Sosiaaliturva on sidottu jokseenkin kokonaisuudessaan indeksiin, tosin sen eri osat eri tavoin ja eri indekseihin. Kannattaa katsoa, mitä nuo indeksit ovat syöneet jotta ymmärtäisi, miten indeksisidonnaisuudet toimivat. Tärkeimmät perusindeksit ovat kuluttajahintaindeksi ja ansiotasoindeksi, joista muut indeksit on johdettu. Lisäksi joissakin maksuissa sovelletaan palvelujen tuotantokustannuksiin vaikuttavia kustannushintaindeksejä, mutta niihin en tässä puutu.
Kuluttajahintaindeksi (elinkustannusindeksi) perustuu tilastokeskuksen hintaseurantaan ja kotitaloustiedusteluihin. Kotitaloustiedusteluissa selvitetään, mitä kansalaiset ostavat ja kuinka paljon ja hintaseurannassa selvitetään, mitä nämä hyödykkeet maksavat. Kotitaloustiedustelujen perusteella tilastokeskus laatii suuren hyödykekorin, joka vastaa kuluttajien keskimääräistä ostoskäyttäytymistä. Koria uudistetaan määräajoin vastaamaan muuttuneita kulutustapoja. Yleisen elintason nousun myötä ryynimakkaran painoarvo laskee ja lampaanfileiden nousee. Siirtyminen lampaanfileisiin ei nosta hintaindeksiä, mutta korin tarkistuksen jälkeen lampaanfileen hinnan muutokset vaikuttavat hintaindeksiin aiempaa enemmän ja ryynimakkaran hintamuutokset aiempaa vähemmän.
Eri hyödykkeiden hinnat muuttuvat aivan eri tahtiin. Työvaltaisten palvelujen hinnat muuttuvat suunnilleen palkkojen vauhdissa kun taas teollisuustuotteiden hinnat ovat automatisoinnin ja globalisaation myötä ansioista laskeneet huomattavasti suhteessa yleiseen ansiotasoon. Uudet tuotteet, kuten matkapuhelimet, ovat markkinoille tullessaan kalliita, mutta niiden hinnat laskevat nopeasti. Kuinka paljon tämä alentaa hintaindeksiä, riippuu siitä, missä vaiheessa uusi tuote otetaan mukaan hintakoriin.
Hintaindeksiin vaikuttavat myös välilliset verot. Jos arvonlisäveroa korotetaan, hinnat nousevat ja tämä näkyy hintaindeksin nousuna. Niinpä perusturvan varassa olevat saavat täyden kompensaation arvonlisäveron korotuksesta. Vastaavasti he eivät hyödy mitään arvonlisäveron alennuksesta – eivätkä hyötyneet juuri mitään myöskään ruuan arvonlisäveron alennuksesta.
Ansiotasoindeksi (palkkaindeksi) kuvaa keskipalkkojen kehitystä kokoaikaisessa ansiotyössä. Indeksissä ovat mukana tulospalkkiot ja muut palkan lisät, mutta ei ylitöiden vaikutusta. Ansiotasoindeksiin vaikuttaa nostavasti sekä se, että palkat nousevat että siirtyminen korkeapalkkaisempiin töihin kohoavan koulutustason mukana. Niinpä ansiotasoindeksi nousee nopeammin kuin eri työtehtävien palkat keskimäärin. Jos kuluttajahintaindeksi laskettaisiin samalla tavalla, kuluttajien siirtyminen ryynimakkarasta lampaanfileeseen nostaisi hintaindeksiä.
Keskiansiot laskevat, jos työaika lyhenee tuntipalkan pysyessä ennallaan. Keskiansioiden aleneminen – tai hidastunut kasvu – näkyy ansiotasoindeksissä, jos työajan lyheneminen on seurausta yleisestä kokoaikaisen työn työajan lyhentämisestä, mutta ei näy, jos se johtuu siirtymisestä osa-aikatyöhön. Niinpä sillä, miten työaika lyhenee, on suuri vaikutus eläkkeiden tasoon ja eläkemaksuihin.
Kutsun jatkossa kuluttajahintaindeksiä yksinkertaisesti vain hintaindeksiksi ja ansiotasoindeksiä palkkaindeksiksi.
Melkein kaikki perusturvaetuudet ovat olleet sidottuja hintaindeksiin. Hallitus on päättänyt vuoden 2011 alusta sitoa hintaindeksiin loputkin, eli sairauspäivärahan, vanhempainpäivärahat, kuntoutusrahan, lapsilisät, kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen. Nämä seuraavat siis hintatason muutosta, mutta eivät yleisen elintason nousua. Kuluttajahintaindeksiin on ollut sidottuna myös kansaneläke.
Ansioeläkkeet on sidottu indeksiin kahdella tavalla. Niin kauan kuin eläkevakuutettu jatkaa työelämässä eikä nosta eläkettä, hänen menneet ansionsa otetaan eläkettä määrättäessä huomioon palkkakertoimella, jossa palkkaindeksin paino on 80 % ja hintaindeksin 20 %. Palkkakerroin ottaa siis huomioon yleisen ansiotason nousun melkein kokonaan. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen sovelletaan TEL-indeksiä, jossa painot ovat toisin päin: palkkaindeksin paino on 20 % ja hintaindeksin 80 %. Indeksi korvaa siis lähinnä vain hintojen nousun, reaaliansioiden noususta vain viidenneksen. Aiemmin taitekohta ei perustunut eläkkeelle siirtymiseen vaan ikään. Eläkeläiset pitivät tätä ikärasismina, ja niinpä taitekohta pantiin riippumaan iän sijasta eläkkeelle siirtymisen ajankohdasta. Muutos oli aivan kohtuuton nuorena vammautuneita kohtaan. Tällainen henkilö saattaa olla eläkkeellä puoli vuosisataa saamatta kunnon korvausta yleisen elintason noususta[1]. Kansaneläke tosin on sidottu pelkkään hintaindeksiin, mutta sitä korotetaan aika-ajoin erillisillä päätöksillä.
Vuoteen 1976 asti eläkeindeksi perustui sataprosenttisesti ansiotasoindeksiin. Tämä johti siihen, että eläkkeet nousivat monissa ammateissa palkkoja suuremmiksi, koska ansiotasoindeksi mittaa paitsi palkkojen nousua myös työmarkkinoiden rakennemuutosta, joka kasvattaa korkeaa koulutusta vaativien työtehtävien osuutta.
Ostovoiman pitäisi periaatteessa säilyä, kun perusturva on sidottu hintaindeksiin, mutta käykö näin todella vai köyhtyvätkö perusturvan varassa olevat muun yhteiskunnan vaurastuessa? On useita syitä vastata, että köyhtyvät.
Jonkin määritelmän mukaan köyhyys tarkoittaa sitä, että tulojen mataluus syrjäyttää yleisestä elämänmuodosta. Tulotaso, joka 1950-luvulla riitti hyvään elämään, merkitsisi 2010-luvun Suomessa räikeää erottumista muista. Nyt vaatimukset harrastuksille ja pukeutumiselle ovat aivan toiset, jos ei halua erottua porukasta. Silloin ei tarvinnut autoa, koska muillakaan sellaista ollut; bussilla pääsi minne vain ja kauppa oli kävelymatkan päässä. Kaksikymmentä vuotta sitten tuli toimeen ilman matkapuhelinta, mutta nyt ei oikein tule.
Hintaindeksin nousua hillitsee massakulutushyödykkeiden halpeneminen. Köyhä pystyy kyllä aiempaa paremmin täyttämään lastenhuoneen kiinalaisella rihkamalla, mutta tämä ei auta häntä arkisissa rahahuolissa.
Periaatteessa uutuustuotteiden halpeneminen niiden uutuusarvon heikentyessä alentaa hintaindeksiä. Näin ei kävisi, jos ne tulisivat markkinoille vähän myöhemmin ja valmiiksi halpoina. Peruskännykkä maksoi 1990-luvulla satoja euroja, mutta nyt sellaisen saa muutamalla kymmenellä eurolla. Tämä vaikuttaa hintaindeksiin sitä alentaen. Vaikka siirtyminen matkapuhelinten aikaan on tehnyt köyhän elämän tukalammaksi, hintaindeksissä ne näkyvät hintojen laskuna. Jos peruskännyköitä ei olisi myyty 1990-luvulla lainkaan, vaan ne olisivat tulleet vasta nyt markkinoille nykyisine hintoineen, niiden halpuus ei laskisi hintaindeksiä. Suuri valta on sillä, joka päättää, missä vaiheessa uutuustuotteet otetaan mukaan hintakoriin.
[1] Tätä virhettä kompensoitiin tekemällä työkyvyttömyyseläkkeisiin tasokorotus [en muista kuinka suuri ja missä vaiheessa, täytynee tarkistaa lähteistä]. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten järjestelmä tulee pikkupaikkausten seurauksena koko ajan monimutkaisemmaksi ja kuinka sen osumatarkkuus heikkenee. Tuo kompensaatio korvasi indeksin heikennyksen keskimäärin oikeudenmukaisesti, mutta kompensaatio oli toisille ylimitoitettu ja hyvin monelle räikeästi alimitoitettu. Entinen ikään perustunut taitekohta toimi paremmin.
=====
Tämä artikkeli on osaa luonnosta kirjaksi, jonka aion julkaista SATA-komitean työn pohjalta. Nämä artikkelit eivät ole lähelläkään lopullista tekstiä, vaan olen koonnut niihin vasta suorasanaiseen muotoon kirjoitettua materiaalia. Toivon lukijoilta asiasisältöön liittyviä kommentteja, joita tulen käyttämään (korvauksetta) kirjassa. Koska teksti on hiomatonta, stilistisiä kommentteja ei kannata esittää, mutta jos tekstiä on joiltakin paikoin vaikea ymmärtää, siitä toivon mainittavan.
Mikä on tämä “yleinen elämänmuoto”, johon ihmisten pitää osallistua? Erilaisia sosiaalisia todellisuuksia on valtavasti ja vertaisryhmät voivat asettaa hyvin erilaisia vaatimuksia. Jos elintaso nousee niin vertailuryhmä nousee. Ihminen on aina suhteellisesti köyhä. Joku sanoi osuvasti, että Espoossa citymaasturi kutistuu.
Kaunis kiitos OS.lle valistavsta kansantajuisesti esitetystä yleistietämyksestä. Yhteiskunnassa pitäisi olla joku instanssa, josta kansalaiset saisivat, tai jopa patistettaisiin omaksumaan ja ymmärtämään tuollaiset yleisesti käytetyt tärkeät määreet ja ymmärrys niiden taustasta.
Hintakoriin kai otetaan uusi tuote vasta sitten kun se on jossain määrin yleistynyt. Ja tämähän sitten pitää aika hyvin huolen siitä, että sosiaalietuuden saaja ei “tipu kelkasta”. Kännykkä on hyvä esimerkki: sen hinta otetaan huomioon, kun tarpeeksi monilla on kännykkä. Eli tässä mielessä ei oikein voi sanoa, että etuuksien saaja (suhteellisesti) köyhtyy, vaikka edun suuruutta ei sidota ansiotasoindeksiin vaan hintaindeksiin.
Tavaran tai palvelun yleistyminen edellyttää, että se ei ole luksusta eli harvojen saatavilla. Luksusta ei hintakoriin tarvitsekaan laittaa.
“Jonkin määritelmän mukaan köyhyys tarkoittaa sitä, että tulojen mataluus syrjäyttää yleisestä elämänmuodosta”
Tämä on oikeastaan aika terävä oivallus
“Hintaindeksin nousua hillitsee massakulutushyödykkeiden halpeneminen. Köyhä pystyy kyllä aiempaa paremmin täyttämään lastenhuoneen kiinalaisella rihkamalla, mutta tämä ei auta häntä arkisissa rahahuolissa”
Tuloerojen kasvaessa indeksi ei enää kerro pienituloisen kustannustason nousua, koska hänen kulutusrakenteensa on erilainen kuin keskivertoisen.
Indeksi ei myöskään huomioi maksujen taajuuden tihentymistä esim kun passin uusimisväliä tihennettiin niin se ei vaikuttanut indeksiin.
.
En ole varma miten erilaisten hallintotoimen muuttuminen maksulliseksi muuttaa indeksiä ?
Esim 90-luvun alussa perusturva maksettiin suurimmaksi osaksi Postin kautta postisiirtona ja se oli saajalle ilmaista.
Kun se loppui ja jokainen joutui hankkimaan maksullisen pankkitilin niin se söi perusturvasta käytännössä 200 miljoonaa euroa .
Tulisi olla myös välttämättömyyshyödykeindeksi, jotta saataisiin joku tolkku pienillä ansioilla elävien elintasomuutoksista.
Minkä ihmeen “maksullisen pankkitilin”? On helppoa löytää pankkitili, joka on täysin ilmainen (minullakin on sellainen). Myös rahan nostaminen on ilmaista (olen kuullut, että on olemassa jopa laki, joka kieltää veloittamasta rahan nostamisesta)
Kari
Hellitä hetkeksi Osmo. Nyt on monena päivänä tullut iso pakietti raskasta tekstiä. Ei asiantuntijana en kykene sisäistämään kaikkea, vaikka haluaisinkin. Anna minulle ja varmaan monelle muulle vähän hengähdysaikaa.
Minun pitäisi saada kirja myös valmiiksi. Näitä voi kyllä lukea hitaammassa tahdissa, mutta siitä, kun raaka-aineisto on valmis siinä muodossa, jolla olen sitä blogilla julkaistu, on pitkä matka käsikirjoitukseen, jota kannattaa edes näyttää kustantajalle.
eggo: “Ihminen on aina suhteellisesti köyhä.”
Ei todellakaan ole. Käsitteissä on järkeä vain, jos niitä käytetään asianmukaisesti.
Luin edes takaisin Soininvaaran varsin haasteellista johdantoa – kirjoitus pitäisi ehkä vielä kerran kirkastaa, mutta luulen päässeeni jyvälle.
Työeläke määräytyy eläkkeelle jäädessä palkan mukaan ja työvuodet toimivat kertoimena. Sitten aikaa myöten yleinen hinta- ja palkka-indeksi irrottavat eläkkeen alkuperäisestä määräytymiperusteesta.
Tämän korjaamiseksi yleiset ansiotaso- ja hintaindeksi pitäisi korvata verrokki-indekseillä.
Jos on toiminut opettajana, eläkkeen taso säilyy suhteessa opettajien palkkatasoon. Jos on toiminut metsurina/tarjoilijana/siistijänä niin eläke seuraa sitä kombinaation kehitystä, minkä mukaan eläke on alunperin laskettu jne.
Verrokkien mukaan kehittyvä eläke on oikeudenmukainen ja vastaa eläkelakia.
Sitä vastoin keskimääräiset hinta- ja palkkaindeksit määrittävät eläkkeen uudelleen ja uudelleen aivan muilla perusteilla kuin eläke on alunperin lain mukaan laskettu.
Alkuperäisen määräytymisperustan mukaisesti henkilön eläkkeen tarkistaminen pitäisi tehdä samoilla parametreillä, kuin jos ko. henkilö jäisi ko. tarkistuspäivänä eläkkeelle.
Yritin laittaa lyhyesti – toivottavasti ajatus aukeaa.
“Minkä ihmeen “maksullisen pankkitilin”? On helppoa löytää pankkitili, joka on täysin ilmainen (minullakin on sellainen). Myös rahan nostaminen on ilmaista (olen kuullut, että on olemassa jopa laki, joka kieltää veloittamasta rah”
Jos sinulla on esim paljon velkaa niin sinulla on ns “ilmainen tili”
Pienituloisella ei ole pajoa säästöjä. elkaa oi olla paljon, mutta ei sellaista, jota hän lyhentäisi.
Läheltä vakaasti perusturvaan sidottujen ihmisten elämää seuranneena, jo muutaman vuosikymmenen ajan, kännykkä ja prepaid liittymä ovat todellinen köyhän ihmisen elintason nostaja. Aina voi tekstata jollekin, ja aina löytyy joku kymppi jolla ladata aikaa. Tämä konkretisoitui minulle jo jotain noin viisi vuotta sitten viimeistään (ennen prepaidiä), kun kuljin Turun sosiaalikeskuksen ohi. Maassa makasi mies pilkkihaalareissa, ymäpäripäissään, ei ilmeiseti ollut päässyt läpi sosiaalikeskuksen vartijoiden läpi. Mutta siinäpä haalareissaan maassa maaten soitti vaaleanpunaisella kännykällään jollekin, hänen sosiaalisen verkostonsa jäsenelleen, hakemaan hänet autolla (ennen poliiseja) tai tuomaan jotain.
Pieni tekijä nykyään hintaindeksissä, suuri askel köyhälle. Suurin sitten.. television…?
Sartoriukselle:
Ihminen on aina suhteellisesti köyhä jos vertaa vauraampaan.
Suhteellisen köyhyyden käsitteessä ei ole järkeä eikä sitä käytetä asianmukaisesti. Lisäksi se vieraannuttaa todellisuudesta, luonnosta ja elämästä.
Tiedän useita asuntolainattomia ihmisiä, jotka eivät yli sadan tuhannen euron vuosituloilla pidä kulutusmahdollisuuksiaan riittävinä. Yritysjohtajien huipputulot ärsyttävät ja siihen oikeasti hienoon autoon ei ole varaa.
“Näitä voi kyllä lukea hitaammassa tahdissa, mutta siitä, kun raaka-aineisto on valmis siinä muodossa, jolla olen sitä blogilla julkaistu, on pitkä matka käsikirjoitukseen, jota kannattaa edes näyttää kustantajalle.”
Eikö sitä voisi silti pistää blogille vähän hitaammassa tahdissa, vaikka kirjoittaisi nopsempaa. Kyllä tämän nyt vielä ehtii ja jaksaa lukea, mutta kohta on äitiysloma ohi ja tulee muutakin virikettä päiviin.
Liian vanha
“Jos sinulla on esim paljon velkaa niin sinulla on ns “ilmainen tili”
Pienituloisella ei ole pajoa säästöjä. elkaa oi olla paljon, mutta ei sellaista, jota hän lyhentäisi.”
Älä viitsi. Kyllä ihmisellä pitäisi sen verran olla vastuuta omista pankkiasioistaan, että osaa ilman virkamiesten apua katsella itselleen sellaisen pankin, jossa ei ole tilimaksuja. Etenkin tilanteessa, jossa alous tuntuu kaatuvan niihin kahden euron kuukausimaksuihin
(työttömän talous ei kuitenkaan koskaan kaadu siihen päivittäisiin neljän euron tupakka-askiin)
“Älä viitsi. Kyllä ihmisellä pitäisi sen verran olla vastuuta omista pankkiasioistaan, että osaa ilman virkamiesten apua katsella itselleen sellaisen pankin, jossa ei ole tilimaksuja.”
Mikä pankki ei kerää palvelumaksuja ?
“työttömän talous ei kuitenkaan koskaan kaadu siihen päivittäisiin neljän euron tupakka-askiin)”
Alkavatko ihmiset tupakoimaan kun jäävät työttömiksi ??
S‑pankista saa internetkoodeilla ja tarvittavilla korteilla tilin ilmaiseksi. Ja jos todella haluaa vain maksuttoman tilin, jonne etuudet voi maksaa, ja josta ne voi pankkikonttorissa nostaa seteleinä ulos, niin näyttäisi sellaisen saavan myös esimerkiksi Nordeasta.
200 miljoonan vuotuiset kustannuksethan vaatisivat muuten miltei 40€ kustannuksia per asukas ja paljon enemmän perusturvaa nauttivaa asukasta kohden. Sitä täytyy jo vähän etsiä, että löytää noin huonon tarjouksen peruskäyttötiliksi.
Liian vanha
“Mikä pankki ei kerää palvelumaksuja ?”
Ota itse selvää, sullahan pitäisi olla aikaa? 😉
“Alkavatko ihmiset tupakoimaan kun jäävät työttömiksi ??”
Tilastojen mukaan työttömät polttavat enemmän kuin työläiset, jotka polttavat enemmän kuin alemmat toimihenkilöt, jotka polttavat enemmän kuin ylemmät toimihenkilöt ja niin edelleen…
Liian vanha:
Minä en ala mitään pankkia mainostamaan, mutta minulla todellakin oli vuosia tili pankissa, josta en ostanut mitään muita palveluja. Käteisen nostaminen ei maksanut mitään, eikä tilin pitäminen muutenkaan. Maksoivat jopa korkoa. Varallisuudella ja veroilla ei ole asian kanssa tekemistä.
Olennaisesti mainittu tili käteisnostoineen vastaa postisiirtoa (vastaanottajalle ilmaista)
Ole hyvä ja esitä laskelma, jonka mukaan käytännön muuttaminen olisi maksanut tukiien saajille 200 miljoonaa.
Kari
“Ole hyvä ja esitä laskelma, jonka mukaan käytännön muuttaminen olisi maksanut tukiien saajille 200 miljoonaa.”
Kyseessä oli summa, minkä Kela ja kunnat maksoivat Postille noiden etuuksien välittämisestä.
Vastaanottajalla ei tarvinnut olla mitään tiliä
“Tilastojen mukaan työttömät polttavat enemmän kuin työläiset, jotka polttavat enemmän kuin alemmat toimihenkilöt, jotka polttavat enemmän kuin ylemmät toimihenkilöt ja niin edelleen…”
Ei tuo ero mitenkään suuri ole työntekijöiden ja työttömien välillä, enkä minäkään ole aikonut alkaa polttamaan kun jään työttömäksi
” Työntekijämiehistä päivittäin tupakoivia oli 35 prosenttia ja naisista 30 prosenttia. Kaikkiaan työttömistä miehistä tupakoi päivittäin 40 prosenttia ja naisista 34 prosenttia.”
“Ole hyvä ja esitä laskelma, jonka mukaan käytännön muuttaminen olisi maksanut tukiien saajille 200 miljoonaa.”
Kyseessä oli summa, minkä Kela ja kunnat maksoivat Postille noiden etuuksien välittämisestä.
Vastaanottajalla ei tarvinnut olla mitään tiliä
Mistä kaikista etuisuukista oli kyse? itse asiassa rahaliikenne ei ole ihan ilmaista, vaikka pankki ei siitä veloittaisikaan.. Ei se maksasuoritusta kohti välttämätä ole kohtuuton.
Josku anno dazumal isännöitisjä korosti antaessaan vastikemaksulomakkeet, että asuntoyhtiö oli jokaisesta maksanut pankille markan (vai 2,5 markkaa) Ei kannattanut hävittää tai panna fiksuun paikkaan. itse lähetin pankin maksupalveluun, kun sellainen tuli — tai siis vähän myöhemmin ja isoboroidi patisti.
Toinen jatkuvasti esillä oleva väittämä on, että kaikki työttömät ovat alkoholisteja.
Mutta tutkimuksen mukan suurkuluttajia on työttömissä 17 %. Se on toki enemmän kuin työtätekevien joukossa, mutta mukana ovat ne 3–40000 alkoholistia, jotka eivät työllisty mitenkään ja joita on aina ollut mutta joille ei voida oikein mitään.
Kun nämä poistetaan niin loppujen työttömien joukossa ei ole juoppoja enempää kuin työssäkäyvien joukossakaan.
Sama koskee tupakoijiakin.
Yleensä mielenterveysongelmat , alkoholismi, tupakointi , huumeiden käyttö ja työttömyys kulkevat käsi kädessä ja ne kasvattavat alkoholistien ja tupakoijien osuuden työttömien joukossa muuta väestöä korkeammaksi.
Kävin 70–80-luvvulla lapin huoltolassa kurseeja miten alkoholisteihin pitää suhtautua ja urani aikan niitä on sattunut aika monta kohdalle.
Jos alkoholismi on liian pitkällä niin juuri mitään ei ole tehtävissä, yleensä ihminen kuolee n 40 ‑vuotiaana, poikkeuksiakin toki on. Se, että tuleeko ihmisestä alkoholisti selviää yleensä 25 ikävuoteen mennessä.
Ihmisen ruumis kestää jatkuvaa juomista n 15 vuotta ja näin se on toteutunut useimpien kohdalla.
Esimiehen vaihtoehdot ovat vähissä liian pitkälle edenneen alkoholismin/huumeongelman kanssa, ainoa vaihtoehto on antaa potkut.
Jos ongelma on alussa niin selkeällä ja jyrkällä kurinpidolla voi pelastaa ihmisen, sekin on todettu kun usea on käynyt kiittämässä
Eli toisin sanoen veronmaksajat säästivät 200 miljoonaa, mutta edunsaajat eivät menettäneet mitään. Tietenkin voi olla, että pankkien (muut) asiakkaat tuon summan maksoivat — tavalla tai toisella -, mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että tuo oli ihan selvää toiminnan tehostumista.
Kari
Joissakin kommenteissa olen ollut havaitsevani ‘suhteellisen köyhyyden’ käsitteen vajaavaista ymmärrystä. ‘Äijä’ ei suhteellista köyhyyttä tunne. Yksinelävä ‘äijä’ ‘pärjää aina’. Mutta jos perheessä on koulua käyviä lapsia, se näkyy heti. Ei lasten tarvitse kaikkea samaa saada, mutta ei myöskään jäädä kaikesta paitsi. Jos vanhemmat elävät perustuloilla tai heillä on vaikeuksia hoitaa talouttaan, lapsi altistuu kiusaamiselle ja muille vaikeuksille. No, vanhempien vika. Eivät osaa hoitaa talouttaan ja työllistymistään? Mutta siis ei lapsen. Mutta näin ne erilaiset sukupolviset ketjut periytyvät. Mitä tasaisemmat suhteellisen köyhyyden tasot, sitä useammalla lapsella ja nuorella on mahollisuuksien tasa-arvo. Tälläkin blogilla useat kommentoijat korostavat vahvasti negatiivisia vapauksia, että ihminen on mahdolisimman vapaa sidoksista ja yhteiskunnallista kahleista tekemään ‘mitä haluaa’ (Anglosaksinen malli). Positiivisen vapausaatten edustajat ajattelevat nimenomaan mahdollisuutta toimia, käyttää vapauttaan, tehdä, toteuttaa itseään (Pohjoismainen malli). Nergatiivisen vapauden maailmassa (ála USA) ‘kadun juoppo’ on täysin vapaa ihminen, vapaan ihmisen ideaali, mikään eikä kukaan kahlitse häntä, eivät edes sosiaaliset sidokset. Positiivisen vapauden maailmassa erilaiset kytkökset ja sosiaaliset sidokset mahdollistavat tiettyjä asioita. Siksi olisi hyvä, että suhteellinen köyhyys pidettäisiin suhteellisen matalana. Tämä on se Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli, jota nykydemarit eivät ilmeisesti enää edes muista. Nykyiset vangitkin ovat olleet joskus lapsia. Koska he päättivät ryhtyä rikollisiksi? Miksi juuri he? Vai ei suhteellisen köyhyyden käsiteessä ole järkeä?
Ps. Minulla on aina (about 70-luvulta, alun perin vanhempien avaamana) ollut sama tili, mitään maksuja en siitä maksa. Olen toki omistajaosakkaana ko. yrityksessä, minimaalisesti. Hyvät lainat on pankissa sisällä, säästöjä minimaalisesti. Verkkopankkia käytän ja korttia. Täytyy sanoa, että en tiedä mikä tämän maksuttomuuden aiheuttaa, kun minulle se on ollut aina itsestäänselvyys. Ehkäpä tässäkin aikoinaan vanhempien tilin avaaminen ‘oikeassa paikassa’, siis pankissa, ratkaisee, ja minä poimin nyt hedelmät puusta (siis ne noin 2€, taitaa olla vähän enemmän?).
“Ehkäpä tässäkin aikoinaan vanhempien tilin avaaminen ‘oikeassa paikassa’, siis pankissa, ratkaisee, ja minä poimin nyt hedelmät puusta (siis ne noin 2€, taitaa olla vähän enemmän?).”
Velkaa ja säästöjä riittävästi niin tili on “ilmainen”
“Nergatiivisen vapauden maailmassa (ála USA) ‘kadun juoppo’ on täysin vapaa ihminen, vapaan ihmisen ideaali, mikään eikä kukaan kahlitse häntä, eivät edes sosiaaliset sidokset.”
USA:ssa nämä kerätään gettoihin jolloin kontrollointi on helpompaa, toki vapaitakin näkyy, mutta käytännössä he elävät omilla alueillaan.
Samoin yheyiskunta on jakaantunut tulojen mukaan , köyhät asuvat omilla alueillaan , rikkat omillaan.
Rikkailla on omat koulut, yliopistot etc
Säätykieto on vähäistä.
Oikeuskäytäntökin on erilainen rikkaan ja köyhän kohdalla
“Eli toisin sanoen veronmaksajat säästivät 200 miljoonaa, mutta edunsaajat eivät menettäneet mitään. ”
Etuutta ei nostettu vastavalla summalla, Kun pankit perivät nyt kulut asiakkaalta niin käytännössä etuuden entisiin kohteiisiin käytettävä osuus pieneni vastaavasti
Luulisin, että maksat tuon maksuttomuuden moneen kertaan lainojesi marginaaleissa. (Osuuspankki kyllä on taikonut jonkunlaisen ikiliikkujan kun samat bonukset myydään kahteen kertaan, ensin “alempina” marginaaleina ja sitten “maksuttomina” palveluina. Ja pisteenä i:n päälle pankin voittojakaan ei makseta omistajille missään olosuhteissa, ainakaan tietyissä Osuuspankeissa.)
Merkittävällä osalla perusturvalla eläjistä todellinen ongelma ei ole suhteellinen tai absoluuttinen köyhyys vaan sosiaalinen osattomuus, elämänhallinnan puute, fyysinen sairaus, mielenterveysongelma tai päihdeongelma. Rahoittamalla ongelmantuotantoa ei poisteta ongelmia. Minä olisin valmis maksamaan enemmän tulonsiirtoja jos rahoitus kohdistettaisiin intensiivisiin lapsiperheiden tukitoimiin, ruohonjuuritason tukiorganisaatioille, jotka työskentelevät kentällä, päihde- ja mielenterveysongelmien hoitoon ja ehkäisyyn sekä vajaakykyisten osallistamiseen yhteiskuntaan. Perusturvan korottaminen ei ratkaise varsinaisia ongelmia. Tosin vanhuksien ja invalidien kohdalla perusturvan korotus olisi varmasti oikein.
Minä en ole valmis maksamaan enemmän veroja siitä, että julkinen valta yrittää muuttua päihteettömäksi elämäksi juopoille tai että virkamiehet pyrkivät saamaan elämänhallintansa menettäneen äidin siihen kuntoon että lapsien huostaanotto voidaan perua.
Mikään rahamäärä maailmassa ei riitä korjaamaan sosiaalisia ongelmia, jotka johtuvat ihmisen elämänhallinnan tai itsehillinnän puutteesta. Ei mikään. Sitäpaitsi kuntien verotulot ja samalla menot ovat nousseet roimasta koko 2000-luvun.
Mainitkaa yksikin sosiaalinen ongelma, joka on saatu ratkaistua näillä mittavilla lisäresursseilla.
Liian vanha:
jos haluaa vain ne palvelut, joita mainitsemasi postisiirto tarjoaa (saa rahat käteen), niin käsittääkseni ei tarvitse maksaa yhtään mitään missään pankissa (tai ainakin on useita pankkeja, joissa ei tarvitse), joten en oikein ymmärrä tuota nillittämistäsi.
Kari
tcrown on tietenkin allekirjoitettavissa. Se nyt on tietenkin niin, että ilmaisia palveluja ei ole, enkä kuulu mihinkään vip-porukkaan. Eli kyllä minä sen palvelun maksan, tavalla tai toisella.
Vakavampaan asiaan. Päihde- ja kriminaalityössä voidaan oikeasti saada kohdistetusti aikaan suuria säästöjä. Nuori, joka on ‘päihdeuransa’ alussa aiheutaa melkoisia yhteiskunnallisia kustannuksia. Sosiaalimenoja, menoja poliisin ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjänä, varkauksina, ym., sekä muina inhimillisinä ja yhteiskunnallisina kustannuksia, lisäksi verotulojen menetystä, vuodesta vuoteen, ihminen ‘parhaassa iässä’. Jos hän joutuu vankilaan, vouosi maksaa noin 50 000 euroa (+ verotulojen menetys). Jos hän jatkaa ‘uraansa’, tämä summa ratkähtää vuosittain. Jos hänet saadaan (vaikkapa ennen sitä vankeutta) hyvän päihdehoidon ja kuntoutuksen kautta takaisin veronmaksajaksi, se ehkä maksaa kertaluokaa sen 50 000 euroa (vaativa huumehoito), mutta loppuelämä on sitten tuottoa yhteiskunnalle. Uusintarikollisuuden ehkäisy ja riippuvuussairauden hoito ovat todella kustannustehokasta toimintaa yhteiskunnalle. Kuka selviää päihteistä milläkin tavalla, on monimutkainen vyyhti, eikä se helppoa ole.
Mutta, mutta. Esim. Turussa ennaltaehkäisevään päihdetyöhön käytetään vähän yli satatuhatta euroa (supistuksia, supistuksia), millähän summalla olutfirmat mainostavat tuotteitaan? Tämä on myös yhteiskunnallinen kysymys. Mitä järkeä valtion ja kuntien on ensin antaa olut(ym.)firmojen (ja TV-ohjelmien) julkaista tehokkaita ja päihdemyönteisiä mainoksia miljoonilla ja sitten jakaa ‘hiluja’ päihdevalistukseen. Puolituontia vuodessa koulussa päihdevalistusta voittaa varmasti päivittäisen Salkkarin ja Urheilujoukkuiden logojen tehon, se nyt on selvä. Mutta kuinka moni niistä koululaisista?
eggo kirjoitti:
”
Merkittävällä osalla perusturvalla eläjistä todellinen ongelma ei ole suhteellinen tai absoluuttinen köyhyys vaan sosiaalinen osattomuus,
”
JP Roos aikoinaan eräässä kirjoituksessaan mainitsi, että sosiaaliviranomaisille ei opeteta sitä mitä nykyisin postipaikoillan tekevät.
Onkin täysin pöyristyttävää, että pienet lapset viedään vanhemmiltaan poliisin avustamina suoraan lasten päiväkodista.
Sitten lapset päätyvät lasten “vankilaan”, ja näin yhteiskunta pesee kätensä heidän tulevaisuudestaan.
Sitten lasten vankilassa kuntia lähellä olevat toimivat kuten capot keskityisleireissä, että josko huostaanotettu ei ole kunnolla, näpeillensä saa, kun kunnan isät vaivautuvat, eikä rahavirta huostaanottojen myötä kuntaan juokse.
Tässä olisi Osmolle selvittämisen paikka, että kuinka paljon kunnat hoitavat talouttaan lasten huostaanottojen avulla.
Riccado:
En tiedä, mutta ilmeisesti ei ainakaan siksi, että he ovat köyhiä…
http://online.wsj.com/article/SB10001424052748703580904574638024055735590.html
Sitten vapauksiin. Negatiivisilla vapauksilla ei ole mitään merkitystä, jos niistä ei seuraa positiivisia vapauksia. Sinun kirjoituksesta sai sellaisen käsityksen, että negatiiviset ja positiiviset vapaudet eivät ole kytköksissä toisiinsa. Tämä on harhaluulo. Negatiivisista vapauksista seuraa se, että jokainen yksilö saa pitää itsellään ne positiiviset vapaudet jotka on “ansainnut” tuottamalla hyvinvointia muille. Pitkällä aikavälillä tämä aiheuttaa positiivisten vapaauksien kokonaismäärän kasvun.
Positiivisten vapauksien painottaminen negatiivisten vapausten kustannuksella sen sijaan johtaa positiivisten vapauksien kokonaismäärän pienentymiseen, koska silloin positiivisten vapauksien tuottamisen kannustimet vähenevät.
“niin käsittääkseni ei tarvitse maksaa yhtään mitään missään pankissa (tai ainakin on useita pankkeja, joissa ei tarvitse), joten en oikein ymmärrä tuota nillittämistäsi.”
Kertoisit nyt konkreettisesti edes yhden pankin, joka tarjoaa ilmaisen tilin, minä en tiedä yhtäkään.
S‑pankki tarjoaa täysin ilmaisen tilin ja ja jopa maksaa kortin käytöstä S‑liikkeen kaupoissa 0,5 prosenttia ylimääräistä alennusta kaikista ostoksista, mutta ilmeisesti vain osuusliikkeen jäsenille, joita tosin on jokseenkin koko kansa.
Artturi: n. 80% vangeista on vankilassa eriasteisen päihdeongelman takia. Murhat, tapot, väkivaltaisuudet, melkein kaikkien rikollisuustyyppien selittäjänä on päihde- tai mielenterveysongelma (tästä on kyllä tilastot). Selkeästi nykyään vain talousrikollisuus (ja muutama muu vähäinen ryhmä) on poikkeus mutta vähäinen. Tässä eivät ulkomaiset artikkelit päde, koska yhteiskunnat ovat niin erilaisia. Kyllä suomalaiset vangit ovat taustaltaan sukupolvisesti alemmista luokista (jos luokista puhutaan). Syrjäytymisen kierre on matalampi tai syvä. Köyhyyden ja rikollisuuden käsitteet yhdessä tuottavat myös sellaista Anglosaksista lähdettä, joka ei oikein sovi Suomalaiseen käsitteistöön (totuutta ei löydy googlaamalla, pitää käydä paikan päällä).
Negatiivisen ja positiivisen vapauden käsitteissä ei ole kyse siitä, että joko tai, vaan siitä kumpaa korostetaan, kumpaa painotetaan.
Mutta fakta on se, että mahdollisuuksien tasa-arvoa ajetaan nykyään alas, ja pienituloisten perheiden lasten lahjakkuus jätettään Kiinalaisten perheiden hyödynnettäväksi. Ihmettele tässä sitten vielä, miksi insinöörihommatkin viedään Kiinaan. Suomessa keskiluokka tulee siirtymään laidoille. Keskiluokka tulee supistumaan, suhteellisesti.
Täällä oli kirjoituksia, joissa päihdeongelma nähtiin jotenkin siltä kuin joku olisi valinnut olla päihdeongelmainen ja huvikseen sitten sen myötä vaikkapa asunnoton, ihan oman valinnan tuloksena. Riippuvuusoireyhtymä on osa sairausluokitusta (ICD-10), jolla määritellään kaikki sairaudet, jos vaikkapa jalka katkeaa (se löytyy ICD-10 luokituksesta, jota lääkärit käyttävät). Päideongelmaisella se on jotain F‑10 luokkaa tai vastaavaa. Päihdeongelma on siis sairaus kuin luun murtuma, tosin psykosomaattinen ja sosiaalinen taustaltaan. Miksi päihdesairaat (F‑10) laitetaan vankilaan mutta jalkansa murtaneet saavat lomaa? Tämä noin periaattellisesti. Ovatko lääketieteen tutkijatkin väärässä? Puhumattakaan hoitoon pääsystä. Päihdesairas (ks. ICD-10) pääsee hyvällä onnella hoitoon. Miksi syöpäpotilaat pääsevät hoitoon heti?
Huostaanotto on todella kallis prosessi.
Lastensuojelun valtionosuus ei kata huostaanottejen kuluja, vaan kunnalle koituu näistä todellisia menoja. Yhdenkään kunnan ei siten kannata ottaa yhtään lasta turhaan huostaan.
Nämä salaliittoteoriat kumpuavat siitä, että viranomaiset ovat tiukasti vaitiolovelvollisia huostaanoton kohteena olevan perheen asioista. Koskaan emme siis kuule kuin yhden näkökulman asiaan.
Tyypillinen huostaanotto lähtee perheen läheisen, sukulaisen tai naapurin yhteydenotosta. Pieni lapsi on jätetty kapakkareissun ajaksi yksin kotiin. Päiväkodissa voidaan myös todeta pahoinpitelyn jälkiä tai lapsen henkinen huono tila.
Pöyristyttävä minusta olisi, jos näihin ei reagoitaisi. Paljon pöyristyttävämpää kuin että kiireellisissä tapauksissa lapsi haetaan poliisin avustamana.
Tässä olisi Osmolle selvittämisen paikka, että kuinka paljon kunnat hoitavat talouttaan lasten huostaanottojen avulla.
Mikä sinun pikku apulaisesi kuvittelet Osmon olevan, kun täällä hänelle työtehtäviä jakelet? Selvittele ihan itse asioita ja aloita vaikka päästäsi!
“S‑pankki tarjoaa täysin ilmaisen tilin ja ja jopa maksaa kortin käytöstä S‑liikkeen kaupoissa 0,5 prosenttia ylimääräistä alennusta kaikista ostoksista, mutta ilmeisesti vain osuusliikkeen jäsenille, joita tosin on jokseenkin koko kansa”
Osuustoiminnassa on jäseniä 7,2 miljoonaa 2008 ‚mutta S‑ryhmäsä vain 1,7 miljoonaa.
Ja tuo maksuttomuus on syntynyt vasta viime vuosina ja edellyttää osuuspääoman maksamista.
Kun tuo Postin aseman muutos rahanvälittäjänä tehtiin 90-luvun puolivälin tienoilla niin silloin tilimaksut olivat kuukausimaksuja eikä ilmaisia tilejä ollut.
Mutta se aiheen tärkein pointti olikin, että indeksi ei huomoioi tällaisten maksuvastuisen siirtoja eikä maksujen tiehentymisiä.
Ja toisaalta tuo yleisindeki kuvaa lähinnä keskituloisen kulujen muutosta, pienituloisen kulutusrakenne on aivan erileinen ja pitäisikin rakentaa sosiaaliturvaindeksi, joka perustuu alimman tulodesiilin kulutusrakenteeseen.
Ja jos halutaan, että köyhimmästkin saavat murusia kasvusta niin silloin siihen voi liittää myös tulojen kasvuelementin
s
Pitää muistaa että muualla Euroopassa tuo postin rahanvälitys toimii edelleen.
“Negatiivisista vapauksista seuraa se, että jokainen yksilö saa pitää itsellään ne positiiviset vapaudet jotka on “ansainnut” tuottamalla hyvinvointia muille. Pitkällä aikavälillä tämä aiheuttaa positiivisten vapaauksien kokonaismäärän ”
Islanti on hyvä esimerkki tästä. Positiivisten vapauksien erityisaseman takia pankkien omistajat siavt pitää rahansa mutta kansa joutuu kantamaan nämä negatiiviset vapaudet
Suomessa ei kyllä varmasti tehdä huostaanottoja kevein perustein. Ymmärtääkseni useassa tapauksessa esimerkiksi juoppo äiti saa vähän aikaa kuivilla oltueen lapset takisin vain jotta ne pitää muutaman kk jälkeen hakea uudelleen huostaan.
Itse en todellakaan usko näitä lehdissä/netissä olevia itkuvirsiä siitä kuinka lapsia otetaan tuosta vain huostaan pelkästään viranomaisten vittumaisuutta. Tietenkin myös turhia huostaanottoja tapahtuu aivan kuten vääriä tuomioitakin annetaan, mutta niitä ei voi olla montaakaan prosenttia.
Riccado, päihdeongelmasta:
Päihdeongelma on samalla tavalla itseaiheutettu sairaus kuin on esimerkiksi base-hypyillä aiheutettu jalan katkeaminen tai kaahaamisella aiheutettu neliraajahalvaus. Lopullinen tila on sairaus, mutta sitä edeltää aivan holtiton yksilön omasta vapaasta tahdosta johtuva riskinotto. Huumeongelma, alkoholismi ja paleltumavammat kun päätti kiivetä Mount Everestille ilman lisähappea ovat kaikki ihan itseaiheutettuja vammoja.
Liian Vanha
“Kertoisit nyt konkreettisesti edes yhden pankin, joka tarjoaa ilmaisen tilin, minä en tiedä yhtäkään.”
Etkö osaa käyttää nettiä ja tehdä vertailuja? Et taida ollakaan ihan niin aloitekykyinen ja työkkyri kuin annat ymmärtää.
Liian vanha:
Ok: Handelsbanken, jossa minulla on tili. Muista en tiedä (enkä jaksa/ehdi selvittää).
Vajaa viisi vuotta sitten kilpailutin pankkeja, ja silloin kaikilla tutkimillani pankeilla tilin avaaminen ja ylläpito olivat ilmaisia. Nettipankit ja muut klumeruulit ovat asia erikseen, mutta ne ovatkin jotain muuta kuin vertaamasi postisiirto.
En ole tutustunut pankkien maksuihin 90-luvun alussa, mutta minulla on ollut tilejä useissa pankeissa 80-luvun alusta lähtien, ilman tuloja, eikä niistä ole koskaan tarvinnut maksaa mitään. Väitän, että puhut paskaa.
Kari
Elina kirjoitti 9.1.2010 kello 6:40:
”
Selvittele ihan itse asioita ja aloita vaikka päästäsi!
”
Ovat muutkin päästään sekaisin lasten huostaanottoihin liittyvissä taloudellisissa kysymyksissä.
#
HS Sunnuntaidebatti 14.9.2008
On hämmästyttävää, ettei sijoitettujen lasten myöhempää elämää tutkita Suomessa enempää. Jos viranomaiset erottavat lapsia vanhemmistaan, eikö heillä olisi velvollisuus seurata, millaiseksi juuri näiden lasten tulevaisuus muotoutuu?
Kyse on myös kustannuksista. Yhden sijoitetun lapsen kustannukset olivat kuudessa suurimmassa kaupungissa vuonna 2007 noin 35 000 euroa. Karkeasti laskettuna kustannukset ylittävät siis reilusti yli puoli miljardia euroa, eli jokainen suomalainen osallistuu sijoitettujen lasten kustannuksiin yli sadalla eurolla. Sijaishuolto vie lähes neljä kertaa enemmän voimavaroja kuin ennalta ehkäisevä työ eli lastensuojelun avohuolto. Kaikissa virallisissa yhteyksissä korostetaan lapsiperheiden palveluiden ja tulonsiirtojen ennalta ehkäisevää merkitystä. Samalla tiedetään, että sijoitettujen lasten omat lapset usein sijoitetaan aikanaan kodin ulkopuolelle.
Sijoitettujen lasten määrän jatkuva lisääntyminen on häpeällistä ja vie uskottavuutta koko hyvinvointipolitiikalta. Näitä lapsia on niin paljon, ettei – lapsettomuusongelmien yleisyydestä huolimatta – sijaisperheitä löydy riittävästi. Lapsia ja nuoria sijoitetaankin yhä useammin perhehoidon sijaan ammatillisiin perhekoteihin tai laitoshuoltoon. Vaikeasti oireilevien lasten kohtaloista on tullut kunnille kauppatavaraa, jonka hinnoittelussa hoivayrittäjät ovat olleet vahvoilla.
#
Tässä linkki artikkeliin (toivottavasti pitkä linkki tulostuu oikein):
http://www.hs.fi/keskustelu/&%2334%3BSijoitettujen+lasten+m%E4%E4r%E4+on+h%E4pe%E4&%2334%3B/thread.jspa?threadID=139202&tstart=40
Tästä olen puhunut ennenkin. Meillä pitäisi käyttää enemmän adoptoimista lastensuojelun muotona. Se on kautta aikojen ollut tapa hoitaa lapsia, joiden omat vanhemmat eivät siihen oikein sovellu, mutta Suomeen voi adoptoida lapsia vain ulkomailta.
Kuka keksisi, miten kunnat ja valtio saataisiin irti tästä nykyisestä kalliista säästökierteestä. Kun vähennetään ennalta ehkäisevää työtä, päädytään kalliisiin ratkaisuihin. Yhden lapsen huostaanotto maksaa vuodessa enemmän kuin kodinhoitajan tai vast. palkkaus. Tai kun nuori päästetään vankilakierteeseen, yhteiskunta maksaa kalliisti, yhdenvankilavuoden hinnalla nuori saisi täysiaikaisen tukijan rinnalleen, kunnes kykenee elämään itsenäisesti jne.
90-luvun lama raitisti juopot eli päihdehuoltolat lakkautettiin asiakkaiden puutteessa (kunnat eivät antaneet maksusitoumuksia) Vaikka juopot eivät raitistuneet pysyvästi, hyvä ruoka ja hygienia pitivät heidät siinä kunnossa, ettei tarvinnut turvautua haimatulehduksen takia sairaalahoitoon, missä yksi päivä maksaa enenmmän kuin kolmen kuukauden jakso hoitolasa. jne esimerkkejä olisi paljon.
Mutta nyt säästetään lyhytnäköisesti, maksetaan myöhemmin enemmän ja kierre jatkuu.
Eläkkeistä: Osmon esimerkistä ymmärsin, että kun jään eläkkeellä (ihan kohta) voin säilyttää nykyisen elintasoni, mutta en pääse mukaan yleiseen elintason nousuun eli suhteellisesti kurjistun (onneksi olen tottunut tyytymään vähään, enkä vilkuile muita). Yksi ratkaisu on jatkaa työntekoa osa-aikaisesti niin kauan kuin mahdollista. Eli kasvattaa työtuloilla käytettävissä olevaa rahamäärää.
Uskon ja toivon, että tähän mennään vähitellen, työ antaa myös sisältöä elämään, moni eläkeläinen tuntee olonsa työvuosien jälkeen tarpeettomaksi.
Päihdeongelmien hoito olisi varmasti tuottavaa jo pelkästään sen vuoksi, että se vähentää somaattisen sairaanhoidon kuluja radikaalisti. Keskeinen ongelma on päihdepotilaan sitouttaminen hoitoon, siihen ei ole välineitä. Huono sitoutuminen hoitoon on osa tautia, mutta sitä ei huomioida lainsäädännössä riittävästi. Vakavimmille tapauksille pitäisi voida soveltaa pakkohoitoa ja lievemmille pitäisi olla muita sitouttamiskeinoja. Tätä vastustetaan ideologisista syistä. Tie helvettiin on päällystetty hyvillä aikomuksilla.
Huostaanotto tapahtuu usein niin myöhään, että lapset ovat jo pahoin henkisesti vaurioituneita (ja myös fyysisesti esim. äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön vuoksi) ja heidän kotiutumisensa uuteen kotiin voi olla äärimmäisen rankka prosessi.
Sijaiskodit pyritäänkin valitsemaan siten, että vanhemmilla olisi vankka kasvatuskokemus ja siis omia lapsia. Näin ollen adoptioon halukkaat lapsettomat parit karsiutuisivat jo tämän kriteerin takia pois.
Adoptio huostaanoton keinona voisi koskea vain aivan pieniä lapsia jo siksikin, että adoptiota toivovat pariskunnat itse haluavat pääsääntöisesti mahdollisimman nuoren lapsen.
Adoptio merkitsisi myös sitä, että halutessaan uudet vanhemmat voivat katkaista lapsen kaikki siteet biologisiin vanhempiin. Tämä ei useinkaan olisi lapsen edun mukaista.
“Adoptio merkitsisi myös sitä, että halutessaan uudet vanhemmat voivat katkaista lapsen kaikki siteet biologisiin vanhempiin. Tämä ei useinkaan olisi lapsen edun mukaista.”
Aivan varmasti useimmissa tapauksissa se nimenomaan olisi lapsen edun mukaista, mikäli adoptoitava olisi vauvaikäinen.
Huono vanhempi on huono vanhempi, se on semmoinen juttu jossa ei pitäisi saada kerran kunnolla mokattuaan enää uusia yrityksiä.
Jotenkin keskustelu näyttää karanneen adoptioihin, mutta hyvä niin, koska Osmon maailmankuva avautuu tätä kautta paremmin:
“Se [adoptio] on kautta aikojen ollut tapa hoitaa lapsia, joiden omat vanhemmat eivät siihen oikein sovellu”
Vihreän ideologian toivelistalle näemmä kuuluu, että lapset voidaan ottaa “hyviin perheisiin” “oikein kasvatettaviksi”. Ensin määritellään huostaanoton perusteeksi “lapsen etu”. Sitten otetaan lapsi pois “huonoilta vanhemmilta”. Tulevaisuudessa sallitaan vanhempien tahdonvastainen adoptio “hyviin perheisiin”. Lopuksi laajennetaan ne perusteet, joilla prosessi käynnistetään koskemaan myös mielipiteitä. Ainakaan ilmasto-denialisteilla ei pitäisi olla oikeutta kasvattaa lapsia, koska heidän ideologiansa on “lasten edun vastaista”.
Tiedän, että tuo kuulostaa nyt naurettavalta, jopa mahdottomalta. Kuitenkin tällaisia yhteiskuntia on nyt ja oli Euroopassakin 20 vuotta sitten. Kun on omin silmin nähnyt, miten valvontaa vähitellen hivutetaan kireämmäksi, niin eipä tuo skenaario ole poissuljettu.
On eri asia tehdä rikos kuin tulla vahdituksi, ettei tee rikosta.
Re: Osmo Soininvaara kirjoitti 9.1.2010 kello 10:43 — Adoptointi
Huutolaisaikuinen.
Olen samoilla linjoilla. Ongelma on asenteessa että vastuu (lähimmäisestä) voidaan ulkoistaa yhteiskunnalle. Maksamalla riittävän suuri korvaus (vero) kunnalle voidaan vastuu asioiden hoitamisesta siirtää yhteiskunnalle.
Yksilötasolla on paljon aikuisia (sosiaalitoimiston asiakkaina), jotka eivät pysty henkilökohtaiseen talouden hallintaan. Heidän tilannettaan ei voida muuttaa antamalla lisää rahaa (lisäämällä tukitoimia). Virkakoneistolla ei kuitenkaan ole muita keinoja käytettävissä puuttumatta “yksilön vapauksiin”.
Olisiko elämänhallinta ja selviäminen päivästä toiseen erilaista, jos sosiaalitapaukset saisivat henkilökohtaisen “peräänkatsojan”. Sosiaalitoimen tuki maksetaan tälle peräänkatsojalle, joka sitten ottaa vastuun asiakkaan jokapäiväisestä selviämisestä.
Yhteisöllisiä sijoituspaikkoja löytyy hyvin maaseudulta.
Tästä tietenkin herää kysymys hyväksikäyttämisestä. — Virkamiehen käyttäessä asiakastaan hyväksi hänellä on virka-aseman ja lain tuoma syytesuoja.
Sylvesteri: Myös päihdeongelman synnyssä on muita tekijöitä kuin tarpeetonta ‘riskinottoa’. Olen niin paljon nähnyt parikymppisiä ja vähän päälle, joiden vanhemmat ovat vakavasti ongelmaisia (päihteiden suhteen), mutta huostaanoton kynnys ei täyty (miten se täytyy vaikkapa Herlinien tapauksessa, jossa isä on päihdeongelmainen, mutta ‘johtaa’ kuitenkin perhettään ja firmaa). [Ks. Tarina Herlinien suvusta.] Kyllä se lapsi ja nuori ottaa mallin vanhemmistaan ja kavereistaan, oman vallinnan osuus on noin 30%, tai joitain, jos meinaa toimia toisin kuin vaikkapa nyt omat vanhemmat. Kun ne vanhemmat kaiken muunkin opettavat ja arkeen kasvattavat, miksei myös tätä. (Päihdeongelma on biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen.) Kuka valitsi mitä ja miksi?
Sylvesteri, Sylvesteri: Hyvän ja huonon vanhemman raja ei ole joko tai. Päihdeongelman (joita on erilaisia) kai lopulta ei pitäisi sitä paitsi olla ainoa syy ottaa huostaan. Narsistinen vanhempi on vähintään yhtä paha (tai muu vastaava mielenterveysongelma). Näitä riittää, ja kun rimaa nostetaan, kuka on hyvä vanhempi? Jo nyt kuormitettu sosiaalityö jumittuu. Summa summarum. Olisivat nyt edes siirtäneet sen toimeentulotuen Kelaan, niin riitäisi sosiaalityöntekijöillä aikaa tähän kaikkeen.
Sylvesteri: “Päihdeongelma on samalla tavalla itseaiheutettu sairaus kuin on esimerkiksi base-hypyillä aiheutettu jalan katkeaminen tai kaahaamisella aiheutettu neliraajahalvaus.”
Ps. Onko 15-vuotiaan huumeongelma itseaiheutettu? ‘Eikö se 15-vuotias ymmärrä, että älä hyppää! No, oma vika. Mutta kuka sen kiikutti sinne pilvenpiirtäjään? Onko sillä joku varjo mukana?’
Ottaen huomioon kuinka voimakas tekijä sosiaalinen paine on yksilön päätöksenteossa, olen osittain eri mieltä tuosta vapaasta tahdosta. (http://www.youtube.com/watch?v=TYIh4MkcfJA ) Se, että onko jokin itseaiheutettua vai ei, ei kuitenkaan minun arvomaailmassani ole ydinkysymys. Minun mielestäni sivistynyt yhteiskunta huolehtii jäsentensä terveydestä sairauden/vamman syyllisestä riippumatta. Vastineeksi mielestäni yhteiskunnalla on oikeus sitten verottaa tai muuten hankaloittaa riskialtista toimintaa.
Meinaatkos nyt tosissais, että kaltaisiasi jeesustelijoita pitäisi selvin päin jaksaa?
Kari
Sylvesteri,
Vauvaikäisiä huostaanotetaan häviävän vähän. Vauvan kaltoinkohtelua on ulkopuolisten huomattavasti vaikeampi havaita. Laiminlyönneistä johtuva jälkeenjääneisyys, aggressiivisuus tai apatia (miten nyt kukin lapsi oireileekaan) huomataan yleensä aikaisintaan päiväkodissa tai alaluokilla koulussa.
Tarvitaan jokin hyvin räikeä tapahtuma, jotta vauvan tilanne paljastuu. Esim. muutama vuosi sitten vauvaa pidettiin ensin kapakan ulkopuolella vaunuissa tuntikausia. Kun humalaiset vanhemmat sitten lähtivät muiden asiakkaiden ja baarin omistajan painostuksesta kotiin päin, vaunut kaatuivat keskelle tietä juoppojen ohjastamina. Ulkopuolinen teki ilmoituksen poliisille ja lapsi vietiin heti sosiaaliviranomaisten huostaan.
Tässäkin tapauksessa vanhemmat todennäköisesti saivat keskustelujen jälkeen lapsensa takaisin eli pysyvää huostaanottoa ei tehty.
Jos vanhempien riskikäyttäytyminen on tiedossa vauvan syntyessä, pyritään kaikin avohuollon keinoin tukemaan perhettä. Jos tämä ei onnistu, on lapsi usein jo taaperoiässä ja kärsinyt kaikenlaista.
Vanhempien oikeudet lapseensa nähden ovat loppujen lopuksi hyvin vahvat.
Nyt on muistettava, että suuri osa huostaanotoista tehdään yhteisymmärryksessä vanhempien kanssa. Julkisuuteen tulevat käytännössä vain tahdonvastaiset huostaanotot, mikä vääristää kuvaa kokonaisuudesta ja saa sosiaaliviranomaiset näyttämään hirviöiltä, jotka silkkaa pahuuttaan riistävät lapsia rakastavilta vanhemmilta.
Kyllä vauvoja otetaan huostaan myös synnytyslaitokselta. Silloin ainakin adoptio tuntuisi varteenotettavalta vaihtoehdolta.
Tarkoitatko, että ilman äidin suostumusta lapsi voitaisiin antaa adoptoitavaksi suoraan laitokselta?
Ei varmasti sellaista lakia voi tulla..
Voidaanko edes tahdonvastaista huostaanottoa tehdä jo synnytyslaitoksella? Varmaankin se on ainakin hyvin poikkeuksellista. Jos äiti on asunnoton, niin hänellä kai on oikeus ensikotipaikkaan?
Miten silloin, jos äiti on kehitysvammainen? Tai synnytyksessä päihteiden vaikutuksen alainen? Silloin varmasti lapsi otetaan kyllä huostaan jo synnytyksen jälkeen riippumatta äidin mielipiteestä.
“Yksilötasolla on paljon aikuisia (sosiaalitoimiston asiakkaina), jotka eivät pysty henkilökohtaiseen talouden hallintaan. Heidän tilannettaan ei voida muuttaa antamalla lisää rahaa (lisäämällä tukitoimia). Virkakoneistolla ei kuitenkaan ole muita keinoja käytettävissä puuttumatta “yksilön vapauksiin”.”
Tällaisille jaetaan vain taskurahaa, sossu maksaa laskut ja antaa ostositoumuksia.
Mutta moni kauppias myy kaljaa muulla nimikkeellä.
Riccado
“Onko 15-vuotiaan huumeongelma itseaiheutettu?”
No kyllä se on. Ei 15-vutoiaatkaan mitään idiootteja ole, kyllä siinä iässä jo tiedetään riskit.
Elina
“Julkisuuteen tulevat käytännössä vain tahdonvastaiset huostaanotot, mikä vääristää kuvaa kokonaisuudesta ja saa sosiaaliviranomaiset näyttämään hirviöiltä, jotka silkkaa pahuuttaan riistävät lapsia rakastavilta vanhemmilta.”
Toki näin, mutta ainoastaan toopet uskovat noita nyyhkytaroinoita.
Kari
“Meinaatkos nyt tosissais, että kaltaisiasi jeesustelijoita pitäisi selvin päin jaksaa?”
Luuletko ettei lähipiiriini kuulu alkoholisteja? Kuuluu useampikin ja niistä yksi onkin kuollut alkoholiin ja toinen on nykyään hoitokodissa. Jokaisessa tapauksessa alkoholin käytölle ei ole ollut mitään muuta syytä kuin tylsä elämä ja kyvyttömyys tehdä sille mitään. Kyllähän pienessä tai vähän isommassakin hnössä arki sujuu helpommin. Muutaman vuoden tissuttelun jälkeen se ei suju enää ollenkaan ilman viinaa tai kaljaa.
On ihan turha tulla kertomaan minulle, että tavallisen keskiluokkaisen ihmisen elämä on jotenkin niin rankkaa ja vittumaista, että kauniita ja rohkeita ei jaksa katsella selvin päin. Kyllä se tällaisessa tapauksesas vika löytyy peilistä.
PS meillä tulee olemaan tulevaisuudessa aivan ennätysmäärä juoppoja mummoja ja pappoja kunhan nuo suuret ikäluokat kosteine juomatapoineet pääsevät eläkkeelle eivätkä keksi päivien kulukseen mitään muuta tekemistä kuin ryyppäämisen. Ei muuta kuin laitetaanvirkamiehet muuttumaan eläkeläisille mukavaksi elämäksi…
Osa tietää, osa ei. Jos joutuu huonoon seuraan, perheessä on ongelmia, eikä oma elämä suju, niin on erittäin helppoa tehdä huonoja ja vääriä ratkaisuja ja ajautua huumeongelmiin. En nyt tarkoita, etteikö yksilöllä sinänsä olisi vastuu tekemisistään, mutta ei nyt voi unohtaa sitä, etteikö joillakin — varsinkin alaikäisillä — ole selvästi aikuisia rajallisemmat kyvyt “ymmärtää riskit”. Ja sitä paitsi myös aikuiset usein arvioivat riskit päin prinkkalaa, mikä on lukuisin tutkimuksin todettu tosiasia.
Ovatko sinusta esimerkiksi itsemurhatkin tekijän “ihan omaa tyhmyyttä”?
Heh, enhän minä väittänyt yhtään mitään 🙂
Minusta on vain käsittämätöntä noin yleisellä tasolla väittää, että päihdeongelma on itse aiheutettu. Joskus se sitä varmasti on, mutta ei läheskään aina. Ihmiset ovat erilaisia ja kaikki tekevät huonoja valintoja pitkin elämäänsä. Kaikilla eivät asiat ole niin hyvin, eivät ulkoisesti eivätkä sisäisesti, että voitaisiin puhua ihan aidosta valinnasta.
Kari
Syltylle ilmeisesti 15-vuotiaan mieli on ‘tabula rasa’, tyhjä taulu, joka vain tekee autonomisia valintoja rationaalisesti, täysin informoituna ja tietoisena päätöstensä vaikutuksista eikä päätökseen liity minkäänlaista sosiaalista painostusta eikä mallioppimista. Eikä päätöksentekoon vaikuta vaikkapa ylivilkkausongelma (ADHD ja johdannaiset), lukihäiriöt, ongelmat koulussa, ym., tai se, että vanhemmat ovat viikonloppuisin ‘ihan pihalla’, eikä heitä kiinnosta missä 15-vuotias kulkee öisin?
Valitseeko ylipainoinen lapsi omat ruokansa? Jos valitsee, ovat vanhemmat mielestäni luistaneet kasvatusvelvoitteestaan? Sama pätee päihteisiin. Jos päihdeongelma alkaa vaikkapa päälle parikymppisenä, tilanne on vähän eri. Mutta erityisesti kovien kamojen kanssa se on tosi harvinaista.
Suoritin nyt Tavallisen teknikon Osmolle osoittaman tehtävän:
Suomen kunnat käyttävät vuosittain yli 500 miljoonaa euroa lasten sijaishuollon kustannuksiin. Lastensuojelumenot ovat kasvaneet koko 2000-luvun ajan. Tilastokeskuksen mukaan menot ovat lähes kaksinkertaistuneet neljässä vuodessa.
Ammatillisen laitoshoidon kustannukset ovat nelinkertaiset verrattuna perheessä tapahtuvan hoidon kustannuksiin. Avohuollon kustannukset puolestaan ovat vain kuudesosa perhehoidon kustannuksista.
Kunnille lastenhuoltomenojen kasvu aiheuttaa vakavia ongelmia. Etenkin pienissä ja vähävaraisissa kunnissa lastensuojelun kustannukset voivat horjuttaa koko kunnan taloutta, ja osaksi tästä syystä joissakin kunnissa lapsen huostaanottoon turvaudutaan äärimmäisen harvoin.
(Lapin kansa 12.12.2009)
Että näin ne kunnat huostaanotoilla oikein rahaa tahkovat…
Huostaanotot ovat kunnille niin kalliita, että moni kunta jättää ne törkeästi tekemättä, vaikka näkee lapsen elämän tuhoutuvan epäkelpojen vanhempien vuoksi. Asiaa on paranneltu jollakin kuntien välisellä yhteisvastuulla, jotteivät pienet kunnatg laiminlöisi asiaa kokonaan, mutta en muista sen yksityiskohtia.
#
Huostaanotot ovat kunnille niin kalliita, että moni kunta jättää ne törkeästi tekemättä,
#
OK. Jääköt asia “pöydälle”. Itse kuitenkin omalla arviollani uskon, että erityisesti vähävaraiset kunnat loppujen lopuksi tekevät lasten huosaanottoja/tekivät huostaanotoja, pönkittääkseen kunnan talouttta, ja muutamaa työpaikkaa, että lasten paikkaa, mihin lapset sitten loppujen lopuksi sijoitetaan huostaanotteuina vanhemmiltaan.
Jos lasten huostaanottoja on ruokittu ns. maksulla, mikä maksu kasvaa sitä mukaa mitä huostaanottojakin on, niin ei voi välttyä siltä, että vilungin mahdollisuutta lasten huostaanottojen käytännöissä on.
Haluan korostaa pieniä kuntia huostaanottoyhteyksissä, en Helsinkiä.
Esimerkkinä Liian vanhalle Nordea:
http://www.nordea.fi/Henkil%C3%B6asiakkaat/P%C3%A4ivitt%C3%A4iset%2braha-asiat/Palkkatili/Hinnat%2bja%2bkorot/873292.html
Tampereen seudun osuuspankilla vastaava, mutta suora linkitys ei onnistu. Uskoakseni pätee kaikille pankeille.