Tapani Hietaniemi 1958 — 2009

Tapani Hietanie­mi kuoli vajaa vikkko sit­ten lauan­tain vas­taise­na yönä nukkues­saan; liian nuore­na, 51-vuo­ti­aana. Paljon hänel­lä olisi ollut vielä annet­tavaa ja elet­tävää. Hän eli lop­pu­un asti täysil­lä. Lauan­ta­iaa­mu­na seit­semältä hänen piti astua junaan men­näk­seen Vapaa-ajat­telijoiden liiton sem­i­naari­in Kotkaan.

Tutus­tu­in sil­loin parikymp­piseen Tapani­in jo Koi­järvel­lä, mut­ta parem­min vuon­na 1995, kun hän ilmoit­tau­tui tukiryh­määni eduskun­tavaaleis­sa. Miehestä havait­si heti, että hän on eri maa­ta; tietovi­isas, sivistynyt ja ajat­telus­saan lop­pu­un asti johdon­mukainen. Otin hänet myös eduskun­ta-avus­ta­jak­seni, kunnes Weber­iä koske­van väitöskir­jan valmis­tut­tua hänen tien­sä suun­tau­tui yliopis­tolle. Tapani oli sivil­isaa­tion his­to­ri­an dosent­ti Helsin­gin yliopis­tossa ja yhteiskun­tapoli­ti­ikan dosent­ti Jyväskylän yliopis­tossa sekä luen­noi­jana Tallinnan ja Tar­ton yliopistoissa.

Tapanista tuli vaikutel­ma, että hän tietää jok­seenkin kaiken. ”Kävelevä Wikipedia”, luon­nehti Pekka Sauri Tapania.

Lauan­tai-iltana avasin Viva-pal­stan kat­soak­seni, onko Tapanin mene­htymis­es­tä ker­rot­tu siel­lä. Ei ollut, viimeisin kir­joi­tus oli Tapanin kom­ment­ti vihrei­den tietoy­hteiskun­tatyöryh­män kan­nan­oto­s­ta. Moni vihreä tun­si Tapanin innokkaana net­tikir­joit­ta­jana. Hän kir­joit­ti haas­tavasti ja oli älyl­lisessä rehellisyy­dessään aggres­si­ivisen perik­si antam­a­ton. Toisaal­ta hän vil­jeli kir­joituk­sis­saan riemas­tut­tavaa huumo­ria, jota hän vil­jeli ali­tuiseen myös keskustel­lessaan. Tapani oli sielul­taan tiedemies ja vas­tusti kaikkea huuhaana pitämään­sä. Se näkyi myös hänen toimin­nas­saan työväenopis­ton johtokun­nas­sa, jos­sa hän edusti vihre­itä kahdek­san vuotta.

Tapani kir­joit­ti netis­sä niin monel­la foo­ru­mil­la, että joskus ihmetteli, mil­loin hän oikein tekee leipä­työtään. Silti hän oli tiedemiehenä tuot­telias. Hän oli erikois­tunut merkit­tävien kir­jo­jen kään­tämiseen. Hän on kään­tänyt suomek­si parikym­men­tä kir­jaa, ei vain englan­nista ja sak­sas­ta, vaan myös hol­lan­nista, tan­skas­ta ja viros­ta. Tapanin koti­sivuil­ta löy­tyvä aka­teem­i­nen ansi­oluet­te­lo on muser­ta­van pitkä.

Vihreis­sä Tapani toi­mi muun muas­sa peri­aa­teo­hjel­matyöryh­mässä vuon­na 1998, Vihreän Sivistys ja opin­tokeskuk­sen hal­li­tuk­sen puheen­jo­hta­jana sekä vihrei­den miesten hal­li­tuk­ses­sa. Vihrei­den ohel­la tärkeä vaikut­tamiskana­va Tapanille oli vapaa-ajat­telijoiden hallitus.

Vihreät menet­tivät Tapanin mukana suuren voimavaran.

(Kir­joi­tus on julka­istu Vihreässä langassa)

4 vastausta artikkeliin “Tapani Hietaniemi 1958 — 2009”

  1. Tun­sin Tapani Hietaniemen monil­ta hänen pitämiltään luen­noil­ta, joi­hin osal­lis­tu­in kun­nioit­ta­vana kuuli­jana. Hän pystyi välit­tämään kuuli­joilleen erikoisaluei­den­sa, sivil­isaa­tio­his­to­ri­an ja uskon­toso­si­olo­gian kiehtovu­u­den ja laa­ju­u­den. Hän ei puhunut kateed­erin korkeuk­sista vaan vas­tasi mielel­lään “tyh­mi­inkin” kysymyk­si­in. Hän oli maan ehdot­tomasti paras Max Weber asiantuntija. 

    Muu­tamia ker­to­ja tulin myös keskustelleek­si Tapani Hietaniemen kanssa pienem­mässä piiris­sä. Kuten Osmo Soin­in­vaara tote­si, hän höysti keskustelua mielel­lään kaskuil­la. Niiden ymmärtämisessä oli koulusak­sa koetuksella.
    Osan­ot­toni hänen perheelleen.

  2. Kir­joi­ita­masi lisäk­si minus­ta ei voi kyllin korostaa Tapanin roo­lia sak­salaisen yhteiskun­takeskustelun välit­täjänä. Kun kat­soo Suomes­sa julka­istu­ja tutkimuk­sia, anglosak­sis­mi lähdeluet­telois­sa on silmi­in­pistävää. Kään­nös­lain­oista puhu­mat­takaan. Haber­mas ja Hirsch ovat olleet euroop­palaises­sa keskusteluis­sa isos­sa ase­mas­sa, minkä Tapani hyvis­sä ajoin äkkäsi. Sano­jen lisäk­si hän ymmär­si sisäl­lön. Ana­lyytikkona jak­soi odot­taa ver­biä, joka kiitok­se­na seisoi lopus­sa. Suomes­sa käy­dyn keskustelun kannal­ta hir­muinen menetys.

  3. Tapasin itse Tapani Hietaniemen tietääk­seni vain ja ain­oas­taan hänen verkkokir­joi­tusten­sa kaut­ta. On häm­mästyt­tävää, miten selkeä kokon­aisku­va hänen ajat­telus­taan tun­tuu rak­en­tuneen luke­mani poh­jal­ta. Ani­har­va pystyy luo­maan yhtäaikaa mie­lenki­in­toisen ja johdon­mukaisen ajat­telus­taan kuvan kirjallisesti.
    R.I.P.

  4. Olin keskustel­lut takavu­osi­na Tapanin kanssa verkkopal­stoil­la. Sain tava­ta hänet riemas­tut­taval­la sivil­isaa­tio­his­to­ri­an luen­nol­la his­to­ri­ati­etei­den jatko-opiske­li­joille, jos­sa hänen bril­jant­ti huumorin­sa pääsi kukki­maan kaikessa kukkalois­tossaan. Hänen esi­tyk­sen­sä toi esille myös tieteen totu­u­den jul­man väli­aikaisu­u­den. Tutkimus on vain tois­taisek­si tot­ta, kunnes se seu­raavas­sa tutkimuk­ses­sa kumo­taan. Oli tiedey­hteisön häpeä, ettei hänel­lä ollut vak­i­tu­ista virkaa. Tämä tun­netusti voi syödä miestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Notify me of followup comments via e-mail. You can also subscribe without commenting.