Olen aika järkyttynyt saamastani palautteesta, joka koski Sörnäisten rantatiellä tapahtunutta suojatieonnettomuutta. Kovin moni kirjoittaja vaati otettavaksi liikennesuunnittelun lähtökohdaksi, etteivät autoilijat piittää suojateitä koskevista säännöistä ja jopa suojateiden poistamista, jos puolen kilometrin säteellä on myös lastenvaunuille soveltuva ylikulkusilta.
Jos liikennekuri on mennyt tuollaiseksi, ei auta kuin palauttaa se kerralla. Nollatoleranssi ja suojatiesääntö tehovalvontaan. Jos poliiseja ei riitä kaikkialle, kamerat avuksi. Kunnon sakot ja kortti pois. Kyse on törkeästä piittaamattomuudesta. Jos jonkun autoilijan kohdalla kyse ei ole pelkästä piittaamattomuudesta vaan kyvyttömyydestä hahmottaa liikennettä, sitä suuremmalla syyllä kortti on syytä ottaa pois.
Siispä: julkistetaan päivä, josta nollatoleranssi alkaa. Tavat muuttuvat nopeasti.
Näin. Autolla liikkuminen on aika masentavaa juurikin puuttuvan liikennekurin ja ‑kulttuurin vuoksi.
Vahinkoja sattuu, mutta suojatiesäännön rikkominen on niin systemaattista että siihen pitäisi puuttua, kuten myös suojatien eteen pysäköimiseen.
Aloitetaan Osmo sinusta ja kysytään noudatatko sinä itse aina kyseistä sääntöä? Myös pyöräillessäsi?
Saman käsittämättömän ajattelutavan — jota toisaalla bensafasismiksi kutsuit — seurauksena Helsingistä alkaa olla nykyisin vaikea löytää liikennevalotonta suojatietä.
Se on sääli, sillä sopivalla liikennesilmällä, reaktionopeudella, henkivakuutuksella ja teräskärkisillä maihareilla varustettuna tien yli kuitenkin pääsee parhaiten ja nopeiten ilman liikennevaloja, ja vieläpä lain suojassa.
Kannatan lämpimästi nollatoleranssia suojatiesääntöjen kanssa. En tosin äkkiseltään mietittynä juuri minkään muun.
Voi apua näiden vaatimusten kanssa. Kun byrokraatti käskee, kansalainen menee kyykkyyn?
Liikennesäännöt ovat olemassa sen takia, että liikenne sujuisi ennakoitavasti. Ei sen takia, että suunnittelijat pääsevät powertrippailemaan. Sanokaa vaan jossette osaa suunnitella liikennettä turvalliseksi, kyllä sinne saadaan pätevämmät kaverit paikalle.
Nyt Osmo puhuu asiaa. Nollatoleranssi suojatiesäännössä toisi oikeasti lisää turvallisuutta. Voimavaroja valvontaan saadaan tarpeettomasta maanteiden nopeusvalvonnasta. Tilastothan osoittavat, että maantienopeuksissa ei ylinopeuksilla käytännössä ole kuin fiskaalinen merkitys 😉
Säädösten kiristäminen ja valvonta ei kuitenkaan poista sitä ikävää tosiasiaa, ettei Suomessa voi puhua liikennekulttuurista. Ei voi puhua ainakaan sen keski- ja etelä-eurooppalaisessa muodossa. Suomessa ratkaisut tulee teknisesti tehdä vähän toisella tavalla erottaen auto- ja muu liikenne mahdollisuuksien mukaan.
Valvotaan vaan, mutta millä resursseilla?
Spottu: Autolla liikkuminen on aika masentavaa juurikin puuttuvan liikennekurin ja ‑kulttuurin vuoksi
Joo, laajemmin kysymys on kaupunkikulttuurista ja kurista. Tiheän asutuksen keskellä ei yksinkertaisesti ajeta kuin pellolla (ja sellaisella alueella ei ylipäänsä pitäisi olla useampikaistaisia kaupunkimotareita, mutta tämä on toinen juttu.) Ajan kanssa kaupunkikulttuuri kehittyy, se että on paljon muitakin ihmisiä ympärillä asettaa tiettyjä rajoitteita käyttäytymiselle.
Mutta tämä kestää sukupolvia ja valvontaakin kuitenkin tarvitaan. Kaupungissa sen tarve on suurempi, ja halu sen lisäämisen kaupunkilaisten ja päättäjien keskuudessa samoin. Mutta kun resurssit päättää sisäministeriö.
Helsingillä pitäisi olla oma kaupungin hallinnon alainen katupoliisi jonka resursointi on kaupunkilaisten asia. Tähän voisi yhdistää erillaiset kaupungin ostamat vartiointipalvelut, pysäköinninvalvonnan ja lipuntarkastuksen. Sellaisia Lontoon Bobby-tyyppisiä ystävällisiä poliisísetiä ja ‑tätejä, kutsutaan näitä vaikka Hobbyiksi ja laitetaan hassut hatut päähän.
Sanokaa vaan jossette osaa suunnitella liikennettä turvalliseksi, kyllä sinne saadaan pätevämmät kaverit paikalle.
Jos liikenne pitäisi suunnitella turvalliseksi, niin ensimmäinen lähtökohta olisi että toista tonnia ja toista sataa kulkevia teräslaatikoita ei saisi kuljettaa kuin tarkasti valvotut ammattilaiset. Tätä odotellessa yritetään saada amatöörit jotenkin käyttäymään.
Varmaan olisi ollut aiheellista pitää liikennevalot päällä. Jos tiellä on kaksi samaan suuntaan menevää kaistaa, niin suojatien tulisi olla valo-ohjattu. Toinen tapa on tukkia toinen kaista ennen suojatietä esim. betoniporsailla. Silloin suojatielle tilaa antavaa autoa ei voida ohittaa.
Poliisin tulisi valvoa suojateitä myös siviilipoliisiautoilla, jos maija on suojatien vieressä, niin autoilijat kummasti noudattavat sääntjä paremmin.
Poliisi on kautta aikain vedonnut resurssipulaan, vaikka rike tapahtuu nenän edessä. Eivät viitsi tehdä paperitöitä. Eli laiskuun on syynä.
Mutta monesti puhuttelu ja huomautuskin olisivat tehokkaita keinoja.
Juurihan Suomessa nousi hirveä haloo, kun ei enää saa laillisesti ajaa niin kovin paljon ylinopeutta.
Mainittakoon, että muistelen Ruotsissa (?) kokeillun jossain kaupungissa suojateiden poistoa. Tämä paradoksaalista kyllä lisäsi liikenneturvallisuutta, lähinnä kai siksi, että jalankulkija ei voinut luottaa autoilijan pysähtymiseen ja katsoi hieman tarkemmin ylitystä. Toisaalta tämä myös tarkoitti, että kävelijät ylittivät tietä missä tahansa, mikä tarkoitti että autoilijatkin joutuivat olemaan huolellisempia ja ajamaan hitaammin — kyseessä ei siis ollut myönnytys autoilijoille.
Epäröisin silti moista käytäntöä ainakin vilkasliikenteisellä seudulla. Ja kun liikennesääntöihin kuuluu pysähtyä punaisilla ja suojatiellä, silloin niitä kannattaa myös valvoa jottei ohjeista tule ajajan mielessä viitteellisiä.
Millaisena Osmo näkee liikennesuunnittelun vastuun nyt ajankohtaisessa tapaturmassa? Miksi eivät liikennevalot palaneet?
Vai on täällä ehdotettu, että jos puolen kilometrin säteeltä löytyy ylikulku, josta pääsee lastenvaunujen kanssa, niin suojateitä ei tarvita. Tätä ehdottaneille suosittelen päivittäisiä kävelylenkkejä vaunuissa matkaavan vauvan ja omin jaloin kävelevän tahtoikäisen kanssa ja miettimään sitten, haluavatko kävelylenkkiin ylimääräisen, kilometrin mittaisen, lisälenkin.
Tällä menolla lapsia aletaan vielä entistäkin enemmän kuljettaa autolla.
Lopultakin tässä on kyse asenteista. Tokiossa liikennettä on paljon ja se on nopeaa, mutta valojen vaihtuessa se pysähtyy kuin seinään. Vastaavasti suojatiet ovat heti valojen vaihtuessa täysin tyhjät vaikka tänä aikana tien ehti ylittää iso joukko ihmisiä.
Säännöt on säännöt ja niitä noudatetaan. Jos on purnaamista niin muutoksia voi hakea normaalien demokraattisten kanavien kautta.
Nollatoleranssi kuulostaa hyvältä, mutta miten se toteutetaan? Poliisien resurssit ovat rajalliset, joten suojatiesäännön tiukka valvonta on aina pois muista poliisin tehtävistä.
Tiukemmat rangaistukset ovat toki sinällään yksi keino. Tosin minusta tuntuu siltä, että nykyisiin sääntörikkojiin rangaistuksenuhka ei juurikaan tepsi.
Ehkä kansalaisaktiivisuus olisi paikallaan? Näyttäkäämme heti julkinen paheksuntamme suojatiesääntöä rikkoville. Sosiaalinen paine on omiaan hillitsemään liikennekulttuuria. Antiikista tuttu keskisormisignaali uusiokäyttöön.
“Timo Ylikännö kirjoitti 18.10.2009 kello 1:30”
“noudatatko sinä itse aina kyseistä sääntöä? Myös pyöräillessäsi?”
Hyvä huomio. Pyöräilijän on ilmeisesti pysähdyttävä silloinkin kun pyörätie on jalkakäytävän puolella; ja vaikka välissä olisi tyhjä kaista, esim jalkakäytävä.
Suomihan on liikenneturvallisuuden suhteen suurin piirtein maailman turvallisin maa — kunhan sopivasti mitataan eli muistaakseni YK:n tilastoissa onnettomuuksia per liikennekilometri tai jalankulkijoille sattuneita onnettomuuksia per asukasluku. Jos täydellisellä liikennekulttuurin puuttumisella päästään liki maailman parhaaksi, miten turvallista täällä olisikaan, jos olisi edes hiukan kulttuuria?!
No joo, paljon on varmasti parannettavaa, mutta lähtökohta ei voi olla niin totaalinen väärinkäsitys, että Suomessa olisi poikkeuksellisen turvaton liikenne. Varmasti maailman suurin piirtein turvallisin liikennekulttuuri toimii jotenkin myös oikein.
Tästä tulee mieleen median jatkuva rummutus suomalaisten miesten poikkeuksellisesta väkivaltaisuudesta. Soturikulttuuriväitteitä ja mitä milloinkin paskaa levitetään kuin lantaa. Todellisuudessa Suomi on selvästi keskimääräistä turvallisempi maa ainakin EU:ssa, joissain kyselyissä katumme ovat koko yhteisön turvallisimpia. Kolmas median turvallisuuteen liittyvä humpuuki väittää, että perheväkivaltaa Suomessa on enemmän kuin melkein missään ja että naisten perheväkivalta on marginaalista. Pöh!
Suomessa ja erityisesti Suomen mediassa on yksi poikkeuksellinen piirre: yhteiskuntamme turvattomuuden tolkuton liioittelu. Miksi? Onko diskursiivisesti halveksittu kansanosa helpommin hallittavissa ja kyykytettävissä?
Liikenneturvallisuuteen palatakseni se lienee kohdallaan silloin kuin pelataan yhteisillä säännöillä ja kaikki ovat varovaisia. Esimerkiksi suojatielle ei hortoilla kuin Englannissa ja kaikilla on autojen pelko selkäytimessä.
Kun omaan kokemuksia kävelystä ja autoilusta sekä Helsingistä että Tukholmasta ynnä vielä Madridista, totean vain, että Tukholmassa olen kokenut sekä kävelyn että autoilun (ja pyöräilynkin) varsin leppoisaksi ja turvalliseksi juuri sikäläisen liikennekulttuurin takia. Helsinki ja Madrid muistuttavat enemmän toisiaan sikäli, että molemmissa saa olla täysin terve ja huippuvireessä selvitäkseen hengissä tai säilyttääkseem terveytensä, oli sitten jalankulkija tai autoilija.
Kun luin otsikon tuosta uutisesta, heti tuli mieleen, että joku on varmaan ajanut suojatien eteen pysähtyneen auton ohi ja niinhän se sitten olikin. Olen samaa mieltä, että tuon säännön kohdalla voisi noudattaa nollatoleranssia, mutta pahaa pelkään, ettei se välttämättä paljon mitään auttaisi. Uskon, että noissa tapauksissa ei ole yleensä kyse varsinaisesta piittaamattomuudesta, vaan siitä, etteivät kuskit edes huomaa koko tilannetta tai tajua tekevänsä väärin. Kyseisiä tilanteita tulee kuitenkin hyvin harvoin eikä niihin reagoiminen ole monilla selkäytimessä kuten vaikka punaisiin valoihin ja stop-merkkeihin reagoiminen. Ehkä joku kampanja olisi paikallaan tai sitten ei auta muu kuin yrittää päästä eroon tuollaisista suojateistä.
Olen vuoden verran pyöräillyt työmatkani. Asenteeni autoiluun ja sääntöihin on saanut uutta näkökulmaa. Liikenteessä pääsääntöhän on, että jalankulkija odottaa suojatiellä kunnes liikennevirta tiellä loppuu, ja ylittää voi vasta kun on tyhjä tie. Näin käytännössä. Olen yrittänyt muuttaa omaa suhtautumistani (maan tapaan, niitä riittää) ja pysyhtyä satunnaisesti autoillessani suojatien eteen, jos siinä odottaa jalankulkijoita. Kuten täälläkin on todettu, monikaistaisilla teillä tämä on kyseenalaista, koska naapurikaistalla pari autoa yrittää mennä kuitenkin. Pyrin katsomaan taustapeilistä, ettei bemaria tai mersua ole tulossa tuhatta ja sataa. Jos on, en uskalla ottaa riskiä ja todistaa murhenäytelmää. Näin on turvallisempaa, koska, kuten sanottu, oletus on, että jalankulkija odottaa joka tapauksessa. Kirsti yllä puhui kokeilusta, jossa oletuksena oli, että kun ei ole suojatietä, jalankulkijat joutuvat olemaan varovaisia. Suomessa ei voi olla olematta varovainen, jos on vielä hengissä. Ruotsi saattaa olla toista maata tässä.
Tässäkin asiassa on pakko muuttaa maan tapaa ja vallitsevaa käytäntöä (vrt. vaaliraha-asia). Tämä vaatii laajaa asennemuutosta, isoja otsikota, porkkanaa ja keppiä. Ja ymmärrystä siitä, miten vakavasta asiasta on kyse. Ikinä ei liikennettä voida suunnitella niin, etteikö jossain olisi valoton suojatie ja ko. vaara — tämä vaatisi joka liikennemuodon omalle tasolleen ja kaistalle. Kustannukset ovat masiivisia. Jospa alettaisiin noudattamaan sääntöjä, onko se niin vaikeaa. Voin todeta, että se on yksilölle myös palkitsevaa, niin kuin toisten huomioiminen eri tilanteissa muutenkin.
(Ja pyöräilijät kelloa soittamaan. Se soittoäänen käyttö ei tarkoita keskisormen näyttämistä vaan merkkiä siitä, että olen tulossa, valitkaamme kaistamme, välttäkäämme yhteentörmäys. Se on siis kohteliaisuus. Tämäkin vaatii asennemuutosta — edelleen myös itseltäni.)
Kannatan suojatiesäännön nollatoleranssia lämpimästi!
Yksi suuri ongelma on se, että välinpitämättömyys liikenteessä on (joitakin ilahduttavia poikkeuksia lukuunottamatta) läpäissyt koko yhteiskunnan. Kuten tpyyluoma kirjoitti, kestää oletettavasti pitkään, ennen kuin opitaan elämään ihmisiksi ihmisten keskuudessa.
Poliisi todellakin perustelee toimettomuuttaan suojatievalvonnassa resurssipulalla. Ehkä pulaa on, mutta ainakin yksittäiskokemusten mukaan vikaa on myös joidenkin poliisien asenteissa.
Jäin taannoin auton tönäisemäksi suojatiellä. Risteävää autoliikennettä odottamaan jäänyt autoilija lähti liikkeelle juuri kun olin auton nokan edessä. Pieni luunmurtuma ja muutaman kuukauden juilinta kädessä seurauksena, ei onneksi ilmeisesti sen pahempaa.
Mutta pahinta kokemuksessa oli poliisin, jonka siis paikalle soitin, asenne asiaan. Viitsivät sentään saapua ja todeta autoilijan syylliseksi tapahtuneeseen. Rangaistus oli suullinen huomautus. Poliisin tekemässä pöytäkirjassa todettiin, että tapahtuma oli “vahingon oloinen”.
Toisessa tapauksessa toimittaja kirjoitti, kuinka oli autolla, väistämisvelvollisena, törmännyt mopoilijaan. Mopoilijalta jalka poikki, rangaistus autoilijalle jälleen suullinen huomautus.
Ehkä itse tapahtuma voi olla vahinko, mutta asenne “enpä viitsi jalankulkijoita, pyöräilijöitä sun muita hihhuleita paljon väistellä”, ei ole vahinko. Poliisin kunniaksi on sanottava, että tämän logiikan ainakin eräs liikkuvan poliisin paikallisjohtaja ymmärsi hyvin, otti suorastaan itse esille. Mutta miten se saataisiin jakeluun kaikille tasoille?
Voi, olisipa ihana ajatus, että Stadissa voisi kulkea niin, että autot antaisivat aina tilaa suojatiella kulkijalle.
Tehtäväksi autolijoille: kokeilkaa ylittää Manskun ylittävä valo-ohjaamaton suojatie oopperatalosta hieman etelään.
Hoh hoijaa, ei tässä välttämättä ole ollut kyseessä piittaamattomuus suojatiesäännöstä traagisesta lopputuloksesta huolimatta. Muuttuneet liikennejärjestelyt ko. tyyppisellä läpiajoväylällä ovat todellinen riski varsinkin kevyelle liikenteelle, mikä olisi otettava huomioon jo poikkeusjärjestelyjä suunniteltaessa.
Sörnäisten rantatiellähän kaupunkiin päin tultaessa on mahdollista kääntyä monessa kohdin pois väylältä oikealle, minkä vuoksi liikennevalojen ollessa päällä, oikealla kaistalla liikenne saattaa pysähtyä kääntyjien väistäessä kevyttä liikennettä. Näin liikennevalojen ollessa päällä autoilijat ovat tottuneet ohittamaan oikealle kaistalle pysähtyneet autoilijat itse pysähtymättä. On helppoa ymmärtää, että jos liikennevalot ovat poikkeuksellisesti pois päältä, autoilija ei välttämättä ymmärrä muuttaa ajotapaansa väylällä, vaikka muuten pyrkisikin ajamaan turvallisesti.
Olen myös kuvitellut, että jo nyt ko. törkeän liikennerikkomuksen, kohdalla olisi nollatoleranssi. Etelä-Euroopassa ajaneena jaksan myös hämmästellä suomalaisen liikennekulttuurin väheksymistä. Oikeasti täällä sattuu ja tapahtuu melko vähän liikenteen ollessa kurinalaista ja kevyen liikenteen melko hyvin huomioivaa. Itse ajelen polkupyörällä lähes päivittäin Sörnäisten rantatietä ja 95% autoilijat oma-aloitteisesti väistävät pyöräilijöitä kääntyessään pois väylältä.
Diletantti, sinänsä olen yhtä mieltä siitä että media liioittelee riskejä, tosin suomalainen media on minusta verrattaen suhteellisuudentajuista. Mutta mitä noihin tilastoihin tulee niin Suomessa ajetaan pitkiä matkoja keskellä ei mitään ja erittäin (suoraan sanoen liiankin) hyvätasoisilla moottoriteillä. Olisi suorastaan outoa jos näissä olosuhteissa tapahtuisi paljon onnettomuuksia per ajettu kilometri. Mitä taas tulee jalankulkijaonnettomuuksiin per capita niin tämäkin tulisi suhteuttaa jalankulun määrään liikenteen seassa, jota laskee sekä ilmasto että kunnollisten kävelykaupunkien vähyys.
Suomalainen autoilija on yksinkertaisesti totutettu ajamaan motarilla jossa ei tarvitse kiinnittää huomiota kuin muihin autoihin. Ongelma noissa kaupunkimotareissa kuten Rantatiet tai Huopalahdenkatu on että (osa) ajaa kuin ne olisivat autobahnoja, mikä johtuu osittain siitä että siltä ne näyttävät. Edelleen, yksi syy lisää purkaa ne, muu syy on esimerkiksi se että ainoa mitä liikenteellisesti seuraa siitä kun syöttää kuusikaistaisella motarilla liikennettä ahtaaseen korttelikatuverkkoon on julmettu ruuhka sen motarin päässä.
B. Wisser:
“On helppoa ymmärtää, että jos liikennevalot ovat poikkeuksellisesti pois päältä, autoilija ei välttämättä ymmärrä muuttaa ajotapaansa väylällä, vaikka muuten pyrkisikin ajamaan turvallisesti.”
Kyllähän sen tietysti tajuaa miksi noin tapahtuu, mutta ei sitä kyllä ymmärtää voi. Samalla tavalla kolmion takaa voi vetää surutta eteenpäin, kun ei sieltä eilenkään ketään tullut, ja siihen on tottunut.
Varmaan vähä vähältä Helsinkiinkin kasvaa ikäluokka, jolle ajokortti ei ole itsestäänselvyys eikä autolla ajo kansalaisoikeus. Toivottavasti ainakin, ehkä sillä tavalla tuo suomalaista/helsinkiläistä liikennekulttuurivinouma alkaa oikenemaan.
Oma kokemukseni Etelä-Euroopasta (jossa tällä hetkellä asun) että vaikka liikenne on aina välillä hyvinkin kaaoksellista täällä, niin kenellekään ei tulisi mieleenkään jättää pysähtymättä suojateiden eteeen, oli ne sitten yksi- tai useampikaistaisen tien yli.
“Voi, olisipa ihana ajatus, että Stadissa voisi kulkea niin, että autot antaisivat aina tilaa suojatiella kulkijalle.”
Kyllä sitä tilaa melkein aina tulee, kun laittaa jalkansa rohkeasti tielle ja näyttää, että on tosissaan tulossa yli. Tietysti oman henkensä vuoksi pitää olla valmis hyppäämään taaksepäin, mikäli ratissa on joku todellinen mulkvisti. Itselläni on tapana kävellä pysähtymättä suojatielle, jos useampi ihminen odottaa siinä lammasmaisesti letkan pysähtymistä ja on jonkinlainen järkevä rako.
Autoilijana toisaalta on joskus ärsyttävää, kun ilmaisee jo kaukaa, että on todellakin pysähtymässä, mutta jalankulkijat odottavat niin kauan, että vauhti on nollassa ja sitten vielä hetken pälyilevät ympärilleen ennen kuin suostuvat lähtemään liikkeelle. Mutta ehkä se on kuitenkin se terveellisempi asenne…
Olen autoillut ja kävellyt melkoisesti viime aikoina Suomessa ja Englannissa. Englantilaisesta strategiasta jalankulkijoiden ylityspaikkojen suhteen voisi ottaa oppia: tavallisia suojateitä on Englannissa hyvin vähän mutta ne on erittäin näkyvästi merkittyjä (mm. valaistus, vilkkuvalot ym) ja niitä kunnioitetaan hyvin. Normaaleissa risteyksissä taas on vain merkitty jalankulkijoiden ylityspaikat, jotka voivat olla valo-ohjattuja. Autoilla on muuten etuajo-oikeus.
Autoilijoita on helppo moralisoida huonosta suojatiekurista, mutta on siinä liikennesuunnittelijoillakin osasyynsä: monin paikoin suojateitä on aivan liian tiheässä ja niiden havaittavuus on huono. Esimerkiksi Mannerheimintieltä löytyy pitkiä suojateitä, jotka ovat katuvalopylväiden välissä syvässä varjossa. Suojateiden maalaukset ovat paljolti kuluneet puhki, niin myös onnettomuuskohdassa.
Tämä on tämmöinen tienkäyttäjän havainto, että muualla Euroopassa suojateiden havaittavuuteen panostetaan todenteolla, mutta Suomessa en ole vastaavaa havainnut, en sitten yhtään. Jalankulkijoiden turvallisuus ei parane autoilijoita sättimällä vaan rakentamalla sellaista liikenneympäristöä, jossa tien turvallisen ylittämisen kannalta välttämättömät havainnot — puolin ja toisin — on helppo tehdä.
Toinen asia sitten on tuo B. Wisserin mainitsema poikkeustilanteiden liikennejärjestelyt. Ei valo-ohjauksia voi noin vain kytkeä pois päältä ja odottaa, että tienkäyttäjät ymmärtävät kaikki toimenpiteen sivuvaikutukset. Ehkäpä tämä suojatie olisi pitänyt ottaa tilapäisesti kokonaan pois käytöstä tietyön vuoksi? “Pedestrian crossing not in use” on hyvin tavallinen kyltti brittiläisillä työmailla.
Ajaessani autoa tiellä, joissa on useampi ajokaista samaan suuntaan, olen käytännössä lopettanut pysähtymisen suojatien eteen ensimmäisenä, eli olen lopettanut antamasta tilaa suojatien ylittäjille.
Ainoa syy tähän on se, että pysähtyessä suojatien eteen tulee samaan suuntaan kulkevalta viereiseltä kaistalta erittäin usein joku kaistapää, joka ei pysähdy ja läheltä katsottuna se on ikävän näköistä.
Eli olen lopettanut antamasta tilaa jalankulkijoille heidän oman turvallisuutensa vuoksi. Tämä on erittäin surullista ja kahden lapsen isänä olen huolestunut siitä, miten selittää lapsille sen, että suojatie ja sen eteen pysähtynyt auto muodostavat vaarallisen yhdistelmän em tilanteissa.
Suojatiesääntöön nollatoleranssi olisi erittäin tervetullut “uudistus” ja osa sellaista liikenne- ja tapakulttuuria, jota tänne kaivattaisiin.
Se mikä keski- tai varsinkin eteläeurooppalaisessa liikenteessä on jalankulkijan kannalta parempaa, on että autoja on niin paljon tai kadut niin kapeita, että nopeudet pysyvät alhaisina. Siellä missä on tilaa ajaa, ajetaan vähintään yhtä kovaa kuin Suomessa. Se mikä suomalaisessa liikennekulttuurissa on parempaa, on että täällä humalassa ajaminen ei ole maan tapa.
Ajaminen on taitolaji. Pitää huomioida kaikkea kaikenaikaa, eikä vain seurata edellistä. Jos Helsingin kuskit lähetettäisiin Tukholmaan ajelemaan, niin 99% rullaisi kävelijän yli 10 minuutissa. Siellä kävelijät pitävät oikeutensa ja toisaalta autoilijat kunnioittavat niitä. Väistäminen on yhtä normaalia kuin kolmion tai punaisen valon noudattaminen. Ja noudattamattajättämiseen pitää puuttua. Mutta kyllä suomen tieliikkennelakiin saisi pienen korjauksen tehdä. Suojatie merkitään joko merkillä tai viivoilla. Muissa maissa esim vaikka tukholmassa se on merkillä JA viivoilla. Normi risteys ja suojatiemerkkejä on 8kpl, jos keskikorokkeita merkkejä 12! Merkkien paikka vielä mahdollisimman lähellä katua (kanttikivessä) ja ne pysäköintimerkit miniatyyrinä talojenseinissä tai seinien lähellä. Täällä on merkit on vähän toisin päin. Suojatiemerkki ties missä ja suojatien jälkeen pysäköintimerkit kunniapaikoilla ja suurina.
Nollatoleranssi ja heti.
En tiedä, miksi nuo vihreät ovat innostuneet elinkautisesta rangaistuksista ja kyttäys yhteiskunnasta .
Tulee aivan mieleen Tuure Junnila ja Georg Ehrnrooth tai Harry Bogomoloff kuri-ja järjestys-mottoineen.
Ajan melkein päivittäin tuossa kohdassa ja liikennetilantet syntyvät siinä nopeasti, kun naapuri yhtäkkiä jarruttaa suojatielle. Jos huomio ei ole 100 % niin tällainen onnettomuus voi syntyä. Ihmisen vireys ei ole 100 % kovinkaan usein.
Kyllä tämä on pelkkää vihreää populismia, josa yksittäistapauksen perusteella vaaditaan hirteen kaikki rikkojat.
Vihreiden pitäisi keskittyä hoitamaan omaa tonttiaan hallituksessa eli työelämän asioita.
Tänäkin vuonna kuolee satoja työttömäksi jääneitä työntekijöitä ja yrittäjiä oman käden kautta, mutta vihreiden suhtautuminen asiaan on EVVK .
Työtapaturmissakin kuolee n 150 ja loukkantuu pysyvästi paljon enemmän.
Olisipa Osmo joskus huolissaan näistäkin
Siihen nähden pari loukkantunutta suojatiellä on noirmaali juttu
Minusta Oden avaus palautteen järkyttävyydestä on oikeutettu. Tuntuu kuin Ode olisi saanut aikaan uuden puoluejaon — pro-autot v. pro-kävelijät. Välillä tuli mieleen puheenvuoroista Kellopeli appelsiini.
Ainakin Helsingin keskustassa ongelmana ovat autot, jotka pitää saada pysäköidä mahdollisimman lähelle kotiovea, vaikka auton nokka jäisi suojatien päälle. Edes taksit eli ammattilaiset eivät moisen viereen pysähdy eivätkä aina Maijatkaan. Sakottamisesta puhumattakaan.
Kuitenkin keskustassa asuu aika paljon natiaisia, jotka kulkevat iltaisin harrastuksiin, kun heidät on opetettu liikkumaan turvallisesti. Mutta auto on tärkeä ja kaikki autoilijat tietävät, ettei valvojia iltaisin tarvitse pelätä.
Kun poliiseilla ei kerta kaikkiaan ole resursseja, voisi avarasti miettiä valvonnan yksityistämistä. Turvaliikkeet voisivat katsoa liikkuvaa liikennettä ja korttelivalvojat pysäköintiä.
On turha vedota liikennevalojen puutteeseen, kuten Munkkivuoren yliajo osoitti. On vaan autoilijoita, joita säännöt eivät tunnu koskevan eikä mikään ole heille mahdototonta. Onhan itse turvassa.
Kun onnettomuuksia tapahtuu ‘vähän’, jokainen voi ajaa ikäänkuin tilastot vapauttaisivat onnettomuuden todennäköisyydestä. Samalla logiikalla ei tarvitse käyttää kortsua, kun todennäköisyys taudista tai raskaudesta on mukamas pieni.
Aika masentavaa.
tpyyluoma,
kuvittelisin, että tarve liikkua pitkin (turvallisia) maanteitä ei ole Suomessa välttämättä sen suurempi kuin muissakaan maissa. Eli suurin osa suomalaisista — kuten vaikka saksalaisista — ajelee pääosin kaupungeissa.
Jos tulee tarve lähteä ulos kaupungista, voisiko muka olla niin, että saksalaisen tarve tai halu olisi mennä lähemmäs, kulkea lyhyempi matka kuin suomalaisen?
Sitä paitsi Saksassa ja monessa muussa tai ehkä kaikissa länsieurooppalaisissa maissa turvallisia moottoritietä on selvästi enemmän kuin Suomessa.
Niin tai näin, liikennekulttuurin hyvyyden objektiivista mittaa ei ole olemassa; per capita suomalainen liikene ei enää olekaan maailman turvallisinta. Aika varma voi kuitenkin kai olla siitä, että suomalainen liikenne on janalla siellä turvallisemmassa päässä.
Yksimielisiä tunnutaan olevan siitä, että se ei johdu erityisestä huomaavaisuudesta. Olisiko yksi syy siinä tapauksessa piittaamattomuuden aiheuttama varovaisuuden kulttuuri, kuten täälläkin jokunen on ehdottanut?
Liian vanhalle: Kuolleisuus liikenteessä vietettyä aikayksikköä kohden on noin kymmenkertainen työajan vastaavaan verrattuna.
http://www.lvm.fi/web/fi/julkaisu/view/821148 , sivu 39.
Paikallinen sanomalehti teki Jyväskylässä käytännön kokeen suojatiesäännön noudattamisesta. Tulos: 90% autoilijoista ei noudattanut.
Asenteesta kirjoitin tuossa ylempänä. Ei voi kuin surullisena todeta, että joissakin kirjoituksissa tässäkin esiintyy puistattavia “normaali juttu”, “ei jalankulkijoita voi huomata”-asenteita. Hyvin suuressa valtaosassa voi huomata, jos asenne on kunnossa. Eikä jatkuva lain rikkominen ja toisten turvallisuuden vaarantaminen oman edun nimissä ole mikään hyväksyttävä, normaali juttu.
Limbo!
Olen pitänyt Osmoa todella älykkäänä ihmisenä, joka uskaltaa lausua muutakin kuin puolueensa mantraa. Nyt pusikosta ryömi esiin entinen Enemmistö Ry:läinen, joka ei ollut huolissaan onnettomuuksista tai huomiokyvyttömistä kuljettajista, vaan sanatarkasti “autoilijoista”.
Onnettomuuden aiheutti huonosti hoidettu työmaa (yksi kaupungin loputtomista kaukolämpö/-jäähdytyskaivannoista) sekä kuljettajan virhe olla pysähtymättä toisen ajoneuvon pysähdyttyä suojatien eteen. Teko tuskin oli harkittu tai tahallinen, mutta harmittavan yleinen erityisesti kokemattomien kuljettajien joukossa.
’
Osmo, mikä älykkään ihmisen päähän meni? Pysähdy sinäkin hetkeksi suojatien eteen miettimään!
Osmo ei ilmeisesti niin paljoa liiku itse tuolla liikenteessä millään muulla kuin julkisella liikennevälineellä, kun ei havaitse näitä yleisiä onglemia.
Itse olen ruvennut opettamaan pienelle lapselleni, etteivät kaikki autoilijat noudata liikennesääntöjä ja autot ovat siten vaarallisia ja keinoja miten liikenteessä täytyy liikkua.
Suojatietemppu on taksiautoilijoiden tapa huvitella.
Itse olen todistanut tapaa, jolla taksiautoilija kiihdyttää hiukan rinnalla ajavan auton ohi ehtiäkseen pysähtyä juuri ennen suojatietä.
Vierellä oleva autoilija ei ehdi reagoida eikä tule ajatelleeksikaan, että taksi vielä pysähtyisi suojatien eteen. Seuraavissa valoissa taksikuski saa sitten “avautua” toiselle autoilijalle sydämensä kyllyydestä. “Urpo, et pysähtynyt suojatien eteen kun olin päästämässä jalankulkijoita tien yli”.
Like fucking a grater — slightly amusing, mostly painful.
Liikennevalvonnan/valistuksen suurin ongelma on, että se keskittyy lähes täysin nopeusvalvontaan. Jos ajotapa on muuten asiallinen ja muut huomioonottava, ei rajoituksia edes tarvittaisi. Sopiva nopeus tulee automaattisesti siinä hyvän käytöksen rinnalla. Mutta poliisi se vaan tyytyy tutkaamaan nopeuksia kehällä ja viis veisaa, kun autoilijat kaasuttavat varpaita hipoen ohi suojatiellä.
Siinä Osmo on oikeassa, että kortti pitäisi ottaa pois, jos ohittaa suojatien eteen pysähtyneen auton pysähtymättä. Se on törkeydeltään verrattavissa rattijuopumukseen. Ajaja ei selvästikään osaa lukea liikennetilanteita edes selvin päin.
Itse pyörällä liikkuessa kiusaan näitä välinpitämättömiä autoilijoita työntämällä pyörän edelläni suojatielle. Kyllä ne yleensä näyttävät aika säikähtäneiltä. Enemmän pitäisi tehdä tälläistä niin ehkä oppisivat.
Itsekin kävelen keskustassa suojatielle tasaisesti ja autoilijat tekevät sitten enemmän tai vähemmän äkkipysähdyksiä kun heidän olettamansa jalankulkijan väistämisvelvollisuus suojatiellä ei toteudukaan. Asenteita kuvaan, että olen useaan kertaan saanut huutoa autoilijalta “eteen hyppäämisestä”. Kerran yksi sankari jopa tuli ulos autosta uhkailemaan.
Käy joskus myös niin, että auto EI pysähdy vaan kiihdyttää vauhtia vaikka olen jo pitkällä ajoradalla suojatietä ylittämässä.
Tälläistä tapahtuu runsaasti esimm. Kasarmikadulla pikku-Roban poliisiaseman vieressä. Minusta ongelman ytimessä on, että poliisit eivät valvo asiaa lainkaan puhumattakaan rangaistuksista. Jos jalankulkija on jo ajoradalla ylittämässä suojatietä ja auto ei pysähdy, pitäisi lätkäistä heti tuntuvat sakot. Valvonta olisi erittäin helppoa ja voitaisiin toteuttaa myös kameroilla.
Typerät nopeusvalvontakamerat pitäisi laittaa tähän käyttöön, jotta niistä olisi oikeasti hyötyä liikenneturvallisuudessa.
Kiitokset Soininvaaralle tämän asian esilletuomisesta.
Viimeksi kun auto “joutui” minua suojatiellä väistämään, huusi kuski perään: “Vitun idiootti!”. Että tällä tasolla asenteissa ja lain noudattamisessa liikutaan.
Terveisin,
Kahden auton autoilija
“Ajan melkein päivittäin tuossa kohdassa ja liikennetilantet syntyvät siinä nopeasti, kun naapuri yhtäkkiä jarruttaa suojatielle.”
Totta ihmeessä tilanteet muuttuvat (liian) nopeasti kun motariliikennettä ja ‑volyymeja tuodaan kaupunkiolosuhteisiin. Sörnäisten Rantatiellä ongelma jatkossa vain pahenee kun energiantuotannolta vapautuvaa maata muutetaan muuhun käyttöön.
Jos syitä etsitään, niitä voisi hakea sellaisesta suunnittelun lähtökohtana käytettävästä metriikasta jossa Sörnäisten Rantatien kaltaiset kaupunkimotarit nähdään tehokkaana ja siis toivottavana infrankäyttönä. Tämä latistaa kaupunkitilan läpiajoalueeksi.
Olen huomannut että jos olen sauvakävelylenkillä, pienikin sauvan heilautus suojatielle saa autot maagisesti pysähtymään ja antamaan tietä. Oletan että tämä johtuu autoilijoiden pelosta, teräväpiikkiset kävelysauvat voisivat naarmuttaa auton peltejä. Ts kyllä autoilijat huomaavat oikein hyvin jalankulkijat ja suojatiet.
Minun mielestäni pitää iskeä sinne missä tuntuu, eli lompakkoon. Isot sakot siitä, jos jättää ihmiset päästämättä suojatien yli. Nyt tuntuu, että tämä suojatieasia on lähinnä hyvien tapojen noudattamisen kaltaiseksi muotoseikaksi muuttunut monen autoilija mielessä.
Käsittääkseni kuitenkin suojatielle selkeästi köpöttelevä, tahi ylitysaikeissa oleva on autoilijaan nähden etuajo-oikeutettu.
Ihan täyttä asiaa kirjoitat. Monesti valo-ohjatuissa risteyksissä näkee vieläpä sitä, että valojen merkityskin on täysin hukassa.
Vihreällä mennään, jos näkyy keltaista niin pysähdytään jos mahdollista, muita vaarantamatta. Eli ei mitään äkkijarrutuksia kuitenkaan.
Suurin osa autoilijoista tuntuu vaan reagoivan vihreästä keltaiseen ‑vaiheessa täysin päinvastoin; Parisen sataa metriä valoihin, keltaista tulee näkyviin, ei muuta kuin kaasu pohjaan että kerettäisiin vielä “vanhoilla vihreillä” risteykseen. Kun tässä osuu ajoitus kohdalleen jalankulkijan kanssa, jälki on todella ikävää — auton nopeus kun on tuon kiihdyttelyn myötä huimasti sallittua kovempi.
Olen tätä touhua seurannut sekä jalankulkijana että autoilijana. Auton ratista katsottuna — tai lähinnä kuunneltuna — muiden reaktiot huomaa hyvin. Hiljennän toki aina jos joku on suojatien edessä. Niin paljon että saan auton pysäytettyä mikäli joku on suojatietä ylittämässä. En pysähdy kokonaan, niin pilkuntarkkaa säännön noudattamista tuskin kukaan odottaa. Kun toimin näin, takaa tulevat tööttäilevät sille joka hidastelee. Samoin jos pysähtyn keltaisiin liikennevaloihin, takana töötätään.
Jalankulkijan näkökulmasta sitten… Montakohan kertaa olen henkeni pelastanut sillä, että olen ensimmäisen kaistan jälkeen pysähtynyt kurkistelemaan varoen että joko sieltä taas kaahailee näitä tappajia? Monta. En ole enää jaksanut laskea. Yhden päivän aikana pääsisi varmaan kymmeneen jalkaisin kaupunkia kierrellessä jos vain katsoo vihreää valoaan ja kävelee kadun yli siihen luottaen.
Monta kertaa autoilija on esim. säikähtänyt nähtyään jalankulkijan, polkaissut jarrut pohjaan ja pysähtynyt renkaat savuten keskelle suojatietä. Osumalta vältyin vain siksi, että pysähdyin ennen tyhjää kaistaa katsomaan tuleeko joku, vaikka niille autoille palaa jo punainen ja minulle vihreä.
Ennen kuin tästä kirjoituksestasi tiesin, kävin kommentoimassa tapahtumasta hesarin uutiskeskusteluissa. Tuon kommenttini loppuun laittamani ehdotus sopii hyvin tähänkin:
Ehdottaisinkin loppuvuoden kestävää tehovalvontaa nimenomaan risteysajoon liittyen. Suojatiesäännöt, väistämisvelvollisuudet, liikennevalojen noudattaminen. Nollatoleranssilla, joka rikkeestä surutta sakkolappu kouraan.
Siinäpähän sitten autoileva ressukka selittää pomolle tärkeästä palaverista myöhästymistään sillä, kun piti pysähtyä työmatkalla kolme kertaa sakotettavaksi kun tuli ajettua punaisia päin tai lähes jalankulkijan päälle suojatiellä väistämissääntöjen unohduttua — ja vielä piti viimeinen kilometri kävellä kun sakkotilin täyttymisen takia vietiin ajokorttikin pois.…
Jalankulkijat voisivat ennen suojatien ylittämistä katsoa tarkkaan liikennettä ja huomioida silmäkontaktilla autoilijan valppaus ennenkuin astuvat suojatielle. Monet jalankulkijat menevät suojatielle ilman minkäänlaista liikenteen seuraamista ja luottavat autoilijoihin tarkkaavaisuuteen liikaa.
Miksi kaikkien jalankulkijoiden ylityspaikkojen pitää meillä olla nimenomaan suojateitä? Varsinkin risteyksissä voisi olla vain englantilaistyyppisiä merkittyjä ylityspaikkoja, joissa autoilla on etuajo-oikeus. Ylityksen voisi jaksottaa vilkkaissa paikoissa liikenteenjakajalla.
On tietenkin kaunis ajatus, että tukkirekan pitää pysähtyä talviliukkailla päästääkseen ekaluokkalaisen suojatien yli… mutta noin käytännössä lienee turvallisempaa, että jalankulkija ylittää tien, kun autoja ei tule.
Suojatien olemassaoloon pitäisi olla jokin erityinen syy ja silloin suojatie pitäisi merkitä erittäin näkyvästi.
Liian vanha sanoo:
“Ajan melkein päivittäin tuossa kohdassa ja liikennetilantet syntyvät siinä nopeasti, kun naapuri yhtäkkiä jarruttaa suojatielle. Jos huomio ei ole 100 % niin tällainen onnettomuus voi syntyä. Ihmisen vireys ei ole 100 % kovinkaan usein.”
Miksi se naapuri jarruttaa yhtäkkiä. Jos sen takia, että tielle on tulossa ihmisiä niin mikset ole jo pysähtymässä. En keksi nyt muuta syytä kuin se, että jalankulkijoita on tulossa, mutta ajattelet ajavasi joka tapauksessa.
Kalliossa asuvana kannatan ajatusta. Suurempana vaaran paikkana kuin valottomat tai keltaista vilkuttavat suojatiet pidän kuitenkin ihan tavallisia, valollisia ylityksiä. Usein käy niin että sekä vihreää valoa noudattava jalankulkija että kääntyvä autoilija jättävät aivonsa narikkaan ja törmäävät. Tässä vaaranpaikassa valitettavasti kaikki vastuu haluttaisiin sysätä ylitystä henkensä kaupalla kyttäävälle jalankulkijalle. Mikäs siinä on kuskin ajellessa säännöistä piittamatta kun jalankulkija voi kuolla mutta autoilijan riski on lähinnä hypoteettinen.
harmittavan yleinen erityisesti kokemattomien kuljettajien joukossa.
Kuljettaja oli lehtitietojen mukaan ‑71 syntynyt.
Otetaan mallia esim. Espanjasta. Aurinkorannikolla liikennekuri oli muinoin tuntematon käsite, mutta nykyisin kaikki autot pysähtyvät suojatien eteen, koska lain mukaan jalankulkijoilla on etuoikeus. Toimii siellä, miksei täälläkin. Lakimuutoksia vaan työstämään. Toki Espanjassa on paljon mitä liikennekulttuuriin en haluaisi tänne pesiytyvän, mutta otetaan oppia niistä asioista mitkä toimii.
Sirpalle: Laki on nyt näin, miten ajattelit, että sitä pitäisi muuttaa:
(Tieliikennelaki 32 §)
Laki on minusta kunnosa, puuttuu vain, että sitä noudatettaisiin.
Unfortunately I am not good enough in the Finnish language to write in Finnish.
I can only agree! My observation as a pedestrian in Turku is that the pedestrian crossings on streets are more a signal for maximum acceleration than for stopping and letting pedestrians pass.
Standing there and waiting to be able to cross the street lets one wonder if it is all about the right and might of the strongest.
Osmo! Omasta mielestäni ehdotuksesi on tosi hyvä. Mielestäni sillä ei ole väliä mikä lauantaisen onnettomuuden aiheutti. Tämä ongelma on kuitenkin ollut olemassa jo pitkään. Autoilijat ovat kuninkaita ja kevyt liikenne saa rukoilla henkensä puolesta.
Mielestäni siis suojateiden käyttäytymistä pitäisi todellakin valvoa. Ongelmana on tietenkin se miten valvonta ratkaistaisiin poliisin resurssipula huomioonottaen?
Minulle tuli mieleen valvontakamera-ratkaisut suojateille. Mitä jos pahimmissa paikoissa olisi kamerat, ja niitä tarkkailisi sitten vaikkapa poliisikoululaiset tai siviilipalveluksessa olevat? He ottaisivat riketapauksissa kuvan talteen, jolloin poliisi voisi sakottaa kuljettajaa samaan tyyliin kuin ylinopeuskameroiden tapauksessa..
Tässä tapauksessa ei vaan pysty kovin helposti tekemään ylinopeuskameran kaltaista automaattilaukaisinta, joten tarvitaan ihmisiä valvomaan. Tai tarkemmin ajatellen ehkä pystyisi (liiketunnistimia suojateille), mutta se voisi mennä liian kalliiksi.
Minun ikäisilleni opetettiin jo kansakoulussa ja sittemmin oikein Talja:n (sittemmin Liikenneturva) kampanjalla, että tietä ylittäessä katsotaan ensin vasempaan, sitten oikeaan ja vielä kerran vasempaan. Hyvä neuvo sinänsä, mutta liian tehokas. Nyt on jokaisen alitajuntaan asti taottu sellainen malli liikenteestä, että auton valta-asema on ehdoton. Päivittäin näkee työmatkalla aikuisia ihmisiä, jotka pysähtyvät suojatien eteen odottamaan sadan metrin päässä lähestyvää autoa. Samaa liikenteen mallia he soveltavat myös autolla liikkuessaan.
Kauhistelemme usein etelän maiden kaoottista liikennettä. Oikeasti se vain näyttää kaoottiselta. Tosiasiassa se kaaos voi toimia vain, jos kaikilla liikenteesen osallistuvilla on oikeanlaista kunnioitusta toistensa liikkumisen oikeutta kohtaan.
Pari vuotta sitten Roomassa ensimmäinen reaktioni oli lievä kauhistus : ei suojateitä missään, autoja, liikkuvia ja pysäköityjä, joka paikka täynnä. Mutta työnnäpä jalkasi tielle, ihan missä tahansa, ja liikenne pysähtyy kuin seinään (kun et sentään ihan eteen hyppää — kunnioituksen toisen liikkumista kohtaan on oltava molemminpuolista, muuten tämä ei toimi). Vanhemmassa kulttuurissa on sisäistetty se ajatus, että jokaisella on yhtäläinen oikeus päästä paikasta a paikkaan b, liikkumistavasta, ‑kyvystä ja ‑syystä riippumatta.
Miksi meillä oli ennen parempi liikennekuri, tuskin ihmiset silloin sen erilaisempia olivat kuin nykyää, johtuneeko löystynyt kuri valvonnan puutteesta?
Kulttuurin on muututtava. Pieni juttu, minkä voi itse pysähtyneenä autoilijana tehdä, on soittaa torvea kun joku painaa ohi.
Voisiko perustaa tekstiviestipalvelun, johon voi ilmiantaa ohiajaneen rekisterinumeron? Kun samalle rekisterinumerolle kertyy useita ilmiantoja kutsuisi poliisi puhutteluun.
Autoilija lähestyy suojatietä 50 km/h nopeudella. Jalankulkija odottaa suojatien edessä. Autoilija pudottaa nopeuttaan. Jalankulkija luulee auton pysähtyvän ja astuu yhtäkkiä suojatielle. Autoilija lyö jarrut pohjaan ja törmää jalankulkijaan. Tie on yksikaistainen eikä suojatien eteen ole pysähtynyt toista autoa. Kumpi on väärässä? Vastaus: jalankulkija
Perustelut:
Suojatien edessä odottava jalankulkija ei ole suojatiellä eikä astumassa sille. Autoilijalla ei ole lain pakottamaa tarvetta ajaa niin hitaalla nopeudella, että hän voisi tarvittaessa pysäyttää autonsa ennen suojatietä. Jalankulkija ei ole noudattanut sellaista varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon etäisyys ja nopeus edellyttävät.
Tieliikennelaki, 33 §: Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.
Tieliikennelaki, 44 §: Suojatielle tai muuten ajoradalle astuvan jalankulkijan on noudatettava sitä varovaisuutta, jota lähestyvän ajoneuvon etäisyys ja nopeus edellyttävät. Hänen on ylitettävä ajorata tarpeettomasti viivyttelemättä.
Tieliikennelakia pitää muuttaa selkeämmäksi, koska “tarvittaessa pysäyttää” on tulkinnanvaraista. Onko tarvetta pysäyttää, jos jalankulkija ei ole suojatiellä eikä astumassa sille? Suojatien edessä seisova jalankulkija ei ole suojatiellä eikä astumassa sille. Astuminen edellyttää liikettä ja vähintään toisen jalan olemista suojatiellä tai sen ilmatilassa. Kun autoilija on harkinnut tarpeen pysäyttää ja päättänyt olla pysäyttämättä, pitääkö hänen harkita uudelleen ja kuinka usein?
“Suojatien olemassaoloon pitäisi olla jokin erityinen syy ja silloin suojatie pitäisi merkitä erittäin näkyvästi.”
Ihme, ettet vaadi kävelijän olemassaololle erityistä syytä. Ottaen huomioon vaaran, päästöt, melun ja autojen vaatiman tilan, pitäisin perustellumpana, että autot pääsisivät keskustaan vain erityisestä syystä.
jore: ei liikennekuri ennen (milloin ennen ?) ollut sen parempi kuin nykyäänkään. Autoja vain oli vähemmän, ne olivat hitaampia, huomiota hajottavia tekijöitä vähemmän ja jalankulkijat vielä pelotellumpia kuin nyt. Ja liikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrähän on kuitenkin vähentynyt dramaattisesti esim 70- luvulta tähän päivään.
Antin huomio kävelysauvojen näkyvyydestä on hyvä.
Itse olen miettinyt sitä, pitäisikö ruveta larppaamaan ja hankkia vaikkapa Teräasekeskuksesta oikein helvetin iso pertuska, jolla voisi ilmaista riittävän näkyvästi aikomuksensa ylittää katu.
‘“Suojatien olemassaoloon pitäisi olla jokin erityinen syy…”
Ihme, ettet vaadi kävelijän olemassaololle erityistä syytä. Ottaen huomioon vaaran, päästöt, melun ja autojen vaatiman tilan, pitäisin perustellumpana, että autot pääsisivät keskustaan vain erityisestä syystä.’
Ei siinä mitään, kävelykeskustat ovat yleensä oikein kivoja. Toisaalta keskustojen ahtailla kaduilla liikenne on yleensä niin verkkaista, että suojateillä ei ole kovin suurta merkitystä. Liikenne toimii kohtuullisesti niin suojateillä kuin ilman. En ole kuullut, että Lontoossa jalankulkijat tuntisivat itsensä saarretuiksi yhteen kortteliin, vaikka siellä ei suojateitä juuri ole.
Sen sijaan monikaistaisilla, nopeilla kokoojakaduilla suojatiet voivat olla todellisia vaaranpaikkoja jalankulkijoille. Näissähän on yleensä vilkkaan liikenteen aikaan valo-ohjaus, jolloin suojatien olemassaololla ei ole juuri merkitystä. Iltasella taas on vähän niin autoja kuin jalankulkijoitakin ja valot ovat pimeinä. Onko tämmöisissä paikoissa todella järkeä pitää kiinni jalankulkijoiden “etukävelyoikeudesta”?
En ole siis vaatimassa jalankulkijoiden ylityspaikkojen vähentämistä, vaan esittämässä, että kaikkien ylityspaikkojen ei ole tarpeen olla suojateitä. Nyt merkitty ylityspaikka on Suomessa nimenomaan suojatie.
“Jalankulkijat voisivat ennen suojatien ylittämistä katsoa tarkkaan liikennettä ja huomioida silmäkontaktilla autoilijan valppaus ennenkuin astuvat suojatielle. Monet jalankulkijat menevät suojatielle ilman minkäänlaista liikenteen seuraamista ja luottavat autoilijoihin tarkkaavaisuuteen liikaa.”
Joskus liikenteessä olen ollut huomaavinani jopa samaa. Luotan siihen että kolmion takaa ei tulla silmittömästi eteen, luotan siihen että stop- merkin kohdalle pysähdytään, luotan sihien että motaria ajetaan yhteen suuntaan per kaistapari, punaisista valoista ei mennä miten sattuu, ad nauseaum. Eli luotan siihen että muut noudattavat sääntöjä autoillessan, niinkuin lähes aina tekevätkin.
Näitä olettamuksia tekevät ihan kaikki. Jos nämä säännöt saa menemään autoilijoiden kaaliin niin että homma toimii, niin miten suojatiesäännön kanssa on niin vaikeaa?
Kukaan ei kestäisi sellaista tilannetta jossa autoilijat piittaisivat muista liikennesäännöistä samalla meiningillä kuin nyt tästä suojatiesäännöstä. Uskon että jopa Harry Bogomoloff pelästyisi kaupunkimaasturinsa puolesta ja vaatisi toimia.
Koska suojatiesäännökset ovat Tieliikennelain pykälässä 32, ehdotan muutoksen päiväksi 3.2. (Tästä oli puhetta joskus aiemminkin.)
32 §
Kuljettajan suojatiesäännöt
Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä. Kuljettajan on annettava esteetön kulku jalankulkijalle, joka on suojatiellä tai astumassa sille.
Jos ohitettava ajoneuvo tai raitiovaunu on pysähtynyt suojatien eteen tai peittää näkyvyyden suojatielle, sitä ei saa ohittaa pysähtymättä, ellei ohittajan ja ohitettavan väliin jää suojakoroketta tai vapaata ajokaistaa.
Koskas sitten jalankulkijoille otetaan käyttöön nollatoleranssi? Jalankulkijat rikkovat ihan yhtä paljon suojatie- ja liikennevalosääntöjä kuin autoilijatkin. Ei taida suomessa ollaan montaa ihmistä joka voisi rehellisesti sanoa että ei ole kävellyt punaisia päin. Suurin syy tähän liikennekurin höltymiseen on ihmisten yleinen piittaamattomuus. Ei ole merkitystä sillä että onko kyseessä autoilija, pyöräilijä tai jalankulkija. Tällä hetkellä on vain niin että mediassa suurimman huomion saavat autoilijat, jotka mediassa joutuneet suurennuslasin alle.
Helsingin pahimmat ongelmapaikat ovat yleisessä tiedossa. On absurdia, että virkavalta ei suorita valvontaa edes niissä pahimpina ruuhka-aikoina.
Topi. Autoilijan on pysähdyttävä, jos jalankulkija on astumassa suojatielle. Tämä tarkoittaa, että autoilijan on ennakoitava tilanteita, joissa jalankulkija lähestyy suojatietä ja astuu sille. Ellet tähän pysty, sinulla on liian suuri tilannenopeus suhteessa havainnointi ja reagointikykyysi.
Onko se niin vaikea ymmärtää? Suojatie on suojatie. Paikka jossa jalankulkijalla on etuoikeus. Et sinä stop-merkin takaa päätielle ajaessasikaan rupea itkemään, että päätietä ajava ei pysähtynyt kun tulit kolmion takaa.
Pitäiskö jokaisen suojatien edessä olla kärkikolmio, jotta sen suojatien merkitys menisi kaaliin?
Kannatan ehdotusta. Tuossa ikkunan alla 30 km/h rajoitusalueella autot huristavat vähän väliä suojatiellä sellaista ylinopeutta, että otinpa jo nauhalle todisteeksi kun kaupunkisuunnittelijat eivät saa edes nopeusnäyttöä tähän aikaiseksi.
Nyt taisi Osmokin innostua liikaa ainakin Hesarin mukaan vaatimalla korttia pois jo ensimmäiseltä kerralta. Osoittaa, että poliitikko-virkamies ei elä tätä päivää. Jo viikossa jokaiselta bussikuskilta ja taksisuharilta olisi kortti pois. Miten sitten julkinen liikenne hoidettaisiin.
Munkan skolen käyneenä Osmon kannattaisi käydä muistelemassa seutua ja tulla katsomaan vaikka Munkan puistotietä, jossa jokaiseen risteykseen on pysäköity auto kiinni suojatiehen ja siitä ajetaan 100% ohi pysähtymättä. Jos joku pysähtyy, niin jättämään tai ottamaan.
Ihan totta, iso osa autoilijoista ei edes tiedä koko sääntöä kun on lukenut kirjalliset ulkoa.
Sääntö tai laki suojatien eteen pysäköidyn (siis alle 5m) tai pysähtyneen auton ohittamisesta pysähtymättä on ilmeisesti Suomessa ainoana maailmassa. Viranomaisten tulisi keksiä jokin muu laki selkeyttämään asiaa. Myös koulutus ja vanhan ajan tv:n liikennevinkit voisivat tehota.
Portugalissa ammattiautoilija menettää ajolupansa kuukaudeksi mikäli puhuu ajon aikana puhelimessa, ei käytä turvavyötä taajaman ulkopuolella tai jättää huomioimatta jalankulkijat. Tavalliselle autoilijalle, myös turistille, sama maksaa vähintään 120 egee. Lisäksi tuomiot vahinkotilanteissa ovat ankaria. Sopisiko meille? Ei varmasti. Vain audi, bemari ja mersukuskeille yleisen kateuden nimissä.
Markus: “Koskas sitten jalankulkijoille otetaan käyttöön nollatoleranssi?”
Sitten kun jalankulkijoiden punaisiapäin kävely aiheuttaa säännöllisesti vakavia loukkaantumisia tai kuolemia. Toistaiseksi sellaiset on käsittääkseni todella harvinaisia.
Topi:
“Autoilijalla ei ole lain pakottamaa tarvetta ajaa niin hitaalla nopeudella, että hän voisi tarvittaessa pysäyttää autonsa ennen suojatietä.”
Kyllä on. Itsekin siteerasit sitä lain pätkää.
“Kun autoilija on harkinnut tarpeen pysäyttää ja päättänyt olla pysäyttämättä, pitääkö hänen harkita uudelleen ja kuinka usein?”
Hänen pitää harkita uudelleen jatkuvasti. Jos autoilija on tulkinnut jalankulkijan aikomuksia väärin, se ei vapauta häntä tulevasta ajattelusta. Ylipäätään ajatus että autoilijalla olisi tietyn ajattelen jälkeen oikeus lopettaa ajattelu on täysin absurdi. Jos et halua ajatella ja huomioida muuta liikenettä, käytä julkisia.
Sirpan ajatus tieliikennelain muuttamisesta on hyvä. Se pitäisi muuttaa sellaiseksi kuin Ruotsin ja Saksan vastaavat lait, sillä siellä kuljettajille tulee oletettavasti isot sanktiot, jos lakia ei noudateta — miksi muuten siellä autoilijat hiljentäisivät jo kaukaa suojatien nähdessään? Tuskin hyvän hyvyyttään. Siispä Suomen laki uusiksi. Ettekö päättäjät voisi ottaa selvää miten maissa joissa liikennekulttuuri toimii, on nuo asiat hoidettu?
Ruotsissa pari vuotta asuneena voin kertoa, että hämmästyin ensin suuresti tuota autoilijoiden käytöstä, tuntui kauniilta ja kohteliaalta kävelijää kohtaan. Suomessa olin jo silloin 1980-luvulla tottunut siihen että täällä autoilija on herra, kävelijä ja pyöräilijä alamaisia orjia, jotka kulkevat kadun yli sitten kun herrat ovat ensin menneet. Suomen liikennekulttuurissa on siis aina ollut vikaa, ei tämä ole mikään viime aikojen ilmiö että jalankulkijalla ei ole mitään arvoa.
Nollatoleranssi liikennerikkomuksiin ja heti !
Yhtäkään traagista tapausta ei voida kuitata noin vain tilastotappiolla, asenteista ja muka muka kiireestä on vain kyse, mihin meillä on olevinaan niin kiire joka paikkaan ja vielä takaisinkin, junallakin pitää päästä jo yli kahtasataa, kohta rysähtää ja kunnolla.
Tuohon monikaistatien todelliseen suojatieongelmaan on pari pikaista lääkettä :
1. suojatien eteen ei saisi pysähtyä 10 metriä lähemmäksi, pysähtymiskohtaan ajoratamerkintä.
2. keltaisen liikennevalon aikajakso aina samaksi joka paikassa, nyt niitä on eri pituisia, pitäisi olla ennakoitavissa, ettei tule oho-tilanteita.
3. sellaisia tilanteita ei saisi olla ollenkaan, jossa suojatien eteen (oikelle kääntyvä punasissa)pysähtynyt ohitetaan vihreän turvin, aina vähän kauhistuttaa mennä vaan, siihen ei saisi mitenkään totuttautua, valothan ei olekaan aina toiminnassa.
Lisäksi pari muutakin sujuvuuteen vaikuttavaa ehdotusta( aika lailla jurppinut ):
1. kehäteille, monikaistateille ja varsinkin moottoriteille raskaalle kalustolle vasemman kaistan käyttö olisi kiellettävä, aiheutta vaaratilanteita jatkuvasti, Euroopassa on tämäkin tajuttu jo aikoja sitten.
2. Bussikaistojen käyttö sallittaisiin, jos kyydissä on pari-kolme matkustajaa, nyt kaistat ovat pääasiassa vajaakäytössä, miksi muuten takseilla on erivapaus ajaa yksin ja useimmiten yhden kyytiläisen kanssa, ovatko jotenkin tärkeämpiä ihmisiä.
Stadissa autoileva ja fillaroiva motoristi 50-luvulta.
Minä olen havainnut Helsingissä ja muualla, että autot kyllä pysähtyvät jos näyttää siltä, että aikoo mennä suojatielle (siltä voi näyttää vaikka ei menisikään). Jos taas jää suosiolla metrin päähän tiestä seisomaan ja katsoo lähestyvän auton suuntaan, yleensä autoilija ei pysäytä.
Onhan se hupaisaa täällä Suomessa, kun mitä enemmän liikennettä virallisesti valvotaan, niin sitä pienemmäksi käy onnettomuuden aiheuttajan suorat kustannukset yhteiskunnalle ja onnettomuuden uhreille.
Mutta on olemassa sellaisiakin maita, että “maistissa” saa ajaa kunhan ei aiheuta onnettomuuksia. Eikä autoilijoita poliisit mittareillaan ratsaa. Sitten kun aiheuttaa onnettomuuden, niin maistissa ajaminen käy tosi kalliiksi.
Mutta Suomessa ei saa, ja samalla saa kuitenkin ajaa maistissa, kunhan autolla ajaa maistissa tai selvänä ihmisten päälle, ei onnettomuuden uhrille maistissa ajanut joudu juurikaan kustannuksia maksamaan. Maistissa ajanut saa kaiketi parissa ensimmäisessä tapauksessaan ainoastaan ehdollista vankeutta.
Ei Suomi mitenkään erityisen turvaton liikennemaa ole. EU-vertailussa kuolleita 100000 henkeä kohti vähiten on Maltalla, mutta se on kuriositeetti.
Hollanti on turvallisin 4 kuollutta 100000 asukasta kohti,seuraavina Ruotsi 5, Britannia 6,Tanska 6, Saksa 7,Suomi 7. Seuraavassa Ranskassa 8 ja EU 15 on 8 kuollutta per 100000 asukasta.
Toisessa päässä ovat Viro, Latvia,Liettua 15–25 kuollutta per 100000 asukasta.
Autoa kohti tilanne tasaantuu edelleen turvallisemmassa päässä eli kärjessä Hollanti, (jos Maltaa ei lasketa) 9 kuollutta per 100000 autoa,kakkonen Ruotsi 10 kuollutta,seuraavina 11 kuolleella Luxemburg, Saksa, Britannia ja seuraavana on jo Suomi 12 kuollutta.
Viro, Latvia, Liettua hännän huippuna 32–48 kuollutta per 100000 asukasta
Kuriositeettina mainittakoon, että Suomessa kuoli liikenneonnettomuuksissa vuonna 1948 400 henkeä, kun maassa oli 50 000 henkilöautoa. Siis 800 raatoa/100 000 autoa tai yksi kuollut 125 autoa kohden. Toki bussinkin alle jäätiin.
Verratkaapa paria kuvaa…
Suojatie Suomessa:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/1135250143039
Suojatie Lontoossa:
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Wavy_lines_before_pedestrian_crossing.jpg
Kumpi näyttää turvallisemmalta?
Ihmettelen tätä himoa nollatoleranssiin. Liikennesääntöjä on tietysti noudatettava. Mutta silti aiheesta kuin aiheesta tuntuu löytyvän johtaja ja huutosakki, jotka vaativat nollatoleranssia. Ja reippaita rangaistuksia rikkojille.
Kysynpähän vaan, että onko se sittenkään se suunta, mihin kannattaa mennä.
Ajelin viime kesänä Englannissa pari viikkoa Lontoossa ja ympäri etelä-Englantia.
Liikenne on tiheämpää kuin Suomessa ja nopeutta rajoittavat monet seikat: Liikenneympyröitä on todella tiheään ja se voi olla vain piirretty piste kadussa. Mutta ne helpottavat oikealle kääntyjiä ja jonoja kääntyjien taakse ei muodostu.
Moottoritietkin ovta täynnä ympyröitä.
Pitkiä suoria, joissa nopeus nousisi korkeaksi on harvassa
Kadut ja tiet ovat kapeita, joten sekin rajoittaa nopeuksia .
Nopeutta rajoitetaan myös esteillä ja korotetuilla suojateillä.
En huomannut, että jalankulkijaa suosittaisiin mitenkään erityisesti Suomen verrattuna, tosin autoilijat eivät päällekään ajaneet, mutta useasti suhasivat melkein varpailta.
Kyllä Saksassa ja Ruotsissa autoilijat ovat kohteliaampia
Topilla oli mielenkiintoinen pointti aikeiden (ylittämisen) ilmaisemisesta.
Keskustassa(kin) asuneena en koskaan ole ollut edes läheltä-piti ‑tilanteessa, vaikka olenkin loikkinut tien yli ulkoisesti tarkasteltuna ihan samaan tapaan, kuin monet muutkin.
Aina ennenkuin lähden ylittämään, suojatien kohdalta tai muuten, otan katsekontaktin lähestyvän ajoneuvon kuskin iiriksiin ja ennen, kuin sen saan, en lähde ylittämään. Heti kun saan katsekontaktin, kävelen ajoradalle ja pidän muutaman askeleen ajan sen katsekontaktin. Katsekontaktin käytännössä aina saa, kun on aivan ajoradan reunassa tyrkyllä tulemaan ajoradalle. Enkä nyt tarkoita mitään tuijottelua, vaan katsekontakti, hymy silmäkulmassa, joka voi tulla vaikka naapurin skidin kanssa ohi kävellessä.
Kukaan autoilija ei ole tehnyt muuta, kuin pysähtynyt kohteliaasti. Tällöin pienellä hymyllä kiittäminen on aina toiminut. Kyllä, pieni hymy ei maksakaan mitään, vaikka minulla “on oikeus” kävellä, koska lain mukaan autolla “on velvollisuus” väistää. Vaikka miten demonisoisi autoilijoita, niin eivät he murhamiehiä ole, jotka ajavat kylmästi silmiin katsoen päälle.
Vastaavasti olen ihmetellyt erittäin yleistä tapaa, että ihmiset pyrkivät peittämään aikeensa ylittää tie. Siis singahdetaan suoraan eteen ilman, että kertaakaan vilkaistaan, edes onko mistään tulossa autoja. Tätä olen ihmetellyt silloin, kun olen itse ajamassa autolla.
Ensimmäinen asia, mitä vanhemmat liikenteestä opettivat, on vasemmalle ja oikealle (ja vielä kerran vasemmalle) katsominen ennen ylittämistä. Luulen, että monet muut ovat saaneet samat neuvot ja yhdistävät tämän siihen, että henkilö alkaa ylittää tietä. Mitä nykyään lapsille opetetaan? Pistetään päälle T‑paita “minulla on oikeus” ja mennään ravihevosen laput silmillä säntäilemään tien yli?
Miten suomalaisen kulttuurin saisi muuttumaan siten, että ihmiset uskaltaisivat katsoa toisiaan silmiin ja harrastaa sitä kuuluisaa “kommunikointia”. Aina jos on uhka lähestymässä (äänekäs auto tai isokokoinen ihmisuros) katsetta ei ole pakko refleksinomaisesti laskea kynnyslistoihin, vaan voi katsoa silmiin hymyillen.
Kun 70-luvulla päästiin 1000 ruumiiseen, se oli jo liikaa. Alkoi keskustelu mm turvavöistä ja nopeusrajoituksista.
Pk-seudun suojateille saadaan järjestys, jos sitä oikeasti halutaan. Kysymys on valvonnan priorisoinnista. Tein epätieteellisen tutkimuksen, jossa kymmenkunta aktiivisesti autolla liikkuvaa ihmistä kertoi omia kokemuksiaan. Jokainen oli havainnut ajanopeuksiaan mitatun parin edeltävän kuukauden aikana. Kukaan ei ollut edellisen vuodenkaan aikana havainnut suojateitä valvottavan. Jokainen myös tiesi suoralta kädeltä suojateitä, joissa poikkeuksetta ajetaan sääntöjä rikkoen ja jotka ovat erityisesti lapsille vaarallisia. Surullisen kuuluisa Huopalahdentie kuului näihin. Siellä valvotaan nopeuksia, ei suojateitä.
Tulostavoitteet saadaan näin helpommin täyteen.
Kumpi näyttää turvallisemmalta?
Minulle pistää silmään lähinnä että tuossa Lontoon kadussa on kaksi kaistaa ja Mechelininkadussa ainakin neljä.
Zaikom. Kuvailin tilannetta, jossa jalankulkija ei ole astumassa suojatielle.
Tieliikennelain 32 §:ää pitää muuttaa selkeämmäksi. On tulkinnanvaraista, onko autoilijalla edes tarvetta ajaa hiljaisella nopeudella, jos jalankulkija odottaa suojatien edessä eikä ole astumassa suojatielle. On selvää, ettei autoilijan ole tällöin pysähdyttävä. Jotkut tulkitsevat lisäksi, että koska tarve pysähtyä on poistunut, myös tarve ajaa riittävän hiljaisella nopeudella on poistunut. Nimittäin lain mukaan pitää olla tarve pysäyttää, jotta on pakko ajaa riittävän hiljaisella nopeudella. Laissa ei mainita, mitä tarve tarkoittaa. Esimerkiksi vilkkaasti liikennöidyillä teillä on yleistä, ettei autojonon nopeus hidastu suojatien kohdalla, vaikka ihmisiä odottaa suojatien yli pääsyä.
En tarkoita edellä, miten itse tulkitsen tieliikennelakia. Toin vain esille, miten epäselvä tieliikennelaki on. On kauheaa, kauheaa, että ihmiset arvostelevat toisiaan sen perusteella, kuinka kohteliaasti he käyttäytyvät suojateillä. Ei liikenteessä saa toimia omilla (kohteliaisuus)säännöillä tai muuten tulee onnettomuuksia.
Ehdotus uudeksi lakitekstiksi:
Tieliikennelaki, 32 §: Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava niin hiljaisella nopeudella, että hän voi pysäyttää ajoneuvon ennen suojatietä, jos jalankulkija on suojatiellä tai astumassa sille, taikka odottamassa suojatien ylitse pääsyä.
Ilkka. Samat.
Pysähdyn aina suojatien eteen, jos jalankulkija antaa hiemankin viitteitä siitä, että saattaisi olla ylittämässä tien. Teen sen osittain siksi, koska se ei hidasta matkantekoani ollenkaan; pysähdyn sen saman auton perään seuraavissa valoissa joka tapauksessa. Mutta teen sen eritoten siksi, että se piristää päivääni. On mahtavan nastaa saada ihmiset yllättymään ja ilahtumaan, kiittämään ja hymyilemään minulle vain sen vuoksi, että annoin heidän ylittää tien ennen kuin itse ylitin suojatien.
Lisäksi haluan huomauttaa, että koko ylikulkusilta-keskustelu oli täysin absurdi — absurdi, koska sitä ei mielestäni pitäisi edes käydä. Jalankulkija on se, joka on sään armoilla. Jalankulkija on useimmiten se, joka käyttää julkisia. Jalankulkija on myös se, joka joutuu odottamaan seuraavaa bussia 15 minuuttia, jos myöhästyy siitä — ja turhan usein vain sen takia, ettei aamuruuhkassa kukaan vaivautunut antamaan tilaa kadun ylitykselle.
On sairasta, että on autoilijoita, jotka haluaisivat tehdä jalankulkijoiden liikkumisesta vaikeampaa jalankulkijoiden turvallisuuteen vedoten. Kantakaa vastuunne ratissa. Se ei ole oikeasti vaikeaa.
Ja vielä viesti muutamalle kommentin kirjoittajalle: te olette sekaisin.
Terveisin,
Antero Vartia
PS. edellisessä ketjussa esitetty Shared Space ‑idea on brilliantti.
“Minulle pistää silmään lähinnä että tuossa Lontoon kadussa on kaksi kaistaa ja Mechelininkadussa ainakin neljä.”
Turvallisuutta lisäävä rakenteellinen tekijä tämäkin: ei edes teoriassa voi syntyä tilannetta, jossa suojatien eteen pysähtyneen auton ohi ajetaan suojatielle pysähtymättä.
Lisäksi voi huomata keskikorokkeen kaistojen välissä: kadun voi ylittää kaista kerrallaan. Siksak-maalauksella osoitetaan pysäköintikielto: pysäköidyt autot eivät peitä näkyvyyttä suojatielle. Seepramaalatun tolpan nokassa on keltainen vilkkuvalopallo huomiota herättämässä. Pisteenä i:n päälle katuun on maalattu tekstit, mihin suuntaan jalankulkijan kannattaa tarkkailla liikennettä.
Mechelininkadun turva- ja huomiojärjestelyt taas ovat… noh, vähän semmoiset kuin ne Suomessa usein tapaavat olla.
“Lontoon suojatie” on ilmeisesti tässä satelliitista kuvattuna: http://maps.google.co.uk/?ie=UTF8&ll=51.513722,-0.100427&spn=0.001219,0.002663&t=k&z=19
Tuosta pääseekin helposti kuvaa nykimällä virtuaaliselle Lontoon matkalle tutkimaan muitakin Lontoon suojatiejärjestelyitä, siis jos niitä sattuu jostain löytämään.
Kun ihminen unohtaa avaimet sisälle ja läimäyttää oven kiinni, se on vahinko. Tällaista sattuu. Kun ihminen huitaisee siivotessaan harjan varrella maljakon lattialle, se on vahinko. Tällaista sattuu. Kun ihminen unohtaa kiireen keskellä hammaslääkäriajan, jota on jo pari kertaa muutettu, se on vahinko. Siitä seuraa kuluja, mutta tällaistakin sattuu. Kun ihminen liukastuu pihalla ja katkaisee jalkansa, se on ikävä vahinko. Mutta valitettavasti näitäkin tapauksia sattuu.
Vahinkoja tapahtuu, koska ihmiset ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä. Se hyväksytään osana ihmisyyttä.
On kuitenkin eräs elämänalue, jossa ihmisten oletetaan olevan epäihmisiä eli virheitä tekemättömiä täydellisyyksiä. Tämä alue on liikenne ja erityisesti autolla ajaminen. Autolla voi tehdä ainoastaan muutamia tietyn tyyppisiä virheitä, jotka vielä katsotaan vahingoiksi. Naiskuljettajalle esimerkiksi sallitaan, että hän ajaa autonsa katolleen liukkaalla talvikelillä. Sattuuhan sitä. Eihän nyt huonolle kelille mitään voi.
Mutta auta armias, jos autolla tehtyyn virheeseen liittyy selkeä liikennesäännön rikkominen. Silloin se ei enää olekaan inhimillinen virhe vaan törkeää piittaamattomuutta ja kaikin puolin härskiä rikollisuutta, josta on tuomittava elinikäiseen rangaistukseen. Yleinen käsitys on nimittäin se, että lakia ei voi koskaan rikkoa vahingossa, vaan lain rikkominen on aina tahallista.
Mihin ihmeeseen tällainen ajatus perustuu? Miksei lakia voi rikkoa aivan samalla tavalla vahingossa kuin voi rikkoa kukkamaljakon? Suojatie voi jäädä huomaamatta siksi, että jokin muu asia vie juuri sillä hetkellä huomion. Ja kaupunkiliikenteessä näitä muita asioita on paljon. Kun viimeksi itse olin vähällä ajaa risteyksessä suojatielle kävelevien ihmisten päälle, se johtui siitä, että Tukholmankadun liikennejärjestelyt oli muutettu niin hankaliksi, että kaikki huomio meni muiden autojen tarkkailuun ja ajolinjan suunnitteluun siten, etteivät uudet terävät reunakivet puhko auton renkaita. En onneksi ajanut jalankulkijoiden päälle. Jos niin olisi tapahtunut. nopeus olisi ollut hidas, koska törmäys olisi tapahtunut liikkeellelähtötilanteessa. Läheltä piti ‑tilanne kuitenkin osoitti, että vahinko voi sattua, jos huomio keskittyy hetkeksi johonkin muuhun kuin mahdollisten jalankulkijoiden tarkkailemiseen. Jos taas keskittyy pelkästään jalankulkijoiden tarkkailemiseen, voi yhtäkkiä löytää itsensä peltiromun keskeltä bussin alta.
On tyypillisen elinikäishelsinkiläisen ajatus, että kortti pois vain loppuiäksi, jos tekee muutaman virheen. Kaupungissa pärjää ilman ajokorttia, mutta maalla, jossa lääkärit ja virastot ja työpaikat ja kaupat voivat olla kymmenien kilometrien päässä, ajokortin lakkauttaminen ei ole mikään pikkujuttu.
Liikenteessä kuolee ja vammautuu ihmisiä! Liikenteessä tehdään paljon itsemurhia. Junan alle on hyvä hypätä ja vastaan tulevan rekan eteen on helppo ajaa. Ratikka ajaa Helsingissä kuoliaaksi ja bussi vammauttaa monen loppuelämäksi. Aivan viikko sitten siviilimallinen poliisiauto ajoi kaahausorgian tuoksinnassa 12-vuotiaan tytön yli suojatiellä. Missä oli muuten silloin Osmo?
Minä haluiasin kuitenkin tuoda esiin tuottamuksellisen ja törkeän piittaamattomuuden, jonka seurauksena joka vuosi Suomessa kuolee yli 1200 ihmistä usein turhissa onnettomuuksissa. Koska luit törkeästä hiekottamisen laiminlönnistä tai kuuluitko niihin, jotka naureskelivat aloitteelle, jossa ihmisille lähetettäisiin tekstiviesti liukkaista jalkakäytävistä? Missä sinä olit Osmo, kun Helsingissä kuoli merkittävä osa noista 1200 ihmisestä ja kaupunki säästä ylläpidosta? Siis mihin? Kyllä, liukastumiseen!
Jompikumpi iltapäivälehdistä tiesi kertoa, että Audi-kuski, joka luonnollisesti oli hyvin pahoillaan ja järkyttynyt tapahtuneesta, sattui olemaan ulkomaalainen yrittäjä. Tämä ei tietenkään mitenkään poista sitä faktaa, että suomalaisetkin tekevät samaa päivittäin, mutta onpahan jonkinlainen lisämauste keskusteluun, jonka yksi teema on ollut se, miten suomalaisilla kuskeilla on niin paljon oppimista muilta.
Mutta mikä mahtaisi oikeasti auttaa? Varmasti ihmiset jatkossakin ajavat joskus suojatielle pysähtyneen auton ohi joko vahingossa tai piittaamattomuuttaan, vaikka kuinka valistettaisiin. Koska jalankulkijaa ei hengen lähtiessä lohduta olleensa oikeassa, pitää lapsiakin valistaa tuosta vaarallisesta mahdollisuudesta.
Toinen kokeilemisen arvoinen asia tuli mieleen siitä, miten autot eivät pysähdy suojatien eteen. Jos ei uskalla jalkaa laittaa ajoradalle, niin mahtaisikohan käden nostaminen sivulle auttaa? Kenties voisi myös jakaa muovisia pieniä stop-merkkejä jalankulkijoille, joita voisi heilutella suojatien kohdalla.
Toisaalta itsekään en silloin pysähdy (tai jalankulkijana vaadi autoilijaa pysähtymään), jos perässäni ei ole tulossa ketään ja jalankulkijat selvästi pääsevät minun jälkeeni yli. Jotenkin tämä tuntuu kokonaishyödyn ja ekologian kannalta fiksummalta, kun ei tarvitse painavaa autoa pysäyttää ja kiihdyttää uudestaan eikä jalankulkijoiden lisäodotusaika ole suuri.
Kun ihminen unohtaa avaimet sisälle ja läimäyttää oven kiinni, ihminen joutuu laittamaan aikaa ja rahaa korjatakseen vahinkonsa seuraukset.
Kun ihminen huitaisee siivotessaan harjan varrella maljakon lattialle, joutuu hän useimmiten ostamaan uuden omista rahoistaan.
Kun ihminen unohtaa kiireen keskellä hammaslääkäriajan, jota on jo pari kertaa muutettu, joutuu tämä silti maksamaan tuon ajan.
Kun ihminen liukastuu pihalla ja katkaisee jalkansa, joutuu hän kärsimään itse seuraukset.
Mutta auta armias jos jos joku vahingossa kolhaisee pyhällä lehmällä hengen pikkulapselta. Syy ole auton kuljettajan, vaan “olosuhteiden” ja silkka vahinko, jollei nyt suoraan auton alle juosseen lapsen syy. Ja tällaisesta vahingosta ei missään tapauksessa pitäisi olla minkäänlaisia negatiivisia seurauksia, vaan jos jotakin, niin yhteiskunnan pitäisi kustantaa terapeutti mahdollisista ituhippien harrastamasta kunnon kansalaisten syyllistämisestä syntyneistä traumoista selviämiseen.
Topi:
“On tulkinnanvaraista, onko autoilijalla edes tarvetta ajaa hiljaisella nopeudella, jos jalankulkija odottaa suojatien edessä eikä ole astumassa suojatielle. On selvää, ettei autoilijan ole tällöin pysähdyttävä.”
Totta kai on tarve ajaa hiljaisella nopeudella. Se lukee mielestäni laissa aika selvästi:
“Suojatietä lähestyvän ajoneuvon kuljettajan on ajettava sellaisella nopeudella, että hän voi tarvittaessa pysäyttää ennen suojatietä.”
Vauhdin pitää aina olla sellainen että voi tarvittaessa pysäyttää. Eli vauhdin pitää olla hidas vaikka ei pysähtyisikään, koska pitää aina olla valmius pysähtyä jos tarve ilmaantuu. Se että sillä hetkellä jalankulkija ei ole ylittämässä suojatietä eli ei ole välitöntä tarvetta pysähtyä, ei tarkoita etteikö pitäisi edelleen olla valmius pysähtymiseen. Mielestäni laki on selvä, mutta kai tuo sinun tekstisi on vielä selvempi. En kuitenkaan usko että tuo nykyinen lakipykälä aiheuttaa oikeita tulkintaongelmia vaan lähinnä älyllisesti epärehellistä rationalisointia joidenkin autoilijoiden piirissä.
Käykääpä euroopassa. Esim Budapestin keskustassa pääsee joka tien ali alikulun kautta. Sörnäistn rantatielle täytyy saada lisää siltoja tai alikulkutunneleita. Yhtään valotonta suojatietä siellä ei saisi olla. Sama koskee Mannerheimintietä, Mäkelänkatua ja Hämeentietä.
Kaikki muu on näpertelyä, josta maksamme kovan hinnan. Tuntuu että Osmo ja muut valvontaa kannattavat ovat niin paljon autoilua vastaan yleensä, että haluavat sen takia kieltää kaikki alikulu tai kävelysiltaehdotukset.
Homma oikeasti toimii Euroopassa.
Jari Mäki:
“Yleinen käsitys on nimittäin se, että lakia ei voi koskaan rikkoa vahingossa, vaan lain rikkominen on aina tahallista. ”
Vähän näinhän se aina tuppaa menemään. Otetaan vaikkapa ampuma-aseet. On ihan mahdollista että ampuu vahingossa toisen ihmisen hengiltä, mutta koska aseiden kanssa pelaavan ihmisen odotetaan tietävän säännöt ja lait ja hallitsevan pyssyjen turvallisen käytön, niin kyllä se toisen ihmisen hengiltä ampuminen aina laitonta on. Ja pyssyjen kanssa käsittääkseni näitä vahinkoja sattuu huomattavan vähän, kun ihmiset tietävät säännöt ja noudattavat niitä. “Oho, sori, kävi hama” ei kelpaa jos naapuriradalla on joku kuula otsassa.
Sama homma autojen kanssa- auto on vielä vaan paljon vaarallisempi vehje ja sitä saa käyttää huomattavasti vapaammin ja pienemällä koulutuksella, ja lisenssin menettämiseen tarvitaan jo aivan spektaakkelimaista tyräämistä. “Oho, vahinko, siru” nyt ei vaan kelpaa perusteeksi raastuvassa, jos joku pyörii teleissä tai jollain on kuti niskassa.
Jari Mäki:
“Tukholmankadun liikennejärjestelyt oli muutettu niin hankaliksi, että kaikki huomio meni muiden autojen tarkkailuun ja ajolinjan suunnitteluun siten, etteivät uudet terävät reunakivet puhko auton renkaita.”
Olisiko tässä ollut kyse siitä että vauhtia oli mahdollisesti ihan vähän liikaa? Jos tuntuu siltä että tie on hävinnyt näkyvistä muu liikenne poukkoilee, niin pitäisikö hiljentää?
Jari Mäki:
“On tyypillisen elinikäishelsinkiläisen ajatus, että kortti pois vain loppuiäksi, jos tekee muutaman virheen. Kaupungissa pärjää ilman ajokorttia, mutta maalla, jossa lääkärit ja virastot ja työpaikat ja kaupat voivat olla kymmenien kilometrien päässä, ajokortin lakkauttaminen ei ole mikään pikkujuttu.”
Sitten kehottaisin näitä syrjäseutulaisia olemaan erityisen tarkkaavaisia niin autojen kuin pyssyjenkin kanssa, ettei tule vahinkoa. Kumpikaan ei ole mikään kansalaisoikeus, vaikka usein niin kuvitellaan.
Huomattavasta ylinopeudesta kortti lähtee yleensä kerrasta kuivumaan. Onnettomuusriski on varmaankin samaa suuruusluokkaa suojatiesäännön rikkomisessa, jos ajaa huolimattomuuttaan/ piittaamattomuuttaan pysähtyneen ajoneuvon ohi suojatielle pysähtymättä. Seuraamuksen pitäisi olla samantasoinen.
Mietitäänpä nyt vielä hetki. Tunnustan tietenkin jalankulkijoiden ehdottoman oikeuden pysäyttää ajoneuvoliikenne kokonaan jokaisen suojatien kohdalla. Mutta jos jokainen jalankulkija käyttäisi tätä oikeutta, ei (linja-)autoliikenteestä kantakaupungissa tulisi yhtään mitään. Hämeentien ensimmäisellä 600 metrillä on kymmenen suojatietä. Mannerheimintien 3,6 km:n matkalla (Kiasmasta Kuusitielle) on 36 suojatietä, joista yhdeksän ilman liikennevaloja. Linja-automatkustajien työ- ja koulumatkat muuttuisivat painajaisiksi: pysäkki, punaiset valot, suojatie, pysäkki, punaiset valot, suojatie jne jne. Ennenkuin suojatien yli ajaminen muutetaan pääsääntöisesti ankarasti rangaistavaksi — pääsääntöisestihän kantakaupungissa on aina joku tulossa ajoradan ylitykseen — pitäisi ehkä hieman miettiä joukkoliikenteen sujumista uudistuksen jälkeen. Metroraide on toistaiseksi kuitenkin vain yhteen suuntaan.
Olen ajanut ajokortin 30 vuotta sitten. Jo silloin taottiin päähän, että suojatien eteen pysähtynyttä ajoneuvoa ei saa ohittaa. Miksi tämä nyt on niin vaikeaa.
Raitovaunpysäkkien jälkeisistä suojateistä on Helsingissä lähes poikkeuksetta poistettu liikennevalot jalankulkijoilta. Temppu nopeuttaa ratikkaa muutaman sekunnin ja lisää jalankulkijan riskiä joutua yliajetuksi noin 10.000 kertaiseksi. Näitä kuolemanansoja on kaikilla suurilla väylillä (Mannerheimintie, Hämeentie, jne, jossa suojatiet ovat muuten pääsääntöisesti valo-ohjattuja. Tästäkin harkitusta epäturvasta vastaa kaupunki ja sen kunnalliset päättäjät.
Itse en ymmärrä: jalankulkija ja pyöräilijä on samalla hetkellä ja kadulla arvoton joukkoliikenteen riesa, mutta korvaamaton yksilö, kun joutuu bussin tai ratitkan sijasta henkilöauton yliajamaksi.
Raitovaunpysäkkien jälkeisistä suojateistä on Helsingissä lähes poikkeuksetta poistettu liikennevalot jalankulkijoilta. Temppu nopeuttaa ratikkaa muutaman sekunnin ja lisää jalankulkijan riskiä joutua yliajetuksi noin 10.000 kertaiseksi.
Missä ja milloinkohan näitä muka on poistettu?
Raitiovaunukiskojen ylitykseen pysäkin luona ei tarvita valoja, se ratikka pysähtyy siinä pysäkillä joka tapauksessa eli mitään riskiä että se ajaa vauhdilla päälle ei ole. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö autokaistojen yli ei tarvitsisi valoja. Oikea ratkaisu on se mitä kokeillaan Lasipalatsin pysäkillä, kaistojen yli on normaalit valot ja kiskojen yli punainen silloin kun ratikka liikkuu sen yli.
Hannu Malkalalle (miksei muillekin):
Mitä mieltä olet siitä, että Mannerheimintielle rakennettaisiin alikulkutunneleita tai ylikulkusiltoja?
Tällöin jalankulkija ylittää turvallisesti väylän ja autoliikenteeseen ei tarvitse rakentaa kalliita kamerajärjestelmiä ja järjestää valvontaa. Rikollisuus vähenee kun ei tarvitse keksiä uusia lakeja kummallisia kiihdytyssääntöjä varten.
Kertokaa joku viisaampi minulle, mitä vikaa on alikulkutunnelissa? Ei se voi niin mahdottomasti maksaa. Kerran kun on laitettu niin siinä on ja pysyy.
Mielestäni Suomessa kaivataan nyt ennakkoluulotonta, uudenlaista kulttuuria liikenneongelmien ratkaiseiseksi. Ei voi aina vaan syyttää jotakuta. Ratkotaan ongelma niin, että vähiten ihmisiä kuolee eli alikulkutunnelilla.
Alikulkutunnelissa on kaksi vikaa: portaat alas ja portaat ylös. Kirjoittaja voisi yrittää selvitä niistä pyörätuolissa tai lastenrattaiden kanssa. On myös paljon huonojalkaisia ihmisiä. Autolta menee noin kaksi sekuntia aikaa väistää suojatietä ylittävää jalankulkijaa, alikulku tuo jalankulkijalle moninkertaisesti tätä pidemmän viivästyksen. Miksi autoilijan kaksi sekuntia on niin paljon arvokkaampi kuin se jalankulkijan aika ja vaiva?
Sen lisäksi ne maksavat aivan tolkuttomasti. Jos kaikki suojatiet korvattaisiin alikululla, menisi siihen varmaankin koko Helsingin budjetti vuodeksi.
“Autolta menee noin kaksi sekuntia aikaa väistää suojatietä ylittävää jalankulkijaa, alikulku tuo jalankulkijalle ”
Kannattaisi opiskella työsuojelua. Siinä lähdetään siitä, että huolellinenkin ihminen tekee virheitä, jotka voivat olla kohtalokkaita.
Ei kukaan pistä kättään sirkkeliin vapaaehtoisesti tai hyppää kolmannesta kerroksesta.
Liikenneturvallisuudessa pitää lähteä samasta lähtökohdista eli mahdollisuus virheisiin on poistettava.
Vai luuletko, että työturvallisuus kohenee, jos kätensä sirkkeliin työntänyt henkilö pistetään vankilaan ??
Kaksikaistaisilla teillä ei saisi olla valottomia suojateitä. Kaikkein pahimpia ovat sellaiset, jotka ovat kahden valollisen suojatien välissä kuten Mannerheimintiellä on.
Kun valoihin pysähtynyt autoletka lähtee liikkeelle “kaupunkimotarilla”, niin oletusarvo on, ettei ennen seuraavia valoja tarvitse pysähtyä. Ja vaikka tienoon hyvin tuntevat tietäisivätkin valottoman suojatien olemmassaolon, eivät muualta tulleet, joita on paljon Helsingin liikenteessä, osaa varautua ko.tilanteeseen.
Tukholmassa harvennettiin suojatieverkkoa radikaalisti. Näin pitäisi tehdä myös Helsingissä. Myös kaikki valottomat suojatiet kaksikaistaisilla teillä pitäisi joko poistaa tai ainakin merkitä Englannin kaltaisilla selvästi näkyvillä vilkkupalloilla.
Jos Keskustatunneli rakennettaisiin, saataisiin läpikulkuliikenne pois katuverkosta — kannatan hanketta 100 prosenttisesti!
PS. Itse pysähdyn aina tai lähes aina suojatien eteen. Se on minulla selkäytimessä, koska olen suorittanut ajokokeen kolmessa eri maassa ja kahdessa niistä suojatiesääntöä noudetetaan tarkasti. Suojateitä tosin siellä on paljon harvemmassa kuin meillä ja alikulkutunnelit johtavat Mannerheimintien kaltaisten väylien ali.
Leenalle:
kannatatko keskustatunnelia niin lämpimästi, oletko valmis maksamaan siitä myös kuukauden bruttopalkkasi verran? Niin paljon se jokaiselle helsinkiläiselle maksaisi. Myös lähiöiden autottomille asukkaille.
Leena, yksinkertaisempaa ja rutkasti halvempaa on (a) estää keskustan läpiajoliikenne, ja (b) poistaa yli kaksikaiset tiet. Läpiajoliikenteen saa poikki tekemällä kävelykeskustan, tämä myös helpottaisi keskustaan päättyvää henkilöautoliikennettä. Neljä kaistaa taas olisi kaikin puolin järkevämpää jakaa niin että esimerkiksi Mannerheimintien bussikaistat korvataan kaksikaistaisella joukkoliikennekadulla ja henkilöautot saa vastaavasti oman kaksikaistaisen kadun.
Keskustatunnelille voisi laittaa ehtoja, jolla Vihreät ne voisivat hyväksyä (eli käydä lehmänkauppaa ympäristön hyväksi):
1) Ruuhkamaksujärjestelmän käyttöönotto, tunnelille käyttömaksu. Ruuhkamaksujärjestelmässä otettava huomioon, ettei se suosi ajamista keskustan katuverkon kautta tunnelin sijasta.
2) Kävelykeskustan laajentaminen esimerkiksi rauhoittamalla Esplanadit, jolloin saataisiin oikea kävelykeskusta (ei myöskään joukkoliikennettä).
3) Helsingin Energian kivihiilivoimaloiden vaihtaminen sähkön ja lämmön yhteistuotantoon Loviisa 3 ydinvoimalaitoksessa, mikä pudottaisi pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasuja enemmän kuin mikään muu toimi. 😉
Tuohon sopimukseen pitäisi saada myös jonkun muun allekirjoitus.
Ruotsin ydinvoimaloista huomattava osa on ollut erilaisten käyttömokien takia pitkään suljettuina. Miten Helsinki lämmitettäisiin sinä aikana, kun ydinvoimalaa korjataan?
Pysähtyessäni suojatien eteen takana viereisellä kaistalla ajava auto huomattavan usein ei pysähdy, useampikin auto saattaa ajaa pysähtymättä. Pasterstein kertoi radiossa, että seurauksena on 14 päiväsakkoa. Suojatien kameravalvonnasta tulisi aivan eri tavalla rahaa kuin nopeuden valvomisesta.
Ajan harvoin aamuruuhkassa, mutta viime kerralla jonottaessani pääsyä Tarvontieltä Huopalahdentielle 63 autoa ohitti minua linja-autokaistaa käyttäen. Olisi helppo valvoa kameralla ja kamera maksaisi itsensä lyhyessä ajassa.
Työ- ja liikenneturvallisuus: Laki lähtee siitä, että työntekijä saa olla (ja on) idiootti. Siksi työnantajan on kaikin tavoin suojeltava häntä myös omalta hölmöydeltään. Liikenteessä taas jokainen on vastuussa omista tekemisistään. Autoilijalta taas voi ja pitää vaatia suurempaa huolellisuutta kuin jalankulkijalta tai pyöräilijältä. Syy on tietenkin yksinkertaisesti se, että autoilija “kuljettaa mukanaan” selvästi suurempaa vaaraa kuin muut. Samasta syystä täysperävaunullisen rekan kuljettajan on oltava vielä henkilöautoilijaa tarkkaavaisempi ja varovaisempi. Jos liikenteen vaatimukset ovat autoilijalle liian kovat, ainoa vaihtoehto on siirtyä vähemmän vaarallisiin kulkuneuvoihin.
Täysin aiheen vierestä, mutta mahdollinen kaukolämpöydinvoimala ei ole poliittinen kysymys. Minun tietääkseni esimerkiksi Helsingin vihreät tai muutkaan puolueet ei sinänsä vastusta sitä, vaikka vastustaisikin uusia ydinvoimaloita niin ei siitä seuraa että on sitä mieltä että niiden hukkalämpö tulee ajaa Suomenlahteen.
Ongelmat on teknis-taloudellisia, esimerkiksi sen siirtoputken kustannukset ja toimivuus, sekä se että Helsingin kaukolämpövoimaloiden käyttöaste on jotain alle 50% minkä takia ne yksi yhteen korvaava ydinvoimala ei ole taloudellisesti realistinen. Kannattaa lukea vaikka kaupungin lausunto aiheesta, http://tinyurl.com/yhnuutm
Asioissa on monta puolta. Kun jalankulkija joutuu katselemaan vihreätä jalankulkuvaloa ohi ajavan bussin ikkunoiden läpi, häntä harmittaa bussikuskin röyhkeys. Entä jos hän olisi lähtenyt kävelemään, kun valo vaihtui. Hän olisi nyt liiskana katukivien välissä.
Mutta kun jalankulkija vaihtaa roolia ja istuu bussissa matkustajana, hänen näkökulmansa muuttuu. Hän on tyytyväinen, kun bussi ei tee äkkijarrutuksia vaihtuvien liikennevalojen takia. Hän ajattelee, että täytyyhän yksittäisen jalankulkijan ymmärtää, että kymmeniä matkustajia kuljettavalla bussilla on moraalinen etuoikeus nipistää vähän aikaa liikennevaloissa. Ajoissa hidastaminen jokaisen liikennevalon kohdalla edellyttäisi jo aikataulujen rukkaamista. Yhden ihmisen kiire ei voi olla arvokkaampi kuin viidenkymmenen ihmisen kiire.
Täysin turvallista kadun ylittämisestä suojatietä pitkin ei voi tehdä. Edes rangaistusten koventaminen ei poista täysin riskejä. Tehdäänhän murhiakin, vaikka niistä saa elinkautisen. Liikenneympäristön kehittämisellä ja kouluissa tapahtuvalla liikennekasvatuksella on suuri merkitys. Äärimmäinen ratkaisu suojatien kohdalla voisi olla se, että kadun pinnasta nousisi liikennevalon vaihtuessa aita, joka estäisi autojen ajamisen. Teknisesti tälläinen ei olisi edes kovin vaikea toteuttaa.
Tuomas oletti, että “vauhtia taisi olla ehkä vähän liikaa” kun olin vähällä ajaa kahden jalankulkijan päälle eräässä Tukholmankadun risteyksessä. Vauhtia ei ollut lainkaan, vaan auto seisoi paikallaan. Huomasin suojatielle astuneet jalankulkijat viime hetkellä ennen kuin ehdin lähteä ajamaan. Tajusin kuitenkin tilanteeseen sisältyneen vaaramomentin, sillä olisin aivan hyvin voinut lähteä ajamaan huomaamatta jalankulkijoita. Päätin, että yritän keskittyä vastedes enemmän jalankulkoiden seuraamiseen. Kerroin tämän esimerkin vain osoituksena siitä, että joskus on lähinnä sattumasta kiinni, johtaako tietty tilanne katastrofiin vai ei.
Kun itse olen jalankulkijan roolissa, yritän katsoa tilanteita myös autoilijoiden näkökulmasta. Kymmenvuotiaille koulutytöille tällainen on tietysti vaikeaa tai mahdotonta.
“kannatatko keskustatunnelia niin lämpimästi, oletko valmis maksamaan siitä myös kuukauden bruttopalkkasi verran? Niin paljon se jokaiselle helsinkiläiselle maksaisi.”
Mihin voi lähettää bruttopalkan verran keskustatunnelirahaa? Sillä edellytyksellä, että tunneli myös rakennetaan. Ai mutta niin, en tarvitse päiväkoteja tai keskuspuiston kaltaista tonttirosvoa tai muutakaan tilanviejää. Valtuutan kunnanvaltuuston siirtämään rahan noista tarpeettomista kohteista tarpeelliseen eli keskustatunneliin.
Osmo: “Ruotsin ydinvoimaloista huomattava osa on ollut erilaisten käyttömokien takia pitkään suljettuina. Miten Helsinki lämmitettäisiin sinä aikana, kun ydinvoimalaa korjataan?”
Huoltokatkojen samanaikaista ajoitusta pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla ovat sähkön ostajatkin ihmetelleet. Jälleen yksi peruste rahoittaa ydinvoimala kuten Helsingin energiantuotanto tähänkin asti.
Lämmöntuotantokapasiteettia pitää olla reservissä joka tapauksessa, lehtijuttujen perusteella kevyttä polttoöljyä käyttävä Hanasaaren 280 MW varavoimala maksoi n. 20 Me, eli kustannukset olisivat noin 107 Me ydinvoimalan 1500 MW lämpöteholle. Käyttö on sitten kallista jos siihen joudutaan.
Leena,
Kun Tukholmassa harvennettiin suojatieverkkoa, laskeudettiin samalle tasolle kuin Helsingissä.
Tukholmassa ja Helsingissä on tällä hetkellä suunnilleen saman verran suojateitä per taajamakilometri.
Pitäisikö Helsingissä siis mielestäsi olla vähemmän suojateitä kuin ihannoimassasi Tukholmassa?
Jari Mäki:
“Vauhtia ei ollut lainkaan, vaan auto seisoi paikallaan. Huomasin suojatielle astuneet jalankulkijat viime hetkellä ennen kuin ehdin lähteä ajamaan. Tajusin kuitenkin tilanteeseen sisältyneen vaaramomentin, sillä olisin aivan hyvin voinut lähteä ajamaan huomaamatta jalankulkijoita. Päätin, että yritän keskittyä vastedes enemmän jalankulkoiden seuraamiseen. Kerroin tämän esimerkin vain osoituksena siitä, että joskus on lähinnä sattumasta kiinni, johtaako tietty tilanne katastrofiin vai ei.”
Sori että intän, mutta ajat autoa ja liikkeelle lähtiessäsi viime hetkessä huomaat edessäsi olevat jalankulkijat, niin mitä ihmettä olet katsellut viimeiset kymmenen sekuntia? Et ainakaan etusektoria? Toi ei ole mun mielestä mikään sattuma/vahinko vaan silkkaa piittaamattomuutta. Valitettavan yleistä, mutta silti.
Tosta aitaideasta, joskus asuessani kanadassa siellä oli parkkihalleissa sellaisia vinossa olevia piikkejä jotka mahdollistivat yhteen suuntaan ajon mutta vastakarvaan tultaessa repisivät renkaat. Vaksi pystyi nämä laskemaan kaukosäätimellä. En nyt välttämättä tätä pitäisi mitenkään järkevänä tapana parantaa liikennettä, mutta vastaavia asioita on siis olemassa.
Varmaan pointti on ollut esillä, mutta puheena oleva suojatiesääntö on hengenvaarallinen useampikaistaisella tiellä. Jalankulkijan oikeudet on varsin hyvät. Tässä kohtaa niistä pitäisi tinkiä turvallisuuden nimissä. Suojatien eteen pysähtynyttä tulisi syyttää kuoleman tuottamuksesta: jokainen tietää, miten suuri riski on sille, ettei joku takaa tuleva huomaa tilannetta. Vähän kuin opastaisi vanhuksen heikoille jäille. Eihän moottoritielläkään sallita kevyttä liikennettä turvallisuussyistä. Kyllä niitä poikkeuksia jalankulkijoiden oikeuksiin voidaan tehdä, jos halutaan.
Itse kyllä kävellessä _pistän_ autot pysähtymään ja mieluummin mahdollisimman hyvin autoilijan säikäyttäen. Ylitän myös tien punaisella ja mieluiten mistä sattuu. Ei tulisi mieleenkään koeilla monikaistaisella tiellä ruuhka-aikaan. Sitä varten on liikennevalot, joiden turvin voi varovasti koittaa tien yli tarkkaillen samalla autoliikennettä herkeämättä, että kukaan ei ole menossa punaisia päin.
Tuomas: “Toi ei ole mun mielestä mikään sattuma/vahinko vaan silkkaa piittaamattomuutta.”
Ei, vaan realismia. Autolla liikkuminen on jatkuvaa virhearviointivirtaa monestakin syystä, oma asenne ja ulkoiset olosuhteet vaikuttavat sitten näiden virhearviointien seurausten vakavuuteen.
… kuukauden bruttopalkka …
Olikohan laskelmassa otettu huomioon myös tunnelin aikaansaamat tulot.
Kuinka paljon rakennusmaata vapautuu maan päälle?
Mikä on sen käypä arvo?
Kuukauden bruttopalkka ei ole raha eikä mikään investoinnista jos se vastaavalta osin tuo minulle osinkotuotot liikennemaksuista ja tuotoista maan päällä (niinkuin taivaassa).
Mistä liikennemaksuista? Aiotko todella ensin rakentaa jättikalliin tunnelin ja sitten hinnoitella sen vajaakäyttöiseksi? Maksuhan pitää laittaa pintaliikenteelle eikä tunnelille.
Tässä kirja joka ehottomasti kannattaa lukea, kertoo historiallisesti tarkasti miten nyky tilanteeseen on tultu tekemällä kaduista autojen omaisuutta, ja niiden lapsi uhreista “virheen” tekijöitä, kaikki tapahtui nopeasti usassa ja sitä sitten sovellettiin Euroopassa lähes yhtä tehokkaasti, ja nyt lopputilanne on sama: Fighting Traffic: The Dawn of the Motor Age in the American City
Peter D. Norton, University of Virginia
2008. MIT Press. 396 pp. $35.
“Before 1920 American pedestrians crossed streets wherever they wished, walked in them, and let their children play in them,” writes Peter Norton in his new book. {70} They weren’t crazy to do that. The automobile was still an unwelcome newcomer on the public’s streets. One St. Louis newspaper published a cartoon in which a driver kneels to offer human sacrifice to a gigantic gape-mouthed automobile, the “Modern Moloch.” A competing newspaper editorialized that no motorist could plead “unavoidable accident” after striking a child who darted into the street. Such a claim, it said, would be “the perjury of a murderer.” {28, 29} Baltimore, New York, and Pittsburgh held public memorial ceremonies for children killed in accidents (mostly in traffic) — complete with inscribed temporary monuments and “White Star Mothers.” {39–45} Charles Price of the National Safety Council urged cities to “make their traffic regulations more and more rigid till they can point to low death rates from automobile accidents. … automobile traffic must be slowed down and controlled until it becomes safe.” {35, 96, 139f.}
It seems like another world, and it was. We have to think our way back into it because common sense was different then. “Today,” writes Norton, “we tend to regard streets as motor thoroughfares, and we tend to project this construction back to pre-automotive streets. In retrospect, therefore, the use of streets for children’s play (for example) can seem obviously wrong, and thus the departure of children from streets with the arrival of automobiles can seem an obvious and simple necessity. Only when we can see the prevailing social construction of the street from the perspective of its own time can we also see the car as the intruder. Until we do, not only will we fail to understand the violent revolution in street use circa 1915–1930, we will not even see it. This is why the full scale of the wave of blood, grief, and anger in American city streets in the 1920s has eluded notice.” {2} (emphasis added)
Ajorata on “autojen omaisuutta” ja niin sen pitää ollakin. Kyllä liikenteen pitää toimia, ei kaupunkikaan muuten toimi.
V. 1955 kirjoitettiin lastenlaulu, jossa mm. opetettiin: “leikitellä ei pidä tiellä”. Kuinka paljon silloin oli autoja ja paljonko niitä on nyt ? Miksi tätä hienoa laulua ei enää oteta todesta ? Ajorata ei ole leikkipaikka, ei lapsille eikä aikuisille, ei jalankulkijoille eikä ajoneuvojen kuljettajille.
En kannata alikulkutunneleita enkä ylikulkusiltoja, koska kiireiset kaupunkilaiset eivät suostu niitä käyttämään. Ameriikassa on kuulemma tutkittu, että autoilija pitää 150 m:n kävelymatkaa kohtuullisena ja suostuu sen kävelemään. Näin ollen lähimmälle suojatielle voisi olla matkaa enintään 150 m eli suojatiet 300 metrin välein. Se vähän harventaisi niitä nykyisestä.
Hannu jos “ajoradalla” tarkoitat vaikka Yläneen moottorirataa, olen samaa mieltä.
Helsingin tiet taas ei todellakaan ole mitään “ajoratoja”. Tsekkaapa vielä tämä aikaisempi linkkini: http://blog.pps.org/shared-space/
Hannu Malkala:
“V. 1955 kirjoitettiin lastenlaulu, jossa mm. opetettiin: “leikitellä ei pidä tiellä”. Kuinka paljon silloin oli autoja ja paljonko niitä on nyt ?”
Lasten liikennelaululla ja tieliikennelailla on aika vähän yhtymäkohtia. Jos joku perustaa maailmankatsomuksensa ratin takana lasten liikennelauluun niin fine, mutta saku sammakko kosiomatkallaan aiheuttaa jo puristisimmassakin laintulkitsijassa vatsanväänteitä ja lähtökohta on ihan sama. Lasten liikennelaulu oli 50-luvulla ihan kiva laulu. Sitten on asia jota sanotaan tieliikennelaiksi, joka on vähän eri kuin Georg Malmstenin ikivihreät.
K‑Veikko, yksi Keskustatunnelisuunnitelman ongelmia on nimenomaan se että se ei juurikaan vapauta rakennusmaata, joka olisi tulopuolta jolla hankkeen voisi rajoittaa. Sörnäisten Rantatien päässä voisi rakentaa sillan alun paikalle korkeahkonkin korttelin, maanarvo ehkä jotain 20 miljoonaa, mutta siinä tuo melkein on. Silta menee ilmeisesti uusittavaksi, ja tuolla summalla plus sillä mitä uusi silta maksaisi (toiset 20 miljoonaa) saisi ehkä tuon sillan paikalla kevyen ja lyhyen tunnelin.
Tuomas hyvä,
et oikein löytänyt pointtia. Kaikki, mitä laissa ei ole kielletty, ei ole suotavaa käytöstä. Lain lisäksi ohjeita muiden ihmisten joukossa toimimiseen löytyy erilaisista oppaista ja muinoin löytyi jopa lauluista ja loruista (ensin vesi, sitten happo… < kemian oppitunti). Liikenne ei edelleenkään ole leikkipaikka, vaikka siitä et säädöstä TLL:sta löydäkään. Täysjärkisten ihmisten tulisi siirtää tämä empiirinen tieto jälkeläisilleen ja avuttomammille lajikumppaneilleen.
“Ajorata on “autojen omaisuutta” ja niin sen pitää ollakin. Kyllä liikenteen pitää toimia, ei kaupunkikaan muuten toimi.”
Mielestäni kaupungissa kuten Helsingissä ei ole mitään ajoratoja, jossain maalla on autokilparatoja joissa sitten formulat yms voi kisata, Helsingissä tiet on yhteistä omaisuutta, “shared space”, ja ihmis-liikenne nimenomaan kulkee parhaiten kun tiet ovat etupäässä kävelijöiden ja pyöräilijöiden eikä yksityisautolijoiden käytössä.
Sitäpaitsi tiet ovat yleensä kaupungin suurin yhteinen avoin tila, joten niillä pitäisi lastenkin saada turvallisesti liikkua ja jopa leikkiä. Jonkin verran kaupallista autoilua tietysti tarvitaan, mutta jopa monet jakelut voidaan hoitaa polkien ja kärryilla kuten vaikka Amsterdamissa ja Kööpenhaminassakin paljon tehdään.