Blogikeskustelijoista kovin moni ajattelee, että jokainen asunto ja tontti pitäisi antaa eniten tarjoavalle, eikä kaupunki saisi suosia mitään ryhmää asunnonjaossa. En suoraan sanoen tullut ajatelleeksikaan, että moista ajatusta vastaan joutuisi opponoimaan. Markkinaehtoinen asuntopolitiikka johtaisi jyrkkään sosiaaliseen segregaatioon, hyväosaisten aidattuihin alueisiin toisaalla ja surkeisiin slummeihin toisaalla. On yleisesti tunnustettu asia – ja luulin sen olevan lähtökohtana vähän kaikilla – ettei tällaista tule suosia. En luettele kaikkia sen huonoja puolia, tyydyn mainitsemaan yhdestä. Johtaisi laaja-alaiseen henkisten voimavarojen haaskaukseen, jos väärään kaupunginosaan syntynyt lahjakas lapsi olisi tuomittu elämään periytyvässä köyhyydessä, kuten on laita laajoja slummeja synnyttäneissä maissa.
Helsinki uhraa paljon potentiaalisia tulojaan segregaation vastustamiseen. Siksi parhaimmillakin alueilla – tai siis melkein kaikilla – on myös sosiaalista asuntotuotantoa, koska muutoin sosiaalinen asuntotuotanto jouduttaisiin keskittämään omiin kaupunginosiinsa. Helsinki tekee tilaa myös keskituloisille HITAS-politiikalla. Rakennusliike saa tontin sopuhintaan, mutta asunnon myyntihintaa säännöstellään – ja niin säännöstellään asukkaiden harmiksi myös jälleenmyyntihintaa. Myymällä vaikkapa Jätkäsaaren tontit eniten tarjoaville markkinaehtoisesti kaupunki saisi kyllä paljon hyviä veronmaksajia.
HITAS-politiikkaan verrattuna perheasuntojen suosiminen kaavoituksessa ei ole sen kummallisempaa. Samaa perheasuntojen suosimista harjoittavat monet muutkin kunnat, tosin eri tavalla. Voidaan esimerkiksi kaavoittaa omakotitontin rakennusoikeudeksi maksimissaan 300 kerrosneliötä ja edellyttää, että tontille tulee vain yksi asunto. Tällaisia kaavamääräyksiä ovat naapurikunnat pullollaan. Helsinki voisi tehdä samoin kerrostalojen kohdalla, eikä kenelläkään olisi nokan koputtamista: tälle tontille saa rakentaa 3000 neliötä, mutta korkeintaan neljäkymmentä asuntoa. Jos on sitä mieltä, ettei suurten asuntojen rakentaminen kannata, rakentaa neljäkymmentä yksiötä.
Tietoliikenne on osa infraa ja olen joutunut työni puolesta seuraamaan väestön kehitystä ja kaavoitusta monessa kunnassa. Keskeismmät asiat, jotka tekevät asuntopolitiikasta tyydyttävää ovat:
1. Riittävä kunnan maavaranto eli että kunnalla on omistuksessaan kaavoitettavaksi kelvollista raakamaata riittävästi eli useiksi vuosiksi eteenpäin-
Raakamaan hinna pitää olla halpaa eli käyvän hinnan alarajoilla. Kuntahan voi vaikka pakkolunastaa maata ja niin jotkut kunnat ovat tehneetkin, jos muu ei auta.
2. Toinen kulmakivi on riittävä rakennuskelpoinen tonttivaranto eli kaupunki voi aina luovuttaa tontin, kun rakentaja ilmaantuu.
Kaavoitettuna pitää pitää sen varran tontteja, että se kattaa kaavoituksen , valitusajat+ kunnalistekniiikan rakentamisen, joten kaikkea maata ei ole pakko edes kaavoittaa heti
Tämä ei sulje pois yksityisten tonttien rakentamista ja keskusta-alueilla ja muuallakin tätä tapahtuu rinnalla, mutta kunnan tonttitarjonta pitää maan hintaa kurissa.
3.Kunnan tonttien hinnoittelussa noudatetaan kohtuutta eli raakaman hinna päälle kulut + pieni voitto kunnalle .
4. Omakoti- ja omatoimiseen rakentamiseen soveltuvien tonttien määrä pidetään korkeana jolloin suurten rakennusliikkeiden valta pysyy aisoissa-
Tätä mallia noudatta suurin osa kunnista ja ihmiset ovat tytyväisiä . Tällä Kepukin pysyy hengissä ja vallassa Kepulandiassa
Tämä tuskin soveltuu enää kantakaupunkiin Helsingissä,mutta varmaan muualle Helsinkiin
Jos kaupaunki antaa maata rakennusliikkeille halvalla ja rakennusliike saa myydä asunnot kalliilla, tämä on rakennusliikkeiden tkemista, sillä halpa tontinhintya ei siirry asuntojen hintaan. Rovaniemen syrjäkylillä näin käy, mutta näin ei käyh Helsingin kantakaupungissa.
Vaikka suurissa kaupungeissa (Helsinki-Turku-Tampere-ym.) on tiettyjä varakkaiden omakotitaloasuinalueita ja vuokralla asuvien kerrostaloasukkaiden hieman huolestuttavia keskittymiä, kokonaisuus toimii kuitenkin aika hyvin. Keskeinen tekijä tässä on kaupunkisuunnittelu sekä päivähoito ja koululaitos. Oppilaat sekoittuvat sopivasti, mitään selkeää jakoa ei pääse syntymään. Tätä linjaa on syytä jatkaa.
Esimerkillinen lähiö tässä on Turun Halinen. Samalla alueella on kunnan vuokra-asuntoja, kunnan tukiasuntoja, ykistyisiä ja kunnan rivitaloja, ja melko arvokkaita ja arvostettuja omakotitaloasuntoja. Asukkaita ‘ryysyistä rikkauksiin’. On monikulttuurisia päiväkoteja, joista onegelmia ei löydy — jopa joskus vähän haluaisi niitä, että pääsisi testaamaan itseään.
Pointti on: Kun jotain aluetta ei tiukasti ja laajasti kaavoiteta jonkin tietyn ryhmän käyttöön, päiväkoti- koululaitos- ja market- ym. ympäristö sekoittaa sopivasti sosiaaliryhmät. Tässä ei haittaa pari juppitaloa tai kunnan vuokratalo, kunhan nämä ihmiset kohtaavat jossakin tilassa tai ajassa toisensa. Ja eritoten heidän lapsensa.
Helsingin ja muunkin Suomen poikkeuksellinen väkivallattomuus johtuu osin sosiaalisesta kaavoitusperiaatteesta.
Ruotsissa oli sama periaate, kunnes syntyi Rosgården, Rinkeby ja muut maahanmuuttajaslummit. Svinlängorna, joissa suomalaisetkin kunnostautuivat sikailuissaan.
Näin tulee käymään Suomessakin. Siihen täytyy vain tottua, että kohta on alueita, joita pitää varsinkin pimeällä välttää.
Hiukan toivoa antaa se, että Ruotsissa tilanne ei ole riistäytynyt ihan niin pahaksi kuin jossain Ranskassa, USA:sta nyt puhumattakaan, jossa vapaina jylläävät markkinavoimat ovat tuhonneet suuri alueita kelvolliselle ihmiselolle kelvottomiksi.
Mikseivät ne perheet voi asua pienissä asunnoissa? Sinun mielestäsi perheet pärjäävät hyvin ilman autoa. Ei se sen hankalampaa ole tinkiä niistä neliöistä sijainnin hyväksi.
Eikä se mitään tasapuolista asuntopolitiikkaa ole, että oikeasti pieniä asuntoja ei rakenneta yhtään mihinkään. Alle 20 neliön yksiöitä ja noin 30 neliön kaksioita ei löydä kuin vanhoista taloista, ja siksi niiden hinnat ovatkin suhteettoman korkealla. Miksi vähiin neliöihin tyytyvää pitää rangaista?
On myös täysin kohtuutonta, että vuokra- ja omistusasuntojen rakentamista kohdellaan eri tavoin. Suurvuokranantajat saavat rakentaa pieniäkin asuntoja, mutta pienet yksityiset, jotka hankkivat vuokra-asunnot omistustaloista, joutuvat ahtaalle, kun uusia pieniä asuntoja ei rakenneta ja vanhoista on huutava pula.
Kuitenkin niistä pienistä omistusasunnoistakin aikamoisen iso osa päätyy vuokralle (olisi mielenkiintoista tietää tarkempia lukuja vaikka siitä, että kuinka iso osa vaikkapa alle 25 neliön omistusyksiöistä Helsingissä on vuokralla, mutta en tiedä, onko sellaista tietoa saatavilla).
Miksi suurvuokranantajia suositaan pienten kustannuksella? Antavatko ne kenties vaalirahoitusta?
Segregaatiota voidaan torjua sosiaalisella asuntotuotannolla, mutta sitä en ymmärrä, miksi sosiaalisen asuntotuotannon lisäksi pitää vielä sotkea normaalitkin asuntomarkkinat?
Osmo:
Ei johtaisi. Kukaan ei ole erityisesti suosimassa segregaatoita. Markkinoiden käyttäminen ei ole suosimista, vaan se on neutraali ratkaisu. Siinä ihmisiä ei aseteta epätasa-arvoiseen asemaan sillä perusteella, että he sattuvat haluamaan yksiöitä tai kolmioita.
Ketään ei tietenkään tuomittaisi elämään periytyvässä köyhyydessä asuinalueensa perusteella. Jos ihminen voi tuottaa toisille jotain arvokasta markkinat maksavat tästä riippumatta siitä mistä tulee ja kuka on.
No mä en tunne HITAS-politiikkaa hirveen hyvin, mutta jos sekin on tulonsiirto köyhiltä rikkaille, niin en tajuu mikä ihmeen peruste se mukamas on muidenkin regressiivisten verojen puolesta. Kohta varmaan ehdotat jotain lisäveroa kaikille omistusyksiössäasuville ja tämän veron tuotot sitten maksetaan isommissa asunnoissa asuville. Hei! täähän on vaan ihan sama juttu kuin neliösäännös! Ei tässä VOI olla mitään vikaa.
Ei pidä unohtaa myöskään sitä kaikkea asukkaiden hyvinvointia, minkä Helsinki uhraa yrittäessään pakottaa ihmiset asumaan siellä missä he eivät halua asua.
“Rovaniemen syrjäkylillä näin käy, mutta näin ei käyh Helsingin kantakaupungissa.”
Jos tarjonta on riittävää ja myös pienet rakentajat saavat tontteja niin kyllä se hillitsee myös suurien toimijoiden rahastusta.
Tärkeintä on, että suurille rakentajille on riittävä vastapaino ja niiden markkinosuus jää kohtuulliseksi, joten heillä ei ole enää määräävää asemaa markkinoilla eikä poliitikkojen maasuksesta ole suurta hyötyä.
Tietysti Rovaniemelläkin on tontteja, joilla voi rahastaa enemmän esim rantatontit, mutta niillä rahastaa myös kunta.
Tärkeintä on kuitenkin , että jokainen saa halutessaan tontin muutaman kuukauden palkalla tai vuokraamalla sen ja voi rakentaa omatoimisesti ja kompensoida pieniä tulojaan omalla työllä ilman, että verottaja on välissä.
Jätkäsaaresta jaetaan aivan kaikki tontit, mutta enempää ei voida jakaa. Kantakaupungin valmistaminen on lopetettu.
Kannatan sosiaalista asuntotuotantoa, mutta en oikein ymmärrä mitä hyötyä on siitä, että rikkaiden joukossa asuu yksi kerrostalollinen köyhiä, jos kaikki muut köyhät kuitenkin asuvat keskenään jossain kamalassa lähiössä. Näin siis Helsingissä.
Liian vanha:
Onko noin?
Kun katsotaan rakentamisen yhteiskuntavastuuta, mm. pimeän työvoiman käyttö, työturvallisuus ja ympäristönormien noudattaminen, niin isot rakennusliikkeet ovat huomattavasti pieniä paremmalla tasolla.
Jos iso liike tuottaa asunnon tehokkaammin kuin monta pientä, saa olla aika hyvät perustelut, että yhteiskunta puuttuisi asiaan. Ei ne rakennusliikkeet omistajilleen mitään kultakaivoksia silti ole, sen voi jokainen niiden tilinpäätöksistä todeta.
Käytännössä hartiapankkirakentaminen johtaa siihen, että yhteiskunnan varoilla kalliisti koulutettu henkilö huhkii hanttihommissa työmaalla. Eihän siinä ole järkeä.
Osmo Soininvaara:
Ahaa, olenkin miettinyt, että mikä on erona Suomen ja Brasilian välillä. Miksi siellä on aidattuja alueita ja suuria sosiaalisia ongelmia, mutta Suomessa ei ole. Nythän siihen löytyi selitys: siellä asuntopolitiikka on markkinaehtoista!
Ihan oikeasti, olisiko tuossa hieman liioittelua?
Nähdäkseni Tukholmassa on asuntopolitiikkaa säädelty hyvin, hyvin paljon enemmän kuin Helsingissä. Silti siellä on segregaatio aivan eri luokkaa kuin täällä. Mahtaako sääntely auttaa?
Kari
Ketään ei tietenkään tuomittaisi elämään periytyvässä köyhyydessä asuinalueensa perusteella. Jos ihminen voi tuottaa toisille jotain arvokasta markkinat maksavat tästä riippumatta siitä mistä tulee ja kuka on.
Osmo tarkoittaa mekanismia, jossa kaksi geneettisiltä ominaisuuksiltaaan yhtä lahjakasta lasta saavat aivan eriarvoiset lähtökohdat asuinalueensa perusteella.
Toinen käy hyvän alueen oppimisympäristöltään korkeatasoista koulua, toinen huonon alueen kehnoa koulua, jossa voimavarat menevät häirikköjen kurissa pitoon ja oppilaiden perustavaa laatua olevien puutteiden paikkaamiseen.
Silloin toiselle ei ehkä synny mitään markkinoiden kannalta arvokasta, vaikka kyvyt olisivat alun perin olleet samat.
Tällainen kehityssuunta on Suomessakin vahvasti aluillaan. Peruskoulujen oppimistuloksissa on valtavat erot. Tästä ollaan vain korrektisti aika hiljaa, mikä ei ongelman ratkaisemista ainakaan auta.
Tasa-arvoista ja sosiaalista asuntopolitiikkaa kannattaa kyllä harrastaa, se maksaa itsensä takaisin viihtyisinä, turvallisina ja monipuolisina asuinalueina. Se mitä rakennetaan nyt on olemassa vielä 50 vuoden päästä. Muissa kaupungeissa ja ulkomailla puhutaan jopa ns. Helsingin mallista, jota käydään täällä ihmettelemässä.
Eggo on mielestäni oikeassa.
Yksi kerrostalollinen vähävaraisia ja osin sosiaalisista ongelmista kärsiviä ihmisiä hyväosaisten keskellä, voi itse asiassa vain pahentaa asioiden kärjistymistä.
Ei ole lapselle välttämättä hauska havaita olevansa kovin erilainen. Muut puhuvat Sveitsin laskettelureissuistaan, ratsastusharrastuksestaan ja esittelevät uusia muotikuteitaan. Tämä voi syrjäyttää lapsen paljon pahemmin kuin että olisi omiensa joukossa ja tuntisi itsensä tasa-arvoiseksi.
Myös aikuisseuraa voi olla hankala saada, koska aikuisetkin ovat taipuvaisia valitsemaan tuttavapiirinsä kaltaistensa joukosta.
Tämä on nyt vähän kärjistetysti kirjoitettu minulta, mutta toivottavasti ymmärrätte, mitä ilmiötä haen. Esim. maahanmuuttajat haluavat ihan itse asua toistensa läheisyydessä.
‘Mahtaako sääntely auttaa?’ (Kari)
Eri mailla on erilainen historia, eikä mikään yhden muuttujan selitys oikein toimi, jos ei huomioida muita tekijöitä.
Oikeastaan kyse ei ole siitä, säädelläänkö, vaan kuka säätelee ja miten.
Eihän tuo kuntien politiikka ole sosiaalista, vaan se sorsii pienituloisia ja suosii varakkaita.
“Helsinki tekee tilaa myös keskituloisille HITAS-politiikalla.”
HITAS ei ole halvempi kuin asunto vapailla markkinoilla. Sen myyntihinta on alempi, mutta niissä on korkea (pääoma) vastike, mikä tekee niistä saman hintaisen kuin ei-hitas.
Linkit:
http://kuluttaja.etuovi.com/crometapp/product/realties/common/public/search/item/item.jsp?portal=eo&list_id=12683816431280&itemcmd=move45&listSize=64&doListClickStat=true&itemgroup_id=50.1&itemgroup_id=50.7&item_id=41.1258798
http://hitaskoti.fi/asunto/40
Tiedot näistä linkkien kohteista:
Asunto vapailta markkinoilta:
Rak.vuosi: 2011, 74,5 m²
Hinta: 281 000e
Hoitovastike: 223,50/kk
HITAS
Rak.vuosi: 2009, 79,5 m²
Hinta: 238 000e
Hoitovastike: 310,00/kk
Vastike-ero kapitalisoituneena pääomaksi (5% korolla) = 20 760e,
Joten HITAS:in hinta = 258 760. (Ja asunto on 2v vanhempi)
“Rakennusliike saa tontin sopuhintaan”
Veronmaksaja ei saa maan hinnasta mitään, vaan se lahjoitetaan rakennusyhtiön osakkeenomistajille.
“..mutta asunnon myyntihintaa säännöstellään..”
Mutta raha otetaan takasin “keittiön kautta” vastikkeessa.
” – ja niin säännöstellään asukkaiden harmiksi myös jälleenmyyntihintaa.”
Joten HITAS tulee asukkalle kallimmaksi kuin vapailta markkinoilta hankittu.
Näin kirjoitti Arvid Järnefelt 100 v sitten (Liite “Maa kuuluu kaikille”-kirjan v.1909 painokseen):
————————————
..Vai luullaanko todellakin, että nyt joukottain irtisanottujen torpparien kanssa tullaan tekemään uusia välipuheita vastaisen maanvuokralain mukaan? — “Olkoon vaan — sanovat sosialistit — nuo uudet rengit liittyvät maattomana köyhälistönä sitä innokkammin riveihimme ja sitä pikemmin auttavat meitä enemmistöön, jonka jälkeen me totetutamme ihannevaltion ja kaikki kääntyy hyvin päin.”
Näin voisi ehkä käydäkin, jos kaikki asiat suoritettaisiin yksistään eduskunnassa (Vasemmisto v.1909). Mutta huomattava on, että sillä aikaa kuin eduskunta hommaa torpparilaitoksen hävittämistä ja luopi kapitalisteille uusia renkejä, jotta nämä sitten äänestäisivät sosialistien kanssa, toimivat hallitus (Oikeisto v.1909) ja suurtilalliset täydellä höyryllä toisaalla. Hallitus pitää huolta kakkien [i]vähänkin varakkaiden[/i] vuokramiesten avustamisesta [i]itsenäisiksi maanomistajiksi[/]. Hallitus siinä tarkoituksessa ostelee [i]suuria tiloja ja jakaa niitä edullisilla ehdoilla[/i] torppareille. Samoin suurtilalliset omin päinkin muodostavat entisistä torpistaan itsenäisiä pikkutiloja ja myyvät nämä sitten entisille torppareilleen kiinnityslainaa vastaan. Näistä pikkutilallisista sosialistit eivät suinkaan saa itselleen äänestäjiä, sillä maanomistaja ei yleensäkään ajan pitkään pysy sosialistina ja tässä eritysesti hän on vielä velkasitoumuksessa kartanon herralle. Jospa siis ajateltaisiinkin että [i]köyhän[/i] torppariväestön muuttuminen rengeiksi jonkun verran lisää maalaiskansan taipumusta sosialismiin, niin ainakin saman verran tätä taipumusta ehkäisee [i]varakkaamman[/i] torppariväestön muuttuminen maanomistajiksi. Eduskunta tekee köyhemmät rengeiksi, mutta hallitus tekee varakkaammat herroiksi. Kumpi tässä sitten toista nokasta vetänee?
Virkby 28 p. tammik. 1909
Arvid Järnefelt
————————————————-
Onko mikään muuttunut? Ja mihin tuo politiikka johti?
Ongelmahan ei ole se, etteikö suomalainen rikas kestäisi suomalaista köyhää vaan se ettei säädyllinen ihminen jaksa narkkareita, alkkiksia ja muuta paskasakkia. Koska sosiaalinen kontrolli ei pure ja poliisi on hampaaton, ainoa keino päästä rupusakista eroon on muuttaa muurien taakse. Kyörätkää b‑lista keskelle metsää tai jauhakaa vaikka jyviksi, niin koko segregaation ongelma ratkeaa kuin itsestään.
Olen antanut kertoa itselleni seuraavat “tosiasiat” (kun ei omaa asiantuntemusta ole, joudun luottamaan lähteisiini)
1. Leppäsuon tonttien hinta 2000 eur/k‑m2 (lähde: helsingin kaupungin web-sivut)
2. Porraskäytävät ym vievät osan kerrosneliöistä, joten edellinen hinta pitää muuttaa n. kertoimella 1,5 jotta saadaan asuinneliöitä vastaava hinta, eli hinta oli 3000 eur/m2 (lähde: rakennusalalla tarjouslaskentaa tehnyt henkilö)
3. Autopaikat 500 eur (lähde: Osmo)
4. Rakentamisen kokonaiskustannukset 2000–3000 eur, 3000 eur suomen mittakaavassa lähes luksusta (lähde: rakennusalalla tarjouslaskentaa tehnyt henkilö)
5. Rakennusyhtiöt laittaneet leppäsuon jäihin kun eivät usko saavansa pyyntihintaansa 9000 eur/neliö. (lähde: hs)
Voi olla, että olen ymmärtänyt jotakin väärin, mutta pikaisen laskelman perusteella tuossa on vielä ainakin 2500 euron selittämätön aukko.
Todettakoon vielä, että näin maallikon silmään uusien ja käytettyjen (>10 vuotta) asuntojen hinnoissa on hämmästyttävän suuri ero.
Pahoittelen heti alkuun, että tästä tuli aika pitkä postaus.
Minusta tässä asiassa on kolme tasoa.
1. Onko taloudellisen epätasa-arvon tasoittaminen valtion/kunnan keinoin yleensäkään järkevää tai oikein?
2. Jos vastaus edelliseen on kyllä, niin onko taloudellisen epätasa-arvon tasoittaminen parasta toteuttaa juuri ihmisten asumiseen eksplisiittisesti vaikuttamalla?
3. Jos vastaus edelliseen on kyllä, niin tapahtuuko tämä vaikuttaminen parhaiten luomalla monimutkaisia järjestelmiä, joissa vaikuttajina on paljon moni muukin asia kuin vain ihmisten taloudellinen tilanne?
Oma kantani:
1. Minusta esim. tuo Karin mainitsema Brasilia on esimerkki siitä, että taloudellisen epätasa-arvon tasoittaminen ei ole vain “oikein” (siis menee ihmisen moraalisten arvojen mukaisesti ilman sen kummempia perusteluja) vaan myös järkevää yhteiskunnan toiminnan kannalta. Absoluuttisesta köyhyydestä seuraa paljon muita ongelmia, jotka eivät rajoitu vain köyhiin, minkä vuoksi jopa täysin kivisydämisen ihmisenkin on perusteltua kannattaa taloudellisen epätasa-arvon tasoittamista. Viime kädessä epätasa-arvon kurissa pitäminen pitää koko yhteiskunnan koossa, ettei tarvitse toistaa vuoden 1918 tapahtumia.
Ymmärrän, että tämäkään ei ole ilman ongelmia, vaan epätasa-arvon tasoittamiseen liittyy aina insentiivien heikentämistä ja siten hyvinvoinnin tuhoamista, mutta jos hommaa ei viedä liian pitkälle ja etenkin, jos systeemi viritetään oikein, tämä on pieni ongelma saatuun hyötyyn nähden.
2. Tämä on tämän blogipostauksen pihvi, vaikka minusta se on osin naamioitu tuon kohdan 1. varjoon. Osmon kirjoituksen argumentointi ei lähde siitä, että 1. on jo hyväksytty, vaan kohtaa 2. perustellaan argumenteilla, jotka oikeasti koskevat kohtaa 1.
Hyväksyn ne asumiseen ja rakentamiseen liittyvät yhteiskunnan säätelyt, joilla on selvästi positiivisia ulkoisvaikutuksia. Jos esim. helsinkiläiset suurin joukoin kannattavat sitä, ettei kantakaupungin talojen kattojen yläpuolelle pilkistä mitään muuta kuin Suurkirkon torni, niin on perusteltua, ettei kuka tahansa saa rakentaa 20-kerroksista taloa sinne vain sillä perusteella, että sattuu omistamaan tontin siellä. (Tämä vain esimerkkinä, älkää puuttuko siihen, päteekö tuo vai ei).
Mutta sitten, kun aletaan sotkeutua siihen markkinoiden toimintaan, jolla on hyvin vähän ulkoisvaikutuksia (esim. minkä kokoisia taloon tulevien asuntojen pitää olla), en näe touhussa mitään järkeä. Vaikka tavoitteena olisi taloudellisen epätasa-arvon tasoittelu, niin hyvin helposti tapahtuu juuri päinvastaista. Mitä enemmän markkinoita sotketaan, sitä enemmän ne muuttuvat epäreiluiksi. Eggo kirjoitti tästä hyvin. Rikkaiden keskellä paljon markkinahintaa alemmilla hinnalla asuvat köyhät ovat selvästi hyötyneet tilanteesta. Samaan aikaan muut köyhät, jotka edelleen joutuvat asumaan köyhien alueella, ovat kärsineet, koska joko touhuun on suttaantunut veronmaksajien rahaa tai sitten se on nostanut vapaan rahoituksen varassa olevien asuntojen hintoja paremmilla alueilla (koska niitä on sitten vähemmän tarjolla) ja siten tehnyt muiden köyhien sinne muuttamisen entistä vaikeammaksi.
Tämä ei pelkästään ole epäreilua, mutta sen lisäksi johtaa insentiivien sotkemiseen. Jos omin voimin itsesi siivoojan palkalla elättämällä joudut elämään kovan rahan vuokralla kanakoppiyksiössä Jakomäessä, mutta täysin yhteiskunnan varaan heittäytymällä pääsisit tilavaan kunnan vuokra-asuntoon paremmalla paikalla, niin kummankohan ihminen valitsee?
3. Sen lisäksi, että nämä monimutkaiset asuntomarkkinoiden toiminnan sotkemiset asettavat samantuloiset eriarvoisiin asemiin, niin ne voivat helposti johtaa siihen, että köyhät subventoivat rikkaiden asumista. Esimerkiksi se mainittu neliömääräsääntö vaikuttaisi minusta sellaiselta, että se keinotekoisesti tekee pienistä asunnoista kalliimpia ja suurista halvempia. Tämä on minusta selvästi rahan siirtämistä köyhiltä rikkaille. 50:n neliön kaksiossa asuva köyhä pariskunta on joutunut maksamaan asunnostaan “oikeaa” markkinahintaa kovemman hinnan, kun taas 100:n neliön kolmiossa asuva on saanut asuntonsa oikeaa hintaa halvemmalla.
Joillain säännöksillä voidaan puolestaan aiheuttaa sitä, että ihmisten ei kannata luopua siitä asunnostaan, jossa ovat, mutta joka ei heille oikein ole sopiva, ja vaihtaa sitä paremmin heille sopivaan ja päästää joku muu tilalle. Tämä johtuu siitä, että heidän sen hetkinen asumisensa on keinotekoisesti tehty liian halvaksi ja kaikki muutokset siitä nostaisivat kuluja reilusti. Pahiten tämä tulee esiin kai opiskelijoilla, joilla opiskelijastatus oikeuttaa paljon markkinahintaa asumiseen. Tämän vuoksi he eivät valmistu vain siksi, että menettäisivät asuntonsa.
Toinen ryhmä lienee ne HITAS-asujat. Heidän asumisensa on keinotekoisesti halpaa, eivätkä he voi vaihtaa asuntoaan, koska joutuisivat ostamaan uuden vapailta markkinoilta.
—-
Osmo lähti blogipostauksessaan kovasti puolustelemaan asumisen säännöstelyä slummiutumisen estämisellä, muttei millään tavoin ottanut kantaa siihen, mitä kaikkea haittaa siitä syntyy. Oletko todellakin sitä mieltä, ettei asuntomarkkinoiden toimintaan puuttumisesta ole mitään haittaa?
Minusta slummiutuminen johtuu ennen kaikkea taloudellisesta epätasa-arvosta. Sitä voidaan tasoittaa ilman, että a) sotketaan asuntomarkkinoiden toiminta ja b) aiheutetaan mielipahaa ihmisissä epäreiluilla asuntomarkkinoiden sörkkimisillä.
Jos asuntomarkkinoita välttämättä halutaan sörkkiä slummiutumisen estämiseksi, niin minusta tämä voidaan tehdä niin, että suhteellisen lähelle toisiaan kaavoitetaan pientalo- ja kerrostaloalueita. Luonnollisesti pientaloihin muuttavat keskimäärin varakkaammat ja kerrostaloihin köyhemmät. Heidän lapsensa menevät kuitenkin samaan kouluun ja he käyttävät saman alueen palveluita, joten ihmisryhmien sekoittuminen pitäisi hoitua jo tällä.
Brasilian favelat ovat tosiaan hyvä esimerkki markkinaehtoisesta kaupunkikehityksestä. Tosin samanlaisia spontaanisti kasvaneita hökkelikyliä löytyy kaikista kolmannen maailman metropolista.
Jonkun verran vapaata markkinataloutta edustavaa “kaavoitusta” ilmenee myös vauraimmissa maissa, esimerkiksi Los Angelesissa. Siellähän, muuten, kynnelle kykenevät asuvat muurin suojaamina.
Ero Los Angelesin ja Rio de Janieron välillä onkin juuri vauraudessa. Riossa rahat ei riitä slummiutumisen aiheuttamien ongelmien ratkaisemiseen oikein millään tasolla. Mitä nyt joku tuhat slummeihin hyökkäilevää kommandoa on pystytty palkkaamaan siistimään vapaan “kaavoituksen” aiheuttamia ongelmia.
Losissa taas on sen verran kunnalla rahaa, että ihan sotatilaan asti tilanne ei riistäydy kuin silloin tällöin.
Niin kuin myös Malmön Rosengårdissa vaikka muuten siellä väkivalta ei olekaan jenkkiläistä tasoa.
Turun Varsisuolla tulee joskus käytyä eikä yhtään pelota. Alue on jopa siisti. Maahanmuuttajia lienee noin 35%.
Markkinaehtoinen asuntorakentaminen taisi liittyä enemmän asuntojen keskikokovaatimukseen kuin kaikkeen rakentamiseen ja kaavoitukseen.
Nykytilanteessa pienimpien yksiöiden hinta lähtee n 100 000 eurosta, vuokratuottoa siitä voi saada 500–600 e/kk, eli vastikkeiden jälkeen vuokranantajalle jää ~5000 euroa vuodessa. Lainaa saa pankista 1–2 % korolla; ei mikään ihme että yksiö/kaksiokauppa käy kuumana.
Nyt kun markkinaehtoinen yksiöiden/kaksioiden rakentaminen on käytännössä estetty, tuntuu että tässä joku/jotkut haluavat maksimoida voittonsa. Mieleen tulee kansanäänestys kieltolaista, pahimmat trokarit olivat innokkaimmat kieltolain puoltajat.
Hyvinä aikoina on aina liikkeellä niitä ihmisiä, jotka laittavat rahaa menemään muskeliveneisiin, kalliisiin autoihin ja hienoihin asuntoihin. Nämä ihmiset ostavat mieleistänsä, eikä 20–30 prosentin hinnannousu merkitse mitään.
Näiden ihmisten raha tulee ökybonuksista, optioista, yritysten myynneistä ja isoista perinnöistä. Ja onhan yksityisillä suomalaisilla pankkitalletuksissa kymmeniä miljardeja euroja ja pörssiosakkeissa lisää.
Kun pörssiosakkeiden arvo taas kaksinkertaistuu, tämä hyväosaisten kokoomusta äänestävien lauma tuntee itsensä varakkaaksi ja lähtee liikkeelle.
Siksi rakennusliikkeet odottavat Leppäsuolla taas aikaa, jolloin kyseiset ihmiset ryntäävät markkinoille villiintyneinä kuin keväällä laitumelle päässeet lehmät. Kun ensimmäiset ostavat ökykalliin asunnon, niin se on merkki muille sopuleille, että ne asunnot ovat sen arvoiset. Silloin arvoasunnot viedään hetkessä käsistä. Nopeat syövät hitaat.
Ilmiö on sama kuin IT-kuplan aikana. Silloin jonotettiin osakemerkintöjä höpöhöpöyhtiöistä, joiden arvo sitten romahti. Ilmiön oivaltaneet tekivät osakeanneilla rutkasti rahaa. Tosin jotkut ovat nyt vankilassa, kun homma karkasi käsistä.
Jos Leppäsuolla tontti ja rakentaminen maksavat 6.500 euroa/neliö, kuten edellä on arvioitu, niin rakennusliikkeet nyt saisivat asunnoista ehkä 7.000 euroa/neliö. Kate olisi 500 euroa/neliö.
Mutta jos neljän vuoden päästä rakennusliikkeet saavat asunnoista 9.000 euro/neliö, niin kate on 2.500 euroa/neliö eli viisinkertainen. Ja jos homma menee tosi villiksi, niin 10.000 euron neliöhinta puhkaistaan.
Siis rakennusliikkeiden kannattaa odottaa sitä, että optiot alkavat taas virrata hyväosaisille, ja pörssi laulaa rikkaille.
Tietenkään rakennusliikkeet eivät maksa tonteista enempää kuin normaalisti, koska homma kuitenkin on riskipeliä ja vaatii hyvää pelisilmää. Eikä kaupungin virkamiehet ja poliitikot kuitenkaan ymmärrä, mistä oikeasti on kyse. Heille asia on hämmästyksen paikka, koska he eivät ole rahanteon busineksessa.
Isoissa rakennusliikkeissä on osaavia henkilöitä, jotka tietävät, että ihmisten sopulimainen epärationaalinen käyttäytyminen ei ole muuttunut. Mutta katsotaan kuinka käy.
Elina:
Mä meen kyllä ihan sekasin näiden Osmon väitteiden kanssa. Yhdessä ketjussa ollaan huolissaan siitä, että kouluissa ei lahjakkaat ja lahjattomat enää sekoitu keskenään ja lahjattomille ei sit oo kirittäjiä ja nyt sit ollaan huolissaan siitä, että lahjakkaat joutuu käymään samaa koulua kuin lahjattomat. Tuntuu, että nostetaan ongelmaksi aina se juttu mikä milloinkin edistää jotain omaa muista syistä valittua argumenttia.
Mun mielestä tähän koulujuttuun auttaa paremmin se, että annetaan vanhempien valita koulu lapselleen kuin sillä, että maksetaan ihmisille siitä, että ne asuis alueilla missä ne ei ilman tulonsiirtoja asuis.
No siis vanhemmat voi tavallaan ostaa niiden lapselle jotain mitä markkinat arvostavat, mutta ei tälle voi mitään niin kauan kuin me ei estetä ihmisiä vaurastumasta ja käyttämästä tätä vaurautta myös niiden lasten hyväksi.
Rikkailla on enemmän kaikkea mitä ne haluaa enemmän. Jos me estetään niitä ostamasta lapsilleen enemmän koulutusta, niin sit ne ostaa sillä jotain muuta ja sit niillä on sitä jotain muuta enemmän kuin köyhillä.
Mutta se on se koko jutun pointti, että kun tuottaa muille jotain mitä ne arvostaa, niin sitten saa vastineeks itte ostaa jotain mitä itte arvostaa. Ei se oo keneltäkään pois.
Talous ei oo nollasummapeliä.
Vesa Peipinen:
Tää on vähän samaa sarjaa sen lääkärin kirjoittaman mielipidekirjoituksen kanssa Hesarissa, jossa se kirjoitti, että ennalta ehkäisevä hoito kannattaa aina, riippumatta kustannuksista!
Samuli Saarelma:
Niin Osmo menee tosin jo tässäkin metsään, koska hän haluaa kasvattaa taloudellista epätasa-arvoa siirtäessään varallisuutta pienien asuntojen ostajilta suurien asuntojen ostajille.
Entäs yhteiskunnassa, missä ei oo absoluuttisesti köyhiä? (Sen lisäks tietty pitäs vähän olla kättä pidempää tohon väitteeseen, että siitä on haittaa muille kun köyhille itselleen…)
Tästä mä oon periaatteessa samaa mieltä, mutta mun mielestä me ollaan nyt ihan älyttömän kaukana tästä, eli että ihmisten tuloja ei tartte tasata läheskään näin paljon ja sisällissodan todennäköisyys ei kasvais ollenkaan.
Ymmärrän, että tämäkään ei ole ilman ongelmia, vaan epätasa-arvon tasoittamiseen liittyy aina insentiivien heikentämistä ja siten hyvinvoinnin tuhoamista, mutta jos hommaa ei viedä liian pitkälle ja etenkin, jos systeemi viritetään oikein, tämä on pieni ongelma saatuun hyötyyn nähden.
Joo. Se on vaan niin sääli, että sitä systeemiä ei viritetä oikein juuri koskaan. Poliitikot ei ees matki toisten poliitikkojen onnistumisia vaan yrittää aina jotain omia säätöjä. Terveydenhuollossakin pitäs vaan tehdä jutut samalla tavalla kuin Singaporessa eikä ees yrittää mitään muuta.
Noh nää mun pikkusieluiset pilkunviilaukset on aika toissijaisia. Mun mielestä sun kirjoitus oli erinomainen. Kiitos siitä.
virittäjä:“Brasilian favelat ovat tosiaan hyvä esimerkki markkinaehtoisesta kaupunkikehityksestä. ”
Roskaa. Favelat ovat seurausta maaseudun maanomistusongelmista ja köyhyydestä.
“Tällainen kehityssuunta on Suomessakin vahvasti aluillaan. Peruskoulujen oppimistuloksissa on valtavat erot. Tästä ollaan vain korrektisti aika hiljaa, mikä ei ongelman ratkaisemista ainakaan auta.”
Olen itsekin huolissani tästä. Mielestäni Helsingissä ei ole kuitenkaan ongelmana asuinalueiden segregaatio, vaan yksinomaan koulujen segregaatio.
Viimeisen 10 vuoden aikana heikoimpienkin alueiden asukkaiden tulostaso, koulutus- ja työttömyysaste ovat kehittyneet positiivisesti. Vuonna 2008 Helsingin kaupunginosista muistaakseni vain Jakomäessä oli työttömyysaste yli 10 %. Meri-Rastilassa v. 2009 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaiden määrä on yli 8 % 15 vuotta täyttäneistä asukkaista. Sama luku esim. Lohjalla on vähän yli 5 %. Eli todellisista “slummilähiöistä” puhutaan :).
Koulujen segregaatio johtuu yksinomaan kantakaupungin eliittikouluista, jotka imevät lähiöistä parhaan oppilasaineksen. Syksyllä oli YLE:n uutisissa juttua aiheesta. Sen mukaan Helsingissä 40 % yläasteikäisistä käy muuta kuin lähikoulua. Eli mistään hyssyttelystä ei voi puhua. Ongelmakin on helppo ratkaista siirtämällä painotettua opetusta lähiökouluihin.
Jälleen mainittiin “vapaina jylläävät markkinavoimat” ja “USA” samassa virkkeessa ja väitettiin vieläpä tuhonneen suuria alueita “kelvolliselle ihmiselolle kelvottomiksi”.
Mahdettiinkohan tässä viitata New Yorkin vuokrasääntelyn aiheuttamiin ongelmiin? Sama tosin koskee monia Euroopankin kaupunkeja: http://www.vapaasana.net/artikkelit/2006/07/vuokras-ntely-heikent-k-yhien-asemaa
Markkinaehtoisesta kaupunkikehityksestä esimerkkinä mainittiin myös Brasilian favelat. Ainakaan taloudellista vapautta kuvaavat indeksit eivät puolla väitettä: http://www.heritage.org:in mukaan Brasilia on 113. vapain talous, Suomi 17.; http://www.freetheworld.com:in mukaan Brasilia 102. ja Suomi 17. Nyt menee ulkomuistin puolelle, mutta eivätkös slummit ja favelat ole yleensä tavalla tai toisella lainsuojattomia rakennelmia eli ilman virallisia lupia rakennettu. En yhtään hämmästyisi, mikäli Brasiliassa olisi luvallisen talon rakentaminen vielä byrokraattisempaa kuin Suomessa.
Vielä tuli esiin “Suomen poikkeuksellinen väkivallattomuus”. Eikös tässä juuri mediassa ollut juttua siitä, että Suomi on väkivaltainen maa verrattuna ei-ex-itäblokkiin kuuluviin Euroopan maihin?
Kantakaupunki on perinteisesti valmistettu lisää täyttämällä merta. Esimerkiksi Rautatieasema, Hakaniemi, Kalasatama, Katajanokka ja Jätkäsaari. Aleksanterinkatua pidettiin aikoinaan niin toivottamana suomaana rakentamisen kannalta että tontteja osoitettiin pilkkahintaan työväestöllä. Tiedemiestä mukaillen, kokonaisuutena paluu sadan vuoden takaiseen kaupunkisuunnitteluun olisi huomattava parannus nykytilanteeseen.
Onko pääkaupunkiseudulla joku yhteinen näkemys nykyään sosiaalisesta asuntotuotannosta sen eri muodoissaan?
Vai käykö niin, että Helsinki kyllä kaavoittaa sosiaalista asuntotuotantoa ja keskihintaisia asuntoja joka alueen sekaan, mutta koska Espoo ei tee niin, hyvätuloisten aitaamattomat lähiöt syntyvät sinne, kun lähistöllä ei asu ketään, jonka poissa pitämiseksi kannattaisi haaskata rahaa aidan rakentamiseen?
tcrown:
“Voi olla, että olen ymmärtänyt jotakin väärin, mutta pikaisen laskelman perusteella tuossa on vielä ainakin 2500 euron selittämätön aukko.”
Outoa kyllä. Ovatkohan he maksaneet tuon 3000e/km2 yksityiselle maanomistajalle? Ja nyt pyrkivät saamaan saman katteen tuosta kuin tonteista, mitkä saavat kaupungilta hintaan 500e/km2? (Pelkkää arvailua, mutta tuosta tulisi 2500e:n “aukko”. Rahastaisivat maasta 5500e/km2) Tuolla hinnalla maan hinnan osuus olisi 2/3 osaa, mikä sinänsä lienee normaali, mutta lienevätkö rakennusyhtiössä olettavan, että maan hinta syntyy rakennuskustanuksista? Kun se todellisuudessa syntyy sijannista. Yhteiskunnan infrastruktuurista, palveluista ja sosiaalisesta arvosta.
On naurettavaa väittä, että markkinamekanismi tuottaisi aina parempia tuloksia kuin suunnittelu. Idiooteinkaan vapaiden markkinoiden kannattaja ei astuisi laivaa, jossa seilaaminen ei olisi suunniteltu.
Kaupungit organisoituu tietysti paremmin, kun otetaan huomioon, että huono-osaisuus kasautuu. Markkinat eivät osaa asiaa ratkaista, koska huono-osaisuus liittyy aina rahattomuuteen. Rahaton taas ei pääse, ihan niinku tautologisesti sanottuna “äänestämään” hyvinvointia tuottavista resursseista. Paitsi jos on kansanvalta joka osaa kaavoittaa. 😉
Slummit ovat vapaiden markkinoiden ilmentymä — tosin sellaisessa ikävässä mielessä, josta markkinauskovaiset eivät haluaisi tietää.
Ihmiset jotka kannattavat markkinoiden ylivaltaa halveksivat siis demokratiaa, mikä on …
Suomen väkivaltaisuudesta: Parhaan tiedon mukaan suomalaiset kadut ovat poikkeuksellisen turvallisia ja siitä kai oli puhe. “Paras tieto” tarkoittaa tässä suurella rahalla tehtyjä vertailevia EU-uhritutkimuksia.
Monenko suomalaisen nuoren mukilointi on niiden kontolla, jotka ovat väittäneet, että Suomi on poikkeuksellisen väkivaltainen verrattuna muuhun Länsi-Eurooppaan? Moniko helsinkiläisnuori on uskonut ja käyttänyt yhtä holtittomasti vaikkapa kymmenen kertaa vaarallisemmassa Brysselissä?
Virittäjä:“Slummit ovat vapaiden markkinoiden ilmentymä — tosin sellaisessa ikävässä mielessä, josta markkinauskovaiset eivät haluaisi tietää.”
Heh, mites tämä sopii yhteen Brasilian faveloiden kanssa? Viimeisissä Brasilian vaaleissa suurimman määrän edustajia sai paikallinen työväenpuolue. Lisäksi maassa on 2003 asti ollut työväenpuoluetta edustava presidentti. Lisäksi maa on tunnettu työläisten ja työnantajien välisistä kiistoista, joissa työnantajat usein ovat heikoilla. Valtiolla on vahva sosiaalinen rooli ja tukee yleensä työntekijää. Lisäksi Brasiliassa valtio ottaa vahvasti osansa yhtiöiden voitoista eri tyyppisillä monimutkaisilla veroilla.
Lyhyesti: Brasilia on huono esimerkki vapaasta markkinataloudesta. Eivätkä favelatkaan johdu “vapaista markkinoista”
“Brasilia on huono esimerkki vapaasta markkinataloudesta. Eivätkä favelatkaan johdu “vapaista markkinoista””
Mitä ihmettä, tietysti favelat johtuvat vapaista markkinoista juuri sillä tavalla kuin kirjoitin. Jos ei säännellä tulos on slummi. Ongelma on , että tällä kertaa vapaille markkinoille osallistuu vain köyhiä.
Perimmäinen ongelma on, että kaikille ei riitä hyvää.
Joskus ehkä vielä riittää.
Silloin, tota, toivon, että seurataan suomalaista kaavoistuspolitiikkaa.
Joo, melkoinen yllätys että markkinaehtoinen asuntopolitiikka sai sellaista kannatusta. Jotenkin olisi odottanut että kaikki olisivat jakaneet edes jollain tasolla sosiaalisen asuntotuotannon perusidean.
Kaupungeille asia näyttää onneksi olevan ainakin lähtökohtaisesti tuttu. Minuutissa löytyivät esimerkiksi…
Helsinki:
Vuokra-asuntojen välityksen tavoitteeksi asetetaan kaupunginosien ja talojen tasapainoinen asukasrakenne sekä asuinyhteisöjen hyvä toimivuus. … ( Khs 2010–93, Khs 2009–669, Khs 2009-354 Asuntolautakunta (29.12.2009) )
YHTEISKUNTAPOLITIIKKA 70 (2005):2:
Asumistoiveet, sosiaalinen epäjärjestys ja kaupunkisuunnittelu pääkaupunkiseudulla: suunnittelun ja rakentamisen keinoin torjutaan väestön sosiaalista segregaatiota. Sosiaalisen kokonaisedun tai tasapainon tavoittelu liittyy nimenomaan kamppailuun segregaatiota vastaan.
”Segregaatio ei enää ole vain huono asian tila vaan yhteiskunnallinen voima, jota vastaan on kamppailtava” (Mäenpää & al. 2000,176).
Turku:
Asunto- ja maankäyttöohjelmassa on hyvällä tavalla esitetty monia eri näkökulmia laadukkaan asumisen toteuttamiseksi kuten esim.:
‑asumismuotojen monipuolisuus alueittain, mikä sulkee pois yksipuolisen rakennuskannan tai asukasrakenteen; vuokra-asuntotuotannon tasainen jakautuminen kaupungin eri alueille ja myös alueen sisällä
‑tasapainoinen asukasrakenne iän suhteen
‑muuttuvien asumistarpeiden vaatimukset jne.
Tampere:
Yksipuolista asukasrakennetta pidetäänkin ongelmallisena palvelujen järjestämisen kannalta, koska palvelutarve vaihtelee paljon ajan myötä.
Tilastojen mukaan n. 2/3 suomalaisista asuu omistusasunnossa. Taitavammat netinkäyttäjät saanevat helposti selville sen, mikä on suhde Helsingissä, sillä Helsinkihän tämän postauksen aihe lienee.
Kun vuokra-asujista aika suuri osa on esim. opiskelijoita, voitaneen olettaa, että yli 80% aikuisten — yli kolmekymppisten kodeista — on omistusasuntoja.
Minusta on kumma, miksi eivät kaupungit sälytä sosiaalista asuntotuotantoaan yksityisten rakennusliikkeiden kontolle. Rakennusliikkeet joka tapauksessa maksavat tonteista, kunnallistekniikasta jne. kunnille — miksi ne eivät maksaisi niin, että esim. joka kymmenes neliö onkin kunnan? Näin sosiaalinen asuminen jakautuisi tasaisesti ja ongelmataloja/ alueita/ lähiöitä ei pääsisisi syntymään. Kaikki ongelmat nimittäin kulminoituvat kaavoituksen aiheuttamaan segregaatioon.
Touko Mettinen
(nimimerkki)
Ja kiitos taas Elina: aivan tuli rva Ellen Salpakari mieleen, kun kannoit niin hienosti huolta (12.3.2010 kello 10:18) köyhien lasten pahasta olosta.
Elina on oikeassa siinä, ettei ole kovin järkevää asuttaa muuten yksinomaan rikkaiden asuttamaan kaupunginosaan talollista kiintiököyhiä. Siksi Eiranrantaan ei laitettu aravavuokra-asuntoja; eikä se olisi ollut muutenkaan järkevää.
Segregaatiota estävä asuntopolitiikka ei tuota rikkaiden kaupunginosia. Esimerkiksi Jätkäsaareen on tarkoitus tulla kaikenlaista väkeä. Rikkaita (parhaille rantatonteille) vapaarahoitteisiin asuntoihin, keskituloisia HITAS-asuntoihin ja näiden ohella sosiaalista asuntotuotantoa.
Kun puhutaan kaupunkien rakentamisesta ja markkinoiden ihanuudesta samaan aikaan tarkoittanevat kirjoittajat ilmeisesti ei-kilpailtuja markkinoita. Mistä kumpuaa tuo suunnaton ihmisviha?
Virittäjä
“Jos ei säännellä tulos on slummi. ”
Meinaatko että Brasilian kaltaisessa alikehittyneessä maassa on muitakin mahdollisuuksia kuin slummit? Jos olisvat raukat tajunneet kaavoittaa kaikki nuo alueet omakotitalotonteiksi, siellä olisi kaikilla kiva amerikkalaistyylinen McMansion kahdella autolla ja uima-altaalla? 😉
Eli slummi on köyhän maan merkki, eikä sitä voi sellaisenaan siirtää rikkaaseen maahan.
Minun on hyvin vaikea kuvitella, että Suomen oloissa kehittyisi slummien tapaisia hökkelikyliä jo pelkästään siksi, että kyseisten kylien asukkaat kuolisivat kylmään talvellta.
Toiseksi, miksi kukaan täällä suostuisi asumaan moisissa hökkeleissä kun yhteiskunta kuitenkin maksaa asumistukea, jolla saa ihan vapailtakin markkinoilta paljon paremman asunnon?
Slummi ei tarkoita vain hökkelikylää. New Yorkin Harlemia esimerkiksi on pidetty slummina; nyt se tosin on yhteiskunnan epäreilulla puuttumisella markkinoiden toimintaan ehostettu.
“Meinaatko että Brasilian kaltaisessa alikehittyneessä maassa on muitakin mahdollisuuksia kuin slummit? Jos olisvat raukat tajunneet kaavoittaa kaikki nuo alueet omakotitalotonteiksi, siellä olisi kaikilla kiva amerikkalaistyylinen McMansion kahdella autolla ja uima-altaalla? ”
Ei kun tarkoitan ihan sitä mitä kirjoitin.
Se sitten taas oma kysymyksensä, missä kohdin julkinen valta pystyisi puuttumaan slummeihin mutta ei puutu poliittisista syistä. Onko esim. Brasilia vielä liian köyhä ja jos on, missä vaiheessa rahaa on niin paljon, että hökkelikyläläiset voi häätää heidän oman etunsa vuoksi.
Turussa hökkelikylä oli mm. Raunistulassa vielä pitkälle 1900-luvulle saakka. Omassa lapsuudessani 70-luvulla sinne ei saanut mennä varsinkaan pimeän tultua. Mehän mentiin, ja kerran juostiin pakoon pihojen läpi ja toisen kerran olisi tullut turpaan, jos paikalle ei olisi kurvannut poliisiauto. Sen jälkeen kierrettiin suosiolla.
Nykyään Raunistula alkaa olla keskiluokan asuma-aluetta. Hökkelit on purettu tai kunnostettu. Alueella asuu parikin merkittävää poliitikkoa, mikä on aina hyvä indikaattori ja lupaus alueen tulevaisuuden kanalta.
Ongelmatapaukset ovat muuttaneet Varisuolle, Halisiin ja muualle sosiaalisen asuntotuotannon perässä. Sosiaalisen kaavoituksen ansiosta udelleensijoittuminen on tapahtunut hajauta ja hallitse ‑periaatteella eikä Turussa tällä hetkellä ole aluetta, johon en lapsiani päästäisi.
Tosin mainituilla alueilla on selvästi liikaa vuokra-asuntoja. Hajautusperiaatetta ei ole noudatettu tarpeeksi. Saas kattoa, koska ne muuttuvat vaarallisiksi. Toivottavasti ei koskaan.
Virittäjä
“Jos ei säännellä tulos on slummi. ”
Heh, ei faveloista sillä päästä eroon, että kaavoitetaan kaikille maalta tuleville ja köyhyttä pakeneville uudet kivat asunnot. Olet aivan väärillä jäljillä.
Touko Mettinen:
Minusta näyttää siltä, että kaikki ongelmat kulminoituu enemminkin sinun pään sisällä. Vaikka kaavoitus on tietysti ihan typerää, niin kyllä ne ongelmat johtuu siitä sosiaalisesta asuntotuotannosta, jolla rakennetaan köyhien asuinalueita.
Sinänsä tuo sinun ehdotus niiden ripottelemisesta sekaisin eri rakennuksiin on ihan hyvä, mutta miksi sitä ei voitaisi vaan hoitaa niin, että rakennusliikkeet rakentavat mitä rakentavat ja kaupunki ostaa sitten asuntoja vapailta markkinoilta?
Osmo:
Siis pitääkö tää nyt tulkita niin, että sun mielestä Harlemin ongelmat johtu siitä, että sitä ei säädelty riittävästi ja ne ongelmat poistui, kun sitä alettiin säätelemään lisää?
Mihin ihmeeseen tämäkin taas perustuu, muuta kuin sinun yleiseen markkinavihamielisyyteen?
Et kai laske Punavuoren ja Kallion siistiytymistä ja asuntojen arvonnousua myöskään byrokraattien ansioksi?
Harlemissa kuten monessa muussakin New Yorkin naapurustossa on kyse ihan samasta ilmiöstä.
Osmo: “…En suoraan sanoen tullut ajatelleeksikaan, että moista ajatusta vastaan joutuisi opponoimaan…”
Osmo hyvä, tuon huomaa. 😀 Nykymenolla ei päästä tavoitteisiin, joten on syytä kyseenalaistaa kaikki nykyisen järjestelmän osa-alueet. Ilman täydellistä remontia, emme kykene järkevään asuntopolitiikkaan.
Minä ymmärrän kuntien tarpeen kaavoituksella ohjata rakentamista. Sen vuoksi kunnilta tulee poistaa muut kytkökset rakentamiseen. Tonttimaan omistaminen tulee erikseen lailla kieltää.
Osmo:
Olisiko sinulla jotain lähdettä esittää tuosta Harlemista? Minä ainakin olen tähän asti kuvitellut, että kyse on Helsingin Kallion ja Rööperin kaltaisesta ilmiöstä, jota Tukholmassa vastaisi kai ainakin Södermalm.
Minä olen pukkuhiljaa kallistumassa sille kannalle, että segregaatio on hyvä asia. Minusta on hienoa, että Helsingissäkin on erilaisia asuinalueita, joiden väestö on erilaista!
Minusta se tosiasia, että minä tai joku muu ei halua naapureikseen “oman viiteryhmänsä” ulkopuolisia on mitä luontevinta, ja se, että valinnoillaan voi tähän vaikuttaa on yksinomaan hyvä asia kaikkien kannalta. Jos minulla olisi lapsiperhe, niin tietenkin haluaisin ympäristöön, joka koostuisi lähinnä toisista lapsiperheistä, koska se mahdollistaisi yhteisöllisemmän toiminnan ja lisäisi minun hyvinvointiani — samat ongelmat, samat ajatukset.
Segregaation kulminaatio lienee Helsingin seudulla Teekkarikylä, joka on nuorten köyhien (tai “köyhien”) opiskelijoiden muodostama “ghetto”. Ja aivan hemmetin hieno alue niille opiskelijoille!
Täällä on vaahdottu niistä brassien slummeista. No, minä luulen, että siellä menisi ihan pirun paljon huonommin, jos “paremmalla väellä” ei olisi mahdollista edes rahalla elää ihmisarvoista elämää. Silloin ne lähtisivät kyllä jonnekin muualle, ja tilanne olisi vielä synkempi. Näinhän useissa Afrikan maissa tapahtuu.
Ja ennenkuin joku ehtii taas vetämään kahvit väärään kurkkuun ja tekemään hätiköidyt johtopäätökset: tämä ei ole kannanotto tuloerojen puolesta tai niitä vastaan, se on ihan eri asia.
Kari
“Heh, ei faveloista sillä päästä eroon, että kaavoitetaan kaikille maalta tuleville ja köyhyttä pakeneville uudet kivat asunnot. Olet aivan väärillä jäljillä.”
Miksi väität, että olen kirjoittanut jotain tuollaista? Edustaako toisen väittämien vääristely mielestäsi hyvää keskustelua?
USA:n slummeista sen verran, että totta kai niiden syntymistä olisi voinut hillitä, kun ei olisi rakennettu esimerkiksi erilaisia “projecteja”, joissa tuhansia sosiaalitapauksia sijoitettiin muutamaan valtavaan rakennuskompleksiin ja saman aikaan annettiin köyhälistön kasaantua lähialueille. Tämä on siis ääriesimerkki niistä hankaluuksista, joihin joudutaan kun
‑annetaan markkinoiden ratkaista
‑paitsi siltä osin, että tehdään idioottimaisia kaavoituspäätöksiä.
Mutta toistetaan nyt vielä kerran hitaasti, kun selvästi on huono luetunymmärrys vaivana täällä: Ruotsin Rosengård on esimerkki siitä, että järkeväkään kaavoituspolitiikka ei voi aina estää slummien syntymistä. Kun syrjäytyneisyys, väkivalta ja huono-osaisuus alkaa kasaantua yhteen paikkaan, kehitystä on vaikea estää. Ruotsissa huono-osaisuus on kasaantunut erityisesti maahanmuuttajiin. Niin Suomessakin.
Mainitsemani Varissuo voi kohta olla Suomen Rosengård. Jos joku keksii, miten se vältetään, ehdotan hänelle Nobelia.
Itse aiheesta vielä, että kaippa huono-osaisten kasaaminen yhdelle alueelle on vältettävä asia. Sitä ihmettelen, että miksi täytyy lähteä siitä, että hesa, espoo jne tiivistävät nykyistä kaupunkirakennetta. Eikö se asukasluku jo riitä varsinkin Helsingin kohdalla? Mutta ei vaan näy riittävän.
Mutta tässä on tietysti taustalla monen ihailema tiivis kaupnkirakenne joka voi mahdollistaa joukkoliikenteen ja ehkä jopa lähikaupat. Hintana on ahdas asuminen, mikä uutisoitiin viime viikon hesarissa. Helsinkiläiset asuvat ahtaiten (ja kalleiten) Suomessa. Mutta kuten jo totesin, monet helsinkiläiset tiivistä myös haluavat…
Sosiaalinen asuntotuotanto ja asumistuki ovat ymmärtääkseni eräitä tärkeimmistä tuloloukun muodostajista. Miksei vaan koroteta perustukia sen verran, että tuensaajat voivat itse hankkia asuntonsa? Kalliiden asuntojen kaupungeissa voitaisiin maksaa kuntalisää (niin kuin nyt on mm. kotihoidontuen laita). Voitaisiin lakkauttaa suuri määrä virkoja ja toimia sosiaalisen asumisen parista.
Mitä tulee vielä faveloihin, niin ovathan nekin toki parempia kuin asua pressun alla, rappukäytävissä jne tai jopa parempi kuin paremmassa asunnossa paljon pidemmän työmatkan päässä. Osa faveloistahan sijaitsee aivan kaupunkien keskustoissa. Minusta voitaisiin ja itse asiassa pitäisikin karsia runsaasti rakentamista koskevaa sääntelyä, mikä laskisi asumisen hintaa ja johtaisi monimuotoisempaan asuinympäristöön. Nykyisten siirtolapuutarhamökkien ja omakotitalojen väliin mahtuisi vallan mainiosti uusi asumisen muoto tänne pääkaupunkiseudulle, joskin melkoisen byrokratian takanahan työ nykyisellä sääntelyllä olisi.
Olisi tavattoman helppoa korottaa perusturvaa niin, että se kattaisi myös asumisen, jos asuntotulo velattomasta omistusasunnosta olisi tuloa. Nyt kun se ei ole, se pitä muuttaa tuloksi jakamalla osa perusturvasta asumistukena, jossa asumistuessa siis, asuntotulo taas voidaan laskea tuloksi. Temppu tehdään sillä, että omassa asunnossa olevala ei ole korvattavia asumismenoja. Jos ihmiset osaisivat enemmän aritmetiikkaa, tällaisiin silmänkääntötemppuihin eitarvitsisi turvautua.
Virittäjä:
“Mitä ihmettä, tietysti favelat johtuvat vapaista markkinoista juuri sillä tavalla kuin kirjoitin. Jos ei säännellä tulos on slummi.”
Kyllä ja ei. Slummit syntyvät kun tuloerot kasvavat. Siinä asuntokysymys on vain osatekijä. “Vapaat markkinat” voi käsittää asuntokysymykseessä kahdella tapaa. Vapaana oikeutena spekuloida omistusoikeuksilla. Mikä rajoitaa maan tarjontaa. Tai sitten “vapaina markkinoina”, missä spekulointi on estetty (esimerkiksi maaverolla) ja markkinat ohjaavat maan sen optimaaliseen käyttöön. Ja siten edullisiin asuntoihin. Suomalaiset asuntomarkkinat ovat ensin mainittuja.
Kunnat ovat vain yksi spekulantti, ja yksi pahimmista muiden mukana. Rakennusten ylimitoitettu kokokiintiö johtaa tehottomaan maankäyttön. Sen seurauksena kaupunki joutuu laajenemaan, sen rakenne hajoaa, infrastruktturikustannukset kasvavat ja asunnot kallistuvat.
Kysymys ei ole nollasummapelistä. Aivan yhtä lailla voitaisiin harrastaa sosiaalista asuntopolitiikka ilman spekulointiakin. Maksettaisiin asumistukea budjeteista, eikä (pienituloisia) asukkaita kiristämällä heidän perutarpeellaan.
Ja kiitos taas Elina: aivan tuli rva Ellen Salpakari mieleen, kun kannoit niin hienosti huolta (12.3.2010 kello 10:18) köyhien lasten pahasta olosta.
Vihapostin toivon osoitettavan suoraan Elinalle eli Osmon kautta saa yhteystietoni.
Mitään tekemistä tällä kommentillasi ei ainakaan ole omani kanssa, jossa pohdiskelin asuinalueiden segregaatiota. Joten kyse on muusta.
Sinulla on ilmeisesti jotain katkeruuksia itseäsi kohdanneen sensuurin suhteen taannoisessa ketjussa. Muistutan, että Osmo sensuroi, en minä.
Ehkäpä rahkeesi eivät riitä kohdistamaan kiukkua Osmoon. Vahvemmalleen onkin aina vaikeampi kenkkuilla.…
‘New Yorkin Harlemia esimerkiksi on pidetty slummina; nyt se tosin on yhteiskunnan epäreilulla puuttumisella markkinoiden toimintaan ehostettu.’ (Osmo Soininvaara)
Joskus yhteiskunnnan puuttumista on tarvittu myös siihen, että saataisiin edes luotua asuntomarkkinat, joilla kaikkien raha kelpaa: http://en.wikipedia.org/wiki/Fair_housing
Esim. nimimerkki jrn (12.3. kello 10:51) olisi varmaan hyvin tyytyväinen, jos pääsisi päättämään, mllaista porukkaa hänen naapuristoonsa saa muuttaa, eikä hän ole yksin.
Markkinoiden kaikkivoipaisuuteen uskovat ovat jostain syystä lähes poikkeuksetta hyväosaisia ihmisiä, joiden ainoa kokemus syrjinnästä on sillä syrjivällä puolella.
Virittäjä:
Ainakin Halla-aho on edottanut maahanmuuton hillitsemistä kolmannen maailman maista. Siitä vain kilauttamaan Nobel-komitealle!
Kari
Artturi on häkeltynyt:
Mä meen kyllä ihan sekasin näiden Osmon väitteiden kanssa.
Heh, kyllähän niissä välillä menee.. Itse ihmettelin sitä ajatuskulkua, että autopaikkojen kustannusten jako on väärin, mutta sitten jo seuraavassa postauksessa vaadittiin asuinneliöiden hinnan tasaamista kaikkein maksajien kesken.
En siis kannata kumpaakaan — autopaikat niitä tarvitseville ja asuinneliöt myös ihan tarpeiden mukaan–, mutta minusta vaatimukset siis ovat ristiriitaiset.
Sinänsä on minusta inhimillistä ja ymmärrettävää, että asioihin on kovin monta tulokulmaa. Kaikki on vain niin monimutkaista ja monitahoista, että minua ei ihmetytä epäjohdonmukaisuudet mielipiteissä ja asenteissa. En todellakaan itse kuvittele olevani koherentti kaikissa lausumissani täällä tai missään muuallakaan.
Artturin linja on uskomattoman pitävä. En kyllä ole nähnyt yhtään horjuvaa asekelta näiden parin vuoden aikan, mitä blogia olen seurannut.
Kaikki eivät pysty siihen ja uskon, että muutakin tarvitaan…
Soininvaara on mielestäni omituisen kaksijakoinen kun katsotaan parkkipaikkoja ja asuntopolitiikkaa. Ode toisaalta kannattaa parkkipaikkojen markkinaratkaisua, mutta asuntopolitiikassa kannattaa rankkaa säätelyä.
Miten ihmeessä säätely voi onnistua asuntotasolla, mutta ei parkkipaikkatasolla?
Vaikka tuo Pandoran lipas (maahanmuutto) onkin nyt tässä ketjussa avattu, niin yritetään nyt kuitenkin vielä vähän.
Mielestäni on kohtuutonta väittää, että Brasilian slummit, Varissuon tai Rinkebyn kaltaiset lähiöt ja etninen segregaatio ovat nimenomaisesti asuntomarkkinoista tai sen “markkinaehtoisuudesta” lähtöisin. On myös aika vaikeaa ajatella, että niiden muodostumista voisi asuntomarkkinoiden säätelyllä estää. Tai varmaankin voitaisiin — viimekädessä vaikka rajoittamalla ihmsten vapautta valita asuinpaikkana, a la Neuvostoliitto -, mutta luultavasti tämän säätelyn haitat ovat merkittävästi suuremmat kuin siitä saatavat hyödyt.
Mielestäni Samuli Saarelma perusteli erittäin hyvin sen, miksi näin on (ja se kirjoitus oli muuten ihan oikean mittainen, eikä yhtään liian pitkä!)
Slummiutumisen perimmäinen syy on absoluuttisessa köyhyydessä sekä suuressa sosiaalisessa ja taloudellisessa epätasa-arvossa. Mutta jos nyt puhutaan Suomesta, niin tuo argumentti, samoin kuin vuoden 1918 tapahtumiin viittaaminen, ei oikein ole relevantti. Minusta meidän nykyinen yhteiskuntamme on tuolta osin erittäin kaukana noista “uhkakuvista”. Eikä se todellakaan ole asuntopolitiikan ansiota.
Mutta entäs sitten tämä Rinkeby/Varissuo, joita ainakin osa ihmisistä näyttää pitävän suurena ongelmana ja/tai epäkohtana.
Kysehän on pohjimmiltaan siitä, että meille muuttaa väestöä, joiden lähtökohdat ovat selvästi heikommat kuin huonoimmassakaan asemassa olevalla suomalaisella. Kielitaito on heikko, kouluja ei olla juurikaan käyty (pahimmillaan ei osata edes lukea), sosiaaliset verkostot puuttuvat ja rahaa ei juuri ole. Työmarkkinamme ovat lisäksi erittäin voimakkaasti “vääristyneet” siinä mielessä, että heikommin tuottavaa työtä (johon mainitut ryhmät voisivat ryhtyä) ei juuri teetetä.
On tietenkin itsestäänselvää, että tällaisessa tapauksessa slummiutumisen vaara on näköpiirissä.
Mutta perimmäinen syyhän on mainittujen ryhmien epätasa-arvoisessa asemassa. Jos haluamme estää Rinkebyn kaltaisten lähiöiden syntymisen meidän pitäisi keksiä, kuinka noiden ihmisten asemaa saataisiin parannettua.
En tiedä, miten asia saataisiin korjattua, mutta olen täysin varma, että asuntopolitiikalla asiaan ei voida paljoakaan vaikuttaa.
Kari
Kari
“Ainakin Halla-aho on edottanut maahanmuuton hillitsemistä kolmannen maailman maista. Siitä vain kilauttamaan Nobel-komitealle!”
Luulenpa että Virittäjä tarkoitti sellaisa vaihtoehtoja, jotka olisivat jotenkin toteutettavissa.
Koska maahanmuutto on hyvä asia Suomelle koska maahanmuutto on hyvä asia Suomelle, sekä emme voi tehdä sille mitään, koska maahanmuuttajia tulee Suomeen halusimme tai emme, maahanmuuton rajoittaminen ei liene seurauksista riippumatta kovinkaan realistinen vaihtoehto.
Miksi asia on näin suvereenissa valtiossa, no en kyllä osaa sanoa, mutta mitä ilmeisimmin “yleiset syyt” estävät kaikenlaiset kurssimuutokset tiukempaan linjaan.
“Mutta perimmäinen syyhän on mainittujen ryhmien epätasa-arvoisessa asemassa. Jos haluamme estää Rinkebyn kaltaisten lähiöiden syntymisen meidän pitäisi keksiä, kuinka noiden ihmisten asemaa saataisiin parannettua.”
Koska maahanmuuton rajoittaminen ei ole realistinen vaihtoehto, eikä myöskään sosiaaliturvan rukkaaminen vähemmän passivoivaan suuntaan eikä kyllä työmarkkinoiden vapauttaminenkaan, niin ainoaksi keinoksi jää epätoivoinen asuntopolitiikka, joka vastaa tehokkuudeltaan aspiriinin antamista kuralätäkössä istuvalle.
‘Virittäjän’ mukaan ongelmatapaukset ovat muuttaneet Varissuolle ja Halisiin (Turussa). En tiedä mihin nämä näkemykset perustuvat. Mitä tilastoja tästä on? Kenen kokemuksia on käyty kyselemässä? Ei ainakaan Varissuolla tai Halisissa asuvien? Itse olen kysellyt, ja petyin vastauksiin, ‘täällä on ihan tavallista ja rauhallista’. Etsin tosiksi kuvittelemilleni kaupunkilegendoille tukea, ei löytynyt, legendaa siis. (Eivät toki aivan vailla todellisuuspohjaa aikoinaan.)
Ensinnäkin — ja onneksi — ylilyönnit eri alueilla tasoittuvat yleensä ajan myötä, New York hyvänä esimerkkinä, Raunistula toisena. Raunistulan ‘suttuisuus’ ja historia näkyy onneksi vielä. On todella arvokasta asumista, sen lisäksi, että on keskiluokan asumista, sitten on näitä ‘juoppokämppiä’ ja kaupungin ensisuojakin vielä siinä radan varressa — vielä.
Entä keitä ovat nämä ‘ongelmatapaukset’, joita Varissuolle ja Halisiin muuttavat? Riippuu varmaan kenen näkökulmasta katsoo. Romanien näkökulmasta ne ovat tietyt valkolaiset, maahanmuttajien näkökulmasta ne ovat tietyt keski-ikäiset miehet, päihdesairaudesta (ks. luokka F, ICD-10 luokitus) kärsivien mielestä ne ovat ne mersuilla ja bemuilla ajavat, jotka tuntuvat hieman ylenkatseisilta.
Demokratia toimii yksi ihminen, yksi ääni periaatteella. Joskus tuntuu, että eräät luulevat puhuvansa useammalla äänellä ja ajattelevat, että osalla kansasta — esimerkiksi Varissuolla tai Halisissa — ei ole ääntä ollenkaan.
Ihan selvällä suomen kielellä kirjoitin, että Halinen tai Varissuo eivät mielestäni ole slummeja. Mutta kirjoitin myös jälkien pelottavan ja viittasin kokemuksiin muualta maailmasta, etenkin Ruotsista. Rosengårdhan on paikka, johon palokunta ainakin jossain vaiheessa kieltäytyi menemästä, kun siellä jatkuvasti jotain sytyteltiin palamaan ja sitten heiteltiin kivillä sammuttajia. Pariisin mellakat ovat hyvin muistissa ja muuallakin Euroopassa kytee ja leimahtelee, tosin useammin niin, että uutiskynnys ei ylity. Jenkkilässä etnisiä slummeja on ollut iät ja ajat.
En usko, että nimenomaan Suomessa olisi keksitty viisasten kivi, joka estäisi samanlaisen kehityksen täällä. Jos on, en ole siitä kuullut.
Jos jotain valoisaa haluaa löytää niin Suomessa on koululaitos, joka tuottaa tasaisempaa ja tasokkaampaa jälkeä kuin monessa muussa maassa. Täällä ei ole merkittävää rasistista liikehdintää ja mellakointi on liki tuntematonta. Ja sitten on tämä kaavoitus. Vielä joku vuosi sitten lehdessä oli juttu tutkimuksesta, jonka mukaan Helsinki on hyvin poikkeuksellinen suurkaupunki Euroopassa siinä mielessä, että rikollisuus ja väkivalta oli jakautunut hyvin tasaisesti ympäri kaupunkia. Mahtaako olla totta vieläkin?
Terveisiä vielä täältä Halisista!
Tämä on kyllä kieltämättä vaikea ongelma. Aikoinaan meinasin ostaa kerrostaloasunnon espoon matinkylästä. Asunto oli kiva mutta jätin väliin, koska:
1- naapuriasunnossa oli kaupungin vuokra-asunto
2- naapurikerrostalo oli “gangsterien” talo, josta poliisit kuulemma kävivät pe ja la hakemassa muutaman asiakkaan säilöön
Nämä asiat siis selittävät, miksi huono-osaiset pakkaantuvat samoille alueille. Maksukykyiset voivat valita ja pystyvät välttämään ikäviä paikkoja.
Itseni, “hyvä osaisen”, näkökulmasta asia on selvä: haluan välttää ikäviä alueita ja naapureita. Valitettavasti tästä sitten joudun myös maksamaan enemmän, kun kaikki muutkin haluavat päästä “paremmalle” alueelle. Kyse on siis siitä, että maksukykyiset maksavat asumisrauhasta.
Onko sitten hyvä asia ripotella häiriö- ja väkivaltainen aines tasaisesti ympäri kaupunkia? On varmaan hyvä, että alueista ei tule huonoja. Mutta miten sitten yksilö voi varmistaa, että naapuriksi ei tule gangsteria? Tämä on ongelma.
Elina: Eikös nyt vihaposti ole aika voimakas ilmaus? Kieltämättä halusin ilkeillä, kun rinnastin sinut Elleniin — mutta mielestäni kuitenkin pysyin asiassa: sinä pohdit (puolustit?) segregaatiota samanlaisilla ylemmyyttä huokuvilla argumenteilla kuin Ellenkin tapasi torppariasiaa pohtia.
Mutta kyllä minun kommenteissni varmaan vihaakin on. Olen syntyisin hyvin köyhistä oloista: yksinhuoltajuutta, invaliditeettia jne. Ei liene syytä mennä ykstyiskohtiin.
Minut on “pelastanut” se, että 70–80 ‑luvuilla Suomessa toteutettiin sellaista politiikkaa, että minua ei oman etuni nimessä pidetty erillään parempiosaisista ikätovereistani. Esimerkiksi kunnan vuokratalo, jossa asuin, oli omakotialueen liepeillä ja vieressä oli parikin “osaketaloa”.
Sanoit näin: “Ei ole lapselle välttämättä hauska havaita olevansa kovin erilainen.” Minä todellakin huomasin joka päivä nuoruudessani olevani erilainen — tai en niin kovin erilainen, mutta köyhemmistä oloista. Ilmapiiri oli kuitenkin pikkukaupungissa sellainen, että erilaiset taustat eivät estäneet ystävyyssuhteiden syntymistä myös yli luokkarajojen. Siksi minulla köyhän yksinhuoltajan lapsella oli pienestä pitäen kavereita, joiden vanhemmat olivat pankinjohtajia, opettajia, poliiseja, huoltoaseman omistajia, kirjastonhoitajia, tarjoilijoita, juristeja, myyntipäälliköitä ja hitsareita. Joukossa oli muitakin köyhiä — mutta ei tietääkseni yhtä köyhiä kuin me olimme.
Minun viestini on, että älkää hyvät ihmiset jakako tätä maata kahtia: kunnon ihmisiin ja luusereihin, kun siellä luuseriporukassakin on aika paljon ihmisiä, jotka olisivat kunnon kansalaisia — ellei heitä Elinan tavoin ymmärrettäisi näin: “Tämä [hyväosaisten seura] voi syrjäyttää lapsen paljon pahemmin kuin että olisi omiensa joukossa ja tuntisi itsensä tasa-arvoiseksi.”
Tätä minä Elina tarkoitin — mutta näköjään kaikki pitää vääntää rautalangasta. (Ja vielä: Ellen Salpakari on papin rouva Väinö Linnan teoksessa Täällä Pohjantähden alla.)
Touko Mettinen
(nimimerkki)
Ruotsi on toista maata. Ruotsin kokemuksia voisi verrata lähinnä Saksaan — ja toki kokemuksista ottaa oppia. Suomen tie ei ole Ruotsin tie, monesta syystä. En keksi ensimmäistäkään syytä, että Halisilla laitettaisiin auto palamaan! Miksi ihmeessä? Tilanne ei ole edes lähellä. Edes Varisuolla autoja ei polteta, vaikka maahanmuttajia on alueella n. 35%:a, huippu Suomessa. Ehkä olemme keksineet viisasten kiven tässä asiassa — tai sitten Ruotsi, pidemmällä aikavälillä.
Tämä Suomen kuvio on kuitenkin pientä, jos miettii vaikkapa USA:ta, ja eri ihonvärien välistä kamppailua siellä, viime vuosisadalla. Sielläkin on pitkälle päästy, vaikka taustakin vaikutaa yhä.
Ongelmia liioittelemalla asioita vain pahennetaan. Jos lähtökohta olisi se, että miten voisimme kaikki, eri ympäristöistä ja lähtökohdista tulevat, mahdollisimman hyvin elää yhdessä, elämä voisi olla yhtä rauhallista kuin Halisissa — parhaimillaan. Ihmiset, jotka näkevät ongelmia esimerkiksi maahanmuutossa, ovat usein itse se ongelman lähde. Tämä koskee myös monta muuta asiaa.
Artturi (13.3.2010 kello 9:58)
Hauskaa, että olet kanssani samaa mieltä siitä, että kunnan asunnot, mm. sosiaaliset asunnot, olisi mielekästä ripotella muun asutuksen sekaan.
Kysyit, miksi ei vain ostettaisi tarvittavia asuntoja rakennusliikkeiltä tarpeen mukaan. Voitaishan tietysti näinkin toimia, mutta mun ehdotus torjuis pari riskiä:
1. Kuntaa ei pakotettaisi toimimaan yksityisen yritteliäisyyden suhdannevaihteluiden tasoittajana. Kunnan asunnot tulee siinä kun muutkin asunnot.
2. Ajattelin vaan, että jos kunta ensin rahastaa kunnallistekniikasta ja muusta, rakennuttaja taas sitten siitä asunnosta, syntyy ikäänkuin kaksi turhaa transaktiota, ja kun rahaa liikkuu kunnan ja rakennusfirman välillä, aina korrupiton ja muun pulveivauksen vaara lisääntyy, ja sitähän me Artturi yksissä tuumin kavahdamme?
Kivahkoa on tietysti myös se, että olet huolissani minun päänsisäisistä ongelmista. Voin vakuuttaa, että lähipiirissäni notkuu riittävä määrä psykiatrian amattilaisia ja kaikki varoitusmerkit otetaan huomioon. Eriarvoisuudesta hätääntyminen ei tosin ole vielä tautiluokituksessa mukana. Mites sulla? Fantasiamaailmat rules OK?
Touko Mettinen
(nimimerkki)
Osmo ei edelleenkään ottanut mitenkään kantaa asuntomarkkinoiden sotkemiseen liittyviin epäkohtiin, jotka itseni lisäkseni ovat muutkin tuoneet esiin.
Asumisen tukemisesta perusturvalla hän kuitenkin kirjoitti:“Olisi tavattoman helppoa korottaa perusturvaa niin, että se kattaisi myös asumisen, jos asuntotulo velattomasta omistusasunnosta olisi tuloa. Nyt kun se ei ole, se pitä muuttaa tuloksi jakamalla osa perusturvasta asumistukena, jossa asumistuessa siis, asuntotulo taas voidaan laskea tuloksi. Temppu tehdään sillä, että omassa asunnossa olevala ei ole korvattavia asumismenoja.”
En pysy perässä. Miksi omistusasunnossa asuvaa pitäisi kohdella perusturvasysteemissä eri tavoin kuin vuokra-asujaa?
Ensinnäkään kysehän ei nykysysteemissä ole vain velattoman omistusasunnon sulkemisesta asumistuen ulkopuolelle, vaan myös asuntovelkojen hoitoon ei saa samalla tavoin asumistukea kuin vuokraan. Käytännössä siis tuetaan sitä, että asuja maksaa vuokraisäntänsä asuntolainaa, muttei omaansa.
Toiseksi, miksi ihmisiä pitäisi rangaista siitä, että he ovat aiemmin eläneet säästeliäästi ja maksaneet asuntovelkansa pois? Toki tämä on linjassa sen ajatuksen kanssa, että tukisysteemit eivät saa kannustaa ihmisiä tekemään järkeviä oman taloutensa ratkaisuja, vaan parempi on, että kaikki köyhät tungetaan samaan muottiin (asuvat vuokralla ja kärsivät suuresta insentiivipulasta parantaa omaa tilannettaan, koska samalla tuet putoavat), mutta itse olen ymmärtänyt sinun olevan juuri perustulosysteemin kannattaja ennen kaikkea siksi, että siihen ei liity insentiivien vääristämistä.
Nykysysteemissä siis itselleen työtä tehden asunnon säästäneellä eläkeikää lähestyvällä on suuret insentiivit työskennellä kokopäiväisesti, koska ei saisi mitään asumistukia, jos siirtyisi osa-aikaiseen työntekoon (+ne eläkejärjestelmään liittyvät asiat, joista kirjoitit toisaalla).
Sen sijaan nuorella täysin työkykyisellä mutta varattomalla henkilöllä tilanne on päinvastoin. Hänen insentiivinsä tehdä töitä ovat alhaiset, koska pelkkiin mataliin tuloihin perustuvan tuen lisäksi hänen saamansa tukirahamääränsä riippuu asumisensa kalleudesta. Tilanne on siinä mielessä hassu, että jos tällainen ihminen saa työpaikan, hänen kannattaa muuttaa halvempaan asumiseen kuin ollessaan työttömänä.
Sen lisäksi, että tuo on täysin perverssi insentiivisysteemi, niin se johtaa siihen, että hyvien yhteyksien päässä työpaikoista (eli siis paremmilla alueilla) asuu tulottomia kaupungin vuokra-asunnoissa tai asumistuella tuetuissa vuokra-asunnoissa ja samaan aikaan omillaan kitkuttavat matalatuloiset ovat samaan aikaan joutuneet muuttamaan kauemmas ja huonompiin asuntoihin ja heille tilanteen parantaminen on tehty vielä erityisen vaikeaksi johtuen siitä, että joutuvat kilpailemaan halvoista vuokra-asunnoista noiden tukien varassa elävien kanssa ja siitä, että ne mainitut kokorajoitukset ovat entisestään lisänneet pienten asuntojen niukkuutta hyvillä seuduilla.
Minä en oikeasti ymmärrä koko asuntotulon ideaa ja miksi sillä pitäisi sotkea tukijärjestelmät.
Koitan selittää ymmärtämättömyyttäni tällä esimerkillä:
Sanotaan, että meillä on kaksi tulotonta ihmistä, toinen asuu omistusasunnossa, jossa yhtiövastike on 150 e/kk ja toinen vuokralla, joka on 500 e/kk. Osmon mielestä tuolla edellisellä on nyt asuntotuloa 350 e/kk ja siksi jälkimmäisen pitää saada yhteiskunnalta tuon verran enemmän tukea. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tuon edellisen säästäväisestä elämäntavasta rangaistaan ja sen sijaan, että jatkaisi asumista omassa asunnossaan, hänen kannattaa myydä asunto ja muuttaa vuokralle. Hänen asumismukavuutensa ei huonone lainkaan, eikä myöskään käteen kuukausittain jäävä rahamäärä.
Tai oikeastaan hänen ei kannata edes myydä asuntoa, vaan panna se vuokralle (ja saada siihen joku toinen yhteiskunnan rahoilla vuokransa maksava). Ehkä tämä ei sittenkään ole järkevää, vaan on parempi ostaa isompi asunto ja panna se vuokralle ja käyttää vuokrarahat lainamenoihin, jolloin verottaja ei pääse väliin. Käytännössä hän siis kerää itselleen omaisuutta veronmaksajien rahoilla.
Muutenkin matalatuloisten vuokralla asumisen subventointi omistusasujiin verrattuna on täysin ristiriitaista sen kanssa, että korkeatuloisten kohdalla toimitaan täsmälleen päinvastoin. He saavat vähentää asuntolainan korot veroistaan, kun taas vuokra-asumisen joutuvat maksamaan kokonaan omasta taskusta.
Kaikesta tästä epäreiluudesta ja insenstiivien vääristelystä päästäisiin, jos lopetettaisiin tuki- ja verosysteemien sotkeminen asumiseen, poistettaisiin nuo verovähennykset ja muutettaisiin tukisysteemit asumismenoista riippumattomiksi.
Virittäjä:
Mä en kyllä tajua miten ne projectit on millään tasolla markkinaratkaisuja.
Poliitikot kusee aina niiden heikoimpien jutut, koska niillä ei oo mitään annettavaa poliitikoille.
Tässäkin on nyt ollut puhetta juuri siitä miten asuntomarkkinoiden sääntely siirtää rahaa köyhiltä rikkaille. En minä ainakaan kannata markkinoiden lisäämistä siksi, että näille köyhillä kävis vielä heikommin vaan just siks, että poliitikot ei pääsis käyttämään niitä hyväkseen.
Niin tai sitten toinen mahdollisuus on, että Rosengård on esimerkki typerästä kaavoituspolitiikasta. Tiedä häntä…
juha:
Niin mitään oikeaa asukaslukua ei oo olemassakaan. On vaan asukkaita, jotka ovat valmiita maksamaan asumisestaan Helsingissä sen asunnon tuottamisen kustannukset. Sitten kun eivät enää ole on asukasluku “oikea”.
Kjr63:
No ei slummit johdu tuloeroista, vaan absoluuttisista tuloista. Jos on varaa olla asumatta hökkelissä, niin eiköhän sitä hanki parempaa asumista riippumatta siitä onko suhteellisesti köyhä vai ei.
Elina:
Se on vähän helpompaa mulle, kun on vaan yks idea…
Sylvesteri:
hihihihihihi… 🙂
“Esim. nimimerkki jrn (12.3. kello 10:51) olisi varmaan hyvin tyytyväinen, jos pääsisi päättämään, mllaista porukkaa hänen naapuristoonsa saa muuttaa, eikä hän ole yksin.”
Varmasti kaikki meistä olisivat. Minusta asia nyt vain on niin, että lainkuuliaisen ihmisen ei pitäisi joutua kärsimään alkoholistien, narkkarien tai pikkurikollisten jatkuvasta mellastuksesta. Naapurien valinnalla eliminoi tehokkaasti merkittävän osan tästä riesasta.