Yksityiset päiväkodit

Helsingis­sä on syn­tynyt murhet­ta siitä, että kaupun­ki on lopet­tanut ostopalvelu­sopimuk­sia yksi­ty­is­ten päiväko­tien kanssa. Las­ten tulee siir­tyä joko kaupun­gin omi­in päiväkotei­hin tai jatkaa samas­sa päiväkodis­sa yksi­tyisen hoidon tuen turvin. Tämä tulee per­heille jonkin ver­ran kun­nalle mak­set­tavaa päivähoit­o­mak­sua kalli­im­mak­si.  Keskustelus­sa on vähän vih­jais­tu siihen suun­taan, että näin ”parem­mat” yksi­tyiset päiväkodit jäävät vain hyvä­tu­lois­t­en herkuksi.

Kaupun­gin seli­tys toimen­piteelle on se, että nämä yksi­tyiset päiväkodit ovat tulleet jonkin ver­ran kalli­im­mik­si kuin kun­nan omat päiväkodit, joskin tämä ei ole aivan kiis­ta­ton­ta. Toinen ongel­ma liit­tyy lain vaa­ti­maan kil­pailut­tamiseen, jon­ka seu­rauk­se­na hoito­suhteista ei tule pysyviä. Syynä sopimusten purkamiseen voi olla myös halu tur­va­ta säästöistä huoli­mat­ta kun­nal­liset työ­paikat. Tämä peruste van­heni nopeasti, kun osoit­tau­tui, että ennus­teet hoidet­tavien las­ten määrästä pet­tivät pahasti. Kehyskun­tien savipel­loille raken­net­tu­jen omakoti­talo­jen houkut­tele­vu­us rom­ahti ja lap­siper­heet jäivätkin

Helsinki­in.

Jos per­heet pitävät yksi­ty­i­sistä ostopalvelupäiväkodeista, eikö niitä voisi sil­loin olla enem­män, kun­han vain hin­nas­ta sovi­taan? Kil­pailut­tamis­es­ta pää­sisi sil­lä, että kaupun­ki julk­istaisi lap­siko­htaisen hin­nan – esimerkik­si 800 €/kk yli kolme­vuo­ti­aal­ta ja 1200 €/kk alle kolmivuo­ti­aal­ta, joka mak­se­taan kenelle tahansa. Näin on menetel­ty ham­mashoi­dos­sa ja näin kohdel­laan yksi­ty­isiä, perusk­oulua kor­vaavia oppik­oulu­ja. Saman sum­man voisi antaa myös kaupun­gin omille päiväkodeille vapaasti käytet­täväk­si. Taloudelli­nen autono­mia voisi virk­istää niiden toim­intaa kum­masti. Yksi­ty­isiä päiväkote­ja syn­tyy, jos van­hem­mat halu­a­vat pan­na lapsen­sa niihin. Päiväkodille ei voi anttaa oikeut­ta valikoi­da lap­sia, kos­ka se johtaisi palvelu­jen eriarvoistumiseen.

Kun­nalle jää tietysti viime­si­jainen vas­tuu siitä, että jokainen lap­si pääsee hoitoon. Joku voi tietysti sanoa, että tämän vas­tu­un hoita­mis­es­ta voi tul­la kallista, jos suun­nitel­maa tulee sekoit­ta­maan yksi­tyi­nen tar­jon­ta, jon­ka käyt­täy­tymistä on vaikea ennakoi­da. Kovin hyvin kap­a­siteetin suun­nit­telu ja sopeut­ta­mi­nen muut­tuvi­in lap­simääri­in ei ole kyl­lä nytkään sujunut.