Ansioturva ja työmarkkinatuki

Kiista ansiosi­don­naisen työt­tömyyspäivära­han ja työ­markki­nat­uen välil­lä oli SATA-komitean työn tuskallisimpia; saako perus­tur­vaa nos­taa ilman, että nos­te­taan myös ansioturvaa.

Koko sosi­aal­i­tur­vamme on kak­si­jakoinen koost­uen toisaal­ta kaikille pelkän kansalaisu­u­den perus­teel­la mak­set­tavas­ta perus­tur­vas­ta ja ansio­tur­vas­ta, joka ansaitaan työtä tekemäl­lä. Ansio­tur­va on vaku­u­tus tulo­jen mene­tys­tä vas­taan sairau­den, äitiy­den, työt­tömyy­den tai van­hu­u­den var­al­ta. Jos menet­tää isot tulot saa ison kor­vauk­sen ja jos menet­tää pienet tulot saa pienen kor­vauk­sen aivan kuten palo­vaku­u­tus on isos­ta talosta suurem­pi kuin pien­estä talosta.

Perus­tur­van ja ansio­tur­van suh­teen tekee han­kalak­si se, että työ­markki­naos­a­puo­let, ”par­tit”, ovat keksi­neet, että osa palkkaveroista, työ­nan­ta­jien ja työn­tek­i­jöi­den sosi­aali­vaku­u­tus­mak­sut, ovat näi­den omaa rahaa. Niistä päät­tämi­nen ei tämän mukaan kuu­lu eduskun­nalle ja hal­li­tuk­selle, vaan niistä tulee sopia työ­markki­na­jär­jestö­jen väli­sis­sä neu­vot­teluis­sa. Perus­tur­va rahoite­taan yleisil­lä veroil­la ja ansio­tur­va par­tien hallinnoimil­la palkkaveroilla.

Val­tio rahoit­taa perus­tur­van ylei­sistä veroista. Ellei muu­ta sovi­ta, ansio­tur­van piiris­sä ole­vat jäävät osat­tomik­si tästä val­tion rahas­ta rahoit­taes­saan tulon­si­ir­ton­sa ”oma­l­la” rahal­laan. Tämä kysymys kos­kee eläkkeitä, sairaus­päivära­ho­ja ja työt­tömyyspäivära­ho­ja. Niis­sä kaikissa asia on ratkaistu eri tavoin.

Kansaneläke tar­joaa eläke­tur­van niille, joil­la ei työhis­to­ri­an puut­tumisen takia ole työeläket­tä tai työeläke on pieni. Se annetaan niille, joil­la työeläke on pieni. Työeläke pienen­tää kansaneläket­tä 50 pros­entin ker­toimel­la; euro työeläket­tä pienen­tää kansaneläket­tä 50 sen­til­lä[1]. Kansaneläket­tä ei saa lainkaan, jos työeläke on noin kaksinker­tainen täy­teen kansaneläk­keeseen näh­den. Voidaan sanoa, että ne jot­ka ovat itse mak­sa­neet eläk­keen­sä, menet­tävät val­tion mak­saman eläkkeen.

Sairaus­vaku­u­tus kor­vaa menete­tyt työ­tu­lot. Jos tulo­ja ei ole ollut ennen sairas­tu­mista lainkaan, ei peri­aat­teessa ole mitään kor­vat­tavaakaan. Sik­si tulo­ton jää sairas­tut­tuaan ilman mitään tulo­ja 55 päiväk­si. Sen jäl­keen hän saa sairaus­vaku­u­tus­ta noin 530 euroa kuussa.

Ansiosi­don­nainen sairaus­päivära­ha alkaa juos­ta yhdek­sän päivän jäl­keen. Sen suu­ru­us riip­puu sairaut­ta edeltäneistä tuloista regres­si­ivis­es­ti[2]. Sairaus­vaku­u­tuk­sen ansio- ja vähim­mäis­tur­van välil­lä ei ole mitään muu­ta kytken­tää kuin että ansio­tur­va ei voi jäädä perus­tur­vaa huonom­mak­si. Val­tio mak­saa perus­tur­van ja ”par­tit” ansio­tur­van. Vaku­u­tus­mak­sun­sa ”itse” mak­sanut menet­tää siis val­tion verora­hoista mak­saman tur­van tuloista riip­pumat­ta, kun taas kansaneläke tukee ainakin vähän pieniä ansioeläkkeitä saavia.

Sairaus­vaku­u­tuk­ses­sa vähim­mäis­päivära­ha ei vaiku­ta ansiopäivära­haan mitenkään pait­si, ettei ansiopäivära­ha voi alit­taa vähim­mäis­päivära­haa. Jos siis vähim­mäis­päivära­haa nos­te­taan, ansiopäivära­hat eivät muu­tu lainkaan. Ansiopäivära­ha on vähim­mäis­päivära­haa suurem­pi, jos vuosi­t­u­lot ylit­tävät 9445 euroa.[3]

Val­tio mak­saa vähim­mäis­päivära­hat kokon­aan ja ”par­tit” ansiopäivära­han kokon­aan. Ne, jot­ka ovat itse mak­sa­neet sairaus­päivära­hansa jäävät siis kokon­aan vaille val­tion maksuosuutta.

Työt­tömyys­vaku­u­tuk­ses­sa asi­at ovat val­lan toisin. Ne, joil­la on takana vähin­tään kymme­nen kuukau­den työhis­to­ria ja vähem­män kuin kak­si vuot­ta[4] työt­tömyyt­tä saa­vat joko ansiosi­don­naista työt­tömyyspäivära­haa (kas­san jäsenet) tai perus­päivära­haa. Jos ei ole aiem­paa työhis­to­ri­aa tai 500 työt­tömyyspäivää on tul­lut täy­teen, ei saa perus- eikä ansiopäivära­haa, mut­ta saa työ­markki­natukea. Työ­markki­natu­ki on perus­päivära­han suu­ru­inen, mut­ta poikkeaa perus­päivära­has­ta siinä, että puoli­son ja samas­sa taloudessa asu­vien van­hempi­en[5] tulot pienen­tävät työ­markki­natukea. Perus­päivära­ha on käytän­nössä kadon­nut­ta kansan­perin­net­tä, sil­lä jok­seenkin jokainen työt­tömyys­riskin alla ole­va ymmärtää nyky­isin liit­tyä työt­tömyyskas­san jäsenek­si. Sik­si puhun jatkos­sa työ­markki­nat­ues­ta tai perus­tur­vas­ta, jol­la tarkoi­tan sekä työ­markki­natukea että peruspäivärahaa.

Veron­mak­sa­jat rahoit­ta­vat perus­tur­van kokon­aan ja ansiopäivära­has­ta perus­tur­van suu­ruisen viipaleen. Par­tit rahoit­ta­vat työt­tömyyspäivära­has­ta perus­tur­van ylit­tävän ansio-osan. Tässä on siis eri peri­aate kuin eläkkeis­sä ja sairaus­vaku­u­tuk­ses­sa, joiden osalta vaku­ute­tut menet­tävät val­tion mak­saman tur­van kokon­aan tai osittain.

Ansiopäivära­ha riip­puu työt­tömyyt­tä edeltäneestä palka­s­ta por­tait­tais­es­ti. Perus­päivära­han päälle tule­va ansio-osa on 45 pros­ent­tia palkan ja perus­päivära­han ero­tuk­ses­ta tiet­tyyn tait­er­a­jaan saak­ka. Tuo tait­er­a­ja oli aiem­min kohdas­sa, jos­sa kuukausi­palk­ka vas­tasi perus­päivära­haa 90-ker­tais­es­ti, mut­ta sosi­aal­i­tu­pos­sa[6] tätä taiteko­htaa korotet­ti­in 105 perus­päivära­hak­si eli noin 2700 euroksi kuussa.

Ansiosi­don­nainen tuki on sidot­tu perus­päivära­haan kahdel­la taval­la. Ensim­mäi­nen kytken­tä tulee siitä, että ansio-osa tulee perus­päivära­han päälle ja toinen siitä, että tuo taiteko­h­ta nousee perus­päivära­han noustes­sa. Laskukaa­va merk­it­see, että työ­markki­nat­uen noustes­sa kymmenel­lä eurol­la, taiteko­hdan ala­puolel­la ole­vat ansiopäivära­hat nou­se­vat 5,5 eurol­la ja taiteko­hdan yläpuolel­la ole­vat noin 15 eurol­la kuus­sa. Tuo jälkim­mäi­nen kytken­tä on näistä kytken­nöistä katalampi.

SATA-komitean keskeisiä tehtäviä oli paran­taa ensisi­jaista sosi­aal­i­tur­vaa (työt­tömyys­tur­va, sairaus­päivära­hat, asum­is­tu­ki jne.) niin paljon, että tukien pienu­ud­es­ta johtu­va tarve tur­vau­tua toimeen­tu­lo­tu­keen pois­tu­isi. Tämä olisi edel­lyt­tänyt työ­markki­nat­uen ja perus­päivära­han nos­tamista, mut­ta han­ke kaa­tui siihen, etteivät työ­markki­na­jär­jestöt hyväksyneet työ­markki­nat­uen koro­tus­ta ilman, että ansiosi­don­naista tur­vaa nos­te­taan myös. Ne eivät hyväksyneet kum­mankaan kytken­nän purkamista.

Työ­markki­nat­uen nos­t­a­mi­nen ei olisi julkiselle taloudelle paljon mak­sanut, kos­ka pelkäl­lä työ­markki­nat­uel­la ole­vat saa­vat yleen­sä myös sekä asum­is­tukea että toimeen­tu­lo­tukea. Val­tio ja kun­nat oli­si­vat saa­neet rahansa melkein kokon­aan takaisin näi­den muiden tukien pienen­e­misenä. Sen sijaan ansiosi­don­naisen nos­t­a­mi­nen olisi mak­sanut oikeasti rahaa, sil­lä ansiosi­don­naisel­la ole­vat eivät saa toimeen­tu­lo­tukea, eivätkä usein myöskään asum­is­tukea. Eri­tyisen kalli­ik­si olisi tul­lut tuo taiteko­hdan kytken­tä, siis se, että yli 2700 euroa tien­an­neil­la kympin koro­tus perus­tur­vaan nos­taa ansiosi­don­naista 15 eurol­la. Tämä joukko ei yleen­sä saa mui­ta tukia, jot­ka oli­si­vat koro­tuk­sen vaiku­tuk­ses­ta pienen­tyneet, jol­loin koro­tus olisi jäänyt täysimääräis­es­ti julkisen talouden mak­set­tavak­si. [7]

Voidaan tietysti väit­tää, että juuri tästä samas­ta syys­tä työ­markki­natukea saa­vat eivät olisi koro­tuk­ses­ta hyö­tyneet, mut­ta asia ei ole näin. Niin kauan kuin saa toimeen­tu­lo­tukea, on jok­seenkin hyödytön­tä yrit­tää paran­taa ase­maansa keikkatöil­lä, kos­ka niistä ei jää käteen juuri mitään. Kun vapau­tuu toimeen­tu­lotues­ta, vapau­tuu sen mon­en mielestä nöyryyt­tävästä hakemis­es­ta, ja saa oikeu­den paran­taa ase­maansa keikkatöillä.

Niin san­otus­sa sosi­aal­i­tu­pos­sa paran­net­ti­in ansiosi­don­naista työt­tömyys­tur­vaa yli sadal­la miljoon­al­la eurol­la ilman että perus­tur­vaa paran­net­ti­in eurol­lakaan. Kun perus­tur­va­jaos­tossa halut­ti­in vas­taavasti rahaa työ­markki­nat­uen nos­tamiseen, työ­markki­na­jär­jestöt vas­ta­si­vat, että näin ei voi tehdä, ellei vas­taavasti nos­te­ta myös ansio­tur­vaa. Kytkök­siä ei siis saanut katkaista. Muu olisi SAK:n mukaan työt­tömien pane­mista toisi­aan vas­taan. Ansiosi­don­naisen tur­van paran­t­a­mi­nen ilman perus­tur­van paran­tamista ei siis ole työt­tömien pane­mista toisi­aan vas­taan mut­ta päin­vas­tainen on.

Minus­ta tämä oli epäoikeu­den­mukaista jo sik­sikin, että perus­tur­van korot­ta­mi­nen vaikka­pa 50 eurol­la ei olisi tukien päällekkäisyy­den vuok­si paljonkaan paran­tanut perus­tur­val­la ole­vien ase­maa. Se olisi vain järkeistänyt sosi­aal­i­tur­vaa taval­la, joka kuu­lui komitean toimek­siantoon. Jos ansio­tur­vaa olisi paran­net­tu samal­la kytkök­sien esit­tämäl­lä taval­la, ansio­tur­van saa­jat oli­si­vat hyö­tyneet net­toan­sioina paljon enem­män kuin perus­tur­van saajat.

Eri­tyisen raivos­tut­ta­va oli vaa­timus tästä taiteko­hdan kytkemis­es­tä perus­tur­van tasoon. Taiteko­htaa nos­tet­ti­in sosi­aal­i­tu­pos­sa 90-ker­tais­es­ta päivära­has­ta 105-ker­taisek­si, kos­ka perus­päivära­ha oli jäänyt niin pahasti jäl­keen ansio­ta­son kehi­tyk­ses­tä. Olisi jotenkin tun­tunut kohtu­ulliselta, että taitosko­h­ta olisi määritet­ty indek­si­in sidot­tuna euromääränä eikä sidot­tuna perus­tur­van tasoon. Täl­lä kytkök­sel­lä taat­ti­in, että hyvä­palkkaises­ta työstä työt­töminä ole­vat saisi­vat net­toan­sioi­hin moninker­taisen koro­tuk­sen siihen näh­den, mitä työ­markki­nat­uen varas­sa elävät saisivat.

Toisin kuin julk­isu­udessa on väitet­ty, kyse ei ollut siitä, että työt­tömyys­vaku­u­tus­ta mak­sa­vat oli­si­vat joutuneet epäoikeu­den­mukaiseen ase­maan – siis saman­laiseen ase­maan kuin he ovat eläkkei­den tai sairaus­päivära­ho­jen osalta.  Ehdo­tuk­sen mukaan val­tio olisi edelleen mak­sanut ansiopäivära­hoista perus­päivära­han osu­u­den. Val­tio olisi siis nos­tanut mak­su­o­su­ut­taan ansiopäivära­hoista. Tämä ei todel­lisu­udessa olisi val­ti­olle mitään mak­sanut. Jos par­tien osu­us ansiopäivära­han rahoit­tamis­es­ta piene­nee, ne pienen­tävät per­imään­sä palkkaveroa. Val­ti­olle jää tilaa nos­taa omaa tuloveroaan täs­mälleen samal­la määräl­lä, jol­loin kukaan ei olisi huo­man­nut mitään, mut­ta ketään ei olisi kohdel­tu ”väärin”. Juuri täl­laiset esimerkit6 osoit­ta­vat, että koko aja­tus palkkaveroista par­tien omana rahana on silkkaa hölynpölyä.

Eräs val­tio­varain­min­is­ter­iön virkamies sanoi min­ulle yksi­tyis­es­ti, että hän ei kan­na­ta kytken­nän purkamista, kos­ka hänestä ei ole hyvä aja­tus nos­taa perus­tur­vaa. Kytken­tä estää tehokkaasti perus­tur­van paran­tamisen. Päämäärästä olen eri mieltä, mut­ta ana­lyysi vaiku­tus­mekanis­mista oli oikea: kytken­tä ehkäisee tehokkaasti perus­tur­van paran­tamista ja on joidenkin silmis­sä sen tarkoituskin.

Palka­nsaa­ja­jär­jestöt ovat käyt­täneet perus­teena kytken­tään sitä, ettei kukaan enää liit­ty­isi työt­tömyyskas­soi­hin, jos ero ansiopäivära­han ja perus­päivära­han välil­lä pienenisi. Tässä yhtey­dessä kan­nat­taa muis­tut­taa siitä, että työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­sua kerätään yhtä lail­la kas­saan kuu­luvil­ta ja kuu­lumat­tomil­ta. Palka­s­ta mak­se­tut vaku­u­tus­mak­sut saa hyödyk­seen kuitenkin vain, jos mak­saa myös pienen sym­bol­isen mak­sun työt­tömyyskas­salle. Niiden osalta, jot­ka eivät kas­saan kuu­lu, nuo vaku­u­tus­mak­sut menevät hukkaan – tai siis val­tion poh­jat­tomaan kas­saan. Tätä jär­jeste­lyä on erit­täin vaikea ulkop­uoliselle perustel­la muuten kuin sil­lä, että työ­paikoil­la syn­ty­isi erikoinen tilanne, jos työ­nan­ta­jan mak­sut jär­jestäy­tyneistä työn­tek­i­jöistä oli­si­vat suurem­mat kuin jär­jestäy­tymät­tömistä. Yksinker­tais­in­ta tietysti olisi, että koko työt­tömyyskas­sajär­jestelmä lopetet­taisi­in ja Kansaneläke­laitos hoitaisi koko työt­tömyys­vaku­u­tuk­sen, mut­ta tätä eivät palka­nsaa­ja­jär­jestöt voi jäsen­poli­it­ti­sista syistä hyväksyä.

Voi tietysti sanoa, että on oma vika, jos mak­saa työt­tömyys­vaku­u­tus­mak­sua ymmärtämät­tä liit­tyä työt­tömyyskas­saan. On kuitenkin eräs ryh­mä, jon­ka on pakko mak­saa, mut­ta joka ei voi saa­da ansiosi­don­naista työt­tömyys­vaku­u­tus­ta, vaik­ka halu­aisi: osa-aikatyötä tekevät, joiden työai­ka on alle 18 tun­tia viikos­sa. Hei­dän on pakko mak­saa, mut­ta heil­lä ei työssäoloe­hto täy­ty koskaan. Tästä sään­nöstä on eräitä poikkeuk­sia, esimerkik­si opettajat.

Kun nyky­isin läh­es kaik­ki kuu­lu­vat johonkin työt­tömyyskas­saan eikä työt­tömyyskas­san jäsenyys enää edel­lytä käytän­nössä ammat­tili­it­toon kuu­lu­mista, työ­markki­na­jär­jestö­jen halus­sa pitää haju­rakoa perus­tur­val­la ole­vi­in ei kyse voi ratio­naalis­es­ti ajatellen enää olla halus­ta houkutel­la palka­nsaa­jat ammat­tili­it­to­jen jäseniksi.  Kansaa ollaan tosi­asi­as­sa jaka­mas­sa kah­tia laa­jenevaan, kohta­laisen hyvässä työ­markki­na-ase­mas­sa ole­vaan keskilu­okkaan ja alalu­okkaan, jon­ka työ­panos ei työ­nan­ta­jille syys­tä tai tois­es­ta kel­paa. Sosi­aal­i­tur­van jako hyväo­sais­ten ansio­tur­vaan ja rupusakin alati heikkenevään perus­tur­vaan jakaa kansan vaar­al­lis­es­ti kah­tia. Tämä on ollut merkit­tävin sosi­aalipoli­it­ti­nen muu­tos viimeisen 20 vuo­den aikana.

=====================================================

Olen kir­joit­ta­mas­sa kir­jaa SATA-komitean työstä. Ajat­telin kokeil­la toisen­laista työ­ta­paa: julkaisen luon­nos­tek­ste­jä blogilla toivoen niihin kom­ment­te­ja. Kom­men­tit käytän kor­vauk­set­ta hyväk­seni; parhaat kom­men­toi­jat ehkä saa­vat kus­tan­ta­jal­ta kir­jan muis­tok­si jos se joskus julka­istaan. Tämä tek­sti on stil­isoima­ton­ta luon­nos­ta, joten stilis­ti­ikkaan ei kan­na­ta kiin­nit­tää huomio­ta vaan asi­a­sisältöön tai joidenkin koh­tien vaikeaan ymmärrettävyyteen.

---

[1] Ansioeläke alkaa pienen­tää kansaneläket­tä vas­ta 51 euron jäl­keen kuussa.

[2] Sairaus­päivära­ha on 70 pros­ent­tia palka­s­ta 31 850 euron vuosi­t­u­loi­hin asti. Tämän yli menevä osa nos­taa sairaus­päivära­haa 40 pros­entin ker­toimel­la 49 003 euron vuosi­t­u­loi­hin asti ja tämän ylit­tävät tulot 25 pros­entin kertoimella.

[3] Ansiopäivära­haa ale­taan mak­saa, kun sairaus on jatkunut yli yhdek­sän päivää. Vähim­mäis­päivära­haa ale­taan mak­saa vas­ta, kun sairaus on jatkunut 55 päivää. Täl­löin myös ansiopäivära­ha jää vähim­mäis­päivära­haa pienem­mäk­si, jos ansio­tu­lot alit­ta­vat 9 445 euroa vuodessa.

[4] Vii­sisa­taa päivää eli sata viiden päivän viikkoa

[5] Tässä van­hempi­en tulo­jen vaiku­tuk­ses­sa ei ole ikärahjaa. Jos 55-vuo­tias työtön ottaa koti­in­sa asumaan 80-vuo­ti­aan äitin­sä, äidin eläke voi leika­ta ”lapsen” työmarkkinatukea.

[6] Sosi­aal­i­tu­pos­ta tarkem­min luvus­sa XX-

[7] Tiedän, ette4ivät työ­markki­na­jär­jestöt hyväksy tätä tulk­in­taa. Hei­dän mielestään tuon taiteko­hdan tuot­ta­mat menot eivät olisi jääneet julkisen talouden vaan työ­markki­na­jär­jestö­jen mak­set­tavak­si. Veron­mak­sa­ja ei ero­ta pakol­lisia palkkavero­ja toi­sis­taan. Jos työmarkkinajärjestöt6 nos­ta­vat ”itse mak­sami­aan” vero­ja, val­ti­olle jää vähem­män liikku­ma-alaa verotuksessa.