Joskus kansantaloustiedettä opiskellessani löysin tenttikirjasta tutkimustuloksen, jossa oli kyselty asumistuen saajilta Yhdysvalloissa, miten he arvostaisivat asumistukea, jos sitä ei olisi pakko käyttää asumiseen. Kuinka paljon pienempään tukeen he tyytyisivät, jos tuki pysyisi sama, vaikka he muuttaisivat pienempään asuntoon ja käyttäisivät erotuksen vaikkapa ruokaan ja vaatteisiin. Tuon tutkimuksen vastaajat olivat valmiita vaihtamaan asumistuen dollarin seitsemäänkymmeneen senttiin vapaasti käytettävää rahaa. En tuota tenttikirjaa löydä enää mistään tarkistaakseni, miten kysely oli tehty, mutta tuota tarkkaa lukua lukuun ottamatta asia on muutekin selvä. Loogisesti ajatteleva tuen saaja arvostaa vapaasti käytettävää rahaa enemmän kuin tukea, jonka käyttötarkoitus on määrätty. Miksi ei arvostaisi, koska onhan raha tasaisesti vähintään yhtä hyvä vaihtoehto: sen voi käyttää sentilleen samalla tavalla kuin asumistuen, mutta sen voi käyttää myös muualla tavalla, jos katsoo tarvitsevansa jotain muuta kipeämmin kuin väljää asuntoa.
Miksi meillä sitten maksetaan erikseen asumistukea? Miksi ei nosteta perusturvan tasoa niin korkeaksi, ettei erillistä asumistukea tarvita? Tähän on kolme syytä, joista kolmas on merkittävin:
1) Ei luoteta henkilön omaan valintaan. Se jokin ”muu” voi olla vaikka jotain nestemäistä, ja ajatellaan, että asianomaista itseään tai ainakin hänen lapsiaan kohtaan on parempi sitoa raha asumiseen. Elämänhallinnan puute ei ole oikein hyvä peruste, koska tällaisissa tapauksissa on mahdollista maksaa tuki paitsi suoraan vuokranantajalle, myös maksaa osa akka ruokakuponkeina ilman, että koko kansaa tarvitsee holhota.
2) Nettotulojen riippuvuus ansiotuloista halutaan tehdä köyhiä suosien alla olevan kuvanmukaiseksi, eikä ole kanttia nostaa pienituloisten marginaaliveroa seitsemäänkymmeneen prosenttiin.
3) Yli puolet suomalaisista asuu velattomassa omistusasunnossa ja maksaa siitä pelkkiä lämmitys- ja hoitokuluja. Jos perusturva nostettaisiin niin korkeaksi, että siitä pystyy maksamaan vuokran, omistusasunnoissa asuvat rikastuisivat ja valtio köyhtyisi. Ongelmaa ei olisi, jos meillä asunnon omistamisesta laskettaisiin syntyvän tuloa silloinkin, kun asuu siinä itse. Se, että vuokra-asunnossa asuva saa vuokraansa asumistukea, jonka menettää, jos asuu omassa asunnossaan, on jokseenkin sama asia kuin se, että asuntotulo lasketaan tuloksi pienituloisten kohdalla. Tämä vie pienituloisilta motivaation omistusasunnon hankintaan. Kun yleensä asuntotulon veroprosentiksi on kaavailtu pääomatulojen 29 prosentin veroa, pienituloisten osalta asumistuki merkitsee asuntotulon konfiskoimista 80 prosentin verolla, jokainen euro, jonka yhtiövastike on vuokraa alempi, alentaa asumistukea 80 sentillä.
Asuntotulo on hieno ajatus ja sen verottaminen vielä hienompi — verotus tulee tietenkin toteuttaa lähdeveron tapaan eli asuntotulon maksaja pidättää veron.
Olen tästä ennenkin kinannut tunnettujen taloustieteijöiden kanssa ja saanut vastaukseksi, että asuntotulo on tuloa, vaikka siitä ei synnykään kassavirtaa — mutta kuinka jokin voi olla tuloa, jos kassavirtaa ei ole?
Jos tälle linjalle lähdetään, minkä tahansa asian tai esineen omistaminen synnyttää “tuloa”.
Osmo, kolmosvaihtoehto voitaisiin myös hanskata sillä, että sosiaaliturva olisi sidottu omaisuuden määrään; jos on paljon omaisuutta, ei tarvitse valtion tukiaisia.
Ongelmaksi kai tulisi se, että ei ole hyvästä jos ihminen joutuu myymään asuntonsa tai autonsa menojensa kattamiseksi. Siksi tällaisten ihmisten kohdalla sosiaaliturva voisi olla lainamuotoinen siten, että henkilön omaisuus on lainan panttina.
Ajatuksena se, että ainoastaan köyhät ja pienituloiset oikeasti tarvitsevat tulonsiirtoja. Jos omistaa 150 000 euron arvoisen asunnon (kokonaan itse), ei tarvitse toimeentulotukea tai työttömyystukea; sen sijaan väliaikaista lainaa menojen kattamiseen työttömyyden yllättäessä voi tarvita.
Tarkoitus ei ole esittää konkreettista mallia vaan huomauttaa, että kohdassa 3 mainitsemasi sidos johtuu juuri siitä, että sosiaaliturva ei ota huomioon omaisuutta. Omaisuus on kuitenkin ehkäpä tulojakin tärkeämpi tekijä siinä onko ihmisellä asioihin varaa vai ei.
4) Isojen rahavirtojen uudelleenjärjestely pelottaa.
5) Rakennusbisnes hyötyy.
1) Seuraavaksi kysyttäisiin montako senttiä ruokakupongin euro oikeasti on, kaikki kun eivät syö Prisman hunajamarinoituja broilereita.
3) Miten asuntotulo tähän vaikuttaa. Kuvitellaan tilanne missä asunnon vuokra on 500 e, ja vastaavan omistusasunnon vastike on 200 e. Molemmille maksetaan 500 e korotettua toimeentulotukea. Hyyryläinen maksaa vuokransa, omistuasunnossa asuja vastikkeensa 200 e, ja asuntotulostaan 300 e noin satasen pääomaveroa, säästöön jää vielä 200 e. Sopisi minulle, jos asuisin omassa kämpässä ja saisin toimeentulotukea.
Särelä on minusta oikeilla jäljillä tuossa luototuksessa. Suuri osa sosiaalituen ongelmista poistuisi jos se olisi lainaa, käytännössä tosin jotenkin niin että olisi avustustili. Eli avustukset olisivat nostoja siltä, veroista taas osa talletuksia. Eli käytännössä jos se olisi saanut vaikka opintotukea niin veroprosentti olisi sitten työelämässä hieman korkeampi. Ja jos tulot tippuisivat niin voisi nostaa avustusta joka pienisi loivemmin ajan kanssa.
tpyyluoma kirjoitti 1.4.2010 kello 13:30:
#
Suuri osa sosiaalituen ongelmista poistuisi jos se olisi lainaa, käytännössä tosin jotenkin niin että olisi avustustili.
#
Asumistuen saajista on 1/4 on työssakäyviä. Olisi varmaankin hassua ottaa lainaa mahdollistaakseen työssäkäyntinsä. Velka sen kun karttuisi — kävi töissä tai ei.
Lähde:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kymmenet+tuhannet+pienipalkkaiset+joutuvat+hakemaan+asumistukea/1135253506147
älä edes haaveile mistään lisäveroista omistus asunnoissaan asuville-jo nytkin on liikaa monilla kaikenmaailman vastikkeita ja kunnostusmenoja ja kiinteistö sun muita veroja plus kunnossapito kulut
nykyisistäkin veroista pitää vähentää
päättäjät järkeistäkööt menopuolen,sillä kaikenmaailman hottentotit pärjää ilman meidänkin rahoja ‚puhumattakaan kammottavasta naistutkimus kulusta.
Miten tämä “asuntotulovero” suhtautuu kansalaispalkkamalliin? Saavatko kaikki asuntotuloverovähennyksen, jonka tulottomat saavat pitää? Pystyisikö kansalaispalkan maksamaan asuntotuloveron kautta?
Toinen asia joka häiritsee on fiskaaliperiaate , johon Raimo K jo viittasi. Siis kansalaisen pitäisi joka vuosi tienata käteistä veron maksuun , joka nostaisi esim. veroprogressiota, vähentäisi oikeutta tulonsiirtoihin ym.? Hakematta tulee mieleen törkeä ihmisoikeusloukkaus jonka me yrittäjät kärsimme joka vuosi, nimeltään “ennakkoverolippu”. Minäkin sain viime viikolla viiden tonnin ennakkoverolipun. Tämän maksamiseksi minun täytyy kerätä lopputilikaudella viisi tonnia+alv rahaa. Tämä näkyy sitten voittona kirjanpidossa, josta joudun maksamaan yhteisöveron, ja tästä veron osuudesta alvin.Yhteensä n. 8000€ laskua asiakkaille. Piti muuten palkata ensi kesäksi apumies kun on niin paljon töitä, mutta enpäs nyt voikaan , kun kassavarat menee veronmaksuun, sori vaan Sinnemäki.
Teknikko: kyse on kahdesta erillisestä asiasta. Ensimmäinen on se, että pitäisikö ihmisten toimeentuloa tukea keskimäärin eliniän yli lainkaan. Toinen se, pitäisikö varakkaiden ihmisten toimeentuloa tukea. Sinun kommenttisi koskee ensisijaisesti ykköskohtaa ja minun ehdotukseni lähinnä kakkoskohtaa.
Kaikki varallisuus ei ole helposti muutettavissa elämiseen kelpaavaksi rahaksi; yhteiskuntana emme esimerkiksi yleensä halua ajaa ihmisiä kodeistaan väliaikaisen työttömyyden takia. Siksi sekä vuokralla asujia että omistusasujia tuetaan.
Ei ole kuitenkaan ihan täysin selvää, miksi varakkaita pitäisi tukea vaikka näillä ei olisikaan tuloja. Karrikoituna: jos omistaa Helsingin keskustassa miljoonan euron (velattoman) asunnon, ei tarvitse valtion tukea vaikka tulot olisivatkin pyöreät nolla. Nykyisellään tällainen henkilö voi silti saada esimerkiksi ansiosidonnaista, tai työttömyyskorvausta (jos oikein tuota suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää luen).
Osmo osaa varmaankin kertoa tarkemmin, jos olen väärässä.
Mielestäni tuollainen muutos on entistä tärkeämpää kahdesta syystä. Toinen on se, että kun me vaurastumme yhteiskuntana, niin tuollainen sosiaaliturvajärjestelmä muuttuisi pikku hiljaa kestävämmäksi, koska mitä useampi on vauras, sitä vähemmän tuettavia on. Toisekseen moraalisesti on väärin vaatia keskiluokkaa tai pienituloista, jolla ei ole omistuksia, maksamaan veroissaan vauraan elinkustannukset.
Huomatkaa vielä kerran: ero vauraan ja hyvätuloisen välillä. Yhteiskuntamme verotus ja sosiaaliturva pohjaavat pääasiassa tuloihin. Tämä pahentaa olemassaolevaa kahtiajakoa niiden välillä, joilla on ja joilla ei ole.
Mikko tästä voit katsoa, millaiset omaisuusrajat vaikuttavat jo nykyisellään asumistuen määräytymiseen:
http://www.kela.fi/in/internet/liite.nsf/NET/300905221436ML/$File/11luku_2.pdf?OpenElement
Taas toimeentulotukea “varakkaankin” on mahdollista saada, jos asunto ei ole liian arvokas, eikä autokaan ole liian arvokas. Mutta jos varakkaalla on muuta omaisuutta em. lisäksi, esim. metsää tai kesämökki, niin aivan varmasti sosiaaliviranomainen velvoittaa “varakkaan” myymään ylimääräisen omaisuutensa, ennen kuin ryhtyy myöntämään toimeentulotukea.
Kysymysmerkiksi jääkin, kuinka kauan omaisuuttaan myyneen on elettävä ilman toimeentulotukea saadulla myyntitulolla.
Tämä on muuttumassa. Omaisuuden harkinta on tarkoitus jättää pois, koska se on tavattoman työlästä ja tuottaa kovin vähän.
Asumista ei kannata tukea. Tuo mainittu kohta viisi (rakenusteollisuus hyötyy) pitää osin paikkansa, mutta sekin on kokonaisuuden kannalta kyseenalaista. 😀
Oleellista on, että markkinoiden toimivuuden takia kannattaa poistaa sekä omistusasumisen että vuokra-asumisen tuet. Samalla työsuhdeasuminen muodostuu jälleen kilpailukeinoksi pienipalkkaisesta työvoimasta.
Samalla kannattaa poistaa muut järjettömät markkinahäiriöt kuten HITAS. Ainoa voittaja järjestelmässä on vuokranantaja, joka on ostanut HITAS-asunnon edelleenvuokrausta varten: minimi kuluilla maksimi tuotto.
Eikös sosiaalitukien suunta lähivuosikymeninä ole kuitenkin selvä myösä Osmolle. Meillä ei ole varaa nykyisenkaltaiseen tukien verkkoon, vaan niitä on kyettävä karsimaan rutkasti.
Asumistukien poisto on helppo asia sikäli, että tuista menee lähes 100% hintoihin, joten niiden poisto ei vaikuta kenenkään elintasoon, mutta vähentää verorasitusta.
On se sitten ollut yhteiskunnalta ihan sikaa, kun on maksanut asumistukia. Kalle kertoo, ettei mitään tapahdu, jos ne poistetaan. Niinpä. Ehkä kokoomuksen ehdokkaaksi kelpaat, et varmaan muiden. Vai ymmärrisinkö jotain väärin?
Tavallisella teknikolla on ihan hyvä pointti, mutta ajatus on tietenkin se että tuollainen tili voi mennä miinukselle, joka järjestelmän tasolla kuittaaantuu ylijäämällä esimerkiksi veroista. Eli ei tilipohjaiset mallit sulje pois tulonsiirtoja.
Suuri osa sosiaalituista on kuitenkin johonkin elämänvaiheeseeen sidottuja. Tunnen esimerkiksi useammankin nyttemmin hyvätuloisen joku on opiskeluaikana saanut rahaa sossusta. Toinen esimerkki on tietenkin vanhukset, ei se nyt minusta ole mitenkään kauhea ajatus että vaikka viimeisten vuosien hoitoa tai tukia rahoitetaan osittain lainanomaisella järjestelyllä joka sitten peritään kuolinpesästä.
Mitäpä tapahtuisi, jos kaikki nuo tuet, joiden tarkoituksena on tukea pienen palkan saajaa, pantaisiin verolle.
Kun tuella kompensoidaan verotettavan tulon puuttumista, niin silloin tuenkin pitäisi olla verotettavaa tuloa.
Tulonsiirrot ovat verotettavaa tuloa. Itseasiassa niitä verotetaan ankarammin kuin palkkaa, koska niistä ei saa ansiotulovähennystä. Poikkeuksen tästä muodostavat pienet eläkkeet, joita ei veroteta lainkaan.
<eläkettä ja tulonsiirtoja pitääkin verottaa kovemmalla kädellä kuin samankokoista palkkaa. Työssäkäynti kuitenkin vaatii aina kuluja (työmatkat, työvaatteet) ja tietenkin vaivaa ja aikaa, koska pitää olla työpaikalla tekemässä töitä.
Minua ärsyttää eläkeläisten ainainen vinku jo vonku siitä, kuinka heitä aikaisemmin kohdeltiin niin väärin kun työntekijät saivat tulonhankkimisvähennyksetn.
Tavallinen teknikko: Järkeenkäypää lienee, että omaisuuden myynnistä saatu tulo jyvitetään tuleville kuukausille lasketun toimeentulotuen mukaisesti.
Jos tueksi nykytilanteessasi on myönnetty esim. 100e/kk ja myyt omaisuuttasi 5000e:n arvosta, olet uudelleen tukeen oikeutettu neljän vuoden ja kahden kuukauden päästä.Elintason hetkelliseen kohottamiseenhan et voi tuota viittä tuhatta käyttää, vaan tavoitteena on status quo.
Miten se menee, jos sisarusten yhteisomistuksessa olevaa kesämökkiä rasittaa edellisille omistajille (vanhemmille) jäänyt hallintaoikeus? Onko sen rahavaikeuksiin joutuneen sisaruksen osuus lunastettava pois ja mihin hintaan?
OS: “Tulonsiirrot ovat verotettavaa tuloa.”
Eivätkö lapsilisät, asumistuki ja toimeentulotuki ole tulonsiirtoja?
Osmo, onko esille tullut yhtään sellaista syytä, että asumista olisi tuettava? Kun tätä lukee, niin käsittääkseni aika yksituumaisesti on todistettu, ettei asumisen tukeminen ole fiksua.
Ajatukseni sosiaalitukien ym verottamisesta:
Kun eri tukimuodot aiheuttavat monenlaisia tuloloukkuja, niin eikö olisi mahdollista laittaa kaikki mahdolliset tulot, myös yhteiskunnan avustukset, verolle ja sitten soveltaa niihin kaikkiin yhtä ja yhtenäistä yhteensovituskaavaa: verotusta.
Jos nimenomaan halutaan olla puuttumatta nykyiseen tilanteeseen niin verolakia voidaan muuttaa siten että hyvin pienissä tuloissa veroprosentti on se 90.
Yksi syy tukea asumista suoraan on se, että se on sinkuille ja pariskunnille hyvin eri hintaista. Vastavalmistunut työtön sinkku tarvitsee ja saa Helsingissä varmaankin 200 euroa enemmän kuussa kuin vastaava opiskelijan (tai muun pienituloisen) kanssa asuva. Jos asumistuki poistettaisiin ja rahat siirrettäisiin työmarkkinatukeen ym., niin työmarkkinatuesta pitäisi tehdä asumisolomuoto-riippuvainen, jos ei haluta että tilanne muuttuu. Ei se nyt tietenkään mahdotonta olisi että myös tukipolitiikassa kannustetaan taloudellisesti tehokkaaseen yhteisasumiseen, mutta mun oikeustajun mukaan se väistämättä kyllä aiheuttaa toisille aivan liian pienen ja toisille aivan liian suuren tukitason. Tai siis tämä olisi kohtuutonta jos tukea saadaan vain väliaikaisesti, kuten vastavalmistuneiden työttömien kohdalla on. Kukaan ei kuitenkaan asuntoaan vaihda tuen maksimoimiseksi, jos tukea aikoo nostaa vain pari kuukaautta, maksimissaan vuoden. Eli kannustusvaikutukset eivät ole lyhyellä aikavälillä relevantteja, joten niitä ei kannata pohtia. Pitkäaikaisten asumistuki-asiakkaiden kohdalla tilanne on toinen. Voisiko sitä miettiä että myöntämiskriteerit muuttuisivat ajan kanssa? Kun on ollut vuoden asumistuen asiakas, niin valtio rupeaa kannustamaan halpaan asumismuotoon.
Nykyään pitkä-aikaisille asumistuen asiakkaille omituisia kannustimia. En tiedä kuinka paljon pariskunnat “eroavat”, saavat erillisiä asumistukia asuntoihinsa, ja vuokraavat eteenpäin pimeästi, mutta ainakin periaatteessa tällainen olisi nyt kannattavaa. Hommanhan voi hoitaa vaikka niin, että pariskunnan toinen osapuoli asuu virallisesti kimppakämpässä kaverin kanssa.
Tuntuu siltä että sama tuki ei voi oikeudenmukaisesti ja tehokkaasti palvella sekä tilapäisiä että pitkäaikaisia tuen käyttäjiä. Toisaalta erilaisten sääntöjen tekeminen eri ryhmille ei vaikuta järin yksinkertaiselta ratkaisulta.
Kuitenkin nyt esimerkiksi vastavalmistuneiden työttömien tulotaso nousee radikaalisti kun pääsee opintotuelta työttömyystuelle. Etenkin jos on ansiosidonnaista kertynyt, mutta muutenkin. Siinä ei ole mitään järkeä. Sitä pitäisi voida jotenkin leikata ilman että pitkäaikaistyöttömät joutuvat kärsimään. Jonkunlainen sosiaaliturvatili-systeemi vaikuttaisi hyvältä ratkaisulta moneen ongelmaan.
k‑veikko:
“Kun eri tukimuodot aiheuttavat monenlaisia tuloloukkuja, niin eikö olisi mahdollista laittaa kaikki mahdolliset tulot, myös yhteiskunnan avustukset, verolle ja sitten soveltaa niihin kaikkiin yhtä ja yhtenäistä yhteensovituskaavaa: verotusta.”
Tämä tarkoittaisi sitä, että myös 8000 euron kuukausipalkkaa saavan kannattaisi anoa ainakin asumistukea. Toisaalta kun siitä poistettaisiin tulosidonnaisuus kokonaan, niin anominen olisi aika yksinkertaista, mutta silti se vaikuttaa jotenkin absurdilta paperinpyörittelyltä.
Ensin tuosta varallisuus vs. tulot. Minusta on aika lailla epäreilua rankaista ihmisiä siitä, että ovat eläneet säästäväisesti ja panneet rahaa sukanvarteen hyvinä päivinä ja palkita siitä, että on pannut kaiken palamaan sitä mukaa, kun rahaa on tullut ja jos mahdollista velkaantunut vielä samalla.
Tämä on kuitenkin tilanne, jos varallisuus otetaan huomioon yhteiskunnan tukia laskettaessa. Ajatellaan hypoteettista tilannetta:
Meillä on nuori pörssihai, joka on tehnyt isoa tiliä ja pannut siitä sivuun ison siivun tulevaisuuden varalle. Sanotaan, että pankkitilille on kertynyt vaikka 100 000 euroa. Sitten meillä on toinen samanlainen pörssihai, joka on pannut kaiken palamaan naisiin, viinaan ja tupakkaan sitä mukaa kuin sitä on tullut. Sitten heidän investointipankkinsa menee konkkaan ja molemmat saavat kenkää, eikä uutta työpaikkaa investointialalta ole näköpiirissä, koska muutkin pankit ovat vähentäneet väkeään. No, eipä muuta kuin kelan luukulle.
Jos nyt oikein olen ymmärtänyt, niin tuolle ensimmäiselle sanotaan, että sori, mutta mitäs olit säästäväinen. Meiltä ei sinulle tipu sentin senttiäkään ennen kuin olet kuluttanut pankkitilisi tyhjäksi (ja näköjään sitä ei saa edes panna saman tien naisiin, viinaan ja tupakkaan, vaan nyt sitten onkin pakko ryhtyä säästäväiseksi). Jälkimmäiselle taas ollaan avosylin antamassa veronmaksajien rahoja (vähintäänkin siinä vaiheessa, kun hänen ansiosidonnainen päivärahansa loppuu). Tällainen kohtelu ei ainakaan mahdu minun oikeustajuni sisään.
Hyväksyn sen, että pieni_tuloisia_ ihmisiä tuetaan muiden toimesta, koska he eivät pysty kattamaan tuloillaan välttämättömiä menojaan, mutta sitä en ymmärrä, että rahan säästöön paneminen hyvinä aikoina olisi jotenkin asia, josta pitäisi ihmisiä rangaista. Minusta ennemminkin pitäisi keksiä mekanismeja, joilla ihmiset saataisiin kannustettua itse paremmin kantamaan vastuu oman kulutustasonsa ylläpidosta tulojen muuttuessa.
Miten muuten tuossa yllä olevassa esimerkissä muuten toimitaan, jos ennen kelan luukulle tuloaan se ensimmäinen hemmo lähteekin muutaman kuukauden luksus-lomalle maailman ympäri ja panee siinä kaikki säästönsä palamaan? Onko hän tällä tavoin saavuttanut kunnon kansalaisen statuksen ja on sitten oikeutettu samoihin tukiin kuin se kaverinsakin? Mitä jos hän vain sanoo käyneensä tuollaisella matkalla ja todellisuudessa on vain siirtänyt ne rahat tiliotteessa näkyvältä pankkitililtä patjansa alle?
Ne ehdotukset sosiaaliturvan muuttamisesta lainamuotoiseksi auttaisi tähän ongelmaan, koska nyt tuo säästeliäs voisi vain olla kartuttamatta sosiaaliturvalainaansa. Lainamuotoisen sosiaaliturvan lisähyöty olisi tietenkin siinäkin, että se automaattisesti tasaisi korkeasti ja matalasti koulutettujen tuloeroja, kun korkeasti koulutetuille olisi kertynyt lainaa opintotukikuukausien aikana ja tietenkin saisi opiskelijat muutenkin valmistumaan nopeammin välttääkseen liian suuren lainan kertymisen. Ja tietenkin vastalahjaksi hyvätuloisille veroprogressiota voisi lieventää, mikä ohjaisi ihmisiä opiskelemaan niitä aloja, joille on eniten työmarkkinoilla kysyntää muuten vaan yliopistolla haahuilun sijaan.
Sitten asumistulosta. Onko siis niin, että jos omistusasunto ei olekaan velaton, vaan siitä joutuu maksamaan lainaa, niin sitten asuntotuloa ei ole (koska asumismenot ovat helpostikin samat kuin vuokra-asujalla)?
Jos näin ja jos asumistuki suosii niitä, joilla ei ole asumistuloa, niin sitten velattomassa asunnossa asuvan pienituloisen kannattaisi ottaa iso asuntolaina asuntoaan vastaan ja joko panna ne rahat palamaan (tai antaa perillisille) ja panna yhteiskunta maksamaan lainanhoitokulut. Pankkikin varmaan tähän suostuisi, kunhan lainan osuus ei ole liian suuri asunnon hinnasta.
Tälläinen olisi minusta taas jälleen täysin turhaa sumplimista ja hyödyttäisi vain pankkeja veronmaksajien kustannuksella. Parempi olisi maksaa kaikille kiinteää perustuloa.
Samuli Saarelma: Tuosa pörssihaiesimerkistä: miks meidän pitäis kustantaa kummallekkaan mitään työttömyyskorvauksia? Molemmathan ovat olleet täysin kykeneviä varautumaan työttömyyteensä.
Mun mielestä jos nyt työttömyyskorvausta ylipäänsä jaetaan, niin sitä pitäs jakaa ihmislle joilla oli pienet tulot ja oletettavasti tulevaisuudessa on pienet tulot ja jotka ovat varattomia. Jos joku noista kriteereistä ei täyty, niin sit ei tuu tukia.
Artturi:
Ei pidäkään, enkä työttömyyskorvauksesta puhunutkaan (siihen ei kai omaisuudet vaikuta tuon taivaallista, vaan ainoastaan se, että on työtön työnhakija), vaan perusturvasta. Jos he ovat työttöminä sen 500 päivää, jonka jälkeen ansiosidonnainen loppuu, niin he ovat sen jälkeen perusturvan varassa.
Minusta nykyaikaisen länsimaisen valtion pitää tarjota kaikille kansalaisilleen, olivat nämä miten toheloita omien asioidensa hoitajia tahansa perusturva, jolla pysyy hengissä. Sinustako siis se säästöjä keräämätön tyyppi pitäisi jättää hankeen kuolemaan siksi, ettei hän varautunut työttömyyteensä? Minusta tämä on kyllä vielä huonompi vaihtoehto kuin se, että jatketaan nykymenolla.
Minun pointtini tässä on se, että tämä kannattaa tehdä kiinteällä suhteellisen niukalla perusturvalla, joka huolehtii siitä hengissä pysymisestä, mutta samalla kannustaa a) ihmisiä itseään varautumaan tulojen laskuun säästöin ja työttömyysvakuutuksin, b) koittamaan pyrkimään kaikin keinoin pois siitä köyhyydestä, jos sinne putoavat ja c) mukauttamaan menojaan alempien tulojen mukaisiksi sen sijaan, että tukea vain lasketaan, jos keksii keinon vähentää esim. asumismenojaan.
Kuten esimerkilläni koitin esittää, jos tuo varallisuus otetaan mukaan siten, että varakkaiden odotetaan ensin syövänsä kaiken oman pääomansa ennen kuin alkaa tippua veronmaksajien tukea, mutta varattomat saavat veronmaksajilta kerättyä vastikkeetonta tukea, seuraus on se, että tulojen pudotessa on suuret insentiivit joko piilottaa varallisuus tai jos tämä ei ole mahdollista, niin ainakin panna se saman tien palamaan, koska se joutuu kuitenkin syömään ennen kuin alkaa saada rahaa perusturvasta. Minusta tässä ei ole järkeä, koska se kannustaa ihmisiä tuhlaamiseen säästämisen sijaan.
Mitä Kela hyötyy siitä, että se tukisysteemillään kannustaa ensimmäisen henkilön ensin sille maailmanympärysmatkalle ennen kuin alkaa maksaa sille tukea? Saman rahan se joutuu kuitenkin maksamaan. Kyseinen hemmo elää kuitenkin suuremmassa kurjuudessa, koska olisi ennemmin valinnut sen, että saisi sen perusturvan ja sen päälle olisi käyttänyt omia säästöjään kuin että ensin olisi törsännyt säästönsä. Sama rahanmeno yhteiskunnalle, huonompi tulos.
Artturi: Nuo sinun kriteerit ovat hallinnollisesti hyvin hankalat. Jos tuolle tielle haluaa lähteä, pitää olla sosiaaliturvatilijärjestelmä tai jotain. KELAn virkailija ei voi mitenkään arvioida ihmisen tulevia tuloja, joten se on kriteerinä mahdoton. Varattomuus-vaatimus aiheuttaa Samulin mainitsemia ongelmia, riippumatta siitä onko kyseessä pörssihai vai ahtaaja.
Samuli Saarelma kirjoitti 8.4.2010 kello 16:41
Sosiaalituen muuttaminen lainamuotoiseksi kuulostaa hyvältä.
Tähän määräaikaiseen lainaan voisi soveltaa samoja takaisinmaksusääntöjä kuin opintolainaan, joka sekin on sosiaalitukea.
Joidenkin piirien etu on,että ihmisiä kontrolloidaan! Yksi ihan hyvä keino on laittaa kynnys korkealle ja kontrolloida tuilla yli kulkioita! Joku aika sitte ilma oli vielä ilmaista, no sitten tuli päästö kauppa! Sellaita se on!
Hei Arvokasta Client,
Oletko tarvitsevat lainaa, tai etsivät lainan käynnistää liiketoiminta ja maksaa laskut, oletko mahdollisesti fiancial murtaa ja tarve lainan nousta omasta näkökulmasta on, älä huoli ollenkaan koska johto Jack lainaus HOME ovat valmiita tarjoamaan sinulle laina alhainen korko, olemme riittävän vahva ja tehokas tavata aivan kohta tarpeisiisi yhteyttä tänään: (jackloanhome1@gmail.com) varten helppo ja luotettava laina tarjoamme laina 2% korkoa, vain hetki muuttaa tilannetta koskaan.
Kalle:
Ennen tätä muutosta asunnon ostaneet menettäisivät hinnan alennuksen verran omaisuuttaan. Lisäksi pienituloiset asuntovelkaiset eivät pystyisi enää asumaan asunnoissaan, vaan joutuisivat myymään ne tuolla uudella alennetulla hinnalla. Tämäkö ei sinun mielestäsi vaikuta elintasoon?