Hoidokista asiakkaaksi

Suo­mi poikkeaa useim­mista maista siinä, ettei meil­lä vas­tuu van­hus­ten­hoi­dos­ta ole lap­sil­la vaan yhteiskun­nal­la. Maail­mas­sa taval­lisin tapa jär­jestää van­hus­ten hoito on velvoit­taa lapset – joko lain tai per­in­teen voimal­la – huole­hti­maan van­hem­mis­taan. Lail­la asia on jär­jestet­ty näin esimerkik­si Virossa. Japanis­sa van­hus­ten hoi­dos­ta on vas­tu­us­sa van­him­man poh­jan vaimo; jostain syys­tä per­hei­den esikois­po­jat jäävät usein naimat­tomik­si. Kansan­taloudel­lis­es­ti aja­tus, että joku lap­sista tai hei­dän puolisois­taan jää koti­in hoita­maan van­huk­sia, on teho­ton, kos­ka se vie yhden ihmisen koko työ­panok­sen. Velvol­lisu­u­den voi kui­tata myös osta­mal­la rahal­la hoito van­hainkodista. Tämä vai­h­toe­hto on taloudel­lis­es­ti tehokas, mut­ta monis­sa tapauk­sis­sa kovin epäoikeu­den­mukainen. Jotkut van­huk­sista elävät van­huuten­sa ter­veinä ja toimeli­aina ja kaatu­vat saap­paat jalas­sa, toiset taas elävät demen­toitunei­ta kokoaikaisen hoidon varas­sa parikym­men­tä vuotta. 

Meistä pohjo­is­maiseen hyv­in­voin­ti­val­tion tot­tuneista tun­tu­isi kohtu­ut­toma­l­ta joutua mak­samaan van­hus­ten hoi­dos­ta, sil­lä kyse ei ole aivan pikku­ra­hoista. Yhtä paljon mekin joudumme van­huk­sis­tamme mak­samaan, tosin vain välil­lis­es­ti veroina. Voisi siis ajatel­la, että keskimäärin olisi se ja sama, mak­sam­meko van­hus­ten­hoidon verora­hoista vai panem­meko säästöön ne rahat, joi­ta meiltä nyt verote­taan muiden van­hus­ten hoitoon. Meil­lä taak­ka jakau­tuu tasaisem­min, mut­ta väitän, mei­dän ratkaisumme tulee yhteen­las­ket­tuna kalli­im­mak­si samal­la kun kohtelemme van­huk­si­amme mui­ta mai­ta huonommin.

Todet­takoon var­muu­den vuok­si heti, että en ehdo­ta siir­tymistä käytän­töön, jos­sa lapset ovat taloudel­lis­es­ti vas­tu­us­sa van­hempi­en­sa hoi­dos­ta. Yritän löytää keino­ja kopi­oi­da hyviä hoitokäytän­töjä niistä maista, jois­sa las­ten kek­seliäisyys on val­jastet­tu palvele­maan van­hus­ten hyvää ja edullista hoitoa.

Van­hus­ten elämä on Suomes­sa kovin yksinäistä ver­rat­tuna niihin mai­hin, jois­sa lapset ovat vas­tu­us­sa hei­dän hoiton­sa jär­jestämis­es­tä. Kun van­huk­set on Suomes­sa ulkois­tet­tu yhteiskun­nalle, ulkois­te­tuk­si on tul­lut myös henkilöko­htainen läheisyys. Samal­la menetetään inno­vati­ivi­su­us, jol­la muis­sa mais­sa yritetään jär­jestää asi­at naa­puri­a­puna, tai muu­na sel­l­aise­na. Joku pystyy muun työn­sä ohes­sa pitämään huol­ta myös van­huk­sen päivit­täi­sistä asioista. Yhteiskun­nan jär­jestämä stan­dar­d­oitu hoito on vai­h­toe­htona kallis.

Van­hus­ten­hoito on Suomes­sa mainet­taan parem­paa, mut­ta kyl­lä huonoa kohtelua esi­in­tyy liiak­si. Van­hus joutuu ole­maan pitkään van­hois­sa vaipois­sa, hän ei pääse lainkaan ulos, elämä on täysin virk­keetön­tä, yksi­ty­isyys puut­tuu. Ääri­ta­pauk­sis­sa van­hus tur­rute­taan lääkkeil­lä, kos­ka iltavuorossa ei ole tarpeek­si työn­tek­i­jöitä. Sivistys­val­tion ei pitäisi kohdel­la van­huk­si­aan näin. Mak­samme paljon ja saamme vähän.

Ruo­hon­ju­u­ri­ta­son jous­tokykyä hyö­dyn­netään Suomes­sa omaishoidon tuen kohdal­la. Se säästää julk­isia meno­ja val­tavasti ver­rat­tuna laitoshoitoon. Kansalaisy­hteiskun­nan jous­tavu­us voisi tuo­da van­hus­ten­hoitoon paljon muitakin edullisia ja inhimil­lisiä hoit­o­muo­to­ja, jos sen voimavarat vapautet­taisi­in. Omaishoidon­tu­ki val­jas­taa käyt­töön vain osan poten­ti­aal­i­sista voimavaroista.

Muuttotappioalueiden vanhustenhoito kriisiytyy

Van­hus­ten määrä tulee Suomes­sa lisään­tymään suuresti suurten ikälu­okkien ikään­tyessä. Nyt van­hainkote­ja kan­soit­ta­vat sotaa edeltäneet pienet ikälu­okat. Kymme­nen vuo­den kulut­tua se alkaa, kun suuret ikälu­okat alka­vat läh­estyä vanhainkoti-ikää.

Val­lit­se­va käsi­tys on, että suuret ikälu­okat eläi­sivät van­huuten­sa ter­veemp­inä ja tarvit­si­si­vat vähem­män hoitoa. Tässä voi olla kat­tee­ton­ta toivea­jat­telua, sil­lä vaik­ka krop­pa pysyy parem­mas­sa kun­nos­sa pidem­pään, aiv­ot van­henevat yhtä nopeasti kuin ennenkin. Demen­tia yleistyy, elleivät lääkete­htaat kak­si asi­aan ratkaisua. Lisäk­si eli­na­jan­odot­teen nopea nousu voi kumo­ta paran­tuneen ter­vey­den tuo­man hoidon tarpeen vähen­e­misen. Hoitopom­mia ei ole purettu.

Koko maas­sa van­hus­ten hoi­dos­ta jotenkin selvitään, mut­ta kovin van­hus­val­tai­sis­sa kun­nis­sa van­hus­ten osu­us väestöstä tulee nouse­maan niin suurek­si, etteivät jäl­jelle jääneet har­vat työikäiset selviä hoidon vaa­ti­mas­ta työstä rahoituk­ses­ta puhu­mat­takaan. Maas­samme on 2020-luvul­la paljon kun­tia, jois­sa joka toinen asukas on täyt­tänyt 60 vuotta.

Muutto-oikeus

On selvää, että hyvin van­hus­val­tai­sista kun­nista muute­taan pois. Pitäisi olla inhimil­lis­es­ti oikeutet­tua van­huk­sen muut­taa viimeisik­si vuosik­seen las­ten­sa perässä kaupunki­in, kun ei maal­la enää pär­jää; ei kai voi vaa­tia, että lapset käyvät tiuhasan kat­so­mas­sa laitok­ses­sa ole­vaa van­hempaansa, jos etäisyys on sato­ja kilo­me­tre­jä. Jos van­hus on jo joutunut laitoshoitoon, hänel­lä ei ole enää oikeut­ta vai­h­taa kotikun­taa, kos­ka vai­h­dos olisi vas­taan­ot­ta­van kun­nan kannal­ta kohtu­u­ton­ta. Vanhain­ko­dis­sa asu­va van­hus mak­saa kun­nalle noin 45 000 €/vuosi – suun­nilleen yhtä paljon kuin opet­ta­jan palkkaami­nen perusk­oulu­un. Olisi kohtu­u­ton­ta, jos kun­nat voisi­vat lähet­tää laitoshoi­dos­sa ole­vat van­huk­sen­sa tois­t­en kun­tien mak­set­tavak­si. Sama kotikun­nan vaihta­mis­kiel­to kos­kee myös vam­maisia. Kun­tia ajatellen nykykäytän­tö on ymmär­ret­tävä, yksilöitä ajatellen aivan kohtuuton.

Monis­sa mais­sa on van­hus­ten­hoitoon erikois­tunei­ta kun­tia; esimerkik­si Etelä-Englan­nin ran­nikkokaupungeis­sa on paljon van­huk­sia hoitavia pen­sion­aat­te­ja. On kaupungilta aivan yhtä kun­ni­akas­ta erikois­tua van­hus­ten­hoitoon kuin laivan­raken­nuk­seen. Suomes­sa se ei kuitenkaan ole mah­dol­lista, kos­ka van­hus­ten hoitoon erikois­tu­va kun­ta joutuu myös mak­samaan hei­dän hoiton­sa. Jos sään­tömme oli­si­vat toiset, Han­ko ja Tam­misaari esimerkik­si oli­si­vat eri­no­maisia pen­sion­aat­ti­paikkakun­tia[1].

Molem­mista ongelmista väl­tyt­täisi­in, jos val­ti­ol­la olisi nyky­istä selvästi suurem­pi vas­tuu van­hus­ten­hoi­dos­ta. Taval­laan val­tio kyl­lä mak­saa kun­nille melko suur­ta kor­vaus­ta van­hus­ten­hoi­dos­ta aiheutu­vista kuluista, mut­ta ei todel­lis­ten kulu­jen vaan iän mukaan. Vuon­na 2009 kor­vaus oli euromääräisenä seuraavat:

65 — 74-vuo­ti­aat                    855,57 €

75 — 84-vuo­ti­aat                    6 884,21 €

85 + vuot­ta                                                          18 630,88

Har­vaana­su­tut ja saaris­toiset kun­nat saa­vat kor­vauk­sen korotet­tuna, kos­ka palvelu­jen jär­jestämi­nen on kalliimpaa.

Luvut perus­tu­vat keskimääräisi­in kus­tan­nuk­si­in. Hyväkun­toinen 85 vuot­ta täyt­tänyt Arvo Ylp­pö ‑tyypin van­hus on asuinkun­nalleen kul­takaivos niin kauan kuin pysyy ter­veenä. Vas­taavasti 60-vuo­ti­aana demen­toitu­va ja vuodeosas­tol­la 90-vuo­ti­aak­si elävä mak­saa kun­nalle yli miljoona euroa. Pienelle kun­nalle täl­lainen sat­un­naisu­us on taloudel­lista myrkkyä. Pari laitoshoitoon joutu­vaa van­hus­ta voi rau­nioit­taa pienen kun­nan talouden, ja sik­si laitoshoitoon voi olla vaikea päästä.

Vanhusten hoitokulut Kelan maksettavaksi

SATA-komitean tehtävi­in kuu­lui muo­dostaa loogi­nen kokon­aisu­us Kelan hoitotues­ta, omaishoidon tues­ta ja koti­talousvähen­nyk­ses­tä. Minä olisin halun­nut men­nä paljon pidem­mälle kuin komitea meni.

Olisin lait­tanut pot­ti­in myös nuo val­tion kun­nil­la mak­samat tuet van­hus­ten­hoi­dos­ta ja antanut koko potin Kelalle. Kun van­hus omas­ta tai omais­ten­sa mielestä alkaa kai­va­ta hoitoa, hänelle tehtäisi­in toim­intakyvyn arvio. Tätä varten on ole­mas­sa usei­ta kil­paile­via mittare­i­ta, joi­ta voisi vielä hel­posti kehit­tää. Van­huk­set asetet­taisi­in kun­ton­sa perus­teel­la vaikka­pa kymme­neen luokkaan, joista korkein olisi sänkyyn autet­ta­va. Tässä luokas­sa kor­vaus voisi olla jopa yli 3 000 €/kk. Pitkäaikaises­sa laitoshoi­dos­sa van­huk­sen eläk­keestä kon­fiskoidaan 82 pros­ent­tia hoit­o­mak­su­un. Tämän peri­aat­teen mukaan myös nuo korkeim­mat, laitoshoidon kus­tan­nuk­sia kom­pen­soi­vat hoitosetelit oli­si­vat tulosi­don­naisia. Alim­mas­sa luokas­sa van­huk­sen avun­tarvet­ta kom­pen­soitaisi­in paris­sa sadal­la eurol­la kuussa.

Yksilöko­htaises­sa mallis­sa Kelan hoito­tu­ki annet­taisi­in palvelusetelinä van­huk­selle itselleen ja hän ostaisi sil­lä palvelu­ja koti­in­sa, mak­saisi hoi­dos­ta yksi­tyisessä van­hainkodis­sa tai antaisi setelin kotikun­nalleen, jos hakeu­tu­isi kun­nal­liseen hoitoon.  Kun­takeskeisessä mallis­sa kela antaisi hoitotuen kun­nalle, joka on velvolli­nen jär­jestämään van­huk­sen hoidon.

Van­huk­sen muut­to-oikeus järjesty­isi kätevästi. Posion van­hainkodista las­ten­sa lähelle Van­taan van­hainkoti­in muut­ta­va van­hus toisi rahat mukanaan, jol­loin kun­tien välil­lä ei tapah­tu­isi vääryyt­tä. Nyt tätä muut­to-oikeut­ta yritetään jär­jestel­lä mon­imutkaisel­la menet­te­lyl­lä, jos­sa van­ha asuinkun­ta kor­vaisi jonkin aikaa laitoshoi­dos­sa ole­van van­huk­sen hoit­o­meno­ja. Siitä tulee mon­imutkaisu­udessaan asiana­ja­jan kultakaivos.

Jos van­hus toisi hoidon tarpeen mukaisen raha­sum­man mukanaan, jotkin kun­nat voisi­vat erikois­tua van­hus­ten­hoitoon. Mieleeni tulee jälleen ker­ran merelli­nen Han­ko, van­ha per­in­teinen Heino­la, jol­la on hyvä ruu­tukaavaan perus­tu­va kaupunki­rakenne ja kaik­ki palve­lut lähel­lä, mut­ta jon­ka teol­lisu­us on hylkäämässä. Sisä-Suomen luon­nonkau­ni­it kun­nat voisi­vat sopia joillekin maaseudun rauhaan tot­tuneille ja niin edelleen.

Kaik­ki tämä on toteutet­tavis­sa, mak­set­ti­in raha sit­ten suo­raan asuinkun­nalle tai hoitosetelinä van­huk­selle itselleen. Hoitoseteli avaisi mah­dol­lisu­udet hyö­dyn­tää niitä kansalaisy­hteiskun­nan tason ratkaisu­ja, joi­hin per­heet tur­vau­tu­vat mais­sa, jois­sa lapset ovat taloudel­lis­es­ti vas­tu­us­sa van­hempi­en­sa hoi­dos­ta. Yleis­es­ti joku oman toimen ohel­la tuo van­huk­selle ruuan, ehkä valmis­taa sen, siivoaa paikat ja jut­telee vähän. Tästä voidaan mak­saa pieni kor­vaus naa­purille, lähikaup­pi­aalle, huoltoy­htiölle, apteekkar­ille tai kenelle hyvän­sä. Suomes­sa vähän kavahde­taan, että koulut­tam­a­ton saisi annos­tel­la doset­ti­in päivit­täiset lääk­keet. Kuitenkin omat lääk­keen­sä jokainen saa annos­tel­la eikä omaishoita­jal­la tarvitse olla alan koulu­tus­ta, vaik­ka hän onkin vas­tu­us­sa lääkkei­den ottamisesta.

Palvelusete­limallis­sa laitoshoi­dos­sa ole­va van­hus voisi vai­h­taa hoitopaikkaa, jos ei pidä hoidon tasos­ta. Kaltoin kohtelu vähenisi, kun hoidok­ista tulisi asi­akas. Kun­nal­lis­ten laitosten rin­nalle tulisi yksi­ty­isiä hoitokote­ja. Ne voisi­vat men­estyä kil­pailus­sa kun­nal­lis­ten kanssa inno­vati­ivi­su­udel­laan ja mata­lal­la johto-organisaatiollaan.

Eri­ar­voisu­u­den ris­ki kas­vaisi, jos hoitosetelin päälle voisi mak­saa omaa rahaa. En osaa nähdä tätä ongel­mana. Päiväkodeis­sa ja perusk­oulus­sa on hyvä, että kaik­ki käyt­tävät samo­ja palvelu­ja, mut­ta van­hainkodeis­sa voi olla myöhäistä opet­taa tasa-arvoa. Mik­si meil­lä on ansioeläk­keet, jos omaa rahaa ei saa käyttää?

Van­hus­ten hoitoseteliä on arvostel­tu sil­lä perus­teel­la, ettei moni van­hus ehkä pysty käyt­tämään osta­jan val­taa. Tämän mukaan palvelusetelit sovel­tu­vat nuo­rille liikun­tavam­maisille, mut­ta eivät ikään­tyneille van­huk­sille. Vaik­ka van­hus itse ei pysty, omaiset ehkä pystyvät; eivätkä kaik­ki hoidon tarpeessa ole­vat van­huk­set ole demen­toitunei­ta. Annet­takoon ratkaisu­val­ta kun­nalle, jos omaisia ei ole eikä van­huk­sen oma tah­to enää toi­mi. Nyt ratkaisu­val­ta on aika kunnalla.

Hoitosetelin saanut on aina oikeutet­tu kun­nan jär­jestämään hoitoon. Hoitoseteli menisi sil­loin kun­nalle ja hoitoa on annet­ta­va, vaik­ka hoitoseteli ei peit­täisi kaikkia kus­tan­nuk­sia. Niihän kun­nan on nytkin hoitoa tap­piok­seen annettava.

Olen vaku­ut­tunut, että van­huk­selle itselleen annet­ta­va hoitoseteli tulisi halvem­mak­si ja tuot­taisi inhimil­lisem­pää palvelua kuin nykyi­nen laito­spain­ot­teinen van­hus­ten­hoito. Edullisu­us perus­tuu tuo­hon kansalaisy­hteiskun­nan tason aktivoin­ti­in.  Tästä odotet­tavis­sa olev­as­ta säästöstä osan voi ulos­mi­ta­ta palvelusetelin arvos­sa. Onhan omaishoidon tuen kor­vauk­setkin nyt paljon pienem­mät kuin vas­taa­van laitoshoidon kustannukset.

Joku puuhaa suo­ma­laisille van­huk­sille edullista hoitopaikkaa Thaimaa­han. Kah­den ton­nin hoitosetelin turvin elää Thaimaas­sa varsin mukavasti. Entä sitten?


[1] Huo­mat­takoon, että jos suo­ma­lainen van­hus muut­taa Espan­jaan viimeisik­si vuosik­seen, hän saa sieltä ”ilmaisen” ter­vey­den­huol­lon, jon­ka tosin Suomen val­tio mak­saa.  Val­tio sor­taa Han­koa suh­teessa Malagaan.

=============

Tämä artikke­li on osaa luon­nos­ta kir­jak­si, jon­ka aion julka­ista SATA-komitean työn poh­jal­ta. Nämä artikke­lit eivät ole lähel­läkään lop­ullista tek­stiä, vaan olen koon­nut niihin vas­ta suo­rasanaiseen muo­toon kir­joitet­tua mate­ri­aalia. Toivon luk­i­joil­ta asi­a­sisältöön liit­tyviä kom­ment­te­ja, joi­ta tulen käyt­tämään (kor­vauk­set­ta) kir­jas­sa. Kos­ka tek­sti on hioma­ton­ta, stilis­tisiä kom­ment­te­ja ei kan­na­ta esit­tää, mut­ta jos tek­stiä on joil­takin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.

41 vastausta artikkeliin “Hoidokista asiakkaaksi”

  1. Osmo: “Hoitosetelin saanut on aina oikeutet­tu kun­nan jär­jestämään hoitoon. Hoitoseteli menisi sil­loin kun­nalle ja hoitoa on annet­ta­va, vaik­ka hoitoseteli ei peit­täisi kaikkia kus­tan­nuk­sia. Niihän kun­nan on nytkin hoitoa tap­piok­seen annettava.”

    Viitat­en aikaisem­paan keskustelu­un yksi­ty­isitä päiväkodeista ja päivähoidon palvelusetelistä, eikö palvelun­tuot­ta­jien tas­a­puolisu­u­den nimis­sä, palvelu- tai hoitosetelin olisi olta­va ainakin kun­nan min­imikus­tan­nuk­sia vas­taa­va ja katet­ta­va kaik­ki kun­nan jär­jestämän palvelun kus­tan­nuk­set (kun­nan hin­nas­sa ei näy kaikkia kus­tan­nuk­sia, kos­ka osa niistä on bude­je­toitu eri momen­tille kuin päivähoidon kus­tan­nuk­set). Jos yksi­tyi­nen sit­ten halu­aa tar­jo­ta tähän jotain lisää, niin sen sit­ten mak­sakoon kukin itse. Nyt kun­nan tar­joa­man palevelun tap­pi­o­ta kus­tan­taa myös se, joka jo mak­saa omansa muutenkin (siis sen ‘kun­nan tap­pi­on’ myös muiden osalta ja ‘oman tap­pi­on’ eli ekstrakus­tan­nuk­sen, mikäli ylit­tää kun­tao­su­u­den). Siis eikö setelin arvon pitäisi olla todel­li­nen kus­tan­nus (myös kil­pailun vääristymisen syistä)? Ymmär­rän kyl­lä sen, että van­hus­ten­hoi­dos­sa vari­aa­tiot palvelu­jen tarpeessa ovat suurem­mat kuin päivähoi­dos­sa. Ehkä se mutk­istaa setelin arvon määritystä?
    Käsite ‘kun­nan tap­pio’ on mie­lenki­in­toinen. Mei­dän mak­samamme verot ovat se kun­nan tap­pio. Kun­ta tekee aikaa har­vaa asi­aa voitol­lis­es­ti, vaik­ka melkein kaik­ki mitä kun­ta tekee, on kokon­aisy­hteiskun­nal­lis­es­ti meille kaikille hyväksi.

  2. Osmon kuvaa­ma hoitosete­limalli näyt­tää peri­aat­teessa hyvältä ja siihen suun­taan olisi ehdot­tomasti nopeasti mentävä.

    Osmo puhuu paljon laitoshoi­dos­ta, mut­ta luulen, että hän liit­täisi jär­jestelmään myös keveäm­män koti­palvelun. Omaishoidol­lakin kor­vataan sekä kun­nal­lista koti­palvelua että laitoshoitoa. Ja pain­opis­tet­tä ollaan siir­ret­ty koti­palvelu­un useil­la paikkakun­nil­la jopa liianksikin.

    Mut­ta ei Osmon malli aivan ongel­ma­ton ole. Van­hus­ten kun­to vai­htelee aika usein. Välil­lä ollaan kotona ja sit­ten taas sairaalas­sa. Seteliä pitäisi vai­h­taa aina tilanteen mukaan. Mut­ta tuskin tämäkään suuri ongel­ma on mod­ernien tieto­jär­jestelmien avulla.

    Joka tapauk­ses­sa, jos Han­koon muut­taa paljon van­huk­sia, niin sil­loin Hang­os­sa pitää myös ter­vey­den­huol­lon kap­a­siteet­tia lisätä.

    Kyl­lähän nytkin voi kun­nan palvelu­jen päälle ostaa jos­sakin määrin yksi­ty­istä palvelua. Esimerkik­si kun­nal­lisen koti­palvelun piiris­sä ole­vien van­hus­ten täy­tyy joka tapauk­ses­sa ostaa siivous­palve­lut ulkoa, kos­ka kun­nan koti­palveli­jat eivät siivoa. Samal­la van­hus voi ostaa muu­takin lisäpalvelua.

    Osmo on oikeil­la lin­joil­la myös siinä, että naa­pu­rit pitäisi saa­da val­jastet­tua van­hus­ten koti­palvelu­jen osit­taisik­si tar­joa­jik­si. Hei­dän avul­laan voitaisi­in kat­taa kas­vavaa hoi­vatyövoiman tarvet­ta. Ei joka tilanteessa tarvi­ta koulutet­tua hoivahenkilökuntaa. 

    Hyväkun­toinen naa­puris­sa asu­va eläkeläi­nen sopisi hyvin esimerkik­si ruuan läm­mit­täjäk­si, jake­li­jak­si ja tarvit­taes­sa syöt­täjäk­si. Samal­la hänenkin sosi­aaliset kon­tak­tin­sa lisään­ty­i­sivät. Hyö­tyä syn­ty­isi molemmille.

  3. On kyl­lä surullista miten huonol­la taval­la asia on Suomes­sa hoidet­tu. Ja kyse­hän ei ole edes siitä, että van­hus­ten hoitoon pitäisi lait­taa yhtään enem­pää rahaa (per van­hus) vaan vain että sen voisi fik­sum­min ja inhimil­lisem­min, jos vain haluttaisiin.

    Kiin­nos­taakin, mik­si asi­aa ei ole korjattu?

    Onko kyseessä nor­maali poli­it­ti­nen iner­tia, että järke­viäkin muu­tok­sia on vain hidas­ta saa­da tapah­tu­maan? Vai han­naako joku taho vas­taan? Onko jol­lain tahol­la omia etu­ja kiin­ni nykyisen kur­jan tilanteen säi­lyt­tämisessä? Ketkä siis oli­si­vat “syyl­lisiä”? Vai vas­tus­taako joku pysähtyneistö-vasem­mis­to jois­tain muumioituneista ide­ol­o­gi­sista syistä kaikkea muu­ta kuin sama-stan­dar­di-kaikille laitoshoitoa? Demar­it? SAK? Vai vas­tus­taako ken­ties keskus­ta van­hus­ten muut­toli­iket­tä, joka var­maankin suun­tau­tu­isi pois maaseutukunnista?

    Syyl­lisiä! Ketkä ovat syyl­lisiä? Kansa tah­too päästä osoit­tele­maan sormel­la ja jupisemaan.

  4. Mon­tako­han sent­tiä mah­taa olla miesten van­hus­ten­hoidon euro?

  5. Espan­jas­sa asuu noin 30000–40000 suo­ma­laista ja suurin osa heistä on ikään­tyneitä. Sama Thaimaas­sa. Ei ole hul­lumpi idea perus­taa tai käyt­tää sielä ole­via hoitopaikkoja. 

    Min­ul­la on sem­moinen kuva että paikat ovat hyvin toimivia ja kohtelu inhimil­lisem­pi ja monipuolisem­pi. Ainakin niin väit­tävät fys­ioter­apeut­ti vai­h­toop­pi­laat jot­ka espan­jas­ta ovat tulleet har­joit­tele­maan suo­ma­laisi­in laitoksiin. 

    Näis­sä mais­sa van­hus­ten kohtelu on per­in­teis­es­ti parem­pi ja monipuolisem­pi kuin tääl­lä. Itse kyl­läkin teen juuri niin.

    Tule­vat eläkel­läiset ovat avoimem­piä maail­mankansalaisia ja osa heistä uskoisin oli­si­vat valmi­ita viet­tämään lop­puelämään­sä paikas­sa jos­sa voisi naut­tia elämästä enem­män kuin tääl­lä van­huk­set pystyvät. Ja lisäk­si se näyt­tää ole­van kustannustehokkaampi.

  6. Perus­tus­la­ki takaa oikeu­den vali­ta asuinpaikkansa

    ” 9 §
    Liikkumisvapaus

    Suomen kansalaisel­la ja maas­sa lail­lis­es­ti oleskel­e­val­la ulko­maalaisel­la on vapaus liikkua maas­sa ja vali­ta asuinpaikkansa”

    Jos tätä oikeut­ta joku loukkaa niin kehoi­tan lait­ta­maan poli­isit rikol­lisek­si epäil­lyn perään.

  7. Todel­la hieno artikkeli.

    Voisitko kuitenkin vielä sel­ven­tää mik­si tähänkin tarvit­taisi­in rin­nakkainen val­u­ut­ta “palveluseteli”? Meil­lähän on jo toimi­va ja laa­jalti hyväksyt­ty palveluseteli nimeltä Euro?

    Sik­sikö, ettei hoitoon tarkoitet­tu­ja raho­ja kaadet­taisi kurkus­ta alas? Sik­sikö, että hoitopalvelu­jen tar­joa­jia voitaisi­in jotenkin valvoa ja reguloida?

  8. Eri­ar­voisu­u­den ris­ki kas­vaisi, jos hoitosetelin päälle voisi mak­saa omaa rahaa. En osaa nähdä tätä ongel­mana. Päiväkodeis­sa ja perusk­oulus­sa on hyvä, että kaik­ki käyt­tävät samo­ja palvelu­ja, mut­ta van­hainkodeis­sa voi olla myöhäistä opet­taa tasa-arvoa. Mik­si meil­lä on ansioeläk­keet, jos omaa rahaa ei saa käyttää?

    Jatke­taan vielä hie­man. Van­hainkoti on muun ohes­sa jonkin­lainen yhdis­telmä asun­toa ja rav­in­to­laa. Tasa-arvon perus­teel­la voisi saman tien vaa­tia että kaikkien pitäisi asua yhtä kalli­iss­sa asun­nois­sa ja mak­simisum­ma jon­ka rav­in­to­las­sa saa mak­saa on lounas­setelin verran.

    Siihen Thaimaa/Espanja optioon liit­tyen, se myös aut­taisi kil­pailu­un. Yksi rak­en­teelli­nen ongel­ma on käsit­tääk­seni se että hoitopalvelu­jen tar­joa­jia on suh­teessa kysyn­tään hyvin vähän, ja tämä joko syö laat­ua tai nos­taa hintoja.

  9. En kan­na­ta kumpaakaan. Van­huk­sista on muuten syytä
    puhua van­hoina ihmis­inä jot­ta tulee selväk­si ettei kyseessä ole joku paaria luok­ka joi­hin “kohdis­te­taan” eri­laisia toimen­piteitä. Olemme kaik­ki ikään­tyviä ihmisiä. Ekä tule nähdä van­ho­ja ihmisiä sen enem­pää hoidokkeina kuin asi­akkainakaan. Vaan kuten Tan­skas­sa, kansalaisi­na. Sieltä löy­tyy muu­takin oppia. Japan­sista ei ole meitä opet­ta­maan. Siinä yhteiskun­nas­sa on mon­ta ongel­maa johtuen siitä ettei siel­lä ole ollut kun­nol­lista demokra­ti­aa. Yhdys­val­lat torp­pasi sen aikoinaan. Muu­tos­ta on ilmas­sa mut­ta se tulee ole­maan hidasta.
    Van­hanaikaisen ja ylhäältä ohjau­tu­van ajattelun
    sijas­ta ikään­tyvät ihmiset on syytä nähdä eri­ikäis­inä ja eri tarpei­ta omaav­ina ja ennenkaikkea kaik­ki perus­tus­lail­liset- ja ihmisoikeudet omaav­ina kansalaisina.
    Ikään­tyvien ihmis­ten tulee olla mukana päätök­sen­teossa ja ennen kaikkea heitä koske­vis­sa muu­tok­sis­sa ja poli­ti­ikas­sa. Alam­mais­men­tal­i­teet­ti pois tästäkin!

  10. Pitäiskö hoitosetelin arvon olla alem­pi, jos eläkeläi­nen muut­taa ulko­maille sitä käyt­tämään? Tai jopa hie­man por­raste­tusti maan hin­tata­son mukaan, vähän samal­la taval­la kuin päivära­hat? Eläkeläisetkin käyt­tävät rahaa Suomes­sa ja tuo­vat näin lisää vero­tu­lo­ja, pitäisikö takaisinkytken­tä ottaa huomioon? Vai pitäisikö hoitoa esimerkik­si Thaimaas­sa tar­joaval­la yri­tyk­sel­lä tul­la olla Suomes­sa bul­vaani, jon­ka kaut­ta mak­sut (ja verot) suoritet­taisi­in, samoin kuluttajansuoja?

    Muuten kyl­lä erit­täin kan­natet­ta­va ehdotus.

  11. “Hyväkun­toinen naa­puris­sa asu­va eläkeläi­nen sopisi hyvin esimerkik­si ruuan läm­mit­täjäk­si, jake­li­jak­si ja tarvit­taes­sa syöt­täjäk­si. Samal­la hänenkin sosi­aaliset kon­tak­tin­sa lisään­ty­i­sivät. Hyö­tyä syn­ty­isi molemmille.”

    Meinaatko, etteivätkö naa­pu­rit nykyisel­lään toisi­aan jo aut­taisi? Tiedän tapauk­sen, jos­sa kotona-asum­i­nen mah­dol­lis­tuu nimeno­maa sil­lä, että naa­purin voi tarvit­taes­sa pyytää aut­ta­maan, vaik­ka keskel­lä yötä. Tässä tapauk­ses­sa aut­ta­ja on yli 80-vuo­tias, autet­ta­va reilusti alle (eikä välil­lä ole mitään suku­laisu­ut­ta, tms).

  12. Hyvä Osmo! Kyl­lä näyt­tää järkevää ajat­telua ole­van vielä ole­mas­sa — mut­ta miten niitä järke­viä ajatuk­sia saisi vielä toteen?

    Epäilemät­tä uuteen ajat­telu­un siir­tymi­nen tuot­taisi jonkin ver­ran käytän­nön ongelmia, mut­ta ne olisi suh­teel­lisen help­po säätää pois. Nykyti­laan ver­rat­tuna ongel­mat oli­si­vat kuitenkin pieniä.

  13. Ani­ta Kelles-Viita­nen: “Van­huk­sista on muuten syytä
    puhua van­hoina ihmis­inä jot­ta tulee selväk­si ettei kyseessä ole joku paaria luok­ka joi­hin “kohdis­te­taan” eri­laisia toimen­piteitä. Olemme kaik­ki ikään­tyviä ihmisiä. Ekä tule nähdä van­ho­ja ihmisiä sen enem­pää hoidokkeina kuin asi­akkainakaan. Vaan kuten Tan­skas­sa, kansalaisina.”

    Seman­ti­ik­ka ongel­maa ainakaan ei ratkaise.

  14. Ote­taan esimerk­ki. Kun­nan koti­palveli­jat käyvät van­huk­sen luona kolme ker­taa päivässä seit­semän päivää viikos­sa: Aamul­la, päiväl­lä ja illalla.

    Nyky­isin jokaisel­la ker­ral­la täy­tyy paikalle tul­la vähin­tään lähi­hoita­jan koulu­tuk­sen saanut kun­nan työn­tek­i­jä. Mut­ta aivan hyvin esimerkik­si päiväruokailun voisi hoitaa lähinaapuri.

    Kyse ei ole sitä, etteikö naa­pu­rit tarvit­taes­sa aut­taisi vaan siitä, ettei heitä ole kytket­ty sään­nöl­lis­ten kun­nal­lis­ten palvelu­jen tuottamiseen.

  15. Peru­songel­ma per­he­sosi­aalis­es­ti on ihmis­ten muut­toli­ike. Olisi huo­mat­ta­van kätevää mon­eltakin kannal­ta, jos per­heet asu­isi­vat yhä siten, että kolme sukupolvea löy­ty­isi käve­ly­matkan päästä. Tämä vaan edel­lyt­täisi joko sitä, että van­hem­mat muut­taisi­vat opiskele­maan lähte­vien lap­sien­sa perässä, tai että nuoret palaisi­vat opiskelu­jen jäl­keen kotikylään/kaupunkiin per­het­tä perus­ta­maan. Kumpaakaan ei pahem­min tapah­du, mon­es­takin syystä.

    Hyö­tyä tästä lähekkäin asumis­es­ta kyl­lä olisi:

    1) Iso­van­hem­mat voisi­vat aut­taa las­ten­hoi­dos­sa, väsyneet van­hem­mat saisi­vat iltava­pai­ta tai apua las­ten sairastues­sa. Olisi myös jous­tavaa apua kaup­pareis­suhin ym — sekä tietenkin seu­raa kumpaankin suun­taan. Näitä ei viralli­nen päivähoito­jär­jestelmä tarjoa.

    2) Per­heet voisi­vat aut­taa iäkkäitä van­hempiaan. Olisi seu­raa, olisi kau­pas­sakävi­jöitä ja siivousapua.

    Huo­matkaa, että las­ten­hoitoa­pua kai­vataan jo siinä vai­heessa, kun iso­van­hem­mat ovat usein vielä töis­sä (55–65 vuot­ta), joten he eivät voi niinkään hel­posti muut­taa las­ten­sa perässä. Lisäk­si iso­van­hem­mil­la voi olla muitakin jälkeläis­per­heitä, eri paikkakun­nil­la — tai jopa eri maissa.

  16. Kiin­nos­taakin, mik­si asi­aa ei ole korjattu?

    Poli­itikot eivät käytä kyseisiä palveluita.

  17. Tuo thaimaa/es­pan­ja-malli on eri­no­mainen idea. Täy­tyy vain pitää huol­ta, että siinä oikeasti säästetään rahaa, kos­ka luul­tavasti sinne menevät lähin­nä ter­veim­mät ja hyväosaisimmat.

    Sivuhuo­mau­tuk­se­na mainit­takoon, että Suomes­sa on täl­lä het­kel­lä reilusti tyhjiä van­hainkoti­paikko­ja, kos­ka kun­nat eivät ole osta­neet yksi­ty­isiltä paikko­ja odotet­tua määrää laman takia.

  18. “Per­heet voisi­vat aut­taa iäkkäitä van­hempiaan. Olisi seu­raa, olisi kau­pas­sakävi­jöitä ja siivousapua”

    Ongel­ma on ‚että Suomes­sa muute­taan eniten OECD-maista , joten per­heet, eri­tyis­es­ti iso­van­hem­mat ja lapset asu­vat eri paikkakunnilla.

    Per­hei­den yhdis­tämis­lakikin kos­kee vain ulko­maalaisia, joten apua tarvit­se­va van­hus ei saa muut­taa las­ten­sa lähelle eli lsten pitäisi luop­ua uras­ta, las­ten las­ten koulu­tuk­ses­ta etc

  19. Sep­po S: “Kyse ei ole sitä, etteikö naa­pu­rit tarvit­taes­sa aut­taisi vaan siitä, ettei heitä ole kytket­ty sään­nöl­lis­ten kun­nal­lis­ten palvelu­jen tuottamiseen.”

    Aivan. Ei ole kytket­ty, ei. Ja seu­raa­va vai­he olisikin itsepa­lvelu — joka seu­raavaan pos­ti­tuk­seen sisältyykin.

    Paluu agraariy­hteisön naa­puri­a­pu­un on aivan yhtä mah­do­ton­ta, kuin men­neeseen aikaan yleen­säkin — sel­l­aisia yhteisöjä ei enää ole — ainakaan merkit­tävässä määrin.

  20. Yksi hoitosetelin ongelmista tulisi ole­maan se, ettei se kan­nus­ta kuntout­ta­maan van­hus­ta siten, että van­hus pär­jäisi kevyem­mäl­lä ja edullisem­mal­la hoidolla.

    Nyky­isin kun­nil­la on kan­nuste kuntout­taa van­hus­ta esimerkik­si siten, että hän pääsee ter­veyskeskuk­sen vuodeosas­tol­ta takaisin koti­in. Täl­lä taval­la kun­ta säästää huo­mat­tavia sum­mia rahaa. Ja täl­laista kuntou­tu­mista tapah­tuu jatkuvasti.

    Jos van­hus on asi­akkaana yksi­tyisessä hoitokodis­sa hoitosetelin turvin, niin yksi­tyisel­lä hoitopaikalla ei ole mitään kiin­nos­tus­ta karkot­taa mak­savaa asi­akas­taan hyvän kuntoutuk­sen tulok­se­na kotiin.

    Jos kuntoutuk­ses­ta tin­gitään, se usein tietää lisää kulu­ja ja myös inhimil­lis­es­ti se on huono asia.

    Jos van­hus jätetään makaa­maan sänkyyn, eikä hän­tä laite­ta liik­keelle, niin van­hus hyvin toden­näköis­es­ti jää sänky­poti­laak­si loppuelämäkseen. 

    Sik­si van­huk­sillekin jär­jestetään jump­pa­hetk­iä. Lihak­set pyritään pitämään kun­nos­sa, mikä aut­taa selviy­tymään kotona ja vähen­tää muun muas­sa kaa­tu­misia ja niistä aiheutu­via lonkkamurtumia.

    Oma äiti­ni saati­in kuntoutet­tua kak­si ker­taa pois ter­veyskeskuk­sen vuodeosas­tol­ta huo­mat­tavasti halvem­man kun­nal­lisen koti­hoidon piiriin.

  21. “Per­hei­den yhdis­tämis­lakikin kos­kee vain ulko­maalaisia, joten apua tarvit­se­va van­hus ei saa muut­taa las­ten­sa lähelle eli lsten pitäisi luop­ua uras­ta, las­ten las­ten koulu­tuk­ses­ta etc”

    Kyl­lä sitä nyt sen­tään niin kauan saa ihan vapaasti muut­taa, kun ei ole laitoshoidossa.

  22. Raimo K:lle sanois­in, ettei tarkoituk­seni ole pala­ta agraariy­hteiskun­taan. Ideani oli eläk­keel­lä ole­vien lähi­naa­purei­den osa-aikainen palkkatyö kun­nan tai yksi­tyisen hoivayrit­täjän palveluksessa.

    Nyky­isin yhä use­am­mat hyväkun­toiset eläkeläiset halu­aisi­vat tehdä mielekästä, kevyt­tä, osa-aikaista työtä. Ja eläkeläi­nen voi ansai­ta palkkat­u­lo­ja van­hu­useläk­keen päälle ilman, että se vähen­tää eläket­tä. Tietyin edel­ly­tyksin eläkeläi­nen voi myös kas­vat­taa palkkatyöl­lä lisää itselleen eläkettä.

    Mut­ta nyky­isin ei eläkeläis­ten työn­tekoa edes kun­nol­la tilas­toi­da. Se ker­too paljon. Työikäi­sistä on vaik­ka mitä tilas­to­ja, mut­ta eläkeläis­ten työn­teosta on vain arvailuja.

    Puhutaan työurien piden­tämis­es­tä eläkeikää korot­ta­mal­la, mut­ta ei taju­ta, että monille hyvä ratkaisu voisi olla osa-aikainen työn­teko eläkeläisenä, vaik­ka 80-vuo­ti­aak­si asti.

    Eläkeläiset eivät kuitenkaan halua tavanomaiseen stres­saavaan työhön. Heitä varten pitäisi suun­nitel­la keven­net­tyjä mielekkäitä työnku­via. Naa­puris­sa asu­vien van­hus­ten hoi­dos­ta niitä löy­ty­isi, jos tah­toa olisi. Mut­ta ei näytä olevan.

  23. “Kyl­lä sitä nyt sen­tään niin kauan saa ihan vapaasti muut­taa, kun ei ole laitoshoidossa”

    Kyl­lä se laitoshoi­dos­sakin ole­va ihmi­nen on ihmi­nen ja hänel­lä on ihmisoikeudet.
    Ja muis­taak­seni tässä oli vielä aikara­joi­tus eli jos joutuu kol­men vuo­den kulues­sa muu­tosat­laitoshoitoon palaute­taan lähtökuntaan.

    Eikä nuo laitoshoitora­joituk­set koske ulko­maalaisia, he ovat per­heen yhdis­tämisen piirissä.

  24. Kävin itse kokeile­mas­sa makaamista sairaalas­sa. Irti­sanomi­nen otti sen var­ran lujille, että olen nyt joutunut kolme ker­taa hoitoon: Ensin kun pidet­ti­in YT, sit­ten kun irti­san­oti­in ja nyt kun syn­tyi tap­pelu työtodistuksesta.
    Nyt liip­pasi jo läheltä, her­mos­tu­in ja ryt­mi­häir­iö vatkasi hyy­tymiä, jot­ka tukki­vat aivosuonia.
    Työter­vy­destä min­ut pas­siteti­in ensin Meilah­teen, ja kun oli mon­ta syytä lähetteessä,niin he halu­si­vat päästä eroon ja min­ut kyörät­ti­in suo­lakai­vok­sille eli Malmille.
    Oli­han paik­ka, ei ihme ellei sinne saa­da lääkäre­itä, osal­la oli omat eväät mukana, joten he kyl­lä sai­vat liuotet­tua aivonsa.

    Onnek­si tukos liukeni itses­tään, muuten olisin kuol­lut tai muut­tunut kasviksi , lääkäri tuli seit­semän tun­nin odot­telun jäl­keen katsomaan.
    Ja kun sydänkin mul­jashti oikealle syk­keelle niin ilmoitin hoita­jille, että olen paran­tunut ja halu­aisin lähteä koti­in ja niin­pä he lop­ul­ta pääs­tivät min­ut irti letkuista ja lähdössä kotiin.
    Pisti kuitenkin Meilah­teen, mis­sä vierähti sit­ten neljä yötä.

    Seu­raaval­la ker­ral­la paran­na itseni kotona , tosin tuo Meilahti antoi jonkin ver­ran pos­ti­ti­ivisem­man kuvan. Kiire oli seil­lä vain sitä luokkaa, että sain etsiä itse peti­vaat­teet ja asus­teet, hunom­min oli niil­lä, jot­ka liikkui­v­at huonosti.
    Var­maan koh­ta julka­istaan Leikkaa-se-itse ‑kir­ja

    Täy­tyy vielä ihme­tel­lä Telia­Son­er­aa, se ei halun­nut antaa kuin yksinker­taisen työ­todis­tuk­sen, jos­sa oli muu­ta­ma epämääräi­nen tehtävä ja eron syy oli kir­jat­tu epämääräis­es­ti eli kuin olisin itse eronnut.Ei sel­l­aisel­la paper­il­la ole mitään virkaa uut­ta työtä hakiessa.
    Esim 10 vuo­den ulko­maankoke­mus on kui­tat­tu kolmel­la epämääräisel­lä nimik­keel­lä, joista ei mitenkään käy ilmi, että olisin edes ollut töis­sä ulkomailla .
    Esimieheni rukoilee min­ua hyväksymään täl­laisen paperin, kos­ka hän joutuu muuten itse vaikeuksiin.

    Ja mitä tekee työmin­is­teri: On huoliss­san siko­jen kohtelus­ta mut­ta ei työntekijöiden.
    Luulisi nyt ole­van eduk­si ‚jos työn­tek­i­jä saisi työ­todis­tuk­sen, jos­sa on edes hie­man ker­rot­tu, mitä hän on tehnyt ??? Minäkin ehdin olla 37 vuot­ta siel­lä töis­sä, mut­ta voisin tehdä vielä muu­ta­man vuo­den töitä.

  25. “Huo­mat­takoon, että jos suo­ma­lainen van­hus muut­taa Espan­jaan viimeisik­si vuosik­seen, hän saa sieltä ”ilmaisen” ter­vey­den­huol­lon, jon­ka tosin Suomen val­tio mak­saa. Val­tio sor­taa Han­koa suh­teessa Malagaan.”
    Näinkö on? Suomen val­tio siis antaa mak­susi­toumuk­sen? En tien­nytkään. Kun ulkomaalainen,kuten esim venäläi­nen tai eguyp­tiläi­nen mum­mo, saa oleskelu­lu­van, hän siir­tyy suo­ma­laisen sosi­aal­i­tur­van piiri­in, kulut hoitelee koti­mainen veronmaksaja..
    Voisko Venäjän val­ti­ol­ta vaa­tia mak­susi­toumus­ta näistä mummoista?
    “palvelusetelin arvon tulisi vas­ta­ta todel­lisia kus­tan­nuk­sia”. Kus­tan­nuk­set vai­htel­e­vat rajustikin kuntakohtaisesti.
    Miten eläkeläisen omat tulot ote­taan huomioon seteliä luovutet­taes­sa, nou­date­taanko yhteensovitusperiaatetta?
    Koskisiko seteli vain laitoshoi­dos­sa olevia?
    Kuu­lostaa järkevältä — jalosta ideasi nyt valmi­ik­si, sit­ten ei tarvi­takaan kuin hiukan poli­it­tista tah­toa ja paljon rahaa..

    1. Suo­mi on tehnyt eril­lisen sosi­aal­i­tur­va­sopimuk­sen Espan­jan kanssa joskus kauan sit­ten. Halu­aisin itsekin nähdä sen paperin. Kuka min­is­teri on siihen nimen­tä raapustanut.

  26. Liian van­halle sanois­in, että nyky­isin joutuu tai pikem­minkin saa kir­joit­taa ulko­maan komen­nuk­sis­taan CV:hen oman­tun­non rajois­sa ihan mitä lystää. Ei niitä jut­tu­ja työ­todis­tuk­si­in kirjata.

    Mon­et, eri­tyis­es­ti jenkit, sepit­tävätkin mitä hienom­pia tari­noi­ta omista koke­muk­sis­taan. Nyky­isin itsepa­lvelu ja itsen­sä markki­noin­ti ovat valt­tia, todis­tuk­sista ei juurikaan välitetä, joten siitä vaan kirjoittamaan.

  27. Osmon mukaan “van­hainkodisa asu­va van­hus mak­saa kun­nalle noin 45.000 €/vuosi — suun­nilleen yhtä paljon kuin opet­ta­jan palkkaami­nen peruskouluun.”

    Mut­ta van­huk­set sen­tää mak­sa­vat kun­nalle melkois­es­ti asi­akas­mak­su­ja saamis­taan van­hainkoti­palveluista (veikkaisin, että keskimäärin noin 12.000 €/vuosi).

    Joten net­tokus­tan­nus van­huk­ses­ta (45.000–12.000= 33.000) on kun­nalle huo­mat­tavasti pienem­pi kuin kus­tan­nus opet­ta­jas­ta (45.000). Vai mis­tä kus­tan­nuk­sista Osmo puhuu?

    Kun puhutaan kus­tan­nuk­sista, kan­nat­taisi olla tarkkana, miten las­ke­tu­ista kus­tan­nuk­sista puhutaan. Muuten syn­tyy vääriä mielikuvia.

    Jokin aika sit­ten yritin selvit­tää kun­tien koti­palve­lu­toimin­nan brut­to- ja nettokulut.

    Tilas­tokeskuk­sen vas­tu­uhenkilö ker­toi min­ulle, että kyseisiä tieto­ja on mah­do­ton saa­da, kos­ka toiset kun­nat ilmoit­ta­vat kus­tan­nuk­set brut­toku­luina ja toiset nettokuluina. 

    Eli voiko­han näi­hin Suomenkaan talouden­pidon lukui­hin uskoa? Taidamme olla lähel­lä Kreikan tasoa.

  28. “Liian van­halle sanois­in, että nyky­isin joutuu tai pikem­minkin saa kir­joit­taa ulko­maan komen­nuk­sis­taan CV:hen oman­tun­non rajois­sa ihan mitä lystää. Ei niitä jut­tu­ja työ­todis­tuk­si­in kirjata.”

    Tiedän, mut­ta itse kir­joitet­tu CV ei vain kel­paa pätevyyk­sien hakemiseen.Esim minä olen opiskel­lut ammat­tiopet­ta­jak­si ja erikois­tu­mas­sa monikult­tuuriseen ope­tustyöhön ja työsken­te­ly ulko­mail­la hyväskytään osa­ki opin­to­ja, mut­ta ne pitää olla työ­todis­tuk­ses­sa, CV ei kel­paa juuri siitä syys­tä, että niihin voi kir­joit­taa mitä tahansa

  29. Osmo sanoi:

    Suo­mi on tehnyt eril­lisen sosi­aal­i­tur­va­sopimuk­sen Espan­jan kanssa joskus kauan sit­ten. Halu­aisin itsekin nähdä sen paperin. Kuka min­is­teri on siihen nimen­tä raapustanut.

    WWII jäl­keen Suomes­ta muut­ti Espan­jaan henkilöitä, joille ryhdyt­ti­in mak­samaan eläket­tä Espan­jaan. Näiltä tiimoil­ta kaiketi Suomen Espan­jan eläkeläis­ten edut ovat syn­tyneet. Ja onhan aurinko­ran­noil­la eläköi­tynei­den virkami­estenkin muka­va viet­tää eläkepäiviään. Lap­sillekin on koulu jär­jestet­ty Espanjaan.

  30. “Tehty Helsingis­sä 19 päivänä jouluku­u­ta 1985 kaht­e­na alku­peräiskap­paleena suomen ja espan­jan kielel­lä molem­pi­en tek­stien ollessa yhtä todistusvoimaiset. ”

    Sil­loin oli sosi­aali-ja ter­veysmin­is­ter­inä min­is­ter­inä Kuuskos­ki ja min­is­tere­inä sosi­aali-ja ter­veysmin­is­ter­iössä Mat­ti Ahde ja Mat­ti Puhak­ka. Tarkem­paa työn­jakoa ei ole tiedossa.
    Jostain on jäänyt mieleen kukku­maan, että alku­peräi­nen sopimus olisi aiem­paa tekoa ja yksi kätilöistä olisi ollut Mikko Laak­so­nen ja joku kavereista, Mikko oli värikäs Vero­hal­li­tuk­sen pääjo­hta­ja (SDP), sai aikanaan potkut

    Mut­ta kyl­lä sopimuk­ses­ta pääsee eroonkin, tosin yli­menosään­nöt jatka­vat maksuaikaa

    “. Tämä sopimus tehdään määräämät­tömäk­si ajak­si. Sopimus­puoli voi mil­loin tahansa sanoa sopimuk­sen irti. Mikäli sopimus irti­san­o­taan, se lakkaa ole­mas­ta voimas­sa kuu­den kuukau­den kulut­tua siitä, kun irti­sanomis­es­ta on kir­jal­lis­es­ti ilmoitet­tu toiselle sopimuspuolelle.”

  31. Tämä oli taas niin sitä itseeän: “Liian van­han kum­malliset kom­mel­luk­set ihmiskun­nan his­to­ri­an alkuhämäristä nykypäivään”…

    Muu­ta­ma huomio:

    Tot­ta kai työ­nan­ta­jal­ta voi vaa­tia työ­todis­tuk­sen, jos­sa on asian­mukaises­ti työte­htävät sisältöi­nen ja aikamääreineen. 

    Et sit­ten vaatinut?

    Myöskin ihmettyt­tää, mikä moti­ivi esimiehel­lä olisi piilotel­la ulko­maankomen­nuk­sia tai yhtään mitään työtä, joka yri­tyk­sen palveluk­ses­sa on tehty. Mik­si ihmeessä? 

    Nämä uhri­tar­i­nat nyt alka­vat vähän menet­tää tehoaan, jos niil­lä sitä koskaan on ollutkaan. Onko tul­lut sin­ul­la mieleen, että ehkä jokin oma piir­teesi aiheut­taa näitä jatku­via vas­toinkäymisiä? Tai että tulk­it­set kaiken itseäsi vastaan. 

    Mil­loin olet esimiehenä “kamalan akkalau­man” pom­potet­ta­vana, mil­loin taas alaise­na kauhei­den vääryyk­sien kohteena. Ihan sama, mut­ta aina on kaik­ki huonosti…

    Yllä­tyk­senä ei tul­lut, että ter­vey­den­huol­los­sakin hom­ma meni vinoon. Olen ollut eläessäni kolme ker­taa sairaalas­sa (syn­nyt­tämässä) ja tosi­aan itse otin peti­vaat­teet ja sairaala-asun jonkin­lais­es­ta liinavaate­huoneesta. En olisi muis­tanutkaan moista yksityiskohtaa. 

    Eipä tul­lut mieleen — ei sil­loin, eikä jälkikä­teen –, että siinä olisi jotain valittamista. 

    Vähän itse­tutkiskelua nyt peli­in vai oletko siihen Liian van­ha? Jatku­va uhri­u­tu­mi­nen jäytää mieltä ja var­masti aiheut­taa mainit­semi­asi ryt­mi­häir­iöitä ynnä mui­ta ter­vey­del­lisiä ongelmia.

  32. Palveluseteliä käytet­täessä van­huk­sen kun­non ja samal­la palvelusetelin arvon määrit­tämi­nen työl­listäisi juris­te­ja oikein urakalla. Ensim­mäisessä tai toises­sa arvios­sa omaiset yrit­täi­sivät saa­da mah­dol­lisim­man raskaan luok­i­tuk­sen jot­ta seteli riit­täisi vielä hoidon kallistues­sa tai että koti­hoi­dos­ta jäisi voit­toa. Val­tio taas yrit­täisi arvioi­da kun­toa mah­dol­lisim­man ylös tai kieltäy­ty­isi uudelleenarvios­ta vält­tyäk­seen maksamasta. 

    Mis­tä siis saataisi­in puoluee­ton kun­toarvio? Yksi mah­dol­lisu­us olisi että kun­toarvio­ta ei tehtäisi ja seteleitä olisi vain yhden tai kah­den hin­taisia. Seteli olisi sen ver­ran yläkan­tis­sa että omaiset halu­aisi­vat hoitaa virkeää van­hus­taan. Kun hoidon hin­ta yksi­tyisen puolen hoi­dos­sa sit­ten ylit­täisi setelin arvon, van­hus voisi joko ottaa halvem­man yksi­tyisen palvelun­tar­joa­jan, mak­saa itse ero­tuk­sen itse tai siir­tyä kun­nan hoidet­tavak­si. Tämä ratkaisu ei edis­täisi van­huskun­tien syn­tyä, mut­ta lisäisi yksi­ty­istä ja tehokas­ta vanhustenhoitoa.

  33. “Myöskin ihmettyt­tää, mikä moti­ivi esimiehel­lä olisi piilotel­la ulko­maankomen­nuk­sia tai yhtään mitään työtä, joka yri­tyk­sen palveluk­ses­sa on tehty. Mik­si ihmeessä”

    Ei esimiehel­lä ollutkaan mitään syytä piilotel­la, Son­er­al­la vain on Osaa­jakeskuk­sen osalta otet­tu käyt­töön malli, jos­sa työ­todis­tuk­sen tehtävät tuloste­taan suo­raan tietokan­nas­ta. Kun van­hem­mat tehtävät on jo tuhot­tu niin pitkään palvelleel­la ei löy­dy kuin aivan viimeiset 10 vuot­ta, mut­ta se ei ole syy olla anta­mat­ta noi­ta vanhojakin.
    Ja kun luet­te­lo on vain tit­teli ja palvelu­ai­ka niin se ei ker­ro esim mis­sä maas­sa henkilö on ollut töis­sä eikä mitään tehtävän sisällöstä
    Osaa­jakeskuk­sen esimi­estä on kiel­let­ty lisäämästä mitään ja ohje on, että henkilön pitää hakea laa­jem­mat työ­todis­tuk­set enti­sistä yksiköistään entisiltä esimiehiltään . Peruste on, että Osaa­jakeskuk­sen esimies ei ole tehnyt töitä henkilön kanssa eikä tunne henkilöä etenkin kun alaisia voi olla 100–200.
    Valitet­tavasti nämä kaik­ki entiset yksiköt ovat jo hävin­neeet , esimiehet kuolleet, eläk­keel­lä tai läht­e­neet talosta, joten heiltä ei enää saa mitään.

    Laki ja käytän­tö on toki selkeä ja tun­nen sen, kun olen itse kir­joit­tanut tuhan­sia työ­todis­tuk­sia ja saan var­maan sen minkä halu­an, mut­ta suurin osa on läht­enyt vajavaisel­la työ­todis­tuk­sel­la talosta.Ja kulu­uhan tuo­ta aikaakin turhaan riite­lyyn, mut­ta lakimieheni hoitaa var­maan asian .
    Useim­mat van­hoista ovat men­neet put­keen joten moni ei ole edes pyytänyt työ­todis­tus­ta, nuoret taas ovat ollet yhdessä työssä tai eivät osaa vaa­tia kun­non työ­todis­tus­ta , eri­tyis­es­ti olen seu­ran­nut miten van­hempainva­pail­ta tullei­ta on ohjat­tu suo­raan ulos.

    Moti­ivikin on selkeä, sil­lä jos irti­san­ot­tu riitaut­taa irti­sanomisen­sa niin hänen ase­mansa riita­ju­tus­sa heikke­nee , kos­ka hän ei kykene todis­ta­maan työ­todis­tuk­sel­la mitä on tehnyt. 

    Eli työ­nan­ta­ja ei halua todis­taa itseään vastaan.

  34. “Onko tul­lut sin­ul­la mieleen, että ehkä jokin oma piir­teesi aiheut­taa näitä jatku­via vas­toinkäymisiä? Tai että tulk­it­set kaiken itseäsi vastaan. ”

    Osmo ei antanut pistää näköjään hoita­van lääkärin tunnistetietoja

    Var­maan suurin ongel­mani onsse, etten menetä malt­tiani, en huu­da enkä etu­ile enkä vaa­di suureen ääneen tul­la hoide­tuk­si. Tämä var­maan aiheut­taa sen, että suuriääniset menevät ohi.Nytkin makoilin 5–7 tun­tia aivan hil­jaa Malmil­la ja tilanne meni itsesään ohi.

    Tein vain huo­moi­ta ja huo­masin, että kiireen vuok­si asioi­ta uno­hde­taan, pri­or­i­teetit sekoa­vat ja tilan­net­ta ei ehditä selit­tää potilaille.
    Useim­mat poti­laat eivät edes ehdi tehdä kysymyksiä.
    En minä nyt mikään eri­tyi­nen uhri ollut, samas­sa tilanteessa oli muitakin.
    Sama kos­kee Son­er­aakin ‚en minä ole ain­oa, jolle on ter­jot­tu huonoa sop­paria, mut­ta var­maan ensim­mäi­nen pitkään aikaan joka huo­maa vaa­tia oikeuksiaan

  35. Miten niin teho­ton­ta että jää koti­in hoita­maan vanhempiaan?

    -> van­hus­tenkoti­in, yhteiskun­nalle 10.000 euroa meno­ja kuus­sa mum­mo-mamista ja vaari-papista.

    Melko har­val­la sem­moi­set tulot että olisi parem­pi lähet­tää van­heim­painkoti­in. Näin kansan­taloudel­lis­es­ta näkökulmasta.

    Sen sijaan jos itse tien­aa ne 2000e/kk jos­sain mäkkäril­lä tai kont­torirot­tana, ja lähet­tää sen 10k eur laskun yhteiskun­nalle se on omas­sa taloudessa kannattavaa.

    Pitäisikö mielum­min antaa van­hus­ten pitää eläkkeitään, ja mak­sel­la van­huk­sille 2000e/kk/mummo tai vaari koti­hoitora­haa, joil­la voivat sit­ten vaik­ka palkata lapsiaan?
    Säästy­isi 3000e/vanhus/kuukausi.… ja täl­lä van­him­mal­la pojal­la olisi 4000e kuukausiliksat.

    Kaik­ki voittavat?

  36. Ja jos näitä uhre­ja halu­taan etsiä niin kyl­lä niitä Telia­Son­eras­ta löy­tyy: Mat­ti Makko­nen on yksi hyvä esimerk­ki. Hän oli NMT:n ja GSM:n pääke­hit­telijöitä ja mobi­il­i­toimin­nan johtaja.
    Hän oli myös tek­stivi­estin kehit­täjä ja hänet on siitä hyvästä kyl­lä palkit­tu maailmalla.Hän oli Ven­na­mon tuke­na aloit­ta­mas­sa USA:n ja Turkin busineksia
    Mutt suur­ta hyö­tyä ei siitä hänelle ole ollut.
    Mobi­ilibusinek­sen tun­ti­jana hän tietysti vas­tusti Sak­san seikkailua, mut­ta Relanderin kuvioi­hin se ei sopin­ut ja niin­pä Makko­nen siir­reti­in sivu­un ja alkoi ulos­savus­tus. Mitään töitä ei annet­tu ja lop­ul­ta Makko­nen häipyi vähin äänin ilman mitään palkkioita.
    Relander taas keräsi ennä­tystap­pi­ot ja suuret rahat itselleen.
    Makkos­ta minä sanois­in uhriksi

  37. “Olen ollut eläessäni kolme ker­taa sairaalas­sa (syn­nyt­tämässä) ja tosi­aan itse otin peti­vaat­teet ja sairaala-asun jonkin­lais­es­ta liinavaatehuoneesta.”

    Syn­ny­tys­tä ei las­ke­ta. Syn­nyt­täjä kun on terve.

  38. Kävin työter­veyslääkäril­lä ja kysyin miten olisi pitänyt menetellä.
    Vas­taus oli aika yksiselit­teinen: Kun ryt­mi­häriöisel­lä on aivoihin viitaavia oire­i­ta niin ensim­mäi­nen tehtävä on pelas­taa aivot.
    Epä­tahti­nen sydän kir­nu­aa vereen hyy­tymiä ja kun ne liikku­vat aivoihin niin seu­rauk­set ovat kohtalokkaita.Pahin vai­h­toe­hto on kuollut,kasvi tai sänkypotilas.
    Nyt kävi tuuri ja sinne liikkui vain pikku hiu­tale, joka suli itses­tään pois.

    Eli oikea menet­te­ly­ta­pa olisi ollut, että Meilahti olisi ottanut oitis sisään ja suo­jan­nut aivot.
    Malmikin oli huoli­ma­ton , min­ut olisi pitänyt palaut­taa ovelta Meilah­teen ja sopia neu­rolo­gin kanssa pikaises­ta hoidosta.Etenkin kun min­ulle ei Malmil­la tehty mitään
    Nyt tilan­net­ta alet­ti­in arvioi­da ja neu­votel­la neu­rolo­gin kanssa vas­ta 8 tun­nin jälkeen .

    Kiire aiheut­taa näitä ongelmia eli Malmil­la oli selvästi liian vähän lääkäre­itä ja toisaal­ta Meilah­den vas­taan­ot­to ei ollut tehtävien tasalla. 

    Valitet­tavasti min­ut lähet­ti Meilah­teen muu kuin tavalli­nen työter­veyslääkäri­ni eikä osan­nut neu­voa min­ua tarpeeksi.

    Eli hyvä onni pelasti min­ut, mut­ta jollekin toiselle on var­maan käynyt huonosti

  39. Jos palat­taisi­in taas asiaan…
    Hyvä uuti­nen on se, että vs. apu­laisoikeusasi­amies Pau­nion mukaan ollaan valmis­tele­mas­sa lain­säädän­töä, joka määrit­tää, kuin­ka paljon henkilöstöä poti­las­ta kohti hoito­laitok­ses­sa tulee olla.
    Huono uuti­nen on se, että tämä ei tule koske­maan yksi­ty­isiä hoitolaitoksia.
    Kun kun­nat enenevässä määrin osta­vat hoito- ja hoiva­palvelu­ja, tämä antaa yksi­ty­isille toim­i­joille mah­dol­lisu­u­den kil­pail­la halvem­mil­la hin­noil­la — eli siis vähem­mil­lä henkilöillä.
    Lop­putu­lok­se­na hyvästä aiko­muk­ses­ta saat­taa siis olla hoidon pysymi­nen huonona.

  40. Ensim­mäi­nen van­hushoidon epäko­h­ta on omaishoidon­tu­ki. Kun­nat pihis­televät siinä syyt­tä. “Vuo­den rahat on jo käytet­ty” tai jotain mui­ta vas­taavia seli­tyk­siä. Vaik­ka omaishoito on kiis­tat­ta halvin hoitomuoto.

    Eläk­keen­saa­jan hoito­tu­ki on toinen mie­lenki­in­toinen. Sitä mak­se­taan van­huk­selle itselleen. Kun pihi van­hus tarvit­see apua ja käyt­tää lap­si­aan ilmaisi­na aut­ta­ji­na, van­hus saa tästä rahal­lista kor­vaus­ta. Ymmär­rän hoitotuen mak­sun van­huk­selle, jos van­hus ostaa palvelun­sa. Mut­ta kun omaiset aut­ta­vat ilmaisek­si (eikä se ilmaista ole omaisel­la, sil­lä omainen mak­saa ben­saku­lut, puhe­linku­lut, siivou­saineet yms omas­ta pus­sis­taan). Olisi kohtu­ullista, että eläk­keen­saa­jan hoito­tu­ki mak­set­taisi­in auttajalle.

    Osa näistä van­huk­sista on pelan­nut asiansa todel­la hyvin. Hoi­dat­tanut omat lapse­na päivähoi­dos­sa ja iso­van­hem­mil­la, ja lait­tanut omat van­hempansa laitoshoitoon hei­dän van­hetes­saan. Las­ten­las­ten hoitoon ei osal­lis­tu­ta, kun matkail­laan ja har­raste­taan. Eläke on iso. Jopa isom­pi kuin lapsen palk­ka ansio­työstä. Mitään taloudel­lista apua ei lap­sille heru. Ilmaise­na työvoimana pitäisi olla sit­ten heitä hoita­mas­sa velvol­lisu­ud­es­ta, kun alka­vat apua tarvita.

Vastaa käyttäjälle Juanito Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.