Nobel-komitea antoi Bushille antirauhanpalkinnon

Vai uskooko joku, että Oba­ma olisi saanut palk­in­ton­sa ilman Bushia?

18 vastausta artikkeliin “Nobel-komitea antoi Bushille antirauhanpalkinnon”

  1. Palk­it­sem­i­nen oli niin läpinäkyvän poli­ti­soitunut päätös, että se jät­ti hyvin vas­ten­mielisen vaikutelman.

    Oba­ma ei ole vielä tehnyt muu­ta kuin vas­ta pos­tu­loin­ut vision­sa ja tavoit­teen­sa. Konkreet­tisen kehi­tyk­sen aikaansaamisen näytöt ovat antamatta.

    Vielä jonkin­laista arvos­tus­ta (huoli­mat­ta Kissin­gerista, Gores­ta, Car­ter­ista (joka oli myös anti-Bush palk­in­to), Arafatista) naut­ti­neen palkin­non lokaami­nen täl­lä tapaa on kai jonkin­lainen oire nykya­jas­ta. Oba­man palk­it­sem­i­nen oli post-mod­erni asser­tio, iltapäiväle­hden lööp­pi, mcdonalds-ateria.

    Olisin toivonut Afgan­istanin naisak­tivistien saa­van tun­nus­tuk­sen. He riskeer­aa­vat päivit­täin henken­sä antaak­seen seu­raavalle sukupolvelle hie­man suurem­man toivon val­oisam­mas­ta huomis­es­ta. He tietävät kol­le­goitaan tapetun, moni on saanut hap­poa kasvoilleen, jokaista on uhkail­tu, eivätkä he silti anna perik­si. Mon­est heistä toimi­vat myös Tal­iban­in aikana, kuole­man­tuomioiden uhal­lakin, pitäen mm. maanalaisia kouluja.

    Heille olisi toivonut kan­sain­välistä huomionosoitusta.

    Palkin­nos­ta pitäisi olla päät­tämässä ansioitunei­ta asiantun­ti­joi­ta, mut­ta ilmi­selvästi he ovat täysiä idiootteja.

  2. Mitä en voi mitenkään uskoa että hänelle annet­ti­in nobel, bushin tai ilman bushin. Poha­ja noteer­aus nobel-komitealle. Aivan uskomatonta!!!!

  3. Sitä pait­si ilman Bushia (ja hänen ansiostaan tapah­tunut­ta Tale­ban ‑hallinnon kuk­istamista) Afgan­istanis­sa ei edes olisi naisaktivisteja.

  4. Tuo on kyl­lä tsemp­pino­bel, eikä mitään muu­ta. Väril­lä oli tietenkin tässäkin tapauk­ses­sa var­masti väliä.

  5. Minus­ta Oba­man palk­it­sem­i­nen oli aika hyvä veto. Vaik­ka se var­masti oli myös näpäy­tys Bushille en usko sen olleen pääsyy, enem­mänkin veikkaisin että kyseessä oli harkit­tu keskisor­menosoi­tus ajatuk­selle että Nobel on “elämän­työ­palk­in­to”.

    Neil Gaiman muuten tiivisti asian aika hyvin:

    “You say that I have no pow­er? Per­haps you speak tru­ly. But – you say that dreams have no pow­er? Ask your­selves, all of you, what pow­er would hell have if those impris­oned here could not dream of heaven?”

    (Lucifer and Dream, in Sand­man #4: “A Hope in Hell”)

  6. “Perusteluis­sa maini­taan Oba­man pon­nis­te­lut kan­sain­välisen diplo­ma­t­ian ja kan­so­jen välisen yhteistyön vahvis­tamisek­si sekä hänen työn­sä ydi­na­sei­den lev­iämistä vas­taan. Oba­man san­o­taan luoneen uuden ilmapi­irin kan­sain­välisessä politiikassa”

    Minus­ta ihan hyvät peruste­lut palk­it­semiselle. Oba­ma on jo selvästi lievit­tänyt jän­ni­tys­tä maail­mas­sa. Hän on myös ollut suuresti vaikut­ta­mas­sa USA:n kan­toi­hin ilmas­to- ja kemikaalipoli­ti­ikas­sa. Hyvin merkit­täviä asioi­ta nekin. 

    Mut­ta mis­sä ovatkaan nyt nämä suo­ma­laiset “USA:n ystävät”, kun USA saa ker­rankin näin myön­teistä huomio­ta? Olisiko niin, että nämä “ystävät” oikeasti ovat rebub­likaanisen oikeis­ton haukkapoli­ti­ikan ystäviä ja läpeen­sä kyynisiä ruikut­ta­jia? Oba­ma siis on väärä palk­in­toko­hde, kun “ystävien” kesto­su­osik­ki on Kansalli­nen kivääriy­hdis­tys peacemaker-torrakoineen.
    En ole koskaan huo­man­nut, että “USA:n ystävät” oli­si­vat nos­ta­neet esi­in mitään USA:n rauhan­pon­nis­tuk­sia tai vaikka­pa 60-luvul­la nimeno­maan USA:ssa virin­nyt­tä ympäristöli­iket­tä, joka kopi­oiti­in sel­l­aise­naan myöhem­min Eurooppaan.

    Jos joku ajat­telee todel­la, että Bushilla olisi jokin ansio Afgan­istanin naisak­tivistien ole­mas­saololle, kan­nat­taa muis­taa, että niin Irakin kuin Afgan­istaninkin tilanteen syynä on USA:n toteut­ta­ma ulkopoli­ti­ik­ka (ja mm. islamistien tukem­i­nen) jo paljon ennen Irakin sotaa. Katk­era paik­ka tietenkin USA:n ja Bri­tann­ian aiem­mille hal­li­tuk­sille myön­tää, että juuri hei­dän maansa ovat suurim­mat syypäät koko Lähi-Idän alueen ongelmiin.

  7. Ehdokkaiden nimeämisen dead­line oli kak­si viikkoa Oba­man virkaanas­tu­jais­ten jäl­keen. Sinä aikana hän ehti antaa luvan pom­mit­taa Pak­ista­nia kauko-ohja­tu­ista lentokoneista käsin ja tap­at­ti siinä yhtey­dessä muu­ta­man perheen.

    Jos palk­in­to vaikut­taa Oba­man tekemisi­in rauhoit­tavasti, niin ehkä se on hyvä tapa käyt­tää Nobel-säätiön raho­ja ja näkyvyyt­tä. Kun­ni­anon­soituk­se­na palk­in­to on ollut viimeistään tapaus Kissin­gerin jäl­keen lähin­nä rivo vitsi.

  8. “USA:n ystävä” kir­joit­taa, että “Afgan­istaninkin tilanteen syynä on USA:n toteut­ta­ma ulkopoli­ti­ik­ka (ja mm. islamistien tukem­i­nen) jo paljon ennen Irakin sotaa.” George Bush Jr. ei ollut pres­i­dent­tinä “paljon ennen Irakin sotaa”. Jos siis halu­at syyt­tää Afgan­istanin tilanteesta Yhdys­val­to­ja, syytök­set pitää esit­tää Bush Jr:ää edeltäville presidenteille.

  9. Nahkuri: Miten­hän viestisi pitäisi tulki­ta? Se, että aiem­mat pres­i­den­tit ovat hölmöilleet, ei poista Bushin mokia ja vice versa. 

    Car­terin aikaan Yhdys­val­lat alkoi rahoit­taa islamistien tais­telua Neu­vos­toli­it­toa vas­taan Afgan­istanis­sa. Tuo rahoi­tus syn­nyt­ti tale­ban­it, al qai­dat sun muut, joi­ta vas­taan Bush lähti ristiretkelle.

  10. Palkit­tavista on pulaa, kun näin hätäs­es­ti palk­in­to myön­net­ti­in. Rauhan­palkin­non poli­it­tisu­us on entis­es­tään koros­tunut, vaik­ka tietenkin poli­it­ti­nen se on aina ollut. En oikein jak­sa palk­in­toa arvostaa. Niis­sä tapauk­sis­sa palkin­non myön­tämi­nen on ollut edes jos­sain määrin uskot­tavam­paa, kun saa­jat eivät ole olleet poli­itikko­ja. Esim. aikanaan palkit­tu Äiti Teresa.

  11. Onko todel­lakin niin, että maail­man suurim­man rauhan­palkin­non on oikeutet­tu saa­maan jos on USA:n pres­i­dent­ti eikä ole ainakaan kovin peit­telemät­tömästi hirveä kusipää? Onko se rima tosi­aan niin alhaal­la? Merk­it­seekö koko palk­in­to mitään?

  12. Rima USA:n pres­i­den­tik­si ei ole mitenkään järin mata­la, joten mikään rima jos­sa min­imi­vaa­timus on USA:n pres­i­dent­tiys ei voi olla mata­la. Sitä pait­si, Oba­ma on aika paljon parem­pi kun vain “ei peit­telemät­tömästi hirveä kusipää”.

  13. On san­ot­tu niinkin, että tämä olisi ollut nimeno­maan piruilua Bill Clin­tonille, kaik­ki muut kan­sain­välis­es­ti näkyvät demokraatit (Al Gore, Carter, Oba­ma) kun ovat saa­neet palk­in­ton­sa, ja Clin­ton sen­tään tekee täyspäiväis­es­ti samaa bussines­ta kuin Ahti­saarikin. Väliäkö tuolla? 

    Ja onko koskaan ollutkaan?

    Dalai Lama puhuu rauhas­ta ja rakkaud­es­ta enem­män kuin juuri kukaan muu, mut­ta hän ei olisi jär­jestämässä Tiibet­ti­in vapai­ta vaale­ja, vaan palaut­ta­mas­sa uskon­no­lista feo­dal­is­mia; Äiti Tere­sa mainit­si kiitospuheessaan maail­man rauhan suurim­mak­si vihol­lisek­si ehkäisyn, otti rahaa dik­taat­tor­eil­ta (ei itselleen, mut­ta ei myöskään sairaille, vaan luostar­i­jär­jestelmän vaa­timi­in alt­tar­i­taului­hin ja muuhun rekvisi­it­taan, sekä mtkaku­lui­hin, tot­takai) ja teki kaikken­sa saar­natak­seen, ettei köy­hyys ja kur­ju­us ole pahas­ta (ei sil­lä muu­tu­in­han mei­däön tulisi sääliä Jeesus­ta), vaan se ettei syn­ti­nen liha hyväksy asian tilaa ja antaudu Her­ran huo­maan. Ja niin edelleen. 

    Tosin tiedä sit­ten meneekö kir­jal­lisu­u­den Nobelil­la yhtään kummemin?

  14. Kir­jal­lisu­u­den Nobel on aika taval­la poli­ti­soitunut. Saa nähdä mil­loin lääketi­eteen, fysi­ikan, kemi­an ja talousti­eteen Nobelit poli­ti­soitu­vat, voi tietenkin olla etteivät ne poli­it­tiset perus­teet niin selvästi näy näi­den palk­in­to­jen kohdalla.

    Toiko Nobelin myön­tämi­nen Oba­malle esi­in uuden ilmiön, palk­in­to myön­netään ikään kuin velak­si, eli ne rauhanteot tehdään sit­ten jälkikäteen 😉

    Palk­in­to­han pitäisi ottaa sit­ten pois, jos ei ala niitä rauhanteko­ja kuulumaan.

  15. Kei­jo Korhi­nenko tote­si Ahti­saaren Nobelista jot­tei miltään par­la­men­taariselta komiteal­ta sen suurem­pia viisauk­sia voi odottaa…

    Ja eikö Gore saanut Oscarin parhaas­ta lavastuksesta?

  16. LNu:

    Car­terin aikaan Yhdys­val­lat alkoi rahoit­taa islamistien tais­telua Neu­vos­toli­it­toa vas­taan Afgan­istanis­sa. Tuo rahoi­tus syn­nyt­ti tale­ban­it, al qai­dat sun muut, joi­ta vas­taan Bush lähti ristiretkelle. 

    Tuki islamis­teille Afgan­istanis­sa alkoi jo ennen Neu­vos­toli­iton invaa­sio­ta. Yhdys­val­to­jen ajatuk­se­na ja toiveena oli saa­da Neu­vos­toli­it­to hak­sah­ta­maan Afgan­istani­in ja “antaa heille oma Viet­namin­sa”, mikä suun­nilleen onnis­tuikin. Pres­i­dent­ti Car­terin neu­vo­nan­ta­ja Zbig­niew Brzezin­s­ki on jälkikä­teen toden­nut haas­tat­telus­sa seuraavaa:

    Brzezin­s­ki: Yes. Accord­ing to the offi­cial ver­sion of his­to­ry, CIA aid to the Muja­hadeen began dur­ing 1980, that is to say, after the Sovi­et army invad­ed Afghanistan, 24 Dec 1979. But the real­i­ty, secret­ly guard­ed until now, is com­plete­ly oth­er­wise: Indeed, it was July 3, 1979 that Pres­i­dent Carter signed the first direc­tive for secret aid to the oppo­nents of the pro-Sovi­et regime in Kab­ul. And that very day, I wrote a note to the pres­i­dent in which I explained to him that in my opin­ion this aid was going to induce a Sovi­et mil­i­tary intervention.

    […]

    Regret what? That secret oper­a­tion was an excel­lent idea. It had the effect of draw­ing the Rus­sians into the Afghan trap and you want me to regret it? The day that the Sovi­ets offi­cial­ly crossed the bor­der, I wrote to Pres­i­dent Carter: We now have the oppor­tu­ni­ty of giv­ing to the USSR its Viet­nam war. Indeed, for almost 10 years, Moscow had to car­ry on a war unsup­port­able by the gov­ern­ment, a con­flict that brought about the demor­al­iza­tion and final­ly the breakup of the Sovi­et empire. 

    Koko haas­tat­telu vuodelta 1998 mm. osoit­teessa http://www.marxists.org/history/afghanistan/archive/brzezinski/1998/interview.htm . Siinä siis nobelisti Carter edis­tämässä maailmanrauhaa.

    Tämä taus­ta on siis ollut julkises­tikin tiedos­sa mon­ta vuot­ta ennen amerikkalais­ten nykyisen Afgan­istanin-kiertueen alkua. Neu­vos­toli­it­to houkutelti­in tekemään virhe, mut­ta reilut parikym­men­tä vuot­ta myöhem­min men­nään itse ehdoin tah­doin perässä ja ollaan vielä samaan aikaan kiin­ni toises­sakin sodassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.