Mikä on muuttunut (2)

Palveluyhteiskunta ei kestä verotusta

Pohjo­is­mainen hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta perus­tuu korkeaan vero­tuk­seen. Vuo­sisadan alun talousasiantun­ti­joiden ennus­tuk­sista huoli­mat­ta tämä ei ole lamaut­tanut talout­ta. Korkean vero­tuk­sen maat ovat men­estyneet taloudel­lis­es­ti jopa parem­min kuin mata­lan vero­tuk­sen maat, mut­ta tämän osalta on parem­pi olla väit­tämät­tä mitään kausaliteetista.

Korkea vero­tus on kuitenkin muo­van­nut maid­en elinkeino­raken­net­ta. Köy­hässä intialaises­sa kylässä on enem­män rav­in­toloi­ta kuin suo­ma­laises­sa kirkonkylässä. Jos vero­tus­ta ei lainkaan olisi, olisi ratio­naal­ista, että joku erikois­tuu kokik­si ja tekee ruokaa muille. Kok­ki selviää urakas­ta nopeam­min, tulos on parem­paa ja raa­ka-aineet tule­vat käyte­tyik­si parem­min.  Työn­jako muut­tuu vähem­män houkut­tel­e­vak­si, jos ran­gais­tuk­se­na siitä, että joku erikois­tuu kokik­si ja muut mak­sa­vat hänelle ruuan­laitoista, pitää puo­let hin­nas­ta mak­saa yhteiskun­nalle veroina.

Veroki­ilal­la tarkoite­taan sitä osu­ut­ta, joka työ­nan­ta­jan mak­samas­ta brut­tokus­tan­nuk­ses­ta menee eri muodois­sa verot­ta­jalle. Jos työ­nan­ta­jan kus­tan­nus on 100 euroa, tästä menee ensin arvon­lisäverona 22 euroa ja työ­nan­ta­jan sosi­aal­i­tur­va­mak­suina ja eläke­mak­suina toiset 22 euroa. Työn­tek­i­jän brut­topalk­ka on noin 56 euroa, jos­ta mar­gin­aaliv­erona menee verot­ta­jalle noin 25 euroa. Rahas­ta, joka työ­nan­ta­jan tililtä läh­tee, pää­tyy palka­nsaa­jan tilille noin 40 pros­ent­tia lop­un men­nessä verottajalle.

Jos toinen on hyvä kok­ki ja toinen hyvä hakkaa­maan halko­ja eikä mitään vero­ja ei olisi, halon­hakkaa­jan kan­nat­taisi haka­ta kokin puut ja saa­da vastapalveluk­si hyvin tehtyä ruokaa. Jos kuitenkin halon­hakkaa­ja mak­saisi satasen kokille, tämä saisi siitä vain 40 euroa. Kun kok­ki mak­saa tuon 40 euroa takaisin halon­hakkaa­jalle, alku­peräis­es­tä satases­ta palau­tuu takaisin vain 16 euroa. Halon­hakkaa­jan kan­nat­taa valmis­taa sapuskansa itse ja kok­ki hakatkoon itse halkonsa.

Palveluy­hteiskun­ta ei koos­tu täl­lai­sista parit­tai­sista vai­h­to­suhteista (siltä osin kuin koos­t­uu, verot­ta­ja ei pääse niitä häir­it­semään) mut­ta sama mekanis­mi toimii mon­imutkaisem­mas­sakin vai­h­dos­sa. Teol­lisia tuot­tei­ta voi verot­taa melkein kuin­ka paljon tahansa ilman, että ihmiset ryhtyvät valmis­ta­maan esimerkik­si pape­ria kylpyam­meessaan, mut­ta palveluy­hteiskun­nan kehi­tys­tä korkea veroki­ila vaaran­taa olen­nais­es­ti. Pohjo­is­mainen korkeaan työn vero­tuk­seen perus­tu­va hyv­in­voin­ti­val­tio on laa­dit­tu teol­lista yhteiskun­taa ajatellen. Se toimii paljon huonom­min, kun tuotan­torakenne kul­kee kohden palveluy­hteiskun­taa. Sik­si Suomel­la ja Ruot­sil­la on vaikeuk­sia siir­tyä teol­lisu­u­den ajas­ta palveluyhteiskuntaan.

Aluepoliittinen epätasapaino

Suo­mi kaupungis­tui teol­lisu­us­maak­si erit­täin myöhään ja hyvin nopeasti.  Maal­ta­muu­ton nopeus oli aikanaan maail­ma­nen­nä­tys­lu­okkaa. Muut­to maal­ta on tyre­htynyt, mut­ta nyt tyh­jen­e­misvuorossa ovat pienet kaupun­git ja ne savupi­ip­pukaupun­git, jot­ka eivät Tam­pereen, Oulun ja Jyväskylän tavoin ole onnis­tuneet hyp­päämään uusien elinkeino­jen imuun. Tämä näkyy alueel­lise­na työt­tömyytenä yhtääl­lä ja asun­top­u­las­ta johtuvina korkeina asumisku­luina toisaal­la. Syr­jäseu­tu­jen työt­tömyys tulee julkiselle taloudelle kalli­ik­si, jol­loin koko sosi­aal­i­tur­va pitää pan­na säästöku­urille. Korkeat asumiskus­tan­nuk­set taas sotke­vat ensisi­jaisen ja viime­si­jaisen sosi­aal­i­tur­van keskinäisen järjestyk­sen. Kun työt­tömyys­tur­vaa joudu­taan paikkaa­maan toimeen­tu­lotuel­la, menetetään merk­i­tyk­sen­sä sekin vähäi­nen työhön kan­nus­ta­va ele­ment­ti, joka työt­tömyys­tur­van sovit­telu­un sen­tään sisäl­tyy. Paljon kade­hdit­tu Tan­skan malli ei ole kopi­oitavis­sa Suomeen juuri korkean alueel­lisen työt­tömyy­den ja korkei­den ja köm­pelösti kor­vat­tu­jen asumiskus­tan­nusten takia.

Meritokraattinen yhteiskunta

Sää­tykier­to Suomes­sa oli sodan jälkeis­inä vuosikym­meninä huo­mat­ta­van nopea­ta ver­rat­tuna aiem­paan aikaan tai oikeas­t­aan mihin maa­han hyvän­sä. Viime aikoina sää­tykier­to on hidas­tunut uud­estaan. Van­hempi­en sosi­aa­li­nen taus­ta ennus­taa las­ten sosi­aal­ista taus­taa taas varsin hyvin. Sille, että köy­histä oloista on aiem­paa vaikeampi pon­nistaa ylös, on esitet­ty monia syitä alka­en lukion oppikir­jo­jen kalleud­es­ta. Pelkään pahoin, että nykyti­la kuvaa nor­maalia asianti­laa ja sodan­jälkeinen aika epänor­maalia tilan­net­ta, joka ei voin­utkaan kestää kauan.

Nopeaa sää­tykier­toa selit­ti maal­ta muut­to. Maat­alousy­hteiskun­nas­sa yhteiskun­nal­liset erot joh­tu­i­v­at pitkälti maan­omis­tuk­ses­ta. Kun kokon­ainen ikälu­ok­ka muut­ti kaupunkei­hin, maao­maisu­us jäi maalle ja menet­ti merk­i­tyk­sen­sä. Ison talon ja savupirtin lapset aloit­ti­vat, jos eivät nyt aivan samal­ta viival­ta niin kuitenkin selvästi aiem­paa tasa-arvoisem­mista lähtökohdista.

Mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa omat kyvyt ratkai­se­vat men­estyk­sen per­i­tyn luok­ka-ase­man sijaan.  Lyhyel­lä aikavälil­lä tämä johtaa yhteiskun­nal­lis­ten ero­jen vähen­e­miseen, mut­ta pitkäl­lä aikavälil­lä lop­putu­lok­se­na saat­taa olla entistä eri­ar­voisem­pi yhteiskun­ta. Jos henkiset kyvyt periy­tyvät – geneet­tis­es­ti tai sosi­aalis­es­ti – sää­tykier­to hidas­tuu myös mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa, kun lah­jakku­udet on poimit­tu alalu­okas­ta ylälu­okkaan ja mus­tat lam­paat siir­tyneet ylälu­okas­ta alalu­okkaan. Mon­et ikävät sosi­aal­isi­in eroi­hin liit­tyvät seikat selit­tyvät mielestäni täl­lä ainakin osit­tain myös sosi­aal­is­ten ter­vey­sero­jen kasvu. Köy­hyys ei vält­tämät­tä tee sairaak­si, mut­ta sairaus ja päi­hdeon­gel­mat tekevät köyhäksi.

96 vastausta artikkeliin “Mikä on muuttunut (2)”

  1. Jos työ­nan­ta­jan kus­tan­nus on 100 euroa, tästä menee ensin arvon­lisäverona 22 euroa ja työ­nan­ta­jan sosi­aal­i­tur­va­mak­suina ja eläke­mak­suina toiset 22 euroa. Työn­tek­i­jän brut­topalk­ka on noin 56 euroa, jos­ta mar­gin­aaliv­erona menee verot­ta­jalle noin 25 euroa. Rahas­ta, joka työ­nan­ta­jan tililtä läh­tee, pää­tyy palka­nsaa­jan tilille noin 40 pros­ent­tia lop­un men­nessä verottajalle. 

    Joku muukin tämän var­maan kor­jaa, mut­ta hie­man prosenttilaskua:
    (100–22-22–25)/100 = 31/100 = 31 %

    Eli työ­nan­ta­jan sadas­ta eurosta menee 31 pros­ent­tia työn­tek­i­jän tilille, lop­un men­nessä verottajalle.

    Kari

    1. Täy­tynee tark­istaa kun tulen koti­in, olenko laskenut väärin vain kir­joit­tanut väärin. Ilmeis­es­ti ainakin kir­joit­tanut väärin, sil­lä jos alv las­ke­taan noin päin, oikea pros­ent­ti on 18.

  2. Ainakin laskenut väärin — ylläol­e­va huomio­han kohdis­tuu siihen, että jos brut­topalk­ka on 56€ jos­ta verot­ta­jalle menee 25€, niin jäl­jelle jää 31€, eli 31%. Verot­ta­jalle sit­ten 69%. Yllä siis 22, 22, ja 25 eivät ole pros­ent­te­ja vaan esimerk­istäsi kaivet­tu­ja euromääräisiä lukuja.

  3. Sosi­aa­li­nen liikku­vu­us kiihtyy aina, kun elinkeino­rak­en­teen muu­tos kiihtyy. Nyt elinkeino­rakenne muut­tuu selkeästi naisia suo­si­vaan suun­taan. Samaan aikaan koulu­tus nai­sis­tuu kovaa vauh­tia. Uusista yliop­pi­laista alkaa kak­si kol­mannes­ta olla naisia. Erikois­lukiois­sa ero on vieläkin suurem­pi. Pojat sen sijaan erikois­tu­vat syr­jäy­tymiseen ja itsemurhiin.

    Aiheesta voisi jatkaa, mut­ta mik­si turhaa. Tämä nyt ei vain ole kiinnostavaa.

    Veikkaankin, että Soin­in­vaara onnis­tuu kir­joit­ta­maan kir­jansa mainit­se­mat­ta lainkaan sukupuolten hyv­in­voin­tiero­ja — sitä kuin­ka paljon parem­pio­saisia naiset nykyään Suomes­sa ovat — ja niihin liit­tyviä tren­de­jä — sitä kuin­ka epä­tasa-arvo näyt­tää pääosin entis­es­tään lisääntyvän.

  4. Veroki­ilas­ta: vielä äärim­mäisem­mäk­si pros­en­tit menevät, jos palkkaa­vana tahona on yksityishenkilö.

    Tässä muu­ta­man vuo­den takainen kolum­ni, jos­sa on las­ket­tu että n. 2700 euron brut­topalkkaa naut­ti­van ammat­ti­laisen voi juuri ja juuri palkata henkilö, jon­ka brut­to-kk-palk­ka on 8k€ luokkaa.

    http://www.talouselama.fi/kolumni/article159068.ece

    En tiedä miten vero­tus noista ajoista on muut­tunut, joten ajanko­htaisu­ut­ta en osaa taata.

  5. Osmo:

    Teol­lisia tuot­tei­ta voi verot­taa melkein kuin­ka paljon tahansa ilman, että ihmiset ryhtyvät valmis­ta­maan esimerkik­si pape­ria kylpyammeessaan

    Tää on ihan tosi haus­ka lause ja siks ärsyt­tää alkaa kri­ti­soimaan sitä, mut­ta silti on pakko. Jos teol­lis­es­ti valmis­te­tulle hyödyk­keelle on mitään vai­h­toe­hto­ja, niin niiden vai­h­toe­hto­jen käyt­tö lisään­tyy. Kos­ka kaikel­la ihmiselämässä on vai­h­toe­hto­ja, kos­ka ihmi­nen tulee onnel­lisek­si mitä mon­i­naisem­mista asioista, niin teol­lisen tuotan­non vero­tus kyl­lä vaikut­taa tuotan­torak­en­teeseen. (Siinä olet kyl­lä var­maan oike­as­sa, että ei läh­eskään niin paljoa kuin palvelui­ta verotettaessa.)

    Kari: Jos tuo mitä Osmo on kir­joit­tanut pitää paikkansa, niin sin­un pros­ent­ti­lasku ei mene noin. (1-(0.22+0.22))*075=n.40%

    1. Ei, se menee oikeasti osa­puilleen näin:
      Brut­topalk­ka 100
      Eläke­mak­su 21
      Alv brut­topalka­s­ta ja eläkkkeestä 26
      Työn­tek­i­jän mar­gin­aaliv­ero 42 % (toisek­si ylin porras)
      Työ­nan­ta­ja mak­saa 147, työn­tek­i­jä saa 58, osa­puilleen 40 %
      Illal­la väsyneenä ei pitäisi tehdä mitään. Olin vahin­gos­sa laskenut myös työn­tek­i­jän mak­saman eläke­mak­sun kah­teen ker­taan, eläke­mak­su on tässä kokon­aan työ­nan­ta­jan mak­suna, kos­ka se on työn­tek­i­jälle vero­tuk­ses­sa vähennyskelpoinen.

  6. Minä en ymmär­rä koko tuloveroa laisinkaan. Sen osu­us vero­ker­tymästä lie­nee merk­i­tyk­set­tömän pieni, ja kun raha kiertää, verot­ta­ja on aina kuitenkin välis­sä, joten se saisi omansa ilman sitäkin. Tulovero on aika uusi keksin­tö vero­tuk­sen his­to­ri­as­sa muutenkin.

  7. Onko kukaan koskaan laskenut kus­tan­nuk­sia alhaiselle kaupungis­tu­misas­teelle ja aluepolitiikalle?

    Meil­lä on koko 2000-luvun ollut euroop­palaisia ver­rokki­mai­ta korkeampi veroaste ja talouskasvu, mut­ta vain keskinker­tainen sosi­aal­i­tur­va ja infra­struk­tu­uri. Mihin kum­maan julkiset rahamme kuluvat? 

    Voisiko syynä olla alue­poli­ti­ikan suo­rat kus­tan­nuk­set ja mata­lan kaupungis­tu­misas­teen aiheut­ta­man tehot­to­muu­den välil­liset kustannukset?

  8. Taas mie­lenki­in­toisia näkökohtia.
    Toki verotus(kin) ohjaa val­in­to­ja, mut­ta kyl­lä mielestäni suurin syy palvelusek­torin kehit­tymät­tömyy­teen Suomes­sa on alhainen elin­ta­so — pienistä palkoista ei ole riit­tänyt ylel­lisyyk­si­in ja nyt, kun aika monel­la olisi varaa, asen­teet muut­tuvat hitaasti.

  9. Suomen pitäisi nyt kiiru­usti kek­siä jotain muu­takin kuin että pesemme tois­temme selk­iä saunas­sa (vrt. kok­ki ja halonhakkaaja)

    Ympäristöte­knolo­gia, mm. sisäil­mate­knolo­gia voisi olla hyvinkin tule­vaisu­u­den tuote. Ekologi­nen rak­en­t­a­mi­nen ja koulu­tuk­sen tuot­teis­t­a­mi­nen onkin ollut jonkin ver­ran julk­isu­udessa esil­lä Suomen mah­dol­lisi­na vahvuuksi­na glob­al­isaa­tion kentässä. 

    Jos palveluy­hteiskun­ta tarkoit­taa tosi­aan tätä “tee sie ja mie mak­san ja mie teen ja sie mak­sat” — kon­sep­tia, niin hukas­sa ollaan.

  10. Jos tuo­hon “Teol­lisia tuot­tei­ta voi verot­taa melkein kuin­ka paljon tahansa ilman, että ihmiset ryhtyvät valmis­ta­maan esimerkik­si pape­ria kylpyam­meessaan” sisäl­tyy aja­tus että palkkatyön sijas­ta pitäisi verot­taa teol­lisia tuot­tei­ta niin met­sään menee. Voi teol­lisu­us­tuot­tei­ta tietysti verot­taa, mut­ta eri asia paljonko vero tuot­taa kun tuot­teen käyt­tö vähe­nee tai lop­puu kokonaan.

    1. Ilaus on näköjään epä­selvä. En tarkoit­tanut, että veroite­taan teol­lisia tuot­tei­ta, vaan että työhön kohdis­tu­va veroki­ila ei syr­jäy­tyä teol­lista toim­intaa yhtä herkästi kuin palveluja.

  11. Catili­na:
    “Minä en ymmär­rä koko tuloveroa laisinkaan. Sen osu­us vero­ker­tymästä lie­nee merk­i­tyk­set­tömän pieni, ja kun raha kiertää, verot­ta­ja on aina kuitenkin välis­sä, joten se saisi omansa ilman sitäkin. Tulovero on aika uusi keksin­tö vero­tuk­sen his­to­ri­as­sa muutenkin.”

    Kun­nille tulovero on kuitenkin keskeisin tulon­lähde. Val­ti­ollekin tulovero taitaa olla toisek­si suurin tulonlähde. 

    Fik­sumpiakin vero­tuk­sen kohtei­ta olisi, mut­ta ne ovat poli­it­tis­es­ti vaikei­ta ja vaati­si­vat toimi­ak­seen kun­nol­la kat­tavia kan­sain­välisiä sopimuk­sia ja niiden nou­dat­tamista. (Uusi­u­tu­mat­tomien) luon­non­va­ro­jen kulu­tus­ta kan­nat­taisi hillitä veroil­la ja vas­taavasti työn tekemistä ja teet­tämistä lisätä niitä rajoit­tavien vero­jen keven­tämisel­lä. Eli, jos löy­det­täisi­in tavat puhua Kiina ja USA mukaan, EU:kin olisi var­masti mukana. 

    ALV:kin on parem­pi kuin tulovero, mut­ta sekin on meil­lä jo melkein EU:n hui­pus­sa. EU:n min­is­ter­ineu­vos­ton kan­nat­taisi sopia ALV:n minim­i­ta­so­jen nos­tamis­es­ta, niin tämä tek­isi tilaa työl­lisyyt­tä tukeville tulovero­jen alen­tamisille eri EU-mais­sa. Euroalueen inflaa­tio on pitkään ollut alle 2 %. ALV-minim­i­ta­so­jen koro­tus voitaisi­in hyvin tehdä inflaa­tio­tavoit­teen toteu­tu­mista vaarantamatta.

  12. “Sadas­ta eurosta 22% alv on 18,03€.”

    Kyl­lä, mut­ta Osmon esimerkki­tuot­teen vero­ton hin­ta olikin 121 euroa ja kun siihen pan­naan yleisen alv-kan­nan mukainen 22% päälle, tuot­teen verol­lisek­si hin­naksi tulee 147,62 euroa.

  13. “Onko kukaan koskaan laskenut kus­tan­nuk­sia alhaiselle kaupungis­tu­misas­teelle ja aluepolitiikalle?”

    Kun­han nyt pää­si­sivät sop­u­un edes siitä, onko kulu­ja vai ei, eli kysymys on läpeen­sä poli­ti­soitunut ja sik­si mah­do­ton tutkia. Esko Nie­mi TKK:sta on arvioin­ut säästök­si 7 mil­jar­dia. Ei ihme, että kepu­laiset eivät ihan pure­mat­ta niele.

    http://www.eskoniemi.fi/kirjoituksiani_aluepolitiikasta/

    “Meil­lä on koko 2000-luvun ollut euroop­palaisia ver­rokki­mai­ta korkeampi veroaste”

    Mitkä ver­rokki­maat? Suomen veroaste on ollut mata­lampi kuin Ruot­sis­sa (n. 50) ja Tan­skas­sa (n. 45) ja aika samaa tasoa kuin Kes­ki-Euroopan mais­sa eli kokon­aisveroaste 40–42 prossan paikkeilla. 

    Tästä huoli­mat­ta palve­lut eivät vält­tämät­tä ole ihan Sak­san tasoa. 

    Alue­poli­ti­ik­ka var­masti nielee liikaa rahaa, mut­ta on Suomes­sa muitakin tolkut­toman kalli­it­ta rakenteita.

  14. **
    Onko kukaan koskaan laskenut kus­tan­nuk­sia alhaiselle kaupungis­tu­misas­teelle ja aluepolitiikalle?
    **
    Alue­poli­ti­ikalle Esko Nie­mi: http://www.eskoniemi.fi/kirjoituksiani_aluepolitiikasta/ . Jut­tu oli esil­lä lehdis­tössä julka­isun aikoi­hin. Lukekaa kok jut­tu — kat­soin nopeasti, että “kokon­ais­säästö olisi siis noin seit­semän mil­jar­dia euroa. Suo­ravi­ivais­es­ti lask­ien tämä vas­taisi esimerkik­si vuo­den 2006 koko maan keskimääräisen kun­nal­lisvero­pros­entin 18,4 laskua noin kymmenel­lä prosenttiyksiköllä.”

  15. Suomen ei ole tarvin­nut koh­da­ta muu­tos­ta kohti palvelu­val­taista yhteisöä yhtä aikaisin kuin muiden maid­en. Suomes­sa teol­lisu­u­den osu­us koko kansan­talouden arvon­lisäyk­ses­tä on ollut suh­teel­lisen suuri vielä 1970-luvun jäl­keenkin kun muual­la raken­nemuu­tos alkoi jo silloin.

    Palve­lu­toimi­alo­ja on eri­laisia: jotkut tuot­ta­vat palvelui­ta teol­lisu­u­den ja muiden toimi­alo­jen käyt­töön ja jotkut palvel­e­vat koti­talouk­sia. Palve­lu­toimi­alo­jen kasvu voi osit­tain olla tilas­toin­tikysymys, kos­ka yri­tys­ten keskit­tyessä ydin­toim­intoi­hin­sa ne osta­vat ulkop­uolisia palvelui­ta enem­män. Täl­löin palve­lu­toimi­alo­jen tuotan­non määrä kas­vaa jo itsestään. 

    Arvon­lisävero­tus iskee juuri koti­taloussek­to­ria palvele­vien toimi­alo­jen tuotan­toon eli syn­tyy kan­nus­timia hoitaa asi­at ilman kuit­te­ja. Tämähän ilmi­selvästi lisää taloudel­lista tehokku­ut­ta, kos­ka muuten tuotan­to saat­taisi pahim­mas­sa tapauk­ses­sa jäädä tuot­ta­mat­ta. Har­maas­sa taloudessa toim­imisel­la on tietysti kus­tan­nuk­sen­sa (sekä yri­tyk­selle että sen kil­pail­i­joille) eikä se voi olla ideaalitilanne. 

    Voisiko palvelu­iden alvia perustel­la sil­lä, että näin ihmi­sistä saadaan oma­toimisia kun kaikkien täy­tyy osa­ta eri­laisia asioi­ta, jot­ta voivat vapaa-ajal­laan tuot­taa niitä palvelui­ta, joi­ta eivät markki­na­pal­ka­llaan pysty ostamaan? 🙂

    Alue­poli­ti­ikan kus­tan­nuk­sien laskel­mat ovat osin harhaan­jo­htavia. Osa val­tion tulon­si­ir­roista on kom­pen­saa­tio­ta aikaisem­min tehdy­istä veronalen­nuk­sista. Täl­löin kun­nal­lisvero­tuk­sen keskimääräi­nen veroaste on pienem­pi kuin nimelli­nen rajaveroaste.

    Kun­tien palve­lu­tuotan­non laa­ju­u­den ja laadun tulisi kuvas­taa paikallis­ten asukkaiden pref­er­ensse­jä ja halukku­ut­ta mak­saa niistä. Miten Helsin­gin keskushallinto voi tietää paikalliset olo­suh­teet paikallista yhteistöä paremmin?

  16. Eli­na
    “Jos palveluy­hteiskun­ta tarkoit­taa tosi­aan tätä “tee sie ja mie mak­san ja mie teen ja sie mak­sat” — kon­sep­tia, niin hukas­sa ollaan.”

    Miten teolli­nen yhteiskun­ta eroaa tuos­ta niinkuin periaatetasolla? 

    “Pult­taa sie mulle tuo auto kas­saan niin mie har­jailen sulle ruos­tu­ma­ton­ta terästä keit­tiön tiskialtaaseen”.

  17. Kansalais­palvelu voisi olla yksi tapa madal­taa työ­nan­ta­jan työl­listämiskus­tan­nuk­sia, varsinkin pienyrityksissä.

    http://www.kansalaispalvelu.fi/

    Ideana lyhyesti laa­jen­taa nyky­istä asevelvol­lisu­ut­ta koske­maan kaikkia kansalaisia ja suori­tus­muodoik­si valin­nais­es­ti yhteisö­palve­lut. Yrit­täjät voisi­vat hakea kelpoisu­ut­ta olla yhteisö­palvelun suorittamispiste.

  18. Sylvesteri kir­joit­taa:

    Miten teolli­nen yhteiskun­ta eroaa tuos­ta niinkuin periaatetasolla? 

    En oikeas­t­aan tiedä. Jos joku halu­aa selit­tää Eli­nalle, niin hyvä. Ja kiitos!

    Intu­iti­ivis­es­ti vain tun­tuu, että jos me kaik­ki teemme toisillemme sel­l­aisia asioi­ta mak­sus­ta, jot­ka voisimme ihan hyvin itsekin tehdä, niin siitä ei oikein irtoa talouskasvua. 

    Ymmär­rän kyl­lä suh­teel­lisen edun peri­aat­teen val­tioiden tasolla.

    Talous ei nyt ole vahvimpia osaamisaluei­tani, mut­ta halu­aisin siinä kehit­tyä, joten otan oppia vas­taan mielelläni.

    Koko palveluy­hteiskun­nankin käsite on min­ulle perin epäselvä.

  19. Kun ihmiset tekee asioi­ta, joi­ta hyvin osaa, ne asi­at tapah­tuu nopeam­min. Kun asi­at tapah­tuu nopeam­min, valmista tulee enem­män tai vapaa-aika lisään­tyy. Toisin sanoen vau­raus tai/ja hyv­in­voin­ti lisääntyy. 

    On sama onko tehtävät asi­at tavaraa vai palvelu­ja, paito­ja vai paidan pesemisiä, tuon erikois­tu­mis­pe­ri­aat­teen kannalta.

  20. Hieno kir­joi­tus Osmol­ta- herät­ti ainakin itsessäni ajatuksia. 

    Ehkä alue­poli­ti­ik­ka kan­nat­taisi kuitenkin keskit­tää min. 40 000 asukkaan kaupunkei­hin, tai yrit­tää luo­da Tam­pereesta, Turus­ta, Oulus­ta ja Jyväskylästä oikeaa vastapain­oa Helsingille? Itse en pidä siitäkään ajatuk­ses­ta, että pitkin Uuden­maan pel­to­ja levitel­lään miljoona ihmistä, joil­la ei vält­tämät­tä ole/tule ole­maan suhdet­ta Helsinki­in. En sinäl­lään vas­tus­ta pääkaupunkiseudun kasvua, mut­ta kyl­lähän asun­to­jen hin­nat ja sosi­aa­liku­lut laske­vat myös elämisen tasoa natiiveilla. 

    Ehkä pääkaupun­gin voisi siirtää Hämeen­lin­naan, kuten jo Sprengt­porten kaavaili? Paljon Hämeen­lin­naa, Lahtea ja Tam­peretta pidem­mälle ei Suomen olois­sa kuitenkaan saa­da esim. järke­viä junayhteyksiä.Turku taas on surulli­nen esimerk­ki menete­ty­istä mah­dol­lisuuk­sista: Kaupun­ki voisi tar­jo­ta muka­vat olot vaik­ka väk­iluku kas­vaisi 50 000 henkeä. Onnek­si Oulu on men­estynyt hyvin, muuten lap­pi­laiset ja poh­jalaiset istu­isi­vat Stadin lähiöis­sä narise­mas­sa ja valittamassa.

  21. Monien erikois­tunei­den palvelu­iden tuot­tamiseen tarvi­taan hir­muinen asi­akasvir­ta eli näyteikku­nan ohi täy­tyy kävel­lä tuhan­sia ihmisiä päivässä jot­ta riit­tävä määrä asi­akkai­ta tart­tuu pyy­dyk­seen. Tässä suh­teessa mata­lan väestön­ti­hey­den alueil­la on aika heikot eväät palvelu­voit­toises­sa elinkeinorakenteessa.

    Tuos­ta ensim­mäis­es­tä kap­paleesta Osmol­ta jäi puut­tumaan paran­nuse­hdo­tus vero­tuk­sen rak­en­teeseen? Eri­lainen alv-kan­ta työlle ja tavaroille? Pro­gres­si­ivi­nen eläke­mak­su? Palkkavero­tuk­sen kor­vaami­nen muil­la veroilla?…

    1. Tuos­ta ensim­mäis­es­tä kap­paleesta Osmol­ta jäi puut­tumaan paran­nuse­hdo­tus vero­tuk­sen rakenteeseen?

      Luku on tarkoitet­tu kir­jan alku­un motivoimaan myöhyem­min tule­via ehdotuksia.

  22. O.S. kir­joit­ti:
    “Työ­nan­ta­ja mak­saa 147, työn­tek­i­jä saa 58, osa­puilleen 40 %”
    Kun työn­tek­i­jä menee kaup­paan ostok­sille, Menee tuos­ta 58 €:sta taas val­ti­olle ALV ainakin.
    Jos sor­tuu tupakkaan, viinaan tai ben­si­ini­in, menee suurin osa koko rahas­ta valtiolle.
    Tässä kyl­lä mielestäni yhtymäko­htia enti­sa­jan torpparilaitokseen.

  23. Sohaisen vielä ampiais­pesää väit­tämäl­lä että yksi syy juuri pohjo­is­maisen vero­ma­llin ongelmi­in palve­lu­tuotan­nolle on pro­gres­siovero­tus. Se johtaa siihen , että kaikil­la palka­nsaa­jil­la on varaa peruselin­tarpeisi­in ruo­ka, asuminen(rakentaminen) ja ter­vey­den­huolto ml. lääk­keet. Kun työn suh­teelli­nen arvo osta­jalle on suh­teessa omi­in tuloi­hin , on palkka­menot näil­lä aloil­la samat kuin muual­la. Niin­pä näille aloille tup­paa syn­tymään laiskan­pulskei­ta kil­pailemat­to­muuskartelle­ja, jot­ka ker­aavät omat promil­len­sa kansan­tuot­teesta. Kun taas tulo­jen ylimääräistä osaa verote­taan rajusti, jää lai­hasti net­tora­haa käytet­täväk­si palvelui­hin. En väitä että pro­gres­sio olisi pelkästään huono asia tai edes enem­män huono kuin hyvä, mut­ta ei se pelkästään hyväkään voi olla. Jokainen kansan­talousti­eteen opuk­sia lehteil­lyt ymmärtää, että staat­tisen, vuosikym­meniä jatku­van pro­gres­sioveron olois­sa talous sopeu­tuu kansan­talouden löysän ja tiukan rahan kohtiin.

    Todel­li­nen vihreä ver­ou­ud­is­tus olisi tehdä kaik­ista vaku­u­tus­mak­su­ista alvil­lisia. Vaku­u­tuk­set ovat yksi merkit­tävimpiä kan­nus­timia yli varo­jen elämiseen ja velka­ku­lu­tuk­seen. Tämä vero­tuot­to täy­ty­isi tietysti keven­tää muual­ta, esim. palkkavero­tuk­ses­ta, jol­loin kulutet­taisi­in taas suh­teessa enem­män ainee­ton­ta tuotantoa.

  24. “Korkea vero­tus on kuitenkin muo­van­nut maid­en elinkeino­raken­net­ta. Köy­hässä intialaises­sa kylässä on enem­män rav­in­toloi­ta kuin suo­ma­laises­sa kirkonkylässä.”

    Pitääköhän paikkansa? ja ketkä niitö rav­in­toloi­ta käyt­tävät? Tuskin halonhakkaajat…

  25. Palveluy­hteiskun­ta kestää huonos­ti arvon­lisävero­ja ja ansio­tulovero­ja. Mut­ta joitakin mui­ta vero­ja ja mak­su­ja se ilmeis­es­ti kestää ihan hyvin. Sen vuok­si vero­tuk­sen pain­opis­tet­tä pitääkin muuttaa. 

    Toden­näköis­es­ti asun­to­lain­o­jen koroista tehtävät verovähen­nyk­set on pois­tet­ta­va, kiin­teistöveroa korotet­ta­va ja var­al­lisu­usvero otet­ta­va uudelleen käyt­töön jne. Samal­la julk­isten palvelu­jen mak­su­ja on nos­tet­ta­va. Esimerkik­si yliopis­toi­hin kun­nol­liset lukukausimaksut.

  26. Nykyaikaisen palvelun tuot­ta­mi­nen on saman­laista teol­lista tuotan­toa kuin tavaran tuottaminen.

    Palvelu on nykyään pros­es­si, johon osal­lis­tuu usei­ta työn­tek­i­jöitä, palvelun tuot­ta­mi­nen tarvit­see konei­ta, kiin­teistöjä, etc.

    Palkko­jen osu­us voi olla korkeampi kuin per­in­teiseeä tavar­tuotan­nos­sa, mut­ta ei se enää 100 % ole vaan jotain aivan muu­ta. esim telealal­la palkko­jen osu­us on n viidennes käyttökuluista.

    Meil­lä on asen­teelli­nen ongel­ma, palvelu käsitetään edelleen piikomisena

    1. Mikä on palkko­jen osu­us lop­putuot­teesta? Kyseisessä yri­tyk­sessä palkat voivat olla 20 % ja raa­ka-aineet ja koneet 80%, mut­ta Marssis­sako ne raa­ka-aineet ja koneet on valmis­tet­tu? Keskimäärin palkko­jen osu­us brut­tokansan­tuot­teesta on noin 60 % ja sitä se on sil­loin myös tuot­tei­den hinnoissa.

  27. Eli­na:

    Intu­iti­ivis­es­ti vain tun­tuu, että jos me kaik­ki teemme toisillemme sel­l­aisia asioi­ta mak­sus­ta, jot­ka voisimme ihan hyvin itsekin tehdä, niin siitä ei oikein irtoa talouskasvua.

    Ymmär­rän kyl­lä suh­teel­lisen edun peri­aat­teen val­tioiden tasolla. 

    No mike­si se toimisi peri­aat­teessa samal­la taval­la yksilötasolla?

    Se, että “voimme yhtä hyvin tehdä itse” jonkin asian, ei tarkoi­ta sitä, etteikö joku muu voisi tehdä sitä merkit­tävästi nopeam­min ja parem­min. Täl­löin on tarkoituk­sen­mukaista jakaa hom­mat siten, että kaik­ki keskit­tyvät tekemään sitä, minkä osaa­vat parhait­en, jol­loin hyödyl­lisiä asioi­ta saadaan tehtyä enem­män kuin turaa­mal­la kaik­ki itse kasaan.

    Ja kos­ka aika on rajalli­nen resurssi, niin jotkin hom­mat kan­nat­taa usein siirtää muiden tehtäväk­si, _vaikka_ ne pysty­isi itse tekemään jopa tehokkaam­min! Tämä toteu­tuu siinä tapauk­ses­sa, että säästyneen ajan voi käyt­tää parem­min (eli siten, että se tuot­taa itselle enem­män hyö­tyä kuin sen hom­man teet­tämis­es­tä mak­set­ta­va kustannus).

    Sama pätee tietenkin sekä teol­liseen että palve­lu­tuotan­toon. Ero lie­nee lähin­nä siinä, että “teol­lises­sa tuotan­nos­sa” pääomil­la on useim­miten merkit­tävä rooli, eikä yksilöl­lä ei usein ole mah­dol­lisu­usksia tuot­taa kyseistä hyödyket­tä tehokkaam­min, kos­ka pitäisi ensin rak­en­taa se tuotan­to­laitos ja muu infra­struk­tu­uri. Tämän vuok­si kerätään pääo­mia (esimerkik­si osakey­htiöön) ja raken­netaan yhteis­tu­umin se tuotan­to­laitos. Tämä kai on se veteen piir­ret­ty rajavi­i­va teol­lisen tuotan­non ja palve­lu­tuotan­non välil­lä: palve­lu­tuotan­nos­sa sido­tun pääo­man osu­us on merkit­tävästi pienempi. 

    Suuri sido­tun pääo­man määrä tarkoit­taa myös sitä, että tuotan­toa ei hevin lopete­ta, kos­ka siihen on sidot­tu paljon resursse­ja (pääo­maa). Tämä saa sit­ten jotkut — kuten ilmeis­es­ti Osmon — lyhytjän­teis­es­ti kuvit­tele­maan, että teol­lista tuotan­toa voi verot­taa enem­män, kos­ka se ei kuitenkaan siir­ry. Kyl­lä se siir­tyy, mut­ta liik­keet ovat hitai­ta, kestäen usein vuosikym­meniä, johtuen juuri infra­struk­tu­urin muu­tok­sen hitaud­es­ta (ei siis varsi­nais­es­ti pääo­man liikkei­den hitaud­es­ta, vaan ihan sen konkreet­tisen infra­struk­tu­urin rak­en­tamisen hitaudesta).

    Mut­ta ei noil­la peri­aate­ta­sol­la mitään suurem­paaa eroa ole.

    Mielestäni käsi­tys siitä, että teol­lisu­us­tuotan­to (ja vien­ti) ovat kaiken a ja o, johon tämä tokaisu niistä tois­temme paito­jen pesemis­es­tä liit­tyy, on vähin­täänkin van­hen­tunut nyky­maail­mas­sa. Merkan­til­is­min aika on ollut ja mennyt.

    Koko palveluy­hteiskun­nankin käsite on min­ulle perin epäselvä. 

    Minä vähän epäilen että ko. käsite on lähtöko­htais­es­tikin epämääräi­nen (?). Sil­lä kai tarkoite­taan lähin­nä sitä, että kun ennen muinoin pääosa väestöstä työsken­teli teol­lisu­udessa, niin automa­ti­saa­tion ja tehokku­u­den kasvus­ta johtuen siel­lä työsken­telee yhä harvem­pi, jol­loin nämä ihmiset siir­tyvät enenevässä määrin palvelu­aloille. Siis vähän sama kuin maat­alousy­hteiskun­ta vs. teolli­nen yhteiskunta.

    Kari

  28. Joni Nevalainen:

    Ideana lyhyesti laa­jen­taa nyky­istä asevelvol­lisu­ut­ta koske­maan kaikkia kansalaisia ja suori­tus­muodoik­si valin­nais­es­ti yhteisöpalvelut.

    Eli ideana on lyhyesti orju­ut­taa koko kansa jok­sikin tietyk­si ajak­si valtiovallalle.

    Ihan mie­lenki­in­toinen idea, mut­ta kiitos ei. Myyn itseni mielu­um­min orjak­si kap­i­tal­is­tille kuin poli­itikoille. (Kap­i­tal­isti sen­tään yrit­tää mak­si­moi­da arvoni, eli osoit­taa työni sinne mis­sä sitä tarvi­taan kaik­ista eniten…)

    Eli­na:

    Ymmär­rän kyl­lä suh­teel­lisen edun peri­aat­teen val­tioiden tasolla.

    Vähän has­sua, kun val­tio ei oikeas­t­aan edes ole mikään taloudelli­nen yksikkö, eikä sil­lä ole mitään eri­ty­istä suh­teel­lista etua pait­si jos ajatel­laan, että insti­tuu­tiot ovat pysyviä. (Mitä ne tietysti jos­sain määrin ovat.)

    Suh­teelli­nen etu tarkoit­taa samaa kaikil­la tasoil­la. Jos toim­i­joil­la ei ole suh­teessa tasan sama tuot­tavu­us kaikil­la tuotan­non aloil­la, keskit­tymäl­lä siihen mitä tekee suh­teessa parem­min kuin muut ja käymäl­lä kaup­paa hyv­in­voin­ti kasvaa.

    Tämä on tot­ta kaikessa toimin­nas­sa; ei pelkästään teol­lises­sa tuotannossa.

    Koko palveluy­hteiskun­nankin käsite on min­ulle perin epäselvä.

    Niin on min­ullekin. Minä luulen, että sil­lä ei ole mitään sisältöä ja sitä käyt­tävät eivät tiedä mis­tä puhuvat.

  29. Liian van­ha osuu oikeaan. Isos­sa osas­sa palvelui­ta vero­jous­to on vielä pienem­pi kuin teol­lises­sa tuotan­nos­sa. Ennem­min minä rupean kylpyammes­sani tekemään pape­ria kuin perus­tan oman kän­nykkäverkon. Ongel­ma keskit­tyy yksinker­tais­es­ti työvoimaval­taiseen tuotan­toon, riip­pumat­ta siitä onko kyseessä palvelu vai teolli­nen tuote.

    Eikä raa­ka-ainei­den työvoimaval­taisu­us ole oikeas­t­aan rel­e­vant­tia. Oli maalin valmis­tus kuin­ka pääo­ma- tai työvoimaval­taista tahansa, jos min­un pitää veroki­ilan takia tehdä kak­si tun­tia töitä palkatak­seni maalar­in tun­niksi, en hän­tä palkkaa vaan maalaan itse. Tietysti jos maalin tekem­i­nen olisi jotenkin tosi työvoimaval­taista ja saisin sen veroki­ilan takia halvem­mal­la tehtyä itse, niin sit­ten tek­isin senkin osu­u­den itse.

  30. Kiitos Kari ja Art­turi hyvistä vastauksista!

    Olen kyl­lä tosi tietämätön täl­lä alueel­la. Se häir­it­see min­ua ja saa tun­temaan itseni tyhmäksi.

    Onko jotain perus­teosta suositel­la aiheesta? Ehkä jokin kansan­talousti­eteen pääsykoekir­ja olisi paikallaan.…

    Ei min­ul­la tosi­aan ole mitään perustet­ta sille, mik­si suh­teel­lisen edun peri­aat­teen toimivu­us liit­ty­isi vain val­tioiden väliseen vai­h­toon. Aloin sitä itsekin ihme­tel­lä, mik­si niin ajattelen.

  31. “Koko palveluy­hteiskun­nankin käsite on min­ulle perin epäselvä.”

    Nykyisessä suo­ma­laises­sa palveluy­hteiskun­nas­sa paras­ta palvelua näyt­täisi ole­van itsepalvelu.

  32. Palveluy­hteiskun­taan kuu­luu pitzan­pais­ta­jien lisäk­si myös alati kehit­tyvät nettipalvelut.

    Mon­et mar­gin­aaliryh­mille suun­natut inter­net­palve­lut tarvit­se­vat riit­tävän ison käyt­täjäkun­nan ja sik­si Suomen pie­nille markki­noille ei syn­ny näitä palvelu­ja samaan tahti­in kuin USA:n tai Kiinan markkinoille.

    Kaikkia niitä palvelu­ja, joi­ta saa USA:ssa tai Kiinas­sa ei kan­na­ta ryhtyä tar­joa­maan Suomen kielel­lä. Jos palvelu­jen tuot­ta­mi­nen on kiin­ni main­os­ta­jien rahoista, ei useinkaan löy­dy riit­tävän suur­ta suomenkielistä kohderyhmää.

    Suo­ma­lais­ten yri­tys­ten onkin usein ryn­nit­tävä heti ulko­maisille markki­noille, mikä saat­taa tuo­da ylimääräisiä vaikeuk­sia ja ‑kus­tan­nuk­sia. Tuoteke­hi­tysyk­siköt onkin perustet­ta­va Piilaak­soon tai Shang­hai­hin ja sof­ta on tehtävä hal­patyövoimal­la Inti­as­sa. Suo­ma­laisia ei paljon pro­jek­tis­sa työllistetä.

    Uusien net­ti­palvelu­jen kek­simi­nen ja tuot­ta­mi­nen toden­näköis­es­ti onnis­tuu parem­min keskit­tymis­sä, jois­sa on riit­tävän paljon korkeata­soista osaamista ja luovu­ut­ta. Suo­mi saat­taa jäädä myös tässä kil­pailus­sa iso­jen jalkoihin.

    Kun net­ti­palvelulle saa riit­tävästi volyymia, niin sit­ten sen arvo kas­vaa huimasti ja yhteiskun­taan syn­tyy veropo­h­jaa. Kos­ka Suomes­sa volyyme­ja on vaikea saa­da, ei veropo­h­jaakaan syn­ny samal­la taval­la kuin isoil­la markkinoilla.

    Kun isot markki­nat kehit­tyvät mui­ta nopeam­min, niin se vain lisää niiden kil­pailue­t­ua. Kas­vav­il­la markki­noil­la yri­tyk­set saa­vat paljon helpom­min riski­ra­haa palvelu­iden kehit­tämiseen kuin pie­nil­lä markkinoilla.

    Siinä muu­tamia syitä, mik­si siir­tymi­nen palveluy­hteiskun­taan tuo mukanaan Suomelle hie­man haasteita.

  33. “Keskimäärin palkko­jen osu­us brut­tokansan­tuot­teesta on noin 60 % ja sitä se on sil­loin myös tuot­tei­den hinnoissa.”

    Näinkin se on, mut­ta ei nykyaikainen palvelu- ja tavaratuotan­to näinkään mitat­tuna poikkea enää toi­sis­taan kuatan­nus­rak­en­teeltaan niin paljoa, että sil­lä olisi oleelli­nen merkitys.

    Intia on huono ver­tailuko­h­ta ellemme halua vajo­ta samalle kehitystasolle.
    Rav­in­to­la on siel­lä yksinker­taisim­mil­laan peltikap­palei­ta, jot­ka on kepein tuet­tu sadesuo­jak­si, rav­in­to­la on kadul­la , pöy­dät pukkipöytiä ja keit­tiö pari kaasukeitintä.

    Helsingis­sä taas kaupun­ki perii törkyvuokria, ter­veystarkata­ja Pönkä huole­hii siitä, että kiin­teistölu­lut ovat taivais­sa ja raa­ka-aineetkin ovat kalli­impia. Palkko­jen osu­us on tietysti jotakin, mut­ta ei se merkit­tävin tek­i­jä ole

  34. Eli­na: Minä suosit­te­len kuun­tele­maan kaik­ki Econ­Talk pod­cästit, jos englan­ninkieli on riit­tävän hyvin hal­lus­sa. http://www.econtalk.org/

    Russ Roberts osaa selit­tää talousti­eteen käsit­teet hyvin ilman, että käyt­tää tarpeet­tomasti talousti­eteen jargonia.

    Tätä teosta olen myös näh­nyt kehut­ta­van hyvänä ensim­mäisenä kir­jana taloud­es­ta, mut­ta en ole lukenut sitä itse: http://www.amazon.com/Economics-One-Lesson-Shortest-Understand/dp/0517548232

    Varoituk­sen sanana, molem­mat sisältävät run­saasti “free-mar­ket” taloustiedettä.

  35. Sep­po S: “Palveluy­hteiskun­taan kuu­luu pitzan­pais­ta­jien lisäk­si myös alati kehit­tyvät nettipalvelut.”

    Net­ti­palveluista suurin osa ei ole palvelua lainkaan — ja esim. pankkipalve­lut itsepalvelua.

  36. Monien verkkopalvelu­jen kehit­tämi­nen vaatii iso­ja etukä­teen tehtäviä työvoimaval­taisia investoin­te­ja tuoteke­hi­tyk­seen ja sof­t­an­tekemiseen. Lisäk­si palvelun kehit­tämisen ja lanseer­aamisen jäl­keen verkkopalvelu tuot­taa aluk­si mon­ta vuot­ta tap­pi­o­ta. Täl­lais­ten verkkopalvelu­jen kehit­tämi­nen vaatii rahoit­ta­jil­ta suur­ta riskinsietokykyä. 

    Aiem­min Suo­mi oli pitkälti pank­ki- ja val­tiony­htiöve­toinen maa. Suomen teol­lisu­u­den poh­ja on suurelta osin peräisin tältä ajal­ta. Sil­loin panos­tet­ti­in investoin­tei­hin ja ajoit­tain jopa yli-investoiti­in. Välil­lä sit­ten met­sä­te­ol­lisu­u­den toivo­muk­ses­ta devalvoitiin.

    Nyt ajat ovat muut­tuneet. Suomes­sa ollaan hyvin varovaisia riskisi­joi­tusten suh­teen ja ali-investoidaan. Suomes­sa ei ole rikkai­ta yksi­ty­isiä riskisi­joit­ta­jia, eikä val­tio sat­saa niinkuin ennen. Puut­tuu myös iso­jen kas­vavien markki­noiden veto.

    Palkkata­son korkeus ja ankara vero­tus myös heiken­tävät sijoit­ta­jien intoa kehit­tää verkkopalvelu­ja suo­ma­laisel­la työvoimalla.

    Kiinas­sa sen sijaan val­tio sat­saa val­tavasti ja siel­lä on myös sal­lit­tu se, että muo­dos­tuu huip­purikkai­ta yksi­ty­isiä riskisi­joit­ta­jia, jot­ka näkevät suuria mah­dol­lisuuk­sia uusis­sa palveluis­sa kas­vav­il­la markki­noil­la. Yliopis­tot suolta­vat vuosit­tain miljoo­nia 200–400 euroa kuukaudessa tien­aavia insinööre­jä palvelu­jen kehittämiseen.

    Tämä näkymä tietää sitä, että Suomes­sa saamme pais­taa pit­so­ja toisillemme ja hoitaa van­huk­si­amme ilman, että mitään työvoima­pu­laa tulee. Vero­tuk­sen kaut­ta on entistä vaikeam­paa kerätä varo­ja julk­isi­in palvelui­hin, jot­ka vääjäämät­tä heikkenevät.

  37. “Nykyisessä suo­ma­laises­sa palveluy­hteiskun­nas­sa paras­ta palvelua näyt­täisi ole­van itsepalvelu”

    Viro on itsepa­lveluis­sa edel­lä Suomea ja sitä pide­tään nykyään palveluy­hteiskun­nan merkkinä.

    Verkkopalve­lut ovat juuri itsepalvelua.
    Mik­si menisit val­tion viras­toon täyt­tämään lomaket­ta ja jonot­ta­maan, kun voit täyt­tää lomak­keen mukavasti kotona eikä tarvitse matkus­taa mihinkään ?

  38. Art­turi:

    Tätä teosta olen myös näh­nyt kehut­ta­van hyvänä ensim­mäisenä kir­jana taloud­es­ta, mut­ta en ole lukenut sitä itse: http://www.amazon.com/Economics-One-Lesson-Shortest-Understand/dp/0517548232

    Ja taloudel­lisem­min tuo löy­tyy myös njetistä:
    http://jim.com/econ/

    Ainakin minus­ta ko. teos, jota olen lueskel­lut sieltä täältä, on enem­män kri­ti­ikkiä val­tio­val­lan sään­te­lyä kohtaan kuin varsi­nais­es­ti talouden oppikir­ja, mut­ta varsin hauskasti kir­joitet­tu ja esit­tää ilmiöt mielestäni varsin pätevästi.

    Kari

  39. Hyvä kir­joi­tus.

    Insti­tuu­ti­olle kuten hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nalle on tyyp­il­listä S‑käyrän tyyp­pinen rom­ah­dus. Ensin ongelmia alkaa hil­jalleen kasautua, mut­ta siitä huoli­mat­ta kaik­ki näyt­tää jatku­van hyvin pitkään suht vakaana. 

    Sit­ten yhtäkkiä insti­tuu­tio alkaa purkaantua.

    Hyv­in­voin­tiy­hteiskun­ta voi alkaa lop­ullis­es­ti purkau­tua kun nuorem­mat menet­tävät kokon­aan uskon­sa siihen että hyv­in­voin­tiy­hteiskun­nas­ta tulee heille mitään etu­ja esimerkik­si eläkkei­den muo­dos­sa. Ammat­ti­taitoisin nuori väki alkaa muut­taa muualle. Syöksykierre alkaa.

  40. Liian Van­ha kir­joit­ti: “Mik­si menisit val­tion viras­toon täyt­tämään lomaket­ta ja jonot­ta­maan, kun voit täyt­tää lomak­keen mukavasti kotona eikä tarvitse matkus­taa mihinkään ?”

    No ehkäpä sik­si, että kokeil­lessani täyt­tää verot­ta­jan net­tilo­maket­ta kaa­tui yri­tys siihen, etten osan­nut tehdä val­in­taa jokaiseen kohtaan. Net­tilo­make ei hyväksynyt “tyhjää”. Paper­ilo­make hyväksyy, ja sen voi lähet­tää postitse.

  41. Sep­po S: “Tämä näkymä tietää sitä, että Suomes­sa saamme pais­taa pit­so­ja toisillemme ja hoitaa van­huk­si­amme ilman, että mitään työvoima­pu­laa tulee. Vero­tuk­sen kaut­ta on entistä vaikeam­paa kerätä varo­ja julk­isi­in palvelui­hin, jot­ka vääjäämät­tä heikkenevät.”

    Julkiset palve­lut eivät vääjämät­tä heikkene, mut­ta niiden piiris­sä ole­van joukon osu­us pienenee.
    Jos yksi­tyiset sosi­aali- ja ter­veyspalve­lut kas­va­vat 20% vuodessa, tämä vähen­tää kyl­lä julk­isten palvelu­jen tarvet­ta. Yksi­ty­isiä palvelui­ta ei liene syytä kus­tan­taa julk­i­sista varoista? Sitä mukaa kuin täy­den työeläk­keen ansain­nei­den määrä kas­vaa, kas­vaa myös keskimääräi­nen eläke (täl­lä het­kel­lä noin 1.300 €/kk) ja yhteiskun­nan tuen tarve vähe­nee. Näin ollen myös se, että van­husväestön palvelu­iden kus­tan­nuk­set ja eläke­menot las­ke­taan yhteen ja väitetään, että van­husväestö mak­saa tule­vaisu­udessa niin ja niin paljon, on virhepäätelmä.
    Onko näi­hin eläkkeisi­in varaa, jää nähtäväk­si, mut­ta käsi­tyk­seni mukaan jo ennen nyky­istä lamaa val­lit­si tilanne, että eläk­er­a­has­to­jen tuo­tot oli­vat suurem­mat kuin ulos mak­set­ta­vat eläk­keet. Täl­lä het­kel­lä tilanne ei liene tämä, mut­ta kyl­lä ne sijoi­tus­tuo­tot taas alka­vat kasvaa.
    Mie­lenki­in­toista, eikö totta?

  42. Vähän lisää: kun siis keskieläke on noin 1300 €/kk, niin laitoshoidon palvelumak­suna voidaan per­iä 85% tästä eli 1100 — luulisin, että sil­lä yhtä & toista voidaan rahoittaa.

  43. Vaik­ka verkkopalvelu olisikin ilmaista itsepa­lvelua, niin aika moni tien­aa niistä. Syynä voi olla main­ok­sista kerä­tyt tulot tai jotain muu­ta kaut­ta tehty rahas­tus. Siis verkkopalvelu­jen rak­en­t­a­mi­nen ja ylläpitämi­nen on merk­i­tyk­seltään kas­va­va elinkeino. 

    Lisäk­si verkkopalvelui­hin kytkey­tyy usein ilmais­ten itsepa­lvelu­iden ohel­la olen­naise­na osana muu­ta mak­sullista kaup­paa tai palvelua. Verkkopalvelu­jen kaut­ta mon­en asian tekemisen tuot­tavu­us para­nee niin julkisel­la kuin yksi­tyisel­läkin sektorilla.

    Olisi erit­täin tärkeää, että Suo­mi olisi kaiken­laises­sa verkkopalvelus­sa maail­man kärki­mai­ta, mut­ta olemme pudon­neet pahasti kelka­s­ta, kuten jokin aika sit­ten julka­istut selvi­tyk­set osoittivat.

    Parem­pi olla verkkopalveluis­sa kärki­maa kuin pitzanpaistossa.

  44. Pohjo­is­mainen korkeaan työn vero­tuk­seen perus­tu­va hyv­in­voin­ti­val­tio on laa­dit­tu teol­lista yhteiskun­taa ajatellen. Se toimii paljon huonom­min, kun tuotan­torakenne kul­kee kohden palveluy­hteiskun­taa. Sik­si Suomel­la ja Ruot­sil­la on vaikeuk­sia siir­tyä teol­lisu­u­den ajas­ta palveluyhteiskuntaan.

    Ja kun tähän vielä lisätään tämä kuu­luisa glob­al­isaa­tio ale­taan olla ns. asian ytimessä. Kaik­ki ne yhtiöt, jot­ka vain voivat, siirtävät tuotan­ton­sa “mata­lan kus­tan­nus­ta­son mai­hin”. Sen jäl­keen kor­vaa­vat työ­paikat syn­tyvät, jos syn­tyvät palveluista.

    Esimerkik­si monille konepa­jay­htiöille palve­lut ovat jo merkit­tävin osa liike­vai­h­dos­ta. Palve­lut tosin tehdään siel­lä mis­sä ovat asen­netut lait­teetkin, joten työl­listävä vaiku­tus Suomes­sa jää marginaaliseksi.

    Vero­tuk­ses­sa tämä palvelun pain­ot­tumi­nen näkyy aikanaan, kun eri­lais­ten kulu­tusvero­jen merk­i­tys kas­vaa olennaisesti.

    Verot­ta­ja hyö­tyy palvelun arvon nousus­ta lin­eaaris­es­ti, mut­ta en silti menisi van­no­maan, että laa­jan paletin tasaveroil­lakaan Suomen ns. hyv­in­voin­ti­val­tio­ta kyet­täisi­in pitämään täl­laise­naan kuin nyt.

  45. “No ehkäpä sik­si, että kokeil­lessani täyt­tää verot­ta­jan net­tilo­maket­ta kaa­tui yri­tys siihen, etten osan­nut tehdä val­in­taa jokaiseen kohtaan. Net­tilo­make ei hyväksynyt “tyhjää”. Paper­ilo­make hyväksyy, ja sen voi lähet­tää postitse.”

    Minäpäs osasin. Ja tun­tui kyl­lä oudol­ta vain painaa “lähetä” ‑nap­pia ja se oli sit­ten siinä. Ei sinne posti­in nyt niin pitkä mat­ka olisi, mut­ta on pos­tit­tamises­sakin oma vaivansa.

  46. [quote]Rahasta, joka työ­nan­ta­jan tililtä läh­tee, pää­tyy palka­nsaa­jan tilille noin 40 pros­ent­tia lop­un men­nessä verottajalle.[/quote]

    Ja tästä 40 pros­ent­tia menee asun­to­lainaan tai vuokraan. Reaal­i­talouden kier­toon, tavaroi­hin ja palvelui­hin, jää palka­nsaa­jal­ta alku­peräis­es­tä 100 pros­en­tista n.20%.

  47. “…Korkean vero­tuk­sen maat ovat men­estyneet taloudel­lis­es­ti jopa parem­min kuin mata­lan vero­tuk­sen maat…”

    Vai siitä huoli­mat­ta? Suo­ma­laista hyv­in­voin­tia raken­net­ti­in raskaan teol­lisu­u­den ehdoil­la sotien jäl­keen ja samal­la tuhot­ti­in käytän­nössä PKT-sek­tori. Kan­nat­taa ver­ra­ta Sak­san ja Suomen keskisu­uren teol­lisu­u­den eroa. Meil­lä on pikku­narikoi­ta, mut­ta sairaal­la vero­tuk­sel­la on pyrit­ty estämään niiden kavaminen.

    Joka tapauk­ses­sa nyt ollaan tilanteessa, jos­sa enää ei voi­da jatkaa nyky­menol­la. Puo­let yhteiskun­nan menoista on sosi­aali- ja ter­vey­den­huoltoa. Vain niihin tehdyt leikkauk­set aut­ta­vat meitä eteen­päin. Kol­man­teen merkit­tävään kuluerään, koulu­tuk­seen, ei kan­na­ta koskea, kos­ka se on tulevaisuutemme.

  48. “Meil­lä on pikku­narikoi­ta, mut­ta sairaal­la vero­tuk­sel­la on pyrit­ty estämään niiden kavaminen.”

    Meil­lä nämä pikku­narikat ovat yleen­sä eri­laisia palveluyri­tyk­siä esim sähkö‑, put­ki-raken­nus ‑ymu­rakoit­si­joi­ta ‚kau­pan alan pikkuyrit­täjiä tai pikku pajoja.
    Tai autoil­i­joi­ta tai rav­in­tolan pitäjiä
    Ei näil­lä oikein suuria kasvumah­dol­lisuuk­sia edes ole, ne ovat enim­mäk­seen jonkun suurem­man renke­jä. Tyyp­il­listä näille on, että ne tekevät ruti­initöitä ja fir­maan sidot­tu pääo­ma on pieni.

    Itse asi­as­sa täl­laiset yri­tyk­set ovat vain palkkatyön toinen muoto.

    Kasvuyri­tyk­siä, joil­la on oikea kan­sain­välis­es­tikin kan­ta­va idea, on har­vas­sa ja har­va niistä kas­vaa suurek­si enne kuin vielä suurem­pi ostaa sen
    Suuret yri­tyk­set kyt­täävät kas­vavia yri­tyk­siä ja osta­vat poten­ti­aal­isia kil­pail­i­joi­ta pois markkinoilta

  49. Se, että “voimme yhtä hyvin tehdä itse” jonkin asian, ei tarkoi­ta sitä, etteikö joku muu voisi tehdä sitä merkit­tävästi nopeam­min ja parem­min. Täl­löin on tarkoituk­sen­mukaista jakaa hom­mat siten, että kaik­ki keskit­tyvät tekemään sitä, minkä osaa­vat parhait­en, jol­loin hyödyl­lisiä asioi­ta saadaan tehtyä enem­män kuin turaa­mal­la kaik­ki itse kasaan. 

    Tässä on taas esimerk­ki siitä, miten syvälle taval­lis­ten hyvää tarkoit­tavien ihmis­ten asen­teisi­in ja ajatuk­si­in talouskasvuide­olo­gia on vaiku­tuk­sen­sa ulot­tanut. Asioiden arvoa mitataan sil­lä, miten paljon hyödyl­lisiä tuot­tei­ta saadaan tehdyik­si ja rahal­la vaihdettaviksi. 

    Ihmi­nen ei kuitenkaan saa onneaan siitä, miten paljon hän voi ostaa tois­t­en tekemiä hyödykkeitä, vaan siitä, miten paljon hän itse voi hyö­tyjä tuot­taa, itselleen ja muille.

    Eihän työt­tömyyskään ole ainakaan enää tavaran­pu­u­teon­gel­ma. Jokaiselle pystytään jär­jestämään asun­to, vaat­teet ja ruo­ka ja näin meil­lä myös tehdään. Työt­tömyys on mie­len ongel­ma. Työtön on onneton, kos­ka hän ei itse voi olla mukana tuot­ta­mas­sa hyödyl­lisiä asioi­ta. Eikä tämä ongel­ma koske vain palkkatyöstä syr­jäytet­tyjä vaan myös niitä palkkaa naut­tivia, joiden työ on laa­jem­min arvioiden merk­i­tyk­setön­tä tai peräti haitallista. Sil­loin työn­tek­i­jä saa merk­i­tyk­sen­tun­teen­sa vain palka­s­taan, ja kos­ka jokainen halu­aa olla tun­nustet­tu ja arvokas, tämä johtaa päät­te­lyyn: saan palkkaa, olen siis ole­mas­sa. Mui­ta ei min­un rahoil­lani hyysätä.

    Täl­laiselle tarkoituk­sen­mukaisu­udelle rak­en­tu­va talous ei ole kestäväl­lä poh­jal­la. Aika ajoin se johtaa toimet­tomien joukko­jen mielet­tömi­in tekoi­hin, pieni­in ja suuriin.

  50. Kär­jistäen, aikoinaan maaseudul­ta kaupunki­in muut­ta­neet oli­vat koulu­tus­myön­teisen asen­teen ja hyvät elin­ta­vat omanei­ta maaseudun kas­vat­te­ja. He etenivät yliopis­toi­hin ja hyvi­in asemi­in. Maaseudun väki ymmär­si las­ten­sa edun.
    Nykyään köy­hyys lisään­tyy kaupunkien lähiöis­sä, jois­sa vas­taavaa perus­taa ei ole (ks. esim. tänään Hesarin jut­tu Riihimäestä). Nämä van­hem­mat, joille on kerään­tynyt eri­laisia ongelmia, eivät osaa, ymmär­rä, kykene aja­maan lapsen­sa etua samal­la taval­la. (Kaik­ki eivät kuitenkaan ole päi­hde- ym. ongel­maisia, jot­ka eivät kykene tai väl­itä, vaikkakin iso osa.)
    Ei tarvitse kuin pitää silmän­sä auki ala-asteen koulus­sa, kun voimis­tunut luokka­jako näkyy. Nyt tarvi­taan uuden­laista val­takun­nal­ista päi­hdeo­hjel­maa ja lähiöo­hjel­maa, että päästään kiin­ni näi­hin per­heisi­in. Nythän ei heistä juuri kukaan ole kiin­nos­tunut. Nyt yritetään puut­tua vain oireisi­in (kouluis­sa ym.) mut­ta syyt ovat syvemmällä.

  51. “Ihmi­nen ei kuitenkaan saa onneaan siitä, miten paljon hän voi ostaa tois­t­en tekemiä hyödykkeitä, vaan siitä, miten paljon hän itse voi hyö­tyjä tuot­taa, itselleen ja muille.”

    Ennen tehti­in kaik­ki itse. Kotona oli nurkas­sa sep­a­rat­tori, jol­la mai­d­os­ta erotet­ti­in ker­ma ja vier­essä kir­nu, jol­la ker­ma kir­nut­ti­in voiksi
    Kun sika tapet­ti­in niin mum­mo kään­si suo­let ja sika käyteti­in tarkkaan ver­i­makkaroi­hin ja tavallisiin.

    Vil­ja, perunat, vihan­nek­set tuli­vat omas­ta maasta.
    Kala järvistä ja joista ja jos tuli puutet­ta ruuas­ta niin isä pisti kiväärin selkään ja haki met­sästä poron tai hir­ven tai jotain muuta.

    Myös yhteisöl­lisyys oli voimissaan
    Kyläl­lä oli son­nio­su­uskun­ta, kone­so­su­uskun­ta , laut­tao­su­uskun­ta etc joil­la hoidet­ti­in kalli­im­mat investoinnit.
    Talkko­työnä raken­nt­ti­in myös nuoriseu­ran­ta­lo, jos­sa pidet­ti­in tansseja,katsottiin eloku­via, har­rastet­ti­in kaikenlaista.
    Ei sekään mitenkään onneton­ta elämää ollut

    Nykyään nämä taidot ovat hävin­neet ja samoin yhteisöllisyyskin.
    Mut­ta ei aivan kokon­aa esim laes­ta­di­o­laisil­la yhteisöl­lisyys vielä toimii ja niin­pä Oulun ympäristö on täyn­nä talkootyönä tehtyjä komei­ta omakoti­talo­ja ja ton­tin saa muu­ta­man kuukau­den palkalla

  52. Juk­ka: “Ammat­ti­taitoisin nuori väki alkaa muut­taa muualle. Syöksykierre alkaa.”

    Oma näp­pitun­tu­mani on että ain­oa merkit­tävä asia joka enää vetää nuoren per­heet­tömän expa­tri­aatin takaisin Suomeen on laadukas peru­sope­tus ja sil­loinkin usein jos­sain muual­la kuin omas­sa lähik­oulus­sa. Jos joudu­taan tilanteeseen jos­sa usko­taan lapsen saa­van ratkai­sev­asti parem­mat valmi­udet käymäl­lä koulua jos­sain muus­sa maas­sa, ollaan todel­la isois­sa ongelmissa.

  53. Liian van­ha
    “Näinkin se on, mut­ta ei nykyaikainen palvelu- ja tavaratuotan­to näinkään mitat­tuna poikkea enää toi­sis­taan kuatan­nus­rak­en­teeltaan niin paljoa, että sil­lä olisi oleelli­nen merkitys.”

    Höpön­löpönköpön.

    Teol­lises­sa tuotan­nos­sa raa­ka-ainei­den, puo­li­valmis­tei­den ja tuotan­toon sido­tun pääo­man arvo ovat aivan toista luokkaa kuin palveluis­sa. Ääries­imerkkeinä näistä voisi­vat toimia vaikka­pa yhden miehen konepa­ja ja yhden miehen kam­paamo. Erot kulu­rak­en­teessa ovat melkoiset.

    Ric­ca­do
    “Maaseudun väki ymmär­si las­ten­sa edun.”

    Nyt menee met­sään niin että pölisee. Mer­i­tokra­tia ker­rostut­taa väestölu­okat. Mer­i­tokra­ti­aan siir­ryt­täessä alalu­okas­sa ole­vat poten­ti­aalia omaa­vat nou­se­vat ylöspäin ja ylem­pänä ole­vat hult­ti­at painu­vat alaspäin. Kos­ka poten­ti­aali ja sen puute ovat suuris­sa määrin perin­nöl­lisiä, parin sukupol­ven jäl­keen mer­i­tokra­tia on suo­dat­tanut onnis­tu­jat ja häviäjät jo ennen syn­tymää omi­in ryhmiinsä.

  54. Mat­ti H:

    Tässä on taas esimerk­ki siitä, miten syvälle taval­lis­ten hyvää tarkoit­tavien ihmis­ten asen­teisi­in ja ajatuk­si­in talouskasvuide­olo­gia on vaiku­tuk­sen­sa ulot­tanut. Asioiden arvoa mitataan sil­lä, miten paljon hyödyl­lisiä tuot­tei­ta saadaan tehdyik­si ja rahal­la vaihdettaviksi. 

    Tarkoi­tatko esimerkil­läsi omaa kir­joi­tus­tasi vai min­un alku­peräistä kirjoitustani?

    Luep­pa tuo tek­s­ti­ni uud­estaan ja huo­maa, että siinä ei puhut­tu rahas­ta ollenkaan!

    Tehtävien jakami­nen siten, että ne tuot­ta­vat mah­dol­lisim­man paljon hyö­tyä (jota siis voi mita­ta muul­lakin kuin rahal­la — esimerkik­si säästyneenä aikana) on järkevää täysin riip­pumat­ta siitä, tuot­taako se kansan­talouteen sentin senttiä.

    Jyrkästi tulkiten ain­oa, joka on varsi­nais­es­ta rahan siir­tymis­es­tä kiin­nos­tunut, on val­tio, joka halu­aa näitä siir­to­ja verottaa.

    Raha on toki näp­pärä apu­vä­line resurssien järkevään allokoimiseen, mut­ta nimeno­maan vain apu­vä­line, eikä se kata kuin pienen osan “taloudel­lis­es­ta toimin­nas­ta” tai ihmis­ten toimin­nas­ta ylipäätään.

    Ihmi­nen ei kuitenkaan saa onneaan siitä, miten paljon hän voi ostaa tois­t­en tekemiä hyödykkeitä, vaan siitä, miten paljon hän itse voi hyö­tyjä tuot­taa, itselleen ja muille. 

    Entäpä, jos minä väitän oman onnel­lisuuteni lisään­tyvän enem­män siitä, että voin ostaa tois­t­en palvelu­ja ja hyödykkeitä kuin siitä että voin niitä tuot­taa muille? Olenko siis todel­li­nen altru­isti, kun annan muille mah­dol­lisu­u­den palvel­la omia tarpeitani?

    Kari

  55. Kari:

    Olenko siis todel­li­nen altru­isti, kun annan muille mah­dol­lisu­u­den palvel­la omia tarpeitani?

    hihi­hi­hi­hi­hi­hii.…

  56. Kari:

    Tarkoi­tatko esimerkil­läsi omaa kir­joi­tus­tasi vai min­un alku­peräistä kirjoitustani?

    🙂

    Olenko siis todel­li­nen altru­isti, kun annan muille mah­dol­lisu­u­den palvel­la omia tarpeitani?

    Minäkin oon samal­la taval­la altru­isti! Pitäsköhän mei­dän men­nä tar­joa­maan hyvän­tekeväisyyt­tä Haiti­in. Kyl­lä olis paikalliset onnekkai­ta. Nimeäi­sivät var­maan katu­ja ja lap­sia mei­dän mukaan.

  57. “Teol­lises­sa tuotan­nos­sa raa­ka-ainei­den, puo­li­valmis­tei­den ja tuotan­toon sido­tun pääo­man arvo ovat aivan toista luokkaa kuin palveluis­sa. Ääries­imerkkeinä näistä voisi­vat toimia vaikka­pa yhden miehen konepa­ja ja yhden miehen kam­paamo. Erot kulu­rak­en­teessa ovat melkoiset”

    Esim telepalveluis­sa henkilöku­lut ovat n 20 % luokkaa.
    Tai jos kat­so­taan nykyaikaista lääkäri­palvelua, kyl­lä koneet lait­teet ja kiin­teistöt merk­it­sevät suur­ta kuluerää näissäkin
    Eikä ne yhden hen­gen konepa­jankaan muut kulut taivais­sa ole, ei yksi ihmi­nen niin kum­moista tuo­ta, että koneku­lut oli­si­vat suuria

  58. Sylt­ty: “Teol­lises­sa tuotan­nos­sa raa­ka-ainei­den, puo­li­valmis­tei­den ja tuotan­toon sido­tun pääo­man arvo ovat aivan toista luokkaa kuin palveluissa.”

    Ehkä tämä voisi pikem­minkin toimia määritelmänä: Teol­lista tuotan­toa on sel­l­ainen jos­sa raa­ka-ainei­den, puo­li­valmis­tei­den ja tuotan­toon sido­tun pääo­man arvo ovat aivan toista luokkaa kuin palveluissa.

    Sil­loin olisi helpom­pi hah­mot­taa että teolli­nen palve­lu­tuotan­tokin voi olla enem­män teol­lisu­ut­ta kuin vaik­ka yhden miehen met­al­li­pa­ja. Teol­lises­sa palve­lu­tuotan­nos­sa kan­nat­tavu­us syn­tyy nimeno­maan rak­en­teisi­in = tuotan­toon tehdy­istä investoin­neista joil­la organ­isaa­tio saadaan toim­i­maan kuin kone. Yhteistä on myös se että tuotan­non rajakus­tan­nuk­set laske­vat dra­maat­tis­es­ti toisin kuin nyrkkipa­jois­sa jois­sa ne tup­paa­vat kasvamaan.

  59. Mis­sä Euroopan maas­sa muuten on absolu­ut­tis­es­ti korkein verotus?

  60. Markku: “Mis­sä Euroopan maas­sa muuten on…”

    Pari vuot­ta van­han tilas­ton mukaan korkein veroaste on Tan­skas­sa ja samoissa ollaan tääl­lä. Ei kovin ruusuinen tule­vaisu­us, jos mitään ei kyetä tekemään talouden tervehdyttämiseksi 🙁

  61. Jos­sain kom­menteista kai­vat­ti­in selkeää joh­da­tus­ta talouden peruskäsit­teisi­in. Viime vuo­den jouluku­us­sa ilmestyi Petri Kajan­derin suo­men­ta­mana Jim Cox­in Ytimekäs opas talouteen (http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/opas/) Kir­jan tek­sti löy­tyy kokon­aisu­udessaan verkos­ta, mut­ta suosit­te­len lämpimästi han­kki­maan paperiver­sion — niin vähän julka­istaan suomek­si aiheesta näin maal­likon näkökulmasta.

  62. Kar­ille: Ei käsi­tyk­seni kir­joituk­ses­tasi muut­tunut kol­man­nel­lakaan lukuk­er­ral­la. Kun perustelet työn­jaon etu­ja sil­lä, että siten ”hyödyl­lisiä asioi­ta saadaan tehtyä enem­män kuin turaa­mal­la kaik­ki itse kasaan”, niin kyl­lä tässä selvästi pidät tavoit­teena valmis­tet­tavien hyödykkei­den määrän lisäämistä. Et suinkaan perustele työn­jakoa sil­lä, että sen avul­la saadaan enem­män vapaa-aikaa. Et myöskään esitä asi­aa niin, että neu­traalil­la työn­jakosys­teemil­lä yhteiskun­ta ei ohjaa eli kan­nus­ta yksilöä tässä asi­as­sa suun­taan eikä toiseen.

    Nyt kun työn­jaon tarkoituk­se­na yleis­es­ti pide­tään, sin­un lail­lasi, hyödykemäärän lisäämistä, työn­jakoon vaikut­ta­va talouden palkkio­jär­jestelmä muo­dos­tuu sel­l­aisik­si, että se ohjaa/kannustaa/painostaa, miten kenenkin mielestä, ihmisiä työori­en­toi­tu­maan ja erikois­tu­maan voimakkaam­min kuin he tek­i­sivät neu­traalis­sa jär­jestelmässä. Tästä on se tun­net­tu seu­raus, että työ jakau­tuu epä­ta­sais­es­ti. Tois­t­en ”täy­tyy” tehdä enem­män töitä kuin halu­aisi­vat, toiset eivät ”saa” töitä. 

    Minkä lisäk­si hyödykkeitä tuot­tavia töitä tehdään yhteen­sä aivan liikaa luon­non kuor­mi­tuskykyyn nähden.

  63. Sylt­ty: “Mer­i­tokra­ti­aan siir­ryt­täessä alalu­okas­sa ole­vat poten­ti­aalia omaa­vat nou­se­vat ylöspäin ja ylem­pänä ole­vat hult­ti­at painu­vat alaspäin. Kos­ka poten­ti­aali ja sen puute ovat suuris­sa määrin perin­nöl­lisiä, parin sukupol­ven jäl­keen mer­i­tokra­tia on suo­dat­tanut onnis­tu­jat ja häviäjät jo ennen syn­tymää omi­in ryhmiinsä.”

    Tämä nyt on sel­l­aista potaskaa, että vetää sanat­tomak­si. Meinaatko, että geneet­tis­es­ti perin­nöl­listä? Ja kuitenkin puhut kahdes­ta sukupolves­ta. Kovin ovat geen­it nopei­ta. Ja että eril­isia ryh­miäkin osaat jakaa voit­ta­ji­in ja häviäji­in, jako kah­teen. Mitä ihmeen ryh­miä ja mil­lä perustein? Jos olemme eläim­iä, tiet­ty kan­ta selviää parem­min. Jos olemme ihmisiä, eri­laisia ryh­miä luokit­telee yhteiskun­ta ja sosi­aa­li­nen. Mer­i­tokra­tia kai olet­taa, että ihmisil­lä on samat lähtöko­h­dat? Jos ei ole­ta, kenelle se antaa armah­duk­sen. Ehkä jol­lakin tavoin vam­maiselle? Mut­ta ei enää päi­hdeon­gel­maisen lapselle? Oma vika, jos et jatkos­sa pär­jää. Huonot geen­it? Mikä on se suo­datin, joka suo­dat­taa ihmiset men­estyji­in ja johonkin vähän vähempään? Geneet­tis­es­ti mon­et vah­vat sor­tu­vat elon tiel­lä, myös tääl­lä Turus­sa. Valitet­tavasti. Mut­ta huomen­na voi aloit­taa alus­ta. Eivät geen­it sitä estä.

  64. Mat­ti H:

    Ei käsi­tyk­seni kir­joituk­ses­tasi muut­tunut kol­man­nel­lakaan lukukerralla. 

    Valitet­tavasti en voi aut­taa siinä tapauk­ses­sa. En voi asi­aa parem­min esittää.

    Kun perustelet työn­jaon etu­ja sil­lä, että siten ”hyödyl­lisiä asioi­ta saadaan tehtyä enem­män kuin turaa­mal­la kaik­ki itse kasaan”, niin kyl­lä tässä selvästi pidät tavoit­teena valmis­tet­tavien hyödykkei­den määrän lisäämistä. 

    Ei todel­lakaan!

    Minä peruste­len työn­jakoa sil­lä, että vähem­mäl­lä vaival­la, ener­gial­la ja pääo­ma­l­la saadaan tuotet­tua halut­tu määrä hyödykkeitä. Absolu­ut­tiseen määrään en ole ottanut kan­taa (enkä ota), mut­ta resurssien tuh­laami­nen tuot­ta­mal­la samoil­la resurs­seil­la vähem­män on minus­ta lähin­nä tyhmyyttä.

    Et suinkaan perustele työn­jakoa sil­lä, että sen avul­la saadaan enem­män vapaa-aikaa. 

    En niin, kos­ka minä en kat­so ole­vani niin paljon muiden yläpuolel­la, että sanois­in hei­dän tarvit­se­van enem­män (tai vähem­män) vapaa-aikaa.

    Et myöskään esitä asi­aa niin, että neu­traalil­la työn­jakosys­teemil­lä yhteiskun­ta ei ohjaa eli kan­nus­ta yksilöä tässä asi­as­sa suun­taan eikä toiseen. 

    Jos sel­l­ainen päivä joskus koit­taa, että yhteiskun­ta tosi­asial­lis­es­ti tietää min­ua parem­min, miten min­un pitää elää elämääni, niin teen itse­murhan, kos­ka min­ulle ei enää ole käyt­töä sel­l­aises­sa “utopi­as­sa”.

    Nyt kun työn­jaon tarkoituk­se­na yleis­es­ti pide­tään, sin­un lail­lasi, hyödykemäärän lisäämistä, työn­jakoon vaikut­ta­va talouden palkkio­jär­jestelmä muo­dos­tuu sel­l­aisik­si, että se ohjaa/kannustaa/painostaa, miten kenenkin mielestä, ihmisiä työori­en­toi­tu­maan ja erikois­tu­maan voimakkaam­min kuin he tek­i­sivät neu­traalis­sa järjestelmässä. 

    Eli luon­non­va­rat säästy­i­sivät ja maail­ma pelas­tu­isi, jos toimisimme vain tyh­mästi ja jakaisimme resurssit vähem­män tehokkaasti?

    Kari

  65. Ric­ca­do
    “Tämä nyt on sel­l­aista potaskaa, että vetää sanat­tomak­si. Meinaatko, että geneet­tis­es­ti perinnöllistä? ”

    Etkö lukenut Oden aloi­tus­ta ollenkaan?
    Osmo Soininvaara:
    “Jos henkiset kyvyt periy­tyvät – geneet­tis­es­ti tai sosi­aalis­es­ti – sää­tykier­to hidas­tuu myös mer­i­tokraat­tises­sa yhteiskun­nas­sa, kun lah­jakku­udet on poimit­tu alalu­okas­ta ylälu­okkaan ja mus­tat lam­paat siir­tyneet ylälu­okas­ta alaluokkaan.”

    Ei sil­lä ole merk­i­tys­tä periy­tyykö väärät asen­teet ja heikot valmi­udet gee­nien vai oppimisen kaut­ta, point­ti on siinä että ne periy­tyvät. Sitä on aivan turha men­nä kiistämään, ei tarvitse kuin vilka­ista koulu­tuk­sen ja hyväo­saisu­u­den periytyvyyttä.

    “Ja että eril­isia ryh­miäkin osaat jakaa voit­ta­ji­in ja häviäji­in, jako kah­teen. Mitä ihmeen ryh­miä ja mil­lä perustein?”

    Onko aivan pakko alkaa nus­si­maan pilkkua? Tietenkin Suomen men­estyneim­män henkilön ja surkeim­man luuserin välille välil­lä on kon­tunuu­mi, johon kaik­ki lop­ut sit­ten sijoit­tuvat. Se on sit­ten aivan yksi ja sama mihin se onnis­tu­jan ja epäon­nis­tu­jan raja vede­tään ja kuin­ka mon­een ryh­mään porukkaa ryh­mitel­lään, perusasi­aa se ei muu­ta, sää­tykier­to on hidas­tunut eikä se todel­lakaan ole kiin­ni siitä, asu­vatko ihmiset kaupungis­sa vai maaseudulla.

    “Mer­i­tokra­tia kai olet­taa, että ihmisil­lä on samat lähtökohdat?”

    Niin no mitä tämä mei­dän mer­i­tokraat­ti­nen jär­jestelmämme olet­taa? Me elämme mer­i­tokra­ti­as­sa, ei tääl­lä virko­ja ja rahaa jae­ta aatelis­ar­von tai syn­type­r­än mukaan.

    “Mut­ta huomen­na voi aloit­taa alus­ta. Eivät geen­it sitä estä.”

    Ja pussinkin voi vetää silmille. Sitä ei estä mikään, eikä tarvitse miet­tiä ikäviä asioita.

  66. Minä peruste­len työn­jakoa sil­lä, että vähem­mäl­lä vaival­la, ener­gial­la ja pääo­ma­l­la saadaan tuotet­tua halut­tu määrä hyödykkeitä. 

    Tästä olemme samaa mieltä. Tuskin kukaan muukaan on järkevää työn­jakoa vas­taan. Kysymyk­sek­si jää kuitenkin se, mikä on halut­tu määrä hyödykkeitä. Kenen halu­a­mas­ta määrästä on kyse.

    Kos­ka työn­jako on jo sinän­sä ihmis­ten väli­nen asia, yhteisölli­nen käsite, kyse on aina yhteis­es­ti halu­tus­ta määrästä ja siten siitä, ketkä ”yhteis­es­tä” halus­ta päät­tävät. Yhteiskun­nan tasol­la val­lan­pitäjät säätelevät laeil­la ja ase­tuk­sil­la talout­ta ja luo­vat siihen kiel­to­ja ja kan­nus­timia, jot­ka ohjaa­vat ihmis­ten välisiä suhtei­ta ja työn­jakoa; sen mukaan kuin päät­täjät tarkoituk­sen­mukaise­na pitävät. 

    Tois­taisek­si tarkoituk­sen­mukaise­na on pidet­ty hyödykemäärän kas­vat­tamista. Se on kuitenkin johtanut kah­teen vakavaan ongel­maan. Hyödykemäärän kas­vat­tamiseen tähtäävä työn­jako on johtanut ensik­sikin kas­vavi­in tulo­eroi­hin ja sen myötä kas­vavi­in sosi­aa­likus­tan­nuk­si­in, joil­la pyritään lieven­tämään eriy­tymisen syn­nyt­tämiä jän­nit­teitä. Toisek­si se on johtanut luon­non ylikuor­mit­tumiseen, jon­ka aiheut­tamien ongelmien hoitoon tarvi­taan yhä enem­män vaivaa, ener­giaa ja pääomia. 

    Nykyi­nen työn­jako­jär­jestelmä ei enää toi­mi toiv­o­tul­la taval­la. Sen hyö­ty­suhde on vakavasti heikken­emässä ja yhä suurem­pi osa yhtei­sistä voimavaroista kuluu haasku­useen. Globaali työn­jakosys­tee­mi on uusit­ta­va nyky­isiä vaa­timuk­sia vas­taavak­si – eivätkä siinä pienet viilauk­set riitä.

  67. Mat­ti H:

    Kos­ka työn­jako on jo sinän­sä ihmis­ten väli­nen asia, yhteisölli­nen käsite,

    Työn­jako on yksilöi­den väli­nen asia ja sik­si se ei ole yhteisölli­nen asia. Sen määrä määräy­tyy yksit­täis­ten ihmis­ten tekemi­sistä ja sopimi­sista ja sik­si mei­dän ei tarvitse miet­tiä minkä ver­ran me halu­am­ma sitä pait­si sil­loin, kun työn­jakoa manip­u­loidaan poli­it­tis­es­ti, esim. työtä verottamalla.

    Mil­lä perus­teel­la väität, että poli­itikot ohjaa­vat talout­ta kohti suurem­paa työn­jakoa, kun verot vaikut­ta­vat päin vas­taiseen suun­taan ja ohjaa­vat ihmisiä kohti omavaraisuutta.

  68. Työn­jako on yksilöi­den väli­nen asia ja sik­si se ei ole yhteisölli­nen asia. Sen määrä määräy­tyy yksit­täis­ten ihmis­ten tekemi­sistä ja sopimi­sista ja sik­si mei­dän ei tarvitse miet­tiä minkä ver­ran me halu­am­ma sitä pait­si sil­loin, kun työn­jakoa manip­u­loidaan poliittisesti

    Tässä on taas esimerk­ki siitä, mil­laisi­in kum­mallisi­in kan­nan­ot­toi­hin joudu­taan, jos edes peruskäsit­tei­den sisältöä ei ymmärretä. 

    Kun yksilöt omak­su­vat jonkin yhteisen tehtävän ja sopi­vat sen suorit­tamisek­si työn­jaon, muo­dos­tuu yhteisö kyseisen tehtävän suorit­tamisek­si. Yhteisöt voivat olla pieniä tai suuria, mut­ta yhden hen­gen yhteisöjä sen enem­pää kuin työn­jako­jakaan ei ole olemassa.

    Tyyp­illi­nen taloudelli­nen yhteisö on yri­tys. Sen työn­jaon määrää yri­tyk­sen johto tavoit­teenaan yri­tyk­sen men­estys ja siihen on työn­tek­i­jöi­den tyy­dyt­tävä tai työstä pois. Laa­jem­man yhteiskun­nal­lisen työn­jaon määräävät lain­laati­jat tavoit­teenaan yhteiskun­nan men­estys. Laeil­la muo­doste­taan viras­to­ja ja laitok­sia ja ammat­tin­imikkeitä ja määritel­lään miten mil­lais­tenkin yhteisö­jen, mm. eri­lais­ten yri­tys­ten, tulee toimis­saan ja työn­jaois­saan menetel­lä. Ja jos ei tähän tyy­dy, voi vapaasti lähteä maas­ta pois. Tai sit­ten pyrk­iä muut­ta­maan kyseisiä lakeja.

  69. Ihmiset ulkois­ta­vat omaa työtään, jos se aidosti on heille hyödyl­listä. Aja­tus palvelu­iden vapaut­tamis­es­ta veros­ta tai kotitöi­den verot­tamis­es­ta on turhaa speku­laa­tio­ta, kos­ka ne tärkeim­mät palve­lut halu­taan kuitenkin tar­jo­ta muun kuin mak­sukyvyn mukaan, ja jol­lain pieru­verol­la ei tarvit­tavia sum­mia kerätä.

  70. Van­haa käsitteistöä:

    Kansan­taloudel­lisen aikakauskir­jan alku­peräi­nen nimi oli Yhteiskun­tat­aloudelli­nen aikakauskirja.

    Turun Akatemi­asssa oli talousti­eteen pro­fes­su­uri. Oli sat­tumaa, että Helsin­gin yliopis­tossa ei olisi maail­man van­hin­taa kansan­talo­su­ti­eteen pro­fes­su­uria. Ala käsit­ti sekä yhteiskun­nal­lisen että fyy­sisen (muis­tan sanan väärin) talousti­eteen. Viras­ta tuli sit­ten kasvi­ti­eteen professuuri.

    Toden­näköis­es­ti ajat­telin intialais­es­ta kylästä väärin. Onhan köy­hissäkin kylis­sä huokei­ta ruoaka­pakko­ja “puun­hakkaa­jille”. Mut­ta kyseessä ei ole vain työvoiman vaan myös pääo­man (mm. polt­topuiden) tehokkaampi käyttö.

    Toinen seik­ka on puh­das fyysi­nen maantiede, mm. väestöntiheys(siis kyläalueil­la. Int­ian Ker­alas­sa koko osaval­tios­sa 880 as/km2, ja koko Inti­asa n 350 /km2)). Alp­pi­en pohjois­puolisen ja Alp­pi­en eteläpuolisen Euroopan kaupun­ki- ja maaseu­tukult­tuu­rit ero­si­vat ja eroa­vat edelleen toi­sis­taan, tosin vähem­män kuin ennen. Syy hyvin yksinker­tais­te­tusti on seu­raa­va: Alp­pi­en pohjois­puolel­la on asumuk­sis­sa olta­va tulisi­ja jo läm­mi­tyk­sen vuoksi. 

    Kuten Marx aivan oikein sanoi: Taloudelli­nen perus­rakenne määrää henkisen päällysrak­en­teen. Perus­ta o paljon syvem­mäl­lä kuin vain muodol­li­sis­sa omis­tus­suhteis­sa, vaik­ka vul­gääri­a­jat­telulle tämä riit­tää. (luk­i­ja huo­man­nee, että oeln innol­la Ahmin­ut jared Diamondia.)

  71. Piti vielä lisätä yksi detalji:

    Aikoinaan Met­sähal­li­tuk­sen ja myös yhtiöi­den ylläpitämil­lä met­säkämpille oli palkat­tu emän­tä ja tarvit­taes­sa tälle myös apu­lainen tekemään ruu­at työmiehille. (Ne jaet­ti­in ns. elämän­luukus­ta.) Ruuas­ta veloitet­ti­in jokin säädet­ty kohtu­ulli­nen maksu.

    Jos oikein muis­tan, niihin aikoi­hin jus­teer­il­la eli kaarisa­hal­la sai mies päivän aikana tehtyä 1–2 mot­tia halko­ja. Hyvä tark­istaa Lus­ton metsämuseosta.

  72. Mat­ti H:

    Kos­ka työn­jako on jo sinän­sä ihmis­ten väli­nen asia, yhteisölli­nen käsite, kyse on aina yhteis­es­ti halu­tus­ta määrästä ja siten siitä, ketkä ”yhteis­es­tä” halus­ta päättävät. 

    Ei ole. Kyse ei todel­lakaan ole mis­tään yhteis­es­ti määritellystä asi­as­ta, vaan jokaisen ihmisen ihan henkilöko­htais­es­ti päät­tämästä asi­as­ta. En minäkään muo­dos­ta mitenkään järkevästi määriteltävis­sä ole­vaa “yhteisöä” etelä-afrikkalaisen malminkaiva­jan tai amerikkalaisen lähiöläskin kanssa, mut­ta tämä ei muu­ta sitä, että käyn jatku­vasti kaikille osa­puo­lille hyödyl­listä kaup­paa hei­dän kanssaan — tosin epäsuorasti.

    Hel­vetti, enhän minä edes tiedä sitä, kuka tuon lähikau­pan omistaa!

    Yhteiskun­nan tasol­la val­lan­pitäjät säätelevät laeil­la ja ase­tuk­sil­la talout­ta ja luo­vat siihen kiel­to­ja ja kan­nus­timia, jot­ka ohjaa­vat ihmis­ten välisiä suhtei­ta ja työn­jakoa; sen mukaan kuin päät­täjät tarkoituk­sen­mukaise­na pitävät. 

    Näin tekevät, ja joskus tun­tuu siltä ettei niitä pask­i­aisia mitkään ihmisoikeussopimuk­set ja perus­tus­lait pidättele!

    Minä sen sijaan kävin asen­ta­mas­sa ystäväl­leni lan­gat­toman tuki­ase­man ja hän vieläpä tar­josi kahvit. Luo­jan kiitos, val­tio­val­ta ei tästäkään molem­mille hyödyl­lis­es­tä vai­h­tokau­pas­ta tiedä yhtään mitään.

    Tyyp­illi­nen taloudelli­nen yhteisö on yri­tys. Sen työn­jaon määrää yri­tyk­sen johto tavoit­teenaan yri­tyk­sen men­estys ja siihen on työn­tek­i­jöi­den tyy­dyt­tävä tai työstä pois. Laa­jem­man yhteiskun­nal­lisen työn­jaon määräävät lain­laati­jat tavoit­teenaan yhteiskun­nan men­estys. Laeil­la muo­doste­taan viras­to­ja ja laitok­sia ja ammat­tin­imikkeitä ja määritel­lään miten mil­lais­tenkin yhteisö­jen, mm. eri­lais­ten yri­tys­ten, tulee toimis­saan ja työn­jaois­saan menetellä. 

    En oikein tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

    Yri­tyk­set ja val­tiot ovat monis­sa tapauk­sis­sa osoit­tau­tuneet ihan hyödyl­lisik­si tavoik­si kas­vat­taa hyv­in­voin­tia, mut­ta kyl­lä ne ovat apu­vä­lineitä enem­män kuin tarkoituk­sia itsessään.

    Jos kollek­ti­ivi alkaa käy­dä tärkeäm­mäk­si kuin yksilö, on aika kaivaa aseet (sekä kynä että miek­ka) kaapista.

    Ja jos ei tähän tyy­dy, voi vapaasti lähteä maas­ta pois. Tai sit­ten pyrk­iä muut­ta­maan kyseisiä lakeja. 

    Myös aseelli­nen kap­ina, netis­sä vaah­toami­nen ja vero­jen kiertämi­nen ovat var­teenotet­tavia vaihtoehtoja.

    Tois­taisek­si tarkoituk­sen­mukaise­na on pidet­ty hyödykemäärän kas­vat­tamista. Se on kuitenkin johtanut kah­teen vakavaan ongel­maan. Hyödykemäärän kas­vat­tamiseen tähtäävä työn­jako on johtanut ensik­sikin kas­vavi­in tulo­eroi­hin ja sen myötä kas­vavi­in sosi­aa­likus­tan­nuk­si­in, joil­la pyritään lieven­tämään eriy­tymisen syn­nyt­tämiä jän­nit­teitä. Toisek­si se on johtanut luon­non ylikuor­mit­tumiseen, jon­ka aiheut­tamien ongelmien hoitoon tarvi­taan yhä enem­män vaivaa, ener­giaa ja pääomia. 

    Seu­raavak­si pal­jas­tanet kuun ole­van juus­toa? Talouskasvun myötä sosi­aaliset ongel­mat (ainakin aineel­lis­es­ta hyv­in­voin­nista johtu­vat) ovat vähen­tyneet, eivät lisääntyneet.

    Mitä luon­non kestokykyyn tulee, niin eiköhän ongel­mana ole lähin­nä ihmiskun­nan ekspo­nen­ti­aa­li­nen kasvu, joka sekin on (luul­tavasti talouskasvus­ta johtuen) län­si­mais­sa tasoittunut.

    Nykyi­nen työn­jako­jär­jestelmä ei enää toi­mi toiv­o­tul­la taval­la. Sen hyö­ty­suhde on vakavasti heikken­emässä ja yhä suurem­pi osa yhtei­sistä voimavaroista kuluu haasku­useen. Globaali työn­jakosys­tee­mi on uusit­ta­va nyky­isiä vaa­timuk­sia vas­taavak­si – eivätkä siinä pienet viilauk­set riitä. 

    Ketä ajat­telit esit­tää tämän “uuden uljaan sys­teemisi” pääarkkite­hdik­si? Jeesus, Marx, Paa­vo Väyry­nen — vai ken­ties joku muu?

    Tässä on taas esimerk­ki siitä, mil­laisi­in kum­mallisi­in kan­nan­ot­toi­hin joudu­taan, jos edes peruskäsit­tei­den sisältöä ei ymmärretä. 

    Naulan kan­taan!

    Kun yksilöt omak­su­vat jonkin yhteisen tehtävän ja sopi­vat sen suorit­tamisek­si työn­jaon, muo­dos­tuu yhteisö kyseisen tehtävän suorit­tamisek­si. Yhteisöt voivat olla pieniä tai suuria, mut­ta yhden hen­gen yhteisöjä sen enem­pää kuin työn­jako­jakaan ei ole olemassa. 

    Tämä oli kyl­lä muser­tavasti lohkaistu. Tavanomainen läh­estymistapani olisi osoit­taa yksi tapa tehdä työn­jako ilman minkään­laista yhteisöä tai “yhteistä tavoitet­ta”, mut­ta epäilen syvästi, että sil­lä ei olisi sin­un käsi­tyk­si­isi minkään­laista vaiku­tus­ta. Fun­da­men­tal­is­mia eivät tosi­asi­at horjuta.

    Kari

  73. Pari vuot­ta van­han tilas­ton mukaan korkein veroaste on Tan­skas­sa ja samoissa ollaan täällä.

    OECD:n tilas­tot kokon­aisveroas­t­eesta vuodelta 2008: Tan­s­ka 48,9 — Ruot­si 48,2 — Bel­gia 44,4 — Ran­s­ka 43,6 — Nor­ja 43,4 — Italia 43,3 — Suo­mi 43,0. Noin yhden kuudes­osan ero = “samoissa”?!

    Onko jotain perus­teosta suositel­la aiheesta? Ehkä jokin kansan­talousti­eteen pääsykoekir­ja olisi paikallaan….

    Pohjo­la — Pekkari­nen — Sutela: Taloustiede. Suomen ehkä suosi­tu­in talousti­eteen aka­teem­i­nen oppikir­ja, jota ei voi ainakaan syyt­tää selkey­den puutteesta.

    On jotenkin kuvaavaa, että tääl­lä suositel­laan ennal­ta valit­tu­ja johtopäätök­siä pönkit­tämään pyrkivää evanke­lioimiskir­jal­lisu­ut­ta samaan aikaan, kun kukaan ei edes mainitse alan oikeaa oppikir­jaa, jon­ka tek­i­jöitä ovat mm. Helsin­gin kaup­pako­rkeak­oulun kansan­talousti­eteen pro­fes­sori ja val­tio­varain­min­is­ter­iön kansan­talousosas­ton ylijohtaja.

  74. Kari, ihanko tosis­sasi tiedät tavan, jol­la voit käy­dä etelä-afrikkalaisen malminkaiva­jan kanssa kaup­paa ilman että kukaan kuu­luu mihinkään yhteisöön. Että malminkaiva­ja ei toi­mi yri­tyk­sessä, jon­ka tarkoituk­se­na on kaivaa malmia ja jon­ka johta­jat organ­isoi­vat työt tarkoituk­seen sopi­val­la taval­la; että kul­je­tus­li­ik­keet eivät ole kul­je­tuk­seen erikois­tunei­ta yhteisöjä; että käyt kaup­paa rahoil­la, joi­ta mikään yhteisö ei ole liik­keelle laskenut; että ansait­set käyt­tämäsi rahat ilman mitään yhteisöä, joka sin­ulle töistäsi mak­sun jär­jestää, ja ilman että koko tätä rulianssia säätelisi val­tio­val­loik­si kut­sut­tu­jen yhteisö­jen muo­dosta­mat lait ja normit.

    Ker­ropa muillekin miten se tehdään ja mitä etu­ja taval­lasi olisi nykyiseen nähden.

  75. Tom­mi Uschanov:

    OECD:n tilas­tot kokon­aisveroas­t­eesta vuodelta 2008: Tan­s­ka 48,9 – Ruot­si 48,2 – Bel­gia 44,4 – Ran­s­ka 43,6 – Nor­ja 43,4 – Italia 43,3 – Suo­mi 43,0. Noin yhden kuudes­osan ero = “samoissa”?!

    Kuten “Liian van­ha” tote­si, tuo kokon­aisveroaste on merkit­tävästi pudon­nut viimeisen kymme­nen vuo­den aikana.

    Vaikut­taa myös siltä, että kyse on ohimenevästä ilmiöstä, kos­ka täl­läkin het­kel­lä val­tio ottaa velkaa neljä­sosan bud­jetis­taan. Ei tarvi­ta talousti­eteen nobelis­tia totea­maan, että joskus nekin on mak­set­ta­va takaisin. Tosin talousti­lanne taitaa nyt olla melko poikkeuksellinen.

    En silti yhden vuo­den luku­jen perus­teel­la tek­isi kovin pitkälle meneviä johtopäätök­siä. Veikkaan että vuo­den 2009 luvutkin ovat jotain aivan muuta.

    On jotenkin kuvaavaa, että tääl­lä suositel­laan ennal­ta valit­tu­ja johtopäätök­siä pönkit­tämään pyrkivää evanke­lioimiskir­jal­lisu­ut­ta samaan aikaan, kun kukaan ei edes mainitse alan oikeaa oppikir­jaa, jon­ka tek­i­jöitä ovat mm. Helsin­gin kaup­pako­rkeak­oulun kansan­talousti­eteen pro­fes­sori ja val­tio­varain­min­is­ter­iön kansan­talousosas­ton ylijohtaja. 

    Juuri­han itse mainit­sit! Pitänee lait­taa itsellekin lukulistalle, josko sitä joskus vaik­ka talousti­eteeseen huvit­taisi perehtyä 🙂

    Kari

  76. Mat­ti H:
    En minä väit­tänyt, etteivätkö kaik­ki kuu­luisi erin­näisi­in yhteisöi­hin. Elämi­nen ei ylipäätään taitaisi olla edes mah­dol­lista johonkin yhteisöi­hin kuu­lumat­ta, vaik­ka kuin­ka Linko­lak­si heit­täy­ty­isi. Suh­taudun epälu­u­lois­es­ti “yhteisöi­hin” ja suuri­in kansan­joukkoi­hin, mut­ta niin­hän minä suh­taudun epälu­u­lois­es­ti kaikki­in ihmistä suurem­pi­in ilmiöihin 🙂

    Min­un väit­teeni oli, että työn­jakoa ja ihmis­ten kulut­tamien hyödykkei­den ja palvelu­iden määrää ei päätetä mis­sään kollek­ti­ivises­sa yhteisöis­sä, vaan ne ovat seu­raus­ta yksit­täis­ten ihmis­ten tekemistä päätök­sistä. Minä päätän, käytänkö rahani käymäl­lä use­am­min par­turis­sa vai ostanko niil­lä sit­tenkin Snick­ers-patukoi­ta. Minä päätän myös, käynkö naa­purin mum­mon puoles­ta kau­pas­sa vai en — ei kukaan muu.

    Tietenkin väki­val­lan uhal­la voidaan ihmis­ten päätän­tä­va­paut­ta jos­sain määrin rajoit­taa, esimerkik­si keräämäl­lä heiltä rahat pois. Minä pidän täl­laista kuitenkin vas­ten­mielisenä ja sel­l­aisen har­joit­tamiseen tulee olla erit­täin vah­vat perusteet.

    Kari

  77. Mat­ti kir­joit­ti.” Viime vuo­den jouluku­us­sa ilmestyi Petri Kajan­derin suo­men­ta­mana Jim Cox­in Ytimekäs opas talouteen (http://www.taloudenperusteet.com/kirjoja/opas/) Kir­jan tek­sti löy­tyy kokon­aisu­udessaan verkos­ta, mut­ta suosit­te­len lämpimästi han­kki­maan paperiver­sion — niin vähän julka­istaan suomek­si aiheesta näin maal­likon näkökulmasta.”

    Luin tätä kir­jaa jonkin ver­ran netistä en kannes­ta kan­teen enkä suurel­la huolel­la. Täy­tyy myön­tää etä vetävästi ja yksinker­tais­sti kir­joitet­tu. Ei vaa­di kohtu­u­tot­na ajattelua.

    Suuret totu­udet ovat usein yksinker­taisia. Mut­ta yksinker­taiset totu­udet ovat har­voin suuria. 

    Mis­täköhän johtuu, että sukupolvi sit­ten marx­is­min-lenin­is­min yksinker­taiset totu­udet menivät suo­ma­laiseen lukeneis­toon kuin häkä?

  78. “Markku: “Mis­sä Euroopan maas­sa muuten on…”

    Pari vuot­ta van­han tilas­ton mukaan korkein veroaste on Tan­skas­sa ja samoissa ollaan tääl­lä. Ei kovin ruusuinen tule­vaisu­us, jos mitään ei kyetä tekemään talouden tervehdyttämiseksi :(“

    Muis­tak­seni kysyin, mis­sä Euroopan maas­sa muute n on korkein vero­tus a b s o l u u t t i s e s ti eli perit­ty eri­laisia vero­ja eurois­sa tai frangeis­sa / sierainpari.

    Tästä tosin on aikaa kym­menkun­ta vuot­ta. Siitä keskustelti­in eräässä sem­i­naaris­sa Työväen Akatemi­as­sa. Vas­taus oli joko Sveit­si tai Lux­em­bourg. Emme olleet var­mo­ja kumpi, mut­ta var­muudel­la toinen näistä.

  79. - — täl­läkin het­kel­lä val­tio ottaa velkaa neljä­sosan bud­jetis­taan. Ei tarvi­ta talousti­eteen nobelis­tia totea­maan, että joskus nekin on mak­set­ta­va takaisin.

    Ei tarvi­ta talousti­eteen nobelis­tia ker­tomaan, että tätä velkaa ei ole mikään pakko mak­saa takaisin.

    Eräs niistä jo talousti­eteen peru­sop­pikir­jois­sa selitet­tävistä seikoista, jot­ka tun­tu­vat ole­vat aivan usko­mat­toman monille tun­tem­at­to­mia, on se, että toisin kuin koti­talouk­sien, val­tioiden ei ole sen enem­pää pakol­lista kuin usein kan­nat­tavaakaan pyrk­iä mak­samaan velko­jaan nopeasti. Niin kauan kuin velan hoitoku­lut vain pysyvät suh­teel­lisen matali­na, val­tio voi pitää velkaa peri­aat­teessa lop­ut­tomi­in. Usein kan­nat­taa nimeno­maan viivytel­lä mah­dol­lisim­man pitkään, kos­ka inflaa­tio syö alku­peräistä pääo­maa pois koko ajan ja vähäi­nenkin talouskasvu puolestaan pienen­tää velan BKT-osu­ut­ta vuodes­ta vuoteen.

    Esimerkik­si Bri­tann­ian val­ti­ol­la — tai kru­unul­la, val­tio ei ole oikeushenkilö — on vieläkin jonkin ver­ran velkaa, joka on alun perin otet­tu läh­es 200 vuot­ta sit­ten sotien käymiseen Napoleo­nia vas­taan. Siinä ajas­sa alku­peräisen pääo­man ostovoima on tietysti hävin­nyt jo käytän­nössä olemat­tomi­in, ja juuri kos­ka näin on, niin korkomenotkaan eivät ole muo­dos­tuneet mitenkään katas­tro­faal­isik­si eikä velkaa ole näin kat­sot­tu kan­nat­tavak­si mak­saa pois.

    Lisäk­si ongel­ma ei ole Suomen kohdal­la mitenkään poikkeuk­sel­lisen suuri vaan pikem­minkin päin­vas­toin. Suomes­sa on arvioitu, että val­tion kokon­aisvel­ka nousee talouskri­isin vuok­si otet­ta­van lisäve­lan vuok­si jon­nekin 60 pros­ent­ti­in BKT:stä. Oli­vatko esimerkik­si Kana­da, Sak­sa tai Itä­val­ta jo ennen talouskri­isiä jotenkin tuhon par­taal­la, kun niil­lä oli suh­teessa suun­nilleen saman ver­ran velkaa?

  80. Tom­mi Uschanov: “Eräs niistä jo talousti­eteen peru­sop­pikir­jois­sa selitet­tävistä seikoista, jot­ka tun­tu­vat ole­vat aivan usko­mat­toman monille tun­tem­at­to­mia, on se, että toisin kuin koti­talouk­sien, val­tioiden ei ole sen enem­pää pakol­lista kuin usein kan­nat­tavaakaan pyrk­iä mak­samaan velko­jaan nopeasti.”

    Kyl­lä tämä pätee koti­talouk­si­inkin — ja pankkikin siitä tykkää, kos­ka korko juok­see automaat­tis­es­ti eikä markki­noin­tiku­lu­ja ole.

  81. Tom­mi
    “Suomes­sa on arvioitu, että val­tion kokon­aisvel­ka nousee talouskri­isin vuok­si otet­ta­van lisäve­lan vuok­si jon­nekin 60 pros­ent­ti­in BKT:stä.”

    Olen ymmärtänyt että ongel­mana on kestävyys­va­je eli se, että julkisen sek­torin ali­jäämä uhkaa jäägä nykyisel­lä tahdil­la kym­meniksi vuosik­si kestämät­tömälle tasolle. Täl­löin julkisen sek­torin kokon­aisvelka­kuor­ma kas­vaa liian raskaak­si kantaa.

    Jos nyky­taan­tu­man takia vel­ka kas­vaa tuonne 60%iin ja jää siihen eikä mitään tarvi tehdä niin mikäs tässä ollessa, mut­ta sitä velankasvua ei kyl­lä var­masti pysäytetä ilman leikkauk­sia ja veronko­ro­tuk­sia. Ja tämä kos­kee kaikkia julk­isia toim­i­joi­ta, myös eläke­jär­jestelmää. Eläke­mak­sutkin uhkaa­vat nous­sa sen 10%-yksikköä.

  82. Niin kauan kuin velan hoitoku­lut vain pysyvät suh­teel­lisen matali­na, val­tio voi pitää velkaa peri­aat­teessa loputtomiin. 

    Sama pätee myös yri­tyk­si­in ja yksi­ty­ishenkilöi­hin. Val­lit­se­vis­sa olo­suhteis­sa “opti­maaliselle” velan määrälle on teo­ri­as­sa ole­mas­sa jokin määrä, joka useim­miten on nol­laa suurempi.

    Mut­ta tämä oikeas­t­aan mis­sasi sen min­un point­ti­ni: minus­ta kokon­aisveroast­ei­ta ver­rates­sa pitäisi jol­lain tasol­la ottaa kan­taa myös val­tion velan­ot­toon, etenkin tilanteessa, jos­sa vero­ja pide­tään “keinotekoisen” alhaal­la otta­mal­la lisää velkaa — kuten Suomes­sa näyt­tää tapah­tu­van täl­lä hetkellä.

    Min­ua ei sinän­sä huolestu­ta val­tion velka­an­tu­mi­nen, vaan se, että mihin ne velka­ra­hat käytetään täl­lä hetkellä.

    Usein kan­nat­taa nimeno­maan viivytel­lä mah­dol­lisim­man pitkään, kos­ka inflaa­tio syö alku­peräistä pääo­maa pois koko ajan ja vähäi­nenkin talouskasvu puolestaan pienen­tää velan BKT-osu­ut­ta vuodes­ta vuoteen. 

    Min­ul­la on ollut vah­vasti sel­l­ainen käsi­tys, että jos val­tio vero- ja val­u­ut­tapoli­ti­ikallaan pitää inflaa­tio­ta korkeal­la päästäk­seen “eroon” velois­taan, se ei noin peri­aat­teessa eroa mitenkään siitä, että val­tio nos­taisi vero­ja. On suh­teel­lisen sama, ottaako val­tio min­un satases­tani kak­si kymp­piä pois, vai har­joit­taako se sel­l­aista poli­ti­ikkaa, jol­la ko. setelin ostovoimas­ta häviää 20 %.

    Voin tietysti olla tässä väärässä, mut­ta halu­aisin mielel­läni kuul­la vastaperusteita.

    Lisäk­si ongel­ma ei ole Suomen kohdal­la mitenkään poikkeuk­sel­lisen suuri vaan pikem­minkin päin­vas­toin. Suomes­sa on arvioitu, että val­tion kokon­aisvel­ka nousee talouskri­isin vuok­si otet­ta­van lisäve­lan vuok­si jon­nekin 60 pros­ent­ti­in BKT:stä. Oli­vatko esimerkik­si Kana­da, Sak­sa tai Itä­val­ta jo ennen talouskri­isiä jotenkin tuhon par­taal­la, kun niil­lä oli suh­teessa suun­nilleen saman ver­ran velkaa? 

    En osaa arvioi­da, paljonko olisi “sopi­va” määrä velkaa. En myöskään ole sitä mieltä, että ko. maat oli­si­vat olleet tuhon par­taal­la, kuten ei Suomikaan.

    Selvää lie­nee kuitenkin se, että Suo­mi oli parem­mis­sa ase­mis­sa ennenkuin jou­tui otta­maan lisää velkaa talouskri­isin vuok­si kuin sen jälkeen?

    Kari

  83. Eli­na: tässä olis vielä yksi vink­ki lisää… Tätäkään en ole itse lukenut, kos­ka se on juuri ilmestynyt, mut­ta Tyler Cowen sanoo, että se on hyvä, joten se todel­lakin mitä toden­näköisim­min on hyvä.

    Yoram Bau­mann The Car­toon Intro­duc­tion to Eco­nom­ics: Vol­ume One: Microeconomics

    Tom­mi Uschanov:

    On jotenkin kuvaavaa, että tääl­lä suositel­laan ennal­ta valit­tu­ja johtopäätök­siä pönkit­tämään pyrkivää evanke­lioimiskir­jal­lisu­ut­ta samaan aikaan, kun kukaan ei edes mainitse alan oikeaa oppikir­jaa, jon­ka tek­i­jöitä ovat mm. Helsin­gin kaup­pako­rkeak­oulun kansan­talousti­eteen pro­fes­sori ja val­tio­varain­min­is­ter­iön kansan­talousosas­ton ylijohtaja.

    Jäitä hat­tuun. Eihän tääl­lä nyt ole suositel­tu kuin yhtä kir­jaa, jota on suositel­tu sil­lä varauk­sel­la, että suosit­teli­ja ei ole sitä lukenut ja että sen näkökul­ma on markki­na­t­alouden hehkuttaminen.

    Minus­ta kan­nat­taa kuitenkin mieluiten lukea mikä tahansa teos oli se sit­ten vaik­ka kom­mu­nisti­nen, jos se vaan opet­taa “eco­nom­ic way of thinkingiä”.

    Tuokin Eli­nan häm­men­nys työn­jaon hyödyl­lisyy­destä yksilöi­den ja val­tion tasol­la on täysin mah­dol­lista ratkaista päät­telemäl­lä itse.

    Hienoa, että osaat vinka­ta myös oppikir­jo­ja. Oma koke­muk­seni oppikir­joista on aika negati­ivi­nen. Niistä oppii kyl­lä talousti­eteeseen liit­tyvää matikkaa, joka on kuitenkin poli­ti­ikas­ta kiin­nos­tuneelle suun­nilleen täysin tarpee­ton­ta. En ole lukenut tätä suosit­tele­maasi kir­jaa, joten se voi ollakin vaik­ka kuin­ka eri­no­mainen esi­tys aiheesta.

    (Meinasin myös suositel­la Eli­nalle Cowenin ja Tabar­rokin oppikir­jaa muiden kehu­jen perus­teel­la, mut­ta kos­ka se mak­saa Ama­zonis­sa 80 taalaa ajat­telin, että se ei kuitenkaan ole hin­tansa väärti…)

    Ainainen auk­tori­teet­ti­in vetoamis­esi nos­taa kyl­lä kar­vat pystyyn. Jos sille lin­jalle lähde­tään, niin mik­si dis­saat Hazlit­tia? Kai sil­lä nyt on kovem­mat meri­itit kuin noil­la suosit­tele­masi oppikir­jan kirjoittajilla?

  84. Tom­mi Uschanov:

    Lisäk­si ongel­ma ei ole Suomen kohdal­la mitenkään poikkeuk­sel­lisen suuri vaan pikem­minkin päin­vas­toin. Suomes­sa on arvioitu, että val­tion kokon­aisvel­ka nousee talouskri­isin vuok­si otet­ta­van lisäve­lan vuok­si jon­nekin 60 pros­ent­ti­in BKT:stä. Oli­vatko esimerkik­si Kana­da, Sak­sa tai Itä­val­ta jo ennen talouskri­isiä jotenkin tuhon par­taal­la, kun niil­lä oli suh­teessa suun­nilleen saman ver­ran velkaa?

    Opti­maalisen velan osu­us BKT:stä riip­puu muuten aika mon­es­ta jutus­ta mm. väestön ikärak­en­teesta ja val­tion tekemien investoin­tien kan­nat­tavu­ud­es­ta. Eli kos­ka Suomes­sa on suh­teessa aika hyvä hallinto voisi olet­taa, että tääl­lä val­ti­ol­la voisi olla enem­män velkaa kuin esim. Ran­skalla ja Italialla.

    Toisaal­ta Suomes­sa on hyvin epäedulli­nen ikärakenne, jon­ka seu­rauk­se­na Suomel­la pitäisi olla vähem­män velkaa kuin parem­man ikärak­en­teen mail­la, kuten nyt vaik­ka Tan­skalla ja Ruotsilla.

  85. Nyt kun joku kun­ta lait­toi päivähoito­lasku­un palvelun todel­lisen hin­nan, niin olis mie­lenki­in­toista, jos ruvet­taisi­in julkisen sek­torin yksiköit­ten hallintokus­tan­nuk­sia yksi­tyisko­htaisem­min julkistamaan.

    Jotain mätää tässä koko sys­tee­mis­sä on, kun tuot­tavas­ta por­taas­ta on säästet­ty kun­nol­la ja alapäässä joudu­taan toim­i­maan tehokkaasti ja silti palka­s­ta mak­set­ta­van veron osu­us on todel­la suuri. Tietenkin palvelu­jen tarvit­si­joiden osu­uskin kas­vaa, mut­ta onko se kas­vanut vielä siinä suh­teessa, mikä selit­täisi vero­jen suu­ru­ut­ta? Tätä epäilen.

    Aikanaan kun­t­a­min­is­teri Jouni Back­man nos­ti medi­as­sa esi­in, Suomen hallinnon olleen mitoitet­tu 20 miljoo­nan väestölle. Tuleeko noin Pietarin väestön kokoiselle kansalle vähän liian kalli­ik­si val­tiona toimiminen?

    Tiet­tyjä suu­ru­u­den­hul­lu­ut­ta läheneviä piirteitä val­tion­hallinnos­sa ja val­tio­jo­h­dos­sa kyl­lä on.

    Esimerkik­si tieteel­lis­ten tutkimusten osalta voi perustel­lusti ihme­tel­lä, ovatko ne kaik­ki sel­l­aisia joi­hin näin pienen kansan kan­nat­taa taloudel­lisia resursse­ja uhra­ta ja onko nyt ne tutkimusyk­siköt ihan kaik­ki meille oleel­lisen tärkeitä. Aka­teem­i­nen kiin­nos­tus mak­saa veronmaksajille.

    Jos nyt vähän liioitel­lusti asian esit­tää, niin onko se kokon­aisu­u­den kannal­ta nyt ihan niin tärkeää jos joku kansalainen maalaa sen tönön­sä vähän väärän värisek­si ja pitääkö sitäkin varten olla joku virkamies jolle voi joku asi­as­ta men­nä valit­ta­maan jos tönö ei nyt ihan satu hivelemään esteet­tistä silmää.

  86. Jos hakkaan Art­turin halot ja hän kokkaa min­ulle ater­ian, niin ihmisoikeuk­si­imme kuu­luu oikeus tehdä niin, ilman että Mat­ti H kavere­i­neen orju­ut­taa mei­dät tai käs­kee meitä muut­ta­maan maasta. 

    Vapaae­htoiset yhteisöt sopi­vat ihmisoikeuk­si­in, pakkoy­hteisö­jen moraa­li­nen oikeu­tus rajoit­tuu korkein­taan ihmisoikeusloukkausten estämiseen, joidenkin mielestä myös varovaiseen ja neu­traali­in ihmis­ten tukemiseen näi­den omil­la ehdoilla.

    80-luvun suomet­tuneen talousti­eteen Pekkari­nen-Sutela-kir­jat hie­man päivitet­tyine ver­sioi­neen eivät ole mitään objek­ti­ivisia totuuk­sia taloustieteestä.

  87. ihmisoikeuk­si­imme kuu­luu oikeus

    Olet ere­htynyt. Ei ole ole­mas­sa mitään mui­ta ihmisoikeuk­sia (sen enem­pää posi­ti­ivisia kuin negati­ivisia) kuin mitä Mat­ti H kavere­i­neen sat­tuu myön­tämään. Voit joko hyväksyä tämän tosi­asian tai itkeä ja hyväksyä. (Don’t kill the messenger.)

  88. tcrown: Sä et siis mitenkään voi hyväksyä sitä, että joku saat­taa käyt­tää sanaa oikeus eri merk­i­tyk­sessä kuin mahdollisuus?

    Kun puhutaan ihmisoikeuk­sista, niin niil­lä tarkoite­taan asioi­ta joi­ta jokaisen ihmisen pitäisi olla vapaa tekemään. Eli siis pohjoisko­re­alaisel­lakin on sama ihmisoikeudet kuin muil­la, vaik­ka hei­dän poli­it­tiset johta­jansa estävätkin heitä käyt­tämästä näitä oikeuksiaan.

  89. Sä et siis mitenkään voi hyväksyä sitä, että joku saat­taa käyt­tää sanaa oikeus eri merk­i­tyk­sessä kuin mahdollisuus?

    Tot­takai voin. Min­ul­la on mah­dol­lisu­us ampua kadul­la ihmisiä hengiltä mut­ta ei oikeut­ta. Mah­dol­lisu­us voi olla ilman oikeut­ta, mut­ta oikeus ei ilman mahdollisuutta. 

    On aivan eri asia sanoa, että suuri spaget­ti­hirviö on ole­mas­sa kuin että sen pitäisi olla ole­mas­sa. Pohjois-Kore­alaisil­la nimeno­maan ei ole niitä ihmisoikeuk­sia, juurikin, kos­ka heitä estetään niitä käyt­tämästä. Sotke­mal­la nuo kak­si asi­aa saat aikaan täysin mielet­tömiä väit­teitä. Pohjois-Kore­alaisil­la on oikeus sanan­va­pau­teen. Neu­vos­toli­it­to­laisil­la oli oikeus pois­tua maas­ta. Vangilla on oikeus liikkua vapaasti. Mitä tuo on jollei newspeakia?

    Työhy­po­teesi oikeu­den ole­mas­saolon mielekkäälle määritelmälle (vas­taes­imerkke­jä saa esit­tää): Oikeus johonkin on ole­mas­sa sil­loin ja vain sil­loin kun on ole­mas­sa jokin taho, jolle on asetet­tu velvol­lisu­us tuon oikeu­den takaamiseen ja tuol­la tahol­la on riit­tävät resurssit oikeu­den takaamiseen. (Tämän vuok­si posi­ti­ivisil­la ja negati­ivisil­la oikeuk­sil­la on kval­i­tati­ivista eroa lähin­nä markki­na­fun­da­men­tal­istien päis­sä.) Ja oikeus ei tietenkään aina toteudu, maail­ma kun ei ole täydellinen.

  90. tcrown:

    Oikeus johonkin on ole­mas­sa sil­loin ja vain sil­loin kun on ole­mas­sa jokin taho, jolle on asetet­tu velvol­lisu­us tuon oikeu­den takaamiseen ja tuol­la tahol­la on riit­tävät resurssit oikeu­den takaamiseen. 

    Minä en oikein tuo­ta oikeus-käsitet­tä ole täysin ymmärtänyt. Tämän­hetki­nen työhy­po­teesi­ni on, että se on lähin­nä kielelli­nen ja juridi­nen apukeino, jon­ka avul­la keskustelua ja/tai yhteiskun­taa jär­jestel­lään (ihmisoikeussopimuk­sen nou­dat­ta­mi­nen kat­so­taan yksiselit­teis­es­ti oikeusval­tion valvoit­teek­si, jne.)

    Sen sijaan kat­son kyl­läkin, että ihmisil­lä on tietyn­laisia velvot­tei­ta (moraali) mui­ta ihmisiä kohtaan. Ja nämä moraaliset velvoit­teet ovat ainakin osin sisäsyn­ty­isiä, eivät siis kenenkään aset­tamia tai kul­tu­urin luo­mia. Ajat­te­lu­ta­pa siis läh­estyy suun­nilleen sel­l­aista käsi­tys­tä, johon Kant viit­tasi kat­e­gorisel­la imperatiivilla. 

    Täl­löin on mah­dol­lista ajatel­la, että muil­la ihmisil­lä on “oikeuk­sia” min­un suh­teeni (kuten vaikka­pa se, että heil­lä on “oikeus” olla kuolemat­ta min­un toimieni seurauksena).

    Kari

Vastaa käyttäjälle Kalle Pyöräniemi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.