Asuntojen keskikokovaatimus

Helsin­ki halu­aa puo­lus­taa asun­topoli­ti­ikallaan lap­siper­heitä ja estää kaupun­gin muut­tumisen suurek­si sinkkuhotel­lik­si. Sik­si kaavoihin tai ton­tin­lu­ovu­tuse­htoi­hin on laitet­tu asun­to­jen keskikook­si 75 m², kos­ta jouste­taan vuokra-talo­jen kohdal­la. Raken­nus­li­ik­keet mar­mat­ta­vat, etteivät isot asun­not mene kau­pak­si ja hak­keet viivästyvät siksi.

Espoos­sa uusin asun­to­jen keskikoko on yli 90 m². On vaikea uskoa, että ihmiset mak­saisi­vat asun­nos­ta Soukas­sa enem­män kuin Töölössä eikä betoni ilmeis­es­ti ole Espoos­sa halvem­paa kuin Helsingis­sä. Kyse ei tai­da olla siitä, etteivät asun­not mene kau­pak­si  vaan että siitä ei saa sel­l­aista yli­hin­taa kuin pienem­mistä asun­noista. Jos asun­to ei mene kau­pak­si, kan­nat­taa alen­taa hintaa.

Kun raken­nus­li­ik­keet ovat osta­neet tai vuokran­neet ton­tin kaupungilta, se on tapah­tunut kaip­u­lu­tuk­sen perus­teel­la . Kaavamääräys on tar­jouk­sia jätet­täessä ollut tiedos­sa. Jos määräys on liikevoiton suh­teen haitalli­nen, ton­tista var­maankin on mak­set­tu sen takia vähem­män. Jos kaa­va muute­taan raken­nus­li­ik­keen pyyn­nöstä edullisem­mak­si, joko hin­taa pitää nos­taa tai tont­ti on kil­pailutet­ta­va uudestaan.

Tuo 75 neliön keskikokomääräys ei silti toi­mi tarkoituk­sen­mukaises­ti. Raken­nus­li­ik­keen rakeb­n­ta­vat nyt muun talon täy­teen pieniä kanakoppe­ja, mut­ta ylimpään ker­rokseen jät­ti­a­sun­to­ja, joista ne yllä­tyk­sek­seen eivät saa samaa neliöhin­taa. Tämä on aivan niiden oma val­in­ta, mut­ta jos talop­udelli­nen opti­moin­ti johtaa tuo­hon, sään­töä on muutettava.

Miten olisi määräys, että kol­mannes asun­noista on olta­va kooltaan yli 90 neliötä tai että asuin­pin­ta-alas­ta puo­let tulee olla yli 90 neliön asun­nois­sa? Kek­si­ikö joku parem­man säännön?

Muuten olen sitä mieltä, ettei tuon sään­nön pidä olla täs­mälleen sama joka kaupungi­nosas­sa eikä joka tontilla.

61 vastausta artikkeliin “Asuntojen keskikokovaatimus”

  1. Jos ei ote­ta huomioon kun­tara­jo­jen aiheut­tamia insen­ti­ivivääristymiä, onko mitään varsi­naista hait­taa siitä että kan­takaupungista tulee suuri baarin­läheinen sinkkuhotel­li ja per­heet asu­vat vähän luonnonläheisemmin?

  2. Köy­hiä ja keski­t­u­loisia lap­siper­heitä voitaisi­in palvel­la rak­en­ta­mal­la jokin määrä suh­teel­lisen pieniä 4–6 huoneen asun­to­ja. Epäilen kuitenkin, että 75-sään­nön taustal­la on aivan mui­ta motiiveja.

  3. Yllät­tävää kyl­lä, mut­ta Helsingis­sä asuu edelleen ihmisiä yksiöis­sä ja kak­siois­sa ihan omas­ta valin­nas­ta ja tarpeesta, ja jot­ka mak­sa­vat tästä Osmon kuvaile­mas­ta syys­tä järkyt­tävää yli­hin­taa perus­tarpeesta nimeltä asun­to. Pitäisikö siis esi­val­lan ohja­ta yhteiskun­taraken­net­ta vielä pon­nekkaam­min iso­jen per­heyk­sikkö­jen suun­taan ja pakkoa­sut­taa yksineläviä mui­hin kaupunkeihin? 

    Autosaatanan­vas­tai­sista toimista löy­ty­isi var­maan paljon sovel­tuvaa keino­va­likoimaa. Näil­lä ohjaav­il­la keinoil­la voitaisi­in var­masti myös todis­taa, ettei kaik­ki mah­tu­isi asumaan, ellei yksi­na­su­via häädet­täisi mui­hin kaupunkeihin…

  4. Miten olisi, jos uusien sään­tö­jen kek­simisen sijaan pyrit­täisi­in luo­maan toimi­vat markki­nat, jos­sa aidosti kil­pail­e­vat toim­i­jat pyrk­i­sivät tyy­dyt­tämään markki­noiden tarpeen mah­dol­lisim­man tehokkaasti ja edullisesti? 

    Näyt­täisi siltä, että nykyi­nen toim­inta­malli ei ole asukkaiden kannal­ta kovinkaan hyvä.

  5. Osmo:

    Kek­si­ikö joku parem­man säännön?

    Miten olis täl­lainen: ton­teille saa rak­en­taa minkä kokoisia asun­to­ja halu­aa ja ton­tit huu­tokau­pataan eniten tarjoavalle?

    Sit­ten jos ollaan vielä sitä mieltä, että iso­ja asun­to­ja halu­a­vat ovat vähän tasa-arvoisem­pia kuin muut, niin niille voi syytää suo­raan rahaa, eikä tartte yrit­tää mikro­man­ageroi­da rakennusliikkeitä.

    Ekana pitäisi kyl­lä selit­tää, että mik­si ne suuria asun­to­ja halu­a­vat ovat parem­pia ihmisiä kuin muut…

  6. Muu­ta­ma kysymys.

    1) Ovatko asun­not Espoos­sa keskimäärin suurem­pia sen vuok­si, että niis­sä neliöhin­ta on (lähin­nä maan arvos­ta johtuen) halvem­pi, vai jostain muus­ta syystä?

    2) Nos­taako sään­nöste­ly asun­to­jen hin­taa vai laskeeko?

    3) Olisiko ken­ties mah­dol­lista, että niis­sä “kanakopeis­sa” asu­vat sinkut halu­a­vat eri asioi­ta (mm. lap­siper­heitä häir­it­sevää “kaupunkielämää”) kuin ne isom­mis­sa asun­nois­sa Espoos­sa asuvat?

    4) Onko näyt­töä, että mil­lään sään­te­lyl­lä ja asun­to­jen keskikool­la voidaan lop­ul­ta vaikut­taa ihmis­ten asumisvalintoihin?

    5) Jos ihmis­ten asum­is­val­in­toi­hin voidaan vaikut­taa maini­t­ul­la sään­te­lyl­lä, niin onko se oikeudenmukaista?

    Kari

  7. Ja oma rivini:
    1) neliöhin­ta on Espoos­sa halvempi
    2) nostaa
    3) olisi
    4) hyvin vähäisessä määrin
    5) ei

    Kari

  8. Min­ul­la on teo­ria siitä mik­si ne uudet isot asun­not hin­noitel­laan väärin, luul­tavasti olen väärässä, mut­ta voi se men­nä näinkin.

    Gryn­derin lasken­ta­malli on vähän tyh­mä, se yksinker­tais­es­ti las­kee uusien asun­to­jen hin­nan lisäämäl­lä 30% van­ho­jen vas­taavien hin­taan. Tätä hin­taa käytetään sit­ten mm. ton­tin hin­nan arvioimiseen.

    Kan­takaupungis­sa on (oli?) käytet­ty­jen asun­to­jen markki­noil­la siitä erikoinen tilanne että iso­ja asun­to­ja on aika vähän tar­jol­la, kos­ka on tehty niin paljon pieniä, joten tar­jon­nan vähäisyy­den vuok­si niiden hin­ta on suh­teet­toman korkea. Pienetkin tar­jon­nan muu­tok­set voivat täten muut­taa tilan­net­ta paljonkin.

    Teo­ri­as­sa toki gryn­deri kor­jaa hin­noit­telu­aan. Käytän­nössä tieto­jär­jestelmiä ja niiden suoltamia luku­jen perustei­ta ei ymmär­retä, eli vede­tään virheelli­nen johtopäätös että markki­nat halu­a­vat pienem­piä asun­to­ja, kun todel­lisu­udessa on mak­set­tu ton­tista liikaa ja hin­noitel­tu väärin.

  9. Osmo:

    Kun­nat suo­si­vat monel­la muualkin tavoin lap­siper­heitä, eivätk syyttä.

    ööö.. onko tämä nyt siis argu­ment­ti ihmis­ten eri­arvio­su­u­den puoles­ta vai sitä vas­taan asuntomarkkinoilla?

    Eli että tart­teeko mei­dän aset­taa pienistä asun­noista tykkääjät huonom­paan ase­maan sen takia, että he saa­vat kär­siä jo muil­lakin elämän­sä alueil­la epä­tasa-arvos­ta vai yri­titkö sanoa, että heitä ei pitäisi sor­sia asun­tomarkki­noil­la, kos­ka heitä sor­si­taan jo muualla.

    Olis muuten ihan kiva tietää mitkä ne syyt on minkä perus­teel­la jotkut ihmiset ovat tasa-arvoisem­pia kuin toiset.

    Tun­tu­is siltä, että jos me ollaan sitä mieltä, että jotkut ihmiset ansait­se­vat vähän enem­män yhteiskunnal­ta kuin toiset, niin annet­tas niille vaan rahaa eikä yritet­täs mikro­man­ageroi­da vaik­ka mitä elämä­naluei­ta niille edullisiks.

  10. Asun­to uud­is­raken­nuk­ses­ta on katas­tro­faalisen huono sijoi­tus. Toki siinä pääsee hal­val­la mukaan jo valmi­ik­si konkurssin par­taal­la ole­vaan asun­to-osakey­htiöön ja sen + yhtiövelko­jen kanssa sit­ten onkin naimi­sis­sa lop­puiän. (Myyn­ti­hin­ta­han on sika­hal­pa ja lop­pu on yhtiövelkaa — näen­näishal­paa eli vähem­män viisaal­ta saadaan rahat pois hel­posti ja kivutta).

    Luulen että varakkaam­mil­la ihmisil­lä on keskimääräistä enem­män järkeä päässä raha-asiois­sa ja osaa­vat väl­tel­lä miljoo­nan lait­tamista “luksus”-uudisasuntoon jon­ka arvo on 10 vuo­den päästä vain puo­let uuden hinnasta. 

    Miljoon­al­la saa käm­pän kau­ni­ista talosta jostain Ullan­lin­nas­ta tai vas­taavas­ta, käsit­tääk­seni. Lisäk­si arvotalois­sa hin­nat menevät vain ylöspäin jos suh­dan­teet eivät radikaal­isti muutu.

    Niin, tai jos voi asua kehyskun­nas­sa voi ostaa omakoti­talon ja sijoit­taa jäl­jelle jääneen puoli miljoon­aa sijoi­tusasun­toi­hin, joiden tuot­to kat­taa hel­posti asumisku­lut ja vähän roposia jää ylikin. Ennem­min sitä ostaa miljoon­al­la kolme
    kämp­pää kuin yhden eikös vaan?

    Tämä nyt vain inho­re­al­is­tise­na sutkau­tuk­se­na, kun Osmon kir­joituk­sen innoit­ta­mana vilka­isin tuo­ta uud­is­tar­jon­taa iso­jen per­hea­sun­to­jen osalta.

    Tilanne tuskin muut­tuu muu­tamien neliöi­den säädöil­lä, raken­nus­li­ik­keet otta­vat omansa pois rah­vaal­ta joka tapauk­ses­sa. Se mik­si eletään asun­to­niukku­udessa on var­maan itses­tään selvää eikös vaan. Ja, pien­ten asun­to­jen rak­en­ta­mat­ta jät­tämi­nen on kaik­ista jär­jet­tömintä asun­topoli­ti­ikkaa. Nimeno­maan pien­ten asun­to­jen puute johtaa niiden hin­nan­nousu­un ja se vetää samal­la myös isom­pi­en kämp­pi­en neliöhin­nat pilviin.

  11. Eikö yksinker­taisem­pi sään­tö olisi aset­taa keskikoon lisäk­si myös mediaanikoko?

  12. “Kun raken­nus­li­ik­keet ovat osta­neet tai vuokran­neet ton­tin kaupungilta, se on tapah­tunut kaip­u­lu­tuk­sen perusteella..”

    Taitaa olla gryn­dereil­lä melkoinen kartel­li. Helsin­gin kaupun­ki on myynyt tont­te­ja ilmeis­es­ti hin­ta­haarukas­sa 300–900 e/km2, uusien asun­to­jen hin­tapyyn­nöt ovat luokkaa 3000–7000 e/km2.
    Saataisi­in asun­to­jen hin­nat alas kun kaavoitet­taisi­in laa­jo­ja ruu­tukaa­va-omako­tialuei­ta Los Ange­lesin malli­in ja ihmiset ostaisi­vat valmistalopaketteja.

  13. Mis­tä moinen käsi­tys, että lap­siper­heet oli­si­vat parhai­ta veronmaksajia?

    Eikö lapse­ton hyvin tien­aa­va pariskun­ta tuo vero­tu­lo­ja eniten kun­taan ja tyy­tyy hyvinkin asumaan alle tämän 75 neliön stan­dard­in? Kun­han baari on lähellä..

    Päiväkoti­hoito on todel­la kallista eli aika paljon saa­vat kah­den pienen lapsen van­hem­mat tien­ata, että kom­pen­soi­vat lapset­toman parin vero­ker­tymän. Lapset rasit­ta­vat myös ter­veyskeskuk­sia ja vaa­ti­vat leikkipuis­to­jen ylläpi­toa ym. 

    Eli jos nyt puhut­taisi­in asioista niiden oikeil­la nimil­lä: kun­tien ei kan­na­ta ottaa kon­tolleen maa­han­muut­ta­jia, eikä sosi­aal­ista vuokra-asuntotuotantoa. 

    Kyl­lä yksin/kaksin elävä kun­nos­taan huol­ta pitävä virkanainen 40 neliön kak­sios­sa on se paras sijoitus.

  14. Karin lot­toon
    1) Kyl­lä, mut­ta maan arvo riip­puu myös raken­nu­soikeud­es­ta eli kaavoituksesta.

    2) Jos “sään­te­ly” tarkoit­taa neliönormia, niin en usko että sil­lä on mitään vaiku­tus­ta suun­taan tai toiseen.

    3) Ottaen huomioon että samat ihmiset seilaa edestakaisin lähiöi­den ja kan­takaupun­gin väliä, niin en oikein näe mielekkäänä puhua kahdes­ta eri asujaryhmästä.

    4) En tiedä, mik­si pitäisi? En oikein ymmär­rä kysymystä.

    5) Voi se olla oikeu­den­mukaista, se että onko se oikein on sit­ten toinen juttu.

  15. Markki­noiden tasapainottamiskokeilu.

    Pasi­laan raken­netaan 60 ‑ker­roksi­nen talo, jos­sa on pelkästään yksiöitä. Kaupun­ki saa ton­tista hyvän hin­nan, rak­en­ta­ja on onnelli­nen ja osta­jat innoissaan.

    Kun talo on valmis niin ker­ro­taan julk­isu­u­teen se varsi­nainen kokeilu-uuti­nen: Kaupun­ki ei mak­sa yhdellekään vuokralaiselle tuos­sa talos­sa minkään­laisia asumistukia.

    Markki­nat saakoot sitä mitä haluavat.

  16. “Mis­tä moinen käsi­tys, että lap­siper­heet oli­si­vat parhai­ta veronmaksajia?”

    Uskaltaisin arvel­la, että isos­sa omis­tusasun­nos­sa Helsin­gin kan­takaupungis­sa asu­van lap­siper­heen van­hem­mat ovat varsin hyviä veron­mak­sajia, parem­pia kuin “kanakopis­sa” asu­va toimeen­tu­lo- ja asum­is­tukea nos­ta­va sinkku. Jos ajatel­laan lap­siper­het­tä pitkäaikaise­na sijoituk­se­na, niin se kallis “kor­vat­ule­hduskier­repäiväkodis­sa” ‑ikä menee nopeasti ohi.

  17. Tiedä sit­ten maikäläis­ten asun­to­jen koista ja vuokrista tulisi haastel­la, ja kuin­ka näitä asun­to­ja tulisi rak­en­taa kenenkin toivei­den mukaises­ti, mut­ta min­ul­la on sel­l­ainen mieliku­va, että ainakin Hol­lan­nis­sa asun­nois­sa asu­jat oli­vat hyvil­lään asues­saan paikallisen asun­to­jär­jestäjän asunnoissaan.

    Josko en ihan väärin muista, niin tuol­loin Hol­lan­nis­sa vuokra-asun­not omisti yksi­tyi­nen toim­i­ja. Kun hol­lan­ti­lainen mak­soi vuokraa, niin samal­la osti asun­toaan omakseeen.

    Siis tämä hol­lan­ti­lainen vuokralle asut­ta­ja ei ollut mikään vuokrara­hat suu irvessä repi­jä, vaan tyy­tyi tietyn suu­ruiseen voit­toon — mihin kaik­ki hol­lan­ti­laiset oli­vat tyytyväisiä.

  18. “Raken­nus­li­ik­keet rak­en­ta­vat nyt muun talon täy­teen pieniä kanakoppe­ja, mut­ta ylimpään ker­rokseen jät­ti­a­sun­to­ja, joista ne yllä­tyk­sek­seen eivät saa samaa neliöhintaa”

    Yläk­er­rosten teras­si­a­sun­noista ( ne jät­ti­a­sun­not ) ei tosi­aan saa­da samaa neliöhin­taa, kos­ka ne on yleen­sä “myy­ty” jo suunnitteluvaiheessa.

    Yksi suurim­mista ( normien + 1000 eur lisäk­si )asun­to­jen hin­taan vaikut­tavista tek­i­jöistä on juuri nuo ton­tin­lu­ovu­tuskil­pailut, jois­sa tont­ti luovute­taan “parhaan” suun­nitel­man esit­täjälle, siis arkkitehtikilpailu.
    Voit­ta­ja on läh­es aina joko toteu­tuskelvo­ton tai vähin­tään erit­täin kallis rak­en­taa, jota sit­ten jatko­su­un­nit­telu­vai­heessa yritetään väk­isin hal­ven­taa huonol­la menestyksellä.

    Ihan taval­liset raken­nuk­set eivät enää kel­paa Helsin­gin päät­täjille, mut­ta jos asun­non osta­jil­ta kysyt­täisi­in ottaisiko esim 10 m² enem­män tilaa “upean” arkkite­htu­urin sijaan, vas­taus löy­tyy esim Kar­tanonkoskelta, kaup­pa käy sijain­nista huolimatta.

    Espoos­sakin toim­i­taan toisin ja se näkyy hin­nois­sa vieläpä ilman kanakoppeja.

  19. K‑Veikon jut­tua rn käsitä lainkaan. Se tosin ei ole ihme. En yleen­säkään kovin paljon ymmär­rä tääl­lä kir­joite­tus­ta. TKK:lta saa­mani kansan­talous- ja talousope­tus oli varsin lyhyt.
    Kukaan pa- henkilö/yritys ei voi ostaa tom­moses­ta talosta yksiötäkään. Kukaan vähä­tu­loinen ei edes ajat­tele men­nä sinne mah­dol­lisi­in vuokra-jut­tui­hin. Mak­sukyky­isiä halu­a­jia kuitenkin riit­täisi ihan var­masti. Mis­sä on se pihvi?

  20. Jos oikein ymärsin, niin kovaa on busines Helsingis­sä. Rahaa tehdään kanankopeil­la ja ylim­mässä ker­rokses­sa sijait­sevil­la ylisu­uril­la luk­susasun­noil­la. Taval­lisille lap­siper­heille ei juuri mitään.

    Näyt­täisi siltä, että ongel­ma on 75–100 neliöis­ten lap­siper­heille tarkoitet­tu­jen asun­to­jen kohdal­la. Niiden lukumäärää jää nyt pieneksi.

    Toisaal­ta raken­nus­li­ik­keet ovat var­maan markki­nati­lanteen suh­teen oike­as­sa. Läh­eskään kaikil­la taval­lisil­la lap­siper­heil­lä ei ole mah­dol­lisu­ut­ta ostaa 70–100 neliöistä asun­toa Helsingistä, ei ainakaan yli­hin­nal­la. Ja vuokral­lakaan ei kan­na­ta olla. Joten osa lap­siper­heistä muut­taa kauem­mak­si saadak­seen riit­tävästi neliöitä.

    Mut­ta jos uudel­la sään­nöl­lä onnis­tu­taan pakot­ta­maan raken­nus­li­ik­keet rak­en­ta­maan myös huo­mat­tavia määriä 70–100 neliöisiä asun­to­ja, niin gryn­derei­den busines heikke­nee. Tämä tulee var­mas­tui näkymään siten, että raken­nus­li­ik­keet tar­joa­vat kaupungille pienem­piä hin­to­ja ton­teista. Eikä uusien kanankop­pi­enkaan hin­nat ainakaan laske.

    Ehdot­taisin sään­töä, että asun­to­jen keskikoon pitäisi olla yli 75 neliöä ja että yli puo­let asun­noista pitäisi olla yli 75 neliöisiä. Mut­ta tapausko­htaista hark­in­taa voitaisi­in käyttää.

  21. Niin ja vaik­ka keskustelu siitä saako asun­torak­en­tamista ylipään­sä säädel­lä, tor­ni­taloista, ja ties mis­tä on sinän­sä kiin­nos­tavaa, niin ideana tuo joka kol­mas yli 90 neliötä olisi kom­pro­mis­si joka täyt­tää kum­mankin osa­puolen tarpeet. Raken­nus­li­ik­keet haluu tehdä yksiöitä. Kaupun­ki halu­aa myös per­hea­sun­to­ja. Esimerkik­si kak­si 30 neliön yksiötä ja yksi 90 neliön per­hea­sun­to, asun­to­jen keskikoko 50 neliötä, ei 75. Per­hea­sun­to­ja saati­in käytän­nössä sama määrä kuin nykyisel­lä normil­la, ne eivät vaan ole ylisu­uria (esim. 30+60+135 on keskimäärin 75), yksiöitä enemmän.

    Se 50% yli 90 neliön asun­nois­sa taas rajoit­taa niiden iso­jen asun­to­jen kokoa, nythän voi peri­aat­teessa tehdä vaik­ka yhden 500 neliön asun­non ja kymme­nen 25 neliön yksiötä.

  22. Nythän pääkaupunkiseudul­la on huu­ta­va pula pienistä asun­noista, ja sen seu­rauk­se­na ainakin yksiöi­den vuokrat ovat järkyt­täviä. Se aiheut­taa toimeen­tu­lo-ongelmia monille pien­i­t­u­loisille ja asun­not­to­muut­ta. Osa opiske­li­jois­takin joutuu vuokraa­maan asun­ton­sa vapail­ta markki­noil­ta. Kaik­ki tämä vain sik­si että halu­taan suosia lapsiperheitä.

  23. Hin­noista päätellen Helsingis­sä on pula ihan kaiken kokoi­sista asun­noista. Ja se aiheut­taa ongelmia. Pulaan­han kaupun­ki on ihan itse syypää, kun ei ole tarpeek­si kaavoit­tanut uusia asuntoja. 

    Se, miten suma pure­taan, onkin sit­ten eri juttu.

    1. Helsin­ki on tehnyt itses­tään liian houkut­tel­e­van paikan asua. Sik­si mikään real­isti­nen määrä asun­to­tuotan­toa ei riitä.

  24. MIVa: “K‑Veikon jut­tua en käsitä lainkaan.”

    Tulk­itsin tämän kom­mentin kanakop­pikokolu­okan vuokra-asun­to­jen syöt­tö­tar­if­fin kri­ti­ikik­si. Kor­vamerk­i­tyn tuen laskem­i­nen olisi no-brain­er, ehkä sil­loin myös jatku­va neliöra­joista kiis­te­ly vähenisi.

  25. Osmo, Helsin­gin seudun asukas­määrät ovat kas­va­neet viimeiset 40-vuot­ta ekspo­nen­ti­aalis­es­ti ja Helsin­gin kaupun­gin asun­to­tuotan­to on ollut vakio. Luulisi sin­un ekon­o­misti­na kykenevän laske­maan tuos­ta perus­matem­ati­ikalla, että ongelmia tulee. 

    Nytkin ne asun­not raken­netaan, joten ongel­mana ei ole raken­nuska­p­a­siteetin puute — ne vaan raken­netaan väärään paikkaan. 

    Helsin­ki tarvit­see järe­itä keino­ja tiivistää kaupunki­raken­net­ta kan­takaupun­gin ympäril­lä ole­vis­sa lähiöis­sä (ja laa­jen­taa kaupunki­maista keskus­taa). Valitet­tavasti siihen ei Helsingis­sä ole halua — joten kär­sitään sit­ten lisään­tyvistä kasvihuonepäästöistä.

  26. Ei kan­takaupun­gin isoista asun­noista varsi­nais­es­ti ole pulaa. Esim. Etu-Töölö on täyn­nä yli sadan neliön asun­to­ja. Niis­sä vain ei asu juurikaan lap­siper­heitä, vaan van­ho­ja pariskun­tia ja leskirouvia. 

    Hinnal­taan ne sit­ten vapautues­saan ovat usein lap­siper­hei­den ulot­tumat­tomis­sa. Eihän voi sanoa, että mer­su­is­takaan olisi pulaa. Kaikil­la vain ei ole varaa niihin. 

    Asuinympäristö näis­sä kan­takaupun­gin arvotalois­sa on usein ver­rat­en lap­sivi­hamieli­nen eli kyt­tääjä­muorit tekevät elämän sietämät­tömäk­si. Meil­läkin kävi yksi valit­ta­ja­mum­mo Kru­u­nun­haas­sa ker­tomas­sa, että hei­dän kat­tokru­u­nun­sa heiluu, kun pari leik­ki-ikäistä juok­sen­teli nor­maal­isti asun­nos­sa kuten ter­vei­den las­ten kuuluukin. 

    Sanoin sit­ten, että ota ihmeessä kat­tokru­unu pois, jos se niin häir­it­sevästi heiluu. Siitä alkoi vihanpito.

  27. Riit­ta,

    Jos on kak­si pariskun­taa, jot­ka ansait­se­vat yhtä paljon, niin lapse­ton pariskun­ta on kyl­lä kun­nalle paljon edullisem­pi kuin per­he, jos­sa on lapsia. 

    Yksinäi­sis­sä ihmi­sis­sä on enem­män vähä­varaisia kuin kah­den palka­nsaa­jan lap­siper­heis­sä, mut­ta en siis sitä tarkoittanut.

  28. Olen asunut vuosia Aus­tralias­sa Perthin kaupungis­sa. Siel­lä läh­es kaik­ki asu­vat omakoti­talois­sa. Kun tarvi­taan lisää asun­to­ja, kaavoite­taan uusi suuri alue ruu­tukaava­mais­es­ti päät­tyvin välikaduin. Keskelle raken­netaan isot puis­tot, jon­ka ympärille tule­vat koulut ja liikerakennukset.

    Näin saadaan noin 700‑1000 neliön tont­te­ja, takapi­ho­jen ollessa toisi­aan vas­ten. Uusien raken­nusten keskikoko on yli 200 neliötä, Mel­bour­nes­sa yli 250 neliötä.

    Suo­ma­laisit­tain has­sua on, että sinkutkin asu­vat omakoti­talois­sa. Sitä pide­tään aivan nor­maali­na — täy­tyy­hän jokaisel­la olla paik­ka, mis­sä jär­jestää BBQ-juhlia!

  29. JiiPeen argu­men­tis­sa siitä, että parem­pi arkkite­htu­uri nos­taa hin­to­ja, mut­ta ihmiset eivät siitä väl­itä, on loogi­nen virhe.

    Olete­taan, että asun­to­ja on vähän ja ihmisil­lä on tiet­ty rajalli­nen määrä tulo­ja käytössään. Ihmiset voivat käyt­tää tietyn sum­man tulois­taan asumiseen ja tämä sum­ma määrää asun­to­jen hinnan. 

    Mikäli asun­to­jen arkkite­htu­uril­la ei olisi ihmis­ten mielestä merk­i­tys­tä, olisi hyvin ja huonos­ti suun­nitel­lun talon asun­to­jen hin­ta sama, sil­lä ihmisil­lä on käyt­tää sama sum­ma asun­non mak­samiseen riip­pumat­ta siitä, minkälaista arkkete­htu­uria asun­to edustaa. 

    Ain­oas­taan se, että ihmiset arvosta­vat hyvää arkkite­htu­uria voi selit­tää tilanteen, jos­sa ihmiset mak­sa­vat korkeam­paa hin­taa vas­taavas­ta hyvin suun­nitel­lus­ta kuin huonos­ti suun­nitel­lus­ta asunnosta. 

    Toinen vai­h­toe­hto on tietenkin se, että raken­nus­li­ike myy huonos­tisu­un­nitel­tua asun­to­ja hin­nal­la, joka on pienem­pi, kuin niistä saisi vapail­la markki­noil­la. Jotenkaan en kuitenkaan usko tähän.

  30. Osmo:

    Helsin­ki on tehnyt itses­tään liian houkut­tel­e­van paikan asua.

    No sehän on hienoa! Nyt vaan sit­ten rahas­ta­maan täl­lä houkut­tele­vu­udel­la ja myymään rak­en­tamis­maa­ta huutokaupalla.

    Sik­si mikään real­isti­nen määrä asun­to­tuotan­toa ei riitä.

    häh? Riitä mihin? Siihen, että asun­to­jen hin­ta ei nousisi niin nopeasti kuin muual­la Suomes­sa? Siihen, että tont­tien hin­nat pysy­i­sivät edelleen korkealla?

    spot­tu: Todel­lakin. Suurien asun­to­jen suosimi­nen aiheut­taa nykyisel­lään kus­tan­nuk­sia niin pienis­sä asun­nos­sa asu­jille kuin veron­mak­sajille yleensä(,jotka mak­sa­vat osan pienis­sä asun­nois­sa asu­jien asun­toku­luista sosi­aalivi­ras­ton kautta.)

  31. Olen Art­turin kanssa samoil­la lin­joil­la, ettei ole mitään järkeä koit­taa sotkea markki­noiden toim­intaa asun­tomarkki­noil­la. Etenkään, jos mitään eri­ty­isiä posi­ti­ivisia ulkois­vaiku­tuk­sia ei ole näköpiirissä. 

    Kaupungille (ts. muille veron­mak­sajille kuin ne, jot­ka johonkin uuteen taloon muut­taa) lie­nee eniten hyö­tyä sel­l­ai­sista asukkaista, jot­ka mak­sa­vat paljon kun­nal­lisvero­ja, kulut­ta­vat vähän palvelui­ta ja aiheut­ta­vat vielä kaiken päälle vähän häir­iötä muille kun­nan asukkaille. 

    En näe mitään syytä, mik­si juuri lap­siper­heet oli­si­vat tuol­laisia. He kulut­tanevat van­hus­ten jäl­keen eniten kun­nan palvelui­ta taloudessa ole­vaa veron­mak­sa­jaa kohti. Toki omis­tusasun­nos­sa asu­vat per­heet ovat melkein pakos­ta myös kohtu­ullisen hyviä veron­mak­sajia, mut­ta en usko hei­dän pystyvän lyömään veron­mak­sun ja palvelu­iden käytön suh­teessa omis­tusasun­nos­sa asu­via sinkku­ja tai pariskun­tia. Jos siis jotain, niin kaupun­gin muiden veron­mak­sajien kan­nat­taisi sub­ven­toi­da niiden kanankop­pi­en rak­en­tamista. Samoin ne luk­susasun­nois­sa asu­vat ökyrikkaat ovat var­masti ter­ve­tullei­ta veron­mak­sajia mihin kun­taan tahansa. 

    Mut­ta siis yhteen­ve­t­ona, en näe mitään syytä, mik­si yhden kokoisia asun­to­ja halu­avia pitäisi jostain eri­tyis­es­tä syys­tä suosia asun­tomarkki­noil­la. Jos jostain kum­man syys­tä halu­taan juuri kun­nan lap­siper­heitä suosia, niin sil­loinkaan sitä ei ole järkeä tehdä pakot­ta­mal­la rak­en­ta­jat rak­en­ta­maan 75–100 neliömetrin omis­tusasun­to­ja, kos­ka ensin­näkin toisaal­ta osa näistä menee muille kuin lap­siper­heille (esim. hyvä­tu­loiset kes­ki-ikäiset var­maan mielel­lään muut­ta­vat suh­teel­lisen väljään asun­toon) ja toisaal­ta tämä suosii vain yhtä tiet­tyä lap­siper­heryh­mää. Ne lap­siper­heet, joil­la ei ole varaa ostaa kuin kak­sio, todel­lisu­udessa kär­sivät tästä, kos­ka täl­laiset toimet tietenkin sit­ten nos­ta­vat pienem­pi­en asun­to­jen hintoja. 

    Ja kaik­ki tämä siis liit­tyen kovan rahan omis­tusasun­toi­hin. Kaupun­gin vuokra-asun­to­jen kohdal­la tilanne voi olla ihan toinen. Siel­lä voi ehkä ollakin syytä suosia lap­siper­heitä, kos­ka lap­siper­heelle asun­not­tomak­si jou­tu­mi­nen on var­masti aika lail­la kovem­pi isku kuin yksinäiselle.

  32. Karin lottoon 

    Heikko on lot­to, kun voit­to­ja ei ole, eikä edes oikei­ta vastauksia 🙂

    1) Kyl­lä, mut­ta maan arvo riip­puu myös raken­nu­soikeud­es­ta eli kaavoituksesta. 

    Väärin. Kaavoitus riip­puu maan arvos­ta. Olkoonkin, että vaiku­tuk­sia on molen­pi­in suuntiin.

    Rak­en­t­a­mi­nen (ja myös kaavoitus) seu­raa maan arvoa, eikä tois­in­päin. Sel­l­aista kaavaa ei olla tehtykään, että Ypäjälle syn­ty­isi Lep­pä­vaara. Ei ole minus­ta mitenkään mah­dol­lista ajatel­la, että neliöhin­ta olisi Helsin­gin keskus­tas­sa halvem­pi kuin vaik­ka jos­sain Soukas­sa, vaik­ka tek­isimme mitä tahansa (tai no, “mitä tahansa” on tietenkin aika ylimit­tainen arvio — onhan ydin­pom­mikin keksitty). 

    2) Jos “sään­te­ly” tarkoit­taa neliönormia, niin en usko että sil­lä on mitään vaiku­tus­ta suun­taan tai toiseen. 

    Kyse oli tietenkin _kaikesta_ sään­telystä. Mut­ta jos nyt sit­ten tar­tu­taan tuo­hon neliösääntelyyn.

    Soin­in­vaara ilmaisi, että tuos­ta neliösään­telystä johtuen raken­nuk­sia ei raken­net­ta. Jos se on tot­ta, se nos­taa asuno­jen hin­taa (kos­ka niitä on vähem­män tarjolla).

    Olen myös antanut itsel­leni ker­toa, että tuo raja johtaa kaiken­laiseen “kikkailu­un” (mihin Soin­in­vaarakin taisi viita­ta). Sehän tarkoit­taa ihan tosi­asial­lista resurssien tuh­laamista ja — ei tietenkään yllät­täen — kalli­impia asuntoja.

    Mut­ta vaik­ka tuo markki­noiden “manip­u­loin­ti” menisi aivan täy­del­lis­es­ti put­keen ja ym. ilmiöitä ei olisi, se tarkoit­taisi kuitenkin kalli­impia asun­to­ja, kos­ka markki­nat vas­taisi­vat huonom­min asun­to­tarpeeseen kuin ilman sääntelyä.

    Valaisen asi­aa hypo­teet­tisel­la esimerkillä.

    Olete­taan, että meil­lä on mustekynäte­hdas, joka on ain­oa, ja joka kyke­nee tuot­ta­maan 10 000 täytekynää, eikä määrää voi tässä hypo­teesessä tapauk­ses­sa lisätä (Helsin­gin asun­tomarkki­nat). Tuotan­to tekee 1000 kap­palet­ta kalli­ita kul­taisia kyniä, ja 9000 kap­palet­ta muo­visia rim­pu­loi­ta (“kanakoppe­ja”), mikä vas­taa kysyn­tää — olkoonkin, että monil­la ei ole varaa minkään­laiseen kynään.

    Nyt sit­ten “päät­täjät” ovat sitä mieltä, ettei ole hyväksyt­tävää, kun ihmisil­lä ei ole varaa kyni­in ja useim­mat osta­vat viel­lä muovir­im­pu­loi­ta, vaik­ka kul­taisi­akin olisi ole­mas­sa. Päätetään sään­nöksin, että kul­tais­ten kynien määrän on nous­ta­va. Ale­taan tuot­taa 9000 kynää, joista 2000 on kalli­ita kul­takyniä (kul­takynien tuotan­to on kalli­im­paa, vas­taa suurem­paa neliövaatimusta).

    Seu­rauk­set: kynien hin­ta kokon­aisuute­na kas­vaa, kos­ka niitä tuote­taan vähem­män, mut­ta suh­teessa kul­takynien hin­ta tietenkin las­kee (kos­ka niitä tuote­taan enem­män). Kyseessä on siis tulon­si­ir­to köy­hiltä (muovirimpuloiden/kanakoppien osta­jil­ta) rikkaille (kultakynien/“oikeiden asun­to­jen” ostajille).

    Ihan hyvä strate­gia siis, jos halu­amme samanaikaises­ti nos­taa asun­to­jen hin­taa ja tehdä tulosi­ir­to­ja heikom­pio­saisil­ta rikkaille.

    Mut­ta ajatelkaa edes lapsiamme!

    3) Ottaen huomioon että samat ihmiset seilaa edestakaisin lähiöi­den ja kan­takaupun­gin väliä, niin en oikein näe mielekkäänä puhua kahdes­ta eri asujaryhmästä. 

    Tuo ryh­mit­te­ly oli tietenkin vain ajatuk­selli­nen kon­struk­tio, ei mikään todel­li­nen jako.

    Ihmisil­lä kuitenkin on eri­laisia pref­er­ensse­jä ja elämän­ti­lantei­ta. Joskus halu­aa asua pienessä asun­nos­sa kaupungis­sa ja joskus kaukana sieltä las­ten kanssa. Jos halu­aa paljon tilaa lap­sille, eikä baarin, kahvi­lan tai kau­pan läheisyy­del­lä ole niin väliä, niin tietenkin se on järkeväm­pää muut­taa pois kan­takaupungista — vaik­ka sit­ten sinne pahamaineiseen Espooseen.

    4) En tiedä, mik­si pitäisi? En oikein ymmär­rä kysymystä. 

    En minäkään tiedä, mik­si pitäisi. Kuitenkin alku­peräisessä postauk­ses­sa viitat­ti­in nimeno­maan siihen, että “Helsin­ki” halu­aa näi­hin val­in­toi­hin vaikut­taa; halu­taan lap­siper­hei­den val­it­se­van Helsin­gin sen sijaan, että nyt sen val­it­se­vat “kanakop­pisinkut”.

    Mut­ta kun niihin val­in­toi­hin ei juurikaan voi vaikut­taa, kos­ka markki­nat toimi­vat (joskin huonom­min), pis­tet­ti­in­pä niiden rat­taisi­in mitä tahansa:
    — vetkutel­laan rak­en­tamista ja yritetään vaikut­taa näi­hin päätök­si­in, kor­rup­tion avul­la tai vähän hienovaraisemmin
    — palkataan arkkite­hti kikkaile­maan näi­den määräys­ten kanssa
    — muute­taan kom­muu­ni­in keskus­tan isoon kämp­pään, kun pienem­piä ei ole tarjolla
    — jae­taan asun­to parik­si pienemmäksi
    — yms.

    5) Voi se olla oikeu­den­mukaista, se että onko se oikein on sit­ten toinen juttu. 

    Ilmeis­es­ti käytät ter­miä “oikeu­den­mukainen” jos­sain min­ulle tun­tem­at­tomas­sa merkityksessä 🙂

    Jos on tot­ta, kuten väitetään, että pienem­mistä asun­noista saa isom­man kat­teen kuin pienem­mistä, se ker­too markki­noiden epätasapainosta. 

    Syy voisi johtua esimerkik­si siitä, että a) asun­not ovat “liian” kalli­ita tai b) asun­tokan­ta on raken­net­tu eril­laiselle väestölle (enem­män suurper­heitä, vähem­män sinkkuja).

    Markki­namekanis­min pitäisi kor­ja­ta tilanne rak­en­ta­mal­la enem­män asun­to­ja ja eri­tyis­es­ti enem­män pieniä asuntoja. 

    Mut­ta tämä ilmeis­es­ti on väärin, väärin ja väärin.

    Pitäisi var­maan heit­täy­tyä lat­tialle itkemään, kun ihmiset eivät vain toi­mi niinkuin haluaisi!

    Kari

  33. Eli­na:

    Sanoin sit­ten, että ota ihmeessä kat­tokru­unu pois, jos se niin häir­it­sevästi heiluu. Siitä alkoi vihanpito.

    haha­ha­ha­ha­ha…

    AP:

    JiiPeen argu­men­tis­sa siitä, että parem­pi arkkite­htu­uri nos­taa hin­to­ja, mut­ta ihmiset eivät siitä väl­itä, on loogi­nen virhe.

    No mä ainakin käsitin, että JiiPee väit­ti, parem­pi arkkite­htu­uri nos­taa hin­to­ja noin yleen­sä, kos­ka sen seu­rauk­se­na uusille asun­noille on vähem­män kysyn­tää (ovat kalli­impia) ja niitä raken­netaan vähem­män. En oo var­ma käykö näin, mut­ta ei se oo mitenkään loogis­es­ti virheellinen.

    Toisaal­ta pidän kyl­lä aika uskot­ta­vana, että hyv­in­voin­ti­tap­pi­oi­ta ainakin syn­tyy, kun virkamiehet pää­sevät toteut­ta­maan omia miel­tymyk­siään arkkite­htu­urin suhteen.

  34. Jos halu­aisin ostaa naa­purin 20 m² kanakopin las­ten­huoneek­si, edel­lyt­tää tämä aika kohtu­u­ton­ta panos­tus­ta jos de fac­to kil­pail­i­jana on sosi­aalivi­ras­to joka tar­joaa kol­men­sadan euron tuot­toa neliötä kohti vuodessa.

  35. Osmo Soin­in­vaara:

    Helsin­ki on tehnyt itses­tään liian houkut­tel­e­van paikan asua. Sik­si mikään real­isti­nen määrä asun­to­tuotan­toa ei riitä. 

    Onko tämä nyt sama Osmo Soin­in­vaara, joka oli huolis­saan siitä, että Helsingistä kaik­ki rikkaat muut­ta­vat Espooseen? Sit­ten seu­raavak­si ollaankin huolis­saan siitä, että Helsin­ki on “liian houkut­tel­e­va” ja tänne pääseekin vain sikarikkai­ta porhoja… 

    Ei ole helep­poo, kun on vaikeeta.…

    Kari

  36. “Jos on kak­si pariskun­taa, jot­ka ansait­se­vat yhtä paljon, niin lapse­ton pariskun­ta on kyl­lä kun­nalle paljon edullisem­pi kuin per­he, jos­sa on lapsia.”

    Kuin­ka pitkään se lapse­ton pariskun­ta pysyy lapsettomana? 

    “Yksinäi­sis­sä ihmi­sis­sä on enem­män vähä­varaisia kuin kah­den palka­nsaa­jan lap­siper­heis­sä, mut­ta en siis sitä tarkoittanut.”

    Nii-in. Pieni­in sinkkua­sun­toi­hin tup­paa hakeu­tu­maan niitä vähä­varaisia, isom­pi­in asun­toi­hin taas varakkaam­paa väkeä.

    1. Kun lapse­ton pariskun­ta tulee van­hu­usikään, siitä tulee juuri lapset­to­muuten­sa takia suurem­pi taak­ka kun­nalle kuin pariskun­nas­ta, jota lapset ainakin vähän auttavat.

  37. Väärin. Kaavoitus riip­puu maan arvos­ta. Olkoonkin, että vaiku­tuk­sia on molen­pi­in suuntiin.

    Hain takaa sitä että kaavoit­ta­ja tekee tarkoituk­sel­la iso­ja asun­to­ja isoille ton­teille. Esimerkik­si sik­si että kun­ta halu­aa suu­rit­u­loisem­pia asukkai­ta. Jos vai­h­toe­hto on vaik­ka kaavoit­taa kym­menker­tainen määrä ker­rostaloa­sun­to­ja, niin maan arvo las­kee kos­ka kymme­nen ker­rostaloa­sun­toa mak­saa yleen­sä enem­män kuin kalliskin talo. Esimerk­ki ei ole hypo­teet­ti­nen ja tästä siinä Helsin­gin normis­sakin on osit­tain kysymys, ne hyvin toimeen­tule­vat ovat toki yleen­sä myös lapsiperheitä. 

    Kyse oli tietenkin _kaikesta_ sään­telystä. Mut­ta jos nyt sit­ten tar­tu­taan tuo­hon neliösääntelyyn.

    Mun moka, olisi pitänyt kir­joit­taa että kokon­ais­vaiku­tus on luul­tavasti plus-mii­nus nol­la. Kyl­lä, jos asun­to­ja tämän takia raken­netaan vähem­män niin se ceteris paribus nos­taa hin­to­ja. Mut­ta toisaal­ta isom­man asun­non raken­nuskus­tan­nuk­set per neliö on huo­mat­tavasti pienem­mät, eli tämä ceteris paribus las­kee hintoja.

    Epäilen myös että tuo ceteris paribus lause ei pidä paikkaansa, eli että Helsingis­sä asun­to­jen hin­nan määrää käytän­nössä osta­jien mak­sukyvyn ylära­ja. Myös tätä kaut­ta tuos­sa kokonormis­sa voi nähdä jotain ideaa, yhden ihmisen asun­to on joka tapauk­ses­sa tässä markki­nas­sa N euroa, ja N on se mitä pank­ki suos­tuu anta­maan lainaa keski­t­u­loiselle, ja jos asun­to­jen keskikoko piene­nee niin ain­oa mitä siitä seu­raa on se että pienem­pi asun­to mak­saa sit­ten sen N euroa mitä vähän isom­pi ennen.

    Ihmisil­lä kuitenkin on eri­laisia pref­er­ensse­jä ja elämän­ti­lantei­ta. Joskus halu­aa asua pienessä asun­nos­sa kaupungis­sa ja joskus kaukana sieltä las­ten kanssa. Jos halu­aa paljon tilaa lap­sille, eikä baarin, kahvi­lan tai kau­pan läheisyy­del­lä ole niin väliä, niin tietenkin se on järkeväm­pää muut­taa pois kan­takaupungista – vaik­ka sit­ten sinne pahamaineiseen Espooseen.

    Niin no, tila on halvem­paa kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la, ja se on Van­taalaises­sa betonilähiössä halvem­paa kuin Helsinkiläisessä. En minä tästä vetäisi sen kum­mem­pia johtopäätök­siä ihmis­ten pref­er­ens­seistä. Eri­tyisel­lä epälu­u­lol­la suh­taudun ihmis­ten ker­tomi­in syi­hin asua joss­sain, vähän niin kuin kysy­isi että onko laps­esi lahjakas?

    Ilmeis­es­ti käytät ter­miä “oikeu­den­mukainen” jos­sain min­ulle tun­tem­at­tomas­sa merkityksessä 🙂

    Suurin piirtein merk­i­tyk­sessä ansion­sa mukaan. Voi olla esimerkik­si ihan perustel­lusti sitä mieltä että on epäoikeu­den­mukaista että itse aiheutet­tua sairaut­ta hoide­taan verovaroin, ja samaan aikaan sitä mieltä että tämä on oikein kos­ka ihmis­ten sairaudet vaan pitää hoitaa. Eikä tämä liity aiheeseen.

  38. Riitta:“Pieniin sinkkua­sun­toi­hin tup­paa hakeu­tu­maan niitä vähä­varaisia, isom­pi­in asun­toi­hin taas varakkaam­paa väkeä.”

    Ja sinus­tako siis kaupun­gin pitää tehdä niin, että se suosii niille varakkaille asun­to­jen rak­en­tamista (joka tietysti painaa niiden hin­to­ja alaspäin) niille vähä­varaisille rak­en­tamisen sijaan, minkä seu­rauk­se­na vähä­varaiset ovat entistä vähä­varaisem­pia, kun jopa sen kanankopin ost­a­mi­nen vetää talouden tiukille?

    “Kuin­ka pitkään se lapse­ton pariskun­ta pysyy lapsettomana?”

    Mitä väliä? Jos se han­kkii lap­sia, niin se on sen ajan murhe. Jos rahat ei riitä asun­toon, johon lapset mah­tu­vat, niin sit­ten se muut­taa jon­nekin halvem­malle seudulle ja tilalle muut­taa lapse­ton pariskun­ta. Tämä ei edelleenkään muu­ta mihinkään sitä, että lap­siper­heet eivät ole lapset­tomi­in pariskun­ti­in ver­rat­tuna kun­nan taloudelle hyväksi. 

    Osmo:“Kun lapse­ton pariskun­ta tulee van­hu­usikään, siitä tulee juuri lapset­to­muuten­sa takia suurem­pi taak­ka kun­nalle kuin pariskun­nas­ta, jota lapset ainakin vähän auttavat.”

    Hmm, mie­lenki­in­toinen näkökul­ma. Onko noil­la jokin merkit­täväkin ero kun­nan talouden kannal­ta? Siis onko tuo lap­sien aut­tamisen hyö­ty kun­nalle mis­sään suh­teessa siihen, mitä las­ten päivähoit­a­mi­nen ja koulu­tus maksavat? 

    Lisäk­si tässä olete­taan, että ihmiset asu­vat koko ikän­sä samas­sa paikas­sa. Jos yksi paikkakun­ta suosii lap­siper­heitä muiden kus­tan­nuk­sel­la, niin voi hyvinkin olla, että ihmiset muut­ta­vat sieltä pois las­ten lähdet­tyä pois kotoa ja muut­ta­vat sel­l­aiseen paikkaan, jos­sa lapset­tomat ovat samal­la viival­la lap­siper­hei­den kanssa. 

    Ihan konkreet­tisien kaupunkien kohdal­la voisin ajatel­la, että lapset­tomat nuoret asu­vat Helsingis­sä “kanakopis­sa” opiskelun ja työu­ran alun, muut­ta­vat sit­ten tilan perässä ympäryskun­taan per­het­tä perus­taes­saan ja sit­ten van­hu­usvu­osik­si takaisin kan­takaupun­gin parem­pi­en palvelu­jen lähelle. Onko tätä suh­teel­lisen luon­nol­lista kier­toa jotain syytä koit­taa kam­meta johonkin suuntaan? 

    No, ehkä siltä osin jokaisen kun­nan tehdessä päätök­siään omin päin, että koit­taa tehdä omas­ta kun­nas­ta mah­dol­lisim­man luo­taan poistyön­tävän van­huk­sille, jot­teivät nämä ase­tu sinne. Tämä siis puh­taana talousa­jat­telu­na. Käytän­nössä tietenkin van­huk­set ovat voimakas äänestäjäblok­ki, eivätkä he tietenkään hyväksy sitä, että kaupun­ki huonon­taa hei­dän olojaan.

  39. Kari:

    Väärin. Kaavoitus riip­puu maan arvos­ta. Olkoonkin, että vaiku­tuk­sia on molen­pi­in suuntiin.

    Yritätkö nyt sanoa, että kaavoit­ta­jan päätök­set riip­pu­vat markki­noiden ennus­ta­mas­ta kaavoit­ta­jan päätöksestä?

    Voi olla näinkin, mut­ta voi myös olla, että kaavoit­ta­ja päät­tää miten päät­tää ja markki­nat vaan ennus­ta­vat näitä päätök­siä aika hyvin.

    Minä oon taipu­vainen usko­maan enem­min jälkim­mäistä kuin ensim­mäistä, eli että maan arvo riip­puu kaavoittajasta.

    tplyy­lu­o­ma: Siis mä en nyt ihan ymmär­rä, että mik­si sun mielestä tuotan­tokus­tan­nuk­sil­la ei oo vaiku­tus­ta tar­jon­taan ja sitä kaut­ta hintaan?

    En minä tästä vetäisi sen kum­mem­pia johtopäätök­siä ihmis­ten preferensseistä.

    No vetäisitkö siitä jotain johtopäätök­siä kysyn­nästä ja tar­jon­nas­ta? (Eli siis että asun­to­ja Van­taal­la halu­taan vähem­män suh­teessa niiden tar­jon­taan kuin asun­to­ja Helsingissä.)

  40. Riit­ta sanoo: 

    Nii-in. Pieni­in sinkkua­sun­toi­hin tup­paa hakeu­tu­maan niitä vähä­varaisia, isom­pi­in asun­toi­hin taas varakkaam­paa väkeä.

    Jos puhumme Kehä ykkösen sisäpuolel­la ole­vista omis­tusasun­noista, niin niihin ei kyl­lä tup­paa tunke­maan vähä­varaista väkeä. Ei edes yksiöi­hin. Ja niitä toimeen­tu­lotuel­la kit­tuut­tavia nyt ei ainakaan, kos­ka toimeen­tu­lo­tukea ei voi saa­da, jos on real­isoitavaa omaisuutta. 

    Tietysti määritelmämme vähä­varaisu­ud­es­ta voi poike­ta kovastikin toisistaan.

  41. Jos olisi jokin mekanis­mi joka suo­sisi uuden­laista rak­en­tamista, markki­noille ilmaan­tu­isi ratkaisue­hdo­tuk­sia itses­tään. Sen sijaan meil­lä on elinkeino- ja vero­jär­jestelmä joka suosii kartel­lisoi­tu­mista ja van­haa pääo­maa, joka oikeas­t­aan jopa syn­nyt­tää täl­laisia ongelmia.

    Yksi ilmeinen ratkaisu olisi ker­rostalo­rak­en­tamises­sa se , että myytäisi­in til­am­od­u­ulei­ta, joi­ta voisi yhdis­tel­lä halu­a­mansa kokoisek­si asun­nok­si. Tilas­sa olisi sopivin etäisyyksin kostear­ak­en­tamisen sal­livia kohtia. Näin huoneti­las­ta voisi tehdä yksiölle olohuone/keittokomeron, per­hea­sun­toon maku­uhuoneen ja sivuwc:n tai ökya­sun­toon saunan ja takkahuoneen. Myös ker­rosten väliset rap­puset asun­non sisäl­lä oli­si­vat mah­dol­lisia. Täl­lais­es­ta raken­nuk­ses­ta voisi myös muun­nel­la tilo­ja elämän­ti­lanteen mukaan. Yhdestä huoneesta voisi tehdä alivuokralaishuoneen , koti­toimis­ton tai koti­sairaan­hoita­jan asun­non . Naa­puril­ta voisi myös ostaa huoneen. Minus­ta tämän­su­un­tainen raken­nuskult­tuuri olisi tavoiteltavam­paa kuin virkamiesve­toinen asun­to­lainan ottoon pain­os­ta­va nykyinen.

    Osmon lause ” Helsin­ki on tehnyt itses­tään liian houkut­tel­e­van paikan asua..” on jo vähän koomi­nen. Suomes­sa kaikil­la use­am­man kau­den kansane­dus­ta­jil­la on sijoi­tusasun­to Helsingis­sä (Helsinkiläisil­lä vak­i­tu­inen oma). Helsin­gin kun­nal­lispoli­ti­ik­ka on vah­vasti limit­tynyt val­takun­nan­poli­ti­ikkaan. Kaik­ki tärkeät virkamiehet asu­vat Helsingis­sä. On se ihme jut­tu , että “par­la­men­taari­nen” jär­jestelmä tuot­taa sel­l­aisia säädök­siä, veropoli­ti­ikkaa ja Helsin­gin väk­ilukua ja ostovoimaa lisäävää väestöpoli­ti­ikkaa , jot­ka nos­ta­vat Helsinkiläis­ten kiin­teistö­jen arvoa.

    1. Tuo lause “Helsin­ki on tehnyt itses­tään liian houkut­tel­e­van paikan asua” oli tarkoitet­tu vas­tauk­sek­si syytök­seen, että asun­to­jen korkea hin­ta helsin­gin kan­takaupungis­sa johtuu siitä, ettei ole kaavoitet­tu tarpeek­si. Tarkoi­tus oli van sanoa, e3ttä tuli­joi­ta on niin paljon, ettei kaavoituk­sel­la saa hin­taa Nurmek­sen tasolle.

  42. Tpyy­lu­o­ma:
    Olen kyl­lä samaa mieltä tuos­ta, mitä sanoit kaavoitus­mo­nop­o­lin vaiku­tuk­sista. Tietenkin sil­lä voidaan vaikut­taa hin­toi­hin, eikä sen vuok­si ole kovinkaan ihmeel­listä, että meil­lä on kovinkin “lämpimät” suh­teet esim. kaavoit­ta­jien ja maan­omis­ta­jien välillä.

    Min­un point­ti­ni oli se, että nimeno­maan tämä sijain­ti (tai maan hin­ta, joka nyt on suurelta osin sama asia, kun puhutaan kaavoit­ta­mat­tomas­ta alueesta) vaikut­taa siihen, mihin kaavoite­taan enem­män kuin mitä kaavoitus vaikut­taa maan hintaan.

    Mun moka, olisi pitänyt kir­joit­taa että kokon­ais­vaiku­tus on luul­tavasti plus-mii­nus nol­la. Kyl­lä, jos asun­to­ja tämän takia raken­netaan vähem­män niin se ceteris paribus nos­taa hin­to­ja. Mut­ta toisaal­ta isom­man asun­non raken­nuskus­tan­nuk­set per neliö on huo­mat­tavasti pienem­mät, eli tämä ceteris paribus las­kee hintoja. 

    En nyt oikein ymmär­rä. Vaik­ka neliöhin­nat lask­i­si­vat, niin eihän se tarkoi­ta asun­to­jen hin­to­jen laske­van? No ehkä sil­loin, jos ihmiset alka­vat enem­män asumaan kimp­pakämp­is­sä, parisuhteis­sa tms. niin näin voi tietenkin _jossain määrin_ tapah­tua, mut­ta tuskin tuo komben­soi sitä hin­nan­nousua, joka johtuu siitä, että sään­nösten vuok­si raken­netaan vähem­män sel­l­aisia asun­to­ja, mitä ihmiset haluavat.

    Epäilen myös että tuo ceteris paribus lause ei pidä paikkaansa, eli että Helsingis­sä asun­to­jen hin­nan määrää käytän­nössä osta­jien mak­sukyvyn ylära­ja. Myös tätä kaut­ta tuos­sa kokonormis­sa voi nähdä jotain ideaa, yhden ihmisen asun­to on joka tapauk­ses­sa tässä markki­nas­sa N euroa, ja N on se mitä pank­ki suos­tuu anta­maan lainaa keski­t­u­loiselle, ja jos asun­to­jen keskikoko piene­nee niin ain­oa mitä siitä seu­raa on se että pienem­pi asun­to mak­saa sit­ten sen N euroa mitä vähän isom­pi ennen. 

    Minä en kyl­lä tehnyt ceteris paribus ‑olet­ta­mus­ta, enkä väit­tänyt selit­täväni Helsin­gin asun­tomarkki­noiden toim­intaa kokon­aisu­udessaan, vaan väitin sääte­lyn (useim­miten) kas­vat­ta­van hin­to­ja, mikä johtuu mekanis­mista, jon­ka kuvasin.

    Luulen, että puhut­taes­sa asun­to­jen hin­nas­ta Helsingis­sä tuo kuvaa­mani mekanis­mi on rip­peliä mui­hin tek­i­jöi­hin näh­den. Siinä mielessä totea­muk­sesi (“vaiku­tus on plus mii­nus nol­la”) saat­taa olla hyvinkin lähel­lä totu­ut­ta. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että tuo vaiku­tus­mekanis­mi toimii kuten kuvasin.

    Tietenkin voidaan kysyä, että jos vaiku­tus on niin mitätön, niin mitäpä siitä vaah­toa­maan. Mut­ta yhtä hyvin voidaan sanoa sään­te­lyn vaiku­tuk­sen asumiseenkin sil­loin ole­van niin mitätön, että mik­si vaivau­tua. Tai siis: jos tuo neliöra­ja vaikut­taa ihmis­ten asumiseen, niin kyl­lä sen sil­loin pitää näkyä myös markki­noil­la. Ja jos se näkyy, niin sil­loin se näkyy tulon­si­ir­toina parem­pio­saisille ja asun­to­jen hin­to­jen nousuna.

    Niin no, tila on halvem­paa kan­takaupun­gin ulkop­uolel­la, ja se on Van­taalaises­sa betonilähiössä halvem­paa kuin Helsinkiläisessä. En minä tästä vetäisi sen kum­mem­pia johtopäätök­siä ihmis­ten pref­er­ens­seistä. Eri­tyisel­lä epälu­u­lol­la suh­taudun ihmis­ten ker­tomi­in syi­hin asua joss­sain, vähän niin kuin kysy­isi että onko laps­esi lahjakas? 

    Minä en vetänyt johtopäätöstä siitä, että ihmisil­lä on eri­laisia pref­er­ensse­jä, mis­tään maan hin­nas­ta enkä kyse­ly­tutkimuk­ses­ta, vaan ihan “yleis­es­tä elämänkoke­muk­ses­ta”. Tai siis: tun­temil­lani ihmisil­lä on hyvin eri­laisia käsi­tyk­siä siitä, miten halu­aisi­vat asua tai siitä, kuin­ka merk­i­tyk­selli­nen asia asum­isjär­jeste­ly ylipäätään on.

    Suurin piirtein merk­i­tyk­sessä ansion­sa mukaan. Voi olla esimerkik­si ihan perustel­lusti sitä mieltä että on epäoikeu­den­mukaista että itse aiheutet­tua sairaut­ta hoide­taan verovaroin, ja samaan aikaan sitä mieltä että tämä on oikein kos­ka ihmis­ten sairaudet vaan pitää hoitaa. Eikä tämä liity aiheeseen. 

    Hmm, mie­lenki­in­toinen näkökul­ma. Täy­tyypä joskus pohdiskel­la tarkemmin 🙂

    Kari

  43. Osmo:

    Tarkoi­tus oli van sanoa, e3ttä tuli­joi­ta on niin paljon, ettei kaavoituk­sel­la saa hin­taa Nurmek­sen tasolle.

    No ei ehkä tasolle, mut­ta eihän tätä kukaan ole väit­tänytkään. Kyl­lä se korkea hin­ta johtuu kysyn­nän ja tar­jon­nan yhteis­pelistä ihan samal­la taval­la kuin mikä tahansa muukin hinta.

  44. Art­turi:

    Yritätkö nyt sanoa, että kaavoit­ta­jan päätök­set riip­pu­vat markki­noiden ennus­ta­mas­ta kaavoit­ta­jan päätöksestä? 

    En yrit­tänyt, vaik­ka noinkin var­maankin tapahtuu 🙂

    Voi olla näinkin, mut­ta voi myös olla, että kaavoit­ta­ja päät­tää miten päät­tää ja markki­nat vaan ennus­ta­vat näitä päätök­siä aika hyvin.

    Minä oon taipu­vainen usko­maan enem­min jälkim­mäistä kuin ensim­mäistä, eli että maan arvo riip­puu kaavoittajasta. 

    Olin tuos­sa epä­selvä. Minä tarkoitin “maan arvol­la” ehkä enem­mänkin “maan poten­ti­aal­ista arvoa, jos se kaavoitet­taisi­in”. Eli jos ostan pel­toa Van­taal­ta tai Posi­ol­ta, niin tietenkin maa on Van­taal­la kalli­im­paa (kos­ka on mah­dol­lista, että siihen tule­vaisu­udessa kaavoite­taan vaikka­pa asuinalue), mut­ta vielä suurem­pi ero on ns. “poten­ti­aalisel­la arvolla”.

    Eli jos vaikka­pa lahjon virkamiehet ja poli­itikot rak­en­ta­maan siihen radan ja kaavoit­ta­maan sinne asuinalueen, niin pystyn tekemään melkoisen tilin (tämä ei ole muuten kuvit­teelli­nen esimerk­ki, vaan Kehäradan tapauk­ses­sa näin tapah­tui — siitä tuli oikein tuomioitakin). Ja kos­ka näin on mah­dol­lista tehdä, näin tehdään.

    Minä olen sitä mieltä, että noin “suures­sa mitas­sa” kaavoitus­päätök­set tehdään aivan muual­la kuin varsi­naises­sa kaavoituk­ses­sa. Esimerkik­si sil­loin kuin pääkaupun­ki siir­ret­ti­in Helsinki­in, tänne perustet­ti­in sata­ma ja raken­net­ti­in radat ja moot­tori­ti­et. Tuo varsi­nainen “kaavoitus” on sit­ten lähin­nä hienosäätöä. Kehä­mar­ket­te­ja syn­tyy, kos­ka meil­lä on kehätiet.

    Voi tietysti olla, että min­ul­la on vähän “vääristynyt” näkökul­ma, kun olen tusan­nut näit­ten liiken­nejut­tu­jen kanssa vähän liikaa 🙂 

    Osmo Soin­in­vaara:

    Tuo lause “Helsin­ki on tehnyt itses­tään liian houkut­tel­e­van paikan asua” oli tarkoitet­tu vas­tauk­sek­si syytök­seen, että asun­to­jen korkea hin­ta helsin­gin kan­takaupungis­sa johtuu siitä, ettei ole kaavoitet­tu tarpeek­si. Tarkoi­tus oli van sanoa, e3ttä tuli­joi­ta on niin paljon, ettei kaavoituk­sel­la saa hin­taa Nurmek­sen tasolle. 

    Tuo nyt oli lähin­nä kettuilua 🙂

    Mut­ta entäpäs tämä: minä väitän, että mitä enem­män Helsinki­in (tai oikeam­min Suurhelsinki­in) kaavoite­taan, sitä enem­män hin­nat nousevat!

    Syy tähän on (minus­ta, toivoisin jonkun oikai­se­van, jos olen väärässä) se, että kun markki­na-alueelle tulee lisää ihmisiä, ko. alue hyö­tyy lukui­sista skaalae­duista, jol­loin alueen arvo tosi­asial­lis­es­ti kasvaa.

    Tämä ei kuitenkaan ole huono asia, kos­ka tuo maan arvon­nousu perus­tuu ihan todel­lisi­in hyö­ty­i­hin, jol­loin ihmisil­lä on myös varaa mak­saa enem­män — kos­ka he ovat rikkaampia.

    Kari

  45. Minus­ta asi­aan ei ole tar­tut­tu oikeal­la asen­teel­la. Kaupun­gin puoles­ta uusia asun­to­ja suun­nitel­laan (ja raken­netaan) “niin nopeasti kuin pystytään”. Käytän­nössä kaavoituk­sen tilkkutäkkisyys, val­i­tuk­set ja rak­en­ta­jien nihkeys alkaa rak­en­taa huonol­la het­kel­lä johtaa riit­tämät­tömään asun­to­tuotan­toon. Toisaal­ta raken­netaan liian väljästi vuosia van­ho­jen yleiskaavara­joi­tusten sisäl­lä. Kaupun­ki ei voi vain laa­je­ta vaan sen pitää myös tiivistyä.

    Arkkite­htik­il­pailu­ja käytetään täl­lä het­kel­lä nurinkurisel­la taval­la: ton­tin­lu­ovu­tuskil­pailuil­la raken­nuk­sille haetaan eri­ty­istä ilmet­tä — kaupun­gin keinot uusien ympäristö­jen iden­ti­fioin­nis­sa rajoit­tuvat for­maalei­hin keinoi­hin. Uusi ratkaisu ei vält­tämät­tä ole stan­dar­d­ia kalli­impi, mut­ta ei halvempikaan.

    Esimerkik­si Kööpen­ham­i­nas­sa asum­isongel­maan on tar­tut­tu lähiövu­osikym­menten veroisel­la voimakkaal­la poli­ti­ikalla, tosin aivan toisin kon­stein. Bil­lige boliger ‑ohjel­man tarkoituk­se­na on rak­en­taa suun­nit­teluk­il­pailu­jen poh­jal­ta tiivistä, usein pien­taloskaalaista, asum­ista keskus­tan tun­tu­maan erit­täin edullis­es­ti. Tavoite on ettei 85 neliön asun­nos­ta tarvit­sisi mak­saa enem­pää kuin 5000 kr (n. 600e) vuokraa.

    Selvästi halvem­paan asumiseen päästään jos tämä on oikeasti tavoite. Kel­lo­jen pitäisi soi­da, kun raken­netun asun­toneliön laskukaa­va on tämä:
    1000 e tontista
    + 1000 e rak­en­t­a­mi­nen ja suunnittelu
    + 1000–5000 e raken­nus­li­ik­keen voit­toa ja vaalikassaa
    = 3000–7000 e asun­non myyntihinta!!?

    Jokainen joskus jotain raken­nut­tanut tietää, että paljon yli ton­nin ei raken­nuskus­tan­nuk­sis­sa kyl­lä mis­sään kohteessa mennä!

    1. Helsin­ki pyrkii rak­en­ta­maan 5000 asun­toa vuodessa. Asunaluei­ta on esimerkik­si satamil­ta vapau­tuneilöla alueil­la kan­takaupungis­sa ja Laa­jasa­lon öljysa­ta­ma-alueel­la. Pasi­laan lisätään sekä toimis­to­ja että asum­ista. Haa­gaan par­ituhat­ta uut­ta asukas­ta. Kasupun­ki kas­vaa läh­es yksi­no­maan tiivistämällä.

  46. Keskustelua vaivaa hyvin yleinen virhe­o­le­tus. Olete­taan, että raken­nus­li­ikkei­den tuote on asun­to tai talo, jon­ka hin­ta muo­dos­tuu raa­ka-aineku­luista , työn hin­nas­ta ja työ­maan ylläpi­toku­luista.. Näin ei tietenkään ole. Raken­nus­li­ik­keen tuote on raken­nus­pros­es­si. Raken­nus­li­ik­keet myyvät siis tiet­tyä tapaa ja järjestys­tä talon rak­en­tamiseen. Miten ali- ja sivu-urakoit­si­jat kil­pailute­taan, miten tont­ti han­ki­taan ja arvote­taan , miten työ­maako­pit sijoite­taan työ­maal­la, mis­sä järjestyk­sessä työ­vai­heet tehdään jne jne. Tuhan­sia pieniä detalji­ta­son päätök­siä, joista ketjute­taan kokon­ainen pros­es­si. Kun pörssir­aken­nusy­htiö rak­en­taa tuhan­net­ta ele­ment­tik­er­rostaloaan , se on ratkaissut kaik­ki mah­dol­liset ongel­mati­lanteet ja huomioin­ut ne pros­es­sis­saan. Sen vuok­si se pystyy rak­en­ta­maan niin tehokkaasti , että uuden alalle pyrkivän rak­en­ta­jan hin­ta on esim. 40% kalli­impi, kos­ka sen täy­ty­isi ensin har­joitel­la sata taloa saadak­seen tehokkuuten­sa samalle tasolle. Näin pörssir­aken­nusy­htiö voi tehdä 25% katet­ta eikä alalle pääse uusia tek­i­jöitä. Ulospäin näyt­tää sikailul­ta , mut­ta oikeasti onkin vain markki­na­t­alout­ta ja tehokkuutta.Surullinen fak­ta on , että rak­en­t­a­mi­nen ja työ on ihan oikeasti niin kallista Suomes­sa kuin se on.

    Toinen hin­tata­soa nos­ta­va muut­tu­ja on “halvin on paras”-kilpailulaki. Se toimii myös raken­nusalal­la, mut­ta valitet­tas­vasti kartel­liy­htiön hyväk­si. Hom­ma menee näin: On iso pääo­maa vaa­ti­va raken­nusko­hde , esim. ker­rostaloalue tai julki­nen infra­hanke. Raken­nut­ta­jana on julki­nen taho, pank­ki , eläkesäätiö tms. Toim­i­tus­var­muu­den takaamisek­si ne pyytävät tar­jouk­set riit­tävän isol­ta toimijalta=pörssirakennusyhtiö. Nämä määrit­televät hin­tansa näin: ne pyytävät tar­jouk­sia vaki­in­tuneil­ta sivu- ja ali­u­rakoit­si­joil­taan tyyliin“jos kol­men vuo­den päästä rak­en­taisit tämän ja tämän yksikkömäärän , mikä olisi hin­ta?”. Nämä eivät ole sitovia tar­jouk­sia vaan mutu- ja var­man­pääl­letar­jouk­sia , jois­sa hin­nan­nousua arvail­laan. Näistä tar­jouk­sista iso raken­nusy­htiö kokoaa hin­tansa. Kun se saa urakan, se kil­pailut­taa ali­työt eri tar­joa­jil­la ja kokoaa näistä esim. kolme-neljä halv­in­ta lop­pukiri­in. Muu­ta­ma viikko ennen töi­den aloit­tamista nämä kut­su­taan neu­vot­telui­hin ja kysytään” oliko tässä laskel­mas­sa joku väärinkäsi­tys tai virhe , jon­ka perus­teel­la voit alen­taa hin­taa?” (lain mukaan ei saa hin­taa muuten alen­taa). Yllät­tävän usein alen­nuk­sia löy­tyy ja ero­tus jää suurelle raken­nus­li­ik­keelle. Kun raken­nus on saatu yli puolen­välin , ollaan aina jäl­jessä aikataulus­ta (kiire­htimi­nen hyödyt­tää pääu­rakoit­si­jaa). Tässä kohtaa laite­taan arkkite­hti koville. Uudet ja kokeilulliset kon­stit muute­taan van­hoik­si hyväk­si havai­tuik­si aikataulun nimis­sä ja hal­ven­nus jää pääu­rakoit­si­jan kirstuun.

    Keinot joil­la tähän voidaan puut­tua ovat har­vas­sa. Kil­pailu­lais­sa pitäisi arvot­taa laatu ja kokeil­e­va rak­en­t­a­mi­nen euromääräisenä muut­tu­jana, mah­dol­lis­taa uusien tek­i­jöi­den alalle tulo kiusaa­mal­la kartel­lisoitu­via yri­tyk­siä lain­säädän­nöl­lä, toteut­taa julki­nen rak­en­t­a­mi­nen sil­löin täl­löin jyvitet­ty­inä miniurakoina.
    Hölmöin­tä on neliöra­joil­la tas­apäistää rak­en­tamista ja siten suosia iso­ja yrityksiä.

  47. Samuli Saarel­ma:
    “..Ne lap­siper­heet, joil­la ei ole varaa ostaa kuin kak­sio, todel­lisu­udessa kär­sivät tästä, kos­ka täl­laiset toimet tietenkin sit­ten nos­ta­vat pienem­pi­en asun­to­jen hintoja.”

    Kyl­lä. Kiin­tiö ei edes suosi lap­siper­heitä, vaan varakkai­ta lap­siper­heitä. Per­heitä, joil­la on muu­takin tuloa kuin ansio­tu­lo. Joten nyky­poli­ti­ik­ka ei suurel­la toden­näköisyy­del­lä tue tuot­tavaa talout­ta. Yksi siivoo­japer­he tuot­taa enem­män var­al­lisu­ut­ta kuin 10 pank­in­jo­hta­jaa brit­tiläisen tutkimuk­sen mukaan. Puhu­mat­takaan ties mis­tä vuokraspeku­lanteista ja muista etuoikeusryhmistä.
    (K.o. tutkimuk­sen mukaan pank­in­jo­hta­jat tuot­ta­vat itse asi­as­sa reilusti tap­pi­o­ta, mikä on kyl­lä saavu­tus läh­es 0‑korkoista luot­toa nauttiville)

  48. Helsin­ki pyrkii rak­en­ta­maan 5000 asun­toa vuodessa.

    Ja jos ei onnis­tu­ta? Mitä jos yksinker­tais­es­ti ATT raken­nut­taisi vuodessa 5000 asun­toa mii­nus sen mitä muut rak­en­taa? Kävin juuri ATT:n sivuil­la, hyvin menee ainakin HITAS kau­pak­si keskel­lä laskukaut­ta, myyvät ei oota. Ja ei kai niitä kovan rahankaan asun­to­ja ole kaupun­gin käsin jäänyt.

    1. Itse asi­as­sa on jäänyt käsi­in, Vuosaa­res­sa. En tiedä, ovatko kaa­vat olleet kovin kalli­ita vai talo­su­un­nit­telu mah­do­ton­ta, mut­ta kalli­ita talo­ja on tul­lut, niin kalli­ta, ettei oikein mene kaupaksi.

  49. Taidan tietää kohteen. Hyvän näköisiä talo­ja, mut­ta hin­nat on oli sijain­nin huomioon ottaen vaan aivan liian kovia. Se on nyt kuitenkin Vuosaari, eli kaukana.

  50. Osmo: “Helsin­ki on tehnyt itses­tään liian houkut­tel­e­van paikan asua. Sik­si mikään real­isti­nen määrä asun­to­tuotan­toa ei riitä.”

    Näin se juuri on. Tuo Osmon ver­taus soukka/töölö oli siitä virheelli­nen, että asun­to­jen hin­ta tulee aina ole­maan töölössä kovem­pi kuin Soukas­sa, siitä syys­tä, että töölö on lähempänä Helsin­gin keskus­taa. Paras asun­to­jen hin­nan selit­täjä on maanti­eteelli­nen etäisyys Helsin­gin keskustasta.

    Me tääl­lä ympäryskun­nis­sa saamme paljon halpo­ja neliöitä ja tilaa pihal­la. Mut­ta silti useim­mat ihmiset mielu­um­min asu­vat ahtaasti töölössä tai lauttasaaressa.

  51. En usko, että Helsin­ki voi sinän­sä tehdä mitään sille, että sinkut pakkaan­tu­vat sinne. Sinkulle sopii pieni kaupunki­a­sun­to. Näin on aina ollut ja näin on aina oleva.

    Sen sijaan ne, jot­ka omis­ta­vat 2 autoa, veneen, kolme koiraa ja viisi las­ta, halu­a­vat ymmär­ret­tävästi tilaa ympärilleen ja muut­ta­vat jon­nekin, mis­sä tämä elämän­ta­pa on mah­dolli­nen. Yleen­sä tämä ei ole mah­dol­lista Helsingissä.

  52. Soin­in­vaara:
    “Itse asi­as­sa on jäänyt käsi­in, Vuosaa­res­sa. En tiedä, ovatko kaa­vat olleet kovin kalli­ita vai talo­su­un­nit­telu mah­do­ton­ta, mut­ta kalli­ita talo­ja on tul­lut, niin kalli­ta, ettei oikein mene kaupaksi.”

    Toki jää käsi­in, kun poli­it­tisil­la päätök­sil­lä on Vuosaares­ta tehty kokeilukeskus. Vuosaaren kana­va ja ranta ovat hieno­ja paikko­ja ja siel­lä on upea käy­dä kesäl­lä. Ikinä en sinne kuitenkaan muut­taisi. Kan­nat­taa kysyä poli­itikon itseltään, mik­si ihmiset muut­ta­vat yli­hin­taiseen Saunalah­teen Espooseen, mut­ta eivät muu­ta yli­hin­taiseen Vuosaa­reen. Vink­ki: etäisyyk­sil­lä asia ei selity.

    Erit­täin kan­natet­tavaa on toki pyrk­iä pitämään mei­dät lap­siper­heet Helsingis­sä. Siitä Soin­in­vaar­alle kiitos. Mut­ta poli­tikoin­ti­in koko hom­ma jumit­tuu. Eihän Vapaavuorikaan ole oikeasti mitään aikaan saanut asun­to­min­is­ter­inä. Oulus­sa saa uut­ta asun­toa 1800e/neliö vuokra­ton­til­la ja Helsingis­sä 4500e/neliö vuokra­ton­til­la. Vihrei­den Könkkölä toki ansiokkaasti ollut mukana hin­taa nos­ta­mas­sa. Ja Oulus­sa ali­h­jank­in­taketju­tus voi olla lyhyem­pi ja sitä myöten laatu saat­taa olla jopa parem­pi. Mut­ta antaa kartel­lien ja poli­it­tisen suh­muroin­nin tanssin jatkua. Vain todel­li­nen kri­isi voi mätä­paiseet puhkaista suun­nit­telus­sa (poli­ti­ik­ka) ja rak­en­tamises­sa (näen­näi­nen kil­pailu ja monop­o­li­mainen tuotto). 

    Suo­ra lain­aus suuren raken­nusy­htiön man­ager­il­ta yksityiskeskustelussa:“Tuli ammut­tua vähän yli hin­noit­telus­sa, mut­ta antaa olle myyn­nis­sä vaan. Uut­ta ei tule ennen kuin van­hat myy­ty ja ihmis­ten on pakko lop­ul­ta mak­saa”. Tämä peli jatkuu poli­itikko­jen siu­nauk­sel­la. Oike­as­sa markki­na­t­aloudessa uusien asun­to­jen hin­nat oli­si­vat talouskri­isin aikana pudonneet.
    Yksi­tyi­nen ihmi­nen ei voi rak­en­tamisvelvoitet­ta kiertää, jos kaupungilta ton­tin sat­tuu saa­maan. Raken­nus­li­ike taas voi Töölön stag­el­la pres­sut päälle vaan kysyn­tää ylläpitämään.
    Vielä lopuk­si ter­veiset raken­nus­li­ikkeille: Eihän kukaan halua pien­tä asun­toa ostaa! Mut­ta Suomes­sa hom­ma on edel­lä kuvat­ul­la taval­la hoidet­tu niin, että asun­to on aina vähän kalli­impi, kuin mihin ihmisel­lä on varaa. Tyhjä maa, ahtaat asun­not. Huip­puhin­taan. On lot­tovoit­to syn­tyä Suomeen.

  53. Miten olisi määräys, että kol­mannes asun­noista on olta­va kooltaan yli 90 neliötä tai että asuin­pin­ta-alas­ta puo­let tulee olla yli 90 neliön asun­nois­sa? Kek­si­ikö joku parem­man säännön?

    Muuten olen sitä mieltä, ettei tuon sään­nön pidä olla täs­mälleen sama joka kaupungi­nosas­sa eikä joka tontilla.

    Jos nyt olete­taan, että käytän­nön reali­teetit ovat, että kaupun­ki lahjoit­taa jatkos­sakin puoli-ilmaisek­si noi­ta tont­te­ja yhteiskun­ta­suh­teen­sa hyvin hoi­taneille gryn­dereille, ja jatkos­sakin kaavoituk­ses­ta päät­tää kaupun­ki eikä markki­nat, niin voisi tähän silti yrit­tää liima­ta vähän vapai­ta markki­noi­ta. Kun gryn­deri saa ton­tin, kau­pan kylk­iäis­inä tulee velvol­lisu­us rak­en­taa n yksiötä, m kak­sio­ta jne. Mut­ta tämä velvol­lisu­us on paloiteltavis­sa ja siir­ret­tävis­sä mihin tahansa Helsin­gin (tai kaupungi­nosan) tont­ti­in. Nyt kun yksi gryn­deri halu­aa rak­en­taa ton­tilleen pelkkiä yksiöitä ja toinen luk­sus-lukaale­ja, niin nämä voivat käy­dä keskenään kaup­paa noil­la raken­nusvelvol­lisuuk­sil­la. Jos raken­nusvelvol­lisu­us ei täy­ty, velvol­lisu­u­den omis­ta­ja palaut­taa ton­tin kaupungille kor­vauk­set­ta. Nyt ei tarvitse enää muu­ta kuin tietää paljonko minkäkin kokoisia asun­to­ja halu­taan helsinki­in. (Aja­tus on luon­nos­tel­tu nopeasti. Ole­tan, että siitä löy­tyy raken­nus­nos­turin men­täviä reik­iä, mut­ta ole­tan myös, että ne reiät on paikat­tavis­sa vähän perus­teel­lisem­mal­la pohdinnalla)

  54. Mikko:
    Osmo, Helsin­gin seudun asukas­määrät ovat kas­va­neet viimeiset 40-vuot­ta ekspo­nen­ti­aalis­es­ti ja Helsin­gin kaupun­gin asun­to­tuotan­to on ollut vakio. Luulisi sin­un ekon­o­misti­na kykenevän laske­maan tuos­ta perus­matem­ati­ikalla, että ongelmia tulee. 

    Nytkin ne asun­not raken­netaan, joten ongel­mana ei ole raken­nuska­p­a­siteetin puute – ne vaan raken­netaan väärään paikkaan. 

    Helsin­ki tarvit­see järe­itä keino­ja tiivistää kaupunki­raken­net­ta kan­takaupun­gin ympäril­lä ole­vis­sa lähiöis­sä (ja laa­jen­taa kaupunki­maista keskus­taa). Valitet­tavasti siihen ei Helsingis­sä ole halua – joten kär­sitään sit­ten lisään­tyvistä kasvihuonepäästöistä.

    Suurin osa helsinkiläi­sistä EI tah­do asua mis­sään kallion kaltaises­sa paikas­sa. Ihmiset halu­a­vat tilaa, VIHREYTTÄ ja ulkoilumaas­to­ja ihan käve­ly­matkan etäisyy­delle. Ihmiset halu­a­vat päästä käve­lylle, he halu­a­vat ulkoilut­taa koiri­aan ja halu­a­vat että lapset pää­sevät leikkimään metsiin.

    Helsin­gin ongel­ma on se että val­tio on vuosikym­meniä tukenut kaupungis­tu­mista ja sitä keskit­tänyt kaiken Helsinki­in. Tämä pakot­taa ihmiset tule­maan Helsinki­in. Ei ne tääl­lä halu­aisi olla mut­ta kun on pakko. Varsinkin kun auton omis­tamis­es­ta tehdään koko ajan vaan kalliimpaa.

    Toinen suuri ongel­ma on se että kaupunki­in raken­netaan matalia raken­nuk­sia. MIKSI?

    Mik­si tuh­lataan tont­ti­ti­laa sille että raken­netaan joku yksi tai mak­simis­saan kak­si ker­roksi­nen talo?

    Sit­ten menee hirveät tilat siihen että pieni joukko ihmisiä asuu siel­lä. Sit­ten kun tilaa menee niin paljon niin pitää rak­en­taa julk­ista liiken­net­tä, tietä, tarho­ja jne.

    Jos taas raken­net­taisi­in ISOJA talo­ja. Eli erit­täin korkei­ta ja samaal­la vielä lev­eitä ja jopa pak­su­ja (mah­tuu usi­eta rap­pu­ja kum­mallekkin puolelle) niin sinne mah­tuu erit­täin paljon ihmisiä. Kuitenkin kaup­pa voi olla lähel­lä, met­siä ei tarvitse kaataa jne.

    Kau­pat ja vas­taa­vat pitäisi rak­en­taa maanalle. Ihan aina. Siinä säästyy hyvin paljon kaupun­gin tilaa kun kau­pat ja muut vas­taa­vat tilat on maanal­la. Maan­päälle mah­tuu asun­to­ja. Joku Pris­ma ei tarvitse ikkunoita.

  55. Kallios­sa on vihre­itä piho­ja (toki myös asfalt­ti­hirvi­tyk­siä). Ulkoilumaas­to­ja ovat mm. Tokoin­ran­ta sekä muut Töölön­lah­den ranta-alueet, Eläin­tarha, Lenin­in­puis­to, Alp­pipuis­to ja siitä pohjoiseen Keskus­puis­toon yhtey­dessä ole­va puistovyöhyke. 

    Jos ide­l­o­gia tai vakau­mus estää, Lenin­in­puis­toon ei ole pakko men­nä, mut­ta kyl­lä nois­sa muis­sakin päivit­täiset lenkit vetää.

Vastaa käyttäjälle juha Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.