Onko ydinvoimaloillamme väärä polttoaine?

Soti­laal­li­sista syistä ydin­voimaloidemme polt­toaineek­si valit­ti­in uraani, siitä kun saa kätevästi myös ydin­pom­me­ja. Olisiko sit­tenkin pitänyt vali­ta tori­um, tai kan­nat­taisiko uraanivoimaloiden sijas­ta pikkuhil­jaa alkaa kehitel­lä toriumvoimaloita.

Tori­u­mil­la on kak­si hyvää puol­ta uraani­in verrattuna.

Luon­nos­sa tori­um ei ole radioak­ti­ivista, joten kai­vok­set eivät ole sel­l­ainen ympäristömörkö kuin uraanikai­vok­set. Toisek­si siitä siis saa huonom­min pommeja.

Radioak­ti­ivista jätet­tä tori­umvoimalas­takin tulee ja voimalaitok­seen liit­tyy onnet­to­muus­ris­ki, joten ei sekään mikään luo­mu­voimala olisi. Radioak­ti­ivista jätet­tä syn­ty­isi kuitenkin paljon vähem­män ja se olisi huo­mat­tavasti lyhytikäisem­pää, pysy­isi Wikipedi­an mukaan säteilevänä ”vain” 500 vuot­ta, jol­loin sen lop­pu­varas­toin­ti kalliop­erään olisi hyvin hallinnassa.

61 vastausta artikkeliin “Onko ydinvoimaloillamme väärä polttoaine?”

  1. Wiredin Tho­ri­u­mia koskevas­sa artikke­lis­sa on mie­lenki­in­toinen hin­noit­telu­idea, verote­taan ydin­jätet­tä plu­tio­n­i­u­min määrän mukaan:
    As an inter­im solu­tion, the Unit­ed States could change the way it charges pow­er plants for the nuclear waste that they pro­duce, said Kazimi. 

    Cur­rent­ly, waste fees are cal­cu­lat­ed as a frac­tion of the cost of the elec­tric­i­ty that is pro­duced by the fuel. Kaz­i­mi pro­pos­es charg­ing by the vol­ume of plu­to­ni­um instead, so as to dis­cour­age its creation. 

    “Right now, it does­n’t mat­ter how large the fuel waste is,” said Kaz­i­mi. “But if the gov­ern­ment comes in and says we’re going to increase fees in terms of waste in pro­por­tion to plu­to­ni­um con­tent, that will push for thorium.”
    http://www.wired.com/science/discoveries/news/2005/07/68045

    Ylipään­sä muuten kuu­lostaa ihan hyvältä, mut­ta jotenkin sana­pari kokeelli­nen ydin­voima aiheut­taa minus­sa primitiivireaktioita.

  2. Ihmisil­lä on aika kum­mallisia käsi­tyk­siä ydin­voimas­ta, etenkin sen kus­tan­nus­rak­en­teesta ja tur­val­lisu­us­seikoista. Ydin­jäte sinän­sä ei ole ollenkaan niin suuri ongel­ma kuin mitä pelotel­laan, ja jos säteilyä pelätään, kivi­hi­ilivoimalat päästävät ympäristöön radioiso­tooppe­ja vähin­tään miljoon­aker­taisen määrän ydin­voimaloi­hin verrattuna.

    Tori­umvoimalat oli­si­vat kyl­lä edis­tysaskel, eivätkä edes vaa­di mitään uut­ta ja ihmeel­listä, kokeel­lista teknolo­giaa. Ain­oa, mikä niitä estää rak­en­ta­mas­ta, on poli­it­ti­nen tah­to, sil­lä tori­umvoimala ei kuitenkaan hakkaa uraanivoimalaa taloudel­lisu­udessa täl­lä het­kel­lä. Ja tori­umvoiman käyt­töönot­to vaatisi myös tori­u­min tuotan­toin­fra­struk­tu­urin luomista suun­nilleen tyhjästä.

    Ener­gia-asioista puhut­taes­sa sekoite­taan myös usein eri ener­gia­muodot. Ydin­voima tuot­taa sähköen­er­giaa (ja tietyl­lä tavoin kon­fig­uroitu­na myös kaukoläm­pöä), mut­ta maantieli­iken­teen polt­toainet­ta ei voi, ainakaan hal­val­la, tehdä sähköstä. Ja maantieli­iken­teen polt­toaineesta tulee ole­maan pula jo suh­teel­lisen lyhyel­lä aikavälil­lä, vaik­ka se kauan odotet­tu “uusi Sau­di-Ara­bia” ‑löytö ehkä tehti­inkin (tosin tässä tari­nas­sa on vielä aika paljon ennakko­hy­pen makua): http://europe.theoildrum.com/node/5867

    Sähköstä ei luul­tavasti tule koskaan ole­maan suur­ta pulaa, ellei yhteiskun­tamme täysin rom­ah­da (ja tuskin sit­tenkään). Sähkönku­lu­tuk­ses­ta on help­po leika­ta paljonkin siir­tymäl­lä ener­giat­aloudel­lisem­pi­in ratkaisui­hin, ja ydin­voima on, jos ei hal­paa, niin siedet­tävän hin­taista (ja jos teknologi­nen tren­di jatkuu, myös aurinkovoima tulee jos­sain vai­heessa ole­maan kus­tan­nuk­sil­taan kilpailukykyistä).

    Ympäristöli­ik­keen pahin ongel­ma on ydin­voiman pitämi­nen peikkona. Ydin­voiman ain­oa suurem­pi ongel­ma on fis­si­ilin mate­ri­aalin kir­jan­pito, ja eräät hallinnoltaan epä­vakaat val­tiot, joil­la on intresse­jä ydi­naseen valmis­tamiseen. Toisaal­ta näi­den val­tioiden osalta peli on taval­laan jo menetet­ty, eikä ainakaan län­si­mai­hin raken­net­ta­va lisäy­d­in­voima tätä ongel­maa pahenna.

  3. Kai sen suh­teen kan­nat­taa pitää mah­dol­lisu­udet avoin­na, mut­ta mihinkään välit­tömi­in toimi­in ei var­maankaan kan­na­ta ryhtyä. Tämä on kuitenkin hyvä pitää mielessä kun varoitel­laan uuraanin lop­pumis­es­ta argu­ment­ti­na ydin­voimaa vastaan.

    Tämä on ehkä asia jos­sa Suomen ei tarvitse olla edel­läkävi­jä. Luu­len­pa ettei tämän Olk­ilu­o­to-tais­telun jäl­keen kovin moni fir­ma edes halu­aisi rak­en­taa Suomeen sukupol­ven­sa ensim­mäistä reak­to­ria. Har­joit­telu on halvem­pi tehdä jos­sain maas­sa jos­sa ei ole niin val­pas­ta säteilyturvakeskusta.

  4. Ööh, olisi parem­pi, jos yksi­tyisko­h­dat oli­si­vat oikein. Tho­ri­u­min tärkein iso­toop­pi on radioak­ti­ivi­nen, puoli­in­tu­mi­sai­ka on kyl­lä vielä pitem­pi kuin uraani-238:lla.

    1. Tori­u­min puoli­in­tu­mi­sai­ka on mil­jarde­ja vuosia, joten akti­ivi­su­us on aika vähäistä. Sitä käytetään sel­l­aise­naan jois­sakin lam­puis­sa, kos­ka radioak­ti­ivi­su­us on todel­la vähäistä.

  5. Fik­suna miehenä tiedät var­maan miten puoli­in­tu­mi­sai­ka ja akti­ivi­su­us liit­tyvät toisi­in­sa? Usei­den ydin­voimavas­tus­ta­jien kanssa kun olen aiheesta puhunut, on huvit­tavaa, miten välil­lä ainet­ta pide­tään sitä vaar­al­lisem­pana mitä pidem­pi puoli­in­tu­mi­sai­ka sil­lä on. Joku asi­as­ta parem­min tietävä voisi ker­toa, mik­si tho­ri­um-jäte on vaar­al­lista vain noin vähän aikaa. Onko se paljon korkea-akti­ivisem­paa kuin uraa­niperäi­nen jäte vai sisältääkö muuten vähem­män myrkyl­lisiä aineita?

    Mut­ta ilman muu­ta kan­natan tho­ri­u­minkin käyt­töä, mikäli sille löy­tyy hyvät perus­teet. Oma asiantun­te­muk­seni ei riitä otta­maan sen enem­pää kantaa.

  6. Tho­ri­u­mia on kehut­tu kovasti muual­la (Long Now Foundation:in pod­casteis­sa Stew­art Brand ja muut, David MacKay).

  7. Aio­taanko meil­lä ydin­jät­teet sulkea väk­isin kilo­metrin syvyy­teen niin että niitä ei saa sieltä enää kohtu­ullisen hel­posti pois? 50 vuo­den kulut­tua voi hyvin olla niin että jät­teet kan­nat­taa kaivaa ylös uudelleenkäyt­töä tai trans­mu­taa­tioa varten — mei­dän on olta­va tähän valmi­ita oli­vat nyky­su­un­nitel­mat otta­neet tämän mah­dol­lisu­u­den huomioon tai eivät!

    1. Vihrei­den vaa­timuk­ses­ta hau­ta on avat­tavis­sa. Kyl­lä ne saa sieltä pois, vaik­ka hyötykäyttöön.

  8. Jos tuo Wikin 500 vuot­ta pitää paikkansa, tori­um toki kuu­lostaa huo­mat­tavasti houkut­tel­e­vam­mal­ta kuin nykyiset vai­h­toe­hdot. Mut­ta mon­et suo­ma­laisen wikin ydin­voimaa käsit­televät artikke­lit ovat aika värit­tyneitä. Englan­ninkielisesssä wikissä ei ole mainit­tu 500 vuo­den tai muitakaan ‘varoaiko­ja’, vaik­ka artikke­lit muuten on perus­teel­lisem­pia. Mikä lie totuus?

  9. Sen ver­ran kor­jaisin, että luon­nos­sa ole­va tori­um on radioak­ti­ivi­nen. Samoin Tori­um-voimalan pitää hyötää itselleen Th-233:a, jos­ta saa ydin­pom­me­ja siinä, mis­sä uraanivoimalas­sa syn­tyvästä plu­to­ni­u­mis­takin. Molem­pi­in liit­tyy ydin­pom­mien kannal­ta se ongel­ma, että pitkään voimalas­sa oltuaan pom­mi-iso­toop­pi on vaikea erot­taa sinne sekaan syn­tyneistä muista iso­toopeista. Innokkaan pom­mintek­i­jän kannal­ta tämä ei käsit­tääk­seni kuitenkaan ole mikään eri­tyi­nen ongelma. 

    Tärkein syy, mik­si tori­u­mia ei käytetä sivi­ilivoimalois­sa liit­tynee kuitenkin siihen, että se on vaikeam­paa kuin uraanin käyt­tämi­nen ja siten mah­dol­liset säästöt siitä, että polt­toaineen raa­ka-aine on mah­dol­lis­es­ti halvem­paa, kumoutu­vat. Samoin tuo mainit­se­masi ydin­jät­teisi­in liit­tyvä 500 vuot­ta on joka tapauk­ses­sa inhimil­lisel­lä aikaskaalal­la mitat­en ihan yhtä suuri ongel­ma kuin kymmenet tuhan­net vuodet. Oma mielip­i­teeni on se, että ihmiskun­nan kehi­tys seu­raav­ina satoina ja tuhansi­na vuosi­na tulee ole­maan niin nopeaa, että minus­ta on täysin turha mure­htia jol­lain tuhan­sien vuosien päähän nyky­hetkestä yltävil­lä asioille. Emme kuitenkaan pysty ennus­ta­maan, minkälaiset ihmis­ten ongel­mat ovat sil­loin, joten emme edes tiedä, onko vaikka­pa aktinideista sen ajan ihmisille hyö­tyä vai haittaa. 

    Poli­it­tis­es­ti täl­laista ei tietenkään kukaan uskalla sanoa, vaan ydin­voimaa vas­tuste­taan jäteon­gel­man perus­teel­la ja samaan aikaan tuprutel­laan CO2:ta, jon­ka melko var­masti _tiedetään_ aiheut­ta­van hait­to­ja lähi­t­ule­vaisu­u­den ihmisille. 

    Kaiken tuon tori­u­mista neg­a­tivis­es­ti sanomani jäl­keen, olen kuitenkin myön­teinen sen suh­teen siinä, mis­sä kaiken muunkin ydin­voiman. Sen etu ei niinkään liity noi­hin mainit­semi­isi asioi­hin, vaan siihen, että tori­u­mia on luon­nos­sa paljon (ver­rat­tuna nykyvoimalois­sa käytet­tyyn U235:en). Jos uraani jos­sain vai­heessa käy vähi­in ja halu­taan siir­tyä hyötöreak­tor­ei­hin, niin tori­um tulee var­maan var­teenotet­tavak­si vai­h­to­hdok­si uraani-plu­to­ni­um-kier­ron rinnalle.

  10. Tori­u­mia polt­toaineena käyt­täviä Hyötöreak­tor­e­i­ta on käytössä IAEA:n jäsen­mais­sa 12 kappaletta(IAEA PRIS. Hyötöreak­tor­eis­sa on paljon pote­ti­aalia tule­vaisu­u­den voiman­läh­teenä, mut­ta ongelmia riit­tää kuitenkin ratkot­tavak­si. Kiin­nos­tavin­ta on korkea hyö­työuhde ja se, että reak­torit pystyvät käyt­tämään polt­toaineena jopa nyky­istä ydin­jätet­tä. Reak­torin jäähdy­ty­saineena käytetään mm. natri­u­mia, litiu­mia, lyi­jyä tai elo­ho­peaa ja suurim­mat kehi­tysongel­mat koske­vat juuri jäähdy­tys­tä. Nestemäi­nen met­al­li kun on reak­tio­herkkää ja sen hallinta ja käsit­te­ly on vielä tois­taisek­si erit­täin haastavaa.

    Tori­u­mista pystytään valmis­ta­maan ydi­na­sei­ta, siinä mis­sä uraanistakin joten en jak­sa lop­ut­tomi­in uskoa että tämä olisi jotenkin vaikut­tanut polt­toaineen valintaan.

  11. Jät­teen pienem­pi vaar­al­lisu­us johtuu var­maan siitä, että transuraane­ja syn­tyy paljon vähem­män jos lainkaan. Fis­sio­tuot­tei­den kannal­ta lie­nee suun­nilleen yks hailee mitä polt­toaine on.

  12. Transuraan­it ovat oleel­lisia vas­ta, kun ale­taan kat­soa niitä tuhan­sien vuosien aikaskaalo­ja. Sitä ennen fis­sio­tuot­teet domi­noi­vat akti­ivi­su­ut­ta ja ainakin min­un mielestäni tämä lyhyen aikaskaalo­jen (siis puhutaan kuitenkin kym­menistä tai sadoista vuo­sista) on se ydin­jät­teen vaikein ongel­ma. Aika on liian pitkä siihen, että vain odotet­taisi­in akti­ivi­su­u­den katoamista, mut­ta kuitenkin sen ver­ran lyhyt, että mei­dän pitää hom­ma ratkaista, emmekä voi laskea joidenkin tule­vaisu­uen Star Trek ‑teknolo­gioiden tule­van avuksemme. 

    Tuhan­sista vuo­sista keskusteltaes­sa ydin­jät­tei­den kohdal­la en ole koskaan ymmärtänyt sitä, että jotenkin maagis­es­ti olete­taan, että ihmiskun­nan kehi­tys jotenkin jäh­mettyy nykyti­lanteeseen. Tämä ole­tus on ehkä jotenkin perusteltavis­sa vaikka­pa ilmas­ton läm­pen­e­mis­es­tä keskusteltaes­sa (aikaskaalat alle sata vuot­ta), mut­ta siinäkin minus­ta ollaan jo vähän sil­lä rajal­la, että onko ajat­telus­sa mitään järkeä. Tuhan­sista vuo­sista keskusteltaes­sa ole­tuk­selle ei ole mitään perusteluita

  13. Uraaninkin puoli­in­tu­misa­jat ovat luokkaa mil­jarde­ja vuosia. Eihän meil­lä niiten muuten olisikaan maaperässä, vaan ne oli­si­vat hajon­neet pois maa­pal­lon muu­ta­man mil­jardin vuo­den elin­iän aikana! Ihmiselle ei kumpikaan ole vaar­alli­nen, ellei joudu elim­istön sisään. Tämä johtuu siitä, että ne ovat alfasätelijöitä.

    Joka tapauk­ses­sa uraanin kohdal­la radioak­ti­ivi­su­ud­es­ta puhumi­nen on jotenkin turhaa, kun kyseessä on raskas­met­al­li, joka on kemi­al­lis­es­ti myrkylli­nen. Käsit­tääk­seni sama pätee myös tori­u­mi­in. Kukaan ei var­maan halu­aisi elim­istön­sä sisään lyi­jyäkään, vaik­ka se on täysin stabiili.

  14. Tapio Peltonen:“maantieliikenteen polt­toainet­ta ei voi, ainakaan hal­val­la, tehdä sähköstä.”

    Maantieli­iken­teessä eivät kai ongel­mat sähkön käytössä ole lähellekään samaa luokkaa kuin lentoli­iken­teessä. Juuri vähän aikaa sit­ten näin uutisen kiinalais­es­ta autos­ta, joka ajaisi yhdel­lä latauk­sel­la 400 km ja lataus tyhjästä täy­teen kestää tun­nin. Tämä riit­tää kyl­lä aika hyvin mon­elle autonkäyt­täjälle. Lentokoneis­sa akku­jen käyt­tö niiden pain­on vuok­si on paljon vaikeam­paa kuin autois­sa. Mer­ili­iken­teestä en osaa sanoa.

  15. Ydin­jäte sinän­sä ei ole ollenkaan niin suuri ongel­ma kuin mitä pelotel­laan, ja jos säteilyä pelätään, kivi­hi­ilivoimalat päästävät ympäristöön radioiso­tooppe­ja vähin­tään miljoon­aker­taisen määrän ydin­voimaloi­hin verrattuna.

    Olisi joskus muka­va kuul­la joku perustelu tälle väit­teelle, että “ydin­jäte ei ole niin suuri ongelma”.

    Var­masti ydin­voima on hyvä vai­h­toe­hto hiilivoimaan ver­rat­tuna, mut­ta ne eivät onnek­si ole ain­oat vai­h­toe­hdot. Jo nyky­istä sähkön­si­ir­to­jär­jestelmää kehit­tämäl­lä ja kuor­maa tasaisem­min jaka­mal­la olisi mah­dol­lista saavut­taa huo­mat­tavia säästöjä. The Econ­o­mist arvioi että pelkästään kulu­tushuip­pu­ja tasaaval­la hin­noit­telul­la ja älykkäil­lä sähkömittareila olisi mah­dol­lista leika­ta huip­puku­lu­tus­ta 20–30 %.

    Ydin­voiman osu­us ener­giantuotan­tomixis­sä on pieni ja edelleen pienenevä. Sak­san liit­to­val­tion tieteel­lisen asiantun­ti­ja­neu­vos­ton WGBU:n ennuste­datas­ta tehty graafi on mielestäni valaiseva:

    Kun ker­ran riskit ovat ilmeiset — ken­ties liioitel­lut, mut­ta silti todel­liset — eikö olisi järkeväm­pää pistää paukut sähkön­si­ir­toin­fra­struk­tu­urin, ener­gian varas­toin­nin, sähköau­tote­knolo­gian, aurinkoläm­pövoiman ym. kehittämiseen?

  16. Sähkön kulu­tuk­sen suurin piik­ki on joulu­na, kun kinkku on uunis­sa ja sähkök­i­uas läm­pen­emässä. Muut piik­it ovat per­jan­tain ja lauan­tain paukku­pakkaset. Niitä varten sitä lisähköä eri­tyis­es­ti tarvi­taan. Tässä olisi tilaa jär­jen käytölle esim sähkön hin­noit­telus­sa ja muus­sa käytön ohjaamisessa.

  17. Juu­so Koponen:“Kun ker­ran riskit ovat ilmeiset – ken­ties liioitel­lut, mut­ta silti todelliset –”

    Mihin ydin­voiman “ilmeisi­in” riskei­hin nyt viit­taat? Ja voitko ker­toa min­ulle riskit­tömästä ener­giantuotan­to­tavas­ta (tai oikeas­t­aan mis­tään ihmisen toiminnasta)? 

    Ja muutenkin lauseesi on omi­tu­inen. Tietenkin sil­lä, miten suuria riskit ovat, on merk­i­tys­tä, ei vain sil­lä, onko ris­ki yleen­sä ole­mas­sa. Niin­pä se, ovatko ydin­voiman riskit sel­l­aisia kuin liioit­teli­jat sanovat vai vähäisem­piä, on merk­i­tys­tä sen kannal­ta, miten hyvä ener­gia­muo­to ydin­voima on. 

    Sinäl­lään ihmette­len, että sinus­ta ydin­voimaan ei kan­na­ta pan­na paukku­ja, mut­ta sähköau­toi­hin kyl­lä. Minus­ta nämä ovat toisi­aan tuke­via. Juuri auto­ja lataa­mal­la öisin voidaan tasa­ta vuorokautisen kulu­tuk­sen piikke­jä ja siten tehdä sähkönku­lu­tuk­ses­ta tasaisem­paa ja siten sovel­tuvam­paa ydinvoimalle.

    “Var­masti ydin­voima on hyvä vai­h­toe­hto hiilivoimaan ver­rat­tuna, mut­ta ne eivät onnek­si ole ain­oat vaihtoehdot.”

    Minus­ta tuol­lainen ajat­telu on juuri vaar­al­lista. Se, että ydin­voiman lisäk­si on muitakin keino­ja tuottaa/säästää ener­giaa tule­vaisu­udessa ilman kasvi­huonepäästöjä, ei tee ydin­voimas­ta tarpee­ton­ta. Itse en usko, että meil­lä tulee ole­maan mitään yli­tar­jon­taa keinoista estää ilmas­to­muu­tos, vaan kaik­ki keinot olisi paras­ta ottaa käyt­töön. Se, että ydin­voima tuskin yksin pelas­taa kaikkea, ei tarkoi­ta, etteikö sitä kan­nat­taisi hyö­dyn­tää osana isom­paa kokonaisuutta.

  18. mut­ta maantieli­iken­teen polt­toainet­ta ei voi, ainakaan hal­val­la, tehdä sähköstä.

    Sähköl­lä voi valmis­taa vetyä, jota pidän paljon realistisem,pana liiken­teen ener­gialäh­teenä kuin painavia akkuja.

  19. Mihin ydin­voiman “ilmeisi­in” riskei­hin nyt viit­taat? Ja voitko ker­toa min­ulle riskit­tömästä ener­giantuotan­to­tavas­ta (tai oikeas­t­aan mis­tään ihmisen toiminnasta)?

    No tietenkään mikään ener­giantuotan­to­muo­to ei ole täysin riskitön. En ole väit­tänyt ettei riskin suu­ru­udel­la ole merk­i­tys­tä. Tarkoitin, että vaik­ka ydin­voiman riske­jä var­masti yleis­es­ti liioitel­laankin, se ei tarkoi­ta, että ne eivät olisi silti huo­mat­tavia ja isom­pia kuin useim­mis­sa muis­sa energiantuotantomuodoissa.

    Riski/ongelma numero 1 on ydin­jät­teen lop­pusi­joi­tus. Jos jol­lain on esit­tää tähän toimi­va ja tur­valli­nen ratkaisu, niin antaa palaa. Luulen että kiin­nos­tunei­ta riittää.

    Tämän lisäk­si vähäisem­piä riske­jä liit­tyy uraanin­louhin­nan ympäristö­vaiku­tuk­si­in, soti­laal­lisen ydin­te­knolo­gian lev­iämiseen sekä ydin­voimalois­sa ja ydin­jät­teen väli­varas­toin­nis­sa ja kul­je­tuk­sis­sa tapah­tu­van onnet­to­muu­den vaaraan. Ydin­voimaloiden varaan rak­en­tu­va keskitet­ty ener­giain­fra­struk­tu­uri on lisäk­si haavoit­tuvaisem­pi ja alt­ti­impi häir­iöille ja tar­joaa houkut­tele­via kohtei­ta soti­laal­liselle tai terroristihyökkäykselle. 

    Minus­ta tuol­lainen ajat­telu on juuri vaar­al­lista. Se, että ydin­voiman lisäk­si on muitakin keino­ja tuottaa/säästää ener­giaa tule­vaisu­udessa ilman kasvi­huonepäästöjä, ei tee ydin­voimas­ta tarpee­ton­ta. Itse en usko, että meil­lä tulee ole­maan mitään yli­tar­jon­taa keinoista estää ilmas­to­muu­tos, vaan kaik­ki keinot olisi paras­ta ottaa käyt­töön. Se, että ydin­voima tuskin yksin pelas­taa kaikkea, ei tarkoi­ta, etteikö sitä kan­nat­taisi hyö­dyn­tää osana isom­paa kokonaisuutta.

    Kyl­lä fos­si­ilis­ten polt­toainei­den kor­vaamises­sakin pitää huomioi­da hyö­ty­jen ja haittojen/riskien suhde. 

    Itse näk­isin järkevänä kom­pro­mis­sir­atkaisuna, että nykyiset ydin­voimalat pide­tään käyn­nis­sä käyt­töikän­sä lop­pu­un, mut­ta suurim­it­tainen investoin­ti uusi­in voimaloi­hin tehtäisi­in vähem­män riskialt­ti­isi­in ener­gia­muo­toi­hin. Toki on var­masti eri­ty­istapauk­sia, jois­sa ydin­voima edelleen puoltaa paikkaansa. Ja toki jos ydin­jät­teen lop­pusi­joi­tu­songel­ma saadaan ratkaistua tyy­dyt­tävästi, yhtälö muuttuu.

  20. Osmo Soininvaara:

    Sähköl­lä voi valmis­taa vetyä, jota pidän paljon realistisem,pana liiken­teen ener­gialäh­teenä kuin painavia akkuja. 

    Anteek­si, mut­ta tästä täy­tyy olla täysin eri mieltä. Vety voi näyt­tää paper­il­la etevältä liiken­teen ener­gian­läh­teeltä, mut­ta sen jakelu­un, käsit­te­lyyn ja varas­toin­ti­in liit­tyy mah­dol­lis­es­ti ylit­sekäymät­tömiä ongelmia. Lisäk­si toimi­va ja tur­valli­nen vety-dri­ve­train tankkei­neen ja polt­to­ken­noi­neen on ajok­ilo­metriä kohden liki samas­sa pain­olu­okas­sa kuin mod­erni litiu­makus­to ja sähkö­moot­torit, ja — ihan yht­enä esimerkkinä han­kaluuk­sista — tämän het­ken parhaal­la teknolo­gial­la tankissa voidaan varas­toi­da kryo­geenista nestevetyä huiman kuu­den päivän ajan ennen kuin sen kiehu­mis­es­ta seu­raa ongelmia. Eli n. kuukau­den loma­l­ta palates­sa tank­ki olisi tyhjä ja auto pitäisi työn­tää ase­malle, tai kotona täy­ty­isi olla hydrolyysi- ja kryo­geni­ik­ka-ase­ma. (Ai niin: räjähtävien vety­hu­u­ru­jen vaaran vuok­si vetyau­to­ja ei toden­näköis­es­ti saisi säi­lyt­tää nyky­i­sis­sä autotalleissa.)

    Kryo­geenis­ten nestei­den ja etenkin pien­i­molekyylis­ten sel­l­ais­ten kanssa pul­jaami­nen on melkoisen tem­pukas­ta puuhaa.En yksinker­tais­es­ti usko, että hyvin tarkkaan säädel­tyjä olo­suhtei­ta vaa­ti­va vety epäre­al­is­tisen kalli­ine polt­to­ken­noi­neen ja val­tavine infra­struk­tu­uri­vaa­timuksi­neen pystyy koskaan voit­ta­maan akkukon­struk­tio­ta luku­unot­ta­mat­ta hyvin yksinker­taista ja liki pom­min­var­maa sähkö- ja hybridite­knolo­giaa. Saman on myön­tänyt myös USA:n ener­giamin­is­teri Steven Chu, joka halu­aisi lopet­taa polt­to­ken­noau­to­jen tutkimus­ra­hoituk­sen kokonaan.

    Akku­jen ongel­ma on siinä, että raskaaseen ja lentoli­iken­teeseen ne eivät oikein sovi. Jos kuitenkin suuri osa autoli­iken­teestä saadaan siir­ret­tyä sähkölle, muu liikenne voita­neen hoitaa esim. Fis­ch­er-Trop­sch-pros­es­sil­la tuote­tu­il­la syn­teet­tisil­lä ja biopo­h­jaisil­la polt­toaineil­la, ja mer­ili­iken­teen osalta näk­isin jopa automa­ti­soidut tuulivoimalai­vat mah­dol­lisi­na vai­h­toe­htoina bulkkirahtiliikenteessä.

  21. Kor­jaan­pa edel­lis­es­tä yhden virheen: näköjään vety­tank­ki on mah­dol­lista rak­en­taa sel­l­aisek­si, että 1/3 tankin sisäl­löstä säi­ly­isi määräämät­tömän pitkään. Eli loma­l­ta palates­sakin voisi auton ajaa erikois­tu­ulete­tus­ta ja mielu­usti kip­inäläh­teet­tömästä auto­tallista vety­pumpulle ilman kau­ramoot­torin käyt­töä. Jos tank­ki on ns. korkeapainetankki.

  22. Sähköl­lä voi valmis­taa vetyä, jota pidän paljon realistisem,pana liiken­teen ener­gialäh­teenä kuin painavia akkuja.

    Vedyn well-to-wheel hyö­ty­suhde autois­sa on tämän het­ken tekni­ikalla noin 19–23%, mut­ta akuil­la varuste­tun sähköau­ton liki 70% [1]. Molem­mis­sa siis tuote­taan ener­gia sähköstä. En usko että meil­lä on tule­vaisu­udessa varaa haaska­ta ener­giaa kun säästö­tavoit­teet ovat niin kovia. Moder­nit akut voidaan myös kier­rät­tää. Tilanne voi toki muut­tua jos vedyn valmis­tus- ja varas­toin­titekni­ik­ka para­nee huo­mat­tavasti, muta tietääkö kukaan kauan siihen menee? Lyhyel­lä aikavälil­lä kan­nat­taa minus­ta joka tapauk­ses­sa veika­ta sähköautoja.

    [1] http://www.physorg.com/news85074285.html

  23. “Soti­laal­li­sista syistä ydin­voimaloidemme polt­toaineek­si valit­ti­in uraani, siitä kun saa kätevästi myös ydinpommeja.”

    Näetkö että tämä peruste ei ole enää vali­di ? Hesarin mukaan Suomelta menisi ydi­naseen kehit­te­lyyn vain 1–2 vuot­ta, joten hiukan provosoivasti voisi tode­ta että mate­ri­aali yhdis­tet­tynä osaamiseen muo­dostaa Suomen tapauk­ses­sa aika hyvän “rauhanomaisen” ydinpelotteen. 

    ks. http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Ydinaseen+kehittely+veisi+10%E2%80%9320+maalta+vain+kuukausia/1135247077565

  24. jouni lundqvist kir­joit­ti 21.10.2009 kel­lo 18:28

    Sähkön kulu­tuk­sen suurin piik­ki on joulu­na, kun kinkku on uunis­sa ja sähkök­i­uas läm­pen­emässä. Muut piik­it ovat per­jan­tain ja lauan­tain paukkupakkaset. 

    **

    Esität tässä melko yleisen harhalu­u­lon. Joulun aikaan teol­lisu­udessa on tuotan­to paljon vähäisem­pää ja kovia pakka­sia usein vain pohjoises­sa, jos sielläkään. 

    Sähkönku­lu­tuk­sen huiput tehdään tam­mi-helmiku­un kovim­mis­sa pakka­sis­sa arkipäivisin, kun kaik­ki teol­lisu­us on käyn­nis­sä ja läm­mi­ty­sen­er­gian tarve korkeim­mil­laan. Esimerkik­si vuon­na 2006 ennä­tys­lukemia kulu­tuk­ses­sa tuli 18–20 tam­miku­u­ta, korkein luke­ma per­jan­taina 20.päivä klo 7–8 aamulla. 

    Hyviä kom­ment­te­ja Janne Korhoselta ja nim­imerk­ki pedol­ta koskien vetyte­knolo­giaa. Steven Chu on mielestäni oikeal­la asial­la auto­jen suh­teen, mut­ta mui­ta käyt­töko­htei­ta polt­to­ken­noille voi hyvinkin löy­tyä, joten ei niitä kan­na­ta uno­htaa kokon­aan. Toisaal­ta etano­likäyt­töiset polt­to­ken­not vaikut­ta­vat myös ole­van poten­ti­aal­ista teknolo­giaa. Sat­tuuko nim­imerkeil­lä ole­maan näistä parem­paa tietoa?

    Sinäl­lään tämä ei ydinen­er­giaan liity, ehkä Osmol­la olisi tässä uuden jutun ainesta 😉

  25. Juu­so Koponen:“Tarkoitin, että vaik­ka ydin­voiman riske­jä var­masti yleis­es­ti liioitel­laankin, se ei tarkoi­ta, että ne eivät olisi silti huo­mat­tavia ja isom­pia kuin useim­mis­sa muis­sa energiantuotantomuodoissa.”

    Todista. Ver­rat­tuna kaikki­in vähänkään merkit­tävi­in ener­gia­muo­toi­hin ydin­voiman onnettomuuskuolemat/tuotettu MWh on alhaisin. Korkein se taitaa olla vesivoimal­la. Yksi padon mur­tu­mi­nen aiheut­taa enem­män kuolemia kuin koko ydin­voiman käyt­töhis­to­ria. Toden­näköis­es­ti tap­pavin ener­gia­muo­to täl­lä het­kel­lä on puun polt­to, joka kehi­tys­mais­sa tap­paa jatku­vasti ihmisiä (ennen kaikkea naisia ja lap­sia, jot­ka ovat avo­tulel­la polte­tun puun savus­sa päivät pitkät). 

    “Kyl­lä fos­si­ilis­ten polt­toainei­den kor­vaamises­sakin pitää huomioi­da hyö­ty­jen ja haittojen/riskien suhde.”

    No, mik­si sit­ten emme käyt­täisi ydin­voimaa, jos­sa tuo suhde on eri­tyisen hyvä? 

    Mitä ydin­voiman haavoit­tuvu­u­teen tulee, niin sähköen­er­gia­jär­jestelmämme haavoit­tuvu­us on ennen kaikkea jakelus­sa, ei tuotan­nos­sa. Jos ter­ror­isti halu­aa häir­itä ener­gia­jakelu­amme, hänen kan­nat­taa hyökätä täysin var­tioimat­to­mia voima­l­in­jo­ja ja muun­ta­jia vas­taan sen sijaan, että yrit­täisi päästä esim. ydinvoimalaan. 

    Et myöskään pitänyt ydin­jä­teon­gel­maa ratkaisuna. Mitä vikaa esim. Suomen val­it­se­mas­sa lop­pusi­joituk­ses­sa mielestäsi on?

  26. “Soti­laal­li­sista syistä ydin­voimaloidemme polt­toaineek­si valit­ti­in uraani, siitä kun saa kätevästi myös ydinpommeja.”

    Oletko ihan tosis­sasi? Siis että Suo­mi valmis­teli tai valmis­telee ydinaseita?

    Noh, laite­taan tämä huonon huumorin tai pikku kän­nin piikkiin.

    1. Suo­mi ei kehit­tänyt ydin­te­knolo­giaa mitenkään ihan yksin ja alusta.

  27. Todista. Ver­rat­tuna kaikki­in vähänkään merkit­tävi­in ener­gia­muo­toi­hin ydin­voiman onnettomuuskuolemat/tuotettu MWh on alhaisin.

    Aivan ihmeelli­nen logi­ik­ka. Ei ydin­voiman koko riskiä voi arvioi­da kat­so­ma­l­la vain his­to­ri­al­lisia onnet­to­muuskuolemia, kos­ka ydin­jät­teet tule­vat ole­maan seu­ranamme vielä sato­ja tuhan­sia vuosia. Lisäk­si kuolin­ta­pauk­set eivät ole koko totu­us riskeistä. Esimerkik­si tapauk­ses­sa jos­sa ydin­jäte vuo­taa lop­pusi­joituk­ses­ta ja pilaa suuria määriä poh­javet­tä, jos tämä havaitaan ajois­sa ei vält­tämät­tä merkit­tävää ter­vey­del­listä hait­taa syn­ny, mut­ta talodel­li­nen tap­pio voi olla huomattava. 

    Mitä ydin­voiman haavoit­tuvu­u­teen tulee, niin sähköen­er­gia­jär­jestelmämme haavoit­tuvu­us on ennen kaikkea jakelus­sa, ei tuotan­nos­sa. Jos ter­ror­isti halu­aa häir­itä ener­gia­jakelu­amme, hänen kan­nat­taa hyökätä täysin var­tioimat­to­mia voima­l­in­jo­ja ja muun­ta­jia vas­taan sen sijaan, että yrit­täisi päästä esim. ydinvoimalaan.

    Niin, nyt sin­ul­ta meni ohi point­ti. Puhe oli keskite­tyn ener­giantuotan­toin­fra­struk­tu­urin haavoit­tuvaisu­ud­es­ta kokon­aisuute­na, ei siitä että ter­ror­is­tit iski­sivät nimeno­maan ydin­voimaloi­hin. Ydin­voimaan perus­tu­va ener­giantuotan­to on keskite­t­ym­pää kuin mikään muu nyky­isin käytössä ole­va tapa, janan toises­sa päässä on paikalli­nen ener­giantuotan­to pie­nil­lä tuulivoimaloil­la, aurinkopa­neeleil­la ja gen­er­aat­tor­eil­la ja siinä välis­sä sit­ten vesivoimalat, tuulipuis­tot, aurinkoläm­pövoimalat, polt­tovoimalat yms.

    Et myöskään pitänyt ydin­jä­teon­gel­maa ratkaisuna. Mitä vikaa esim. Suomen val­it­se­mas­sa lop­pusi­joituk­ses­sa mielestäsi on?

    No ihan ensik­sikin puhutaan aikaskaaloista, jois­sa pitäisi huomioi­da man­ner­laat­to­jen liik­keet, jääkaudet ynnä muut. Miljoonas­sa vuodessa man­tereet ehtivät liikkua mah­dol­lis­es­ti use­ampia tuhan­sia kilo­me­tre­jä ja jääkau­sia mah­tuu jak­solle usei­ta. Min­un käsit­tääk­seni suo­ma­laises­sa lop­pusi­joi­tus­su­un­nitel­mas­sa ei ole huomioitu tämän­ta­paisia hyvin pitkän aikavälin tekijöitä.

    Toisek­si, käytän­nön koke­muk­set lop­pusi­joituk­ses­ta, joi­ta ylipään­sä on todel­la vähän, eivät ole lainkaan rohkai­se­via, esim. case Schacht Asse II. Teo­ria on yksi asia ja käytän­tö on toinen, fuu­siovoimakin on ihan koh­ta kul­man takana jos vain teo­ri­a­puol­ta katsotaan.

    Ihan var­masti ydin­voima on jol­lain n. sadan vuo­den tarkastelu­välil­lä ihan kohta­lainen vai­h­toe­hto taloudel­lis­es­ti ja ter­veys-/ym­päristö­vaiku­tuk­sil­la arvioiden. Mut­ta jos diskon­tataan koko ydin­jät­tei­den lop­pusi­joituk­sen vaa­ti­man aikakaalan riskit mukaan, yhtälö ei mielestäni enää näytä samalta.

  28. Oli­vat­pa lähi­t­ule­vaisu­u­den ener­giantuotan­non menetelmä­valin­nat mil­laisia tahansa (hiili, kaa­su, puu, ydin, tuuli, aurinko), vaikut­taa siltä, että on paneudut­ta­va tosis­saan geo­engi­neer­ing-tyyp­pisi­in ratkaisui­hin. En mitenkään jak­sa uskoa, että kykenisimme rajoit­ta­maan haitallisia hiilipäästöjä tarpeek­si nopeasti. Ydin­reak­tori tai tuulivoimala voi olla hyvä aja­tus, mut­ta kokon­aisu­ut­ta silmäl­lä pitäen ne ovat detalji­ta­son seikko­ja. Maail­man­talous ete­nee fos­si­ilien varassa.

  29. Juu­so:
    “Mut­ta jos diskon­tataan koko ydin­jät­tei­den lop­pusi­joituk­sen vaa­ti­man aikakaalan riskit mukaan, yhtälö ei mielestäni enää näytä samalta.”

    Jos ne riskit diskon­tataan mil­lään muul­la kuin nol­la-korol­la, oikeas­t­aan mil­lään mitä tapah­tuu yli 100 vuo­den päästä ei ole mitään väliä. Min­un käsi­tys on joka tapauk­ses­sa se, että jos joku onnet­to­muus tapah­tuu vaikka­pa kol­men sadan vuo­den päästä, se ei olisi mikään maail­man­lop­pu. Olisi siitä var­masti jotain harmia, jonkun alueen poh­javesi voisi men­nä juo­makelvot­tomak­si tai jotain, mut­ta ei mitään ylit­sepääsemätön­tä. Se, että on hyvin pieni toden­näköisyys että jotain kohtullisen ikävää tapah­tuu kol­men tuhan­nen vuo­den päästä on nor­maalien net­tonyk­yarvolasku­tapo­jen mukaan hyvin epäki­in­nos­ta­va asia.

    Toki jos val­itse diskont­toko­roksi nol­lan niin tilanne muut­tuu, mut­ta se val­in­ta ei mielestäni ole perusteltu.

  30. Hup­sista, tuli pieni suu­ru­us­lu­okkavirhe tuo­hon man­nerten liikku­misen nopeu­teen. Kym­meniä tai korkein­taan sato­ja kilo­me­tre­jä vuosim­iljoonas­sa lie­nee oikeampi nopeus.

  31. Juu­so Koponen:“Mutta jos diskon­tataan koko ydin­jät­tei­den lop­pusi­joituk­sen vaa­ti­man aikakaalan riskit mukaan, yhtälö ei mielestäni enää näytä samalta.”

    Ensin­näkin, mikä olisi oikea tapa diskon­ta­ta ydin­jät­teen lop­pusi­joituk­sen kus­tan­nuk­set san­o­taan siel­lä yli sadan vuo­den päässä? 

    Pitäisikö mei­dän tehdä se ole­tus, että ihmiskun­nan kehi­tys jotenkin maagis­es­ti jäh­mettyy nyky­ta­solle? Tuo ole­tus on heikois­sa kan­timis­sa jopa 100 vuo­den päähän ennustet­taes­sa. Täl­lä het­kel­lä mei­dän ongel­mamme ovat aivan mui­ta kuin mitä ne oli­vat 100 vuot­ta sit­ten. Jos ihmiset oli­si­vat 100 vuot­ta sit­ten tehneet päätök­siä olet­taen, että heille ongel­malliset asi­at ovat vielä niitä meille, he oli­si­vat mon­es­sa asi­as­sa men­neet met­sään. Jon­nekin vielä kauem­mas kat­sel­lessa tämä ajat­telu menee vielä enem­män metsään. 

    Toisek­si, diskont­taus tekee juuri kaik­ista kaukana tule­vaisu­udessa ole­vista kus­tan­nuk­sista käytän­nössä merk­it­semät­tömiä. Yleen­sä käytetään 5%:n (reaal­ista) diskont­tausko­rkoa. Täl­lä lask­ien 39 mrd:n euron kulu 500 vuo­den päästä on arvoltaan nyt 1 euro. Jos siis ydin­jäte aiheut­taisi 500 vuo­den päästä noin suuret siivousku­lut, sen nyk­yar­vo (jota päätök­sen­teossa pitää tietenkin käyt­tää) olisi siis 1 euro.

  32. Diskont­tauk­ses­ta: 5% diskont­taus on pitem­mil­lä aikaväleil­lä mieletön. On hyvä kysymys miten tule­vaisu­u­den utili­teet­te­ja pitäisi arvostaa, mut­ta ei ainakaan noin. 

    Tästä on keskustel­tu paljon ilmas­ton­muu­tok­sen yhtey­dessä. 1.05^1000=1.54e21, joten yhden SUV:n kar­ja­puskurei­neen tuo­ma väl­itön “utili­teet­ti” omis­ta­jalleen kuit­taa suh­teel­lisen isotkin auton hiilipäästöistä aiheutu­vat vahin­got 1000 vuo­den päästä.

    Tilanne on nykyään vähän eri­lainen kuin sata vuot­ta sit­ten. Meil­lä on mah­dol­lisu­us tehdä peru­ut­tam­a­ton­ta vahinkoa, taval­la johon sata vuot­ta sit­ten voimavarat eivät olisi riit­täneet. Kaik­ki mitä tuhoamme nyt ei vält­tämät­tä ole tuhan­nen vuo­den kulut­tua arvoltaan 1/1.54e21:s osa nykyarvosta. 

    Ydin­voimaa kuitenkin kan­natan. Jäteon­gel­ma ei näytä niin suurelta kuin ongel­mat joi­ta ydin­voiman käyt­tämät­tömyy­destä seuraa.

  33. Juu­so Kopo­nen: ymmär­rätköhän nyt aivan var­masti yhtey­den radioak­ti­ivi­su­u­den ja puoli­in­tu­misa­jan välil­lä? Tai mitä diskont­taus tarkoit­taa? Tai mikä las­ke­taan radioak­ti­ivisek­si jätteeksi?

    Polt­toainesyk­listä tule­van eli sen korkea-akti­ivisen jät­teen radioak­ti­ivi­su­us las­kee kymmen­es­tuhan­nesosaansa — luon­nonu­raanin tasolle — noin tuhan­nes­sa vuodessa. Ihmisen skaalas­sa pitkä aika, mut­ta peruskallion mit­takaavas­sa silmän­räpäys­tä lyhyem­pi ja aivan var­masti säilön­tätekni­ikan rajois­sa. Puhe miljoonien tai mil­jar­di­en vuosien säi­ly­tysajoista onkin, sanal­la sanoen, harhaanjohtamista. 

    Kuten pro­pa­gan­das­sa yleen­sä, siinäkin on tietysti totu­u­den jyvä: nuo jät­teet ovat usein kemi­al­lis­es­ti hyvin myrkyl­lisiä maail­man lop­pu­un saak­ka, mut­ta niin ovat mon­et muutkin aineet. Kuten se kalliop­erässä jo ole­va luon­nonu­raani, lyi­jys­tä puhumattakaan. 

    Ydin­voiman vas­tus­tamiseen on muu­tamia ihan päte­viä syitä, kuten se, että sitä käytetään blo­gin isän­nän sanoin kauem­mak­si ula­palle ajamiseen, tai se, että voimaloiden rak­en­tamisen, uraanin­louhin­nan, ja rikas­tuk­sen net­toen­er­giatase (EROEI) ei tai­da olla aina ihan hirveän hyvä, mut­ta ydin­jäte- tai säteily­on­gelmista vouhkaami­nen CO2-jäteon­gel­man val­os­sa on sitä tuolien siirte­lyä Titanicin kan­nel­la. Jos säteilyris­ki tulisi min­i­moi­da, niin kieltäisin hiilen polton (Three Mile Islandin jäl­keen USAs­sa las­ket­ti­in, että pelkästään hiilen polt­to levit­ti maas­sa samana vuon­na ilmake­hään 155 ker­taa onnet­to­muu­den ver­ran säteilyä), tarkas­taisin asun­non radonin var­al­ta, ja lopet­taisin suihkukoneil­la lentämisen.

  34. Pitäisikö mei­dän tehdä se ole­tus, että ihmiskun­nan kehi­tys jotenkin maagis­es­ti jäh­mettyy nyky­ta­solle? Tuo ole­tus on heikois­sa kan­timis­sa jopa 100 vuo­den päähän ennustettaessa.

    Juuri tämä ole­tushan tehdään kun rum­mute­taan maanis­es­ti ydin­voimaa ain­oana ratkaisuna ilmas­ton­muu­tok­seen. Yhtä hyvin kuin olet­taa ydin­jä­teon­gel­man ratkea­van tekni­ikan kehi­tyk­sen myötä voidaan olet­taa, että ener­giantarve piene­nee radikaal­isti, uusi­u­tu­van ener­gian tuotan­to tehos­tuu, hiilid­iok­sidia saadaan kerät­tyä ilmas­ta pois ja/tai maa­pal­loa jäähdytet­tyä ilmas­ton läm­pen­e­mistä kom­pen­soivasti tekni­ikalla X. (Ris­to Isomäk­i­hän näitä ske­naar­i­oi­ta on visioin­ut, mielestäni ihan uskottavastikin.)

    Toisek­si, diskont­taus tekee juuri kaik­ista kaukana tule­vaisu­udessa ole­vista kus­tan­nuk­sista käytän­nössä merk­it­semät­tömiä. Yleen­sä käytetään 5%:n (reaal­ista) diskont­tausko­rkoa. Täl­lä lask­ien 39 mrd:n euron kulu 500 vuo­den päästä on arvoltaan nyt 1 euro. Jos siis ydin­jäte aiheut­taisi 500 vuo­den päästä noin suuret siivousku­lut, sen nyk­yar­vo (jota päätök­sen­teossa pitää tietenkin käyt­tää) olisi siis 1 euro.

    No, diskont­taus ei ehkä ole tarkalleen ottaen oikea ter­mi tässä, tarkoitin siis, etä kaik­ki ulkois­vaiku­tuk­set tulee huomioi­da. Jos esimerkik­si lop­pusi­joituk­ses­ta vuo­ta­va ydin­jäte aiheut­taa maail­man­laa­juis­es­ti vuosit­tain keskimäärin X euron mene­tyk­set lisään­tyneen sairaan­tuneisu­u­den aiheut­ta­m­i­na tuot­tavu­u­den mene­tyksinä, lisään­tyneinä hoitoku­luina, vahinkona ympäristölle ja luon­non­va­roille ym., tulisi resurssien kohdis­tu­misek­si oikein ydin­sähkölle määrätä Pigou-vero jon­ka suu­ru­us ener­giayk­sikköä kohden on X * lop­pusi­joi­tu­sai­ka / ydin­voimal­la tuote­tun ener­gian määrä. Kos­ka lop­pusi­joi­tu­sai­ka on hyvin pitkä suh­teessa siihen ener­giamäärään joka ydin­voimal­la tuote­taan, tämä sum­ma on poten­ti­aalis­es­ti hyvin suuri. Tot­ta tietysti on, että kos­ka emme tunne riske­jä täs­mäl­lis­es­ti, sum­maa on mah­do­ton­ta määritel­lä kovinkaan tarkasti. Nor­maaleis­sa kau­pal­li­sis­sa transak­tiois­sa suurem­pi epä­var­muus merk­it­see kyl­lä yleen­sä suurem­paa riskipreemiota…

  35. Juu­so Koponen:“Yhtä hyvin kuin olet­taa ydin­jä­teon­gel­man ratkea­van tekni­ikan kehi­tyk­sen myötä voidaan olet­taa, että ener­giantarve piene­nee radikaal­isti, uusi­u­tu­van ener­gian tuotan­to tehos­tuu, hiilid­iok­sidia saadaan kerät­tyä ilmas­ta pois ja/tai maa­pal­loa jäähdytet­tyä ilmas­ton läm­pen­e­mistä kom­pen­soivasti tekniikalla”

    Niin? En epäile lainkaan, että 100 vuo­den päästä meil­lä on käytössä ener­giantuotan­tote­knolo­gioi­ta (fuu­sio, aurinko, jne.), jot­ka ovat nyky­isiä parem­pia. Itse en näekään (fissio)ydinvoimaa minään lop­ullise­na ratkaisuna, vaan sen tärkein rooli on siinä, että se osaltaan aut­taa meitä selviämään tästä vuo­sisadas­ta ilman, että aiheutamme ilmastomuutosta.

    “Jos esimerkik­si lop­pusi­joituk­ses­ta vuo­ta­va ydin­jäte aiheut­taa maail­man­laa­juis­es­ti vuosit­tain keskimäärin X euron mene­tyk­set lisään­tyneen sairaan­tuneisu­u­den aiheut­ta­m­i­na tuot­tavu­u­den mene­tyksinä, lisään­tyneinä hoitoku­luina, vahinkona ympäristölle ja luon­non­va­roille ym.,…”

    Mis­tä tuo jos? Onko jokin syy olet­taa, että Suomen val­it­se­mas­sa lop­pusi­joi­tus­tavas­sa olisi tuol­laisia seu­rauk­sia? Vai halu­atko nyt siis jotain sel­l­aista, että jos joku muu jos­sain toisel­la puolel­la maail­maa on vähät välit­tämästä ydin­voiman lop­pusi­joituk­ses­ta ja jät­tää ne johonkin ruos­tu­vi­in tyn­nyrei­hin kaatopaikalle ja ne sit­ten aiheut­ta­vat noi­ta hait­to­ja, niin jät­teistään kun­nol­la huole­hti­neet joutu­vat myös maksumiehiksi? 

    Ja ei, diskont­taus ei ole väärä ter­mi tule­vaisu­u­den kus­tan­nusten nyk­yarvoit­tamiseen, vaan juuri oikea. Se, että sitä käyt­täen tulos on sin­un ide­olo­giasi vas­tainen, on vain sin­ulle ikävä. Käytet­tävä diskont­toko­rko on muuten kak­siteräi­nen miek­ka ydin­voimalle, jol­la on suuret pääo­makus­tan­nuk­set. Jos diskont­tausko­rko las­ke­taan alas (jot­ta niille tuhan­sien vuosien päähän tuleville mah­dol­lisille ydin­jäte­haitoille saataisi­in jotain nol­las­ta poikkeavaa arvoa), niin sit­ten ydin­voiman snt/kWh ver­tailuhin­ta, jos­sa yleen­sä se pääo­makus­tan­nus domi­noi, halpe­nee reilusti, kos­ka ne 60 vuo­den päästä tuotet­ta­vat kilo­watit tule­vat selvästi nyky­istä arvokkaammiksi.

  36. Janne:“Tilanne on nykyään vähän eri­lainen kuin sata vuot­ta sit­ten. Meil­lä on mah­dol­lisu­us tehdä peru­ut­tam­a­ton­ta vahinkoa, taval­la johon sata vuot­ta sit­ten voimavarat eivät olisi riittäneet.”

    Mikä olisi tuo­ta “peru­ut­tam­a­ton­ta vahinkoa”? Itse en usko edes pahimpi­en ennustei­den ilmas­to­muu­tok­set johtaisi­vat peru­ut­ta­mat­tomaan vahinkoon jon­nekin tuhan­sien vuosien päähän, vaan pahin tilanne olisi var­maan joskus 100–200 vuo­den päästä. Sen jäl­keen ihmiskun­nan käytet­tävis­sä ole­va teknolo­gia on toden­näköis­es­ti niin kehit­tynyt­tä, että ilman CO2-pitoisu­ut­ta voidaan ohjail­la ihan mihin vaan. Ehkä se voisi johtaa peru­ut­ta­mat­tomaan vahinkoon, että ilmas­to­muu­tok­ses­sa tapah­tu­isi ns. run­away ja maa­pal­losta tulisi Venuk­sen tapainen selvästi nykyti­lan­net­ta kuumem­pi pla­neet­ta. Sel­l­aisel­la ihmisen olisi aika mah­do­ton­ta elää. 

    Ja kyl­lä minus­ta ihmisen toimin­nal­la on men­neisyy­dessäkin saatu hyvin pitkäaikaisia hait­to­ja aikaisek­si. Esim. nykyisen Irakin ja Syyr­i­an alue on se, mis­tä ihmiskun­nan maanvil­jelys on läht­enyt liik­keelle. Nyt se on autiomaa­ta, pitkälti johtuen ylivil­jelystä ja ainakin minus­ta varsin peruuttamattomasti.

  37. Niin? En epäile lainkaan, että 100 vuo­den päästä meil­lä on käytössä ener­giantuotan­tote­knolo­gioi­ta (fuu­sio, aurinko, jne.), jot­ka ovat nyky­isiä parem­pia. Itse en näekään (fissio)ydinvoimaa minään lop­ullise­na ratkaisuna, vaan sen tärkein rooli on siinä, että se osaltaan aut­taa meitä selviämään tästä vuo­sisadas­ta ilman, että aiheutamme ilmastomuutosta.

    No, kyse on eri­lais­ten epä­var­muustek­i­jöi­den arvos­tuk­ses­ta. Minä en näe, että on mitään syytä ottaa sitä riskiä, mikä ydin­jät­teen lop­pusi­joituk­ses­ta aiheutuu, jos vaakakup­pi­in laite­taan worst-case-ske­naar­i­ona esimerkik­si 6 % ener­gianku­lu­tuk­sen leikkaus (ydin­voiman osu­us nykyis­es­tä globaal­ista primääriener­giantuotan­nos­ta), mut­ta ymmär­rän, että joku voi ajatel­la toisinkin. Sitä varten meil­lä on demokraat­ti­nen jär­jestelmä, että näitä asioi­ta ei voi pelkäl­lä Excelin pyörit­te­lyl­lä sito­vasti ratkaista suun­taan tai toiseen vaan joudu­taan tekemään myös arvovalintoja.

    Jos ker­ran voimme lait­taa kaiken sen kortin varaan, että tule­vaisu­u­den teknolo­gia kor­jaa ongel­mat, niin eihän meil­lä ole kiire edes kasvi­huonekaa­su­jen päästö­jen leikkaamiseen. Nykyisel­lä trendil­lä tavoitemak­si­mi (kasvi­huonekaa­su­jen pitoisuuk­sien ilmake­hässä sta­bil­isoi­tu­mi­nen korkein­taan kaksinker­taiselle tasolle esi­te­ol­liseen aikaan näh­den) saavute­taan vas­ta n. vuon­na 2060 vaik­ka mitään toimen­piteitä päästö­jen leikkaamisek­si ei tehtäisi. Jos Kioton sopimuk­sen varsin väljät tavoit­teet (12,5 pros­entin leikkaus kasvi­huonekaa­su­jen päästöi­hin teol­lis­tuneis­sa mais­sa, ei rajoit­tei­ta kehi­tys­maille) toteutetaan, aikara­jana on n. 2085. Ja niin edelleen. Ilman ydin­voimaa voidaan hel­posti saa­da jo nyt käytössä olevil­la teknolo­gioil­la päästöjä leikat­tua ilman ener­gianku­lu­tuk­sen vähen­tämistä ja suh­teel­lisen mar­gin­aal­isil­la kansan­taloudel­lisil­la kus­tan­nuk­sil­la sel­l­aisik­si, että tuo mak­si­mi saavute­taan vas­ta n. sadan vuo­den päästä, jol­loin teknolo­giaop­ti­mistisen näke­myk­sen mukaan on jo ole­mas­sa väli­neet maa­pal­lon viilentämiseen. 

    Mut­ta minus­ta tätäkään riskiä ei pidä ottaa. Meil­lä ei ole var­muut­ta siitä, että teknolo­gia ratkaisee tule­vaisu­udessa kaik­ki ongel­mat. Tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen vauhti voi hidas­tua monista syistä, esimerkik­si jonkun laa­jan globaalin kri­isin (ilmas­ton­muu­toskin voinee itsessään aiheut­taa sel­l­aisen) seu­rauk­se­na. Lisäk­si lykkäämäl­lä asian ratkaisua tuon­nem­mak­si otamme ikäänkuin vipin tulevil­ta sukupolvil­ta jot­ka joutu­vat käyt­tämään pahim­mil­laan mah­dol­lis­es­ti kaiken tuot­tavu­u­den kasvun edel­lis­ten sukupolvien virhei­den kor­jaamiseen oman elin­ta­son­sa nos­tamisen sijaan. (Tietysti jos voitaisi­in osoit­taa, että näin tekemäl­lä kokon­aiselin­ta­so on lopuk­si absolu­ut­tis­es­ti korkeam­mal­la tasol­la niin mikäs siinä. Mut­ta tuskin voidaan. Jälleen ker­ran asia, johon liit­tyy iso epävarmuus/riski.)

    Mis­tä tuo jos? Onko jokin syy olet­taa, että Suomen val­it­se­mas­sa lop­pusi­joi­tus­tavas­sa olisi tuol­laisia seurauksia?

    Kuten san­ot­tu, käsit­tääk­seni Suomen sen enem­pää kuin minkään muun maan lop­pusi­joi­tus­su­un­nitelmis­sa ei ole kun­nol­la huomioitu man­ner­laat­to­jen liikkei­den, jääkausien ynnä muiden geol­o­gisen aikaskaalan ilmiöi­den vaiku­tuk­sia. Puhe on nyt kuitenkin voimista jot­ka jauha­vat kokon­aisia vuo­ria maan tasalle ja niin edelleen. Min­un on melko vaikea ilman spe­si­fim­pe­jä perustelu­ja tuu­dit­tau­tua siihen, että insinööri on niin viisas että osaa kaivaa maa­han lop­pusi­joi­tus­lu­o­lat niin että ne kestäi­sivät sato­jen tuhan­sien vuosien geol­o­gisen höyky­tyk­sen. Voi olla, että sijoi­tus­tarve osoit­tau­tuukin myöhem­min vain muu­ta­mak­si sadak­si vuodek­si kun kek­sitään tur­valli­nen ja toimi­va tapa upot­taa jät­teet lop­ullis­es­ti vaik­ka maan­pal­lon sulaan sisuk­seen tms. Voi olla. Mut­ta tämä on juuri sel­l­ainen iso ris­ki jota itse en ole valmis otta­maan tule­vien sukupolvien kus­tan­nuk­sel­la, kun vai­h­toe­htona ei todel­lakaan ole mikään yhteiskun­nan totaa­li­nen rom­ah­t­a­mi­nen vaan varsin maltill­i­nen elin­ta­son kasvun tait­tumi­nen jos ydin­voiman sijaan kasvi­huonekaa­su­jen päästöjä leikataankin muil­la keinoin.

  38. Mie­lenki­in­toista, että tori­um nousee keskustelui­hin nyt, vaik­ka siitä on main­in­to­ja suomenkielisessäkin ydin­tekni­ikan kir­jal­lisu­udessa viimeistään jo 70- tai 80-luvulla. 

    Tori­u­mia voisi käyt­tää uraanin seassa nyky­i­sis­säkin voimalois­samme. Vaik­ka ne eivät ole hyötöreak­tor­e­i­ta, niiden hyötöaste on silti merkit­tävä. OL3:ssa se on vielä enemmän.

    Yksi todel­la mie­lenki­in­toinen reak­torikon­sep­ti on MSR, Molten Salt Reac­tor. Se on mukana neljän­nen sukupol­ven reak­to­ri­o­hjel­mas­sa. Se pait­si toimii hyötöreak­to­ri­na, mah­dol­lis­taa käyn­nin aikaisen polt­toaineen jälleenkäsit­te­lyn. Näin ollen pala­ma saadaan huikeasti paljon parem­mak­si kuin nyky­isil­lä laitok­sil­la ilman eril­listä polt­toaineen jälleenkäsittey­laitok­sia. Se pystyy myös käyt­tämään polt­toaineena nyky­is­ten laitosten jätet­tä ja elim­i­noimaan niistä pitkä ikäiset aktini­din läh­es kokon­aan. Ja siis hyötämään toriumia.

    Kos­ka jäähdyt­teenä on sula suo­la, itse reak­tori on painee­ton. Korkea läm­pöti­la mah­dol­lis­taa korkean hyö­ty­suh­teen ja yhteistuotannon.

    Reak­torin pro­to­tyyp­pi raken­net­ti­in jo 1950-luvul­la, jol­loin sitä suun­nitelti­in myös lentokonekäyt­töön. Tässä voi olla yksi tule­vaisu­u­den vai­h­toe­hto, joka ratkaisee mon­ta ongel­maa, myös jäteongelman. 

    Aiheesta lisää:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Molten_salt_reactor

    http://www.tkk.fi/Units/AES/courses/crspages/Tfy-56.170_05/Kall_MSR.pdf

    http://nucleargreen.blogspot.com/

  39. Samuli kysyy “Mikä olisi tuo­ta “peru­ut­tam­a­ton­ta vahinkoa”?”

    Bio­di­ver­si­teetin tuhou­tu­mi­nen on kaikkein peru­ut­ta­mat­tom­inta vahinkoa. Sitähän tapah­tuu jo nyt, ja ske­naar­i­oiden mukainen 2–4 asteen läm­pen­e­m­i­nen voisi tuho­ta lajeista kym­meniä pros­ent­te­ja, jos diver­si­teet­tiä lajeil­la mitataan. (Ehkä sitä pitäisi alkaa mita­ta näis­sä mit­takaavois­sa vaik­ka suvuilla.)

    Run­away-ilmas­ton­muu­tok­seen en usko, tai käsit­tääk­seni vakavasti otet­ta­vat tutk­i­jat pitävät sen toden­näköisyyt­tä suun­nilleen nollana. 

    Ei ole myöskään ihan var­maa että voimavaramme ovat 100–200 vuo­den kulut­tua nyky­istä suurem­mat. Kun asi­at menevät huonos­ti, ihmisil­lä on tapana alkaa sotia keskenään. Tun­net parem­min näköjään ihmiskun­nan vil­je­ly­his­to­ri­aa, mut­ta diskon­taten­han Irakin ja Syyr­i­an peru­ut­ta­mat­to­muu­den pitäisi olla ei-peruuttamatonta?

    Mar­tin Weitz­manil­la oli epä­var­muu­den pitkästä hän­nästä ja diskont­tauk­ses­ta pitkä tekni­nen paperi. En nyt löytänyt sitä, mut­ta jotain uudem­pia asi­aan liit­tyviä on tääl­lä: http://www.economics.harvard.edu/faculty/weitzman/papers_weitzman

    Ehkä ilmas­ton­muu­tok­ses­ta ei kan­na­ta tässä alkaa keskustel­la kauheasti, enkä usko että meil­lä on siitä oleel­lis­es­ti mitään erim­ielisyyt­täkään. 5% diskont­taus pitkäl­lä aikavälil­lä vain oli minus­ta epäi­lyt­tävää. Noi­ta Weitz­manin papru­ja pitäisi kat­soa tarkemmin.

  40. “Ja ei, diskont­taus ei ole väärä ter­mi tule­vaisu­u­den kus­tan­nusten nyk­yarvoit­tamiseen, vaan juuri oikea.”

    Mis­tä tuo var­muus? Ehkä on, ehkä ei. Jos on, diskont­tauk­sen muo­to ja pros­ent­ti on epä­var­ma. Eläimet ja ihmiset eivät luon­nos­taan käytä ekspo­nen­ti­aal­ista diskont­taus­ta: http://en.wikipedia.or/wiki/Hyperbolic_discounting

    Joka tapauk­ses­sa, muu­ta­man vuo­den aika­jän­teel­lä käytet­tävien lasku­tapo­jen ekstrapoloin­ti esim. sadalle vuodelle ei ole itses­tään­selvästi oikein. Taloustiede tai ehkä tässä tapauk­ses­sa oikeam­min merkonomien kir­jan­pito ei ole mikään pyhä kir­joi­tus. Jos tulok­set ovat mielet­tömiä, on menetelmä väärä.

  41. Janne:“Biodiversiteetin tuhou­tu­mi­nen on kaikkein peru­ut­ta­mat­tom­inta vahinkoa.”

    Ehkä, jos pidät­täy­dytään nykyte­knolo­gias­sa. Jos taas olete­taan voimakas kehi­tys biote­knolo­gias­sa, edes tämä ei mitenkään vält­tämät­tä ole niin paha asia kuin, miltä se nyt näyt­tää. Mitenkään ei ole mah­do­ton­ta ajatel­la, että saamme tule­vaisu­udessa esim. tuotet­tua mam­mut­te­ja, jot­ka ovat kadon­neet eläv­inä lajeina maapallolta. 

    “Ei ole myöskään ihan var­maa että voimavaramme ovat 100–200 vuo­den kulut­tua nyky­istä suurem­mat. Kun asi­at menevät huonos­ti, ihmisil­lä on tapana alkaa sotia keskenään.”

    Edes sotimi­nen ei ole tupan­nut lopet­ta­maan ihmiskun­nan kehi­tys­tä. Tähän men­nessä suur­in­ta sotaa, 2. maail­man­so­taa tuskin huo­maa ihmiskun­nan taloudel­lisen tai tek­nol­o­gisen kehi­tyk­sen käyrältä. On tietenkin mah­dol­lista, että joku täys­mit­tainen ydin­so­ta olisi sit­ten eri asia.

    “Tun­net parem­min näköjään ihmiskun­nan vil­je­ly­his­to­ri­aa, mut­ta diskon­taten­han Irakin ja Syyr­i­an peru­ut­ta­mat­to­muu­den pitäisi olla ei-peruuttamatonta?”

    No, eihän se olekaan ihmiskun­nan kannal­ta. Mesopotami­as­sa kehitet­ty vil­je­lyte­knolo­gia on levin­nyt kaikkialle maail­maan ja tämän vuok­si ihmiskun­nan rav­it­se­musti­lanne on nyky­isin parem­pi kuin koskaan his­to­ri­an aikana. Jos ne muinaiset baby­lo­nialaiset oli­si­vat luop­uneet vil­jelystä sil­lä perus­teel­la, että se aiheut­taa ympäristö­tuhoa, olisi ihmiskun­nan kehi­tysaste täl­lä het­kel­lä paljon alhaisempi. 

    Olen samaa mieltä, että pelkkä ekspo­nen­ti­aa­li­nen diskont­taus tuhan­sien vuosien päähän tuot­taa melko lail­la nykyiselle päätök­sen­te­olle hyödyt­tömiä tulok­sia. Min­un alku­peräi­nen point­ti oli kuitenkin se, että koko sato­jen (puhu­mat­takaan tuhan­sien tai miljoonien) vuosien päähän tui­jot­ta­mi­nen on minus­ta täysin jär­jetön­tä, kos­ka siihen sisäl­tyy niin paljon epä­var­muuk­sia, että emme ole selvil­lä edes kustannusten/hyötyjen etumerkistä. 

    Ote­taan esimerk­ki. 150 vuot­ta sit­ten Suomes­sa kär­sit­ti­in nälästä ja ihmisiä ihan oikeasti kuoli nälkään. Ei ole mitenkään vaikea ajatel­la, että tuon ajan päätök­sen­tek­i­jät oli­si­vat ajatelleet, että kansan ruokkimis­es­ta huole­htimi­nen olisi vuon­na 2009 tärkeä asia yhteiskun­nal­lises­sa päätök­sen­teossa. He oli­si­vat siis saat­ta­neet jät­tää tekemät­tä jotain asioi­ta, joil­la olisi ollut negati­ivi­nen vaiku­tus ruuan tuotan­toon (1800-luvun metodeil­la) nykyaikana. San­o­taan vaik­ka, että he oli­si­vat olleet sijoit­ta­mat­ta kansan koulu­tuk­seen (jol­la ei tee juuri mitään maat­aloudessa) ja pan­neet ne rahat johonkin maat­alout­ta edis­tävään asiaan. 

    Me tun­tien nykyti­lanteen ja nyky­maail­man tarpeet pitäisimme heitä täys­inä idioot­teina. Meil­lä on suurem­pi ongel­ma ihmis­ten liikali­havu­ud­es­ta kuin siitä, ettei Suo­mi tuot­taisi tarpeek­si ruokaa. 

    En pidä mitenkään mah­dot­tomana, että ihmiset kat­soisi­vat 150:n vuo­den päästä meitä samal­la tavoin. He näk­i­sivät, ettei meil­lä olisi vielä teknolo­giaa fuu­sion tai aurinkovoiman (joil­la he itse tuot­taisi­vat ener­giansa) käyt­töön. He myös näk­i­sivät, että meil­lä olisi saastei­ta tuot­tam­a­ton­ta ydin­voimaa, jota käyt­tämäl­lä saisimme ylläpi­det­tyä talouskasvun ja sitä kaut­ta teknolo­gian kehi­tyk­sen ilman, että jou­tu­isimme käyt­tämään ilmansaastei­ta ja ilmas­to­muu­tos­ta tuot­tavia fos­si­il­isia polt­toainei­ta siihen asti kunnes saamme nuo parem­mat ener­giantuotan­to­muodot käyttöömme. 

    He ihmettelisivät, mik­si kan­noimme huol­ta jostain maa­han kaive­tu­ista kuparikapse­lei­hin paka­tu­ista ydin­jät­teistä. He oli­si­vat mah­dol­lis­es­ti kaiva­neet ne jo uudelleen esi­in ja käyt­täneet hyötöreak­tor­eis­saan tai sit­ten jotain muuta.

  42. Samuli bio­di­ver­si­teetin katoamis­es­ta: “Ehkä, jos pidät­täy­dytään nykyte­knolo­gias­sa. Jos taas olete­taan voimakas kehi­tys biote­knolo­gias­sa, edes tämä ei mitenkään vält­tämät­tä ole niin paha asia kuin, miltä se nyt näyt­tää. Mitenkään ei ole mah­do­ton­ta ajatel­la, että saamme tule­vaisu­udessa esim. tuotet­tua mam­mut­te­ja, jot­ka ovat kadon­neet eläv­inä lajeina maapallolta.”

    Ehkä, mut­ta uskon mam­mut­tien tai muiden lajien herät­tämisen ole­van hyvin, hyvin vaikeaa. Nykyään puhutaan epi­geneti­ikas­ta — kaik­ki ei periy­dy DNA-sekvenssis­sä. Tämä huomioimat­takin, on ole­mas­sa erään­lainen boot­strap-ongel­ma joka on toki pienem­pi yksinker­taisem­mille eliöille kuten bak­teereille. Kol­man­nek­si, suuri osa bio­di­ver­si­teetistä katoaa jälk­iä jät­tämät­tä — se ei ole mam­mut­te­ja vaan hyön­teisiä ym. pienem­piä eliöitä, joiden DNA ei säi­ly tai jäädy. 

    Mut­ta bio­di­ver­si­teet­ti on arvos­tuskysymys kun sitä on niin vaikea arvot­taa rahallisesti. 

    Sen­si­jaan pain­ot­taisin epä­var­muut­ta tule­vaisu­u­den suh­teen. Sadan vuo­den päähän on vaikea suun­nitel­la, kun voimavarat, kehi­tyk­sen suun­nat, tule­vaisu­u­den arvot, fysikaal­is­ten sys­teemien mallit (ainakin ilmas­ton osalta) ovat kaik­ki epä­var­mo­ja. Tämä on oikeas­t­aan sama asia mitä itse san­ot, mut­ta kvan­ti­tati­ivisen otteen puut­teessa epä­var­muud­es­ta voi vetää mon­en­laisia johtopäätök­siä, opti­mistisia tai pes­simistisiä oman luon­teen mukaan. 🙂

    Joka tapauk­ses­sa epä­var­muus johtaa hel­posti tietyn­laiseen kon­ser­vatismi­in. Minus­ta tähän on perustei­ta ainakin bio­di­ver­si­teetin ja ilmas­ton osalta. 

    Mut­ta ydin­jät­teestä en osaa olla huolissani.

  43. Ote­taan esimerk­ki. 150 vuot­ta sit­ten Suomes­sa kär­sit­ti­in nälästä ja ihmisiä ihan oikeasti kuoli nälkään. Ei ole mitenkään vaikea ajatel­la, että tuon ajan päätök­sen­tek­i­jät oli­si­vat ajatelleet, että kansan ruokkimis­es­ta huole­htimi­nen olisi vuon­na 2009 tärkeä asia yhteiskun­nal­lises­sa päätök­sen­teossa. He oli­si­vat siis saat­ta­neet jät­tää tekemät­tä jotain asioi­ta, joil­la olisi ollut negati­ivi­nen vaiku­tus ruuan tuotan­toon (1800-luvun metodeil­la) nykyaikana. San­o­taan vaik­ka, että he oli­si­vat olleet sijoit­ta­mat­ta kansan koulu­tuk­seen (jol­la ei tee juuri mitään maat­aloudessa) ja pan­neet ne rahat johonkin maat­alout­ta edis­tävään asiaan.
    Me tun­tien nykyti­lanteen ja nyky­maail­man tarpeet pitäisimme heitä täys­inä idioot­teina. Meil­lä on suurem­pi ongel­ma ihmis­ten liikali­havu­ud­es­ta kuin siitä, ettei Suo­mi tuot­taisi tarpeek­si ruokaa.

    Sen enem­pää kuin että emme voi var­masti tietää mitä nyt tehtävistä valin­noista seu­raa tule­vaisu­udessa, emme voi tietää mitä toisen­lainen his­to­ri­alli­nen kehi­tys olisi merkin­nyt. Voihan hyvin olla, että jos 1800-luvun päät­täjät oli­si­vat suun­nan­neet kaiken tar­mon­sa ruokahuol­lon kehit­tämiseen koulu­tuk­sen sijaan, ruuan riit­tävyy­den ongel­ma olisi voitet­tu aikaisem­min (pitää muis­taa että Suomes­sakin kär­sit­ti­in ali­rav­it­se­muk­ses­ta vielä 1950-luvun alus­sa ja laadullis­es­ti ruo­ka on kehit­tynyt huo­mat­tavasti sen jäl­keenkin kun kalorimääril­lä mitat­en ali­rav­it­se­mus on pois­tunut) ja sen jäl­keen kun vapai­ta resursse­ja olisi ollut muuhunkin, koulu­tuk­sen, ter­vey­den­huol­lon ym. sar­al­la olisi men­ty ohi nykyis­es­tä kehityskäyrästä. 

    Tai sit­ten ei. Emme tiedä. Juuri tämänkaltaisen epä­var­muu­den vuok­si minus­ta mei­dän on toimit­ta­va sil­lä tiedol­la, tekni­ikalla ja välineil­lä jot­ka meil­lä nyt ja välit­tömästi näköpi­iris­sä olevas­sa tule­vaisu­udessa on ole­mas­sa, eikä tehdä toden­näköis­es­ti joka tapauk­ses­sa pieleen meneviä arvioi­ta tilanteesta sato­jen tai tuhan­sien vuosien päässä tulevaisuudessa.

    Sit­ten toinen näkökul­ma: Kuin­ka merkit­täviä vaiku­tuk­sia talouteen on sil­lä, että ener­giantuotan­toa joudu­taan rajoit­ta­maan syys­tä tai tois­es­ta, ts. kuin­ka katas­tro­faal­ista olisi, jos pois­tu­vaa hiilen, öljyn, turpeen ym. polt­toa ei voi­da kor­va­ta (esim. poli­it­tisen peri­aatepäätök­sen vuok­si) ydin­voimal­la vaan joudu­taan käyt­tämään ainakin tois­taisek­si kalli­impia uusi­u­tu­via ener­gia­muo­to­ja ja hake­maan säästöjä ener­gian kulu­tuk­sen puolelta?

    Tarkastele­mal­la his­to­ri­aa vaikut­taisi siltä, että ulkoiset rajoit­teet ener­gian saatavu­udessa ovat tehosta­neet huo­mat­tavastikin talouden ener­giate­hokku­ut­ta. Pyöräytin huvikseni taulukko­lasken­nas­sa netistä löy­tyneet luvut USA:n kokon­aisen­er­gianku­lu­tuk­ses­ta ja reaalis­es­ta brut­tokansan­tuot­teesta saadak­seni jonkun käsi­tyk­sen siitä, miten ainakin siel­lä (ja voisi olet­taa että saman­su­un­tais­es­ti muis­sakin teol­lisu­us­mais­sa) talouden ener­giain­ten­si­ivisyys on kehit­tynyt aikavälil­lä 1900–2005.

    Keskimäärin USA:n kansan­talouden ener­giain­ten­si­ivisyys, siis käyte­tyn ener­gian määrä BKT:llä jaet­tuna, on vuodes­ta 1920 eteen­päin (mihin asti se kasvoi) laskenut n. 1,25 % vuodessa eli 7,8 % viiden vuo­den jak­sol­la. (Jos tarkastel­laan koko väliä 1900–2005 luvut ovat hie­man vajaa 0,8 % vuodessa eli 4,6 % viidessä vuodessa.) Mut­ta luvuis­sa on iso­ja heittoja:

    (v. 1900 = 100, suluis­sa muu­tos edel­lisen 5 vuo­den aikana)

    1900 — 100
    1905 — 115,3 (+15,3 %)
    1910 — 121,2 (+5,1 %)
    1915 — 126,0 (+3,9 %)
    1920 — 140,7 (+11,7 %)
    1925 — 129,6 (-8,0 %)
    1930 — 112,1 (-13,5 %)
    1935 — 99,8 (-10,9 %)
    1940 — 91,3 (-8,6 %)
    1945 — 68,6 (-24,9 %)
    1950 — 72,9 (+6,3 %)
    1955 — 67,9 (-6,8 %)
    1960 — 67,3 (-1,0 %)
    1965 — 63,2 (-6,1 %)
    1970 — 67,1 (+6,2 %)
    1975 — 62,3 (-7,1 %)
    1980 — 56,5 (-9,3 %)
    1985 — 47,2 (-16,5 %)
    1990 — 44,5 (-5,6 %)
    1995 — 42,4 (-4,8 %)
    2000 — 37,3 (-12,1 %)
    2005 — 33,6 (-9,8 %)

    Etenkin 1930-luvun suuri lama, toinen maail­man­so­ta, toinen öljykri­isi 1979–86 ja viimeisim­mis­sä luvuis­sa mah­dol­lis­es­ti 1990-luvul­la lisään­tynyt ympäristöti­etoisu­us näkyvät ener­giain­ten­si­ivisyy­den lasku­na, kun taas sen kasvun aikaa ovat olleet Tex­as­in öljy­bu­u­mi, toisen maail­man­so­dan päät­tymi­nen sekä vihreän val­lanku­mouk­sen alku. Kyseessä on toki varsin karkean tason data, jos­ta ei vielä hirveän pitkälle meneviä johtopäätök­siä voi sito­vasti tehdä, mut­ta vaikut­taisi silti vah­vasti, että ihmisil­lä on tapana käyt­tää ener­giaa tuh­lail­ev­asti kun sitä on saatavil­la, kos­ka ulkoiset rajoit­teet ener­giansaan­nille ovat merkin­neet niin huo­mat­tavaa ener­giate­hokku­u­den paran­tu­mista ver­rat­tain lyhyessä ajas­sa ja toisaal­ta helpom­mis­sa olo­suhteis­sa ener­giate­hokku­us on suo­ras­taan huonon­tunut tekni­ikan kehi­tyk­ses­tä huolimatta.

    Tästä olen itse taipu­vainen tekemään sen johtopäätök­sen, että ris­ki talouskasvulle joka syn­tyy siitä että ydin­voimas­ta pyrit­täisi­in hil­jalleen luop­umaan ja kor­vat­taisi­in fos­si­iliset ener­gialäh­teet uusi­u­tuvil­la ja ener­giate­hokku­ut­ta paran­ta­mal­la, ei ole niin suuri että kan­nat­taisi sen sijaan ottaa maini­tut ydin­voimaan liit­tyvät riskit. Toki, kuten todet­tua, joku toinen voi tul­la toiseen lop­pupäätelmään. Kyse on aidos­ta arvo­valin­nas­ta, ei mis­tään johon lop­ulli­nen ratkaisu löy­ty­isi ainakaan nyky­isin käytet­tävis­sä olev­as­ta datasta.

  44. Juu­so Koponen:“eikä tehdä toden­näköis­es­ti joka tapauk­ses­sa pieleen meneviä arvioi­ta tilanteesta sato­jen tai tuhan­sien vuosien päässä tulevaisuudessa.”

    Ja sinus­tako siis arvio, että kaik­ki säi­lyy sel­l­aise­na kuin on juuri nyt sato­ja tai jopa tuhan­sia vuosia ei mene tuo­hon kat­e­go­ri­aan “joka tapauk­ses­sa pieleen menevä arvio”?

    Eikö real­is­tisem­paa olisi edes sel­l­ainen ole­tus, että teknolo­gia kehit­tyy samal­la vauhdil­la kuin nyky­isin? Tosin tämäkin saat­taa olla pieleen menevä arvio, kos­ka tieteen kehi­tys on ollut ennem­minkin kiihtyvää kuin tasaista ainakin viimeiset 100 vuotta.

    Min­un point­ti­ni on se, että päätet­täessä asioista, joil­la on poten­ti­aal­isia vaiku­tuk­sia jon­nekin tuhan­sien vuosien päähän, mei­dän on pakko tehdä ole­tuk­sia myös siitä, miten ihmiskun­ta kehit­tyy tai ei kehi­ty (aivan kuten mei­dän on tehtävä ole­tuk­sia siitä, miten vaik­ka man­ner­laatat liikku­vat), kos­ka ihmisen kehi­tyk­sel­lä on ylivoimais­es­ti ratkai­sevin merk­i­tys sen kannal­ta, minkälaisia ne vaiku­tuk­set ovat. Jos tulemme siihen tulok­seen, ettei meil­lä käytän­nössä ole mitään mah­dol­lisuuk­sia ennus­taa mitään ihmisen kehi­tyk­ses­tä noin kauas tule­vaisu­u­teen (emme siis pysty sanomaan edes nykyisen päätök­sen vaiku­tuk­sen etumerkkiä), on minus­ta koko touhu­un ryhtymi­nen yhtä tyhjän kanssa. 

    Ydin­voiman tarpeel­lisu­ud­es­ta voidaan olla eri mieltäkin, mut­ta minus­ta argu­men­tit sen puoleen puoles­ta kuin vas­taankin pitää tehdä paljon tuhan­sien vuosien aikaskaalaa lyhempää aikaväliä koske­vien asioiden perusteella.

  45. Osaisiko joku selit­tää mik­si MOX-menetelmää ei käytetä käytet­ty­jen polt­toaine­sauvo­jen (ja/tai tuhot­ta­van plu­to­ni­u­min) hyö­dyn­tämiseen polt­toaineena jol­loin ei tarvit­sisi odotel­la 4. sukupol­ven reak­tor­e­i­ta 25 vuot­ta “jäteon­gel­man” ratkaisu­un? Onko tämä juuri minkä vuok­si USA lopet­ti lop­pusi­joi­tushankkeen, ja jos niin mik­si Suomes­sa yht­enä har­voista maista yhä puhutaan vain loppusijoituiksesta?

    Wikipedia: “MOX fuel, is nuclear fuel con­tain­ing more than one oxide of fis­sile or fer­tile mate­ri­als. Specif­i­cal­ly, it usu­al­ly refers to a blend of oxides of plu­to­ni­um and nat­ur­al ura­ni­um, reprocessed ura­ni­um, or deplet­ed ura­ni­um which behaves sim­i­lar­ly (though not iden­ti­cal­ly) to the low-enriched ura­ni­um oxide fuel for which most nuclear reac­tors were designed. MOX fuel is an alter­na­tive to low enriched ura­ni­um (LEU) fuel used in the light water reac­tors that pre­dom­i­nate nuclear pow­er generation.”

    Yhdyn edel­lisi­in siinä että on usko­mat­toman näköala­ton­ta puhua tuhan­sien vuosien jäteon­gel­mas­ta kun tekni­ikat sen hoita­miseen on lähin­nä tuot­teis­tamista tai mas­sat­uotan­toon tuomista vajai­ta. Tuhan­sien vuosien päähän en osaa kuvitel­la mut­ta se mikä on var­maa on että täl­lä kehi­tys­tahdil­la meil­lä on 100 vuo­den päästä kyky tehdä nyky­isin mah­dot­tomana pidet­tyjä asioita.

    1. Olen hyvin arvo­val­taiselta tahol­ta kuul­lut ennus­teen, ettei ydin­jät­teistä tul­la koskaan lop­pusi­joit­ta­maan Olk­ilu­odon luolaan.

  46. Yhdyn edel­lisi­in siinä että on usko­mat­toman näköala­ton­ta puhua tuhan­sien vuosien jäteon­gel­mas­ta kun tekni­ikat sen hoita­miseen on lähin­nä tuot­teis­tamista tai mas­sat­uotan­toon tuomista vajai­ta. Tuhan­sien vuosien päähän en osaa kuvitel­la mut­ta se mikä on var­maa on että täl­lä kehi­tys­tahdil­la meil­lä on 100 vuo­den päästä kyky tehdä nyky­isin mah­dot­tomana pidet­tyjä asioita.

    Toisaal­la annetaan ymmärtää, ettei ne tekni­ikat ihan niin valmi­ita ole, ja joka tapauk­ses­sa niiden lop­ulli­nen hin­ta­lap­pu vielä puut­tuu, joten saat­taa olla että uusi­u­tu­vat ovat tule­vaisu­udessa sit­tenkin edullisempia.

    Mut­ta päätök­siä ei saisi tehdä pelkästään tule­vaisu­udessa tapah­tu­vaan kehi­tyk­seen luot­taen. Min­un lap­su­udessani yleis­es­ti visioiti­in (muis­taak­seni mm. Tekni­ikan Maail­mas­sa), että v. 2000 meil­lä on lentävät autot ja syömisen sijaan voi nap­sia yhden ihmepil­lerin päivässä. Kän­nyköitä ja Inter­net­tiä taas ei osan­nut kukaan ennus­taa. Eräässäkin uskot­tavak­si kehutus­sa tule­vaisu­usku­vas­sa lehtimies matkusti avaru­usase­malle ja pakkasi mukaan matkakirjoituskoneen.

    Onka­lo on epäilemät­tä hyvä olla ole­mas­sa. Toiv­ot­tavasti sitä ei ikinä tarvitse ottaa käyttöön.

  47. Tässä aikaisem­min Kaj Luukko mainit­si jo “Molten salt reak­torin” ja myös itses­täni sen viitoit­ta­ma kehi­tys­su­un­ta vaikut­taa mon­es­sa mielessä hyvin perustellulta.Niiden tarvit­se­ma tekni­ikkakin on jo ole­mas­sa joten rak­en­tamises­sa on var­masti enem­män kyse poli­it­tis­es­ta tahdosta.Kyseessä on tori­u­mi­in perus­tu­va hyö­tyreak­tori, mut­ta ilman esim. korkei­ta painei­ta ja nestemäistä natri­u­mia johon U‑Pu syk­li­in perus­tu­vat hyö­tyreak­torit nojaa­vat. (Natri­um on paloaltis ja reagoi rajusti esim. veden kanssa.) Pro­lif­er­aa­tios­ta sen ver­ran, että Tori­um reak­tor­eis­sa tuote­taan U233:sta, joka sit­ten polte­taan ener­giak­si. Tuo U233 on fis­si­ili ja kel­paa pom­mi­ma­te­ri­aa­lik­si. Sen kri­it­ti­nen mas­sa on itse asi­as­sa alhaisem­pi kuin U235:n, joka on se nor­maali pom­mi­in käytet­tävä uraani-iso­toopi. Tori­um-reak­tori tuot­taa kuitenkin myös pieniä määriä U232:sta, jon­ka hajoamis­tuot­teis­sa on äkäi­nen gam­ma-emit­teri. Tämä tekee pom­min rak­en­tamisen ja käsit­te­lyn han­kalam­mak­si. Pom­mia halu­a­van kan­nat­taa siis vali­ta joku muu reit­ti kuin tämä. Pom­min tekemiseen ei tietenkään tarvi­ta reak­to­ria ensinkään, joten pro­lif­er­aa­tion kannal­ta on tärkein­tä suun­nitel­la reak­tori niin, että joku muu reit­ti on pom­min tekemiseen helpom­pi kuin ener­giantuotan­toon erikois­tuneen reak­torin uudelleen ohjaus soti­laal­liseen tarkoitukseen.

  48. …niin ja uno­hdin maini­ta yhden omas­ta mielestäni aika tärkeän asian noista nestemäiseen suo­laan poh­jaav­ista reak­tor­eista. Niitä voidaan hel­posti käyt­tää ei ain­os­taan perusvoiman vaan myös säätövoiman tuotan­toon. (Nyky­isiä laitok­sia ei yleen­sä kan­na­ta taloudel­lisin syin näin ajaa vaik­ka se teknis­es­ti olisikin sinän­sä mah­dol­lista kun­han tiede­tään mitä tehdään.)

  49. Joitakin vuosikym­meniä sit­ten, ehkä voimakkaim­min 1970-luvul­la tehti­in laskelmia ydinen­er­gian tule­vaisu­ud­es­ta, kun uraani käy vähi­in. Sil­loin esitet­ti­in laa­jalti ajatuk­sia, että käytet­tyä ydin­polt­toainet­ta ei saa lop­pusi­joit­taa, kos­ka sen sisältämää plu­to­ni­u­mia tarvi­taan myöhem­min hyötöreak­tor­ei­den käyt­töönot­to­vai­heen polt­toaineek­si. Hyötöreak­torit tuot­ta­vat itsekin plu­to­ni­u­mia, mut­ta nopea siir­tymi­nen niiden käyt­töön näyt­ti edel­lyt­tävän suuria plu­to­ni­um­varas­to­ja. On mah­dol­lista, että tämä aja­tus herää uudelleen ja johtaa suo­ras­ta lop­pusi­joituk­ses­ta luopumiseen.

    Tuol­loin las­ket­ti­in ydin­voiman käytön laa­jen­e­misen jatku­van sil­lä nopeal­la tahdil­la, mikä oli juuri saatu käyn­ti­in. Kaik­ki tiedämme, että ydinen­er­gian vas­tus­tus voimis­tui ja tämä kasvu tyssäsi siihen. Vähitellen ajet­ti­in alas monia ohjelmia uusien ydin­voimavai­h­toe­hto­jen kehit­tämisek­si, niin mainit­semieni plu­to­ni­umkier­toon perus­tu­vien hyötöreak­tor­ei­den kuin monien muidenkin. 

    Käyte­tyn polt­toaineen jälleenkäsit­te­ly MOX-polt­toaineeseen sopivien plu­to­ni­u­min ja uraanin erot­tamisek­si jät­teek­si menevistä aktinideista on tun­net­tua, mut­ta suh­teel­lisen han­kalaa tekni­ikkaa. Sekä Englan­nis­sa Sel­l­afield­is­sä että Ran­skas­sa La Hagues­sa ole­vis­sa jälleenkäsit­te­ly­laitok­sis­sa on ollut joitain ongelmia ja myös päästöjä ympäristöön. Saman­laisen onnet­to­muu­den riskiä kuin käyn­nis­sä olevas­sa ydin­voimalaitok­ses­sa ei niis­sä ole, mut­ta pienem­pi­en vuo­to­jen ja vas­taavien ongelmien ris­ki on paljon suurem­pi ainakin nyky­isiä pros­esse­ja käytettäessä.

    MOX-polt­toaineen valmis­t­a­mi­nen on myös sik­si kallista, että tois­taisek­si on ollut taloudel­lisem­paa käyt­tää tuoret­ta uraa­nia. Nämä pros­essin han­kalu­udet ja kus­tan­nuk­set lienevät syynä sille, että MOX-polt­toaineen käyt­tö on jäänyt suh­teel­lisen vähäisek­si. Se on myös ris­tiri­idas­sa alus­sa mainit­se­mani ajatuk­sen kanssa, kos­ka siinä käytet­täisi­in sitä plu­to­ni­u­mia, joka sopisi hyötöreak­tor­ei­hin ja voisi olla niis­sä arvokkaampaa.

    Kun mitään ylivoimaisia ratkaisu­ja ener­giaon­gelmien ratkaisemiseen ei löy­dy, voi todel­lakin pitää vahinkona sitä, että uusien reak­torikon­sep­tien kehit­tämi­nen pysäytet­ti­in läh­es kokon­aan. Ydin­voiman käytön laa­jen­tamiseen kat­ta­maan suuren osan maail­man ener­giantarpeesta liit­tyy erit­täin suuria ongelmia onnet­to­muus­riskien ja pro­lif­er­aa­tion mah­dol­lisu­u­den takia, mut­ta eräät kon­sep­tit, kuten IFR näyt­tivät lupaav­il­ta. Pian saat­taa todel­lakin olla tilanne, jos­sa täl­laisen ratkaisun tar­jol­la olo nähtäisi­in hyvin arvokkaaksi.

    Tässäkin ketjus­sa on ollut vieste­jä, jois­sa ydin­jäte nähdään ratkai­se­vak­si ongel­mak­si. Tästä en ole lainkaan yhtä mieltä. Täysin riskitön ydin­jät­teen hau­taami­nen saat­taa olla mah­do­ton­ta, mut­ta mon­et esite­tyt ratkaisut tekevät sen riskeistä täysin hyväksyt­tävät. Lop­pusi­joite­tun ydin­jät­teen riskien hyvä puoli on siinä, että ne eivät voi syn­nyt­tää mis­sään ske­naar­ios­sa suur­tuhoa. Pahim­mil­laan voi hyvin pieni määrä ihmisiä saa­da vaar­al­lisen annok­sen tai suurem­pi joukko pienen lisän ympäristön radioak­ti­ivi­su­u­teen. Se, että odotusar­voiset hai­tat ovat hyvin pienet yhdis­tet­tynä siihen, että suuron­net­to­muus­riskiä ei ole lainkaan, tekee ydin­jät­teistä vähäisen ongel­man. Oikean ymmär­ryk­sen välit­tämisessä suurelle yleisölle on vain epäon­nis­tut­tu pahoin. Kir­joit­ta­mani edel­lyt­tää, että ydin­jäte hoide­taan vas­tu­ullis­es­ti, mut­ta siinä ei tarvi­ta mitään ihmei­den­tek­i­jöitä. Tämä kos­kee yhtä lail­la suo­raa lop­pusi­joi­tus­ta, jota Suomes­sa on suun­nitel­tu kuin jälleenkäsit­telystä jääviä korkea-akti­ivisia jätteitä.

  50. Nopeal­la Googlauk­sel­la löysin raportin jos­sa MOX-polt­toaineen kan­nat­tavu­us­ra­jak­si san­ot­ti­in se kun uraanin hin­ta nousee 60 dol­lari­in paunal­ta, uraanin hin­ta on nyt 42 dol­lar­ia ja sen ennuste­taan nou­se­van yli 100 dol­lar­in (mitä se on jo 2007 ollut) niin toim­inta­han on hel­posti kan­nat­tavaa vaikkei las­ket­taisi jäteon­gel­man ratkaisua edes mukaan.

    Elikkä syy taitaa olla poli­it­ti­nen, nyt vaan joku aja­maan poikkeus 1994 vien­nin kieltävään laki­in ja käytet­ty polt­toaine käsit­te­lyyn Ran­skaan, Englan­ti­in tai Venäjälle ja palu­u­postis­sa MOX-polt­toaineena takaisin. Ehkä lakia ei edes tarvitse muut­taa, ainakin tullin sivu­jen mukaan “Ydin­jät­tei­den vien­ti on mah­dol­lista vain poikkeustapauksissa.”

    Vihreät var­masti valit­ta­vat kun ydin­ma­te­ri­aalin kul­je­tusten vas­tus­tuk­set ovat osa liik­keen kollek­ti­ivista koke­mus­po­h­jaa. No, nyt ei kyl­lä pitäisi valit­taa kun ydin­voiman suurim­mas­ta ongel­mas­ta (vas­tus­ta­jien puheis­sa) päästäisi­in eroon — tai ehkä tämän aseen menet­tämi­nen aiheut­taisi vielä tiukem­paa vas­tus­tus­ta han­kkeelle 🙂 Ja niitä kul­je­tuk­si­akin tehdään ympäri Euroop­paa ihan ruti­ini­no­mais­es­ti. Fen­novoimal­ta saisi var­maan rahaa valmisteluun 🙂

  51. Eikö real­is­tisem­paa olisi edes sel­l­ainen ole­tus, että teknolo­gia kehit­tyy samal­la vauhdil­la kuin nyky­isin? Tosin tämäkin saat­taa olla pieleen menevä arvio, kos­ka tieteen kehi­tys on ollut ennem­minkin kiihtyvää kuin tasaista ainakin viimeiset 100 vuotta.

    Tuo johtunee tieteen ja teknolo­gian alan “työn­tek­i­jöi­den” määrän kasvus­ta ja työn­jaol­la saavute­tu­ista syn­er­giae­duista. Viimeiset vuodet var­masti ovat olleet ainakin osit­tain tietokonei­den lasken­tate­hon kasvun kan­nat­tele­maa, kun tietokone­mallinnuk­sel­la on saatu tehtyä yhä enem­män asioi­ta. Jos nyt ei ripustet­taisi tule­vaisu­ut­ta Mooren lain varaan nyt, kun piipo­h­jais­ten siru­jen rajat alka­vat tul­la vas­taan kor­vaavien optis­ten ja kvant­ti­ti­etokonei­den ollessa vielä kaukana prototyyppiasteesta.

  52. Eikö real­is­tisem­paa olisi edes sel­l­ainen ole­tus, että teknolo­gia kehit­tyy samal­la vauhdil­la kuin nyky­isin? Tosin tämäkin saat­taa olla pieleen menevä arvio, kos­ka tieteen kehi­tys on ollut ennem­minkin kiihtyvää kuin tasaista ainakin viimeiset 100 vuotta.

    Tuo johtunee tieteen ja teknolo­gian alan “työn­tek­i­jöi­den” määrän kasvus­ta ja työn­jaol­la saavute­tu­ista syn­er­giae­duista. Viimeiset vuodet var­masti ovat olleet ainakin osit­tain tietokonei­den lasken­tate­hon kasvun kan­nat­tele­maa, kun tietokone­mallinnuk­sel­la on saatu tehtyä yhä enem­män asioi­ta. Jos nyt ei ripustet­taisi tule­vaisu­ut­ta Mooren lain varaan nyt, kun piipo­h­jais­ten siru­jen rajat alka­vat tul­la vas­taan kor­vaavien optis­ten ja kvant­ti­ti­etokonei­den ollessa vielä kaukana prototyyppiasteesta.

  53. Eikö real­is­tisem­paa olisi edes sel­l­ainen ole­tus, että teknolo­gia kehit­tyy samal­la vauhdil­la kuin nyky­isin? Tosin tämäkin saat­taa olla pieleen menevä arvio, kos­ka tieteen kehi­tys on ollut ennem­minkin kiihtyvää kuin tasaista ainakin viimeiset 100 vuotta.

    Tuo johtunee tieteen ja teknolo­gian alan “työn­tek­i­jöi­den” määrän kasvus­ta ja työn­jaol­la saavute­tu­ista syn­er­giae­duista. Viimeiset vuodet var­masti ovat olleet ainakin osit­tain tietokonei­den lasken­tate­hon kasvun kan­nat­tele­maa, kun tietokone­mallinnuk­sel­la on saatu tehtyä yhä enem­män asioi­ta. Jos nyt ei ripustet­taisi tule­vaisu­ut­ta Mooren lain varaan nyt, kun piipo­h­jais­ten siru­jen rajat alka­vat tul­la vas­taan kor­vaavien optis­ten ja kvant­ti­ti­etokonei­den ollessa vielä kaukana prototyyppiasteesta.

  54. Eikö real­is­tisem­paa olisi edes sel­l­ainen ole­tus, että teknolo­gia kehit­tyy samal­la vauhdil­la kuin nyky­isin? Tosin tämäkin saat­taa olla pieleen menevä arvio, kos­ka tieteen kehi­tys on ollut ennem­minkin kiihtyvää kuin tasaista ainakin viimeiset 100 vuotta.

    Tuo johtunee tieteen ja teknolo­gian alan “työn­tek­i­jöi­den” määrän kasvus­ta ja työn­jaol­la saavute­tu­ista syn­er­giae­duista. Viimeiset vuodet var­masti ovat olleet ainakin osit­tain tietokonei­den lasken­tate­hon kasvun kan­nat­tele­maa, kun tietokone­mallinnuk­sel­la on saatu tehtyä yhä enem­män asioi­ta. Jos nyt ei ripustet­taisi tule­vaisu­ut­ta Mooren lain varaan nyt, kun piipo­h­jais­ten siru­jen rajat alka­vat tul­la vas­taan kor­vaavien optis­ten ja kvant­ti­ti­etokonei­den ollessa vielä kaukana prototyyppiasteesta.

  55. Kan­nat­taa kuitenkin muis­taa, että radioak­ti­ivi­su­us ei ala ja lopu vaan puolit­tuu aina edel­lis­es­tä arvostaan kun kullekin aineelle omi­nainen “puoli­in­tu­mi­sai­ka” on kulunut. Siis jos nyt säteillee määrän sata yksikköä, niin kun puoli­in­tu­mi­sai­ka t on kulunut säteilee 50 yksikköä ja ajan 2t kulut­tua 25 yksikköä jne. Eli säteilyt­tömyys on se kuu­luisa veteen piir­ret­ty viiva…

Vastaa käyttäjälle tpyyluoma Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.