Tätä asiaa on tällä käsitelty ennenkin, mutta julkaisen silti vastaukseni HS-raadin kysymykseen siitä, tulisiko lähdesuojaa tarkentaa.
Lehdistön olisi hyvä pyrkiä itse ehdottamaan kohtuullista rajausta lähdesuojaan, koska muuten muut määrittelevät ne. Ajatus, ettei olisi mitään tilannetta, jossa lähdesuojan murtaminen olisi perustelua, ei ole kestävää, eikä tule koeteltuna saamaan kansan hyväksyntää. Nyt ongelmana ovat poliisit, jotka hankkivat sivutuloja myymällä salassa pidettäviä tietoja kiinnostusta herättäviä kansalaisten keskeneräisistä rikosepäilyistä. Mitä sitten tehdään, jos tapa leviää terveydenhuoltoalalle ja sosiaalitoimistoihin? Saako lääkäri tai sairaanhoitaja ilman kiinnijäämisen riskiä soitella juorulehdille arkaluontoisista potilastiedoista? Teko on rikos, mutta siitä ei voi jäädä kiinni, jos lehdistön ei tarvitse kertoa, kuka tietoja laittomasti levittää. Siis jos tunnet vastustamatonta tarvetta kertoa puolisollesi, että naapuri on hakeutunut katkaisuhoitoon, älä kerro sitä puolisollesi suoraan vaan peitä jälkesi soittamalla Seiskaan.
Lähdesuojaan tarvitaan rajausta yksityisyyden suojaa loukkaavan tirkistelytiedon laittoman paljastamisen osalta, koska muuten tämän epäkohdan nojalla kavennetaan koko lähdesuojaa, jolloin vaaraan joutuisivat myös yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen vuotajan lähdesuoja.
Toinen vaihtoehto suojella ihmisten yksityisyyttä on alkaa tulkita lakia yksityiselämän suojasta niin kuin se on kirjoitettu. Silloin arkaluontoisten tietojen vuotamisella ei ole merkitystä, koska niitä ei saisi julkaista, eikä minusta saa nykyisenkään lain mukaan. Minusta Seiska-lehti rikkoi lakia julkistaessaan tiedon Matti Inkisen rikosepäilystä. Jopa mahdollisesta sakkotuomiosta kirjoittaminen olisi ollut kiellettyä.
Laki on yksikäsitteinen:
Joka … esittää toisen yksityiselämästä tiedon, vihjauksen tai kuvan siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, on tuomittava…”
Tätä pykälää vastaan Seiskan uutinen selvästi rikkoi; tiedon julkistaminen tuotti Inkiselle sekä kärsimystä että häneen kohdistuvaa halveksuntaa. Pykälästä on kuitenkin poikkeus:
Yksityiselämää loukkaavana tiedon levittämisenä ei pidetä sellaisen yksityiselämää koskevan tiedon, vihjauksen tai kuvan esittämistä politiikassa, elinkeinoelämässä tai julkisessa virassa tai tehtävässä taikka näihin rinnastettavassa tehtävässä toimivasta, joka voi vaikuttaa tämän toiminnan arviointiin mainitussa tehtävässä, jos esittäminen on tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi.”
Inkinen ei toiminut politiikassa eikä julkisessa virassa. Jäljelle jäisi elinkeinoelämä ja tämän tiedon olisi pitänyt sekä vaikuttaa arviointiin hänen toiminnastaan elinkeinoelämässä että tämän lisäksi olla tarpeen yhteiskunnallisesti merkittävän asian käsittelemiseksi. Pykälä on selvästi tarkoitettu kontrolloimaan yhteiskunnallista vallankäyttöä, eikä se siksi sovellu Inkiseen.
Tirkistelylehdistö on yrittänyt laventaa pykälän tulkintaa kaikkiin julkisuudessa esiintyviin henkilöihin. Tämän mukaan yksityiselämästä saa paljastaa arkaluontoisia asioista myös, jos kansa on niistä erityisen kiinnostunut – siis että ertominen tuottaisi paljon taloudellista hyötyä – mutta tällaista poikkeusta rikoslaki ei tunne. Jos se, että suuren taloudellinen hyödyn tavoittelu tekisi yksityiselämän loukkaamisesta hyväksyttävän on absurdi; silloin taskuvaraskin voi perustella tekoaan sillä, että varastettu lompakko oli tavallista paksumpi.
Kunniallinen lehdistö ei julkistanut tietoa Inkisen rikosepäilystä edes, kun hän katosi, mikä osoittaa, että Seiskan toiminta ei saavuttanut lehdistön sisällä jakamatonta hyväksyntää. Minusta Inkisen omaisten pitäisi edelleen haastaa Seiska oikeuteen.
Minä en ymmärrä mitä lähdesuojalla ylipäätänsä tarkoitetaan. Sitäkö, että saa kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo ja merkitä lähteeksi ”lähdesuojan”? Sen ymmärrän, että juttuvinkin antajaa ei tarvitse julkaista, mutta kyllä ne tosiasiat, joihin juttu perustuu, pitää julkaista ja olla kaikkien tarkistettavissa.
”Nyt ongelmana ovat poliisit, jotka hankkivat sivutuloja myymällä salassa pidettäviä tietoja kiinnostusta herättäviä kansalaisten keskeneräisistä rikosepäilyistä. Mitä sitten tehdään, jos tapa leviää terveydenhuoltoalalle ja sosiaalitoimistoihin? Saako lääkäri tai sairaanhoitaja ilman kiinnijäämisen riskiä soitella juorulehdille arkaluontoisista potilastiedoista? T”
Osmo on hakoteillä. Kannattaisi liityä johonkin hys-hys -porukkaan niin oppisit mien noita salassa pidettäviä tietoja vuodetaan ja ihmisiä syrjäytetään yhteiskunnasta.
Eli vuotoja tapahtuu lähinnä ylempien virkamiesten/ yritysjohtajien kesken, mutta siihen Vihreätkään eivät uskalla puutua
Lähinnä heki haluavat panna pienipalkkaiset alimman tason tyntekijät kuriin
Suomessa on ollut käytännsä virkakieltojärjestelmä jo 1918 lähtien.
Eikä toimittajan tarvitse ilmoittaa lähdettään vaikka siihen pakotettaisiin, aina voi kertoa, että on kuullut jonkun keskustelun tai saanut nimettömän vihjeen ja ääritapauksissa toimittaja voi mennä vankilaan.
Näin on käynyt maissa, joissa lähdesuojaa on murrettu .
Toiseksi, ei tavallinen kansalainen voi tietää mikä on lähdesuojan alaista, mikä ei ja niinpähän sadaan aikkan pelote olla kertomatta mitään
Ja Inkisenkin tapauksessa poliisilla on tieto ketkä poliisissa tiesivät asiasta.Jos he eivät kykene ratkaisemaan kuka muutamasta poliisista oli vuotaja niin parantakoot sisäistä kontrollia
Tässä ajetaan nyt epätoivoisesti Suomea taka-Kazaktaniksi,maaksi,jossa päättäjistä voi kertoa ylistäviä juttuja kuten tehtiin isä aurinkoisista neukkuloissa.
Tämä on se päättäjien machiavellimäinen tapa hoitaa asioita, otetaan säälittävä tapaus esimerkiksi, vaikka edes mitään näyttöä tapahtuneesta olisi ja ajetaan sitten aivan toista päämäärää taustalla.
Tavoitteena on luoda peloitteita ettei tällaisia lautakasa- vuotajia ilmaannu
Ja mitätulee itsemurhiin niin viime laman aikaan ja sen jälkeen on muutama tuhat työpaikkansa menttänyttä tyntekijää ja konkurssin tehnyttä yrittäjää vetänyt itsensä narun jatkoksi, mutta se ei paljon vihreää työministeriä ja vihreitä yleensäkään kiinnosta.
Yyhden kitaranrämpyttäjän takia Vihreät ovat valmiita kumoamaan perustuslainkin.
Vai lieneekö taustalla se, että Vihreät ovat Kokoomuksen puisto-osasto ?
Tuo tieto tuhansista itsemurhista laman takia ei voi pitää paikkaansa, koska vuodern 1990 jälkeen itsemurhien määrä on selvästi vähentynyt.
Tämä Inkisen tapaus jo aiemmin täällä perustellisesti käsiteltiin. Mutta ei mennyt oleellinen perusasia silti Osmo kaaliin:
Seiska julkaisi Inkisen haastattelun. Pidät rikoksena siis haastattelun julkaisemista. En ymmärrä miksi… Toki ihminen saa antaa haastatteluja ihan mistä aiheesta haluaa.
Vai rajoittaisitko jo toimittajan vapautta kysyä arkaluontoisista asioista? Demokratia siitä ainakin olisi kaukana.
Toimittaja kysyy, haastateltava vastaa. Tätä rajoittaisit lailla?
Koko ykityisyyden suojaa koskeva lainsäädäntö on perattava, ei pelkästään lähdesuoja. Jotenkin tuntuu, että asiassa on monessakin kohtaa lähdetty laukalle ajattelematta vaikutuksia. Virheitä on molempiin suuntiin.
Miten on mahdollista edes ajatella, että yksityisyyden suoja olisi estänyt poliisia hankkimasta aselupiin tarvittavia tietoja? Näin on selvästi kuitenkin tapahtunut, koska lehtijuttujen mukaan eri viranomaisilla on todennäköisesti ollut tiedot noista kahdesta kahjosta!
Miten on mahdollista, että HUS pyytää joka kerta erikseen lupalappua antaa kokeiden tms. tiedot hoitaville lääkäreille? Itse en ole noita lappuja allekirjoittanut, koska ne selvästi ovat vain väärä tulkinta.
Vastaavanlaisia vinoutumia on hallinto täynnä. Alan läinsäädäntö on uutta, joten horjuvuus on osin ymmärrettävää. Asiaa ei korjata jollain pienellä muutoksella aselupakäytäntöihin vast, jotka nekin muutokset tehtiin väärin, vaan koko lainsäädäntö pitää perata läpi. Toivottavasti tällä kertaa pätevän, ei kiintiöministerin johdossa.
Elina on siinä oikeassa , että Inkisen tapauksessa uutinen julkaistiin haastatteluna. Joku oli kuitenkin toimittajalle kertonut yksityisyyden suojaan kuuluvan tiedon ja lähdesuojan vuoksi sitä ei voi selvittää, että kuka. Ei Inkinen oma-aloitteisesti julkisuuteen tullut.
Se, että uutinen naamiodaan haastattelun muotoon, osoittaa korkeintaan, että lehti tiesi itsekin liikkuvansa laittomalla alueella. Jos lehti soittaa henkilö XX:lle ja sanoo, että nimetön ilmiantajamme HUS:in sukupuolitautiklinikalta kertoo, että olette hankkineet Tippurin Thaimaasta ja tartuttaneet sen vaimoonne, miten kommentoitte tätä, se ei muuta laittonta terveystiedon kertomista haastatteluksi. Tästä oli Inkisenkin kohdalla kyse, ja siksi toivoisin, että omaiset veisivät asian oikeuteen. Pienenä vihjeenä: siitä voi vaatia korvaukseksi kyseisen numeron bruttomyyntitulot, ellei lakia ole viime aikoina muutettu. Kannattaisi noin ihan taloudellisestikin.
Osmo on oikeassa siinä, että poliisista on tullut yksi epäluotettava taho tässä asiassa. POliisi ei turvaa kansalaisen oikeuksia näissä asiassa vaan myy ne parhaiten tarjoavalle. Inkisenkään tapauksessa poliisi ei löytänyt omasta toiminnastaan mitään moitittavaa. Tämä osoittaa rehellisyyden puutetta poliisissa.
Paras keino torjua ongelmia on lisätä julkaisijan riskiä. Eli korkeintaan hyvin lievät rikosoikeudelliset seuraamukset toimittajalle väärästä tai salassapidetävästä tiedosta, mutta hyvin merkittävät taloudelliset seuraamukset julkaisijalle. Esim. 10% vuotuisesta liikevaihdosta tai vähintään 1 000 000 € korvauksia, kumpi näistä suurempi. Raha on kuitenkin se paras moraalin kehittäjä.
TimoT, lähdesuoja tarkoittaa vain sitä, että tuomioistuin ei voi rangaistuksen uhalla vaatia toimittajaa paljastamaan jonkin tiedon vuotajaa.
Jos toimittaja taas ei omassa kunnianloukkausjutussaan pysty näyttämään kirjoittamansa uutisen sisältämää väitettä toteen ilman että tämä suojeltu lähde oikeudessa todistaa, sen ikävämpi toimittajalle. Riskin siitä, että totuus asiassa ei tule selville ilman että sen alun perin esille ottanut lähde todistaa, ottaa toimittaja.
Kalle Pyöräniemi kysyy: ”Miten on mahdollista edes ajatella, että yksityisyyden suoja olisi estänyt poliisia hankkimasta aselupiin tarvittavia tietoja?”
Tähän asti lainsäädännössä on ajateltu, että ihmiset voivat hakea julkisesta terveydenhuollosta apua pelkäämättä, että potilastietojärjestelmiin syntyvää jälkeä myöhemmin käytettäisiin häntä vastaan. Poikkeuksena on, jos lääkäri saa hoitaessaan kuulla jostakin vakavasta rikoksesta (josta voisi saada kuusi vuotta (vai oliko se kahdeksan) vankeutta tai enemmän).
Pyöräniemen hämmästely osoittaa, että arvot ovat muuttuneet aika rajusti, jos nyt kerran jotkut ihmiset pitävät viranomaistoiminnan käsittämättömänä tehottomuutena sitä, että nuorempi konstaapeli Reinikainen ei voi omalta ruudultaan nähdä tuosta vain, onko naapurin rouvan rakastaja Keijo Kansalainen saanut toissa vuosikymmenellä reseptin rauhoittavia.
Aiheesta lisää ensi viikolla ilmestyvässä Tiede-lehdessä 11/2009.
Täyttä vääristelyä! Haastattelu oli aivan asiallisesti tehty. Se ei ollut mitenkään ”naamioitu” haastatteluksi.
Eli Osmo on rajoittamassa toimittajan oikeutta kysymyksiin ja vapautta julkaista haastateltavan vastaukset. Onneksi ei tule onnistumaan.
Ja vihjeen on voinut antaa kuka tahansa. Ei ole mitään näyttöä, että se olisi poliisi.
Siitä, etteivät omaiset ole laisinkaan halukkaita viemään asiaa oikeuteen voi myös päätellä jotain..
Haastattelu oli tehty täsmälleen samalla kaavalla kuin kuvaamani tippurihaastattelu. Jos se on E#linan miele3stä asiallista, meillä on kovin eri käsitys asiallisuudesta. Jos tuo on asillista, ei ole mitään yksityisyyden suojaa loukkaavaa asiaa, jota ei voisi julkaista, kunhan vain ensin soittaa uhrille lyhyen puhelun.
Asiasta mitään ymmärtämättä ihmettelen, onko nykyinen lähdesuoja liian heikko. Toimittajan saa kai rangaistuksen uhalla vaatia oikeudessa paljastamaan lähteensä. Käsittääkseni monessa muussa maassa suoja on vahvempi.
Suomen ongelma on pillin puhaltamiseen liittyvät riskit näin amerikkalaisittain sanottuna. Eli lähde ei uskalla kertoa esimerkiksi poliittisesta korruptiosta, koska todennäköisesti paljastuu. Jos on tavalla tai toisella riippuvainen poliitikkojen suosiosta esimerkiksi virkamiehenä tai uratietoisena poliitikkona, ei likaista peliä viitsi tai uskalla puhaltaa poikki.Jälki on sitten sen näköistä kuin nyt saadaan päivittäin lehdistä lukea.
Eikös Brax yrittänyt vielä entisestään heikentää lähdesuojaa? Eduskunnan kunniaksi on sanottava, että yritykseksi taisi jäädä.
Lähdesuojan heikkous voi johtua esimerkiksi siitä, että Suomessa vielä kuvitellaan, että poliittinen korruptio on vähäistä. Vainoharhaisempi selitys on, että lähdesuoja on heikko, koska päättäjät tietävät korruptiosta ja haluavat pitää sen salassa jatkossakin.
Inkiseen ja muihin vallattomiin matti meikäläisiin tämä ei liity mitenkään.
Jos sinulla on tippuri ja ja toimittaja kysyy onko sinulla tippuri ja sanot, että sinulla on tippuri, niin lehdessä saa lukea että sinulla on tippuri.
Mitä väärää?
Voit olla kommentoimatta asiaa, jolloin lehdessä ei lue, että sinulla on tippuri.
Diletantti on kyllä täysin väärässä tässä asiassa. Tämä asia nimenomaan liittyy tavallisiin mattimeikäläisiin. Ehdottomasti on kovennettava toimittajan tai julkaisijan vastuuta, koska poliisiin ei varmaan mitään kuria kuitenkaan saada.
”Osmo on oikeassa siinä, että poliisista on tullut yksi epäluotettava taho tässä asiassa. POliisi ei turvaa kansalaisen oikeuksia näissä asiassa vaan myy ne parhaiten tarjoavalle”
Se on vain markkinataloutta. Kun eliittime toitottaa, etti heillä ole varaa moraalisuuteen niin miksi tavallisella kansalaisella pitäisi olla ? Edes poliisilla ?
Silloin kun kansakunnan moraalisuus murtuu niin ei sitä millään laeilla korvata.
Eli jos eliitti saa kähmiä rahaa itsellen niin miksi se poliisille olisi kiellettyä
Itse asiassa poliisi sai selville, ketkä poliisit tiesivät asiasta eli potentiaaliset vuotajat.
On jo esimiestyön heikkoutta, jso pollsi ei tiedä kuka vuosi, poliisityön heikkoudesta puhumattakaan.
Olisi varmaan pitänyt kutsua taas FBI avuksi tänne USA:n 51:een osavaltioon.
Itse asiassa poliisi levittelee ihmisten tietoja ympäri maailman joten vuodon selvittäminen on ulkoamilta vaikeaa.
Ja mitäpä poliisi voi tehdä, jos toimittaja sanoo saaneensa nimettömän vihjeen ??
Voihan sitä istuttaa toimittajaa vankilassa loppuelämän tai ajaa konkurssiin uhkasakoilla tai Tai otetaan käyttöön kidutus.
Yleensä se vuotaja löytyy lähipiiristä eli juoru on nopea ja tehokas, turhaan sitä poliisista etsitään . Poliisi kyllä myy tietoja, mutta työnantajille, harvemmin lehdistölle
Inkinenkin teki työtä nuorten ja lasten kanssa, 10-15-vuotiaat jonottivat keikkabussin ovella, joten aihettakin julkistukseen oli
Osmo on oikeassa, tiedotusvälineiden tirkistely on mennyt liian pitkälle, täydelliseen vastenmielisyyteen saakka. Ja lähdesuojan tulkinta on tässä osasyy.
”Tuo tieto tuhansista itsemurhista laman takia ei voi pitää paikkaansa, koska vuodern 1990 jälkeen itsemurhien määrä on selvästi vähentynyt.”
Suomessa on tehty vuoden 1990 jälkeen 19000 itsemurhaa, joten kyllä joukkoon muutama tuhat työn menettämisen vuoksi itsemurhan tehnyttä sopii.
Itsekin tiedän muutaman ja päälle voi laskea toimintakykynsä menettäneet ja enenaikaiseen hautaan kaatuneet
Voipi olla tarkentamisen paikka. Papilla, lääkärillä ja useimmiten viranomaisella on salassappitovelvollisuus.
Journalismin etiikan pitäisi ollaniin hyvä, jotta ei näiltä tulleita paljastuksia julkistaisi. Jos julkistaa yksityisyyden suojaan kuuluvan asian, niin on syytä joutua samaan oikeudelliseen vastuuseen salassapitovelvollisuuden rikkomisesta yhdessä lähteen kanssa.
p.s. onko suomenkielen lehtoria paikalla, niin voisi oikolukea tuon kirjoitukseni. En itsekään saa selkoa siitä.
Pitäsi ensin ymmärtää miten tällaiset jutut yleensäkin leviävät.
Syytetty kertoo asiasta läheiselleen, harva kykenee peittelemään asiaa, etenkin kun voi joutua päiviksi poliisin suojaan.
Yllättävä poissaolo huomataan muussakin lähipiirissä.
Kun läheinen sitten uskoutuu olamme läheiselleen niin ketju onkin valmis, tuo koas lenkki ei olekaan enää niin sitoutunut vaitioloon ja vihjaa asiasta eteenpäin ja sitten jo joku soittaa Seiskaan.
Se on totta, että poliisi myy tietoja, mutta ne liittyvät jo valmiisiin juttuihin.
Vuodot tapahtuvat näissä muissa piireissä, ja eivät tule julkisuuteen
Liian vanha on oikeassa. Myös Mikko Paatero ja JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen pitävät lähinnä urbaanilegendoina poliisien laittomia vuotoja. Joitain yksittäisiä tapauksia saattaa olla, mutta Osmo esittää asian kuin se olisi koko ammattikunnan vitsaus.
Osmo peräänkuulutti asiallisuutta. Minusta on epäasiallista huhupuheiden perusteella leimata poliisien ammattikunta edellä olevalla tavalla.
Yksityishenkilöt saavat puolestaan soitella Seiskaan ihan niin paljon kuin haluavat. Seiskan tietysti pitää tarkistaa tiedot kuten tässä tapauksessa olikin tehty eli kysytty itse Inkiseltä asiaa.
Elina: ”Voit olla kommentoimatta asiaa, jolloin lehdessä ei lue, että sinulla on tippuri.”
Vaan ”NN ei kommentoi tippuriepäilyjä”
OS: ”Nyt ongelmana ovat poliisit, jotka hankkivat sivutuloja myymällä salassa pidettäviä tietoja kiinnostusta herättäviä kansalaisten keskeneräisistä rikosepäilyistä. ”
Tuosta ei ole nähdäkseni kyse, vaan paljon vakavammasta: poliisijohto sallii myyvien törkyjuttujen syöttämisen lehtiin palkkiona vastapalveluksista.
Kun poliisijohto sitten järjestää kenenlie aloitteesta julkisen ajojahdin jotain henkilöä vastaan tämän tuhotakseen, on ruokitulle medialle tullut aika maksaa saamistaan palveluksista. Se on usein pelkästään mieluista ja helppoakin, koska kaikki keskeneräisenkin jutun aineisto tulee toimitukseen samaa tahtia kuin se viedään poliisin omiin tietojärjestelmiin. Vai mistä luulette esitutkinta-aineistojen putkahtelevan kuvineen juuri tiettyjen lehtien käyttöön aivan tuoreeltaan?
Tai ettekö koskaan ihmettele suurin piirtein teini-ikäisten toimittajien epäilyttävän herkkää uutisnenää, häkellyttävää suhdeverkostoa sekä pääsyä tietoihin, joita muut eivät saisi koskaan käsiinsä?
Lupa tällaiseen tulee epäilemättä hyvin ylhäältä. Siksi ette tule näkemään muutoksia lähdesuojaan ja vaikka tuo käytäntö tuottaisi sivullisia uhreja.
Nimittäin keltaisia lehtiä lukeva kansa ei muutosta vaadi, ei poliisi, eivät iltapäivälehdet, eivät tietyt poliitikot ja huippuvirkamiehet.
Vielä kerran: kyse ei ole konstaapelin taskurahoista, vaan koko yhteiskunnan päällä leijuvasta mestauskirveestä, jonka teränä media toimii ja jonka varressa heiluvat valtiokoneistoon kuuluvat toimijat.
Rusni tapauksessakaan vuotja ei ollut poliisi. Se , minkä Lehtinen jätti kertomatta oli se, että vuotaja oli kuitenkin virkamies. Näin siksi, että hän sulki pois vain poliisin.Jäljele jäävät virkamiehet ja poliitikot.
Supo joutui raportoimaan tietysti Suposta vastuussa oleville virkamiehille ja poliitikoille.
Ja nämä kertoivat taas eteenpäin omille sisäpiiriläisielleen ja nämä edelleen omille sisäpiireilleen ja yhtäkkiä tieto oli sadoilla ihmisillä
Eli poliitikot, ylemmät virkamiehet ja yritysjohtajat muodostavat suuren kelmien kerhon, jossa tällaiset juorut leviävät kuin kulovalkea.
Ja sitten joku päättää käyttää tietoa hyväkseen kuten kävi Rusin tapauksessa. Varmaan joku poliittinen kilpailija, Rusihan oli asettumassa ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa Uudellemaalle ja varmaan joku koki hänet kipailijaksi.
Tässä lähdesuojan murtamisessa on kysymys machiavellismistä eli vihreilläkin on ketunhäntä kainalossa tai sitten he ovat vain sinisilmäisiä
Minä haluan puolustaa lähdesuojaa ja sen takia rajata siitä ulos intimiteettisuojan piirissä olevat asiat, kuten terveystiedot tai tavallisten kansalaisten rikosepäilyt. Tämä ilmeinen epoäkohta, että lähdesuoja turvaa jopa terveystietoja kauppaavan lääkärin teon, on niin ilmeinen vääryys, että sen avulla pääsee kiinni myös lähdesuojaan yhteiskunnallisesti merkittävissä asioissa.
Me emme tiedä, olkiko se poliisi vai oliko se joku muu, joka Rusin tiedot vuosi. Lehtisellä ei ole mitään velvollisuutta puhua tässä asiassa totta.
Olen täysin samaa mieltä Osmon kanssa. Lähdesuojaa on siinä suhteessa kavennettava, että tirskistelyjournalismi ei enää pääse suojaan lähdesuojan taakse. En ole Seiskan juttua Inkisestä lukenut, kun en Seiskaa tilaa enkä lue, mutta kuvaukset täällä kertovat mielestäni aika pitkälti siitä, että lehti yrittää ”valehaastattelun” tekemällä piiloutua lähdesuojan taakse.
Mitä olisi tapahtunut silloin, jos Inkinen olisi todetty syyttömäksi ja eläisi vielä. Olisiko Seiska tällöin vedetty oikeuteen ja mitkä olisivat olleet korvaukset.
Lehtineekeri: Vaan “NN ei kommentoi tippuriepäilyjä”
Eiku ”TIPPURIEPÄILY! NN vaikenee”
Hamilo: Tähän asti lainsäädännössä on ajateltu, että ihmiset voivat hakea julkisesta terveydenhuollosta apua pelkäämättä, että potilastietojärjestelmiin syntyvää jälkeä myöhemmin käytettäisiin häntä vastaan.
Ja paino sanalla käyttö. Yksityisyys on sitä että pystyy kontrolloimaan mitä muut tietää itsestä, eli kontrollia tiedon käyttöön.
Yksityisyysasiossa lähestymistapa niin alan aktivistien kuin viranomaisten puolesta on ollut estää tietojen tallentamista ja jakamista, taustalla on aiheellinen pelko supertietokannasta josta löytyy kaikki mahdollinen tieto yksilöstä. Mielestäni tämä lähestymistapa ei käytännössä toimi.
Ensinnäkin se estää sellaista tietojen tallenusta ja jakoa jota yksilö haluaisi, oikeus jakaa tietoa itsestään on myös osa yksityisyyttä jos se ymmärretään laajasti kontrollina henkilökohtaiseen tietoon. Toiseksi, yhä kasvavat tietokannat huomioon ottaen tämä ei ole realistinen tavoite.
Minusta pitäisi muuttaa painopistettä: Sen sijaan että vouhkataan siitä mitä tietoa kustakin tallennetaan pitäisi antaa yksilölle tietoa ja kontrollia sen tallennetun tiedon käytöstä. Esimerkiksi niin että Hamilo voi vaikkapa verkkopalvelun kautta tarkistaa kuka hänen tietojaan käsitellyt ja tarvitteassa kieltää vaikka HUSsissa työskentelevältä anopiltaan pääsyyn niihin. Saman palvelun kautta yritys tai viranomainen voisi myös pyytää lupaa jakaa tietoa.
Tämä keskustelu on ihan älytöntä. Tottakai olis lainvastaista painaa lehteen jotain tollasta tippuriepäilystä, jos sen kohde ei suostu sitä kommentoimaan.
Jos taas kommentoi, niin kommentin saa painaa lehteen. Ei lehdillä ole mitään millä kiristää, jos vahingonkorvaukset on oikeudessa ”oikean” suuruisia, eli siis vastaavat aiheutettua vahinkoa.
Sen lisäksi kiristys on vissiin jo muutenkin laitonta.
”Mitä olisi tapahtunut silloin, jos Inkinen olisi todetty syyttömäksi ja eläisi vielä. Olisiko Seiska tällöin vedetty oikeuteen ja mitkä olisivat olleet korvaukset.”
Puhumattakaan siitä, että korvaukset suomessa ovat minimaaliset ja leima taas pysyy ihmisten mielissä hamaan hautaan asti.
Tällainen yhtälö ei toimi. Ihmisten pitää voida luottaa viranomaisiin. Valitettavasti tässä ei auta kuin riittävän kovat rangaistukset. Esim. viraltapano vuotaneelle poliisille tai jos ei löydy niin vastaavalle esimiehelle.
tpyyluoma, nyt potilastietoja ollaan avaamassa niin että viranomaiset pääsisivät niihin aivan laillisesti käsiksi. Puolustusvoimille on jo massaluovutettu alokkaiden terveystietoja.
Yleinen mielipide tuntuu olevan että aselupaviranomaisen tulee myös saada tiedot ja seuraavaksi keskustellaan oppilaitoksista, jotka haluavat valita oppilaita soveltuvuuden mukaan. Ja kun on alkuun päästy, niin antaa mennä vaan.
Kiitos Marko Hamilolle tarkennuksesta. Niin se vain yleissivistys kasvaa. Eli lähdesuojan-sanan etuosa tarkoittaa aivan muuta kuin lähde tieteellisessä mielessä.
Minusta tämä lähdesuoja ei tarvitse sen kummenpaa lakia, kuin että noudatetaan vuotajan ja toimittajan välistä sopimusta vastuiden jakamisesta, jos tieto on väärä tai julkaisu asiaton (säädetty laissa salassapidettäväksi). Pääasia, että joku vastaa. Salassapidettävien asioiden (esim. poliisi- tai lääkäriasia) osalta myös toimittajaa pitää rankaista samalla tavalla kuin vuotajaakin (poliisi, lääkäri) rangaistaisiin. Rikoshyöty pitäisi tuomita menetettäväksi sanktioiden kera myös julkaisijalta. Asia pitäisi määrätä julkisen vallan ajettavaksi, sillä yksityisen ihmisen mahdollisuudet ajaa asiaa menestyksellisesti suuria mediakonserneja vastaan ovat olemattomat.
”Mitä olisi tapahtunut silloin, jos Inkinen olisi todetty syyttömäksi ja eläisi vielä. Olisiko Seiska tällöin vedetty oikeuteen ja mitkä olisivat olleet korvaukset”
Unohdat sen, että Inkinenkin teki työtään myös lasten ja nuorten kanssa ja alle 15-vuotiaat jonottivat keikkabussin ja takahuoneen ovella.
Ei aivan niin yksinkertainen juttu kuin annetaan ymmärtää.
Ja mitä tulee polisin niin poliisin järjestelmistä kävi ilmi ketkä polisit olivat lukeneet tiedon ja muu tutkimus paljasti ketkä tiesivät tutkinnasta.
Yllättävän moni poliisi oli selaillut tietoa ja täytyy ihmetllä poliisin esimiestyötä, että se ei saa porukkaansa kuriin vaikka työvälineet ovat käytössä.
Toiseksi, kyllä esimiehen, poliisi hänkin, pitää tuntea omaa porukkaa sen verran, että kykenee epäilemään oikeaa henkilöä ja sen verran pitää olla poliisilla ammttitaitoa, että kykenee selvittämään vuotajan.
Olet Liian vanha juuri hyvä esimerkki nykysysteemin huonoista puolista. Epäilykset jäävät kytemään, ja itsekin vihjaat vahvasti Inkisen syyllisyyden puolesta, vaikka asia jäi sitten lopullisesti selvittämättä.
Tätä poliisi ja lehdistö tekevät ihmisille.
Jos Inkinen olisi hengissä, nuo vihjailut täällä olisivat kai kunnianloukkaus siinä kuin Seiskan juttu. Kuolleilla ei kai sitten ole kunniaa? No, höhlistä ja varomattomista nettikommenteista ei kai hevin joudu vastuuseen, muutenhan aika osa nettikansasta olisi jo ollut oikeudessa.
Paatero myöntää poliisin tietovuodot ja helppohan se on myöntää kun asia ei ole tähänkään saakka ollut mikään salaisuus. Viranomaisten omienkin tutkimusten mukaan poliisilaitos vuotaa kun seula ja esimerkkiä siitä mihin se pahimmillaan johtaa ei tarvitse kauan etsiä kunhan etsii vastausta Raision suunnalta. Paatero ei kuitenkaan ole omien sanojensa mukaan tietoinen siitä että poliisi myy tietojaan ulkopuoliselle tahoille(esim.medialle) ja jos totta puhutaan niin siihen en kyllä minäkään usko. Olisi mielenkiintoista tietää mihin Soininvaaran väite perustuu?
Lähdesuoja on monimutkainen asia, sillä on hyviä ja huonoja puolia ja sitä aivan varmasti käytetään myös väärin. Mielestäni siihen ei tule kuitenkaan koskea edes sen jälkeen kun ministerin lautakasasta on tullut maan ykkösuutinen.
”Olet Liian vanha juuri hyvä esimerkki nykysysteemin huonoista puolista. Epäilykset jäävät kytemään, ja itsekin vihjaat vahvasti Inkisen syyllisyyden puolesta, vaikka asia jäi sitten lopullisesti selvittämättä”
Asia jäi kesken epäillyn kuoleman vuoksi, muuten se olisi tutkittu loppuun saakka
Yleinen syyttäjä syyttää Ruususta ja julkaisijaa yksityisyyden suojan rikkomisesta. Eli nytkin julkaisijan saa tarvittaassa vastuuseen yksityisyyden suojan rikkomisesta.
Ei se Seiskakaan montaa juttua julkaise, jos saa sakkoja ja korvauksia maksaakseen
.
Jos herkkähipiäinen pääministerikin voi jutun nostaa niin miksei tavallinen pulliainen .
Kustannuksetkaan ei voi olla este, koska asiaa ajaa yleinen syyttäjä ?
Ilmituksenkin voi värkätä internetissä tai voi raahustaa poliisiasemalle.
Jos ei sa tätä aikaiseksi niin ei kannata
Ja aika erikoista on, että ajetaan voimaan lakia täysin mitu-menetelmällä ilman ainoataakan todettua poliisin vuotoa
Enkä usko, että tuo lähdesuojan murtokaan mitään Pandoran lipasta aukaisee.
Aika vaikea on poliisinkin vaatia rangaistusta tai uhkasakkoa toimittajalle , joka kertoo tiedon tulleen tuntemattomalta.
Jos poliisilla ei ole näyttöä, että joku poliisi on vuotanut niin ei poliis voi väittää toimittajankaan väitettä vääräksi
Minusta perusoikeudet ovat niin arvokas asia, että niitä ei saa lähteä murentamaan minkään pienten käytännön pulmien ratkomiseksi. Perusoikeuksiin ei saa puuttua, ellei se ole välttämätöntä vakavien yhteiskunnallisten ongelmien torjumiseksi eikä lainkaan yksityisten etujen turvaamiseksi.
Riman on oltava korkealla, esimerkiksi jotain hukkumiskuolemien suuruusluokkaa tai prosenttiluokkaa bkt:stä. Demokraattisen yhteiskunnan tulee sietää kohtuullisesssa määrin perusoikeuksien lieveilmiöitä eikä ryhtyä purkamaan vapauksia joka pikku risauksen perusteella.
Niinpä olenkin sitä mieltä, että lähdesuojaan – tai mihinkään muuhunkaan perusoikeuteen – ei ole mitään syytä puuttua nykytilanteessa. Lähiöissä ei mellakoida jatkuvasti eikä minkään keskeisen viranomaisen toiminta ole olennaisesti uhattuna.
Lähdesuojan lieveilmiöiden hoitamiseen tuo laki yksityiselämän suojasta näyttää aivan hyvältä. Sitä vain pitäisi soveltaa käytäntöön. Tiedon lähteelläkään ei taida olla merkitystä: vaikka itse soittaisit seiskan toimittajalle ja kertoisit olevasi menossa tippuriklinikalle, tietoa ei välttämättä saisi julkaista.
Idealistille: Mistä lähtien lähdesuoja on kuulunut perusoikeuksiin tai on ollut johdettavissa jostakin perusoikeudesta?
Yksityisyys sen sijaan on perusoikeus, kuten sananvapauskin.
”Tiedon lähteelläkään ei taida olla merkitystä: vaikka itse soittaisit seiskan toimittajalle ja kertoisit olevasi menossa tippuriklinikalle, tietoa ei välttämättä saisi julkaista.”
Saa julkaista, ellei siitä voi päätelemällä selvittää jonkun muun henkilön, joka ei ole antanut tiedon levittämiseen suostumusta, tippuria.
Omaa yksityiselämäänsä saa levittää miten paljon haluaa. Suostumuksen tosin voi perua viimeiseen asti. Kun asiantuntija tai vaikka poliitikko antaa lehdelle asiahaastattelun, hän saa tarkistaa sitaattinsa mutta ei voi vetää takaisin mitä on jo sanonut. Yksityiselämän paljastuksen voi perua kunnes lehti on painossa. (Näin ainakin meille opetettiin kurssilla viime keväänä, joten pitäisi olla ajantasaista lainsäädäntöä ja -tulkintaa.)
Luen parhaillaan Loka Laitisen kauneimpia kolumneja Ulkoparlamentin puhemies, jonka sivulta 171 löytyi seuraavaa:
”Sikäli kuin tiedän poliiseille ei juurikaan makset lehdissä ilmiantopalkkioita ja jos maksetaan, kysymys on pikemminkin tonneista kuin kymppitonneista. Joissakin tapauksissa poliisi on myynyt tiedon jonkun epäillyn pidättämishetkestä, että lehden valokuvaaja on osannut olla paikalla.
Hauskoja illanviettoja notkuvine pöytineen ja mustakylkisine pulloineen näyttää jonkun verran olevan tarjolla ilmiantoja harrastaville poliiseille, eikä voi olla pistämättä silmään, että Lapin hiihtoseminaareissa poliisit näyttävät olevan suosittuja vieraita muuallakin kuin Veikkauksen majalla, jonka nykyinen isäntä Matti Ahde on oppinut, että ilman voitelua luistaa huonosti.”
Kolumni on vuodelta 1997.
terveisin,
Rosa Meriläinen
Älä unohda ”onnettomuuksia”. Autolla on helppo ajaa kallioleikkaukseen.