Muuttoliike ja terveydenhuollon organisaatio

(Julka­istu kolumn­i­na Lääkärilehdessä)

Ter­vey­den­huolto­jär­jestelmämme jaet­ti­in alun perin logis­ti­sista syistä lähel­lä ole­vi­in yleis­lääkärin palvelui­hin ja matkan takana ole­vi­in sairaala- ja erikois­lääkäri­palvelui­hin. Taval­lisi­in tilanteisi­in riit­tivät yleis­lääkärin neu­vot. Kauem­mak­si kan­nat­ti lähteä vas­ta kun vai­va oli han­kalampi. Näin säästet­ti­in poti­laan matkakus­tan­nuk­sia, mut­ta suo­jelti­in myös erikois­sairaan­hoitoa poti­las­tul­val­ta. Kansan­ter­veyslakia valmis­teltaes­sa suo­ma­lais­ten enem­mistö asui maal­la ja hevosia oli enem­män kuin autoja.

 Nyt väestön enem­mistö asuu suuris­sa kaupungis­sa samal­la kun maaseudul­la asu­tus on yhä harvem­paa. Kaupungeis­sa ei ole syytä sijoit­taa peruster­vey­den­hoitoa fyy­sis­es­ti erilleen erikois­sairaan­hoi­dos­ta. Siitä vain tuli tapa, jota lain­säädän­nön kah­ti­a­jako vahvis­taa. Se, ettei ter­veyskeskuk­sis­sa juuri ole erikois­lääkäre­itä, johtaa jopa liial­liseen erikois­sairaan­hoidon käyt­töön. Yksi­ty­isil­lä ter­veysasemil­la erikois­lääkärit ja yleis­lääkärit toimi­vat saman katon alla. Rajaa erikois­sairaan­hoidon ja peruster­vey­den­hoidon välil­lä pitäisi siirtää niin, että erikois­lääkäre­itä toimisi ter­veyskeskuk­sis­sa, kos­ka lääketi­eteel­lisen tiedon lisään­tyessä yleis­lääkäriltä vaa­di­taan vähän liikaa. Mis­sä se vain on mah­dol­lista, ter­veyskeskuk­sen tulisi toimia samoissa tilois­sa erikois­sairaan­hoidon kanssa.

Monipuo­li­nen ter­veyskeskus tarvit­see ison väestöpo­h­jan, edes lain­säädän­nön nyt edel­lyt­tämä 20 000 asukas­ta ei oikein riitä. Tuo raja on kom­pro­mis­si, johon vaikut­ti maamme har­va asu­tus. Haja-asu­tusalueil­la joudu­taan val­it­se­maan, tin­gitäänkö ter­veyskeskuk­sen monipuolisu­ud­es­ta vai piden­netäänkö matko­ja. Lääkäriä har­vak­seltaan tarvit­se­van täysin toim­intakykyisen henkilön kannal­ta matkat eivät ole ongel­ma. Har­voin ter­veyskeskus on sen kauem­pana kuin Alko, mut­ta ei pitkä mat­ka Alkoon ole estänyt sen palvelu­jen käyt­töä. Ter­vey­den­huol­lon tarvit­si­joista kuitenkin mon­et ovat van­huk­sia tai henkilöitä, joiden on muuten han­kala matkus­taa palvelu­jen äärelle.

Yksi mah­dol­lisu­us olisi, että varsi­nainen ter­veyskeskus olisi iso ja monipuo­li­nen. Syr­jäkylis­sä lähipalveluina olisi ter­vey­den­hoita­jan vas­taan­ot­to; ken­ties samas­sa tilas­sa olisi myös sosi­aal­i­hoita­ja, kos­ka lähipalvelui­ta tarvit­sevil­la lääketi­eteel­lisen ongel­man yhtey­dessä on usein myös toim­intakykyyn ja toimeen­tu­loon liit­tyviä ongelmia, jot­ka eivät oikein ter­vey­den­huol­lolle kuu­lu. Ter­vey­den­hoita­ja vas­taisi myös lab­o­ra­to­riokokei­den näyt­teeno­to­s­ta. Näyt­tei­den kul­jet­ta­mi­nen lab­o­ra­to­ri­oon analysoitavak­si vaatii oman jär­jeste­lyn­sä, mut­ta jokaiselta paikkakunnal­ta on sään­nöl­listä liiken­net­tä keskuksiin. 

Kun ter­vey­den­hoita­jan osaami­nen tai val­tu­udet lop­puisi­vat, hän voisi ottaa videoy­htey­den lääkäri­in; ei vain yleis­lääkäri­in vaan myös erikois­lääkäri­in. Mah­dol­lisu­us erikois­lääkärin kon­sul­taa­tioon lähipalvelupis­teis­sä olisi paran­nus jopa ter­veyskeskus­vas­taan­ot­toon näh­den. Ker­ran viikos­sa lääkäri voisi myös pistäy­tyä paikanpäällä.

Erikois­lääkärin kon­sul­taa­tio kaapelin varas­sa on mah­dol­lista jo nyt, mut­ta sitä käytetään vähän, kos­ka erikois­sairaan­hoito on eri organ­isaa­tios­sa; tekni­ikan suo­ma mah­dol­lisu­us tyre­htyy mak­samisen ongelmi­in. Jos koko ter­vey­den­huolto olisi samas­sa organ­isaa­tios­sa, tele­maat­tisen kon­sul­taa­tion edel­ly­tyk­set parani­si­vat huomattavasti.

Kätevää olisi, jos ter­vey­den­hoita­jal­ta voisi noutaa myös lääk­keen­sä, mut­ta tämä vaatii apteekki­toim­intaa koske­van lain­säädän­nön muut­tamista tai luovu­ut­ta sen tulkin­nas­sa. Alko­ho­lilain puolel­la luovu­ut­ta on ollut: Alkon monop­o­lista huoli­mat­ta haja-asu­tusalueil­la alko­holi­juo­mansa saa noutaa paikallis­es­ta ruokakau­pas­ta. Tästä voisi ottaa oppia lääkehuollossa.

12 vastausta artikkeliin “Muuttoliike ja terveydenhuollon organisaatio”

  1. Erikois­lääkärin kon­sul­taa­tio kaapelin kaut­ta kuu­lostaa hienol­ta — mut­ta kehi­tys, mihin se liit­tyy, ei tun­nu pelkästään hyvältä. Lähi­men­neisyy­dessä ter­veyskeskus­lääkäril­lä oli enem­män vas­tu­u­ta ja val­taa; tk-lääkärin ammat­ti oli arvostet­tu eikä rekry­toin­tion­gelmia ollut. Nyky­isin tun­tuu, että tk-lääkäri voi lähin­nä käskeä koti­in syömään tule­hduskip­ulääket­tä tai lähet­tää erikois­lääkärille. Ja hallinnol­lisen ohjeen mukaan erikois­lääkärille ei saa turhaan lähet­tää, kos­ka se mak­saa liikaa.

    “Kätevää olisi, jos ter­vey­den­hoita­jal­ta voisi noutaa myös lääk­keen­sä, mut­ta tämä vaatii apteekki­toim­intaa koske­van lain­säädän­nön muut­tamista tai luovu­ut­ta sen tulkinnassa.”

    Käytän­nössä apteekkien monop­o­lia on rikot­tu pitkään — esim. tk-lääkärit ovat anta­neet lääk­keet mukaan lääkenäyt­teistä tai ter­veyskeskuk­sen lääkekaapista, kun lähim­pään avoimeen apteekki­in on ollut pitkä mat­ka tai esim. viikon­lop­pu edessä ja paikalli­nen apteek­ki sen ajan kiin­ni. Ter­veyskeskuk­set palveli­si­vat lääkkei­den jake­li­joina apteekke­ja parem­min, ongel­ma on vain siinä, että ne ovat kun­nille kus­tan­nus, kun taas apteekkar­it mak­sa­vat hyvät kunallisverot;)

  2. Meil­lä Suomes­sa on erit­täin kat­ta­va apteekkiverkko, kat­tavampi kuin ter­veyskeskusverkko. Aina kun ter­vey­den­huol­lon ongelmista puhutaan, esitetään jotain apteekkien ja ter­vey­den­hoita­jien roolien muuot­s­ta, vaik­ka ongel­mat ovat muual­la. Eli

    - tutk­i­taan onko ter­vey­den­huol­lon koulu­tusjär­jestelmä sisäänot­tomääriltään ja ohjelmil­taan ratio­naa­li­nen (ei pelkästään alan ihmis­ten toimesta),
    — aika takaisin ja virko­jen määrä halli­noidaan keskitetysti,
    — vero­tus kaikessa suh­teessa tas­a­puoliseen kun­toon (on osin tulossa),
    — yksi­ty­is­ten toim­i­joiden tuote lähem­mäk­si julk­ista (esim. päivystys) — jos ei kiin­nos­ta, ei tukia,
    — selvä erot­telu yksi­tyisen ja julkisen välille, lääkäri­toi­mi lähem­mäk­si aitoa yrittäjyyttä,
    — sukupuoli­jakau­ma lähem­mäk­si 50/50 ammattihenkilöstössä,
    — yksi­tyisel­lä puolel­la tehdyt mokat laskute­taan markki­nahin­non, kun poti­las ohjau­tuu julkiselle,
    jne. jne.

    Toimet vaa­ti­vat rohkeut­ta, kos­ka mikään ei ole niin pelot­ta­va kuin se valko­takki­nen hemmo.

  3. Toinen vai­h­toe­hto on ajaa koko ter­veyskeskusjär­jestelmä alas. Monin paikoin samat palve­lut tuote­taan halvem­mal­la yksi­ty­is­lääkäreil­lä. Onko ter­veyskeskuk­sille todel­lista tarvetta?

    Aja­tusleikkiä voi jatkaa. Sairaaloitakin on Suomes­sa aika paljon. Olisiko mah­dol­lista keskit­tää yksiköitä tehosta­mal­la sairaankul­je­tus­ta ja sir­tymäl­lä ainakin osin lentokul­je­tuk­si­in. Peri­aat­teessa pari sairaalaa, sijoitet­tuna esimerkik­si Tam­pereelle ja Oulu­un, kykenisi palvele­maan koko maata. 😉

    Joku luo­va ratkaisu, jos­sa ei kan­na­ta paljoa nyky­isiä rak­en­tei­ta kun­nioit­taa, on pakko tehdä lähivu­osi­na. Käytämme tolkut­tomasti rahaa sosi­aali- ja ter­veys­menoi­hin. Vain niis­sä saaduil­la säästöil­lä on jotain merk­i­tys­tä kokon­aisu­u­den kannalta.

    Itse olet­taisin ratkaisun ole­van esimerkiksi:
    — ter­veyskeskusjär­jestemän alasajo nyky­muo­dos­sa ja
    — tehtävien jakami­nen alue­sairaaloiden sekä
    — puolenkymme­nen yliopis­tol­lisen keskus­sairaalan kesken.

    HUS:n kaltais­ten jär­jetömän iso­jen ja tehot­tomien yksiköi­den aika on joka tapauk­ses­sa ohi. Se on nyt kokeil­tu ja kalli­ik­si havait­tu. Ei siis kan­na­ta men­nä kah­den tai komen suuren sairaalan jär­jestelmään, vaik­ka se teknis­es­ti olisi mahdollista. 😀

  4. Ihmette­len kom­men­toin­tia. Suomes­sa on erit­täin tehokas ja aliresur­soitu ter­vey­den­huolto. Käytämme selvästi pienem­män pros­ent­tio­su­u­den brut­tokansan­tuot­teestamme ter­vey­den­huoltoon kuin ver­tail­uryh­mämme. Yhdys­val­tain ter­vey­den­huol­lon san­o­taan ole­van markki­nave­toista mut­ta siel­läkin pelkästään JULKINEN sek­tori käyt­tää yhtä suuren pros­ent­tio­su­u­den Bkt:sta ter­vey­den­huoltoon kuin Suomes­sa käytetään yhteensä. 

    Hal­pa jär­jestelmämme on perus­tunut henkilökun­nan uhrautu­vaisu­u­teen ja lääkkei­den korkeisi­in omavastuisiin. 

    Suomes­sa on per­in­teis­es­ti tehty korkealaa­tu­ista lääketi­eteel­listä tutkimus­ta talkootyönä ja koke­neet erikois­lääkärit ovat päivys­täneet kotona kor­vauk­sel­la joka lähen­telee hyvän­tekeväisyyt­tä. Kuin­ka moni uskoisi, että kokenut erikois­lääkäri päivys­tää koton­aan välit­tömässä lähtö­valmi­udessa kuu­den tai seit­semän euron tun­tiko­r­vauk­sel­la. Nuori polvi ei ole enää yhtä uhrautuvainen.

    Tuo­hon Osmon asi­aan: Tun­tuu, että ihmiset enenevässä määrin halu­a­vat päästä heti erikois­lääkärille, mikä ei ole kus­tan­nuk­sien kannal­ta tai hoidol­lis­es­ti järkevää. Yleis­lääkäril­lä on paras näke­mys poti­laas­ta kokon­aisuute­na. Suomeen tarvit­taisi­in GP/family med­i­cine-tyyp­pinen kun­nolli­nen yleis­lääkäripro­fes­sio tämän nykyisen jär­jestelmän tilalle, jos­sa jokainen kandikin on heti yleis­lääkäri ja yleis­lääketi­eteeseen erikois­tu­taan jos jaksetaan. 

    Luul­tavasti silti tiedon sir­paloi­tu­mi­nen vaan jatkuu.

  5. Tuos­sa olisi voin­ut ottaa esille myös muut­toli­ik­keen erikoisam­mat­ti­lais­ten (kuten lääkärit) kannalta.

    Kat­so­taan­pa stereo­tyyp­pistä lääkärikun­nan edus­ta­jaa 40-luvul­la, 70-luvul­la ja nyt:

    Ennen van­haan 40-luvul­la kun­nan­lääkäri oli mies, joka teki töitä peri­aat­teessa 24/7. Vaimo hoiti palveli­joiden kanssa per­heen ja talouden.

    Sit­ten 70-luvul­la lääkäri oli mies, joka päivysti pitkät ajat ja vaimo hoiti lapset päiväkoti­in, meni töi­hin, haki lapset päiväkodista, teki ruoan per­heelle ja niin edelleen.

    Nyt lääkäri on nainen, jon­ka mies on myös erikoisam­mat­ti­lainen ja usein pitkien työpäivien (ja työ­matko­jen) amma­tis­sa. Lääkärin pitäisi ehtiä ennen töi­hin menoa tai töistä tul­tuaan viedä tai hakea lapset päiväkodista ja usein tehdä illalli­nenkin. Tästä on vaikea repiä aikaa päivystämiseen.

    Tar­joaako julki­nen sek­tori kun­nis­sa lääkärille mah­dol­lisu­u­den tehdä töitä vain ark­isin klo 8–16 ilman päivystyksiä?

    Tämän kom­mentin ei ollut tarkoi­tus syyl­listää men­neitä tai nyky­isiä äite­jä eikä isiä, oli­vat he sit­ten lääkäre­itä tahi eivät.

  6. Tuo­hon voisi vielä lisätä, että 40-luvun lääkärin per­he muut­ti lääkärin mukana minne työ vei. Nyt lääkärin miehel­lä on usein erikoisam­mat­ti, joka ei siir­ry hel­posti, ja varsinkaan pienelle paikkakunnalle.

  7. Hieno avaus! Peruster­vey­den­hoidon ja erikois­sairaan­hoidon yhdis­tämisen hyödyt ovat aivan ilmeiset.
    Organ­isaa­tioiden sulaut­ta­mi­nen on kuitenkin aina vaikeaa. Yleen­sä yhdis­tämistä vas­taan tais­tel­laan rai­vokkaasti yht­enä miehenä, vaik­ka lop­ul­ta kyse on vain muu­ta­mas­ta johta­jan viras­ta muiden työte­htävien säi­lyessä pääpi­irteis­sään entisel­lään. Yleen­sä se onnis­tuu vas­ta pakon edessä.

    Luovu­ut­ta ja tieto(liikenne)tekniikkaa käyt­täen on var­masti mah­dol­lista saavut­taa parem­paa palvelua edulliseen hintaan.
    Tau­tien oireku­vauk­sia pitäisi jo nyt määräti­etois­es­ti ryhtyä muut­ta­maan tietoli­iken­nekelpoisem­paan muo­toon, jot­ta etä­di­ag­noosien luotet­tavu­us joskus yltäisi riit­tävän lähelle henkilöko­htaisen tapaamisen tasoa. Tämä edel­lyt­tää var­maankin mm. lab­o­ra­to­ri­otestien lisäämistä ja niiden kehit­tämistä yksinker­taiseen pikat­esti muo­toon. Sydän- ja hen­gi­tysäänien ja esim. silmien tai ihon punoi­tus­ta­son tallennusmenetelmiä.
    Saavutet­tu etu matkus­tamisen ja vas­taan­oton jär­jestämisen vähen­e­misenä kor­van­nee testien aiheut­ta­mat kus­tan­nuk­set. Lisäk­si ker­tyvä oireti­etokan­ta mah­dol­lis­taa lääketi­eteen kehit­tymisen aivan uudelta suunnalta.

    Lääke­jakelun intimi­teet­ti- ja henkilön tun­nis­tu­songel­mat pystytään ratkaise­maan lukit­tavil­la lääkelähetys­ra­sioil­la ja etukä­teen vas­taan­ot­ta­jalle lähetetyl­lä avaimel­la. Avain voisi hienos­ti perus­tua vaik­ka kän­nykän tun­nis­tussys­teemi­in täy­den­net­tynä avaintunnuksella.
    Mah­dol­lisuuk­sia on paljon. Vain van­hat käytän­nöt haraa­vat vastaan.

  8. Ker­rankin järkevää tekstiä.
    Tähän kun lisätään liikku­vat lääkärit, muual­la maail­mas­sa lääkärin sa koti­in ja hänel­lä on pieni lääkkei­den käsi­varas­to, jos­ta saa apua tavanomaisin tauteihin.
    En oikein ymmär­rä suo­ma­laista ajat­telua, kipeänä pitää raa­hau­tua telkkari­in jonot­ta­maan tun­neik­si ja sen jäl­keen etsimään avoin­na ole­vaa apteekkia.

    Muual­la lääkäri tulee kipeän koti­in eikä mak­sa terkkarikäyn­ti enempää.

    Kun terkkari verkos­to har­ve­nee niin ter­vey­den­hoita­jat kyl­lä kykenevät hoita­maan perus­toim­into­ja ja kun panos­te­taan helikopteri ym kul­jet uksi­in niin kri­it­tiset asi­at voidaan hoitaa kaukaa.

    Telelääketiede on jo van­haa, teimme ensim­mäiset rönt­genku­van siir­to kokeilut Rovaniemen ja Oulun välil­lä jo 80-luvul­la. Sil­lä pelastet­ti­in yksi henkikin välittömästi:Ylläksellä puuhun tör­män­nyt poti­las ei olisi enää kestänyt /ehtinyt Oulu­un kul­je­tus­ta ja niin­pä Oulun tuel­la päähän saati­in reiät oikeille paikoille ja tur­vo­tus hallintaan.

    Kysymys on enem­mänkin asen­teista, eivät ne lääkäritkin mitään tietotekni­ikan edel­läkävi­jöitä ole. Tähänkin kokeilu­un piti ensin odot­taa rönt­gen­lääkärin eläköitymistä

  9. Peruster­vey­den­huol­losta lähetetään erikois­sairaan­hoitoon porukkaa liikaa, kos­ka peruster­vey­den­huol­lon yleis­lääketi­eteelli­nen palvelu ei toi­mi, ei sik­si, että yleis­lääkäre­itä on liikaa. Ei perus­poti­la­saines niin paljon ole muut­tunut, että erikois­lääkäre­itä tarvit­see tuo­da ter­veyskeskuk­si­in paikalle. Yleis­lääkärin tehtävänä on nimeno­maan kar­sia poti­laat erikoi­sairaan­hoitoon. Eivät erikois­lääkäritkään halua olla tar­jo­mas­sa joka ker­ta apua, elleivät sit­ten pääse asi­akas­ta laskuttamaan.

  10. Liian van­ha: “Muual­la lääkäri tulee kipeän koti­in eikä mak­sa terkkarikäyn­ti enempää.”

    Jois­sain Euroopan mais­sa lääkärit tekevät jonkin ver­ran kotikäyn­te­jä huonokun­tois­t­en poti­laiden luo. Näis­sä mais­sa ter­vey­den­huoltoon käytetään enem­män rahaa.

    Useim­mis­sa maail­man mais­sa lääkärin saa koti­in­sa vaik­ka imemään varpaitaan ympärivuorokautis­es­ti mut­ta ilman rahaa ei saa yhtään mitään.

  11. Osmo: “Erikois­lääkärin kon­sul­taa­tio kaapelin varas­sa on mah­dol­lista jo nyt, mut­ta sitä käytetään vähän, kos­ka erikois­sairaan­hoito on eri organ­isaa­tios­sa; tekni­ikan suo­ma mah­dol­lisu­us tyre­htyy mak­samisen ongelmiin.”

    Juuri näin. Esimerkik­si puhe­lin ja sähkö­posti ovat tähän tarkoituk­seen hyvin sovel­tuvia keksin­töjä. Puut­tuu vain maksaja.

  12. Erikois­lääkärikol­le­gan puhe­linkon­sul­taa­tio on yleis­lääkärille arkipäivää. Videoy­hteys tuo jonkin ver­ran lisäar­voa, esimerkkinä HUS:n tele­stroke-toim­inta. Mitään ihmer­atkaisu­ja nämä eivät ole. Peru­songel­ma on se, että niil­lä kon­sul­toitavil­la lääkäreil­lä on jo poti­lai­ta ihan omas­ta takaa.

Vastaa käyttäjälle spottu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.