Miksi keskitetty ateriapalvelu?

Helsin­gin van­hus­ten ate­ri­apalvelu on takkuil­lut skan­daal­i­mais­es­ti. Onko tuo kun­nan virkatyönä tehtävä ate­ri­apalvelua lainkaan oikea tapa tuot­taa ruokaa van­huk­sille? Eikö voitaisi sopia paikallis­ten rav­it­se­mus­li­ikkei­den kanssa, että nämä joko tar­joa­vat van­huk­selle ruokaa tilois­saan tai kul­jet­ta­vat ruuan van­huk­selle koti­in, jos tästä ei ole tule­maan paikalle. Täl­lainen hajautet­tu jär­jestelmä toimisi luotet­tavam­min ja voisi tul­la myös halvem­mak­si, kun yrit­täjät voisi­vat käyt­tää työpäivään aina syn­tyvää lup­poaikaa van­hus­ten palveluun.

13 vastausta artikkeliin “Miksi keskitetty ateriapalvelu?”

  1. “Onko tuo kun­nan virkatyönä tehtävä ate­ri­apalvelua lainkaan oikea tapa tuot­taa ruokaa van­huk­sille? Eikö voitaisi sopia paikallis­ten rav­it­se­mus­li­ikkei­den kanssa, että nämä joko tar­joa­vat van­huk­selle ruokaa tilois­saan tai kul­jet­ta­vat ruuan van­huk­selle koti­in, jos tästä ei ole tule­maan paikalle.”

    Eihän tuo käy, kos­ka julkisen sek­torin töit­tä ei saa kukaan tien­ata. Asenne useil­la ihmisil­lä on tämmöinen.

    Itse en kyl­lä ymmär­rä sitä, minkä takia saa tien­ata myymäl­lä ham­puri­laisia teineille, kul­jet­ta­mal­la pit­saa kra­pu­laisille tai pyörit­tämäl­lä työ­paikkaruokailua, mut­ta van­hus­ten­huol­los­sa vas­taa­va on hirvit­tävää riistoa.

  2. Olen samaa mieltä, että ate­ri­apalvelu on takkuilut todel­la pahasti. Mut­ta mikä on takkuilun syy? 

    Lehti­ti­eto­jen perus­teel­la van­hus­ten ate­ri­apalvelu on toimin­ut huonos­ti, kos­ka ate­ri­oiden tilaa­ja, kaupun­gin ter­veyskeskus, ei ole toimit­tanut ajan­tasal­la ole­via asi­akasti­eto­ja Palmialle. 

    Hajaute­tus­sa jär­jestelmässä vas­taa­van­laiset transak­tio-ongel­mat/-kus­tan­nuk­set kas­va­vat. En usko, että rav­it­se­mus­li­ik­keet oli­si­vat selvin­neet tästä pitkälti tuot­ta­jas­ta riip­pumat­tomas­ta tiedon­si­ir­to-ongel­mas­ta Palmi­aa parem­min, pikem­minkin päinvastoin. 

    On myös vaikea kuvitel­la, miten yksi­ty­is­te­tyssä mallis­sa voisi syn­tyä enem­män lup­poaikaa. Tilaa­ja aset­taa (ostopalveluis­sa) ate­ri­apalvelulle tietyt hin­ta-/laatu­vaa­timuk­set ja rav­it­se­mus­li­ik­keel­lä on aika iso kan­nustin huole­htia siitä, että lup­poaikaa ei syn­ny. Jos syn­tyy, kil­pail­i­ja val­taa markkinat.

  3. Ne, jot­ka tarvit­se­vat ate­ri­apalvelua, ovat yleen­sä niin huonokun­toisia, etteivät he pysty men­emään ilman saat­ta­jaa rav­in­to­laan. Ruuan läm­mi­tys ja pöytään­jakelu van­huk­sen kotona hoide­taan usein koti­palvelun henkilökun­nan toimes­ta, kos­ka van­huk­set eivät enää pysty/osaa käyt­tää mikro­jaan ja ruuan siirte­lykin kotona on han­kalaa (asti­at kaatuu jne). Usei­ta täy­tyy jopa syöt­tää tai valvoa muuten, että ruo­ka syödään nälki­in­tymisen vält­tämisek­si. Myös lääkkei­den ottoa ruokailun yhtey­dessä pitää peräänkatsoa.

    Peri­aat­teessa on sama tuleeko ruo­ka yksi­tyiseltä tai kun­nan tahol­ta kun­han se tulee ajal­laan ja on riit­tävän laadukas­ta. Edullisu­us on tietysti tärkeää ja sen joh­dos­ta jonkin­laisia toim­i­tuskeskit­tymiä tarvitaan.

    Jos ajat­telee Helsin­gin kaupun­gin töp­pöi­lyä, niin taustal­la on täy­tynyt olla äärim­mäistä välin­pitämät­tömyyt­tä ja valvon­nan laimin­lyön­tiä. Iso muu­tos toim­i­tuk­sis­sa tehti­in ilman, että kukaan johta­jista viit­si kan­taa siitä huol­ta. Muu­ta­mal­la yksinker­taisel­la kysymyk­sel­lä siitä, miten muu­tos oli valmis­tel­tu, olisi etukä­teen hel­posti pal­jas­tunut, että katas­trofi on edessä ja koko onneton tapah­tu­maketju olisi voitu vält­tää. Mut­ta kun johta­jien ajatuk­set ovat jos­sakin muual­la, kuin oman vas­tu­ualueen hoi­dos­sa, niin sotku­ja tulee.

  4. Kaik­ki ate­ri­apalvelu­ja tarvit­se­vat eivät suinkaan ole liikun­tara­joit­teisia tai muu­toin paljon apua tarvitsevia !!!
    Tut­ta­vani, keskisu­ures­sa etelä­suo­ma­laises­sa kaupungis­sa asu­va 94-vuo­tias rou­va, käy päivit­täin syömässä siis­tis­sä lähibaaris­sa. Hän on erit­täin tyy­tyväi­nen ruuan laatu­un ja ennen kaikkea sosi­aal­isi­in kon­tak­tei­hin, joi­ta näin muo­dos­tunut. Baarin omis­ta­jas­ta on tul­lut läh­es ystävä. Hän puolestaan pitää silmäl­lä, että rou­va käy päivit­täin syömässä ja on siis kunnossa.
    Ko kaupun­ki hoi­tanut ate­ri­apalvelun kaikkia osa­puo­lia (myös kaukana asu­via suku­laisia) tyy­dyt­täväl­lä tavalla!

  5. Raa­ka-ainei­den han­k­in­tahin­ta annos­ta kohden las­kee, kun han­ki­taan keskite­tysti suuria määriä. Samoin työ­panos annos­ta kohden piene­nee, kun tehdään suuria volyymejä isos­sa keittiössä.
    Ehdot­ta­masi hajautet­tu jär­jestelmä voisi mon­es­sa mielessä olla hyvä, mut­ta halvem­mak­si se ei edes teo­ri­as­sa tulisi.

  6. Onko tämä se sama Palmia jolle siir­ret­ti­in myös päiväkotiruokailu? Näytöt huip­pu­osaamis­es­ta on ainakin vahvat.

  7. Kyl­lä sinä, OS, hyvin tiedät, että tuo hajautet­tu mallisi ei onnis­tu kuin sil­loin, kun pitää mie­lenki­in­nos­ta kokeil­la kepil­lä jäätä tai lämpimik­seen puhua kaupun­gin palvelu­ja alas tai yksi­ty­isille mak­set­tavia kor­vauk­sia ylös.

    On hai­hat­telua uskotel­la edes itselleen, että rav­in­to­layrit­täjät muun työn ohel­la “lup­poaikana” pystyisivät

    a) kuskaa­maan ruoat van­huk­sille ajal­laan ja kus­tan­nuste­hokkaasti, usein vielä lämpiminä.

    Vakioidaanko ker­ta- ja kul­je­tusas­ti­at, miten tehdään läm­pötilo­jen valvon­ta (jot­ta lämpimän ater­ian tur­val­lisu­us voidaan taa­ta.) Vähän eri jut­tu kuin piz­za­kuskin ongel­ma, joka liit­tyä yksi kysymys, mis­sä sinä asua. Kaikel­la kohtelia­su­udel­la tarpeel­lista työtään ym. kohtaan toki.

    Miten hoi­dat pikkukeit­tiöis­sä, jois­sa ei ole lämpim­inä keit­tiöinä jäähdy­tyska­p­a­siteet­tia lainkaan, annos­ten jäähdyt­tämisen vaa­di­tus­sa alle 90 min­uutis­sa + 3 asteeseen. Nuo rajat eivät ole tuol­laisia huvin vuok­si, vaan takaa­vat ruokatur­val­lisu­u­den. Siis ihan aikuis­ten oikeasti.

    b) Uskotko, että emt pysty­i­sivät han­kki­maan ate­ri­ako­htaiset ruo­ka-aineet alle eurol­la kuten Palmia ja sen kokoinen muu toim­i­ja. Ja sit­ten myymään ne edes omakus­tan­nushin­nal­la niin edullis­es­ti, että ate­ri­apalvelu­ja tarvit­se­vat voivat ne han­kkia. Siis Palmi­an hintaa.

    c) Lup­poaikaa ei lounaska­pakas­sa ole. Pait­si jos kysyt isoil­ta Palmi­an kil­pail­i­joi­ta, jot­ka sanovat, että joo, on. Kysy mitä tahansa, ne tekevät kaiken parem­min kuin Palmia ja niil­lä on kaik­keen aikaa. Myös tekemään voit­toa omis­ta­ja­su­vulleen tai USA:laisille “kasvol­lisille” osakkeenomistajilleen.

    Kiva kiva. Ne vain eivät työl­listä niitä muus­sa yhtey­dessä puo­lus­tami­asi vaa­jaakun­toisia kuten Palmia tekee ja paljon. Itse asi­as­sa noin joka kymmenes työn­tek­i­jän­sä on vaa­jaakun­toinen. Mut­ta Palmia voi työl­listää ja sen tuleekin ohjeen mukaan pitää heitä työn­syr­jässä. Etkö pidä tuo­ta minkään arvoise­na vai etkö tien­nyt asi­as­ta? Uskon, että et tien­nyt tai halusit ker­toa asian keskustelun kuluessa.

    Eikö ole hyvä idea: van­huk­set ym. saa­vat edullis­es­ti ruokansa ja toiset työn­sä, kukaan ei häviä. Joku tai jotkut eivät vain voi rahas­taa välis­sä eläke­mum­mol­ta, sin­ul­ta ja minulta. 

    d) Miten varmi­s­tat sen, että x sataa rav­in­to­laa ympäri Helsinkiä saa asi­akastiedot ajal­laan ja oikein, kun yksi Palmia ei niitä saanut. Et mitenkään. Jos hom­ma hajaute­taan ja avataan kaikille tar­joa­jille noin vain, mitään järkevää tietosys­teemiäkään ei ole luo­tavis­sa. Sel­l­aista, jos­sa ovat asi­akkaiden osoit­teet, ruokara­joit­teet, palaute, mak­su­tiedot, tiedot tues­ta jne. jne jne.

    Asi­akkaissa on sel­l­aisi­akin, jot­ka eivät pysty aina hoita­maan tilauk­sia: toip­i­lai­ta ja niin edelleen. Sosi­aaliväelle olisi melkoinen vai­va ja härdel­li pitää kir­jaa x tuhan­nen asi­akkaan x sadas­ta rav­in­to­las­ta ja tila­ta ja perua vuoron perään jne jne. 

    e) Palmi­an väki myös kat­soo hie­man esimerkik­si van­hus­ten kun­non perään. Tämä ei hoidu samal­la taval­la joltain rav­in­tolan­pitäjältä. Hän ei ole — eikä tarvit­sekaan olla — sosiaalityöntekijä.

    f) Miten varmi­s­tat, että jokainen päivä ei ole hin­ta­sy­istä keit­topäivä? “Meil­lä olisi täl­laista kalakeit­toa nyt.” No tehdään siitä joka tois­es­ta puuropäivä?

    Tai että listal­la olisi annok­sia ruokarajoitteisille.

    Tai että annok­sista koot­ta­va ruokavalio täyt­tää rav­it­se­mus­nor­mit. Nuokaan eivät ole “joku pykälä”. Edes viidel­lä rav­in­to­lal­la sadas­ta ei ole mitään ohjelmis­toa rav­it­se­musar­vo­jen laskemiseen saati keit­tiöi­den toimin­nao­h­jaussys­teemiä. Ruu­tu­vihko — ehkä. Eikä niil­lä ole aikaa räplätä vaik­ka olisikin. Eikä halua: niiden osaami­nen on muual­la ja ovat suuris­sa annos­määris­sä erit­täin tehot­to­mia. Ja pienis­sä mut­ta kom­pen­soi­vat sitä kas­sakoneen ääressä ja nälkäpalkkauksellaan.

    Etkä tiedä mitään siitä, mil­lainen koko ajan käyn­nis­sä ole­va palaute- ja sen jälkeinen suun­nit­telu- ja tes­taus­pros­es­si ate­ri­apalvelun resep­ti­ikas­sa on. Kaik­ki pitää huomioi­da: suo­la, ras­va, rakenne, kul­je­tuk­senkestävyys, läm­mitet­tävyys, annok­sen ulkonäön säi­lymi­nen, annok­sen säi­lyvyys, annoskoko, lak­toosi­ton, glu­teeni­ton, lis­tan kier­to jne. jne.

    Voin kuvitel­la sen pet­tymyk­sen määrään, kun nielemis­vaikeuk­sia omaa­va, ham­maspro­teesia käyt­tävä van­hus, joka ei voi paloitel­la pihviä tai leikkelet­tä edes veit­sel­lä, saa eteen­sä solu­muo­vis­sa sitk­istyneen, kylmän talisek­si ja lopuk­si helmeilevän vetisek­si eltaan­tuneen lihanketkaleen, paakkuista muu­sia ja joskus kauan sit­ten vielä lämpimässä majoneesis­sa lil­lunut­ta jäävuorisalaattia. 

    g) Käyt­tämäsi “virkatyö” on erikoinen ja tarkoi­tushakuinen ilmaus. Virkakeit­tiöa­pu­lainen? No mikä ettei. Nimit­täin hän tietää, miten tehdään se suuri annos­määrä. Se ei ole kykyä laskea sataan ja yli, vaan koke­mus­peräis­es­ti tietää vaikka­pa se, miten ruo­ka-aineet käyt­täy­tyvät isom­pana mas­sana, voiko hyp­py­sel­lisen pip­puria kor­va­ta 200 annos­ta valmis­tet­taes­sa siis 200 hyp­py­sel­lisel­lä vai tehos­tuuko maku liikaa ja jät­tääkö kotiruokaan tot­tunut mum­mo tahat­toman­tulisen pip­purip­i­hvin syömättä. 

    h) Et siis ollut tosis­sasi. Haitko vain riit­tävän päte­viä perustelu­ja käyt­töösi tor­juak­sesi vaa­timuk­set ulkois­taa palvelu lähi­rav­in­toloille, joille varsinkaan sitä ei voi ulkoistaa. 

    Joillekin muille kyl­lä mut­ta ei juuri noille, jot­ka ovat rak­en­ta­neet osaamisen­sa, konekan­tansa, resep­ti­ikkansa ja valin­neet sijaintin­sa sitä ajatellen, että sisään kävelee mak­sa­va asi­akas — ei että annos juok­see rav­in­to­las­ta ulos.

  8. “paikallis­ten rav­it­se­mus­li­ikkei­den kanssa”

    Juuri näin pitäisi toimia. Jo pelkästään sen kokon­ais­val­taisen sosi­aalisen kon­tak­tin takia joka syn­tyy vaki­asi­akkaan ja tutun henkilökun­nan välille. — “Mik­si Eev­ert­ti ei tul­lut tänään syömään?”

    Keskite­tyssä palvelus­sa tuotan­to on sitä tehokkaam­paa mitä vähem­män sekun­te­ja käytetään per asi­akas. — Jos ruuan toimit­ta­ja huo­maa jotain erikoista tilanteessa niin “se kuu­luu ter­veyshoidon sek­to­rille, hoitakoot hommansa”.

  9. Minä olen 30 vuot­ta ostanut tavaraa ja palvelui­ta ja mitä suurem­pi tuot­ta­ja on sitä han­lampi sen kanssa on toimia. Se vaatii osta­jal­ta paljon, sil­lä suur­ta toim­i­jaa ei voi vai­h­taa nopeasti.
    Oikeu­teenkin on vaikea men­nä, siilä vastapuolel­la on aikaa, rahaa ja resursse­ja riidel­lä, joten lai­ha kom­pro­mi­is on aina parem­pi kuin riita.
    Kun­nal­lises­sa toimin­nas­sa se merk­it­see, että sov­in­to tehdään se asikaan kustannuksella.

    Aivan pienet toim­i­jat ovat han­kalia sen vuok­si, että niiden kon­trol­loin­ti ja sopimus­toim­inta tulee kalli­ik­si ja palvelukin on usein mitä sattuu.Erityisesti palvelun katkot­to­muus on ongelma.
    Parhaimpia ovat tuol­laiset pien­tä suurem­mat ja keskisu­uret toim­i­jat. Näil­lä on resursse­ja katkot­toman toim­intaa ja laatu on tasaisem­paa eikä osta­ja ole enää riip­pu­vainen yhdestä tuottajasta.
    Use­al­la tuot­ta­jal­la saadaan myös saadaan jous­toa palvelu­un eli voidaan tuot­taa eri­laisia palvelui­ta ja palvelu­muo­to­ja voidaan aloit­taa ja lopet­taa joustavasti 

    Jos palvelun tuot­ta­jia on usei­ta niin huono voidaan heit­tää ulos ja antaa palvelu lisä­työnä toisille . Voi olla kun­nalle vaikeaa kil­pailusään­tö­jen vuok­si, mut­ta var­maan siihenkin keino löytyy.

    Kun palvelun­tuot­ta­jia on usei­ta niin syn­tyy myös aitoa kilpailua.

    Suuret toim­i­jat tietävät tois­t­en­sa kus­tan­nus­ta­son eivätkä kil­paile hinnalla.

    Keskisu­uret toim­i­jat ovat jo volyymis­taan sel­l­aisia, että eipä se kus­tan­nuste­hokkus juuri enää kasva.

  10. Van­huk­sen vastuu

    Osa van­huk­si­ta kyke­nee vielä tekemään itse omaan elämään­sä vaikut­tavia päätök­siä. Mah­dol­lisu­us vali­ta tai ainakin vaikut­taa ruokapaikkaan/ruuan toimit­ta­jaan voisi olla vat­san­täyt­tämisen lisäk­si myös elämän laat­ua korot­ta­va tekijä.

    Opet­ta­jan näkökul­mas­ta koulu­jen ruoka­palvelu­iden siir­to Palmi­alle ja muille fir­moille vähen­si yhteisöl­lisyyt­tä merkit­tävästi. Yhteisöl­lisyyt­tä vaan ei voi mitenkään kir­ja­ta kilpailutustavoitteisiin..

  11. Liian van­ha, kir­joi­tatko uudelleen tuon yhden virk­keen tuonne “demarikom­ment­tei­hin”. Jäi suh­teel­lisen hämäräksi.

  12. Jotain ongelmia itse pros­es­sis­sa, pros­essin ohjaus ei toimi. 

    Ovatko olleet edes ammat­ti­laiset asial­la kehit­tämässä van­hus­ten ruokahuoltoon liit­tyviä toimintaprosesseja? 

    Miten laa­tu­in­for­maa­tio pros­es­sis­sa välit­tyy eteen­päin ja miten pros­es­si ohjau­tuu laa­tu­in­for­maa­tion perusteella? 

    Yri­tyk­sis­sä kyl­lä löy­tyy ihmisiä, jot­ka osaa­vat puhua hienos­ti pros­es­seista, mut­ta se ei takaa asiantuntemusta.

  13. Pitänee ker­toa tän­nekin: Etelä-Helsinki­in mum­molle tuo­tu ruo­ka ei ole ihmisille kel­paavaa. Ainakin use­at ruo­ka-annok­sen­sa mum­mo lähet­ti mukanani mei­dän kissoille, kun ei itse pystynyr syömään. Lopetimme Ate­ri­aalin palvelun kokon­aan, kos­ka viimeinen pis­ara sopas­sa oli, että jauhe­mak­sakastike peruna­muhen­nok­sel­la EI KELVANNUT mei­dän leikat­ulle ronke­likissallekaan, joka yleen­sä syö koko ajan ja mitä vain, jopa täh­teet per­heemme lau­tasil­ta. Se siitä laadukkaas­ta ate­ri­apalvelun ruoas­ta. Nyt mum­mo voi parem­min ja ruokakin mait­taa, kun poikani pitää opiske­lu­taukoa ja ruokkii ja hoitaa mum­mon itse. Kuin­ka on mah­dol­lista nykyaikana tar­jo­ta van­huk­sille ala-arvoista syötävää, ruoak­si sitä en kut­su. Hyi olkoon!

Vastaa käyttäjälle Teemu Kemppainen Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.