­sa ase­mis­sa yhtä paljon. Ja ilman muu­ta asetel­ma motivoi miehiä han­kki­maan sta­tus­ta, samoin kuin miesten ulkonäkökeskeisyys motivoi naisia näyt­tämään mah­dol­lisim­man hyvältä, mikä puolestaan han­kaloit­taa nais­ten eten­e­mistä johtote­htävi­in — hyvältä näyt­tämi­nen nimit­täin on raskas­ta ja aikaavievää työtä, joka on sit­ten muista töistä pois.

    Mut­ta jos nyt vaik­ka mietitään, mik­si mieheni on valin­nut kump­panikseen min­ut, niin pidän kovasti toden­näköisem­pänä syynä näitä samo­ja statuk­sen kanssa kor­reloivia omi­naisuuk­sia (ei kuitenkaan sta­tus­ta sinän­sä) kuin kauneut­ta tai hoivaom­i­naisuuk­sia. Mitenkäs täl­lainen par­in­val­in­tatyyli evoluu­tiop­sykol­o­gisen arvioin­time­to­disi mukaan yleistyessään vaikut­taa sukupuolien määri­in johtotehtävissä? 😀

  253. Minä:

    Tietenkin jokaista pitäisi kohdel­la ensisi­jais­es­ti yksilönä. Nähdäk­seni näin myös pääosin tapahtuu. 

    Antti:

    … nimit­täin edelleen jopa lain­säädän­nössä ihmisiä kohdel­laan eri taval­la sukupuolen mukaan: erimerkik­si vain eri sukupuol­ta olevil­la on oikeus avioitua. Ja debaaat­tia tästä laista tul­laan käymään myös vedoten siihen, mikä on naisille ja miehille sopi­vaa käyttäytymistä. 

    No tästä nimeno­mais­es­ta asi­as­ta olen kyl­lä sitä mieltä, että lain­säädän­nössä (ei vält­tämät­tä kris­til­lisessä tra­di­tios­sa tai kult­tuuris­sa) pitäisi luop­ua koko “avi­o­li­iton” käsit­teestä. Puolisoiden sitou­tu­mi­nen yms. pitäisi tehdä ihan yleisen sop­umu­soikeu­den puitteissa.

    Minus­ta on ongel­mallista, jos norme­ja ale­taan säätelemään lain­säädän­nön keinoin.

    Kari

  254. On tietysti ihan päin honkia väit­tää, että jokainen nainen val­it­sisi part­ner­in statuk­sen perus­teel­la. Kyseessä on tilas­tolli­nen todennäköisyys.

    Sta­tuskin pitäisi määritel­lä. Myyteis­sä korkea sta­tus voi olla hyvin eri­laisil­la miehillä.

    Jun­gin arkki­tyyp­pinen mies saat­taa han­kkia sta­tus­ta ainakin kuninkaana, taiku­ri­na, rakas­ta­jana, runoil­i­jana ja sotu­ri­na. Luet­te­loa ei pidä ottaa kir­jaimel­lis­es­ti niin kuin myyt­te­jä ei yleensäkään. 

    Camp­bellil­la korkein sta­tus oli sankar­il­la, joka oli miesten esiku­va ja nais­ten ihailun kohde. Sankarin kohta­lo on kuitenkin kova, kos­ka sankaru­us pitää han­kkia kuole­mal­la yhteisön puolesta.

    Arvostaako ihmiskun­ta enem­män miehiä vai naisia? Vas­taus on paradok­saa­li­nen: miehistä sankaria arvoste­taan enem­män kuin mui­ta, mut­ta hän on silti uhrat­tavis­sa nais­ten vuoksi.

    Jos mies taas ei ole sankari, hän ei tai­da olla mitään nais­ten silmis­sä. Siis tilastollisesti.

  255. Kari:

    Minus­ta on ongel­mallista, jos norme­ja ale­taan säätelemään lain­säädän­nön keinoin. 

    Tai ehkä parem­minkin: minus­ta on ongel­mallista, jos käyt­täy­tymis­norme­ja säädel­lään lain­säädän­nön keinoin.

    Tämä siis pätee paljon mui­hinkin normei­hin kuin yllä mainit­tu. Ja tarkoi­tan siis nimeno­maan sel­l­aista sääte­lyä, jos­sa joidenkin “ei tavanomaista” toim­intaa rajoite­taan ilman, että siitä on muille hait­taa (pahek­sun­ta ei ole riit­tävä peruste rajoit­taa vapautta).

    Kari

  256. Naiset val­it­se­vat las­ten­sa isän miehen ase­man perus­teel­la, mut­ta sitä on vaikea ymmärtää, mik­si jotku naiset rakas­tu­vat rent­tui­hin. Hoivaamisvi­et­ti, niinkö.

    Yhtä kaik­ki, rakkaus on kemi­aa, jota ei voi mil­lään tieteel­lä selittää.

  257. Kyl­lä ihan moni johta­va fem­i­nisti ja nais­tutk­i­jakin suoltaa saman­laista epälo­ogista soopaa kuin nämä tietyt radiofem­i­nis­tit ja blogistit. 

    Sit­ten on myös niitä fik­sumpia fem­i­nis­te­jä ja nais­tutk­i­joi­ta, mut­ta hekään eivät uskalla tuomi­ta noi­ta epälo­ogis­ten ylilyön­te­jä, joten epälo­ogisu­u­den hege­mo­nia jatkuu.

  258. Neu­volois­sa ja ter­veyskeskuk­sis­sa jne. ole­tus­puhe­lin­nu­mero lapsen tiedois­sa on äidin numero. Ei isän, ei vaik­ka minä kul­je­tan lap­sia näi­hin ehkä 90 pros­ent­tia tapauk­sista. Ei, en pidä tätä tasa-arvo-ongel­mana tai syr­jin­tänä, mut­ta point­ti on, että julki­nen sek­tori on raken­net­tu naisille suun­nilleen alus­ta loppuun. 

    Minä pidän tätä tasa-arvo-ongel­mana, mut­ten osaa sanoa, syr­jitäänkö tässä miestä vai naista. Kumpi on han­kalam­paa, olla se, jolle soite­taan ja jon­ka on koko ajan olta­va valmi­ina otta­maan vas­taan puhelu esimerkik­si päiväkodista, vai se, jolle ei koskaan soiteta?

  259. Kumpi on han­kalam­paa, olla se, jolle soite­taan ja jon­ka on koko ajan olta­va valmi­ina otta­maan vas­taan puhelu esimerkik­si päiväkodista, vai se, jolle ei koskaan soite­ta?

    Kyl­lä han­kalin­ta on olla se, joka on sitoutunut hake­maan ne lapset ja jolle ei kuitenkaan soite­ta. Se, kuka asi­at hoitaa, on per­heen sisäi­nen asia, se ei kuu­lu päiväkodille tai koul­ulle. Sen ver­ran täy­tyy puo­lus­taa, että kyl­lä nois­sa on jo opit­tu, ja lomakkeis­sa yleen­sä voidaan rastit­taa se, kum­malle van­hem­malle pitäisi soit­taa ensin. 

    Julkisen sek­torin tämä osa — las­ten­hoito, koulut, neu­volat, ter­veyspalve­lut jne. — on pääasi­as­sa nais­ten naisille rak­en­ta­ma. Se rahoite­taan voit­top­uolis­es­ti miesten mak­samista veroista, mut­ta miehiä se ei juuri palvele. Ja tilas­to­jen val­os­sa ei poikiakaan. 

    Kun kir­joitin yllä, etten kaipaa miesasiali­iket­tä, olin aivan vakavis­sani. En kaipaa miesasiali­iket­tä tarkalleen samas­ta syys­tä kuin en kaipaa fem­i­nis­te­jäkään. Sukupuoleen kohdis­tu­va syr­jin­tä ja ongelmien redu­soimi­nen sukupuoleen on tyh­mää. Ote­taan tässä esimerkkikysymys:

    Mik­si tyt­tö­jen polkupyöris­sä ei ole korkeaa pitkit­täis­tankoa, kuten poikien polkupyöris­sä? Kyseessä on jäänne ajal­ta, jol­loin tyt­tö­jen oletet­ti­in käyt­tävän hamet­ta. Nyky­isin se palvelee vain yhtä tarkoi­tus­ta: sen tarkoi­tus on tuot­taa pojista kipua kestäviä sankare­i­ta. Kivesten pin­nal­la on kipuher­mopäitä saman ver­ran kuin koko ihon pin­nal­la yhteensä. 

    Onko mielekästä tehdä tästä “miesa­sia”, jon­ka vuok­si mei­dän pitää vaa­tia mieski­in­tiöitä päiväkotei­hin ja koului­hin ja vaa­tia miesten mata­la­palk­ka-aloille eri­ty­isiä palkanko­ro­tuk­sia, esim. poli­i­seille, palomiehille jne.? Ei ole. Sel­l­ainen on yhtä jär­jetön­tä kuin fem­i­nistien (hiukan kar­rikoiden tässä esitet­ty) vaa­timus, että “korkeasti koulute­tu­ille” naisille, kuten sairaan­hoita­jille pitää mak­saa enem­män palkkaa kuin min­ulle, kos­ka tyt­tö­jen lah­jat pake­toidaan punaiseen paperiin.

  260. Sumasen anti seg­re­gaa­tio-keskustelu­un on huima. Eduskun­nas­sa läh­es kaik­ki poli­it­tisen puolueet rin­ta rin­nan vas­tus­ta­vat seg­re­gaa­tio­ta. Yleisin väite on se, että miehet hakeu­tu­vat nais­ten aloille kun­han naisa­lo­jen palkat nou­se­vat miesa­lo­jen palkko­jen tasolle. Suma­nen on todis­tanut nyt, että tun­tipalkois­sa ei ole merkit­täviä ero­ja. Tasa-arvopoli­ti­ikkaa on tehty kak­sikym­men­tä vuot­ta vääril­lä lähtötiedoilla.

    Seg­re­gaa­tio­ta ei siis voi vas­tus­taa palkkakeskustelus­sa ja ‑toimen­piteil­lä. Yksinker­tais­ten ratkaisu­jen sijaan on men­tävä syvem­mälle yhteiskun­nal­liseen keskustelu­un. On kysyt­tävä, mikä estää miehiä pääsemästä ns. naisa­loille? On kysyt­tävä, mik­si naisa­loille pääseet miehet joutu­vat pois aloil­ta. Esimerkik­si sairaan­hoita­jik­si koulute­tut miehet joutu­vat vai­h­ta­maan tehtäviään mininker­tais­sti naisia use­am­min. On väitet­ty, ettei mie­sairaan­hoita­jat saa tehdä koulu­tus­ta vas­taavaa työtä, vaan hei­dät määrätään mm. työsken­telemään vaar­al­lisi­na päivystystyöaikoina perus­teel­la “jot­ta häirikköasi­akkaat saadaan kuriin”.

    Kysy­isinkin — kuin­ka moni mies hakeu­tuu sairaan­hoita­jak­si joutu­ak­seen illas­ta toiseen häirikköasi­akkaiden hakkaamaksi?

    Päiväkodeis­sa miehille määrätään kaik­ki raskaiden esinei­den kan­to­hom­mat. Kysynkin — kuin­ka moni mies hakeu­tuu lähi­hoita­jak­si joutu­ak­seen muut­tokuskin hommiin?

    Naisin­sti­tuu­tiois­sa miehet eivät saa tehdä koulu­tus­taan vas­taavia hom­mia, vaan hei­dät leimataan sek­sis­tis­es­ti nais­ten mieliku­vis­saan luo­dun miestyypin edus­ta­jak­si. Insti­tuu­tion määrit­telemiä miesku­via tutki­mal­la voidaan pal­jas­taa miehiä alis­tavien mallien uusintamista.

    Link­ki (sivu 10: “Mieshoita­jat eivät saa rakas­taa poti­lai­ta”): http://www.miessakit.fi/easydata/customers/miessakit/files/Liitetiedostot/URHO_5_03.pdf

  261. “Mik­si tyt­tö­jen polkupyöris­sä ei ole korkeaa pitkit­täis­tankoa, kuten poikien polkupyöris­sä? Kyseessä on jäänne ajal­ta, jol­loin tyt­tö­jen oletet­ti­in käyt­tävän hamet­ta. Nyky­isin se palvelee vain yhtä tarkoi­tus­ta: sen tarkoi­tus on tuot­taa pojista kipua kestäviä sankare­i­ta. Kivesten pin­nal­la on kipuher­mopäitä saman ver­ran kuin koko ihon pin­nal­la yhteensä. ”

    Polkupyörän runk­o­raken­ner­akenne. siis kak­si vas­takakin ole­b­vaa kolmio­ta eli vinoneliö tai timant­ti on kaik­ista kestävin ja kevein kon­struk­tio. Käytän muuten nais­ten­pyörää talvipyöränä, kos­ka sitä pääsee hel­posti nouse­maan pois, mut­ta painavampi se on.

  262. Nyky­isin se palvelee vain yhtä tarkoi­tus­ta: sen tarkoi­tus on tuot­taa pojista kipua kestäviä sankareita. 

    Eikun miesten runko on vahvempi. 

    Nais­ten pyörän runko on tosi­aan jäänne vaate­tuk­sen tuomista rajoit­teista, mut­ta kyl­lä alku­peräi­nen idea on ollut tuot­taa naisille helpo­tus­ta, ei miehille kipua. 

    Eli hom­ma menisi niin päin, että naisillekin olisi tämä vaaka­suo­raan menevä osa järke­vim­mässä paikas­sa pyörän rakenne huomioon ottaen. Mik­si tosi­aan polkupyöris­sä pitäisi olla “toiseus” tuotet­ta heiken­tävänä lähtökohtana. 

    Ja voihan sitä nytkin ostaa ihan minkälaisen pyörän huvit­taa pojallekin. Eri asia sit­ten suos­tuuko Eetu-Jus­tus aja­maan vaalean­punaisel­la Princess-pyörällä… ?

  263. Mikko Har­to­nen:

    Jos hyväksyt sen, että miehen statuk­sel­la on naisille paljon merk­i­tys­tä, hyväksyt var­maan myös sen, että asetel­ma tuot­taa miehille moti­ivin pyrk­iä han­kki­maan sta­tus­ta? Tämä moti­ivi taas johtaa siihen, että muiden seikko­jen ollessa tasois­sa, miehiä tulisi olla enem­män korkeis­sa asemissa. 

    Tuos­sa kai oleel­lista on tuo “muiden seikko­jen ollessa tasois­sa”. Mitäpä jos tilanne olisi se, että naiset vain ovat keskimäärin parem­pia johta­jia kuin miehet (tässä ketjus­sa­han on puhut­tukin maskuli­i­sista ja fem­i­ni­in­i­sistä omi­naisuuk­sista ja niiden hyödyl­lisyy­destä johtamises­sa)? Jos tulok­se­na olisi yhteiskun­ta, jos­sa miehiä ja naisia olisi yhtä paljon johtoase­mis­sa (naisia pain­ot­taisi tuo “parem­muus” ja miehiä statuk­sen haun tuo­ma moti­vaa­tio), niin sit­ten se sor­to ei kai pätisikään.

    Ovatko naiset parem­pia johta­jia, on tietenkin sit­ten toinen kysymys, mut­ta selvästikin vaikka­pa nuo­ria miehiä on vähem­män johtopaikoil­la kuin van­ho­ja. Nuoret miehet kuitenkin toden­näköis­es­ti ovat vielä enem­män sta­tushakuisia kuin van­hat, kos­ka eivät ole vielä par­i­u­tuneet. Selvästikin siis van­hempi­en parem­pi koke­mus (tai mikä sit­ten onkaan) kallis­taa vaa’an kie­len reilusti hei­dän puoleen­sa. Toden­näköis­es­ti myös keskimääräistä tyh­mem­piä on vähem­män johtopaikoil­la kuin keskimääräistä fik­sumpia (tai sit­ten ei, jos Dil­ber­tiä lukee…) 

    Point­ti­ni on vain se, että koko argu­ment­tisi perus­tuu sen varaan, että miehet ja naiset eroa­vat toi­sis­taan vain sen alapään kalus­ton suh­teen. Tämä ei minus­ta ole mitenkään itses­tään­selvästi tot­ta (mut­tei tietenkään vas­takkainenkaan, eli että jokin ero nais­ten hyväk­si olisi olemassa).

  264. tiedemies:

    Mik­si tyt­tö­jen polkupyöris­sä ei ole korkeaa pitkit­täis­tankoa, kuten poikien polkupyöris­sä? Kyseessä on jäänne ajal­ta, jol­loin tyt­tö­jen oletet­ti­in käyt­tävän hamet­ta. Nyky­isin se palvelee vain yhtä tarkoi­tus­ta: sen tarkoi­tus on tuot­taa pojista kipua kestäviä sankareita. 

    Eikös se korkea pitkit­täis­tanko ole siel­lä sik­si, että sil­loin saadaan samal­la mate­ri­aal­imääräl­lä pyörästä tuke­vampi? Kaikkien naiskil­pa­pyöräil­i­jöi­den pyöris­sä se on ihan samal­la tavoin kuin miestenkin. 

    Eli ennem­minkin pitäisi kysyä, että mik­si nykya­jan tytöil­lä sitä ei ole, vaan sen sijaan hei­dän on polkea joko raskaam­mal­la tai epä­vakaam­mal­la poikki­tan­got­toma­l­la pyörällä? 

    Mitä omi­in pyöräil­lessä syn­tyneisi­in kiputiloi­hin tulee, niin kyl­lä kipu on pääosin keskit­tynyt polvi­in ja käsi­in, jot­ka otta­vat ensim­mäis­inä kon­tak­tia asfaltin kanssa kaadut­taes­sa. Voi tietenkin sanoa, että kevyem­pi poikki­tan­golli­nen pyörä on mah­dol­lis­tanut kovem­mat nopeudet ja siten nämäkin kivut ovat olleet suurem­pia kuin oli­si­vat olleet poikki­tan­got­toma­l­la ajaes­sa, mut­ta tämä on sit­ten jo aika kaukaa haettua.

  265. Tiedemies: “Kun kir­joitin yllä, etten kaipaa miesasiali­iket­tä, olin aivan vakavis­sani. En kaipaa miesasiali­iket­tä tarkalleen samas­ta syys­tä kuin en kaipaa feministejäkään.”

    Tämä on ylevä peri­aate ja kau­nista ajat­telua, jos­ta olen samaa mieltä. Jos fem­i­nis­te­jä ja val­tiofem­i­nis­tistä tasa-arvopoli­ti­ikkaa, nais­tutkimus­ta ym. ei olisi ole­mas­sa, olisin tyy­tyväi­nen. Min­un ei tarvit­sisi käyt­tää vapaa-aikaani tähän, vaan voisin tehdä jotakin “tuot­tavam­paa.”

    Valitet­tavasti todel­lisu­udessa fem­i­nis­tit, nais­li­ike ja naisjär­jestöt ovat ole­mas­sa, heil­lä on val­taa ja tekevät yksipuolisia päätök­siä, jot­ka kos­ket­ta­vat suur­ta määrää ihmisiä ja määrit­tävät huo­mat­tavien resurssien siirtoa. 

    Luulen itse, ettei fem­i­nisti­nen ide­olo­gia ja sen uus­in­t­a­mi­nen esimerkik­si nais­tutkimuk­sen opiskelun yhtey­dessä katoa mihinkään lähitulevaisuudessa.

    Jos olete­taan, että katoamista ei tapah­du, onko ole­mas­sa jokin real­isti­nen vai­h­toe­hto mies­li­ik­keelle, joka pyrkii edes vähäiseltä osin tas­apain­ot­ta­maan fem­i­nis­tisiä vaa­timuk­sia ja tasa-arvopoli­ti­ikan tämän­hetk­istä hegemoniaa? 

    Pitäisikö toivoa, että ongel­ma katoaa itses­tään vai onko ongel­malle ole­mas­sa mui­ta (real­is­tisia) ratkaisuvaihtoehtoja?

    Tiedemies: “Sukupuoleen kohdis­tu­va syr­jin­tä ja ongelmien redu­soimi­nen sukupuoleen on tyhmää.”

    Tosi­a­sia on, että täl­laisen ajat­telun tyh­myy­destä riip­pumat­ta se on tasa-arvopoli­ti­ikan, nais­tutkimuk­sen, fem­i­nis­min ja huo­mat­ta­van osan medi­akeskustelus­ta takana. Ja tyh­män ajat­telun sor­re­tuk­si, yhteiskunnal­ta toimen­piteitä vaa­ti­vak­si osa­puolek­si olete­taan aina yksi­no­maan tytöt ja naiset, ei pojat ja miehet.

    Yleisen hyv­in­voin­nin kannal­ta se tuskin on edes tehokas­ta (laske­va rajahyö­ty), saati oikeudenmukaista.

  266. Meniköhän Markul­ta ja Elinal­ta vähän kom­ment­ti­ni sävy ja tarkoi­tus ohi? Tarkoituk­se­na oli esit­tää jokin yhtä jär­jetön argu­ment­ti kuin fem­i­nis­teil­lä on yleen­sä ollut esittää. 

    Kyl­lä minä tiedän, että kil­pa­pyörän run­got suun­nitel­laan luju­u­som­i­naisuuk­sia ja pain­oa opti­moiden. Point­ti­na on se, että yhteiskun­nas­sa nyt yleen­säkin opti­moidaan jotain sel­l­aisia epämääräisiä pref­er­ensse­jä, ja markki­noille tulee jos jonkin­laisia ratkaisu­ja, joista ihmiset nyt sat­tuvat pitämään.

    Kun laki ja pelisään­nöt ovat kaikille samat, en näe mitään mieltä lähteä “purka­maan” jotain “sukupuolis­tereo­ty­p­i­oi­ta” siten, että pyritään laki­in kir­jaa­maan jotain että lah­japa­pe­rien pitää olla uni­sex-mallisia tai että naisia pitää hakea vaik­ka sit­ten kadul­ta pörssiyri­tys­ten hal­li­tuk­seen. Tai että lain pitää säädel­lä miesten työte­htäviä nais­val­taisil­la aloil­la ja pitää huoli etteivät miehet joudu nos­tele­maan raskai­ta esineitä (!?). 

    Kun niitä oikei­ta ongelmi­akin on, ei tarvit­sisi haas­taa riitaa tekemäl­lä sukupuo­likysymys­tä asioista, jot­ka ovat muka jotenkin “piilos­sa”. Näis­sä asiois­sa näkee mitä niis­sä halu­aa nähdä. Fem­i­nis­teil­lä on paljolti karan­nut mopo käsistä tässä suhteessa.

  267. Kyl­lä han­kalin­ta on olla se, joka on sitoutunut hake­maan ne lapset ja jolle ei kuitenkaan soiteta. 

    Kyl­lähän sille lop­ul­ta soite­taan, mut­ta soit­ta­ja onkin se toinen puoliso, jon­ka EI pitänyt päivys­tää puhelinta. 

    Se, kuka asi­at hoitaa, on per­heen sisäi­nen asia, se ei kuu­lu päiväkodille tai koul­ulle. Sen ver­ran täy­tyy puo­lus­taa, että kyl­lä nois­sa on jo opit­tu, ja lomakkeis­sa yleen­sä voidaan rastit­taa se, kum­malle van­hem­malle pitäisi soit­taa ensin. 

    Mut­ta silti ne soit­ta­vat äidille… kaikkein paras oli se, että päivähoit­o­mak­su­un olemme pistäneet lasku­tu­sosoit­teek­si joka vuosi miehen yhteystiedot, mut­ta aina se lasku tulee min­ulle. Pitäisikö jät­tää mak­samat­ta ja odot­taa, josko sit­ten osaisi­vat oikeaa van­hempaa laskuttaa?

  268. Eri asia sit­ten suos­tuuko Eetu-Jus­tus aja­maan vaalean­punaisel­la Princess-pyörällä… ? 

    Eetu-Jus­tuk­sen pyörästä en tiedä, mut­ta olen kyl­lä neu­votel­lut kolme­vuo­ti­aan pojan kanssa oste­taanko hempeän pinkit kar­va­somis­teiset vai korut­tomat mus­tat talvilenkkar­it. Lop­ul­ta päädyt­ti­in kom­pro­missi­na lilaan.

  269. Samuli Saarel­malle

    Minä kir­joitin näin: 

    “Jos hyväksyt sen, että miehen statuk­sel­la on naisille paljon merk­i­tys­tä, hyväksyt var­maan myös sen, että asetel­ma tuot­taa miehille moti­ivin pyrk­iä han­kki­maan sta­tus­ta? Tämä moti­ivi taas johtaa siihen, että muiden seikko­jen ollessa tasois­sa, miehiä tulisi olla enem­män korkeis­sa ase­mis­sa. Jos miehiä olisi korkeis­sa ase­mis­sa yhtä paljon tai vähem­män kuin naisia, yhteiskun­nas­sa olisi joko jonkin­lainen miehiä sor­ta­va rakenne tai sit­ten naiset oli­si­vat omi­naisuuk­sil­taan miehiä parempia”

    Jätit pois tuon lop­pu­osan tek­stistäni lain­auk­ses­sasi. Eli nimeno­maan otin huomioon tuon teo­reet­tisen mah­dol­lisu­u­den, että naiset oli­si­vat omi­naisuuk­sil­taan parem­pia. Jos niin olisi, heitä voisi olla oikeutetusti korkeam­mis­sa ase­mis­sa, vaik­ka miesten moti­vaa­tio olisi suurempi.

    Täl­lä het­kel­lä lähtöko­h­ta on kuitenkin se, että fem­i­nis­tit olet­ta­vat miesten ja nais­ten ole­van omi­naisuuk­sil­taan suun­nilleen “yhtä hyviä ja sil­lä perus­teel­la pitävät johta­jien epä­ta­saista jakau­maa epäoikeu­den­mukaise­na. He jät­tävät huomiotta tuon moti­vaa­tion, jon­ka naiset pref­er­ens­seil­lään tuot­ta­vat miehille.

  270. Noista polkupyörän rungoista.

    Las­tenis­tu­in­ta käytet­täessä on nais­ten runko huo­mat­tavasti kätevämpi. Jos ei halua potkia jälkikasvuaan otsaan, vaatii miesten run­gon ja las­tenis­tu­imen yhdis­telmä läh­es yli­maal­lista notkeut­ta (nuoru­ut­ta?).

    Näkeekö polkupyörä­te­ol­lisu­us siis naisen ensisi­jaise­na lapsen kuskaajana?

  271. Behav­ior­is­tisen talousti­eteen tulok­set on hyvä ver­tausko­h­ta sille, mis­tä jotkut fem­i­nis­tit ja maskulis­tit puhu­vat. Hyvä siinäkin mielessä, että moni tun­tee talousasioi­ta parem­min kuin sukupuolit­tunei­ta ilmiöitä.

    Eli me alamme olla per­il­lä siitä, miten ihmi­nen ei suinkaan aina toi­mi ratio­naalis­es­ti. Usein meitä ohjaa joku tiedostam­a­ton aja­tus­tot­tumus tai tiedostet­tu heuresti­ik­ka, yleistävä ohje, joka ei aina osu oikeaan tilanteeseen. 

    Ajat­telus­samme ja käyt­täy­tymisessämme tapah­tuu siis sys­temaat­tisia virheitä. Ne voivat olla evoluu­tiop­sykol­o­gisia tai kult­tuurisia, sil­lä ei oikeas­t­aan ole paljoa merk­i­tys­tä kumpia (varsinkin kun ne aina ovat kumpaakin). Tärkeää on ajat­telun “virheet” löy­de­tään ja ihmiset tiedosta­vat ne. Sil­loin toim­imme tehokkaam­min eikä meitä ole help­po hui­ja­ta, siis näin talouden ja talousti­eteen puolella.

    Sukupuolit­tuneeseen käyt­täy­tymiseen sopii täysin sama logiikka. 

    Ongel­ma taitaa olla, että tieteelli­nen tieto tästä aiheesta kohtaa kohtu­u­ton­ta kitkaa niin tiede­maail­mas­sa kuin medi­as­sakin varsinkin sil­loin, kun käyt­täy­tymistä väitetään perin­nöl­lisek­si. Ja vielä enem­män sil­loin, kun poike­taan suosi­tus­ta “nainen on aina uhri” ‑heuris­ti­ikas­ta.

    Sik­si Suomeen ei pidä sada pelkästään mies­li­ike tais­tele­maan poli­it­tis­es­ta pääo­mas­ta, tänne pitää saa­da myös aitoa sukupuolitutkimusta.

  272. Pyy­dän Juk­ka Relander­il­ta anteek­si. Vihreän mies­li­ik­keen ohjel­ma ottaa kan­taa ärhäkkäästi ja nos­taa esi­in mon­ta keskeistä seikkaa. Eri­tyisen iloinen olen siitä, että ohjel­ma ymmärtää poikien syr­jäy­tymisen vaar­al­lisu­u­den yhteiskun­nal­lise­na trendinä.

    http://www.vihreamiesliike.fi/wp-content/uploads/2010/04/miespoliittinen_ohjelma.pdf

    Tuon ympärileikkauk­sen kohdal­la en olisi noin jyrkkä, kos­ka oper­aa­tio voidaan suorit­taa läh­es täysin riskit­tömästi ja ilman sivu­vaiku­tuk­sia. Meikäläisen pip­peli … no ehkä ei siitä sen enempää.

    Ihan jokaista epäko­htaa ei tuos­sa 6‑sivuisessa ohjel­mas­sa ymmär­ret­tävästi maini­ta. Seu­raavas­sa ver­sios­sa toiv­ot­tavasti nos­te­taan voimakkaam­min esi­in ne kak­si trendiä, jot­ka luul­tavasti syr­jäyt­tävät poikia yhä enem­män myös työelämästä eli hoito- ja palvelu­alo­jen suh­teel­lisen osu­u­den kasvu BKT:sta.

  273. Saara:

    Ken­ties sil­lä pain­o­tuserol­la, että tuntemani/tietämäni sta­tus­ta arvosta­vat naiset kyl­lä usein ilmoit­ta­vat sen ihan suo­raan, sen sijaan että selit­telisivät arvos­tuk­si­aan jotenkin hienos­ti kiertäen. Samoin kuin moni mies myön­tää aivan auli­isti, että naisen nuoru­us ja kauneus on heille tärkeä parinvalintakriteeri

    Tun­nen myös joitain naisia, jot­ka myön­tävät asian suo­raan. Silti val­taosa pyrkii yleen­sä esit­tämään ettei asial­la olisi merk­i­tys­tä, vaik­ka käytän­nössä jatku­vasti ihas­tu­isi­vat sta­tus­ta omaavi­in miehi­in. Miehet myön­tävät ulkonäön merk­i­tyk­sen suo­raan läh­es poikkeuksetta. 

    Nainen, joka val­it­see miehen­sä sen mukaan, mil­laista miestä muut naiset tilas­tol­lis­es­ti kat­soen halu­a­vat, ei vält­tämät­tä päädy yhtä onnel­liseen parisuh­teeseen kuin nainen, joka val­it­see käytän­nön arkielämää ajatelleen itselleen sopivim­man miehen välit­tämät­tä miehen tilas­tol­lis­es­ta markki­na-arvos­ta (markki­na-arvo­han kor­reloi sopivu­u­den kanssa ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että tämä naisyk­silö edus­taa erit­täin tarkasti tilas­tol­lista keskiar­voa – ja tämäkin pitää paikkansa vain sil­lä edel­ly­tyk­sel­lä että ihmiset suurim­mak­si osak­si tietävät mikä heille on hyväk­si). Uskon, että yksilöl­liset, omaa käytän­nön etua pain­ot­ta­vat valin­nat tule­vat jatkos­sa lisään­tymään parisuhde­markki­noil­la siinä mis­sä tavara- ja palvelumarkkinoillakin.

    Eivät naiset var­maankaan tietois­es­ti val­itse omaa miestään muiden nais­ten pref­er­enssien perus­teel­la. Nais­ten pref­er­enssit vaan tup­paa­vat ole­maan sel­l­aiset, että sta­tus on niis­sä läh­es aina yht­enä osatek­i­jänä ja siten nais­ten suo­sio keskit­tyy suht pie­neen osaan miehistä. Sta­tus­ta voi toki saa­da mon­en­lai­sista asioista. Joku nainen tykkää rock­tähdis­tä, toinen urheilus­sa men­estyneistä ja kol­mas bis­nesmiehistä. Yhteistä on se, että naisi­in vetoa­vat oma­l­la alal­laan men­estyneet tyypit.

    En ymmärtäny ollenkaan mitä tarkoitit tällä:

    “markki­na-arvo­han kor­reloi sopivu­u­den kanssa ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että tämä naisyk­silö edus­taa erit­täin tarkasti tilas­tol­lista keskiarvoa”

    Mik­si ihmeessä naisen täy­ty­isi edus­taa tilas­tol­lista keskiar­voa? Korkean markki­na-arvon miehethän nimeno­maan ovat määritelmäl­lis­es­ti halut­tu­je useimpi­en nais­ten silmis­sä. Siitähän markki­na-arvo muo­dos­tuu, että on halut­tu lukuis­ten vas­takkaisen sukupuolen edus­ta­jien tahol­ta. Ei naisen oma­l­la sijain­nil­la jakau­mas­sa ole asian kannal­ta mitään merk­i­tys­tä. Pait­si siinä mielessä, että tiet­tyä real­is­mia omaa­va nainen tietysti jät­tää havit­telemat­ta kovimpia alfo­ja, jos ei usko pystyvän­sä saa­maan näi­hin yksi­noikeut­ta. Tosin moni nainen jous­taa yksi­noikeu­den suh­teen, jos miehen sta­tus on tarpeek­si korkea. 

    Uskon, että yksilöl­liset, omaa käytän­nön etua pain­ot­ta­vat valin­nat tule­vat jatkos­sa lisään­tymään parisuhde­markki­noil­la siinä mis­sä tavara- ja palvelumarkkinoillakin.

    Mis­tä päät­telet, ettei miehen sta­tus olisi jatkos­sakin “naisen omaa käytän­nön etua pain­ot­ta­va” val­in­takri­teeri? Kyse­hän on trade off­ista hyvien gee­nien ja miehen per­heelle anta­man panok­sen välil­lä. Keskimäärin kovem­man statuk­sen mieheltä voi odot­taa yhtäältä parem­pia geene­jä ja taloudel­lisia resursse­ja ja toisaal­ta alhaisem­paa uskol­lisu­ut­ta, vähempää osal­lis­tu­mista kotitöi­hin ja las­ten­hoitoon jne. Jotkut naiset otta­vat hyvät geen­it eivätkä edes lähtöko­htais­es­ti odota alfal­ta mitään panos­ta mihinkään. Toiset naiset otta­vat tur­val­lisen betamiehen, joka antaa 100% panok­sen per­heelleen. Näin äärim­mäisen kär­jis­tet­tynä siis. Point­ti on, etten usko miehen statuk­sen pois­tu­van nais­ten pref­er­ens­seistä toden­näköis­es­ti ikinä. Statuk­sen han­kkimisen muodot sen sijaan voivat muut­tua, kuten ovat jatku­vasti muuttuneetkin.

  274. Piilaak­so on vaikut­tanut ja tulee vaikut­ta­maan tek­nol­o­giseen kult­tuuri­imme ehkä enem­män kuin mikään toinen pääo­man ja inno­vaa­tioiden keskit­tymä maa­pal­lol­la. Piilaak­son teknolo­gia-työn­tek­i­jöistä 80% on miehiä. Julk­isu­u­teen esille nousseet Piilaak­son men­estyjät ovat olleet läh­es 100% miehiä.
    Lasikat­to-myyt­ti on läht­enyt mieliku­vas­ta, jos­sa ikään­tynei­den miesten johto­por­ras sumplii koro­tuk­set tovereilleen hyväve­liv­erkos­tossa vaik­ka ansioituneem­pia naisia olisi ehdolla.

    Piilaak­so on hyvin vah­vasti mer­i­tokraat­ti­nen paik­ka ja dol­lari ylen­tää ne, ketkä tuot­ta­vat men­estyviä inno­vaa­tioi­ta, tekevät tulosta. Aja­tus siitä, että 24/7 aher­ta­vat koodaa­jat, graafikot ym. (jot­ka aja­tus­maail­mal­taan ovat pääosin arvolib­er­aale­ja) eivät halu­aisi ympärilleen lisää nuo­ria naisia on huvittava.
    Nainen keskeisessä ase­mas­sa olisi monille näistä fir­moista nyky­maail­mas­sa, jos­sa naiset käyt­tävät tietotekni­ikkaa läh­es siinä kuin miehetkin, myös markki­noin­ti­valt­ti, bran­dia vahvis­ta­va tek­i­jä (Piilaak­sos­sa on paljon naisia palkat­tuina pub­lic rela­tions ‑osas­toille).
    Nais­porukat voisi­vat myös yrit­tää perus­taa omia yri­tyk­siä siinä kuin nuorten miesten porukat ovat niitä perustaneet.

    Täl­lai­sis­sa yhteyk­sis­sä nais­tutk­i­joil­la on ollut tapana pos­tu­loi­da patri­arkaal­is­ten piilo­rak­en­tei­den ja stereo­ty­p­i­oiden kaltaisia okkul­tistisia enti­teet­te­jä a pri­ori, jot­ka ovat siitä käte­viä, että niitä on läh­es mah­do­ton­ta todis­taa todel­lisik­si tai olemat­tomik­si, sen enem­pää kuin mita­ta mil­lään konkreet­tisel­la asteikoil­la niiden mittasuhdetta. 

    Jos täl­laiset sivu­ute­taan, ei täysin merk­i­tyk­set­töminä, mut­ta vaiku­tuk­seltaan ainakin selvän rajal­lisi­na, onko esit­tää mui­ta keskeisiä syitä nais­ten vähäiselle edus­tuk­selle Piilaak­sos­sa, että — oli­vat syyt sit­ten mitä tahansa — ala ei joko kiin­nos­ta naisia, tai se on naisille suh­teessa yleis­es­ti ottaen liian vaa­ti­va — joko laadullisil­ta tai määräl­lisiltä vaateil­taan — sil­lä huip­ul­laan, mitä Piilaak­so edustaa?

    Kysymys on sikä­likin merkit­tävä, että yhä tek­nol­o­gisoitu­vam­mas­sa maail­mas­sa tule­vaisu­u­den rak­en­ta­jat tule­vat enenevästi nouse­maan korkean teknolo­gian aloilta.

    Sil­loin tasa-arvon luon­teen ymmärtämisen kannal­ta on tähdel­listä saa­da käsi­tys muo­doste­tuk­si siitä, että johtuuko miesten yliedus­tus näil­lä aloil­la ja eri­tyis­es­ti niiden johtoasemissa

    a) pääosin yhteiskun­nal­li­sista, esimerkik­si kult­tuuri­sista tekijöistä
    b) pääosin biol­o­gi­sista tekijöistä

    sekä näi­den poh­jal­ta käsi­tys siitä, voidaanko tilanne kat­soa tasa-arvoisek­si vaik­ka miesten yliedus­tus säi­ly­isikin lähelle nykyisen kaltaisena.

    Eli, onko esimerkik­si täl­lainen tilas­tol­lis­es­ti tarkastel­tuna tasa-arvokysymyk­sek­si nou­se­va epä­suh­ta mah­dol­lis­es­ti erään­lainen haa­mukysymys, jos­sa ei pohjim­mil­taan ole niinkään kysymys sukupuolten välis­es­tä tasa-arvon vajeesta?

  275. Par­in­val­in­takeskustelus­ta tuli mieleen tutkimus­tu­los, jon­ka kuulin aikoinaan sosi­aalip­sykolo­gian luennolla. 

    Ryh­mä naisia lait­toi miehiä kas­vo- ja koko­var­taloku­van perus­teel­la atrak­ti­ivi­su­usjärjestyk­seen. Toinen nais­ryh­mä arvioi samo­jen miesten puoleen­savetävyyt­tä näi­den käyt­tämien paito­jen hajun perus­teel­la näkemät­tä siis kuvia. 

    Kas kum­maa järjestys­ten välil­lä oli vah­va kor­re­laa­tio. Nainen siis hais­taa miehen vetovoiman. 

    Toinen tulos oli, että sekä kuvien että paito­jen järjestys oli miesten ter­veysjärjestys. Nainen siis myös hais­taa miehen ter­vey­den eli hyvät geenit. 

    Kaikkea sitä kek­sitäänkin tutkia ja hyvä niin. Minus­ta mie­lenki­in­toisia tulok­sia, kos­ka hajuaisti on ais­teis­tamme aliar­voste­tu­in ja vähiten keskustelun piiris­sä psykol­o­gi­sis­sa kysymyksissä.

  276. Saara:

    Ahaa, eli asian selvit­tämisen sijaan uskotkin jo tietäväsi, että min­ul­la on itses­täni väärä käsi­tys ja sin­ul­la puolestaan on minus­ta oikea käsi­tys (muuten­han et voisi väit­tää min­un ole­van hybrik­sen vallassa)?

    heh… en usko tietäväni vaan pidän toden­näköisenä aivan samoin kuin lääkäriesimerkissänikin.

    Kir­joitit aikaisem­min, että sinä uskoisit min­ua, jos väit­täisin, että en arvos­ta puolisos­sani kauneut­ta. Min­un on vaikea uskoa tätäkään väitet­tä. Jos jou­tu­isit lyömään asi­as­ta vetoa, niin löisitkö sen puoles­ta, että en todel­lakaan arvos­ta kauneut­ta? Jos et, niin mitä sinä sit­ten oikein tarkoi­tat uskomisella?

    Mik­si et ota huomioon ihmis­ten väit­teitä arvioidessasi ihmisen mah­dol­lisu­ut­ta ere­htyä tai vale­hdel­la? Eikö lääkäries­imerkissänikin olisi aika type­r­ää vaan uskoa lääkäriä, joka väit­tää ole­vansa aina oike­as­sa, vaik­ka oikeasti 80% ajas­ta lääkärit ovat väärässä?

    Toisaal­ta ehkä tässä nyt on kyse siitä, että me puhutaan vähän eri kieltä. Minä en tietois­es­ti arvos­ta kump­pani­ni hedelmäl­lisyyt­tä, mut­ta arvostan usei­ta omi­naisuuk­sia jot­ka ovat sig­naali hedelmäl­lisyy­destä. Pidän siis toden­näköisenä, että näi­den arvos­tusten takana on pohjim­mil­taan hedelmäl­lisyy­den arvos­tus. Vas­taavasti sinä ilmeis­es­ti ajat­telet, että tässä yhtey­desä ei ole sopi­vaa sanoa, että minä arvostan hedelmäl­lisyyt­tä, kos­ka en tee sitä tietois­es­ti ja min­ul­la ei ole siitä suo­raan mitään todis­tei­ta. (Vaik­ka tiedäm­mekin, että suurin osa miehistä arvostaa hedelmällisyyttä.)

    Minus­ta sin­un läh­estymis­tavas­sa on se ongel­ma, että päädyt tilanteeseen, jos­sa suun­nilleen kukaan mies ei arvos­ta hedelmäl­lisyyt­tä ja kukaan nainen sta­tus­ta, kos­ka he eivät tee sitä tietois­es­ti. Silti ihmiset osoit­ta­vat käyt­täy­tymisel­lään ryh­mänä arvosta­vansa näitä omi­naisuuk­sia. Mik­si luo­da itselleen täl­lainen ris­tiri­ita ratkottavaksi?

  277. Riit­ta kertoo: 

    Eetu-Jus­tuk­sen pyörästä en tiedä, mut­ta olen kyl­lä neu­votel­lut kolme­vuo­ti­aan pojan kanssa oste­taanko hempeän pinkit kar­va­somis­teiset vai korut­tomat mus­tat talvilenkkar­it. Lop­ul­ta päädyt­ti­in kom­pro­missi­na lilaan.

    Mik­set ostanut niitä pinkke­jä karvasomisteisia?

  278. Par­in­val­in­takysymyk­seen en ota sinän­sä kan­taa, mut­ta se on yksi sel­l­ainen keskustelu­nai­he, jos­sa fem­i­nis­min rooli epä­tasa-arvon pönkit­täjänä kyl­lä tulee esi­in melkein aina.

    Ote­taan tarkastelu­un esimerkik­si jokin ilmiö, joka liit­tyy suo­raan tai epä­suo­rasti par­in­val­in­taan miesten näkökul­mas­ta. Klassi­nen täl­lainen esimerk­ki on (nais­ten) kauneusi­hanne. En ota kan­taa siihen, mis­tä tämä syn­tyy, mut­ta siis, fem­i­nisti­nen kri­ti­ik­ki usein kohdis­tuu täl­laiseen ihanteeseen ja siihen, miten se on nais­ten kannal­ta sor­toa ja pakot­taa naiset tiet­tyyn muot­ti­in tms. Täl­lainen ana­lyysi on var­masti usein aivan rel­e­vant­tia ja mielekästä. 

    Siihen kuu­luu yleen­sä myös sel­l­ainen aja­tus, että miehet ovat yksilöinä ja jois­sain ns. “telaketjufem­i­nis­min” muodois­sa myös kollek­ti­iv­ina, vas­tu­us­sa näistä ihanteista ainakin niiltä osin kuin he ilmai­se­vat pref­er­ensse­jään. So. mies, suosi­mal­la tietyn­näköisiä naisia, a) sor­taa normista poikkeav­ia naisia ja b) sor­taa myös normin­mukaisia naisia, kos­ka näille koituu kus­tan­nuk­sia tämän normin täyttämisestä. 

    Kuitenkin, täysin sym­metri­nen ana­lyysi, jos­sa miehen kohtaa­mat nor­mit esitetään nais­ten miehille aiheut­tamien kus­tan­nusten jne. kaut­ta tapah­tu­vana insti­tu­tion­aalise­na sor­tona, ei fem­i­nis­min mukaan ole lainkaan validia. Esimerkik­si miesten tarve han­kkia kookkaat ja näkyvät ja usein epä­tarkoituk­sen­mukaiset lihak­set (pec­toralis majorin hyper­trofia ei ole hyödyl­listä mis­sään muual­la kuin uimaran­nal­la), ja tästä koitu­vat kus­tan­nuk­set sivu­ute­taan täysin, ja nais­ten syyt­tämistä tästä pide­tään naurettavana. 

    Sivuhuo­mau­tuk­sen:

    Suomenkielisessä inter­netis­sä on jo reilu kymme­nen vuot­ta pyörinyt markki­na-arvo­teo­ri­an nimel­lä kulke­va itses­tään­selvyys, jon­ka mukaan eri­laiset par­in­val­in­taan vaikut­ta­vat kri­teer­it tuot­ta­vat yhdessä jonkin­laisen vai­h­toar­von yksilöi­den omi­naisuuk­sille ja että erit­täin kysyt­tyjä omi­naisuuk­sia omaaval­la yksilöl­lä on parem­mat mah­dol­lisu­udet löytää itseään miel­lyt­tävä kumppani. 

    Äänekkäim­mät tämän täysin itses­tään­selvän totea­muk­sen vas­tus­ta­jat ovat olleet tun­nus­tuk­sel­lisia fem­i­nis­te­jä ja tämän totea­muk­sen ääneen­lausu­jien haukku­mi­nen kaiken­laisil­la alhaista markki­na-arvoa kuvaav­il­la haukku­masanoil­la hei­dän nor­maalia toimintaansa.

  279. tiedemies:

    Äänekkäim­mät tämän täysin itses­tään­selvän totea­muk­sen vas­tus­ta­jat ovat olleet tun­nus­tuk­sel­lisia fem­i­nis­te­jä ja tämän totea­muk­sen ääneen­lausu­jien haukku­mi­nen kaiken­laisil­la alhaista markki­na-arvoa kuvaav­il­la haukku­masanoil­la hei­dän nor­maalia toimintaansa.

    Onneks saara ei haukkunu mua tilas­tousko­vaista pahem­mak­si. Markki­na-arvo on ehkä vielä pelastettavissa 😉

  280. Art­turi, sinus­ta on siis myöskin syytä olet­taa esimerkik­si että minä olen palka­nsaa­ja ja että ammat­ti­ni on myyjä? Ilmoi­tan kyl­lä itse, että en ole palka­nsaa­ja enkä myöskään myyjä, mut­ta kos­ka ikäi­sistäni nai­sista suurem­pi osa on palka­nsaa­jia kuin mui­ta, ja suurin osa palka­nsaa­janai­si­sista on myyjiä, sin­un mielestäsi kan­nat­taa olet­taa min­un valehtelevan? 😀

    Eikö lääkäries­imerkissänikin olisi aika type­r­ää vaan uskoa lääkäriä, joka väit­tää ole­vansa aina oike­as­sa, vaik­ka oikeasti 80% ajas­ta lääkärit ovat väärässä?

    Ei tämä ole toimi­va analo­gia, kos­ka 100% pros­ent­tia lääkäreistä on joskus väärässä.

    Minus­ta sin­un läh­estymis­tavas­sa on se ongel­ma, että päädyt tilanteeseen, jos­sa suun­nilleen kukaan mies ei arvos­ta hedelmäl­lisyyt­tä ja kukaan nainen sta­tus­ta, kos­ka he eivät tee sitä tietois­es­ti. Silti ihmiset osoit­ta­vat käyt­täy­tymisel­lään ryh­mänä arvosta­vansa näitä omi­naisuuk­sia. Mik­si luo­da itselleen täl­lainen ris­tiri­ita ratkottavaksi?

    Olen tois­tanut jo use­asti, että uskon ilman muu­ta mon­en naisen arvosta­van sta­tus­ta. Minä itse vain sat­tumoisin en sitä arvos­ta, minkä osoi­tan myös käyt­täy­tymisel­läni. En siten, että jät­täisin kaik­ki sta­tus­ta omaa­vat tai sen kanssa kor­reloivia omi­naisuuk­sia demon­stroi­vat miehet kump­pan­in­valin­nan ulkop­uolelle, vaan val­it­se­mal­la miehen muun kuin statuk­sen (tai sta­tu­sodot­teen) perus­teel­la ja akti­ivis­es­ti vält­tämäl­lä tilantei­ta, jois­sa jou­tu­isin kohtaa­maan kump­pani­ni statuk­sen käytän­nön seurauksia.

    Riip­pumat­ta siitä, mikä tilanne oikeasti on juuri min­un kohdal­lani, kaikkien nais­ten par­i­u­tu­mis­val­in­to­ja ei kan­na­ta selit­tää miehen statuk­sel­la. Naiset keskimäärin kun on aivan eri asia kuin kaik­ki naiset.

  281. Tiedemies, edelleen tek­steis­säsi esi­in­tyy yksilöimätön, huonos­ti argu­men­toi­va fem­i­nisti. En ole enää pysynyt kär­ry­il­lä aivan kaikesta mitä ketjus­sa san­o­taan, mut­ta jotenkin en jak­sa uskoa että kukaan tääl­lä allekir­joit­taisi tämän yksilöimät­tömän fem­i­nistin nolo­ja väit­tämiä. Ja minä, ken­ties ketjun ain­oa fem­i­nis­miä tasa-arvoli­ik­keenä puo­lus­tanut kir­joit­ta­ja, tun­nustin ere­hdyk­seni jo aiko­ja sit­ten. Mis­tä siis moinen varjonyrkkeily?

  282. Mikko Har­to­nen:

    Saara:

    Ken­ties sil­lä pain­o­tuserol­la, että tuntemani/tietämäni sta­tus­ta arvosta­vat naiset kyl­lä usein ilmoit­ta­vat sen ihan suo­raan, sen sijaan että selit­telisivät arvos­tuk­si­aan jotenkin hienos­ti kiertäen. Samoin kuin moni mies myön­tää aivan auli­isti, että naisen nuoru­us ja kauneus on heille tärkeä parinvalintakriteeri.

    Tun­nen myös joitain naisia, jot­ka myön­tävät asian suo­raan. Silti val­taosa pyrkii yleen­sä esit­tämään ettei asial­la olisi merk­i­tys­tä, vaik­ka käytän­nössä jatku­vasti ihas­tu­isi­vat sta­tus­ta omaavi­in miehi­in. Miehet myön­tävät ulkonäön merk­i­tyk­sen suo­raan läh­es poikkeuksetta.

    Se, että ihas­tuu sta­tus­ta omaavi­in miehi­in, ei vielä ole osoi­tus statuk­sen arvostamis­es­ta (eikä etenkään se, että ihas­tuu mieheen jol­la saat­taa tule­vaisu­udessa olla sta­tus­ta). Mut­ta siis tiedän kyl­lä niitäkin naisia ole­van, jot­ka käytän­nössä osoit­ta­vat arvosta­vansa sta­tus­ta ja kuitenkin puheis­saan kieltävät tämän.

    En ymmärtäny ollenkaan mitä tarkoitit tällä:
    “markki­na-arvo­han kor­reloi sopivu­u­den kanssa ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että tämä naisyk­silö edus­taa erit­täin tarkasti tilas­tol­lista keskiarvoa”

    Mik­si ihmeessä naisen täy­ty­isi edus­taa tilas­tol­lista keskiar­voa? Korkean markki­na-arvon miehethän nimeno­maan ovat määritelmäl­lis­es­ti halut­tu­je useimpi­en nais­ten silmis­sä. Siitähän markki­na-arvo muo­dos­tuu, että on halut­tu lukuis­ten vas­takkaisen sukupuolen edus­ta­jien tahol­ta. Ei naisen oma­l­la sijain­nil­la jakau­mas­sa ole asian kannal­ta mitään merkitystä.

    Ei pelkän markki­na-arvon kannal­ta, mut­ta sen kannal­ta kyl­lä, miten hyvin markki­na-arvo ennus­taa sopivu­ut­ta kump­pan­i­na. Markki­na-arvo kun kuvaa halut­tavu­ut­ta eikä sopivu­ut­ta. Toisin sanoen olisi type­r­ää väit­tää: Se, mies, jon­ka suurin osa kaik­ista nai­sista halu­aa kump­panikseen, on juuri min­ulle paras mah­dolli­nen kump­pani. Kyse on lop­ul­ta yksilöl­li­sistä valin­noista. Analo­gia: ne housut, jot­ka suurin osa nai­sista halu­aa ostaa, eivät ole parhaat mah­dol­liset juuri min­ulle, kos­ka min­ul­la on poikkeuk­sel­lisen suuri vyötärö/lantio ‑suhde.

    Uskon, että yksilöl­liset, omaa käytän­nön etua pain­ot­ta­vat valin­nat tule­vat jatkos­sa lisään­tymään parisuhde­markki­noil­la siinä mis­sä tavara- ja palvelumarkkinoillakin.

    Mis­tä päät­telet, ettei miehen sta­tus olisi jatkos­sakin “naisen omaa käytän­nön etua pain­ot­ta­va” val­in­takri­teeri? Kyse­hän on trade off­ista hyvien gee­nien ja miehen per­heelle anta­man panok­sen välil­lä. Keskimäärin kovem­man statuk­sen mieheltä voi odot­taa yhtäältä parem­pia geene­jä ja taloudel­lisia resursse­ja ja toisaal­ta alhaisem­paa uskol­lisu­ut­ta, vähempää osal­lis­tu­mista kotitöi­hin ja las­ten­hoitoon jne. Jotkut naiset otta­vat hyvät geen­it eivätkä edes lähtöko­htais­es­ti odota alfal­ta mitään panos­ta mihinkään. Toiset naiset otta­vat tur­val­lisen betamiehen, joka antaa 100% panok­sen per­heelleen. Näin äärim­mäisen kär­jis­tet­tynä siis. Point­ti on, etten usko miehen statuk­sen pois­tu­van nais­ten pref­er­ens­seistä toden­näköis­es­ti ikinä. Statuk­sen han­kkimisen muodot sen sijaan voivat muut­tua, kuten ovat jatku­vasti muuttuneetkin.

    “Hyvät geen­it” ei sel­l­aise­naan joh­da tarkoit­ta­maani käytän­nön etu­un. Käytän­nön edul­la tarkoi­tan jokapäiväistä, arjes­sa ilmenevää elämän­laat­ua (ja tässä on huo­mat­ta­va, että raha tai sosi­aa­li­nen ihailu ei itsel­leni merk­itse elämän­laat­ua). Tätä juuri tarkoitin sanoes­sani, että en arvos­ta statusta.

    Min­ua ei kiin­nos­ta tip­paakaan sel­l­ainen mies kump­pan­i­na, jol­la on hyvät (muiden arvosta­mat) geen­it, joka on ver­tais­ryh­mässään ihail­tu ja arvostet­tu, ja jol­la on sekä rahaa että vaiku­tus­val­taa (eli joka on sin­un ter­meil­läsi alfa), mut­ta joka ei panos­ta yhteiseen elämäämme henkises­ti. Toisaal­ta sel­l­ainenkaan mies ei kiin­nos­ta, jol­la on halua panos­taa yhteiseen elämään, mut­ta jol­ta puut­tuu siihen kykyä (beta). Sel­l­ainen mies, jol­la olisi mah­dol­lis­es­ti edel­ly­tyk­set han­kkia ja ylläpitää sta­tus­ta, mut­ta joka ei sitä tee vaan val­it­see sen sijaan min­ut, on itsel­leni paras vai­h­toe­hto. Tämä merk­it­see sitä, että arvostan osaa niistä omi­naisuuk­sista jot­ka mah­dol­lis­ta­vat statuk­sen, mut­ta se merk­it­see samal­la myös, että en arvos­ta sta­tus­ta sinän­sä. Pait­si tietenkin jos sta­tus määritel­lään akti­ivisek­si ja inten­si­ivisek­si parisuh­teen sisäisen kehit­tämisen pros­es­sik­si, mut­ta olen var­ma että tämän ketjun keskusteli­jat tarkoit­ta­vat sil­lä jotakin muuta.

    En minäkään usko statuk­sen pois­tu­van täy­del­lis­es­ti kaikkien nais­ten pref­er­ens­seistä, vaan uskon sen merk­i­tyk­sen tilas­tol­lis­es­ti lievenevän.

  283. Saara on ilmeis­es­ti iskenyt kul­takim­paleeseen. Mies, joka halutes­saan olisi korkean statuk­sen alfa, mut­ta joka käyt­täy­tyy parisuh­teessa betan kaltais­es­ti. Ei tuh­laa omaa elämään­säkään statuk­sen kas­vat­tamiseen. Vielä jos mies on onnelli­nen tilanteeseen niin ei voi kuin toivoa hyvää jatkoa molem­mille. Ideaal­i­ti­lanne monel­la tapaa, ja tässä voidaan ehkä ajatel­la että kult­tuurin ja omien ratio­naal­is­ten val­in­to­jen ansios­ta miehe­si on päässyt irti vah­vas­ta biol­o­gi­sista paineesta. Näitä miehiä var­masti on muitakin, mut­ta har­vas­sa lienevät nämä lopultakin.

  284. En ole enää pysynyt kär­ry­il­lä aivan kaikesta mitä ketjus­sa san­o­taan, mut­ta jotenkin en jak­sa uskoa että kukaan tääl­lä allekir­joit­taisi tämän yksilöimät­tömän fem­i­nistin nolo­ja väit­tämiä.

    En linkitä vihakir­joituk­si­in vapaae­htois­es­ti, mut­ta etsivä löytää googlella.

  285. Saara:

    Ilmoi­tan kyl­lä itse, että en ole palka­nsaa­ja enkä myöskään myyjä, mut­ta kos­ka ikäi­sistäni nai­sista suurem­pi osa on palka­nsaa­jia kuin mui­ta, ja suurin osa palka­nsaa­janai­si­sista on myyjiä, sin­un mielestäsi kan­nat­taa olet­taa min­un valehtelevan?

    Ei. Tässä tilanteessa minä uskoisin sin­ua, että et ole palka­nsaa­ja etkä myyjä. Oman ammat­tin­sa tun­nistamiseen ei tarvitse tun­tea itseään yhtä hyvin tai olla itselleen yhtä rehelli­nen kuin sen tun­nistamiseen mikä pohjim­mil­taan vetoaa poten­ti­aal­i­sis­sa kumppaneissa.

    Sen lisäk­si väit­teesi, että et ole kiin­nos­tunut kump­panisi statuk­ses­ta vaik­ka olet kiin­nos­tunut sta­tus­ta sig­naloivista omi­naisuuk­sista on lähempänä väitet­tä, että olet ammatil­tasi astro­naut­ti kuin että olet ammatil­tasi myyjä. Ymmär­rät var­maan, että suh­tau­tu­isin astro­naut­tiväit­teeseenkin skep­tis­es­ti. En pitäisi sitä mah­dot­tomana, kuten en pidä sitäkään, että sin­ua ei oikeasti kiin­nos­ta sta­tus. Pidän sitä vain epä­to­den­näköisenä.

    Olen tois­tanut jo use­asti, että uskon ilman muu­ta mon­en naisen arvosta­van statusta.

    Takaisin lääkäries­imerkki­in: jos lääkäri sanoisi, että hän kyl­lä uskoo ja ymmärtää, että muut lääkärit ere­htyvät 80% ajas­ta, mut­ta hän ei, niin miten paljon olet­taisit, että tämä lääkäri erehtyy?

    Uskoisitko, että hän on osan­nut arvioi­da oman ere­htyvyyten­sä, vai pidätkö toden­näköisem­pänä, että hän on liian itse­var­ma tai valehtelee?

    Riip­pumat­ta siitä, mikä tilanne oikeasti on juuri min­un kohdal­lani, kaikkien nais­ten par­i­u­tu­mis­val­in­to­ja ei kan­na­ta selit­tää miehen statuk­sel­la. Naiset keskimäärin kun on aivan eri asia kuin kaik­ki naiset.

    Tästä olen täysin samaa mieltä. Olen myös sitä mieltä, että vas­takkaisten todis­tei­den puuttues­sa yksit­täis­ten nais­ten par­i­u­tu­mis­val­in­to­ja kan­nat­taa selit­tää miehen statuk­sel­la. Näin tehdessään on välil­lä väärässä, mut­ta useim­miten oikeassa.

    Se, että ihas­tuu sta­tus­ta omaavi­in miehi­in, ei vielä ole osoi­tus statuk­sen arvostamis­es­ta (eikä etenkään se, että ihas­tuu mieheen jol­la saat­taa tule­vaisu­udessa olla statusta).

    Aivan. Se ei ole myöskään osoi­tus siitä, että ei arvos­ta statusta.

    Toisin sanoen olisi type­r­ää väit­tää: Se, mies, jon­ka suurin osa kaik­ista nai­sista halu­aa kump­panikseen, on juuri min­ulle paras mah­dolli­nen kumppani.

    Joo, mut­ta ei olis type­r­ää väit­tää, että se mies jota halu­an kaik­ista eniten on min­ulle paras kumppani.

    Tätä juuri tarkoitin sanoes­sani, että en arvos­ta statusta.

    aaaa.… Mä en nimit­täin tarko­ta tätä ollenkaan (kun puhun statuk­ses­ta). Minus­ta nainen voi naut­tia miehen statuk­ses­ta ihan vaan silleen, että se on onnel­lisem­pi kun se mies tun­tuu siitä ihanam­mal­ta ja halut­tavam­mal­ta. Ihan samal­la taval­la kuin mies voi naut­tia naisen hedelmäl­lisyy­destä sig­naloivista omi­naisuuk­sista ilman, että tekee lapsia.

    Sel­l­ainen mies, jol­la olisi mah­dol­lis­es­ti edel­ly­tyk­set han­kkia ja ylläpitää sta­tus­ta, mut­ta joka ei sitä tee vaan val­it­see sen sijaan min­ut, on itsel­leni paras vaihtoehto.

    Jeps, eli minus­ta tämän on sama kuin sanoisi, että arvostan statuk­sen kanssa kor­rel­loivia omi­naisuuk­sia, esim. älykkyyt­tä, kykyä empa­ti­aan, iloisu­ut­ta, kauneut­ta, reilu­ut­ta, avu­li­aisu­ut­ta jne.

    Minä ajat­te­len, että näi­den omi­naisuuk­sien ja statuk­sen arvostamisen välil­lä ei ole juuri eroa aivan kuten ei ole pitkien hiuk­sien, sym­metris­ten kasvo­jen, nuoru­u­den, lan­tiovyötärö­suh­teen ja hedelmäl­lisyy­den välil­läkään. (Kos­ka minus­ta vaikut­taa siltä, että näi­den omi­naisuuk­sien arvost­a­mi­nen on kehit­tynyt ihmisille sik­si, että ne sig­naloi­vat siitä “pohjim­mais­es­ta” kelposuudesta.)

    Nyt kun tätä on tässä viikon ver­ran jauhanut, niin minus­ta alkaa tun­tua, että olen väärässä ja sin­un kie­lenkäyt­tö sovel­tuu parem­min tämän asian käsit­te­lyyn. On var­maan parem­pi vaan myön­tää, että ihmiset arvosta­vat statuk­ses­ta ja hedelmäl­lisyy­destä sig­naloivia omi­naisuuk­sia ilman, että he arvosta­vat itse sta­tus­ta ja hedelmällisyyttä.

  286. Saara: “En ole enää pysynyt kär­ry­il­lä aivan kaikesta mitä ketjus­sa san­o­taan, mut­ta jotenkin en jak­sa uskoa että kukaan tääl­lä allekir­joit­taisi tämän yksilöimät­tömän fem­i­nistin nolo­ja väittämiä.”

    T‑mies: “En linkitä vihakir­joituk­si­in vapaae­htois­es­ti, mut­ta etsivä löytää googlella.”

    Argu­men­tit ei nyt oikeen kohtaa. 

    Mielipuo­lifem­i­nis­te­jä on ole­mas­sa. Anne Moila­nen fan­ta­sioi kuukausikau­pal­la poikain sukupuolielin­ten ampumis­es­ta YLE:ssä ja pää­toimit­ta­mas­saan nais­li­ik­keen lehdessä. Ämmä sai myös vuo­den free­lancer-palkin­non. Yöks.

    “Tasa-arvo­m­in­is­teri” Wallin jopa julis­tau­tui radikaal­ifem­i­nisi­tik­si. Kysyin Wallinil­ta: “Mitä aiot sanoa Sofi Oksasen sek­sis­ti­sistä ja rasis­ti­sista puheista, kun ker­ran olit valmis tuomit­se­maan Audi-miehen pari kuukaut­ta aiem­min. Onhan nimit­täin suuri ero väit­tää, että nainen ei ole miehen veroinen johta­jana ja että tyyp­illi­nen suo­ma­lais­mies ei osaa ilmaista tun­teitaan ja sik­si hakkaa vaimoa ja lap­sia.” Radikaal­ifem­i­nisti Wallin ei tietenkään vastannut. 

    Sofi Oksa­nen taas palkit­ti­in uudel­la kir­jal­lisu­us­palkin­nol­la. Toiv­ot­tavasti eivät tien­neet kir­jail­i­jan rasis­tis­es­ta maail­manku­vas­ta. Jos nimit­täin tiesivät ja palk­it­si­vat siitä huolimatta …

    Mielipuo­lifem­i­nis­te­jä siis on ole­mas­sa. Tapana on kuitenkin väit­tää, että he eivät edus­ta fem­i­nis­min valtavirtaa. 

    Mik­si siinä tapauk­ses­sa mielipuo­lifem­i­nisti toimii keskeisen naisjär­jestön lehden pää­toimit­ta­jana? Mik­si mielipuo­lifem­i­nisti palk­i­taan kir­jal­lisu­us­palkin­noil­la? Mik­si oletet­tu fem­i­nistien val­tavir­ta ei rien­nä tuomit­se­maan sek­sis­tistä vihanlietsontaa?

  287. Mik­set ostanut niitä pinkke­jä karvasomisteisia? 

    Kos­ka ne oli­vat ällöt. Ei minus­ta kolme­vuo­ti­aan tarvitse saa­da päät­tää pukeu­tu­mis­es­taan, vaik­ka saakin ottaa kan­taa (joidenkin mielestä tämäkin on paheksuttavaa).

  288. Tiedemies
    “Äänekkäim­mät tämän täysin itses­tään­selvän totea­muk­sen vas­tus­ta­jat ovat olleet tun­nus­tuk­sel­lisia fem­i­nis­te­jä ja tämän totea­muk­sen ääneen­lausu­jien haukku­mi­nen kaiken­laisil­la alhaista markki­na-arvoa kuvaav­il­la haukku­masanoil­la hei­dän nor­maalia toimintaansa.”

    Pohjo­is­mais­sa miehet on opetet­tu ajat­tele­maan asioi­ta nais­ten kannal­ta, mut­ta kaikkia naisia ei ehkä ole samas­sa määrin opetet­tu ajat­tele­maan asioi­ta miesten kannal­ta. Nais­ten ja miesten täy­ty­isi palvel­la toisi­aan omil­la vahvuuk­sil­laan eikä niin, että miehet oli­si­vat ole­mas­sa vain nais­ten palvelemisek­si tai että naiset oli­si­vat ole­mas­sa vain miesten palvelemiseksi.

  289. Enkidu
    “Sofi Oksa­nen taas palkit­ti­in uudel­la kir­jal­lisu­us­palkin­nol­la. Toiv­ot­tavasti eivät tien­neet kir­jail­i­jan rasis­tis­es­ta maail­manku­vas­ta. Jos nimit­täin tiesivät ja palk­it­si­vat siitä huolimatta …”

    Sofi on melanko­likko ja Suo­mi on melanko­li­nen maa poh­javireeltään. Hän on älykäs ja hyvä kir­joit­ta­ja, viisas­kin, mut­ta ei ole vielä oppin­ut kehu­maan. Hän itse vapaas­ta valin­nas­taan asuu Suomes­sa eikä esimerkik­si Tan­skas­sa ja mielestäni tämä käytän­nössä osoit­taa sen, että hän arvostaa suo­ma­lais­ten miesten ja nais­ten aikaansaan­nok­sia, vaik­ka ei osaa sitä sanal­lis­es­ti ilmaista. Siinä mielessä hänen kan­nat­taisi ehkä muut­taa Tan­skaan jok­sikin aikaa, että oppisi positiivisuutta.

  290. Mik­set ostanut niitä pinkke­jä karvasomisteisia?

    Kos­ka ne oli­vat ällöt. Ei minus­ta kolme­vuo­ti­aan tarvitse saa­da päät­tää pukeu­tu­mis­es­taan, vaik­ka saakin ottaa kan­taa (joidenkin mielestä tämäkin on paheksuttavaa).

    Et siis olisi ostanut niitä myöskään kolme­vuo­ti­aalle tytölle, kos­ka ne oli­vat ällöt?

  291. Enkidu, aivan, mielipuo­lifem­i­nis­te­jä on ole­mas­sa ja pidän myös mah­dol­lise­na että he voivat edus­taa fem­i­nis­min val­tavir­taa. Ymmär­rän, että mielipuo­lifem­i­nistien argu­ment­te­ja esitelti­in, jot­ta mm. min­ut saataisi­in havait­se­maan hei­dän ole­mas­saolon­sa. Mut­ta nyt kun tuo tavoite on saavutet­tu, minus­ta on has­sua että tääl­lä edelleen argu­men­toidaan mielipuo­lifem­i­nis­tistä puhet­ta vas­taan, vaik­ka kukaan ketju­un kir­joit­tavista tuskin sel­l­aisia puhei­ta allekir­joit­taisi. Mieleen tulee var­jonyrkkeily — käytetään kovasti ener­giaa vaik­ka vas­tus­ta­ja ei ole paikalla.

    …Puut­tuuko­han meiltä sel­l­aisia julk­isia foo­rume­ja, jois­sa näitä mielipuo­lifem­i­nis­te­jä voitaisi­in tavoit­taa ja hei­dän kan­nan­ot­to­jaan eritellä?

  292. Kos­ka ne oli­vat ällöt.

    Ok, eli et olisi ostanut niitä tytöllekään. Ajat­telin vain, että onko tässä taustal­la jokin ei-sukupuo­lineu­traali ajattelu. 

    Mut­ta poruhan tossu­ista olisi tul­lut päiväkodis­sa, kun isom­mat (tai samanikäisetkin) pojat oli­si­vat ne äkän­neet. Vähän luon­teesta riip­puu, miten olisi men­nyt. Jotkut ovat vahvo­ja oman tien kulk­i­joi­ta jo kolmivuo­ti­aina.. ris­ki mieli­pa­haan olisi kuitenkin ollut olemassa. 

    Ja eikun seu­raa­vana päivänä osta­maan uudet mus­tan­puhu­vat poikatossut.

  293. Enkidu:

    Sofi Oksa­nen taas palkit­ti­in uudel­la kir­jal­lisu­us­palkin­nol­la. Toiv­ot­tavasti eivät tien­neet kir­jail­i­jan rasis­tis­es­ta maail­manku­vas­ta. Jos nimit­täin tiesivät ja palk­it­si­vat siitä huolimatta … 

    No, minä en kyl­lä pidä Sofi Oksasen maail­manku­vas­ta, enkä ole samaa mieltä hänen monista lausun­nois­taan. Mut­ta mitä merk­i­tys­tä sil­lä on hänen kir­jal­lisia ansioitaan arvioitaessa?

    Olen itse sitä mieltä, että esimerkik­si Stal­in­in lehmät on pahai­ta kir­jo­ja, joi­ta olen lukenut. Syitä siihen var­maankin on monia, mut­ta mielestäni yksi syy oli juurikin hänen oma­laa­tuisen­sa maail­manku­vansa (mon­es­sakin mielessä).

    Mut­ta heit­etään­pä nyt vielä vähän vet­tä myl­lyyn. Entäpä jos onkin (esimerkik­si biologi­nen) seli­tys sille, että miehet (tai ainakin johta­jik­si valikoitu­va osu­us) ovat ker­takaikki­aan vain parem­pia johta­jia kuin naiset (tai heistä valikoitu­va osuus)?

    Ei tätäkään olet­ta­maa nähdäk­seni mis­sään kumot­tu, pikem­minkin käytän­nön havain­not esimerkik­si nais- ja miesjo­hta­jien suh­teesta tuk­i­si­vat väitet­tä, mut­ta näin­hän ei saa kuitenkaan sanoa julkises­ti. Ei ainakaan miehenä, ellei sit­ten halua kaikkia Egyptin vit­sauk­sia niskaansa.

    Jotenkin tulee mieleen tapaus Halla-aho…

    Kari

  294. …Puut­tuuko­han meiltä sel­l­aisia julk­isia foo­rume­ja, jois­sa näitä mielipuo­lifem­i­nis­te­jä voitaisi­in tavoit­taa ja hei­dän kan­nan­ot­to­jaan eritellä? 

    Miten olisi Helsin­gin Sanomat?

    Kari

  295. Art­turi:

    Takaisin lääkäries­imerkki­in: jos lääkäri sanoisi, että hän kyl­lä uskoo ja ymmärtää, että muut lääkärit ere­htyvät 80% ajas­ta, mut­ta hän ei, niin miten paljon olet­taisit, että tämä lääkäri erehtyy?

    Uskoisitko, että hän on osan­nut arvioi­da oman ere­htyvyyten­sä, vai pidätkö toden­näköisem­pänä, että hän on liian itse­var­ma tai valehtelee?

    100% lääkäreistä ere­htyy joskus, kuten myös 100% ihmi­sistä. Tästä on help­po päätel­lä, että esimerkkisi lääkäri on liian itse­var­ma; hän­hän sisäl­tyy tuo­hon sataan pros­ent­ti­in. Mut­ta 100% nai­sista ei val­itse kump­pa­ni­aan ensisi­jais­es­ti statuk­sen perus­teel­la, joten nais­ten kohdal­la vas­taa­va päät­te­ly ei ole yhtä yksinkertaista.

    Jos kysyt min­ul­ta, miten itse hoitaisin täl­laisen päät­te­lyn jos jou­tu­isin lyömään asi­as­ta vetoa, niin pyrk­isin saa­maan henkilöstä mah­dol­lisim­man paljon tietoa ennen päätök­sen tekemistä. Jos esimerkik­si sinä pidät min­ua kir­joi­tusteni perus­teel­la hyvin tyyp­il­lisenä naise­na, voisi ken­ties kan­nat­taa lait­taa rahat likoon sen puoles­ta, että olen tyyp­illi­nen myös puheena ole­van omi­naisu­u­den osalta (onko sin­ul­la muuten jonkin­laista dataa siitä, kuin­ka suuri osa nai­sista tosi­asial­lis­es­ti val­it­see kump­panin­sa statuk­sen perusteella?).

    Toisin sanoen olisi type­r­ää väit­tää: Se, mies, jon­ka suurin osa kaik­ista nai­sista halu­aa kump­panikseen, on juuri min­ulle paras mah­dolli­nen kumppani.

    Joo, mut­ta ei olis type­r­ää väit­tää, että se mies jota halu­an kaik­ista eniten on min­ulle paras kumppani.

    No minä olisin valmis heit­täy­tymään jopa niin ylim­ielisek­si, että väitän osan nai­sista halu­a­van itselleen sopi­ma­ton­ta (tai epäop­ti­maal­ista) kump­pa­nia, kos­ka ensisi­jais­es­ti he halu­a­vat vain tehdä muut naiset kateel­lisik­si (ali­ta­juis­es­ti). Saman väitän koske­van miehiäkin. Mut­ta se esit­tämäni markki­na-arvo­höm­pö­tys­tä koske­va point­ti, että markki­na-arvo merk­it­see halut­tavu­ut­ta eikä sopivu­ut­ta, on tot­ta vaik­ka tämä väit­tämäni ei olisikaan.

    Sel­l­ainen mies, jol­la olisi mah­dol­lis­es­ti edel­ly­tyk­set han­kkia ja ylläpitää sta­tus­ta, mut­ta joka ei sitä tee vaan val­it­see sen sijaan min­ut, on itsel­leni paras vaihtoehto.

    Jeps, eli minus­ta tämän on sama kuin sanoisi, että arvostan statuk­sen kanssa kor­rel­loivia omi­naisuuk­sia, esim. älykkyyt­tä, kykyä empa­ti­aan, iloisu­ut­ta, kauneut­ta, reilu­ut­ta, avu­li­aisu­ut­ta jne.

    Ymmär­rän mihin pyrit, mut­ta met­sään tämä menee siinä, että en suinkaan arvos­ta kaikkia statuk­sen kanssa kor­reloivia omi­naisuuk­sia — esim. kil­pailu­vi­et­tiä, rahan­hi­moa, val­lan­hi­moa, tun­nekylmyyt­tä jne. Itse sanois­in (ja sanoin), että arvostan joitakin statuk­sen kanssa kor­reloivista ominaisuuksista.

    Nyt kun tätä on tässä viikon ver­ran jauhanut, niin minus­ta alkaa tun­tua, että olen väärässä ja sin­un kie­lenkäyt­tö sovel­tuu parem­min tämän asian käsittelyyn.

    Vaik­ka evoluu­tiop­sykolo­gias­sa ei omas­sa kon­tek­stis­saan sinän­sä ole vikaa, niin sen nyky­todel­lisu­ut­ta koske­va seli­tysvoima on rajalli­nen, kos­ka jotkut olen­naiset nyky-yhteiskun­nan ilmiöt (mm. indi­vid­u­al­is­mi) jäävät kokon­aan evoluu­tiop­sykol­o­gisen käsit­te­lyn ulkopuolelle.

  296. Saara
    “Tiedemies, edelleen tek­steis­säsi esi­in­tyy yksilöimätön, huonos­ti argu­men­toi­va fem­i­nisti. En ole enää pysynyt kär­ry­il­lä aivan kaikesta mitä ketjus­sa san­o­taan, mut­ta jotenkin en jak­sa uskoa että kukaan tääl­lä allekir­joit­taisi tämän yksilöimät­tömän fem­i­nistin nolo­ja väittämiä.”

    Etkö ole yhtään seu­ran­nut tämän Sumasen kir­joituk­sen femupi­ireis­sä aiheut­ta­maa mölinää?

  297. Mut­ta poruhan tossu­ista olisi tul­lut päiväkodis­sa, kun isom­mat (tai samanikäisetkin) pojat oli­si­vat ne äkänneet. 

    Mietin samaa, mut­ta kyseessä oli ryh­män­sä (ja koko pien­ten puolen) van­hin poi­ka, jol­la oli jo pinkit saap­paat. Lop­ul­ta tässäkin päädyt­ti­in “tyt­töväri­in”, mut­ta siis tum­maan lilaan. En tiedä, miten olisin toimin­ut tytön kanssa, mut­ta lähtöti­lanne tuskin olisi ollut se, että äiti ehdot­taa mus­tia, eli sil­loin neu­vot­telu­varaa olisi jo lähdössä ollut vähemmän.

    Palataan asi­aan parin vuo­den kulut­tua, kun tuo neitokainen tuos­ta vähän kasvaa…

  298. Nyt lopetan keskustelun ker­ral­la (god­winin laki)

    Mielipuo­lifem­i­nisti on vähän saman­lainen käsite kuin mielipuoli­nat­si. Että joo, eihän kukaan nyt sel­l­aisek­si tun­nus­taudu, tietenkään, ja sel­l­aiset argu­men­tit voidaan toki sivu­ut­taa epärelevantteina. 

    Mut­ta kun sitä leben­srau­mia, tarkoi­tan siis tasa-arvoa tarvi­taan, niin kaa­sukam­mioi­ta pitää kuitenkin viritellä.

  299. Eli­na:

    Mut­ta poruhan tossu­ista olisi tul­lut päiväkodis­sa, kun isom­mat (tai samanikäisetkin) pojat oli­si­vat ne äkän­neet. Vähän luon­teesta riip­puu, miten olisi men­nyt. Jotkut ovat vahvo­ja oman tien kulk­i­joi­ta jo kolmivuo­ti­aina.. ris­ki mieli­pa­haan olisi kuitenkin ollut olemassa.

    Ja eikun seu­raa­vana päivänä osta­maan uudet mus­tan­puhu­vat poikatossut.

    Onko sin­ul­la muuten mielipi­det­tä siitä, kan­nat­taako täl­laista sosi­aal­ista syr­jin­tää yrit­tää omil­la valin­noil­la ennal­taehkäistä (vai onko mielip­i­teesi tuo ‘riip­puu luonteesta’)?

    Itse olen asi­as­sa epä­var­ma; toisaal­ta tun­nen prim­i­ti­ivistä halua suo­jel­la las­ta kaikelta mah­dol­liselta mieli­pa­hal­ta — toisaal­ta ana­lyyt­ti­nen puoleni sanoo, että juuri sil­loin on hel­poin­ta opetel­la kohtaa­maan ja sietämään näitä ikävyyk­siä, kun niiden aiheut­ta­jana on jokin itselle voimakkai­ta myön­teisiä tun­tei­ta tuot­ta­va asia (esim. tässä tapauk­ses­sa pinkit kar­vatossut). Ja se taito on kuitenkin jokaisen hyvä oppia.

    Itsel­läni ei siis ole valmista mielipi­det­tä, kos­ka on ole­mas­sa ihan hyviä argu­ment­te­ja sekä puoles­ta että vastaan.

  300. Saara, tarkoituk­seni olikin kom­men­toi­da juuri mainit­se­masi epä­suh­taa. Yksi puhuu ikään kuin järke­vistä ihmi­sistä tääl­lä ja toinen vetoaa vihakir­joituk­si­in muual­la. Yritin sit­ten yhyt­tää näitä käsi­tyk­siä lähem­mäs. Tarkem­min ajatellen taisin tehdä sen jo ker­taalleen noin 50 viestiä sit­ten. Ja sitä ennen noin 200 viestiä sit­ten. Ehkä en siis enää palaa asiaan.

    Oksasen oksen­nuk­ses­ta vielä, Kän­ni Toteen. On aika arve­lut­tavaa valkopestä Oksasen rasismia/seksismiä jol­lain melanko­li­a­teo­ri­al­la. No, onnek­si et sen­tään väit­tänyt, että en type­r­yyt­täni ymmär­rä Oksasen syvää viisaut­ta. Se on nimit­täin yleisin oksen­nuk­sen puolustus.

    Olen pyhästi päät­tänyt, että en koskaan lue Oksasen tuo­tok­sia. Sik­si en tiedä onko tot­ta, että rasis­mi näkyy myös hänen kir­jois­saan venäläisvi­hana miesvi­han ohel­la. Niin olen kuul­lut väitettävän.

    Nyt taisin kuu­lostaa aika tosikolta …

  301. Saara:

    Onko sin­ul­la muuten mielipi­det­tä siitä, kan­nat­taako täl­laista sosi­aal­ista syr­jin­tää yrit­tää omil­la valin­noil­la ennal­taehkäistä (vai onko mielip­i­teesi tuo ‘riip­puu luonteesta’)?

    Vaik­ka et kysynykkään mul­ta, niin vas­taan silti: täl­laista sosi­aal­ista syr­jin­tää ei kan­na­ta yrit­tää estää.

    Mä uskon, että lapsen on mah­dol­lista oppia ole­maan hake­mat­ta hyväksyn­tää täl­lasil­la jutu­il­la ja myös oppia han­kki­maan sitä muil­la jutuilla.

    Ainakin mulle meni per­ille, ku iskä aina pienenä sano ku menin jotain valit­taa, että hei kel­lään muul­la ei koulus­sa oo nahkareppua/kumisaappaita/kävelykenkiä/ruutuhousuja, että miks mun pitäs olla saman­lainen ku muit­ten. Nää ei myöskään ollu mitään sel­l­a­sia jut­tu­ja mis­tä mä olisin itte saanu hirveesti kik­sei, mut var­maan joo on vielä helpom­pi vaan olla välit­tämät­tä muit­ten pilka­s­ta jos on ihan usko­mat­toman siis­tit pinkkikar­vaiset buut­sit jalassa.

    Step­paa vaan koulun­pihalle nenä niin pystyssä, että sieraimet näkyy. Kyl­lä muut lapset ottaa siitä nopeet riid­it, että nyt tuli kukko (=alfa) tunkiolle.

  302. Huo­mas­in­pa vas­ta nyt tuon eri­no­maisen viestin, jon­ka antti kir­joit­ti 11.4.2010 kel­lo 16:56. Sen val­os­sa pain­ot­taisin (mm. kar­ille), että itsel­läni on ensisi­jais­es­ti pyrkimyk­senä keskustel­la sukupuoles­ta kult­tuurise­na ilmiönä. Uskoni poli­ti­ikkaan olen jo suurim­mak­si osak­si menettänyt.

    Kar­ille vielä: kult­tuuris­samme ihmisiä ei suinkaan aina tai edes yleen­sä kohdel­la ensisi­jais­es­ti yksilöinä sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Tähän viit­taa mm. se, kuin­ka vihamielis­es­ti moni suh­tau­tuu henkilöi­hin, joiden sukupuoli on vaikeasti havait­tavis­sa (esim. meikkaavi­in, pitkähiuk­sisi­in poiki­in). Tai van­hempi­in, jot­ka eivät ker­ro vau­vansa sukupuolta.

  303. Saara:

    …Puut­tuuko­han meiltä sel­l­aisia julk­isia foo­rume­ja, jois­sa näitä mielipuo­lifem­i­nis­te­jä voitaisi­in tavoit­taa ja hei­dän kan­nan­ot­to­jaan eritellä? 

    Minä:

    Miten olisi Helsin­gin Sanomat? 

    Min­ul­la on kyl­läkin peri­aate olla linkkaa­mat­ta koskaan Hesari­in (ei tästä naiskysymyk­ses­tä johtuen vaan muista syistä), mut­ta kos­ka nyt itse aloitin, niin teen poikkeuksen:

    http://www.hs.fi/artikkeli/Naisten+Suomi/1135233896489

    Lain­auk­sia ja kommennteja:
    “Joka ain­ut yli 11-vuo­tias nais­puo­li­nen suo­ma­lainen on kokenut sen, mis­tä nyt puhutaan: joutunut miesten har­joit­ta­man sek­suaalis­sävyisen häirin­nän kohteeksi.”

    Siis _joka ainut_. Yhtäkään sel­l­aista yli 11 vuo­ti­as­ta nais­puolista suo­ma­laista ei ole, joka olisi vält­tynyt sek­suaaliselta häirin­nältä! Ei ainoatakaan!

    “En sano, että kaik­ki miehet käyt­täy­tyvät niin. Mut­ta pohjim­mil­taan suo­ma­lainen yhteiskun­ta on syvästi naisvihamielinen.”

    Suo­ma­lainen yhteiskun­ta on siis oikein _syvästi naisvihamielinen_

    “Kun ihmisoikeusjär­jestöt huolestu­vat suures­ta määrästä naisia, joi­ta miehet tääl­lä ruti­ini­no­mais­es­ti tap­pa­vat ja hakkaa­vat, kaikille kel­paa yhtä painavak­si vas­ta-argu­men­tik­si mar­gin­aa­li­nen nais­ten har­joit­ta­ma väkivalta.”

    Ja niin edespäin.…

    Kari

  304. Sylt­ty:

    Etkö ole yhtään seu­ran­nut tämän Sumasen kir­joituk­sen femupi­ireis­sä aiheut­ta­maa mölinää?

    En. Kuten en seu­raa mm. hom­ma-foo­ru­mi­akaan (enkä varsinkaan ryhdy argu­men­toimaan hom­malais­ten type­r­impiä ver­baaliok­sen­nuk­sia vas­taan Osmon blo­gin kommenttiosiossa).

    Yritän kyl­lä akti­ivis­es­ti ulot­taa kiin­nos­tuk­seni mah­dol­lisim­man paljon omas­ta ajat­telus­tani poikkeav­i­in tahoi­hin, mut­ta rajansa kuitenkin kaikel­la. En koe voit­ta­vani mitään tutus­tu­mal­la kaikki­in mah­dol­lisi­in idi­o­tismin muo­toi­hin, mitä maa pääl­lään kantaa.

  305. Tiedemies, nytkö väität että kaik­ki naiset ovat mielipuo­lifem­i­nis­te­jä, riip­pumat­ta siitä ovatko he valmi­ita allekir­joit­ta­maan mielipuo­lifem­i­nistien lausuntoja?

  306. “esim. meikkaavi­in, pitkähiuk­sisi­in poikiin”

    Suurim­mat rock-idol­it ovat olleet vähin­tään pitkähiuk­sisia usein myös meikkaavia poikia/miehiä.

    On kuitenkin sel­l­ainen sovin­naisu­u­den alue, jos­sa pitk­iä hiuk­sia ei pide­tä ansiona ja meikkaami­nen on paha virhe. Miksi?

    Suo­ma­laisil­ta naisil­ta kysyt­ti­in, mitä omi­naisu­ut­ta he pitivät miehissä vähiten suo­ta­vana. Kyse­ly ei tain­nut olla kovin tieteelli­nen, mut­ta kaikkein epämiehekkäin asia oli meikkaami­nen. Hameen käyt­tämistä ei saanut vali­ta, muuten­han se olisi kai voittanut.

    Eli onko kyse nais­ten sek­suaalis­es­ta vallasta? 

    Äid­it tietävät tasan tarkkaan, että poikaa ei pidä kan­nus­taa käyt­tämään vaalean­punaisia lenkkare­i­ta tai vaik­ka sukka­housu­ja. He tietävät naisi­na, että tyt­tömäi­nen poi­ka, naiselli­nen mies ei pär­jää par­i­u­tu­mis­markki­noil­la. He eivät ehkä myön­nä sitä itselleen mut­ta tietävät yhtä kaikki.

    Tytöil­lä roolireper­tu­aari on aika raja­ton, joten tytöil­lä tai tyt­tö­jen äideil­lä tätä ongel­maa ei ole samas­sa määrin.

    Mut­ta het­ki­nen, mik­si nais­mainen rock-hem­mo saa tytöt kuo­laa­maan? Tiedän yhden seli­tyk­sen: tytöt arkail­e­vat sek­suaal­isuuten­sa kanssa ja sik­si ihas­tu­vat tur­val­lisi­in, tyt­tömäisi­in poikiin.

  307. Itse olen asi­as­sa epä­var­ma; toisaal­ta tun­nen prim­i­ti­ivistä halua suo­jel­la las­ta kaikelta mah­dol­liselta mieli­pa­hal­ta – toisaal­ta ana­lyyt­ti­nen puoleni sanoo, että juuri sil­loin on hel­poin­ta opetel­la kohtaa­maan ja sietämään näitä ikävyyk­siä, kun niiden aiheut­ta­jana on jokin itselle voimakkai­ta myön­teisiä tun­tei­ta tuot­ta­va asia (esim. tässä tapauk­ses­sa pinkit kar­vatossut). Ja se taito on kuitenkin jokaisen hyvä oppia. 

    Minä olen hak­enut keski­ti­etä. Ihan kaikkein ällöimpiä tyt­tömäisyyk­siä en pojalle han­ki, mut­ta sel­l­aisia kyl­lä, joista voisi tul­la jos­sakin poika­porukas­sa san­omista. Ihan tum­man­punais­tenkin vaat­tei­den vuok­si tuo­ta ovat vier­aat tädit sanoneet tytöksi.

  308. Kari:

    Mut­ta heit­etään­pä nyt vielä vähän vet­tä myl­lyyn. Entäpä jos onkin (esimerkik­si biologi­nen) seli­tys sille, että miehet (tai ainakin johta­jik­si valikoitu­va osu­us) ovat ker­takaikki­aan vain parem­pia johta­jia kuin naiset (tai heistä valikoitu­va osuus)?

    Voivathan he ollakin, biol­o­gi­sista tai kult­tuuri­sista tek­i­jöistä (tai molem­mista) johtuen. Keskimäärin. Mut­ta tämä ei saisi estää naisen pätevyy­den havait­semista ja naisen palkkaamista sil­loin kun joku yksit­täi­nen nainen on pätevä. Eikä se, että näin on nyt, merk­itse automaat­tis­es­ti että näin olisi myös tule­vaisu­udessa. Johta­ju­u­den edel­ly­tyk­set ja vaa­timuk­set muut­tuvat maail­man mukana.

    Ei tätäkään olet­ta­maa nähdäk­seni mis­sään kumot­tu, pikem­minkin käytän­nön havain­not esimerkik­si nais- ja miesjo­hta­jien suh­teesta tuk­i­si­vat väitet­tä, mut­ta näin­hän ei saa kuitenkaan sanoa julkises­ti. Ei ainakaan miehenä, ellei sit­ten halua kaikkia Egyptin vit­sauk­sia niskaansa.

    Saa­han noin toki sanoa, mut­ta yhtä vähän tuo oikeasti väitet­täsi tukee kuin nais­ten parem­muusväitet­tä tukee se, että nais­ten johta­mat yri­tyk­set ovat mui­ta kannattavampia.

    Jotenkin tulee mieleen tapaus Halla-aho…

    Itseäni Hal­la-Ahos­sa rasit­taa se, että joko hän ei hah­mo­ta syy-seu­raus­suhtei­ta kovin hyvin (siis sitä, mitä oikeasti jostakin ilmiöstä voidaan sanoa ja mitä ei), tai sit­ten hän vääris­telee asioi­ta tahal­laan. Esimerk­ki: islam on ped­ofi­il­iuskon­to yhtä paljon kuin kristi­nusko on alko­holis­tiuskon­to (molem­mis­sa väit­tämis­sä selitetään kult­tuuri­in liit­tyviä tapo­ja virheel­lis­es­ti uskonnolla).

    Maa­han­muu­ton kri­it­ti­nen tarkastelu on aivan suo­tavaa, mut­ta oikea kri­it­tisyys on eri asia kuin Hal­la-Ahon itses­tään luomi­in mieliku­vi­in parem­min sopi­va kyynisyys.

  309. Enkidu
    “Oksasen oksen­nuk­ses­ta vielä, Kän­ni Toteen. On aika arve­lut­tavaa valkopestä Oksasen rasismia/seksismiä jol­lain melanko­li­a­teo­ri­al­la. No, onnek­si et sen­tään väit­tänyt, että en type­r­yyt­täni ymmär­rä Oksasen syvää viisaut­ta. Se on nimit­täin yleisin oksen­nuk­sen puolustus.”

    Nuo hänen kom­ment­tin­sa Tan­skas­sa oli­vat tak­tista medi­ahuomion hakemista. Har­mi sinän­sä, että niin älykäs ihmi­nen koki, että on tarpeen sor­tua noin hal­pa­maiseen temp­pu­un. Hän halusi herät­tää tun­tei­ta ja pääsi het­kel­lis­es­ti helpom­mal­la, kun herät­ti negati­ivisia tun­tei­ta. Heiken­si luot­ta­mus­ta, mut­ta ehkä halusikin heikom­mak­si? Kyl­lä hän kuitenkin viisaam­min kir­joit­taa esimerkik­si Hesarissa.

  310. Saara:

    Ei pelkän markki­na-arvon kannal­ta, mut­ta sen kannal­ta kyl­lä, miten hyvin markki­na-arvo ennus­taa sopivu­ut­ta kump­pan­i­na. Markki­na-arvo kun kuvaa halut­tavu­ut­ta eikä sopivu­ut­ta. Toisin sanoen olisi type­r­ää väit­tää: Se, mies, jon­ka suurin osa kaik­ista nai­sista halu­aa kump­panikseen, on juuri min­ulle paras mah­dolli­nen kump­pani. Kyse on lop­ul­ta yksilöl­li­sistä valinnoista. 

    Sanoit aikaisem­min näin: 

    “markki­na-arvo­han kor­reloi sopivu­u­den kanssa ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että tämä naisyk­silö edus­taa erit­täin tarkasti tilas­tol­lista keskiarvoa”

    En edelleenkään ymmär­rä mik­si markki­na-arvon kor­re­laa­tio sopivu­u­den kanssa riip­puisi naisen sijain­nista jakau­mas­sa. Joko markki­na-arvo kor­reloi sopivu­u­den kanssa tai sit­ten ei, mut­ta ei ole mitään a pri­ori syytä olet­taa, että se kor­reloisi nimeno­maan keskimääräisel­lä naisel­la, mut­ta ei muilla. 

    Luulen, että ajat takaa jotain seu­raa­van suun­taista. On ole­mas­sa markki­na-arvo­jakau­ma, jos­sa X:n korkealle sijoit­tumi­nen lisää toden­näköisyyt­tä, että vas­takkaisen sukupuolen edus­ta­ja Y on kiin­nos­tunut X:stä. Tämä pätee yleis­es­ti. Pref­er­enssit eivät kuitenkaan ole tran­si­ti­ivisia yksilöi­den välil­lä, joten X voi prefer­oi­da Y:tä suh­teessa Z:aan, vaik­ka Z omaisi suurem­man markki­na-arvon. Ihan triv­i­aalia asi­aa siis. Edel­lä mainit­tu pätee kuitenkin samal­la lail­la sekä keskiar­voyk­silöille että muille. 

    Ain­oa tapa, miten voisit ajatel­la markki­na-arvon ennus­ta­van sopivu­ut­ta, on se, että suun­nilleen sama­nar­voiset tietysti yleen­sä “sopi­vat” käytän­nössä parhait­en toisilleen per­soon­al­liset omi­naisu­udet vakioi­tu­ina. Mut­ta tämäkin pätee kaikissa markki­na-arvolu­okissa, eikä vain keskiarvoisilla. 

    “Hyvät geen­it” ei sel­l­aise­naan joh­da tarkoit­ta­maani käytän­nön etu­un. Käytän­nön edul­la tarkoi­tan jokapäiväistä, arjes­sa ilmenevää elämän­laat­ua (ja tässä on huo­mat­ta­va, että raha tai sosi­aa­li­nen ihailu ei itsel­leni merk­itse elämän­laat­ua). Tätä juuri tarkoitin sanoes­sani, että en arvos­ta statusta.

    Tuos­sa teet taas ole­tuk­sen, jon­ka mukaan pystyt selkeästi havait­se­maan ja erit­telemään ne asi­at, jot­ka tuot­ta­vat sin­ulle sitä “arjes­sa ilmenevää elämän­laat­ua”. Useim­mat naiset koke­vat esim. suun­na­ton­ta mieli­hyvää, kun he havait­se­vat omaan mieheen­sä kohdis­tu­van ihailua sekä muiden nais­ten että muiden miesten tahol­ta. Jos miehe­si olisi kadun­lakaisi­ja, jota ihmiset halvek­su­vat, veikkaisin, että arjes­sa ilmenevä elämän­laa­tusi lask­isi. Myös miehen ulkonäko voi olla yksi sta­tus­ta tuo­va omi­naisu­us, enkä usko, että pystyt sulke­maan sen vaiku­tus­ta pois mielestäsi. “Hyvät geen­it” johtaa toden­näköis­es­ti luke­mat­tomi­in etu­i­hin, joi­ta et vält­tämät­tä itse havaitse.

    Min­ua ei kiin­nos­ta tip­paakaan sel­l­ainen mies kump­pan­i­na, jol­la on hyvät (muiden arvosta­mat) geen­it, joka on ver­tais­ryh­mässään ihail­tu ja arvostet­tu, ja jol­la on sekä rahaa että vaiku­tus­val­taa (eli joka on sin­un ter­meil­läsi alfa), mut­ta joka ei panos­ta yhteiseen elämäämme henkisesti.

    On melko vaikea uskoa, ettei tuol­la muiden arvos­tuk­sel­la olisi sin­ulle mitään merk­i­tys­tä. Toden­näköis­es­ti olet vain aset­tanut jonkin vähim­mäis­ra­jan, jon­ka yläpuolel­la statuk­sen merk­i­tys piene­nee ja ala­puolel­la ole­vat ovat läh­es pois­sul­jet­tu­ja. Yllä ole­van mukaan et halua sel­l­aista alfaa, joka ei panos­ta suh­teeseenne henkises­ti. Voihan olla, että näet statuk­sen kuitenkin posi­ti­ivise­na, mut­tet vain hyväksy totaal­ista suh­teeseen panos­ta­mat­to­muut­ta? Alfu­us ja panos­t­a­mi­nen eivät tietenkään ole toisen­sa pois­sulke­via, alfat vain keskimäärin joutu­vat panos­ta­maan vähem­män saadak­seen naisen.

    Sel­l­ainen mies, jol­la olisi mah­dol­lis­es­ti edel­ly­tyk­set han­kkia ja ylläpitää sta­tus­ta, mut­ta joka ei sitä tee vaan val­it­see sen sijaan min­ut, on itsel­leni paras vai­h­toe­hto. Tämä merk­it­see sitä, että arvostan osaa niistä omi­naisuuk­sista jot­ka mah­dol­lis­ta­vat statuk­sen, mut­ta se merk­it­see samal­la myös, että en arvos­ta sta­tus­ta sinänsä. 

    Tän suh­teen viit­taisin lähin­nä sun ja Art­turin vään­töön. Eli taval­laan ihan sama puhutaanko statuk­ses­ta vai sitä ennus­tavista omi­naisuuk­sista. En sinän­sä vas­tus­ta kumpaakaan puhetyyliä. En myöskään usko, että olisi val­tavaa määrää miehiä, joil­la on kaik­ki statuk­sen han­kkimiseen vaa­dit­ta­vat omi­naisu­udet, mut­ta jot­ka eivät mis­sään määrin pyrk­isi sitä hankkimaan.

    En minäkään usko statuk­sen pois­tu­van täy­del­lis­es­ti kaikkien nais­ten pref­er­ens­seistä, vaan uskon sen merk­i­tyk­sen tilas­tol­lis­es­ti lievenevän.

    Mä en usko sen merk­i­tyk­sen lievenevän. Statuk­sen han­kkimis­ta­vat ja ilmen­e­mis­muodot vain jatku­vasti muut­tuvat ja lisään­tyvät, joten asi­aa on ehkä han­kalampi havai­ta. Sil­loin kun sta­tus­ta sai ain­oas­taan viral­lis­es­ta yhteiskun­nal­lis­es­ta ase­mas­ta ja var­al­lisu­ud­es­ta, tilanne oli paljon yksinker­taisem­pi. Nykyään sta­tus­ta voi saa­da luke­mat­tomista asioista. Ihas­tut­tuaan kuntonyrkkeily­tuntin­sa vetäjään, nainen ei vält­tämät­tä ajat­tele statuk­sel­la olleen tekemistä asian kanssa.

  311. Äid­it tietävät tasan tarkkaan, että poikaa ei pidä kan­nus­taa käyt­tämään vaalean­punaisia lenkkare­i­ta tai vaik­ka sukka­housu­ja. He tietävät naisi­na, että tyt­tömäi­nen poi­ka, naiselli­nen mies ei pär­jää par­i­u­tu­mis­markki­noil­la. He eivät ehkä myön­nä sitä itselleen mut­ta tietävät yhtä kaikki. 

    Puhuimme siis kolmevuotiaasta 😀

  312. Saara:

    Voivathan he ollakin, biol­o­gi­sista tai kult­tuuri­sista tek­i­jöistä (tai molem­mista) johtuen. Keskimäärin. Mut­ta tämä ei saisi estää naisen pätevyy­den havait­semista ja naisen palkkaamista sil­loin kun joku yksit­täi­nen nainen on pätevä. 

    Ei minus­takaan. Ihan jo siitäkin syys­tä, että se olisi tyhmää.

    Eikä se, että näin on nyt, merk­itse automaat­tis­es­ti että näin olisi myös tule­vaisu­udessa. Johta­ju­u­den edel­ly­tyk­set ja vaa­timuk­set muut­tuvat maail­man mukana. 

    Näin tietenkin tapah­tuu, eikä min­ul­la ole mitään sitä vas­taan. Joku 70-luku­lainen työkult­tuuri (jota kai voinee aiheel­lis­es­ti pitää sovin­is­tise­na?) on minus­takin äärim­mäisen ahdis­ta­va ja on yksi­no­maan hyvä, että siitä ollaan päästy.

    Saa­han noin toki sanoa, mut­ta yhtä vähän tuo oikeasti väitet­täsi tukee kuin nais­ten parem­muusväitet­tä tukee se, että nais­ten johta­mat yri­tyk­set ovat mui­ta kannattavampia. 

    No min­un point­ti­ni oli, että julk­isu­udessa ei ihan oikeasti “saa” sanoa, ellei sit­ten halua erit­täin pahasti huonoa julkisuutta.

    Min­ul­la ei ole ko. väit­teen toden­peräisyy­destä mitään mielipi­det­tä, eikä se minus­ta ole edes kiin­nos­ta­va kysymys sinänsä.

    Halusin kri­ti­soi­da sitä julk­ista keskustelua, jos­sa poli­it­ti­nen kor­rek­tius tarkoit­taa sitä, että miehistä saa laukoa mitä päät­tömyyk­siä tahansa, mut­ta nai­sista ei (vrt. vaik­ka yllä linkkaa­mani artikke­li vs. “tapaus Audi-mies”).

    Itseäni Hal­la-Ahos­sa rasit­taa se, että joko hän ei hah­mo­ta syy-seu­raus­suhtei­ta kovin hyvin (siis sitä, mitä oikeasti jostakin ilmiöstä voidaan sanoa ja mitä ei), tai sit­ten hän vääris­telee asioi­ta tahallaan. 

    No minus­ta Hal­la-aho on onnis­tunut aika hyvin ainakin, jos tarkoituk­se­na on ollut saa­da kiristys­tä maa­han­muut­topoli­ti­ikkaan, keskustelua maa­han­muu­tos­ta tai poli­it­tista kan­na­tus­ta. Mut­ta on siinä aika paljon tul­lut rapaakin niskaan.

    Kari

  313. Saara
    [Sumasen aiheut­ta­ma kohu]
    “En. Kuten en seu­raa mm. homma-foorumiakaan”

    No luetko Kaup­pale­hteä? Siel­läkin oli jonkun kolum­nistin aivopieru aiheesta. Siis lehdessä jos­ta moista type­r­yyt­tä viimeisenä odottaisi!

    Hesar­i­han tääl­lä jo mainit­ti­inkin, eli kan­nat­taisi var­maan ottaa ne laput silmiltä. Ja kyl­lähän noi­ta löy­tyy esimerkik­si Iltale­hdestäkin ja ylipäätän­sä ihan joka­paikas­ta, jos­sa on nais­toimit­ta­jia. Kär­jis­te­tysti voi sanoa että jos 10 miestä, yksi lap­si ja yksi nainen kuolee jos­sain onnet­to­muudessa, aina sil­loin täl­löin jostain val­tale­hdestäkin löy­tyy fem­i­nis­ti­toimit­ta­ja, joka vään­tää jutun otsikol­la “Katas­trofi kos­ket­ti eri­tyis­es­ti naisia ja lapsia”.

    “En koe voit­ta­vani mitään tutus­tu­mal­la kaikki­in mah­dol­lisi­in idi­o­tismin muo­toi­hin, mitä maa pääl­lään kantaa.”

    Minä veikkaan, että et yksinker­tais­es­ti kiin­nitä tähän idi­o­tismin muo­toon minkään­laista huomio­ta. Kyl­lähän taisi hesaris­sakin olla jut­tu siitä, että kun suurin osa nai­sista menee jatko-opin­toi­hin ja täyt­tävät yliopis­tot, tästä seu­raa että nais­ten suosimille aloille on eri­tyisen vaikea päästä, joka taas oli artikke­lis­sa kään­net­ty nerokkaasti hirvit­täväk­si syr­jin­näk­si. Siis se, että kaik­ki naiset tunke­vat yliopis­toon oli taas nais­ten sor­tamista? Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

    “(molem­mis­sa väit­tämis­sä selitetään kult­tuuri­in liit­tyviä tapo­ja virheel­lis­es­ti uskonnolla).”

    Kyl­lä se vaan on niin, että kult­tuuria ja uskon­toa ei pysty erot­ta­maan toi­sis­taan. Uskon­to on osa kult­tuuria, vaik­ka kult­tuuri ei ole pelkkää uskontoa.

    Hal­la-ahon pahin vika taitaa olla, ettei hän oikeasti tai­da joko ymmärtää, tai käytä ollenkaan aikaa sen miet­timiseen, mitä kan­nat­taa sanoa ja miten. Karis­makin puuttuu.

  314. Saara kuvit­telee virheel­lis­es­ti, että jonkin tietyn yhteiskun­nan kult­tuurin ja uskon­non voisi irrot­taa toi­sis­taan, aivan kuin kokon­aisu­u­den osat eivät lomit­tuisi, vaikut­taisi toisi­in­sa, tuk­isi toisiaan.

  315. Sylt­ty, en lue Kaup­pale­hteä enkä nyky­isin enää Hesari­akaan muuten kuin valikoivasti (Kuukausili­itet­tä lähin­nä). Enkä iltapäiväle­htiä varsinkaan, saati nais­ten­le­htiä! Tv:stä sat­u­in näkemään pätkän Piitu Uskin emän­nöimän nais-aiheisen ohjel­man main­ok­ses­ta ja olin antaa ylen. Minä kärsin yhteiskun­nas­samme esi­in­tyvästä type­r­ästä ja tas­apäistävästä nais­puheesta siinä mis­sä mm. nim­imerk­ki tiedemie­skin, kos­ka minus­ta siitä on sekä naisille että miehille lähin­nä hait­taa. Ja juuri sik­si en eri­tyisem­min väl­itä altistaa itseäni sille. Minus­ta on enem­män hyö­tyä itsel­leni ja muille, jos voin säi­lyt­tää mielenterveyteni.

    Mut­ta tämähän menee nyt kokon­aan aiheen vier­estä. Minä sanoin, että en ymmär­rä ääliöfem­i­nis­tis­ten argu­ment­tien levit­te­lyä ja vas­tus­tus­ta tässä kom­ment­tiketjus­sa, kun tääl­lä ei ole esi­in­tynyt niiden kannatustakaan.

  316. Enkidu:

    Mut­ta het­ki­nen, mik­si nais­mainen rock-hem­mo saa tytöt kuo­laa­maan? Tiedän yhden seli­tyk­sen: tytöt arkail­e­vat sek­suaal­isuuten­sa kanssa ja sik­si ihas­tu­vat tur­val­lisi­in, tyt­tömäisi­in poikiin.

    tämä oli kyl­lä omaperäisin seli­tys mitä oon kuul­lu vähään aikaan. Miten olis vaik­ka se, että he ovat komei­ta, ihail­tu­ja, miehekkäitä, kuu­luisia, vaar­al­lisia tai sosi­aalis­es­ti dominoivia?

    Mis­sä mielessä rokkitähdet on turvallisia?

  317. Sylt­ty ja az, en kuvit­tele kult­tuurin ja uskon­non ole­van toi­sis­taan täysin eril­lisiä ilmiöitä, vaan nimeno­maan olen sitä mieltä ettei islamista voi kult­tuuris­es­ta kon­tek­stista riip­pumat­ta puhua yksioikois­es­ti ped­ofi­il­iuskon­tona. Tai voi puhua, jos halu­aa aiheut­taa tarpee­ton­ta tuskaa ihmisille, joiden men­taaliset taidot eivät riitä kyseenalais­ta­maan täl­laisia kärjistyksiä.

  318. Tiedemies, nytkö väität että kaik­ki naiset ovat mielipuo­lifem­i­nis­te­jä, riip­pumat­ta siitä ovatko he valmi­ita allekir­joit­ta­maan mielipuo­lifem­i­nistien lausun­to­ja?

    Ei, vaan että fem­i­nis­mi on sitä, mitä fem­i­nis­tit tekevät ja sanovat. Fem­i­nis­tik­si julis­tau­tu­mi­nen tarkoit­taa, että tekee sitä, mitä fem­i­nis­minä pide­tään. Jos julis­tau­tuu fem­i­nis­tik­si, niin pitää ymmärtää, että tul­laan kohdel­luk­si feministinä. 

    Kuvit­teelli­nen “oikea fem­i­nis­mi”, joka on jotain muu­ta kuin se, mitä lehdis­sä ja poli­ti­ikas­sa aje­taan fem­i­nis­min nimel­lä, on mielikuvitusta.

  319. Symp­paan Saaraa. Kolum­nit on mielipi­dekir­joituk­sia, ja niis­sä ris­ki höm­pän suun­taan on sitä suurem­pi mitä tun­neherkem­pi asia. Siitä nyt kan­na­ta vetää sen kum­mem­pia johtopäätök­siä. Ja Kaup­pale­hti ei ole tässä suh­teessa todel­lakaan ainakaan parempi.

    Siitä ei ole nyt niin hirveän kauan, 10–15 vuot­ta, kun lehtiä ja varsinkin Hesaria haukut­ti­in siitä että ne julkai­se­vat uutisi­na ihan mitä tahansa eivätkä otta­neet niihin kan­taa, ja sit­ten jotenkin niin että niil­lä tämän takia on piiloa­gen­da jon­ka siitä syyt­tävä osasi kaivaa esi­in. No sit­ten rupe­si tule­maan näitä toimit­ta­jien mielipi­dekir­joituk­sia, joista pal­jas­tuu lähin­nä se että toim­i­tuk­sil­la on piilokako­fo­nia eli toimit­ta­jat on ihan mitä mieltä sat­tuu. Ja tämäkin on huono.

  320. “Puhuimme siis kolmevuotiaasta ”

    No joo, meni­hän se tossa mielessä vähän kome­di­an puolelle. Puhuin kuitenkin äideistä, jot­ka ovat aikuisia. Väitän siis, että äid­it kas­vat­ta­vat poikia tyt­tömäisiä ja naisel­lisia piirteitä karsastaen. 

    Voi tietysti olla, että pieni määrä tyt­tömäisyyk­siä tai “epämiehekkyt­tä” jonkun aikaa on pienessä pojas­sa sal­lit­tua, vakka­pa halu käyt­tää vaalean­punaisia vaat­tei­ta. Aika pian tulisi kuitenkin raja vas­taan, jos poi­ka halu­aisi vaik­ka aina pukue­t­ua mekkoon. 

    Tyt­tö taas saa pukeu­tua ja käyt­täy­tyvät poika­mais­es­ti ilman, että äid­it pitävät sitä ongelmana.

    Minus­ta tun­tuu, että äid­it eivät aina myön­nä, että he kas­vat­ta­vat poikaan paljon ahtaam­paan rooli­in kuin tyt­töjä. Varsinkin jos on fem­i­nis­tisiä taipumuk­sia, on vaikea myön­tää, että jos­sain mielessä miesten huono-osaisu­us alkaa jo kotona — jos nimit­täin pitää ahdas­ta roolisi yht­enä syynä miesten nais­ten suurem­malle keskimääräiselle huono-osaisuudelle.

    Siitä voi keskustel­la, mis­tä äitien kas­va­tus­pe­ri­aate johtuu. Mik­si pojille ja tytöille sal­li­taan eri määrä vapaut­ta. Yksi syy var­maankin siis on se, että äid­it tietävät vähin­tään “ali­ta­juis­es­ti”, miten tiukkaa sek­suaal­ista val­in­taa työt ja naiset tule­vat myöhem­min poikaan kohdis­ta­maan. Hame päälle ei siinä leikissä pärjää.

  321. Tämä nyt menee aika kauas postauk­sen aiheesta, mut­ta tpyy­lu­o­ma­l­la on mielestäni hyvä havain­to siitä, että val­ta­me­di­as­sa (ainakin HS) on nykyään paljon toimit­ta­jien jut­tu­ja, joi­ta sopii nimit­tää mielipi­dekir­joituk­sik­si. Eikö tämä ole jotenkin älytön­tä? Jos lehdestä halu­taan tehdä mielipi­de­jut­tu­jen areena, niin sit­ten on parem­pi, että kir­joituk­set tule­vat toimit­ta­jakun­nan sup­pean piirin ulkopuolelta.

  322. Enkidu: voit olla tuos­sa kas­va­tusju­tus­sa peräti oike­as­sa. Joku kenkien väri on nyt aika yhden­tekevä jut­tu, mut­ta tyt­töä on helpom­pi kan­nus­taa opiskele­maan tekni­ikkaa kuin poikaa hakeu­tu­maan hoitoalalle. Ihan jo palkkauk­senkin vuoksi.

  323. Riit­ta:

    “tyt­töä on helpom­pi kan­nus­taa opiskele­maan tekni­ikkaa kuin poikaa hakeu­tu­maan hoitoalalle. Ihan jo palkkauk­senkin vuoksi”

    Toisaal­ta tytöt arvosta­vat var­muut­ta ja hoitoalal­la on käytän­nössä mah­do­ton­ta jäädä työt­tömäk­si seu­raavien 50 vuo­den aikana. Insinöörien työti­lanne ei muis­taak­seni ole eri­tyisen hyvä täl­lä hetkellä. 

    Tuo­hon Enkidun roolipo­hdiskelu­un liit­tyen blogikir­joituk­seni sukupuo­lineu­traal­ista kasvatuksesta:

    http://rogue.blogit.uusisuomi.fi/2010/03/11/sukupuolineutraalia-kasvatusta-osa-ii/

  324. Onko sin­ul­la muuten mielipi­det­tä siitä, kan­nat­taako täl­laista sosi­aal­ista syr­jin­tää yrit­tää omil­la valin­noil­la ennal­taehkäistä (vai onko mielip­i­teesi tuo ‘riip­puu luonteesta’)?

    Eipä oikein mitään yleis­pätevää mielipi­det­tä min­ul­la ole. 

    Se täy­tyy vain jokaises­sa per­heessä yksilöl­lis­es­ti ratkaista, mihin rajat vede­tään. Itse pidän normien mukaista pukeu­tu­mista vähän saman­laise­na asiana kuin että haarukkaa ja veistä pide­tään oikeal­la taval­la kädessä, ei sen kummempaa. 

    Pojat eivät kul­je mekois­sa sen enem­pää kuin ruokapyödässä ei saa röy­htäil­lä tai hau­ta­jaisi­in ei men­nä räiskyvän punaises­sa mini­hameessa ja verkko­sukka­housu­is­sa. Eli aivan prag­maat­ti­nen näkökul­ma min­ul­la oikeas­t­aan. Perustel­lakaan tätä minus­ta ei juurikaan lapselle tarvitse. Voihan sitä sanoa, että muut ihmiset kiusaan­tu­vat ja häm­men­tyvät oudos­ta käytök­ses­tä. Poi­ka mekos­sa kuu­luu tähän sarjaan.

    En kauheasti ole men­nyt kas­vat­ta­jana mukaan tähän perustelu-buumi­in. Van­hem­mat vain päät­tävät asioita. 

    Joitain kom­pro­mis­se­ja nyt olisin valmis tekemään. Jos poi­ka halu­aisi Hel­lo Kit­ty ‑teep­parin, niin voisin ostaa, mut­ta raja kulk­isi ehdot­toman nolois­sa vaat­teis­sa. Aivan vain yleisen normis­ton ja järjestyk­sen nimis­sä enem­pää psykol­o­gisoimat­ta kysymystä. 

    Enkidu on mielestäni oike­as­sa, että poikien liikku­mavara on paljon kapeampi niin pukeu­tu­mises­sa kuin muus­sakin käytök­sessä tyt­töi­hin ver­rat­tuna. Hän kuitenkin syyt­telee hie­man yksipuolis­es­ti siitä naisia. Kyl­lä nimeno­maan miehille voi olla jo liikaa, jos poi­ka osoit­tau­tuu epäurheilullisek­si lukutoukak­si, saati selvästi tyt­tömäisek­si lapsek­si. Homouden pelko istuu miehissä tiukassa. 

    Äid­it ovat yleis­es­ti ottaen kuitenkin suvait­se­vaisem­pia lap­si­aan kohtaan.

  325. Saara kri­ti­soi Halla-ahoa: 

    Esimerk­ki: islam on ped­ofi­il­iuskon­to yhtä paljon kuin kristi­nusko on alko­holis­tiuskon­to (molem­mis­sa väit­tämis­sä selitetään kult­tuuri­in liit­tyviä tapo­ja virheel­lis­es­ti uskonnolla).

    Et ilmeis­es­ti ole kovin pere­htynyt asi­aan. Mus­lim­i­mais­sa esim. Jemenis­sä lap­si­avi­o­lit­to­ja puo­lus­te­taan nimeno­maan Mohammedin esimerkil­lä. Se, että se monil­la muil­la alueil­la on sama kult­tuuri­nen käytän­tö uskon­nos­ta riip­pumat­ta, ei poista tätä seikkaa. 

    Lap­si­avi­o­li­itoil­la on myös mielipi­de­val­taa käyt­tävien siu­naus mus­limiy­hteisöis­sä. Sanoi­han Suomen johta­va islami­laisen yhdyskun­nan imaa­mi Kho­dr Chehab, että sopi­va avioi­tu­misikä tytölle on 13 vuotta. 

    http://www.kainuunsanomat.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KSA_newssite%2FAMLayout&cid=1194616262126&p=1194596029422&pagename=KSAWrapper

    Etsipä Saara min­ulle link­ki, jos­sa suo­ma­lainen piis­pa pitää ryyp­päämistä hyväksyt­tävänä, kos­ka se on “kris­til­listä”? Ei tai­da ihan heti löy­tyä eli ver­tauk­sesi oli nyt — sanonko mistä…

  326. Eli­na, olet oike­as­sa — analo­giani oli hätäi­nen ja syvältä.

  327. Toisaal­ta tytöt arvosta­vat var­muut­ta ja hoitoalal­la on käytän­nössä mah­do­ton­ta jäädä työt­tömäk­si seu­raavien 50 vuo­den aikana. 

    Tämä ei tai­da olla mikään syy kan­nus­taa poikia hoitoalalle.

    En kauheasti ole men­nyt kas­vat­ta­jana mukaan tähän perustelu-buumi­in. Van­hem­mat vain päät­tävät asioita. 

    Minä en mis­tään buumeista tiedä, mut­ta tykkään kyl­lä, että lap­si ansait­see kun­non vas­tauk­sen, jos jotain kysyy. Tärkein­tä on kuitenkin, että itselle ovat oman päätök­sen peruste­lut selvät, niin siitä päätök­ses­tä jak­saa pitää kiinni.

    Ainakin mulle meni per­ille, ku iskä aina pienenä sano ku menin jotain valit­taa, että hei kel­lään muul­la ei koulus­sa oo nahkareppua/kumisaappaita/kävelykenkiä/ruutuhousuja, että miks mun pitäs olla saman­lainen ku muitten.

    Eri­no­mainen asenne koul­u­laiselle, mut­ta keskustelu lähti kolme­vuo­ti­aas­ta, jon­ka mielip­i­teet tup­paa­vat vai­h­tu­maan miten sat­tuu. Eivät toki aina ja joka asi­as­sa, esimerkik­si lem­piväri on jo selvä.

  328. Kyl­lähän nyt kiistämätön tosi­seik­ka on, että miehissä on enem­män täysiä juop­po­ja retku­ja, joille ei lähi­huolta­ju­ut­ta voi ajatel­lakaan. Näi­hin kyl­lä löy­tyy tilas­toa, jos joku muu­ta epäilee.

    Olisiko­han syynä taas se mies­sukupuolen suurem­pi hajonta?

  329. ‘eli toimit­ta­jat on ihan mitä mieltä sat­tuu’ (tpyy­lu­o­ma)
    Hal­lik­sen onnis­tuneem­mat medi­akri­ti­ik­it perus­tu­vat siihen, että ne mielip­i­teet eivät nimeno­maan ole ‘mitä sat­tuu’, vaan aika lail­la ennustet­tavia. Kaik­ki ihmiset ovat paljon vähem­män yksilöpyk­silöitä kuin kuvit­tel­e­vat olevansa.

  330. Etsipä Saara min­ulle link­ki, jos­sa suo­ma­lainen piis­pa pitää ryyp­päämistä hyväksyt­tävänä, kos­ka se on “kris­til­listä”? Ei tai­da ihan heti löy­tyä eli ver­tauk­sesi oli nyt — sanonko mistä…

    Saara näköjään han­nasi, mut­ta täältä pesee:

    http://www.lempaalanseurakunta.fi/?x20017=1699330

    Ehtool­lisel­la ei ole vain hyväksyt­tävää vaan myös pakol­lista juo­da viiniä. Den som inte helan tar han ej heller half­van får.

    Kristi­nuskon perus­ta­ja oli juu­ta­lainen, ja niin oli myös Jeesus. Juu­ta­laiseen per­in­teeseen kuu­luu kun­non kän­nin vetämi­nen Jumalan suurem­mak­si kun­ni­ak­si muu­ta­ma ker­ta vuodessa, mut­ta eri­tyis­es­ti pääsiäisate­ri­al­la. Kris­ti­tyt jatka­vat tätä perin­net­tä ehtoollisella.

    On tietysti has­sua miten temp­peli­ju­u­ta­laisu­ud­es­ta lohjen­neil­la lahkoil­la on tiukasti tiukasti toi­sis­taan poikkea­vat sään­nöt: nykyju­u­ta­laiset läträävät viinin kanssa humalaan asti, kris­ti­ty­ille se on rit­u­aal­i­juo­ma, mus­limeille vii­ni on kauhistus.

  331. Saara nyt tarkoit­ti epä­suo­tavaa ryyp­päämiskult­tuuria. Eli sen oikeu­tus lähtisi kristi­nuskos­ta. Saara nyt miehekkäästi (sic!) myön­si analo­giansa huo­nouden. Eli ei min­ul­la ainakaan ole mitään lisättävää. 

    Ensin­näkin alkohli­ton vii­ni kai ei ole alko­ho­likult­tuuria? Ja toisek­si, ei kukaan pako­ta juo­maan tätä alko­holi­ton­takaan viiniä. 

    Mut­ta 11-vuo­ti­aal­ta Pak­istanis­sa ja Afgan­istanis­sa tytöltä tuskin paljon kysel­lään halu­aako avioliittoon?

  332. Pekka Pes­si:

    Ehtool­lisel­la ei ole vain hyväksyt­tävää vaan myös pakol­lista juo­da viiniä. 

    Mie­lenki­in­toinen tulk­in­ta lainaa­masi linkin takaa löy­tyvistä piis­pan sanoista:“Viinin voi jät­tää väli­in ja naut­tia pelkän leivän. Ehtool­lisel­la saamme koh­da­ta läs­nä ole­van Jumalan ilman viiniäkin.”

    En ole ennen näh­nyt “voi jät­tää väli­in” tulkit­ta­van “on pakol­lista juo­da”, mut­ta näköjään tuol­laisen tulkin­nan voi tehdä.

    Joka tapauk­ses­sa koko ehtool­liseen vetoami­nen on täysin sivus­sa asi­as­ta, jos­sa kyse oli “ryyp­päämis­es­tä”. Sen pienen pienen ehtool­lispikar­il­lisen ver­ran viiniä juomisen kut­sum­i­nen ryyp­päämisek­si on suun­nilleen saman­laista kuin 30 km/h ajamista kut­sut­taisi­in hur­jasteluk­si, kos­ka onhan se nopeam­paa kuin kävely. 

    Tähän mus­lim­ien ped­ofil­ia- tai lap­si­avi­o­li­it­to­jut­tuun hom­ma ver­tau­tu­isi jotenkin niin, että jos Muhammed olisi joskus halan­nut jotain las­ta, niin hän­tä sen vuok­si syytet­täisi­in ped­ofil­ias­ta tai sil­lä perus­teel­la väitet­täisi­in mus­lim­ien hyväksyvän lapsiavioliitot.

  333. Sym­pa­ti­soin Saaraa ja mui­ta fik­sum­man oloisia fem­i­nis­te­jä siinä asi­as­sa, että aat­teen äärim­ielisem­mät äänet lokaa­vat hei­dänkin sanomisiaan.

    Olen itse kokenut vas­taa­van ilmiön ilmas­toskep­ti­sis­min kohdal­la. Omaa vakaa käsi­tyk­seni on, että aate on tieteel­lis­es­ti mitä perustel­luin. Silti on hyvin vaikea osal­lis­tua inter­netis­sä esimerkik­si sel­l­aisi­in englan­ninkielisi­in keskustelui­hin, jois­sa amerikkalaiset kon­ser­vati­iv­it ovat näkyvästi esil­lä (ja kuten hom­malaiset maa­han­muu­tossa, he ovat sitä melkein aina kun ilmas­ton­muu­tok­ses­ta jos­sain keskustel­laan). Tämä aiheut­taa kak­sisu­un­taisen reak­tion. Nämä kon­ser­vati­iv­it ovat maail­manku­val­taan ja retori­ikaltaan useim­miten niin vas­ten­mielisiä ja hei­dän syyn­sä olla skep­tikko­ja usein kaikkea muu­ta kuin tieteel­lisiä, että ei tunne voivansa aset­tua oikein kum­mallekaan puolelle hei­dän ollessaan läs­nä, kos­ka ei halua asso­sioitua hei­hin, eikä toisaal­ta voi toisen puolen epäti­eteel­lisyyt­täkään puoltaa.

  334. enkil­du:

    Olen pyhästi päät­tänyt, että en koskaan lue Oksasen tuo­tok­sia. Sik­si en tiedä onko tot­ta, että rasis­mi näkyy myös hänen kir­jois­saan venäläisvi­hana miesvi­han ohel­la. Niin olen kuul­lut väitettävän. 

    Toivoisin, että perut päätöksesi.

    Puhdis­tus­ta en ole lukenut, enkä pidä suur­takaan kiiret­tä sen suh­teen, mut­ta aiem­min mainit­se­mani Stal­in­in lehmät ei ole rasisti­nen tai edes fem­i­nisti­nen mil­lään mielekkääl­lä mit­ta­pu­ul­la. Ei millään!

    Teok­ses­sa kuvaus “todel­lisu­ud­es­ta” on aika kaukana siitä, miten itse näen maail­man. Viro­lais­ten ystävieni kom­ment­tien perus­teel­la se on myös kaukana siitä, miten he asi­at näkevät. Mut­ta se onkin emi­gran­tin näke­mys, eikä se muu­ta esitäkään ole­vansa. Mihinkään fem­i­nis­mi­in tai rasis­mi­in sitä on kuitenkin erit­täin vaikea yhdistää.

    Taus­taa:

    (a) Min­ul­la oli erit­täin, erit­täin negati­ivi­nen mieliku­va SO:sta, mut­ta kun­han riit­tävän moni syvästi arvosta­mani henkilö sitä suosit­teli, niin totesin: “kai se nyt sit­ten pitää lukea”. 

    (b) Min­ul­la on syviä tun­nesy­i­hin liit­tyviä siteitä viro­laisi­in, syistä joi­ta en jak­sa selit­tää, joten aihe lie­nee min­un näkökul­mas­tani toisen­lainen kuin monien muiden mielestä.

    Jos Sofin muut tekeleet ovat samaa tasoa kuin tuo ain­oa luke­mani, niin siinä meil­lä on seu­raa­va nobelisti — eikä todel­lakaan sik­si, että kyse olisi feminismistä.

    Kari

  335. Mikko Har­to­nen:

    Sanoit aikaisem­min näin:
    “markki­na-arvo­han kor­reloi sopivu­u­den kanssa ain­oas­taan siinä tapauk­ses­sa, että tämä naisyk­silö edus­taa erit­täin tarkasti tilas­tol­lista keskiarvoa”
    En edelleenkään ymmär­rä mik­si markki­na-arvon kor­re­laa­tio sopivu­u­den kanssa riip­puisi naisen sijain­nista jakau­mas­sa. Joko markki­na-arvo kor­reloi sopivu­u­den kanssa tai sit­ten ei, mut­ta ei ole mitään a pri­ori syytä olet­taa, että se kor­reloisi nimeno­maan keskimääräisel­lä naisel­la, mut­ta ei muilla.

    No tuo­hon väit­tämääni sisäl­tyi se implisi­it­ti­nen ole­tus, että ihmiset yleen­sä tietävät mikä heille sopii ja lisäk­si halu­a­vat sitä mikä heille sopii (mikä ei vält­tämät­tä pidä paikkaansa, itse asi­as­sa en itsekään usko tähän, mut­ta asia oli helpom­paa ilmaista olet­ta­mal­la het­kek­si noin).

    Ver­rataan taas housu­os­tok­sil­la olemiseen: se että suurin osa nai­sista halu­aa ostaa tietyt housut, ker­too näi­den housu­jen sopivu­ud­es­ta min­ulle suh­teel­lisen hyvin, jos naiset tietävät mikä heille sopii ja jos olen itse omi­naisuuk­sil­tani ja miel­tymyk­siltäni lähel­lä keskiver­toa. Sil­loin nimit­täin se mikä sopii suurim­malle osalle, sopii myös min­ulle. Mut­ta mitä poikkeavampi olen esimerkik­si var­talo­tyyp­pi­ni osalta, sitä huonom­min nämä halut­tavim­mat housut sopi­vat juuri minulle.

    Luulen, että ajat takaa jotain seu­raa­van suun­taista. On ole­mas­sa markki­na-arvo­jakau­ma, jos­sa X:n korkealle sijoit­tumi­nen lisää toden­näköisyyt­tä, että vas­takkaisen sukupuolen edus­ta­ja Y on kiin­nos­tunut X:stä. Tämä pätee yleis­es­ti. Pref­er­enssit eivät kuitenkaan ole tran­si­ti­ivisia yksilöi­den välil­lä, joten X voi prefer­oi­da Y:tä suh­teessa Z:aan, vaik­ka Z omaisi suurem­man markki­na-arvon. Ihan triv­i­aalia asi­aa siis. Edel­lä mainit­tu pätee kuitenkin samal­la lail­la sekä keskiar­voyk­silöille että muille.

    Tarkastelukul­mani täl­lä ker­taa oli: aut­taako markki­na-arvon hah­mot­ta­mi­nen min­ua löytämään sopi­van kump­panin, mut­ta tämä selit­tämäsi on tietysti saman pohdin­nan kään­töpuoli, eli: aut­tako markki­na-arvon kas­vat­ta­mi­nen min­ua saa­maan Sen Oikean kiin­nos­tu­maan itses­täni.

    “Hyvät geen­it” ei sel­l­aise­naan joh­da tarkoit­ta­maani käytän­nön etu­un. Käytän­nön edul­la tarkoi­tan jokapäiväistä, arjes­sa ilmenevää elämän­laat­ua (ja tässä on huo­mat­ta­va, että raha tai sosi­aa­li­nen ihailu ei itsel­leni merk­itse elämän­laat­ua). Tätä juuri tarkoitin sanoes­sani, että en arvos­ta statusta.

    Tuos­sa teet taas ole­tuk­sen, jon­ka mukaan pystyt selkeästi havait­se­maan ja erit­telemään ne asi­at, jot­ka tuot­ta­vat sin­ulle sitä “arjes­sa ilmenevää elämänlaatua”.

    En minä ole­ta pystyväni selkeästi erit­telemään aivan kaikkea, vaan ole­tan pystyväni tun­nista­maan sen, että en pidä statuk­sen mukanaan tuomista arkielämän ilmiöistä (tai ainakaan en val­taosas­ta niistä), enkä myöskään kaik­ista sta­tus­ta ennus­tavista omi­naisuuk­sista. Sitä, että jokin asia tun­tuu ikävältä, ei ole kovin vaikeaa huo­ma­ta. Tiedän hyvin, ettei tämä ole tyyp­il­listä, mut­ta minä nyt vain sat­un ole­maan täl­lainen kum­ma­jainen. Asia on aivan selvä ihmisille, jot­ka tun­te­vat min­ut, ja se olisi kyl­lä ilmeistä sin­ullekin jos voisit havain­noi­da käyt­täy­tymistäni tosielämässä.

    Useim­mat naiset koke­vat esim. suun­na­ton­ta mieli­hyvää, kun he havait­se­vat omaan mieheen­sä kohdis­tu­van ihailua sekä muiden nais­ten että muiden miesten taholta.

    En kat­e­goris­es­ti kiel­lä tätä oma­l­la kohdal­lani kaikissa tilanteis­sa, mut­ta use­at yleen­sä myön­teis­inä koe­tut tämän luokan tilanteet ovat kyl­lä min­ulle vas­ten­mielisiä ja pyrin vält­tämään sel­l­aisi­in joutumista.

    Jos miehe­si olisi kadun­lakaisi­ja, jota ihmiset halvek­su­vat, veikkaisin, että arjes­sa ilmenevä elämän­laa­tusi laskisi.

    Ensin­näkään en itse halvek­su kadun­lakaisi­joi­ta. Has­sua, että otit nimeno­maan kadun­lakaisi­jan esimerkik­si, siitä nimit­täin ei ole kauan kun hehkutin tutu­il­leni metroase­mal­la kohtaa­mani lakaisi­jan säde­htivyyt­tä, suo­raselkäisyyt­tä ja jonkin­laista kauas lois­tavaa henkisen tas­apain­on vaikutel­maa; sel­l­aisia jut­tu­ja siis joi­ta arvostan ihmi­sis­sä kovasti. Hän lakaisi van­hanaikaisel­la luu­dal­la, käsin. En tiedä mik­si (nykyään­hän nuo käyt­tävät usein lakaisukoneita).

    Toisek­si min­ua kuvot­taa sel­l­ais­ten ihmis­ten tahol­ta tule­va “ihailu”, jot­ka toisaal­ta halvek­su­vat mm. kadun­lakaisi­jaa pelkän ammatin vuok­si. Pidä sel­l­aista ihailua tyhjänä, kuten myös vas­taa­van­laista halvek­sun­taa. Pidän ihailus­ta sil­loin, kun näen että toinen ihmi­nen saa kaut­tani jonkin­laista sisäistä onnel­lisu­u­den tun­net­ta, siis kun minus­ta tai jostakin tekemästäni on hänelle aidosti iloa tai apua. Mut­ta sel­l­ainen paljon yleisem­pi ja taval­lisem­pi ihailu, joka näyt­tää enem­män kateu­den sävyt­tämältä pokkuroin­nil­ta, on omi­aan saa­maan min­ut huonovoin­tisek­si. Usko tai älä: pidän sitä kiusal­lise­na ja elämäni laat­ua vähen­tävänä myös sil­loin kun se kohdis­tuu kumppaniini.

    Myös miehen ulkonäko voi olla yksi sta­tus­ta tuo­va omi­naisu­us, enkä usko, että pystyt sulke­maan sen vaiku­tus­ta pois mielestäsi. “Hyvät geen­it” johtaa toden­näköis­es­ti luke­mat­tomi­in etu­i­hin, joi­ta et vält­tämät­tä itse havaitse.

    Tot­ta kai “hyvät geen­it” johtaa myös sel­l­aisi­in asioi­hin, joi­ta itse pidän etu­ina (havait­sen niitä tai en), mut­ta silti olisi väärin sanoa min­un pitävän “hyviä geene­jä” kokon­aisu­udessaan etuna.

    Mitä ulkonäköön tulee, voin ker­toa, että olen kol­mesti ihas­tunut netin kaut­ta tietämät­tä lainkaan minkä näköis­es­tä henkilöstä on kysymys. Mil­lään ker­ral­la mielipiteeni/tunteeni ei muut­tunut henkilön tavat­tuani. Olen myös pitänyt kaikkien näi­den ihas­tusteni ulkonäöstä, mut­ta sat­un myös ole­maan alal­la, jos­sa täy­tyy olla har­jaan­tunut arvioimaan ihmis­ten ulkonäköä “objek­ti­ivis­es­ti”, eli sen sijoit­tumista jonkin­laiselle yleiselle halut­tavu­usasteikolle (siis juuri näitä puheena ole­via “hyviä geene­jä”), ja maini­tut henkilöt ovat kyl­lä sil­lä asteikol­la ihan all over the place. 😉

    Min­ua ei kiin­nos­ta tip­paakaan sel­l­ainen mies kump­pan­i­na, jol­la on hyvät (muiden arvosta­mat) geen­it, joka on ver­tais­ryh­mässään ihail­tu ja arvostet­tu, ja jol­la on sekä rahaa että vaiku­tus­val­taa (eli joka on sin­un ter­meil­läsi alfa), mut­ta joka ei panos­ta yhteiseen elämäämme henkisesti.

    On melko vaikea uskoa, ettei tuol­la muiden arvos­tuk­sel­la olisi sin­ulle mitään merk­i­tys­tä. Toden­näköis­es­ti olet vain aset­tanut jonkin vähim­mäis­ra­jan, jon­ka yläpuolel­la statuk­sen merk­i­tys piene­nee ja ala­puolel­la ole­vat ovat läh­es pois­sul­jet­tu­ja. Yllä ole­van mukaan et halua sel­l­aista alfaa, joka ei panos­ta suh­teeseenne henkises­ti. Voihan olla, että näet statuk­sen kuitenkin posi­ti­ivise­na, mut­tet vain hyväksy totaal­ista suh­teeseen panos­ta­mat­to­muut­ta? Alfu­us ja panos­t­a­mi­nen eivät tietenkään ole toisen­sa pois­sulke­via, alfat vain keskimäärin joutu­vat panos­ta­maan vähem­män saadak­seen naisen.

    Kuten sanoin, arvos­tuk­sel­la on min­ulle merk­i­tys­tä, mut­ta merk­i­tys riip­puu arvos­tuk­sen laadus­ta. Sel­l­ainen mas­so­jen tahol­ta tule­va arvos­tus, joka yleen­sä nimeno­maan näi­hin sta­tusjut­tui­hin liitetään, ei lisää elämän­laat­u­ani vaan vähen­tää sitä. Olisi aivan hölmöä väit­tää min­un aset­ta­neen mainit­se­masi rajan, kos­ka sen avul­la pää­ty­isin yksi­in huonom­man kump­panin kanssa kuin ilman tätä rajaa.

    Jos muut­taisin mieheni kanssa auti­olle saarelle, voitaisi­in kai sanoa että hänel­lä täl­lä het­kel­lä mah­dol­lis­es­ti ole­va sta­tus lakkaisi ole­mas­ta (tai ainakaan se ei enää ilmenisi käytän­nössä mil­lään taval­la). Mainit­se­mani arkielämän hyödyt eivät kuitenkaan häviäisi auti­ol­la saarel­la. Toinen esimerk­ki: jos pitää vali­ta, men­em­mekö yhdessä juh­li­in muiden ihmis­ten ihail­taviksi vai jääm­mekö kaksin koti­in, halu­an poikkeuk­set­ta jäädä koti­in, kuten hyvin usein teemme käytän­nössäkin — viimek­si taisimme altistaa itsemme statuk­seen liit­tyvälle joukkoi­hailulle joskus kolmisen vuot­ta sit­ten, ja koti­in palasimme silmät lau­tasi­na ja kämmenet otsalla.

    En mieheni lisäk­si edes ole ihan ain­oa näin suh­tau­tu­va. Jos siis sinä ajat­telet, että on hyvä kohdel­la kaikkia ihmisiä sel­l­aisi­na, mil­lainen kir­joi­tuste­si perus­teel­la uskot min­un ole­van, suosit­telisin ajat­tele­maan uudelleen. Har­va kaltaiseni viit­sii nola­ta mui­ta ihmisiä sanom­al­la asi­as­ta suo­raan niis­sä tilanteis­sa, jois­sa sitä vaivaan­nut­tavaa ihailua joutuu sietämään, mut­ta tyhjän ihailun osoit­ta­mi­nen on kuitenkin yksi varmim­mista tavoista tehdä kaltaisi­i­ni ihmisi­in huono vaikutus.

    Itse olen kyl­lä niinkin outo, että saatan maini­ta asi­as­ta sel­l­aises­sa sosi­aalises­sa tilanteessa, jon­ka koen epämiel­lyt­täväk­si. Joskus tästä seu­raa ihan hyvää keskustelua, useim­miten vain ilmeistä häpeää ja vaivaantuneisuutta.

    Sel­l­ainen mies, jol­la olisi mah­dol­lis­es­ti edel­ly­tyk­set han­kkia ja ylläpitää sta­tus­ta, mut­ta joka ei sitä tee vaan val­it­see sen sijaan min­ut, on itsel­leni paras vai­h­toe­hto. Tämä merk­it­see sitä, että arvostan osaa niistä omi­naisuuk­sista jot­ka mah­dol­lis­ta­vat statuk­sen, mut­ta se merk­it­see samal­la myös, että en arvos­ta sta­tus­ta sinänsä.

    Tän suh­teen viit­taisin lähin­nä sun ja Art­turin vään­töön. Eli taval­laan ihan sama puhutaanko statuk­ses­ta vai sitä ennus­tavista ominaisuuksista.

    No sikäli se ei ole “ihan sama”, että itse en arvos­ta kaikkia sta­tus­ta ennus­tavia omi­naisuuk­sia, vaan ain­oas­taan osaa niistä. Se toinen osa aiheut­taa minus­sa inhore­ak­tioi­ta. Sik­si minus­ta ei ole lainkaan järkevää sanoa, että arvostan sta­tus­ta, kun voitaisi­in myös yksilöi­den puhua niistä omi­naisuuk­sista, joi­ta oikeasti arvostan.

    En sinän­sä vas­tus­ta kumpaakaan puhetyyliä. En myöskään usko, että olisi val­tavaa määrää miehiä, joil­la on kaik­ki statuk­sen han­kkimiseen vaa­dit­ta­vat omi­naisu­udet, mut­ta jot­ka eivät mis­sään määrin pyrk­isi sitä hankkimaan.

    En minäkään usko, että täl­laisia olisi val­ta­va määrä. Mut­ta uskon heitä ole­van tule­vaisu­udessa nyky­istä enemmän.

  336. Kari:

    Saara:

    Voivathan he ollakin, biol­o­gi­sista tai kult­tuuri­sista tek­i­jöistä (tai molem­mista) johtuen. Keskimäärin. Mut­ta tämä ei saisi estää naisen pätevyy­den havait­semista ja naisen palkkaamista sil­loin kun joku yksit­täi­nen nainen on pätevä.

    Ei minus­takaan. Ihan jo siitäkin syys­tä, että se olisi tyhmää.

    No siitäpä syys­tä hyvinkin. Itse en näe aihet­ta vas­tus­taa muun­laisia kuin tyh­miä ilmiöitä, enkä muus­ta syys­tä kuin sik­si että ne ovat tyh­miä. 🙂 Yritän siis sanoa, ettei min­ul­la ole kiveen hakat­tua ide­olo­giaa, jota toivon yhteiskun­nas­sa toteutet­ta­van (poli­it­tis­es­ti tai muuten). Toivon, että tehdään se, mikä toimii — eli se mikä on järkevää.

    Eikä se, että näin on nyt, merk­itse automaat­tis­es­ti että näin olisi myös tule­vaisu­udessa. Johta­ju­u­den edel­ly­tyk­set ja vaa­timuk­set muut­tuvat maail­man mukana.

    Näin tietenkin tapah­tuu, eikä min­ul­la ole mitään sitä vas­taan. Joku 70-luku­lainen työkult­tuuri (jota kai voinee aiheel­lis­es­ti pitää sovin­is­tise­na?) on minus­takin äärim­mäisen ahdis­ta­va ja on yksi­no­maan hyvä, että siitä ollaan päästy.

    Siitä on melkein päästy, mut­ta ei täysin. Väit­täisin, että tämä on naiselle helpom­paa huo­ma­ta. Patri­arkaal­isia jään­teitä on vielä, tosin ei siinä määrin, että toivoisin asi­aan yritet­tävän vaikut­taa lain­säädän­nöl­lä. Uskon markki­nakil­pailun hoita­van hom­man paremmin.

    No min­un point­ti­ni oli, että julk­isu­udessa ei ihan oikeasti “saa” sanoa, ellei sit­ten halua erit­täin pahasti huonoa julkisuutta.
    Min­ul­la ei ole ko. väit­teen toden­peräisyy­destä mitään mielipi­det­tä, eikä se minus­ta ole edes kiin­nos­ta­va kysymys sinänsä.
    Halusin kri­ti­soi­da sitä julk­ista keskustelua, jos­sa poli­it­ti­nen kor­rek­tius tarkoit­taa sitä, että miehistä saa laukoa mitä päät­tömyyk­siä tahansa, mut­ta nai­sista ei (vrt. vaik­ka yllä linkkaa­mani artikke­li vs. “tapaus Audi-mies”).

    Mitä muuten tarkoi­tat sil­lä, että ei ihan oikeasti saa sanoa? Sanoi­han Audi-mies san­ot­ta­vansa, ja se myös julka­isti­in. Hirveä poruhan siitä nousi, mut­ta valitet­tavasti naisil­la keskimäärin on tapana valit­taa ja jankut­taa ties mis­tä pikkua­sioista. Jos nais­ten annetaan olla vapaasti osa yhteiskun­taa, vas­taavia höperöjä “kohu­ja” nousee var­masti jatkos­sakin. Osansa tässä yksit­täistapauk­ses­sa on tietenkin myös nais­ten ja miesten välisel­lä his­to­ri­al­la; jos hyvin moni nainen ei kok­isi ahdis­ta­vana Audi-miehen ääneen lausum­ia ahdis­tavia van­hakan­taisia sukupuo­likäsi­tyk­siä, niistä tuskin jak­set­taisi­in kohista. Veikkaan, että parin sukupol­ven kulut­tua vas­taa­vat kom­metit koetaan lähin­nä out­oina, eivätkä ne enää aiheuta vas­taavaa kohua, kos­ka nais­ten kollek­ti­ivi­nen itse­tun­to täl­lai­sis­sa asiois­sa on ehtinyt ehey­tyä kyl­lik­si. Nyt ikävä his­to­ria on vielä liian lähel­lä. (Mut­ta tämä ei siis merk­itse että kohuista päästäisi­in kokon­aan; tule­vaisu­u­den kohisut­ta­vat aiheet vain ovat erilaisia.)

    Miehet suh­tau­tu­vat mielestäni itses­tään esitet­ty­i­hin päät­tömyyk­si­in keskimäärin naisia parem­min; ole­mal­la välit­tämät­tä tai sit­ten osoit­ta­mal­la päät­tömyy­det neu­traalin ana­lyyt­tis­es­ti. Se, että osa nai­sista selvästi vihaa miehiä ja antaa itsen­sä puhua mitä tahansa mies­sukupuol­ta koske­vaa roskaa, vaikut­ta­nee lähin­nä kiel­teis­es­ti hei­dän omaankin olemiseen­sa (sil­loin on turha esimerkik­si kuvitel­la par­i­u­tu­vansa parisuh­teeseen panos­ta­van, fik­sun ja “hyvägeenisen” miehen kanssa!). Antaisinkin mielu­usti tämän miesvi­hailmiön kuk­istaa itse itsen­sä hengiltä, ja olisi kiva jos naiset osaisi­vat suh­tau­tua samoin naisvi­haan. Ehkä joku päivä!

    No minus­ta Hal­la-aho on onnis­tunut aika hyvin ainakin, jos tarkoituk­se­na on ollut saa­da kiristys­tä maa­han­muut­topoli­ti­ikkaan, keskustelua maa­han­muu­tos­ta tai poli­it­tista kan­na­tus­ta. Mut­ta on siinä aika paljon tul­lut rapaakin niskaan.

    Minus­takin nuo tavoit­teet hän on saavut­tanut hyvin, mut­ta har­mit­taa mil­lä hin­nal­la. Moni sel­l­ainen vähem­män asioista selvää otta­va ja ei niin kri­it­tis­es­ti ajat­tel­e­va ihmi­nen, joka suh­tau­tuu hänen kär­jistyk­si­in­sä kauan piilotel­tuna totuute­na, kokee ihan suh­tee­ton­ta ahdis­tus­ta, pelkoa ja vihaa niitä ajatel­lessaan. Esimerkik­si oman (koulut­ta­mat­toman) isäni turhaa ja perus­tee­ton­ta mut­ta silti niin aitoa ja pistävää tuskaa vier­estä seu­rates­sa tulee mieleen, mitä Hal­la-aho miet­tisi, jos pysty­isi jotenkin objek­ti­ivis­es­ti ja kat­tavasti havait­se­maan sanomisien­sa vaiku­tuk­sista tämän puolen. Vielä asia erik­seen ovat ne ainek­set, jot­ka moist­en kär­jistys­ten siivit­täminä radikalisoitu­vat ja ryhtyvät rasis­tisi­in toimi­in käytän­nössä. Tämä on tietenkin yksi­no­maan haitallista, ja olen ymmärtänyt ettei Hal­la-ahokaan sitä toi­vo. Mut­ta jos las­ke­taan mukaan vielä kaik­ki se turha pahoin­voin­ti, joka vie mie­len­rauhan ja ener­gian keskit­tyä päivit­täisi­in asioi­hin ties kuin­ka mon­elta sinän­sä rauhanomais­es­ti käyt­täy­tyvältä suo­ma­laiselta, vahinko­jen kokon­ais­määrä alkaa näyt­tää aika ikävältä.

    Asial­lisem­mal­la, siis vähem­män vihamielisel­lä ja vääris­televäl­lä käsit­te­lyl­lä olisi voitu saavut­taa samat tavoit­teet ilman että samal­la aiheutetaan myös sel­l­aisia pahoin­voin­nin itseään toteut­tavia kehiä, jot­ka perus­tu­vat ratio­naal­isu­u­den puut­teeseen ja joi­ta sen vuok­si on hyvin vaikea mur­taa niiden ker­ran päästyä syntymään.

  337. Vielä esimerk­ki fem­i­nis­min tuhoisas­ta vaikutuksesta. 

    Umayya Abu-Han­na oli antanut Tietovi­ikolle haas­tat­telun, jos­sa kan­toi huol­ta maa­han­muut­ta­jien työl­listymis­es­tä. Hän sanoi ohi­men­nen: “Joka neljän­nessä suo­ma­lais­per­heessä nainen on väki­val­lan uhri.”

    Väite on tietysti aivan tolku­ton. Uhritutkimusten mukaan väki­val­taa per­heessä kohtaa muu­ta­ma promille nai­sista vuosit­tain (ja miehistä). Abu-Han­nan maail­mas­sa ruhjot­tu­ja naisia pitäisi näkyä pil­vin pimein suo­ma­laises­sa katuku­vas­sa ja työ­paikoil­la. Itse en muista kos­ka olisin näh­nyt edes mus­taa silmää naisella.

    En tiedä vale­hteleeko Abu-Han­na tahal­laan. Luul­tavam­paa kai on, että hän muis­telee fem­i­nis­tistä “Usko. toi­vo, hakkaus” ‑kyse­lyä. Sen mukaan noin 40% nai­sista on joutunut jos­sain vai­heessa elämään­sä parisuhde­väki­val­lan kohteek­si. Tosin tuos­sa oli sit­ten väki­val­lak­si määritel­ty mm. kulkemisen estämi­nen, kiin­ni pitämi­nen ja rahan käytön valvon­ta. Noil­la ehdoil­la todel­lisen pros­entin täy­tyy kai olla lähempänä sataa; osa vas­taa­jista on ilmeis­es­ti huo­man­nut kysymys­ten tarkoi­tushakuisu­u­den ja vas­tan­neet epä­to­tu­u­den­mukaises­ti. Muis­taak­seni 20% oli kokenut “per­heväki­val­taa” nykyisessä suhteessa.

    Kun Abu-Han­na nyt tois­telee täl­laisia type­r­iä väit­teitä, hän oikeas­t­aan tais­telee rasimia vas­taan rasis­mil­la. Samal­la hän pilaa hyvän tarkoituksensa. 

    Enhän minä voi tai halua ottaa nimit­täin mitään muu­takaan tosis­saan, mitä Abu-Han­na yrit­tää sanoa. Nimit­täin heti kun tör­mään tuol­laiseen väit­teeseen, lopetan lukemisen siihen ja sijoi­tan väit­täjän lokeroon “rasis­tiset feministit”. 

    Lisä­vaarana on, että alan kallis­tua yleisem­minkin halvek­si­maan näitä maa­han­muut­ta­jien puolestapuhu­jia: “eivätköhän ne mah­da yleisem­minkin olla saman­laisia idiootteja .…”

  338. Mah­taako­han tästä koh­ta tul­la pisin ketju täl­lä blogilla?‘:-)

    Saara:

    Mitä muuten tarkoi­tat sil­lä, että ei ihan oikeasti saa sanoa? Sanoi­han Audi-mies san­ot­ta­vansa, ja se myös julkaistiin. 

    Niin julka­isti­in, ja käsit­tääk­seni ko. kaveri sai potkut. Kuitenkin vas­taavaa, ja paljon pahempaakin, vähät­te­lyä kir­joite­taan esimerkik­si miehistä päivit­täin, eikä siitä minkään­laista haloo­ta syn­ny (eikä minus­ta kyl­lä ole tarpeenkaan syntyä).

    Hirveä poruhan siitä nousi, mut­ta valitet­tavasti naisil­la keskimäärin on tapana valit­taa ja jankut­taa ties mis­tä pikkua­sioista. Jos nais­ten annetaan olla vapaasti osa yhteiskun­taa, vas­taavia höperöjä “kohu­ja” nousee var­masti jatkossakin. 

    Onpas has­su käsi­tys nai­sista sin­ul­la 🙂 Minus­ta kyl­lä pikkua­sioista valit­ta­mi­nen on joit­tenkin ihmis­ten eri­ty­ispi­irre ihan sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Minus­ta sinä mon­es­sa muus­sakin asi­as­sa yliko­ro­stat sukupuolen ase­maa. Onhan sil­lä toki vaiku­tus­ta, mut­ta useim­mis­sa asiois­sa selit­tävät tek­i­jät lienevät jos­sain ihan muualla.

    Kyl­lähän sitä “kohu­ja” nousee type­r­i­stä asioista ihan sen vuok­sikin, että ne “kohut” menevät hyvin kaupaksi.

    Osansa tässä yksit­täistapauk­ses­sa on tietenkin myös nais­ten ja miesten välisel­lä his­to­ri­al­la; jos hyvin moni nainen ei kok­isi ahdis­ta­vana Audi-miehen ääneen lausum­ia ahdis­tavia van­hakan­taisia sukupuo­likäsi­tyk­siä, niistä tuskin jak­set­taisi­in kohista. 

    Minä luulen kyl­lä, että äärim­mäisen har­va nainen tuo­ta Audi-miehen leukailua mitenkään ahdis­ta­vana olisi kokenut. Eivätköhän useim­mat kui­tan­neet sen joko huumo­ri­na tai sit­ten vain toden­neet ko. kaverin ole­van idiootti.

    Mielestäni nämä “miesvi­haa­jat” ovat jol­lain tavoin henkises­ti häiri­in­tyneitä ja heil­lä on vähin­täänkin vinksah­tanut maail­manku­va. Kos­ka pahaa oloa pitää johonkin purkaa, he ovat otta­neet keinok­seen fem­i­nis­tisen liikkeen. 

    Ilmiö lie­nee mon­es­sa suh­teessa saman­lainen kuin esimerkik­si “ääri­oikeis­ton” tai “tais­to­lais­ten” toim­inta. Hehän kohdis­ta­vat (tai kohdis­ti­vat) vihansa etnisi­in vähem­mistöi­hin ja “kap­i­tal­is­tei­hin”. Ero on siinä, että jäl­keen mainit­tu­ja touhu­ja ei juurikaan hyväl­lä kat­so­ta, mut­ta edel­lä mainit­tu poruk­ka saa mel­las­taa käytän­nössä estoitta.

    Surullis­in­ta on se, että tämä mainit­tu toim­inta on ihan tosi­asial­lis­es­ti haitallista, vaik­ka fem­i­nis­tisen liik­keen alku­peräi­nen tavoite on ollut päin­vas­tainen. Minä epäilen, ettei ko. liike ole enää pelastet­tavis­sa, vaan se pitää vain ajaa yhteiskun­nal­liseen marginaaliin.

    Minus­takin nuo tavoit­teet hän on saavut­tanut hyvin, mut­ta har­mit­taa mil­lä hin­nal­la. Moni sel­l­ainen vähem­män asioista selvää otta­va ja ei niin kri­it­tis­es­ti ajat­tel­e­va ihmi­nen, joka suh­tau­tuu hänen kär­jistyk­si­in­sä kauan piilotel­tuna totuute­na, kokee ihan suh­tee­ton­ta ahdis­tus­ta, pelkoa ja vihaa niitä ajatellessaan. 

    Jaa’a onko­han meil­lä näyt­töä, tai edes vahvo­ja viit­teitä siitä, että näin olisi käynyt/käymässä?

    Myön­nän, että en oikein pysynyt kär­ry­il­lä tuos­sa pahoin­voin­nin kehien rak­en­telus­sasi. Mut­ta kuten olen aiem­minkin toden­nut, min­ul­la on varsin rajal­liset käsi­tyk­set siitä, mitä toiset ihmiset oikein ajattelevat :-/

    Kari

  339. Saara:

    Mitä muuten tarkoi­tat sil­lä, että ei ihan oikeasti saa sanoa? Sanoi­han Audi-mies san­ot­ta­vansa, ja se myös julkaistiin.

    Kari:

    … Audi-miehen leukailua … useim­mat kui­tan­neet sen joko huumo­ri­na tai sit­ten vain toden­neet ko. kaverin ole­van idiootti.

    Yksi Kiesin tapauk­sen aspek­ti ei niinkään liity naiset-miehet vas­takkainaset­telu­un, vaan siihen kuin­ka leipää-ja-sirkushu­ve­ja tyyp­pisessä keskustelu­pal­sta­julk­isu­udessa suuri yleisö sekun­nin mur­to-osas­sa pro­jisoi omat ennakkolu­u­lon­sa kul­loinkin esille nousseeseen ilmiöön. Nimit­täin Suomen Kuvale­hden jutus­sa http://tinyurl.com/l3g2zb toimit­ta­ja Susan Heikkinen: 

    Har­va tietää, mitä Kiesiltä kysyt­ti­in. Alku­peräis­es­tä jutus­ta selviää, että jos oli­vat vas­tauk­set sovin­is­tisia, niin oli­vat kysymyk­setkin — nais­ten­le­hden nais­puolisen toimit­ta­jan esittäminäkin.

    Kon­tek­stis­sa, jos­sa ihmi­nen on käytän­nössä saanut kenkää ver­rat­tuaan naisia autoi­hin, on aika pysäyt­tävää, että häneltä on tosi­aan kysyt­ty ’kuin­ka ver­taisit naisia autoihin’

    Julk­isu­u­den Audimies-pro­to­tyyp­il­lä sovin­isti-idioo­tista joka sai “san­ot­ta­vansa julka­istuk­si” ei siis vält­tämät­tä ole paljoa tekemistä todel­lisen lihaa-ja-ver­ta Kiesin kanssa. Enhän var­mak­si tiedä kun en miestä tunne, mut­ta omas­sa lähipi­iris­sä on ollut samankaltainen aihee­ton teilaamistapaus.

  340. Tässä on par­il­la (miespuolisel­la) kir­joit­ta­jal­la ollut sel­l­ainen käsi­tys, että miehi­in kohdis­tu­vas­ta vähät­telystä, nalkut­tamis­es­ta ja henkises­tä väki­val­las­ta ei tarvitse sen enem­pää metelöidä — ilmeis­es­ti kos­ka miehet kyl­lä osaa­vat suh­tau­tua täl­laisi­in asioi­hin tarvit­taval­la etäisyy­del­lä, ana­lyyt­tisel­lä otteel­la ja huumo­ril­la. Esimerkik­si Kari sanoi, että miehiä kyl­lä usein vähätel­lään, mut­ta tästä ei tarvitse nos­taa haloo­ta. Minus­ta näistä asioista ei kuitenkaan kan­nat­ta kokon­aan vai­eta, ei yksi­tyiselämässä eikä julk­isu­udessa. On vain pidet­tävä huoli siitä, että haloo ei liity mihinkään “naiseen sinän­sä” ja hänen oletet­tui­hin omi­naisuuk­si­in­sa vaan tietyn­laiseen puhekult­tuuri­in, jos­sa naisille sal­li­taan ikäviä aggres­sion muotoja.

    Toki voi olla, että höpisen muu­tami­in tietooni tulleisi­in tapauk­si­in liit­tyen ja niistä virheel­lis­es­ti yleistäen.

  341. Zamuli:

    Mie­lenki­in­toinen tulk­in­ta lainaa­masi linkin takaa löy­tyvistä piis­pan sanoista:

    Linkin takaa löy­tyvässä piis­pa Mat­ti Revon lausun­nos­sa tode­taan kyl­lä, että ain­oa alko­holi­ton vai­h­toe­hto ehtool­lisvi­inille on vii­ni, jos­sa siis on lainaa­masi kirkko­her­ran mukaan alko­ho­lia. Jos sitä ei voi juo­da, niin on olta­va kuiv­in suin. “Den som inte helan tar han ej heller half­van får.”

    Joka tapauk­ses­sa koko ehtool­liseen vetoami­nen on täysin sivus­sa asi­as­ta, jos­sa kyse oli “ryyp­päämis­es­tä”. Sen pienen pienen ehtool­lispikar­il­lisen ver­ran viiniä juomisen kut­sum­i­nen ryyp­päämisek­si on suun­nilleen saman­laista kuin 30 km/h ajamista kut­sut­taisi­in hur­jasteluk­si, kos­ka onhan se nopeam­paa kuin kävely.

    Fer­rari-seu­raa voi kut­sua hur­jasteluk­lu­bik­si, vaik­ka joku puu­laakin jäsen ajaisikin vain korkein­taan 30 km/h pihan ympäri ja senkin sul­je­tul­la alueel­la ker­hon kokoon­tu­misajois­sa. Varsinkin jos kuu­luu hyötya­joneu­vok­er­hoon, jon­ka ensim­mäi­nen sään­tö kuu­luu “sin­un ei pidä keski­moot­to­ri­au­tol­la ajaman”.

    Tähän mus­lim­ien ped­ofil­ia- tai lap­si­avi­o­li­it­to­jut­tuun hom­ma ver­tau­tu­isi jotenkin niin, että jos Muhammed olisi joskus halan­nut jotain las­ta, niin hän­tä sen vuok­si syytet­täisi­in ped­ofil­ias­ta tai sil­lä perus­teel­la väitet­täisi­in mus­lim­ien hyväksyvän lapsiavioliitot.

    Koraanis­sa ei tun­netusti edes väitetä, että Muhammed olisi koskaan kat­sonut kehenkään alle kolmekymp­piseen päinkään. Mus­lim­i­te­olog­it ovat vain vään­täneet sään­tön­sä sopi­maan yhteiskun­taan, jos­sa naiset eivät mitenkään voi toimia tai työsken­nel­lä kodin ulkop­uolel­la. Ihan samal­la lail­la jotkut kris­ti­tyt väit­tävät silmä kirkkaina, että Kaanas­sa vesi muut­tui mar­jame­huk­si ja Jeesuk­sen aset­taes­sa ehtool­lisen leivän kanssa nau­tit­ti­in rypäle­me­hua. Uskokoon ken haluaa.

  342. Saara:

    Kyl­lä sitä nimit­täin voidaan pitää syr­jin­tänä, että nais­ten hyödyl­lisiä johta­ju­u­som­i­naisuuk­sia ei arvosteta …

    Art­turi:

    Mil­lä perus­teel­la nais­ten hyödyl­lisiä johta­jaom­i­naisuuk­sia arvoste­taan vähem­män kuin miesten? Miten niitä omi­naisuuk­sien hyödyl­lisyyt­tä edes voi mita­ta muuten kuin sil­lä miten niitä arvoste­taan markki­noil­la? Kap­i­tal­is­tit tuskin vihaa­vat rahaa…

    Tehot­to­mia ääliömäisyyk­siä yri­tyk­sis­sä esi­in­tyy niin laa­jalti että niil­lä on oma suosit­tu Dil­bert-sar­jaku­vansa. Ihmette­len itsekin miten se on mah­dol­lista, kos­ka kap­i­tal­istien ei luulisi vapaae­htois­es­ti polt­ta­van seteleitä. Joko arvioin (ja Scott Adams arvioi) väärin ja tehot­tomil­ta näyt­tävät omi­tu­isu­udet ovat oikeasti kil­pailue­tu­ja. Tai sit­ten estab­lisoiduil­la yri­tyk­sil­lä on niin suuret muut edut kil­pail­i­joi­hin­sa näh­den (van­ha maine, markki­na-ase­ma, luis­ta­va tuotan­to…) että niiden johto voi rankaise­mat­ta har­ras­taa kaiken­maail­man hölmöi­lyjä. Vie aikansa ennen kuin sat­un­nais­vai­htelu syn­nyt­tää rin­nalle kil­pail­i­jan jol­la on kaik­ki muut samat edut ja joka *lisäk­si* on jät­tänyt jaka­mat­ta mis­sio-tek­steil­lä varuste­tut kahvimuk­it henkilöstölle (tai palkan­nut naisjohtajan).

  343. Mikko Kivi­ran­ta:

    Julk­isu­u­den Audimies-pro­to­tyyp­il­lä sovin­isti-idioo­tista joka sai “san­ot­ta­vansa julka­istuk­si” ei siis vält­tämät­tä ole paljoa tekemistä todel­lisen lihaa-ja-ver­ta Kiesin kanssa. Enhän var­mak­si tiedä kun en miestä tunne, mut­ta omas­sa lähipi­iris­sä on ollut samankaltainen aihee­ton teilaamistapaus. 

    En tunne miestä minäkään. Siltikin, syistä joi­hin en halua tarkem­min men­nä, tiedän tässä kyseisessä tapauk­ses­sa taus­to­ja jonkin ver­ran. Ja minähän en tietenkään aivan kaikkea sitä ker­ro, minkä sat­un tietämään — tässäkään asiassa 🙂

    Silti voisi ihan oikei­ta töitä tekevillekikin huo­maut­taa, että Kiesin työte­htävi­in kuu­lui Audin markki­noin­ti. Tämä tarkoit­taa mm. sitä, että aika suuri osa ajas­ta on men­nyt toimit­ta­jien kanssa turi­noin­ti­in ja siihen liit­tyvään häp­peninki­in. Mies ei ollut toimit­ta­jille mikään etäi­nen hah­mo, vaan samaa “yhteisöä”, vaik­ka sitä ei oltaisi lehdis­sä sanottukaan…

    Sekä tähän, että Euroopan ilmati­laan liit­tyen, ehdotan seu­raavaa kappaletta:
    http://www.youtube.com/watch?v=PzJsYm8ftqM

    Arto Tuki­ainen:

    Esimerkik­si Kari sanoi, että miehiä kyl­lä usein vähätel­lään, mut­ta tästä ei tarvitse nos­taa haloo­ta. Minus­ta näistä asioista ei kuitenkaan kan­nat­ta kokon­aan vai­eta, ei yksi­tyiselämässä eikä julk­isu­udessa. On vain pidet­tävä huoli siitä, että haloo ei liity mihinkään “naiseen sinän­sä” ja hänen oletet­tui­hin omi­naisuuk­si­in­sa vaan tietyn­laiseen puhekult­tuuri­in, jos­sa naisille sal­li­taan ikäviä aggres­sion muotoja. 

    No minä en kyl­lä puhunut kokon­aan vaiken­e­mis­es­ta. Käsit­tääk­seni totesin, että tiet­ty­jen sakkien mielip­i­teet pitäisi työn­tää mar­gin­aali­in. Sen voi tehdä monel­la tavalla.

    Ainakin yksi­tyiselämässä saa aika suuren vaiku­tuk­sen sil­lä, että kun aikansa on asi­as­ta kinan­nut (fik­susti ja asial­lis­es­ti), eikä hom­ma etene, kat­soo vastapuol­ta het­ken aikaa ja toteaa keskustelun hedelmät­tömäk­si. Puhu­mat­takaan siitä, että lopet­taa kom­mu­nikoin­nin jonkun ihmisen kanssa kokonaan…

    Kari

  344. Kari:

    Saara:
    Mitä muuten tarkoi­tat sil­lä, että ei ihan oikeasti saa sanoa? Sanoi­han Audi-mies san­ot­ta­vansa, ja se myös julkaistiin.

    Niin julka­isti­in, ja käsit­tääk­seni ko. kaveri sai potkut. Kuitenkin vas­taavaa, ja paljon pahempaakin, vähät­te­lyä kir­joite­taan esimerkik­si miehistä päivit­täin, eikä siitä minkään­laista haloo­ta syn­ny (eikä minus­ta kyl­lä ole tarpeenkaan syntyä).

    Audi-mieshän vas­tasi Audin markki­noin­nista Suomes­sa. Minus­ta hänen eroamisen­sa ei ollut osoi­tus yhteiskun­tamme sanan­va­pau­den puut­teista, vaan Audin brändin var­jelemis­es­ta. Itsel­leni ei tule mieleen naista, joka jonkin yhtä merkit­tävän brändin edus­ta­jana olisi esi­in­tynyt julk­isu­udessa yhtä silmi­in­pistävän tök­erösti ja voin­ut senkin jäl­keen jatkaa edus­tuste­htävässään. Ker­ro, jos sin­ulle tulee — pidän mah­dol­lise­na että en ole vain huo­man­nut näitä tapauk­sia. (Se, mitä ker­rot­ti­in toimit­ta­jan joh­dat­telus­ta, kuu­lostaa kyl­lä halpamaiselta.)

    Hirveä poruhan siitä nousi, mut­ta valitet­tavasti naisil­la keskimäärin on tapana valit­taa ja jankut­taa ties mis­tä pikkua­sioista. Jos nais­ten annetaan olla vapaasti osa yhteiskun­taa, vas­taavia höperöjä “kohu­ja” nousee var­masti jatkossakin.

    Onpas has­su käsi­tys nai­sista sin­ul­la. Minus­ta kyl­lä pikkua­sioista valit­ta­mi­nen on joit­tenkin ihmis­ten eri­ty­ispi­irre ihan sukupuoles­ta riip­pumat­ta. Minus­ta sinä mon­es­sa muus­sakin asi­as­sa yliko­ro­stat sukupuolen ase­maa. Onhan sil­lä toki vaiku­tus­ta, mut­ta useim­mis­sa asiois­sa selit­tävät tek­i­jät lienevät jos­sain ihan muualla.

    Puo­lus­tuk­sek­seni tah­don pain­ot­taa, että en ole aina ollut täl­lainen! Minäkin pidin aikaisem­min sukupuolien välisiä eroavaisuuk­sia hömp­päpuheena, kos­ka omas­sa tut­tava­pi­iris­säni täl­laisia johdon­mukaisia ei ker­ta kaikki­aan pysty havait­se­maan (edes tilas­tol­lis­es­ti). Sit­tem­min olen tajun­nut ole­vani ensin­näkin itse varsin poikkea­va ja “nor­maalien ihmis­ten” mielestä omi­tu­inen henkilö, ja että myös tut­tava­pi­iri­ni jäsenet ovat marginaalitapauksia.

    Kos­ka suuria ihmis­mas­so­ja tilas­tol­lis­es­ti tutki­mal­la voidaan sanoa, että sukupuolien välil­lä keskimäärin on ero­ja, min­ul­la ei ole muu­ta vai­h­toe­htoa kuin uskoa, että näin tosi­aan on. Ja kyl­lähän sen huo­maa arkielämässäkin mm. eri­laisia mas­sailmiöitä havain­noimal­la (esim. naisille suun­natut aikakausle­hdet vs. miehille suun­natut), ja myös ole­mal­la kon­tak­tis­sa ihmisi­in, jot­ka omia tut­tu­jani parem­min edus­ta­vat tilas­tol­lista normia.

    Min­ulle on muo­dos­tunut käsi­tys, että siinä mis­sä keskimääräi­nen nainen ongel­mati­lanteessa tuskailee, nalkut­taa ja valit­taa, keskimääräi­nen mies sulkeu­tuu, muut­tuu pas­si­ivis-aggres­si­ivisek­si ja vetää perseet. Erot ovat kaven­tuneet mut­ta ne ovat edelleen ole­mas­sa. Näin ei tietenkään voi selit­tää yksilöi­den käyt­täy­tymistä, mut­ta nais­ten­le­htien ver­bal­isoitu miesvi­ha on minus­ta tätä taus­taa vas­ten ymmär­ret­tävis­sä ja jätet­tävis­sä omaan (nais­ryh­mäter­apeut­tiseen) arvoonsa.

    Kyl­lähän sitä “kohu­ja” nousee type­r­i­stä asioista ihan sen vuok­sikin, että ne “kohut” menevät hyvin kaupaksi.

    Aivan, ja kau­pak­si men­e­miselle on aina syy(t).

    Minä luulen kyl­lä, että äärim­mäisen har­va nainen tuo­ta Audi-miehen leukailua mitenkään ahdis­ta­vana olisi kokenut. Eivätköhän useim­mat kui­tan­neet sen joko huumo­ri­na tai sit­ten vain toden­neet ko. kaverin ole­van idiootti.

    Useim­mat tutu­is­tasi varmasti.

    Mielestäni nämä “miesvi­haa­jat” ovat jol­lain tavoin henkises­ti häiri­in­tyneitä ja heil­lä on vähin­täänkin vinksah­tanut maail­manku­va. Kos­ka pahaa oloa pitää johonkin purkaa, he ovat otta­neet keinok­seen fem­i­nis­tisen liikkeen.

    Ilmiö lie­nee mon­es­sa suh­teessa saman­lainen kuin esimerkik­si “ääri­oikeis­ton” tai “tais­to­lais­ten” toim­inta. Hehän kohdis­ta­vat (tai kohdis­ti­vat) vihansa etnisi­in vähem­mistöi­hin ja “kap­i­tal­is­tei­hin”. Ero on siinä, että jäl­keen mainit­tu­ja touhu­ja ei juurikaan hyväl­lä kat­so­ta, mut­ta edel­lä mainit­tu poruk­ka saa mel­las­taa käytän­nössä estoitta.

    Minus­ta eroa on lähin­nä skaalas­sa. Sil­loin kun vielä luin muitakin lehtiä kuin Talouselämää, tör­mäsin tois­tu­vasti sekä kap­i­tal­is­tivi­haan että mamu­vi­haan ihan asial­lisia vies­tim­iä leikkivis­sä julka­isu­is­sa. Jopa kaikissa luke­mis­sani päiväle­hdis­sä on esi­in­tynyt kumpaakin. Siis näen­näis­pe­rustel­tu­ja mut­ta tosi­asi­as­sa perus­teet­to­mia väit­tämiä, jot­ka ovat omi­aan liet­so­maan luk­i­jois­sa vihaim­pulsse­ja — tai sit­ten jut­tu­jen kir­joit­tamista siten että niis­sä on lähtöo­le­tuk­se­na vääristynyt ja vihamieli­nen asenne (jol­loin vihaa on vaikeampi huo­ma­ta). Se, että nämä mainit­se­masi pysyvät ääliöfem­i­nis­miä parem­min kon­trol­lis­sa, selit­tynee jo sil­läkin, että kap­i­tal­is­min vihaa­jat tai mamu­jen vihaa­jat ovat miesvi­haa­jia pienem­pi joukko.

    Surullis­in­ta on se, että tämä mainit­tu toim­inta on ihan tosi­asial­lis­es­ti haitallista, vaik­ka fem­i­nis­tisen liik­keen alku­peräi­nen tavoite on ollut päin­vas­tainen. Minä epäilen, ettei ko. liike ole enää pelastet­tavis­sa, vaan se pitää vain ajaa yhteiskun­nal­liseen marginaaliin.

    Toki type­r­yys on haitallista kaikissa muodois­saan, mut­ta sitä tulee kuitenkin aina esi­in­tymään. 50% ihmi­sistä on keskimääräistä tyhmempiä. 😀

    Jaa’a onko­han meil­lä näyt­töä, tai edes vahvo­ja viit­teitä siitä, että näin olisi käynyt/käymässä?

    Tuskin­pa asi­aa on mitenkään laa­jem­min selvitet­ty. Yhteiskun­nas­samme ei tun­nu­ta tois­taisek­si ole­van kovinkaan kiin­nos­tunei­ta tun­netalouteen liit­tyvistä ilmiöistä. Mate­ria ja raha on muka­mas se, joka ratkaisee (vaik­ka var­maankin mon­en arkikoke­mus antaisi ymmärtää päin­vas­taista). Jos saan hie­man provosoi­da, niin väitän tämän ole­van yksi niistä patri­arkaal­isu­u­den jään­teistä, joista aiem­min puhuin.

    Mut­ta asi­aa kan­nat­taisi kyl­lä mielestäni selvit­tää. En nimit­täin usko isäni ole­van tässä asi­as­sa eri­tyisen poikkea­va. Hom­mas­sa ja tämänkin blo­gin kom­menteis­sa olen näkev­inäni lieviä pilka­h­duk­sia samas­ta ilmiöstä. Ja ääliöfem­i­nis­mi on mielestäni myös yksi esimerk­ki siitä (= ollaan niin vihaisia ja katk­e­ria, että menetetään kyky ratio­naaliseen käsittelyyn).

    Myön­nän, että en oikein pysynyt kär­ry­il­lä tuos­sa pahoin­voin­nin kehien rak­en­telus­sasi. Mut­ta kuten olen aiem­minkin toden­nut, min­ul­la on varsin rajal­liset käsi­tyk­set siitä, mitä toiset ihmiset oikein ajattelevat :-/

    Sel­l­aiset käsi­tyk­set ovat toki parhaim­mil­laankin aina epä­var­muu­den sävyt­tämiä, mut­ta tämän ei pitäisi estää yri­tyk­siä hah­motel­la niitä. Jos tarkkaan ajatel­laan, niin ylivoimais­es­ti suurin osa kaik­ista tämän het­ken tieteel­li­sistä “totuuk­sista” on tot­ta vain kon­tek­stisidon­nais­es­ti, eivät absolu­ut­tis­es­ti. Täl­laisi­akin totuuk­sia voidaan kuitenkin käyt­tää ja käytetään välineinä teknolo­gian ja yhteiskun­nan kehittämisessä.

  345. Saara:

    Audi-mieshän vas­tasi Audin markki­noin­nista Suomes­sa. Minus­ta hänen eroamisen­sa ei ollut osoi­tus yhteiskun­tamme sanan­va­pau­den puut­teista, vaan Audin brändin varjelemisesta. 

    Ei se minus­takaan ollut osoi­tus mis­tään sanan­va­pau­den puut­teeista, mut­ta kyl­läkin suvait­se­vaisu­u­den ja tasa-arvon puut­teesta. Lisäk­si se oli vielä osoi­tus suun­nat­tomas­ta type­r­yy­destä mon­es­sakin mielessä.

    Tämä potku­jen anta­mi­nen oli ainakin min­ulle jo niin vah­va sig­naali kyseis­es­tä brändis­tä, että Audia en ainakaan tule ikinä osta­maan. Kiesin tötöi­lyt sinäl­lään oli­si­vat saa­neet min­ut suh­tau­tu­maan ko. merkki­in ehkä vähän nihkeäm­min, mut­ta potkut ker­to­vat kyl­lä paljon suurem­mas­ta idi­o­tismista kyseisessä firmassa.

    Itsel­leni ei tule mieleen naista, joka jonkin yhtä merkit­tävän brändin edus­ta­jana olisi esi­in­tynyt julk­isu­udessa yhtä silmi­in­pistävän tök­erösti ja voin­ut senkin jäl­keen jatkaa edus­tuste­htävässään. Ker­ro, jos sin­ulle tulee – pidän mah­dol­lise­na että en ole vain huo­man­nut näitä tapauk­sia. (Se, mitä ker­rot­ti­in toimit­ta­jan joh­dat­telus­ta, kuu­lostaa kyl­lä halpamaiselta.) 

    Kyl­lähän näitä tök­eröjä esi­in­tymisiä on nähtävis­sä use­am­mankin fir­man toimes­ta. Nai­sista nyt ainakin tulee mieleen Kirsti Paakkasen taan­noinen kiukut­telu. Hänelle nyt tosin ei voi antaa potku­ja, vaan kyse oli puh­taasti ns. “omaan pakki­in kusemisesta” 🙂

    Puo­lus­tuk­sek­seni tah­don pain­ot­taa, että en ole aina ollut täl­lainen! Minäkin pidin aikaisem­min sukupuolien välisiä eroavaisuuk­sia hömp­päpuheena, kos­ka omas­sa tut­tava­pi­iris­säni täl­laisia johdon­mukaisia ei ker­ta kaikki­aan pysty havait­se­maan (edes tilas­tol­lis­es­ti). Sit­tem­min olen tajun­nut ole­vani ensin­näkin itse varsin poikkea­va ja “nor­maalien ihmis­ten” mielestä omi­tu­inen henkilö, ja että myös tut­tava­pi­iri­ni jäsenet ovat marginaalitapauksia. 

    Has­sua, minus­ta on alka­nut tun­tua samal­ta viimeaikoina 🙂

    Mut­ta tarkoitin tuol­la kom­men­til­lani lähin­nä sitä, että kan­nat­taisi huo­ma­ta ihmis­ten eri­laisu­u­den ole­van paljon enem­män yksilöl­listä kuin esimerkik­si sukupuoleen tai ikään liittyvää.

    Min­ulle on muo­dos­tunut käsi­tys, että siinä mis­sä keskimääräi­nen nainen ongel­mati­lanteessa tuskailee, nalkut­taa ja valit­taa, keskimääräi­nen mies sulkeu­tuu, muut­tuu pas­si­ivis-aggres­si­ivisek­si ja vetää perseet. Erot ovat kaven­tuneet mut­ta ne ovat edelleen ole­mas­sa. Näin ei tietenkään voi selit­tää yksilöi­den käyt­täy­tymistä, mut­ta nais­ten­le­htien ver­bal­isoitu miesvi­ha on minus­ta tätä taus­taa vas­ten ymmär­ret­tävis­sä ja jätet­tävis­sä omaan (nais­ryh­mäter­apeut­tiseen) arvoonsa. 

    Onhan niitä ero­ja toki ole­mas­sa, mut­ta met­sään menee että pölisee, jos alkaa tekemään yleisiä sukupuoleen liit­tyviä päätelmiä “Audi-miehen” tai “miesvi­haa­jan” kir­joi­tusten perus­teel­la. On kuitenkin luul­tavaa, että kyseiset hah­mot edus­ta­vat jotain mar­gin­aalia tai mar­gin­aalin mar­gin­aalia paljon enem­män kuin sukupuoltaan.

    Minus­ta eroa on lähin­nä skaalas­sa. Sil­loin kun vielä luin muitakin lehtiä kuin Talouselämää, tör­mäsin tois­tu­vasti sekä kap­i­tal­is­tivi­haan että mamu­vi­haan ihan asial­lisia vies­tim­iä leikkivis­sä julka­isu­is­sa. Jopa kaikissa luke­mis­sani päiväle­hdis­sä on esi­in­tynyt kumpaakin. Siis näen­näis­pe­rustel­tu­ja mut­ta tosi­asi­as­sa perus­teet­to­mia väit­tämiä, jot­ka ovat omi­aan liet­so­maan luk­i­jois­sa vihaim­pulsse­ja – tai sit­ten jut­tu­jen kir­joit­tamista siten että niis­sä on lähtöo­le­tuk­se­na vääristynyt ja vihamieli­nen asenne (jol­loin vihaa on vaikeampi huo­ma­ta). Se, että nämä mainit­se­masi pysyvät ääliöfem­i­nis­miä parem­min kon­trol­lis­sa, selit­tynee jo sil­läkin, että kap­i­tal­is­min vihaa­jat tai mamu­jen vihaa­jat ovat miesvi­haa­jia pienem­pi joukko. 

    Jaa’a näinköhän olisi. Minä luulen, että sinne toim­i­ta­jik­si valikoituu syys­tä tai tois­es­ta keskimääräistä tärähtäneem­pää sakkia. Niin sanoitut yleisen mielip­i­teen tuulet sit­ten pitelevät (jos pitelevät) hom­maa kasas­sa taval­la ja toisella. 

    Ovathan nuo ääri­oikeis­to­laiset (30-luvul­la) ja kap­i­tal­istien lah­taa­jien (60-luvul­la) mielip­i­teetkin riehuneet aika estoit­ta aikanaan. Olen ais­tiv­inani, että fem­i­nis­min suh­teen tuulet ovat kään­tymässä. Seu­raavaa idi­o­tismia odotellessa…

    Sivuhuo­mau­tuk­se­na: minäkin olen alka­nut vakavasti hark­it­se­maan kaikkien muiden lehtien, pait­si Talouselämän, lukemisen lopet­tamista. Ehkä me olem­mekin lop­ul­ta aika saman­laisia tyyppejä 🙂

    Tuskin­pa asi­aa on mitenkään laa­jem­min selvitet­ty. Yhteiskun­nas­samme ei tun­nu­ta tois­taisek­si ole­van kovinkaan kiin­nos­tunei­ta tun­netalouteen liit­tyvistä ilmiöistä. Mate­ria ja raha on muka­mas se, joka ratkaisee (vaik­ka var­maankin mon­en arkikoke­mus antaisi ymmärtää päin­vas­taista). Jos saan hie­man provosoi­da, niin väitän tämän ole­van yksi niistä patri­arkaal­isu­u­den jään­teistä, joista aiem­min puhuin.

    Mut­ta asi­aa kan­nat­taisi kyl­lä mielestäni selvit­tää. En nimit­täin usko isäni ole­van tässä asi­as­sa eri­tyisen poikkea­va. Hom­mas­sa ja tämänkin blo­gin kom­menteis­sa olen näkev­inäni lieviä pilka­h­duk­sia samas­ta ilmiöstä. Ja ääliöfem­i­nis­mi on mielestäni myös yksi esimerk­ki siitä (= ollaan niin vihaisia ja katk­e­ria, että menetetään kyky ratio­naaliseen käsittelyyn). 

    No, hom­maan ja tähän blogi­inkin kir­joit­ta­nee keskimääräistä katk­er­am­paa ja tärähtäneem­pää sakkia 🙂 Se nyt on Inter­netille luon­teeno­maista, että, asial­lis­ten argu­ment­tien lisäk­si, sinne dumpataan kaik­ki pahao­lo ja son­ta mikä sat­tuu tule­maan mieleen kän­nipäis­sään aamuyöl­lä kel­lo 3.24. Ark­i­todel­lisu­us on sit­ten jotain muuta…

    Jos tarkkaan ajatel­laan, niin ylivoimais­es­ti suurin osa kaik­ista tämän het­ken tieteel­li­sistä “totuuk­sista” on tot­ta vain kon­tek­stisidon­nais­es­ti, eivät absoluuttisesti. 

    Jos vielä tarkem­min ajat­telemme, niin tieteen piiris­sä ei ole ain­oatakaan absolu­ut­tista totu­ut­ta, ei ensim­mäistäkään. Tiede tulisi nähdä enem­män menetelmäke­hikkona, jon­ka tarkoi­tus on etsiä tosi­a­sioi­ta. Käytän­nössä esitetään hypo­teese­ja ja teoiroi­ta, joi­ta sit­ten taval­la tai toisel­la tes­tail­laan. Jos ne näyt­tävät toimivil­ta ja/tai hyödyl­lisiltä, niitä pide­tään “totuute­na” — ainakin niin kauan, kun joku kehit­tää parem­man seli­tyk­sen tai tekee testin, joka osoit­taa “totu­u­den” ole­van toisenlainen.

    Kari

  346. Kari:

    Ei se minus­takaan ollut osoi­tus mis­tään sanan­va­pau­den puut­teeista, mut­ta kyl­läkin suvait­se­vaisu­u­den ja tasa-arvon puutteesta.

    Veikkaatko, että jos Kirsti Paakka­nen olisi ollut Marimekon “myyn­ti­jo­hta­ja” (tai mikä ikinä siel­lä olisikaan vas­taa­va posi­tio), hän ei olisi joutunut pojit­telu­jen­sa jäl­keen eroamaan?

    Puo­lus­tuk­sek­seni tah­don pain­ot­taa, että en ole aina ollut täl­lainen! Minäkin pidin aikaisem­min sukupuolien välisiä eroavaisuuk­sia hömp­päpuheena, kos­ka omas­sa tut­tava­pi­iris­säni täl­laisia johdon­mukaisia ei ker­ta kaikki­aan pysty havait­se­maan (edes tilas­tol­lis­es­ti). Sit­tem­min olen tajun­nut ole­vani ensin­näkin itse varsin poikkea­va ja “nor­maalien ihmis­ten” mielestä omi­tu­inen henkilö, ja että myös tut­tava­pi­iri­ni jäsenet ovat marginaalitapauksia.

    Has­sua, minus­ta on alka­nut tun­tua samal­ta viimeaikoina.

    Mut­ta tarkoitin tuol­la kom­men­til­lani lähin­nä sitä, että kan­nat­taisi huo­ma­ta ihmis­ten eri­laisu­u­den ole­van paljon enem­män yksilöl­listä kuin esimerkik­si sukupuoleen tai ikään liittyvää.

    Omas­ta mielestäni huo­maan tämän ilman muu­ta (tämä on juuri se alku­peräi­nen peru­so­let­ta­mani, jon­ka abolu­ut­tisu­ut­ta olen viime vuosi­na alka­nut kyseenalais­taa). Ehkä jotkin käyt­tämäni sana­muodot tai keskustelun yksinker­tais­tamisek­si tekemäni kär­jistyk­set saa­vat tilanteen näyt­tämään toisenlaiselta.

    Onhan niitä ero­ja toki ole­mas­sa, mut­ta met­sään menee että pölisee, jos alkaa tekemään yleisiä sukupuoleen liit­tyviä päätelmiä “Audi-miehen” tai “miesvi­haa­jan” kir­joi­tusten perus­teel­la. On kuitenkin luul­tavaa, että kyseiset hah­mot edus­ta­vat jotain mar­gin­aalia tai mar­gin­aalin mar­gin­aalia paljon enem­män kuin sukupuoltaan.

    Hmm, mut­ta on ihan fik­sua tehdä sukupuolien kohtelu­un liit­tyviä päätelmiä Kiesin saa­man kohtelun perusteella?

    Niin sanoitut yleisen mielip­i­teen tuulet sit­ten pitelevät (jos pitelevät) hom­maa kasas­sa taval­la ja toisella.
    Ovathan nuo ääri­oikeis­to­laiset (30-luvul­la) ja kap­i­tal­istien lah­taa­jien (60-luvul­la) mielip­i­teetkin riehuneet aika estoit­ta aikanaan. Olen ais­tiv­inani, että fem­i­nis­min suh­teen tuulet ovat kään­tymässä. Seu­raavaa idi­o­tismia odotellessa…

    Ok, tämän allekirjoittaisin.

    Sivuhuo­mau­tuk­se­na: minäkin olen alka­nut vakavasti hark­it­se­maan kaikkien muiden lehtien, pait­si Talouselämän, lukemisen lopet­tamista. Ehkä me olem­mekin lop­ul­ta aika saman­laisia tyyppejä 

    Haha! No Kuukausili­ite on kyl­lä kanssa ihan ok, mut­ta tämä johtuneekin sen pohdiskel­ev­as­ta, hie­man mui­ta lehtiä mielipi­de­vap­aam­mas­ta sävys­tä. Yleis­es­ti ottaen toimite­tus­sa sisäl­lössä on kovasti ongelmia. Ehkä vika ei ole niinkään toimit­ta­jis­sa tai edes pää­toimit­ta­jis­sa, vaan for­maatin jäl­keen­jääneisyy­dessä. Tai siinä, ettei sitä ole vielä osat­tu sovit­taa nykya­jan vaa­timuk­si­in. Nykyi­nen for­maat­ti nojaa toimit­ta­jan mui­ta suurem­paan val­is­tuneisu­u­teen ja kri­it­tisyy­teen, mut­ta nyky­ih­mi­sistä aika moni on vähin­tään yhtä val­is­tunei­ta ja kri­it­tisiä kuin keskiver­to toimittajakin.

    Se nyt on Inter­netille luon­teeno­maista, että, asial­lis­ten argu­ment­tien lisäk­si, sinne dumpataan kaik­ki pahao­lo ja son­ta mikä sat­tuu tule­maan mieleen kän­nipäis­sään aamuyöl­lä kel­lo 3.24. Ark­i­todel­lisu­us on sit­ten jotain muuta…

    Tässä kysymyk­sessä kallis­tu­isin kyl­lä Eli­nan kan­nalle. Minus­ta ihmis­ten voidaan hyväl­lä syyl­lä sanoa ajat­tel­e­van osa­puilleen juuri niin kuin he netis­sä asioitaan ilmai­se­vat. Olen myös sitä mieltä, että henkilö, joka on ilkeä ja väki­val­tainen vain kän­nis­sä, on ilkeä ja väki­val­tainen henkilö. Alko­holi on katalysaat­tori, joka tuo esille ole­mas­saol­e­van taipumuk­sen väki­val­taan. Inter­net on suo­datin, joka pois­taa viestin­nästä sosi­aalisen statuk­sen säi­lyt­tämisek­si lisä­tyt pehmente­lyt ja kier­toil­maisut. Ja pahan olon dump­paami­nen net­ti­in merk­it­see minus­ta sitä, että pahaa oloa on todel­la ole­mas­sa. Se vaikut­taa ihmisi­in ja elämään myös net­tikon­tek­stin ulkop­uolel­la. Ei vält­tämät­tä suo­raan ilmenevänä aggres­siona, vaan pas­si­ivis-aggres­si­ivi­suute­na ja piilotet­tuina vihamielis­inä ajatuksi­na, joista kär­sivät ensisi­jais­es­ti niitä ajat­tel­e­va henkilö itse ja hänen lähipiirinsä.

    Jos tarkkaan ajatel­laan, niin ylivoimais­es­ti suurin osa kaik­ista tämän het­ken tieteel­li­sistä “totuuk­sista” on tot­ta vain kon­tek­stisidon­nais­es­ti, eivät absoluuttisesti.

    Jos vielä tarkem­min ajat­telemme, niin tieteen piiris­sä ei ole ain­oatakaan absolu­ut­tista totu­ut­ta, ei ensim­mäistäkään. Tiede tulisi nähdä enem­män menetelmäke­hikkona, jon­ka tarkoi­tus on etsiä tosi­a­sioi­ta. Käytän­nössä esitetään hypo­teese­ja ja teoiroi­ta, joi­ta sit­ten taval­la tai toisel­la tes­tail­laan. Jos ne näyt­tävät toimivil­ta ja/tai hyödyl­lisiltä, niitä pide­tään “totuute­na” – ainakin niin kauan, kun joku kehit­tää parem­man seli­tyk­sen tai tekee testin, joka osoit­taa “totu­u­den” ole­van toisenlainen.

    Tätä juuri tarkoitin. Sanoin “suurin osa”, kos­ka laskin myös matem­ati­ikan tieteeksi.

  347. Saara:

    Veikkaatko, että jos Kirsti Paakka­nen olisi ollut Marimekon “myyn­ti­jo­hta­ja” (tai mikä ikinä siel­lä olisikaan vas­taa­va posi­tio), hän ei olisi joutunut pojit­telu­jen­sa jäl­keen eroamaan? 

    Sitäpä en tiedä, mut­ta ainakaan siitä ei vas­taavaa kohua ja hernei­den vetämistä nenään syn­tynyt lehdis­tössä. Tämä siis viit­tauk­se­na siihen “Kiesi-kohu­un”.

    Haha! No Kuukausili­ite on kyl­lä kanssa ihan ok, mut­ta tämä johtuneekin sen pohdiskel­ev­as­ta, hie­man mui­ta lehtiä mielipi­de­vap­aam­mas­ta sävys­tä. Yleis­es­ti ottaen toimite­tus­sa sisäl­lössä on kovasti ongelmia. Ehkä vika ei ole niinkään toimit­ta­jis­sa tai edes pää­toimit­ta­jis­sa, vaan for­maatin jäl­keen­jääneisyy­dessä. Tai siinä, ettei sitä ole vielä osat­tu sovit­taa nykya­jan vaa­timuk­si­in. Nykyi­nen for­maat­ti nojaa toimit­ta­jan mui­ta suurem­paan val­is­tuneisu­u­teen ja kri­it­tisyy­teen, mut­ta nyky­ih­mi­sistä aika moni on vähin­tään yhtä val­is­tunei­ta ja kri­it­tisiä kuin keskiver­to toimittajakin. 

    Tämä on muuten tot­ta. Min­ua ainakin Hesaris­sa välil­lä ärsyt­tää sel­l­ainen “asenne” että fik­su toimit­ta­ja on tietäv­inään asian ja selit­tää sitä sit­ten “tyh­mälle kansalle”, vaik­ka useis­sa kohdin on nähtävis­sä, että ko. toimit­ta­ja on pihal­la kuin lumiukko.

    Tässä kysymyk­sessä kallis­tu­isin kyl­lä Eli­nan kan­nalle. Minus­ta ihmis­ten voidaan hyväl­lä syyl­lä sanoa ajat­tel­e­van osa­puilleen juuri niin kuin he netis­sä asioitaan ilmaisevat. 

    Näin voi olla, tai sit­ten ei. Tarkoitin kuitenkin sitä, että nämä vuo­datuk­set ja vihakir­joituk­set ovat netis­sä yliedustet­tuina sen vuok­si, että niitä kir­joit­tavil­la on suurem­pi moti­vaa­tio suoltaa niitä jut­tu­jaan. Tai siis, ne jot­ka ovat ihan tyy­tyväisiä tms. eivät kir­joit­tele niin usein. Eli siis pelkästään näitä keskustelu­ja seu­raa­mal­la syn­tyy vääristynyt kuva ihmis­ten mielip­iteistä (samoin kuin toimit­ta­jat eivät ole kovinkaan edus­ta­va otos väestöstä).

    Tätä juuri tarkoitin. Sanoin “suurin osa”, kos­ka laskin myös matem­ati­ikan tieteeksi. 

    Ok, minä en — minä lasken sen taiteek­si. Mut­ta ihan hyväksyt­tävä tuo sin­unkin tulk­in­tasi on 🙂 

    Kari

  348. Pekka Pes­si, ensin­näkään jutus­sa ei selvästi san­o­ta, kumpi her­roista sen lainaa­mani (ja näp­pärästi pois dele­toimasi) kohdan sanoi. Toisek­si, täl­lä ei ole mitään väliä, kos­ka kukaan ei sitä kan­taa kiistänyt. Oleel­lista on siis se, että ehtool­liselle voi osal­lis­tua aivan hyvin juo­mat­ta viiniä. 

    Jos sitä ei voi juo­da, niin on olta­va kuiv­in suin. 

    Mitähän täl­lä oikein koi­tat sanoa, kun muis­taa sen ne kyseisen jutun lainatut sanat:“Ehtoollisella saamme koh­da­ta läs­nä ole­van Jumalan ilman viiniäkin.” Kuten kir­jotin, minä halu­aisin nähdä, miten vään­sit tuon lausun­non tulkinnaksi:“Ehtoollisella ei ole vain hyväksyt­tävää vaan myös pakol­lista juo­da viiniä”. 

    Selitä min­ulle siis ihan omin sanoin, loogikan sään­töjä käyt­täen, miten edel­lis­es­tä lauseesta päästään jälkim­mäiseen. Tätä et edel­lisen vies­ti­ni pyyn­nöstä huoli­mat­ta vielä tehnyt, etkä edes mitenkään kom­men­toin­ut tuo­ta tärkein­tä lainaa­mani lausetta.

    Fer­rari-ver­tauk­sesi oli taas täy­del­listä vääris­te­lyä sanomi­sis­tani. Oleel­lista on se, että kirkon siu­naa­ma viin­imäärä on mitätön minkään ryyp­päämisen kannal­ta. Ja siis jopa tämän lisäk­si, toisin kuin väität, ehtool­liselle voi osal­lis­tua ihan hyvin juo­mat­ta viiniä (ja näin muuten tekevät ne mil­jar­di vai mitä nyt onkaan, katolista, joil­la vain papit juo­vat ehtool­lisel­la viiniä). 

    Sit­ten islamista ja Muhammedista:

    Koraanis­sa ei tun­netusti edes väitetä, että Muhammed olisi koskaan kat­sonut kehenkään alle kolmekymp­piseen päinkään. Mus­lim­i­te­olog­it ovat vain vään­täneet sään­tön­sä sopi­maan yhteiskun­taan, jos­sa naiset eivät mitenkään voi toimia tai työsken­nel­lä kodin ulkopuolella. 

    Onko väit­teesi siis nyt, että islamis­sa Hadithoil­la ei ole minkään­laista teol­o­gista asemaa? 

    Ja tärkeäm­pänä, mitä väliä edes sil­lä on, mihin ne teolog­it ovat tulk­in­tansa perus­ta­neet? Oleel­lista on se, että kyseinen touhu perustel­laan uskon­nol­la. Kyse on samas­ta kuin vaikka­pa joidenkin kris­tit­ty­jen abortin vas­tus­tus. Raa­ma­tus­sa ei san­o­ta sanal­lakaan abortista mitään, mut­ta silti val­ta­va joukko kris­ti­ty­istä pitää abort­tia uskon­nol­li­sista syistä kiel­let­tynä vain sik­si, että jotkut kris­ti­tyt teolog­it ovat “vään­täneet sään­tön­sä” sellaisiksi. 

    Muuten, se mainit­se­masi Kaanan jut­tu olisi käynyt paljon parem­pana ref­er­enss­inä kristi­nuskon ja ryyp­päämisen yhtey­destä kuin ehtool­lisvi­i­ni, kos­ka siel­lä häis­sä kaiken jär­jen mukaan ryypät­ti­in, kun vii­ni lop­pui kesken ja Jeesus sit­ten pelasti tilanteen. En vain tosin ole koskaan kuul­lut kenenkään kris­ti­tyn teolo­gin tehneen täl­laista tulk­in­taa kyseis­es­tä Raa­matun kohdasta.

  349. Saara:

    mitä poikkeavampi olen esimerkik­si var­talo­tyyp­pi­ni osalta, sitä huonom­min nämä halut­tavim­mat housut sopi­vat juuri minulle 

    Toi housu­ver­taus ei vält­tämät­tä kovin hyvin sovi tähän sta­tusku­vioon. Aika moni sta­tu­som­i­naisu­us on kuitenkin sel­l­ainen, mikä ei ainakaan vähen­nä käytän­nössä yhdenkään naisen kiin­nos­tus­ta. Esim. raha. Ketään naista ei hait­taa jos rahaa riit­tää. Ain­oas­taan tapa käyt­tää rahaa voi teo­ri­as­sa hai­ta­ta, mut­ta siihen voi vaikut­taa. Ketään naista ei myöskään hait­taa se, että muut arvosta­vat miestä jne. Jos nyt joku poikkeus löy­tyy, niin se lähin­nä vahvis­taa sään­nön. Housut sen sijaan voivat olla mallil­taan yksinker­tais­es­ti epäsopivat. 

    Toisek­si min­ua kuvot­taa sel­l­ais­ten ihmis­ten tahol­ta tule­va “ihailu”, jot­ka toisaal­ta halvek­su­vat mm. kadun­lakaisi­jaa pelkän ammatin vuoksi.

    Toi kadun­lakaisi­ja nyt oli hatus­ta heit­et­ty stereo­tyyp­pinen esimerk­ki. Melko suuri osa ihmi­sistä kuitenkin vaikut­taisi määrit­tävän muiden ihmis­ten arvoa yhteiskun­nal­lisen ase­man perus­teel­la. En itsekään pidä tätä tapaa mitenkään eri­tyisen ihail­ta­vana asiana. Toden­näköis­es­ti val­taosa nai­sista suh­tau­tu­isi tuo­hon totea­muk­seeni juuri sin­un taval­lasi ja teatraalis­es­ti pahek­su­isi näitä kadun­lakaisi­joiden halvek­su­jia. Mut­ta käytän­nössä juuri kukaan heistä ei mis­sään tapauk­ses­sa kelpu­ut­taisi kadun­lakaisi­jaa puolisokseen. 

    Tää vään­tö pain­ot­tu nyt vähän liikaa sen pohtimiseen, oletko juuri sinä äärim­mäi­nen poikkeus nais­ten kesku­udessa. En sinän­sä kiistä sitä mah­dol­lisu­ut­ta, että saatat olla täl­lainen mar­gin­aaliyk­silö eikä sen kiistämisessä oikeestaan olis mitään point­tia. Yritin ehkä enem­mänkin provosoi­da sua argu­men­toimaan nais­ten puoles­ta yleis­es­ti, kos­ka yleisiä argu­ment­te­ja vas­taan on kivem­pi tapel­la ku yrit­tää kaataa jotain teo­reet­tista yksit­täisen poikkea­man mah­dol­lisu­ut­ta. Mut­ta kyl­lähän sitä yleisem­pää argu­men­toin­ti­akin tuos­sa aikaisem­min jo teit huo­mat­taval­la panok­sel­la, joten kiitok­set hyvästä keskustelusta 🙂

  350. Muuten, se mainit­se­masi Kaanan jut­tu olisi käynyt paljon parem­pana ref­er­enss­inä kristi­nuskon ja ryyp­päämisen yhtey­destä kuin ehtool­lisvi­i­ni, kos­ka siel­lä häis­sä kaiken jär­jen mukaan ryypät­ti­in, kun vii­ni lop­pui kesken ja Jeesus sit­ten pelasti tilanteen. En vain tosin ole koskaan kuul­lut kenenkään kris­ti­tyn teolo­gin tehneen täl­laista tulk­in­taa kyseis­es­tä Raa­matun kohdasta. 

    Ei tässä mitään tulk­in­to­ja tarvi­ta, asia san­ot­taan Raa­ma­tus­sa ihan suo­raan (ks. http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.2.html#o5):
    Valvo­ja mais­toi vet­tä: se oli muut­tunut viiniksi. Toisin kuin palveli­jat, jot­ka oli­vat veden asti­as­ta otta­neet, hän ei tien­nyt, mis­tä vii­ni oli peräisin. Hän kut­sui sul­hasen luok­seen ja sanoi: “Kaik­ki tar­joa­vat ensik­si hyvän viinin ja sit­ten, kun vier­aat alka­vat juop­ua, huonom­paa. Mut­ta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.” 

  351. Mikko Har­to­nen:

    Toi housu­ver­taus ei vält­tämät­tä kovin hyvin sovi tähän statuskuvioon.

    Minähän ver­tasin housu­jen markki­na-arvoa miesten markki­na-arvoon, en pelkään statuk­seen. Siis: mies voi tietylle naisyk­silölle olla kump­pan­i­na yksinker­tais­es­ti epä­sopi­va, vaik­ka hänen markki­na-arvon­sa olisi pil­vis­sä (myös vaik­ka täl­lä naisel­la olisi “tason­sa” puoles­ta mah­dol­lisu­us sko­ret­taa mainit­tu mies).

    Toden­näköis­es­ti val­taosa nai­sista suh­tau­tu­isi tuo­hon totea­muk­seeni juuri sin­un taval­lasi ja teatraalis­es­ti pahek­su­isi näitä kadun­lakaisi­joiden halvek­su­jia. Mut­ta käytän­nössä juuri kukaan heistä ei mis­sään tapauk­ses­sa kelpu­ut­taisi kadun­lakaisi­jaa puolisokseen.

    Minus­ta parem­pi tapa sanoa se, mitä yrität sanoa, olisi: …mut­ta käytän­nössä he kuitenkin saisi­vat mieli­hyvää näi­den ihmis­ten tahol­ta tulev­as­ta ihailus­ta. No osan kohdal­la näin var­masti on, mitä en ole yrit­tänytkään kieltää.

    Tää vään­tö pain­ot­tu nyt vähän liikaa sen pohtimiseen, oletko juuri sinä äärim­mäi­nen poikkeus nais­ten kesku­udessa. En sinän­sä kiistä sitä mah­dol­lisu­ut­ta, että saatat olla täl­lainen mar­gin­aaliyk­silö eikä sen kiistämisessä oikeestaan olis mitään point­tia. Yritin ehkä enem­mänkin provosoi­da sua argu­men­toimaan nais­ten puoles­ta yleis­es­ti, kos­ka yleisiä argu­ment­te­ja vas­taan on kivem­pi tapel­la ku yrit­tää kaataa jotain teo­reet­tista yksit­täisen poikkea­man mahdollisuutta.

    En minä nyt mikään ain­oa yksit­täi­nen poikkea­ma sen­tään ole. Sinä puhuit tilas­tol­li­sista ilmiöistä. Olen var­ma, että kaltaisiani tuo­hon normi­isi sopi­mat­to­mia naisia on usei­ta. Ja miehiä samoin. En minä sen­tään niin outo ole.

    Lisäk­si uskaltaisin väit­tää, että jos kaik­ki ajat­telisi­vat itsekeskeisem­min omaa sisäistä hyv­in­voin­ti­aan, statuk­ses­ta ja muista “muiden ihailemista” mut­ta käytän­nössä haitalli­sista (tai vähin­tään yhden­teke­vistä) omi­naisuuk­sista kiin­nos­tunei­ta olisi selvästi vähem­män kuin nyt. Väit­tämä perus­tuu ystäväpi­iri­ni niiden jäsen­ten tarkkailu­un, jot­ka aluk­si pyrkivät lähin­nä sko­ret­ta­maan mah­dol­lisim­man korkean markki­na-arvon kump­panei­ta, mut­ta ovat myöhem­min muut­ta­neet näitä lähtöo­le­tuk­si­aan löytääk­seen itselleen aiem­pia sopi­vam­man kump­panin. Eräskin (miespuo­li­nen) henkilö tote­si min­un miehel­leni (kun tämä oli seu­rustel­lut min­un kanssani jonkin aikaa): Pitäisköhän munkin seu­raavak­si etsiä sel­l­ainen tyt­töys­tävä, jos­ta mä niinku oikeesti tykkään? Jos ihmisen ole­muk­ses­ta voi mitään päätel­lä, hän on nyky­isin paljon aiem­paa onnellisempi. 😉

    (Tästä syys­tä pidän tärkeänä tuo­da esi­in, että kaik­ki todel­la eivät käyt­täy­dy tilas­tol­lisen keskiar­von mukaises­ti, ja että se ei myöskään ole ihmiselle mikään eline­hto, vaik­ka tätä kuin­ka evoluu­tiop­sykolo­gial­la yritet­täisi­inkin perustella.)

  352. Niin, Riit­ta, uskon kyl­lä, että siel­lä Kaanan häis­sä ihmiset oli­vat päis­sään, mut­ta point­ti­ni oli se, että tätä asi­aa ei kukaan kris­tit­ty koskaan julis­tele (ja todista siten Pekan “kris­ti­ty­ille ryyp­päämi­nen on hyväksyt­tävää” ‑väitet­tä), vaan kyseisen tari­nan kohdal­la keski­tytään yleen­sä siihen Jeesuk­sen ihme­tekoon (joka oli kai hänen ensimmäisensä). 

    Mut­ta olen kyl­lä samaa mieltä, että jos jostain kohti Raa­mat­tua halu­aa hakea teol­o­gista tukea ryyp­päämiselle, niin se on kyl­lä tästä jutus­ta, eikä esim. ehtoollisesta.

  353. Niin, Riit­ta, uskon kyl­lä, että siel­lä Kaanan häis­sä ihmiset oli­vat päis­sään, mut­ta point­ti­ni oli se, että tätä asi­aa ei kukaan kris­tit­ty koskaan julis­tele (ja todista siten Pekan “kris­ti­ty­ille ryyp­päämi­nen on hyväksyt­tävää” ‑väitet­tä), vaan kyseisen tari­nan kohdal­la keski­tytään yleen­sä siihen Jeesuk­sen ihme­tekoon (joka oli kai hänen ensimmäisensä). 

    Ainakin min­ulle tämä tari­na on ker­rot­tu ensin seu­rakun­nan ker­hos­sa, myöhem­min ala-asteel­la ja viimeisen ker­ran rip­pik­oulus­sa. Tulee se vis­si­in ainakin ker­ran kolmes­sa vuodessa saar­natek­stinä vas­taan, mut­ta niin innokas kirkos­sakävi­jä en ole, että muis­taisin osuneeni kirkkoon juuri täl­laise­na sun­nun­taina. “Kyl­lä Jeesuskin joi viiniä ja muut­ti jopa veden viiniksi” ‑argu­ment­ti on kyl­lä aina sil­loin täl­löin tul­lut vas­taan, kun puidaan kris­tit­ty­jen suhdet­ta alko­holi­in. Jos joku yrit­tää väit­tää, että se vii­ni olisi ollut alko­holi­ton­ta, niin sil­loin vede­tään “Kaanaan häät” ‑kort­ti esiin.

    Mut­ta siis, kun useim­mat meistä tutus­tu­vat raa­matun tari­noi­hin lapsi­na, niin minus­ta olisi outoa, jos sil­loin Kaanaan häistä ker­rot­taes­sa ei tari­naa vähän kau­nis­teltaisi. Rip­pik­oulus­sa kyl­lä tuolle “juop­umiselle” asian­mukaises­ti hihiteltiin.

  354. Tämä ketju kuulem­ma jää jäl­keen pohjoisen tuista. Asia on siis korjattava.

    Samuli:

    Selitä min­ulle siis ihan omin sanoin, loogikan sään­töjä käyt­täen, miten edel­lis­es­tä lauseesta päästään jälkimmäiseen.

    Käsit­tääk­seni googlauskil­pailun aiheena oli löytää suo­ma­laisen piis­pan ryyp­päämistä tuke­va lausun­to. Mut­ta kun ker­ran olet kuulem­ma pyytänyt, niin täältä pesee: piis­pa ja kirkko­her­ra ovat luter­i­laisia, ja Lutherin kan­ta ehtool­liseen on selvä. Ehtool­lisel­la on tar­jol­la leipää ja viiniä, jot­ka ovat Kris­tuk­sen ruumis ja veri. Jos vier­aat eivät syö tai juo kaikkea, tar­joil­i­ja syö ja juo lop­ut. Ergo, ehtool­lisel­la on pakko juo­da viiniä.

    Voi tietysti olla sitä mieltä, että ehtool­lisel­la nau­tit­tu viin­imäärä on pieni eikä kyse ole ryyp­päämistä. Ehtool­lisen esiku­va on kuitenkin — kuten tohtori Mart­ti jak­saa muis­tut­taa katek­ismuk­ses­sa — juu­ta­lais­ten pääsiäisate­ria. Juu­ta­laisil­la oli Jeesuk­sen aikaan tiuk­ka suhde alko­holi­in (ja niin on edelleenkin). Ilo ilman viiniä on teesken­te­lyä ja köy­him­mänkin juu­ta­laisen piti ja pitää vetää kun­non lärvit pääsiäisaterialla.

    Islamin suhde viin­in­juon­ti­in on yhtä selkeä, mus­li­mi ei juo viiniä. Syynä siihen on sama jut­tu, mik­si miehet eivät pidä kipaa kirkos­sa. Pitää erot­tau­tua van­hauskoi­sista. Juu­ta­laiset pitävät lät­sää päässä rukoil­lessa, joten Paavali kiel­si päähi­neen käytön. Kris­ti­tyt ja juu­ta­laiset läträävät viinin kanssa juh­lis­sa ja jumalan­palveluk­sis­sa, joten Muhammed kiel­si viinin juonnin.

    Samuli:

    Onko väit­teesi siis nyt, että islamis­sa Hadithoil­la ei ole minkään­laista teol­o­gista asemaa?

    Osaan lukea Hadithe­ja siinä kuin joku toinenkin.

    Jos kris­tit­ty teolo­gi on sitä mieltä, että ryypäämi­nen on pahas­ta, niin hänen mukaansa Kaanaas­sa vesi muut­tui mar­jame­huk­si ja ensim­mäisel­lä ehtool­lisel­la ei päi­hdyt­ty. Jos teolo­gi on taas enem­pi Viinamäen miehiä, hän osaa pain­ot­taa Jeesuk­sen olleen ihmi­nen jol­la oli aikansa kult­tuurin mukainen mutka­ton suhde alko­holi­in ja joka nou­dat­ti pait­si juu­ta­laista lakia niin myös isien perin­näis­sään­töjä viimeisen päälle. Sel­l­aisel­la miehel­lä ei vain askel vähän vip­paa pääsiäisate­ri­al­ta noustes­sa, kyl­lä sil­loin men­nään vähän syr­jäisem­pään puu­tarhaan haukoit­tele­maan kaikissa technicolor-väreissä.

    Jos mus­lim­i­te­olo­gi on sitä mieltä, että naisen paik­ka on kotona (ja 13-vuo­ti­aan on parem­pi nai­da kuin palaa), niin toki hän on sitä mieltä että pro­fee­tal­la oli teini­vaimo ja kaivaa esi­in sopi­vat tulkin­nat hadithe­ista. Jos taas teolo­gi on sitä mieltä, että nyky-yhteiskun­ta kaipaa koulutet­tu­jen nais­ten työ­panos­ta, hän toteaa Muhammedin men­neen naimisi­in Khadi­jan kuole­man jäl­keen vain tukeak­seen leskiä tai seu­raa­jaansa tai vaimo­jen lak­i­u­raa sekä tietysti kaivaa samat koh­dat esi­in hadithe­ista mut­ta ihan eri tulkinnalla.

Vastaa käyttäjälle Syltty Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.