Vai uskooko joku, että Obama olisi saanut palkintonsa ilman Bushia?
18 vastausta artikkeliin “Nobel-komitea antoi Bushille antirauhanpalkinnon”
Palkitseminen oli niin läpinäkyvän politisoitunut päätös, että se jätti hyvin vastenmielisen vaikutelman.
Obama ei ole vielä tehnyt muuta kuin vasta postuloinut visionsa ja tavoitteensa. Konkreettisen kehityksen aikaansaamisen näytöt ovat antamatta.
Vielä jonkinlaista arvostusta (huolimatta Kissingerista, Goresta, Carterista (joka oli myös anti-Bush palkinto), Arafatista) nauttineen palkinnon lokaaminen tällä tapaa on kai jonkinlainen oire nykyajasta. Obaman palkitseminen oli post-moderni assertio, iltapäivälehden lööppi, mcdonalds-ateria.
Olisin toivonut Afganistanin naisaktivistien saavan tunnustuksen. He riskeeraavat päivittäin henkensä antaakseen seuraavalle sukupolvelle hieman suuremman toivon valoisammasta huomisesta. He tietävät kollegoitaan tapetun, moni on saanut happoa kasvoilleen, jokaista on uhkailtu, eivätkä he silti anna periksi. Monest heistä toimivat myös Talibanin aikana, kuolemantuomioiden uhallakin, pitäen mm. maanalaisia kouluja.
Heille olisi toivonut kansainvälistä huomionosoitusta.
Palkinnosta pitäisi olla päättämässä ansioituneita asiantuntijoita, mutta ilmiselvästi he ovat täysiä idiootteja.
Minusta Obaman palkitseminen oli aika hyvä veto. Vaikka se varmasti oli myös näpäytys Bushille en usko sen olleen pääsyy, enemmänkin veikkaisin että kyseessä oli harkittu keskisormenosoitus ajatukselle että Nobel on “elämäntyöpalkinto”.
Neil Gaiman muuten tiivisti asian aika hyvin:
“You say that I have no power? Perhaps you speak truly. But – you say that dreams have no power? Ask yourselves, all of you, what power would hell have if those imprisoned here could not dream of heaven?”
(Lucifer and Dream, in Sandman #4: “A Hope in Hell”)
“Perusteluissa mainitaan Obaman ponnistelut kansainvälisen diplomatian ja kansojen välisen yhteistyön vahvistamiseksi sekä hänen työnsä ydinaseiden leviämistä vastaan. Obaman sanotaan luoneen uuden ilmapiirin kansainvälisessä politiikassa”
Minusta ihan hyvät perustelut palkitsemiselle. Obama on jo selvästi lievittänyt jännitystä maailmassa. Hän on myös ollut suuresti vaikuttamassa USA:n kantoihin ilmasto- ja kemikaalipolitiikassa. Hyvin merkittäviä asioita nekin.
Mutta missä ovatkaan nyt nämä suomalaiset “USA:n ystävät”, kun USA saa kerrankin näin myönteistä huomiota? Olisiko niin, että nämä “ystävät” oikeasti ovat rebublikaanisen oikeiston haukkapolitiikan ystäviä ja läpeensä kyynisiä ruikuttajia? Obama siis on väärä palkintokohde, kun “ystävien” kestosuosikki on Kansallinen kivääriyhdistys peacemaker-torrakoineen.
En ole koskaan huomannut, että “USA:n ystävät” olisivat nostaneet esiin mitään USA:n rauhanponnistuksia tai vaikkapa 60-luvulla nimenomaan USA:ssa virinnyttä ympäristöliikettä, joka kopioitiin sellaisenaan myöhemmin Eurooppaan.
Jos joku ajattelee todella, että Bushilla olisi jokin ansio Afganistanin naisaktivistien olemassaololle, kannattaa muistaa, että niin Irakin kuin Afganistaninkin tilanteen syynä on USA:n toteuttama ulkopolitiikka (ja mm. islamistien tukeminen) jo paljon ennen Irakin sotaa. Katkera paikka tietenkin USA:n ja Britannian aiemmille hallituksille myöntää, että juuri heidän maansa ovat suurimmat syypäät koko Lähi-Idän alueen ongelmiin.
Ehdokkaiden nimeämisen deadline oli kaksi viikkoa Obaman virkaanastujaisten jälkeen. Sinä aikana hän ehti antaa luvan pommittaa Pakistania kauko-ohjatuista lentokoneista käsin ja tapatti siinä yhteydessä muutaman perheen.
Jos palkinto vaikuttaa Obaman tekemisiin rauhoittavasti, niin ehkä se on hyvä tapa käyttää Nobel-säätiön rahoja ja näkyvyyttä. Kunnianonsoituksena palkinto on ollut viimeistään tapaus Kissingerin jälkeen lähinnä rivo vitsi.
“USA:n ystävä” kirjoittaa, että “Afganistaninkin tilanteen syynä on USA:n toteuttama ulkopolitiikka (ja mm. islamistien tukeminen) jo paljon ennen Irakin sotaa.” George Bush Jr. ei ollut presidenttinä “paljon ennen Irakin sotaa”. Jos siis haluat syyttää Afganistanin tilanteesta Yhdysvaltoja, syytökset pitää esittää Bush Jr:ää edeltäville presidenteille.
Nahkuri: Mitenhän viestisi pitäisi tulkita? Se, että aiemmat presidentit ovat hölmöilleet, ei poista Bushin mokia ja vice versa.
Carterin aikaan Yhdysvallat alkoi rahoittaa islamistien taistelua Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Tuo rahoitus synnytti talebanit, al qaidat sun muut, joita vastaan Bush lähti ristiretkelle.
Palkittavista on pulaa, kun näin hätäsesti palkinto myönnettiin. Rauhanpalkinnon poliittisuus on entisestään korostunut, vaikka tietenkin poliittinen se on aina ollut. En oikein jaksa palkintoa arvostaa. Niissä tapauksissa palkinnon myöntäminen on ollut edes jossain määrin uskottavampaa, kun saajat eivät ole olleet poliitikkoja. Esim. aikanaan palkittu Äiti Teresa.
Onko todellakin niin, että maailman suurimman rauhanpalkinnon on oikeutettu saamaan jos on USA:n presidentti eikä ole ainakaan kovin peittelemättömästi hirveä kusipää? Onko se rima tosiaan niin alhaalla? Merkitseekö koko palkinto mitään?
Rima USA:n presidentiksi ei ole mitenkään järin matala, joten mikään rima jossa minimivaatimus on USA:n presidenttiys ei voi olla matala. Sitä paitsi, Obama on aika paljon parempi kun vain “ei peittelemättömästi hirveä kusipää”.
On sanottu niinkin, että tämä olisi ollut nimenomaan piruilua Bill Clintonille, kaikki muut kansainvälisesti näkyvät demokraatit (Al Gore, Carter, Obama) kun ovat saaneet palkintonsa, ja Clinton sentään tekee täyspäiväisesti samaa bussinesta kuin Ahtisaarikin. Väliäkö tuolla?
Ja onko koskaan ollutkaan?
Dalai Lama puhuu rauhasta ja rakkaudesta enemmän kuin juuri kukaan muu, mutta hän ei olisi järjestämässä Tiibettiin vapaita vaaleja, vaan palauttamassa uskonnolista feodalismia; Äiti Teresa mainitsi kiitospuheessaan maailman rauhan suurimmaksi viholliseksi ehkäisyn, otti rahaa diktaattoreilta (ei itselleen, mutta ei myöskään sairaille, vaan luostarijärjestelmän vaatimiin alttaritauluihin ja muuhun rekvisiittaan, sekä mtkakuluihin, tottakai) ja teki kaikkensa saarnatakseen, ettei köyhyys ja kurjuus ole pahasta (ei sillä muutuinhan meidäön tulisi sääliä Jeesusta), vaan se ettei syntinen liha hyväksy asian tilaa ja antaudu Herran huomaan. Ja niin edelleen.
Tosin tiedä sitten meneekö kirjallisuuden Nobelilla yhtään kummemin?
Kirjallisuuden Nobel on aika tavalla politisoitunut. Saa nähdä milloin lääketieteen, fysiikan, kemian ja taloustieteen Nobelit politisoituvat, voi tietenkin olla etteivät ne poliittiset perusteet niin selvästi näy näiden palkintojen kohdalla.
Toiko Nobelin myöntäminen Obamalle esiin uuden ilmiön, palkinto myönnetään ikään kuin velaksi, eli ne rauhanteot tehdään sitten jälkikäteen 😉
Palkintohan pitäisi ottaa sitten pois, jos ei ala niitä rauhantekoja kuulumaan.
Carterin aikaan Yhdysvallat alkoi rahoittaa islamistien taistelua Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Tuo rahoitus synnytti talebanit, al qaidat sun muut, joita vastaan Bush lähti ristiretkelle.
Tuki islamisteille Afganistanissa alkoi jo ennen Neuvostoliiton invaasiota. Yhdysvaltojen ajatuksena ja toiveena oli saada Neuvostoliitto haksahtamaan Afganistaniin ja “antaa heille oma Vietnaminsa”, mikä suunnilleen onnistuikin. Presidentti Carterin neuvonantaja Zbigniew Brzezinski on jälkikäteen todennut haastattelussa seuraavaa:
Brzezinski: Yes. According to the official version of history, CIA aid to the Mujahadeen began during 1980, that is to say, after the Soviet army invaded Afghanistan, 24 Dec 1979. But the reality, secretly guarded until now, is completely otherwise: Indeed, it was July 3, 1979 that President Carter signed the first directive for secret aid to the opponents of the pro-Soviet regime in Kabul. And that very day, I wrote a note to the president in which I explained to him that in my opinion this aid was going to induce a Soviet military intervention.
[…]
Regret what? That secret operation was an excellent idea. It had the effect of drawing the Russians into the Afghan trap and you want me to regret it? The day that the Soviets officially crossed the border, I wrote to President Carter: We now have the opportunity of giving to the USSR its Vietnam war. Indeed, for almost 10 years, Moscow had to carry on a war unsupportable by the government, a conflict that brought about the demoralization and finally the breakup of the Soviet empire.
Tämä tausta on siis ollut julkisestikin tiedossa monta vuotta ennen amerikkalaisten nykyisen Afganistanin-kiertueen alkua. Neuvostoliitto houkuteltiin tekemään virhe, mutta reilut parikymmentä vuotta myöhemmin mennään itse ehdoin tahdoin perässä ja ollaan vielä samaan aikaan kiinni toisessakin sodassa.
Palkitseminen oli niin läpinäkyvän politisoitunut päätös, että se jätti hyvin vastenmielisen vaikutelman.
Obama ei ole vielä tehnyt muuta kuin vasta postuloinut visionsa ja tavoitteensa. Konkreettisen kehityksen aikaansaamisen näytöt ovat antamatta.
Vielä jonkinlaista arvostusta (huolimatta Kissingerista, Goresta, Carterista (joka oli myös anti-Bush palkinto), Arafatista) nauttineen palkinnon lokaaminen tällä tapaa on kai jonkinlainen oire nykyajasta. Obaman palkitseminen oli post-moderni assertio, iltapäivälehden lööppi, mcdonalds-ateria.
Olisin toivonut Afganistanin naisaktivistien saavan tunnustuksen. He riskeeraavat päivittäin henkensä antaakseen seuraavalle sukupolvelle hieman suuremman toivon valoisammasta huomisesta. He tietävät kollegoitaan tapetun, moni on saanut happoa kasvoilleen, jokaista on uhkailtu, eivätkä he silti anna periksi. Monest heistä toimivat myös Talibanin aikana, kuolemantuomioiden uhallakin, pitäen mm. maanalaisia kouluja.
Heille olisi toivonut kansainvälistä huomionosoitusta.
Palkinnosta pitäisi olla päättämässä ansioituneita asiantuntijoita, mutta ilmiselvästi he ovat täysiä idiootteja.
Mitä en voi mitenkään uskoa että hänelle annettiin nobel, bushin tai ilman bushin. Pohaja noteeraus nobel-komitealle. Aivan uskomatonta!!!!
Sitä paitsi ilman Bushia (ja hänen ansiostaan tapahtunutta Taleban ‑hallinnon kukistamista) Afganistanissa ei edes olisi naisaktivisteja.
Tuo on kyllä tsemppinobel, eikä mitään muuta. Värillä oli tietenkin tässäkin tapauksessa varmasti väliä.
Minusta Obaman palkitseminen oli aika hyvä veto. Vaikka se varmasti oli myös näpäytys Bushille en usko sen olleen pääsyy, enemmänkin veikkaisin että kyseessä oli harkittu keskisormenosoitus ajatukselle että Nobel on “elämäntyöpalkinto”.
Neil Gaiman muuten tiivisti asian aika hyvin:
“You say that I have no power? Perhaps you speak truly. But – you say that dreams have no power? Ask yourselves, all of you, what power would hell have if those imprisoned here could not dream of heaven?”
(Lucifer and Dream, in Sandman #4: “A Hope in Hell”)
Ehkä “tsemppinobel” on yksi tapa vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu seuraavaksi.
“Perusteluissa mainitaan Obaman ponnistelut kansainvälisen diplomatian ja kansojen välisen yhteistyön vahvistamiseksi sekä hänen työnsä ydinaseiden leviämistä vastaan. Obaman sanotaan luoneen uuden ilmapiirin kansainvälisessä politiikassa”
Minusta ihan hyvät perustelut palkitsemiselle. Obama on jo selvästi lievittänyt jännitystä maailmassa. Hän on myös ollut suuresti vaikuttamassa USA:n kantoihin ilmasto- ja kemikaalipolitiikassa. Hyvin merkittäviä asioita nekin.
Mutta missä ovatkaan nyt nämä suomalaiset “USA:n ystävät”, kun USA saa kerrankin näin myönteistä huomiota? Olisiko niin, että nämä “ystävät” oikeasti ovat rebublikaanisen oikeiston haukkapolitiikan ystäviä ja läpeensä kyynisiä ruikuttajia? Obama siis on väärä palkintokohde, kun “ystävien” kestosuosikki on Kansallinen kivääriyhdistys peacemaker-torrakoineen.
En ole koskaan huomannut, että “USA:n ystävät” olisivat nostaneet esiin mitään USA:n rauhanponnistuksia tai vaikkapa 60-luvulla nimenomaan USA:ssa virinnyttä ympäristöliikettä, joka kopioitiin sellaisenaan myöhemmin Eurooppaan.
Jos joku ajattelee todella, että Bushilla olisi jokin ansio Afganistanin naisaktivistien olemassaololle, kannattaa muistaa, että niin Irakin kuin Afganistaninkin tilanteen syynä on USA:n toteuttama ulkopolitiikka (ja mm. islamistien tukeminen) jo paljon ennen Irakin sotaa. Katkera paikka tietenkin USA:n ja Britannian aiemmille hallituksille myöntää, että juuri heidän maansa ovat suurimmat syypäät koko Lähi-Idän alueen ongelmiin.
Ehdokkaiden nimeämisen deadline oli kaksi viikkoa Obaman virkaanastujaisten jälkeen. Sinä aikana hän ehti antaa luvan pommittaa Pakistania kauko-ohjatuista lentokoneista käsin ja tapatti siinä yhteydessä muutaman perheen.
Jos palkinto vaikuttaa Obaman tekemisiin rauhoittavasti, niin ehkä se on hyvä tapa käyttää Nobel-säätiön rahoja ja näkyvyyttä. Kunnianonsoituksena palkinto on ollut viimeistään tapaus Kissingerin jälkeen lähinnä rivo vitsi.
“USA:n ystävä” kirjoittaa, että “Afganistaninkin tilanteen syynä on USA:n toteuttama ulkopolitiikka (ja mm. islamistien tukeminen) jo paljon ennen Irakin sotaa.” George Bush Jr. ei ollut presidenttinä “paljon ennen Irakin sotaa”. Jos siis haluat syyttää Afganistanin tilanteesta Yhdysvaltoja, syytökset pitää esittää Bush Jr:ää edeltäville presidenteille.
Nahkuri: Mitenhän viestisi pitäisi tulkita? Se, että aiemmat presidentit ovat hölmöilleet, ei poista Bushin mokia ja vice versa.
Carterin aikaan Yhdysvallat alkoi rahoittaa islamistien taistelua Neuvostoliittoa vastaan Afganistanissa. Tuo rahoitus synnytti talebanit, al qaidat sun muut, joita vastaan Bush lähti ristiretkelle.
Palkittavista on pulaa, kun näin hätäsesti palkinto myönnettiin. Rauhanpalkinnon poliittisuus on entisestään korostunut, vaikka tietenkin poliittinen se on aina ollut. En oikein jaksa palkintoa arvostaa. Niissä tapauksissa palkinnon myöntäminen on ollut edes jossain määrin uskottavampaa, kun saajat eivät ole olleet poliitikkoja. Esim. aikanaan palkittu Äiti Teresa.
Onko todellakin niin, että maailman suurimman rauhanpalkinnon on oikeutettu saamaan jos on USA:n presidentti eikä ole ainakaan kovin peittelemättömästi hirveä kusipää? Onko se rima tosiaan niin alhaalla? Merkitseekö koko palkinto mitään?
Rima USA:n presidentiksi ei ole mitenkään järin matala, joten mikään rima jossa minimivaatimus on USA:n presidenttiys ei voi olla matala. Sitä paitsi, Obama on aika paljon parempi kun vain “ei peittelemättömästi hirveä kusipää”.
On sanottu niinkin, että tämä olisi ollut nimenomaan piruilua Bill Clintonille, kaikki muut kansainvälisesti näkyvät demokraatit (Al Gore, Carter, Obama) kun ovat saaneet palkintonsa, ja Clinton sentään tekee täyspäiväisesti samaa bussinesta kuin Ahtisaarikin. Väliäkö tuolla?
Ja onko koskaan ollutkaan?
Dalai Lama puhuu rauhasta ja rakkaudesta enemmän kuin juuri kukaan muu, mutta hän ei olisi järjestämässä Tiibettiin vapaita vaaleja, vaan palauttamassa uskonnolista feodalismia; Äiti Teresa mainitsi kiitospuheessaan maailman rauhan suurimmaksi viholliseksi ehkäisyn, otti rahaa diktaattoreilta (ei itselleen, mutta ei myöskään sairaille, vaan luostarijärjestelmän vaatimiin alttaritauluihin ja muuhun rekvisiittaan, sekä mtkakuluihin, tottakai) ja teki kaikkensa saarnatakseen, ettei köyhyys ja kurjuus ole pahasta (ei sillä muutuinhan meidäön tulisi sääliä Jeesusta), vaan se ettei syntinen liha hyväksy asian tilaa ja antaudu Herran huomaan. Ja niin edelleen.
Tosin tiedä sitten meneekö kirjallisuuden Nobelilla yhtään kummemin?
Kirjallisuuden Nobel on aika tavalla politisoitunut. Saa nähdä milloin lääketieteen, fysiikan, kemian ja taloustieteen Nobelit politisoituvat, voi tietenkin olla etteivät ne poliittiset perusteet niin selvästi näy näiden palkintojen kohdalla.
Toiko Nobelin myöntäminen Obamalle esiin uuden ilmiön, palkinto myönnetään ikään kuin velaksi, eli ne rauhanteot tehdään sitten jälkikäteen 😉
Palkintohan pitäisi ottaa sitten pois, jos ei ala niitä rauhantekoja kuulumaan.
Keijo Korhinenko totesi Ahtisaaren Nobelista jottei miltään parlamentaariselta komitealta sen suurempia viisauksia voi odottaa…
Ja eikö Gore saanut Oscarin parhaasta lavastuksesta?
Tänään jaettua kansiksen nobelia, profetoi Harvardin proffa Greg Mankiw blogissaan: http://gregmankiw.blogspot.com/2009/10/first-year-grad-student-wins-nobel.html
tuossa taisi olla jotain viitteitä Obaman palkintoon…
LNu:
Tuki islamisteille Afganistanissa alkoi jo ennen Neuvostoliiton invaasiota. Yhdysvaltojen ajatuksena ja toiveena oli saada Neuvostoliitto haksahtamaan Afganistaniin ja “antaa heille oma Vietnaminsa”, mikä suunnilleen onnistuikin. Presidentti Carterin neuvonantaja Zbigniew Brzezinski on jälkikäteen todennut haastattelussa seuraavaa:
Koko haastattelu vuodelta 1998 mm. osoitteessa http://www.marxists.org/history/afghanistan/archive/brzezinski/1998/interview.htm . Siinä siis nobelisti Carter edistämässä maailmanrauhaa.
Tämä tausta on siis ollut julkisestikin tiedossa monta vuotta ennen amerikkalaisten nykyisen Afganistanin-kiertueen alkua. Neuvostoliitto houkuteltiin tekemään virhe, mutta reilut parikymmentä vuotta myöhemmin mennään itse ehdoin tahdoin perässä ja ollaan vielä samaan aikaan kiinni toisessakin sodassa.