Luin taas jostakin artikkelin, jossa surkuteltiin ankeita oloja ahtaissa kaupungeissa ja ihannoitiin harvaanasutun omakotiasutuksen autuutta. Uskotaan, että kirjoittaja on oikeassa. On ihmisparkoja, jotka joutuvat paremman puuttuessa asumaan sullottuina ahtaisiin kaupunkeihin ja niitä onnekkaita, jotka ovat päässeet väljän omakotiasutuksen ihanuuteen.
Tuo väljän asumisen ihanuus ei synny ihan ilmaiseksi, koska vähän kaikki maksaa enemmän: koulukyydit, sähköverkko, viemärit, tieverkko, postinkato, teleyhteyksien vetäminen ja niin edelleen, mutta se kannattaa maksaa, koska onhan se eläminen tarpeeksi kaukana naapureista niin taivaallista.
Kenen pitää maksaa väljän asumisen tuottamat kulut; niiden onnellisten, jotka pääsevät tästä ihanuudesta nauttimaan vai niiden surkuteltavien raukkojen, jotka joutuvat asumaan sullottuina pimeisiin, saastuneisiin ja turmeltuneisiin kaupunkeihin?
Minä ymmärrän, että solidaarisilla tasatariffeilla tuetaan kuihtuvia maalaiskyliä, koska eihän ole jäljelle jääneiden vika, että muut muuttavat pois. Mutta eikö se, että kaupunkien kerrostaloasukkaat joutuvat maksamaan kehyskuntien omakotiasukkaiden pitkien etäisyyksien aiheuttamat kulut, ole jotenkin väärin?