Taas se alkaa. Virkamiehetkin ovat olleet joululomalla, sillä lista on todella ohut. Uusia A‑asioita on vain yksi. En pääse kokoukseen, vaan siihen osallistuu puolestani Kai Ovaskainen, joten selostan listaa aika pintapuolisesti.
Kaupunkisuunnitteluviraston toimintasuunnitelma 2010–2012 (pöydältä)
Kokoomus pyysi tämän pöydälle. Olisi hauska tietää, onko heillä ehdotuksia.
Vuosaari, Kallahdenniemen asemakaava
Nykytilaa säilyttävä suojelukaava. Merkittävämmin lisää rakentamista on tulossa ortodoksiselle kulttuurikeskus Sofian aluelle (3400 k‑m2.) Vuonna 2002 (!) kaavoitusperiaatteiden yhteydessä on näköjään äänestetty tiukasti jonkin yksittäisen tontin asemasta.
Kaava näyttäisi olevan kunnossa. Tällaiseen ei kyllä voi ottaa kantaa ilman paikallisten asukkaiden asiantuntemusta.
Aloitteita
Maija Anttila ja 19 muuta ovat esittäneet selvitettäväksi Vallilan ratikkavarikon tilojen suojeluarvoja. Alueella on suurta vastustusta varikon laajentamiseen. Lausunto esittää, että suojelu selvitetään kaavoituksen yhteydessä
Pauli Leppäaho ei halua hidastetöyssyjä, kun ne hidastavat autoja. Lausunnossa ei luvata luopua töyssyistä.
Lausunto jalankulkua, pyöräilyä ja liikenteen rahoittamiseen liittyvistä sääntömuutoksista
Liikenneministeriö esittää, että
- Töyssyistä pitää varottaa siten, kun Helsingissä jo varotetaan.
- Pyörätie tulee merkitä sen ylittäessä ajoradan, kuten nyt yleensä tehdäänkin.
- Otetaan käyttöön pyörätaskut ennen liikennevaloja niin, että fillari saa paalupaikan. Sen saisi myös merkitä asfalttiin.
- Tehdään mahdolliseksi sallia pyöräily kiellettyyn ajosuuntaan, jos kadulla on 30 km/h rajoitus tai alempi.
- Pyörätien käyttö pysyy pakollisena. Tästä kaupunki on eri mieltä.
- Pihakadulla sallitaan läpiajo. Helpottaa katujen merkitsemistä pihakaduiksi.
Kaikesta muusta ollaan siis samaa mieltä, paitsi siitä, että tarvittaisiin pyörätiemerkki, joka tekee pyörätiestä vapaaehtoisen.
Ympärivuotisena pyöräilijänä mietin, mikä voi olla tilanne tai paikka, missä pyörätien käyttö olisi vapaaehtoista ja miksi, jos pyörätie on? Talvella kun ajorataa avaava aura heittää maantien lumet pyörätielle, tai kesällä, jos pyörätie on aivan ‘peltona’, sattaa pyöräilijä miettiä ajorataa? Mutta näihin ei tarvita omia merkkejä vaan huoltoa. Mikä ihme se paikka on, jossa pyörailijä miettii, pyörätietä vai ajorataa?
Pyörätien tulee olla vapaaehtoinen silloin, kun pyörätie on merkitty kapealle jalkakäytävälle yhdessä jalankulkijoiden kanssa. Sellainen sopii hitaille pyöräilijöille, mutta 30 km/h tunnissa ajava pyöräilijä on sellaisella vaaraksi sekä itselleen että muille. Yhdistetyt pyörä- ja jalankulkutiet ovat liikenneturvallisuusmielessä selvästi ajoratoja vaarallisempia. Miksi pyöräilijä pitää pakottaa vaarallisemmalle reitille?
Tuo pakollinen pyörätienkäyttö on todella käsittämätöntä, kerran ajaeesani yhteislenkkiä Turussa todella hirvitti kun porukalla painettiin vauhdilla kapeaa pyörätietä kaikennäköisten pikku lasten ohi kun poliisi oli antanut varoituksen tiellä ajamisesta.
Kaliforniassa näin ei ole, kaikilla teillä, jopa joillakin moottorieosuuksilla jossa ei ole helppoa vaihtoehtoa saa pyöräilä. Jopa jalkakäytävillä saa pyöräillä jotain tiheään asuttuja keskustoja lukuunottamatta.
Mikään tutkimus ei myöskään puolla tuollaisten erotettujen pyöräteiden turvallisuutta, paitsi lapseille, kuka siis tuota tie-pyöräilyn kieltoa Suomessa ajaa?
Ratikkavarikon laajennus tulee Koskelaan, eli ei sitä Vallilaa laajenneta.
Molemmat vaihtoehdot, Koskela ja Vallila, ovat kai vielä tapetilla, mutta Koskela on todennäköisin.
Kallahdenniemi on poikkeuksellisen hieno paikka talvellakin, jos et ole käynyt niin mene ihmeessä tutustumaan. Siellä uimarannalla voisi olla ihan yksinkertainen pieni julkinen sauna tai kaksi esimerkiksi kahvion yhteydessä, vaikka semmoinen puinen saunamökki puukiukaalla ilman mitään sen ihmeellisempiä pesutiloja. Lämpiäisi varmaan ihan kävijöiden toimesta siinä kuin grillikin lämpiää, kaupunki voisi vaan toimittaa puut.
Se tie niemen läpi rannalle ja kurssikeskukselle on järkyttävässä kunnossa, ja muistaakseni Ympäristökeskus on ollut huolissaan siitä että kohtuullisen vähäinenkin (auto)liikenne murjoo sen harjun. Eikö tämä olekaan ongelma?
Mihin sitä Vallilan varikkoa on tarkoitus laajentaa, kun se tontti on käytännössä täynnä nyt jo? Maan alle? Jos noin, niin ok, mutta jos muihin suuntiin niin kyseisen kompleksin lähettyvillä majailevana nimbynä lupaan vastustaa. 🙂
Maan allepa hyvinkin; maan päälle ei tosiaan kauheasti mahdu. Itse luola tuskin häiritsee ketään, valitusta on tullut
— Rampeista (Hauhonpuistoon ja Vellamonkadun pohjoispäähän).
— Liikenteestä (olikohan se 40s välein aamukuudelta kun lähtee ratikka). Toisaalta menevät ne Koskelan ratikatkin tuosta ohi.
— Räjäytyksistä. Vanhat talot on suoraan kallion päälle rakennettuja ja sodassa vaurioituneita. Saattavat kärsiä räjäytystöistä.
Molemmat vaihtoehdot, Koskela ja Vallila, ovat kai vielä tapetilla, mutta Koskela on todennäköisin.
Virallisesti joo, käytännössä Vallila ei ole vaihtoehto. Ihan jo kustannussyistä. Esimerkiksi hyvä Haltia raportoi:
Varsinainen päätös on tulossa syksyllä 2010. Loppusuoralla ovat nyt seuraavat vaihtoehdot:
— F: Koskelan varikkoa laajennetaan Annalan kentän alueelle. Vallilan varikko säilyy nykyisellään. Voidaan myöhemmin laajentaa vaihtoehdoksi G.
— G: Koskelan varikkoa laajennetaan Annalan kentän alueelle ja ratakorjaamon alueelle. Vallilan varikon toiminnot siirretään Koskelaan.
— B: Koskelan varikon toiminnot siirretään Vallilan maanalaiseen raitiovaunuvarikkoon. Vallilan varikko säilyy nykyisellään.
Käytännössä siis vaihtoehto F ja myöhemmin ehkä G.
http://haltia.blogspot.com/2009/11/hkl-johtokunnan-kokouskuulumiset.html
Yhä merkittävämpi varikko tarvitsee myös varayhteyden. Ylipäänsä vaihtoehtoreittejä pitäisi olla enemmän kuten taas tänään on nähty, ja kun näitä tehdäään järkevien laajennusten kanssa niin ne tulee sivutuotteena. Esimerkiksi näin (Haltia):
Kaupunkisuunnitteluviraston kanssa yhteistyössä löydetty ratkaisu on nyt nerokas: vararaideyhteys Varikolle tulisi siten, että ratikka ykkösen päättäriltä jatkettaisiin Kullervonkatua pitkin, Koskelan sairaalan alueen (ja parkkiksen) reunaa kulkien suoraan läpi Koskelantielle. Näin vain pari puuta joutuisi uhrautumaan loppumetreiltä ja yhteys olisi toimiva.
Toki 30km/h pyörällä kaupungin keskustassa kapealla yhdistetyllä jalkakäytävä-pyörätiellä on mahdoton yhtälö. Turussa näin kapeat väylät koskevat korkeintaan väyliä n. 1–2 km kauppatorista. Mielestäni pyöräilijäkin voisivat toisinaan noudattaa joitakin nopeusrajoituksia, vaikka sellaisia ei näillä osuuksilla ole (kuin siis yleinen nopeusrajoitus). Sen nopeuden laskeminen 10 km/h, 1–2 km:n ajaksi, ei mielestäni juurikaan hidasta työmatkaa. Pöyräilijä voi myös huomioida muita, niin kaikki muutkit ‘pyrkivät’ tekemään. Autojen mukaan lasketut liikennevalojen vaihtumiset syövät äkkiä tämän ajan, eikä riitäkkään. Se toki täytyy sanoa, etten tunne Helsingin pyöräilyverkostoa mutta onko se huonomalla tolalla kuin Turussa? Jos pyörätie on niin huonosti toteutettu, ettei sitä voi käyttää, se pitäisi poistaa. Keskikaupungeissa kokonaisväylästön leveyttä ei voida enää lisätä. Nämä riskipaikat pitäisi suunnitella uudestaan. Oma jalkakäytävä, loppu ajorataa, jossa leveä pyörille osoitettu kaista (joka nykyisestä vähän levenee, kun kaikki turha kivetys ym. poistetaan). Jos pyörätietä ei voi käyttää, kyseessä on suunnitteluvirhe.
Riccado, kysymys ei ole siitä että pyöräilijän pitäisi saada ajaa lapsien kanssa kapealla väylällä 30km/h vaan siitä, että kaupungissa, jossa autotien nopeudet ovat n. 30km/h, pyöräilijän pitäisi saada ajaa autotiellä muiden nopeiden ajoneuvojen joukossa. Nopeusrajoitusten mukaan.
2km 10km/h muuten kuluttaa 12 minuuttia ja 2km 30km/h kuluttaa aikaa 4 minuuttia, eli matka-aikaa tulee 8 minuuttia lisää. Autoilijat valittavat äänekkäästi tällä blogilla jo 10 sekunnin hidastuksesta.
Keskustassa ei niin kovin paljoa pyöräteitä ole, eikä siellä juuri kunto/kilpapyöräilijät aja. Enemmän pyörätien käyttöpakko risoo isommilla ulosmenoväylillä missä ajotiellä on hyvin tilaa ajaa pyörällä 30+ vauhtia mutta jotkut autoilijat saavat siitä sitten hepulikohtauksen. Hesarissa joku puhui jostain Wienin sopimuksesta mikä muka määräisi pyörätien käytön pakolliseksi. Mitenkä lie.
Antti, juuri näin, keskustassa ei ongelmaa, ongelma on nimenomaan kun tarkoitus ajaa todellista matkaajoa vauhdilla kaupungista ulos, varsinkin kun ajetaan porukalla. Pyöräteitä ei kertakaikkiaan ole tuollaiseen vauhdikkaasen porukka ajoon rakennettu, tiet taas on.
Suomessahan ei mitään miniminopeutta tiellä ole kuitenkaan, ainahan siellä joku pappa ajaa traktorilla 15kmt, josta autojen pitää varovasti mennä ohi, eli miksi ei porukka pyörillä saisi ajaa teillä 30kmt+.
Antin kommentti oli aiheellinen muistutus, ja hivuttaa minut tässä poikkeuksen kannalle edellisiin kommentteihini. Itse en ole kilpapyöräilijä, mutta en ihan hitainkaan. Kesäisin pyöräilen pitkin Turun ympäristön kuntia, ja ajoittain pyörätiet ovat kyllä niin huonossa kunnossa, että tunnustan (muistini palaili pätkittäin Antin kirjoituksen myötä), että olen joskus tämän takia siirtynyt pyöräilemmään ajoradalle. Kilpapyöräilyä harrastava ei näitä pyöräteitä aina pysty hyödyntämään. Ja missä muualla sitä sitten harrastaisi. Edelleen olen sitä mieltä, että kaupunkien keskustoissa (taajama-alueella?) pyöräteitä pitäisi käyttää, jos sellainen on.
Tähän alkuperaiseen aiheeseen liittyen (uudet sääntömuutokset), oli puhe myös pyöräilijöille varatun ‘taskun’ varaamisesta risteykseen ennen autoja. Itse olen omaksunut ajatuksen jo aiemmin, ja toiminut Italialaisten skootteri- ja vespakuskien oppien mukaisesti. Valoristeyksissä aina puikkelehtien jostain välistä jonon eteen (tämä vaatii hieman röyhkeää Italiasta perittyä asennetta). Sitä paitsi pyörä kiihtyy nopeammin risteyksen yli kuin auto, ainakin jos risteys on tuttu.