Tilastokeskuksen eläkkeellä jäänyt palkka-asiantuntija Pauli Sumanen kirjoittaa, että miesten nettopalkka on tosiasiassa pienempi kuin naista. Päättely menee näin:
Vaikka miesten vuosipalkka on suurempi kuin naisten vuosipalkka, ero selittyy enemmän kuin kokonaan työtuntien määrällä. Miesten ja naisten tuntipalkka on suunnilleen sama, naisten itse asiassa muutama sentti enemmän kuin miesten. Koska miehet tekevät enemmän työtä, heitä myös verotetaan enemmän. Verotuksen jälkeen miesten nettotuntipakka on pienempi kuin naisten. Ero kasvaa, jos mukaan otetaan sosiaalivakuutus, sairauspäivärahat ja etenkin eläkkeet. Koska naiset elävät paljon pidempään, eläkemaksuissa miehet subventoivat naisia.
Sumanen ei kerro, miten hän on tutkimuksensa päätynyt, joten joudun arvailemaan. Tähänastisissa oikein tehdyissä tutkimuksissa miesten ja naisten sukupuolesta johtuviksi palkkaeroiksi on saatu noin viisi prosenttia miesten hyväksi. Tätä on tutkimus esimerkiksi Juhana Vartiainen, joka varmaankin lähettää tänne ystävällisesti lähdeviitteen.
Miksi Sumanen saa häivytetyksi myös tuon viisi prosenttia? Oma arvaukseni on – ja tämä arvaus voi olla väärin – että naisilla on miehiä enemmän poissaoloja; joko sairauspoissaoloja tai sairaan lapsen hoitamista.
Mietitäänpä, mikä osa palkkaeroista on suotavia ja mitkä eivät.
Naisten pienemmät työtunnit voivat johtua äitiydestä. Hesarin nettikeskustelun ensimmäisissä viesteissä (pidemmälle en terveyttäni suojellakseni kaivautunut) sanottiin muun muassa, että nämä johtuvat siitä, että nainen hakee lapsen päivähoidosta samalla kun mies jää töihin tienaamaan rahaa. Näin voi olla, mutta ihmettelen, mihin kirjoittaja tällä tähtää. Pitäisikö työnantajan maksaa naisille tämän takia korkeampaa palkkaa kuin miehille kompensoidakseen perheen sisäistä eriarvoisuutta?
Tiedän, että tästä voi olla jyrkästi eri mieltä, mutta minusta perheen sisäinen työnjako kahden huoltajan perheissä ei ole merkittävä palkkatasa-arvoon vaikuttava asia niin kauan kujin avioliitossa joka tapauksessa eletään yhteistaloudessa. Se voi olla tasa-arvo-ongelma, mutta ei palkkatasa-arvoon liittyvä ongelma. Avioeroista johtuvissa yksinhuoltajatapauksissa asia on vähän toinen, mutta sekin on aika kaukana palkkatasa-arvon ongelmasta. Voiko työnantajaa vaatia maksamaan yksinhuoltajille kovempaa tuntipalkkaa hänen vaikean perhetilanteensa takia?
Seuraava ongelma liittyy mies-. ja naisvaltaisten alojen palkkaeroihin, siihen, että palkat suhteessa koulutukseen ovat hoitoaloilla paljon huonommat kuin insinöörialoilla. Tämä on joko syrjintäongelma tai sitten ei ole, riippuen siitä, uskommeko miesten ja naisten samanlaisiin kykyihin ja taipumuksiin vai emmekö usko.
Jos uskomme, että miehet ja naiset ovat samanlaisia henkisiltä ominaisuuksiltaan paitsi, että miehet ovat ahneempia kuin naiset ja siksi päätyvät insinööreiksi, eivätkä sairaanhoitajiksi, tämä ei ole tasa-arvokysymys lainkaan. Miehet nyt vain sattuvat arvostamaan rahaa enemmän kuin naiset ja siksi valikoituvat insinööreiksi. Jos taas naisilla on sukupuoleen liittyvä taipumus hoiva-alalle ja miehillä insinööreiksi, näiden kahden alan palkkaero on tasa-arvokysymys.
Miesten suurempi ahkeruus suhteessa naisiin – jos kysymys ei ole lapsista – ei ole mikään tasa-arvokysymys, vaan kertoo erilasista elämänarvoista. Jos kysymys on lapsista, tasa-arvon ongelma siirtyy perheen sisälle.
Miehet etenevät uralla paremmin kuin naiset. Tämä voi johtua syrjinnästä tai se voi johtua kunnianhimon ja rahanhimon jakautumisesta epätasaisesti sukupuolen välille.
Jos palkkaeroista poistetaan se, että naiset hakeutuvat huonopalkkaisiin hommiin ihan omasta tahdostaan (-) ja heidän pienemmät työntuntimääränsä (-) sekä se, että naiset ovat keskimäärin paremmin koulutettuja kuin miehet (+), naisten euro lienee noin 95 senttiä.