Barcelona

Kuukau­den hiil­i­jalan­jäl­jestäni tulee varsin näyt­tävä. Kir­joi­tan tätä Barcelonas­ta, jos­sa olen Uuden­maan­li­iton hal­li­tuk­sen matkalla. Barcelo­nan van­ha kaupun­ki on kiehto­va, mut­ta yhteiskun­nal­lis­es­ti mie­lenki­in­toisem­pi on uusi, van­han kaupun­gin muurien ulkop­uolelle 1800-luvul­la laa­jen­tunut kaupunki.

Uusi Barcelona on raken­net­tu tiukkaan ruu­tukaavaan ja läh­es tyystin umpeen. Asukasti­heys on 30 000 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä. Ulko­muis­tista sanois­in, että vas­taa­va luku  Kallios­sa on noin 20 000 asukas­ta neliök­ilo­metril­lä ja koko Helsingis­sä jotain kol­men­sadan  tietämis­sä. (Kor­jaan nämä tiedot, kun tulen Helsinkiin)

Kaupunki­in raken­netut talot ovat upei­ta ja mie­lenki­in­toisa. Mitään sen tasoista meil­lä ei ole kuin Espal­la. Tämä tekee tiivi­istä rak­en­tamis­es­ta esteet­tis­es­ti hyväksyt­tävän. Jos noiden koris­teel­lis­ten ja ylpei­den talo­jen sijal­la olisi har­mai­ta betoni­laatikoi­ta, tulos olisi hirveä.

Seu­raa­vat tiedot ovat matkaop­paan suusta:

Kun kan­sain­välisiltä liikemiehiltä on kysyt­ty, mis­sä he halu­aisi­vat asua, jos työ ei aset­taisi rajoituk­sia, ylivoimainen enem­mistö val­it­see tar­jo­tu­ista kaupungeista Barcelo­nan. Tähän tietoon kan­nat­taa suh­tau­tua varauk­sel­la, mut­ta tot­ta kuitenkin on, että ääri­ti­ivi­ik­si raken­net­tu Barcelona on hyvä kaupun­ki asua. Ilmas­tol­lakin on osansa asi­as­sa. Lokaku­un lop­ul­la oli vielä auringonot­ta­jia uimarannalla.

Ran­nalle oli raken­net­tu myös pari 40-ker­roksista hotelia. Ne eivät olleet visuaalis­es­ti mikään kauhis­tus. Olisiko sit­tenkin pitänyt esit­tää niitä Hernesaareen…?

Kun Barcelon­aan raken­net­ti­in vuo­sisadan alus­sa ihan­nekaupunkia, yksi ihanteista oli, että asun­to­jen min­imikoko on sata neliötä. Helsin­gin vaa­ti­ma 75 neliön keskikoko kalpe­nee tämän rin­nal­la. Nyt­tem­min määräys on kumot­tu ja iso­ja asun­to­ja on ryhdyt­ty pilkkomaan.

Muu­ta­ma vuosi sit­ten tuli määräys, että kaikkien uusien asun­to­jen on olta­va ener­giao­mavaraisia. Aurinkoen­er­gian mah­dol­lisu­udet Barcelonas­sa ovat toki parem­mat kuin Helsingis­sä, mut­ta silti.

Lin­ja-autokaisto­ja kun­nioite­taan, kos­ka lin­ja-autois­sa on kam­er­at. Kuva tulee postis­sa koti­in sakko­la­pun kanssa.

Pyöräkai­stat oli erotet­tu autoti­estä ja/tai pysäköin­tikaistas­ta kumil­ta vaikut­tavin estein. Barcelonas­sa lumen auraus ei estä täl­laisia ratkaisu­ja. Punavalkoisia kaupunki­fil­lare­i­ta käytet­ti­in paljon. Niis­sä oli jokin hal­pa kort­tisys­tee­mi, jon­ka avul­la estet­ti­in varkaudet ja vandalismi.

Barcelona kuu­luu Lon­toon ja Tukhol­man ohel­la kaupunkei­hin, jois­sa jalankulk­i­ja saa kävel­lä päin punaista val­oa, jos ei häir­itse liikennettä.