Kiitettävän monipuoliseksi levinneen autotallikeskustelun yksi rönsy koski viharikoksista annettavia rangaistuksia. Pitääkö homon, somalin tai aborttilääkärin pahoinpitelystä antaa kovemmat rangaistukset kuin kenen tahansa muun pahoinpitelystä.
Viharikoksen tarkoituksena on pelotella kohteena olevaa väestöryhmää. Yhdysvaltain uskonnollinen oikeisto ei ole sentään niin tyhmää, että se kuvittelee voivansa murhata aborttilääkäreitä niin paljon, että nämä loppuisivat kesken, vaan pelotellakseen loput pois alalta. Tämä koko ryhmää vastaan kohdistuva uhkaus on oma rikoksensa ja siksi siitä pitää antaa kovemmat rangaistukset kuin satunnaisen vastaantulijan pahoinpitelystä tai murhasta.
Entä näyttökynnys? Riittääkö tuomioon se, että teko kohdistui henkilöön, joka kuuluu johonkin mahdollisesti uhkailtuun ryhmään, vai pitääkö olla näyttöä siitä, että tekijä on valinnut uhrin nimenomaan tällä perusteella?
Uskoakseni kritiikki yleensä kohdistuu siihen, että esim. tummaihoiseen henkilöön kohdistuva pahoinpitely helposti oletetaan automaattisesti viharikokseksi, jos tekijä ei ole tummaihoinen. Onko tämä oikea tie vai pitääkö syyttäjän pystyä osoittamaan, että tekijä on jollain tavalla osoittanut aiemminkin vihaa ao. ihmisryhmää kohtaan?
Epäilisin kyllä, että tyypillisen suomalaisen “viharikokseen” sisältyy yhtä paljon syvää ja hienostunutta harkintaa ja pitkäkantoisempia poliittisia tavoitteita kuin vastaavaan ei-viharikokseen (eli siis äärimmäisen vähän).
Tältä pohjalta en näe yhdenvertaisuuden kannalta perusteltuna tai edes hyväksyttävänä, että tuomiot olisivat raskaampia, jos tekijällä on kaljuksi ajeltu pää tai uhrilla toiselle leveyspiirille paremmin sopeutunut pigmentaation aste tai perinteisestä poikkeava perhe-elämä.
Aborttilääkärien (joita on muuten tapettu kai kahdeksan kappaletta Yhdysvalloissa sitten 70-luvun) tappamista en mieltäisi ns. viharikokseksi. “Aborttilääkärit” ei ole esim. rotuun verrattava ryhmä. Jos joku vihaa vaikkapa lakimiehiä ja tappaa sellaisen, onko silloinkin Soininvaaran mielestä kyse viharikoksesta, josta pitää tuomita ankarammin?
Sinällään se, että pahoinpitelee homon tai somalin kuulumatta itse noihin ryhmään, ei tietenkään voi itsessään olla rangaistuksen koventamiskriteeri. Lisäksi pitää olla vihamotiivi. Helposti ajatellaan, että eri ryhmien välisiin kahinoihin liittyy aina vihamotiivi. Jos Pekka ja Ahmed vetävät toisiaan turpaan jonkun naisen takia ja siinä lyöntien välillä edellinen kutsuu jälkimmäistä “vitun rättipääksi”, onko oikein tuomita kovennettu rangaistus rasistisesta pahoinpitelyrikoksesta?
En ole ehtinyt palstalle vähään aikaan, eli en ole lukenut viitattua aiempaa keskustelua.
Suomessa “viharikoksista” voidaan tuomita kovempia rangaistuksia. Rikoslain 6 luvun 5§:n mukaan rangaistuksen koventamisperuste on muun muassa:
“rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella”
Homot tai aborttilääkärit eivät varmaankaan muodosta kansanryhmää, eli heidän kohdalla keskustelu on relevantti. Rikoslain tarkoittamien kansanryhmien kohdalla ei pitäisi tuomita kovempia rangaistuksia, vaan laki vaatii niin tehtävän.
Kyse on toisaalta “vain” rangaistuksen mittaamisesta. Esimerkiksi pahoinpitelystä säädettyä maksimirangaistusta ei saa tämän koventamisperusteen nojalla ylittää, vaan vaikutus tapahtuu rangaistusasteikon sisällä.
Eikö tuo kovempi rangaistus toteudu jo sitä kautta, jos voidaan todistaa että väkivallan syynä oli pelottelu tarkoitus. Tällöin tietysti teko on kaikin puolin harkittu, joten tuomio on sen mukainen.
Noin se menee Suomessa, jos kyseessä on murha. Pahoinpitelystä annetaan se perus 2 päivää ehdollista eli ei mitään.
Minusta viharikoksen käsitteen ongelma on se, että sen määrittely on vaikeaa. Tuossa määrittelet sen jotenkin niin, että sillä koitetaan vaikuttaa yksityishenkillöä isomman ryhmän toimintaan pelotevaikutuksella. Mutta miten tämä toimii vaikkapa siihen perinteiseen viharikokseen, eli rasistisella motiiviilla tehtyyn rikokseen? Eihän mustaihoiset lakkaa olemasta mustia sillä, että joku valkoihoinen rasisti hakkaisi mustan. Eivätkä homotkaan muutu heteroiksi sillä, että jotkut heistä hakataan.
Minusta tuo, mitä kuvasit sopii paremmin terrorismin käsitteen alle. Terrorismi perustuu juuri siihen, että väkivallan pelotteella koitetaan saada ihmisryhmä muuttamaan toimintaansa. Ja usein se on hyvin suunnitelmallista, mihin tuo kirjoittamasi myös viittasi.
Tosin terrorisminkin ongelma on se, että silläkään ei ole mitään kaikkien hyväksymää määritelmää. Jos terrorismista halutaan antaa kovempia tuomioita kuin vastaavista muista väkivallanteoista, pitäisi tämä määritelmä jotenkin kirjata lakikirjaan. Ehkä tässä “järjestäytynyt rikollisuus” ‑pykälät saattaisivat tulla avuksi. Kun homma on järjestäytynyttä ja suunnitelmallista, siitä pitää rangaista tavallista kovemmin, koska järjestäytynyt rikollisuus on vaaraksi koko yhteiskunnalle, yksittäiset eivät niinkään.
Oma käsitykseni siitä, mitä kutsuisin viharikoksiksi, on se, että ne eivät ole erityisen suunnitelmallisia, eivätkä myöskään mitenkään välttämättä minkään organisoituneen ryhmän tekosia, vaan vain motivaationa rikokselle on rikoksentekijän viha tiettyjä hänelle muuten tuntemattomia ihmisiä kohtaan näiden tiettyjen ominaisuuksien vuoksi. Rasisti hakkaa erirotuisen ihmisen vain siksi, että tämä on erirotuinen. Näiden kohdalla minusta on vähän vaikea mennä nostamaan jotain motiivia jonkun toisen yläpuolelle. Kun Shkupoli ampui 4 ihmistä mustasukkaisuuden vuoksi, ei tämä minusta tee yhtään touhua hyväksyttävämmäksi kuin jos hän olisi ampunut heidät sen vuoksi, että olivat suomalaisia.
Näkisin että logiikka menee jotenkin näin:
1) Maahanmuuttokriittinen kansalainen ja ns. moniosaaja ajautuvat snägärin jonossa sanaharkkaan jonotusjärjestyksestä, tilanne eskaloituu molemminpuoliseksi solvaamiseksi rasistisia termejäkin käyttäen ja lopulta maahanmuuttokriittinen kansalainen käy fyysisesti kimppuun -> “tavallinen” pahoinpitely.
2) Maahanmuuttokriittinen kansalainen alkaa ilman provokaatiota haukkua snägärin jonossa moniosaajaa mutakuonoksi ja pedofiiliprofeetan seuraajaksi, tilanne eskaloituu molemminpuoliseksi solvaamiseksi ja lopulta maahanmuuttokriittinen kansalainen käy fyysisesti kimppuun -> “tavallinen” pahoinpitely + kunnianloukkaus.
3) Maahanmuuttokriittinen kansalainen käy snägärin jonossa moniosaajan kimppuun fyysisesti ilman mitään provokaatiota uhrin puolelta -> viharikos.
Tietenkään kolmoskohdassakaan ei voida varmuudella tietää mitä tunnetun maahanmuuttokriittisen kansalaisen päässä tarkalleen ottaen on tekohetkellä liikkunut, mutta jos hän on esittänyt voimakkaita mielipiteitä aiheesta eikä uhri ole selvästikään itse riitaa haastanut, käräjäoikeus uskaltanee tehdä oletuksen vihamotiivista.
Jos laki tosiaan tunnustaa koventamisperusteena vain etnisen alkuperän, sitä olisi kyllä syytä laajentaa, nähdäkseni uhrin poliittinen toiminta, uskonto tai seksuaalinen suuntaus ovat myös sellaisia motiiveja jotka ansaitsivat rangaistuksen koventamisen.
Mun ongelma ei oo se, että vaikka nyt pahoinpitelemisestä saa rangaistuksen, jos kohteena on joku seksuaalisen vähemmistön jäsen yms. mutta miks sitä samaa rangaistusta ei saa, jos hyökkää provosoimatta jonkun ihan muun tyypin kimppuun?
Tai siis mun mielestä tollanen provosoimaton väkivalta on tosi tuomittavaa ja varmasti siitä kärsii suhteettomasti just ne vähemmistöihin kuuluvat, mutta jos siitä nyt sattus kärsiin joku muukin, niin mun mielestä tekijän pitäs saada sama rangaistus.
(Tai toisin päin vois ajatella, että provosoitu väkivalta ei oo niin tuomittavaa ja kaikki muu väkivalta on sit näitä “viharikoksii”.)
Ei viharikokset sovellu Suomeen. Parempi olisi kohdella ihmisiä tasa-arvoisesti myös oikeuslaitoksen taholta.
Minusta “viharikos” raskauttavana asianhaarana ei sovellu oikein oikeustajuuni. Olen kyllä sitä mieltä, että noista tulisi rangaista, mutta sitä varten pitäisi olla jokin rikos, josta voidaan esittää näyttöä.
Olen artturin kanssa siinä mielessä samaa mieltä, ettei uhrin asema jonkin vähemmistön edustajana saa olla peruste tuomion koventamiselle sinänsä, niinkuin viharikosten kohdalla on usein asia. Aborttilääkärit — jos nyt sivuutetaan se, että heitä on tapettu pari, peloteltu kyllä on sitäkin enemmän — ovat sikäli hyvä ryhmä tässä, että mielestäni pitäisi olla jokin rikosnimike, jossa jonkun ryhmän terrorisointi on rikos ja tästä tulisi tuomio erikseen. Näyttöä pitäisi silloin löytyä kyllä tästä rikoksesta ja vaadittava näyttö pitäisi selkeästi kuvata.
Esimerkiksi jos aborttilääkäriä/somalia/homoa vastaan tehdään isku, niin se on rikos siinä missä muutenkin, mutta jos voidaan näyttää toteen, että kyseessä on osa tätä ryhmää vastaan suunnattua “kampanjaa” tms. systemaattista, niin tuomio tulisi erikseen sitten siitä rikoksesta.
Rikoksen vihaluonteen toteen näyttäminen on useissa tapauksissa täysin mahdotonta. Tällaisesta aloitteesta ei seuraa mitään positiivista niin kauan kuin Suomen poliisilla ei ole käytössään CSI-sarjasta tuttuja ihmekeinoja ja taikatemppuja.
Lain tarjoama suoja ei voi olla suurempi toisilla ja pienempi toisilla pelkästään rikoksen kohteen yhteiskunnallisen, sosiaalisen tai muun aseman johdosta. On äärimmäisen tärkeää pystyä näyttämään täysin aukottomasti toteen, että kyse on nimenomaan viharikoksesta, tai muuten tässä palataan juridisesti keskiajalle.
Seuraavaksi varmaan tarjotaan rikkaille mahdollisuutta maksaa itsensä ulos syytteistä?
Lausuntokierroksella on, muuten, mietintö, jossa ehdotetaan syyttämiskynnyksen alentamista eräässä viharikostyypissä.
Juttuhan menee niin, kuten esimerkiksi Satu Hassi Turun Sanomissa pari päivää sitten selosti, että Suomi on poikkeuksellisen väkivaltainen maa naisia kohtaan.
Tämä ei johdu pelkästään siitä, että tyypillinen suomalaismies on mykkä vaimonhakkaaja, kuten taas Sofi Oksanen tyylikkään asiallisesti formuloi. Miehet hakkaavat ja pelottelevat hakkaavansa naisia ja lapsia ylläpitääkseen ylivaltaansa eli patriarkaattia.
Siksi “läheissuhdeväkivallassa” ei ole kyse yksittäisistä rikoksista vaan kaikkien suomalaisnaisten terrorisoinnista.
Että näin todella on, voi lukea mietinnön lausunnoista. Sosiaali- ja terveysministeriön, Suomen Amnestyn ja tasa-arvovaltuutetun kaltaisten feministiyhteisöjen lausunnoihin ja tähän ns. sukupuolittuneeseen väkivaltatoriaan voi tutustua tarkemmin: http://tiny.cc/EfDi8
En ole satavarma Braxin motiiveista, mutta veikkaan hänen myötäilevän Vihreiden Naisten taannoisia kantoja eli hän on suojelemassa naisia patriarkaatilta — tai miten miesten ylivaltaa nyt kulloinkin kutsutaan. Brax on ainakin lainannut naistutkimuksen tolkuttomia väitteitä miesten väkivaltaisuudesta eduskunnassa.
Niin tai näin, meille on tulossa laki, joka ainakin joidenkin lausunnon antaneiden tahojen (n. 10 kpl) mielestä estää viharikoksia naisia kohtaan alentaessaan syyttämiskynnystä.
Uuden lain mukaan nimittäin myös lievä pahoinpitely olisi yleisen syytteen alainen. Toisin sanoen vaikka uhri olisi ilman vammaa eikä suostuisi yhteistyöhön, olisi poliisin tutkittava ja syyttäjän otettava kantaa syyttämiseen.
Tällaisen lain ongelmista voi lukea Vihreän miesliikkeen lausunnosta em. linkistä.
Lyhyesti sanottuna ongelma on ainakin se, että käsitys miesten pääasiallisesta syyllisyydestä läheissuhdeväkivallassa vallitsee aika suuri yhteisymmärrys siitä huolimatta, etä se on selvästi väärä.
Ns. poliisitilastojenkin mukaan mies syyllistyy tällaiseen väkivaltaan noin 90 prosentissa tapauksista.
Riippumattomien tutkimusten ja meta-anlyysien perusteella kuitenkin naiset ja miehet ovat suurin piirtein yhtä väkivaltaisia läheissuhteissa. Naiset tosin näyttäisivät aloittavan väkivallan miehiä useammin. Sellaisissa tapauksissa, joissa vain toinen käyttää väkivaltaa, naiset ovat selvästi miehiä useammin syyllisiä. (Tämä ei ole niin epäintuitiivista kuin äkkiseltään tuntuu, jos hyväksyy, että suurin osa miehistä noudattaa moraalikoodistoa, joka kieltää naisen lyömisen.)
Näyttäisi siis siltä, että poliisi ja syyttäjä eivät osaa tutkia lähisuhdeväkivaltatapauksia kovin hyvin vaan olettavat miehen syylliseksi selvästi useammin kuin pitäisi. Tämä tarkoittaa, että uusi laki johtaisi oikeusmurhien räjähdysmäiseen kasvuun, tapahtuuhan ns. kotihälytyksiä kännisine huitomisineen vuosittain kymmeniätuhansia.
Muista potentiaalisista ongelmista voi lukea em. lausunnosta.
Sanon kuitenkin vielä, että useimmissa lausunnossa uuteen lakiin suhtauduttiin myönteisesti tai vain pienin varauksin ilman mitään viittauksia patriarkaattiin tms.
Laki siis saattaisi toimia ja olla kovasti tarpeellinen, kunhan ilmapiiri muuttuisi niin, että miestä ei enää pidettäisi oletusarvoisesti syyllisenä. Tämä taas vaatisi luopumista väärästä teoriasta, joka siis näkee yleisen viharikoksen siellä, missä sitä ei mielestäni ja tutkimustenkaan mukaan voi missään nimessä olla eli miesten ja naisten suhteissa yleisesti.
Ihan tasapuolisuuden nimissä tulisi huomata, että vähemmistöt voivat suhtautua rasistisesti myös toisiinsa. Homoseksuaalisuus, ihonväri, uskonto ja historialliset rasitteet jakavat myös Suomessa asuvia vähemmistöjä.
Sitten viharikoksen tulkinnasta:
Miten tulkitaan tilanne, jossa kantasuomalaisen ja mustaihoisen kesken tulee riita taksijonossa siitä kuka saa seuraavan taksin. Kumpikin on juhlinut alkoholin kanssa vähän liikaa. Syntyy tappelu ja kantasuomalainen saa pistevoiton. Yhtäkään rasistista sanaa ei kärhämässä käytetä.
Oliko tappelu rasistinen vai verrattavissa kahden kantasuomalaisen tappeluun taksin saamisesta? Pelkäämpä, että oikeudessa tulkitaan raskauttavana toisen osapuolen ihonväri, vaikka riita oli vain alkoholin virittämä kina taksista. Lisää nettipuhetta ja katkeruutta, lisää rasismia.
Lisäksi on hullua, että Suomessa syntynyt ja kasvanut on vielä lain edessä ja julkisessa keskustelussa jotain muuta kuin suomalainen. Jonkinlaisessa vähemmistö/pakolaislokerossa, vain esimerkiksi tummemman ihonvärin takia. Tämä tuntuu harmittavan montaa Suomessa syntynyttä, joiden juuret ovat muualta.
Ilmeisesti Suomessa tämä asia tuntuu luonnolliselta vain silloin, kun katselemme amerikkalaisia sarjoja, joissa eri rotuiset ovat kuitenkin amerikkalaisia ja puhuvat samaa kieltä. Täällä olet albaani, afgaani, somali…, vaikka suomi olisi puhtaampaa kuin monella kantaväestöön kuuluvalla.
Näyttö on liian hankala saada kasaan. Käytännössä tollasen soveltaminen tuottaa todennäköisesti enemmän epäoikeudenmukaisuutta kuin mitä on lähtötilanteessa.
Pitääkö uhrina olla vähemmistön edustaja, jotta kyseessä voi olla viharikos? Jos pitää, niin miksi? Jos ei pidä, millä vihamotiivi osoitetaan?
Toki on tapauskia, jossa motiivi voidaan osoittaa, mutta harvemmin tuskin kovin selvästi. Jos sekopää hakkaa homon, jota haukkuu samalla homoksi, onko kyse viharikoksesta vai sekopäisyydestä? Sama sekopäähän on saattanut hakata lukuisia muitakin henkilöitä milloin milläkin tekosyyllä.
Osmo on oikeassa periaatteesta. Mutta sovelletaan tätä sitten läpi koko yhteiskunnan. Suomessa ei vielä aivan niin ajankohtaista kuin keski-Euroopassa, mutta eiköhän tule olemaan. Esimerkki: ns. “kunnia“väkivaltaan kuuluu keskeisesti naisten pelottelu ja alistaminen ryhmänä, ei vain sen sisaren/serkun/tyttären johon väkivalta yksittäisessä tapauksessa kohdistuu.
Osmo nosti myös somalit esimerkiksi. Väitän ihan rikostilastojenkin pohjalta, että Suomessa asuvat somalit kohdistavat suomalaisiin keskimäärin enemmän väkivaltaa kuin suomalaiset somaleihin. Jos tällainen vastakkainasettelu nyt millään tapaa on mielekästä. Nämä meillä vasta alussaan olevat trendit ovat paljon mittavampia yleiseurooppalaisesti.
Yleisesti tarkoitan lähinnä sitä, että kunhan viharikoslainsäädännöstä tulee aidosti kaksisuuntainen väline vähentää vihanpitoa (ja se viha on kaksisuuntaista) niin silloin se on kannatettavaa.
Yksisuuntaisena se sotisi tarkoitustaan vastaan ja ruokkisi kansallismielisten äärisuuntauksien retoriikkaa, joka saisi propagandaansa esimerkkejä eriarvoisuudesta lain edessä.
Sama kuvio ilmenee toisaalla myös esimerkiksi siinä, että monen on vaikea ymmärtää, miksi muinaisen aavikkorosvon kovasanaisesta arvostelusta voi joutua lain eteen, kun taas vastasuuntaisesti länsimaisen yhteiskunnan perustavia arvoja ja symboleita saa halveksia hyvinkin äärimmäisellä retoriikalla joutumatta tästä vastuuseen.
Eli vielä lyhyesti: Periaate oikea, kunhan ihmisiä ei jaeta kahteen ryhmään sen soveltamisen osalta.
Osmo on väärässä.
Suomen perustuslaissa lukee:
Ja jatkanpa nyt vielä, koska sapettaa niin, ettei saa nukuttua…
Kaksi henkilöä A ja B ovat pahoinpidelleet ihmisen. A sen vuoksi, että “tuntui vain siltä” ja B sen vuoksi, että “neekerit ovat perseestä”.
Ja nyt sitten B on “viharikos” ja A ei, joten A saa 2 kk kakkua ja B 4 kk. Selvä.
Mitä muuta me olemme siis tuominneet kuin B:n mielipiteen vuoksi? Ajattelet väärin, jolloin joudut 2 kuukaudeksi vankilaan. Helvetin hienoa.
Ja miten tämä varsinaisesti eroaa siitä, että Kiinassa mielipiteiltään väärin ajattelevat suljetaan vankilaan?
Ei mitenkään.
Ei oikeusvaltion periaatteita voi noudattaa vain silloin kuin ihmiset ovat kanssais samaa mieltä. Ei mielipiteen vapautta voi toteuttaa mitenkään puolivillaisesti, että “tavallaan saa olla mitä mieltä vaan, kunhan on suunnilleen samaa mieltä kuin minä”.
Mielipiteenvapaus joko on, tai sitä ei ole. Välimuotoja ei ole.
Perkele.
Kari
Näissä asioissa olen tottunut odottamaan Jukka Kemppisen kommenttia.
Vihasta, siis sellaisesta joka selkeästi kiihottaa ja kannustaa vihaan, ja joka on motivoitunut väkivaltaan rasismin kaltaisella tavalla, ja joka kannustaa väkivaltaan tulee voida antaa oma tuomionsa “tavallisen” väkivaltatuomion lisäksi. Noin ilman mitään sananvapaus-itkemisiä. Toki näytössä saattaa olla omat ongelmansa, mutta ei välttämättä — terrorin tekijöillä on yleensä halu tehdä selväksi, että terroria tehdän, oli kohteena sitten aborttilääkäri, etninen ryhmä tai jokin muu.
Toki on hyvä määritellä mahdollisimman tarkat rajat. Saako esim. turkistarhaajia, pankkiireja tai ay-pomoja kohtaaan lietsoa vihaa, ja missä kulkee debaatin ja lisäsanktiota vaaativan oikeustoimen raja? Tavallaan aiheestahan on jo väännettykin ns. “maahanmuuttokriittisten” tapauksessa. Koska oikeuden tulisi olla mahdollisimman tasapuolinen, kysymys on hyvinkin relevantti maassa, jossa ratkotaan milloin mitäkin “talvisodan hengessä”.
Ja vielä toisaalta — Yleensä viharikoksista napsahtaa ankarramman puoleisia tuomioita, johtuen ihan siitä, että ne tapaavat olla erityisen raakoja tms., joten niiden vertaaminen ns. “tavalliseen” turpaan vetoon on aavistuksen laimeaa. Noin siis, jos järjestelmä toimii. Onhan ollut niitäkin aikoja, jolloin rehdit kansaliset ovat päässeet huomattavan vähällä, mikäli ovat opettaneet herran pelkoa nille vähemmän rehdeille.
Tässä kontekstissa voisimme pohtia sitä, onko autosaatanan kivittäminen (tai nykyään muu ilkivalta) rangaistava ankaremmin tai lievemmin, kun tekoon liittyy selkeä ideologinen motiivi.
Hei Osmo,
viharikoksista sen verran, että eikö koko niiden idea ole äärettömän rasistinen? Nehän tarkoittavat sitä, että vähemmistö x:n edustaja on jotenkin kehitysvammainen tai puolivaltainen, eikä kykene itse ajamaan asiaansa.
Eli jos musta mies saa turpiinsa kadulla, niin häntä kohdellaan kuin lasta, joka ei oikeudessa osaa kertoa mitä tapahtui ja miksi, vaan pitää välittömästä ottaa rasistinen rotuaspekti mukaan; jos olet musta=joudumme auttamaan sinua. Sama homon, lesbon yms kanssa.
Eikö?
Keskustelijat eivät tunnu ymmärtävän pointtia lainkaan. Otetaan toisenlainen esimerkki.
1) Kiinalainen mies poltti kiinalaisen ravintolan sukuriidan päätteeksi;
2) Kiinalainen mies poltti kiinalaisen ravintolan varoitukseksi muille kiinalaisille ravintoloitsijoille, koska omistaja ei ollut suostunut suojelumaksuun;
Edellinen tapaus kohdistui yksilöön ja vain yksilöön, jälkimmäinen uhkaukseksi koko ryhmälle.
Jos joensuulaiset skinit hakkaavat järjestelmällisesti muukalaisia saadakseen heidät pakenemaan maakunnasta, se on aivan eri asia kuin yksilöön ja pelkästään yksilöön kohdistuva rikos.
Osmo,
Pointtisi ymmärretään kyllä (ainakin osa ymmärtää). Mutta et vieläkään vastannut kysymykseen näyttökynnyksestä. Jos kalju valkoihoinen mies pahoinpitelee ulkomaalaistaustaisen, onko se automaattisesti viharikosa, vai onko ensin näytettävä, että tekijä on osallistunut laajemminkin skinien toimintaan?
Topelius:
Eiks tää oo jo Suomessa mahdollista? Jos ei, niin pitäs olla.
Kari:
<3
Mun vaimo on kieltäny mua lukemasta Osmon blogia kahdeksan jälkeen, että saan unen päästä kiinni. Suosittelen!
“1) Kiinalainen mies poltti kiinalaisen ravintolan sukuriidan päätteeksi;
2) Kiinalainen mies poltti kiinalaisen ravintolan varoitukseksi muille kiinalaisille ravintoloitsijoille, koska omistaja ei ollut suostunut suojelumaksuun;
Edellinen tapaus kohdistui yksilöön ja vain yksilöön, jälkimmäinen uhkaukseksi koko ryhmälle.”
Joten asiat käsitellään oikeudessa. Raskauttavat asianhaarat eli kiristys yms huomioidaan tuomiossa.
“Jos joensuulaiset skinit hakkaavat järjestelmällisesti muukalaisia saadakseen heidät pakenemaan maakunnasta, se on aivan eri asia kuin yksilöön ja pelkästään yksilöön kohdistuva rikos.”
Joten asia käsitellään oikeudessa. Raskauttavat asianhaarat huomioidaan tuomiossa.
Suomessa on jo oikeuslaitos ja laki, eikä niiden rinnalle tarvita mitään “avuttomat ulkomaalaisreppanat tarvitsevat nyt erikoisen paljon sääliä, kun ovat niin lutuisen avuttomia” ‑pykäliä.
Osmo Soininvaara:
Jos sillä kiinalaisella miehellä sattuu olemaan suojelurahabisneksiä, niin senkun etsitään näyttöä niistä ja tuomitaan. Se varmaan vaikuttaa myös siihen ravintolan polttamisesta saatavaan tuomioonkin, koska teko oli mitä suurimmassa määrin suunnitelmallinen.
Mutta ei kai tässä mistään “viharikoksesta” enää ole kyse?
Emme me voi vääristä _mielipiteistä_ tuomita puolustaaksemme jotakin ryhmää. Se ei ole oikein, ei lainsäädännön pidä suojella mitään ryhmiä vaan ihmisiä.
Tässä suhteessa mm. jotkin “jumalanpilkka”-pykälät ovat ongelmallisia ja siksi ne tulisi poistaa.
Kari
Lainsäätäjä on nähnyt viisaaksi monessa muussakin rikoksessa pitää motiivia lieventävänä tai raskauttavana tekijänä. Jos perustettaisiin järjestö vainoamaan Kari-nimisiä henkilöitä, sinulla ei tietenkään olisi mitään sitä vastaan.
OS: “Keskustelijat eivät tunnu ymmärtävän pointtia lainkaan. Otetaan toisenlainen esimerkki.”
Johtuisiko siitä että viharikoksella ei yleensä tarkoiteta suunnitelmallisuutta eikä erityisesti järjestäytynyttä rikollisuutta painostuskeinoineen. Ravintolaesimerkissä rangaistuksen koventamisperuste on varmaankin Rikoslain 6. luvun 5§ mukaisesti rikollisen toiminnan suunnitelmallisuus.
Joensuulaisiin skineihin iskee lisäksi saman pykälän 4 kohta: “rikoksen kohdistaminen kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella”
Viharikos on tällä hetkellä määrittelemättömänä ja läpeensä politisoituneena terminä jokseenkin kelvoton. Osmon määritelmä: “Viharikoksen tarkoituksena on pelotella kohteena olevaa väestöryhmää.” on ainakin minulle uusi, yleensä edunvalvontajärjestöt käyttävät sanaa merkityksessä “Viharikoksen motiivina on uhrin ominaisuus X”, ja aktiiviset toimijat tietysti haluavat vaikuttaa siihen mikä tämä X:ien luettelo rikoslaissa on.
Keskustelijat eivät tunnu ymmärtävän pointtia lainkaan.
Pah, itse sekoitat nyt käsitteitä. Kiinalaisesimerkillä ei ole mitään tekemistä viharikoksen kanssa.
Elina ei tuntunut ymmärtävän sitä, että rfikos tulee raskautgtavammaksi, jos sillä tähdätään ei ainoastaan uhrin vahingoittamiseen vaan myös muiden samanlaisten pelottelemiseen. Kiinalainen mafioso ei syyllisty viharikokseen, mutta viharikoksen tekijä syyllistyy samaan menettelyyn kuin tuo mafiooso.
“Jos perustettaisiin järjestö vainoamaan Kari-nimisiä henkilöitä, sinulla ei tietenkään olisi mitään sitä vastaan.”
Tässä menet Osmo hieman olkinukke-linjalle, valitettavasti. Jos joku tällaisen yhdistyksen perustaisi, niin mikä ihme estäisi hoitamasta asiaa nykyisen lain puitteissa?
Vai oletko sitä mieltä, että Karit ovat liian avuttomia hoitamaan omia asioitaan ja tarvitaan isoveli holhoamaan Kareja? Jos Karin tilalle laittaa esim. “somali”, niin saadaan aika rasistinen asenne esiin. Mielestäni useimmat Karit osaisivat tehdä rikosilmoituksen ja kertoa oikeudessa mitä tapahtui ja miksi. Mikseivät Osmo mielestäsi somalit yms kykenisi tähän?
Viharikoksen ongelma on se, että se on täysin subjektiivinen asia, käytännössä vastaajan mielipiteestä kiinni. Jos uhri ei itse asiaan ota kantaa, ottaa kannan vastaajan puolesta VALTIO, jos nämä lait säädetään, ja se ei ole todellakaan hyvä asia oikeuslaitoksen riippumattomuuden kannalta. Tällöin valtion mielestä uhri on kyvytön hoitamaan itse asioitaan, eli valtio pitää uhria jotenkin vammaisena ja holhousta tarvitsevana. M.O.T.
Hoituu nykyisen lain pohjaltaq. Joku vaan vaati, että nykyistä lakia on muutettava. Minä en esitä muutosta lakiin, vaan vastustan muuttamista.
Esität nyt Osmo marginaalisia tapauksia yleisen lain pohjaksi. Mainitsemissasi joensuulais- ja kiinalaisesimerkeissä voidaan varmaan nykylainsäädännönkin puitteissa antaa kovempia tuomioita raskauttavien asianhaarojen perusteella.
Viharikoskäsitte tuntuu epäilyttävältä, jollei sitä määritellä kunnolla. Pitäisikö mielestäsi tuomion olla ankarampi esimerkkini kaltaisessa tilanteessa, jossa kaljupäinen hullu haukkuu homoa homoksi ja sen jälkeen hakkaa tämän? Miten tapahtunut lain kannalta merkittävä “vihaaminen” osoitettaisiin, etenkin jos hakkaaja sattuu vihaamaan tilanteesta riippuen ketä milloinkin?
Vai pätisikö viharikoslaki ainoastaan esittämissäsi selkeissä tapauksissa, joista jo nyt voidaan antaa kovennettuja rangaistuksia?
En ehdota mitään muutoksia nykykäytäntöön. Kirjoitus oli vastaus siihen, että joku sanoi, ettei järjestelmällinen väkivalta jotain ihmisryhmää vastaan ole sen rikollisempaa kuin satunnainen; tai amerikkalaisen oikeiston vaatimus, että pliittisin motiivein tehdyt rikokset pitää olla vähemmän tuomittavia kuin spontaanit rikokset.
“Elina ei tuntunut ymmärtävän sitä, että rfikos tulee raskautgtavammaksi, jos sillä tähdätään ei ainoastaan uhrin vahingoittamiseen vaan myös muiden samanlaisten pelottelemiseen.”
Tätä ovat rikolliset harrastaneet iät ja ajat ilman, että sillä on ollut mitään tekemistä sellaisten ilmiöiden kanssa, joita “viharikoslainsäädännön” on tarkoitus vähentää. Terroristi on terroristi, uhrista riippumatta. Olivatko Yhdysvaltojen lähetystöt pommittaneet terroristit viharikollisia koska uhrit olivat pääosin amerikkalaisia, eli valkoisia juutalais-kristillisen kulttuurin edustajia, ja tulisiko heidät tuomita niiden pykälien mukaan? Tällaista ei esittäisi kukaan järkevä ihminen, koska ajatus on absurdi.
“Kiinalainen mafioso ei syyllisty viharikokseen, mutta viharikoksen tekijä syyllistyy samaan menettelyyn kuin tuo mafiooso.”
Ei, vaan tekijä syyllistyy samaan rikokseen kuin mafioso. Simple as that. Sillä oikeuteen ja tuomio. Murhapoltto, kiristys, laiton uhkaus yms yms yms. Tässä näkyy vähän turvan selvä asenne, että rikos on viharikos jo valmiiksi, jopa kuvitteellisessa esimerkissäsi.
Osmo Soininvaara:
No eihän tässä siitä ole kysymys. Tietenkin esimerkiksi äkkipikaistuksissaan tehty tappo on “lievempi” asia kuin suunnitelmallinen murhaaminen taloudellisen edun tavoittelussa. Järjestelmällinen rikollinen toiminta on kovemmin rangaistua kuin “tavanomainen”. Ei tässä mitään ongelmaa ole. Mutta ei se asteikko perustu _mielipiteisiin_ vaan siihen, että toiminta on järjestelmällistä, jatkuvaa jne.
No totta hemmetissä minulla olisi vaikka mitä sitä vastaan. Mitä mitä se tähän kuuluu?
Jos joku sakki pitää Kari-nimisiä henkilöitä vittumaisina kusipäinä (mikä on tietenkin väärin niitä muita kari-nimisiä kohtaan), niin heillä on ihan täysi oikeus mielipiteeseensä. Eikä se ole oikeusjärjestelmän asia ruveta “ajatuspoliisiksi”.
Jos tuollaiset järjestöt saavat jalansijaa, niin silloin meillä on kyllä asiat päin prinkkalaa jossain muussa suhteessa, eikä asiaa voida (eikä pidä) lähteä lainsäädännöllä korjaamaan.
Jos jotakin ryhmää (“karinvihaajat”) kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, se johtaa radikalisoitumiseen. Miksi sellainen ryhmä, jota lainsäädäntö ei suojaa, luottaisi muuhunkaan lainsäädäntöön?
Kari
Osmo: Tuo sinun esimerkki sukuriidasta ja provosoimattomasta väkivallasta on hyvä. Miksi siihen tarttee mitään erityistä vihalainsäädäntöä? Eikö voitais vaan sanoa, että provosoimaton väkivalta on rangaistavampaa kuin provosoitu?
Mitä väliä onko kyseessä Kiinalainen ravintola, joka on poltettu provosoimatta? Eikö ole ihan yhtä paha ja tuomittava juttu, jos provosoimatta poltetaan joku kantaväestön pyörittämä ravintola?
No mikä rikos nyt tässä mielessä sitten kohdistuu yksilöön? Jos joensuulaisia kantaväestöön kuuluvia hakataan provosoimatta kaupungilla, niin tottakai se vaikuttaa koko ryhmään, ei pelkästään siihen joka hakattiin ihan samalla tavalla kuin jos hakataan maahanmuuttajia.
Osmo:
Jos et oo ymmärtänyt kaikista näistä kommenteista mitä Kari on tänne kirjoittanut, niin tottakai Karilla on jotakin sitä vastaan, mutta ei siitä pidä mitään sen kummempaa rangaistusta saada kuin muutenkaan jos suunnitelmallisesti vainotaan jotain. Vai ulottuuko tää sun viharikosintoilu nyt sit jo etunimeenkin?
Tarkottaako tää nyt sitä, että jos hakkaa maahanmuuttajia, mutta ei oo hoksannu, että se saattaa pelottaa muita maahanmuuttajia, niin ei saa rangaistusta viharikoksesta?
Tai vastaavasti, jos hakkaa ketä sattuu ja tajuaa, että tämä pelottaa kaikkia, niin saa tuomion viharikoksesta?
Siis pitäisikö jokin poliittinen vaatimus olla kriminalisoitu vai mitä tässä tarkoitetaan klo 10:02?
Outoa muuten puhua “amerikkalaisesta oikeistosta”. Se kattaa varmasti ainakin 100 miljoonaa ihmistä erilaisine näkemyksineen. En kyllä laittaisi aborttilääkäreiden murhia tämän ryhmän piikkiin.
Muutenkin vähän suhteellisuudentajua. Lääkärien murhia on tapahtunu 1–2 vuosikymmenessä. Aavistan, että koko lääkäri-esimerkki on tekstissä vain piilotetusti osoittamassa Osmon käsitystä siitä, että kristittyjen fundamentalismi on yhtä tuhoisaa kuin äärimuslimien.
Uskokoon ken tahtoo.…
Niin, kuten jo suunnilleen kaikki ovat todenneet, suunnitelmallisen ja järjestäytyneen rikollisuuden pitää olla ankarammin rangaistua kuin spontaanin.
Mutta toistetaan vielä kerran, tämä ei ole sitä, mitä yleensä tarkoitetaan viharikoksella (joka mainitaan otsikossa), vaan tuo liittyy terrorismiin tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Eli jos Osmo halusit, että järjestäytyneen rikollisuuden pitää olla ankarammin tuomittavaa kuin spontaanin, niin muuta blogipostauksen otsikko.
Homon, somalin tai aborttilääkärin pahoinpitelystä ei tule antaa ankarampaa tuomiota vain sen perusteella, mitä tekijä on mieltä noista ryhmistä. Kari sanoi tämän jo hyvin. Mielipiteenvapaus on erittäin tärkeä yhteiskunnassa ja se joko on olemassa tai ei ole. Välimuotoa ei ole.
Sillä perusteella sen sijaan rangaistuksia tulee tehdä ankarammiksi, jos tekijä on osa organisaatiota, joka järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti pyrkii kohdistamaan terrorismia näitä ryhmiä vastaan. Ja siis silloin syytettyjen penkille joutavat muutkin järjestön jäsenet kuin vain se tekijä (johtajat, rahoittajat ja muut tekoa avustaneet).
Kari, mielestäni kyse ei ole “mielipiteenvapaudesta” antamassasi esimerkissä. Ei mielipiteenvapaus tarkoita oikeutta lähteä toteuttamaan “milipiteitä”.
Jos joku hakkaa homoseksuaalin siksi, että tämä on homoseksuaali, ja voimme näyttää jotenkin toteen tämän tosiseikan sekä sen, että pahoinpitely on henkilölle vain väline homoseksuaalien pelotteluun, niin silloin on mielestäni mielekästä, että kyseessä on kaksi rikosta: yhtäältä pahoinpitely ja toisaalta jonkun ihmisryhmän terrorisointi.
Tässä ei siis ole kyse siitä, etteikö joku saa ajatella homoseksuaaleista pahaa. Ajatella saa, muttei saa tehdä pahaa.
Se, että ottaa noin geneerisesti päähän, ja menee leipomaan satunnaista vastaantulijaa turpaan, on pahoinpitely. Siinä ei ole minkään erillisen ihmisryhmän terrorisointi.
Vastustan kylläkin kaikkia sellaisia muotoiluja näille laeille, joissa ryhmät eritellään erikseen laissa, kuten nykyisin. Ihan yhtä lailla, jos joku terrorisoisi vasenkätisiä tai Ladakuskeja, kyseessä pitäisi olla aivan samaan tapaan tuomittava teko. Olennaista on tässä se, onko kyse terrorisoinnista eli yrityksestä pelotella ihmisiä toimimaan tietyllä tavalla (muuttamaan pois, opetella kirjoittamaan oikealla kädellä, elää kaapissa, vaihtaa autoa yms). Siksi Osmon mafioso-esimerkki oli erinomaisen hyvä.
Nykyinen järjestelmä on nostanut tietyt ryhmät keskiöön. Esimerkiksi ulkonäön perusteella erottuvat vähemmistöt ja yksi enemmistö (naiset) nauttivat tällä hetkellä erityissuojelua. Sensijaan esimerkiksi kantaväestöön kohdistuva maahanmuuttajien jengiväkivalta — ja nyt olisi täydellistä hurskastelua väittää, ettei Euroopassa muka olisi sellaista koskaan esiintynyt — ei ole joidenkin mielestä “viharikos”, vaikka se on aivan selvästi juuri tällaista systemaattista väkivaltaa.
Pointtini on, että erottelu pitäisi tehdä sen perusteella, mitä teolla saadaan aikaan. Jos sillä pelotellaan, niin tämän pitäisi olla erillinen rikos.
Esimerkki toisensuuntaisesta viharikollisuudesta (josta ylempämä mainitsin): http://www.telegraph.co.uk/news/newstopics/politics/lawandorder/7428933/Muslim-gangs-imposing-sharia-law-in-British-prisons.html
Artikkelin väitteet ja kuvaukset perustuvat BBC:n selvitykseen. Millaisella lainsäädännöllä tällaista voitaisiin kontrata, jos mitenkään? Tulisiko tuollaisen olla mahdollisen tuomion (jos kukaan nyt suostuu todistamaan em. yhteyksissä) koventamisen peruste?
Tiedemies:
Ihmisryhmä ei ole oikeussubjekti, eikä sen kuulukaan sellainen olla. Näin ollen ihmisryhmää kohtaan kohdistettu terrorisointi ei voi olla myöskään ko. ihmisryhmään kohdistettu rikos.
On täysin mahdoton ajatus, että määrittelisimme jonkin — enemmän tai vähemmän keinotekoisesti — rajatun ryhmän oikeussubjektiksi, koska tällöin meidän pitäisi periaatteessa kyetä antamaan ko. ryhmälle myös velvollisuuksia. Ja sehän on mahdotonta, tai ainakin väärin.
(ja kyllä, pidän myös asevelvollisuutta ja “rikosta ihmisyyttä vastaan” ongelmallisina juuri tämän saman periaatteen vuoksi)
Myönnän, että kantani on jyrkkä. Minä en hyväksy mielipiteen vuoksi tuomitsemista vähäisimmässäkään määrin. Kysymys on minulle (jos se nyt jollekulle jäi vielä epäselväksi) vakaumuksellinen. Samalla tavoin kuin esimerkiksi se, etten hyväksy kuolemantuomiota.
Mielestäni tuossa mafioso-esimerkissä oli kyse eri asiasta: siinä tosiasiallisesti harjoitettiin enemmän tai vähemmän järjestelmällistä terrorisointia rahanansaitsemistarkoituksessa. Kyllä siitä voi tuomita.
Samoin esimerkiksi tähän “karinvihaajat”-järjestöön kuuluvia voidaan tuomita esimerkiksi yllyttämisestä tai avunanosta rikokseen, vaikka he eivät siihen toteutuneeseen pahoinpitelyyn osallistuisikaan. Siitä ei kuitenkaan voida tuomita, että he kari-nimisiä vihaavat. Ja tässäkin on olennainen pointti: nämä ovat avunantorikoksia, joten tuomioita voidaan langettaa vasta, jos myös rikoksesta tuomitaan.
Ja sanotaan nyt vielä varmuuden vuoksi sekin, että mielestäni mielipidevapaus ei laajene kokonaisuudessaan esimerkiksi sananvapauteen. Sananvapautta voidaan jossain määrin rajoittaa, mielipiteenvapautta ei.
Kari
Nyt on taas vähän kummallisia argumentteja liikkeellä.
Ensinnäkin, nyt keskustellaan raskauttavista asianhaaroista. Ymmärtääkseni raskauttavat asianhaarat eivät sinällään ole tuomittavia, mutta rikoksen yhteydessä ne kasvattavat rikoksen tuomittavuutta. Esimies-alais-suhde ei sinänsä ole rikollista, mutta jos esimies käyttää alaistaan seksuaalisesti hyväksi, on tuo esimiehen asema raskauttava asianhaara. Eli vastaus Karin kysymykseen, Suomi eroaa Kiinasta siinä, että Suomessa siitä, että vihaa homoja, on homo, on hetero tai pitää homoista, ei joudu vankilaan. Jos pahoinpitelee homon siksi, että homo on homo, saattaa saada ankaramman tuomion kuin satunnaisen vastaantulijan pahoinpitelystä, mutta ero siihen, että saisi tuomion vain homojen vihaamisesta on paljon enemmän kuin kvantitatiivinen.
Toiseksi, mielipiteenvapaus on erittäin tärkeä ihmisoikeus ja juuri siksi mielipiteensä ilmaisu laittomin keinoin ja muita ihmisiä tai muiden ihmisten omaisuutta vahingoittaen on erityisen tuomittavaa, tuomittavampaa kuin pelkkä muiden vahingoittaminen. Sen lisäksi, että tämä on henkilökohtainen moraalinen mielipiteeni, tuollainen toiminta nakertaa koko mielipiteenvapauden perustaa, ja raottaa porttia sen suuntaan, että enemmistö haluaa kieltää jotkin mielipiteet kokonaan. Ja se tie ei ole kaunis kulkea.
Kolmanneksi, ajatus siitä, että motiivi ei saisi vaikuttaa teon tuomittavuuteen on mielestäni jotenkin pelottavan läheistä sukua ajatukselle, että aikomus ei saisi vaikuttaa teon tuomittavuuteen vaan ainoastaan lopputulos.
Edellinen ei siis ota mitenkään kantaa siihen, miten näyttö näissä tapauksissa osoitetaan, mutta luotan siihen, että viharikollisuus on samankaltaista kuin porno. Sen kyllä tunnistaa kun sen näkee, ja sen voi ja se pitää jättää tuomarin harkintaan mahdollisena raskautavana asianhaarana.
Lopuksi jään mielenkiinnolla odottamaan Artturin tarkempia perusteluja sille, miksi rikkaiden ihmisten pitäisi selvitä pikkusakoilla vaikka raiskausmurhasta.
Tcrown,
Minusta on periaatteellisesti väärin, jos mielipiteitä tai vakaumuksia käytetään perusteena rangaistusasteikon koventamisessa (raskauttavina asianhaaroina). Ihan samalla tavalla kuin on periaatteellisesti väärin käyttää esimerkiksi uskontoa tai ihonväriä raskauttavana asianhaarana.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö motiiveilla olisi merkitystä ihmisten tuomitsemisessa.
Tietenkin noiden motiivien pohdintaan voisi tuollaisiakin näkökantoja tuoda, mutta nähdäkseni alamme silloin olla jo aika kaltevalla pinnalla. Varsinkin kuin ilmeisiä hyötyjä tuollaisesta oikeuskäytännöstä ei ole näköpiirissä. Kuten totesin, sillä saattaa olla pikemminkin radikalisoitumista edistävä vaikutus.
Tcrown:
Tästä olen samaa mieltä. Se mistä olen eri mieltä on oikeusjärjestelmän käyttö tähän tuomitsemiseen.
Ns. “väärät” mielipiteet pitää hoitaa avoimella keskustelulla ja sillä, ettei niitä suvaita — ei lainsäädäntöä ja väkivaltakoneistoa käyttämällä. Se on ihan yhtä tuomittavaa (moraalisesti) kuin väkivallan käyttäminen rasisitisista syistä (vrt. kuolemantuomio: en hyväksy sitäkään, en edes siinä tapauksessa, kun ao. henkilö on itse tappamiseen/murhaamiseen syyllistynyt).
Minä en perusta mielipidettäni näyttökysymyksiin, mutta myös ne puoltavat pikemminkin lähestymistapaa, jossa mielipiteitä ja vakaumuksia ei käytetä tuomion koventamiseen tai lieventämiseen.
Kari
Kyllä sen demokraattinenkin lakimies tietää, ettei rangaistuksilla ole pelotevaikutusta väkivaltarikollisille.
Itse asiassa tuohan on ollut ‘edistyksellisten’ piirien väite 1960-luvulta alkaen. Asetelma taisi muuttua heti kun Tuija Braxista tuli oikeusministeri. Vrt. bolsevikkien suhtautuminen salaiseen poliisin ennen Venäjän vallankumousta ja sen jälkeen.
Brax kuittasi vielä syksyllä 2008 poliitikkojen ja toimittajien väkivaltaiset uhkailut malliin Hollanti ja Tanska naurahtaen: “Heh, tämä on Suomi.”
Tiedemies:
häh? Miten niin? Tai siis miksi joku osajoukko voi olla ryhmä, mutta koko joukko ei voi olla ryhmä?
Tottakai se terrorisoi koko joukkoa, jos väkivalta lisääntyy.
Minusta tuo motiivi pelotella on tässä siinä mielessä typerä, että teon vaikutukseen sillä motiivilla ei ole mitään merkitystä. Siis jos pahoinpitelee homoja, niin homot kyllä pekästyvät riippumatta siitä oliko se tarkoitus ihan samalla tavalla kuin koko väestö pelästyy, jos pahoinpitelee ketä sattuu.
No tästä oon samaa mieltä. Mun mielestä tää toteutuu ilman viharikoslakejakin. (Esim. provosoimaton väkivalta on tuomittavampaa kuin provosoitu, suunnitelmallinen tuomittavampaa kuin suunnittelematon jne.)
tcrown:
hihihi… en mä nyt sentään tätä tarkoittanut. Mun mielestä meillä pitäs olla vaan enemmän sellasta, että rikoksella on asianomistaja, jonka kanssa homman saa sopia oikeussalien ulkopuolella, jos se sopimus kelpaa molemmilla ja sit oikeuslaitos kunnioittas näitä sopimuksia.
Tietty murhassa ei voi olla asianomistajaa ja siitä ei sitten myöskään neuvoteltas.Pahoinpitelyllä ja raiskauksella sen sijaan on.
@Kari
Otetaan vielä IRL-esimerkki. Ruotsissa ns. antifa-aktiivit ovat ottaneet tavakseen hakata ns. maahanmuuttokriittisen Sverigedemokraterna-puolueen aktiiveja. Eli joukko järjestäytyneitä väkivaltarikollisia pyrkii rajoittamaan toisten mielipiteenvapautta. Kenen vapautta tässä pitäisi suojella ja keneltä? Ei terrori ole mikään mielipide. Ihmisillä voi olla ihan samat mielipiteet kuin terroristeilla (vaikkapa että ruotsindemokaatit ovat syvältä), ilman, että he ryhtyvät poliittiseen terroriin.
lurkki:
En tiedä, onko tuo Ruotsissa ihan todellinen ongelma vai ei, mutta käsitääkseni tuossa tilanteessa Sverigedemokraterna-puolueen aktiiveja suojaavat ihan samat lait kuin kaikkia muitakin. Ei tuohon minusta mitään erityisiä viharikos-lakeja tarvita (en tiedä, onko Ruotsissa tuollaisia säädetty?).
Kari
Viharikollisuudesta käydään parhaillaan Ruotsissa vilkasta keskustelua, koska juutalaiset pakenevat merkittävissä määrin muslimivaltaisilta alueilta rasistisen rikollisuuden kasvun vuoksi.
Tässä Hufvudstadsbladetin artikkeli aiheesta:
http://www.hbl.fi/text/utrikes/2010/3/9/d44093.php
No, minä olen täsmälleen eri mieltä. Minun mielestäni on paljon turvallisempaa hoitaa “väärät” mielipiteet kontrolloidusti demokraattisen oikeusjärjestelmän kautta kuin kontrolloimattomalla joukkojen henkisellä väkivallalla.
Jos kansanryhmään kohdistettua tekoa kansanryhmään kuulumisen vuoksi ei moittittaisi ankarammin, se tarkoittaisi sitä että pitäisi mahdollisesti pelätä tällaiseen ryhmään kuulumisensa vuoksi. Elinan esiintuoma huomio vahvistaa tätä.
Tällä on yhteys mielipiteen ilmaisemiseen. Mikäli täytyy pelätä kuuluvansa johonkin joukkoon, joka on siis jotakin mieltä, se ei kannusta mielipiteen ilmaisemiseen. Hyvin voitaisiin ajatella, että rikoksen kohdistaminen henkilöön hänen mielipiteensä vuoksi, olisi myös rangaistuksen koventamisperuste.
Minusta oikeus vapaaseen mielipiteen ilmaisuun on myös tärkeä ihmisoikeus, jopa niin tärkeä, että sen vuoksi hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta hyökkääjää voisi moittia ankarammin.
Rangaistuksen koventamisperusteet ovat sinänsä melko poikkeuksellisia, sillä suomalainen rikosoikeus on hyvin pitkälle tekorikosoikeudellista; moititaan tekoa, ei tekijää. Lähtökohtana on siis vahva periaate, että samasta teosta seuraa samanlainen seuraamus.
Rangaistuksen koventamisperusteiden moittimisessa on muistettava pitää näkökulma oikeana: kysymys on tekijän teosta ilmenevän syyllisyyden moittimisesta. Ei siis siitä, että asetetaan eri kansanryhmiä erilaiseen asemaan ja suojellaan heitä.
Asiaa on helppo havainnollistaa silmäyksellä muihin rangaistuksen koventamisperusteisiin, jotka tiivistettynä ovat:
1)rikoksen suunnitelmallisuus;
2)rikoksen tekeminen rikosjärjestön jäsenenä;
3)rikoksen tekeminen palkkiota vastaan;
4)aikaisempi rikollisuus, jos se on samantyyppistä kuin “nyt tehty”.
Kaikki ilmentävät tekijästä lähteviä elementtejä. “Viharikos” ilmentää myös suunnitelmallisuutta, jolloin rangaistusta voitaisiin koventaa myös tällä perusteella.
On täysin mahdoton ajatus, että määrittelisimme jonkin – enemmän tai vähemmän keinotekoisesti – rajatun ryhmän oikeussubjektiksi.
En ehdottanut tällaista. Minä nimenomaan sanoin, että erillisen rangaistavuuden pitäisi olla sidoksissa siihen päämäärään jota ajetaan täysin riippumatta siitä, miksi niin tehdään.
On aivan samantekevää, haluaako joku estää homostelua pahoinpitelemällä homoja vai estää ihmisiä pitämästä silmälaseja pahoinpitelemällä silmälasinkäyttäjiä. Kysymys on minusta tästä ja vain tästä.
Lähtökohtani on se, että lain ei pitäisi erotella sallittuja asioita toisistaan. Jos homostelu on sallittua, niin se on lain edessä samanlainen asia kuin makkaran syöminen tai lenkkeily. Lenkkeilijöiden tai makkaransyöjien vainoaminen on ihan yhtä paha rikos. Minusta pitäisi siis olla ihan sama, mitä ihmiryhmää kohtaan teko on suunnattu. Ihmisryhmän — silmälasipäisten, homojen, ruokakriitikoiden, lenkkeilijöiden, grillaajien jne jne. — terrorisoimisen pitäisi olla täysin yhtä paha rikos riippumatta siitä, mikä ryhmä on kyseessä.
Aiemmassa mielipiteessään Tiedemies viitasi jengiväkivaltaan.Tulossa on meilläkin kenties mielenkiintoisia oikeusprosesseja:
Kahden lähiön jengit pitävät vihaa keskenään. Toinen jengi koostuu esim kurdeista ja toinen somaleista. Puukohippasilla syntyy pahaa jälkeä.
Tuomitaaanko jengiläiset kovennetun asteikon mukaan, koska väkivalta suuntautui tiettyyn etniseen ryhmään?
Entä jos toisessa/ molemmissa jengeissä on mukana kantasuomalainen? Poistaako se viha-argumentin?
Entä jos kyseiset jengiin kuuluvat kanta-asukkaat eivät olleet paikalla yhteenoton sattuessa?
Kiinostaisi kuulla jonkin oikeusoppineen kanta jo ENNENKUIN tätä puidaan oikeussalissa..
Osmon kantakin riittäisi minulle tässä vaiheessa.
Ehkä lainlaatijoidenkin kannattaisi miettiä tällaisia visioita.
Artturi:
Minusta tuo ei päde. Jos joku pahoinpitelee henkilön, joka sattuu olemaan homo, eivät homot erityisesti pelästy, ellei teon motiivi ollut juuri homojen peloittelu. En minäkään pelästy, jos vaikka Virossa pahoinpidellään joku satunnainen suomalainen mies, mutta jos osoittautuu, että Virossa joku porukka pahoinpitelee suomalaisia miehiä siksi, että nämä ovat suomalaisia, niin todennäköisesti sillä olisi vaikutusta halukkuuteeni matkustaa Viroon.
Vaikka tuo äkkipäätään kuulostaa ihan ok periaatteelta, niin se mahdollistaisi esim. lapsiprostituution. Tavallisen maksun sijaan vaan mentäisiin yhdessä poliisiasemalle ja sanottaisiin, että tapahtui lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja haluaisimme nyt sopia sen hinnalla X ja tekijä olisi sillä sitten suojassa muilta syytteiltä.
Toinen ongelmaryhmä ovat liikennerikokset. Jos joku ajaa humalapäissään minun autoni kylkeen, niin minä voisin siitä hyväksyäkin, että hän pulittaa minulle niin paljon, että saan upouuden auton, mutta vaikka hänen toimintansa kohde olin sattumalta minä, hän vaaransi kyllä kaikkien tielläliikkujien turvallisuuden ja häntä pitäisi kyllä siitä rangaista, vaikka minä uhrina hänen korvauksensa hyväksyisin.
Johonkin rajalliseen joukkoon rikoksia tuo periaate saattaisi kyllä soveltua.
Samuli Saarelma:
Ei niin, mutta kaikkien ihmisten ryhmä pelästyy.
Niin ekassa tapauksessa kaikki pelästyy. Toisessa tapauksessa suomalaiset miehet Virossa pelästyvät. Tietysti pelästymisen voimakkuuteen vaikuttaa väkivallan kohteeksi joutumisen todennäköisyys. (Ei varmaankaan lineaarisesti, mutta vaikuttaa silti…)
No tätä ei tartte soveltaa holhouksen alaisiin. (Ihan samalla tavalla kuin sitä ei sovellettas murhissakaan…)
Sen lisäksi rikoksista, joissa oli vaarana aiheuttaa vahinkoa, mutta koska vahinkoa ei tapahtunut ei voida osoittaa kuka olisi asianomistaja, niin on luonnollista, että mennään ihan normaalisti oikeuteen tyyliin yhteiskunta vs. känniääliö.
Tämän sovittelun ei tartteis olla siis mikään pakollinen oikeussalikäsittelyn vaihtoehto, vaan se vois mennä niin, että rikoksissa joista vahinkoa on kärsinyt selkeästi erotettavissa oleva asianomistaja tällä olis oikeus sopia homma salin ulkopuolella. Ei velvollisuutta, vaan oikeus.
Kysymys ei ole kenenkään pelästymisestä. Kun keskustellaan viharikoksista, kysymys on tekijän teosta ja siitä ilmenevästä tekijän syyllisyydestä.
“Viharikos” on ajateltava niin, että se on eri teko kuin vastaava teko ilman tätä viha-elementtiä. Saman tyyppinen suunnitelmallisuus ja harkinta on useissa rikoslajeissa kvalifointiperuste törkeäksi tekomuodoksi. Rangaistuksen koventamisperusteissa ei ole kuitenkaan kysymys tekomuodon kvalifioinnista, vaan ainoastaan rangaistuksen mittaamisesta normaalin asteikon sisällä.
Artturin viittaama sovintomahdollisuus on yhtä lailla vakavammissa rikoslajeissa mahdollinen. Sovinto vaikuttaa rangaistuksen lieventämisperusteena. Henkeen ja terveyteen kohdistuvia rikoksia ei olla kuitenkaan pidetty sellaisina, että ne voidaan jättää kokonaan asianosaisten välisten sopimusten varaan. Vakavat rikokset nähdään sellaisina, että niissä myös yhteiskunnalla on intressi, jolloin esimerkiksi seitsemästä puukoniskusta ei yksinkertaisesti voi selvitä sopimalla. Lievemmän rangaistuksen sen sijaan voi saada.
Perustuslain takaama yhdenvertaisuus on osa rikoslain mukaisia rangaistuksen koventamisperusteita. Yhdenvertaisuus edellyttää nimenomaisesti sitä, että samanlaisia tekoja kohdellaan samalla tavalla ja erilaisia tekoja eri tavalla. Koska vihaelementti kvalifioi teon erilaiseksi, on siitä teosta saatava myös erilainen rangaistus, jotta yhdenvertaisuus lain edessä toteutuu.
Sinänsä tämä viharikos-teema on ajankohtainen, sillä rikoslain koventamisperusteita koskevaa pykälää ollaan uudistamassa tarkoituksena lisäämällä mm. homoseksuaalit sellaiseksi ryhmäksi, jonka kimppuun hyökkääminen tämän ryhmän suuntautuneisuuden vuoksi olisi myös koventamisperuste.
Osmon maatalous aiheisien kirjoitusten kommenteissa meitä maanviljeliöitä on nimitelty vaikka miksi; illimadoiksi, verenimijöiksi eläintenkiduttajaksi.…..
Onko tämä viharikos. Yllytämistä kansanosaa vastaan, Vai onko tämä sananvapautta, Entä jos oliskin nimitelty muita vähemmistöjä samanlailla, olisiko se siten ollut viharikos. Vai sanavapautta.
Enpä nyt muilta kiireiltäni taas ole ehtinytkään täällä vaahdota, mutta ehkä tätä vielä joku lukee…
tcrown:
On vaikeaa päättää, olisiko pahempi hoitaa väärät mielipiteet jollain yleisellä rähinöinnillä vai laittamalla väärää mielipidettä edustavat valtion väkivaltamonopolin toimesta vankilaan. Olisin taipuvainen pitämään jälkimmäistä huonompana vaihtoehtona.
Minusta tässä nyt ei kuitenkaan ole kyse siitä, että pitäisi valita jompi kumpi.
Oikeusjärjestelmä ei ole “demokraattinen” oikein missään järkevässä mielessä, eikä sen sellainen tule ollakaan. Nimenomaan tässä mielipideasiassa demokratia ei sitäpaitsi toimi: se on enemmistön diktatuuria. Yksi keskeisimmistä syistä, miksi meillä on mm. riippumaton oikeusjärjestelmä ja perustuslaki on vähemmistöjen ja väärää mieltä olevien suojeleminen enemmistön hirmuvallalta.
Tiedemies:
Tästä periaatteesta olen samaa mieltä. Mutta minusta vain ei ole mitään erityistä syytä ruveta tällaista “vainoamista” erottelemaan mitenkään sen kummemmin, koska onhan meillä muitakin keinoja moisten terrorisointiin tähtäävän rikollisuuden kovempaan rangaistavuuteen kuin joku tekijän mielipide/asenne jotain ryhmää kohtaan.
Olen myös samaa mieltä siitä, että nykyinen muotoilu on erittäin ongelmallinen ja typerä. Sehän menee näin:
Minusta kohta neljä on de facto mielipiteiden tuomitsemista ja se tulisi poistaa.
Tämä jonkun mielivaltaisen kansanryhmän terrorisointia voidaan kuitenkin käyttää koventamisperusteena esimerkiksi kohtia 1, 2 ja 5, mihinkään mielipidevapauden rajoittamiseen ei ole tarvetta.
Kari
Ei, etenkään kun jälkimmäinen vaihtoehto on tyylipuhdas olkiukko. Kukaan ei ole halunnut laittaa vääriä mielipiteitä omaavia ihmisiä vankilaan, ainakaan tässä keskustelussa. Joitakin mielipiteitä tosin voidaan pitää raskauttavina asianhaaroina.
No, minun nähdäkseni elämme jatkuvasti enemmistön hirmuvallan alla, piti siitä tai ei. Pitää vain pitää kädet kyynärpäitä myöden ristissä ja toivoa, että enemmistö on tulevaisuudessakin sitä mieltä, että vähemmistöillä on täydet ihmisoikeudet. (Ja tämän toiveen toteutumista ei edesauta se, että jotkut mielipidevähemmistöt katsovat oikeudekseen esittää mielipiteitään laittomin keinoin)