Tapani Hietaniemi kuoli vajaa vikkko sitten lauantain vastaisena yönä nukkuessaan; liian nuorena, 51-vuotiaana. Paljon hänellä olisi ollut vielä annettavaa ja elettävää. Hän eli loppuun asti täysillä. Lauantaiaamuna seitsemältä hänen piti astua junaan mennäkseen Vapaa-ajattelijoiden liiton seminaariin Kotkaan.
Tutustuin silloin parikymppiseen Tapaniin jo Koijärvellä, mutta paremmin vuonna 1995, kun hän ilmoittautui tukiryhmääni eduskuntavaaleissa. Miehestä havaitsi heti, että hän on eri maata; tietoviisas, sivistynyt ja ajattelussaan loppuun asti johdonmukainen. Otin hänet myös eduskunta-avustajakseni, kunnes Weberiä koskevan väitöskirjan valmistuttua hänen tiensä suuntautui yliopistolle. Tapani oli sivilisaation historian dosentti Helsingin yliopistossa ja yhteiskuntapolitiikan dosentti Jyväskylän yliopistossa sekä luennoijana Tallinnan ja Tarton yliopistoissa.
Tapanista tuli vaikutelma, että hän tietää jokseenkin kaiken. ”Kävelevä Wikipedia”, luonnehti Pekka Sauri Tapania.
Lauantai-iltana avasin Viva-palstan katsoakseni, onko Tapanin menehtymisestä kerrottu siellä. Ei ollut, viimeisin kirjoitus oli Tapanin kommentti vihreiden tietoyhteiskuntatyöryhmän kannanotosta. Moni vihreä tunsi Tapanin innokkaana nettikirjoittajana. Hän kirjoitti haastavasti ja oli älyllisessä rehellisyydessään aggressiivisen periksi antamaton. Toisaalta hän viljeli kirjoituksissaan riemastuttavaa huumoria, jota hän viljeli alituiseen myös keskustellessaan. Tapani oli sielultaan tiedemies ja vastusti kaikkea huuhaana pitämäänsä. Se näkyi myös hänen toiminnassaan työväenopiston johtokunnassa, jossa hän edusti vihreitä kahdeksan vuotta.
Tapani kirjoitti netissä niin monella foorumilla, että joskus ihmetteli, milloin hän oikein tekee leipätyötään. Silti hän oli tiedemiehenä tuottelias. Hän oli erikoistunut merkittävien kirjojen kääntämiseen. Hän on kääntänyt suomeksi parikymmentä kirjaa, ei vain englannista ja saksasta, vaan myös hollannista, tanskasta ja virosta. Tapanin kotisivuilta löytyvä akateeminen ansioluettelo on musertavan pitkä.
Vihreissä Tapani toimi muun muassa periaateohjelmatyöryhmässä vuonna 1998, Vihreän Sivistys ja opintokeskuksen hallituksen puheenjohtajana sekä vihreiden miesten hallituksessa. Vihreiden ohella tärkeä vaikuttamiskanava Tapanille oli vapaa-ajattelijoiden hallitus.
Vihreät menettivät Tapanin mukana suuren voimavaran.
(Kirjoitus on julkaistu Vihreässä langassa)
Tunsin Tapani Hietaniemen monilta hänen pitämiltään luennoilta, joihin osallistuin kunnioittavana kuulijana. Hän pystyi välittämään kuulijoilleen erikoisalueidensa, sivilisaatiohistorian ja uskontososiologian kiehtovuuden ja laajuuden. Hän ei puhunut kateederin korkeuksista vaan vastasi mielellään “tyhmiinkin” kysymyksiin. Hän oli maan ehdottomasti paras Max Weber asiantuntija.
Muutamia kertoja tulin myös keskustelleeksi Tapani Hietaniemen kanssa pienemmässä piirissä. Kuten Osmo Soininvaara totesi, hän höysti keskustelua mielellään kaskuilla. Niiden ymmärtämisessä oli koulusaksa koetuksella.
Osanottoni hänen perheelleen.
Kirjoiitamasi lisäksi minusta ei voi kyllin korostaa Tapanin roolia saksalaisen yhteiskuntakeskustelun välittäjänä. Kun katsoo Suomessa julkaistuja tutkimuksia, anglosaksismi lähdeluetteloissa on silmiinpistävää. Käännöslainoista puhumattakaan. Habermas ja Hirsch ovat olleet eurooppalaisessa keskusteluissa isossa asemassa, minkä Tapani hyvissä ajoin äkkäsi. Sanojen lisäksi hän ymmärsi sisällön. Analyytikkona jaksoi odottaa verbiä, joka kiitoksena seisoi lopussa. Suomessa käydyn keskustelun kannalta hirmuinen menetys.
Tapasin itse Tapani Hietaniemen tietääkseni vain ja ainoastaan hänen verkkokirjoitustensa kautta. On hämmästyttävää, miten selkeä kokonaiskuva hänen ajattelustaan tuntuu rakentuneen lukemani pohjalta. Aniharva pystyy luomaan yhtäaikaa mielenkiintoisen ja johdonmukaisen ajattelustaan kuvan kirjallisesti.
R.I.P.
Olin keskustellut takavuosina Tapanin kanssa verkkopalstoilla. Sain tavata hänet riemastuttavalla sivilisaatiohistorian luennolla historiatieteiden jatko-opiskelijoille, jossa hänen briljantti huumorinsa pääsi kukkimaan kaikessa kukkaloistossaan. Hänen esityksensä toi esille myös tieteen totuuden julman väliaikaisuuden. Tutkimus on vain toistaiseksi totta, kunnes se seuraavassa tutkimuksessa kumotaan. Oli tiedeyhteisön häpeä, ettei hänellä ollut vakituista virkaa. Tämä tunnetusti voi syödä miestä.