Yksityiset päiväkodit

149 vastausta artikkeliin “Yksityiset päiväkodit”

1. Meil­lä on molem­mat muk­sut käyneet yksi­tyisen Montes­sori-päiväkodin ja olemme olleet siihen varsin tyytyväisiä.

   (Val­in­ta­pe­ruste oli se että tämä oli kaikkein lähin päiväkoti, ensim­mäisen muk­sun päiväkoti­hake­muk­sen aikaan oli uhka että kaupun­ki tar­joaa hoitopaikkaa merkit­tävästi kauem­paa. Mei­dän tapauk­ses­sa hoitopaikan Montes­sori-osu­us on ylimääräistä ekstraa, ei ollut mikään vaatimus.)

   Yksi­tyiset päiväkodit voivat tar­jo­ta päivähoitopalvelua vähän eri­laises­sa paketis­sa. Esim mei­dän päiväkodis­sa on enem­män hoita­jia per lap­si kuin kun­nal­li­sis­sa, mut­ta päivit­täi­nen hoitoai­ka on lyhyem­pi ja lomat pidem­mät. Vaikea kuvitel­la että kun­nal­lises­sa päiväkodis­sa voitaisi­in poike­ta peruskaavasta.

   Vastaa

2. “Saman sum­man voisi antaa myös kaupun­gin omille päiväkodeille vapaasti käytet­täväk­si. Taloudelli­nen autono­mia voisi virk­istää niiden toim­intaa kummasti.”

   Ja järkevöit­tää rahankäyt­töä. Tam­pereel­la esimerkik­si jokainen Tam­pereen ater­ian tekemä ate­ria mak­se­taan erik­seen ja ate­ri­at tilataan edel­lisenä päivänä (tilaa­ja-tuot­ta­ja ‑malli näet). Jos päiväkoti saisi tilaa­mat­ta jäävistä ate­ri­oista syn­tyvän säästön itselleen, niin ihan var­masti työn­tek­i­jöitä alka­isi kiin­nos­taa, mil­loin lapset lomail­e­vat. Nykyisel­lään lomista ilmoit­ta­mi­nen on tehty sen ver­ran han­kalak­si, että ilmoit­ta­mi­nen jää aina viime tippaan.

   En nyt siis tarkoi­ta koulu­jen loma-aikoina pidet­täviä lomia, vaan mui­ta omia lomia.

   Vastaa

3. Osmo: “Yksi­ty­isiä päiväkote­ja syn­tyy, jos van­hem­mat halu­a­vat pan­na lapsen­sa niihin. Päiväkodille ei voi anttaa oikeut­ta valikoi­da lap­sia, kos­ka se johtaisi palvelu­jen eriarvoistumiseen.”

   Mik­si ei? Ihmiset ovat eri­ar­voisia. Ihmis­ten var­al­lisu­us on eri­ar­voista. Mik­si rikas ei saisi käyt­tää var­al­lisu­ut­taan tar­jo­tak­seen lapselleen sel­l­aisen päiväkoti- ja kouluym­päristön, jois­sa olisi riit­tävästi henkilökun­taa lap­simäärää kohden sekä riit­tävän osaavaa ja työhön­sä motivoitunut­ta, mah­dol­lisuuk­sia las­ten suurem­pi­in yksilöl­lisi­in val­in­toi­hin ja las­ten parem­paan yksilöl­liseen huomioimiseen kuin suuris­sa ryh­mäkois­sa, maukas­ta ja korkealu­okkaista rav­in­toa joka ei olisi teol­lis­es­ti tuotet­tua, virik­keelli­nen ympäristö sekä sisä- että ulkotilois­sa, monipuoliset ja korkeata­soiset opetuk­sen, har­ras­tamisen, leikkimisen tms. väli­neet ja mah­dol­lisu­udet, vak­i­tu­inen las­ten ja nuorten psyki­a­tri, sekä ääri­ti­lanteis­sa oikeus erot­taa häiriköivät/väkivaltaiset/toistuvasti kouluk­iusaa­vat tms. lapset/nuoret joiden voidaan perustel­lusti kat­soa merkit­tävästi häir­it­sevän muiden viihtyvyyt­tä… ja niin edelleen.

   Mik­si rahal­la saa ostaa lapselleen talon täy­teen tavaraa, kymme­nen loma­matkaa, ran­nek­keen lin­nan­mäelle koko kesäk­si, mut­ta ei jotain sel­l­aista, jol­la voisi olla todel­la merk­i­tys­tä lapsen hyvinvoinnille?

   Onko yksi­tyi­nen, las­ten kehi­tyk­sen kun­nal­lisia päiväkote­ja parem­min huomioi­va ylel­lisem­pi päiväkoti virik­keel­lisempine ympäristöi­neen ja riit­tävi­nen hoita­jamääri­neen pois kun­nal­lisia päiväkote­ja käyvien las­ten hyvinvoinnista?

   Onko yksi­tyi­nen koulu, jos­sa olisi kaksinker­tainen opet­ta­jamäärä perusk­oului­hin ver­rat­tuna, viihty­isä puis­tom­ainen piha, kun­non välineistöl­lä varuste­tut luokat, parem­pi yksilöko­htaisen opetuk­sen huomioimi­nen, tasokkaampi ruo­ka (jne. kuten yllä) pois perusk­oulua käyvien las­ten hyvinvoinnista?

   Vastaa

4. Lapsemme on ollut yksi­tyisessä päiväkodis­sa Turun kaupun­gin ostopalvelu­sopimuk­sel­la (alun perin yhdis­tys, 2010 alus­ta yhdis­tyk­sen hallinnoima Oy). Kaupun­ki luop­uu tästä ja tilalle tulee palveluseteli. Ensivi­ikol­la on info mitä todel­la tulee tapah­tu­maan, kukaan ei vielä oikein tiedä. Siis mikä tulee lop­ullisek­si kus­tan­nuk­sek­si. Päiväkote­ja pitävän yhdis­tyk­sen alku­peräisenä tavoit­teena on ollut tukea monikult­tuurisu­ut­ta ja edis­tää tähän liit­tyviä asioita.
   Kaupun­ki tar­joaa paikkaa kaupun­gin päiväkodista joka tapauksessa.
   Kukaan ei oikein tun­nut tietävän, mis­tä on kysymys — siis kus­tan­nusten jakautumisesta.
   Nyt pitäisi ava­ta, kuten Osmo ehdot­taa, koko jär­jestelmä. Kokon­aiskus­tan­nus pöytään. Voi olla, että monikult­tuuri­nen päiväko­timme (kansal­lisuuk­sia tois­takym­men­tä) on ollut kun­nalle hiukan kalli­impi — vaatii enem­män hoita­jia (?) (ensivi­ikol­la olen viisaampi).
   Lapsemme on hyvässä päiväkodis­sa, ja voin mak­saa siitä vähän ylimääräistä, että nykyti­lanne saa jatkua. Mut­ta joskus toivoisi, että nämä muu­tok­set tehtäisi­in niin, etteivät jo kohteena ole­vat kär­sisi. Tässä taas ne vähä­varaiset lapset, joiden van­hem­mil­la ei ole lait­taa mitään ekstraa päivähoitoon, erot­tuvat joukosta.

   Vastaa

5. Eri säätiöi­den tai yhdis­tys­ten ylläpitämät päiväkodit ovat sitoutunei­ta toim­intaansa ja voivat saa­da emo-organ­isaa­ti­ol­ta ylimääräistä tukea, jol­loin niil­lä on käytössä parem­mat resurssit kuin kun­nal­li­sis­sa päiväkodeis­sa. Kun­ta voi saa­da edullisen ostopalvelu­sopimuk­sen täl­laisen päiväkodin kanssa; täl­laiset yksi­tyiset päiväkodit ovat oikein tervetulleita.

   Toisaal­ta on myös yksi­ty­isiä päiväkote­ja, jois­sa on liian vähän ja epäpätevää henkilökun­taa, liian ahtaat ja puut­teel­liset tilat ja esimerkik­si ruokahuolto osin van­hempi­en vas­tu­ul­la (ja silti van­hem­mat voivat pitää niitä kun­nal­lista päivähoitoa houkuttelevampina.)

   Kun­nal­la on vas­tuu kaikesta päivähoi­dos­ta ja velvol­lisu­us valvoa yksi­ty­is­ten päiväko­tien toim­intaa — mut­ta kun päivähoitopaikoista on aku­ut­ti pula, on korkea kyn­nys kieltää yhdenkään päiväkodin toim­intaa. Yksi­tyisen päivähoidon lisäämi­nen on hyvä asia, jos se säästää kun­nan varo­ja, mut­ta huono, jos hoidon taso ja tur­val­lisu­us las­kee. Yleen­sä on valitet­tavasti niin, että min­imi­nor­mi on se, joka määrit­tää toimin­nan tason. Sik­si resursse­ja tarvi­taan lisää valvon­taan, että edes min­imi­vaa­timuk­set täytetään.

   Vastaa

6. Jos yksi­tyi­nen päiväkoti johtaa kehi­tys­tä siihen, että lapsen hoitopäivän sisältö para­nee, sil­loin niitä tarvi­taan. Lapselle pitäisi alkaa tar­jo­ta aka­teemisia taito­ja (lukemista, laskemista) jo paljon varhaisem­min kuin meil­lä Suomes­sa tehdään. Esik­oulukin on tyhjäkäyn­tiä nyky­muo­dos­saan. Olen kuul­lut, että esik­ouluryh­mis­sä vain muu­ta­ma oppii esim. luke­maan. Se on iso vahinko, sil­lä mah­dol­lisuuk­sia on haaskattu.

   Lapset halu­a­vat oppia, mut­ta las­ten­tarhanopet­ta­jat eivät halua jär­jestää ja kehit­tää opetusta.

   Yksi­tyi­nen päiväkoti voi olla joskus myös henkises­ti ter­ve­tul­lut vai­h­toe­hto, jos kun­nal­lises­sa laitok­ses­sa alkaa ahdistaa.

   Jäm­sänkoskel­la päiväkoti Koivulin­nan johta­ja teki las­ten­suo­jeluil­moituk­sen pojas­tani, joka oli pyöräil­lyt pienel­lä pyöräl­lään kotoaan päiväkodin pihaan. Hän ehti juuri ennen lounaan alkua lau­tasen ääreen. Päiväkodin johta­ja muo­toili las­ten­suo­jeluil­moituk­sen poikani lounas­nälästä. “Syö jopa ahmien.” Siitä syn­tyikin mah­do­ton keitos.

   Henkilökun­nan ammat­ti­taito ei riit­tänyt tun­nista­maan sitä, että poi­ka oli saa­punut pyöräillen päiväkoti­in. On kaiken alleen murskaa­va nor­mi, että kaik­ki lapset kul­jete­taan henkilöau­toil­la päiväkodin por­tille, kukin lap­si erik­seen. Tääl­lä maakun­nis­sa ei kevytli­ikenne ole mieliku­vis­sa mikään vai­h­toe­hto, julkises­ta liiken­teestä puhumattakaan.

   Poikani oli kyseisessä päiväkodis­sa hoi­dos­sa yhden vuo­den, melko tarkalleen. Tilasin äsket­täin sieltä asi­akas­pa­peri­ni. Nip­pu on yli sentin pak­suinen, henkilökun­nal­la on ollut kovasti aikaa istua kir­joit­ta­mas­sa väit­tämiä ja lausun­to­ja, joi­hin min­un lie­nee nyt pakko ryhtyä vaa­ti­maan muu­tok­sia. Samaan aikaan käden­taidoille eli askartelulle ja piirtämiselle on varat­tu tun­ti varhain aamul­la, jol­loin kaik­ki lapset eivät ole vielä edes saapuneet. 

   Henkilökun­nan aika vierähtää näköjään siinä, että he arvostel­e­vat lap­sia ja per­heitä kir­jal­lis­es­ti. Varsi­nainen koulu­tus tähän arvioin­ti­työhön puut­tuu jokaiselta. 

   Se on selkäänpuukotusta. 

   Niin­pä on vaa­dit­ta­va hoitopäivän sisäl­lön kehit­tämistä. Lisää aka­teemis­ten taito­jen ope­tus­ta lapsille!

   Vastaa

7. Kun en tunne jut­tu­ja enää lainkaan, niin esitän kysymyksen.
   Moniko isä/äiti jäisi ainakin jok­sikin aikaa nor­maalin äitiys/isyysloman jäl­keen hoita­maan lasta/lapsiaan, mikäli saisi kunnal­ta tuon 800/1200 euroa per lap­si? Tee lapsi/vuosi, niin noil­la rahoil­la kyl­lä aika moni hoitaisi lapset itse. Ei tietysti kaik­ki, mut­ta kuitenkin.
   Mik­si on siis järkeväm­pää kun­nalle mak­saa raho­ja jollekin päiväkodille , kuin van­hem­mille? Tiedän, että mon­es­sa kun­nas­sa on joku kun­tatu­ki, mut­ta eivät tai­da olla ihan noi­ta suuruusluokkia.
   En tiedämikä, mut­ta joku mät­tää mielestäni. Eiköhän mah­dol­liset väärinkäytök­set ole nykyään aika help­po havaita?

   Vastaa

8. Ker­to­mus Espoon päiväkodin kilpailutuksesta:

   Eräässä espoolaises­sa ostopalvelupäiväkodis­sa oli päiväkoti­in erit­täin tyy­tyväisiä van­hempia. Kil­pailu­tus kuitenkin jär­jestetään viiden vuo­den välein ja se oli edessä. Tyy­tyväiset van­hem­mat kerä­sivät yksis­sä tuumin adressin, että päiväkoti saisi jatkaa (tilat oli­si­vat säi­lyneet, mut­ta henkilökun­ta vai­h­tunut, jos nykyi­nen päiväkoti ei voit­taisi kilpailutusta). 

   Uusien ja van­ho­jen päiväkotiyrit­täjien tasa-arvon takaamisek­si kil­pailu­tuk­ses­sa ei kat­so­ta men­neisyy­den onnis­tu­mista vaan kil­pailu­tuk­sen kri­teer­it perus­tu­vat tule­vaisu­u­den lupauk­si­in. Eli van­hempi­en adres­si ohitet­ti­in eikä hyvin tähän asti jär­jestetyl­lä hoidol­la ollut merk­i­tys­tä kilpailutuksessa. 

   Nykyi­nen päiväkotiyrit­täjä perusti ennus­teen­sa tule­vaisu­ud­es­ta (mm. las­ten­tarhanopet­ta­jien määrästä suh­teessa las­ten­hoita­ji­in) nykyiseen tilanteeseen. Lap­sille on toki parem­pi, että nykyiset (hyvät) hoita­jat jatka­vat kuin se, että päiväkoti vai­h­taa merkit­tävän osan las­ten­hoita­jista las­ten­tarhanopet­ta­ji­in. Uusi yrit­täjä sen sijaan lupasi, että läh­es kaik­ki sen hoita­jat ovat las­ten­tarhanopet­ta­jia, luul­tavasti täysin tietäen, ettei tule lupauk­seen­sa pystymään. Petok­ses­ta yrit­täjää ei saa kiin­ni, kun aina voi sanoa, ettemme saa­neet tarpeek­si las­ten­tarhanopet­ta­jia ja seu­raavaan kil­pailu­tuk­seen men­neil­lä lupauk­sil­la ei ole merk­i­tys­tä, kos­ka toteu­tuneen hoidon tasoa ei ker­ran saa katsoa.

   Vastaa

9. “Päiväkodin johta­ja muo­toili las­ten­suo­jeluil­moituk­sen poikani lounas­nälästä. “Syö jopa ahmien.””

   Mei­dän hoikalle, mut­ta hyvin syövälle, pojalle on kuulem­ma joskus joudut­tu hake­maan keit­tiöltä lisää ruokaa. Mil­laisethan paper­it siitäkin on tehty? 😉

   Vastaa

10. Osmo: Hieno kir­joi­tus. Tätä en tosin ymmär­rä laisinkaan:

    Päiväkodille ei voi anttaa oikeut­ta valikoi­da lap­sia, kos­ka se johtaisi palvelu­jen eriarvoistumiseen.

    Sen lisäks oon az:n ja MIVa:n kanssa samaa mieltä.

    Vastaa

11. MIVa:

    Tee lapsi/vuosi, niin noil­la rahoil­la kyl­lä aika moni hoitaisi lapset itse. Ei tietysti kaik­ki, mut­ta kuitenkin.
    Mik­si on siis järkeväm­pää kun­nalle mak­saa raho­ja jollekin päiväkodille , kuin vanhemmille? 

    Ensim­mäisek­si, jos lap­si on päiväkodis­sa, niin noin ole­t­u­asar­vois­es­ti kun­ta kerää muu­toin kotona ole­van van­hem­man kun­nal­lisveroina ihan kohtu­ullisen sum­man. Toisek­si, noil­la raha­sum­mil­la löy­ty­isi jo sit­ten niitäkin, jot­ka todel­lakin tek­i­sivät lapsen/vuosi ja keräi­sivät tääl­lä tavoin elin­ta­son, joka ei ole tavanomaisen kah­den palka­nsaa­jan per­heen ulot­tuvis­sa (joiden pitäsi kuitenkin vero­tu­loil­laan se toisille kustantaa).

    Vastaa

12. Kaisa Ruokamolle:

    Esik­oulu ei ole tyhjäkäyn­tiä. Nykyään läh­es puo­let lap­sista osaa lukea koulu­un tulle­saan. Lisäk­si on oival­lista, että Suomes­sa ymmär­retään antaa las­ten leikkiä — ilman suuria aka­teemisia tavoit­tei­ta jo päiväkodissa.

    Henkilökun­ta kir­joit­taa niitä lap­pu­ja, kos­ka se on hei­dän lak­isääteinen velvol­lisu­us. Kuten las­ten­suo­jeluil­moituk­sen tekem­i­nenkin on. Myös henkilökun­ta mielel­lään kar­sisi byrokratiaa. 

    Jos laps­es­tasi on oltu huolisaan niin paljon, että hänestä on tehty las­ten­suo­jeluil­moi­tus, ker­tomasi ei var­maankaan ollut aivan koko tarina.

    Vastaa

13. Kyl­lähän ne kil­pailusään­nök­set vaikut­ta­vat asi­aan aika paljon: jos kun­ta ostaa palvelu­ja yksi­tyiseltä, ne on kil­pa­lutet­ta­va ja useim­miten halvin voit­taa — eli se siitä tasokkuudesta.
    Ratkaisu on palveluseteli, joka annetaan huolta­jille, joille siis jää valin­nan vapaus. Kun­ta voi ohja­ta — toisille annetaan päiväkoti­paik­ka, toisille palveluseteli — sään­nöt tietysti pitää olla.
    Koti­hoidon­tu­ki (mah­dol­li­sine kun­tal­isi­neen) on aina vai­h­toe­htona, mut­ta eihän sekään kaikille sovellu.

    Vastaa

14. MIVa:
    “Moniko isä/äiti jäisi ainakin jok­sikin aikaa nor­maalin äitiys/isyysloman jäl­keen hoita­maan lasta/lapsiaan, mikäli saisi kunnal­ta tuon 800/1200 euroa per lapsi?”

    Aivan liian moni. Sen takia sitä rahaa ei anneta niille van­hem­mille. Jos äiti (ja niin päin­hän se menisi) jää koti­in hoita­maan las­ta, hän ei ole töis­sä eikä mak­sa vero­ja. Vaik­ka menop­uolel­la on saman­tekevää tue­taanko koti­hoitoa vai päivähoitao ton­nil­la, tulop­uolel­la ero on suuri. Hel­posti jopa suurem­pi kuin se tuhat euroa.

    Sen lisäk­si että koti­hoito tulee hoito­hetkel­lä yhteiskun­nalle kalli­ik­si menetet­ty­jen vero­jen ja tuotan­non takia, on suuri ris­ki että pitkä pois­sao­lo töistä vier­aan­nut­taa äidin kokon­aan työ­markki­noil­ta jol­loin vahinko on pysyvä. Nais­ten ja miesten palkkaerot säi­lyvät, nainen ei ole taloudel­lis­es­ti itsenäi­nen, val­tion­talouden kestävyys­va­je pahe­nee, tule­vaisu­udessa kyseinen nainen joutuu pelkälle kansaneläk­keelle jos mies ei suvaitse elät­tää, jne. Kotiäi­tiy­hteiskun­ta on kallis ja monel­la tapaa epämielyttävä.

    Se on tietysti myös eri­ar­vois­ta­va yhteiskun­ta, kos­ka sil­loin lapsen saa­man varhaiskas­vatuk­sen laatu riip­puu vah­vasti hänen van­hem­mis­taan. Päiväko­ti­mallis­sa lap­si saa hyvää päivähoitoa riip­pumat­ta siitä onko hänen van­hempansa perusk­oulu-poh­jal­ta pon­nistanei­ta alko­holis­te­ja vai kas­va­tusteit­een mais­tere­i­ta. Jos koti­hoidontuel­la ohjataan kaik­ki lapset koti­in, niin erot varhaiskas­vatuk­sen laadus­sa ovat huikeat. Se on omi­aan vähen­tämään sosi­aal­ista liikku­vu­ut­ta, joka on pait­si epä­tasa-arvoista, myös yhteiskun­nal­lis­es­ti tehotonta.

    Eli kyl­lä, koti­hoidon­tukea on pohdit­tu ainakin jois­sain piireis­sä, ja se on todet­tu huonok­si ratkaisuksi.

    Vastaa

15. az:
    “Onko yksi­tyi­nen, las­ten kehi­tyk­sen kun­nal­lisia päiväkote­ja parem­min huomioi­va ylel­lisem­pi päiväkoti virik­keel­lisempine ympäristöi­neen ja riit­tävi­nen hoita­jamääri­neen pois kun­nal­lisia päiväkote­ja käyvien las­ten hyvinvoinnista?”

    On. Jos rikkaiden lapset ovat yksi­tyisessä päivähoi­dos­sa, ei rikkai­ta kiin­nos­ta kun­nal­lisen päivähoidon taso ja se nopeasti rom­ah­taa. Jos me halu­amme ylläpitää korkeata­soista hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, pitää varmis­taa että val­taosa kansas­ta käyt­tää näitä palvelui­ta. Muuten näi­den palvelu­iden poli­it­ti­nen tuki katoaa ja niiden laatu laskee.

    Sama pätee aivan kaik­keen: koului­hin, ter­vey­den­huoltoon, jopa yleiseen tur­val­lisu­u­teen. Jos rikkaat saa­vat aidat­tua itsen­sä yksi­ty­is­ten tur­val­lisu­us­fir­mo­jen suo­jaami­in aitauk­si­in, niin rikkaiden mie­lenki­in­to julkisen poli­isin toim­intaa kohtaan laskee.

    Rikkaiden itselleen mak­samaa yksi­ty­istä päivähoitoa ei voi­da kieltää, mut­ta en usko että sitä kan­nat­taa eri­tyisem­min julk­i­sista varoista subventoida.

    Vastaa

16. Mei­dän poikamme oli joskus 10 v sit­ten yksi­tyisessä päiväkodis­sa Espoos­sa. Tämän päiväkodin tilat oli raken­net­tu sat­un­naisi­in yli­jäämätiloi­hin ker­rostalos­sa ja mität­tömän pieni aidat­tu leikkialue pihal­la. Hoita­jat vai­h­tu­i­v­at jatku­vasti ja las­ten lelu ja muu välineistö olema­ton. Kävin ver­taile­mas­sa olo­ja kaupun­gin päiväkotei­hin, jois­sa ei kuitenkaan ollut paikko­ja. Espoon mak­set­tua oman osuuten­sa päivähoidon tues­ta meille van­hem­mille jäävä hoit­o­mak­su oli huo­mat­tavasti alhaisem­pi kuin mitä se olisi ollut kun­nal­lises­sa päiväkodissa.Kunnallisten päiväkoti­paikko­jen puut­teesta johtuen poikamme sai siis huonom­paa päivähoitoa, mut­ta halvemmalla.

    Vastaa

17. Yksi­ty­isiä päiväkote­ja syn­tyy, jos van­hem­mat halu­a­vat pan­na lapsen­sa niihin. Päiväkodille ei voi anttaa oikeut­ta valikoi­da lap­sia, kos­ka se johtaisi palvelu­jen eri­ar­vois­tu­miseen.

    Itsekin kiin­nitin huomio­ta tähän kohtaan. Van­hem­mat halu­a­vat usein käyt­tää resursse­ja — esimerkik­si rahaa — las­ten­sa hyväk­si, isohko­jakin määriä. Meil­lä on van­hempi poi­ka kun­nan ostopalvelu­na yksi­tyisessä kan­sain­välisessä päiväkodis­sa. Kun hän sinne pääsi kun­nal­lises­sa ohjel­mas­sa, paik­ka annet­ti­in arval­la. Yksi­tyiseltä puolelta taas sinne pääsee rahal­la. Jos löy­ty­isi päiväkote­ja, jot­ka kohden­taisi­vat resursse­ja tarkoituk­sen­mukaiseen varhaiskas­vatuk­seen ja valikoisi lap­sia, niitä voisi löy­tyä use­am­paan eri tarkoituk­seen. Poli­it­tis­es­ti kor­rek­te­ja valikoimiskri­teere­jäkin on, kuten tietyt eri­ty­is­tarpeet, mut­ta mik­si niitä ei voi olla muita? 

    Tämä on jotenkin sukua sille ajat­telulin­jalle, jos­sa on ihan OK ja hyväksyt­tävää, että meil­lä on musi­ikki­in, kuvaa­mataitoon, urheilu­un ja jopa kieli­in keskit­tyviä koulu­ja, mut­ta matem­ati­ikkaan tai luon­non­ti­eteisi­in erikois­tuneet ovat hyi­hyi, kos­ka ne tekevät ihmi­sistä eri­ar­voisia.

    Laa­jem­min ajatellen, minus­ta eri hoit­o­muodot pitäisi lait­taa osa­puilleen samalle viivalle ja ero­jen pitäisi pääsään­töis­es­ti hei­jastel­la mah­dol­lisia ulkois- ja elämänkaari­vaiku­tuk­sia. Eli, on mielestäni ihan OK, jos päivähoitoa tue­taan suh­teessa koti­hoitoon sik­si, että se on varhaiskas­vatuk­sel­lisen näkökul­man vuok­si “kan­nat­tavaa”, tai sik­si, että työssä käyvä van­hempi mak­saa veroina enem­män ja siten on “kan­nat­tavampi” kun­nalle tai sik­si, että poten­ti­aalisen koti­hoita­jan eli­naikaisen vero­ker­tymän tai muuten vaan tulo­jen nyk­yar­vo tekee sub­ven­tios­ta positiivissummaisen. 

    Yllä esite­tyt kauhuku­vat päivähoi­dos­ta ja las­ten­suo­jelus­ta ovat liikkuneet tääl­läkin, mut­ta ainakin mei­dän isokokois­t­en poikien kolminker­taisille annok­sille on päiväkodeis­sa lähin­nä nau­reskel­tu. Niin yksi­tyisel­lä kuin julkisellakin.

    Vastaa

18. Yksi­ty­is­ten päiväko­tien ja hoito­laitosten ongel­mana on kun­tien poukkoilu osto­jen suh­teen. Yksi­tyiset joutu­vat tekemään pitkäaikaisia investoin­te­ja ja mui­ta sitoumuk­sia ja sit­ten jon­akin vuon­na asi­akkai­ta on ja toise­na ei ole.

    Tämä epä­var­muus lisää yksi­ty­is­ten laitosten kus­tan­nuk­sia. Ne joutu­vat lait­ta­maan hin­toi­hin­sa riskil­isän siitä, että kaupun­ki yhtäkkiä päät­tääkin lopet­taa ostopalvelusopimuksia.

    Kun­tien pitäisikin ymmärtää tilanne ja pyrk­iä luo­maan yksi­ty­isille toim­i­joille suh­teel­lisen vakaa toimintaympäristö.

    Lap­siko­htainen hin­ta jatku­van kil­pailut­tamisen sijas­ta saat­taisi olla paran­nus tilanteeseen. Mut­ta joka tapauk­ses­sa kun­nan täy­tyy edelleen aset­taa kri­teere­itä ja valvoa yksi­ty­is­ten palvelun­tuot­ta­jien palvelun tasoa.

    Vastaa

19. Kaisa Ruokamo kirjoittaa: 

    Lapselle pitäisi alkaa tar­jo­ta aka­teemisia taito­ja (lukemista, laskemista) jo paljon varhaisem­min kuin meil­lä Suomes­sa tehdään. 

    Mik­si?

    Mikä esim. Bel­gias­sa on parem­min kuin meil­lä? Pisa-men­estyk­sen val­os­sa mon­et asiantun­ti­jat ovat sitä mieltä, että nimeno­maan pitkä leik­in­täyteinen lap­su­us kehit­tää lapsen kog­ni­ti­ivisia kykyjä ja sen­sorista inte­graa­tioi­ta parhait­en ja antaa näin ollen suo­ma­lais­lapselle parem­mat valmi­udet varsi­naisi­in oppi­sisältöi­hin myöhem­min kuin keskieu­roop­palaisille kollegoilleen. 

    Hyvin vaku­ut­ta­va ero oli suo­ma­lais­las­ten ja ‑nuorten hyväk­si suo­ri­u­tu­mises­sa Pisa-testeis­sä näi­hin alhaisen koulu­naloi­tusiän maihin. 

    +++++++++

    Tähän uhri­tari­naan kun­nal­lis­es­ta päiväkodista ei voi ottaa anne­tu­il­la tiedoil­la mitään kan­taa. Jos halu­aa vaku­ut­taa ihmisiä itseään kohdan­neesta vääryy­destä, niin hie­man yksi­tyisko­htaisem­pi selvi­tys olisi paikallaan. 

    Lap­si­han saa kyl­lä tul­la yksin päiväkoti­in van­hempi­en vas­tu­ul­la, mikäli siitä päiväkodin kanssa tehdään kir­jalli­nen sopimus. Ilmeis­es­ti täl­laista sopimus­ta ei ollut?

    Tun­tem­at­ta reit­tiä ja lapsen kehi­tys­ta­soa, on aivan mah­do­ton­ta saa­da tilanteesta kokon­aisku­vaa. Ehkä lähtöko­htais­es­ti pitäisin polkupyöräl­lä yksin kulkemista päiväkoti­in arve­lut­ta­vana, mut­ta tietämät­tä nyt tämän enem­pää, niin en sano mitään.

    Vastaa

20. Yllä esite­tyt kauhuku­vat päivähoi­dos­ta ja las­ten­suo­jelus­ta ovat liikkuneet tääl­läkin, mut­ta ainakin mei­dän isokokois­t­en poikien kolminker­taisille annok­sille on päiväkodeis­sa lähin­nä nau­reskel­tu. Niin yksi­tyisel­lä kuin julkisellakin.

    Sama tääl­lä! Kyl­lä akti­ivisille pojille ja tytöillekin ruo­ka mais­tuu usein “ahmien” ja vielä se kol­maskin annos. Lähin­nä se on laitet­tu vain päiväkodeis­sa mieli­hyväl­lä merkille. 

    Ruokamo on kun­nos­tau­tunut vähän joka puolel­la net­tiä näil­lä epämääräisil­lä salali­it­to­te­o­ri­oil­laan las­ten­suo­jelus­ta. Jätän ne hyväl­lä oma­l­latun­nol­la omaan arvoonsa/arvottomuuteensa.

    Enkä usko, että yhdestäkään päiväkodista lähetetään las­ten­suo­jeluil­moituk­sia sen takia, että hyväkun­toiselle lapselle mais­tuu ruo­ka hyvin.

    Vastaa

21. Komp­paan Eli­naa osit­tain. Lap­sia ei koke­muk­seni mukaan ole mitään mieltä lähteä “prep­paa­maan”. Eri asia on sit­ten se, miten leikkiä ohjataan ja ohjeis­te­taan. Eivät ne vai­h­toe­hdot ole “nenä kiin­ni kir­jas­sa” ja “eletään kuin siat pellossa”.

    Liian kun­ni­an­hi­moi­set suun­nitel­mat luokkaa “dif­fer­en­ti­aa­ly­htälöitä kuu­sivuo­ti­aille”, eivät edis­tä oikein mitään, mut­ta toisaal­ta, kyl­lä niille lap­sille voi tar­jo­ta jotain muu­takin tekemistä kuin päätön juok­sem­i­nen paikas­ta toiseen. 

    Ja yllä­tys sen­tään, lapset oppi­vat usein leikin var­jol­lakin luke­maan. Näin ainakin min­un van­hepi poikani oppi noin neliv­uo­ti­aana. Siis ihan sil­lä, että annoimme leluik­si eri­laisia kir­jain­palapele­jä ja vähän neu­voimme leikissä.

    Vastaa

22. ilk­ka: “Jos me halu­amme ylläpitää korkeata­soista hyv­in­voin­ti­val­tio­ta, pitää varmis­taa että val­taosa kansas­ta käyt­tää näitä palvelui­ta. Muuten näi­den palvelu­iden poli­it­ti­nen tuki katoaa ja niiden laatu laskee.”

    Näin­hän sitä san­o­taan, mut­ta onko se tot­ta? Kuin­ka tärkeää rikkaiden poli­it­ti­nen tuki todel­la on?

    Vastaa

23. Sep­po S: “Tämä epä­var­muus lisää yksi­ty­is­ten laitosten kus­tan­nuk­sia. Ne joutu­vat lait­ta­maan hin­toi­hin­sa riskil­isän siitä, että kaupun­ki yhtäkkiä päät­tääkin lopet­taa ostopalvelusopimuksia.”

    Joo, laita­pa riskil­isä, häviät kilpailutuksessa.

    Päivähoito­la­ki velvoit­taa kun­nat valvo­maan päivähoitoa, niin kun­nal­lista kuin yksi­ty­istäkin, mukaan lukien perhepäivähoito.

    Vastaa

24. Tuo kotiäi­tiku­vio on erit­täin hyvä point­ti. Kotiäi­ti ei ole kovinkaan hääp­pöisessä tilanteessa vietet­tyään mah­dol­lis­es­ti usei­ta vuosia pois työelämästä. Sinne on vaikeampi kiila­ta takaisin, eikä eläket­tä ker­ry. Tuo­hon vielä se, että sit­ten joskus viidenkympin korvil­la puoliso löytää nuorem­man uuden kump­panin ja jät­tää kotiäidin taak­seen. Jep jep.

    Noista aka­teemi­sista koulu­tuk­sista min­ul­la on koke­mus kaverin kaut­ta. Hänen poikansa oli Mek­sikos­sa eskaris­sa. Neljän vuo­den ikäisenä aloitet­ti­in englan­nin lukem­i­nen ja sit­ten viisivuo­ti­aana tulikin mukaan jo ran­s­ka. Aika huimal­ta tun­tuu meikäläiseen malli­in tot­tuneelle. Pojal­la oli myös läksyjä. Ei se nyt ihan älyt­tömän tiukkapipoista ollut, mut­ta olisi kai tuonkin ajan voin­ut vielä leikkiä. Mut­ta poi­ka puhuu kyl­lä espan­jaa äidinkie­lenään, suomea isänkie­lenään ja sit­ten ihan kelvol­lista englan­tia ja ymmärtää päälle ranskaa.

    Vastaa

25. Itse asi­as­sa Kaisa R. ei sano, että poi­ka pyöräili yksin. Päät­telin äkkiseltään, että las­ten­suo­jeluil­moi­tus liit­tyy jotenkin matkaan. 

    En voin­ut kuvitel­lakaan jonkun väit­tävän että päiväkodista tehtäisi­in las­ten­suo­jeluil­moi­tus sen perus­teel­la, että lap­si on joku päivä ollut eri­tyisen nälkäi­nen. Ajat­telin, että siel­lä on todet­tu matkan ole­van liian tur­va­ton pikku­lapselle ja pidet­ty tilan­net­ta lapsen laiminlyöntinä.

    Eli siitä tämä ilmeinen väärinkäsi­tys, sori!

    Vastaa

26. “On. Jos rikkaiden lapset ovat yksi­tyisessä päivähoi­dos­sa, ei rikkai­ta kiin­nos­ta kun­nal­lisen päivähoidon taso ja se nopeasti romahtaa.”

    Muutenkin yhteiskun­ta eriy­tyy ryh­mi­in, jot­ka eivät seu­rustele keskenään. Näin syn­tyy ryh­miä, joil­la on tois­t­en­sa elämästä vain ennakkolu­u­lo­jen muokaa­ma käsitys .
    Hyvä esimerk­ki oli Piia-Noo­ra Kaup­pi, joka yhdessä garderoobi­vaal­i­main­ok­ses­sa ker­toi, ettei ole eläis­sän tavan­nut työtön­tä tai syrjäytynyttä.

    Sama vaivaa mon­taa nykyisen eli­itin edus­ta­jaa, mut­ta silti he ker­to­vat tietävän­sä miten köy­hän pitää elää.

    Vastaa

27. “Joo, laita­pa riskil­isä, häviät kilpailutuksessa.

    Päivähoito­la­ki velvoit­taa kun­nat valvo­maan päivähoitoa, niin kun­nal­lista kuin yksi­ty­istäkin, mukaan lukien perhepäivähoito”

    Riskit hin­noitel­laan aina tar­jouk­see, se joka ei huomioi riske­jä on enti­nen konkurssin tehnyt yrittäjä.
    Tosin urakan häviämi­nen on sel­l­ainen ris­ki, joka toteu­tuu 100 % var­muudel­la, joten se on huomioita­va jo alun alka­enkin liike­toim­inta­su­un­nitel­mas­sa, mut­ta ei sil­lä ole juuri vaiku­tus­ta hin­noit­telu­un, kos­ka se on nor­maali tapahtuma.

    Sosi­aali-ja ter­veyspalvelu­iden valvon­ta ‚esim raken­nus­toimin­nan valvon­taan ver­rat­tuna , on hyvin epäam­mat­ti­maista ja tehotonta.

    Vastaa

28. En osaa sanoa, enkä lähde kenenkään jut­tu­jen toden­peräisyyt­tä sen parem­min kiistämään kuin tuke­maankaan, mut­ta: Olen kyl­lä kuul­lut vas­taa­van­laisia kauhutari­noi­ta ja lisäk­si olen las­ten­suo­jelua “lähel­lä” olevil­ta tahoil­ta kuul­lut, että kyl­lä joskus ihan absur­deis­takin asioista pohdi­taan las­ten­suo­jeluil­moi­tusten tekemistä ihan vakavis­saan. En siis olisi mitenkään tavat­toman yllät­tynyt, jos lapsen taval­lisu­ud­es­ta poikkea­vana koet­tu nälkäisyys saisi jonkun päiväkodis­sa tekemään lastensuojeluilmoituksen. 

    Kään­tei­sistä tapauk­sista — siis tilanteista, jois­sa ilmoi­tus­ta ei ole tehty vaik­ka aihet­ta näyt­täisi maalaisjär­jel­lä ajatellen ole­van ihan riit­tävästi — on kyl­lä myös esimerkkejä.

    Puu­tun vielä yhteen kohtaan:
    Kotiäi­tiy­hteiskun­ta on kallis ja monel­la tapaa epämielyt­tävä.

    “Kallis” on tässä vähän epämääräi­nen määre. Kotiäidin tekemä työ on arvokas­ta, mut­ta se ei näy suo­raan BKTssa. Tässä mielessä “kallis” tarkoit­taa siis kansan­tu­lon alen­e­mista. Lisäk­si jonkin­laisen elinkaari­mallin mukaan las­ket­tuna, use­ampi vuosi pois työelämästä tulee menetet­ty­inä tuloina “kalli­ik­si” yksilölle ja vero­tu­loina mitat­tuna julkiselle taloudelle, mut­ta kan­nat­taa laskea mukaan myös se, että päivähoidon jär­jestämi­nen mak­saa myös kohtu­ullisen paljon yhteiskun­nalle ja sitoo nykyisel­lään koulutet­tua työvoimaa, sosi­aali­palvelui­ta muuten jne. 

    Lisäk­si on syytä huomioi­da, että “kotiäi­tiys” ei ole mikään laadulli­nen suure, vaan määrälli­nen. Mon­et lait­ta­vat lapsen­sa päivähoitoon 3–5‑vuotiaana, jotkut lait­ta­vat lapset hoitoon jo 1,5‑vuotiaana (me teimme näin) ja jotkut jopa vielä aiem­min. Jos jotain ryh­mää näistä ei pide­tä “kotiäiteinä”, mut­ta jotain toista pide­tään, niin mis­sä raja menee ja miksi? 

    Koti­hoidon tukea mak­se­taan muis­taak­seni 3‑vuotiaaseen saak­ka ja jos on use­ampia sis­aruk­sia, niin isom­mista saa jotain roposia lisää.

    Vastaa

29. “Jos jotain ryh­mää näistä ei pide­tä “kotiäiteinä”, mut­ta jotain toista pide­tään, niin mis­sä raja menee ja miksi?”

    Minä palasin esikois­es­ta töi­hin tämän ollessa kahdek­sankuinen ja kuopuk­ses­ta tämän ollessa yhdek­sänkuinen (mies jäi koti­in). En koe olleeni kotiäi­ti, vaan “vain” äitiyslomalla.

    Vastaa

30. Päiväkodis­sa tuskin yksit­täi­nen työn­tek­i­jä rupeaa pri­vaatisti tekemään lastensuojeluilmoitusta. 

    Asi­aa pohdi­taan ammatil­lisen yhteisön sisäl­lä ja esimies on tiukasti mukana. Kyseessä on näin ollen mon­en ammat­ti-ihmisen harkinta. 

    Jos lap­si vaikut­taa jatku­vasti ali­rav­i­t­ul­ta (yksi ahmimi­nen ei sitä taa­tusti kenenkään mielestä ole), niin toki se voi olla peruste ilmoituk­selle. Yleen­sä täl­laiseen tapauk­seen liit­tyy jo jotain muu­takin näkyvää: lapsen poikkea­va käytös, puut­tu­va hygien­ia tms. 

    Turhia ilmoituk­sia tullee lähin­nä naa­pureil­ta ja pahan­suovil­ta suku­laisil­ta, mut­ta eihän niis­sä tapauk­sis­sa ole mitään pelät­tävää, jos lapsen asi­at ovat kun­nos­sa. Asia vain tarkistetaan. 

    Eli mik­si las­ten­suo­jelu­vi­ra­nomaisi­in pitäisi suh­tau­tua jotenkin vihamielis­es­ti. He tekevät työtään ja ovat var­masti vain tyy­tyväisiä, jos ilmoi­tus osoit­tau­tuu aiheettomaksi.

    Vastaa

31. Liian van­ha: “Sosi­aali-ja ter­veyspalvelu­iden valvon­ta ‚esim raken­nus­toimin­nan valvon­taan ver­rat­tuna, on hyvin epäam­mat­ti­maista ja tehotonta.”

    Joo, niin se on Suomes­sa järjestetty.
    Sys­temaat­tista valvon­taa ei ole — tosin aikaisem­min ei valvo­va vira­nomainen saanut puut­tua puut­teel­liseen toim­intaan kuin kan­telun perus­teel­la, nyt sen­tään saa.

    Vastaa

32. “päivähoidon jär­jestämi­nen mak­saa myös kohtu­ullisen paljon yhteiskun­nalle ja sitoo nykyisel­lään koulutet­tua työvoimaa, sosi­aali­palvelui­ta muuten jne.”

    Jos kaik­ki ne naiset, joiden lapset ovat nyt päivähoi­dos­sa, hoitaisi­vat lapsen­sa kotona, niin mon­elle nais­val­taiselle alalle iskisi vaka­va työvoima­pu­la. Ei ole ihan hal­paa koulut­taa esimerkik­si sairaan­hoita­jia niin paljon, että on varaa pitää iso osa vuosia kotona hoita­mas­sa paria las­ta. Päivähoi­dos­sa yhdel­lä aikuisel­la on kon­tol­laan 4–7 las­ta (riip­puen näi­den las­ten iästä).

    Vastaa

33. #
    Olen kyl­lä kuul­lut vas­taa­van­laisia kauhutari­noi­ta ja lisäk­si olen las­ten­suo­jelua “lähel­lä” olevil­ta tahoil­ta kuul­lut, että kyl­lä joskus ihan absur­deis­takin asioista pohdi­taan las­ten­suo­jeluil­moi­tusten tekemistä ihan vakavissaan.
    #

    ”
    Lastensuojeluilmoitukset
    Las­ten­suo­jeluil­moituk­sia tehti­in yhteen­sä 76 007 ja ne koski­vat kaiken kaikki­aan 50 127 lasta
    vuon­na 2008. Las­ten­suo­jeluil­moituk­sia tehti­in keskimäärin 1,5 ilmoi­tus­ta las­ta kohden. 

    Alueit­tain määrät vai­htel­e­vat jonkin ver­ran. Ahve­nan­maal­la las­ten­suo­jeluil­moituk­sia tehti­in vähiten eli 1,1 ilmoi­tus­ta las­ta kohden kun taas Kain­u­us­sa ja Uudel­la­maal­la kir­jat­ti­in 1,7 ilmoi­tus­ta las­ta kohden (Taulukko 4).
    Vuo­den 2008 aikana yli puo­let eli 54 % las­ten­suo­jeluil­moituk­sista kohdis­tui ikäryh­mi­in 7–12- sekä 13–15-vuotiaisiin. Alle 3‑vuotiaiden osu­us las­ten­suo­jeluil­moituk­sista oli pienin eli 10,1 %.

    Alueel­lis­es­ti tarkastel­tu­ina eri ikäryh­mien pros­ent­tio­su­udet vai­hte­liv­at, mut­ta ne pysyt­te­liv­ät jok­seenkin saman­su­u­ruisi­na ver­rat­tuna koko maan tasoon (Taulukko 4).

    Lähde:
    http://www.stakes.fi/tilastot/tilastotiedotteet/2009/Tr19_09.pdf
    ”

    76007:een las­ten­suo­jeluil­moituk­seen mah­tuu var­masti kaik­ki mah­dol­liset huoli­havain­not laps­es­ta maas­ta taivaaseen.

    Vastaa

34. tiedemies:
    “Tässä mielessä “kallis” tarkoit­taa siis kansan­tu­lon alen­e­mista. Lisäk­si jonkin­laisen elinkaari­mallin mukaan las­ket­tuna, use­ampi vuosi pois työelämästä tulee menetet­ty­inä tuloina “kalli­ik­si” yksilölle ja vero­tu­loina mitat­tuna julkiselle taloudelle, mut­ta kan­nat­taa laskea mukaan myös se, että päivähoidon jär­jestämi­nen mak­saa myös kohtu­ullisen paljon yhteiskun­nalle ja sitoo nykyisel­lään koulutet­tua työvoimaa, sosi­aali­palvelui­ta muuten jne.”

    “Kallis” tarkoit­taa nimeno­maan tuo­ta työelämästä vier­aan­tu­mis­es­ta johtu­vaa pysyvää tulonalen­nus­ta. ei mitään kansan­talouden tilin­pidol­lista piiper­rystä. Lisäk­si toki myös sitä, että päivähoi­dos­sa yksi aikuinen hoitaa kaksin- tai kolminker­taisen määrän lap­sia ver­rat­tuna kotiäi­ti­in, mut­ta se on suh­teessa pieni asia.

    “Lisäk­si on syytä huomioi­da, että “kotiäi­tiys” ei ole mikään laadulli­nen suure, vaan määrällinen.” 

    Tot­ta kai rajat ovat häi­lyviä, mut­ta eihän sil­lä ole mitään väliä. Ei tarvitse tietää mis­sä raja sijait­see tietääk­seen että se on ole­mas­sa. Ainakin sel­l­aiset, jot­ka lap­sia han­kit­tuaan eivät tee päivääkään palkkatyötä, ovat kotiäite­jä. Sel­l­aiset ovat yhteiskun­nalle kalli­ita. Sel­l­aisia löy­tyy Suomes­takin, mut­ta vielä enem­män maista jois­sa julki­nen sek­tori ei ole sat­san­nut varhaiskas­vatuk­seen näin paljoa. Sel­l­aisia löy­ty­isi tule­vaisu­udessa lisää jos koti­hoidon­tukea nos­tet­taisi­in ja piden­net­täisi­in kuten MIVa ehdotti.

    Nykyisel­lään koti­hoidon tuki mah­dol­lis­taa ilmeis­es­ti yhdek­sän­vuo­den kotiäi­tiy­den, jos saadaan kolme las­ta kol­men vuo­den välein. Se ei tosin ole taloudel­lis­es­ti järin houkut­tel­e­vaa, kos­ka se raha on, kun­tal­isi­neen, lähin­nä roposia. Jos MIVan ehdot­ta­ma 1000 euroa per lap­si koti­hoidon­tu­ki koko päivähoidon ajak­si toteutet­taisi­in, niin äidin kan­nat­taisi jäädä koti­in niin pitkäk­si aikaa kunnes nuorin lap­si menee koulu­un, joka lie­nee kah­den lapsenkin talouk­sis­sa hel­posti kymme­nen vuo­den put­ki. Sel­l­aisen työelämä aiheut­ta­mat ansion­mene­tyk­set ovat huo­mat­ta­vat, eikä niin pitkän ajan jäl­keen ole help­poa pala­ta töi­hin henkises­tikään. Eikä kukaan palkkaa avain­paikkaan sel­l­aista nuor­ta naista, joka on vaaras­sa jäädä pois töistä kymmenek­si vuodek­si. Yletön koti­hoidon­tu­ki ohjaisi äid­it ylet­tömän pitkik­si ajak­si koti­in ja estäisi samal­la muidenkin nuorten nais­ten uramah­dol­lisuuk­sia. Joku pieni tuki on var­maan ihan jees ja jonkun mit­taiset äity­is­lo­mat ovat itses­tään­selvästi hyödyl­lisiä, mut­ta joku 1000€ per lap­si kouluikään asti on yksinker­tais­es­ti huono idea.

    Vastaa

35. Eli­na: en olisi ihan noin luot­tavainen. Kaik­keen inhimil­liseen toim­intaan sisäl­tyy virheen mah­dol­lisu­us. Joitakin esimerkik­si autismin kir­joon kuu­lu­via eri­ty­isyyk­siä on ammat­ti-ihmisenkin han­kala tun­nistaa ja oireil­e­va lap­si saate­taan tode­ta “vain” huonos­tikas­vate­tuk­si. Tästä oli jokin aika sit­ten Hesaris­sa ihan esimerkkikin. Erääl­lä vau­va­pal­stal­la net­ti­tu­tut tiesivät ker­toa parista saman­lais­es­ta tapauk­ses­ta (varsinkin jälkim­mäisen läh­teen luotet­tavu­ud­es­ta voi toki olla mon­takin mieltä).

    Vastaa

36. Yritin yllä siis “kalleut­ta” luo­da­ta sil­lä, että a) kotiäi­ti tuot­taa jotain hoitaes­saan lap­sia ja tämä on jonkun ver­ran määräl­lis­es­ti vähäisem­pää kuin lastentarhanopettajan/lastenhoitajan tuot­tavu­us vas­taa­vana aikana. 

    Hoita­jan työl­läkin on kuitenkin vai­h­toe­htoiskus­tan­nus. Jos lastentarhanopettaja/hoitaja ei olisi siinä työssä, hän olisi jos­sain muual­la, esimerkik­si sairaan­hoita­jana, luokanopet­ta­jana tms. (ero tulisi tietysti jo koulu­tus­valin­nois­sa) Tämä tuot­tavu­usero pitää laskea vai­h­toe­hto­ja vertailtaessa.

    En ole eri mieltä siitä, että pitkien kotiäi­tiysputket lisäävät nuorten nais­ten silp­putyö­suhtei­ta, mut­ta tässä täy­tyy ottaa huomioon työ­nan­ta­jien “uratyön” tar­jon­nan jous­to näi­den putkien pituuk­sien suh­teen. Jos osa kotiäi­tiys putk­ista pite­nee nyky­i­sis­es­tä 2–6 vuodes­ta 4–9 vuo­teen, niin paljonko tämä enää nykypäivänä vaikut­taa? Nuoren, lapset­toman naisen on jo nyky­isin vaikeaa saa­da pysyväis­lu­on­teista työ­suhdet­ta. Min­un on vaikea nähdä, miten tämä voisi enää merkit­tävästi vaikeutua.

    Sit­ten on tietysti se työu­ranaikainen palkkake­hi­tys yms. Se pitää kuitenkin diskon­ta­ta reilul­la taval­la. Ei ole kovin olen­naista, jääkö kuukausi­palk­ka 10 vuo­den päässä 10 pros­ent­tia alemmas.

    Vastaa

37. ilkka:<blockquote“Kallis” tarkoit­taa nimeno­maan tuo­ta työelämästä vier­aan­tu­mis­es­ta johtu­vaa pysyvää tulonalennusta. 

    Eikös ne per­heet ota tätä huomioon, kun ne päät­tää lait­ta­vatko lapset päiväkoti­in vai eivät? Luulisi ainakin, että ne osaa­vat ottaa sen parem­min huomioon kuin byrokraatit.

    Sel­l­aiset ovat yhteiskun­nalle kalliita.

    häh? Miten ihmeessä ne ovat yhteiskun­nalle kalli­ita? Miten täl­liasen voi edes laskea, kun ei tiede­tä miten paljon se töis­sä käyvä osa­puoli saa iloa siitä, että joku on hoita­mas­sa kotitöitä eikä tiede­tä miten paljon se kotona ole­va naut­tii kotona olemis­es­ta suh­teessa siihen, että olis töissä?

    Sel­l­aisen työelämä aiheut­ta­mat ansion­mene­tyk­set ovat huo­mat­ta­vat, eikä niin pitkän ajan jäl­keen ole help­poa pala­ta töi­hin henkisestikään. 

    Ja byrokraatin pitää pitää äitiä kädestä, kos­ka vaik­ka hän onkin riit­tävän vas­tu­ulli­nen han­kki­ak­seen lap­sia, niin ei hän her­ran täh­den osaa arvioi­da kan­nat­taako lapsen kanssa jäädä koti­in vai ei?

    Eikä kukaan palkkaa avain­paikkaan sel­l­aista nuor­ta naista, joka on vaaras­sa jäädä pois töistä kymmenek­si vuodeksi.

    häh? Eikö kukaan palkkaa nykyään avain­paikkaan naisia, kos­ka he voivat jäädä 9 vuodek­si pois töistä? Onko tähän muka­mas joku ratkaisu, että hoide­taan lap­sia tehot­tomasti päiväkodeissa?

    Yletön koti­hoidon­tu­ki ohjaisi äid­it ylet­tömän pitkik­si ajak­si koti­in ja estäisi samal­la muidenkin nuorten nais­ten uramahdollisuuksia. 

    Ei estäisi, jos nuoret naiset saisi­vat tehdä työ­nan­ta­jan kanssa halu­ami­ansa sopimuk­sia. Eli nuorten nais­ten ongelmien syynä on se, että heil­lä ei ole oikeut­ta sopia työ­nan­ta­jansa kanssa siitä saa­vatko he lap­sia ja jos saa­vat miten pitkäk­si aikaa he jäävät kotiin.

    1000€ per lap­si kouluikään asti on yksinker­tais­es­ti huono idea.

    Tästä oon samaa meiltä, mut­ta ain­oas­taan siitä syys­tä, että tämä houkut­telisi ihmisiä han­kki­maan liikaa lapsia.

    Koti­hoidon tuen kus­tan­nus on se, että van­hem­mat han­kki­vat enem­män lap­sia kuin mitä he halu­aisi­vat ilman tukea. Tuen hyö­ty taas on se kulu­jen ero­tus, minkä veron­mak­sa­jat säästävät, kun koti­hoidontuen taso on pienem­pi kuin julkisen päivähoidon kustannukset.

    Koti­hoidon taso on oikeal­la tasol­la, kun nämä hai­tat ja hyödyt ovat tasapainossa.

    Min­un suosikki­vai­h­toe­htoni on tietysti lopet­taa kun­nalli­nen päivähoito, jol­loin opti­maa­li­nen koti­hoidon tuen taso on pyöreät 0.

    Vastaa

38. “Nuoren, lapset­toman naisen on jo nyky­isin vaikeaa saa­da pysyväis­lu­on­teista työ­suhdet­ta. Min­un on vaikea nähdä, miten tämä voisi enää merkit­tävästi vaikeutua.”

    Tästä syys­tä olisi parem­pi men­nä siihen suun­taan, että per­he­vap­aat jae­taan tasan isän ja äidin kesken. Siis ajan suh­teen: äidin on toki pidet­tävä oma osansa syn­ny­tyk­sen ja ime­tyk­sen vuok­si ennen isää.

    Vastaa

39. Tarkoit­taako OS, että van­hem­mat saisi­vat vali­ta hoitopaikan ja lapsen mukana hoitopaikkaan menee 800/1200e /kk. Lap­si olisi ikäänkuin kävelevä seteli. Voisi arvos­tus lisään­tyä. Ei lainkaan hullumpaa.
    Muut­tuvas­sa maail­mas­sa on eduk­si jos pystyy tar­joa­maan lapselleen edes jotakuinkin pysyvän hoitopaikan jota kil­pa­lu­tuk­set eivät sotke.

    Vastaa

40. Yksi ongel­ma, joka jo näkyy.

    Mik­si yksi­ty­i­sis­sä kouluis­sa ei ole eri­ty­isop­pi­lai­ta? Mik­si niis­sä ei ole maahanmuuttajia?

    Soin­in­vaara uno­htaa, että yksi­ty­i­sis­sä kohteis­sa jätetään julk­isi­in kaik­ki “ongel­mat”. Täl­lä tavoin lop­ul­ta tuho­taan julki­nen palvelu kokonaan.

    “Ota rahat ja etsi palvelu” ei toi­mi. Tarvi­taan laa­jem­pi vas­tuu, tarvi­taan julki­nen sektori.

    Vastaa

41. Las­ten koti­hoidon tuki on muuten suo­ma­lainen erikoisu­us. Sitä ei tun­neta muis­sa Euroopan mais­sa. Tukea käytetään myös paljon. Kelan tilas­tokat­sauk­ses­ta 2009: 

    Vuo­den 2008 lopus­sa 1‑vuotiaista lap­sista 60 % oli kotihoidon
    tuen piiris­sä. Osu­us las­kee selvästi siir­ryt­täessä vuot­ta vanhempiin,
    sil­lä 2‑vuotiaista tuen piiris­sä oli 37 %.

    Yksi­tyisen hoidon tuki on sil­lä tasol­la, että jos kun­nal­lisel­la puolel­la olisi korkeim­mas­sa mak­su­lu­okas­sa, niin yksi­tyi­nen hoito on var­teenotet­ta­va vai­h­toe­hto. Peru­sosa on 160 euroa ja Helsin­ki-lisä alle 3‑vuotiaasta laps­es­ta 490 euroa. Tähän on mah­dol­lista saa­da vielä tulosi­don­nainen lisäosa. 

    Jos esim. kolme per­het­tä lyö hynt­tyyt yhteen ja palkkaa koti­in hoita­jan, niin tuen turvin he voivat mak­saa hoita­jalle varsin kil­pailukyky­istä palkkaa.

    Vastaa

42. Riit­ta:

    Tästä syys­tä olisi parem­pi men­nä siihen suun­taan, että per­he­vap­aat jae­taan tasan isän ja äidin kesken.

    Siis että per­hei­den hol­hous­ta on lisät­tävä. Mik­si et kun­nioi­ta jokaisen per­heen oikeut­ta vali­ta kuin­ka he van­hempainva­paansa jaka­vat? Kai siihen nyt on joku hyvä syy, että per­heis­sä val­i­taan, että äitä on enem­män kotona kuin isä lapsen syn­nyt­tyä. Jos tätä men­nään val­tion mahtikäskyl­lä muut­ta­maan, niin per­heet toimi­vat huonommin.

    Vastaa

43. Lau­ri,

    Ei Osmo uno­htanut esi­in otta­maasi asi­aa. Hän­hän sanoo aloituksessa: 

    Päiväkodille ei voi anttaa oikeut­ta valikoi­da lap­sia, kos­ka se johtaisi palvelu­jen eriarvoistumiseen.

    Miten tämä sit­ten käytän­nössä estetään on toinen jut­tu. Van­hem­mat äänestävät herkästi jaloil­laan eli asuinalueet eriy­tyvät. Tätähän on tapah­tunut jo Suomes­sakin enem­män kuin jotkut halu­a­vat myöntää. 

    On koulu­ja, jois­sa yli puo­let on maa­han­mut­ta­jien huonosti/ ei ollenkaan suomea puhu­via lap­sia. On hurskastelua väit­tää (kuten Espoon val­tu­us­to­ryh­män vihreä puheen­jo­hta­ja tänään Hesaris­sa), etteikö se näy koulun opetuk­sen tasos­sa ja paljon. 

    Päiväkoti-ikäisenä lapsen kielelli­nen kehi­tys on kiihkeim­mil­lään. Kiel­ten sekamel­skas­sa on suo­ma­lais­lapsen äidinkie­len kehi­tys vaaras­sa vielä enem­män kuin koulussa.

    Vastaa

44. Art­turi: minä nimeno­maa halu­an paran­taa per­hei­den mah­dol­lisuuk­sia vali­ta, miten per­he­vap­aansa jaka­vat. Nykyisel­lään ihan liian usein vaimol­la ei ole vak­i­tu­ista työ­paikkaa, mihin äitiys­lo­ma­l­ta pala­ta, jol­loin isän ei oikein auta jäädä hoito­va­paalle. Myös työ­nan­ta­jien asen­teet ovat sel­l­aiset, että naisen jäämi­nen koti­in hyväksytään helpom­min kuin miehen.

    Tilanteen muut­tamisek­si tarvi­taan nimeno­maa isälle kor­vamerkit­tyjä per­he­vap­aa­jak­so­ja, joi­ta ei tietenkään ole pakko käyt­tää. Nykyisel­lään äidille on kor­vamerkit­tynä nelisen kuukaut­ta, isälle vain kak­si kuukaut­ta. Isän osu­ud­es­ta osan voi pitää äidin kanssa samanaikaisesti.

    Se on ihan tutkit­tu jut­tu, että per­heessä voidaan sitä parem­min mitä tasaisem­min per­he­vap­aat jaetaan.

    Vastaa

45. Eli­na kirjoitti

    “Las­ten koti­hoidon tuki on muuten suo­ma­lainen erikoisu­us. Sitä ei tun­neta muis­sa Euroopan mais­sa. Tukea käytetään myös paljon. Kelan tilas­tokat­sauk­ses­ta 2009:

    Vuo­den 2008 lopus­sa 1‑vuotiaista lap­sista 60 % oli kotihoidon
    tuen piiris­sä. Osu­us las­kee selvästi siir­ryt­täessä vuot­ta vanhempiin,
    sil­lä 2‑vuotiaista tuen piiris­sä oli 37 %”

    Ei ole. Nor­jas­sa on vas­taa­va kos­ntanstött. Toisaal­ta Keski.Euroopan maiss aon per­hevero­tus, joka aja asaman asian.

    Myöskin kaikille ilmainen koulu­ruokailu oli pitkään suo­ma­lainen erikoisuus

    Vastaa

46. Yksi­tyisen hoidon tuki on sil­lä tasol­la, että jos !“kun­nal­lisel­la puolel­la olisi korkeim­mas­sa mak­su­lu­okas­sa, niin yksi­tyi­nen hoito on var­teenotet­ta­va vai­h­toe­hto. Peru­sosa on 160 euroa ja Helsin­ki-lisä alle 3‑vuotiaasta laps­es­ta 490 euroa. Tähän on mah­dol­lista saa­da vielä tulosi­don­nainen lisäosa.

    Jos esim. kolme per­het­tä lyö hynt­tyyt yhteen ja palkkaa koti­in hoita­jan, niin tuen turvin he voivat mak­saa hoita­jalle varsin kil­pailukyky­istä palkkaa.”

    Kyl­lä, se on vain hallinnon uoles­ta han­kala jär­jestää. Entä, jos hoit­ja olisikin las­ten oma äiti: mitä tehdään kun hänen nuorem­panasa täyttää

    kolme vuot­ta?

    Vastaa

47. “Päiväkoti-ikäisenä lapsen kielelli­nen kehi­tys on kiihkeim­mil­lään. Kiel­ten sekamel­skas­sa on suo­ma­lais­lapsen äidinkie­len kehi­tys vaaras­sa vielä enem­män kuin koulussa.”

    Englan­nis­sa kan­sain­väli­sis­sä päiväkodeis­sa on usein käytän­tönä se, että siel­lä toim­i­taan yhdel­lä kielel­lä: englanniksi. 

    Eikö Suomes­sa sit­ten toimi­ta suomek­si — mis­tä kiel­ten sekamel­s­ka? Eikö ole järkevää pakot­taa kaik­ki omak­sumaan suomen kieli, jos tavoit­teena on inte­groitua suo­ma­laiseen yhteiskuntaan?

    Vastaa

48. expat: ainakin pojan päiväkodis­sa kaik­ki puhu­vat suomea, äidinkielestä riip­pumat­ta. En ole huo­man­nut tuon pojan kie­lenke­hi­tyk­sessä mitään ongelmia, vaik­ka kolme ryh­män lap­sista onkin aloit­tanut päiväkotiu­ransa ummikkona.

    Vastaa

49. Per­hevero­tuk­ses­sa ja koti­hoidontues­sa on se peri­aat­teelli­nen ero, että koti­hoidon tuki mak­se­taan lapsen hoita­jalle, mut­ta per­hevero­tuk­ses­sa taas se raha tulee työssäkäyvälle.

    Vastaa

50. Riit­ta:

    minä nimeno­maa halu­an paran­taa per­hei­den mah­dol­lisuuk­sia vali­ta, miten per­he­vap­aansa jakavat. 

    Tilanteen muut­tamisek­si tarvi­taan nimeno­maa isälle kor­vamerkit­tyjä perhevapaajaksoja

    No saa­han sitä halu­ta vaik­ka mitä, mut­ta tämä keino heiken­tää per­hei­den mah­dol­lisuuk­sia vali­ta. Kor­vamerk­in­tä tarkoit­taa sitä, että isän on pidet­tävä vapaa tai vapaa­ta ei saa ollenkaan. Jos taas vapaa ei ole kor­vamerkit­tyä sen saa pitää kumpi van­hem­mista tahansa. Eli siis halu­at vähen­tää per­hei­den vapaut­ta vali­ta. Ei siinä auta luik­er­rel­la ja väit­tää luu­ta lihaks.

    Vastaa

51. Vai että peräti kolme lasta!

    Kir­joitin tilanteesta, jos­sa yli puo­let ryh­mästä on ummikkoja/lähes ummikko­ja. Käsit­tääk­seni tääl­lä Helsin­gin seudul­la on moni­akin päiväkote­ja, jois­sa näin on. 

    On selvä, ettei pari ummikko­las­ta ryh­män toim­intaa hait­taa — niin koulus­sa kuin päiväkodissakaan. 

    Kuka ker­toisi suo­ma­laiskodeille, että hei­dän lapsen­sa kehit­tyvät aivan yhtä hyvin suomen kieltä taita­mat­tomas­sa ympäristössä. Nämä hyväkkäät kun eivät ole tätä tiedosta­neet, vaan kart­ta­vat näitä kouluja. 

    Tuo kol­men lapsen Riit­ta-koke­mus nyt tuskin vakuuttaa…

    Vastaa

52. “Per­hevero­tuk­ses­sa ja koti­hoidontues­sa on se peri­aat­teelli­nen ero, että koti­hoidon tuki mak­se­taan lapsen hoita­jalle, mut­ta per­hevero­tuk­ses­sa taas se raha tulee työssäkäyvälle.”

    jon­ka velvol­lis­usu vuorostaan on luovut­taa ko sum­ma lap­si­aan hoitavalle puolisolleen…

    (Tarkem­min sanoen; puolisoil­la on velvol­lisu­us varo­jen­sa ja voimien­sa sujh­teessa osal­lis­tua per­heen huoltoon ja las­ten hoitamiseen.)

    Omien las­ten koti­hoito on täs­mälleen samas­sa mielessä yhteiskun­nal­lista työtä kuin muidenkin las­ten per­hep­äivähoito tai hoit­a­mi­nen päiväkodissa.

    Vastaa

53. Oman lapsen/lapsien hoit­a­mi­nen ei ole yhteiskun­nan kannal­ta samaa, kuin ulkop­uo­li­nen. Sen olen nyt ymmärtänyt. Raha ratkaisee pitkäl­läkin aikavälil­lä. NIINPÄ!

    Vastaa

54. “Kor­vamerk­in­tä tarkoit­taa sitä, että isän on pidet­tävä vapaa tai vapaa­ta ei saa ollenkaan.”

    Ei tarkoi­ta. Jos isä ei omaa vapaataan pidä, niin äiti voi hyvin jäädä koti­hoidontuel­la lap­sia hoita­maan — mut­tei siis isyyspäivärahalla.

    “jon­ka velvol­lis­usu vuorostaan on luovut­taa ko sum­ma lap­si­aan hoitavalle puolisolleen…”

    Onko tämä velvol­lisu­us juridi­nen vai moraa­li­nen? Ts. valvotaanko sitä, että näin myös tapah­tuu? Yleen­sä tup­paa per­heis­sä men­emään niin, että se jon­ka tilille raha mak­se­taan, myös raho­jen käytöstä päättää.

    Toinen jut­tu on sit­ten se, että koti­hoidon­tu­ki ei ole tulosi­don­nainen, mut­ta per­hevero­tuk­ses­ta hyö­tyy sitä enem­män, mitä enem­män työssäkäyvä tien­aa. Eli per­hevero­tus suosii hyvätuloisia.

    Vastaa

55. Art­turi: “No saa­han sitä halu­ta vaik­ka mitä, mut­ta tämä keino heiken­tää per­hei­den mah­dol­lisuuk­sia valita.”

    Jos tilanne olisi alu­nalka­en sel­l­ainen, että ei olisi mitään sen kum­mem­pia oikeuk­sia vapaisi­in tai tulon­si­ir­to­ja val­ti­ol­ta yksi­ty­isille, olisit val­lankin oike­as­sa. Tässä tapauk­ses­sa lähtöti­lanne ei kuitenkaan ole sel­l­ainen, vaan ole­mas­saol­e­vat oikeudet ja niihin liite­tyt tulon­si­ir­rot tekevät tietyn­tyyp­pi­sistä valin­noista edullisem­pia kuin toiset.

    Se on sit­ten makua­sia, kumpi on oikea tie: purkaa pois jo ole­mas­saol­e­vat oikeudet ja tulon­si­ir­rot jenkkilän malli­in vai täy­den­tää nyky­isiä oikeuk­sia niin, että ne anta­vat use­am­mille per­heille vapau­den valita. 

    Jenkkilä­tyyp­pinen mak­simis­saan kol­men kuukau­den äitiys­lo­ma ei kenenkään urake­hi­tys­tä hait­taa, joten naiset ja miehet ovat siel­lä siinä mielessä tasa-arvoisem­mas­sa ase­mas­sa. Syn­tyvyy­delle malli kyl­läkin olisi tuhoisa (mut­ta jenkkei­hin­hän kyl­lä riit­tää tulijoita).

    Vastaa

56. Tänään se selvisi. Turus­sa ensivuon­na päiväkoti­paikan vai­h­toe­htoina ovat käytän­nössä joko palveluseteli tai kun­nan paik­ka. Kun­ta on ‘ali­hin­noitel­lut’ palvelusetelin (n. 755 € korkein ja yleisin mak­su­lu­ok­ka). Lop­un laskut­taa siis palvelun­tar­joa­ja asi­akkaal­ta. Kun­nan päiväkoti­paikan kus­tan­nus on tosi­as­sa yli 800€, omavas­tu­u­o­su­u­den jäl­keen (joka nyt on n. 250€ (lap­si yli 3v.). (Kokon­aiskus­tan­nus päivähoi­dos­ta on siis se jotain 1000 € ja jotain, riip­puen lapsen iästä ym.) Käytän­nössä kyse on vain päivähoit­o­mak­sun koro­tuk­ses­ta, minkä tietysti alun­perin arvasin tavoitteeksi.
    Mak­san kyl­lä mielel­läni n. 40€/kk ylimääräistä tiety­istä asioista lapsen päivähoi­dos­sa ekstraa, monikult­tuurisu­u­den tukemis­es­ta ja hyvästä ilmapi­iristä, ym.

    Kaikkein köy­him­mät lapset siir­retään pois nyky­isiltä paikoil­taan, paikoista jois­sa he nyt ovat olleet kun­nan ostopalvelu­sopimuk­sel­la. (Yksi­tyi­nen päiväko­timme omis­ta­ja on ry., siis voit­toa tavoit­telema­ton.) Samal­la kun­ta on sulke­mas­sa omia päiväkote­jaan ja halu­aisi myy­dä tilat yksi­ty­isille päiväkotiyrit­täjille. Se odot­taa, että tämän vajeen kat­taisi­vat näi­hin kun­nan myytäv­ina ole­vi­in valmi­isi­in tiloi­hin tule­vat kansal­liset ja ylikansal­liset (?) fir­mat, jot­ka tuot­ta­vat ‘bulkki­tuotet­ta’ hal­val­la. Yhtälö on se, että kun­ta vähen­tää yksi­ty­is­ten palvelun­tuot­ta­jien tukea ja vähen­tää omia päiväkoti­paikko­jaan. Seu­rauk­se­na on ryh­mäkoon kas­vat­ta­mi­nen, bulkki­tuotan­non lisäämi­nen ja/tai asi­akkaiden omas­vas­tu­u­o­su­u­den kasvattaminen.
    Sehän nyt oli selvä. Mut­ta mik­si sitä ei san­o­ta suo­raan. Mik­si se puetaan kaikan­lais­ten uud­is­tusten kaapuun?
    Varus­mies­palvelus­ta kehut­ti­in aikaisem­min his­to­ri­as­sa ‘por­varista demari­in’ sil­lä, että samas­sa tuvas­sa voi olla duu­nar­in, lääkärin, siivoo­jan, insinöörin ja johta­jan lap­si. Tämän allekir­joit­ta­vat kaik­ki — jopa se johta­ja. Täl­lä taval­la pide­tään yllä sosi­aal­ista pääo­maa ja luot­ta­mus­ta eri ‘luokkien’ kesken eli yksinker­tais­es­ti sitä, että kaik­ki ovat samas­sa veneessä. Jär­jestelmän runko on perusk­oulu. Aikeisem­min se on ollut myös päivähoito. Nyt ollaan tässä suh­teessa val­in­to­jen edessä. Jos ‘rikas’ mak­saa oman hoiton­sa ja lapsen­sa päivähoidon, kiin­nos­taako hän­tä enää mak­saa muiden hoi­dos­ta ja päivähoi­dos­ta veroina?
    Saman logi­ikan mukaan val­tatei­den rak­en­tamis­es­ta ja ylläpi­dos­ta pitäisi mak­saa vain niitä tarvit­se­vat — työtön tarvit­see hyvin vähän kun­nan infra­stru­tu­uria, sosi­aal­i­toimea ehkä mut­ta ei juurikan val­tateitä, armei­jaa (jos ei ole mitään menetet­tävää) tai asun­to­lainan korko­tukivähen­nys­tä. Näitä riit­tää. Jokaiseen nopeusra­joi­tuskylti­in pitäisi lisätä tietul­li­mak­su­laite. Kuka hyö­tyy mis­täkin val­tion­hallinnon sek­torista, joka on täyn­nä sub­ven­toin­tia? Avaamista riit­tää, eikä nykyiset hyö­tyjät, tule­vat (?) mak­suhenkilöt, suinkaan ole köy­him­mästä päästä.

    Vastaa

57. Minus­ta se on niin, että isyys­lo­ma on isän pidet­tävä? Ei se piden­nä äidin osu­ut­ta van­hempainva­paal­la mitenkään, jos isä jät­tää vapaansa käyt­tämät­tä… Eli se nimeno­maan on kor­vamerkit­ty etuus. 

    Koti­hoidon tuki on sit­ten eri jut­tu. Siinähän on aivan sama kumpi lapsen kanssa on kotona ja tuki ei enää ole ansiosi­don­nainen kuten vanhempainraha. 

    Min­ul­la nyt näistä asioista on jo aikaa eli onko tämä jotenkin muuttunut?

    Vastaa

58. Jos isä ei omaa vapaataan pidä, niin äiti voi hyvin jäädä koti­hoidontuel­la lap­sia hoita­maan – mut­tei siis isyyspäivärahalla.

    Ei siis ole näin. 

    Isyys­va­paa on pidet­tävä van­hempainra­ha-kaut­e­na. Koti­hoidon tuki ei sil­loin tule kysymyk­seen. Isä pitää vapaansa tai ei pidä, mut­ta van­hempainva­paan pitu­us on tästä huoli­mat­ta sama ja sil­loin raha määräy­tyy jom­man kum­man tulo­jen mukaan. Vas­ta tämän peri­odin jäl­keen on mah­dol­lista saa­da koti­hoidon tuki. 

    Aika vähän isät etu­ut­taan käyt­tävät. Vau­vo­ja syn­tyy vuodessa n. 60 000, yhdek­sän tuhat­ta isää pitää vapaan.

    Vastaa

59. Riit­ta:

    Jos isä ei omaa vapaataan pidä, niin äiti voi hyvin jäädä koti­hoidontuel­la lap­sia hoitamaan

    No mihin niitä kor­vamerkit­tyjä isyys­va­pai­ta sit­ten tart­tee, kun isä voi kuitenkin jäädä koti­hoidontuel­la hoita­maan lap­sia koti­in halutessaan?

    Sinä olet pakot­ta­mas­sa isät koti­in ja väität tämän lisäävän valinnanvapautta.

    Turhaut­taa täl­lainen käsit­tei­den vään­telem­i­nen omia tarkoi­tus­per­iä edistämään.

    Eikö mei­dän olis fik­sumpaa käyt­tää sano­ja oikein: jos aikaisem­min oli val­in­ta kah­den vai­h­toe­hdon välil­lä ja nyt toinen niistä vai­h­toe­hdoista pois­te­taan, niin valin­nan­va­paus ei kas­va vaan vähenee.

    Vastaa

60. “Min­ul­la nyt näistä asioista on jo aikaa eli onko tämä jotenkin muuttunut?”

    Kir­joi­tan viime­vuo­tisen mukaan, nyt vuo­den­vai­h­teessa isäkuukausi taisi pide­tä kuu­teen viikkoon.

    Isyys­lo­man lisäk­si on isäkuukausi: jos isä pitää vähin­tään kak­si viikkoa van­hempainva­paas­ta hän saa kak­si bonusvi­ikkoa van­hempainva­paa­ta (ja ‑päivära­haa).

    Jos isä ei isäkuukaut­taan pidä, niin sil­loin hoito­va­paa alkaa kah­ta viikkoa aikaisemmin.

    Koti­hoidontuen ja van­hempainpäivära­han voi saa­da kumpi tahansa van­hem­mista, kor­vamerkit­tyjä ovat:

    - äitiyspäivära­ha (105 päivää, alkaa noin kuukausi ennen synnytystä)
    — isyyspäivära­ha isyys­lo­ma­l­ta (kolme viikkoa, voi pitää äitiysloman/vanhempainvapaan kanssa samanaikaises­ti ja usein pide­tään heti syn­ny­tyk­sen jälkeen)
    — isäkuukausi (kak­si viimeistä viikkoa van­hempainva­paas­ta + isän bonusvi­ikot, äidin olta­vat töis­sä, opiskele­mas­sa, työt­tömänä, vuosilo­ma­l­la, tms.)

    Vastaa

61. Isyys­va­paa on nimeno­maan kor­vamerkit­ty loma. Lisäk­si on ns. isäkuukausi, joka tarkoit­taa, että van­hempainva­paakaut­ta piden­netään kuukaudel­la, jos isä pitää sitä kau­den lopus­ta. Tämän ideana on kait mah­dol­lis­taa äidin siir­tymi­nen työelämään vaik­ka lap­si on vielä kotihoidossa. 

    Itse pidin nuorem­man pojan kohdal­la isäkuukau­den. Kelan virkail­i­jat tosin eivät tehneet asi­aa helpok­si, hake­muk­set oli­vat kaik­ki kun­nos­sa, mut­ta joku jos­sain oli mokan­nut ja ensin tuli kiel­teinen päätös. Soitin asi­as­ta, niin virkail­i­ja haukkui min­ut tyh­mäk­si. Seu­raa­vana päivänä tuli uusi kir­je, jos­sa päätös olikin myön­teinen — sen täy­tyi olla ollut jo postis­sa kun soitin, eli myön­teisen päätök­sen olisi pitänyt olla tiedos­sa kun soitin. Virkail­i­ja ei ilmeis­es­ti edes kat­sonut tieto­ja, tote­si vain, että kos­ka päätös on ollut kiel­teinen, niin turha rutista, oma vika.

    Vastaa

62. Miten tämä nyt vaikut­taa yksi­ty­isi­in päiväkoteihin?

    Vastaa

63. Tark­istin tieto­jani. Kirkkon­um­mel­la Kan­na­tusy­hd­dis­tyk­sen ylläpitämä Gester­byn yksi­tyi­nen las­ten­tarha sa tulosan seu­raavasti. val­takun­nal­lien hoitora­ha 160 + kun­nalli­nen lisä 400 e + säädet­ty hoit­o­mak­su 233 e = 793 e/kk.

    Sil­lä pystyy tuot­ta­maan palvelun, mut­ta tiukalla saa pitää kukkaron nyörit ja perus­tuu myös siihen, että huoneis­ton vuokra ker­rostalon alak­er­ras­sa on varsin huokea.- Laatu — tah­too sanoa että henkilökun­nan taidot — huip­pua ja mon­et tuo­vat kauem­paakin. Päiväkoti on myös muka­van kokoinen eli 20 lasta.

    Täsäs esi­in­tyy aika ihanteell­sia käsi­tyk­siä siitä,e ttä päiväkodit tasoit­taisi­vat sosi­aal­ista jakau­tu­maa. Kun asum­i­nen on sosaalis­es­ti ker­rostunut, niin myös päiväkoti­in lapset tule­vat asuinalueen­sa sos. ryh­mistä. Väk­ilu­vul­taan pienis­sä kun­nis­sa tätä ei tapah­du, mut­ta ent Helsingis­sä, jos­sa päiväkote­ja taitaa olla sato­ja. Tämä olisi hyvä tietää tarkemmin.

    Tena­va-päiväkoideil­la on kalli­im­mat mak­sut, mut­ta kul­takai­vok­si ne eivät ole.

    Vastaa

64. “Itse pidin nuorem­man pojan kohdal­la isäkuukau­den. Kelan virkail­i­jat tosin eivät tehneet asi­aa helpoksi,”

    Tämä Kela-hom­meli on jonkin ver­ran paran­tunut kolmes­sa vuodessa. 

    Esikois­es­ta isän­nälle mak­set­ti­in van­hempainpäivära­hat vas­ta, kun hän vielä erik­seen ilmoit­ti, ettei tosi­aan ole ollut isäkuukau­den aikana töis­sä. Nyt ne mak­set­ti­in automaat­tis­es­ti pelkän hake­muk­sen perus­teel­la. Työssäkäyn­nistä pitää kyl­lä ilmoit­taa (samoin kuin äidin), mut­ta jos mitään ilmoi­tus­ta ei tule, ole­tus on, toisin kuin vielä kolme vuot­ta sit­ten, että isä on tosi­aan vapaal­la ollut.

    “Ei siis ole näin.” 

    Onpas. 😉 Jos isä jät­tää isäkuukaut­en­sa pitämät­tä, niin äiti voi olla tuol­loin hoito­va­paal­la (tai siis ensim­mäiset kak­si viikkoa vanhempainvapaalla). 

    “Sinä olet pakot­ta­mas­sa isät koti­in ja väität tämän lisäävän valinnanvapautta.”

    En ole pakot­ta­mas­sa. Halu­an isien koti­in jäämisen ole­van per­heille taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa. Lop­ulli­nen val­in­ta jää kuitenkin per­heelle. Ei tämä kor­vamerkit­ty raha isälle mitenkään eroa siitä, että nykyisel­lään äiti voi äitiys­lo­ma­l­la (ne 105 päivää) men­nä töi­hin, mut­ta äitiyspäivära­haa ei voi silti siirtää isälle.

    Vastaa

65. “Aika vähän isät etu­ut­taan käyt­tävät. Vau­vo­ja syn­tyy vuodessa n. 60 000, yhdek­sän tuhat­ta isää pitää vapaan.”

    Mis­tä nämä luvut ovat peräisin? Puhutko nyt täl­lä kohtaa isyys­lo­mas­ta (se äidin kanssa yhtä aikaa pidet­tävä) vai isäkuukaud­es­ta (se toinen)?

    Min­ul­la on sel­l­ainen käsi­tys, että ainakin yli puo­let isistä pitää isyys­lo­mansa (oma­l­la työ­paikallani kaik­ki ovat pitäneet, pitämi­nen on ihan itses­tään­selvyys) ja isäkuukau­denkin pitämi­nen on kovaa vauh­tia yleistymässä.

    Isäkuukau­den pitämisen yleistymi­nen ker­too kyl­lä selvää kieltä siitä, että mon­et isät halu­a­vat myös jäädä lap­si­aan koti­in hoita­maan, jos se vain on taloudel­lis­es­ti (ja muutenkin työn puoles­ta) mahdollista.

    Vastaa

66. Pari pakol­lista linkkiä:

    Isyys­lo­ma:

    http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/120701121608EH?OpenDocument

    Isäkuukausi:

    http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/160404102920MH?OpenDocument

    Tek­stit ovat vielä van­han käytän­nön mukaisia. Jostain syys­tä isäkuukau­den piten­e­mis­es­tä vuon­na 2010 on main­in­ta isyys­lo­ma-sivun lopussa.

    Vastaa

67. ““Aika vähän isät etu­ut­taan käyt­tävät. Vau­vo­ja syn­tyy vuodessa n. 60 000, yhdek­sän tuhat­ta isää pitää vapaan.”

    Mis­tä nämä luvut ovat peräisin? Puhutko nyt täl­lä kohtaa isyys­lo­mas­ta (se äidin kanssa yhtä aikaa pidet­tävä) vai isäkuukaud­es­ta (se toinen)?”

    Vas­taan itsel­leni: Kelan sivu­jen mukaan kyse oli isäkuukaud­es­ta vuon­na 2008 ja kasvua oli roimasti edel­lisvuo­teen ver­rat­tuna. Vuo­den 2009 luku­ja ei tai­da vielä olla saatavilla. 

    Isyys­lo­man pitämi­nen taitaa olla nykyään yleisem­pää kuin sen pitämät­tä jättäminen.

    Vastaa

68. Riit­ta:

    En ole pakot­ta­mas­sa. Halu­an isien koti­in jäämisen ole­van per­heille taloudel­lis­es­ti kannattavaa.

    Miten tämä eroaa pakot­tamis­es­ta? Entäs jos tek­isit sen taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavak­si sakot­ta­mal­la kaikkia isiä, jot­ka halu­a­vat men­nä töi­hin 1,5 ker­taa niiden palkan?

    Mik­si isän koti­in jäämi­nen pitäisi tehdä per­heelle kan­nat­tavak­si? Kai se nyt on parem­pi, että isät ovat sen ver­ran töis­sä kuin on yhteiskun­nan kannal­ta hyväk­si eikä, että ne ovat aina kotona riip­pumat­ta olosuhteista.

    Minä ymmärsin, että sinä halu­at osoit­taa osan van­hempainva­paas­ta pelkästään isälle. Tämä vähen­tää per­hei­den valin­nan mah­dol­lisuuk­sia, kos­ka ennen on voin­ut vali­ta niin, että äiti tai isä pitää van­hempainva­paan. Nyt jos osa van­hempainva­paas­ta merkataan isälle äitä ei voi enää pitää sitä -> valin­nan­va­paus on vähentynyt.

    Tietysti, jos ehdo­tat, että van­hempainva­paan lisäk­si isät saa­vat vielä omaa kor­vamerkit­tyä vapaa­ta, niin sit­ten per­hei­den valin­nan­va­paus lisään­tyy ja samal­la muiden veron­mak­sajien valin­nan­va­paus vähenee.

    Mik­si mei­dän pitäisi tukea las­ten saamista enem­män kuin nyky­isin teemme? Näin toki saamme enem­män lap­sia, mut­ta onko niistä niin paljoa hyö­tyä ja onko ne sen kus­tan­nuk­sen arvoisia?

    Vastaa

69. Joo Riit­ta,

    Tuo luku koskikin van­hempainva­paa­ta pitäviä isiä. Varsi­naisen isyys­lo­man pitävät läh­es kaik­ki isät. 

    Huoh, mon­imutkainen jär­jestelmä tämäkin.… 

    Tuo isäkuukausi onkin uutu­us, jos­ta en ole kuul­lut. Ihan hyvä tietää sekin, vaikkei se nyt enää min­ua tulekaan koskettamaan.

    Vastaa

70. “Tietysti, jos ehdo­tat, että van­hempainva­paan lisäk­si isät saa­vat vielä omaa kor­vamerkit­tyä vapaa­ta, niin sit­ten per­hei­den valin­nan­va­paus lisään­tyy ja samal­la muiden veron­mak­sajien valin­nan­va­paus vähenee.”

    Jeps, nyt ymmär­sit, tähän suun­taan toivon men­tävän. Eli nykyisen van­hempainva­paan perään isille äitiys­lo­man (se 105 päivää) mit­tainen oma vapaa nykyisen isäkuukau­den mallil­la, joka olisi pidet­tävä ennen lapsen kolmivuo­tispäivää (ja syö äidiltä hoitovapaata). 

    Hur­jem­piakin ehdo­tuk­sia on nähty: jotkut ehdot­ta­vat 105 päivän sijas­ta kum­mallekin van­hem­malle puol­ta vuot­ta ja siihen väli­in kol­mat­ta puolen vuo­den pätkää, jon­ka voisi pitää kumpi haluaa.

    Vastaa

71. Kun nyt jäi tuo talvi­so­ta käymät­tä, niin kansa tais­teli ja miehet ker­to­vat isyys­lomis­taan: Itse pidin 90-luvul­la isyys­lo­mani pienis­sä pätkissä — taisin pitää päivän viikos­sa. Se ei Kelalle kel­van­nut ja jouduin kovasti tur­vau­tu­maan muu­tok­sen­haku­lau­takun­taan, että olisin saanut rahani. Lakitek­sti ja Kelan ohjeet eivät ollenkaan edel­lyt­täneet sen isyys­lo­man pitämistä yhtä­jak­sois­es­ti, mut­ta min­ulle sat­tui virkail­i­ja, jol­la oli täl­lainen käsi­tys. Nooh — sain rahani ja vuo­den päästä luin Kelan tiedot­teesta, että isyys­lo­man voi pitää halu­amis­saan jak­sois­sa. Oli miehekäs olo.

    Touko Met­ti­nen
    veteraani-isä

    Ps. Art­turille. Koulus­sa kun opetan, niin vääjäämät­tä joka luokalla on aina yksi kaveri (usein­miten poi­ka) joka joka tun­nin alus­sa kysyy, että mik­si tätä pitää opiskel­la. Kun koetan vas­ta­ta, hän yleen­sä jo suun­taa mie­lenki­in­toaan muualle. Sin­ul­la Art­turi on saman­ta­paista kyse­lyä. “Mik­si isän koti­in jäämi­nen pitäisi tehdä per­heelle kan­nat­tavak­si?” Et kai sä tosis­sas kysy?

    Vastaa

72. Touko Met­ti­nen:

    Et kai sä tosis­sas kysy?

    Kyl­lä mä kysyin ihan tosissani.

    Yritin sil­lä osoit­taa miten älytön toi lause oli, mut­ta ilmeis­es­ti se ei sinus­ta oo yhtään älytön.

    Mä yritän siis vähän havain­nol­lis­taa: pitäskö sun mielestä sel­l­aisen isän koti­in jäämi­nen tehdä kan­nat­tavak­si, joka men­emäl­lä töi­hin pelas­taa päivässä yhden ihmisen hen­gen? Onko sen kotona viet­tämä aika vielä hyödyl­lisem­pää yhteiskun­nalle? Entäs sit­ten, kun se on ollu kotona jo 10 vuot­ta ja sinä aikana on kuol­lut 3500 ihmistä. Pitäiskö sen kotona pysymi­nen tehdä edelleen kan­nat­tavak­si per­heelle vai joko olisi aika saa­da se isä töihin?

    Eli siis isän koton­apysymistä ei oo mitään jär­kee tehdä aina kan­nat­tavak­si, kos­ka siitä voi olo­suhteista riip­puen olla ihan älyt­tömästi enem­män hait­taa kuin hyötyä.

    Suomes­sa suun­nilleen jokaisel­la isäl­lä on jo nyt taloudel­lis­es­ti mah­dol­lista jäädä koti­in. Per­he vaan joutuu tin­kimään mate­ri­aalis­es­ta hyv­in­voin­nistaan. Täl­lä sit­ten varmis­te­taan se, että isät ovat kotona sil­loin, kun siitä on enem­män hyö­tyä kuin töis­sä olemis­es­ta ja taas vas­taavasti töis­sä sil­loin, kun töis­sä olemis­es­ta on enem­män hyötyä.

    Riit­ta taas halu­aa, että lap­siper­heitä tue­taan muiden veron­mak­sajien rahoil­la vielä enem­män kuin nykyään. Minus­ta hän ei ole esit­tänyt tälle vielä mitään perusteita.

    En muuten eri­tyisem­min arvos­ta, että mua ver­rataan johonkin ala-aste­laiseen näsävi­isas­teliaan. Toiv­ot­tavasti osaat paran­taa tapasi.

    Vastaa

73. Touko: Minus­ta Art­turin vakiokysymys: “mik­si tätä ei voi jät­tää ihmis­ten itsen­sä päätet­täväk­si?” on kyl­lä ihan hyvä.

    Art­turi: Useim­mat isät eivät ole nyt ihan noin tärkeitä työ­paikoil­laan, vaik­ka moni niin halu­aisikin itselleen uskotel­la. 😉 Sen sijaan per­he­vap­aiden tasaisem­pi jakaan­tu­mi­nen ihan tutk­i­tusti ehkäisee avio­ero­ja. Ja nyt siis on puhe kuukau­sista, ei vuosista.

    Ennen eroa pitkään kotona lap­sia hoi­tanut yksin­huolta­jaäi­ti tulee kalli­im­mak­si yhteiskun­nalle kuin muu­ta­ma isäkuukausi, jon­ka työ­paikallaan täysin kor­vaam­a­ton mies voi val­lan main­iosti jät­tää käyt­tämät­täkin. Onhan niitä naisi­akin, jot­ka eivät äitiys­lo­mi­aan kokon­aan pidä (siis niitä 105 päivää, joi­ta ei voi isälle siirtää). Aika harv­inaisia täl­laiset naiset kyl­lä ovat: Paula Lehtomäkikin piti äitiys­lo­mansa perään jonkun viikon vanhempainvapaata.

    Vastaa

74. Riit­ta:

    Useim­mat isät eivät ole nyt ihan noin tärkeitä työpaikoillaan

    Eivät toki ole. Isät (kuten myös äid­itkin) voivat silti olla sen ver­ran tärkeitä työ­paikoil­la, että niiden on parem­pi käy­dä töis­sä kuin jäädä kotiin.

    Sen sijaan per­he­vap­aiden tasaisem­pi jakaan­tu­mi­nen ihan tutk­i­tusti ehkäisee avioeroja.

    Onks se jotenkin val­tion tehtävä ehkäistä avio­ero­ja? Onko ne avi­o­li­itot, jot­ka pysyy kasas­sa, kos­ka isäl­lä on kor­vamerkit­tyä isyys­lo­maa pelas­tamisen arvoisia?

    Mun point­ti oli kuitenkin se, että ei sitä voi byrokraat­ti tietää, että mil­loin sen isän kantsii olla mielu­um­min töis­sä kuin kotona. Tämä info löy­tyy kuitenkin markkinoilta.

    Jos isä saa paljon palkkaa työssä käymis­es­tä, niin se tarkoit­taa, että sen työ­panos­ta arvoste­taan paljon. Jos tämän ansion­mene­tyk­sen kom­pen­soi isälle, niin se ei ohjaa isiä käyt­täy­tymään järkevästi. Isät jäävät liikaa koti­in ja yhteiskun­ta kär­sii kokonaisuutena.

    Vastaa

75. Riit­ta:

    Sen sijaan per­he­vap­aiden tasaisem­pi jakaan­tu­mi­nen ihan tutk­i­tusti ehkäisee avioeroja. 

    Onko sin­ul­la viitet­tä täl­laiseen tutkimukseen?

    Min­un ainakin on vaikeaa nähdä sitä mekanis­mia, jos­sa per­he­vap­aiden tasaisem­pi jakau­tu­mi­nen sinäl­lään aut­taisi parisuhdet­ta. Ainakin noin mon­imutkainen syy — seu­raus ‑suhde menee min­ul­ta yli ymmärryksen.

    Luulen, että kyseisessä tutkimuk­ses­sa on todet­tu kor­re­laa­tio avio­ero­jen ja van­hen­painva­paiden epä­ta­saisen jakatu­tu­misen välil­lä ja sit­ten ollaan á la nais­ten­le­hdet tehty hätiköidyt johtopäätök­set. Jäätelön­syön­tikin lisää hukku­miskuolemia (posi­ti­ivi­nen korrelaatio).

    Saatan toki olla väärässä 🙂

    Kari

    Vastaa

76. Ruot­sis­sa ja Ran­skas­sa on todet­tu, miten maa­han­muut­ta­jat opiskel­e­vat oikeasti yksi­ty­i­sis­sä kouluis­sa mut­ta julk­i­sis­sa ilmapi­iri ei mah­dol­lista opiskelua. 

    Ruotsin vapaa kouluk­il­pailu on myös paran­tanut julk­isten tasoa.

    Vastaa

77. Kari: ei ole viitet­tä, mut­ta ei tässä kovin mon­imutkainen mekanis­mi takana ole. Pikku­lap­si­a­jan rankku­us yllät­tää useim­mat pariskun­nat ja pien­ten las­ten van­hem­mat ovat yliedustet­tuina eroti­las­tois­sa. Kun välil­lä vai­hde­taan osia, niin riit­tää parem­min ymmärtämys­tä sille toiselle.

    Art­turi: Vaik­ka asian inhimilli­nen puoli uno­hdet­taisi­inkin, niin niin kauan kuin val­tio tukee yksin­huolta­jia varsin avokä­tis­es­ti, on val­tion tehtävä myöskin yrit­tää ehkäistä eroja.

    Vastaa

78. Riit­ta:

    ei ole viitet­tä, mut­ta ei tässä kovin mon­imutkainen mekanis­mi takana ole. Pikku­lap­si­a­jan rankku­us yllät­tää useim­mat pariskun­nat ja pien­ten las­ten van­hem­mat ovat yliedustet­tuina erotilastoissa. 

    Onko meil­lä sit­ten näyt­töä siitä, että tuo tilas­tolli­nen fak­ta johtuu juurikin tuos­ta “rankku­ud­es­ta”? Ja vaik­ka olisi, niin onko ongel­ma lop­ul­ta ratkaistavis­sa toisen parem­mal­la ymmärtämyk­sel­lä, joka muka lisään­tyy, kun van­hen­painva­paat jae­taan tasaisemmin?

    Yleisen elämänkoke­muk­sen nojal­la voisin kek­siä hyvin monia muitakin syitä siihen, että pien­ten las­ten van­hem­mat ovat yliedustet­tu­ja avioerotilastoissa:
    — naisen (ja miehen?) hor­moni­tas­apaino muut­tuu lapsen saan­nin yhtey­dessä — joskus suh­teel­lisen voimakkaastikin
    — lapsen saamisen yhtey­dessä sek­sielämä muuttuu
    — joskus lap­si han­ki­taan jo rakoil­e­van parisuh­teen “paikkaamisek­si”
    — toinen osa­puoli saat­taa tun­tea itsen­sä syr­jäyte­tyk­si, kun läheisen huomio kiin­nit­tyykin johonkin toiseen
    — jne.

    Nähdäk­seni olemme vielä aika kaukana siitä, että per­he­vap­aiden tasaisem­pi jakau­tu­mi­nen “tutk­i­tusti ehkäi­sisi avio­ero­ja”. Siihen ei todel­lakaan riitä totea­mus tilas­tol­lis­es­ta kor­re­laa­tios­ta, kos­ka on luul­tavaa, että parisuh­teet, jois­sa van­hen­painva­paa jae­taan (oma­l­la päätök­sel­lä) tasais­es­ti, ovat muutenkin eri­laisia kuin ne jois­sa näin ei tapahdu.

    Minä epäilen, että jos laita­mme enem­män rahaa siihen, että per­he­vap­ai­ta kan­nuste­taan pitämään tasaisem­min, ja ole­tamme avio­ero­jen vähenevän, niin tulok­set luul­tavasti jäävät laihoiksi.

    Kari

    Vastaa

79. Hei Art­turi!
    Vas­tasin jo, mut­ta huo­masin, että vas­tauk­seni venyi läh­es kah­den liuskan mit­taisek­si, eli uudelleen.

    Isä kotona?

    Mun argu­ment­ti­ni on oikeas­t­aan tuos­sa otsikos­sa. Voimme keskustel­la per­he­dy­nami­ikas­ta ja työelämän tasa-arvos­ta jne. mut­ta kaiketi se, mitä halusin sanoa on jo tuos­sa väliotsikossa.

    En halun­nut vähätel­lä tai pilkata sin­ua ver­taa­mal­la sin­ua (yläas­teen) näsävi­i­saisi­in oppi­laisi­i­ni — mut­ta vas­tauk­sesi kyl­lä taas tuo mieleeni sen saman oppi­las­porukan: onko kukaan koskaan mis­sään ehdot­tanut, että sosi­aalipoli­it­tisin keinoin estäisimme jotaku­ta tärkeää miestä pelas­ta­mas­ta yhtä henkilöä päivässä? Kymme­nen vuo­den ajan? Oikein olk­iukko­jen äiti. 

    Touko Met­ti­nen

    Vastaa

80. “Yleisen elämänkoke­muk­sen nojal­la voisin kek­siä hyvin monia muitakin syitä siihen, että pien­ten las­ten van­hem­mat ovat yliedustet­tu­ja avioerotilastoissa:
    — naisen (ja miehen?) hor­moni­tas­apaino muut­tuu lapsen saan­nin yhtey­dessä – joskus suh­teel­lisen voimakkaastikin
    — lapsen saamisen yhtey­dessä sek­sielämä muuttuu
    — joskus lap­si han­ki­taan jo rakoil­e­van parisuh­teen “paikkaamisek­si”
    — toinen osa­puoli saat­taa tun­tea itsen­sä syr­jäyte­tyk­si, kun läheisen huomio kiin­nit­tyykin johonkin toiseen
    — jne.”

    Monis­sa näistä mainit­semis­tasi syistä on yhteisenä tek­i­jänä se, että mon­esti lapsen tul­lessa äidin elämä muut­tuu, mut­ta isän jatkuu jok­seenkin ennal­laan — tai ainakin isä odot­taisi sitä. Sitä ihme­tel­lään, kun vaimo pistääkin lapsen tarpeen miehen­sä tarpei­den edelle, ja las­ten men­nessä nukku­maan kömpii itsekin vuo­teeseen, nukkumaan. 

    Toisaal­ta moni nainen ei osaa eikä uskalla antaa miehen hoitaa las­ta oma­l­la taval­laan, vaan on koko ajan vier­essä kyt­täämässä. Kyl­lä siinä mies hel­posti vetäy­tyykin otta­mas­ta vas­tu­u­ta las­ten­sa hoidosta.

    Kun mies on jonkunkin viikon pää­vas­tu­us­sa lapsen hoi­dos­ta, niin kum­masti alkaa lapsel­lisem­pikin mies pistää lapsen tarpeet kaiken muun edelle. Samal­la pahinkin kon­trol­lifri­ik­ki äiti joutuu ihan oikeasti luot­ta­maan siihen, että kyl­lä isä pärjää.

    Pikku­lap­si­ai­ka tosi­aan ajaa van­hempia erilleen monista eri syistä, mut­ta suurin syy on nähdäk­seni se, että ajaudu­taan erilleen, kun ei ollenkaan osa­ta kat­soa muut­tunut­ta tilan­net­ta toisen puoli­son silmin.

    Yksi ero­jen ja per­he­vap­aiden jakaan­tu­misen väliseen kor­re­laa­tioon vaikut­ta­va tek­i­jä saat­taa liit­tyä kotitöi­den jakaan­tu­miseen. Ennen las­ten saamista koti­työt per­heis­sä yleen­sä jae­taan tasan, mut­ta äitiys­lo­man aikana työn­jako ihan ymmär­ret­tävästi muut­tuu ja muut­tunut työn­jako jää usein päälle äidin palates­sa töi­hin (tätäkin on tiet­tävästi tutkit­tu). Jos tässä välis­sä onkin isä het­ken aikaa kotona ja äiti töis­sä, niin se aut­taa isää otta­maan isom­man roolin kotitöis­sä myös sil­loin, kun molem­mat ovat töissä.

    Vastaa

81. “kum­masti alkaa lapsel­lisem­pikin mies pistää lapsen tarpeet kaiken muun edelle.”

    Ei kuu­losta kovinkaan hyvältä toim­intataval­ta ajatellen parisuh­teen kestämistä, riip­puen tietenkin siitä mitä “lapsen tarpeet kaiken muun edelle” käytän­nössä tarkoittaa.

    Itse olen kyläm­sti sitä mieltä, että mitä enem­män yhteiskun­ta panos­taa selvää rahaa lap­siper­heisi­in ja eri­tyis­es­ti yksin­huolta­ji­in, sitä enem­män saamme avioeroja.

    Riit­ta
    ” Eli nykyisen van­hempainva­paan perään isille äitiys­lo­man (se 105 päivää) mit­tainen oma vapaa nykyisen isäkuukau­den mallil­la, joka olisi pidet­tävä ennen lapsen kolmivuo­tispäivää (ja syö äidiltä hoitovapaata).”

    Ja kos­ka nuo ovat siis kor­vamerkit­tyjä niin meille yrit­täjille ei lankea mitään muu­ta kuin lasku. Tat­tista vaan, Suomes­sa tarvi­taan yrit­täjiä ja arvoste­taan niitä, sik­sipä osinkovero­tus­ta koh­ta kiris­tetään ker­ta­laak­ista kym­meniä prosentteja.

    Vastaa

82. “Ei kuu­losta kovinkaan hyvältä toim­intataval­ta ajatellen parisuh­teen kestämistä, riip­puen tietenkin siitä mitä “lapsen tarpeet kaiken muun edelle” käytän­nössä tarkoittaa.”

    Se on ain­oa mah­dolli­nen toim­intat­a­pa, varsinkin kun on kyse pikku­lap­sista (alle 3v): lap­si tarvit­see ruokansa ja unen­sa tiet­tyyn aikaan päivästä, yms. Näis­sä asiois­sa nälkäi­nen ja väsynyt aikuinen voi odot­taa, lap­si ei voi.

    Vastaa

83. Tässä tähän Riitan argu­ment­ti­in evidenssiä: 

    Tiedote 7.2.2008
    STM:n perhevapaakampanja

    Isän pitämä van­hempainva­paa las­kee avio­eron riskiä

    Tukhol­man yliopis­tossa teh­dyn tutkimuk­sen mukaan avio­eron toden­näköisyys las­kee, jos isä pitää van­hempainva­paa­ta. Kun vas­tuu kodin töistä ja lap­sista jae­taan molem­pi­en sukupuolten kesken, parisuhde kohe­nee ja van­hempi­en tyy­tyväisyys lisääntyy.

    Lisäti­eto­ja mm. 

    Oláh, Livia: Gen­der­ing Fam­i­ly Dynam­ics: The Case of Swe­den and Hungary
    Stock­holm Uni­ver­si­ty, 2001

    Sosi­aali- ja ter­veysmin­is­ter­iö, yli­tarkas­ta­ja Jouni Varan­ka puh. (09) 160 74459
    jouni.varanka@stm.fi

    Vastaa

84. Tämä on ehkä vähän sivu­un aiheesta, ja tiet­ty poli­it­tis­es­ti aivan mah­do­ton­ta, mut­ta halu­ais­in­pa kokeil­la jär­jeste­lyä, jos­sa lapsen­tekoikäiset naiset voisi­vat tehdä työ­nan­ta­jan kanssa sopimuk­sen siitä etteivät han­ki lap­sia 1–2 v. ajan­jak­sol­la. Sopimuk­seen tarvit­taisi­in pätevä syy (pro­jek­ti­työ tms. tehtävä johon koulut­ta­mi­nen vaatii paljon työtä tai työ vaatii yli 8–16-työn sitou­tu­mista). Sen rikkomis­es­ta ei seu­raisi muu­ta kuin eri­tyi­nen raskaak­si tule­van irti­sanomis­suo­jan poistuminen.

    Olen vakavis­sani, ja luulen, että tämä helpot­taisi las­ten­tekoikäis­ten nais­ten työl­listymistä merkittävästi.

    Vastaa

85. “Sen rikkomis­es­ta ei seu­raisi muu­ta kuin eri­tyi­nen raskaak­si tule­van irti­sanomis­suo­jan poistuminen”

    Eihän tuo­ta pro­jek­ti­jo­hta­jan vai­h­toa estä kuin abort­ti, muuten henkilö jää äitiys­lo­ma­lle ainakin jok­sikin aikaa.
    Eikös tuo­hon työ­sopimuk­seen voisi kir­ja­ta suo­raan aborttiehto ??

    Vastaa

86. [isä aset­taa lapsen edun edelle]
    Eli­nan tutkimuksesta:
    “Kun vas­tuu kodin töistä ja lap­sista jae­taan molem­pi­en sukupuolten kesken, parisuhde kohe­nee ja van­hempi­en tyy­tyväisyys lisääntyy.”

    Minus­ta tuos­sa tasaises­sa jakamises­sa on enem­män kysymys äidin ja parisuh­teen, kuin lapsen edus­ta. Lap­si ei var­masti väl­itä siitä, kumpi van­hem­mista pitää van­hempainva­paat, kuka sen nukut­taa ja kuka tekee koti­työt, kun­han ne vain tehdään kunnolla.

    Toki lapsen etu on että parisuhde kukois­taa. Eli väit­täisin että jos isä pitää van­hempainva­paat niin hänel­lä on vähin­tään yhtä paljon äidin kuin lapsen etu mielessä.

    Vastaa

87. Tämän tyyp­pi­sis­sä tutkimuk­sis­sa on se iso ongel­ma, että tutkit­ti­in mitä tahansa “hyvää” saadaan kor­re­laa­tioiden verkko lop­pu­jen lopuk­si kaiken hyvän välille, mut­ta kausaaliset päätelmät lois­ta­vat poissaolollaan. 

    Tästäkin tulee ensim­mäisenä mieleen, että per­he­vap­ai­ta pitävät miehet ovat alun perin valikoituneet joukos­ta, jot­ka otta­vat vai­mon­sa tarpeet huomioon parem­min kuin verrokit. 

    Jotain muut­tu­jia voidaan vakioi­da sosi­ol­o­gi­sis­sakin tutkimuk­sis­sa (usein ei edes yritetä), mut­ta esim. per­soon­al­lisu­u­ustek­i­jöi­den huomioon otta­mi­nen on vaikeaa, ellei mah­do­ton­ta. Eli uskaltaisin väit­tää, että tässäkin tutkimuk­ses­sa avio­ero­jen vähyy­den taustal­la on aivan muut syyt kuin isän pitämät perhevapaat. 

    Isien mah­dol­lisu­us pitää per­he­vap­ai­ta on myös sen ver­ran uusi asia, että kovin pitkän aikavälin johtopäätök­siä ei voi tehdä.

    Vastaa

88. “Eli väit­täisin että jos isä pitää van­hempainva­paat niin hänel­lä on vähin­tään yhtä paljon äidin kuin lapsen etu mielessä.”

    Eiköhän hänel­lä ole ennen kaikkea oma etu mielessä. Jos per­he hajoaa, niin kyl­lä se on suurim­mal­la toden­näköisyy­del­lä isä, joka joutuu muus­ta per­heestä eroon.

    Mut­ta mitä ihmettä sinä täl­lä kom­men­til­la ajat takaa? Ei se muu­ta sitä mihinkään, että viimeistään van­hempainva­paal­la isäkin oppii, mitä lapsen hoito vaatii. Oppii huole­hti­maan lapsen tarpeista (nälkä, väsymys, hygien­ia) ensin ja omis­taan vas­ta sitten.

    Vastaa

89. Min­ul­la on aika lail­la tut­tu­ja, jot­ka ovat jääneet isyys­lo­ma­lle ja jopa hoito­va­paalle. “Ekalla ker­rl­la tuli vähän jäkä­tys­tä, sit­ten ei enää.” nämä saat­toi­vat las­ten­hoidon yhtey­dessä samal­la tehdä muu­ta, mm. kor­jail­la omakotitaloaan

    Täsä uno­hde­taan, että kaikil­la isil­lä ei ole amh­dol­lisu­ut­ta pitää van­hempainlo­maa. (mut­ta he mak­sa­vat sen kulut verois­saan). Yrit­täjän esim. on vaikea myy­dä eioota.

    Toisaal­ta vuodessa on 230 työpäivää ja noin 130 vapaapäivää. Hän voi olla per­heen­sä kanssa muuten ja vaik­ka nukut­taa lapset.

    Uno­hde­taan mysö, että oppin­ut kul­jet­taa pait­si omaisu­ut­tan myös töitään mukanaan. Vaik­ka isä olisi isyys­lo­ma­l­la, niin esim. tutk­i­ja voi silti jatkaa työtään, ei tosin täy­del­lä vauhdil­la, mut­ta jatkaa kuitenkin. Sähkömies ei voi tuo­da työ­maataan kotiinsa.

    Liäk­si hyvin mon­et äid­it jäävät noin 3 vuodek­si hoito­va­paalle. Per­he tarvit­see hei­dän saa­maansa koti­hoidon tukea, ja on sekä hei­dän, hei­dän sijaisen­sa että työ­nan­ta­jan kannal­ta han­kalaa, jos he sit­ten kesken kaiken tuli­si­vat 1–2 kuukaudek­si töi­hin. mon­et äid­it halu­a­vat jäädä koti­in hoit­maan lap­sia, kos­ka se on itsenäistä työtä. Tämä on myös yhteisku­nan kannal­ta mielekästä, mm. vähen­tää tun­gos­ta julkises­sa liiknteessä.

    En pidä näistä kor­vamerk­i­ty­istä van­hempainlomista (luku­unot­ta­mat­ta 105 arkipäivän äitys­lo­maa syn­ny­tyk­sen yhtey­dessä, mut­ta tähän on perus­teen­sa.) Arvostan nimit­täin yksilön­va­paut­ta: van­hempainlomien käyt­tö tulee olla per­heen ja vieläpä nimeno­maan las­ten äidin ratkaisuvallassa.

    Kaikesta uud­es­ta koke­muskesta on hyö­tyä. Sitä ei kukaan kiistä. Ja kun jotaain työtä jotuu tekemään, näkee kuin­ka aikavaa se lop­pu­jen lopuk­si on.

    Ehkä useim­mat van­hempan­lo­ma­lle jäävät isät eivät tosi­aan sen kumem­m­mi­na­jat­tele per­heen tai lapsen etua. vaan omaa etu­aan. Kuukau­den tia kah­den ajan ajan ei tarvitse aamu­lal kömpiä töi­hin Tämä on ihan oikein. Sil­loin kun se on sopus­soin­nus­sa mysö per­heen edun kanssa.

    Vastaa

90. “Liäk­si hyvin mon­et äid­it jäävät noin 3 vuodek­si hoito­va­paalle. Per­he tarvit­see hei­dän saa­maansa koti­hoidon tukea, ja on sekä hei­dän, hei­dän sijaisen­sa että työ­nan­ta­jan kannal­ta han­kalaa, jos he sit­ten kesken kaiken tuli­si­vat 1–2 kuukaudek­si töihin.”

    Se on tosi­aan kökköä, että isäkuukausi on pidet­tävä ennen kuin lap­si on puoli­tois­tavuo­tias eikä äiti saa olla ennen isäkuukaut­ta päivääkään töis­sä. Itse kan­nat­taisin sel­l­aista mallia, jos­sa se on pidet­tävä ennen kolmivuo­tispäivää ja ettei äidin työn­te­olle pis­tetä ainakaan noin tiukkaa rajoi­tus­ta. Moni nainen nimit­täin halu­aa tehdä keikkaa hoito­va­paal­la, esimerkik­si viikonloppuisin.

    Vastaa

91. “Isien mah­dol­lisu­us pitää per­he­vap­ai­ta on myös sen ver­ran uusi asia, että kovin pitkän aikavälin johtopäätök­siä ei voi tehdä.”

    Löytämäsi tutkimus oli tehty Ruot­sis­sa, mis­sä isät ovat pitem­pään jääneet kotiin. 

    Tois­sakesän lomareis­sul­la tukhol­malainen leikkipuis­to oli kyl­lä melkoinen koke­mus suo­ma­laisi­in tot­tuneelle: paljon isiä ja lap­sia, ehkä yksi tai kak­si äitiä.

    Vastaa

92. Huo­masin tietysti, että tutkimus oli Ruot­sista. Itse­hän sen tänne linkitin. Ja tiedos­sani on myös, että per­he­vap­aat on siel­lä aikaisem­min lanseer­at­tu yhteiskun­nal­lisille markki­noille kuin tääl­lä Suomessa. 

    Pidän kuitenkin lähtöko­htana, että varsinkin isyys­va­paiden alkuaikoina, vapai­ta hyväk­si käyt­tävät isät oli­vat hyvin valikoitunei­ta — ovat sitä jos­sain määrin edelleen. 

    Koulute­tut, kaikin tavoin valveu­tuneet, “fem­i­nis­tiset” human­is­timiehet käyt­tävät niitä täl­läkin het­kel­lä aivan var­masti enem­män kuin putk­i­fir­maansa pyörit­tävä, lenkki­makkaras­ta pitävä Esko Putkonen. 

    (Ja tästä huoli­mat­ta Eko voi olla paljon parem­pi isä ja aviomies kuin teat­te­ria ja anti­ikkia har­ras­ta­va Bo-Erik. Mut­ta täl­lainen kuvailu nyt vaatii vähän kär­jistämistä, sori kaik­ki putkoset..ja Bo-Erikit )

    Joten point­ti­ni oli se, että kor­re­laa­tion löytämi­nen per­he­vap­aiden mieskäytön ja avio­ero­jen vähyy­den suh­teen ei joh­da kausali­teet­tin, jon­ka mukaan isyys­va­paiden käyt­tö takaisi per­heon­nen edes siis keskimääräisesti. 

    Lähin­nä se ker­too alkuasetel­mas­ta, jos­sa suhde jo valmi­ik­si on tasa-arvoisem­pi syys­tä tai toisesta.

    Vastaa

93. En tiedä Tam­pereesta, mut­ta ainakin tääl­lä Helsingis­sä viikon­lop­puisin isät ovat roimasti yliedustet­tuina leikkipuis­tois­sa, luistinken­til­lä jne. 

    Eli ei ehkä poikkea Tukhol­man tilanteesta paljon?

    Arkipäivisin kyl­lä on sit­ten toisinpäin.

    Vastaa

94. “Koulute­tut, kaikin tavoin valveu­tuneet, “fem­i­nis­tiset” human­is­timiehet käyt­tävät niitä täl­läkin het­kel­lä aivan var­masti enem­män kuin putk­i­fir­maansa pyörit­tävä, lenkki­makkaras­ta pitävä Esko Putkonen.”

    Min­un lähipi­iris­säni (maail­man­paras otos, joo) isäkuukaut­ta on pidet­ty sel­l­ai­sis­sa per­heis­sä, jois­sa äidil­lä on työ­paik­ka mihin pala­ta eikä äiti halua jäädä pitkäk­si aikaa koti­in. Tämä miehen koulu­tus­ta­sos­ta yms. riippumatta.

    “Joten point­ti­ni oli se, että kor­re­laa­tion löytämi­nen per­he­vap­aiden mieskäytön ja avio­ero­jen vähyy­den suh­teen ei joh­da kausali­teet­tin, jon­ka mukaan isyys­va­paiden käyt­tö takaisi per­heon­nen edes siis keskimääräisesti.”

    Vaikea sanoa, jos tuo maail­man parhaal­la otok­sel­la tehty tulos yhtään yleistyy (eli van­hempainva­paa­ta pitävien isien puolisot ovat keskimääräistä korkeam­min koulutet­tu­ja), niin ei se ihan näinkään mene. Jos­sain on nimit­täin tul­lut sel­l­ainenkin tulos vas­taan, että naisen korkea koulu­tus­ta­so lisäisi eroja.

    “Arkipäivisin kyl­lä on sit­ten toisinpäin.”

    Olti­in Tukhol­mas­sa ihan arke­na, tosin kesällä.

    Vastaa

95. Riit­ta:
    Olen Eli­nan kanssa aika samoil­la lin­joil­la. Kor­re­laa­tios­ta ei seu­raa kausali­teet­tia, ei vaik­ka kuin­ka lähipi­iristäsi tek­isit päät­te­lyä je kehit­telisit mah­dol­lisia seli­tyk­siä havai­tu­ille ilmiöille. Pidän läh­es pom­min­var­mana, että syyt avio­eroille ovat sel­l­ai­sis­sa tek­i­jöis­sä, joi­ta emme kykene mit­taa­maan ja ne samat tek­i­jät vaikut­ta­vat mui­hinkin asioi­hin (kuten vaik­ka siihen van­hempainva­paiden jakamiseen).

    Jos­sain on nimit­täin tul­lut sel­l­ainenkin tulos vas­taan, että naisen korkea koulu­tus­ta­so lisäisi eroja. 

    Joka luul­tavasti on yhtä lööperi väite kuin aiem­matkin. Vai onko nyt osoitet­tu se mekanis­mi, joka aiheut­taisi koulutk­sen lisäämisen lisäävän avioeroja.

    Kari

    Vastaa

96. Kari:“Vai onko nyt osoitet­tu se mekanis­mi, joka aiheut­taisi koulutk­sen lisäämisen lisäävän avioeroja.”

    Käsit­tääk­seni yksi syy siihen, mik­si avio­erot ovat käytän­nössä räjähtäneet nykyaikana käsi­in, on se, että naiset eivät ole enää taloudel­lis­es­ti samal­la tavoin riip­pu­vaisia miehestä kuin oli­vat aikoinaan. Jos on taloudel­lis­es­ti tai muuten riip­pu­vainen aviop­uolisos­ta, niin sit­ten jatkaa vaik­ka huonos­sakin liitossa. Mitä koulute­tumpi ihmi­nen on, sitä parem­min hän tietenkin käy kau­pak­si työ­markki­noil­la ja tietenkin sitä vähem­män on taloudel­lis­es­ti riip­pu­va ken­estäkään. Yksin­huolta­jien taloudelli­nen tukem­i­nen voi siis hyvinkin olla yksi avio­ero­ja lisäävä tekijä. 

    Toinen mekanis­mi, joka tulee mieleen, on se, mik­si moni Hol­ly­wood­in liit­to kar­i­u­tuu. Mitä halu­tumpi ihmi­nen on parisuhde­markki­noil­la, sitä toden­näköisem­min hän alkaa miet­tiä, että onko­han se oma siip­pa sit­tenkään paras, mihin oma kysyn­tä voi riit­tää. Koulutet­tu hyvässä duu­nis­sa ole­va nainen on tietenkin halu­tumpaa kamaa parisuhde­markki­noil­la kuin ei-koulutet­tu huonos­sa duu­nis­sa ole­va (ceteris paribus).

    Vastaa

97. Riit­ta

    “Se on tosi­aan kökköä, että isäkuukausi on pidet­tävä ennen kuin lap­si on puoli­tois­tavuo­tias eikä äiti saa olla ennen isäkuukaut­ta päivääkään töissä.”

    Tämä tarkoit­tane Ruot­sia, jos­sa on1½ vuo­den van­hempainlo­ma, josat tosin vain osa on ansisidonnaista.

    Kelan sivuste­jen ja pykälien tark­ka tutkimi­nen ei kuu­lu har­ras­tuk­si­i­ni. Mut­ta kai minä oiken ymmärsin, että ns isäluukausi on pidet­tävä van­hempainlo­man yhtey­dessä jasen jatkona (luku­uot­ta­mat­ta äidin mah­dol­lista vuosilomaa.),
    sis lapen ollessa n vuo­den ikäinen.

    Ehkä jär­jestelmää on syytä muut­taa jous­tavam­mak­si. Mut­ta sit­ten se taitaa lop­pu­jen lopuk­si vain tuo­da lisää pekkaspäiviä.

    Vastaa

98. Riit­ta:

    Ei se muu­ta sitä mihinkään, että viimeistään van­hempainva­paal­la isäkin oppii, mitä lapsen hoito vaatii. Oppii huole­hti­maan lapsen tarpeista (nälkä, väsymys, hygien­ia) ensin ja omis­taan vas­ta sitten.

    Voi olla ihan hyvin niin, että molem­pi­en van­hempi­en ei kan­na­ta opetel­la tätä. Jos toinen on arvokas työelämässä, niin sen kan­nat­taa käy­dä kodin ulkop­uolel­la töis­sä samal­la kun toinen erikois­tuu hoita­maan kotitöitä.

    Vastaa

99. Art­turi tuos­sa aiem­min onnis­tuu lois­tavasti kiteyt­tämän, että kak­ki, mikä on inhimil­listä, ei ole kan­nat­tavaa. Tästä joko vai tai ei voi tehdä johtopäätök­siä. Vinkkinä, että johtopäät­te­ly se vas­ta inhimil­listä onkin.

    Vastaa

100. Samuli:
     Saatat hyvinkin olla oike­as­sa. Tästä voikin sit­ten vetää hätiköidyt johtopäätök­set, ja tode­ta, että naisen euro saisi olla korkein­taan 50 sent­tiä — ihan jo avi­o­li­it­to­jen kestävyy­den kannalta 🙂

     Mut­ta vakavem­min, en minä usko, että syy olisi se korkea koulu­tus _sinänsä_ vaan mainit­se­masi muut tek­i­jät (ja mah­dol­lis­es­ti sekin, että korkem­min koulute­tut lienevät muutenkin enem­män itsenäisiä, ura­ori­en­toitunei­ta jne.).

     Olen kuitenkin sitä mieltä, että täl­lai­sis­sa (oikei­den tai kuvitel­tu­jen) syi­den ja seu­rausten met­sästämisessä ei oikeas­t­aan ole mieltä, kos­ka yksilöl­liset erot selit­tänevät ylivoimaisen enem­mistön kar­i­u­tuneista parisuhteista.

     Yksin­huolta­jien taloudelli­nen tukem­i­nen voi siis hyvinkin olla yksi avio­ero­ja lisäävä tekijä. 

     Minä tiedän ihan elävästä elämästä tapauk­sia, jois­sa pariskun­ta on “eron­nut” ihan pelkästään sik­si, että se on tietyis­sä tilanteis­sa taloudel­lis­es­ti järkevää.

     Kari

     Vastaa

101. “Tämä tarkoit­tane Ruot­sia, jos­sa on1½ vuo­den van­hempainlo­ma, josat tosin vain osa on ansisidonnaista.

     Kelan sivuste­jen ja pykälien tark­ka tutkimi­nen ei kuu­lu har­ras­tuk­si­i­ni. Mut­ta kai minä oiken ymmärsin, että ns isäluukausi on pidet­tävä van­hempainlo­man yhtey­dessä jasen jatkona (luku­uot­ta­mat­ta äidin mah­dol­lista vuosilomaa.),
     sis lapen ollessa n vuo­den ikäinen.”

     En tarkoi­ta. Suomes­sa isäkuukaut­ta voi siirtää, mut­ta se on pidet­tävä ennen kuin kuin lap­si on puoli­tois­tavuo­tias. Äiti ei saa välis­sä olla päivääkään töis­sä, ei edes vuosilo­ma­l­la, mut­ta hän voi jatkaa oman van­hempainva­paansa jäl­keen hoitovapaalla. 

     Ks. http://www.kela.fi/in/internet/suomi.nsf/NET/160404102920MH ja sieltä “Kos­ka isäkuukau­den voi pitää?” Täl­lä Kelan sivul­la ei suo­raan san­o­ta, että äiti ei saisi tehdä töitä, mut­ta tut­tavaper­heessä jäi isäkuukausi pitämät­tä, kun äiti oli tehnyt hoito­va­paal­la keikkaa ennen kuin isän piti kuukaut­en­sa pitää. (Oli vielä kysyt­ty Kelas­ta ja sil­loin sen piti olla ok, mut­ta hake­mus tuli bumerang­i­na takaisin. En tiedä, miten asian käsit­te­ly tämän jäl­keen jatkui.)

     Vastaa

102. Art­turi: tiet­tävästi työssäkäyvät isätkin joskus kotona käyvät. 😉 Sil­loin on hyvä olla sisäis­tet­tynä, mik­si lapsen tarpeet (nälkä, väsy, hygien­ia) menevät isän saman­lais­ten tarpei­den edelle. Joku (ilmeis­es­ti lapse­ton) tässä edel­lä arveli, että se tekee heikkoa parisuh­teelle, jos lap­si saa aina ruokansa ennen nälkäistä ja töistään väsynyt­tä isää.

     Vastaa

103. Käsit­tääk­seni yksi syy siihen, mik­si avio­erot ovat käytän­nössä räjähtäneet nykyaikana käsiin […]

     Tästähän fik­sumpi päät­telee, että per­he­vap­aat ovat lisän­neet avio­ero­ja. Per­ineteinen työn­jako piti liitot parem­min kasassa. 

     Saarel­ma sanoo, että koulute­tu­il­la, hyvässä duu­nis­sa olevil­la naisil­la on korkeampi arvo avi­o­li­it­tomarkki­noil­la. Itse asi­as­sa johto­por­taan nai­sis­sa on enem­män naimat­to­mia ja lapset­to­mia kuin vaikka­pa ter­vey­den­hoita­jis­sa. Miehet eivät pääsään­töis­es­ti halua itseään koulute­tumpaa ja parem­min ansait­se­vaa naista. 

     Sel­l­ainen nainen koetaan hel­posti uhkaa­vana ja maskuli­inise­na. Tämä tuskin on ain­oa syy ilmiöön, mut­ta en kyl­lä sanoisi, että mitä koulute­tumpi, sitä halu­tumpi naisesta. 

     +++++

     En nyt tietysti tiedä, mitä Riit­ta tarkoit­taa käytän­nössä täl­lä, että lapsen tarpeet menevät aina van­hempi­en tarpei­den edelle. 

     Minä en kuitenkaan peri­aat­teel­lisel­la tasol­la ole samaa mieltä, että näin pitäisi olla. Kyl­lä lap­sikin voi odot­taa asioi­ta ja pitääkin oppia odot­ta­maan. Ei se lap­si yhtään sen enem­pää nälkään kuole tun­nis­sa kuin aikuinenkaan ja väsynyt lap­si nyt nukah­taa siihen mis­sä sat­tuu ole­maan, rat­taisi­in tai sohvan­nurkkaan. Ei meil­lä ainakaan koskaan ole mitään eri­ty­isiä aikataulu­ja las­ten takia ollut. 

     Sel­l­aisia per­heitä on kamala kat­soa, jois­sa kaik­ki tehdään las­ten ehdoil­la. Ne ovatkin pudon­neet yksi toisen­sa jäl­keen tuttavapiiristä.

     Vastaa

104. Tvaara tuos­sa aiem­min onnis­tuu lois­tavasti kiteyt­tämän, että hän on valmis tuomit­se­maan kaiken mikä ei ole hänen oman käsi­tyk­sen­sä mukaan inhimil­listä, eikä ymmär­rä, että ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia.

     Riit­ta: Joo jos siitä ei olis mitään hait­taa, niin tot­takai kan­nat­taa osa­ta hoitaa lap­si­aan. Harmil­lis­es­ti myös las­ten­hoidon opet­telemisel­la on vai­h­toe­htoiskus­tan­nus, vaik­ka sinä et ilmeis­es­ti halua tätä myöntää.

     Minä en yhtään epäile, etteikö tämä vai­h­toe­htoiskus­tan­nus ole niin pieni, että suurin osa niin isistä kuin äideistäkin halu­aa sen “mak­saa” (ja hoitaa lap­si­aan), mut­ta en ymmär­rä mik­si tätä per­hei­den yksi­ty­istä suun­nit­telua pitäis jotenkin häir­itä val­tion tahol­ta niin, että myös sel­l­aiset isät ja äid­it joiden ei muuten kan­na­ta sitä opetel­la joutu­vat näin valitsemaan.

     Minus­ta lapsen edul­la tätä ei kan­na­ta ainakaan lähteä perustele­maan, kos­ka har­va asia on niin lähel­lä van­hempi­en sydän­tä kuin lapsen etu. Val­tio tuskin pystyy asi­aa “paran­ta­maan”. (Siis byrokraat­ti ei väl­itä lap­sista yhtä paljon kuin vanhemmat.)

     Vastaa

105. Eli­na: tarkoi­tan näitä ihan kaikkein pien­impiä. Kyl­lä tuo neliv­uo­tias pystyy jo monis­sa asiois­sa odottamaankin.

     Vastaa

106. Eli­na:

     Sel­l­ainen nainen koetaan hel­posti uhkaa­vana ja maskuli­inise­na. Tämä tuskin on ain­oa syy ilmiöön, mut­ta en kyl­lä sanoisi, että mitä koulute­tumpi, sitä halu­tumpi naisesta.

     Nyt menit kyl­lä omaan ansaasi.

     Saarel­ma sanoi, että mitä koulute­tumpi sitä halu­tumpi, jos kaik­ki muut asi­at vakioidaan. Kos­ka oike­as­sa elämässä koulute­tut naiset ovat valikoituneet aivan toisen­laisek­si ryh­mäk­si kuin koulut­ta­mat­tomat naiset, tosi elämän datas­ta ei voi noin yksik­er­taisel­la menetelmäl­lä päätel­lä, että miehet pitäi­sivät itse korkeaa koulu­tus­ta­soa pahana. He saat­ta­vat vain tykätä koulut­ta­mat­tomien nais­ten muista omi­naisuuk­sista enemmän.

     Vastaa

107. Art­turi, van­hempi­en suhde lap­si­in ei ole sama asia kuin van­hempi­en suhde vaik­ka tiskien tiskaamiseen tai pyykin pesu­un. Lapset tarvit­se­vat toki ihan sitä ruti­inin pyörit­tämistä, ruokkimista, pesua, vaipan vai­h­toa jne., mut­ta kyl­lä sil­lä sosi­aalisel­la puolel­la on pitkäl­lä tähtäimel­lä myös merk­i­tys­tä. Ja tässä äiti ei voi kor­va­ta isää eikä tois­in­päin. Samoin tässä asi­as­sa todel­lakin molem­pi­en van­hempi­en pitää oppia se, että (ainakin pienen) lapsen etu menee yleen­sä van­hempi­en edelle.

     Toki tämä ei vaa­di kokopäiväistä kotona oloa, vaan se töis­säkäyvä voi tehdä sitä iltaisinkin. Kom­ment­ti­ni koskikin ennem­minkin asen­net­ta, jol­la tun­nu­it las­ten­hoitoon suhtautuvan.

     Vastaa

108. Elina:“Saarelma sanoo, että koulute­tu­il­la, hyvässä duu­nis­sa olevil­la naisil­la on korkeampi arvo avi­o­li­it­tomarkki­noil­la. Itse asi­as­sa johto­por­taan nai­sis­sa on enem­män naimat­to­mia ja lapset­to­mia kuin vaikka­pa terveydenhoitajissa.”

     Teet väärän tulkin­nan kor­re­laa­tios­ta. Se, että koulute­tu­il­la ei ole lap­sia tai he ovat naimat­to­mia, ei mitenkään vält­tämät­tä tarkoi­ta, etteivätkö he menisi kau­pak­si parisuhde­markki­noil­la. Ennem­minkin hei­hin pätee juuri se, mitä kir­joitin Hol­ly­wood­in tähdis­tä. Heil­lä itsel­lään on toden­näköis­es­ti a) rima korkeal­la sen suh­teen, kenet otta­vat miehek­seen ja b) etenkin jol­lain johto­por­taan naisil­la toden­näköis­es­ti ura on etusi­jal­la etenkin lap­si­in näh­den, mah­dol­lis­es­ti jopa pysyvään parisuhteeseen. 

     “Miehet eivät pääsään­töis­es­ti halua itseään koulute­tumpaa ja parem­min ansait­se­vaa naista.”

     Mihin tämä perus­tuu? Minä taas sanois­in, että molem­mat, sekä miehet että naiset, pyrkivät saa­maan parik­seen mah­dol­lisim­man hyvin ansait­se­van puoli­son, kos­ka tämä helpot­taa tietenkin omaa painet­ta per­heen talouden tur­vaamises­sa. Tietenkin siis jälleen ceteris paribus, eli toki asi­aan vaikut­taa moni muukin asia. 

     Mitä koulu­tuk­seen tulee, niin jos tuo kir­joit­ta­masi pätee, niin tule­vaisu­us näyt­tää todel­la synkältä Suomen parisuhtei­den kannal­ta, kos­ka naiset ovat saavut­ta­neet enem­mistön yliopistopaikoista. Hei­dän osuuten­sa siis korkeasti koulute­tus­ta väestä tulee jatkos­sa kas­va­maan ja on jo nyt mah­dol­lis­es­ti suurem­pi avi­o­li­it­toikäi­sistä kuin miesten osuus.

     Vastaa

109. Kari:“Olen kuitenkin sitä mieltä, että täl­lai­sis­sa (oikei­den tai kuvitel­tu­jen) syi­den ja seu­rausten met­sästämisessä ei oikeas­t­aan ole mieltä, kos­ka yksilöl­liset erot selit­tänevät ylivoimaisen enem­mistön kar­i­u­tuneista parisuhteista.”

     Jos noin, niin sit­ten sin­un on jotenkin selitet­tävä se, mik­si ne yksilöl­liset erot ovat kas­va­neet viimeis­ten vuosikym­me­nien aikana (1965:40 000 avi­o­li­it­toa, 5000 eroa, 2007:29 000 avi­o­li­it­toa, 13 000 eroa). Tai san­o­taan, mik­si tapah­tui suuri muu­tos 1965–1990. Siitä eteen­päin tilanne on pysynyt melko lail­la samassa. 

     Minus­ta paljon toden­näköisem­pi selit­täjä tilas­tol­lisille muu­tok­sille on muu­tok­set yhteiskun­nas­sa. Vaik­ka se niin raa’al­ta kuu­lostaa, niin juuri yksin­huolta­jien ase­man paran­t­a­mi­nen on voin­ut olla tässä merkit­tävässä ase­mas­sa. Kun taloudel­liset insen­ti­iv­it on kään­net­ty nurin­niskoin niin, että ihmis­ten on jopa taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa ero­ta (Karin itse havait­se­ma tapaus), niin mielestäni hom­mas­sa on jotain pahem­man ker­ran pielessä. 

     Ymmär­rän, että yksin­huolta­jat ovat usein todel­la tiukil­la (etenkin jos mitään ela­tus­mak­su­ja ei ex-puolisol­ta saa­da), mut­ta minus­ta pitäisi myön­tää avoimesti, että yksin­huolta­jien tukemisel­la on ihan samaan perus­tu­via negati­ivisia vaiku­tuk­sia kuin vaikka­pa työt­tömien tukemisel­la. Mitä enem­män työt­tömyyt­tä tuo­taan, sitä halut­tomampia ihmiset ovat ryhtyä tekemään työtä. Mitä enem­män yksin­huolta­jia tue­taan, sitä halut­tomampia ihmiset ovat tekemään kaiken mah­dol­lisen pitääk­seen liit­ton­sa kunnossa.

     Vastaa

110. Art­turin kanssa siinä samaa mieltä, että mik­si ihmeessä isän pitäisi tietää jokaiki­nen yksi­tyisko­h­ta las­ten­hoi­dos­ta. Jos per­heessä on päätet­ty, että se on äidin vas­tu­ualuet­ta, niin sit­ten se on äidin vastuualuetta. 

     Ei äitiäkään velvoite­ta jonkin vaimova­paan takia isän työ­paikalle tutus­tu­maan joka nip­peli­in, nap­peli­in ja tietoko­neo­hjel­maan, jot­ka tämä hallitsee. 

     Myös tämä Riitan argu­ment­ti, että isän jotenkin pitää oppia aset­ta­maan lapsen tarpeet omien­sa edelle on kum­malli­nen. Työ on työtä — kyl­lä siel­lä työ­paikallakin on asetet­ta­va kaiken­laista sen edelle, että vaik­ka huvit­taisi lähteä päiväkaljoille. Kun hoitaa las­ta, niin se on sit­ten se työ. 

     Riit­ta edus­taa mielestäni turhaa van­hem­muu­den mys­ti­fioin­tia ja glo­ri­foin­tia. Ei se nyt niin kum­moista ole hoitaa lap­sia, taval­lista työtä vain.

     Vastaa

111. Artturi&Elina: En ole ker­taakaan (ainakaan omas­ta mielestäni) yrit­tänyt sanoa, että jokaisen isän pitäisi jäädä jok­sikin aikaa koti­in lapsen kanssa. 

     Sen sijaan halu­aisin tämän mah­dol­lisu­u­den ole­van entistä use­am­man isän mielestä houkut­tel­e­va, koska:

     1. se lisää tasa-arvoa työelämässä
     2. paran­taa ilmapi­ir­iä kotona, kun äiti joutuu vähän irtau­tu­maan laps­es­ta ja anta­maan isälle tilaa tehdä asi­at lapsen kanssa oma­l­la tavallaan

     Vastaa

112. Kyl­lä se on niin, että koulutet­tu nainen _itse_ rajaa suurim­man osan poten­ti­aal­i­sista kump­paneista hakun­sa ulkopuolelle. 

     Nainen halu­aa vähin­tään yhtä koulute­tun kump­panin. Ei miehelle merkkaa onko vaimo mais­teri vai siivoo­ja, kun­han vain naa­ma ja luonne miel­lyt­tävät. Tämänkin fem­i­nis­min sekoit­ta­mat naiset kään­tävät näp­pärästi miesten syyk­si, miehet eivät muka kestä koulutet­tu­ja naisia. 

     Eli­na
     “Myös tämä Riitan argu­ment­ti, että isän jotenkin pitää oppia aset­ta­maan lapsen tarpeet omien­sa edelle on kummallinen.”

     Olen täysin samaa mieltä.

     Art­turi
     “tosi elämän datas­ta ei voi noin yksik­er­taisel­la menetelmäl­lä päätel­lä, että miehet pitäi­sivät itse korkeaa koulu­tus­ta­soa pahana. He saat­ta­vat vain tykätä koulut­ta­mat­tomien nais­ten muista omi­naisuuk­sista enemmän.”

     Samaa mieltä. Eri­tyis­es­ti pahim­mat viher­hörhöt, fem­i­nis­tit, ituhip­it ja muut mod­ernin höp­sis­min läpisyövyt­tämät miesvi­hamieliset pön­töt löy­tyvät aka­teemi­sista naisista.

     Vastaa

113. Samuli Saarel­ma:

     Art­turi, van­hempi­en suhde lap­si­in ei ole sama asia kuin van­hempi­en suhde vaik­ka tiskien tiskaamiseen tai pyykin pesuun. 

     No ei tietenkään ole. Hul­luhan sitä pitäisi olla, jos moista väittäisi.

     mut­ta kyl­lä sil­lä sosi­aalisel­la puolel­la on pitkäl­lä tähtäimel­lä myös merkitystä.

     Tot­takai on.

     Ja tässä äiti ei voi kor­va­ta isää eikä toisinpäin.

     No tot­takai voi. Myös hyvin mon­et muut asi­at voivat kor­va­ta biol­o­giset vanhemmat.

     Samoin tässä asi­as­sa todel­lakin molem­pi­en van­hempi­en pitää oppia se, että (ainakin pienen) lapsen etu menee yleen­sä van­hempi­en edelle.

     Mik­si pitäisi? Mik­si sinä, Riit­ta tai joku byrokraat­ti osaisi parem­min päät­tää mitä van­hempi­en pitää tehdä kuin nämä van­hem­mat itse?

     Mik­si et voi hyväksyä, että van­hem­mat voisi­vat päät­tää keskenään siitä, että kumpi on kotona, mitä kotitöitä he tekevät, kuin­ka paljon ovat las­ten­sa kanssa, miten paljon köyvät töis­sä jne. ilman, että isälle pitää tyrkyt­tää jotain kor­vamerkit­tyjä vapai­ta, kos­ka se on itse liian butch ymmärtämään omaa ja las­ten­sa parasta?

     Kom­ment­ti­ni koskikin ennem­minkin asen­net­ta, jol­la tun­nu­it las­ten­hoitoon suhtautuvan.

     Minus­ta on oikein imartel­e­vaa, että sinä tahol­lasi pähkäilet mil­lä asen­teel­la minä suh­taudun lastenhoitoon.

     Tälle keskustelulle hedelmäl­lisem­pää olisi se, että pähkäil­isit sitä mik­si minä en usko sin­un tai Riitan (tai jonkun byrokraatin) kyky­i­hin tehdä päätök­siä teille tun­tem­at­tomien van­hempi­en puolesta.

     +allekir­joi­tan koko Eli­nan edel­lisen kommentin.

     Vastaa

114. “Mik­si et voi hyväksyä, että van­hem­mat voisi­vat päät­tää keskenään siitä, että kumpi on kotona, mitä kotitöitä he tekevät, kuin­ka paljon ovat las­ten­sa kanssa, miten paljon köyvät töis­sä jne. ilman, että isälle pitää tyrkyt­tää jotain kor­vamerkit­tyjä vapai­ta, kos­ka se on itse liian butch ymmärtämään omaa ja las­ten­sa parasta?”

     Täl­lä het­kel­lä läh­es kaik­ki vapaat, joil­la mak­se­taan ansiosi­don­naista päivära­haa on joko 1) suo­raan kor­vamerkit­ty äidille (äitiys­va­paa) tai 2) sijoit­tuvat siihen aikaan lapsen elämässä, jol­loin imet­tävän äidin on vielä varsin han­kala olla laps­es­ta erossa.

     Minus­ta nyt vain olisi reilua, että isäl­lä olisi todel­li­nen mah­dol­lisu­us jäädä koti­in lapsen kanssa niin, että saa ansiosi­don­naista päivära­haa. Ihan jo peri­aat­teel­lisel­la tasol­la. Se, että tutkimus­tu­lok­set ker­to­vat tämän myös lisäävän per­hei­den onnel­lisu­ut­ta, on plus­saa, mut­ta ei se pohjim­mainen syy.

     Vastaa

115. Riita:

     En ole ker­taakaan (ainakaan omas­ta mielestäni) yrit­tänyt sanoa, että jokaisen isän pitäisi jäädä jok­sikin aikaa koti­in lapsen kanssa.

     Sinä olet joka viestis­sä sanonut, että sinä tiedät parem­min kuin per­heet itse kuin­ka paljon sen isän kan­nat­taa olla kotona. (enem­män) Mik­si et voi jät­tää näitä val­in­to­ja per­hei­den itse päätettäväksi?

     (Eli että isät eivät tajua olla riit­tävästi kotona ver­rat­tuna siihen miten paljon hyö­tyä kotona olemis­es­ta on.)

     Jos se äidin irtau­tu­mi­nen paran­taa ilmapi­ir­iä, niin mik­si siitä pitää sit­ten erik­seen alkaa maksamaan?

     Tuo työ­markki­na­point­ti on sinän­sä ihan ok, tosin miesten kotona olemisen tukem­i­nen sik­si, että naiset olis­vat tasa-arvoisem­mas­sa ase­mas­sa työ­markki­noil­la on kyl­lä aika teho­ton­ta ver­rat­tuna siihen, että annet­taisi­in naisille vapaus tehdä sopimuk­sia työ­nan­ta­jansa kanssa lapsen syn­tymisen var­alle. (Esim. sopimus, että naiselle mak­se­taan lop­putili jos lap­sia syn­tyy, tai että hän jää koti­in kolmek­si kuukaudek­si jne.)

     Vastaa

116. Artturi:“Miksi et voi hyväksyä, että van­hem­mat voisi­vat päät­tää keskenään siitä, että kumpi on kotona, mitä kotitöitä he tekevät, kuin­ka paljon ovat las­ten­sa kanssa, miten paljon köyvät töis­sä jne. ilman, että isälle pitää tyrkyt­tää jotain kor­vamerkit­tyjä vapai­ta, kos­ka se on itse liian butch ymmärtämään omaa ja las­ten­sa parasta?”

     Nyt en pysy perässä. Mis­sä minä olen esit­tänyt jotain tuol­laista? Ehkä ymmärsin väärin alku­peräisen kommenttisi(“Jos toinen on arvokas työelämässä, niin sen kan­nat­taa käy­dä kodin ulkop­uolel­la töis­sä samal­la kun toinen erikois­tuu hoita­maan kotitöitä”). Min­un point­ti­ni sen suh­teen oli vain se, että las­ten­hoito ei ole saman­laista “jae­taan työ sen mukaan, kenel­lä on suh­teelli­nen etu” touhua kuin moni muu asia, johon tuo peri­aate sopii ihan ok, kos­ka on täysin sama, kuka vaik­ka pesee pyykit. 

     Jos kom­ment­tisi sisältö ei ollut tuo, vaan jotain muu­ta, niin olisin kiitolli­nen, jos selit­täisit vähän syvällisemmin.

     “No tot­takai voi. Myös hyvin mon­et muut asi­at voivat kor­va­ta biol­o­giset vanhemmat.”

     Aivan, “mon­et muut”, ei kaikkia (ja biologi­nen on tuos­sa lisäys, joka ei liity mitenkään aiem­paan keskustelu­un. Tietenkin adop­tio­van­hem­mat pystyvät kehit­tämään lapsen sosi­aal­isia omi­naisuuk­sia siinä, mis­sä biol­o­gisetkin van­hem­mat). Tämä oli point­ti­ni. Lap­si ei voi kehit­tää suhdet­taan toiseen van­hempaansa oli tämä isä, äiti tai vaik­ka isäpuoli, jos tämä ei ole paikalla. Ei, vaik­ka olisi kuin­ka hyvin ruokit­tu, pesty, ulkoilutet­tu, jne.

     Vastaa

117. Samuli Saarel­ma:

     Jos noin, niin sit­ten sin­un on jotenkin selitet­tävä se, mik­si ne yksilöl­liset erot ovat kas­va­neet viimeis­ten vuosikym­me­nien aikana (1965:40 000 avi­o­li­it­toa, 5000 eroa, 2007:29 000 avi­o­li­it­toa, 13 000 eroa). Tai san­o­taan, mik­si tapah­tui suuri muu­tos 1965–1990. Siitä eteen­päin tilanne on pysynyt melko lail­la samassa. 

     Tuskin tuolle mitään yksit­täistä syytä on. Mainit­se­mal­lasi taloudel­lisen riip­pumat­to­muu­den lisään­tymisel­lä (siis sekä nais­ten tulo­jen kasvul­la että yleisel­lä elin­ta­son kasvul­la) var­maankin on kuu­vaa­masi vaiku­tus, mut­ta onhan yhteiskun­ta muutenkin muuttunut.

     Aiem­min uskon­nol­lisil­la normeil­la oli paljon nyky­istä suurem­pi pain­oar­vo ihmis­ten elämässä. Eroami­nen oli syn­tiä, ja uusia mah­dol­lisuuk­sia ei uskon­non eikä yhteisön puolelta useinkaan tar­jot­tu. Ihmiset asui­v­at myös pienem­mis­sä yhteisöis­sä kohtu­ullisen tiukan sosi­aalisen kon­trol­lin alaisi­na (Helsingis­sä naa­purisi ei tiedä, käytkö vierais­sa vai et). Lisäk­si jopa lain­säädän­nössä on tapah­tunut muu­tok­sia avi­o­li­iton suh­teen (ollaan siir­ryt­ty enem­män puret­tavis­sa ole­van sopimuk­sen suuntaan).

     Vaik­ka se niin raa’alta kuu­lostaa, niin juuri yksin­huolta­jien ase­man paran­t­a­mi­nen on voin­ut olla tässä merkit­tävässä ase­mas­sa. Kun taloudel­liset insen­ti­iv­it on kään­net­ty nurin­niskoin niin, että ihmis­ten on jopa taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa ero­ta (Karin itse havait­se­ma tapaus), niin mielestäni hom­mas­sa on jotain pahem­man ker­ran pielessä. 

     Tästä olen samaa mieltä. Minus­ta yhteiskun­nan “ohjaus­toimet” ovat aina lähtöko­htais­es­ti epäilyttäviä.

     Mut­ta yksi kysymys: onko se huono asia, että avio­erot ovat lisään­tyneet? Kos­ka avio­erossa tran­si­tiokus­tan­nuk­set (sekä henkiset että taloudel­liset) ovat yleen­sä erit­täin korkei­ta, niin eiköhän siihen ryhtyvil­lä ole aika korkeat moti­iv­it ko. toimen­piteeseen. Onko se hyvä asia, että he jou­tu­isi­vat ole­maan liitossa, jos­sa eivät ole onnellisia?

     Tähän var­maan joku vetää taas tilas­ton, jos­sa osoite­taan avio­eron (keskimäärin) ole­van huono asia sekä lap­sille että van­hem­mille. Mut­ta onko osoitet­tu, että ne avio­erot, joista “lisäys” on tul­lut oli­si­vat huono­ja ratkaisu­ja? Ja onko osoitet­tu, että sen alko­holistin vai­mon­hakkaa­jan kanssa asum­i­nen kaikesta huoli­mat­ta olisi parem­pi ratkaisu kuin ero?

     Kari

     Vastaa

118. (Esim. sopimus, että naiselle mak­se­taan lop­putili jos lap­sia syn­tyy, tai että hän jää koti­in kolmek­si kuukaudek­si jne.)

     Tai, että nainen tekee abortin työan­ta­jan pyyn­nöstä jos sat­tuu tule­maan raskaak­si väärään aikaan työ­nan­ta­jan pyynnöstä.

     Tuo ajaa yhteiskun­taa siihen , että joka on vahvem­pi sanelee ehdot.

     Vastaa

119. Kari:“onko se huono asia, että avio­erot ovat lisään­tyneet? Kos­ka avio­erossa tran­si­tiokus­tan­nuk­set (sekä henkiset että taloudel­liset) ovat yleen­sä erit­täin korkei­ta, niin eiköhän siihen ryhtyvil­lä ole aika korkeat moti­iv­it ko. toimen­piteeseen. Onko se hyvä asia, että he jou­tu­isi­vat ole­maan liitossa, jos­sa eivät ole onnellisia?”

     Avi­o­li­itoista on yhteiskun­nalle hyö­tyä. Se lie­nee ain­oa insti­tu­ut­ti, jol­la on rauhoit­ta­va vaiku­tus nuori­in miehi­in (jot­ka ovat täysin yliedustet­tuina rikos­ti­las­tois­sa). Lisäk­si se tuot­taa jokaiselle ihmiselle yhden tuk­i­henkilön, joka pitää huol­ta sil­loin, kun ei mene hyvin. Etenkin sairau­den ja van­hu­u­den kohdal­la täl­lä on suuri merk­i­tys. Vaik­ka siis jätet­täisi­in tuo nuorten miesten rauhoi­tuse­fek­ti hie­man kiis­tanalaise­na sivu­un (ja sen suh­teen eroamis­es­ta ei vält­tämät­tä ole niin kauheasti hait­taa, kos­ka efek­ti on jo saavutet­tu), niin yhteiskun­nalle on hyö­tyä siitä, että ihmis­ten tul­lessa van­hoik­si he elävät pysyvässä parisuh­teessa. Tätä hyö­tyä eivät vält­tämät­tä ihmiset itse sil­loin kes­ki-iässä ymmär­rä ja luop­u­vat mah­dol­lis­es­ti ei-täy­del­lis­es­tä avi­o­li­itos­ta, eivätkä muutenkaan tietenkään pain­o­ta sitä ulkoishyö­tyä, mikä muulle yhteiskun­nalle syn­tyy halvem­mas­ta van­hus­ten hoidosta. 

     Mut­ta yhteiskun­nan pitäisi tuo etu, jon­ka pitäisi tilas­toista olla luet­tavis­sa, huo­ma­ta ja ottaa se huomioon insen­ti­ive­jä aset­taes­sa. Samal­la tavoin kuin yhteiskun­ta koit­taa saa­da ihmiset lopet­ta­maan tupakoin­nin, kos­ka siitä on korkeampi­en ter­vey­den­hoit­o­meno­jen vuok­si yhteiskun­nalle hait­taa, sen kan­nat­taisi samal­la tavoin suosia avi­o­li­it­to­jen solmimista ja niis­sä pysymistä. 

     Ja tietenkin tässä on kyse tilas­tol­lis­es­ta asi­as­ta. Aivan samal­la tavoin kuin tupakoit­si­ja saat­taa elää ter­veenä 100-vuo­ti­aak­si asti, niin se vai­mon­hakkaa­jan kanssa elämi­nen ei vält­tämät­tä ole vält­tämät­tä mitenkään paras ratkaisu. 

     Lap­sien suh­teen en osaa sanoa, mikä ero­jen merk­i­tys on. Eroami­nen on tietenkin huono asia lapselle, jos sitä ver­rataan keskimääräiseen per­heeseen, mut­ta jos molem­mat van­hem­mat jatka­vat eron jäl­keen yhtey­den­pitoa lapseen, en osaa sanoa, onko tämä tilanne paljoa huonom­pi kuin koko lap­su­u­den läpi yltävä van­hempi­en rikkon­ainen, mut­ta las­ten vuok­si koos­sa pidet­tävä liitto.

     Vastaa

120. Liian van­ha:
     “Tuo ajaa yhteiskun­taa siihen , että joka on vahvem­pi sanelee ehdot.”

     Sit­ten on vain hyväksyt­tävä, että naisel­la on työelämässä sitä kuu­luisaa hand­i­cap­pia (jon­ka mainit­semis­es­ta voi tul­la potkut).

     Vastaa

121. “Sit­ten on vain hyväksyt­tävä, että naisel­la on työelämässä sitä kuu­luisaa hand­i­cap­pia (jon­ka mainit­semis­es­ta voi tul­la potkut).”

     Ongel­ma lakkaa yhdessä sukupolves­sa kun estämme lisääntymisen

     Vastaa

122. Ongel­ma lakkaa yhdessä sukupolves­sa kun estämme lisään­tymisen, viimein elu­ovut­taa maan Venäjälle

     Vastaa

123. “Mut­ta yksi kysymys: onko se huono asia, että avio­erot ovat lisään­tyneet? Kos­ka avio­erossa tran­si­tiokus­tan­nuk­set (sekä henkiset että taloudel­liset) ovat yleen­sä erit­täin korkei­ta, niin eiköhän siihen ryhtyvil­lä ole aika korkeat moti­iv­it ko. toimen­piteeseen. Onko se hyvä asia, että he jou­tu­isi­vat ole­maan liitossa, jos­sa eivät ole onnellisia?”

     Minus­ta se, että alle yksivuo­ti­aiden las­ten van­hem­mat ovat yliedustet­tuina eroti­las­tois­sa viit­taisi siihen, että osa eropäätök­sistä on hätiköi­den tehtyjä. Vau­vavu­osi on hyvin poikkeuk­selli­nen vuosi mon­es­takin syys­tä ja siinä parisuh­teen hoito ei vält­tämät­tä ole pääl­lim­mäisenä mielessä. Tilanne voi kuitenkin pala­ta ennalleen, kun pääsee nukku­maan täysiä öitä.

     “Ongel­ma lakkaa yhdessä sukupolves­sa kun estämme lisään­tymisen, viimein luovut­taa maan Venäjälle.”

     Amen!

     Vastaa

124. Samuli Saarel­ma:
     “Avi­o­li­itoista on yhteiskun­nalle hyö­tyä. Se lie­nee ain­oa insti­tu­ut­ti, jol­la on rauhoit­ta­va vaiku­tus nuori­in miehi­in (jot­ka ovat täysin yliedustet­tuina rikostilastoissa).”

     Nyt puhut kyl­lä ihan omi­asi. Ei rikol­lisu­udessa ole kyse mis­tään rasav­il­lien nuorten miesten riehu­mis­es­ta, joka lop­puu kun vain löytävät naisseuraa. 

     Ei, kyl­lä kyse on taloudel­lis­es­ta ahdin­gos­ta ja epä­toivos­ta, siitä ettei ole varaa ostaa itselleen tai per­heelleen esimerkik­si ruokaa ja lääkkeitä. Näi­den han­kkimista varten sit­ten tarvit­see sor­tua varas­tamiseen, kun mui­ta vai­h­toe­hto­ja ei ole.

     Rikol­lisu­us on suurim­mak­si osak­si siis syytä suomen rikkai­ta suo­si­vas­ta vero­tuk­ses­ta, jon­ka ansios­ta köy­hät ihmiset ovat köy­htyneet, eikä perus­tarpeisi­in ole enää varaa. Ei se rikol­lisu­us ja taloudelli­nen ahdinko sil­lä parane että ihmisiä laite­taan men­emään naimisi­in keskenään.

     Vastaa

125. Samuli Saarel­ma:

     Avi­o­li­itoista on yhteiskun­nalle hyötyä. 

     Niin ja naimat­to­muud­es­ta yhteiskun­nalle (http://www.abc.net.au/science/news/scitech/SciTechRepublish_898675.htm)

     Se lie­nee ain­oa insti­tu­ut­ti, jol­la on rauhoit­ta­va vaiku­tus nuori­in miehi­in (jot­ka ovat täysin yliedustet­tuina rikostilastoissa). 

     Luep­pa nuo aikaisem­mat kom­ment­ti­ni. Jos et senkään jäl­keen ymmär­rä, niin:
     KORRELAATIOSTA EI SEURAA KAUSALITEETTIÄ!

     Esi­tit usei­ta näkökan­to­ja, jot­ka ovat joko tot­ta tai eivät, mut­ta niiden totu­usar­voa on mah­do­ton­ta tutkia. Ne ovat siis (tieteel­liseti arvioitu­na) lähin­nä mielipiteitä.

     Tätä hyö­tyä eivät vält­tämät­tä ihmiset itse sil­loin kes­ki-iässä ymmär­rä ja luop­u­vat mah­dol­lis­es­ti ei-täy­del­lis­es­tä avi­o­li­itos­ta, eivätkä muutenkaan tietenkään pain­o­ta sitä ulkoishyö­tyä, mikä muulle yhteiskun­nalle syn­tyy halvem­mas­ta van­hus­ten hoidosta. 

     Taas päästään siis lop­ulliseen totu­u­teen: sinä tiedät muka parem­min, mikä on ihmisille oikea ratkaisu kuin ihmiset itse. Jep, jep.

     Aja­tus on pait­si väärä, myös äärim­mäisen vas­ten­mieli­nen. Lähde­tään­pä ensimmäisestä.

     On täysin ilmi­selvää, että avio­ero on kallein­ta niille osa­puo­lille, jot­ka sen tekevät. En ole itse ollut avi­o­li­itossa, mut­ta kohtu­ullisen syvässä parisuh­teessa olen, ja sen lopet­ta­mi­nen oli kyl­lä sen tason pahan olon aiheut­ta­ja, että kyl­lä use­am­man kymme­nen tuhat­ta euroa olisin ollut valmis mak­samaan sen vält­tämis­es­tä. Luulen, että van­hem­mil­lani (jot­ka ero­si­vat) mak­su­valmius olisi ollut dekadin enem­män… (ja juu: kyl­lä minäkin olisin muu­ta­man kymme­nen ton­nia siitä mak­sanut — jo ihan siskon vuok­si, jos ei muuten).

     Mut­ta kun ei, niin ei.

     Osoit­taa jonkin­laista suh­teel­lisu­u­den­ta­jun puutet­ta ajatel­la, että val­tion tuki pelaisi juurikaan roo­lia näis­sä peleissä.

     Kari

     Vastaa

126. Riit­ta:

     Minus­ta nyt vain olisi reilua, että isäl­lä olisi todel­li­nen mah­dol­lisu­us jäädä koti­in lapsen kanssa niin, että saa ansiosi­don­naista päivärahaa.

     No sen minä olen kyl­lä huo­man­nut. Minus­ta on turhaa ja muit­ten älykkyyt­tä loukkaavaa yrit­tää naamioi­da jotain uskon­toa loogis­es­ti perustel­luk­si mielip­i­teek­si ja tuput­taa sitä muille.

     Se, että tutkimus­tu­lok­set ker­to­vat tämän myös lisäävän per­hei­den onnel­lisu­ut­ta, on plus­saa, mut­ta ei se pohjim­mainen syy.

     Tässä ketjus­sa on use­aan ker­taan ker­rot­tu sin­ulle mik­si nämä tutkimuk­set eivät ker­ro sen lisäävän per­hei­den onnel­lisu­ut­ta. Kor­rel­laa­tio ei ole sama asia kuin kausalaa­tio. Jos tämän uno­htaa, niin voi vaik­ka tehdä tutkimuk­sen, jos­sa tode­taan särkylääk­keen aiheut­ta­van päänsärkyä.

     Samuli Saarel­ma:

     Nyt en pysy perässä. Mis­sä minä olen esit­tänyt jotain tuollaista?

     Esim. tässä:

     Min­un point­ti­ni sen suh­teen oli vain se, että las­ten­hoito ei ole saman­laista “jae­taan työ sen mukaan, kenel­lä on suh­teelli­nen etu” touhua kuin moni muu asia, johon tuo peri­aate sopii ihan ok, kos­ka on täysin sama, kuka vaik­ka pesee pyykit.

     Min­un point­ti on se, että ne per­heet itse osaa parhait­en päät­tää kenen “kan­nat­taa” tehdä mitä hom­mia perheessä.

     Jos isä ja äiti katso­vat, että on parem­pi, että äiti käy töis­sä ja antait­see per­heelle korkean mate­ri­aalisen elin­ta­son sil­lä kus­tanuk­sel­la, että hänen sosi­aa­li­nen suh­teen­sa lapseen on heikom­pi kuin mitä se olisi, jos äiti olisi jäänyt koti­in, niin tämä on per­heen oma val­in­ta, eikä sinun.

     Sin­ul­la ei ole tietoa men­nä sanomaan tälle per­heelle, että hei äidin sosi­aal­ista suhdet­ta lapseen ei voi kor­va­ta korkeam­mal­la mate­ri­aalisel­la elin­ta­sol­la (ja isän vas­taavasti läheisem­mäl­lä suh­teel­la tai läheisem­mäl­lä suh­teel­la hoitotäti­in, isoäi­ti­in jne.). Äiti sin­un on jäätävä kotiin!

     Liian van­ha:

     Tuo ajaa yhteiskun­taa siihen , että joka on vahvem­pi sanelee ehdot.

     Täl­lä samal­la logi­ikalla kaikille mak­se­taan vaan min­imi­palkkaa. Tosielämästä havait­semme, että hyvin har­valle mak­se­taan min­imi­palkkaa. Tämä tarkoit­taa, että työ­nan­ta­jien väli­nen kil­pailu hyvistä työn­tek­i­jöistä tur­vaa työläis­ten elin­ta­son, ei val­tion säätämät lait.

     Pekka Kauka­lo:

     Ei, kyl­lä kyse on taloudel­lis­es­ta ahdin­gos­ta ja epä­toivos­ta, siitä ettei ole varaa ostaa itselleen tai per­heelleen esimerkik­si ruokaa ja lääkkeitä.

     Tämä ei sit­ten pidä ensinkään paikkaansa, muual­la kuin Pekka Kaukalon oman pään sisällä.

     Vastaa

127. “Minus­ta on turhaa ja muit­ten älykkyyt­tä loukkaavaa yrit­tää naamioi­da jotain uskon­toa loogis­es­ti perustel­luk­si mielip­i­teek­si ja tuput­taa sitä muille.”

     Tasa-arvoasi­at eivät min­ulle sen­tään uskon­to ole 😉 Tärkeitä toki. Tämä keskustelu lähti liik­keelle nuorten nais­ten heikos­ta työ­markki­na-ase­mas­ta. Minus­ta sen kor­jaamisek­si on kak­si vai­h­toe­htoista reittiä:

     - heiken­netään nais­ten mah­dol­lisuuk­sia säi­lyt­tää työ­paik­ka per­he­vap­aiden ajan
     — annetaan miehille todel­li­nen mah­dol­lisu­us jäädä lapsen kanssa kotiin

     Ensim­mäi­nen vai­h­toe­hto johtaa mata­lam­paan syntyvyyteen.

     “Tässä ketjus­sa on use­aan ker­taan ker­rot­tu sin­ulle mik­si nämä tutkimuk­set eivät ker­ro sen lisäävän per­hei­den onnel­lisu­ut­ta. Kor­rel­laa­tio ei ole sama asia kuin kausalaatio.”

     En ole edelleenkään vaku­ut­tunut siitä, että tässä olisi kyse vain kor­re­laa­tios­ta. Ainakin arkikoke­mus viit­taisi siihen, että asioil­la on myös syy-yhteys, kuten olen edel­lä kirjoittanut. 

     “Min­un point­ti on se, että ne per­heet itse osaa parhait­en päät­tää kenen “kan­nat­taa” tehdä mitä hom­mia perheessä.”

     Tähän asti olen samaa mieltä. Vedän vain eri­laiset johtopäätök­set: halu­an päätök­sien kuu­lu­van nimeno­maa per­heelle — ei esimerkik­si isän työnantajalle.

     Vastaa

128. Kari:“KORRELAATIOSTA EI SEURAA KAUSALITEETTIÄ!”

     Mihinkähän kor­re­laa­tioon nyt oikein viit­taat? En käsit­tääk­seni esit­tänyt mitään korrelaatiota.

     “Esi­tit usei­ta näkökan­to­ja, jot­ka ovat joko tot­ta tai eivät, mut­ta niiden totu­usar­voa on mah­do­ton­ta tutkia. Ne ovat siis (tieteel­liseti arvioitu­na) lähin­nä mielipiteitä.”

     Tarkoi­tatko, että yleis­es­ti mitään sosi­olo­giaan liit­tyviä väit­teitä ei voi tutkia, vai vain niitä min­un esit­tämiäni väit­teitä ei voi tutkia? 

     “Taas päästään siis lop­ulliseen totu­u­teen: sinä tiedät muka parem­min, mikä on ihmisille oikea ratkaisu kuin ihmiset itse. Jep, jep.”

     En tiedä, mut­ta se ei ollutkaan point­ti­ni. Min­un point­ti­ni oli se, että avi­o­li­itol­la on ulkois­vaiku­tuk­sia, joi­ta ei ote­ta huomioon, jos päätök­set tehdään henkilöko­htais­es­ti. Aivan kuten mitään muitakaan ulkois­vaiku­tuk­sia ei ote­ta (esim. saas­tut­ta­mi­nen). Mik­si ihmi­nen pain­ot­taisi omas­sa päätök­sen­teossaan sitä, että val­tio säästää van­hus­ten­hoitoon meneviä verovaro­ja? Ei tietenkään pain­o­ta aivan kuten hän ei pain­o­ta mitään muitakaan säästöjä val­ti­olle, joi­ta hänen omista päätök­sistään seuraa. 

     Tässä ei pitäisi olla mitään ihmeel­listä ja uut­ta. Jopa kova­p­in­taisim­matkin lip­i­laar­it hyväksyvät ulkois­vaiku­tusten ole­mas­saolon. Hei­dän vas­taus vain yleen­sä on, että yhteiskun­nan puut­tumi­nen aiheut­taa _aina_ enem­män hait­taa kuin se ulkois­vaiku­tusten pois­t­a­mi­nen hyödyt­tää. Minus­ta asia ei ole mitenkään yksikäsit­teis­es­ti näin. 

     Voit tuo­ta vas­taan argu­men­toi­da jos halu­at, mut­ta se lop­pu­osasi jut­tu siitä, miten paha paik­ka avio­ero on, ei liit­tynyt tuo­hon mitenkään. Tietenkin avio­ero on paha paik­ka. On nyt ja on aina ollut. Silti niitä tehdään. Ja nyky­isin tehdään paljon enem­män kuin 50 vuot­ta sitten.

     Vastaa

129. Artturi:“Minun point­ti on se, että ne per­heet itse osaa parhait­en päät­tää kenen “kan­nat­taa” tehdä mitä hom­mia perheessä.”

     Niin? Se lainaa­masi pätkä ei ollut tätä vas­taan mitenkään. Kysyn siis uud­estaan, mis­tä sait käsi­tyk­sen, että olin vaa­ti­mas­sa, että päätök­sen tekee joku muu? 

     Min­un point­ti­ni oli ain­oas­taan se, että las­ten­hoito on tuon työn jakamisen suh­teen eri jut­tu kuin vaik­ka pyykin pesem­i­nen, joten siinä ei toi­mi sama suh­teel­lisen edun peri­aate kuin mon­es­sa muus­sa työn jakamises­sa, mitä per­heis­sä tehdään. 

     Itse jopa kom­men­toit tätä samanlaisuutta:“No ei tietenkään ole. Hul­luhan sitä pitäisi olla, jos moista väit­täisi.” ja las­ten­hoitoon liit­tyvää sosi­aal­ista puolta:“Tottakai on.” 

     En siis todel­lakaan ymmär­rä, mis­tä olet saanut käsi­tyk­sen, että olin otta­mas­sa per­heiltä pois päätösoikeutta. 

     Vai tarkoi­tatko sitä, että jos jostain asi­as­ta esit­tää mielip­i­teen, niin tämä imp­likoi suo­raan, että vaatii sitä, että kaikkien oma päätös­val­ta asi­as­ta pitää ottaa pois? Jos sanon, että ei kan­nat­taisi syödä liikaa ras­vaa ja sok­e­ria, niin tarkoit­taako, että halu­an ottaa ihmisiltä pois oikeu­den päät­tää itse siitä, kuin­ka paljon syövät ras­vaa ja sokeria? 

     Minus­ta ei. Mon­es­sa asi­as­sa on kyse tilas­tol­lis­es­ta vaiku­tuk­ses­ta. Se tarkoit­taa tietenkin sitä, että jos san­o­taan “kan­nat­taa”, tämä tarkoit­taa sitä, että keskimäärin kan­nat­taa, eikä sitä, että aina ja kaikissa tilanteis­sa kan­nat­taa. Jos sanon, että van­hempi­en kan­nat­taa suh­tau­tua las­ten­hoidon jakamiseen eri tavoin kuin vaik­ka pyykkien pesemiseen, niin tämä tarkoit­taa sitä, että keskimäärin minus­ta näin on. Voi hyvin olla, että jonkun kohdal­la ei ole, enkä mitenkään ollut sanomas­sa, että halusin tehdä päätök­sen asi­as­ta hei­dän puolestaan.

     Vastaa

130. Kaukalon laarista tulikin ehkä blo­gin type­r­in­tä tek­stiä kaut­ta aikain. 

     Ihanko oikeasti Kauka­lo uskoo, että nuorten miesten yliedus­tus pahoin­pite­lyis­sä, ilki­val­las­sa, liiken­ner­ikko­muk­sis­sa ym. johtuu siitä, että he ovat taloudel­lises­sa ahdin­gos­sa ja heil­lä ei ole varaa lääkkeisi­in ja ruokaan?

     Tämä voisi jopa nau­rat­taa, jos olisin parem­mal­la tuulella. 

     Outoa ihmisku­vaa hei­jas­taa myös käsi­tys, että ken­estä tahansa taval­lis­es­ta suo­ma­lais­es­ta per­heenisästä tai sinkus­ta tulisi rikolli­nen, jos ei syys­tä tai tois­es­ta ole einestä jääkaapissa. 

     Myymälä­varkaude­than ovat lisään­tyneet roimasti viime aikoina. Poli­isin mukaan kyseessä on paljolti ulko­maalainen järjesty­tynyt toim­inta — viedään elek­tron­i­ikkaa, filet­tä ym. muu­ta arvotavaraa eteen­päin myytäväksi.

     Suo­ma­lainen “köy­hä” varas­taa lähin­nä olut­ta ja tupakkaa. Henken­sä pitimik­si sit­ten var­maan, jos Kaukaloon on uskomista. Kuka nyt ilman tupakkaa ja olut­ta voisi elää?

     Tässä nai­ivi­udessa kun­nos­tau­tui jokin aika sit­ten myös Anni Sin­nemä­ki, joka esit­ti samankaltaisen näke­myk­sen myymälä­varkauk­sien lisään­tymis­es­tä kuin Kauka­lo eli että nälkää näkevät kansalaiset varas­ta­vat säi­lyäk­seen hengissä. 

     Ehkäpä Kaukalos­sa on ministeriainesta…

     Yksikään tavalli­nen suo­ma­lainen ei ryhdy rikol­lisek­si sen takia, että rahat ovat vähissä. Emme nyt sen­tään mis­sään Nige­ri­as­sa ole, vaik­ka lama onkin läs­nä. Onko moraali Kaukalolle vieras käsite?

     Vastaa

131. Samuli Saarel­ma:

     Mihinkähän kor­re­laa­tioon nyt oikein viit­taat? En käsit­tääk­seni esit­tänyt mitään korrelaatiota. 

     Sinä esi­tit mm. että avi­o­li­itot ovat yhteiskun­nan kannal­ta kan­natet­tavia, kos­ka nuoret naimat­tomat miehet ovat yliedustet­tuina rikos­ti­las­tois­sa. On siis posi­ti­ivi­nen kor­re­laa­tio rikosten vähäisyy­den ja naimi­sis­sa olon välil­lä (mitä en kiistä). Tästä ei nähdäk­seni voi tehdä johtopäätöstä, että naimi­sis­sa olo vähen­täisi rikok­sia (luulen, että pikem­minkin rikosten tekem­i­nen vähen­tää mah­dol­lisuuk­sia pysyvään parisuh­teeseen — mut­ta tämä on tietenkin vain arvailua).

     Tarkoi­tatko, että yleis­es­ti mitään sosi­olo­giaan liit­tyviä väit­teitä ei voi tutkia, vai vain niitä min­un esit­tämiäni väit­teitä ei voi tutkia? 

     Tarkoitin, että esit­tämäsi kaltaisia väit­teitä ei voi tutkia pelkästään tilas­tol­lisin menetelmin. Tai voi tietenkin tutkia, mut­ta tulok­set ovat joka tapauk­ses­sa enem­män tai vähem­män käsien heilut­telua. Tämän vuok­si suh­tatudun skep­tis­es­ti toimen­piteisi­in, jot­ka nojaa­vat mainit­tui­hin tutkimuk­si­in. Tai siis epäilen että läh­es kaikissa tapauk­sis­sa näi­hin tutkimuk­si­in sisäl­tyy niin paljon epä­var­muuk­sia, että toimen­piteet niiden poh­jal­ta ovat epätehokkaita.

     Tiedämme ihmi­sistä aivan liian vähän. Ja lisäk­si olemme vielä tyhmiä.

     En tiedä, mut­ta se ei ollutkaan point­ti­ni. Min­un point­ti­ni oli se, että avi­o­li­itol­la on ulkois­vaiku­tuk­sia, joi­ta ei ote­ta huomioon, jos päätök­set tehdään henkilöko­htais­es­ti. Aivan kuten mitään muitakaan ulkois­vaiku­tuk­sia ei ote­ta (esim. saas­tut­ta­mi­nen). Mik­si ihmi­nen pain­ot­taisi omas­sa päätök­sen­teossaan sitä, että val­tio säästää van­hus­ten­hoitoon meneviä verovaro­ja? Ei tietenkään pain­o­ta aivan kuten hän ei pain­o­ta mitään muitakaan säästöjä val­ti­olle, joi­ta hänen omista päätök­sistään seuraa. 

     Ok, ymmärsin sin­ut väärin tältä osin. Kyse olisi siis jotakuinkin sel­l­ais­es­ta, että val­tion tukien jaol­la pitäisi sisäistää val­tion toimin­nas­ta aiheutu­vat (ole­tuk­ses­sasi posi­ti­iviset) ulkois­vaiku­tuk­set ja nyt näin ei tapahdu.

     Minä en vain vieläkään ole näh­nyt mitään vaku­ut­tavaa laskel­maa, jos­sa nämä vaiku­tuk­set on kvan­ti­tioitu. Onnet­tomil­la avi­o­li­itoil­la (joi­ta eroon johta­neet eit­tämät­tä ovat) on myös negati­ivisia ulkoisvaikutuksia.

     Lisäk­si huo­mau­tan, että vaik­ka van­hus­ten­hoidon (mah­dol­lis­es­ti) kas­va­vat kulut ovat tietenkin val­tion­taloudelle hait­ta, eivät ne ole vält­tämät­tä sitä yhteiskun­tat­aloudelle. Sama hoit­a­mi­nen­han pitää kuitenkin tehdä (läheistä hoitaes­sa se vain ei näy val­tion menois­sa tai BKT:ssä).

     Voit tuo­ta vas­taan argu­men­toi­da jos halu­at, mut­ta se lop­pu­osasi jut­tu siitä, miten paha paik­ka avio­ero on, ei liit­tynyt tuo­hon mitenkään. Tietenkin avio­ero on paha paik­ka. On nyt ja on aina ollut. Silti niitä tehdään. Ja nyky­isin tehdään paljon enem­män kuin 50 vuot­ta sitten. 

     Niin, tässä me itseasi­as­sa olemme peri­aat­teel­lis­es­ti hyvin erim­ielisiä. Min­un nähdäk­seni kan­nus­timet (siis muutkin kuin rahal­liset, mut­ta myös ne) ovat täl­lä het­kel­lä pikem­minkin niin päin, että avi­o­li­itossa pysytään siitä huoli­mat­ta, että se ei lisää onnel­lisu­ut­ta yhtä paljon kuin aiheut­taa haittaa.

     Tässä val­os­sa tietenkin ihmis­ten vapauk­sien lisään­tymi­nen (ja avio­ero­jen lisään­tymi­nen) on tuot­tanut enem­män hyv­in­voin­tia. Ole­tan siis, että ihmiset itse tietävät mil­loin parisuh­teessa kan­nat­taa olla ja mil­loin ei.

     Kari

     Vastaa

132. Riit­ta:

     Ensim­mäi­nen vai­h­toe­hto johtaa mata­lam­paan syntyvyyteen.

     Niin. On niitä var­maan vähän halvem­piakin tapo­ja kan­nus­taa per­heitä tekemään enem­män lap­sia. Esim. nos­taa lapsilisiä.

     Sitä en kyl­lä ymmär­rä mik­si mei­dän edes pitäisi saa­da enem­män lap­sia. Kai se nyt on hyvä, että me saadaan just sen ver­ran lap­sia kuin ihmiset itse halu­aa ver­rat­tuna las­ten saan­nin kustannuksiin.

     Minus­ta tämä argu­ment­ti muis­tut­taa sitä, että vaa­di­taan naisillekin asepa­lvelus­ta tasa-arvon nimis­sä, kos­ka muuten naiset ovat miehiä parem­mas­sa ase­mas­sa yhteiskun­nas­sa. Eli kun yksi jal­ka on sökö, niin hajote­taan sit­ten se toinenkin.

     Samuli Saarel­ma:

     joten siinä ei toi­mi sama suh­teel­lisen edun peri­aate kuin mon­es­sa muus­sa työn jakamises­sa, mitä per­heis­sä tehdään.

     Ja min­un point­ti oli, että siinä toimii suh­teel­lisen edun peri­aate just sen ver­ran kuin se per­he halu­aa, eikä se oo sin­un tehtävä men­nä määrit­teleen, että mil­lä perus­teel­la se per­he sitä työtä jakaa.

     Se tarkoit­taa tietenkin sitä, että jos san­o­taan “kan­nat­taa”, tämä tarkoit­taa sitä, että keskimäärin kannattaa,

     No tarkoit­taako tämä nyt, että sä tiedät tän parem­min kuin per­heet itse? 

     Eli, että keskimäärin isän kan­nat­taisi olla enem­män kotona kuin mitä se on? Tai että keskimäärin ihmis­ten kan­nat­taisi antaa enem­män pain­oar­voa isän kotona olemiselle lapsen sosi­aal­is­ten kon­tak­tien muo­dos­tu­mises­sa vai mitä?

     Vai yritätkö sanoa, että keskimäärin ihmis­ten kan­nat­taa tehdä just niinku ne tekee?

     Vastaa

133. Art­turi:
     “ ‘Ei, kyl­lä kyse on taloudel­lis­es­ta ahdin­gos­ta ja epä­toivos­ta, siitä ettei ole varaa ostaa itselleen tai per­heelleen esimerkik­si ruokaa ja lääkkeitä.’

     Tämä ei sit­ten pidä ensinkään paikkaansa, muual­la kuin Pekka Kaukalon oman pään sisällä.”

     Onko sin­ul­la näyt­tää todis­tei­ta väit­teesi tuek­si? Mis­tä rikol­lisu­us sit­ten johtuu?

     Minä kun en ymmär­rä mik­si joku varas­taisi muuten kuin suureen tarpeeseen ja taloudel­lisen epä­toivon alaise­na. Pien­imuo­toinen varastelu ei luul­tavasti ole kovin tehokas tapa kerätä rahaa, eikä sil­lä juuri mainet­ta ja kun­ni­aakaan saa. 

     Väit­teeni puoles­ta puhuu vielä se, että tilas­to­jen mukaan rikol­liset ovat pääsään­töis­es­ti köyhiä.

     Vastaa

134. Pekka Kauka­lo:

     Mis­tä rikol­lisu­us sit­ten johtuu?

     Var­masti hyvin mon­es­ta eri­lais­es­ta jutus­ta, mut­ta ehkä vois noin yleis­pätevästi sanoa, että se johtuu siitä, että rikol­lisu­ud­es­ta on hyö­tyä sen harjoittajalle.

     Sik­si rikaskin voi olla ihan hyvin rikolli­nen ja köy­hyys sinän­sä ei aiheuta rikollisuutta.

     Todis­teena voisin vaik­ka maini­ta, että kun köy­hyys yhteiskun­nas­sa lisän­tyy, niin rikol­lisu­us ei ollenkaan vält­tämät­tä lisään­ny. (esim. Yhdys­val­lat nyt talouskriisissä…)

     Vastaa

135. Art­turi rikollisuudesta:“Varmasti hyvin mon­es­ta eri­lais­es­ta jutus­ta, mut­ta ehkä vois noin yleis­pätevästi sanoa, että se johtuu siitä, että rikol­lisu­ud­es­ta on hyö­tyä sen harjoittajalle.”

     Tuo saat­taa päteä ehkä johonkin talous­rikol­lisu­u­teen, jär­jestäy­tyneeseen rikol­lisu­u­teen ja mah­dol­lis­es­ti vielä johonkin muuhunkin omaisu­us­rikol­lisu­u­teen, mut­ta yleis­pätevästi kyl­lä ennem­minkin pätee van­ha totuus:“Rikos ei kannata”. 

     Etenkin iso osa väki­val­tarikol­lisu­ud­es­ta tehdään humalas­sa het­ken mieli­jo­hteessa, eikä minkään ratio­naalisen hyöty­ana­lyysin poh­jal­ta. Sama jut­tu van­dal­is­min kohdal­la. Var­maan myös moni näpistys kau­pas­sa on haitak­si tek­i­jälleen, ei hyödyk­si. Sen­hän vuok­si suurin osa ihmi­sistä ei juuri rikok­sia tee, että siitä ei yleen­sä ole hyö­tyä ja ratio­naa­li­nen toim­i­ja tämän ymmärtää. Humalas­sa tai huumei­den viero­tu­soirei­den vai­vates­sa ei var­maan saman­laista hyöty­ana­lyysiä osa­ta tehdä, ja sik­si nämä ryh­mät ovat reilusti yliedustet­tuna rikollisuudessa.

     Tai tietenkin tuo­hon päästään, jos määritel­lään asi­at niin, että mitä tahansa ihmi­nen tekee, niin se on hyödyk­si hänelle, kos­ka ei hän itselleen hait­taa tek­isi. Mut­ta jos tämä pätee umpi­hu­malaiseen, niin se pätee sit­ten 1‑vuotiaaseen lapseenkin. Tuol­laisen taap­er­on tul­lessa päis­tikkaa por­tai­ta alas tämä sit­ten määritel­lään hänelle hyödyksi.

     Pekka Kaukalo:“Minä kun en ymmär­rä mik­si joku varas­taisi muuten kuin suureen tarpeeseen ja taloudel­lisen epä­toivon alaise­na. Pien­imuo­toinen varastelu ei luul­tavasti ole kovin tehokas tapa kerätä rahaa, eikä sil­lä juuri mainet­ta ja kun­ni­aakaan saa.”

     Suuri osa varastelus­ta tapah­tuu kai huumei­den käytön rahoit­tamisek­si. Voit tietenkin kut­sua tätä “suurek­si tarpeek­si”, mut­ta minä ymmärtäisin tämän ennem­minkin tarkoit­ta­van sitä, ettei ole niitä mainit­semi­asi lääkkeitä ja ruokaa. 

     Lääkkeitä on muuten aika vaikea varas­taa, kos­ka ne ovat yleen­sä tiskin takana (siis sel­l­aiset vähänkään kalli­im­mat resep­tilääk­keet). Ruuankin laa­jamit­tainen varas­t­a­mi­nen on aika vaikeaa, kos­ka se vie niin paljon tilaa. 

     Ja varastelu on vain hyvin pieni osa rikol­lisu­ut­ta. Min­un on hyvin vaikea nähdä, mik­si köy­hä esim. hakkaisi ihmisiä huma­la­päis­sään sik­si, ettei hänel­lä ole rahaa ruokaan. 

     Se var­maan pätee, mitä kir­joitit, eli val­taosa rikol­li­sista on köy­hiä, mut­ta tästä ei voi vielä päätel­lä, että köy­hyys aiheut­taa rikol­lisu­ut­ta. Aivan yhtä hyvin asia voi olla tois­in­päin (rikol­lisu­us aiheut­taa köy­hyyt­tä) tai niin, että jokin kol­mas tek­i­jä on syynä molem­pi­in (esim. ongel­man­uori tuskin pääsee mihinkään hyv­in­palkat­tuun duu­ni­in ja toisaal­ta on altis rikollisuuteen).

     Vastaa

136. Artturi:“Eli, että keskimäärin isän kan­nat­taisi olla enem­män kotona kuin mitä se on? Tai että keskimäärin ihmis­ten kan­nat­taisi antaa enem­män pain­oar­voa isän kotona olemiselle lapsen sosi­aal­is­ten kon­tak­tien muo­dos­tu­mises­sa vai mitä?”

     Juuri noin. Siis aivan samal­la tavoin kuin ihmis­ten kan­nat­taisi olla syömät­tä hyvin ras­vaista ruokaa. 

     “No tarkoit­taako tämä nyt, että sä tiedät tän parem­min kuin per­heet itse?”

     Se tarkoit­taa, että tiedän, että keskimäärin on lap­sille hyödyk­si, että heille kehit­tyy sosi­aa­li­nen yhteys molem­pi­in vanhempiinsa. 

     En ihan tiedä, mitä ajat takaa. Sitäkö, ettei ihmisti­eteis­sä ole mitään tilas­tol­lisia fak­to­ja (jot­ka tietenkin joku ihmi­nen voi tietää parem­min kuin joku muu)? Siis tyyli­in A:sta seu­raa keskimäärin use­am­min B kuin C. 

     “Ja min­un point­ti oli, että siinä toimii suh­teel­lisen edun peri­aate just sen ver­ran kuin se per­he haluaa,”

     Suh­teel­lisen edun peri­aat­teen toim­imi­nen ei ole haluista kiin­ni. Se toimii aina niin kuin toimii tai sit­ten on toim­i­mat­ta, halut­ti­in­pa sitä tai ei. 

     “Vai yritätkö sanoa, että keskimäärin ihmis­ten kan­nat­taa tehdä just niinku ne tekee?”

     En koi­ta. Ihmisen ei useinkaan kan­na­ta tehdä niin kuin hän tekee. Minus­ta ihmiset tekevät hyvinkin paljon itselleen haitallisia asioi­ta tyhmyyttään.
     Tämä ei kuitenkaan tarkoi­ta, että minä halu­aisin määrätä hänet tekemään niin kuin hänen kan­nat­taisi tehdä. Hyväksyn sen, että ihmi­nen tietää itse, mikä olisi paras lop­putu­los hänen itsen­sä kannal­ta. En sitä, että hän aina val­it­sisi parhaan päätös­vai­h­toe­hdon sen saavuttamiseksi. 

     Tässä las­ten­hoidon tapauk­ses­sa ihmiset toden­näköis­es­ti halu­a­vat lap­silleen parhaan mah­dol­lisen lap­su­u­den. Minus­ta on täysin mah­dol­lista, että he pain­ot­ta­vat väärin taloudel­lisen ja sosi­aalisen hyv­in­voin­nin vaiku­tuk­sen siihen, minkälainen lap­su­us lapsel­la on, esimerkik­si niin, että tekevät paljon työtä ja ovat tämän vuok­si vähän lapsen kanssa, vaik­ka sen tavoit­teen­sa kannal­ta he saavut­taisi­vat parem­man tulok­sen vähem­mäl­lä työl­lä ja enem­mäl­lä lapsen kanssa ajan viettämisellä. 

     Oletko sinä taas sit­ten sitä mieltä, että kaik­ki ihmiset tekevät kaik­ki päätök­sen­sä tietäen kaiken mah­dol­lisen asi­aan liit­tyvän ja täysin ratio­naalisen pohdin­nan perus­teel­la? Ja jopa tämä pätee, niin eikö tuo “kaiken tietämisen” ole jos­sain vai­heessa ollut pakko tarkoit­taa sitä, että joku on heille ker­tonut, että hei­dän kan­nat­taisi tehdä A eikä B saavut­taak­seen C?

     Vastaa

137. Samuli Saarel­ma:
     “Ja varastelu on vain hyvin pieni osa rikol­lisu­ut­ta. Min­un on hyvin vaikea nähdä, mik­si köy­hä esim. hakkaisi ihmisiä huma­la­päis­sään sik­si, ettei hänel­lä ole rahaa ruokaan.”

     Ehkä sik­si että veren­sok­eri on alhaal­la kun ei ole varaa syödä?

     Jätit vielä selvit­tämät­tä tämän väit­tämäsi avi­o­li­iton vaiku­tuk­sen, tähän kaipaisin lisää perustelu­ja. En heti kek­si miten köy­hien taloudelli­nen ahdinko lop­puu tai miten ongel­man­uoren ongel­mat häviäi­sivät vain sil­lä että nämä laite­taan naimisiin. 

     Varsinkin tuo väite että täl­lainen rikok­sia ehkäi­sevä vaiku­tus säi­ly­isi avi­o­li­iton päät­tymisen jäl­keen kuu­lostaa perin vaikeal­ta uskoa.

     Vastaa

138. Kari
     Avi­o­li­it­to (parisuhde) las­kee tutk­i­tusti miesten testos­teroni­ta­so­ja, joten kyl­lä minus­ta voidaan sanoa, että nuoret miehet rauhoit­tuvat avioituessaan. 

     Lisäk­si kausaal­isia syitä miesten rahoit­tumiselle ja parisuhteille ja siitä vielä edis­tyneem­mälle parisuh­teelle eli avi­o­li­itolle, ei tarvitse kauaa miettiä. 

     Ihan yksinker­tainen syy voisi olla sel­l­ainen, että kun kotona on vaimo, sitä ei tarvitse etsiä kaupungilta. Toisin sanoen ei tarvitse olla lauan­taina kel­lo 0300 humalas­sa nakkikioski­jonos­sa, eli juurikin siel­lä mis­sä han­kaluuk­sia syntyy.

     Kauka­lo
     “En heti kek­si miten köy­hien taloudelli­nen ahdinko lop­puu tai miten ongel­man­uoren ongel­mat häviäi­sivät vain sil­lä että nämä laite­taan naimisiin.”

     Jos puoliso on töis­sä, niin sil­lä on hyvin suuri vaiku­tus taloudel­liseen tilanteeseen. Kun tarkastelus­sa on kak­si ihmistä, niistä jom­pikumpi on toden­näköisem­min töis­sä kuin jos vain kat­so­taan yhtä ihmistä.

     Vastaa

139. Jos alhainen veren­sok­eri aiheut­taisi väki­val­tarikol­lisu­ut­ta, niin paas­toa har­ras­ta­vat oli­si­vat yliedustet­tuina pahoin­pite­lyis­sä, puhu­mat­takaan anorektikoista. 

     Näin ei kuitenkaan ole. Jär­jet­tömät ulkop­uolisi­i­in kohdis­tu­vat väki­val­lanteot ovat usein seu­raus­ta sekavu­usti­las­ta (delir­i­um) pitkän päi­htei­denkäytön seu­rauk­se­na. Lisäk­si väki­val­lantek­i­jät ovat usein diag­nosoitavis­sa tunne-elämältään häiri­in­tyneik­si ja psyykkises­ti epä­vakaik­si persooniksi. 

     Ali­rav­it­se­muk­sen kanssa täl­lä on hyvin vähän tekemistä, joskin sel­l­ainekin tila mon­elta tietysti löy­tyy parin viikon viina-lääke ‑putken jälkeen. 

     Rikoskierre on mon­en tek­i­jän sum­ma. Rikol­lisu­u­den käsit­tämi­nen vain mate­ri­aalisen köy­hyy­den syn­nyt­tämäk­si ilmiök­si, on hyvin kapea näke­mys. Jos köy­hyys nähdään laa­jem­min osat­to­muute­na, henkisenä depri­vaa­tiona ja syr­jäy­tyneisyytenä jo lap­su­ud­es­ta läh­tien ollaan enem­män oikeil­la jäljillä. 

     Mut­ta rikol­lisu­ut­ta on kyl­lä kaikissa sosi­aalilu­okissa. Ylem­mis­sä se vain on “hienos­tuneem­paa”, kos­ka keinot toteut­taa rikol­lisia tarpei­ta ovat erilaisia.

     Vastaa

140. Pekka Kaukalo:“Jätit vielä selvit­tämät­tä tämän väit­tämäsi avi­o­li­iton vaiku­tuk­sen, tähän kaipaisin lisää perustelu­ja. En heti kek­si miten köy­hien taloudelli­nen ahdinko lop­puu tai miten ongel­man­uoren ongel­mat häviäi­sivät vain sil­lä että nämä laite­taan naimisiin.”

     Sylvesteri tuos­sa vas­tasikin jo hyvin tuo­hon avi­o­li­it­top­uoleen. Mitä taloudel­liseen ahdinkoon tulee, niin tois­tan vielä sen, minkä kir­joitin jo yllä: “Rikos ei kan­na­ta”. Voi olla, että tuo ei päde johonkin jär­jestäy­tyneeseen globaali­in huumerikol­lisu­u­teen, mut­ta taku­ul­la pätee taval­lisi­in pikkurikol­lisi­in. Joku varastelu ei todel­lakaan nos­ta ketään pois köy­hyy­destä. Etenkin näin maas­sa, jos­sa on yhtäältä kat­ta­va sosi­aal­i­tur­va­jär­jestelmä ja toisaal­ta tehokas poli­isi ja oikeusjär­jestelmä. Olisin kiin­nos­tunut kuule­maan yhdestäkin köy­hästä, joka on pikkurikok­sil­la pystynyt vetämään itsen­sä pois köy­hyy­destä ja etenkin pidem­mäl­lä tähtäimel­lä on elänyt parem­paa elämää kuin henkilö, joka on pyrkinyt työn­haun kaut­ta samaan. 

     Tästä puoli­son tuot­ta­mas­ta köy­hyy­den pois­tos­ta Sylvesteri vas­tasi myös hyvin. Tämä on muuten jälleen yksi hyvä syy yhteiskun­nalle suosia avi­o­li­it­to­ja. Muun yhteiskun­nan vas­tuu työtä tekemät­tömien elät­tämis­es­tä vähe­nee, kun heil­lä on puoliso huole­hti­mas­sa siitä, etteivät kuole nälkään ja kylmään. Samas­ta syys­tä myös yhteiskun­nan kan­nat­taisi kan­nus­taa siihen, että lapset kan­ta­vat vas­tu­u­taan van­hoista vanhemmistaan. 

     Ongel­mana näis­sä molem­mis­sa näen sen, että poli­it­ti­nen tas­apäistämiside­olo­gia viimeis­ten vuosikym­me­nien aikana on kan­nus­tanut juuri päin­vas­taiseen. Sil­lä hyvää tarkoit­taval­la ajatuk­sel­la, että kaikille van­huk­sille taataan sama van­hushoito ja kaikille köy­hille sama elin­ta­so riip­pumat­ta siitä, mitä hei­dän lapsen­sa ja puolison­sa voisi­vat tehdä, johtaa siihen, että nämä entiset sosi­aaliset tur­vaverkot ovat kadonneet. 

     Lap­sil­la ei ole halua panos­taan van­hem­mis­taan huolen­pitämiseen, kos­ka yhteiskun­ta kuitenkin takaa niille van­hem­mille saman kuin kaikille muillekin. Avi­o­li­it­toon ei men­nä tai ero­taan, kos­ka saadaan nyhdet­tyä enem­män rahaa val­ti­ol­ta, kun se muuten avioparin elätet­täväk­si kat­sot­tu henkilö saaki­in tulon­si­ir­toa muil­ta veronmaksajilta. 

     En sano, että mei­dän pitäisi men­nä johonkin kiinalaiseen sys­teemi­in, jos­sa ihmis­ten ain­oa van­hu­us­tur­va on oma poi­ka (tyt­tö menee aviomiehen­sä per­heeseen, joten hänestä ei ole hyö­tyä), vaan ain­oas­taan sen, että näistä asioista puhut­taes­sa pitäisi rehellis­es­ti sanoa, mitä ovat niiden insen­ti­ivi­vaiku­tuk­set. Oli hyvä, että kansaneläk­keel­lä pelastet­ti­in köy­hissä maalais­mökeis­sä elävät mum­mot hirvit­tävältä köy­hyy­deltä, mut­ta onko enää hyvä, että yksin­huolta­ja saa niin paljon tulon­si­ir­to­ja, että hänen pitäisi han­kkia 3000 e/kk brut­tona ennen kuin töi­hin meno on taloudel­lis­es­ti kan­nat­tavaa (Hesarin jut­tu muu­ta­ma vuosi sitten)?

     Vastaa

141. Kari:“Sinä esi­tit mm. että avi­o­li­itot ovat yhteiskun­nan kannal­ta kan­natet­tavia, kos­ka nuoret naimat­tomat miehet ovat yliedustet­tuina rikos­ti­las­tois­sa. On siis posi­ti­ivi­nen kor­re­laa­tio rikosten vähäisyy­den ja naimi­sis­sa olon välil­lä (mitä en kiistä).”

     Ok, ymmär­sit sit­ten asian väärin. En todel­lakaan tarkoit­tanut, että tuo nuorten miesten yliedus­tavu­us rikos­ti­las­tois­sa _todistaisi_ avi­o­li­iton rauhoit­ta­van vaiku­tuk­sen, vaan ennem­minkin ajoin sil­lä takaa sitä, että nuoret miehet ovat rikosten kannal­ta se ryh­mä, joka tuot­taa eniten harmia. Toin siis vain esi­in val­lit­se­van ongelman. 

     Sylvesteri tuos­sa esit­ti niitä syitä, mik­si avi­o­li­it­to pystyy vaikut­ta­maan tähän porukkaan rauhoit­tavasti. Itse luin aiheesta eräästä blo­gista, jos­sa viitat­ti­in kir­jaan lain­auk­seen James Wilsonin kir­jas­ta Moral Sense, joka oli jotain tyyliin:“Kaikista yhteiskun­nan insti­tuu­tioista armei­ja, vanki­la, koulu eivät pysty samaan nuorten miesten rauhoit­tamises­sa kuin avioliitto”. 

     “Minä en vain vieläkään ole näh­nyt mitään vaku­ut­tavaa laskel­maa, jos­sa nämä vaiku­tuk­set on kvan­ti­tioitu. Onnet­tomil­la avi­o­li­itoil­la (joi­ta eroon johta­neet eit­tämät­tä ovat) on myös negati­ivisia ulkoisvaikutuksia.”

     Ok, kvan­tifioin­ti on sit­ten seu­raa­va askel. Ensin pitäisi edes päästä yhteisym­mär­ryk­seen siitä, että onko koko ulkois­vaiku­tus­ta. Minkälaisi­in negati­ivisi­in ulkois­vaiku­tuk­si­in sinä tuos­sa viit­taat? Mieleeni tulee ainakin per­heväki­val­lan hoit­a­mi­nen, mut­ta en todel­lakaan usko val­taosas­sa ero­ja ole­van väki­val­lal­la juuri tekemistä asian kanssa. Melkein kaik­ki muu vaiku­tus tulee sit­ten osa­puoli­in itseen­sä. He elävät toki kur­jaa elämää, mut­ta tämä ei aiheuta juuri ulkois­vaiku­tuk­sia muuhun yhteiskun­taan. Kos­ka vaiku­tus kohdis­tuu henkilöi­hin itseen­sä, he otta­vat kyl­lä sen täysimääräis­es­ti päätök­sen­teossaan huomioon. 

     En ymmärtänyt kom­ment­ti­asi kan­nus­timista. Mitä kan­nus­timia sinus­ta val­tio nyt aset­taa avi­o­li­itossa pysymiselle? 

     “Tässä val­os­sa tietenkin ihmis­ten vapauk­sien lisään­tymi­nen (ja avio­ero­jen lisään­tymi­nen) on tuot­tanut enem­män hyvinvointia. ”

     Hmm, mihin vapauk­si­in nyt oikein viit­taat? Eikö avio­ero ole ollut Suomes­sa täysin lailli­nen jo hyvin pitkään? Vai viit­taatko nyt nais­ten taloudel­liseen itsenäistymiseen, mikä on tuot­tanut heille enem­män vapauk­sia ero­ta kuin enti­saikaan, kun oli­vat enem­män riip­pu­vaisia miehestään?

     Vastaa

142. Ain­oa kan­nuste avi­o­li­it­toon val­tion tahol­ta on per­in­tövero­tuk­sen kohtelu. Kun mui­ta val­tion toimia kat­se­lee, voisi kuvitel­la että se halu­aisi ihmis­ten elävän mah­dol­lisim­man paljon yksik­seen. Mitään hyö­tyä et saa avi­o­li­itos­ta, ain­oas­taan ela­tusvelvol­lisu­us napsahtaa. 

     Vielä vuosi sit­ten työssäkäyvän henkilön kump­pa­nia oikein kan­nustet­ti­in elämään eri osoit­teessa, sil­lä yhteen­muu­ton jäl­keen asum­is­tu­ki lakkasi.

     Vastaa

143. Sam­po Smolander:

     Sylvesteri tuos­sa esit­ti niitä syitä, mik­si avi­o­li­it­to pystyy vaikut­ta­maan tähän porukkaan rauhoit­tavasti. Itse luin aiheesta eräästä blo­gista, jos­sa viitat­ti­in kir­jaan lain­auk­seen James Wilsonin kir­jas­ta Moral Sense, joka oli jotain tyyliin:”Kaikista yhteiskun­nan insti­tuu­tioista armei­ja, vanki­la, koulu eivät pysty samaan nuorten miesten rauhoit­tamises­sa kuin avioliitto”. 

     Juu, näin­hän tuo esit­ti, ja noiden vaiku­tusten nojal­la mah­dol­lis­es­ti jotain päätelmiä jo voisi tehdäkin. Enkä minä väit­tänyt, etteikö tuol­laisia ilmiöitä voisi olla ole­mas­sa, minus­ta niitä on vain humat­ta­van vaikeaa tutkia pitävästi. Kor­re­laa­tioiden tutkimi­nen on vielä help­poa, samoin kausali­teet­tiketju­jen rak­en­telu, mut­ta sit­ten kuin pitäisi todis­taa mekanis­min toimi­van juuri kuten olete­taan, ollaan ongelmissa.

     Tämän vuok­si suh­taudun lähtöko­htais­es­ti poikeuk­sel­lisenkin kri­it­tiseen tuol­laisi­in tulok­si­in, niis­sä kuin on paljon helpom­pi päät­tyä val­lit­se­van maail­manku­van totuuk­sien todis­telu­un paljon helpom­min kuin “kovem­mis­sa” tieteissä.

     Tässä kohtaa muuten se sin­un aiem­min Art­turille esit­tämäsi “ras­vaisen ruoan” ‑argu­ment­ti eroaa esimerkik­si siitä, että ote­taan kan­taa siihen, onko isan kan­nat­tavaa olla kotona vai ei. Ras­vaisen ruoan vaiku­tus­mekanis­mit ihmisen elim­istöön ovat kohtu­ullisen hyvin tun­netut, lisäk­si niitä vaiku­tuk­sia voidaan tutkia mm. kli­in­isin kokein. Per­he­hoidon jakamisen tutkimi­nen vas­taavasti olisi hyvin työlästä, kun siitä ei oikein voi tehdä kon­trol­loitu­ja kokei­ta, ain­oas­taan havaintoja.

     Minkälaisi­in negati­ivisi­in ulkois­vaiku­tuk­si­in sinä tuos­sa viittaat? 

     Lap­si­in, ystävi­in, suku­laisi­in, työ­toverei­hin liit­tyvät vaiku­tuk­set oli­vat min­ul­la päälim­mäisenä mielessä. Kotona ole­vat ongel­mat hei­jas­tu­vat kyl­lä lähipi­iri­in, vaik­ka niille ei rahal­lista arvoa edes las­ket­taisi (myön­nän, että noi­ta on vaikeaa arvot­taa esim. rahas­sa). Luulen, että näitä vaiku­tuk­sia ote­taan jos­sain määrin huomioon päätök­sen­teossa, mut­ta tuskin täysmääräisesti.

     Lisäk­si huonos­sa parisuh­teessa ole­vat ovat pois­sa parisuhdemarkkinoilta.

     Hmm, mihin vapauk­si­in nyt oikein viit­taat? Eikö avio­ero ole ollut Suomes­sa täysin lailli­nen jo hyvin pitkään? 

     Rajoite­taan­han sitä lain­säädän­nössä edelleen (hark­in­ta-aika). Muis­taak­seni avio­eroa ei saanut ilman perustel­tua syytä (toisen uskot­to­muus tms.) ennenkuin vas­ta 80-luvun lopuss­sa (en nyt ehdi tarkas­taa tarkem­min, mut­ta 1987 sääde­tyssä lais­sa tuo­ta ei vaa­di­ta, vaikkakin kyl­lä 1929 säädetyssä).

     Vai viit­taatko nyt nais­ten taloudel­liseen itsenäistymiseen, mikä on tuot­tanut heille enem­män vapauk­sia ero­ta kuin enti­saikaan, kun oli­vat enem­män riip­pu­vaisia miehestään?

     Esimerkik­si sitä, mut­ta myös yhteisön (uskon­to, kyläy­hteisö) luo­mia rajoit­tei­ta, jot­ka ovat nyky­isin merkit­tävästi vähäisem­piä kuin vaikka­pa vielä 60-luvulla.

     Kari

     Vastaa

144. Kari, en jat­ka pidem­mälle avi­o­li­iton vaiku­tuk­ses­ta nuorten miesten rikol­lisu­u­teen. Meil­lä on näköjään hie­man eri asen­noi­tu­mi­nen human­is­tiseen tutkimuk­seen. Tämä point­ti ei edes ollut alun­perin se tärkein syy, mik­si minus­ta yhteiskun­nalle on hyö­tyä avi­o­li­itoista (ja mik­si se siis onkin jotain muu­ta kuin vain kah­den ihmisen yksilölli­nen sopimus). 

     Onnet­toman avi­o­li­iton ulkois­vaiku­tuk­sista: “Lap­si­in, ystävi­in, suku­laisi­in, työ­toverei­hin liit­tyvät vaiku­tuk­set oli­vat min­ul­la päälim­mäisenä mielessä. Kotona ole­vat ongel­mat hei­jas­tu­vat kyl­lä lähipi­iri­in, vaik­ka niille ei rahal­lista arvoa edes laskettaisi”

     Muista, että tuo­ta pitää siis ver­ra­ta avio­eroon, kun tarkastel­laan onnet­tomas­sa avi­o­li­itossa pysymisen ulkois­vaiku­tus­ta. Ei ole mitenkään itses­tään­selvää, että avio­eron ulkois­vaiku­tus esim. lap­si­in on parem­pi kuin onnet­tomas­sa parisuh­teessa elämi­nen. Joskus voi olla, joskus ei. Itse en osaa sanoa suun­taan enkä toiseen. 

     Jos taas ver­rataan siihen, että ei men­nä lainkaan naimisi­in (tai muuhun pysyvään parisuh­teeseen), niin sit­ten lap­sia on vähän vaikea pain­ot­taa, kos­ka toises­sa niitä ei ole lainkaan. 

     “Rajoite­taan­han sitä lain­säädän­nössä edelleen (hark­in­ta-aika). Muis­taak­seni avio­eroa ei saanut ilman perustel­tua syytä (toisen uskot­to­muus tms.) ennenkuin vas­ta 80-luvun lopusssa ”

     No, tuo hark­in­ta-aika ei nyt minus­ta rajoi­ta avio­eron mah­dol­lisu­ut­ta, tekeepä vain pros­es­sista vähän hitaamman. 

     Tarkoi­tatko tuol­la jälkim­mäisel­lä sitä, ettei avio­eroa saanut, vaik­ka molem­mat sitä halu­si­vat, jos mitään perustel­tua syytä ei ollut (siis muu­ta kuin se, että puolisot eivät vain halun­neet enää asua yhdessä) vai sitä, että yksipuolis­es­ti ei päässyt eroon, jos ei ollut muu­ta syytä, kuin vain se, että halu­aa eron? 

     Kai aika suuri osa eroista tulee lop­ul­ta yhteis­päätök­ses­tä, kos­ka vaik­ka toinen osa­puolista olisi se, joka alun­perin halu­aisi eroa, niin sel­l­ainen liit­to tuskin on kovin nas­ta sille toisellekaan, jos­sa toinen osa­puoli koko ajan halu­aisi eroon. 

     Ja käytän­nössä asumuseroon pääsee vain kävelemäl­lä ulos ovesta.

     Vastaa

145. Samuli Saarel­ma:
     No niin­hän meil­lä mitä ilmeisem­min näyt­täisi olevan 🙂

     Tarkoi­tatko tuol­la jälkim­mäisel­lä sitä, ettei avio­eroa saanut, vaik­ka molem­mat sitä halu­si­vat, jos mitään perustel­tua syytä ei ollut (siis muu­ta kuin se, että puolisot eivät vain halun­neet enää asua yhdessä) vai sitä, että yksipuolis­es­ti ei päässyt eroon, jos ei ollut muu­ta syytä, kuin vain se, että halu­aa eron? 

     Ainakin nyt sitä, ettei yksipuolis­es­ti voin­ut ero­ta, jos toinen osa­puoli ei sitä halun­nut. Jos molem­mat sen halu­a­vat, niin tuskin sitä help­poa on estääkään, kun “perustel­tu­ja syitä” saa­nee tarvit­taes­sa jär­jestet­tyä, jos se on molem­pi­en tah­to (esimerkik­si muut­ta­mal­la erilleen parik­si vuodeksi).

     Ihan haus­ka tek­sti kaiken kaikki­aan tuo laki, ainakin avio­eron kohdalla:
     http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1929/19290234

     Tosin tuo­ta näköjään on lieven­net­ty melkois­es­ti jo ‑48, mut­ta nähdäk­seni sil­loinkin on vaa­dit­tu molem­pi­en hyväksyn­tä (tai paina­vat syyt):
     http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1948/19480681

     Jos nyt oikein osasin tuo­ta Fin­lex­iä pyöritel­lä, niin nähdäk­seni yksipuolis­es­ti eron on saanut vas­ta vuo­den 1987 jälkeen.

     Kai aika suuri osa eroista tulee lop­ul­ta yhteis­päätök­ses­tä, kos­ka vaik­ka toinen osa­puolista olisi se, joka alun­perin halu­aisi eroa, niin sel­l­ainen liit­to tuskin on kovin nas­ta sille toisellekaan, jos­sa toinen osa­puoli koko ajan halu­aisi eroon. 

     Käsi­tyk­seni on, että tuos­sa on ollut puolin ja toisin melkoisia taloudel­lisia kysymyk­siä, jot­ka ovat asi­aan vaikuttaneet.

     Ja käytän­nössä asumuseroon pääsee vain kävelemäl­lä ulos ovesta. 

     Niin, vuo­den 87 jäl­keen, sitä ennen tarvit­ti­in näköjään molem­pi­en suos­tu­mus ja tuomiois­tu­imen päätös 🙂

     Jos nyt meinaat jatkaa noit­ten avio­eroti­las­to­jen pyörit­te­lyä, niin olisi kyl­lä kiin­toisaa tietää, ovatko nuo lain­säädän­nöl­liset muu­tok­set aiheut­ta­neet havait­tavia muu­tok­sia avi­o­li­it­to­jen tai avio­ero­jen määrissä.

     Kari

     Vastaa

146. Kari asumuserosta:“Niin, vuo­den 87 jäl­keen, sitä ennen tarvit­ti­in näköjään molem­pi­en suos­tu­mus ja tuomiois­tu­imen päätös”.

     No, ehkä käytin väärää ter­miä. Tarkoitin asumuserol­la sitä, että aviop­uolisot konkreet­tis­es­ti asu­vat eril­lään, en sitä, että tuomiois­tu­in olisi ottanut asi­aan jotain kan­taa. Myös ennen vuot­ta 87 pystyi oves­ta kävelemään ulos, jos ei asum­i­nen jonkun kanssa kiin­nos­tanut. Tuomiois­tu­in ei var­maankaan voin­ut pakot­taa henkilöä muut­ta­maan takaisin, vaik­ka viral­lista eroa ei olisikaan vielä tullut.

     “Jos nyt meinaat jatkaa noit­ten avio­eroti­las­to­jen pyörit­te­lyä, niin olisi kyl­lä kiin­toisaa tietää, ovatko nuo lain­säädän­nöl­liset muu­tok­set aiheut­ta­neet havait­tavia muu­tok­sia avi­o­li­it­to­jen tai avio­ero­jen määrissä.”

     Taisin maini­ta tuol­la jo, että avio­erot nousi­vat mak­simi­in 1990 ja ovat pysyneet sen jäl­keen melko tarkkaan samas­sa. Se mainit­se­masi 87 lain­muu­tos näyt­täisi aiheut­ta­neen nousun 10 000 -> 14 000, mut­ta jo sitä ennen erot oli­vat nousseet tuolle tasolle 5000:sta 1960-luvun lopulla. 

     Avi­o­li­itot taas ovat tasais­es­ti vähen­tyneet 40 000:sta vuon­na 1970 25 000:en 1990-luvul­la. Vuosi­tuhan­nen vai­h­teen jäl­keen ne ovat olleet hienoises­sa nousussa. 

     Johtuen siis tuos­ta solmit­tu­jen avi­o­li­it­to­jen määrän laskus­ta ero­jen absolu­ut­timäärän tasaisu­us on tarkoit­tanut kar­i­u­tu­vien avi­o­li­it­to­jen suh­teel­lisen osu­u­den edelleen kasvua vielä paljon tuo­ta vuot­ta 1990 pidem­mälle. Voi olla, että juuri nyt tämä tren­di on kääntymässä.

     Vastaa

147. Ja yksi­ty­is­ten päiväko­tien suh­teen tämä kaik­ki merkitsee…

     Vastaa

148. “Myös ennen vuot­ta 87 pystyi oves­ta kävelemään ulos, jos ei asum­i­nen jonkun kanssa kiin­nos­tanut. Tuomiois­tu­in ei var­maankaan voin­ut pakot­taa henkilöä muut­ta­maan takaisin, vaik­ka viral­lista eroa ei olisikaan vielä tullut.”

     En tiedä, miten Suomes­sa, mut­ta niinkin luotet­ta­van läh­teen kuin TV-sar­ja Fran­con aika mukaan Espan­jas­sa olisi vielä 70-luvul­la palautet­tu “karan­nei­ta vaimo­ja” poli­i­sisaatossa kotiinsa.

     Vastaa

149. No, ehkä käytin väärää ter­miä. Tarkoitin asumuserol­la sitä, että aviop­uolisot konkreet­tis­es­ti asu­vat eril­lään, en sitä, että tuomiois­tu­in olisi ottanut asi­aan jotain kantaa.

     Kyl­lä minä aivan hyvin ymmärsin, mitä tarkoitit; se hymiö oli siinä ihan tarkoituksella 🙂

     Minus­ta tren­di näyt­tää varsin selkeältä, kat­soopa sitä miten tahansa: avi­o­li­itot ovat vähem­män sitovia kuin ennen, niitä tehdään vähem­män kuin ennen ja niistä (samoin kuin avo­suhteista, käsit­tääk­seni) lähde­tään helpom­min lit­o­maan kuin ennen.

     Minus­ta näyt­tää siltä, että ihmiset sitoutu­vat toisi­in ihmisi­in ja yhteisöi­hin vähem­män kuin ennen. Olen myös sitä mieltä, että tämä kielii valin­nan­va­pau­den kasvus­ta. Ennen muinoin yksin ei ker­takaikki­aan pär­jän­nyt, ei taloudel­lis­es­ti eikä henkises­ti. Tiukat yhteisöt ovat syn­tyneet yksilöi­den tarpeesta tur­va­ta ase­maansa sat­un­naisia katas­tro­fe­ja vas­taan (jos ruo­ka lop­puu, yhteisö auttaa).

     Yhteiskun­nan tukimuodot mah­dol­lis­es­ti lisäävät tätä vapaut­ta vali­ta (=pienem­pää tarvet­ta sitoutua), mut­ta luulen paljon merkit­täväm­män syyn ole­van yleinen elin­ta­son kasvu. Ihmis­ten kun ei enää tarvitse pelätä nälän­hätää, kur­ju­ut­ta tai vas­taavaa, niin ei ole eri­ty­istä syytä opti­moi­da onnel­lisu­u­den tavoit­telu­aan moist­en reunae­hto­jen suhteessa.

     Ja minus­ta se on hyvä asia.

     Kari

     Vastaa