Mitä tehdä romaneille?

En tunne romanikult­tuuria riit­tävästi ymmärtääk­seni, mik­si romanien on niin vaikea sopeu­tua nykyaikaiseen yhteiskun­taan; ennen kaikkea sitä, mik­si he ovat niin koulu­tus­vas­taisia, että jopa luku­taidot­to­muus on hei­mon kesku­udessa yleistä monis­sa maissa.

Heimo on ollut aina syr­jit­ty vähän kaikkial­la. Vuo­sisato­ja sit­ten heistä mak­set­ti­in Ruot­si-Suomes­sa jopa tap­po­ra­haa. Vas­ta vuon­na 1748 kumot­ti­in laki, joka sal­li kiin­ni saadun romanin hirt­tämisen ilman oikeu­denkäyn­tiä. Nat­si-Sak­sa oli tässäkin tehokkaampi ja tuhosi sato­ja tuhan­sia romane­ja keski­tysleirien kaa­su-uuneis­sa. Tästä ei ole tehty muis­tomerkke­jä, eivätkä Euroopan maat lahjoit­ta­neet syr­jitylle romani­heimolle hyvi­tyk­sek­si jonkin muun kansan asut­ta­maa maa­ta romani­val­tion perus­tamista varten.

Syr­jäy­tynyt romaniväestö on nyky-yhteiskun­nas­sa taak­ka koti­mailleen. Tämä taak­ka ei ole jakau­tunut Euroopas­sa tasan. Suomes­sa romane­ja on noin 10 000, Roma­ni­as­sa miljoona tai pari ja Sak­sas­sa yllä maini­tus­ta syys­tä johtuen varsin vähän.

Köy­hä Roma­nia on ilmeisen halu­ton – tai ken­ties kyvytön – paran­ta­maan maansa romanien ase­maa. Maan liityt­tyä Euroopan Unioni­in, Roman­ian roman­it läh­tivät pakoon räikeää sosi­aal­ista syr­jin­tää ja syvää köy­hyyt­tä ker­jäämään ympäri Euroop­paa. EU:ssa on vapaa liikku­vu­us, mut­ta sosi­aal­i­tur­van piiri­in koti­maansa ulkop­uolel­la ei pääse kuin tehtyään pal­ka­llista työtä riit­tävän kauan. Ker­jäämistä ei tulki­ta täl­laisek­si työk­si. Yksikään EU-maa ei ole toiv­ot­tanut ker­jääviä romane­ja avo­sylin ter­ve­tulleek­si, vaan heitä vas­taan on säädet­ty varsin syr­jiviä lake­ja ja mui­ta määräyksiä.

Suomeen ker­jäävät roman­it tuli­vat pari vuot­ta sit­ten. Tänä tal­ve­na he jou­tu­i­v­at pulaan kovan pakkasen takia. Human­i­taari­sista syistä Helsin­gin kaupun­ki tar­josi joillekin roma­niper­heille tilapäistä hätä­ma­joi­tus­ta. Helsin­ki on kuitenkin ilmoit­tanut, että hätä­ma­joi­tus lop­puu tam­miku­un viimeisenä päivänä, jol­loin asukkaat lapsi­neen joutu­vat joko ulos pakkaseen, tai hei­dät kul­jete­taan ”kon­sulikyy­dil­lä” koti­maa­hansa. Romanien raa­ka kohtelu sai Kim­mo Helistön ja 17 muun val­tu­ute­tun tekemään romanien kohtelus­ta välikysymyksen.

Romanien palel­lut­ta­mi­nen pakkases­sa ei ole oikea tapa ratkaista romanikysymys­tä, mut­ta oikea ratkaisu ei ole sekään että Roman­ian ja Bul­gar­i­an romaniväestö muut­taa joukol­la mui­hin. Nykyti­lanteessa yksikään maa ei voi kohdel­la romaniker­jäläisiä inhimil­lis­es­ti, ellei halua toiv­ot­taa heitä kaikkia luok­seen. Sik­si kaik­ki kohtel­e­vat romaniker­jäläisiä niin härskisti kuin kohtelevat.

Romanien elämää tulee helpot­taa hei­dän koti­maas­saan, mut­ta tämä taak­ka ei voi jäädä Roman­ian ja Bul­gar­i­an kan­net­tavak­si. Kulut pitää jakaa Euroopan maid­en kesken. Tästä on EU-maid­en sovit­ta­va keskenään. Tämän vastapain­ona voisi hyväksyä “syr­jivän” lain, joka kieltää ammat­ti­maisen ker­jäämisen. Ker­jäämi­nen oli Suomes­sa kiel­let­tyä kaupunkien järjestyssään­nöis­sä ennen järjestys­lain säätämistä.

Näin ei voi jatkaa. Romanien tilanne on häpeäk­si koko Euroopalle.